Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa Hanna Sutela

Transkriptio

1 Työryhmäkoordinaattorit Minna Ylikännö, Kela, tutkimusosasto Milla Salin, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto, sosiaalitieteiden laitos Ohjelma Torstai klo , Atalpa RH Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa Hanna Sutela Naisten työmarkkinapolut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Laura Peutere Lapsiperheen arki ja 24/7 talous Mia Tammelin Työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen Jukka Niemelä Työn ja perheen väliset konfliktit ja niistä selviytyminen: kansainväliset työmatkustajat Kati Saarenpää Vaimo resurssina puolison rooli miesjohtajan uran näkökulmasta Suvi Heikkinen Pienten lasten vanhemmat ja kiire Minna Ylikännö Lopetus

2 Hanna Sutela Tilastokeskus Määräaikainen työ ja perheellistyminen Suomessa Työelämän lisääntyvän epävarmuuden on sanottu viivästyttävän perheellistymistä. Suomi tarjoaa mielenkiintoiset puitteet tutkia tätä väitettä: naisten työllisyysaste on meillä korkea, samoin kokonaishedelmällisyys, mutta samalla myös määräaikaiset työsuhteet ovat erittäin yleisiä juuri perheenperustamisiässä olevien vuotiaiden naisten keskuudessa. Tutkin määräaikaisen työn yhteyttä perheellistymiseen vuotiaiden suomalaispalkansaajien keskuudessa vuosina Lisäksi tarkastelen sitä, miten työtilanteen epävakaus ja työnantajasektori muokkaavat tätä yhteyttä. Aineistoni muodostuu Tilastokeskuksen työolotutkimuksista, joihin olen yhdistänyt väestörekisterin tiedon lasten syntymästä vuoteen 2009 asti. Tulosten mukaan määräaikaisten palkansaajien todennäköisyys saada ensimmäinen lapsi noin vuoden sisällä on selvästi pienempi kuin vakinaisessa työsuhteessa olevien palkansaajien. Pariskunnilla naisen työsuhteen tyyppi näyttää lastenhankinnan kannalta määräävämmältä tekijältä kuin miehen työmarkkinatilanne. Julkisen sektorin työllä on kuitenkin niin voimakas myönteinen yhteys lasten hankintaan, että julkisen sektorin määräaikaisten naispalkansaajien todennäköisyys saada lapsi lyhyellä aikavälillä on lähes yhtä suuri kuin yksityissektorilla vakinaisessa työsuhteessa työskentelevien naisten. Työtilanteen epävakaus muokkaa määräaikaisen työn ja perheellistymisen yhteyttä. Epävakaassa työmarkkinatilanteessa olevien joukossa määräaikaiset naispalkansaajat ovat jopa todennäköisempiä tulevia äitejä kuin pysyvässä työsuhteessa työskentelevät lapsettomat naiset. Vaikka lastenhankintaa voi pitää riskinä naisen työuran kannalta, tällä työmarkkina-asemaltaan kaikkein heikoimmalla ryhmällä lienee vähiten menetettävää, jolloin äitiys voi näyttäytyä pikemminkin mielekkäältä vaihtoehdolta. Määräaikaisen työn yhteys perheellistymiseen ilmenee lähinnä lastenhankinnan viivästymisenä. Pitkällä aikavälillä määräaikaisuus ei yksin ennusta suurempaa todennäköisyyttä jäädä lapsettomaksi tai saada muita vähemmän lapsia.

3 Laura Peutere, jatko-opiskelija Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö Naisten työmarkkinapolut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Esitys käsittelee tutkimusta, joka on osa naisten ja miesten työuria ja hyvinvointia käsittelevää väitöskirjaa. Tarkoituksena on tutkia naisten työmarkkinapolkuja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Vaikka Suomessa naisten työllisyysaste on korkea, on alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste matala verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Pitkiä perhevapaita on pidetty loukkuna, joka heikentää äitien (sekä yleisesti naisten) työmarkkina-asemaa sekä ylläpitää perinteisiä sukupuolirooleja perheessä ja työelämässä. Keskeisenä kysymyksenä perhevapaiden pituuden kannalta näyttää olevan se, onko vapaalle jäävällä naisella pysyvä työsuhde johon palata, tai onko työmarkkinoilla tarjolla työtä määräaikaisesta työsuhteesta tai ilman aiempaa työkokemusta kotiin lasta hoitamaan jääneelle naiselle. Koulutus selittää eroja perhevapaiden pituudessa: vähemmän koulutetut naiset ovat pidempään perhevapailla, koska heillä on harvemmin työpaikka tai etenemisnäkymät työelämässä ovat rajalliset. Ulkomaiset pitkittäistutkimukset vanhemmuuden vaikutuksista naisten työuriin ovat osoittaneet, että ansiotyöhön osallistuminen ja työstä poissaolo ei ole selitettävissä pelkillä perinteisillä demografisilla muuttujilla, kuten äidin koulutustasolla tai iällä. Toisaalta kunkin maan perhepolitiikka ja muut erityispiirteet vaikuttavat työuriin vanhemmaksi tulon jälkeen: esimerkiksi Suomessa osa-aikatyö on harvinaisempaa kuin muualla Euroopassa ja siten vähemmän joustavia mahdollisuuksia yhdistää työ ja lasten kotihoito. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ovat naisten työmarkkinapolut ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Suomessa ja minkälaista vaihtelua niihin sisältyy. Aineiston analysoinnissa käytetään trajektorianalyysia. Sen avulla pitkittäisaineisto on mahdollista jakaa latentteihin ryhmiin, jotka ovat kehitykseltään samanlaisia siten, että ryhmien sisäiset erot ovat mahdollisimman pienet ja ryhmien väliset erot mahdollisimman suuret. Tutkimus pohjautuu Kunta10-pitkittäistutkimukseen, josta on poimittu vuosina ensimmäisen lapsensa saaneet naiset (n=7758). Tiedot heidän vuosittaisesta ansiotyöstään (0-12 kk/vuodessa) on saatavilla vuoteen 2010 asti. Kuvailen trajektorianalyysin lisäksi tarkoitus on selvittää, miten yksilölliset tekijät (koulutustaso, työsuhteen laatu, mahdollisten seuraavien lasten syntymät) sekä alueelliset tekijät (kuten työttömyysaste) ovat yhteydessä siihen, minkälaiselle työuran trajektorille päädytään.

4 Mia Tammelin Jyväskylän ammattikorkeakoulu Lapsiperheen arki ja 24/7 -talous Usein esitetään, että 24/7 -talous on radikaalisti muuttanut perheiden arkea ja palkkatyön käytäntöjä. Empiiriset tarkastelut palkkatyön ajoituksesta eivät juuri tue väitettä, vaikka myös pieniä muutoksia on tapahtunut. Lapsiperheiden arkea koskevaa tutkimusta epätyypillisten työaikojen näkökulmasta on yllättävän vähän niin suomessa kuin kansainvälisesti. Yhtäältä epätyypilliset työajat näyttäisivät olevan keino koordinoida perheen aikatauluja, mutta toisaalta riski perheen hyvinvoinnin kannalta. Tämä tutkimus tarkastelee epätyypillisiä työaikoja lapsiperheiden arjen näkökulmasta. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: millaisia vaikutuksia epätyypillisillä työajoilla on perheiden arkeen, miten perheet järjestävät pienten lastenhoidon ja millainen rooli sosiaalisella verkostolla on perheiden arjessa. Lisäksi tarkastelen aiempien tutkimusten valossa mahdollisuuksia ja riskejä, jotka on liitetty 24/7 -talouteen perheen arjen näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetään yhdeksän vanhemman haastattelua. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Lasten sosio-emotionaalinen hyvinvointi ja perheen arki 24/7 -taloudessa (lyhyesti Perheet 24/7). Tutkimushanketta koordinoi Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikkö ja se toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän Yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa vuosina

5 Jukka Niemelä Tampereen yliopisto, Porin yksikkö Työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen Enemmistö korkeakouluopiskelijoista tekee ansiotyötä, yleensä osa-aikatyötä, ja huomattavan suuri osa opiskelee kokopäivätyön ohessa. Työssäkäynti ja perheellistyminen lisääntyvät opintojen loppuvaiheessa ja samalla kysymys kolmen elämänalueen yhteensovittamisesta tulee relevantiksi. Näiden kolmen elämänalueen keskinäistä suhdetta voi tarkastella work-life balance -teorioiden neljästä tyypillisestä näkökulmasta: A) Elämänalueiden ja niiden roolien välillä on ristiriitaa ja kilpailua ajasta ja resursseista, millä on kielteisiä hyvinvointiin B) Eri elämänalueet ja roolit täydentävät toisiaan, millä voi olla jopa positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin C) Elämänalueiden ja roolien välinen suhde on toimijoiden valintojen tulos D) tietyissä institutionaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissa. Näissä kahdessa viimeiseksi mainitussa vaihtoehdossa elämänalueiden keskinäisellä suhteella toimijoiden hyvinvointiin ei ole yksiselitteistä vaikutusta. Esityksen empiirinen aineisto on peräisin vuonna 2011 Porin ja Seinäjoen yliopistokeskuksessa toteutetusta kyselystä, johon vastasi 363 opiskelijaa. Enemmistö työskenteli ansiotyössä, joko osaaikatyössä (17 %) tai kokoaikatyössä (40 %). Huomattava osa (17 %) oli perhe- opinto- tai vuorotteluvapaalla ansiotyöstään ja päätoimisia opiskelijoita (töissä vain opiskelulukukausien ulkopuolella) oli vähemmistö (26 %). Kyselyssä on tietoja mm. vastaajien opiskeluun ja ansiotyöhön käyttämästä ajasta, opiskelu- ja työorientaatiosta, ansiotyön, opiskelun ja perheen väliseen suhteeseen liittyvistä preferensseistä ja ristiriidoista, stressioireista sekä vastaajien tyytyväisyydestä toimintaansa eri elämänalueilla. Kyselyn tulosten mukaan opiskelun, perhe-elämän välillä on ristiriitaa ja kilpailua ajasta ja resursseista ja yleensä opiskelu häviää tässä kilpailussa: Enemmistö (67 %) opiskelijoista laiminlyö useimmiten opiskelunsa velvoitteita, harvemmin perhettään/tai parisuhdettaan (22 %) ja vähiten ansiotyönsä velvoitteita (8 %). Hyvin harva on valmis tinkimään perhe/parisuhteeseen käyttämästään ajasta ansiotyön tai opiskelun vuoksi. Nämä tulokset kertovat siitä, että elämänalueiden ja roolien välinen suhde on tosiaankin toimijoiden valintojen tulosta. Toisaalta institutionaalinen ja kulttuurinen ympäristö ei edistä valintoja opiskelun, ansiotyön ja perhe-elämän harmoniseksi yhteensovittamiseksi. Naiset kokevat miehiä useammin vaikeuksia tässä asiassa. Kokoaikatyötä tekevät opiskelijat (joista suuri enemmistö on perheellisiä) ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut opiskelijat ja lisäksi heillä on vähemmän stressioireita. Tämä tulos tukee jossain määrin näkemystä eri elämänalueiden toisiaan täydentävästä roolista.

6 Kati Saarenpää Vaasan yliopisto, johtamisen yksikkö Työn ja perheen väliset konfliktit ja niistä selviytyminen: kansainväliset työmatkustajat Talouden kansainvälistymisen myötä kansainväliset työmatkat ovat olennainen osa yhä useamman suomalaisen työtä. Työskentelyn kansainvälisessä ympäristössä on havaittu asettavan erityisen suuria haasteita työ- ja perhe-elämän tasapainon ylläpitämiselle (esim. Shaffer & Harrison, 2001; Suutari, 2003). Kansainvälisillä työmatkustajilla työ saattaa toistuvien poissaolojen myötä lohkaista huomattavankin osan perheen yhteisestä ajasta. Usein kansainväliset tehtävät myös vaativat, esimerkiksi aikaerojen takia, työskentelyä normaalien työaikojen ulkopuolella kotimaassa ollessa. Eri elämän alueiden sekoittuminen voi hankaloittaa työn ja perheen yhteensovittamista. Vaikeus löytää aikaa ja energiaa työroolin ja puolison tai vanhemman roolien asettamien vaatimusten täyttämiseen saattaa johtaa konflikteihin työn ja perheen välillä (Greenhaus & Beutell, 1985). Tutkimuksen tarkoituksen on a) saada tietoa millaisia työn ja muun elämän välisiä konflikteja paljon kansainvälisiä työmatkoja tekevät kohtaavat, b) selvittää millaisia selviytymiskeinoja kansainväliset työmatkustajat käyttävät työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi. Aineisto kerättiin haastattelemalla 23 säännöllisesti ulkomailla työnsä puolesta matkustavaa henkilöä syksyllä Haastatellut kokivat ulkomaille suuntautuvien työmatkojen aiheuttavan haasteita työ- ja perheelämän tasapainon ylläpitämiselle. Konflikteja synnyttivät mm. haastavat ja paljon aikaa vievät työtehtävät, poissaolo perheen luota, epäsäännölliset työajat ja työmatkojen ja tehtävien ennustamattomuus sekä partnerien negatiiviset asenteet matkustamista kohtaan. Toisen aikuisen säännöllisen poissaolon myös koettiin vaativan paljon joustamista ja sopeutumista perheeltä ja puolisolta. Matkustajien selviytymisstrategioita tarkasteltiin ongelmatilanteisiin kohdistuvien strategioiden ja tunnekeskeisten selviytymisstrategioiden avulla ja toisaalta yksilötason ja perhetason selviytymisstrategioiden tasolla. Yksilötason ongelmakeskeisten selviytymisstrategioiden käyttö oli yleistä. Myös perhetason ongelmakeskeisiä ja yksilötason tunnekeskeisiä strategioita käytettiin jonkin verran, sen sijaan perhetason tunnekeskeisten strategioiden käyttöä ei juuri ilmennyt. Puolison tuen tärkeys korostui tuloksissa.

7 Suvi Heikkinen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Vaimo resurssina Puolison rooli miesjohtajan uran näkökulmasta Työn ja perheen yhdistämistä on tutkittu laajasti, mutta aihetta on käsitelty pääosin naisten näkökulmasta jättäen miesten näkökulman vähemmälle. Perinteinen johtamistutkimus on piirtänyt miesjohtajan ja perheen suhdetta implisiittisenä olettaen että miesjohtajalla on usein tukea antava ja perheestä huolehtiva vaimo uran taustalla. Tämän tutkimuksen aiheena on tutkia suomalaisen miesjohtajan puolison roolia uran näkökulmasta empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen: Millaisia merkityksiä miesjohtajat antavat puolisolleen uran näkökulmasta? Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuksessa sovelletaan narratiivista lähestymistapaa. Tutkimuksen aineisto koostuu 29 miesjohtajan tarinasta. Tutkimuksen tuloksina esitetään miesjohtajien puolisoiden neljä eri tyyppiä: tukea antava puoliso, huolenpitävä puoliso, tasapainottava puoliso ja menestystä odottava puoliso. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että perinteisten tuen muotojen kuten emotionaalisen tuen ja kodista ja lapsista huolehtimisen lisäksi, miesjohtajat rakentavat puolison merkitykselliseksi myös työn ja perheen yhdistämisen näkökulmasta. Miesjohtajien uraa tulisikin jatkossa lähestyä huomioiden myös puolison ja perheen näkökulma. Käytännön työelämän kannalta työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksissä tulisi huomioida, että johtajat toimivat esimerkkinä alaisilleen sekä tuoda myös miesjohtajien tarpeet eksplisiittisesti esille organisaatioiden työ- ja perhekäytännöissä. Jatkotutkimuksessa olisi kiinnostavaa tehdä näkyväksi puolisoiden omakohtaisia näkemyksiä omasta roolistaan johtajien urilla.

8 Minna Ylikännö, VTT, erikoistutkija Kelan tutkimusosasto Pienten lasten vanhemmat ja kiire Pienten lasten perheissä kiire ja aikapula ovat monelle isille ja äidille tuttuja asioita. Etenkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä, aikaa voi tuntua olevan liian vähän. Päivittäiset välttämättömät rutiinit lastenhoidosta ruoanlaittoon vievät oman aikansa. Lisäksi olisi mukavaa, että olisi omaa aikaa, jolloin voisi harrastaa tai vaikka vain lepäillä ja kerätä voimia. Kiire voi johtua siitä, että aika ei riitä hyvälläkään suunnittelulla kaikkeen, mitä pitäisi tehdä. Työ ja muut velvollisuudet vievät yksinkertaisesti niin paljon aikaa, ettei sitä tunnu jäävän kaikkeen, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tilastokeskuksen vuosina keräämän väestötason ajankäyttöaineiston avulla sitä, mikä selittää kiireen tuntua pienten lasten perheissä. Aineistosta on poimittu kaikki sellaiset avo- tai avioparit, joissa nuorin lapsi on alle 7- vuotias. Tulosten mukaan 32 prosenttia pienten lasten isistä ja 25 prosenttia äideistä kokee jatkuvaa kiirettä ja lähes yhtä suuri osuus sekä isistä että äideistä oli ollut myös päiväkirjan täyttöpäivänä kiireisiä. Logit-mallin tulosten mukaan jatkuvaa kiirettä selitti molemmilla puolisoilla perheen lasten lukumäärä. Lisäksi isien kiirettä selitti äitien lastenhoitoon käyttämä aika. Äideillä puolestaan jatkuvaa kiirettä selitti se, käykö hän itse töissä. Päiväkirjan täyttöpäivänä kiireen kokemista selittää molemmilla puolisoilla vahvimmin oma työaika. Lisäksi ne isistä kokivat olleensa päiväkirjan täyttöpäivänä kiireisiä, jotka käyttivät enemmän aikaa lastenhoitoon, ovat korkeammin koulutettuja ja joiden puoliso on työssä. Äideillä kiireisyyttä selitti oman työajan lisäksi vain puolison työhön käyttämä aika. Satunnaista kiirettä pystyttäisiin ehkä helpottamaan erilaisilla työajan joustoilla tai vähentämällä työaikaa. Jatkuvaan kiireeseen tuntuisi auttavan lähinnä se, että lapsia tehtäisiin vähemmän. Vaaka voi kuitenkin kallistua lasten teon puolelle, jos kiireen lisääntyminen on ainoa elämänlaatua joksikin aikaa heikentävä tekijä.