Lentävänniemi eteläosan, asemakaava-alueen nro kasvistoarvoista

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Lentävänniemi eteläosan, asemakaava-alueen nro kasvistoarvoista"

Mikael Salminen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 1 Lentävänniemi eteläosan, asemakaava-alueen nro kasvistoarvoista Johdanto Selvitysalueen kasvillisuutta, kasvistoa ja avainbiotooppeja inventoitiin vuoden 2012 syyskesällä. Alueelta ei löydetty avainbiotoopeiksi luokiteltavia kohteita, vain joitakin huomion arvoisia kasviesiintymiä. Aiemmin alue on ollut mukana kahdessa lepakkoselvityksessä. Seuraavassa huomion arvoisin lajisto on tuotu esille lihavoinnilla. Yleistä selvitysalueen kasvillisuudesta Selvitysalue on suurimmaksi osaksi tuoretta tai lehtomaista kangasta. Paikoin kasvupaikkatyyppi vaihettuu lähellä rantaa tai rantavyöhykkeellä kuivahkoksi kankaaksi. Alueen tuoreen kankaan tyyppilajistoa ovat mustikka (Vaccinium myrtillus), metsälauha (Deschampsia flexuosa), metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceae), valkovuokko (Anemone nemorosa), jänönsalaatti (Mycelis muralis), kielo (Convallaria majalis), metsäorvokki (Viola riviniana), käenkaali (Oxalis acetosella) ja lillukka (Rubus saxatilis). Näistä jänönsalaatti on merkittävin laji, joka kasvaa alueella poikkeavan runsaana. Lehtomaisella kankaalla lajisto on keskimäärin vaateliaampaa kuin tuoreella kankaalla, mutta joukossa kasvaa myös samaakin lajistoa kuin tuoreella kankaalla. Lehtomaisilla osilla kasvaa tyypillisesti sinivuokkoa (Hepatica nobilis), käenkaalta, jänönsalaattia, rönsyleinikkiä (Ranunculus repens), metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), vuohenputkea (Aegopodium podagraria), metsämansikkaa (Fragaria vesca), nuokkuhelmikkää (Melica nutans), lillukkaa, koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja taikinamarjaa (Ribes alpinum). Tästäkin lajistosta merkittävin on jänönsalaatti, joka on omimmillaan juuri lehtomaisilla alueilla. Selvitysalueen puuston keski-ikä vaihtelee paljon. Vanhinta puustoa on alueen lounaisosassa, Tampereen pursiseuran majan ja kaava-alueen lounaisrajan välisellä alueella, jossa kasvaa lähes 100 vuotta vanhaa metsää, pääpuulajinaan kuusi (Picea abies), mutta joukossa toki myös mm. pihlajaa (Sorbus aucubaria), koivua (Betula sp.) ja harmaaleppää (Alnus incana). Vanhaa puustoa kasvaa myös Halkoniemen ja sen koillispuolella olevan asutuksen välissä, jossa kasvaa pääpuulajina noin 90 vuotta vanhaa rauduskoivua (Betula pendula), seassa joitakin mäntyjä (Pinus sylvestris) ja pientä lehtipuuta. Nuorinta puusto on näitten osien välillä, vanhan kaatopaikan ja sataman paikkeilla, jossa pioneerivaiheen puuston keski-ikä vaihtelee 15 ja 30 vuoden välillä. Puusto tällä alueella on pääasiassa rauduskoivua ja harmaaleppää. Tällä nuoren puuston alueella on paikoin puuttomiakin vyöhykkeitä, satama-alueella kun ollaan. Puuttomia ovat myös pursiseuran majan lähellä oleva pyykin pesupaikka ja muuta joutomaata, sekä sataman pengerretty aallonmurtaja. Kasvisto Selvitysalueen ainoa kasvilaji, jolla on jokin luonnonsuojelullinen status on kelta-apila (Trifolium aureum); se on silmälläpidettävä eli lähes uhanalainen. Suomessa kelta-apilaa

2 2 kasvaa harvinaisena noin Kuopion korkeudelle asti Suomenselkää lukuun ottamatta. Kelta-apilan kanta on taantumassa sen kasvuympäristönä olevien kuivahkojen, valoisien rinneketojen, peltojen ja niittyjen hävitessä ja kasvaessa umpeen. Sitä tapaa joskus myös tien penkoilta ja muilta lähes kasvittomilta paikoilta, jossa ne heikkoina kilpailijoina pystyvät kilpailemaan valosta ja menestymään. Selvitysalueella kelta-apilaa kasvaa matonpesupaikan kuluneella nurmikolla. Muuta merkittävää lajistoa ovat Tampereella luontaisesti esiintyvät jänönsalaatti, mustakonnanmarja (Actaea spicata), punakoiso (Solanum dulcamara) ja mäntykukka (Monotropa hypopitus) sekä uustulokkaat kanadankoiransilmä (Conyza canadensis) ja rikkapalsami (Impatiens parviflora). Kelta-apila Vaateliaalta lehtojen indikaattorilta - jänönsalaatilta - ei ennen Niemen alueen kasvilajistollisen arvon paljastumista tunnettu kuin muutama kasvupaikka Tampereelta; mm. Aitolahti-Teisko alueella vain yksi. Sen sijaan Lielahti-Niemen alueella jänönsalaattia näyttää kasvavan aivan yleisesti lähes läpi koko alueen ja jopa siellä täällä, jopa tuoreella kankaalla. harvinaistuen tästä jyrkästi pohjoiseen niin, että pohjoisimmat yksittäiset kasvupaikat ovat Kuopion korkeudella. Selvitysalueella jänönsalaattia kasvaa yleisesti siellä täällä. Jänönsalaatti Niemen alueella. Mustakonnanmarjaa kasvaa valtakunnallisesti pääasiassa kahden lehtokeskuksen - Laatokan ja Hämeen - alueella. Näiden ulkopuolella sitä kasvaa aina Sodankylän korkeudelle asti siten, että linjan Pori-Nurmes luoteispuolella laji harvinaistuu voimakkaasti. Mustakonnamarja on em. lehtokeskustenkin alueilla kohtalaisen harvinainen ja muualla vielä harvinaisempi. Laji tunnetaan kalkinsuosijana. Sitä tavataan muutamilla paikoilla selvitysalueella.

3 3 Perunalle sukua olevaa punakoisoa on pidetty myös koristekasvina, mutta lajia tavataan aivan luonnontilaisena rehevistä korvista, ojanvarsilta ja allikoista. Joskus harvoin sitä tapaa jopa lehtomaisilta kosteahkoilta kankailta. Nykyään se näyttäisi levinneen myös muunlaisille joutomaille. Levinneisyydeltään se on läntinen; sitä kasvaa Vaasan seudulla, Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa aina Tampereen seudulle asti, jonka koillispuolella se harvinaistuu. Sitä esiintyy harvakseltaan aina eteläisintä Lappia myöten. Tampereella sitä esiintyy vielä kohtalaisen runsaana. Selvitysalueella punakoisoa kasvaa yhdellä paikalla rannan tuntumassa, alueen eteläkärjen lahden pohjukassa. Mäntykukka kasvaa kuivahkoilla kankailla, mutta myös tuoreilla ja joskus myös lehtomaisille kankaille. Lehtivihreättömänä ja värittömänä mäntykukka eroaa metsänpohjan muusta kasvillisuudesta huomiota herättävästi. Laji on nimensä mukaan useimmiten männyn juuristossa elävä loinen, joka ei itse yhteytä ja saa ravintonsa puulta sienirihmaston välityksellä. Laji on eteläinen ja jo Tampereen seudulla harvahkolukuinen eikä sitä juurikaan tapaa enää Kuopiota pohjoisempana. Yleensä sitä näkee vain muutaman yksilön esiintyminä kuten myös selvitysalueella, jossa siitä löydettiin yksi esiintymä eteläosan kuusimetsästä. Kanadankoiransilmä on harvinaisena esiintyvä uustulokas, joka on yleisimmillään Uudellamaalla esiintyen muualla Suomessa vain siellä täällä aina Oulun korkeudelle asti. Tyypillisimmillään sitä esiintyy ratapihoilla, radan- ja tienvarsilla, joutomailla ja painolastipaikoilla. Selvitysalueen koiransilmät kasvava matonpesupaikan alueella. Rikkapalsami (Impatiens parviflora) kuuluu ainakin osittain alun perin kylvettyihin lajeihin, jota esiintyy nykyisin mitä erilaisimmissa biotoopeissa. Laji on kuitenkin yhä harvinainen, mutta vakiintunut uustulokas aina Savoon saakka, puuttuen Suomenselän alueelta. Yleisimmillään se on Helsingin seudulla. Selvitysalueella rikkapalsamia kasvaa aivan sen eteläkärjessä, lahden perän rantavyöhykkeellä. Yhteenveto ja kaavoituksessa huomioon otettavaa/ Johtopäätelmät Tämän selvityksen puitteissa ei havaittu mitään sellaista luontoarvoa, joka lain puitteissa olisi pakko ottaa huomioon. Joten kasvisto arvojen suhteen voi esittää esiintymien huomioon ottamista vain suosituksenomaisesta. Huomioon otettavimpia kasvistollisia arvoja ovat silmälläpidettävä kelta-apila, kanadankoiransilmä ja jänönsalaatti. Näistä lajeista luontaisena kasvava jänönsalaatti on kaikkein helpoimmin säilytettävissä, koska se kasvaa metsäisillä osilla aluetta eikä vaadi sen suhteen mitään hoitoa. Sen sijaan koiransilmä ja kelta-apila ovat heikkoja kilpailijoita ja runsaasti valoa vaativia lajeja, joiden menestyminen on kiinni siitä, miten niiden esiintymien annetaan kasvaa umpeen. Niiden esiintymien säilyminen vaatii joko hoitoa tai sopivaa kulutusta. Ekologisten yhteyksien kannalta selvitysalueella ei liene enää, Niemen alueen rakentamisen myötä, huomattavan suurta merkitystä, sillä alue on lähes tulkoon vain saareke rakennetun ympäristön keskellä. Ainoa ajateltavissa oleva saattaa muodostua Niemenpuiston - Lentävänniemen koulun suunnalta olevasta yhteydestä, jatkuen pohjoiseen, kohti Jänissaaren satamaa. Osana tätä yhteyttä se saattaa palvella eläinten kulkua aina Lentävänniemen pohjoisen puoleisilta rannoilta Reuharinniemen rannoille. Tässä mielessä selvitysalueella saattaa olla merkitystä, kun muuten Lentäväniemen

4 4 alueella puuttuvat kunnolliset ekologiset yhteydet lukuun ottamatta paikoin olevia rannanmyötäisiä yhteyksiä.

5 5 Lähdeluettelo Lampinen, R. & Lahti, T. 2007: Kasviatlas Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Levinneisyyskartat osoitteessa Hämet-Ahti, L., Suominen, J. ym. 1998: Retkeilykasvio, 4. painos. - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Yliopistopaino, Helsinki Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. - Metsälehti Kustannus,Helsinki. Paino: Karisto Oy, Hämeenlinna Tampereen kaupungin kiinteistötoimi, metsäsuunnitelma vuosille Tampereen kaupunki: Oracle sähköinen tietokanta.

Samankaltaiset tiedostot

RAUHANIEMEN ASEMAKAAVA ALUEEN

RAUHANIEMEN ASEMAKAAVA ALUEEN ELIÖSTÖ JA BIOTOOPPISELVITYS Maaliskuu 2009 Tampereen kaupunki Infratuotanto Liikelaitos Suunnittelupalvelut Selvitykset ja Arvioinnit Kari Korte Sisällys 1. Johdanto...............................................................