IIJOEN MERIALUEEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA

Transkriptio

1 IIJOEN MERIALUEEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 198

2 PVO-VESIVOIMA OY IIJOEN MERIALUEEN KALATALOUSVELVOITTEEN TARKKAILUTULOKSET VUOSINA Heikki Laitala FM, (biologia) Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO YLEISTÄ KALAVELVOITTEISTA TARKKAILUALUE SUOMEN LOHIKIINTIÖ JA SAALIIT ITÄMEREN PÄÄALTAALLA JA POHJANLAHDELLA AINEISTO JA MENETELMÄT KALASTUSKIRJANPITO KALAKANTANÄYTTEET JA KALAMERKINNÄT KALASTUSTIEDUSTELUT ISTUTUKSET IIJOEN MERIALUEEN VELVOITEKALANHOITO JA ISTUTUKSET LOHEN VELVOITEISTUTUKSET MERITAIMENEN VELVOITEISTUTUKSET VAELLUSSIIAN VELVOITEISTUTUKSET NAHKIAISEN YLISIIRTO LOHI ISTUTUKSET LOHISAALIS MERIALUEELLA KALASTUSKIRJANPIDON LOHISAALIS LOHEN KALAKANTANÄYTTEET MERITAIMEN MERITAIMENEN ISTUTUKSET TAIMENSAALIS MERIALUEELLA KALASTUSKIRJANPIDON MERITAIMENSAALIS SIIKA ISTUTUKSET SIIKASAALIS MERIALUEELLA KALASTUSKIRJANPIDON SIIKASAALIS SIIAN KALAKANTANÄYTTEET NAHKIAINEN NAHKIAISEN YLISIIRTO NAHKIAISEN KALASTUS MUUT LAJIT ISTUKKAIDEN LAADUNTARKKAILU TULOSTEN TARKASTELU... 69

3 12.1 YLEISTÄ LOHI MERITAIMEN SIIKA NAHKIANEN MUUT LAJIT TARKKAILUN KEHITTÄMINEN YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET Copyright Ahma ympäristö Oy Sammonkatu OUULU p Tarkkailualueen kartta: Etelä- ja Pohjois-Iin osakaskunnat Kuvat: Jyrki Kalliokoski

4 tarkkailutulokset vuosina JOHDANTO vastaa Iijoen meriedustan kalanistutuksista Pohjois-Suomen vesioikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti. Istutustoimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu perustuu samoihin päätöksiin. :n on istutettava Iijokisuulle ja meriedustalle lohen, taimenen ja vaellussiian poikasia sekä siirrettävä nahkiaisia Raasakan padon yläpuolelle voimatalousrakentamisesta aiheutettujen haittojen kompensoimiseksi. Päätösten mukaiset istutukset aloitettiin vuonna Käytännön kalanhoidon on toteuttanut vuodesta 1987 alkaen Kemijoki Oy:n ja :n omistama Voimalohi Oy. Seuraavassa esitettävä raportti käsittää yhteenvedon Iijoen jokisuu- ja merialueen tarkkailun tuloksista vuosilta Se sisältää myös edellisissä raporteissa esitetyt tiedot keskeisimmiltä osiltaan. Tarkkailuraportin tuloksia hyödynnetään velvoitekalanhoidon suunnittelussa yhteistyössä alueen kalastus- ja osakaskuntien sekä viranomaisten kanssa. Raportissa arvioidaan toteutettujen istutusten ja istutuksiin tehtyjen muutosten vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Tarkkailussa on käytetty menetelminä kalastuskirjanpitoa, kalastustiedusteluita, kalakantanäytteiden keruuta sekä lohen ja taimenen Carlin-merkintöjä. Lisäksi lohi- ja meritaimenistukkaiden laatua on seurattu vapaaehtoisilla kalatautitarkkailulla ja fysiologisen laadun arvioinnilla YLEISTÄ KALAVELVOITTEISTA on velvoitettu Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellä 85/79/1 ( ) ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä nro 523/8 ( ) toteuttamaan istutuksia Iijoen vesistöön (järvitaimen ja sisävesisiika) ja sen edustan merialueelle (lohi, meritaimen ja vaellussiika), sekä lisäksi siirtämään nahkiaisia Raasakan voimalaitoksen yli. Istutuksia on toteutettu voimassa olevan suunnitelman, Iijoen vesistön joki- ja merialueen kalanhoidon toteuttaminen vuosina , mukaisesti. Aiempien istutusten tuloksiin perustuen vuodesta 21 alkaen on vuosittain vaihdettu enintään 4 merilohi-istukasta 2-vuotiaiksi meritaimenistukkaiksi vaihtosuhteella 1:1. Saman päätöksen 523/8 ( ) mukaisesti velvoiteistutustoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia on myös tarkkailtava maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Vuodesta 28 lähtien tarkkailussa on noudatettu :n laatimaa tarkennettua tarkkailusuunnitelmaa ( ), jonka Kainuun silloinen TE-keskus on hyväksynyt (Dnro 1194/ ). Istutuksista on vastannut vuodesta 1987 alkaen :n yhdessä Kemijoki Oy:n kanssa omistama Voimalohi Oy. Tarkkailun toteuttamisesta vastasi aiemmin Voimalohi Oy ja vuosina Muhoksen kalataloustalouspalvelut. Vuodesta 212 alkaen tarkkailun toteuttamisesta on vastannut Ahma ympäristö Oy yhteistyössä :n kanssa.

5 tarkkailutulokset vuosina TARKKAILUALUE Vuonna 28 valmistuneen tarkkailuohjelman mukaan, merellinen lähitarkkailualue käsittää Iijoen suualueen Taipaleen kylästä Iin kunnan rajalta Kiiminkijoen pohjoisrantaan sekä noin 7 kilometriä pitkän Iijoen suuosan (Raasakan voimalaitospatoon) saakka. Koko tarkkailualue käsittää kuitenkin merellisten hoitokalalajien vaellusalueet, joilta saadaan tietoja mm. merkinnöistä ja RKTL:n kalastusten seurannasta. Velvoitetarkkailualue on esitetty liitteessä 1. Iijoen vesistön kokonaispinta-ala on km 2 ja järvisyysprosentti 5,7 %. Iijoen keskivirtaama Raasakan padolla on vuosien välillä ollut keskimäärin 179 m 3 /s, (SYKE, HERTTA). Vuosittaiset virtaamat ovat vaihdelleet varsinkin kevättulvan aikaan. Tarkkailujaksolla Korkein virtaamahuippu oli vuoden 215 toukokuussa, jolloin Raasakan läpi virtasi 1118 m 3 /s vettä. Tuolloin virtaama oli lähes kolminkertainen Raasakan maksimikoneistovirtaamaan (375 m 3 /s) nähden. Pienimmillään kevättulva oli vuonna 211, jolloin toukokuun maksimivirtaama oli 493 m 3 /s. Vuoden 212 marraskuun lopussa virtaamat kohosivat tulvalukemiin (533 m 3 /s). Iijoki on otettu voimatalouskäyttöön vuonna 1956 ja joen alaosassa on yhteensä viisi vesivoimalaitosta 7 kilometrin matkalla. Iijoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman alueeseen. Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella Iijoen alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesistöksi ja joen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (SYKE, HERTTA). Iijoki haarautuu jokisuussa useampaan uomaan ja jokisuu useine saarineen on melko rikkonainen kokonaisuus. Iijoen meriedustalla rannikko on Perämeren pohjoisosille tyypillisesti melko rikkonainen ja matala. Vedenkorkeus voi vaihdella huomattavasti meriedustalla mm. vallitsevista tuuliolosuhteista ja ilmanpaineesta riippuen. Iijoen edustan merialue kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella Iijokisuun välitön ns. sisempi rannikkovyöhyke kuuluu Ii-Olhava-Taipale alueeseen, joka on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi (SYKE, HERTTA). Luokitus perustuu suppeaan vedenlaatuaineistoon. Iijoen meriedustan ulomman rannikkovesivyöhykkeen raja kulkee noin,5-1 km etäisyydellä rannasta. Ulompi rannikkovyöhyke on luokiteltu, laajaan aineistoon perustuen, ekologiselta tilaltaan hyväksi. 3.1 Suomen lohikiintiö ja saaliit Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella EU:n alueella jäsenvaltioiden kalastusta säädellään yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP), jonka avulla pyritään turvaamaan kaupallisen kalastuksen toimintaedellytykset ja suojelemaan Euroopan kalakantoja (Euroopan komission tietosivu, YKP). Yhteistä kalastuspolitiikkaa on harjoitettu 197- luvulta alkaen ja vuosien mittaan sitä on uudistettu useaan otteeseen. Viimeisin uudistus tuli voimaan vuoden 214 alusta, sen mukaan kalastukseen on määritettävä saalisrajoitukset, joiden avulla turvataan kalakantojen säilyminen pitkällä aikavälillä. Itämerellä lohen kaupallista kalastusta EU-jäsenvaltioiden vesialueilla säädellään nykyään yksilömääräisillä pyyntikiintiöillä. Itämeren lohikantojen suurimmista sallituista saaliista (TAC) säädetään vuosittain neuvoston asetuksella (Euroopan komission tietosivu, YKP). EU:n jäsenvaltioiden ministereistä koostuva maatalous- ja kalastusneuvosto päättää vuosittaisista pyyntikiintiöistä (TAC-kiintiöit) ja jakaa kalastuskiintiöt jäsenvaltioiden välillä. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) tuottaa riippumatonta tieteellistä tietoa mm. kalakannoista ja kestävän kalastuksen tasosta. Vuosina Itämeren lohen kalastuskiintiöistä päätettiin kansainvälisen Itämeren kalastuskomission toimesta (International Baltic Sea Fisheries Comission) (HELCOM). 2

6 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Kaudella suurin sallittu lohen pyyntikiintiö pienentyi reiluun kolmannekseen. Vuonna 211 lohikiintiö oli vielä reilut 3 tuhatta lohta, kun vuosina pyyntikiintiö oli enää reilut 1 tuhatta lohta (Kuva 1). Aiemmin 199- ja 2-luvuilla pyyntikiintiöt ovat olleet huomattavasti nykyistä suurempia liikkuen vuosittain noin 5 7 tuhannen lohen tienoilla. Pyynnin säätelyn kehittyminen on johtanut mm. lohikantojen elpymiseen useilla Perämeren alueen joilla. (ICES WGBAST 215). Suomen aluevesillä ja Suomen kalastusvyöhykkeellä Itämeren pääaltaalla tapahtuvaa lohenkalastusta on säädelty kansallisten päätösten (asetusten) avulla vuodesta 1986 alkaen. Lohen kalastuksen aloittaminen on porrastettu ajallisesti Pohjanlahdella. Tarkkailujaksolla oli voimassa vuonna 28 annettu valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa (19/28). Lohenkalastusta on säädelty lievemmin ns. terminaalikalastusalueilla, jotka on määritetty Oulu-, Ii- ja Kemijoen suualueille. Iijoen suulla terminaalialue määriteltiin seuraavasti: Iijoen edustan se merialue, joka on pisteiden 65 16'N/25 16'E, 65 16'N/25 13'E ja 65 2'N/25 11'E sekä 65 23'N/25 15'E kautta kulkevien suorien rajaama (19/28). Lohen ja meritaimenen kalastukseen tuli vuonna 215 muutoksia uuden kalastuslain (379/215) ja kalastusasetuksen (136/215) myötä. Muutoksia tuli mm. kalastus- ja rauhoitusaikoihin sekä alamittoihin Koko Itämeren alueen lohen pyyntikiintiöt (TAC) ja toteutunut saalis kiintiö, kaikki valtiot saalis, kaikki valtiot Kuva 1. Vuosittaiset lohikiintiöt ja toteutunut kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis Itämerellä (sis. Itämeren pääallas, Pohjanlahti ja Suomenlahti) vuosina Suomen kansalliset kaupallisen kalastuksen lohikiintiöt ovat laskeneet samassa suhteessa Itämeren lohen kokonaispyyntikiintiöiden kanssa. Suomen kaupallisen kalastuksen lohisaaliissa Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella ei, vuoden 213 hieman suurempaa saalista lukuun ottamatta, esiintynyt suurta vaihtelua, vaan saalis pysyi melko tasaisesti noin 3 lohen tuntumassa (Kuva 2). Suomi on ajoittain vaihtanut Saaliskiintiöitä Latvialta, jonka vuoksi saaliit voivat olla varsinaista kiintiötä suurempia. Aiemmin luvuilla myös Suomella oli huomattavasti nykyistä suuremmat pyyntikiintiöt ja saalismäärät.

7 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Suomen lohikiintiö ja kaupallisen kalastuksen saalis kiintiö, Suomi saalis, Suomi Kuva 2. Suomen kaupallisen kalastuksen lohikiintiö Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella sekä kokonaissaalis. (Vuosina ajoittain vaihtokiintiöitä Latvian kanssa.) 4. AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Kalastuskirjanpito Iijokisuulla ja Iijoen meriedustalla on toteutettu säännöllistä kalastuskirjanpitoa vuodesta 1984 alkaen. Kirjanpitoon osallistuneet kalastajat ovat kirjanneet ylös päivittäin käytettyjen pyydysten määrät, lajikohtaiset saaliit pyydyksittäin sekä saatujen lohien lukumäärät. Tiedoista on laskettu eri pyydysten kalalajikohtaisia yksikkösaaliita. Kokonaissaaliita on arvioitu pyydysinventointien ja yksikkösaaliiden perusteella. Yksikkösaaliilla tarkoitetaan yhdellä koentakerralla (vapapyynnissä kalastuskerralla) yhtä pyydystä kohti saatua painomääräistä saalista. Yksikkösaalis lajeittain laskettiin jakamalla koentakertainen saalis koettujen pyydysten lukumäärällä. Verkkokalastuksessa käytettiin painomääräisen saaliin yksikköjakajana noin 3 metrin pituista ja 2,5 metrin korkuista verkkoa. Yksikkösaaliiden perusteella voidaan arvioida kalastuksen kohteena olevien kalakantojen runsautta. Pyydysyksikkösaaliisiin vaikuttavat mm. sääolosuhteet, jokien virtaamat sekä kalastustavat ja tekniikat. Yksikkösaaliin vuosittaisia tunnuslukuja tulkittaessa tulee huomioida, että pyydysyksikkösaaliiden kehitys ei välttämättä ole suorassa suhteessa kalakannan koon muutoksiin. Kalastuskirjanpitoaineisto on käsitelty Voimalohi Oy:n toimesta Generoi Ky:n laatimalla HSTohjelmistolla. Pyydyksittäin on laskettu kunkin kalalajin keskimääräinen painoon perustuva yksikkösaalis ja sen hajonta (± 95 % luottamusväli) pyydyksen koentakertaa kohti. Iijoen jokisuun ja meriedustan kirjanpitokalastajien lukumäärä ja eri kalastusmuotoja harjoittaneiden kalastajien lukumäärä vuosina on esitetty taulukossa 1. Vuosittain kirjanpitoon on osallistunut henkilöä. Käytettyjen pyyntimenetelmien osuus ja pyyntiponnistus ovat vaihdelleet tarkkailujakson aikana. Isorysien käyttöä on rajoitettu vuodesta 29 alkaen, joka näkyy rysäkalastajien lukumäärän vähenemisenä ja pyyntiponnistuksen laskuna. Isorysien määrä ja rysien pyyntiponnistus olivat laskeneet jo tätä enemmin 9-luvun lopun huippuvuosista, jolloin rysiä oli

8 tarkkailutulokset vuosina vuosittain käytössä keskimäärin yli 3 kappaletta ja rysien koentakerrat olivat kappaleen tuntumassa. Viimeisellä tarkkailujaksolla ( ) rysiä on ollut käytössä keskimäärin 11 kappaletta, joille on kertynyt vuosittain noin 3 koentakertaa. Verkkokalastusta on harjoittanut vuosittain 2-6 kirjanpitopyytäjää. Verkkokalastuksen pyyntiponnistus on heilahdellut huomattavasti vuosien välillä. Vuonna 212 viidelle verkkokalastajalle kertyi reilut 34 kokukertaa, kun vuonna 215 neljä verkkokalastajaa koki pyydyksiään enää reilut 6 kertaa. Verkkokalastus painottuu siian pyyntiin, jossa pyyntiponnistus riippuu mm. kalastettavien siikakantojen vahvuudesta kalastusrajoituksista ja vallitsevista sääolosuhteista. Nykyisin runsastuneet hylje- ja norppakannat vaikeuttavat verkkokalastusta. Pato- ja palstapyytäjien lukumäärä kasvoi muutamalla kalastajalla kuluneella tarkkailukaudella, mutta koettujen pyydysten määrä oli hienoisessa laskussa. Lippokalastuksen suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lippokalastusta harrasti 199-luvun lopulla ja 2-luvun alussa vain muutama kalastaja, mutta viime vuosina lippokalastajien määrä on vaihdellut 16 2 kalastajan välillä. Myös lippokalastuksen pyyntiponnistus on noussut. Vuosittaiset lippokalastuksen tiedot on saatu Pohjois-Iin jakokunnalta. Kalastuskirjanpidossa on ollut säännöllisesti 1-2 nahkiaisrysiä käyttänyttä kalastajaa ja nahkiaisrysien pyyntiponnistus on ollut viime vuosina varsin tasaista. Kuluneella tarkkailukaudella kaksi kalastajaa harjoitti nahkiaisen rysäpyyntiä, ja heillä oli käytössään 6-9 nahkiaisrysää. Taulukko 1. Iijoen merialueen kalastuskirjanpidon toteutuminen vuosina (*Uusi pyyntimuoto maivarysä tullut mukaan vuodesta 213 alkaen.) Pyyntimuoto Kirjanpitäjien lkm Rysäkalastajia Verkkokalastajia Pato-ja palstapyytäjät Lippokalastajat Pesäverkkopyynti Koukkupyynti Nahkisrysäkalastajat Pyyntimuoto Kirjanpitäjien lkm Rysäkalastajia Verkkokalastajia Pato-ja palstapyytäjät Lippokalastajat Pesäverkkopyynti Koukkupyynti Nahkisrysäkalastajat Maivarysäkalastajia* Iijoen kirjanpitokalastajien kokonaissaalis kasvoi tarkkailujaksolla edelliseen tarkkailujaksoon (26 21, 4,2 tonnia) nähden ja oli yhteensä 59,4 tonnia (taulukko 2).

9 tarkkailutulokset vuosina Kokonaissaaliin positiivinen kehitys johtuu pääasiassa silakka ja maivasaaliiden paranemisesta, joita saatiin silakka- ja maivarysillä yhteensä noin 22 tonnia. Yksistään maivan osuus kokonaissaaliista oli reilut 14 tonnia, mikä oli myös koko tarkkailuhistorian suurin maivasaalis. Seuraavaksi eniten saalista saatiin pato ja palstapyynnillä (1,9 tonnia), sekä verkoilla (9,9 tonnia) ja lohirysillä (9,5 tonnia). Tarkasteltaessa saaliskehitystä ilman maivaa kokonaissaaliiden muutokset ovat olleet maltillisempia. Kokonaissaalis tarkkailujaksolla ilman maivaa oli n. 45 tonnia joka on noin 7,5 tonnia suurempi kuin edellisen tarkkailujakson kokonaissaalis (n. 37,5 tonnia) ja hieman pienempi kuin tarkkailujakson kokonaissaalis (n. 49,3 tonnia). Kokonaissaaliin kasvua viimeisten tarkkailujaksojen välillä selittävät pääasiassa kasvaneet siika- (n. 3,9 tonnia) ja silakkasaaliit (n. 5,5 tonnia). Siika oli tärkein saalislaji noin 2,5 tonnin kokonaissaaliilla. Kirjanpitokalastuksen lohisaalis jatkoi alenemistaan. Lohen kokonaissaalis laski noin 3 tonnia ja tippui ensimmäistä kertaa tarkkailujaksolla alle kymmeneen tonniin (n. 9,9 tonnia). Iijokisuun vuosittaiset pyydysinventaariot ja arviot on esitetty taulukossa 3. Taulukko 2. Iijoen kalastuskirjanpidon kokonaissaalis (kg) pyydyksittäin vuosina Pyydys Hauki Muikku Ahven Siika Särki Made Taimen Lahna Kuha 6 Kirjolohi Lohi Muu Silakka Yht. Verkot maiva # mm # 34-4 mm # mm # >56 mm vetouistelu vapapyynti rysä lippo pato- /palstapyynti katiska maivarysä Yht

10 tarkkailutulokset vuosina Taulukko 3. Iijokisuun pyydysinventaariot ja arviot vuosina Kalastustapa Inventointi/arviointi Lohirysät ja -loukut Arviointi * Ka Ka- Patopyynti Inventointi las las Palstapyynti Inventointi tus tus Verkkokalastajia Arviointi * tie tie Lippokalastus Arviointi dus dus Nahkiaisen pyynti/rysät Inventointi telu telu Nahkiaisen pyynti/merrat Arviointi Vetouistelu Arviointi Kalastustapa Inventointi/arviointi Lohirysät ja -loukut Arviointi * 7 * 7 7 Ka Patopyynti Inventointi /32 las 29/36 22/33 24/42 24/4 31/36 21/26 Palstapyynti Inventointi /5 tus Verkkokalastajia Arviointi * 15 1** 1** tie Lippokalastus Arviointi dus Nahkiaisen pyynti/rysät Inventointi telu Nahkiaisen pyynti/merrat Arviointi Vetouistelu Arviointi *=ei sisällä Röytän eikä Kutinkallan vesialueita **= arvio A= kalastuskirjanpidon mukainen A 7 Tarkkailukaudella silakka- ja maivarysillä saatiin merkittävä osa (37,3 %) kalastuskirjanpidon kokonaissaaliista (kuva 3). Pato-/palstapyynnin saaliin osuus kokonaissaaliista oli 18,4 %. Verkoilla (16,7 %) sekä lohirysillä (16,1 %) saatiin yhteensä noin kolmannes kokonaissaaliista. Lohirysien ja -loukkujen saalisosuus on vähentynyt huomattavasti 199 luvulta, jolloin lohirysien ja -loukkujen saalisosuus oli yli 7 % kalastuskirjanpidon kokonaissaaliista. Kuluneella tarkkailujaksolla ( ) siika oli kirjanpitokalastuksen tärkein yksittäinen saalislaji noin 2,5 tonnin saaliilla ja siikasaalis käsitti noin 35 % kokonaissaaliista (kuva 4). Saalisosuuksien perusteella siika oli noussut kilomääräisesti lohta tärkeämmäksi saalislajiksi jo edellisellä tarkkailukaudella (26 21). Kirjanpitokalastuksen lohisaalis jatkoi alenemistaan. Lohisaaliin määrä tippui vajaan viidenneksen edelliseltä tarkkailujaksolta ja lohisaalis kattoi enää noin 17 % kokonaissaaliista. Lohisaaliiden vähentyessä silakan ja maivan merkitys kirjanpitokalastuksen saaliissa näyttää kasvaneen. Maivan saalisosuus on vaihdellut tarkkailujaksojen välillä. Tarkkailujaksolla maivasaalin osuus kokonaissaaliista oli vajaat 1 %, edellisellä tarkkailujaksolla vajaat 7 % ja kuluneella tarkkailujaksolla noin 24 %. Vuodesta 213 alkaen kalastuskirjanpidossa on ollut 2-3 kappaletta maivarysäpyytäjiä, joka on kasvattanut maivasaalista. Rysä- ja loukkupyynnin määrään ja kirjanpitokalastuksen saalisosuuksien kehitykseen ovat vaikuttaneet 2-luvulla valtioneuvoston asetukset, joilla rajoitettiin ajallisesti lohen pyyntiä. Vuodesta 28 alkaen lohen ammattikalastus on ollut sallittua Iijoen terminaalialueen ulkopuolella

11 tarkkailutulokset vuosina lohirysillä vasta alkaen. Kuitenkin lohen nousu Iijoella alkaa jo toukokuun loppupuolella. Vielä 199-luvulla rysäpyyntiä ei juuri säädelty. Tuolloin pyyntiä oli myös terminaalialueen ulkopuolella ja pyyntiä myös jatkettiin hieman nykyistä pidemmälle (kuva 5). Pyyntirajoitusten lisäksi lohenkalastuksen kannattavuutta Perämerellä on heikentänyt kasvanut hyljekanta. Kalastuskirjanpidon kokonaissaalis eri pyydyksillä 9, 8, 7, 6, % 5, 4, 3, 2, 1,, verkot rysät silakka- /maivarysä pato- /palstapyynti (6 718 kg) ( kg) ( kg) (4 216 kg) ( kg) lippokalastus Kuva 3. Iijoen merialueen kalastuskirjanpidon kokonaissaaliin (%) jakautuminen pyydyksittäin eri tarkkailujaksoilla. 8 Saaliskalojen suhteellinen osuus kalastuskirjanpidossa 7, 6, 5, % 4, (6 718 kg) ( kg) ( kg) (4 216 kg) ( kg) 3, 2, 1,, lohi taimen siika ahven hauki maiva muut Kuva 4. Iijoen merialueen kalastuskirjanpitosaaliin jakautuminen (%) lajeittain eri tarkkailujaksoilla. (* muut sisältää silakan saalisosuuden 12,7 %.)

12 tarkkailutulokset vuosina % Viikko Kuva 5. Lohirysien ja -loukkujen keskimääräinen käyttöaste (%) Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa eri tarkkailujaksoilla. Kalastuskirjanpidon verkkokalastuksessa on käytetty viime vuosina pääasiassa solmuväliltään mm verkkoja (kuva 6). Kuluneella tarkkailujaksolla yksi kirjanpitokalastaja pyysi karisiikoja vuosina , mikä näkyy solmuväliltään alle 4 mm verkkojen käyttöasteessa. Keskimäärin käytettyjen verkkojen solmuväli on ollut 5 mm:n tuntumassa ja tarkkailujakson päättyessä vuonna 215 se oli 51,5 mm. Verkkokalastuksen pyyntiponnistuksessa esiintyy vuosien välistä vaihtelua mm. pyynnin kohteena olevien kalakantojen vaihtelusta, pyyntiolosuhteista ja saaliiden kysynnästä johtuen. % mm 34-4 mm mm >56 mm ka. Solmuväli (mm) mm N Kuva 6. Verkkokalastuksen vuotuinen pyyntiponnistus ja pyynnissä käytettyjen solmuvälien suhteellinen osuus Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa v

13 tarkkailutulokset vuosina Kansallinen kalastuksensäätely sekä paikalliset kalastusjärjestelyt ovat vaikuttaneet pyynnin kehittymiseen ja kalasaaliisiin Iijoen edustalla. Vuodesta 25 lähtien Iijoen merialueen edustalla on ollut voimassa solmuväliltään mm:n verkkojen käyttökielto. Vuodesta 28 alkaen lohenkalastuksen säätely on vaikuttanut erityisesti rysäpyydysten käyttöön ja pyynnin keskittymiseen terminaalialueelle. Viimeisimpinä muutoksina kalastuslaissa (379/215) ja asetuksessa (136/215) mm. nostettiin lohen ja taimenen pyyntimittoja ja rajoitettiin tiheäsilmäisempien verkkojen käyttöä siian kalastuksessa koko Perämeren alueella Kalakantanäytteet ja kalamerkinnät Pyynnin kohteena olevien siian, lohen ja nahkiaisen osakantojen vaihtelun varmentamiseksi on vuodesta 1996 alkaen hankittu lajinäytteitä kalastuskirjanpitoa harjoittaneilta henkilöiltä ja muilta alueen kalastajilta. Iijoen merialueen edustalta kerätyt näytemäärät on esitetty taulukossa 4. Siikanäytteistä pääosa on kalastettu patopyynnillä lokakuussa ja lohinäytteistä pääosa on kalastettu rysäpyynnillä kesäkuussa. Nahkiaisnäytteet on kerätty ylisiirtopyynnin yhteydessä. Lajinäytteistä määritettiin yksilön pituus, paino sukupuoli, kuntokerroin ja ikä suomusta. Lohista määritettiin alkuperä (villi/viljelty) suomujen lisäksi myös otoliiteista. Siialla ensimmäinen kiduskaari mikroskopoitiin laskien siivilähammasmäärä kaikkine hammasaiheineen. Nahkiaisista määritettiin sukupuoli ja keskipaino sekä vuosittain toimitettiin 6 yksilöä Elintarvikevirastolle tautiseurantaa varten. Näytteiden määritykset toteutti Voimalohi Oy ja RKTL (nyk. Luonnonvarakeskus). Taulukko 4. Iijoen merialueen siian, lohen ja nahkiaisen näytemäärät tarkkailujaksoittain vuodesta 1996 alkaen. Tarkkailujakso Siika Lohi Nahkiainen Iijoen meriedustalle on istutettu vuosittain noin 2 Carlin -merkittyä merilohen poikasta. Kuluneella tarkkailujaksolla istutettiin yhteensä noin 75 Carlin merkittyä merilohen poikasta. Iijoen meriedustalle on istutettu vuosittain myös noin 1 Carlin merkittyä meritaimenen poikasta. Kuluneella tarkkailujaksolla istutettiin yhteensä noin 4 Carlin merkittyä meritaimenen poikasta. Merkintöjen tavoitteena on ollut selvittää istukasryhmien kasvua, vaellusta, istutusajankohdan sekä pyyntimenetelmien vaikutusta saalispalautteeseen. Merkintöihin on pyritty valitsemaan Iijoen merialueen velvoiteistutuksissa keskimäärin käytettäviä istukkaita. Merkityt merilohen poikaset olivat Iijoen kantaa. Merkintätulokset on saatu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luke) kalantutkimukselta. Vuodesta 27 lähtien kaikki Iijokisuun lohen ja meritaimenen istutuspoikaset on mätivaiheessa merkitty kudosvärillä (alitsariinin punainen ARS). Menetelmä ei varsinaisesti kuulu Iijoen tarkkailuohjelmaan. Iijoen meriedustalle istutettujen lohen ja meritaimenen Carlin merkintäryhmistä saadut palautukset ovat vuosien osalta niin vähäisiä, ettei palautusten tuloksista voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä (kuvat 7 ja 8). Kuluneella tarkkailukaudella lohen merkkipalautuksia ei saatu lainkaan vuosina 213 ja 215 ja muina vuosinakin saatiin vain yksittäisiä palautuksia. Meritaimenen osalta ei saatu lainkaan merkkipalautuksia vuodelta 215 ja vuosina saatiin kymmenkunta

14 Palautus % Palautus % tarkkailutulokset vuosina merkkipalautusta/vuosi. Merkintätuloksia ei sen johdosta esitetä tässä raportissa. Edellisten raportoitujen merkintäryhmien tulokset löytyvät Iijoen merialueen tarkkailujakson raportista (Lovikka, Hiltunen ja Partanen 26). Merkintäerien istukkaiden fysiologinen laatu ja terveys ovat olleet koko tarkkailun ajan hyviä, eivätkä ne selitä heikkoa palautustulosta. Kalamerkintöjen palautustulosten heikentyminen näyttää olevan laajempi ilmiö koko Itämeren alueella. Merilohen merkkipalautustulokset ovat jääneet alle kahteen prosenttiin vuodesta 23 alkaen koko Pohjanlahden alueella (WGBAST 215). Palautustulosten heikkenemiseen on todennäköisesti useita syitä, joita voivat olla mm. kalastajien raportointiaktiivisuuden väheneminen ja poikasten luonnollisen kuolleisuuden kasvu. Merkintöjen palautustulosten heikkenemisen johdosta on tarpeen kehittää uusia istukkaiden merkintämenetelmiä koko Itämeren alueella , 12, Merilohen Carlin merkintäryhmien palautukset Palautus-% (=minimi eloonjäänti) 1, 8, 6, 4, 2,, Kuva 7. Lohen Carlin merkintäryhmien palautukset Iijokisuun kalanhoitovelvoitteessa vuosina (palautus % = minimieloonjäänti) 12, 1, Meritaimenen Carlin-merkintäryhmien palautukset Istutus 2-v Istutus 3-kes. 8, 6, 4, 2,, Kuva 8. Meritaimenen Carlin merkintäryhmien palautukset Iijokisuun kalanhoitovelvoitteessa vuosina (palautus % = minimieloonjäänti)

15 Saalis kg tarkkailutulokset vuosina Kalastustiedustelut Iijoen meriedustan kalastusta ja saaliin määrää on selvitetty kalastustiedusteluilla vuosilta 21 (Hiltunen & Pylväs 22), 25 (Lovikka ym. 26), 29 (Hiltunen 21) ja Ahma ympäristön sekä PVO-Vesivoiman toimesta vuonna 214 (Salo & Paksuniemi 215 ). Tiedusteluun vastanneiden kalastajien lukumäärä on esitetty taulukossa 5 ja kalastajien saaliit kuvassa 9. Vuoden 214 tiedustelu kohdennettiin aiempien tiedustelujen tapaan Iijoen alaosalle Raasakan voimalaitokselta Rontin saareen lukuun ottamatta vanhaa uomaa. Merialueella tiedustelu rajautui pohjoisessa Seljänperään ja Etelässä Räinänlahteen. Jokialueita sisältyi tiedustelualueeseen noin 1 km jokisuulta ylävirtaan ja merialueen tiedustelu kattoi alueet noin 1 km jokisuulta etelään ja pohjoiseen noin 1-5 km leveänä kaistaleena. Tiedustelun tulokset raportoidaan yhteenvetoraportissa keskeisiltä osiltaan. Vuoden 214 kalastustiedustelun meri- ja jokialueen yhdistetyn aineiston mukainen laajennettu kokonaissaalisarvio oli noin 6 tonnia (kuva 9). Vuoden 214 tiedustelusaaliista noin kaksi kolmasosaa kalastettiin merialueelta ja kolmasosa jokialueelta. Tiedustelun mukaan merkittävimmät saalislajit olivat siika (n.19,6 tn ja 17 %), ahven (n. 1,3 tn ja 17 %) ja lohi (n. 7,8 tn ja 13 %) (Salo & Paksuniemi 215). Nahkiaissaalis oli ylisiirtovelvoitteen nahkiaiset mukaan lukien reilut 74 yksilöä Taulukko 5. Kalastustiedusteluihin vastanneiden kalastajien lukumäärät tiedusteluvuosina. Vuosi Vastanneita (kpl) Tiedustelun saaliit Jokisaalis (kg) Merisaalis (kg) Kuva 9. Kalastustiedusteluiden perusteella arvioidut kokonaissaaliit tiedusteluvuosina 21, 25, 29 ja 214.

16 Istutukset yksilöä tarkkailutulokset vuosina ISTUTUKSET 5.1 Iijoen merialueen velvoitekalanhoito ja istutukset Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä nro 523/8 ( ) :lle on asetettu taulukossa 6. esitetty vuosittainen istutusvelvoite merialueelle ja istukkaiden laatuvaatimukset. Meritaimen-, siika- ja nahkiaisvelvoitteet astuivat voimaan vuodesta 1983 alkaen ja lohivelvoite vuodesta 1984 alkaen. Vuodesta 21 alkaen merilohi-istukkaita on vaihdettu meritaimeniksi enintään 4 yksilöä vuodessa. Taulukko 6. :n vuosittaiset istutusvelvoitteet merialueelle. Laji Lohi, Meritaimen, Vaellussiika Nahkiainen kpl Istukkaan laatuvaatimus 31 Vähintään 14 cm vaelluspoikanen 28 Vähintään 18 cm vaelluspoikanen 1 2 Yksikesäinen vaellussiianpoikanen 6 Ylisiirtovelvoite Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle Lohen velvoiteistutukset :n kalanhoitovelvoitteen toteutuminen merilohen poikasten osalta (sisältäen meritaimenen vaihtokakalat) on esitetty kuvassa 1. Istutusvelvoitteen tavoitteet ovat toetutuneet keskimäärin kohtuullisen hyvin. Vuosittaista vaihtelua selittää osaltaan kalanviljelyn tulos, joka on voimakkaasti riippuvainen mm. luonnonolosuhteista. Tarkkailujaksolla istutettiin vuosittain vajaat 27 lohenpoikasta. Istutusvelvoitteen kokonaistase vuoden 215 jälkeen oli vajaat -19 yksilöä, jota on kurottu umpeen vuoden 216 istutuksissa. Lohien velvoiteistutuksissa on käytetty Iijoen omaa kantaa olevia kaksivuotiaita merilohen vaelluspoikasia. Vuodesta 21 alkaen on vuosittain vaihdettu enintään 4 lohi-istukasta meritaimeneksi vaihtosuhteella 1:1. Lohen velvoiteistutus Lohi Lohen vaihtokalat Kuva 1. PVOV:n merialueen kalanhoitovelvoitteen toteutuminen lohen osalta ( sisältää myös lohen vaihtokalat meritaimeniksi.)

17 Yksilöä Pituus cm tarkkailutulokset vuosina Vuodesta 29 alkaen kaikki merilohi-istukkaat ovat olleet peräisin Voimalohi Oy:n tuotannosta. Tarkkailujakson aikana velvoitekalanhoidon lohi-istukkaiden keskipituus oli 18,5 cm senttimetriä ja keskipaino 53 g (Kuva 11). Tarkkailujakson keskipituus oli melko lähellä koko velvoitetarkkailun aikana mitattua istukkaiden keskipituutta 18,7 cm. Vuosien välillä istutuspituus on vaihdellut enimmillään 2,9 cm ympäristöolosuhteista johtuen. Pienimmät istukkaat (17,2 cm) istutettiin vuonna 1994 ja suurimmat vuonna 21 (2,1 cm). Pääosa istukkaista on istutettu Raasakasta (kuva 12). 14 Merilohi-istukkaiden keskipituudet 21, Istutuspituus ka./cm 2, 19, 18, 17, 16, 15, Kuva 11. Iijoen kalanhoitovelvoitteen merilohi-istukkaiden keskipituus vuosina Merilohi-istukkaiden istutuspaikat Raasakka Pukkinokka Praava Laitakari Kuva 12. Merilohi-istukkaiden istutuspaikat vuosina Meritaimenen velvoiteistutukset Iijoen kalanhoitovelvoitteen meritaimenistutuksissa käytetään Iijoen alkuperäistä meritaimenkantaa, joka on peräisin Luonnonvarakeskuksen Taivalkosken emokalastosta. PVO-

18 Pituus cm Istutus yksilöä tarkkailutulokset vuosina Vesivoima Oy:n kalanhoitovelvoitteen toteutuminen meritaimenen (ilman lohen vaihtokaloja) osalta on esitetty kuvassa 13. Myös meritaimenen velvoiteistutusten voidaan katsoa toteutuneen suhteellisen hyvin. Tarkkailukaudella istutettiin keskimäärin vajaat 26 8 meritaimenen poikasta vuodessa. Koko tarkkailujakson ( ) istutustase 215 vuoden lopussa oli yksilöä. Vuodesta 29 alkaen tavanomaisen meritaimenen istutusvelvoitteen lisäksi lohen velvoiteistutuksia on korvattu vuosittain vähintään 18 cm pituisilla meritaimenistukkailla vaihtosuhteella 1:1. Vuosittain lohi-istukkaita on korvattu enintään 4 kappaletta Meritaimen 15 Kuva 13. PVOV:n merialueen kalanhoitovelvoitteen toteutuminen meritaimenen osalta Vuodesta 29 alkaen kaikki meritaimenistukkaat ovat olleet peräisin Voimalohi Oy:n tuotannosta. Kuluneen tarkkailujakson aikana velvoitekalanhoidon meritaimenistukkaiden keskipituus oli 22,3 cm ja keskipaino 16,9 g (kuva 14). Tarkkailujakson aikana istukkaiden keskipituus oli hieman suurempi kuin vuosien välillä mitattu istukkaiden keskipituus 21,5 cm. Vuosien välillä istutuspituus on vaihdellut enimmillään 3,6 cm ympäristö- ja kasvatusolosuhteista johtuen. Meritaimenistukkaiden keskipituus Kuva 14. Iijoen kalanhoitovelvoitteen meritaimenistukkaiden keskipituus vuosina

19 Istutus yksilöä tarkkailutulokset vuosina Vaellussiian velvoiteistutukset Iijoen kalanhoitovelvoitteen vaellussiikaistutuksissa käytetään alkuperältään Iijoen omaa (ns. syyssiika) kantaa sekä Tornionjoen (ns. kesäsiika) kantaa. Kalanhoitovelvoitteen toteutuminen kesänvanhojen vaellussiikaistukkaiden osalta on esitetty kuvassa 15. Istutusvelvoitteen voidaan katsoa toteutuneen kohtuullisen hyvin kesänvanhojen siikojen osalta. Kuluneella tarkkailukaudella istutettiin keskimäärin hieman reilut miljoona kesänvanhaa siikaa vuodessa. Vuosina 211, 213 ja 214 istutusvelvoite toteutui hieman pienempänä. Koko tarkkailujakson ( ) istutustase 215 vuoden lopussa oli yksilöä. Vuodesta 27 lähtien istutusvelvoitteen osalta 12 kesänvanhaa siikaistukasta on korvattu istuttamalla vuosittain noin 4,2 miljoonaa vastakuoriutunutta siianpoikasta. 16 Vaellussiika Kuva 15. PVOV:n merialueen kalanhoitovelvoitteen toteutuminen vaellussiian osalta (Ei sisällä vastakuoriutuneiden siianpoikasten istutusvelvoitetta). Kuluneen tarkkailujakson aikana ( ) velvoitekalanhoidon kesänvanhojen vaellussiikaistukkaiden keskipituus oli 1,2 cm ja keskipaino 6,4 g (Kuva 16). Tarkkailujakson aikana istukkaiden keskipituus vaikuttaa olleen hieman suurempi kuin vuosien välillä mitattu istukkaiden keskipituus 9,5 cm. Vuosien välillä istutuspituus on vaihdellut enimmillään 3,1 cm ympäristö- ja kasvatusolosuhteista johtuen.

20 Ylisiiretty yksilöä Pituus cm tarkkailutulokset vuosina Vaellussiikaistukkaiden keskipituus Kuva 16. Iijoen kalanhoitovelvoitteen kesänvanhojen vaellussiikaistukkaiden keskipituus vuosina Nahkiaisen ylisiirto Osana Iijoen edustan merialueen velvoitekalanhoitoa on siirretty nahkiaisia Raasakan voimalaitospadon yläpuolisille alueille (kuva 17). Kuluneella tarkkailujaksolla nahkiaisten ylisiirrot toteutettiin Voimalohi Oy:n toimesta. Ylisiirtoja on tehty mm. Iijoen Haapakosken yläpuoliselle jokialueelle, Siuruanjokeen, Martimojokeen sekä Kierikin, Maalismaan, Pahkakosken ja Raasakan patoaltaisiin. Perämerellä ajoittain esiintynyt lohikalojen paisetauti on aiheuttanut ajoittain rajoituksia ylisiirtoalueisiin. Tarkkailukaudella keskimäärin hieman yli puolet ylisiirretyistä nahkiaisista siirrettiin Haapakosken yläpuoliselle alueelle (Kuva 18). Nahkiaisen ylisiirto Kuva 17. PVOV:n merialueen kalanhoitovelvoitteen nahkiaisen ylisiirtojen osalta

21 Istutukset yksilöä tarkkailutulokset vuosina Haapakosken yläpuoliselle jokialueelle ylisiirretyt % ,2 56 Kuva 18. Haapakosken yläpuoliselle jokialueelle ylisiirrettyjen nahkiaisten osuus (%) tarkkailujaksolla , keskim. 68,2 52,7 55, LOHI 6.1 Istutukset PVO Vesivoima Oy:n kalanhoitovelvoitteen toteutuminen lohen vähimmäisistutuspituuden (14 cm) täyttävien yksilöiden osalta on esitetty kuvassa 19. Velvoiteistutusten lisäksi on vuosittain tehty istutuksia vähimmäispituutta pienemmillä yksilöillä. Tarkkailujakson aikana vähimmäispituutta pienempiä lohia istutettiin keskimäärin vajaat 9 yksilöä vuodessa (kuva 2). Lisäksi vanhan uoman virta-alueille on istutettu vuosina vaihtelevasti lohen viljelyn ylijäämäpoikasia (kuva 21). Viime vuosina ylijäämäpoikasten istutukset ovat jääneet melko vähäisiksi. Lohen velvoiteistutus Lohi Lohen vaihtokalat Kuva 19. PVO Vesivoima Oy:n merialueen kalanhoitovelvoitteen toteutuminen lohen osalta ( sisältää myös lohen vaihtokalat meritaimeniksi.)

22 Istutukset yksilöä Istutukset yksilöä tarkkailutulokset vuosina Vähimmäispituutta pienemmät lohi-istutukset lohi <14 cm 19 Kuva 2. Iijoen merialueelle PVO Vesivoima Oy:n istuttamat velvoitteeseen kuulumattomat (<14 cm) lohi-istutukset. Istutukset vanhaan uomaan vuotias/istutus (yks.) kevät 1-kesäinen/istutus (yks.) syksy 1-vuotias/istutus (yks.) kevät Kuva 21. Iijoen vanhaan uomaan PVO Vesivoima Oy:n istuttamat lohet (ns. ylijäämä) vuosina Lohisaalis merialueella Lohisaaliit ovat laskeneet koko Itämeren alueella 199-luvun alusta alkaen (kuva 22) (ICES WGBAST 215). Vielä vuonna 199 koko itämeren alueen lohisaalis oli noin 5636 tonnia. Sen jälkeen lohisaalis on laskenut tasaisesti 2-luvun puoliväliin saakka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Itämeren kokonaislohisaalis näyttää vakiintuneen noin 1 tonnin tuntumaan. Vapaa-ajankalastuksen lohisaalis on kasvattanut osuuttaan kokonaislohisaaliista ja vapaa-ajankalastuksen saaliin osuus on

23 Tonnia Tonnia tarkkailutulokset vuosina ollut viime vuosina noin 4 % kokonaissaaliista. Tarkkailujaksolla Suomen ammattikalastuksen vuotuinen saalis oli keskimäärin hieman reilut 26 tonnia. Hieman vajaa puolet (n. 46 %) Suomen ammattikalastuksen lohisaaliista saatiin Perämeren alueelta. Ammattikalastuksen saaliit eivät sisällä vapaa-ajankalastuksen saaliita. Suomalaisen ammattikalastuksen kokonaislohisaalis on laskenut samassa suhteessa koko Itämeren lohisaaliiden kanssa (kuvat 22 ja 23). Ammattikalastuksen lohisaaliit olivat suurimmillaan 199- luvun alkupuolella, mutta ne ovat sen jälkeen pudonneet merkittävästi. Suhteellisesti saalisosuudet ovat laskeneet eniten Selkämerellä ja Suomenlahdella. Perämeren suhteellinen saalismäärä ei ole laskenut yhtä voimakkaasti. Viime vuosina muiden alueiden saaliiden merkitys on vähentynyt Itämeren lohisaaliiden kehitys valtioittain Tanska Suomi Latvia Puola Ruotsi Muut Kuva 22. Itämeren kokonaislohisaaliin kehitys valtioittain vuosina (muut Saksa, Liettua Latvia, Viro ja Venäjä). (Saalistiedot ICES WGBAST 215) 25 2 Suomen ammattikalastuksen lohisaaliit alueittain muut 32 Suomenlahti 3 Selkämeri 31 Perämeri Kuva 23. Ammattikalastuksen lohisaaliiden kehitys merialueittain vuosina (aineistot: Luonnonvarakeskus tilastotietokanta)

24 Kg tarkkailutulokset vuosina Iijokisuun ja meriedustan lohisaaliita on seurattu kalastustiedusteluilla vuosina 21, 25, 29 ja 214 (kuva 24). Vuoden 214 tiedustelun kokonaislohisaalis (7,8 tonnia) laski hieman vuoden 29 tiedustelun lohisaaliista. Kalastustiedusteluissa lohen kokonaissaalis on pudonnut lähes 4 % vuosien 25 ja 29 tiedusteluiden välillä Tiedustelujen lohisaaliit Jokisaalis (kg) Merisaalis (kg) Kuva 24. Iijokisuun lohisaaliin kehitys kalastustiedustelujen perusteella. 6.2 Kalastuskirjanpidon lohisaalis Yleistä Lohisaaliin kehitystä Iijokisuulla ja Iijokisuun edustan merialueella on seurattu vuosittain kalastuskirjanpidon avulla. Tässä kappaleessa kuvataan Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidon lohenkalastusta, esitetään lohisaaliiden jakautumista eri pyydysten kesken sekä esitetään yksikkösaaliita tärkeimmillä pyydyksillä. Kappaleessa esitetyt tulokset on laskettu kalastuskirjanpidon aineistosta. Kalastuskirjanpidon tuloksia kuvataan pääasiassa vuosien aineistoista. Edellisten tarkkailujaksojen tuloksia esitellään keskeisemmiltä osin mm. kalalajikohtaisissa yksikkösaaliissa sekä pyydysten käyttöä ja kalalajien runsaussuhteita käsittelevissä diagrammeissa. Pääosa kirjanpitokalastuksen lohisaaliista saadaan rysillä ja loukuilla (kuva 25). Rysien osuus kirjanpitokalastuksen lohisaaliista tarkkailujaksolla oli hieman yli 7 %. Rysien osuus lohisaaliista oli yli 9 % vielä 2-luvun puolivälin tienoille saakka. Sen jälkeen rysä- ja loukkupyydysten osuus on hieman laskenut ja pato- ja palstapyynti on kasvattanut merkitystään lohen kalastuksessa. Tarkkailujaksolla pato- ja palstapyynnin saalisosuus oli noin 25 % kokonaissaaliista. Verkkojen osuus lohisaaliista on ollut vuoden 21 jälkeen varsin pieni, eikä verkkopyynnillä ole nykyään suurta merkitystä lohen kalastuksessa.

25 Kg tarkkailutulokset vuosina % 1 Kalastuskirjanpidon lohisaalis pyydyksittäin verkot pato-/palsta rysät Kuva 25. Kalastuskirjanpidon lohisaaliiden jakautuminen pyydyksittäin eri tarkkailujaksoilla. Iijoen jokisuu ja terminaalialueen kilo- ja kappalemääräinen kokonaislohisaalis eri pyydyksillä on esitetty kuvissa 26 ja 27. Tarkkailujaksolla keskimääräinen vuotuinen lohisaalis oli noin 13 tonnia, joka oli hieman edellisjaksoa suurempi. Vuoden 21 lohisaalis (n. 6,5 tonnia) oli koko tarkkailuhistorian alhaisin. Myös koko tarkkailujakso 26 21, jolloin vuotuinen lohisaalis oli keskimäärin vain hieman yli 1 tonnia, oli koko tarkkailuhistorian heikoin. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen kokonaislohisaaliis (kg) Lohirysät ja loukut Pato- ja palstapyynti Verkot Muut 22 Kuva 26. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen kokonaislohisaaliin (kg) kehitys.

26 Pyydyksiä kpl Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen kokonaislohisaalis (kpl) vuosina Lohirysät ja -loukut Pato- ja palstap. Verkot Muut: mm. vetouist. 23 Kuva 27. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen lohen yksilösaaliin (kpl) kehitys. Rysä- ja loukkupyynti Tarkkailujaksolla oli vuosittain käytössä keskimäärin 11 rysää. Kalastuskirjanpidossa käytettyjen rysien- ja lohiloukkujen määrä on ollut suurimmillaan 199-luvulla, esim. tarkkailujaksolla oli vuosittain käytössä keskimäärin 35 rysää (kuva 28). Käytettyjen rysä- ja loukkupyydysten määrä on sen jälkeen laskenut 2-luvulla ja edelleen 21-luvulla. Vuoden 28 aikana annetut rajoitukset lohenkalastukseen laskivat käytettyjä pyydysmääriä. Kalastuskirjanpidon rysä/loukkupyydykset Kuva 28. Kalastuskirjanpidossa keskimäärin käytössä olleiden rysä-/lohiloukkujen lukumäärä vuosina

27 Saalis kg Saalis kg tarkkailutulokset vuosina Kalastuskirjanpidon rysä ja loukkupyydysten yksikkösaaliit ovat vaihdelleet varsin paljon (kuva 29). Tarkkailujaksolla rysä-/loukkukohtainen lohisaalis vaihteli kg välillä. Keskimääräinen yksikkösaalis (15 kg) parani hieman edelliseltä tarkkailujaksolta, jolloin yksikkösaaliit (115kg) olivat koko tarkkailujakson heikoimpia. Saaliit ovat laskeneet 199-luvun parhaimmista vuosista. Vuosien 1996 hyviä yksikkösaaliita selittänevät osaltaan Ahvenanmaalla tuolloin voimassa olleet lohenkalastusrajoitukset. 24 Rysä tai loukkukohtainen yksikkösaalis Kuva 29. Iijoen merialueen rysä- tai loukkukohtainen yksikkösaalis kalastuskirjanpidon saaliissa vuosina Pääosa kalastuskirjanpidon lohisaaliista on saatu kesäkuussa. Myös tarkkailujaksolla suurin osa kalastuskirjanpidon lohisaaliista saatiin kesäkuussa (kuva 3) Joinakin vuosina myös touko- ja heinäkuussa on tullut kohtuullisen runsaasti saalista. Rysä- ja loukkusaaliin kuukausikertymä 6 5 Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Kuva 3. Iijoen jokisuun ja terminaalialueen kalastuskirjanpidon rysä- tai loukkukohtainen yksikkösaalis vuosina kuukausikertymänä.

28 Keskipaino kg tarkkailutulokset vuosina Saaliiksi saatujen lohien keskipainojen kehittyminen pyyntikauden aikana on ollut vuosien välillä melko samansuuntaista (kuva 31). Suurimmat lohet saadaan heti pyyntikauden alussa toukokuussa, jonka jälkeen keskipaino hieman laskee kesäkuussa. Keskipaino laskee edelleen kesän edetessä ja heinä-elokuussa keskipainot ovat pudonneet noin parin kilon tuntumaan. Vuoden 213 heinäkuussa lohien keskipaino (n. 5,2 kg) oli tavanomaista suurempi. Vuosien toukokuun lohiaineisto koostuu vain yksittäisistä lohista, joten tiedot eivät ole siltä osin kovin luotettavia , 12, Lohien keskipainot (kg) kuukausittain Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syys/lokakuu 1, 8, 6, 4, 2,, Kuva 31. Iijoen jokisuulta ja terminaalialueelta saatujen lohien keskipainot kuukausittain vuosina Tarkkailun aikana pienempien (-2 kg) lohiyksilöiden eli ns. lohikossien osuus saaliissa on vähentynyt vuoden 23 jälkeen (kuva 32). Vuoden 23 jälkeen yksilömäärissä mitattuna 4-6 ja 6-8 kg lohien osuus saaliissa on kasvanut. Lohikossien runsas osuus on ainakin osittain ennustanut isompien lohiyksilöiden osuuden kasvua seuraavina vuosina esim > 1996 ja > Kuluneella tarkkailujaksolla pienempiä (-2 kg) lohiyksilöitä esiintyi runsaammin saaliissa vuonna 211, joka kasvatti isompien lohiyksilöiden osuutta seuraavina vuosina. Myös saaliiksi saatujen lohien keskipaino on kasvanut. Vielä 199-luvulla saaliskalojen keskipaino oli hieman reilut 3 kg, kun viimeisimmällä tarkkailujakson keskipaino oli noin 5,5 kg (kuvat 33 ja 34). Kilomääräisesti tarkasteltuna erityisesti isompien 6-8 kg lohien osuus kokonaissaaliissa on kasvanut vuoden 23 jälkeen. Kuluneella tarkkailujaksolla myös yli 1 kg lohien suhteellinen osuus (n. 21 %) kilomääräisestä kokonaissaaliista oli aiempaa suurempi.

29 tarkkailutulokset vuosina % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Lohisaaliin (yks.) jakautuminen painoluokittain N Kuva 32. Yksilömääräisen lohisaaliin jakautuminen (%) painoluokittain Iijoen merialueen kalastuskirjanpidon rysä- ja loukkukalastuksessa vuosina % Lohisaaliin (kg) jakautuminen painoluokittain 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % N ka. -2 kg 2-4 kg 4-6 kg 6-8 kg 8-1 kg yli 1 kg yli 1 kg 8-1 kg 6-8 kg 4-6 kg 2-4 kg -2 kg ,3 3,1 4,2 3,9 4,8 3,5 3,5 2,8 3,9 2,6 5,4 5,9 4,4 4,5 5,1 4,8 6,4 4,7 4,4 6,9 6,4 4,9 Kuva 33. Lohisaaliin jakautuminen (%) eri painoluokkiin Iijoen merialueen kalastuskirjanpidon rysäja loukkukalastuksessa

30 Kg pato/palsta Keskipaino kg tarkkailutulokset vuosina Lohien keskipainon kehitys rysä- ja loukkusaaliissa Kuva 34. Lohien keskipainon kehitys Iijoen merialueen kalastuskirjanpidon rysä- ja loukkukalastuksessa Pato- ja palstapyynti Pato- ja palstapyynnin määrä on kasvanut Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa. Vielä 199-luvulla pato- ja palstapyyntiä harjoitti ainoastaan muutama kalastaja. Enimmillään pato- ja palstapyytäjiä oli vuosina , jolloin pyyntiä harjoitti yhteensä yhdeksän kalastajaa. Kuluneella tarkkailujaksolla pato- ja palstapyyntiä harjoitti 6-9 kalastajaa, joilla kertyi vuosittain keskimäärin noin 6 koentakertaa. Suurimmillaan patojen määrä oli vuonna 21 (n =1), mutta määrä on sen jälkeen laskenut. Pato ja palstapyynnin osuus kirjanpitokalastuksen kokonaislohisaaliista oli noin 25 %. Pato- ja palstakohtainen lohisaalis on vaihdellut huomattavasti vuosien välillä (kuva 35). Kuluneella tarkkailujaksolla keskimääräinen vuotuinen patokohtainen lohisaalis vaihteli noin kg välillä. Myös koentakertakohtainen yksikkösaalis on vaihdellut vuosien välillä (kuva 36). Kuluneella tarkkailujaksolla yksikkösaalis koentakertaa kohden vaihteli,9-2,7 kg välillä. Keskimäärin kuluneen tarkkailujakson yksikkösaaliit (1,9 kg) olivat aiempaa tarkkailujaksoa (1,1 kg) suurempia. 3, 25, 2, 15, 1, Pato- ja palastapyynnin lohisaalis ,, 1,5 1,8 115, 242, 89, 146, 78, 118,7 83,3 55,5 194,7 54, 54, 45,3 185, 13,5 61, 67,5 183,9 152,7 77,8 75,9 N Kuva 35. Pato- ja palstakohtainen keskimääräinen lohisaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = patojen lukumäärä)

31 G/koentakerta Saalis g/koentakerta tarkkailutulokset vuosina Pato- ja palstakohtainen yksikkösaalis N Kuva 36. Pato- ja palstakohtainen yksikkösaalis (g/koentakerta) Iijoen merialueen kirjanpitokalastuksessa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä) Verkkokalastuksen merkitys Iijoen merialueen kirjanpitopyynnin lohenkalastuksessa on ollut viime vuosina vähäinen. Tarkkailujaksolla verkkokalastuksen osuus kokonaislohisaaliista oli noin 3 % (kuva 37). Keskimääräinen koentakertakohtainen yksikkösaalis vaihteli 156 gramman välillä. Lohen yksikkösaalis verkkopyydyksillä v ,917,8 15,1 59,2 169, , ,8 37, Kuva 37. Verkkokalastuksen keskimääräinen yksikkösaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina

32 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Lohen kalakantanäytteet 29 Yleistä Iijokisuun kalastuskirjanpitäjiltä ja kalastajilta on hankittu vuosina 215 lohen kalakantanäytteitä yhteensä 3836 yksilöstä (taulukko 7). Vuosittainen näytemäärä on vaihdellut noin 1 4 näytteen välillä. Poikkeuksellisesti vuonna 21 kerättiin vain 56 näytettä. Tarkkailujaksolla kerättiin yhteensä 629 lohen kalakantanäytettä. Näytteitä on kerätty kaikkien pyydysten saaliista, mutta pääasiassa näytteet ovat peräisin rysäpyynnistä. Näytteistä on kerätty yli kaksi kolmasosaa (n. 67 %) kesäkuussa (kuva 38). Kalakantanäytteiden tuloksia tulkittaessa tulee huomioida, että ne edustavat vain osaa vuosittaisesta kalastuskirjanpidon lohisaaliista. Seuraavassa tarkastellaan kalakantanäytteistä määritettyjä muuttujia kuten ikäryhmittäistä keskipituutta, ikäjakaumaa ja kalojen alkuperää. Taulukko 7. Iijokisuulta kerätyt kalakantanäytteet vuosina 215. Tarkkailujakso Yks. määrä Yhteensä 3836 Lohen kalakantanäytteiden pyyntijankohta toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu Kuva 38. Iijoen merialueen ja jokisuun lohen kalakantanäytteiden pyyntiajankohdat vuosina 215. Pääosa Iijokisuulta kerätyistä näytekaloista on ollut 3-4 -vuotiaita lohia (kuva 39). 3-vuotiaita lohia oli aineistossa keskimääräistä enemmän vuosina Kuluneella tarkkailujaksolla yli kuusivuotiaiden lohien osuus oli vähäinen. Lohien keskipainon vaihtelua selittää osaltaan eri vuosiluokkien vahvuus näyteaineistossa (kuvat 39 ja 4). Vuoden 211 kalanäytteiden keskipaino oli huomattavasti koko tarkkailujakson keskipainoa

33 Kg tarkkailutulokset vuosina pienempi. Tuolloin 3-vuotiaiden lohien osuus oli keskimääräistä suurempi näyteaineistossa. Vuoden 214 lohien keskipaino oli hieman keskimääräistä suurempi. Vuonna 214 kalakantanäytteissä kolmevuotiaiden lohien osuus oli suhteellisen pieni ja 5-vuotiaiden lohien osuus suhteessa suurempi. Vuosina 215 tutkittujen lohien keskipituus on vaihdellut. Kolmevuotiaiden lohien keskipituus on vaihdellut 54 66, neljävuotiaiden 8 86 ja viisivuotiaiden cm:n välillä, jolloin viisivuotiaiden lohien keskipituus on vaihdellut 14 cm (kuva 41). 3 % Kalakantanäytteiden ikäjakauma v 4-v 5-v 6-v 7-v 8-v 9-v Kuva 39. Kalakantanäytteiden lohien suhteellinen (%) ikäjakauma Iijokisuun meriedustalla vuosina ,5 Kalakantanäytteiden lohien keskipaino 7,5 6,5 5,5 4,5 3,5 Kuva 4. Lohien keskipainot (N = 3836) Iijokisuun merialueen kalakantanäytteissä vuosina 215. (* Vuosien 21 tiedot arvioitu kuvasta)

34 tarkkailutulokset vuosina mm 11 Lohien keskipituus kalakantanäytteissä 3v 4v 5v Kuva 41. Eri-ikäisten (3-, 4- ja 5-v.) lohien keskipituus (mm) Iijoen meriedustan kalakantanäytteiden perusteella vuosina 215. Iijoen meriedustan lohien pituuden ja painon kehityksessä esiintyy suurta vuosiluokkien sisäistä vaihtelua (hajontaa), joka vaikeuttaa aineiston tulkintaa ja luotettavien johtopäätöksien tekemistä. Esimerkiksi 21 aineiston mukaan viljeltyjen neljävuotiaiden lohien pituuden vaihteluväli oli noin 5 1 cm (Hiltunen 211). Lohien pituuden ja painon kehitystä ei tarkastella tämän raportin yhteydessä. Samasta syystä ei myöskään tarkastella lohien sukupuolen ja alkuperän vaikutuksia yksilöiden kasvuominaisuuksiin. Lohien sukupuolijakaumaa kalakantanäytteissä on tarkkailtu erikseen sekä viljeltyjen että villien lohien osalta (kuva 42). Sukupuolijakaumassa esiintyy vuosien välistä vaihtelua alkuperän mukaan. Pitkän aikavälin tarkastelussa lohen alkuperällä ei ole ollut suurta vaikutusta istukkaiden sukupuoleen. Vuoden 215 aineistossa villeistä lohista keskimäärin 67 % oli naaraita ja 33 % koiraita, kun viljellyillä lohilla vastaavat arvot olivat 7 % ja 3 %.

35 tarkkailutulokset vuosina % Viljelty naaras-% koiras-% % Villi naaras-% koiras-% 32 Kuva 42. Villiä ja viljeltyä alkuperää olevien lohien sukupuolijakauma (%) Iijoen meriedustan kalakantanäytteissä vuosina 215. Lohien alkuperä ja nousun ajoittuminen Iijoen merialueen kalakantanäytteistä on tutkittu pyyntialueiden, pyyntimenetelmien ja -ajankohdan vaikutusta näytekalojen alkuperään. Lohien alkuperä (villi, viljelty) on määritetty näytekalojen suomuista sekä vuodesta 21 alkaen myös otoliiteista (alitsariinimerkintä). Otoliiteista tehdyissä määrityksissä villien lohien osuus on ollut keskimäärin hieman suomuista määritettyjä suurempi. Näytekalojen pyynnin onnistuminen vaihtelee vuosittain ja vähäisillä näytemäärillä satunnaisvaihtelun merkitys kasvaa. Villien lohien osuus kalakantanäytteiden saaliista on vaihdellut vuosittain. Kuluneella tarkkailujaksolla ( ) on havaittavissa villien lohien saalisosuuden kasvua Iijoen edustalla (kuva 43). Villiä alkuperää olevien lohien osuus (n. 21 %) kalakantanäytteissä oli keskimäärin hieman aiempia vuosia (n. 16 %) suurempi. Vastaavalla aikajaksolla luonnonlohikantojen elpymistä on havaittu Tornio- ja Simojoen osalta (mm. Vähä ym. 214, Luonnonvarakeskus, Tornion- ja Simojoen lohilaskurit). Suurimmillaan villiä alkuperää olevien näytekalojen osuus on ollut yli 4 prosenttia vuonna 24. Pyyntialue vaikuttaa merkittävästi lohien alkuperään (kuva 44). Laitakarin, Peuran ja Pitkäniemen pyyntialueilta saaduissa lohissa on huomattavasti enemmän villiä alkuperää olevia lohia kuin jokisuulta pyydetyissä lohissa. Jokisuulta pyydetyissä lohissa villien lohien osuus on ollut alle viisi prosenttia. Muilta alueilta pyydetyissä lohissa villien osuus on vaihdellut noin 2 25 prosentin välillä. Kuluneella tarkkailujaksolla villien lohien saalisosuus oli suurimmillaan Laitakarissa määritystavasta riippuen noin prosenttia (211) ja Pitkäniemessä 6 64 (214) prosenttia.

36 tarkkailutulokset vuosina % Villien lohien osuus näytekaloissa Suomusta Otolliitti Kuva 43. Villien lohien suhteellinen osuus Iijoen meriedustalta kerätyissä kalakantanäytteissä vuosina 215. (* Vuodesta 21 alkaen alkuperä on määritetty suomun lisäksi otoliitista.) % Näytekalojen alkuperä pyyntialueilla Suomusta 6 Otolliitista Koninletto Laitakari Jokisuu Peura Pitkäniemi Keskimäärin Kuva 44 Villiä alkuperää olevien lohien osuus (%) pyyntialueittain Iijoen meriedustan kalakantanäytteissä 215. Lohien rantautuminen Iijoen meriedustan pyyntialueelle vuosina ajoittui toukokuun loppupuolelle (kuva 45). Pääosa sekä villeistä että viljellyistä lohista saadaan kesäkuun alusta heinäkuun alkupuolelle rajoittuvalla aikajaksolla. Näytekalojen perusteella viljeltyjen lohien nousu jatkuu kohtalaisena aina elokuun alkuun saakka. Sekä villiä että viljeltyä alkuperää olevilla lohilla saadaan alkukaudesta kesäkuun puoliväliin saakka pääasiassa naaraita ja kesäkuun puolivälin jälkeen koiraiden osuus kasvaa selvästi. Villeissä lohissa pääosan kalakantanäytteistä muodostavat kolme vuotta jokipoikasena viettäneet ja kaksi tai kolme merivuotta vaelluksella käyneet yksilöt (kuva 46).

37 tarkkailutulokset vuosina Myös kaksi vuotta jokipoikasena viettäneitä ja kaksi vuotta vaelluksella käyneitä lohia on saatu varsin tasaisesti. Kpl Näytekalojen nousun ajoittuminen pyyntikaudella VILLIT VILJELLYT 34 Kuva 45. Näytekalojen nousun ajoittuminen alkuperän mukaan Iijoen meriedustalla (Pisteet kuvaavat yksittäisiä päiviä ja viiva on sarjan liukuva keskiarvo.) (Villit N = 145 ja viljellyt N = 461) Kuva 46. Iijokisuun villien lohinäytteiden poikas- ja merivuosien suhteelliset osuudet vuosien näytteistä.

38 Istutukset, yks Istutukset yks. tarkkailutulokset vuosina MERITAIMEN 7.1 Meritaimenen istutukset PVO:n kalanhoitovelvoitteen toteutuminen meritaimenen vähimmäisistutuspituuden (18 cm) täyttävien yksilöiden osalta on esitetty kuvassa 47. Vuodesta 21 alkaen istutuksiin on sisällytetty ns. lohen vaihtokaloina istutettuja meritaimenia, jotka korvaavat :n lohen istutusvelvoitetta suhteella 1:1. Näitä lohia korvaavina vaihtokaloja on istutettu vuosittain keskimäärin noin 36 kappaletta. Istutusvelvoitteen ja vaihtokalaistutusten lisäksi on tehty vuosittain täydentäviä istutuksia velvoitteen vähimmäispituutta pienemmillä alle 18 cm meritaimenistukkailla. Istutusvelvoitteeseen kuulumattomia meritaimenia on istutettu vuosittain sadoista joihinkin tuhansiin yksilöihin (kuva 48). Iijokisuun meritaimenen velvoiteistutukset MT 2-v. Lohen vaihtokalat 35 Kuva 47. Meritaimenen (>18 cm) kalanhoitovelvoitteen toteutuminen meritaimenen osalta (* sisältää myös lohen vaihtokalat meritaimeniksi.) Vähimmäispituutta pienemmät meritaimenet 5 4 Meritaimen <18 cm Kuva 48. Iijoen merialueelle istutetut velvoitteeseen sisältymättömät (<18 cm) meritaimenistutukset.

39 tonnia tarkkailutulokset vuosina Taimensaalis merialueella Suurimmillaan meritaimensaaliit olivat 199-luvun vaihteessa, jolloin Suomalaisen ammattikalastuksen (nyk. kaupallinen kalastus) meritaimensaaliit ylsivät useana vuonna yli 2 tonniin. Vuoden 1993 jälkeen saaliit kääntyivät laskuun (kuva 49). Meritaimensaaliiden lasku taittui vuoden 2-luvun alkupuolella. Sen jälkeen vuotuinen meritaimensaalis on ollut keskimäärin noin 55 tonnia. Kuluneella tarkkailujaksolla vuosien 214 ja 215 meritaimensaaliit (32 ja 26 tonnia) olivat koko tarkkailuhistoriaan nähden poikkeuksellisen alhaisia. Hieman vajaa kolmannes Suomen ammattikalastuksen meritaimensaaliista saatiin Perämeren alueelta. Ammattikalastuksen saaliit eivät sisällä vapaa-ajankalastuksen saaliita. 36 Ammattikalastuksen meritaimensaalis 35 3 Eteläinen Itämeri Saaristomeri Selkämeri Suomenlahti Kuva 49. Suomalaisen ammattikalastuksen meritaimensaaliin kehitys vuosina (aineistot: Luonnonvarakeskus tilastotietokanta) Kalastustiedusteluiden perusteella Iijoen meriedustan ja jokisuun meritaimensaalis näyttää kasvaneen (kuva 5). Vuoden 214 tiedustelun perusteella arvioitu meritaimensaalis (n. 3 tonnia) oli koko tiedusteluhistorian suurin. Kalastustiedusteluiden meritaimensaaliit ovat kasvaneet vuoden 25 jälkeen.

40 Kg tarkkailutulokset vuosina Tiedustelujen meritamensaaliit 35 Merialue Jokisuu Kuva 5. Iijokisuun ja merialueen meritaimensaaliin kehitys kalastustiedustelujen perusteella 7.3 Kalastuskirjanpidon meritaimensaalis Iijoen jokisuun ja terminaalialueen kalastuskirjanpidon meritaimensaalis on vaihdellut vuosittain noin 1 3 kg välillä (kuva 51). Kuluneella tarkkailujaksolla suurin saalis saatiin vuonna 212 (316 kg) ja myös vuosina 213 (n. 24 kg) ja 214 (n. 25 kg) saatiin varsin hyvin saalista. Kalastuskirjanpidon perusteella meritaimenta saadaan kaikilla pyyntimuodoilla ja eri pyydysten merkitys saaliiseen vaihtelee vuosittain. Kuluneella tarkkailujaksolla rysien ja pato- ja palstapyynnin osuus oli molemmilla noin 3 % kokonaissaaliista. Verkoilla saatiin noin 26 % taimensaaliista ja vapakalastuksen sekä lipposaaliiden yhdistetty osuus oli noin 14 % (kuva 52). Verkkopyydysten merkitys meritaimenen kalastuksessa on vähentynyt. Vapakalastuksella, joka on lähinnä uistelua, on saatu ajoittain hyviä meritaimensaaliita. Lippopyynnin meritaimensaaliit ovat olleet vähäisiä, esim. vuosina lippopyynnin meritaimensaaliit olivat noin 2 kg vuodessa. Vielä 199-luvulla noin 8 % meritaimensaaliista pyydettiin yksistään rysillä.

41 Pyyd. osuus % saaliista Kg tarkkailutulokset vuosina Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen taimensaalis v Lohirysät ja -loukut Pato- ja palstap. Verkot Vapakalastus + lippopyynti* Kuva 51. Vuotuinen meritaimenen kokonaissaalis (kg) pyydyksittäin Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidossa vuosina (*vapakalastus ja lipposaaliit yhteensä) Meritaimensaaliin jakautuminen pyydyksittäin Rysät ja loukut Pato- ja palstapyynti Verkot Vapakalastus + lipposaaliit* Kuva 52. Kalastuskirjanpidon meritaimensaaliiden jakautuminen pyydyksittäin vuosina Rysä- ja loukkupyynti Vielä luvuilla meritaimenta saatiin lohenkalastuksen sivusaaliina yli 4 kg/vuodessa, mutta tarkkailujaksolla meritaimenta saatiin enää reilut 8 kg/vuosi. Lohen rysä- ja loukkukalastuksessa sivusaaliina saadun meritaimenen yksikkösaaliit ovat olleet keskimäärin melko alhaisia ja ne ovat vaihdelleet jonkin verran vuosien välillä (kuva 53). Yksikkösaalis oli poikkeuksellisen heikko vuosina

42 Saalis kg/pato Saalis kg tarkkailutulokset vuosina Rysä tai loukkukohtainen meritaimensaalis Kuva 53. Iijoen merialueen rysä- tai loukkukohtainen meritaimenen yksikkösaalis kalastuskirjanpidon saaliissa vuosina Pato ja palstapyynti Pato- ja palstapyynnin patokohtainen meritaimensaalis vaihtelee vuosien välillä (kuva 54). Kuluneella tarkkailujaksolla ( ) keskimääräinen vuotuinen patokohtainen meritaimensaalis vaihteli noin 6-19 kg:n välillä. Vuoden 215 heikkoa meritaimensaalista selittänee sateinen kesä ja Iijoen suuret virtaamat, jotka vaikeuttivat pato- ja palstapyyntiä. Pato- ja palstapyynnissä koentakertakohtainen meritaimenen yksikkösaalis on ollut keskimäärin pienehkö (n. 163 g) ja se on vaihdellut melko paljon vuosien välillä (kuva 55). Ajoittain yksikkösaaliit mm. vuosina 24 (476 g) ja 27 (44 g) ovat olleet kohtuullisia. Kuluneella tarkkailujaksolla meritaimenen yksikkösaalis koentakertaa kohden vaihteli 18 3 g:n välillä. Keskimäärin kuluneen tarkkailujakson yksikkösaaliit (24 g) olivat aiempaa tarkkailua hieman (163 g) suurempia. Patokohtainen meritaimensaalis N Kuva 54. Pato- ja palstakohtainen keskimääräinen meritaimensaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = patojen lukumäärä)

43 Saalis g/koentakerta Saalis g/koentakerta tarkkailutulokset vuosina Patokohtainen meritaimenen yksikkösaalis N Kuva 55. Pato- ja palstakohtainen meritaimenen yksikkösaalis (g/koentakerta) Iijoen merialueen kirjanpitokalastuksessa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä) Verkkokalastus Tarkkailujaksolla meritaimenta saatiin verkkopyydyksillä noin 437 kg ja verkkokalastussaalin osuus kokonaissaaliista oli noin 26 % (kuva 56). Meritaimenen yksikkösaaliit ovat olleet melko alhaisia verkkokalastuksessa ja meritaimenta saadaankin lähinnä sivusaaliina muiden lajien pyynnin yhteydessä. Tarkkailujaksolla keskimääräinen koentakertakohtainen meritaimenen yksikkösaalis vaihteli gramman välillä. Taimenen yksikkösaalis verkkokalastuksessa N Kuva 56. Verkkokalastuksen keskimääräinen yksikkösaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä)

44 kesäinen, yksilöä tarkkailutulokset vuosina SIIKA 8.1 Istutukset PVOV:n istutusvelvoite Iijoen meriedustalle on 1,2 miljoonaa yksikesäistä vaellussiian poikasta. Istutusvelvoitteen toteutuminen ns. kesänvanhojen siikojen osalta on esitetty kuvassa 57. Tarkkailujaksolla istutettiin vuosittain keskimäärin hieman reilut miljoona kesänvanhaa siikaa. Istutetuista siioista noin 48 % oli Tornionjoen kannasta peräisin olevaa kesäsiikaa ja 52 % alkuperältään Iijoen ns. syyssiikaa. Kesäsiian suhteellinen osuus istutuksissa on kasvanut (kuva 58). Vuodesta 27 alkaen istutusvelvoitetta on muutettu siten, että yksikesäisten siikojen kokonaisistutusmäärästä korvataan vuosittain 12 yksilöä istuttamalla 4,2 miljoonaa vastakuoriutunutta siian poikasta Iijoen jokisuualueelle (kuva 59). Velvoiteistutusten lisäksi Iijoen jokisuualueelle on istutettu :n ja muiden toimijoiden (osakaskunnat, kalastusalue ja RKTL) kanssa vastakuoriutuneita siian poikasia. Esimerkiksi vuonna 214 vastakuoriutuneina istutettujen siianpoikasten kokonaismäärä oli yli 16 miljoonaa yksilöä. 41 Vaellussiikaistutukset Siika 1-kes. Kesäsiika Kuva 57. Vaellussiian (1. kesäinen) istutusvelvoitteen toteutuminen Iijokisuulla vuosina

45 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Syys- ja kesäsiian suhteellinen osuus istutuksista % 1 Siika 1-kes. (Iijoen) Kesäsiika (Tornio) Kuva 58. Torniojoen kesäsiian ja ns. Iijoen syyssiian suhteellinen osuus Iijoen kalanhoitovelvoitteessa vuosina Vastakuoriutuneiden vaellussiikojen istutuskset v Velvoite ist. Muut ist. Kuva 59. Vastakuoriutuneiden vaellussiikojen istutusvelvoitteen toteutuminen vuodesta 27 alkaen. (Sis. myös velvoitteeseen kuulumattomat vk-poikasten istutukset vuosina ) 8.2 Siikasaalis merialueella Suomen ammattikalastuksen (nyk. kaupallinen kalastus) siikasaaliit ovat laskeneet 2-luvun vaihteen jälkeen (kuva 6). Tarkkailujaksolla Suomen ammattikalastuksen vuotuinen siikasaalis oli keskimäärin hieman yli 64 tonnia, josta Perämeren alueen osuus oli noin 42 %. Ammattikalastuksen saaliit eivät sisällä vapaa-ajankalastuksen saaliita. Ammattikalastuksen siikasaaliiden heikkeneminen vaikuttaa pysähtyneen ja vakiintuneen noin 6 tonnin tuntumaan, joskin vuonna 215 saalis (486 tonnia) jäi edellisvuosia pienemmäksi.

46 Kg Tonnia tarkkailutulokset vuosina Siikasaaliiden heikentyminen Iijoen edustalla vaikuttaa pysähtyneen kalastustiedustelujen perusteella (kuva 61). Iijoen edustan merialueen kalastustiedustelun kokonaissiikasaalis vuonna 214 oli vajaat 2 tonnia. Vuoden 214 kalastustiedustelutulosten perusteella pääosa merialueen siikasaaliista pyydettiin verkoilla (n. 89 %) ja pääosa jokisuun saaliista pato- ja palstapyynnillä (n. 64 %). Kokonaissiikasaalis nousi hieman edellisestä vuoden 29 tiedustelusta, jolloin kokonaissiikasaaliin arvioitiin olevan vain noin 15,7 tonnia (Hiltunen 21). 43 Suomen ammattikalastuksen siikasaalis Eteläinen Itämeri Saaristomeri Selkämeri Suomenlahti Kuva 6. Suomen ammattikalastuksen siikasaaliiden kehitys merialueittain vuosina (aineistot: Luonnonvarakeskus tilastotietokanta) Tiedustelujen siikasaaliit 4 Meri Joki Kuva 61. Iijokisuun siikasaaliin kehittyminen kalastustiedustelujen perusteella vuosina 21, 25, 29 ja 214.

47 Kg tarkkailutulokset vuosina Kalastuskirjanpidon siikasaalis Yleistä Kalastuskirjanpidon tuloksia kuvataan pääasiassa vuosien aineistoista. Edellisten tarkkailujaksojen tuloksia esitellään keskeisemmiltä osin mm. kalalajikohtaisissa yksikkösaaliissa sekä pyydysten käyttöä ja kalalajien runsaussuhteita käsittelevissä diagrammeissa. Iijoen jokisuun ja meriedustan kokonaissiikasaalis on vaihdellut vuosittain reilusta 12 tonnista vajaaseen 39 tonniin (kuva 62). Kuluneella tarkkailujaksolla siikasaalis oli keskimäärin 19 tonnia vuodessa. Suurin kokonaissaalis (n. 27,7 tn) saatiin vuonna 212, jonka jälkeen saaliit ovat jääneet alle 2 tonniin. Tarkkailujaksolla pääosa kalastuskirjanpidon siikasaaliista (noin 7 %) saatiin pato- ja palstapyynnillä sekä lippoamalla (kuva 63). Pato- ja palstapyynnin osuus oli noin 38 % kalastuskirjanpidon kokonaissaaliista ja lippoamalla saatiin 31 % kokonaissaaliista. Verkkopyydysten osuus kasvoi edelliseltä tarkkailujaksolta ja oli nyt 24 % kokonaissaaliista. Rysien merkitys siian pyynnissä on vähentynyt. Kuluneella tarkkailujaksolla rysien osuus kalastuskirjanpidon siikasaaliista oli vain 6 %. Vielä 199- ja 2 luvun alussa rysillä saatiin huomattava osa kalastuskirjanpidon siikasaaliista. 44 Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen siikasaalis v Lohirysät ja -loukut Pato- ja palstap. Verkot Lippo Muut Kuva 62. Siikasaaliin (kokonaissaalis kg) kehitys Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidossa vuosina (Vuodet ja vuosi 26 eivät ole mukana tarkastelussa)

48 Kg tarkkailutulokset vuosina % Kalastuskirjanpidon siikasaalis pyydyksittäin (yht kg) (yht kg) (yht. 131 kg) (yht kg) (yht kg) Verkot Rysät Lippo Pato/palsta Kuva 63. Siikasaaliin jakauma pyydyksittäin eri tarkkailujaksoilla Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidossa. Rysä- ja loukkupyydykset Rysä- ja loukkupyynnin merkitys siian kalastuksessa on vähentynyt. Rysä- tai loukkukohtainen siikasaalis on vaihdellut vuosien välillä melko huomattavasti pyynnin onnistumisesta riippuen. Kuluneella tarkkailujaksolla rysä tai loukkukohtainen siikasaalis oli keskimäärin noin 53 kg, kun esimerkiksi tarkkailujaksolla 2 25 keskimääräinen rysä- tai loukkukohtaiset siikasaalis oli noin 173 kg (kuva 64). Suurimmillaan rysä- tai loukkukohtainen siikasaalis (425 kg) oli vuonna Rysä tai loukkukohtainen siikasaalis Saalis, kg/rysä tai loukku Kuva 64. Iijoen merialueen rysä- tai loukkukohtainen siikasaalis Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidossa vuosina

49 Kg tarkkailutulokset vuosina Pato- ja palstapyynti Pato- ja palstapyynnin patokohtainen siikasaalis on pysynyt viimeiset kymmenen vuotta varsin tasaisesti hieman vajaassa 2 kg:ssa (kuva 65). Kuluneen tarkkailujaksolla ( ) pato- tai palstakohtainen siikasaalis vaihteli kg:n välillä ja oli keskimäärin noin 186 kg. Pato- ja palstapyynti riippuu virtaamaolosuhteista ja esimerkiksi vuoden 215 heikompaa saaliista selittää osaltaan syksyn haastavat virtaamaolosuhteet. Kuluneella tarkkailujaksolla siian pato-/palastapyynnin yksikkösaalis koentakertaa kohden vaihteli gramman välillä (kuva 66). Tarkkailujakson keskimääräinen yksikkösaalis (325 g) oli hieman pitkän aikavälin keskitasoa pienempi. Pato- ja palstapyynnissä koentakertakohtainen siian yksikkösaalis on ollut keskimäärin kohtuullinen (n g), mutta se on vaihdellut melko paljon vuosien välillä. Ajoittain pato-/palstapyynnin yksikkösaaliit ovat yltäneet yli viiteen kiloon (vuodet 1995 ja 25). Kuvassa 67 tarkastellaan kesäsiian suhteellista saalisosuutta (touko-syyskuun aikana saadun siikasaaliin osuus kokonaissaaliista) sekä kesäsiikaistutusten vaikutusta saaliisiin kuuden vuoden viiveellä. Olettaen, että kesäsiika nousee Iijokeen keskimäärin kuuden vuoden ikäisenä istutusmäärät korreloivat varsin hyvin saaliiden kanssa mm. vuosina 28, 211, 212 ja 215. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, istutusmäärien perusteella on odotettavissa lähivuosina vähintäänkin kohtuullisia kesäsiikasaaliita. Pato- tai palstakohtainen siikasaalis Saalis, kg/pato/palsta N Kuva 65. Pato- ja palstakohtainen keskimääräinen siikasaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = patojen lukumäärä)

50 %osuus G/koentakerta tarkkailutulokset vuosina Pato-/palstakohtainen siian yksikkösaalis v Saalis, g/koentakerta N Kuva 66. Pato-/palstakohtainen siian yksikkösaalis (g/koentakerta) Iijoen merialueen kirjanpitokalastuksessa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä) Kesäsiikaistutukset (yks*1) / touko-, syyskuun saaliin osuus (%) kok. saaliista %-osuus saaliista %-osuus istutuksista Kuva 67. Kesäsiian osuus palsta- ja patopyynnin kokonaissaaliista. (Istutukset esitetty kuvaajassa 6-v viiveellä.) Verkkokalastus Vaellussiikaa on kalastettu viime vuosina pääasiassa harvoilla mm verkoilla (kuva 68). Vielä 2-luvun vaihteessa kirjanpitokalastuksessa käytettiin jonkin verran solmuväliltään mm verkkoja, mutta niiden käyttö on lähes loppunut vuoden 25 jälkeen, jolloin Iijoen edustan merialueella kiellettiin solmuväliltään mm verkkojen käyttö. Tarkkailujaksolla

51 Saalis g/koentakerta tarkkailutulokset vuosina käytettyjen verkkojen keskimääräinen solmuväli (47,2 mm) oli hieman edellisjaksoa (49,8 mm) pienempi. Kuluneella tarkkailujaksolla kalastettiin jonkin verran karisiikaa pienemmillä mm verkoilla, joka laski käytettyä keskimääräistä solmuväliä. Siian yksikkösaaliit verkkokalastuksessa ovat vaihdelleet huomattavasti (kuva 69). Tarkkailujakson aikana siian keskimääräinen yksikkösaalis oli noin 584 grammaa, jota voidaan pitää vähintäänkin kohtuullisena aiempiin tarkkailutuloksiin nähden. Vuosien välinen yksikkösaalis vaihteli 428 ja 744 gramman välillä. Siian kalastuksessa käytetyt verkkoharvuudet ja keskimääräinen solmuväli tarkkailujaksoilla % mm/% 34-4 mm/% mm/% >56 mm/% ka. Solmuväli (mm) mm 1, , 6 6, 4 4, 2 2, N , Kuva 68. Siiankalastuksessa käytettyjen verkkojen suhteellinen osuus sekä verkkojen keskimääräinen solmuväli Iijoen meriedustan kirjanpitokalastuksessa tarkkailujaksoilla Siian yksikkösaalis verkkopyydyksillä N Kuva 69. Verkkokalastuksen keskimääräinen siian yksikkösaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina

52 Keskipaino g Kg tarkkailutulokset vuosina Lippokalastus Tarkkailujaksolla saatiin siikaa keskimäärin 8 kiloa käyntikertaa kohden (kuva 7). Vuosien välillä siikaa saatiin keskimäärin 14 kg käyntikertaa kohden. Viimeiset kahdeksan vuotta siikasaaliit käyntikertaa kohden ovat olleet aiempaa pienempiä. Lipolla saatujen siikojen keskipaino on ollut laskussa jo pidemmän aikaa (kuva 71). Siikojen keskipaino ehti laskea vajaat 1 grammaa 199-luvulta, mutta lasku näyttää pysähtyneen viimeisten vuosien aikana. 49 Siian lipposaalis käyntikertaa kohden N Kuva 7. Siian lipposaalis käyntikertaa kohden Iijoen merialueen kirjanpitokalastuksessa vuosina (N = käyntikertojen lukumäärä) Siian keskipaino lippopyynnissä Kuva 71. Siian keskipainon kehitys Iijoen meriedustan kalastuskirjanpidon lippopyynnissä

53 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Siian kalakantanäytteet Näytemäärät Iijokisuun kalastuskirjanpitäjiltä ja kalastajilta on hankittu vuosina siian kalakantanäytteitä yhteensä yksilöstä. Näytteitä on kerätty vuosittain noin 2 kappaletta. Vuosina 1989 ja 199 näytemäärät olivat suurempia, reilut 5 yksilöä vuosittain. Lisäksi Olhavan jokisuulta kerättiin ja analysoitiin vuosina yhteensä 82 siikanäytettä. Niiden tulokset on julkaistu aiemmissa raporteissa (Lovikka ym. 26). Näytteitä on kerätty kaikkien pyydysten saaliista, mutta pääasiassa näytteet ovat peräisin rysäpyynnin saaliista. Kalakantanäytteiden tuloksia tulkittaessa tulee huomioida, että ne edustavat vain osaa vuosittaisesta kalastuskirjanpidon siikasaaliista. Siikanäytteet on kerätty syksyllä, joten käytännössä näytteet edustavat ns. Iijoen syyssiikaa. Siikamuodot Iijokisuun siikojen siivilähammasjakauma on pysynyt vakiona koko näytehistorian ajan. Vuosien keskimääräinen siivilähampaiden lukumäärä on ollut 28,9 (95 % luottamusväli ±,1) (kuva 72). Kalakantanäytteiden perusteella Iijokisuun siikasaalis koostuu vaellussiioista. Kuva 72. Siikojen siivilähammasjakauma Iijoen meriedustan näytemateriaalissa vuosina Sukupuolijakauma Näytekalojen siivilähammasjakauma Siivilähampaita kpl Iijokisuulta kerätyssä siikanäyteaineistossa koiraiden osuus oli vallitseva nuoremmissa (3-4 v) ikäluokissa (kuva 73). Koiraita ja naaraita oli melko tasaisesti 5-vuotiaissa siioissa ja sitä vanhemmissa naaraiden osuus oli vallitseva. Aiemmilla tarkkailujaksoilla koiraiden osuus on ollut vallitseva myös 5-vuotiaissa siioissa (mm. Hiltunen 211). Kuvan 66 tulkinnassa tulee huomioida, että 7-vuotiaiden ja sitä vanhempien siikojen näytemäärät olivat pieniä (N = 4-34 kpl/ikäluokka). 5

54 tarkkailutulokset vuosina Kuva 73. Näytesiikojen sukupuoliosuudet ja näytemäärät tarkkailujaksolla (N = 113) Siikojen ikäjakauma Iijokisuun näytesiikojen ikäjakauma on vaihdellut tarkkailun aikana (kuva 74). Tarkkailujaksolla näytesiikojen ikäjakauma painottui voimakkaasti 4-5-vuotiaisiin yksilöihin. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 4+ ikäisten koiraiden osuus oli huomattava. Ikäryhmän 6+ yksilöitä oli aineistossa vain 13 prosenttia. Aiemmin 199- ja 2- luvuilla siikojen ikäjakauma painottui hieman vanhempiin noin 5-6-vuotiaisiin yksilöihin ja myös tätä vanhempia siikoja esiintyi aineistossa suhteessa enemmän. 198-luvulla aineisto painottui 5-vuotiaisiin yksilöihin. % Siikojen ikäjakauma (n=1133 yks.) 199- (n=2162 yks.) 2-21 (n=2271 yks.) (n=113 yks.) >9+ Kuva 74. Iijokisuun näytesiikojen yksilömääräinen ikäjakauma eri tarkkailujaksoilla ( ).

55 Pituus mm tarkkailutulokset vuosina Siikojen kasvu, kuntokerroin ja sukukypsyys Aineiston naarassiikojen keskipituus tarkkailukaudella oli 43,5 cm ja keskipaino 715 g (kuvat 75 ja 76). Pääosa naaraspuolisista näytesiioista sijoittui painoluokkaan 5 8 g (kuva 77). Vastaavasti koirassiikojen keskipituus oli noin 4 cm ja keskipaino 556 g. Molempien sekä naaras että koirassiikojen keskipituudet kasvoivat kuluneella tarkkailukaudella edellisiin tarkkailuihin nähden. Pitkän aikavälin tarkastelussa erityisesti naarassiikojen keskikoko on pienentynyt 198 luvulta, mutta keskikoon pieneneminen näyttää pysähtyneen. Naaraiden keskikoossa oli jopa havaittavissa lievää kasvua kuluneella tarkkailujaksolla. Aiemmilla tarkkailujaksoilla havaittu keskipainojen laskeva kehityssuunta näyttää tasaantuneen molemmilla sukupuolilla. Naarassiikojen keskipainon kehitykseen on osaltaan vaikuttanut kudun ajoittuminen. Kuteneiden naarassiikojen osuus on kasvanut kalakantanäytteissä, joka on osaltaan laskenut naarassiikojen keskipainoa. Kasvutarkastelun perusteella koirassiikojen kasvu vaikuttaisi hieman parantuneen nuoremmilla ikäryhmillä (4+ & 5+). Molemmilla sukupuolilla vanhempien ikäryhmien (>6+) osuus aineistossa oli aiempaan nähden melko vähäinen ja hajonta suurehkoa, joka vaikeuttaa luotettavien johtopäätösten tekemistä. Tämän johdosta kasvutietojen yksityiskohtaisemmalle tarkastelulle ei ole tässä yhteydessä edellytyksiä. Kuvassa 85 on esitetty naarassiikojen jakaantuminen eri painoluokkiin. Pääosa naarassiioista sijoittuu painoluokkien grammaa välille. Yli 1 grammaa painavia siikoja on aineistossa vain vähän Siikojen keskipituus koiras naaras Kuva 75. Näytesiikojen keskipituuden kehitys vuosina (*Vuosien tiedot arvioitu kuvasta)

56 Yksilömäärä Keskipaino g tarkkailutulokset vuosina Siikojen keskipainot koiras naaras 53 Kuva 76. Näytesiikojen keskipainon kehitys vuosina (*Vuosien tiedot arvioitu kuvasta) Naarassiikojen painojakauma Painoluokat g Kuva 77. Naarassiikojen yksilömäärät eri painoluokissa tarkkailujaksolla (N= 449). Siikojen sukukypsyyttä tarkkailtiin seitsenportaisella asteikolla. Tarkkailujakson aineistossa pääosa naarassiioista (n. 61 %) oli jo kutenut. Koirassiiat olivat joko kutevia tai kutuun valmistautuvia (Taulukko 8). Naaraiden keskimääräinen kuntokerroin tarkkailujaksolla oli,86 ja koirailla vastaavasti,85. Erityisesti naaraiden kuntokerroin on laskenut pitkän aikavälin tarkastelussa, toisaalta kuteneiden naarassiikojen osuus on ollut ennen pienempi (kuva 78). Esimerkiksi 198-luvun naarassiikanäytteissä ei ollut lainkaan kuteneita siikoja ja 199-luvun aineistossa niitä oli vain reilu neljännes.

57 Kuntokerroin tarkkailutulokset vuosina Taulukko 8. Siikojen sukukypsyysaste sekä keskimääräinen kuntokerroin kuukausittain tarkkailujaksolta sekä koko tarkkailun ajalta ( ) koiraat naaraat koiraat naaraat sukukypsyysaste %/yks. %/yks. sukukypsyysaste %/yks. %/yks. nuori,, nuori,, kehittyvä,2,4 kehittyvä,2,1 kypsyvä 19,5 4,7 kypsyvä 7,7 1, kehittynyt - ei valu 8, 1, kehittynyt - ei valu 6,9 5,7 kehittynyt - lievä valunta 34,6 13,6 kehittynyt - lievä valunta 1,5 34,3 kuteva 37,8 1, kuteva 68,2 14,7 kutenut, 61,2 kutenut 6,4 44,3 N sukukypsyys N sukukypsyys kunto - syyskuu ei kaloja ei kaloja kunto - syyskuu,89,99 kunto - lokakuu,86,85 kunto - lokakuu,84,91 N kuntokerroin N kuntokerroin Näytesiikojen kuntokerroin ,2 koiras naaras 1,1 1,,9,8,7,6 Kuva 78. Näytesiikojen keskimääräisen kuntokertoimen kehitys sukupuolittain tarkkailujaksolla Naarassiikojen pituus-painosuhteeksi saatiin paino =,59x 3,972 ja vastaavasti koirassiikojen paino =,34x 3,2492 (kuva 79). Yhtälön mukaan 4 cm pituinen naarassiika painoi noin 54 grammaa ja vastaavan pituinen koirassiika painoi 548 grammaa. Tarkkailujaksolla pyydettyjen naarassiikojen pituus-painosuhde oli lähellä aiempien vuosien keskimääräistä pituus-painosuhdetta. Vuosien aineiston perusteella 4 cm pituinen naarasiika painoi keskimäärin 543 grammaa (Hiltunen 211), joten eroa 4 cm siioilla oli noin 3 grammaa. Vastaavasti 4 cm koirassiika (548 g) oli vuosien aineiston koirassiikaa (481 g) noin 33 grammaa pienempi. Vuoden aineistossa yli 5 cm siikojen määrä oli suhteellisen vähäinen ja aineistossa oli hajontaa.

58 tarkkailutulokset vuosina Paino g Vaellussiikojen pituus-painosuhde Pituus cm Kuva 79. Vaellussiikojen pituus-paino-suhde sukupuolittain Iijoen edustan näyteaineistossa tarkkailujaksolla Tarkkailujaksolla pääosa (73 %) siikasaaliin naarassiioista kuului kaupallisessa kokoluokituksessa II-luokkaan (8 4 g) (taulukko 9). Kokoluokituksessa I-luokan naarassiikojen osuus kokonaissaaliista oli hieman reilu neljännes. Pienempien III-luokan naarassiikojen osuus näytekaloista oli vähäinen, vain noin 1 %. kaikista näytekaloista. Naarassiioissa ei esiintynyt lainkaan IV-luokan (alle 25 g) siikoja. Kaupallisen luokittelun perusteella ns. I-luokan (yli 8 g) naarassiikojen osuus näytekaloissa on laskenut pitkällä aikavälillä. Vielä 198-luvulla naarassiioista lähes kaksi kolmannesta oli I-luokan yksilöitä. Osuus on laskenut tarkkailujaksojen välillä ja edellisellä tarkkailujaksolla (26 21) I- luokan naarassiikoja oli enää noin 2 % näytekaloista. Tarkkailujaksolla I-luokan naarassiikoja oli saaliissa hieman edellisjaksoa enemmän eli noin 26 % kaikista näytekaloista. Pienempien III-luokan naarassiikojen osuus pysynyt koko tarkkailun ajan alhaisena, ja se on vaihdellut noin 1-3 % välillä. Iijoen näytekaloissa ei ole esiintynyt IV-luokan naarassiikoja. Taulukko 9. Iijoen naarassiikasaaliin jakautuminen kaupallisen luokittelun perusteella tarkkailujaksolla painoluokat kpl % I-luokka (yli 8 g) II-luokka (8-4 g) III luokka (4-25 g) 6 1 IV-luokka (alle 25 g) - - naaras koiras naaras koiras 55

59 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina NAHKIAINEN 9.1 Nahkiaisen ylisiirto Ylisiirrettävät nahkiaiset pyydetään pääasiassa rysillä Raasakan voimalaitoksen alapuolelta. Tarpeen mukaan nahkiaisia on pyydetty myös Iijokisuulta tai ylisiirrettäviä yksilöitä on ostettu paikallisilta pyytäjiltä. PVO-Vesivoiman vuotuinen ylisiirtovelvoite on 6 nahkiaista. Nahkiaisen ylisiirtoja on toteutettu Raasakan, Pahkakosken, Maalismaan ja Kierikin patoaltaisiin sekä Siuruan- ja Martimojokeen. Nahkiaisen ylisiirtovelvoitteen toteutuminen on esitetty kuvassa 8. Nahkiaisen ylisiirtopyynnissä keskimäärin 27 % saaliista on saatu elokuussa ja noin 46 % syyskuussa (kuva 81). Nahkiaisen ylisiirto Kuva 8. :n nahkiaisen ylisiirrot Iijoen kalanhoitovelvoitteessa vuosina Nahkiaisen ylisiirtopyynnin ajoittuminen % Kuva 81. Nahkiaisen ylisiirtopyynnin ajoittuminen vuosina

60 * * * Kpl tarkkailutulokset vuosina Nahkiaisen kalastus Pyydysmäärä Iijokisuun nahkiaispyydysten määrää on inventoitu vuosittain mm. veneestä toteutetun pyydyslaskennan sekä arvioinnin perusteella (kuva 82). Tarkkailujaksolla käytettyjen nahkiaisrysien lukumäärä oli noin 5 kappaleen tuntumassa. Käytettyjen nahkiaisrysien lukumäärä on laskenut 2-luvun puolivälin jälkeen. Aiemmin nahkiaisia pyydettiin myös merroilla, mutta mertapyynti on käytännössä loppunut 2-luvun puolivälin tienoilla. 57 Nahkiaispyydysten lukumäärä Nahkiaisrysiä kpl Nahkiaismertoja kpl Kuva 82. Nahkiaispyydysten lukumäärä Iijokisuulla vuosina :n laskennan sekä arvioinnin perusteella (*=arvio). Kalastustiedustelu Iijoen merialueen edustan kalastustiedustelun nahkiaisen kokonaissaalis vuonna 214 oli reilut 78 nahkiaista (kuva 83). Ylisiirtovelvoitteen kanssa nahkiaisen kokonaissaalis oli yhteensä vajaat 124 nahkiaista. Kalastustiedusteluiden perusteella nahkiaissaalis on vaihdellut noin tuhannen nahkiaisen välillä. Saaliit vaihtelevat vuosien välillä mm. Iijoen virtaamista riippuen. Ympäristöolosuhteiden vaikutusta nahkiaissaaliisiin on selvitetty tarkemmin kappaleessa 7.6.

61 Yksilöä Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Tiedustelun nahkiaissaaliit ja ylisiirtomäärät Tiedustelusaaliit Ylisiirrot Kuva 83. Kalastustiedustelujen mukainen nahkiaissaalis ja ylisiirrettyjen nahkiaisten määrä Iijokisuulla vuosina 21, 25, 29 ja 214. Kalastuskirjanpito Nahkiaissaaliita on seurattu ylisiirtopyynnin ja kalastustiedustelujen lisäksi kalastuskirjanpidon avulla. Iijokisuun nahkaissaaliit ovat viime vuosina vaihdelleet noin 1 15 yksilön välillä. Tarkkailujaksolla vuosi 212 oli poikkeuksellisen hyvä, silloin Iijokisuun kokonaissaalis noin 32 nahkiaista. Kalastuskirjanpidon rysäkohtaisia yksikkösaaliita on seurattu vuodesta 1984 alkaen. Yksikkösaalisseurannassa oli vuosina keskimäärin 6 rysää, joille kertyi kullekin noin 57 pyyntipäivää kalastuskaudessa. Yksikkösaaliit olivat vielä 199-luvulla 3 4 nahkiaisen välillä, mutta ovat sen jälkeen hieman laskeneet. Vuoden 21 jälkeen nahkiaisen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet keskimäärin 1 2 yksilön välillä. Vuoden 212 hyvä kokonaissaalis näkyy myös nahkiaisen yksikkösaaliissa (kuvat 84 & 85). Nahkiaisen kokonaissaalis Kuva 84. Iijokisuun nahkiaisen kokonaissaalis vuosina

62 Yksilöä tarkkailutulokset vuosina Kalastuskirjanpidon rysäkohtainen yksikkösaalis Kuva 85. Iijokisuun kirjanpitokalastuksen nahkiaisrysien yksikkösaalis (yksilöä/rysä) vuosina Taulukko 1. Nahkiaisen yksikkösaalislaskennan perusteet Iijokisuulla vuosina Nahkiaisnäytteet Maksimi Pyynti- Saalis Vuosi rysien lkm päiviä yht. yks./rysä Ylisiirrettyjen nahkiaisten sukupuolisuhde on esitetty kuvassa 86. Koiraiden osuus on ollut usein pyyntikauden alussa ( >) hieman naaraita suurempi, ja naaraiden nousuhuippu vaikuttaisi ajoittuvan keskimäärin hieman koiraita myöhemmäksi. Keskipituudet eroavat sukupuolten välillä, mutta sukupuolen sisällä ei ole suuria kokoeroja nousuajankohtien välillä (kuva 87). Naaraat ovat keskipainoltaan koiraita suurempia ja suurimmat naaraat näyttävät nousevan keskimäärin hieman myöhemmin syksyllä (kuva 88). Naaraiden keskipaino vuosina oli 47,9 g ja koiraiden keskipaino vastaavasti 4,3 g.

63 Pituus cm tarkkailutulokset vuosina % Nahkiaisen sukupuoli 1, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Naaras Koiras Kuva 86. Koiraiden ja naaraiden suhteellinen osuus (%) Iijokisuun nahkiaisnäytteissä vuosina Nahkiaisten keskipituus ,5 naaras koiras 3, 29,5 29, 28,5 28, 27,5 Kuva 87. Iijokisuun nahkaisen ylisiirtopyynnin yhteydessä kerättyjen nahkiaisten keskipituus sukupuolittain vuosina

64 Keskipaino g tarkkailutulokset vuosina Nahkiaiasten keskipainot , Keskipaino koiras Keskipaino naaras 5, 45, 4, 35, 3, 25, Kuva 88. Iijokisuun nahkaisen ylisiirtopyynnin yhteydessä kerättyjen nahkiaisten keskipaino sukupuolittain vuosina Ympäristöolosuhteiden vaikutus nahkaisien nousuun Nahkiaissaaliissa esiintyy huomattavaa vuosienvälistä vaihtelua. Ympäristöolosuhteet vaikuttavat merkittävästi nahkiaisen nousuhalukkuuteen ja saaliisiin. Erityisesti virtaaman voimakkuudella on havaittu olevan merkitys nahkiaisen nousuun mm Perhon- ja Kalajoella (Aronsuu 215). Myös muualla Euroopassa kasvaneiden virtaamien on havaittu kasvattaneen nahkiaisen nousuhalukkuutta. Yleisesti ottaen nahkiaisen kotijokiuskollisuus on ilmeisen heikko, jolloin nahkiaisen nousu kohdistunee Perämeren rannikon joista otollisimmat virtaamaolosuhteet tarjoavaan jokeen nahkiaisen kuoriutumispaikasta riippumatta. Vaikka nahkiaisen nousu onkin runsasta suurilla virtaamilla, saaliit voivat jäädä tosiasiallisesti heikoiksi, koska pyynnin toteutuminen vaikeutuu. Suuret virtaamat rikkovat ja tukkivat pyydyksiä ja laskevat pyyntitehoa. Poikkeuksellisen suurilla virtaamilla pyynti on käytännössä mahdotonta. Iijokisuulla on selvitetty ympäristöolosuhteiden vaikutusta nahkiaissaaliisiin luvuilla (mm. Zitting-Huttula ym. 1996, Hiltunen 211). Tutkimusten perusteella mm. tuulen suunta, voimakkuus ja meriveden korkeus vaikuttavat merkittävästi Iijokisuun nahkiaissaaliisiin. Tuulista nahkiaissaaliita kasvattavat eniten etelä- ja lounaistuulet. Pohjoisen- koillisen- itä ja kaakkoistuulen vallitessa nahkiaissaalis oli vähäinen. Voimakkaat etelä- ja lounaistuulet painavat vesimassoja Perämeren pohjukkaan ja nostavat meriveden korkeutta myös Iijokisuulla. Iijokisuulta hyviä nahkiaissaaliita onkin saatu yleensä lounaismyrskyjen jälkeen, jolloin merivesi on ollut jokisuulla tavanomaista korkeammalla. Tyypillisesti länsi ja lounaismyrskyjen aikaan vallitsevat Pohjois- Atlantilla kehittyneet matalapaineet. Voimakkaat merituulet nostavat meriveden virtausolosuhteita ja voivat jouduttaa nahkiaisen vaellusta, mutta vastaavasti maalta puhaltavat tuulet voivat aiheuttaa vastavirtaa ja hidastaa vaellusta. Matalapaine nostaa vedenkorkeutta ja korkeapaine vaikuttaa vedenkorkeuteen laskevasti. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi nahkiaisen nousun ajoittumiseen voivat vaikuttaa mm. veden lämpötila, kuunkierron vaiheet ja joessa yläjuoksulla olevien nahkiaistoukkien erittämät feromonit (mm. Aronsuu 215). Nahkiaisen ylisiirtopyynnin onnistumista on pyritty parantamaan lisäämällä Raasakan voimalaitoksen kolmoskoneiston yöaikaisia juoksutuksia silloin, kun muut ympäristöolosuhteet ovat olleet suotuisia nahkiaisen nousulle.

65 Kg tarkkailutulokset vuosina MUUT LAJIT 62 Yleistä Kalastuskirjanpidon ja kalastustiedustelujen yhteydessä on saatu tietoa myös muista pyynnin kohteena olevista lajeista. Seuraavassa esitetään muiden kalataloudellisesti merkittävien kalalajien saaliita ja saaliiden kehitystä Iijoen merialueen edustalla. Hauki Kalastuskirjanpidon haukisaaliit vaihtelivat kuluneella tarkkailujaksolla kilogramman välillä (kuva 89). Vuoden 211 haukisaalis oli tarkkailuhistoriaan nähden heikko, mutta saaliit ovat sen jälkeen nousseet. Hauen on todettu kohdistavan saalistustaan mm. taimenistukkaisiin heti istutuksen jälkeisellä ajanjaksolla (Korhonen & Hyvärinen. 24). Siten vahvistuvilla haukikannoilla voi olla vaikutusta lohen ja taimenen istutuspoikasten selviytymiseen. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen haukisaaliin kehitys Kuva 89. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen kalastuskirjanpidon haukisaalis vuosina Kalastustiedusteluiden haukisaalis on vaihdellut vuosien välillä noin 2,5 tonnista reiluun 5 tonniin (kuva 9). Pääosa vuoden 214 haukisaaliista kalastettiin merialueelta. Vuoden 214 arvioitu haukisaalis oli koko tiedusteluhistorian suurin. Merialueen haukisaaliista merkittävä osa kalastettiin verkoilla.

66 Kg tarkkailutulokset vuosina Kalastustiedusteluiden haukisaalis 6 Merialue Jokialue Kuva 9. Kalastustiedustelujen haukisaaliit Iijoen merialueella ja jokisuulla vuosina 21, 25, 29 ja 214. Kalastuskirjanpidon haukisaaliista kalastettiin kuluneella tarkkailujaksolla ( ) hieman reilut 8 % verkoilla (kuva 91). Rysillä sekä koukku- ja vapapyydyksillä kalastettiin molemmilla vajaat 1 % kokonaissaaliista. Pato ja palstapyynnin osuus haukisaaliista oli noin prosentin luokkaa. Kalastuskirjanpidon haukisaalis (%) eri pyyntimuodoilla % 1 Verkot Rysät Pato/palsta Koukut/vavat (yht. 624 kg) (yht. 814 kg) (yht. 783 kg) (yht. 928 kg) (yht. 835 kg) Kuva 91. Haukisaaliin suhteellinen osuus eri pyyntimuodoilla Iijoen merialueen ja jokisuun kalastuskirjanpidossa eri tarkkailujaksoilla. Rysä-/ loukkukohtainen haukisaalis on ollut melko vähäinen koko tarkkailuhistorian ajan (kuva 92). Tarkkailujaksolla rysäkohtainen haukisaalis vaihteli vuosittain -6 kilogramman välillä.

67 Saalis g/koentakerta Kg tarkkailutulokset vuosina Rysä-/loukkukohtainen haukisaalis kg/rysä tai loukku Kuva 92. Rysä-/loukkukohtainen hauen yksikkösaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina Kalastuskirjanpidon verkkokalastuksessa hauen yksikkösaaliit tarkkailujaksolla vaihtelivat gramman välillä koentakertaa kohden (kuva 93). Koentakertakohtaiset saaliit ovat vaihdelleet vuosien välillä. Hauen yksikkösaalis verkkopyydyksillä N Kuva 93. Hauen verkkokalastuksen pyydysyksikkösaalis (g/verkon koentakerta) Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä) Ahven Kalastuskirjanpidon ahvensaaliit vaihtelivat kuluneella tarkkailujaksolla 1,2 4 tonnin välillä (kuva 94). Vuoden 212 saalis oli hieman tavanomaista heikompi.

68 Kg Kg tarkkailutulokset vuosina Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen ahvensaaliin kehitys Kuva 94. Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen kalastuskirjanpidon haukisaalis vuosina Myös kalastustiedusteluiden ahvensaalis on vaihdellut vuosien välillä (kuva 95). Vuoden 214 kalastustiedustelussa ahventa ilmoitettiin saaduksi hieman reilut 1 tonnia, mikä on lähes kolminkertainen määrä vuoden 29 tiedustelun arvioituun ahvensaaliiseen (vajaat 4 tonnia) nähden. Pääosa kalastustiedustelun ahvensaaliista kalastettiin merialueelta verkoilla. Hauen tapaan myös vapakalastuksella saatiin kohtalaisia ahvensaaliita. Kalastustiedusteluiden ahvensaalis 12 Merialue Jokialue Kuva 95. Kalastustiedustelujen ahvensaaliit Iijoen merialueella ja jokisuulla vuosina 21, 25, 29 ja 214. Pääosa kalastuskirjanpidon ahvensaaliista (n. 74 %) kalastettiin kuluneella tarkkailujaksolla ( ) verkoilla (kuva 96). Rysillä kalastettiin vajaat 16 % prosenttia kalastuskirjanpidon ahvenen kokonaissaaliista. Vajaat 7 % ahvensaaliista kalastettiin silakka- ja muikkurysillä.

69 Kg tarkkailutulokset vuosina Kalastuskirjanpidon ahvensaalis eri pyyntimuodoilla % 1 Verkot Rysät Silakka-/muikkurysät (yht kg) (yht kg) (yht kg) (yht kg) (yht. 383 kg) Kuva 96. Ahvensaaliin suhteellinen osuus eri pyyntimuodoilla Iijoen merialueen ja jokisuun kalastuskirjanpidossa eri tarkkailujaksoilla. Tarkkailujaksolla rysäkohtainen ahvensaalis vaihteli vuosittain 9-2 kg välillä (kuva 97). Rysä- tai loukkukohtaiset saaliit ovat laskeneet 2-luvulta. Rysä- tai loukkukohtainen ahvensaalis kg/rysä tai loukku Kuva 97. Rysä- tai loukkukohtainen ahvenen yksikkösaalis Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina Kalastuskirjanpidon verkkokalastuksessa tarkkailujaksolla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat verkon koentakertaan kohden gramman välillä (kuva 98). Koentakertakohtaiset saaliit ovat vaihdelleet huomattavasti vuosien välillä. Ahvenen yksikkösaaliit ovat keskimäärin olleet kasvusuunnassa vuodesta 28 lähtien, jolloin ahvensaalis verkon koentakertaa kohden oli vain 82 grammaa.

70 Kg Saalis g/koentakerta tarkkailutulokset vuosina Ahvenen yksikkösaalis verkkopyydyksillä N Kuva 98. Ahvenen verkkokalastuksen pyydysyksikkösaalis (g/verkon koentakerta) Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (N = koentakertojen lukumäärä) Maiva Myös kalastustiedusteluiden maivasaalis on kasvanut vuoden 21 jälkeen (kuva 99). Viimeisten kolmen kalastustiedustelun maivasaaliit ovat vaihdelleet noin 4,5 5,5 tonnin välillä. Tarkkailujaksolla kalastuskirjanpidon rysäkohtainen maivasaalis vaihteli kg:n välillä (kuva 1). Iijoen jokisuu- ja terminaalialueen maivasaaliin kehitys Kuva 99. Kalastustiedustelujen maivasaaliit Iijoen merialueella ja jokisuulla vuosina 21, 25, 29 ja 214.

71 Saalis kg/rysä tarkkailutulokset vuosina Maivarysien yksikkösaalis Kuva 1. Rysä-/loukkukohtainen maivan yksikkösaalis (kg/rysä) Iijoen merialueen kalastuskirjanpidossa vuosina (* vuonna 22 ei pyyntiä) 11. ISTUKKAIDEN LAADUNTARKKAILU Yleistä Istukkaiden laadun kehitystyötä ja tutkimusta sekä kalatautien ja loisten tarkkailua ja tutkimusta on toteutettu yhteistyössä mm. Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yliopistojen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa kalanhoitovelvoitteiden käynnistymisestä alkaen. Tutkimusten tarkoituksena on ollut laadukkaiden viljely- ja istutusrutiinien kehittäminen. Laatukehitystyö painottui 198- ja -9-luvuilla loheen ja meritaimeneen. 199-luvun loppupuolelta alkaen tutkimuksiin ja laatuselvityksiin on sisällytetty myös vaellussiika. Kalatauteja on seurattu laitosviljelyssä vuodesta 1984 alkaen niiden muodostaessa laitoksilla keskeisimmät riskit poikastuotannolle. Poikasistutuksissa ja kuljetuksissa on velvoitehoidossa noudatettu yleisesti hyväksyttyjä periaatteita ja käytäntöjä, joita on esitetty suosituksina ja ohjeina kalataloudellisten istutus- ja maksuvelvoitteiden toimeenpanoa ohjeistaneen työryhmän raportissa (Maa- ja metsätalousministeriö 23). Kalanterveystutkimus ja seuranta Kalaterveystutkimus ja seuranta aloitettiin :n/voimalohi Oy:n laitoksilla vuonna 1984 yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Voimalohi Oy:n oman tutkimuksen lisäksi Elintarviketurvallisuus-virasto (EVIRA) on tarkkaillut Raasakan kalanviljelylaitoksen sekä sopimusviljely-yksiköiden kalaterveystilannetta. Nykyisellään kalatauti- ja loistutkimuksesta vastaa PRIK-Palvelut yhteistyössä Voimalohen laitoshenkilökunnan kanssa. Tarkalla seurannalla pyritään

72 tarkkailutulokset vuosina analysoimaan taudit ja loiset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hoitojen käynnistämiseksi sekä pitämään poikaskuolevuus alhaisena. Pitkäaikaisella terveystilannetarkkailulla on optimoitu viljelyolosuhteita ja tehostettu tautien hoitoa ja loisten vähentämistä. Tauti-/loistilanteilla on tutkitusti todettu mm. niiden yhteydestä lämpötilaoloihin. Esim. istutusta edeltävä lämmin kesä lisää erityisesti bakteeritautien määrää. Kalojen sairastavuudessa on vuosien välisiä eroja, mutta terveydentilassa ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä sellaisia muutoksia, jotka selittäisivät lohi- ja meritaimenistutustuotoissa toteutunutta alenemaa (mm. Pasternack ja Rintamäki-Kinnunen 25, Rintamäki 211). 69 Istukkaiden fysiologisen laadun tutkimus ja seuranta Lohi- ja meritaimenistukkaiden fysiologista kuntoa ja vaellusvalmiutta on seurattu vuodesta 1986 alkaen. Istukkaiden fysiologisen kunnon ja vaellusvalmiuden tutkimuksesta ja seurannasta on vastannut Salmolab ja vastaa nykyisin PRIK-palvelut. Kalojen kuntoa on tutkittu istutusta edeltävänä syksynä sekä kuntoa ja vaellusvalmiutta istutusaikaan. Vaikka kalojen yleiskunto ja vaellusvalmius on vuosittain vaihdellut, ei fysiologinen laatu ole pitkällä aikavälillä muuttunut niin, mikä selittäisi lohi- ja meritaimenistutustuotoissa toteutunutta alenemaa (mm. Pasternack, 21, 26, 21, Pasternack ja Rintamäki-Kinnunen 25). Meritaimenen oikeaa istutusajankohtaa (aikaistetut istutukset) selvitettiin 199-luvulla (Pasternack ). Tuolloin käynnistettiin myös vaellussiikojen kuntoselvitykset luonnonravintoviljelyistukkailla (Pasternack 26). Tutkimuksen mukaan luonnonravintolammikoissa viljellyt poikaset olivat hieman joen luonnonpoikasia kookkaampia. Viljeltyjen ja luonnonpoikasten kokonaisrasvatasot olivat samaa suuruusluokkaa. Lammikoiden välillä oli jonkin verran eroja poikasten fysiologisessa laadussa, joka ilmeisesti aiheutui lammikoiden ravintoeliöstöeroista. Samassa lammikossa kasvaneiden erikokoisten poikasten välillä ei ollut merkitseviä eroja kunnossa ja rasvapitoisuuksissa. Istukkaiden virikekasvatus Voimalohen Raasakan kalanviljelylaitoksella on kokeiltu lohien virikekasvatusta vuodesta 213 alkaen. Kokeiluissa on ollut muutamia ensimmäisen kesän kasvatusaltaita vuonna 213. Koetoimintaa on laajennettu vuosina useampiin altaisiin ja myös toisen kesän kasvatuskokeiluihin. Kolmen vuoden kokeilun tulokset ovat ristiriitaisia. Kahtena ensimmäisenä vuotena virikekasvatettujen hengissä selviytyminen oli parempaa ja sairastuvuus pienempää kuin standardiviljelyissä altaissa. Vuonna 215 tulokset olivat päinvastaisia. Kokeiluilla pyritään pitämään istutuskalojen laatu hyvällä tasolla ja löytämään kalanviljelylaitosten tuotantoon sopivat menetelmät virikekasvatukseen. 12. TULOSTEN TARKASTELU 12.1 Yleistä Iijokisuun ja merialueen kokonaissaalis kalastustiedusteluiden perusteella on vaihdellut vuosien välillä. Kokonaissaalis oli suurimmillaan vuoden 21 tiedustelussa (n. 74 tonnia), mutta laski sen

73 tarkkailutulokset vuosina jälkeen vuonna 25 noin 62 tonniin ja oli vuonna 29 enää 45 tonnia. Vuoden 214 tiedustelussa kokonaissaalis oli noussut vuoden 25 tasolle ollen noin 6 tonnia. Lohen ja meritaimenen Carlin merkintäryhmien tulokset olivat tällä tarkastelujaksolla niin vähäisiä, että edellytyksiä merkintätulosten yksityiskohtaiselle tarkastelulle ei ollut. Myös edellisen tarkkailujakson tulokset olivat yhtä heikkoja. Edellisen kerran merkkipalautusten tuloksista on raportoitu tarkkailujaksolta (Lovikka, ym. 26). Merkkipalautusten määrä on ollut laskussa koko Pohjanlahden alueella (WGBAST 215). Mikäli eloonjääntiä arvioidaan suhteessa merkkien palautusprosenttiin, on istukkaiden eloonjäänti heikentynyt huomattavasti 199-luvun jälkeen. Toisaalta merkkien palautusaktiivisuuden heikkeneminen, jota on havaittu mm. Etelä- Itämerellä, on voinut osaltaan laskea palautusprosenttia. ICES:n arvion mukaan villiä alkuperää olevien lohien ja istutettujen vaelluspoikasten eloonjäänti olisi parantunut (ICESWGBAST 215), mutta tätä ei ole huomattavissa merkkipalautusaineiston perusteella. Kuitenkin kalakantanäytteiden perusteella Iijoen edustan lohisaaliista pääosa on istutettua alkuperää. Vahvistuneet hylje- ja norppakannat ovat osaltaan vaikuttaneet kalakantojen tilaan sekä kalastukseen myös Iijoen edustalla. Molempia sekä harmaahyljettä että itämerennorppaa esiintyy Iijoen merialueen edustalla. Itämeren hylkeen pesimäalueet ovat Saarisomerellä ja Ahvenanmaalla, mutta koko Perämeri kuuluu hylkeiden saalistusalueisiin. Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin 5 % vuodessa (Luonnonvarakeskus, riista, hylkeet 216). Vastaavasti myös Itämeren hallikanta on kasvanut 2-luvulla noin 5 % vuodessa. Kuitenkin Suomen alueella laskennoissa havaittu hallikanta on pysynyt viime vuosina varsin tasaisena. Suomen aluevesillä hallikanta oli kasvanut hyljelaskentojen perusteella 2-luvun alun arvioidusta noin 5 yksilöstä 21 luvun noin 1 yksilön tuntumaan. Koko Itämeren alueella hyljekanta on ollut viime vuosina 3 yksilön tuntumassa, josta pääosa on keskittynyt Ruotsin saaristoon. Itämeren norppakanta on kasvanut 199-luvun alun noin 2 yksilöstä viime vuosien noin 8 yksilön tuntumaan. Lohikalojen merkitys korostuu erityisesti harmaahylkeen ravinnossa. Vuosina tehtyjen tutkimusten perusteella harmaahylkeen kolme yleisintä ravintokohdetta olivat muikku, silakka ja siika (Suuronen & Lehtonen 212). Lohikalojen osuuden hylkeiden ravinnon biomassasta todettiin olevan merkittävä varsinkin ajankohtina, jolloin lohikalat kerääntyvät Perämeren rannikon läheisiin vesiin. Lohikaloista erityisesti meritaimenen poikaset olivat alttiita hylkeiden saalistukselle istutuksen jälkeisinä viikkoina. Myös aikuisten hallien mahoissa löydettiin lohia. Hylkeet voivat myös muuttaa saaliskalojen käyttäytymistä ja ajaa saaliskaloja pois pyyntialueilta. Itämeren norpan ravinnosta ei löydetty lohikalojen jäänteitä ja norppa näyttääkin keskittyvän hieman pienempiin ravintokohteisiin. Norpan ravinnossa pääosassa olivat kolmipiikki, silakka, muikku ja kuore. Hylkeiden ja norppien kalakantoihin kohdistamien vaikutusten lisäksi hylkeet aiheuttavat taloudellisia tappioita ammatti- ja vapaa-ajankalastukselle. Erityisesti hylkeistä uroshallien on havaittu vierailevan rysäpyydyksissä toistuvasti ja aiheuttavan vahinkoa syömällä kaloja pyydyksistä. Lisäksi hylkeet ja norpat vioittavat pyydyksiä repimällä esim. verkkoja (Luonnonvarakeskus, tietoa luonnonvaroista, hylkeet ja kalastus 216). Vuonna 214 hylkeiden Perämeren ammattikalastukselle aiheuttamien saalisvahinkojen arvioitiin olevan noin 24 5 tonnia. (Söderkultalahti 214) Suurimmat taloudelliset vahingot Perämerellä kohdistuivat siikaan ja loheen. Muista lajeista kasvava merimetsokanta voi tulevaisuudessa vaikuttaa arvokalojen kannoista odotettaviin saaliisiin. Pesievien merimetsoparien määrä on ollut lievässä kasvussa Perämerellä (SYKE, tiedote ). Merimetson käyttämää ravintoa on tutkittu mm. Saaristomerellä, jossa yksi merkittävä ravintokohde merimetson ravinnossa olivat mm. ahvenen poikaset (Luonnonvarakeskus, Itämeritutkimukset 216). 7

74 tarkkailutulokset vuosina Viime vuosina erityisesti Tornionjoen ja Simojoen lohissa havaittu UDN tauti voi vaikuttaa lohikantojen kehitykseen tulevaisuudessa. Myös lisääntymishäiriöitä aiheuttavan lohen M74- oireyhtymän on arveltu kasvattavan merkitystään (Luonnonvarakeskus, tiedote ) Lohi Lohen istutusvelvoite tarkkailujaksolla toteutui varsin hyvin. Keskimäärin vuosittain istutettiin hieman vajaat 27 lohenpoikasta. Huomioiden, että 4 lohi-istukasta on vaihdettu meritaimenistukkaiksi suhteella 1:1, toteutui istutusmäärä lohen osalta lähes täysimääräisenä. Istutustase vuoden 215 lopussa oli kappaletta. Lohen istutusvelvoite on toteutunut koko tarkkailun ajan varsin hyvin velvoitteen mukaisesti. Lohen vaihtokalat meritaimeniksi eivät näytä vaikuttaneen merkittävästi lohisaaliiseen. Iijoen lohisaaliiden kehitys noudattaa koko Itämeren alueen sekä Suomen kansallisen lohisaaliin kehitystä. Lohisaaliit ovat laskeneet koko Itämeren alueella 199-luvun huippuvuosista. Kuitenkaan Perämeren alueen lohisaaliit eivät ole vähentyneet suhteessa yhtä paljon mm. Selkämereen verrattuna. Saaliiden vähentyminen johtuu mm. kalastuksen säätelystä ja ammattikalastajien lukumäärän vähenemisestä. Osaltaan saaliiden heikkeneminen voi johtua vaelluspoikasten kuolleisuuden kasvusta. Iijoen meriedustan ja jokisuun lohisaaliit ovat pudonneet neljän viimeisimmän kalastustiedustelun perusteella. Vuoden 214 kalastustiedustelun lohisaalis oli reilut 7,8 tonnia, kun vielä vuonna 21 tiedustelun lohisaalis oli reilut 13,7 tonnia. Lohisaaliit ovat laskeneet tiedusteluiden välillä noin 43 %. Kalastuksen säätely ja seurauksena kalastuksessa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet myös kalastustiedusteluiden lohisaaliiden kehittymiseen. Kalastuskirjanpidon lohisaalis on laskenut vuoden tarkkailujaksolta, jolloin keskimääräiset vuotuiset lohisaaliit olivat vielä yli 23 tonnia. Vuosien 1996 hyvät lohisaaliit Iijoella voivat johtua osaltaan siitä, että lohen pyyntiä rajoitettiin Ahvenanmaan alueella. Tarkkailujaksolla keskimääräinen lohisaalis oli edelleen melko alhainen 199-lukuun verrattuna, mutta parani hieman edelliseltä tarkkailujaksolta. Tarkkailujaksolle sattuu lohenkalastusasetus (28), jolloin lohenkalastusta rajoitettiin myös Iijoen edustan merialueella. Sen jälkeen lohen kalastus Iijoen edustalla on painottunut jokisuuhun ja terminaalialueelle. Pato- ja palstapyynti kasvatti kuluneella tarkkailujaksolla merkitystään lohen pyynnissä ja sen osuus oli noin neljännes kokonaissaaliista. Rysien määrä on vähentynyt vuosien saatossa Iijoen kalastuskirjanpidossa. Kalastettavien lohikantojen heikkeneminen käynnisti kalastuksen säätelyn 199-luvulla. Lohikantojen heikentyessä kalastuksensäätelyä on kiristetty ja viime vuosina kiintiöitä on edelleen pienennetty, joka näkyy saalismäärän pienenemisenä. Kansallinen lohenkalastuksen säätely on ohjannut kalastusta jokisuu-alueille. Kalakantanäytteiden ja kirjanpitokalastuksen tulosten perusteella suuria lohia saadaan Iijokisuulta alkukaudesta, touko-kesäkuussa. Keskipainoltaan suurimmat lohet on saatu lähes säännönmukaisesti toukokuussa ja myös kesäkuun aikana saadaan keskipainoltaan kohtuullisen suuria lohia. Tarkkailun aikana pienempien ns. lohikossien saalisosuus on vähentynyt 2-luvulla. Samalla saaliskalojen keskipaino on kasvanut. Lohikossien runsas esiintyminen saaliissa on ainakin jossain määrin ennustanut suurempien lohien saalisosuuden kasvua seuraavina vuosina. Kalakantanäytteissä ei ole havaittu merkittäviä pitkän aikavälin eroja sukupuolijakaumissa. Villien lohien suhteellinen osuus saaliissa on kasvanut kalakantanäytteiden perusteella. Tämä vastaa hyvin

75 tarkkailutulokset vuosina muualla Perämeren alueella kasvaneisiin luonnonlohen tuotantomääriin (mm. Luonnonvarakeskus, Tornio- ja Simojoen kalalaskurit, WGBAST 215). Kalakantanäytteiden perustella lohien pyyntialue vaikuttaa kalojen alkuperään Iijoen edustan merialueella ja -jokisuussa. Alkuperältään villiä kantaa olevia lohia esiintyy eniten Peuran, Laitakarin ja Pitkäniemen kalanäytteissä. Villien ja viljeltyjen lohien nousu alkaa toukokuun lopussa ja pääosa lohista nousee kesäkuussa. Viljeltyjä lohia nousee kohtuullisesti vielä heinäkuussa ja elokuun alussa. Pyyntialueiden ja pyyntiajankohdan vaikutus kalan alkuperään tulisi ottaa huomioon valittaessa Iijoella ylisiirrettävien lohien pyyntipaikkoja Meritaimen Kuluneella tarkkailujaksolla meritaimenen istutusvelvoite toteutui lähes täysimääräisenä, ollen vajaa 27 taimenta vuosittain. Meritaimenen istutustase vuoden 215 lopussa oli yksilöä. Lohen vaihtokaloina istutettiin tarkkailujaksolla vuosittain keskimäärin noin 36 meritaimenta. Meritaimenia on istutettu lohen vaihtokaloina vuodesta 21 alkaen. Käytännössä Iijoen edustalta saaliiksi saadut meritaimenet ovat peräisin istutuksista. Suomen villiä alkuperää olevien meritaimenkantojen tila on arvioitu äärimmäisen uhanalaiseksi. Perämeren Suomen puoleisissa joissa alkuperäisiä meritaimenkantoja on jäljellä enää Torniojoessa ja Lestijoessa (Luonnonvarakeskus, kalavarat 216). Edellä mainittujen lisäksi meritaimenen lisääntymistä tapahtuu vähäisessä määrin myös Kiiminkijoessa. Meritaimenten optimaalista istutusajankohtaa on selvitetty vuosien Iijoen merialueen kalataloustarkkailun yhteenvetoraportissa (Lovikka ym. 26). Tuolloin Carlin-merkinnöistä saatujen tulosten perusteella parhaimmaksi istutusajankohdaksi todettiin viivästettyjen taimenryhmien osalta myöhäissyksy. Suomen ammattikalastuksen meritaimensaaliit olivat suurimmillaan 199-luvun alkupuolella noin 25 tonnin tuntumassa, mutta saaliit ovat sen jälkeen laskeneet. Suomen ammattikalastuksen meritaimensaaliit olivat 2-luvulla 5 6 tonnin tuntumassa ja laskivat edelleen vuosina alle 5 tonniin. Osaltaan saaliiden vähentyminen johtunee mm. ammattikalastajien lukumäärän vähenemisestä. Vastaavanlainen kehitys on nähtävissä myös perämeren ammattikalastuksen meritaimensaaliissa. Toisaalta taimensaaliiden heikkenemistä vuonna 214 ei ole havaittavissa Iijoen merialueen kalastustiedustelussa eikä kalastuskirjanpidon saalisaineistossa. Kalastustiedusteluiden perusteella heikoimmat meritaimensaaliit saatiin vuoden 25 tiedustelussa (1,2 tn). Sen jälkeen tiedusteluiden meritaimensaaliit ovat nousseet. Vuoden 29 tiedustelun meritaimensaalis oli noin 1,9 tonnia ja kokonaissaalis kasvoi edelleen vuonna 214 ollen koko tiedusteluhistorian suurin, reilut 3 tonnia. Taimensaaliin positiiviseen kehitykseen todennäköisesti vaikuttanut kasvanut istutusmäärä, kun osa lohen istutusvelvoitteesta on vaihdettu taimeneksi. Kuluneella tarkkailujaksolla kirjanpitokalastuksen meritaimensaalis vaihteli noin 1-3 tonnin välillä. Vuoden 211 saalis vain hieman reilut yksi tonnia oli keskimääräistä heikompi. Vuoden 211 jälkeen meritaimensaaliit paranivat merkittävästi ja olivat vuoden 21 jälkeiseen tarkkailuhistoriaan nähden erinomaisella tasolla vuosina Vuoden 215 kirjanpitokalastuksen heikompaa saalista voi selittää osaltaan haastavat pyyntiolosuhteet. Tuolloin mm. pato- ja palstapyynnin sekä lippokalastuksen saaliit jäivät edellisvuosia pienemmäksi. Vuodesta 21 alkaen lohen vaihtokaloina istutetut meritaimenet näyttävät näkyvän kalastuskirjanpidon meritaimensaaliissa vuodesta 212 eteenpäin.

76 tarkkailutulokset vuosina Meritaimenen pyyntitavat ovat hieman muuttuneet kalastuskirjanpidossa. Edellisellä tarkkailujaksolla tärkeimpiä pyydyksiä meritaimenen pyynnissä olivat pato- ja palstapyynti sekä verkot. Tarkkailujaksolla rysä-/loukkupyydysten ja lippopyynnin merkitys meritaimenen kalastuksessa on kasvanut ja pato- ja palstapyynnin merkitys vähentynyt. Myös verkkokalastuksella on edelleen merkitystä meritaimenen kalastuksessa. Meritaimenen istutustulokseen vaikuttavat viljelyolosuhteet istutusajankohta, istutettujen poikasten laatu, ympäristöolosuhteet mm. ravinnon saatavuus, ja pedot sekä kalastus. Tällä hetkellä yksi keskeisimmistä luonnon meritaimenkantoja uhkaava tekijöitä on liiallinen kalastus (Romakkaniemi ym. 214). Suomen rannikoilla meritaimenen post-smoltkuolevuus eli vaelluspoikasten ensimmäisen merivuoden aikana tapahtuva kuolevuus on kasvanut ja poikasten eloonjäänti heikentynyt viime vuosikymmeninä. Myös istutusten tuotto on heikentynyt (Romakkaniemi ym 214). Kaikkia post-smolt kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä ei tällä hetkellä tunneta ja kuolleisuuden kasvuun voikin olla useita syitä. Merkittävä osa meritaimenista tulee kalastetuksi jo ensimmäisen merivuoden aikana siian tai ahvenen kalastuksen sivusaaliina. Esimerkiksi uuden kalastusasetuksen mukaisen noin 5 cm pituisen eväleikatun meritaimenistukkaan verkkokalastus edellyttäisi noin 55 mm:n solmuvälin käyttöä (Jutila 213). Perämeren matala rannikkovyöhyke, jossa siian verkkokalastus on levittäytynyt laajalle, aiheuttaa haastetta kalastuksen säätelyyn. Kasvaneella hallikannalla voi olla vaikutuksensa meritaimenen istutustuloksiin. Tiettynä vuodenaikana hallien predaatiosta voi kohdistua merkittävä saalistuspaine meritaimenistukkaisiin Perämerellä. Toisaalta hylkeillä voi olla myös positiivinen vaikutus meritaimenkantoihin. Kasvanut hyljekanta voi vaikuttaa verkkokalastuksen kohdentumiseen ja siirtää verkkokalastuspainetta pois meritaimenen syönnösalueilta ja siten vähentää sivusaaliskuolleisuutta. Uuden kalastuslain ja -asetuksen (136/215) mukaisesti kaikki meritaimenistukkaat tullaan jatkossa merkitsemään rasvaeväleikkauksella. Meritaimenen alamittaa muutettiin asetuksella vuodesta 214 alkaen siten, että leveyspiirien välillä rasvaevällisen taimenen alamitta on 6 cm ja rasvaeväleikatun taimenen alamitta on 5 cm. Myös siian kalastukseen asetuksessa annetut silmäkokorajoitukset parantavat meritaimenistukkaiden ja luonnonkantojen elinmahdollisuuksia Siika Siian istutusvelvoite on toteutunut koko tarkkailun ajan varsin hyvin velvoitteen mukaisesti. Istutustase vuoden 215 lopussa oli yksilöä. Vuodesta 27 sakka istutusvelvoitteen 12 kesänvanhaa siianpoikasta on korvattu istuttamalla noin 4,2 miljoonaa vastakuoriutunutta siianpoikasta. Säännölliset kesäsiikaistutukset (Torniojoen kantaa) aloitettiin Iijoella 2-luvun alussa. Sen jälkeen kesäsiian osuutta kesänvanhojen siikojen istukasmäärästä on nostettu noin 5 % tuntumaan ja ajoittain kesäsiian osuus istutuksista on ollut jo yli 6 %. Iijokisuun ja meriedustan pitkän aikavälin siikasaaliit ovat vähentyneet huolimatta vakaana jatkuneesta istutustoiminnasta. Samansuuntainen kehitys on havaittavissa ammattikalastuksen siikasaaliissa Perämerellä ja koko Suomen alueella. Kokonaissiikasaaliit olivat suurimmillaan 199- luvulla. Nykyisin ammattikalastuksen siikasaaliit ovat vastanneet noin puolta 199-luvun saaliista. Tarkkailujaksolla Perämeren osuus koko Suomen ammattikalastuksen siikasaaliista oli noin 42 %. Myös siikasaaliiden vähentymistä selittää osin sekä ammattikalastajien lukumäärän vähentyminen että kalastuksessa tapahtuneen muutokset. Siian yksikkösaaliit rysä ja verkkopyynnissä ovat vähentyneet koko Perämeren alueella, joten lienee kyse myös siikakantojen tosiasiallisesta heikkenemisestä. 73

77 tarkkailutulokset vuosina Kalastustiedusteluiden siikasaaliit ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä. Vuoden 214 kalastustiedustelun kokonaissiikasaalis noin 19,6 tonnia, oli vain hieman reilut puolet vuoden 21 kalastustiedustelun kokonaissiikasaaliista (37 tonnia). Siikasaaliissa on kuitenkin nähtävissä lievää kasvua vuoden 29 kalastustiedusteluun nähden. Hylkeiden verkkokalastukselle aiheuttamat saalistappiot ja pyydysten vaurioittaminen ovat edelleen vaikeuttaneet siian verkkokalastusta. Iijoen meriedustan arvioitu kokonaissiikasaalis on vaihdellut vuosien välillä. Tarkkailujaksolla keskimääräinen kokonaissiikasaalis (noin 19 tonnia/v) oli keskitasoa 2-luvun saaliisiin nähden. Tarkkailujaksolla Ijokisuun- ja meriedustan arvioitu kokonaissiikasaalis vastasi vuosittain noin 7 % koko Perämeren alueen siikasaaliista. Kesäsiian osuus siian kokonaissiikasaaliissa kasvoi kuluneella tarkkailukaudella. Kesäsiian osuus pato- ja palstapyynnin kokonaissiikasaaliista oli yli kolmannes vuosina 211 ja 212. Vuonna 215 kesäsiikasaaliin osuus kokonaissaaliista oli yli 4 %. Kesäsiikaa on pidetty perinteisesti hieman syyssiikaa hidaskasvuisempana ja pienempikokoisena. Hidaskasvuisuuden on arveltu johtuvan siian syönnöstämisestä Perämerellä eteläisempien merialueiden sijaan (Jokikokko 214). Kesäsiikaistutusten perusteella ennakoituna kesäsiikasaaliit tulevat todennäköisesti jatkumaan nykyisellä tasolla ainakin pato- ja palstapyynnissä. Kalastuskirjanpidon pyyntitavoissa on tapahtunut muutoksia. Vielä 199- luvulla ja 2-luvun alkupuolella yli puolet kokonaissiikasaaliista pyydystettiin rysillä ja verkoilla. Kahden viimeisimmän tarkkailujakson aikana rysien osuus siikasaaliissa on pudonnut murto-osaan ja pato ja palstapyynnin osuus on kasvanut. Viime vuosina kalastuskirjanpidon verkkokalastus on keskittynyt pääasiassa vaellussiian verkkokalastukseen. Kalakantanäytteiden perusteella Iijokisuulta pyydettyjen siikojen ikäjakauma on vaihdellut tarkkailujaksojen välillä. Aiemmin 199- ja 2-luvuilla näytesiikojen ikärakenne painottui 5-6- vuotiaisiin siikoihin, kun tarkkailujakson näytesiikojen ikärakenne painottui 4-5- vuotiaisiin siikoihin. Kuluneella tarkkailujaksolla siikojen ikärakenne oli siten lähempänä 198-luvun siika-aineiston ikärakennetta. Vuosien siika-aineistossa erityisesti 4-vuotiaden koirassiikojen osuus oli suurehko. Kasvutarkastelussa nuoremmat koirassiiat vaikuttivat olevan hieman aiempaa nopeakasvuisempia. Kasvuaineistoa ei tarkasteltu yksityiskohtaisemmin, koska vanhempien siikojen (>6+) osalta aineisto jäi pienehköksi. Erityisesti naaraiden kuntokerroin on laskenut pitkän aikavälin tarkastelussa, toisaalta kuteneiden naarassiikojen osuus on ollut aiemmin pienempi. Esimerkiksi 198-luvun naarassiikanäytteissä ei ollut lainkaan kuteneita siikoja ja 199-luvun aineistossa niitä oli vain reilu neljännes. Tarkkailujaksolla näytekalat pyydettiin keskimääräistä myöhemmin, joka kasvatti kuteneiden naaraiden osuutta. Pitkän aikavälin tarkastelussa erityisesti naarassiikasaaliin kokojakaumassa suurempien siikojen osuus on vähentynyt merkittävästi ja kokojakauma on kaventunut (Hiltunen 211). Kalakantanäytteiden ja kirjanpitokalastuksen tulosten perusteella Iijoen edustan vaellussiian keskikoon kasvun hidastuminen ja saaliskalojen keskikoon pienentyminen vaikuttaa pysähtyneen. Vielä luvun kalakantanäytteiden perusteella kudulle nousevat siiat olivat iäkkäämpiä ja siikojen keskikoko pienentyi 199-luvun alusta lähtien. Kuluneella tarkkailujaksolla varsinkin naaraiden keskikoko vaikutti olevan hieman kasvussa. Kutukalojen kasvun hidastumisen pysähtyminen on ollut havaittavissa myös muualla perämeren joissa (Jokikokko 214). Verkkokalastuksessa yhtenä ongelmana on ollut siikojen kalastus keskenkasvuisena liian tiheäsilmäisillä verkoilla. Valikoiva pyynti on vähentänyt nopeakasvuisten siikojen suhteellista osuutta. (Luonnonvarakeskus, kalavarat 216) Valikoiva pyynti suosii hidaskasvuisempia ja 74

78 tarkkailutulokset vuosina myöhemmin sukukypsyyden saavuttavia yksilöitä. Siikojen keskikoko onkin pienentynyt jo pidemmän aikaa Perämerellä. Erityisen selvästi tämä on havaittavissa esimerkiksi Tornionjoelta saatujen lipposiikojen kohdalla, jossa keskipainon alenemista selittää yhtenä tekijänä verkkokalastuspaineen yhtäaikainen kasvu merialueella (Jokikokko & Huhmarniemi 214). Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut vuonna 212 asiantuntijatyöryhmän, jonka tehtävänä on antaa esityksiä merellisten siikakantojen kalastuksen kestävyyden edistämiseksi. Siikatyöryhmä on mm. esittänyt silmäkokorajoituksia siian kalastukseen (Siikatyöryhmän mietintö 213). Kalastusasetuksen muutoksessa 451/213 ja sittemmin uudessa kalastusasetuksessa (136/215) kiellettiin 3 43 mm verkkojen käyttö siian kalastuksessa 64 leveyspiirin pohjoispuolella. Iijokisuun merialueella on kielletty solmuväliltään mm:n verkkojen käyttö vuodesta 25 saakka. Karisiian pyynti on Perämerellä pääasiassa edelleen sallittu solmuväliltään 27 3 mm verkoilla. Kalastusasetuksella säädeltyjen solmuvälirajoitusten arvioidaan parantavan siian kasvua ja kudulle nousevien kantojen kokoa. Myös mm. ilmastomuutoksen aiheuttaman kasvukauden pidentymisen on arveltu parantavan siikojen kasvua. (Jokikokko 214) Nahkianen Nahkiaisen ylisiirto toteutui tarkkailujaksolla lähes velvoitteen mukaisena ja oli reilut 59 kappaletta vuosittain. Nahkiaisen ylisiirtovelvoitteen tase oli vuoden 215 jälkeen nahkiaista. Ylisiirtoja on toteutettiin mm. Raasakan, Pahkakosken, Maalismaan ja Kierikin patoaltaisiin sekä Siuruan- ja Martimojokeen. Iijokisuun nahkiaissaaliit ovat vaihdelleet vuosien välillä. Kalastustiedustelun perusteella nahkiaisen vuosisaalis on vaihdellut noin tuhannen yksilön välillä. Koko Iijokisuun nahkiaissaalis on viime vuosina ollut noin 15 yksilön tuntumassa. Ylisiirtopyynnin yhteydessä tarkkailujaksolla tutkituissa nahkiaisnäytteissä ei havaittu merkittävää eroa sukupuolisuhteissa. Koiraita ja naaraiden sukupuolisuhde on ollut noin 5 % tuntumassa. Nahkiaisnäytteiden perusteella kudulle nousevat naaraat ovat keskimäärin hieman koiraita kookkaampia. Ympäristöolosuhteet vaikuttavat merkittävästi nahkiaiseen nousuun ja siten myös nahkiaissaaliisiin. Nahkiaisen nousuun ajoittumiseen ja voimakkuuteen vaikuttavat mm. virtaamaolosuhteet, tuuli- ja vedenkorkeus, veden lämpötila ja kuunvaiheet. Ympäristöolosuhteiden merkitystä saaliisiin on käsitelty tarkemmin kappaleessa 7.6. Nahkiaskantojen tila on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Vielä 197-luvulla Suomen nahkiaissaalis oli noin 2,7-3 miljoonaa yksilöä vuodessa (mm. Kaski & Oikarinen 211, Aronsuu 215). Sen jälkeen saalismäärät ovat laskeneet. Vuosituhannen vaihteen jälkeen arvioitu nahkiaissaalis on ollut alle miljoona yksilöä. Alimmillaan saalis oli vain noin,5 miljoonaa yksilöä vuonna 23 (Luonnonvarakeskus tietoa kalalajeista, nahkiainen 216). Syitä kantojen heikkenemiseen ovat mm. lisääntymis- ja poikasalueilla tapahtuneet muutokset sekä pyynnin tehostuminen Muut lajit Iijoen merialueen velvoitetarkkailussa on kertynyt velvoitelajien ohella tietoa myös muiden kalalajien kalastuksesta ja saaliista. Seurattavien kalalajien ohella Iijoen meriedustalta kalastetaan mm. haukea, ahventa ja muikkua, joilla on taloudellista arvoa. Kalastustiedustelujen perusteella hauki ja ahvensaaliit ovat olleet viime vuosina kasvussa. Pääosa kalastustiedustelun ahven- ja haukisaaliista kalastettiin merialueelta verkoilla. Myös vapapyydyksillä 75