Matti Janhunen. Olkahistenlahden pohjukan alustavan asemakaavaluonnoksen luontoselvitys

Transkriptio

1 Matti Janhunen Olkahistenlahden pohjukan alustavan asemakaavaluonnoksen luontoselvitys

2 Sisältö: 1 JOHDANTO 1 2 SELVITYSALUE 1 3 TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT TYÖVAIHEET ARVOKKAIDEN ALUEIDEN VALINTAPERUSTEET Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Kohteiden arvotuskriteerit UHANALAISUUSLUOKITUS 4 4 KASVILLISUUS 4 5 LIITO-ORAVA 6 6 LUONNONSUOJELULLISESTI ARVOKKAAT ALUEET JA SUOSITUKSET 7 LÄHTEET 8 LIITTEET: Liite 1. Kasvillisuuskuviot ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet

3 1 1 JOHDANTO Työn tavoitteena on laatia alustavaa asemakaavaluonnossuunnittelua palveleva luontoselvitys Olkahistenlahden pohjukan alueelta. Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että kaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Nämä tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (Asemakaavan laadinta MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Selvityksen on laatinut FM, biologi Marja Nuottajärvi Suunnittelukeskus Oy:n Tampereen aluetoimistosta. 2 SELVITYSALUE Selvitysalue (rajaus esitetty liitteessä 1) sijoittuu Tampereen kaupunkiin, Näsijärven Olkahistenlahden pohjukkaan. Aluetta rajaavat pohjoisessa Olkahistenlahti, etelässä Aitolahdentie, lännessä Kolmelan asutus ja idässä Olkahistenlahteen laskeva leveä oja. Selvitysalueella on nykyisellään kuusi omakotitaloa ja yksi huvila pihapiireineen. Luonnontilaisen kaltaista metsää on alueen itäosassa ja lounaiskulmassa. 3 TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT 3.1 Työvaiheet Selvitysalueen luonnonympäristön nykytilaa selvitettiin lähtötietojen ja alueella suoritettujen maastokäyntien avulla. Pirkanmaan ympäristökeskuksesta ja Tampereen kaupungilta tiedusteltiin mahdollisia aluetta koskevia kirjallisuus- ja tietokantatietoja. Alueelle sijoittuu saatujen tietojen mukaan yksi liitooravahavainto, joka on tehty alueen länsiosan kuusikossa vuonna Selvitysalueen eteläpuolella Ojalassa sijaitsee yksi kaupungin tärkeimmistä liitooravien esiintymisalueista (Korte & Kosonen 2003, Suunnittelukeskus Oy 2004). Selvitysalueella suoritettiin maastokäynnit 8. huhtikuuta 2005, jolloin tarkastettiin alueen liito-oravatilanne ja 16. kesäkuuta 2005, jolloin inventoitiin alueen luontotyypit ja kasvillisuus. Liito-oravainventointiin käytettiin aikaa noin 2 tuntia. Liito-oravan (Pteromys volans) elinympäristöksi soveltuvilta metsäkuvioilta etsittiin ulostepapanoita, joita kertyy liito-oravan talven aikana pesimiseen, ruokailuun, oleskeluun ja liikkumiseen käyttämien puiden tyviltä. Tällaisia puita ovat erityisesti kookkaat kuuset ja haavat. Kasvillisuusinventoinnissa, johon käytettiin aikaa noin 2 tuntia, selvitysalue jaettiin kasvillisuuskuvioihin Toivosen & Leivon (1993) esitystä mukaillen. Alueelta inventoitiin arvokkaat luontokohteet kappaleessa 3.2 esitetyillä perusteilla. Inventoinnin ulkopuolelle jätettiin talojen välittömät, puutarhamaisesti hoidetut pihapiirit. Alueelta rajattujen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden alueiden säilyttämisestä ja rajaamisesta annetaan tässä raportissa suositukset. Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja tai erityisesti suojeltavia lajeja muita kuin liitooravaa ei ole tämän selvityksen yhteydessä lajikohtaisesti inventoitu.

4 2 3.2 Arvokkaiden alueiden valintaperusteet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet Kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat o Natura 2000 verkoston alueet o Ramsar -alueet o kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet) Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat o kansallispuistot o luonnonpuistot o suojeluohjelmien kohteet o erämaa-alueet o koskiensuojelulain mukaiset vesistöt o valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet o kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet) o kohteet, joilla on luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä o kohteet, joilla on vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä (VL 15a, VL 17a ) o äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat o erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat (LSL 47 / LSA 21 ) o luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymät (LSL 49 / LSA 22 ) o muut arvokkaat luonnonsuojelualueet o valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat Luonnonsuojelulaki ( /1096) määrittelee yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joiden ominaispiirteet on kuvattu luonnonsuojeluasetuksessa ( /160). Näihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteet vaarantuvat. Nämä kohteet ovat yleensä hyvin pienialaisia. Luontotyypin suojelu tulee voimaan kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat (LSL 30 ). Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit (LSL 29 ): 1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2. pähkinäpensaslehdot 3. tervaleppäkorvet 4. luonnontilaiset hiekkarannat 5. merenrantaniityt 6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7. katajakedot, lehdesniityt 8. avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Vesilain ( /1105) mukaisten suojeltavien luontotyyppien luonnontilan muuttaminen on kiellettyä suoraan vesilain nojalla (1. luku 15a ja 17a ). Ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen.

5 3 Vesilain (1. luku 15a ja 17a ) mukaiset suojeltavat luontotyypit: 1. Pienet lammet ja järvet (enintään 1 ha) muualla kuin Lapin läänissä (15a ) 2. Fladat ja kluuvijärvet (enintään 10 ha) (15a ) 3. Luonnontilaiset lähteet (17a ) 4. Luonnontilaiset uomat (17a ) Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat o valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet o seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset o alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat o maakunnallisesti / seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat o kohteet, joilla on metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä o yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset o paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat o muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet Metsälaissa ( /1093) on säädetty velvoite säilyttää metsien hoidossa ja käytössä metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt (ML 10 ). Nämä elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Niitä ei saa hävittää metsänkäytöllä ja niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsäasetuksessa ( /1200) on kuvattu erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet tarkemmin. Lain noudattamista valvoo Metsäkeskus. Metsälain (ML 10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3. rehevät lehtolaikut 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5. rotkot ja kurut 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä. Tällaisia ovat esimerkiksi ekologiset käytävät ja suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit.

6 Kohteiden arvotuskriteerit 3.3 Uhanalaisuusluokitus Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta 1, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta lajitasolla. Alueen arvoa nostaa alueen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmista ja uhanalaisemmista lajeista on kyse, sitä arvokkaampi alue on. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen (Rassi ym. 2001), joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Lajien alueellinen uhanalaisuus on uuden uhanalaisuusluokituksen mukainen (alueellinen uhanalaistarkastelu 2004), jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan, alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Uhanalaisiksi lajeiksi on lisäksi huomioitu ne lajit, jotka on mainittu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4, vaikka laji ei ole mukana uudessa uhanalaisten lajien listassa. 4 KASVILLISUUS Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle Lounaismaan ja Pohjanmaan rannikon metsäkasvillisuusvyöhykkeelle sekä Etelä-Hämeen eliömaakuntaan. Lehtokasvillisuuden aluejaon mukaan selvitysalue kuuluu vuokkovyöhykkeeseen ja sijaitsee Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueella (Lehtojensuojelutyöryhmä 1988). Olkahistenlahden pohjukan itä kaakkoispuolella Ojalassa kasvillisuus on lehtomaista kangasta ja varsinaista lehtoa (Suunnittelukeskus Oy 2004), ja alueen rehevyys näkyy myös selvitysalueen kasvillisuudessa. Alueelta inventoidut kasvillisuuskuviot on esitetty liitekartalla 1. Käenkaali mustikkatyypin lehtomainen kuusikangas Selvitysalueen länsi- ja itäosissa on kuviot käenkaali mustikkatyypin lehtomaista kuusikangasta. Puustona ovat eri-ikäiset, pääosin vanhat kuuset (Picea abies) sekä sekapuuna kasvavat haavat (Populus tremula), rauduskoivut (Betula pendula), männyt (Pinus sylvestris) sekä nuoret harmaalepät (Alnus incana). Alueella kasvaa myös muutamia vaahterantaimia (Acer platanoides). Pensaskerroksen lajistoa ovat kataja (Juniperus communis), pihlaja (Sorbus aucuparia) ja tuomi (Prunus padus). Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa (Vaccinium myrtillus), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), metsäkastikkaa (Calamagrostis arundinacea), käenkaalia (Oxalis acetosella), nuokkuhelmikkää (Melica nutans), ahomansikkaa (Fragaria vesca), nurmitädykettä (Veronica chamaedrys), vuohenputkea (Aegopodium podagraria), metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum), kurjenkelloa (Campanula persicifolia), kultapiiskua (Solidago virgaurea), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium), metsäorvokkia (Viola riviniana), ahomataraa (Galium boreale), kevätpiippoa (Luzula pilosa), isotalvikkia (Pyrola rotun- 1 Edustavuudella tarkoitetaan alueen tai kohteen kykyä kuvastaa tietyn luontotyypin tai -ilmiön erikoispiirteitä ja alue edustaa eliömaantieteellistä luontoa parhaimmillaan. Alueen arvoa nostaa jos alueella esiintyy tai on harvinainen ja/tai uhanalainen laji tai biotooppi.

7 5 difolia), metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), kieloa (Convallaria majalis), hiirenporrasta (Athyrium filixfemina), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), sananjalkaa (Pteridium aquilinum), lampaannataa (Festuca ovina), metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana), sinivuokkoa (Hepatica nobilis), lillukkaa (Rubus saxatilis) ja metsälauhaa (Deschampsia flexuosa). Pohjakerroksessa kasvaa lehdoille ominaista metsäliekosammalta (Rhytidiadelphus triquetrus). Suurruohoinen lehtomainen lehtipuukangas Selvitysalueen koillis- ja luoteislaidoilla on suurruohoista lehtomaista lehtipuukangasta, jonka kasvillisuus on osittain niittymäistä ja kulttuurivaikutteista. Puuston valtalajina kasvaa eri-ikäistä koivua, harmaaleppää, tuomea, pihlajaa, haapaa ja raitaa (Salix caprea) sekä sekapuuna muutamia nuoria kuusia. Pensaskerroksessa kasvaa pajuja (Salix sp.), taikinamarjaa (Ribes alpinum) ja vähän näsiää (Daphne mezereum). Kenttäkerroksen lajistoa ovat vuohenputki, ojakellukka (Geum rivale), metsäkurjenpolvi, lillukka, käenkaali, metsäorvokki, voikukka (Taraxacum sp.), niittyleinikki (Ranunculus acris), hiirenporras, poimulehti (Alchemilla sp.), kielo, koiranvehnä (Elymus caninus), koiranputki (Anthriscus sylvestris), aitovirna (Vicia sepium), metsäapila (Trifolium medium), kurjenkello, nuokkuhelmikkä, tesma (Milium effusum), kivikkoalvejuuri (Dryopteris filixmas), sinivuokko, sananjalka, ahomatara, timotei (Phleum arvense), sormisara (Carex digitata), salokeltano (Sylvatica sp.), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), rönsyleinikki (Ranunculus repens) ja tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum). Alueella kasvaa myös muutama yksilö mustakonnanmarjaa (Actaea spicata). Pihapiirien reunoilla kasvaa lisäksi puutarhoista levinneitä koristekasveja. Puolukkatyypin kuivahko mäntykangas Selvitysalueen keskiosassa, pohjoisosassa rannalla ja lounaisosassa Aitolahdentien varrella on pienet kuviot kuivahkoa puolukkatyypin mäntykangasta kalliopaljastumien kohdilla. Valtapuuna on eri-ikäinen mänty ja sekapuuna kasvaa nuorehkoja koivuja, pihlajia ja raitoja. Pensaskerroksessa kasvaa kuusentaimia ja katajaa. Kenttäkerroksen lajisto on niukka ja siinä kasvaa mustikkaa, puolukkaa, lampaannataa, metsälauhaa, ahomansikkaa ja kultapiiskua. Lisäksi alueen keskiosassa olevalle kalliokumpareelle on ilmeisesti istutettu koristekasveja kuten keto-orvokkia (Viola tricolor), hopeahärkkiä (Cerastium tomentosum), kivikkoalvejuurta ja kaukasianmaksaruohoa (Sedum spurium). Pihat, puutarhat, pientareet, joutomaat Suurin osa selvitysalueesta on puoliavointa avointa aluetta, johon sisältyy pihapiirejä puutarhoineen, teitä pientareineen sekä joutomaata. Näillä alueilla kasvaa piha- ja puutarhaistutusten lisäksi yksittäisiä puita kuten mäntyjä, koivuja ja kuusia. Kenttäkerroksessa kasvaa tyypillisiä niittyjen ja joutomaiden lajeja: Niittyleinikki, komealupiini (Lupinus polyphyllus), metsäkorte, peltokorte (Equisetum arvense), vuohenputki, voikukka, leskenlehti (Tussilago farfara), pelto-ohdake (Cirsium arvense), maitohorsma, mesiangervo (Filipendula ulmaria), nokkonen (Urtica dioica) ja koiranputki. Lehtipuuluhta Selvitysalueen koillispuolella ja länsi luoteisosassa kulkevien ojien varrella on kosteaa lehtipuuluhtaa. Luhtien puusto on pääosin nuorta ja koostuu raidasta, hieskoivusta (Betula pubescens), haavasta, tuomesta. Pensastona kasvaa pajuja ja vadelmaa (Rubus idaeus). Kenttäkerroksen lajistoa ovat hiirenporras,

8 6 tesma, ojakellukka, metsäkorte, niittyleinikki, rönsyleinikki, nokkonen, mesiangervo, vuohenputki, rentukka (Caltha palustris), lehtotähtimö (Stellaria nemorum), lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), kurjenmiekka (Iris pseudacorus), vehka (Calla palustre), luhtasara (Carex vesicaria), pullosara (Carex rostrata), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja huopaohdake (Cirsium helenoides). Länsi luoteisosan luhdan laidalla kasvaa myös kolme yksilöä soikkokaksikkoa (Listera ovata) (kuva 1). Kuva 1. Luhdan reunalla kasvaa muutama yksilö rauhoitettua soikkokaksikkoa Vesikasvillisuus Olkahistenlahden ranta- ja vesikasvillisuus on melko niukkaa lukuun ottamatta laskuojien varsia. Lahden rannat ovat kallioisia tai rakennettuja. Ranta- ja vesikasvillisuutta edustavat rentukka, kurjenmiekka, vehka, järvikorte (Equisetum fluviatile), luhtasara, pullosara ja kurjenjalka. 5 LIITO-ORAVA Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka selvästi havaittavan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty 2. Suomessa laji on uhanalainen, uusimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantunut (Rassi ym. 2001). Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa on kolopuita (Etelä-Suomessa yleensä haapoja) pesäpaikoiksi ja lehtipuita eli haapaa, leppää ja koivua ravinnoksi. Lehtipuusto voi olla kuusimetsässä pieninä ryhminä tai hajallaan. Liito- 2 LsL (luonnonsuojelulaki /1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. LsA:n (luonnonsuojeluasetus /160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.

9 Matti Janhunen 7 oravametsissä on tyypillisesti monenikäistä metsää ja useita eri latvuskerroksia. Lisääntymis- ja levähdysalueet sijaitsevat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat liito-oraville, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat käyttävät päivänviettoon myös tavallisen oravan rakentamia risupesiä, jotka voivat sijaita metsäalueen puhtaassa kuusikossa. Liito-oravalle tärkeitä metsän osia voivat siis olla myös ruokailu- ja pesälaikkujen väliset kuusimetsän osat. (Hanski 2003) Huhtikuussa suoritetussa inventoinnissa ei löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä alueella. Inventointituloksen perusteella voidaan todeta, että selvitysalueella ei ole talvella keväällä 2005 ollut liito-oravan käytössä lisääntymiseikä levähdyspaikkana. 6 LUONNONSUOJELULLISESTI ARVOKKAAT ALUEET JA SUOSITUKSET Olkahistenlahden rantaa pystysuorana laskeva jyrkänne selvitysalueen pohjoisosassa on mahdollinen metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kuva 2). Metsälakia ei sovelleta asemakaava-alueilla lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita, mutta jyrkännettä voidaan pitää alueen monimuotoisuuden kannalta arvokkaana sekä paikallisesti arvokkaana luonnonmaisemakohteena. Vaikeakulkuisuuden takia jyrkänteen kasvillisuutta ei voitu inventoida. Jyrkänteen laella sijaitsee nykyisellään huvilarakennus ja jyrkänteen alla sijaitsee pieni osittain kosteikkoinen metsäsaareke. Jyrkänne on suositeltavaa säilyttää käsittelemättömänä maankäytön suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä. Rajaus on esitetty liitekartalla 1. Kuva 2. Selvitysalueen pohjoisrannan jyrkänne

10 8 Selvitysalueelta ei havaittu pohjoisosan jyrkännettä lukuun ottamatta sellaisia erityisiä luonnonsuojelullisia arvoja, jotka tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Alue on rehevää kuten lähiympäristö Ojalan alueellakin (Suunnittelukeskus Oy 2004), mutta varsinaisia luonnontilaisia, edustavia lehtolaikkuja selvitysalueella ei ole. Selvitysalueen ojanvarsiluhdilla voidaan katsoa olevan jonkin verran merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta ja luhdat voidaan pyrkiä mahdollisuuksien mukaan säilyttämään rakentamisen ulkopuolella. Selvitysalueen länsi luoteispuolinen luhta sijoittuu osittain alustavan kaavaluonnosalueen ulkopuolelle. Selvitysalueen ei voida katsoa olevan liito-oravan kannalta merkittävää, koska lajille sopivat lehtipuuta kasvavat varttuneet vanhat kuusikot ovat pienialaisia eikä alueella havaittu inventoinneissa pesäpuiksi sopivia kolohaapoja. Risupesiäkään ei kuusissa havaittu vaikkakin niiden havaitseminen tiheiden kuusien oksistoista on hankalaa. Jatkossa liito-orava voi satunnaisesti liikkua alueen läpi tonttien pihapuita ja muita puustoisia osia pitkin, koska lähistöllä Ojalassa on liito-oravien monivuotisia esiintymiä. LÄHTEET Hanski,I. K. 2003: Voimalinjojen rakentamisen vaikutukset liito-oravan (Pteromys volans) esiintymiseen ja suotuisaan suojelutasoon. Lausunto Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki, 656 s. Korte, Kari & Kosonen, Lasse 2003: Tampereen arvokkaat luontokohteet Ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003. Lehtojensuojelutyöryhmä 1988: Komiteamietintö 1988:16. Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. 279 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s. Suunnittelukeskus Oy 2004: Ojalan Lamminrahkan maisemaselvitys. Toivonen, H. & Leivo, A. 1993: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus, kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 14, 96 s. Suunnittelukeskus Oy Marja Nuottajärvi, FM Biologi P:\Yritykset\Janhunen M\C6009_Alustavan ak_luonnoksen laatiminen\c_suunnitelmat\selvitykset\luontoselvitys\raportti doc