Susanne Sieppo Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalankoulutusohjelma

Transkriptio

1 HYVÄN HOIDON KRITEEREJÄ Ortopedis- traumatologisten päivystyspotilaiden luovuttaminen leikkaus- ja anestesiayksikön valvontayksiköstä päivystysosastolle Susanne Sieppo Opinnäytetyö, kevät 2004 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalankoulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Sieppo, Susanne. HYVÄN HOIDON KRITEEREITÄ. Ortopedis-traumatologisten päivystyspotilaiden luovuttaminen leikkaus- ja anestesia yksikön valvontayksiköstä päivystysosastolle, Helsinki 2004, 50s. Liitteitä 3 kpl Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, terveysala, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää päivystyspotilaan luovuttamistilannetta ortopedian ja traumatologian leikkaus- ja anestesiayksikön valvontayksiköstä päivystysosastolle. Opinnäytetyö sai alkunsa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, kirurgian toimialan, ortopedian ja traumatologian klinikan pyynnöstä. Tavoitteena on kehittää päivystyspotilaan luovuttamistilannetta sujuvammaksi, turvallisemmaksi ja potilaslähtöisemmäksi. Opinnäytetyö kuvailee hyvän hoidon kriteerejä päivystyspotilaan luovuttamistilanteeseen, kun potilasta siirretään valvontayksiköstä päivystysosastolle. Teoreettinen viitekehys on koottu aiheeseen liittyvistä aiemmista tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Aineiston analyysi pohjautui sisällönanalyysiin. Hyvän hoidon kriteerien tarkastelun tukena oli opinnäytetyön tekijän kokemus kliinisestä harjoittelusta osastolla ja sairaanhoitajille luodut eettiset ohjeet. Opinnäytetyön prosessissa toimi aktiivisesti yhteistyössä ortopedian ja traumatologian klinikan työryhmä, Diakonia-ammattikorkeakoulun opettaja ja opiskelija. Opinnäytetyöni on yksi osa suurempaa kehittämishanketta ja viisi muuta opiskelijaa tekivät opinnäytetyönsä muille ortopedian ja traumatologian klinikan yksiköille. Opinnäytetyöni kuvaa hyvän hoidon kriteerejä kliinisen raportoinnin tueksi. Potilaiden näkökulmasta hyvän hoidon kriteerejä ovat: Potilaan tunteminen, Rauhallisen ilmapiirin luominen, Potilaan tunteiden huomioiminen ja Tukeminen potilaan osallistumiseen. Hyvän hoidon kriteereillä turvataan myös päivystyspotilaan kokonaisvaltainen hoito. Hyvän hoidon kriteerien tavoitteet täyttyvät siten, että päivystyspotilaan luovuttamistilanne on sujuvampi, turvallisempi ja potilaslähtöisempi. Asiasanat: Hyvä hoito, kriteerit, päivystys, potilas, siirtyminen, luovuttaminen

3 ABSTRACT Sieppo, Susanne. Good Care Criteria: supporting orthopaedic and traumatology emergency patient transfer from surgical ward to emergency ward. Helsinki Pages 50, 3 appendixes. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Heath care and Education. Bachelor of Health Care, Nurse. Thesis purpose is to support emergency patient transfer from the surgical ward to emergency ward. This thesis is done at the request of Töölö University Hospital (HYS), Department of orthopaedic and traumatology. One goal is to make emergency patient transfer more fluent and safe from the patients perspective. The thesis describes good care criterion for when transfer emergency patient from surgical ward to the emergency ward. The theoretical framework is founded on earlier studies and literature on this topic. The analysis is based on content analysis. The description of good care criteria is supported by the author s experience in the ward as an intern and ethical guidelines for nursing. Thesis process proceeded with active support HYS team. The thesis is a part of bigger development project and five other theses were done from different perspectives for other departments of HYS. The thesis describes clinical reporting as part of the criteria for good care. According to patients, the criteria for good care for nurses are as follows: Getting acquainted with the patient, creating a peaceful environment, paying attention to patient s emotions, and encouraging patient participation. The results show that when using the criteria for good care with clinical reporting, we can attain a more fluent and safe transfer. Keywords: good care, criteria, emergency, patient, transfer, discharge

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO Toimintaympäristön kuvaus Kliinisen raportin merkitys luovuttamistilanteessa HYVÄN HOIDON TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Yksilöllisen hoidon merkitys siirtymistilanteessa Tiedon siirtyminen hoidon jatkuvuuden turvaajana Potilaan epämiellyttävien tunteiden merkitys siirtymistilanteissa Läsnäolon merkitys potilaiden kokemuksissa OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET Päätavoite Omat tavoitteet OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Menetelmälliset lähtökohdat Aineiston keruu Aineiston analysointi Opinnäytetyön prosessin kuvaus HYVÄN HOIDON KRITEEREJÄ POHDINTA Opinnäytetyön eettiset kysymykset Opinnäytetyön luotettavuuden arviointi Aineiston luotettavuus Analyysimenetelmän luotettavuus Hyvän hoidon kriteerien tarkastelu Kriteerien luotettavuus Kriteerien merkitys ja hyödyntäminen Kehittämisehdotukset...40 LÄHTEET

5 LIITTEET Liite 1 Sairaanhoitajan eettiset ohjeet Liite 2 Kansainvälinen terveysneuvosto. The ICN Code of Ethics for Nurses Liite 3 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ydintehtävät ja arvot

6 1 JOHDANTO Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, HUS:n, hoitohenkilökunta ja potilaat ovat kokeneet, että päivystyspotilaan hoitoa sairaalassa tulisi kehittää. Teknologian ja eri sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien ammatillisuuden kehittyessä mietitään, onko sairaanhoitajan perustehtävä vielä hoitohenkilökunnan tiedossa. HUS:n kirurgian toimialan, ortopedian ja traumatologian klinikalla on kiinnitetty erityistä huomiota päivystyspotilaan siirtymiseen yksiköstä toiseen. Erityisesti hoitohenkilökunta ja potilaat kokevat, että päivystyspotilaan hoitoa tulisi kehittää potilaslähtöisemmäksi. Opinnäytetyöni tavoitteena on kuvata hyvän hoidon kriteerejä ortopedistraumatologiselle päivystyspotilaalle aiempien tutkimusten avulla. Kuvaan hyvän hoidon kriteerejä ortopedian ja traumatologian klinikan leikkaus- ja anestesiayksikköön. Hyvän hoidon kriteerien tarkastelussa käytän tukena tekemiäni havaintoja leikkaus- ja anestesiayksikössä sekä sairaanhoitajille luotuja eettisiä ohjeita. Teoreettinen viitekehys perustuu aiemmista tutkimuksista saatuun tietoon. Aineiston keruumenetelmän valintaan vaikutti merkittävästi ortopedian ja traumatologian leikkaus- ja anestesiayksiön potilasmateriaali. Potilaat ovat usein sekavassa tilassa leikkauksen jälkeen ja anestesia-aineiden mahdollisesti aiheuttama amnesia vaikuttaisi merkittävästi aineiston luotettavuuteen, esimerkiksi potilaskyselyn vastausten luotettavuuteen. Hyvän hoidon kriteereillä on tavoitteena tukea päivystyspotilaan siirtymistä leikkaus- ja anestesiayksikön valvontayksiköstä päivystysosastolle. Opinnäytetyöni kuvaa hyvän hoidon kriteerejä kliinisen raportoinnin tueksi. Hyvän hoidon kriteereillä tuetaan päivystyspotilaan turvallista, sujuvaa ja potilaslähtöistä luovuttamistilannetta. Kuvailemillani hyvän hoidon kriteereillä on myös tarkoitus helpottaa ja tukea sairaanhoitajan jokapäiväistä työskentelyä päivystyspotilaiden kanssa.

7 7 Yhteistyössä toimi aktiivisesti HUS:n, kirurgian toimialan, ortopedian ja traumatologian klinikan työryhmä. Työryhmään kuuluu ylihoitaja, yksiköiden osastonhoitajat ja kliinisen harjoittelun ohjaajat. Opinnäytetyöseminaarit toteutuvat yhteistyössä ortopedian ja traumatologian klinikan työryhmän, opiskelijoiden ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikön lehtorien kesken. 1.1 Toimintaympäristön kuvaus HUS:n, kirurgian toimialan, ortopedian ja traumatologian klinikka on sijoitettu Töölön sairaalaan Helsinkiin. Ortopedian ja traumatologian klinikalle on keskitetty erikoissairaanhoitoa vaativa tapaturmakirurgia. Tämä toteutetaan ortopedian ja traumatologian erikoislääkärien johdolla. Tapaturmakirurgia toteutetaan yhteistyössä kiinteistössä toimivien muiden erikoisalojen lääkäreiden plastiikkakirurgien, käsikirurgien, leukakirurgien ja neurokirurgien kanssa. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2004.) Ortopedian ja traumatologian klinikan tehtävänä on tapaturmien jälkitilojen hoito, vaativa selän alueen kirurgia, erityisesti rangan kiinnityslaitteita edellyttävä kirurgia, vaativa lantion alueen kirurgia sekä luukasvainten hoito. Luukasvainten hoito toteutetaan yhteistyössä Syöpätautien osaamiskeskuksen kanssa. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2004.) HUS:n ortopedian ja traumatologian klinikan leikkausyksikkö on sijoitettu rauhalliseen ympäristöön sairaalan itäsiipeen. Potilaan saapuessa leikkausyksikköön, hänet vastaanotetaan siihen erityisesti tarkoitetussa tilassa. Vastaanottotila on huone, johon elektiiviset ja päivystyspotilaat saapuvat ensimmäisenä. Vastaanottotilassa tapahtuu kliininen raportti ja potilasasiakirjojen luovutus leikkausyksikön anestesiasairaanhoitajalle. Vastaanottotilanteessa tulee olla mukana koko leikkaussalin henkilökunta lääkäreitä lukuun ottamatta.

8 8 Leikkauksen jälkeen potilasta valvotaan huolellisesti valvontayksikössä. Leikkausyksikön sairaanhoitaja antaa kliinisen raportin valvontayksikön sairaanhoitajalle ja luovuttaa samalla potilasasiakirjat. Leikkausyksikön valvontayksikkö koostuu kahdesta osasta, leikkaukseen valmisteluun tarkoitetusta tilasta ja leikkauksen jälkeiseen potilaan valvontaan tarkoitetusta tilasta. Valmistelutilassa on mahdollista valmistella leikkaukseen tulevat potilaat, esimerkiksi puudutettavat potilaat. Ortopedisen ja traumatologisen leikkaus- ja anestesiayksikön valvontayksikössä potilasta seurataan ja valvotaan yksilöllisesti potilaan palautumiseen vaativan ajan verran. Valvontayksikön anestesiasairaanhoitajan tehtäviin kuuluu tarkkailla potilasta jatkuvasti, kunnes potilaan vitaalielintoiminnot ovat vakaat, esimerkiksi potilas kykenee itse huolehtimaan hengityksestään. (Rosenberg, Alakuhta, Kanto & Takala, 1999, 955.) Potilaan kliinisentilan seurannan lisäksi anestesiasairaanhoitajan tulee kiinnittää huomiota potilaan erityistarpeisiin yksilöllisesti, esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen kivun hoitoon. Valvontayksikössä arvioidaan potilaan valmiudet selviytyä vuodeosastolla ennalta määrättyjen kliinisten siirtokelpoisuudenkriteerien avulla. Potilas on siirtokunnossa kun voidaan osoittaa, että hän on tarpeeksi toipunut anestesiasta ja elintoiminnot ovat vakaat. (Korte, Rajamäki, Lukkari & Kallio 1996, 445.) Potilaan ollessa kliinisen tilan kannalta siirtokunnossa potilaan tulee olla tajuissaan, potilaan tulee pystyä pitämään itse hengitystiensä avoimina, potilaan hengityksen ja hapetuksen tulee olla tyydyttäviä, sydämen toiminnan ja verenkierron tulee olla vakaita sekä riittäviä. Lisäksi potilas ei saa olla alilämpöinen, kivunlievityksen tulee olla riittävä ja potilaalla ei saa olla merkittävää pahoinvointia sekä tarpeellinen kipu- ja pahoinvointilääkitys ja tarpeellinen nestehoito tulee olla määrätty eikä potilaalla ole tarvetta valvontaan kirurgisista syistä. (Rosenberg & ym. 1999, 955.) Korte & ym. (1996, 445) kertovat kuinka potilaan arviointiin anestesiasta toipumisessa pyritään menetelmään, joka on hoitotyöhön sopiva, yksinkertainen, helposti muistettava sekä kaikkiin anestesiamuotoihin sovellettava. Sairaanhoitajan on helppo muistaa ja käyttää menetelmää tueksi arvioidessaan potilaan anestesiasta toipumista.

9 9 Rajaan työssäni luovuttamisen alkaneeksi kun sairaanhoitajan arvion mukaan kliiniset siirtokelpoisuudenkriteerit ovat täyttyneet ja potilas otetaan pois valvontayksikön valvontamonitoreista. Luovuttamistilanne päättyy, kun potilaan on vastaanottanut päivystysosaston sairaanhoitaja niin, että potilaan hoitovastuu on siirtynyt vastaanottavalle sairaanhoitajalle. Opinnäytetyöni edetessä ortopedian ja traumatologian klinikan leikkaus- ja anestesiayksiköstä käytän nimitystä leikkausyksikkö ja ortopedian ja traumatologian klinikan leikkausyksikön valvontayksiköstä nimitystä valvontayksikkö ja ortopedistraumatologisesta päivystyspotilaasta käytän lyhennystä päivystyspotilas. 1.2 Kliinisen raportin merkitys luovuttamistilanteessa Kliinisen raportin merkitys on merkittävässä asemassa, kun potilasta ollaan siirtämässä osastolta toiselle. Potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi suullisen ja kirjallisen raportin tulee olla sen verran kattava, että potilaan hoidon laatu voidaan turvata myös päivystysosastolla. Hallilan (1999, 47 48) mukaan kliinisessä raporttitilanteessa tapahtuu paljon asioita. Potilas ja hoitaja arvioivat toinen toisiaan ja tilanteeseen liittyvä tunnelma sekä nonverbaalinen viestintä ovat tärkeitä. Kuitenkin tiedonsiirto on tärkein osa kliinistä raportointia potilaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Hallilan (1999, 48 49) mukaan tiedonsiirron merkittävänä piirteenä on raporttiin valmistautuminen ja raportin antajan tutustuminen potilaan tietoihin ennen kliinistä raportointia. Potilaan luovuttamistilanteen keskeisenä osana on kliinisen raportin antaminen ja raportin sisällöllä on suuri merkitys. Kliinisessä raportissa tulisi Currien (2002) mukaan ilmetä kliinisten ohjeistusten mukaan potilaan nimi ja ikä, potilaan syy hoitoon saapumiseen ja lääketieteellinen historia eli systeemisairaudet sekä muut menneisyyteen liittyvät asiat, jotka ovat merkittäviä hoidon kannalta. Luovuttamistilanteen kliinisessä raportissa tulee ilmetä mitä hoitoa potilas on saanut ja mitä rajoituksia hänellä jatkossa

10 10 tapahtuvan hoidon kannalta sekä hoitosuunnitelma. Korteen & ym. (1996, 446) mukaan raportin tavoitteena tulisi olla antaa selkeä kuva vastaanottavalle sairaanhoitajalle potilaan tilasta kokonaisvaltaisesti. Sairaanhoitajan raportoinnin tulisi olla lyhyt ja sen tulisi edetä loogisessa järjestyksessä. 2 HYVÄN HOIDON TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Potilaiden kokemuksia sairaalassa saamastaan hoidosta on tutkittu etenkin Yhdysvalloissa melko paljon (Schmidt 2003, Leith 1999, 210). Ortopedis-traumatologisten päivystyspotilaiden hoitoa leikkausyksikössä voidaan yhdistää jo tutkittuun tietoon, vaikka suoraan aiheesta ei kovinkaan paljoa tiedetä. Potilaiden odotukset sairaalahoidosta ovat hyvin samankaltaiset yksiköstä riippumatta. 2.1 Yksilöllisen hoidon merkitys siirtymistilanteessa Potilaat odottavat saavansa yksilöllistä hoitoa kun he saapuvat sairaalaan. Potilaat kokevat Schmidtin (2003) mukaan yksilöllisen hoidon ja kohtaamisen osana hyvää hoitoa leikkausyksikössä saamastaan hoidosta. Yksilöllisen hoidon Schmidt (2003) määrittelee siten, että potilas kohdataan ihmisenä eikä diagnoosina. Schmidtin (2004) mukaan potilasta tulee kunnioittaa sairaalassa. Hietanen, Pitkänen & Vilmi (1995, 29) pitävät yksilöllistä hoitoa myös merkittävänä osana potilaiden kokemuksia. Hietasen & ym. (1995, 29) mukaan yksilöllisenä hoitona potilaat pitävät hoitotyöntekijöiden taitoa antaa potilaalle juuri heidän tarvitsemaansa hoitoa. Potilaan saaman hoidon laatu keskittyy merkittävästi potilaan kokemuksiin saamastaan hoidosta. Leinosen, Leino-Kilven & Katajiston (1996, 848) arvioinnit siitä, onko potilaan saama hoito ollut tehokasta ja aiheellista potilaan tila huomioon ottaen vaikuttaa myös tulevaisuudessa potilaan kokemuksiin sairaalahoidosta.

11 11 Leinonen & ym. (1996, 848) kuvaavat potilaiden kokemuksista leikkausyksiköstä saamastaan hoidosta. Heidän mukaan potilas tulee nähdä yksilönä, joka on kykenevä päätöksentekoon ja olemaan osa hoitonsa suunnittelua. Hoitotyössä tämä tarkoittaa tiedon jakamista ja sen ymmärtämistä sekä potilaan ajan tasalla pitämistä omaan hoitoonsa liittyvistä asioista. Hoitohenkilökunta saa parasta tietoa potilaan kliinisestä tilasta ja hoitoon liittyvistä tarpeista potilaalta itseltään. Potilaiden kuvaukset yksilöllisestä hoidosta siirtymistilanteissa sisältää McKinneyn, Aidinin, Melbyn & Vidarin (2002) mukaan hoitajan todellista potilaan tuntemista. Potilaan tuntemisella tarkoitetaan potilaaseen ja potilasasiakirjoihin tutustumista. Potilaan tunteminen on edellytys luottamuksen syntymiselle, vaikka hoitoaika olisikin lyhyt. Myös Schmidtin (2003) mukaan leikkausyksikössä potilaan kokemukset yksilöllisestä hoidosta sisältää hoitajan keskittymistä potilaan hoitoon sen edetessä. Hoitohenkilökunnan mahdollisuudet tutustua potilaaseen paremmin edellyttäisi yksikkökohtaisesti suunniteltua vastuuhoitajuutta. Lepola, Aho ja Louet (2001, 9) kertoo, että potilaiden yhtenä hoidon kehittämisideana olisi, että sairaalan eri yksiköissä keskityttäisiin vastuuhoitajuuteen. Tavoitteena käytännön kliinisessä työssä olisi se, että potilasta luovuttava sairaanhoitaja on perehtynyt huolella potilaan asiakirjoihin. Tärkeää oli myös, että potilasta yksikössä hoitanut sairaanhoitaja antaisi myös kliinisen raportin potilaasta. McKinneyn & ym. (2002) mukaan potilaat ovat kokeneet siirtymistilanteissa ahdistavana ja turvattomuutta aiheuttavana tekijänä sen, että kliinistä raporttia tulee antamaan potilaalle täysin tuntematon henkilö. Turvallisuuden tunteesta puhutaan yleisesti Kuopion yliopistollisen keskussairaalan teho-hoitotyön arvoissa siten, että potilas ja hoitohenkilökunnan välillä tulisi olla luottamuksellisen vuorovaikutussuhde (Kuopion yliopistollinen keskussairaala 2004). Leikkausyksikössä kehittyvän lyhyen hoitosuhteen tuodessa haastetta potilas-hoitaja suhteelle, turvallisuudentunne, luottamuksenluominen ja yksilöllinen hoito ovat merkittävässä asemassa.

12 12 Potilas luottaa hoitohenkilökunnan ammattitaitoon. Potilaat luottavat siihen, että he saavat juuri heidän tarvitsemaansa hoitoa, yksilöllisesti. Tämä edistää potilaan turvallisuudentunnetta. (Hietanen & ym. 1995, 29.) Turvallisuudentunteen ja luottamuksen syntyminen potilaaseen valvontayksikössä on erittäin merkittävässä asemassa potilaiden kokemuksia kuvatessa. Luottamuksellisen hoitosuhteen syntyminen leikkausosastolla onkin suuri haaste sairaanhoitajalle, sillä hoitoaika on usein niin lyhyt. Potilailla on erittäin vaihtelevia kokemuksia siirtymisestä ja luovuttamisesta sairaalan sisällä. Potilaiden kokemuksiin liittyy usein siirtostressi ja siirtolevottomuus, jotka voidaan liittää muihinkin siirtotilanteisiin. Odellin (2000) tutkimuksessa Carpenito määrittelee siirtostressin ja - levottomuuden siten, että se on tila missä yksilö kokee siirtymisestä ympäristöstä toiseen psyykkistä tai psykososiaalista häiriötä. Siirtostressi tarkoittaa psykologisia häiriöitä, joita potilas kokee siirtyessään yhdestä ympäristöstä toiseen. Siirtolevottomuus ilmenee usein, kun potilaan ja hoitohenkilökunnan välille on syntynyt hoitosuhde ja potilas joutuu siitä luopumaan. Odotuslevottomuus on odotuksia, joita potilaalla on siirtoon liittyen. Siirtotilanteessa potilaan olosuhteet muuttuvat ja ilman riittävää potilaan valmistelua levottomuus potilaassa lisääntyy. (Odell, 2000.) Siirtostressi ja siirtolevottomuus ovat oire turvattomuuden tunteesta. Pelko tuntemattomasta ympäristöstä ja ihmisistä aiheuttaa potilaalle levottomuutta ja stressiä. (McKinney & ym ) Päivystyspotilaan siirtyminen päivystysosastolle saattaa aiheuttaa potilaalle edellä mainittuja oireita. Päivystyspotilaat ovat tilanteessa, jossa heidän terveytensä on ollut äkillisesti uhattuna. Heidän palautuminen arkeen ja työhön saattaa tuntua potilaasta varsin kaukaiselta. Potilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen on osa kokonaisvaltaista potilaan hoitoa. Vammautumisen myötä potilas joutuu aivan uudenlaiseen ympäristöön ja hänen elämänsä saa uuden suunnan. Potilas on eheä kokonaisuus yksilöllisine tarpeineen ja leikkaukseen joutuessa tunnekokemukset saattavat järkkyä (Panelius & Varisto 1995, 15).

13 13 Hoitohenkilökunnan tehtäviin kuuluu potilaan yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Odell (2000) kertoo ajatuksia ja tuntemuksia, joita potilailla oli heitä siirrettäessä tehoosastolta vuodeosastolle. Tutkimuksessa olleiden potilaiden tunteet ja ajatukset olivat potilaiden mielestä tunteita, joihin ei voinut varautua millään tavalla. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna siirtyminen teho-osastolta vuodeosastolle oli monimuotoisten ja sekavien tunteiden ryöppy. (Odell, 2000.) 2.2 Hoidon jatkuvuuden turvaajana tiedon siirtyminen ICN:n (Liite 2) eettisissä ohjeissa sanotaan, että sairaanhoitajan tulee turvata potilaalle tiedonsaanti. Potilaalla on oikeus tietää kaikesta, mikä liittyy hänen hoitoonsa tai hoidon suunnitteluun. Sujuvassa luovuttamistilanteessa on huomioitava kliinisen raportin merkitys. Potilaan asiakirjoihin dokumentoidun ja verbaalisen tiedon yhteen sulauttaminen kuuluvat yhdessä merkittävänä osana sujuvaa ja potilaslähtöistä luovuttamistilannetta. (Currie, 2002.) Potilaslähtöisyys tulisi ilmetä siirtymistilanteessa siten, että potilas on tapahtuvan raportoinnin keskipiste ja luovutustilanteen tulisi edetä potilaan ehdoilla. Dokumentoidun ja verbaalisen tiedon välittämisessä tulisi huomioida potilas niin, että potilaalla on mahdollisuus osallistua hoitoonsa ja hoitonsa suunnitteluun. Odellin (2000) mukaan potilas kokee siirtymistilanteissa yhtenäisyyttä ja hyväksyntää, kun hänet huomioidaan osana siirtymistilannetta. Potilaan tulisi osallistua konkreettisesti siirtymiseen osastolta toiselle. (Odell, 2000.) Potilaan luovuttaminen tehostetusta hoidosta vuodeosastolle saattaa olla järkytys potilaalle. Vuodeosastolla hoidon taso muuttuu eikä potilaan vierellä enää olekaan sairaanhoitaja koko ajan. Hoitotason muuttumisesta aiheutuvan mahdollisen stressin ennaltaehkäisemiseksi tutkimusten (Lepolan & ym., 2001; Cutler & Garner, 1995) mukaan riittävä tiedonsaanti koettiin merkittävänä osana ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi potilasta valmisteltaessa vuodeosastolle, potilaan kunnosta riippuen, tulisi huomioida osastolla tapahtuvan hoidontason muuttuminen ja siitä potilaalle tiedottaminen. Leikkausosaston

14 14 hoitohenkilökunnan tulisi kertoa potilaalle, ennen hänen luovuttamistaan, hoidontasosta osastolla (McKinney & ym. 2002). Yhteistyö liittyy vahvasti itsemääräämisoikeuden ja autonomian toteutumiseen sekä potilaan mahdollisuuteen osallistua omaan hoitoonsa kohdistuvaan päätöksentekoon. Yhteistyö on vuorovaikutuksen muoto. Osapuolien tulee olla avoimia toisilleen. Potilaat kokevat olonsa turvalliseksi ja kokevat olevansa sitoutuneita tehtyihin suunnitelmiin ja päätöksiin. Potilaat kokevat itsemääräämisoikeutensa ja myös yksilöllisen hoidon toteutuvan, kun he saavat olla mukana aktiivisesti siirtymistilanteissa tapahtuvassa kliinisessä raportoinnissa. Sairaanhoitajat ovat kokeneet potilasvuoteen vierellä tapahtuvan kliinisen raportoinnin etuna juuri sen, että potilas on vierellä ja hänen kanssaan voidaan kommunikoida kliinisen raportin aikana tekemällä lisäkysymyksiä. (Kuuppelomäki 1994; Välimäki, Leino - Kilpi, Antila, Myllylä, Dassen, Gasull, Lemonidou, Scott, Arndt & Kaurila 2001, ) Potilaan ollessa osana kliinistä raportointia, lisääntyy hänen mahdollisuutensa myös vaikuttaa hoidon toteutukseen ja arviointiin. Potilaan osallistuminen luovuttamistilanteen kliiniseen raportointiin takaa tiedon samalla kerralla potilaalle sekä hoitajalle. (Järvi 1995, 142.) Siirtymiseen liittyvää levottomuutta voidaan vähentää jakamalla potilaalle tietoa, miten hoito tulee jatkumaan. Siirron herättämiin tunteisiin perehtyminen auttaisi henkilökuntaa valmistamaan potilasta siirtoon paremmin ja näin potilaan kokemukset siirrosta paranisivat. (McKinney & ym ) 2.3 Potilaan epämiellyttävien tunteiden merkitys siirtymistilanteissa Leinosen & ym. (1996) mukaan potilaan hoidon laatuun leikkausyksikössä vaikuttaa biologis-fysiologinen lähestymistapa. Myös Korte & ym. (1996, 444) korostavat valvontayksikön hoidossa potilaan biologis-fysiologista näkökulmaa. Biologisfysiologinen lähestymistapa potilaan hoidossa sisältää kuinka potilaan tilannetta on hoidettu. Onko potilas oireeton ja kivuton sekä kuinka potilaan fyysisiin tarpeisiin on vastattu. Se tarkoittaa potilaan hengityksen, verenkierron, nestetasapainon, kehonlämmön,

15 15 erityksen ja kivun sekä muiden yksilöllisten tarpeiden huomioonottamista. McKinney & ym. (2002) kertovat potilaiden tuntemuksista siirtotilanteissa. Luovutustilanteista aiheutuva stressi saattaa aiheuttaa potilaalle psyykkistä tai fyysistä epätasapainoa. Potilaat saattavat olla välinpitämättömiä siirtoon liittyen, mutta heillä saattaa olla psykosomaattisia oireita. Potilaat saattavat vähätellä tuntemuksiaan siirtoon liittyen ja he saattavat ajatella ettei siirtymiseen liity ongelmia. Tarkempi keskustelu saattaa kuitenkin tuoda esiin potilaiden ristiriitaisia ja negatiivisia tunteita, kuten avuttomuutta, pelkoa, masentuneisuutta ja stressiä siirtoon liittyen. Sairaanhoitajan on siis oltava tarkkana ja puuttua jos huomaa potilaalla epämiellyttäviä tunteita. Potilaan tunnemaailman kysymyksiin vastattaessa edistetään potilaan turvallisuudentunnetta. Sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu varautua potilaan uusiin tunnetiloihin ja niiden muutoksiin sekä sairaanhoitajalta vaaditaan myötätuntoa ja kunnioitusta niitä kohtaan. (Lepolan & ym. 2001, 8-9.) Myös Odellin (2000) mukaan hoitohenkilökunnan syvällisempi ymmärtäminen potilaan tilasta olisi ollut paras valmistautuminen siirtotilanteeseen. Leikkausta edeltävän tai leikkauksesta johtuvan pelon lievittäminen kuuluu sairaanhoitajan jokapäiväiseen työhön. Sairaanhoitaja esittää merkittävää roolia osana potilaan perioperatiivista kokemusta (McKinney & ym. 2002). Potilaalle on merkittävää saada mahdollisimman myönteinen tulevaisuudenkuva sairaanhoitajalta, totuutta tietenkään vääristelemättä. Sairaanhoitajan esittämä todenmukainen esimerkki potilaan tulevaisuudesta saattaa rauhoittaa potilaan mieltä ja muuttaa jo epävarmaksi muodostunutta tulevaisuudenkuvaa haastavaksi. Potilas saattaa löytää uusia voimavaroja kuntoutumisesta selviämiseen. (McKinney & ym ) Epämiellyttävien tunteiden käsittelyllä on erittäin suuri merkitys potilaan kokemuksiin leikkauksesta ja leikkausosastolla saamastaan hoidosta ja ne saattavat vaikuttaa negatiivisesti tulevaisuudessa potilaan saamaan hoitoon missä tahansa terveydenhuollon piirissä. Sairaanhoitaja kykenee vaikuttamaan epämiellyttävien tunteiden syntyyn ja näin lisäämään potilaan turvallisuudentunnetta. Odell (2000) kertoo, kuinka potilailla ilmenee siirtotilanteissa usein voimakkaita ja sekavia tunteita. Potilailla saattoi olla positiivia

16 16 ajatuksia siirrosta, mutta ne usein ilmaistiin negatiiviseen sävyyn. Odell (2000) yhdisti sekavia tunteita siihen, että potilailla ei ollut aikaa sopeutua siirtymiseen tai he eivät ehtineet ajatella tarkemmin tulevaa hoitoa tai tunteita. Usein luovuttamistilanne on niin suoraviivainen tapahtuma, että potilas ei tunnista ilmiötä nimeltä siirtostressi tai siirtolevottomuus. Psyykkisten ja fyysisten oireina oireiden ennaltaehkäisy luovuttamistilanteessa helpottaa potilaan asettumista vuodeosastolle ja siellä viihtymistä. Potilailla saattaa vuodeosastolla ilmetä unettomuutta, yksinäisyyttä tai masennusta. (McKinney & ym ) Kansainvälinen hoitotyönneuvosto (2004) ohjaa sairaanhoitajia luomaan ihmisoikeuksia, yksilön arvoja ja tapoja sekä uskomuksia kunnioittavan hoitoympäristön. Potilaan ei hoitotilanteessa tarvitse huolehtia vielä muun stressin aiheuttaman paineen lisäksi hoitoympäristöstä, sen voisi huolehtia sairaanhoitaja. Leikkauspotilaan hoitotyössä keskeinen lähtökohta on potilaan turvallisuuden tunteen turvaaminen ja vahvistaminen. Se otetaan huomioon jo leikkausosaston sisäisen suunnittelun vaiheessa. Yhtenä suunnittelun tarkoituksena on luoda esimerkiksi turvallinen hoitoympäristö potilaalle. (Panelius & Varisto 1995, 9.) Ympäristöllä potilaan siirtotilanteissa on suuri merkitys. Potilaalla tulee olla lämmin ja miellyttävän turvallinen olo luovutettaessa ja ympäristöllä on tähän merkittävä vaikutus. 2.5 Läsnäolon merkitys potilaiden kokemuksissa Potilaan turvallisuudentunteen kannalta on oleellista huomioida potilaan tarpeet myös auktoriteettiin ja hoitohenkilökunnan ammattitaitoon.(odell, 2000). Hoitajien ammattitaito koettiin Leinosen & ym. (1996, ) mukaan yhtenä osana hyvän hoidon arviointia. Hoitajien ominaispiirteistä potilaat kokivat osana hyvää hoitoa sen, että he olivat ammattitaitoisia, kokeneita, ystävällisiä, luotettavia sekä huumorintajuisia. Myös Lepolan, Ahon ja Louetin, (2001, 8-9) mukaan potilaan hoidon tulee olla asiallista ja ystävällistä.

17 17 Naukkarinen (1999, 15) toteaa, että potilaat pitävät sairaanhoitajan todellista läsnäoloa merkittävänä osana turvallisuudentunnettaan. Potilas kokee, että hänestä välitetään kun hoitaja on tavoitettavissa, lähellä ja seuraa potilaan vointia ja kipuja sekä helpottaa kipuja. Koivusalon (2003) mukaan potilaat pitivät merkittävänä osana hyvää hoitoa hoitohenkilökunnan ammattitaitoa. Hoitohenkilökunnan hyvällä ammattitaidolla ja ammatillisella suhtautumisella potilaan hoitoon, etenkin leikkausosastolla, saadaan merkittävästi lisättyä potilaan turvallisuudentunnetta. Turvallisuus hoitotyössä on myös sitä, että potilaan tulee pystyä luottamaan hoitohenkilökuntaan ja heidän ammattitaitoon. (Hietanen, Pitkänen & Vilmi 1995, 29). Cutler & Garner (1995) kertovat, että potilaat kokevat pelkoa ja levottomuutta siirtyessään vuodeosastolle. Heidän mukaan se johtuu siitä, että sairaanhoitajien läsnäolo on puutteellista ja huomio ei keskity enää lainkaan potilaaseen vaan johonkin aivan muuhun. Leinonen & ym. (1996, 845) painottavat erityisesti potilaan hyvänä hoitona hyvinvoinnin ylläpitämistä. Sairaanhoitajan läsnäololla ja keskittymisellä potilaan hoitoon turvataan potilaan hyvinvointia. Leinonen & ym. (1996, 845) kertovat, kuinka potilaat kokevat merkittävänä kivun, pelon ja jännittämisen hallinnan sekä tuen ja rohkaisun hoitohenkilökunnalta. Huomiointi ja tarkkaavaisuus ovat päivystyspotilaiden kannalta erittäin tärkeää, sillä leikkaus ja anestesia ovat potilaalle aina ainutkertainen kokemus. Lyhyt hoitoaika leikkausyksikössä tai muistamattomuus leikkauksen jälkeen eivät vähennä potilaan tiedontarvetta. (Korte & ym. 1996, 444).

18 18 3 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET 3.1 Päätavoite Opinnäytetyön päätavoite on kuvata hyvän hoidon kriteerejä ortopedistraumatologiselle päivystyspotilaalle. Tavoitteena on myös tukea päivystyspotilaan kannalta hyvää, turvallista ja potilaslähtöistä luovuttamistilannetta valvontayksiköstä päivystysosastolle. Hyvä luovuttamistilanne toteutuu, kun kuvaamani hyvän hoidon kriteerit tulevat huomioiduiksi kliinisen raportin tueksi, osana luovuttamistilannetta. 3.2 Omat tavoitteet Henkilökohtaisena tavoitteenani on perioperatiivisen hoitopolun ymmärtäminen. Työyksikössäni, ortopedian ja traumatologian leikkaus ja anestesiayksikössä havainnoidessani perehdyn syvemmin potilaan hoitopolun intraoperatiiviseen vaiheeseen. Tavoitteenani on tutustua työyksikköön ja oppia sen toimintatavoista ja arvoista. Opinnäytetyöni lopullisena tavoitteena on siis kuvata hyvän hoidon kriteerejä luovuttamistilanteessa päivystyspotilaan siirtyessä leikkaus- ja anestesiayksiköstä päivystysvuodeosastolle. Yksi hyvän hoidon kriteerien tavoitteista on jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen takaaminen sekä siten soveltaa hyvän hoidon kriteerejä tulevaisuudessa eri työyksiköissäni.

19 19 4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Kuuden opiskelijan kanssa tutustuimme potilaan siirtymiseen sairaalan sisällä tarkemmin kliinisessä harjoittelussa ortopedian ja traumatologian klinikalla. Valitsimme tarkastelun kohteeksi päivystyspotilaan vastaanoton tapaturma-asemalle ja luovuttamisen sieltä vuodeosastolle, päivystyspotilaan vastaanoton leikkaus- ja anestesiayksikköön ja luovuttamisen sieltä päivystysosastolle ja päivystyspotilaan vastaanottamisen päiväkirurgiseen yksikköön ja sieltä kotiuttamisen. Kliinisissä harjoittelupaikoissamme tehtyjen päivystyspotilaan siirtymiseen liittyvien havaintojen ja aiempien tutkimusten perusteella lähdimme tutustumaan aiheeseemme. 4.1 Menetelmälliset lähtökohdat Opinnäytetyön tekijänä toimin prosessin edetessä suurien valintojen edessä. Vasta opinnäytetyöni loppuvaiheessa löysin Vilkan & Airaksisen (2003) teoksen toiminnallinen opinnäytetyö, joka kuvasi kaikkein lähinten tapaani tehdä opinnäytetyötä. Aineiston keruu, analysointi, opinnäytetyön toteutus yleensä sekä kriteerien muoto toteutui opinnäytetyön tekijän omien valintojen varassa. Vilkan ja Airaksisen (2003) teos toiminnallinen opinnäytetyö kuvasi erittäin selkeällä tavalla tapaani tehdä opinnäytetyötä, ainoastaan valinnat tein omatoimisesti työryhmän tukemana. Ohjausta sain Diakonia-ammattikorkeakoulun opettajilta, kliinisen harjoittelun lähiohjaajalta ja vertaistukea opiskelijakollegoiltani. Opinnäytetyöprosessin alkuvaiheessa tehtävän tarkoituksen ja tavoitteiden asettamiseen meni paljon aikaa. Työryhmämme oli iso ja usean ihmisen mielipiteet välillä törmäsivät toisiinsa. Työryhmän asettaessa alustavia tavoitteita, opinnäytetyön tekijänä minulle aihe oli vielä iso kysymysmerkki. Asettamamme tavoitteet selkeytyivät minulle vähitellen kliinisen harjoittelun edetessä ja yhteisten tapaamisien tultua säännöllisiksi.

20 20 Opinnäytetyön tekijänä havainnoin, kliinisen harjoittelun alkaessa, kuinka käytännön läheinen opinnäytetyöstäni oli tulossa. Potilaan siirtyminen sairaalan sisällä on jokapäiväinen ja välttämätön tapahtuma potilaan hoidon jatkuvuuden kannalta. Luovuttamistilanne ortopedian ja traumatologian leikkaus- ja anestesiayksikössä on nopea sekä suoraviivainen tapahtuma. Teoreettisen perustan opinnäytetyölleni kokosin aiempien tutkimusten pohjalta. Kliinisessä harjoittelussani tehtyä havainnointia käytin tukena aiempien tutkimusten avoimessa luvussa, hyvän hoidon kriteerien nostamisessa ja erityisesti hyvän hoidon kriteerien kontekstialisoinnissa. Kirjallisuutta ja teoreettista pohjaa löytyy melko vähän potilaan siirtymisestä ja erityisesti luovuttamisesta leikkausosastolta päivystysosastolle, siksi valitsin tutkitun tiedon tueksi kliinisestä harjoittelustani saadun tiedon. Leinonen & ym. (1996, 844) arvioivat syyn siihen minkä takia potilaan leikkaus- ja anestesiayksikössä vietetystä ajasta on niin vähän tietoa. Heidän mielestään potilaalla ei välttämättä ole teoreettista eikä teknistä tietoa liittyen hoidon laatuun, he eivät ymmärrä kuinka arvioida saamaansa hoitoa ja mitä mittareita käyttäisi. Potilaan fyysinen tai psyykkinen tila voi vaikuttaa hoidon laadun arviointiin, lääkkeet tai äkillisesti vammautuneen potilaan mielentila ja muut sellaiset asiat. Leinonen & ym. (1996, 844) näkevät myös tutkitun tiedon puutteen johtuvat esimerkiksi siitä, että potilailla ja alan ammattilaisilla ovat erilaiset tavoitteet hoitotyössä. Potilaiden ja hoitajien eri tavoitteet ja näkemykset hoitotyön laadusta ovat melko hälyttäviä. Tulevaisuudessa olisi merkittävää vertailla saatua teoreettista tietoa potilaiden ja hoitohenkilökunnan mielipiteistä. Alan ammattilaisten tulisi sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan kuitenkin noudattaa perustehtävää. Sairaanhoitajien perusvelvollisuutena ICN:n (Liite 2) mukaan on edistää ja pitää yllä terveyttä, ennaltaehkäistä sairauksia sekä lieventää kipua. Kaiken tämän taustalla eettiset ohjeet muistuttavat jokaista rekisteröityä sairaanhoitajaa kunnioittamaan potilaan itsemääräämisoikeutta.

21 21 Potilaan siirtymistä ja luovuttamista on tutkittu enemmän yleisellä tasolla tai tarkemmin siirtymistä teho-osastolta valvonnasta vuodeosastolle. Luovuttaminen teho-osastolta ja luovuttaminen leikkausyksiköstä pitää toisaalta sisällään hiukan erilaisia asioita. Tehoosastolla potilas viettää keskimäärin enemmän aikaa kuin leikkausosastolla ja potilaat ovat vammansa paranemisen ehkä rankimmassa vaiheessa ollessaan teho-osasto hoidossa. Leikkausosastolla päivystyspotilas useimmiten palautuu anestesia-aineista ja täyttää leikkausosastolta siirryttäessä vaadittavat siirtokelpoisuudenkriteerit melko pian. On huomioitava, että tarkastelun kohteena opinnäytetyössäni ovat päivystyspotilaat ja päivystyspotilailla vammautuminen on tapahtunut äkillisesti ja se vaikuttaa potilaan elämään merkittävästi. Potilaan siirtymiseen liittyviä asioita voidaan yhdistellä jonkin verran ja analysoidessani tutkimuksia pyrin kriittisellä asenteella huomioimaan teho-osaston ja leikkausyksikön erot. ICN (2004), Sairaanhoitajaliitto (2004) ja monet muut sairaanhoitajien asioita ajavat yhdistykset ovat luoneet sairaanhoitajille heidän työtään tukevat eettiset ohjeet. Eettisten ohjeiden tarkoituksena on tukea sairaanhoitajien päätöksentekoa työssään ja ilmaista alan ammattilaisille ja muulle väestölle mitkä ovat sairaanhoitajien perustehtäviä yhteiskunnassa. HUS (Liite 3) on luonut omat arvonsa ja periaatteensa, jotka tukevat hoitoalanammattilaisia jokapäiväisessä työssään. Sairaanhoitajille suunnatut eettiset ohjeet kertovat, kuinka sairaanhoitajien perustehtäviin kuuluu myös potilaan kokonaisvaltainen hoito ja kohtaaminen. Kokonaisvaltaisella hoidolla tarkoitetaan potilaan hoitamista ja kohtaamista ottaen huomioon potilaan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. Naukkarinen (1999) jakaa turvallisuuden kolmeen osa-alueeseen. Hän puhuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta.

22 22 Potilaan hoidolle välttämättömät tilanteet, kuten esimerkiksi luovuttamistilanteet, ovat uhka potilaan turvallisuuden tunteelle. Potilas joutuu siirtymään uuteen paikkaan ja kohtaamaan uudet hoitajat. Kuitenkin potilaan siirtyminen tehostetusta hoidosta vuodeosaston hoitoon kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin sairaalaelämässä. Potilaan luovuttaminen yksiköstä toiseen kuuluu tärkeänä osana sairaanhoitajan päivittäistä työtä. Potilaan hoidon jatkuvuuden kannalta luovuttaminen on ehdotonta ja sairaanhoitajilla tulisi olla eväitä kehittää potilaan siirtymistä. (Currie 2002 & Odell 2000). Aluksi tiedonkeruu eteni melko avoimin silmin, mutta hyvin pian kriittinen tarkastelu astui kuvaan. Mitä pidemmälle aineiston keruu tutkitun tiedon kannalta eteni, sitä kriittisempi asenne oli. Tutkitun tiedon analysoinnissa auttoi merkittävästi kliininen harjoittelu. Se helpotti tutkimustulosten jäsennystä tutkitusta tiedosta ja todellista sisäistämistä kun tiesi mitä työ on käytännössä. Tutkimustulosten konkretisointi käytäntöön helpotti valtavasti tutkimusten avointa lukua. 4.2 Aineiston keruu Teoreettista viitekehystä rakentaessani eteen sattui monenlaisia ongelmia. Opinnäytetyön prosessissa tiedon keruun hankaluus on kuitenkin selvä ja tiedostin sen jo heti alussa. Alkutaipaleella ongelmina oli erityisesti se, että opinnäytetyön laajuuden ymmärtäminen oli vaikea hahmottaa. Aiemmat kokemukset tiedon keruusta olivat jääneet pienten tehtävien suorittamisen tasolle. Opinnäytetyön tehtävän tarkentaminen oli pitkä prosessi, jota käsittelimme yhteisissä seminaareissa useilla kerroilla. Aineiston keruu oli kuitenkin aloitettava melkein välittömästi yhteistyömme alettua ortopedian ja traumatologian klinikan työryhmän kanssa. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2001, 185) selventävät teoksessaan opinnäyteyön tekijälle, kuinka aineiston keruu tulisi aloittaa. Opinnäytetyön tekijän on aluksi mietittävä konkreettisia järjestelyjä ja päätettävä menettelytavat, jolla toteuttaa opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen luomisen. Opinnäytetyöhöni sovellettavissa aineistolla tarkoitan

23 23 teoreettisen viitekehykseni runkoa eli aiempia tutkimuksia. Työryhmän kesken sovimme, että keräämme aineiston jo valmiista aineistoista. Hirsjärvi & ym. (2001, 185) kutsuvat jo valmista aineistoa sekundaariaineistoksi. Usein tutkimuksissa sovelletaan valmista aineistoa sekä itse hankittua aineistoa yhdessä, mutta työryhmän kesken tulimme siihen lopputulokseen, että yhteistyömme sujuvuuden ja potilasmateriaalin kannalta luotettavin tieto saataisiin jo tehdyistä tutkimuksista. Tutkimusten luotettavuutta käsittelen myöhemmin opinnäytetyössäni. Hirsjärven & ym. (2001, 185) suosituksen mukaan etenin seuraavaksi vaiheeseen, jossa selvitin, ketkä ovat opinnäytetyössäni kartoituksen kohteena. Työryhmän luomien yhteisten tavoitteiden ohjatessa, opinnäyteyöni kohteena ovat potilaat ja erityisesti ortopedis-traumatologiset päivystyspotilaat. Tarkentaakseni kohderyhmääni, tuli minun selventää, että kyseessä oli ortopedian ja traumatologian leikkaus- ja anestesiayksiköstä luovutettavat päivystyspotilaat. Tarvittavasta aikaulottuvuudesta aineiston keruussa päädyimme yhteisesti työryhmän kesken sellaiseen tulokseen, että aiempien tutkimusten tulee olla mahdollisimman uusia. Vanhimmat tutkimukset saivat olla vuodelta Päätöksellä takaamme, että potilaan kokemukset hyvästä hoidosta ja kuvaukset siirtymistilanteista, ovat mahdollisimman tuoreita ja ajan tasalla. Aineiston määrästä ei työryhmän kanssa päästy selkeään tulokseen, mutta opinnäytetyön tekijänä otin vastuun jo tehtyjen tutkimusten määrästä ja riittävyydestä asetettuihin tavoitteisiin. Valmiiden aineistojen käyttöä vältetään usein tutkimusten teoreettisen viitekehyksen luomisessa. Hirsjärven & ym. (2001, 188) mukaan se johtuu siitä, että esimerkiksi valmiita aineistoja ei osata käyttää eikä myöskään niitä koskevia tiedonlähteitä sekä valmiiden aineistojen muokkaaminen ja analysoiminen koetaan työlääksi. Aineistoa kerätessäni huomasin saman ongelman. Hirsjärven & ym. (2001, 188) valmiilla aineistolla tarkoitetaan esimerkiksi teemahaastattelua, mutta opinnäytetyöni erikoisuuden vuoksi sovelsin heidän kuvaustaan opinnäytetyöhöni sopivaksi.

24 24 Edetessäni kärsivällisesti aloin löytää ja soveltaa tutkimuksia, jotka soveltuivat opinnäytetyöhöni. Aiempia tutkimuksia lähdin etsimään tietokannoista nimeltä EBSCO ja CINAHL ulkomaisten tutkimusten osalta sekä MEDIC ja ALEKSI kotimaisten tutkimusten osalta. Hakusanoina käytin Tiivistelmässä mainittuja asiasanoja. Terveystieteiden keskuskirjaston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun, Helsingin yksikön kirjaston työntekijöiden tuki oli merkittävässä asemassa aineiston keruussa. Aiempia tutkimuksia kartoittaessani päädyin siihen tulokseen, että opinnäytetyöhöni parhaiten soveltuvat tutkimukset olivat pääsääntöisesti ulkomaisia. Tutkimusten ollessa ulkomaisia niiden analysointi vaikeutui huomattavasti, sillä tieteellinen kieli oli minulle melko uutta. Opinnäytetyön tekijänä jouduin tekemään vaikeita päätöksiä tutkimusten käännösvaiheessa. Lopullisen tuotoksen sisältämät käännökset olen tehnyt itse ja tämä saattaa tieteellisen kielen hallitsevaa lukijaa hiukan häiritä. Aineiston keruu, vain valmiista tutkimuksista, tarkoittaa sitä, että opinnäytetyön tekijänä edessäni oli opinnäytetyön tekeminen ilman kontaktia kohderyhmään. Kuitenkin työryhmässä osallistumisen ja opinnäytetyön toteutuksen yhtenä ehtona oli sitoutua kahteen 16 opintoviikon kliiniseen harjoitteluun kohteessa. Tällä turvasimme mahdollisuuteni olla lähellä tutkittavia ja osallistua todelliseen kliinisen työn arkeen leikkausyksikössä. Kliinisessä harjoittelussa tekemääni havainnointia en varsinaisesti käyttänyt teoreettisen viitekehyksen luomisessa, mutta olennaisesti havainnointi ilmeni hyvän hoidon kriteerien kuvaamisessa ja kontekstialisoinnissa. Kliinisen harjoittelun merkityksestä opinnäytetyölleni käsittelin jo aiemmin tekstissäni. Aineiston keruu muodon kannalta merkittävästi nousi esille, kuten Hirsjärvi & ym. (2001) mainitsee valmiin aineiston käsittelyn yhdeksi ongelmaksi, se miten aineiston sisällön omaksuminen, oletukset ja soveltamiset näkyvät lähteitteni sisällössä ja analysoinnissa.

25 Aineiston analysointi Aiemmista tutkimuksista saadun tiedon analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä soveltaen. Valitsin sovellettuna sisällönanalyysin analyysimenetelmäksi, koska se Tuomen & Sarajärven (2002, 93) mukaan on perusanalyysimenetelmä, joka on hyvin sovellettavissa monenlaisiin tutkimuksiin tai opinnäytetöihin. Sisällönanalyysillä opinnäytetyössäni tarkoitetaan, kuten Tuomi & Sarajärvi (2002, 93) sen ilmaisee, kirjoitettujen, kuultujen ja nähtyjen sisältöjen analyysiä teoreettisena viitekehyksenä. Taulukko 2. Analyysin vaiheet Vaihe Toiminta 1. Avoin lukeminen 2. Käsitteiden määrittely 3. Kuvausten kokoaminen teemoihin 4. Turhien karsiminen pois 5. Teemojen kontekstialisointi 6. Pääkriteerien nostaminen 7. Alakriteerien nostaminen pääkriteerien tueksi 8. Kriteerien kuvaaminen kontekstissa 9. Absrahointi, kriteerit kriteerien kielelle 10. Kriteerien peilaaminen tavoitteisiin Tutkimuksista saatua tietoa tarkastellessani tekniikkani oli seuraavanlainen. Luin avoimesti tutkimuksia ja kirjasin potilaiden kokemuksia hyvästä hoidosta leikkausyksiköissä yleensä sekä erityisesti siirtymistilanteissa. Kliinisen harjoittelun edetessä ja aihealueen hahmotuttua, kokosin saamani potilaiden kuvaukset ja kokemukset hyvästä hoidosta. Kokoamisen jälkeen aloitin kuvausten yhteen kokoamisen teema-alueittain. Tämä oli prosessin yksi hankalimmista vaiheista, mutta prosessin edetessä ja opiskelijatovereiden tukemana pääsin tavoitteeseeni. Kun potilaiden kuvaukset ja kokemukset hyvästä hoidosta, siirtymisestä ja luovuttamistilanteesta oli koottu yhteen saman otsikon alle, oli vuorossa ei- relevanttien karsiminen pois. Ei-relevantiksi luin potilaiden kuvaukset ja kokemukset, jotka eivät olleet sovellettavissa ortopedian ja traumatologian klinikan leikkaus ja anestesiayksikköön.

26 26 Luokittelemieni teemojen myötä esille nousi pääkriteereitä ja alakriteereitä. Kriteereitä nostettaessa esille menetelmäni tukena toimi tutkitun tiedon, havainnoinnin ja eettisen tarkastelun yhteen sovittaminen. Tutkittu tieto antoi spesifiä tietoa mitä asiasta jo tiedettiin ja havainnointi spesifiä tietoa siitä, kuinka tieto on sovellettavissa leikkausyksikköön. Eettinen näkökulma antoi tukea kokonaisuuden hallintaan, jolla kykenin tarkastelemaan yksittäisiä kriteereitä. Pääkriteereiden tarkempi selvittäminen ja määritteleminen tapahtuvat alakriteerien tukemana. Tämän jälkeen konkretisoin kriteerit kyseiseen kontekstiin ja arvioin luotettavuutta käytännön hoitohenkilökunnan antamasta palautteesta. Kriteerien konkretisoiminen toteutui yhteensulauttaen valvontayksikön, luovuttamistilanteen ja opinnäytetyön tavoitteet. Analyysivaiheen viimeisenä osiona tarkastelin hyvän hoidon kriteerejä ja käänsin teemat kriteerien kielelle. Tieteellisen kielen hallinnan vajaus saattoi vaikuttaa teoreettisten käsitteiden luomiseen. Lopuksi peilasin nostamiani hyvän hoidon kriteereitä asettamiini tavoitteisiin. 4.4 Opinnäytetyön prosessin kuvaus Prosessin kuvauksen tarkoituksena on selvittää lukijalle opinnäytetyön lopullisen tuotoksen etenemisen vaiheet. Tarkoituksena on myös selventää lukijalle opinnäytetyön tekijän rooli prosessin edetessä. Merkittävänä osana prosessin kuvausta on monen eri osa-alueen monimuotoiset merkitykset prosessin etenemisessä ja näiden merkitys myös lopputulokseen. Osallistuin kuuden muun opiskelijan kanssa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ortopedian ja traumatologian klinikan aloittamaan kehittämishankkeeseen. Siitä alkoi edetä prosessi, jonka päätavoitteena oli opiskelujeni kannalta saada mielenkiintoinen ja käytännönläheinen opinnäytetyö. Käytännön kannalta tavoitteena oli koota hyvän hoidon kriteerejä turvalliseen, sujuvaan ja potilaslähtöiseen siirtymiseen sairaalan sisällä.

27 27 Opinnäytetyö käynnistyi vuoden 2002 lopulla, mutta virallisesti aloitimme keväällä Tiivis yhteistyö, ortopedian ja traumatologian klinikan tiimoilta, kesti vuoden verran, kevääseen Opinnäytetyön oli määrä valmistua vuoden 2004 alussa. Suoritin kaksi kliinistä harjoittelua, keväällä 2003 ensimmäisen kahdeksan viikon jakson ja toisen kahdeksan viikon jakson syksyllä 2003 leikkaus - ja anestesiayksikössä. Osallistumiseen liittyviä ehtoja käytiin yhteisessä opinnäytetyöseminaarissa läpi. Paikalla olivat opiskelijat, kliinisen työharjoittelun ohjaajat ja yksiköiden osastonhoitajat sekä kehittämisprojektin vastuuhenkilönä toimiva ylihoitaja. Yhteisten sopimusten merkittävimpiä asioita olivat sitoutuminen kahteen kliiniseen harjoitteluun omassa yksikössä ja lopullisten hyvän hoidon kriteerien luovuttaminen ortopedian ja traumatologian klinikalle. Loppujen lopuksi emme kuitenkaan olleet mukana varsinaisessa kehittämishankkeessa, koska organisaatioiden välillä oli taloudellisia erimielisyyksiä, mutta opinnäytetyömme eteni kuitenkin suunnitelmien mukaan. Yhteisesti sovitut asiat toteutuivat, kuten oli sovittu ja yhteistyö jatkui epävirallisesti organisaatioiden välillä. Opinnäytetyöni prosessin edetessä ja tekstin kirjoittamisen alkaessa, tuotos oli melko sekavaa. Kuten Vilkka & Airaksinen (2003, 68) toteaa, tämän tyyppisen opinnäyteyön toteutuksessa teksti on aluksi kuin kokonaisuus erilaisia luonnoksia. Opinnäytetyössäni luonnokset sisälsivät työ ja toimintasuunnitelmia, sisällysluetteloita, johdantotekstejä, muistiinpanoja ja opinnäytetyöpäiväkirjan merkintöjä. Opinnäytetyöni sekavat luonnokset alkoivat kasvaa hiljalleen varsinaiseksi tekstiksi, jonka prosessi oli jatkuvaa. Opinnäytetyöni toteutustapa soveltuu melko hyvin Vilkan & Airaksisen (2003) kuvaamaan toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Valitettavasti opuksen löytyminen tapahtui vasta opinnäytetyöni prosessin loppuvaiheessa, joten sen hyödyntäminen ansaitsemallaan tavalla ei ollut enää mahdollista. Toiminnallisen opinnäytetyön teoksen antama ohjeistus toi minulle varmuutta ja luottamusta omaan tuotokseeni.

28 28 Opinnäytetyöni kirjallinen osuus sai jatkuvaa palautetta vertaistukitapaamisien ja opinnäytetyöseminaarien ollessa säännöllisiä. Saamani palaute yhteisissä tapaamisissamme antoi tukea jatkaa eteenpäin. Tuen antajina oli hoitotyönammattilaisten ja asiantuntijoiden lisäksi opiskelijakollegat, joilla oli samansuuntaiset tavoitteet sekä aikataulu kuin minulla. Prosessin edetessä keräsin ja käsittelin aineistoa. Täydensin käsittelemääni aineistoa perustelluilla lisäyksillä, karsin ja järjestin aineistoa tarpeen mukaan ja lopuksi hioin sekä viimeistelin tuottamaani tekstiä sen mukaan, miten aikatauluni antoi myöten. Kirjoittamisen eri vaiheissa annoin tekstini luettavaksi useaan otteeseen myös ulkopuolisille tukijoille ja näin sain uudenlaista näkökulmaa kirjoittamastani tekstistä. Kirjoittamisprosessi on ollut niin pitkä, että omalle työlle sokeutuminen tapahtui useaan otteeseen. Kirjoittamisprosessin läpi pidin mielessäni ja palasin jatkuvasti opinnäytetyöni tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Prosessin edetessä pidin tukipilarina sairaanhoitajille suunnattuja eettisiä ohjeita, kuten edellä mainitsin. Kirjoittamisprosessissa jatkuva valintojen tekeminen ja niiden kriittinen arviointi oli melko raskasta ilman ohjekirjallisuutta. Tekemäni valinnat toin ilmi yhteisissä tapaamisissamme, mutta viime kädessä vastaan niistä itse. Itselleni asettamani tavoitteet opinnäytetyön valmistumisen taholta olivat sellaiset, että tarkoituksenani oli lopullisen tuotos eli produkti saada luovutettua ortopedian ja traumatologian klinikalle tammikuussa 2004 ja lopullisen versioni Diakoniaammattikorkeakoulun, Helsingin yksikölle, toukokuussa Asettamani tavoitteet eivät toteutuneet produktin osalta, sillä aikatauluni kävi todella tiukoille, mutta lopullisen version luovuttaminen tapahtui ajallaan. Saatuamme selvitettyä opiskelijoiden sijoittumisen HUS:in ortopedian ja traumatologian klinikalle, aloitimme perehtymisen oman yksikkömme tehtävään potilaan hoidossa. Ennen yksikköön saapumista opiskelijoilla ei ollut kovin paljon tietoa erityisalastaan, mutta meille annettiin mahdollisuus perehtyä yleensä yksikön toimintaan kirjallisuuden pohjalta ennen varsinaisen kliinisen harjoittelun alkamista.