Etnometodologinen näkökulma instituution dokumentaarisen todellisuuden tutkimiseen

Transkriptio

1 SOSIAALITYÖN TUTKIMUKSEN PÄIVÄT DOKUMENTOINTI JA PÄÄTÖKSENTEKO SOSIAALITYÖSSÄ Työryhmän vetäjät: Aino Ritala Koskinen, Saila Huuskonen ja Tarja Vierula Torstai klo Avaus Arja Jokinen: Etnometodologinen näkökulma instituution dokumentaarisen todellisuuden tutkimiseen Tarja Vierula: Lastensuojelun asiakirjakäytäntöjen tahattomat seuraukset vanhempien kokemina Saila Huuskonen: Tiedon karsiutuminen ja tiedon rajallisuus lastensuojelun dokumentointiprosessissa Asko Uoti: Sosiaalihuollon kunnalliset soveltamisohjeet Aino Ritala Koskinen: Lastensuojelun asiakirjat ammatillisten ja institutionaalisten intressien kohtauspaikka Työryhmän päätös Etnometodologinen näkökulma instituution dokumentaarisen todellisuuden tutkimiseen Arja Jokinen, Yliopistonlehtori Tampereen yliopisto, Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikkö/ sosiaalityö Etnometodologinen orientaatio tarkastelee instituutioita toiminnassaan rakentuvina. Samoin kuin institutionaalinen vuorovaikutus, näyttelevät myös erilaiset instituutioissa tuotetut tekstit merkittävää roolia institutionaalisten käytäntöjen ja todellisuuksien tuottamisessa. Erilaisten tekstien painoarvoa lisää se, että niistä tulee helposti virallisia totuuksia, vaikka niiden tuottamisessa

2 tehdään monia valintoja ja ne voitaisiin laatia monellakin vaihtoehtoisella tavalla. Teksteillä on siten vahva seurauksia tuottava luonne. Erilaiset dokumentit palvelevat monia erilaisia funktioita. Ne ovat tärkeässä roolissa informaation keräämisessä ja jakamisessa. On kuitenkin tärkeää huomata, että institutionaaliseen tekstiin suodattuu asiakkaasta vain sellaisia tietoja (ja kategorioita), jotka ovat kiinnostavia ja tärkeitä kyseisessä institutionaalisessa kontekstissa hoidettavaa institutionaalista tehtävää ajatellen. Etnometodologisessa tutkimuksessa instituutiossa tuotettuja dokumentteja tarkastellaankin siten institutionaalisten käytäntöjen keskeisinä ja aktiivisina tuotoksina, ei raportteina ihmisistä, tapahtuneesta tai puheesta. Etnometodologisen tutkimuksen näkökulmasta instituutioiden dokumentaarinen todellisuus ja sen tuottaminen on itsessään kiinnostava ja tärkeä tutkimuskohde. Instituutioiden dokumentaarinen todellisuus ei kuitenkaan muodosta mitään omaa erillistä saarekettaan (todellisuuden tasoa) instituution sisällä vaan on monin tavoin yhteydessä organisaation institutionaalisiin tehtäviin, käytäntöihin ja institutionaaliseen vuorovaikutukseen. Siten on tärkeää tutkia paitsi dokumentteja teksteinä myös sitä, kuinka niitä tuotetaan, käytetään ja tulkitaan institutionaalisissa käytännöissä. Tekstien seurauksellisuutta arvioitaessa on huomioitava, että kirjoittajan lisäksi myös lukija tekee tulkintaa. Sama teksti on siten avoin erilaisille tulkinnoille. Esitykseni tarkoituksena on paitsi esitellä etnometodologista näkökulmaa dokumentaarisen todellisuuden tutkimiseen myös nostaa esille joitakin kiinnostavia tutkimusaiheita ja kysymyksiä. Lastensuojelun asiakirjakäytäntöjen tahattomat seuraukset vanhempien kokemina Tarja Vierula, tutkija Tampereen yliopisto, Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikkö/ sosiaalityö Vaikka asiakirjakirjaamisesta on käyty runsaasti tutkimuksellista ja sosiaalityön dokumentoinnin kehittämiseen liittyvää keskustelua, asiakkaiden näkökulma on näissä keskusteluissa toistaiseksi ohitettu. Itseään koskevan kirjatun tiedon lukemisessa, tulkitsemisessa ja käyttämisessä on kuitenkin monenlaisia haasteita asiakkaiden näkökulmasta. Asiakkaiden ja asiakirjojen väliset

3 suhteet ovat moninaisia ja asiakirjoilla on asiakkaille erilaisia, vaihtelevia merkityksiä ja seurauksia. Lastensuojelun dokumentointiin liittyvillä käytännöillä on myös tahattomia seurauksia, jolloin dokumentoinnin voidaan katsoa epäonnistuneen tavoitteisiinsa nähden. Ajatukseni on, että ottamalla dokumentointikäytäntöjen kriittiset tapaukset yksityiskohtaiseen tarkasteluun on mahdollista oppia jotakin sosiaalityön käytännön ja asiakkaiden kannalta merkityksellistä. Pohjaan esitykseni aiemman osatutkimukseni tuloksiin asiakkaiden ja asiakirjojen välisistä suhteista lastensuojelussa, lasten vanhempien temaattiseen haastatteluaineistoon sekä käsitteellisenä näkökulmana käyttämääni Foucault n lukkiuttavaan ja rajoittavaan valtaan. Esitykseni liittyy tekeillä olevaan väitöstutkimukseeni, jossa tarkastelen lastensuojelun dokumentointia asiakkaiden näkökulmasta. Tarkastelun keskiössä on institutionaalisen asiakkuuden kietoutuminen osaksi henkilökohtaista elämää. Tutkimukseni tämänhetkisenä kontekstina on Suomen Akatemian hanke CHILDINFO (Institutional practices and information systems in the production and use of information in child protection processes). Tiedon karsiutuminen ja tiedon rajallisuus lastensuojelun dokumentointiprosessissa Saila Huuskonen, tutkija Tampereen yliopisto, Informaatiotieteiden yksikkö saila.huuskonen@uta.fi Viimeaikainen dokumentointia sivuava tutkimus on kiertynyt pitkälti asiakastietojärjestelmien ympärille. Erityisesti brittiläiset tutkimukset ovat nähneet järjestelmien olevan uhka sosiaalityölle ominaiselle holistiselle tiedolle. Tässä esityksessä dokumentointia tarkastellaan laajemmin prosessina, johon kuuluvat tiedonhankinta, hankitun tiedon kirjaaminen asiakastietojärjestelmään ja sen käyttö. Huomio on erityisesti niissä syissä, joiden vuoksi tietoa karsiutuu pois prosessin eri vaiheissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kolmen kunnan lastensuojelun avohuollossa. Aineisto koostuu sosiaalityöntekijöiden, johtavien sosiaalityöntekijöiden ja asiakastietojärjestelmän pääkäyttäjien puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastattelujen teemat käsittelivät lastensuojelun työtehtäviä,

4 dokumentointia ja asiakastietojärjestelmän käyttöä. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä havainnoitiin aidoissa tilanteissa, jolloin he tekivät dokumentointiin liittyviä töitään asiakastietojärjestelmän äärellä. Työn tekemisen ohella sosiaalityöntekijät selittivät ääneen tekemistään oman harkintansa mukaan. Aineiston alustava analyysi tuo esille tiedon vähittäisen ja pirstaleisen kertymisen asiakasprosessin aikana. Tiedon palasista jää myös paljon tavoittamatta ja kirjaamatta. Syitä tiedon vajaaksi jäämiseen ovat esimerkiksi asiakassuhteen ja vuorovaikutustilanteiden luonne, ajallinen etäisyys tiedonhankinnan ja kirjaamisen välillä ja oletukset tiedon tulevasta käytöstä ja lukijoista. Onko holistista tietoa edes mahdollista tavoittaa? Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa sosiaalityön ja informaatiotutkimuksen yhteistä CHILDINFO hanketta. Sosiaalihuollon kunnalliset soveltamisohjeet Asko Uoti, kunnallisoikeuden professori, HT, YTM Tampereen yliopisto / Johtamiskorkeakoulu asko.uoti@uta.fi Suomalaisessa sosiaalihuoltojärjestelmässä kunnat käyttävät merkittävää toimintaansa ohjaavaa säädös ja muuta ohjausvaltaa. Tällainen oikeudellinen ohjaus ei ole aina yksiselitteistä ja ristiriidatonta sen enempää sosiaalihuollon viranhaltijoiden ja työntekijöiden kuin kunnallisten palvelujen käyttäjienkään kannalta. Kunnallinen päätöksentekijä ja viranomainen voidaan valtuuttaa lailla antamaan oikeusohjeita, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä sitä, että asiasta tulee säätää lailla tai asetuksella. Aina lakien tai asetusten tulkinnoista ei ilmene kuitenkaan yksiselitteisesti kunnallisten oikeusohjeiden antamisen puitteet ja rajat. Sangen usein kuntien sosiaalihuollon asioista vastaavien lautakuntien ja johtavien viranhaltijoiden täsmentämät ohjeet ovat sekä oikeudellisen sisältönsä että sitovuutensa osalta epäselviä ja epätäsmällisiä. Tämä voi vaarantaa kuntalaisten välisen yhdenvertaisen kohtelun ja yksilön sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen.

5 Tyypillisimpiä kunnallisia soveltamisohjeita ovat toimeentulotuen soveltamisohjeet. Näiden lisäksi kunnallista ohjeistusta on annettu muun muassa lastensuojelu, päihdehuolto ja vammaispalvelusääntelyn alueilla. Esimerkiksi päihdehuoltolain 12 :ään perustuen kunnallinen toimielin antaa alaiselleen viranhaltijalle ohjeet ja perusteet henkilön määräämisestä lyhytaikaiseen hoitoon väkivaltaisuuden perusteella. Koska kyseinen lainkohta edellyttää kunnalliselta toimielimeltä yleisten perusteiden antamista, kyseiset perusteet ovat myös oikeudellisesti velvoittavien oikeusohjeiden asemassa. Tällöin kunnallinen päätöksentekijä on paljon vartijana päättäessään osaltaan tahdonvastaisiin toimenpiteisiin liittyvistä sosiaalioikeudellisista kysymyksistä. Hallinnon sisäiset dokumentit (esim. valtakunnalliset soveltamisohjeiden perusteet) muodostavat kunnallishallinnollisen ohjeistuksen viitekehyksen. Niiden pohjalta päädytään erilaisia oikeusvaikutuksia ilmentäviin kunnallisiin oikeusohjeisiin. Toisaalta myös kunnan talousarvio voi muodostua sosiaalihuollon asiakkaan oikeusasemaan merkittävästi vaikuttavaksi, sosiaalihuollon toteuttamista järjestäväksi, oikeusohjeeksi määrärahasidonnaisten sosiaalietuuksien tosiasiallisen määrittelyn vuoksi. Yksilön sosiaaliset oikeudet täsmentyvät siten vasta kunnallisen päätöksenteon ja viranomaiskäsittelyn jälkeen. Paikallisten tarpeiden huomioon ottamisen mahdollistumisen lisäksi tähän liittyy myös monia oikeudellisia ongelmia kuten oikeusturvaongelmia. Lastensuojelun asiakirjat ammatillisten ja institutionaalisten intressien kohtauspaikka Aino Ritala Koskinen, yliassistentti Tampereen yliopisto, Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikkö / sosiaalityö aino.ritala koskinen@uta.fi Dokumentointi on aina ollut osa sosiaalityön perinnettä. Informaatioteknologia ja asiakastietojärjestelmät edustavat dokumentoinnissa uutta aikakautta ja niihin liittyy ristikkäisiä intressejä. Tietojärjestelmien on odotettu ratkaisevan palvelujärjestelmän ongelmia, saavan ne toimimaan taloudellisesti ja tehokkaasti ja myös helpottavan johtamista. Samoin tietojärjestelmien on ajateltu palvelevan sosiaalityön käytäntöä.

6 Esityksessäni kysyn, miten ammatillisen sosiaalityön ja institutionaalisen organisaation intressit kohtaavat lastensuojelun ja asiakastietojärjestelmien kontekstissa. Aineistonani on aiempi kansainvälinen ja kotimainen tutkimus koskien lastensuojelun sosiaalityön (1) kasvokkaisessa työssä tapahtuvaa tiedonmuodostusta ja (2) asiakastietojärjestelmien käyttöä. Analyysissäni dokumenttien kirjaaminen ja käyttö yhdistyvät yksilöllisten ja yhteisöllisten informaatiotilojen käsitteelliseen jäsennykseen. Sosiaalityöntekijän ymmärrys lastensuojelun asiakastilanteista rakentuu pala palalta ja tieto on tyypillisesti osittaista ja epävarmaa. Tilanteet ovat monimutkaisia ja ymmärrys kokonaisuudesta muuttuu, kun tilanteesta tulee uutta tietoa. Yksilöllisten informaatiotilojen suunnasta dokumentointia ohjaa se, mitä työntekijät näkevät eettisesti perusteltuna ja työskentelylleen jatkossa tärkeänä. Yhteisöllisten informaatiotilojen suunnasta dokumentointia ohjaavat lainsäädäntö ja juridisten prosessien vaatimukset, palvelujärjestelmän organisoinnin käytännöt, tarve arvioida työn tuloksellisuutta ja tehokkuutta sekä tietojärjestelmän vaatimukset. Sosiaalityöntekijöille kirjattu tieto on tärkeää tapauksen historian tuntemiseksi. Kirjausten osittaisesta luonteesta seuraa, että sosiaalityöntekijän on tärkeää luoda kokonaiskuva tilanteesta itse. Dokumenttien käyttö on haastavaa sekä työntekijöille että instituutioille. Tarvittavaa tietoa on vaikea löytää tietojärjestelmästä ja useinkaan tiedon laatu ei vastaa tarvetta. Odotukset lastensuojelun sosiaalityön dokumentoinnille ja asiakastietojärjestelmille ovat erilaiset yksilöllisten ja yhteisöllisten informaatiotilojen suunnasta. Haaste onkin kehittää asiakastietojärjestelmiä ja työkäytäntöjä, jotka samalla kokoavat informaatiota ja tukevat niin sosiaalityön käytäntöjä kuin instituution tarpeita. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa sosiaalityön ja informaatiotutkimuksen yhteistä CHILDINFO hanketta.