Otsikko (Mahdollinen alaotsikko, ei pakollinen)

Transkriptio

1 Esimerkki Otsikko (Mahdollinen alaotsikko, ei pakollinen) Kirjoittajan nimi (opettajalle myös opiskelijanumero) Tutkielman tyyppi, esim. Proseminaari FILAPRO (Opponentin nimi) Filosofian oppiaine Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto päivämäärä

2 Esimerkki Sisältö 1. Johdanto 1 2. Keskeinen väite Yksi väitteen puolustus Toinen väitteen puolustus 5 Esim. David Hume on kausaalinen realisti, perusteet sen puolesta (esim. Peter Kail) 3. Huomionarvoinen vastaväite Miten se ottaa huomioon puolustuksen 1 ja kuinka siihen vastataan 7 Esim. Hume ei ole kausaalinen realisti, vasta-argumentti väitteelle hänen kausaalisesta realismistaan (esim. Peter Millican) 3.2. Miten se ottaa huomioon puolustuksen 2 ja kuinka siihen vastataan 8 4. Johtopäätös Lähteet 11 Pituus sivua

3 (Huom: Tämä on malli. Varsinaisen tutkielman käsittelylukujen ei ole välttämätöntä noudattaa tätä jäsennystä, vaan kirjoittaja voi päättää itse, millainen jäsentely parhaiten palvelee asiaa.) Tutkielman rakenne Kansilehti, ks. malli. ei sivunumeroa näkyviin mutta lasketaan mukaan sivunumerointiin Sisällysluettelo, ks. malli johdanto, johtopäätökset ja sisällysluettelo ovat kaikissa töissä. Käsittelylukuja voi olla enemmän tai vähemmän, otsikointi vapaa; niissä voi olla enemmän tai vähemmän alalukuja (näin lyhyessä työssä yleensä korkeintaan taso 2.) kansilehteä ja sisällysluetteloa ei merkitä sisällysluetteloon vaikka niiden sivunumerot lasketaan, lähdeluettelo merkitään Johdantoluku ensimmäinen luku, otsikkona Johdanto. Näin lyhyessä työssä johdannossa ei yleensä ole alalukuja. Määrittele työn aihe, tutkimuskysymys. Täsmennä, rajaa sitä. Pyri ilmaisemaan ongelmasi tarkasti. Kerro väitteesi mahdollisimman selvästi ja tarkasti. Esittele keskeinen aineistosi ja tarvittaessa metodisi (Filosofiassa metodeja ei käytetä vain työkaluina, kuten erikoistieteissä, vaan ne ovat itsekin tutkimuskohteita, joten niitä ei yleensä spesifioida proseminaari-esitelmässä). Selitä työn historiallisia, ajankohtaisia filosofisia ja teoreettisia taustoja. Kerro lyhyesti mikä on työn rakenne ja mitä missäkin (ala)luvussa tehdään. Varsinaiset käsittelyluvut luvut 2., 3., (4., 5.) luvuissa voi olla tarpeen mukaan alalukukuja (esim. 2.1., 2.2., jne.) seminaaritöissä usein 2-3 lukua, joissa mahd. 2-3 alalukua; opinnäytetöissä lukuja voi olla enemmänkin. tarkastele aihettasi selittäen ja eritellen perustele väitteesi Johtopäätös Päätelmä(t), Loppusanat, Johtopäätökset, tms. Tehdään yhteenveto työn keskeisistä ajatuskuluista, esitetään tai toistetaan tiiviissä muodossa työn keskeisin väite ja perusteet sen puolesta Mahdollisesti työstä käsin aukeavia uusia kysymyksiä, jatkokehittelyn aiheita, auki jääviä elementtejä. Lähdeluettelo Kirjallisuus, Lähteet, tms.

4 Kirjallisuusluettelo, johon sisältyvät kaikki ne lähteet, joihin työssä viitataan ja vain ne. Lähteet ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan Saman tekijän teokset vuosilukujärjestyksessä Saman tekijän saman vuonna julkaisemat lähteet: jos käytät tekstinsisäisiä viittauksia tyyliin (Miller 1978), vuosilukuihin toisesta merkinnästä lähtien kirjaimet a, b, c (Varmista tutkielman pituus seminaarin vetäjältä). Tekstin sisäiset lainaukset: kirjailija-vuosi-järjestelmä: Heidegger sanoo Taideteoksen alkuperässä: kauneus on tapa, jolla totuus vallitsee paljastuneisuutena (Heidegger 1989, 20): o Myös epäsuorat lainaukset merkitään: Heideggerin mukaan kauneus on yksi totuuden muoto (Heidegger 1989, 20). o Jos kirjoittaja käy ilmi virkkeestä, hänen nimeään ei välttämättä tarvitse toistaa: Heideggerin (1989, 20) mukaan kauneus on yksi totuuden muoto. o Jos viite perustelee virkettä, johon se kuuluu, se pannaan ennen pistettä: Heideggerin mukaan kauneus on yksi totuuden muoto (Heidegger 1989, 20). o Jos viite perustelee kokonaista tekstikappaletta, se muodostaa oman virkkeensä: minkä takia kauneus on yksi totuuden muoto. (Heidegger 1989, 20.) o Kaksi viitettä mahtuu juuri ja juuri tekstinsisäiseen viittaukseen; ne erotetaan puolipisteellä: Taideteos ei viittaa maailmaan vaan päinvastoin tuottaa sen merkityksen (Heidegger 1931, 25; Benjamin 1932, 45). o Jos viitataan useampiin lähteisiin, jos halutaan antaa lisätietoja tyyliin ks. myös, tai jos sulkulauseesta muuten tulee liian raskas, tehdään alaviite: Taideteos ei viittaa maailmaan vaan päinvastoin tuottaa sen merkityksen. 1 Lähdeluettelossa esim. Kirja: McCloskey, Donald N. (1981), Enterprise and Trade in Victorian Britain: Essays in Historical Economics. London: George Allen and Unwin. Artikkeli: Rosenblatt, Louise (1993), The Transactional Theory: Against Dualisms, College English 54, Kokoomateoksen luku: Kaiser, Ernest (1964), The Literature of Harlem, teoksessa Harlem: A Community in Transition, toim. J. H. Clarke. New York: Citadel Press, Käännös: Derrida, Jacques (1967), L'écriture et la différence. Paris, Éditions du Seuil. Englanniksi kääntänyt Alan Bass, Writing and Difference (1978). Chicago: University of Chicago Press. Lyhennys: Shurtleff, Nathaniel (toim.) (1850), Records of the Governor and Company of the Massachusetts bay in New England ( ), 5 osaa (Boston). (Lyhennys Mass. Records.) Myöhempi painos: Husserl, Edmund (1995). Fenomenologian idea. Toim. Juha Himanka, Janita Hämäläinen ja Hannu Sivenius. Helsinki: Loki-kirjat. (Alkuteos Idee der Phänomenologie 1950). 1

5 Samalta kirjoittajalta monta tekstiä samana vuonna: Hazard, John (1980a), Hazard, John (1980b ), Hazard, John (1980c). Käytä näitä myös tekstinsisäisissä viittauksissa. Moniin filosofian klassikoihin viittaamiseen on muodostunut yhdenmukaisia käytäntöjä, jotka helpottavat viittauksen löytämistä käytetyistä käännöksistä riippumatta. Nämä on yleensä mainittu hyvien käännösten marginaaleissa. Niitä suositellaan käyttämään. Esimerkiksi Kantin teoksiin on tapana viitata Akademie Ausgabe numeroinnilla tai Humen teoksiin tekstikappalenumerolla (esim. T viittaa: A Treatise of Human Nature, kirja 1, osa 4, luku 5, kappale 5, Kirjallisuusluetteloon merkitään se lähde jota itse on käyttänyt. Tarkempia ohjeita lähdeluettelon tekemiseksi löytyy Chicago Manual of Style:stä. Se on yksi maailman käytetyimmistä ja laajimmista oppaista lähdeviittauksien ja lähdeluetteloiden tekemistä varten. Resurssi löytyy linkistä: Suomeksi hyvä opas on: Hirsjärvi et al. Tutki ja kirjoita. Tammi Hyödyllinen tiivistys löytyy internetistä ainakin täältä: Katso myös yleisiä vinkkejä kirjoittamiseen: Word-vinkkejä -ohje: Filosofian proseminaarissa suoritukseen kuuluu kirjoitettu seminaariesitelmä. Esitelmä toimitetaan muille ryhmän jäsenille etukäteen ja esitetään sovittuna päivänä. Seminaarityön esitys muodostuu kirjoittajan lyhyestä alustuksesta PowerPointesityksenä (tai vastaava ohjelma) ja opponentin johtamasta työstä käytävästä keskustelusta, jossa muut ryhmän jäsenet esittävät kommenttejaan. Hyväksyttävä seminaarisuoritus edellyttää osallistumista kaikkien seminaariryhmässä esitettyjen esitelmien käsittelyyn ja toimimista yhden työn opponenttina. Seminaareissa edellytetään, että kaikki läsnäolijat ovat lukeneet kirjoitetun työn, jolloin suullisen osuuden tulee olla lyhyt (alle 10 min.). Alustus lähinnä taustoittaa etukäteen luettavaksi jätettyä tekstiä tai nostaa siitä esiin joitakin huomionarvoisia kohtia keskustelun pohjaksi. Tämän jälkeen opponentti alkaa käsitellä esitelmää. Tavallisesti opponointi ja esitelmästä käytävä yleinen keskustelu lomittuvat yhteen. Seminaariesitelmien aihe sovitaan seminaarin vetäjän kanssa, joka voi myös auttaa aiheen keksimisessä ja sopivien lähteiden etsimisessä. Tyypillisesti työssä käytetään useita lähteitä, joita kaikkia ei kuitenkaan systemaattisesti esitellä, vaan niiden sisältämiä ajatuksia käytetään valikoivasti tulkitsemaan tai kritisoimaan yhtä tai kahta päälähdettä. Kaikki käytetyt lähteet on listattava kirjallisuusluetteloon esitelmän loppuun varustettuna sellaisin tiedoin, että lukija pystyy helposti tunnistamaan ne ja etsimään ne tarvittaessa käyttöönsä. Lähteen käyttäminen ei tarkoita sen sanasanaista kopioimista tai kääntämistä, mutta jos näin tehdään, on sitaatti asetettava lainausmerkkeihin jos kyse on omasta käännöksestä, alkuteksti on sisällytettävä

6 viitteeseen. Lähdettä käytettäessä käytettyyn kohtaan on viitattava (tavallisesti sivunumeroilla) joko ala-, loppu- tai tekstin sisäisessä viitteessä, olipa sitten kyseessä epäsuora viittaaminen tai suora lainaus. Lähteistä omaksuttuja asioita ei saa esittää ominaan, vaikka olisikin asiasta vakuuttunut. Omia kriittisiä huomioita, tulkintoja ja vaihtoehtoisia ajatustapoja saa ja tuleekin esittää, mutta niiden tulee olla perusteltuja. Hyvän seminaariesitelmän yksi tunnusmerkki on, ettei siinä tyydytä vain esittelemään lähteissä käytyä keskustelua aiheesta, vaan pystytään myös arvioimaan kriittisesti ja argumentoivasti käsiteltävien oppien tai teorioiden vahvuuksia ja heikkouksia. Internet-resursseja: Nelli-portaali filosofia.fi (portaali) filosofian verkkosanakirja Logos Stanford Encyclopedia of Philosophy (SEP) Internet Encyclopedia of Philosophy (IEP) Meta-Encyclopedia of Philosophy Perseus project (greek and roman materials) gutenberg.org (ilmaisia e-kirjoja, paljon klassikoita) hal.archives-ouvertes.fr (cnrs:n avoimet arkistot, ranskaksi ja englanniksi) hist-analytic.org EpistemeLinks google.com/books books.mirror.org (Great Books) Philpapers