LÄHEINEN ERISTYKSESSÄ - KUINKA TOIMIA? OHJE POTILAAN OMAISILLE

Transkriptio

1 LÄHEINEN ERISTYKSESSÄ - KUINKA TOIMIA? OHJE POTILAAN OMAISILLE Minna Hirvonen Vilma Jääskeläinen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Hirvonen, Minna & Jääskeläinen, Vilma. Läheinen eristyksessä Kuinka toimia? ohje potilaan omaisille. 43 sivua, 2 liitettä. Kieli: Suomi. Pieksämäki, kevät Diakonia ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK) Opinnäytetyö on työelämälähtöinen. Työn idea saatiin opinnäytetyötorilta Pieksämäen sairaalan kirurgisen osaston osastonhoitajalta. Päädyttiin tekemään eristys ohjeen potilaan omaisille, koska sellaista ei osastoilla vielä ollut. Ohjeet toimivat niin omaisohjauksen kuin potilasohjauksen välineenä eristystilanteessa. Tehtiin kaksi ohjetta, koskien tavallista eristystä ja suojaeristystä. Lähdeaineistona käytettiin erilaisia mikrobeihin, sairaalahygieniaan ja potilas- ja omaisohjaukseen liittyviä materiaaleja. Ohjeiden laatua ja toimivuutta selvitettiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake suunnattiin osastojen työntekijöille, koska omaisilta kysymiseen ei saatu tutkimuslupaa. Sinänsä kumpikin ryhmä on yhtä arvokas, koska molemmat heistä ovat ohjeen käyttäjiä. Työyhteistyökumppanin tapaaminen oli opinnäytetyön tekemisen ensimmäinen askel. Neuvoteltiin siitä, mitä työn tulisi sisältää ja minkälainen se olisi hyvä olla. Sitten tavattiin ohjaava opettaja. Kun jokainen osapuoli oli käsitellyistä asioista samaa mieltä, ryhdyttiin tekemään produktiota. Ennen ohjeiden tekemistä perehdyttiin lähdemateriaaliin. Osastonhoitajat lukivat ohjeet ja kyselylomakkeen ennen valmiin produktion version tekemistä. Heiltä saatiin hyviä korjausehdotuksia, jotka toteutettiin tarkkaan. Kun ohjeet ja kyselylomake saatiin valmiiksi, ne vietiin osastoille. Työstä pidettiin myös esittely osastoilla, jotta työntekijät tietäisivät, miten heidän tulee toimia kyselylomakkeen suhteen. Kyselylomakkeen tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja avoin kysymys sisällönanalyysimenetelmällä. Arviointi ohjeen laadusta oli yksimielistä ja pääosin positiivista. Ohjeiden ylikohtelias kieliasu ja yksi kuvavirhe olivat ainoita asioita, mitkä työntekijät arvioivat ohjeen kehittämistehtäviksi. Toimivuutta koskeviin kysymyksiin työntekijät eivät osanneet olla mitään mieltä. Luultiin, että se johtuu siitä, että ohje ei ole ollut osastolla vielä kunnolla käytössä ja eristystilanteita ei välttämättä kyselylomakkeen osastolla oloaikana ollut tarpeeksi. Voi myös olla, ettei työntekijöistä kukaan ollut vielä käyttänyt ohjetta ohjaustilanteessa. Toivottavasti ohjeista on hyötyä osastoilla. Avainsanat: sairaalahygienia, potilaan eristäminen, suojaeristys, potilasohjaus, omaisenohjaus, toiminnallinen opinnäytetyö

3 ABSTRACT Hirvonen, Minna and Jääskeläinen, Vilma. Person Close to You in Isolation How to act? Instructions to patient close relatives. 43 p., 2 appendices. Language:Finnish. Pieksämäki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Nursing. Degree: Nurse This thesis is working life oriented. Idea came from the thesis workshop from the head nurse of Pieksämäki, hospital surgical ward. Isolation instruction is aimed to patients close relatives, because there was not that kind of instruction on the wards. Instructions are suitable for guidance in the isolation situations. Two instructions were made according to normal isolation and protective isolation. Source material is about different microbes and hospital hygiene and patient and close relative guidance. The quality and functionality of the instructions were examined with inquiry. The inquiry was aimed to employees because there was no permission to make inquiry for patient close relatives. Per se both user groups are as valuable because both of them are using the instructions. Meeting with working life partner was the first step of doing the thesis. Was negotiated about the matter what thesis should include and what it should be like. After that was meeting with directional teacher. When all had the same opinion about things, project of thesis was started. Before doing the isolation instruction, was need to get acquainted with the source material. When the instruction was ready was those showed to the head nurses of wards. Good corrective suggestions came from them and wishes were fulfilled very strictly. When the isolation instructions and questionnaire were ready, those are taken to the wards. Introduction about the thesis was also kept on wards, so that workers in there could know how they should do the inquiry. Inquiry result was analyzed with SPSS- program and open question with content analyzing. Evaluation of the instructions quality was unanimous and mostly positive. Overy polite expressions and one picture mistake were the only things that workers commented on as thesis improving ideas. About the instructions functionality the workers didn t have any opinion. Was thought that it is because the instructions were not yet properly used on wards and there were not enough isolation situations during the time the inquiry was on the wards. It could be that none of the workers was yet using the instructions in the guidance situation. Hopefully instructions will be useful in wards. Keywords: hospital hygiene, patient isolation, protective isolation, patient guidance, close relative, functional thesis

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET OPINNÄYTETYÖN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Eristysohjeistusten kirjo Mikrobeista se kaikki alkaa Käsihygienia Eristykset Eristyskäytänteet Käytäntö puhdaseristyksessä Ohjaus sairaanhoitajan tehtävänä Potilasohjaus eristystilanteessa Omaisen ohjaus OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Opinnäytetyön prosessin kuvaus Produktion arviointi Kyselylomakkeen tulokset Arvioinnin luotettavuus OPINNÄYTETYÖN PROSESSIN ARVIOINTI POHDINTA LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Saatekirje osastolle Liite 2: Kyselylomake... 42

5 1 JOHDANTO Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö eli produktio. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen. Saimme idean opinnäytetyötorilla Pieksämäen sairaalan kirurgisen osaston osastonhoitajalta. Työmme on sosiaali- ja terveysalaan liittyvä. Raportissa selostamme työn prosessia ja oppimistamme, sekä produktion tuloksia. Alun perin ideana oli tehdä eristyskansio, mutta ajattelimme, että silloin se ei olisi kaikkien nähtävillä. Osastoilla on jo henkilökunnalle käytössä hygieniatyöryhmän laatimat ohjeet ja ne olivat mielestämme riittävät. Päädyimme siksi tekemään eristysohjeet potilaan omaisille, koska sellaista ei osastoilla vielä ollut. Potilaille ja omaisille tarkoitettuja ohjeita ei mielestämme koskaan voi olla liikaa. Aina tarvitaan lisää tietoa. Ohjetta käyttää työntekijä omaisohjauksen välineenä, ei sen korvikkeena. Omainen taas käyttää ohjetta lisäinformaation saamiseksi ohjaamisen jälkeenkin. Produktiomme puhuttelee sen käyttäjäryhmiä. Produktin toimivuutta olemme testanneet kyselylomakkeen avulla. Analyysimenetelmä on siis kvantitatiivinen. Kysely on tehty osastojen työntekijöille. Tutkimuslupaa olisi ollut hankala saada, jos kysely olisi kohdistettu omaisille. Pohdimme myös sitä, että otoksen koko olisi ollut huomattavasti pienempi, kuin mitä työntekijät pystyivät vastaamaan. Ohjetta käyttävät niin työntekijät kuin omaisetkin, siksi kyselyn kohdennuksella ei ole niin suurta merkitystä.

6 6 2 OPINNÄYTETYÖN TAUSTA, TARKOITUS JA TAVOITTEET Ehdotus opinnäytetyön aiheeseen tuli opinnäytetyötorilta Pieksämäen terveyskeskussairaalan kirurgisen osaston osastonhoitajalta. Kirurgian osastolta yhteyshenkilönä ja hankkeessa mukana ohjaajana on osastonhoitaja Pirkko Puustinen. Diakissa opinnäytetyömme ohjaavana opettajana toimii TtM, lehtori Mari Putkonen-Hutchins. Terveydenhuollossa tarvitaan selkeää tietoa potilaille ja potilaan omaisille siitä, kuinka toimia eristystilanteissa. Teimme omaisen ohjeen sekä tavalliseen että puhtaaseen eristystilanteeseen. Tarkoitus tavallisessa eristyksessä on suojella bakteerien leviämiseltä potilaita, heidän omaisiaan, työntekijöitä ja ympäristöä. Puhtaassa eristyksessä taas on tarkoitus suojella potilasta bakteereilta. Ohje toimii omaisohjauksen välineenä. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Esimerkiksi antibiooteille vastustuskykyisen MRSA-bakteerin aiheuttamat infektiot ovat lisääntyneet Suomessa. Ennen vuotta 2008 MRSA tapausten määrä oli laskussa, mutta nyt ne ovat taas lisääntymässä. KYSin tilanne on muuta Suomea parempi. Viime vuonna Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella rekisteröitiin 23 MRSA-tapausta. (Hämäläinen ) Hygieniahoitaja Hanna Gröger (2008) KYSin infektioyksiköstä 4620 on koonnut MRSA-tilastoja sisältävän esityksen. Se osoittaa Länsi-Pohjanmaan- ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien MRSA tapausten määrän olevan suurin suhteutettuna asukasta kohden. Opinnäytetyö syventää jo saatuja tietojamme omaisten ohjaamisesta, potilasohjauksesta, erilaisista tartunnoista ja hygieniasta. Kun tieto lisääntyy, voimme itse toimia työssämme paremmin. On sovittu, että ohje palvelee Pieksämäen terveyskeskussairaalan kirurgian osastoa, akuuttiosastoa, hoivaosastoa 1 sekä kuntoutusosastoa 2. Pieksämäen terveyskeskussairaalassa tutkimillamme osastoilla eristyshuoneita on vain kaksi, jotka sijaitsevat kuntoutusosasto kakkosella. Muutoin eristykset suoritetaan yhden hengen huoneessa tai tavallisessa potilashuoneessa ryhmäeristyksen ollessa kyseessä.

7 7 Aluksi oli suunniteltu, että ohjeet tulisivat vain kirurgian osastolle. Työ muuttui kuitenkin suunnittelussa sen verran, että se piti laajentaa koskemaan useampaa osastoa. Pelkästään kirurgian osastolta ei olisi saatu tarpeeksi materiaalia. Hankkeen kohderyhminä ovat niin osastojen työntekijät kuin eristyspotilaan omaiset ja potilas itse. Hyödynsaajana ovat kaikki osapuolet. Tämän hankkeen tarkoituksena on omaisen ja potilaan tietoisuuden lisääminen eristyskäytännöistä. Haluamme myös opastaa omaista toimimaan oikein eristystilanteessa. Ohjeen tavoitteena on omaisen ja potilaan pelkojen ja luulojen vähentäminen annetun informaation kautta. Koska eristysohje on potilas- ja omaisohjauksen väline ja hoitohenkilökunta on se, joka tiedon välittää, osaltaan työn tarkoituksena on myös parantaa näiden kolmen osapuolen vaikutussuhdetta. Omaisen ottaminen mukaan ohjaukseen on olennaista potilaan sen hetkisen tilanteen ja tervehtymisen kannalta, että myös tulevaisuudessa, kun potilas on jo kotona. Kun jokainen osapuoli toimii oikein eristystilanteessa, se suojelee sekä potilasta, omaista että työpaikan henkilökuntaa. Kaikkien toimiessa oikein, myös tartuntatapausten määrä vähenee. Riskinä on, että joku osapuoli laiminlyö ohjetta tai neuvontaa. Aivan opinnäytetyön suunnittelun alkuvaiheessa mietimme sitä, tekisimmekö useamman ohjeen, koskien kaikkia eristystyyppejä. Huomasimme kuitenkin, että se ei ole järkevää ajan ja resurssien puitteissa. Päädyimme tekemään kaksi ohjetta, koskien tavallista eristystä ja suojaeristystä. Kahden erillisen ohjeen tekeminen perustuu siihen, että omaisen olisi helpompi ymmärtää tiedot. Jos kaikki tiedot olisivat samassa ohjeessa, voisi se vaikeuttaa tietojen ymmärtämistä radikaalisti. 3 OPINNÄYTETYÖN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Opinnäytetyön teoria on valittu aiheemme sisällön perusteella. Olemassa on paljon erilaisia eristysohjeistuksia. Halusimme kuitenkin käyttää työssämme lähialueiden sairaanhoitopiirien laatimia ohjeita, sekä infektioiden torjuntaan liittyviä pääteoksia.

8 8 3.1 Eristysohjeistusten kirjo Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin kuuluva Kuopion Yliopistollinen Sairaala on julkaissut useita eristyksiä koskevia ohjeita. KYS päivittää ohjeitaan vuosittain tarpeen mukaan. KYSin laatimat ohjeet olivat melko uusia. Uusin ohje oli joulukuulta 2008 koskien pisaraeristystä. (Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri i.a.) Myös Etelä-Savon sairaanhoitopiirillä on käytössään eristysohjeita liittyen eri eristyksiin. Käytössä ovat kosketus-, pisara- ja ilmaeristykseen liittyvät toimet. Hygieniahoitaja Tynkkynen kertoi, että ohjeet perustuvat suurilta osin Infektioiden torjunta sairaalassa teokseen. He ovat myös jättäneet pois verivarotoimet omista ohjeistaan, koska ne vastaavat pääasiassa tavanomaisia varotoimia. (Sinikka Tynkkynen, henkilökohtainen tiedonanto, ) Hygieniahoitaja lähetti meille eristyksiä koskevat ohjeet, mutta emme saaneet niitä auki väärän tiedostomuodon takia. Pyynnöstämme huolimatta emme saaneet enää yhteyttä hygieniahoitajaan, koska hän on lomalla maaliskuun alkuun asti. KTL eli kansanterveyslaitos on julkaissut tietoa Suomen tartuntatautitilanteesta. Uusin raportti on vuodelta Se sisältää tilastoja erilaisista tartuntataudeista ja niiden esiintyvyydestä. 3.2 Mikrobeista se kaikki alkaa Ympäristössämme on lukematon määrä pieneliöitä eli mikrobeja, joita emme edes havaitse silmällä. Bakteerit, sienet ja alkueläimet ovat yksisoluisia mikrobeja, joita voidaan tarkastella valomikroskoopin avulla. Tumattomat bakteerit voivat muodostaa pesäkkeitä, jotka voi nähdä paljaalla silmällä. Alkueläimet ja sienet ovat puolestaan aitotumallisia mikrobeja. Mikrobeihin katsotaan kuuluvaksi myös soluttomat virukset. Virukset ovat muita mikrobeja pienempiä eivätkä kykene itsenäiseen elämään vaan tarvitsevat isäntäsolun lisääntyäkseen. (Karhumäki, Jonsson & Saros 2005, 21.) Mikrobeilla on ollut keskeinen merkitys elämän ja sen edellytysten kehittymiselle. Suurin osa mikrobeista on hyödyllisiä ja osa jopa välttämättömiä ihmi-

9 9 sen elinympäristön tasapainolle. Jotkin mikrobit toimivat ravintoketjuissa hajottajina, toiset taas valmistavat raaka-aineita muiden eliöryhmien käyttöön. Jotkin harvat mikrobit ovat ihmiselle haitallisia, koska ne aiheuttavat infektiotauteja. (Karhumäki ym. 2005, 21.) Mikrobit löysi mikroskoopin kehittäjä Antoni van Leeuwenhoek ( ). Eri mikrobiryhmiä on tunnistettu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Ranskalainen kemisti Louis Pasteur ( ) ja saksalainen lääkäri Robert Koch ( ) ovat kliinisen mikrobiologian uranuurtajia. He olivat ensimmäisiä, jotka osoittivat mikrobien aiheuttavan infektiotauteja. He ovat myös mikrobien kasvatusalustojen kehittäjiä. Jo tuhansien vuosien ajan on tunnettu virus- ja bakteeritauteja, mutta virusten varsinainen olemassaolo keksittiin vasta noin 100 vuotta sitten. Bakteeria pienemmän eliön eli viruksen löytäjinä olivat venäläinen D. Ivanovski ja hollantilainen M. Beijerinck. Rokotteita kehiteltiin jo ennen viruksien löytymistä. Isorokkorokote kehitettiin 1700-luvulla ja rabiesrokote 1800-luvulla. Suomessa virustauteja on tutkittu vasta noin 70 vuoden ajan. (Heikkilä 2002, ) Infektiotaudit ovat levinneet erityisesti sota-aikoina. Keskiajalla ja 1700-luvulla oli epidemiana rutto eli musta surma, joka tarttui rotista kirppujen välityksellä ihmisiin. Rutto tappoi Euroopan väestöstä noin kolmanneksen. Eri puolilla maapalloa on myös ollut isorokko, kuppa, lavantauti, kolera, tuberkuloosi, pilkkukuume ja espanjantautiepidemioita. Espanjantauti tappoi ensimmäisen maailmansodan aikana 20 miljoonaa ihmistä. Nykyaikana yleisimpiä infektiotauteja ovat AIDS, legioonalaistauti, borrelioosi ja verenvuotokuumeet. Uusia infektiotauteja syntyy kokoajan matkailun ja ihmisten luonnolle aiheuttamien asioiden vuoksi. Myös ilmaston lämpeneminen vaikuttaa mikrobien pärjäämiseen niille epäominaisissa ympäristöissä luvun suurimpia ongelmia ovat aiheuttaneet hullun lehmän tauti eli BSE, sekä hepatiitti- ja HIV-epidemiat. (Heikkilä 2002, ) 3.3 Käsihygienia Kosketustartunta on yleisin infektioiden leviämistapa. Sen vuoksi niin terveydenhuoltohenkilöstön kuin muidenkin sairaalassa liikkuvien on pidettävä huolta hyvästä käsihygieniasta. Käsihygienia on olennaisin osa infektioiden torjuntaa. Käsihygieni-

10 10 an tarkoitus on vähentää mikrobien siirtymistä henkilöstä toiseen. Yleisesti ymmärretään, että sillä tarkoitetaan pelkästään käsien pesemistä saippualla ja vedellä. Nykyään kuitenkin suositellaan käsien pesua ainoastaan silloin, kun kädet ovat näkyvästi likaiset. Käsihuuhdetta tulee käyttää ennen ja jälkeen potilaskontaktin. Alkoholipitoinen käsihuuhde desinfioi mikrobit huolellisemmin kuin käsien peseminen. Käsihuuhde voi joskus jättää käsiin tahmeuden. Silloin voidaan huuhdella käsiä vedellä ilman saippuapesua. (Syrjälä, Teirilä, Kujala & Ojajärvi 2005, ) Suojakäsineiden käyttö kuuluu potilashoitoon. Hanskoja ei saa pestä tai desinfioida. Ne ovat potilaskohtaisia, työvaihekohtaisia ja kertakäyttöisiä. (Syrjälä ym. 2005, ) Käsineet puetaan desinfioituihin kuiviin käsiin. Kun riisutaan likaiset käsineet, kädet desinfioidaan myös silloin. (Iivanainen ym. 2001, 94) Käsien ihon hoito on myös tärkeää. Käsihuuhteen runsas käyttö pitää kädet yleensä hyvässä kunnossa ilman perusvoiteitakin, mutta osa henkilöstöstä saattaa tarvita perusvoidetta. Kädet voivat kuivua erityisesti kylminä ja kuivina kausina. Perusvoiteen käyttö palauttaa ihon suojakerroksen nopeammin ennalleen. Perusvoiteen käyttö ei heikennä käsihuuhteen tehoa. Perusvoide pitää yllä ihon normaalia mikrobiflooraa ja suojaa käsien mikrobipuolustusta. (Syrjälä & Lahti 2005, 104.) 3.4 Eristykset Tartuntatautitapauksia on vuosien varrella yhä enemmän. Myös eristysten määrä sairaaloissa on kasvanut niiden myötä. Eristyskäytänteiden ja eristysohjeiden historia on vasta 200 vuotta vanha. Tartuntatauteja on ollut kautta historian. Suomessa Kansanterveyslaitos on kuitenkin julkaissut tartuntatautitilastoja vasta vuodesta 1995 lähtien Eristyskäytänteet Ensimmäisiä eristysohjeita julkaistiin 1800-luvun lopulla. Jo vuonna 1915 amerikkalaisissa ohjeissa tuotiin esille suojainten merkitys. CDC (Centers for Disease Conrol and Prevention USA:ssa) julkaisi ensimmäisen eristysohjeensa vuonna Näiden ohjeiden pohjalta eristyskäytäntö oli joko luokka- tai

11 11 sairauspohjainen. Lähinnä HIV-epidemian myötä otettiin ohjeissa käyttöön 1980-luvun lopulla ns. yleiset varotoimet (universal precautions)., jotka perustuivat ajatukseen, että varotoimia toteutetaan kaikessa potilashoidossa, koska on mahdotonta tietää jokaisen potilaan tartuttavuutta. CDC: n asettama ohjetyöryhmä, Healthcare Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC) kehitti 1990-luvun puolivälissä uuden eristysohjeen, jonka tavoitteena oli 1. olla epidemiologisesti perusteltu 2. huomioida kaikki sairaalainfektioita aiheuttavien mikrobien siirtymisessä tärkeät elimistön nesteet, eritteet ja kudokset 3. sisältää asianmukaiset toimenpiteet pisara-, ilma- ja kosketustartunnan varalta 4. olla niin yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen kuin mahdollista 5. käyttää uusia nimityksiä sekaannusten välttämiseksi. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, 646.) Suomessa vanhimmat sairaalarakennukset on rakennettu 1800-luvun puolella, suurin osa puolestaan jo vuosikymmeniä sitten. Sairaalojen potilashallit edistivät tarttuvien tautien etenemistä luvun puolivälin jälkeen sairaaloiden suunnittelussa pyrittiin pienempiin huonekokoihin potilashallien sijaan. Viime vuosisadan puolivälin paikkeilla rakennetuissa sairaaloissa osastoilla on potilashuoneita, joissa 1-6 vuodepaikkaa. (Anttila 2006, ) Tarttuvien tautien merkitys kansalaisten terveyteen on vieläkin suuri, vaikka niihin kuollaan nykyään melko harvoin. Tartuntataudit ovat harvinaistuneet lääkehoidon, rokotusten, aseptisen tiedon ja ympäristöterveydenhuollon kehittymisen myötä. Harvinaistuneiden tautien tilalle on tullut vaikeammin hoidettavia tartuntatauteja, jotka leviävät erittäin helposti.(anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2009, 129.) Nykyajan sairaaloissa potilaiden vaihtuvuus on suurta. Siitä syystä sairaaloiden rakenne tulisi olla sellainen, että mikrobien siirtyminen potilaista toiseen, henkilökunnasta potilaisiin tai ympäristöstä potilaisiin olisi mahdollisimman hankalaa. Sairaalainfektioita pyritään vähentämään erilaisilla toimilla, jotka perustuvat viimeisimpään tutkittuun tietoon mikrobeista. Keskeisimmät tartuntatavat ovat kosketus-, pisara- ja ilmatartunta. Ajankohtaisin kosketuseristystä vaativa mikrobi on tällä hetkellä MRSA-bakteeri. MRSAn leviämistä pyritään estämään siten, että bakteerin kantajat sijoittamaan samaan huoneeseen, jossa on oma WC ja suihkutila. Potilaiden hoito ahtaissa tiloissa ylipaikoilla ja henkilökunnan alimiehitys lisäävät MRSA-bakteerin ja muidenkin sairaalamikrobien siirtymistä potilaasta toiseen. (Anttila 2006, 106

12 ) Muita nykyajan ongelmamikrobeja potilaalle ovat VRE, ESBL, Clostridium difficele ja Noro. Vaikeasti hoidettavia mikrobeja henkilökunnalle ovat MDR-TBC, MRSA, Noro, SARS ja lintuinfluenssa. Henkilökunnan tulee tietää mitä eristyksiä koskevissa ohjeissa sanotaan ja mistä ne yksikössä löytyvät. Heidän tulee myös osata toimia ohjeiden mukaan. Potilaan kohdalla on tärkeä muistaa, ettei eristetä potilasta vaan tautia. Potilaan tulee taudistaan huolimatta saada tarvitsemansa hyvä hoito ja hänelle tulee kertoa eristyksen merkityksestä ymmärrettävästi. (Teräsvirta , 1-2.) Mikrobien leviämisen estotoimenpiteet jaetaan kahteen tasoon. Tavanomaisia varotoimia suositellaan käytettävän kaikkien potilaiden hoidossa. Tavanomaisien varotoimien tarkoituksena on estää mikrobien siirtymistä työntekijöiden, potilaiden ja vierailijoiden välillä. Hoitokäytäntöä suositellaan riippumatta siitä, onko potilaalla infektiota vai ei. Toimiin kuuluvat käsihygienia ja yleisesti hyväksytyt toimintatavat ja toimiminen eritteiden kanssa. Toinen taso on varsinainen potilaan eristäminen ja verivarotoimet. Eristämisen tarkoitus on estää sairauksia aiheuttavien mikrobien tarttumista potilaaseen, vierailijoihin ja työntekijöihin. Tavallisen eristyksen tarkoituksena on estää antibiooteille resistenttien mikrobien leviämistä potilaasta muihin henkilöihin. Puhdaseristys tarkoittaa potilaan suojaamista mikrobeilta. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, 646.) Eristysluokkia on kolme ja ne ovat ilma-, pisara- ja kosketuseristys. Kaikissa eristyksissä noudatetaan tavanomaisia varotoimia, mikä koskee käsihygieniaa. Käsien desinfektio ennen ja jälkeen potilaskontaktin tulee suorittaa riippumatta eristyksen laadusta. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, ; Teräsvirta , 3.) Suojautuminen on jokaisessa eristyksessä erilaista. Suojakäsineitä käytetään käsiteltäessä eritteitä, rikkinäistä ihoa, limakalvoja, potilaan kontaminoituneita alueita ja kanyylien laitossa. Ainoana poikkeuksena kosketuseristys, jolloin hanskat laitetaan ennen huoneeseen menoa moniresistentin bakteerin ollessa kyseessä. Muoviesiliinaa tai suojatakkia käytetään, kun on vaara roiskeista, kosketuseristyksessä lähihoidossa ja kosketus-, pisara- ja ilmaeristyksessä lasten hoitotoimenpiteissä. Kirurgista suunenäsuojusta käytetään, kun on vaara roiskeista, pisaraeristyksessä myös lähihoidos-

13 13 sa. Ilmaeristyksessä suu-nenäsuojusta tulee käyttää, kun on kyse vesirokko-, vyöruusu- ja tuhkarokkopotilaista. Hengityssuojainta käytetään vain ilmaeristyksen ollessa kyseessä. Kaikki huoneeseen menevät käyttävät FFP-2 tai FFP-3 luokan suojainta. Silmäsuojusta käytetään kun on vaara roiskeista. Eristyspotilaalla on yhden hengen huone, jossa on oma wc ja pesutila. Ilmaeristyksessä olevan potilaan huoneessa on lisäksi oltava sulkutila. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, ; Teräsvirta , 3.) Normaalille potilaalle tai verivarotoimissa henkilöllä on oma huone vain silloin, kun hän tahraa eritteillä ympäristöään. Potilasnäytteet merkitään vain jos verivarotoimet ovat kyseessä. Näytteenottajan tulee käyttää suojaimia riippumatta potilaan tilanteesta. Tutkimusyksikölle tulee tiedottaa potilaasta, jos sillä on merkitystä työskentelyn kannalta. Hoito toimenpideosastolla tapahtuu osaston ohjeiden mukaan. Esimerkiksi kirurgisella osastolla eristyspotilas leikataan viimeisenä. Tutkimus ja hoitovälineet ovat yleensä kertakäyttöisiä. Käytetyt instrumentit puhdistetaan ja steriloidaan dekossa tai välinehuollossa. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, ) Pisaraeristyksessä ja ilmaeristyksessä varataan huoneeseen omat tutkimus- ja hoitovälineet. Huoneiden jätteet pakataan huolellisesti. Tartuntavaarallinen jäte merkitään ja käsitellään sairaalan ohjeiden mukaan. Huoneen siivoaminen tapahtuu yleispuhdistusaineella ja eritetahrat puhdistetaan klooripitoisella aineella. Kosketus-, pisara- ja ilmaeristyksessä huoneessa tulee olla omat siivousvälineet ja kertakäyttöiset siivousliinat. Vuodevaatteiden ja ruokailuvälineiden suhteen ei ole rajoituksia. Viihdytysvälineet tulee aina puhdistaa ja desinfioida (koneessa tai kemiallinen puhdistus, jos mahdollista). Joskus viihdytysvälineet voidaan myös hävittää. Eritteet voidaan kaataa viemäriin tai tarvittaessa ne pakataan vuotamattomaksi. Likapyykki pakataan huolellisesti ja tartuntavaarallinen pyykki merkitään ja käsitellään sairaalan ohjeiden mukaan. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, ) Käytäntö puhdaseristyksessä Puhdaseritystä käytetään joko immuuunivajeisten tai immuunipuutospotilaiden kohdalla. Infektiovastustuskyky voi alentua joko jonkun perustaudin takia tai sairauden hoidon vuoksi. Immuunipuutospotilaita ovat syöpää tai veritauteja sairastavat, syn-

14 14 nynnäisesti immuunipuutostilaiset, elin- tai kudossiirrännäisen saaneet, monivammaja maksakirroosipotilaat, HIV-potilaat sekä potilaat, joilta on poistettu perna. Lisäksi autoimmuuni- ja sidekudostaudit, kuten LED ja reuma, ovat lisänneet immuunipuutospotilaiden määrää. (Nikoskelainen & Salonen 2005, ;0 Teräsvirta ) Immuunipuutospotilaalle tavallisuudesta poikkeava tai harmittomana pidetty mikrobi voi aiheuttaa vakavan infektion. Infektioiden eteneminen on potilaalla usein rajua ja ennalta arvaamatonta. Usein hoitoa joudutaan jatkamaan pitkiä aikoja, mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Suojaeristys on käyttökelpoinen kantasolusiirron yhteydessä ja erityisesti syvän neutropeniavaiheen aikana. (Nikoskelainen & Salonen 2005, ) Immuunipuutospotilas on sijoitettu yhden hengen huoneeseen, joka on ylipaineistettu ja siinä on HEPA-suodatus, sekä oma WC ja suihku. Hoitovälineet ovat huonekohtaisia. Henkilökunta ei saa käyttää töissä ollessaan sormuksia, rannekelloja eikä nenäkoruja, myöskään infektoituneena ei saa hoitaa kyseisiä potilaita. Lähihoidossa ja näytteenotossa käytetään suojakäsineitä, esiliinaa tai suojatakkia. Potilaan hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta pidetään huolta tai itse toimivaa henkilöä kehotetaan huolehtimaan siitä itse. Myös kanyylit hoidetaan säännöllisin väliajoin. Syvästä neutropeniasta kärsivä viedään tutkimuksiin siten, että hänellä on suu-nenäsuojus. Kyseisille henkilöille ruuan tulee olla kuumennettua. Kiellettyjen ruokien listalle kuuluvat tuoresalaatit, pastöroimattomat tuoremehut, kotikalja, kotisima, pakastemarjat, yrttimausteet, pähkinät ja kuorimattomat hedelmät ja vihannekset. Käsihygieniasta huolehtiminen on tärkein osa infektioiden torjuntaa. (Nikoskelainen & Salonen 2005, ; Teräsvirta Helena ) 3.5 Ohjaus sairaanhoitajan tehtävänä Terveyteen ja sairauteen liittyvä ohjaus kuuluu sairaanhoitajan työhön, sillä he ovat lähinnä potilasta työtä tehdessään. Hyvän hoitotyön yksi peruspilari on onnistunut ja tavoitteellinen vuorovaikutus potilaan ja hoitajan välillä. Ammatillinen vuorovaiku-

15 15 tus kuuluu hoitajan taitoihin. Viestintä on tuloksellista potilaan hyötyessä hoitajan teoista ja sanoista. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001, ) Hoitotyössä pitäisi olla tarpeeksi aikaa potilaalle. Kun hoitaja viettää aikaa potilaan vierellä tekemättä mitään toimenpidettä, se kertoo potilaalle kiinnostuksesta ja huolenpidosta. (Iivanainen ym. 2001, 58; Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, ) Onnistunut potilasohjaus riippuu siitä, millainen kyky hoitajalla on antaa ohjausta ja miten hyvin ohjaustilanne on suunniteltu ja valmisteltu. Hoitaja kuuntelee potilasta ja samalla kartoittaa psyykkistä ja fyysistä hoidon tarvetta. Näin asiakkaan luottamus lisääntyy ja hän pystyy avautumaan hoitajalle. (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 2007, 70; Torkkola ym. 2002, ) Vuorovaikutuksellinen tukeminen on tilanne, jossa hoitaja tukee ihmisen tietoista puolta ja voimavaroja. Se vaatii usein perehtymistä asiakkaan elämäntilanteeseen, mutta tukeminen voi olla myös hetken empaattista kuuntelua. Potilas saa itse määritellä, miten paljon hän tuo menneisyyttään nykytilanteeseen. (Vilen, Leppämäki & Ekström 2002, 24.) Potilaan tarpeita ja ohjauksen tavoitteita täsmennetään aina ohjaustilanteessa, jossa ohjattava ja ohjaaja keskustelevat tasavertaisesti. Jokaisella potilaalla on erilaiset kyvyt vastaanottaa ja omaksua ohjausta. Silti pyritään tukemaan potilasta luottamaan omiin kykyihinsä ja kannustamaan toimimaan itse. Ohjauksen tulee herättää mielenkiintoa ja siksi havainnollistaminen on tärkeä osa ohjauksen toteuttamista. (Torkkola ym. 2002, ) Nykyään potilaiden ohjaamiseen on yhä vähemmän aikaa lyhentyneiden hoitoaikojen takia. Laki kuitenkin määrää, että potilaalla on oikeus saada tietoa omasta terveydentilastaan ja hoidostaan ymmärrettävästi. Laadukas potilasohjaus voi toimia potilaan tukena siten, että hän ottaa vastuuta terveydestään, ehkäisee lisäsairauksia ja selviytyy kotona sairaalahoidon jälkeen. (Kääriäinen 2007.) Ohjaukseen vaikuttaa monia erilaisia asioita, toiset edistävät ohjausta, toiset estävät sitä. Ohjaustilanne, ohjaajan toiminta ja potilaan tulkinta ja vastaanottokyky vaikuttavat tilanteeseen. Ohjaukseen käytettävä aika on usein lyhyt ja sen vuoksi se on suunniteltava ohjaus siten, että lyhyessäkin ajassa on mahdollista käydä tärkeät asiat läpi. Tilanteessa, jossa potilas ei voi ymmärtää ohjausta tai ei halua vastaanottaa sitä,

16 16 voidaan ohjausta antaa hänen omaiselleen tai muulle henkilölle, joka on vastuussa potilaan jatkohoidosta. (Torkkola ym. 2002, ) Potilasohjauksessa ei ole syytä sivuuttaa omaisten tai läheisten tiedon tarvetta. Hoitajan tulee kysyä potilaalta, haluaako hän omaisensa tai läheisensä mukaan ohjaukseen. vanhuksen ottavat usein omaisensa mukaan ohjaustilanteeseen, koska jatkohoidon onnistuminen on myös omaisen vastuulla. (Torkkola ym. 2002, ) Hoitajalla on hallussaan alansa tietotaito ja asema hoidon edellyttämistä valtuuksista ja resursseista. Hoitaja osaa sen, mitä hänen asiakkaansa ei osaa. Se mihin potilas emotionaalisesti sidoksissa, osaa hoitaja ottaa etäisyyttä. Potilas on oman elämänsä asiantuntija ja omaiset hänen tukiverkkonsa. Ammattiroolin haittapuoli on se, että tunnekontakti jää joskus ohueksi. Suhde voi muodostua yksisuuntaiseksi, passivoivaksi ja aiheuttaa riippuvuutta. Joskus se saattaa myös muuttua vallankäyttösuhteeksi. Hoitaja tuo suhteeseen myös oman persoonansa. Myönteisen hoitosuhteen avoimuus ja luottamus syntyvät juuri persoonatason kosketuksesta. (Iivanainen ym. 2001, ) Vuorovaikutuksessa tulee olla tilaa tunteille ja ajatuksille. Tärkeintä on se, että potilas voi kokea voimaantumista. Siksi on tärkeää palata asioihin aina myöhemmin jälkeenpäin ja tarkastella potilaan nykytilannetta. Kumpikin osapuoli voi tilanteessa tuoda ilmi oman mielipiteensä tavoitteiden saavuttamisesta ja hoidon onnistumisesta. Jokaisella osapuolella tulee olla mahdollisuus antaa palautetta ja saada sitä.(vilen ym. 2002, 22.) Ohjauksen lopuksi arvioidaan aina ohjauksen toteutumista eli sitä, saiko potilas ohjauksesta kaiken tarvitsemansa. Jos näin on, niin silloin ohjaus on ollut onnistunutta. (Torkkola ym. 2002, ) Potilasohjaus eristystilanteessa Kun on kyse sairaalabakteerista, on se usein saatu hoitopaikasta tai muualta ennen tulovaihetta. Omaiset eivät välttämättä uskalla mennä tapaamaan potilasta tai sitten eivät miten tiedä miten huoneessa tulee käyttäytyä. Potilas kokee monesti eristyksessä yksinäisyyttä, kun huoneeseen harvoin mennään. Siksi ohjausta on hyvä antaa

17 17 tällaisissa tilanteissa. Omaisen ja potilaan, sekä hoitajan on hyvä tietää, miten tartunnalta voi suojautua. Yleensä eristystilanne aiheuttaa ahdistusta ja huolta sekä potilaiden että omaisten kohdalla. Asianmukaisella ohjauksella ahdistusta voidaan kuitenkin vähentää. Potilaalle tulee ymmärrettävästi selvittää hänen sairastamansa taudin riskit ja selittää kyseisen eristyksen tarkoitus hänen kohdallaan. Eristyksen teho riippuu sen toteutuksesta. Potilaan tulee ymmärtää, mikä hänessä tartuttaa ja mitä ja miten eristyssuojaimia käytetään. Tulee myös selittää, miksi hänen liikkumisvapauttaan mahdollisesti rajoitetaan. Potilaalle tulee myös selittää, että hänen tulee käyttää henkilökohtaisia hygienianhoitovälineitä. Potilaalle tulee kertoa myös se, miten hän itse voi estää tartunnan leviämistä. Muun muassa hengitysteiden välityksellä leviävissä taudeissa potilasta ohjataan yskimään ja aivastamaan kertakäyttönenäliinaan ja peittämään silloin suunsa tiiviisti. Nenäliina laitetaan muovipussiin ja desinfioidaan kädet. (Ylipalosaari, Mäkeläinen & Kujala 2005, 651, 653.) Omaista tulee ohjata suojainten käytössä ja huoneessa toimimiseen liittyvissä asioissa. Suojautumisen tärkeyttä tulee korostaa, koska mikrobit leviävät helposti. Omaiselle voi antaa informaatiota potilaan tilanteesta, jos potilas on antanut siihen luvan. Kirjallinen ohje auttaa suullista ohjaustilannetta. Ohjaustilanteessa ei välttämättä omaiselle tai potilaalle jää paljonkaan mieleen, joten kirjallisen ohjeen saatuaan, he voivat käydä asioita uudelleen läpi. Kun kyseessä on puhdaseristys, on ohjaaminen hieman erilaista. Potilasta neuvotaan pitämään huolta omasta hygieniastaan. Tulee kertoa ettei hänen tulisi käyttää mitään hygieniavälineitä tai tarvikkeita muiden kanssa (esim. hammastahna), koska niistä hän voi saada itselleen haitallisia mikrobeja. Osastolla liikkumisen tulisi olla mahdollisimman vähäistä, jos kyseessä on tavallinen osasto jossa liikkuu sairaita henkilöitä. Erityisesti käsihygieniaan neuvotaan kiinnittämään huomiota, koska kosketustartunta on yleisin mikrobien välittymisen tapa. Hänen tulisi käyttää käsihuuhdetta ennen ruokailua, muiden ihmisten kanssa oltuaan, huoneen ulkopuolella käydessään ja wc käynnin yhteydessä. Myös ihon ja limakalvojen hoito, sekä kanyylien hyvä hoito on tärkeää. (Nikoskelainen & Salonen 2005, 375)

18 18 Omaisia tulee myös ohjata. Omaisille kerrotaan, että halutessaan tavata omaisensa tulee vierailijan olla terve. Ja terveenäkin lähikontaktissa hänen tulee käyttää suojaimia, esimerkiksi osallistuessaan potilaan hoitamiseen. Omaisille tulee myös kertoa, että jos halutaan tuoda tuliaisia, on niiden oltava uusia ja puhtaita. Elintarvikkeiden tuomisessa tulee omaisen olla tarkkana ja tuoda vain kypsennettyjä tuotteita. Myös omaisen on kiinnitettävä huomiota käsihygieniaan ja desinfioitava kätensä ennen huoneeseen menemistä ja sen jälkeen. (Pirkko Puustinen, henkilökohtainen tiedonanto i.a.) Omaisen ohjaus Vuorovaikutuksen onnistumiseen vaikuttaa hoitosuhteessa monta tekijää. Tärkeimpiä niistä ovat ohjattava-hoitaja suhde, fyysinen ympäristö ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat hoitotyön eettiset periaatteet ja muut periaatteet. Hyvän ohjattava-hoitaja suhteen muodostuminen riippuu siitä miten osapuolet sitoutuvat toimintaan. Hoitajan tulee huomioida ohjattavan toiveet ja toimia sen mukaan. Hoitaja auttaa näkemään voimavarat, lisää itsetuntemusta ja antaa informaatiota. Jokaisella osapuolella on oma kokemus ja näkemys läpikäytävästä asiasta. Asioita voidaan tarkastella molempien osapuolien perspektiivistä ja löytää asioista merkityskokonaisuuksia. (Lipponen, Kyngäs & Kääriäinen 4/2006, ) Potilas- ja perhekeskeisyydellä tarkoitetaan että hoitotyössä edistetään potilaan ja hänen omaistensa hyvinvointia heidän tilanteensa mukaan. Hoitamisessa potilas ja hänen omaisensa ovat toiminnan keskipisteenä. Vain tuolloin voidaan puhua perhekeskeisestä hoitamisesta. Omahoitajuus mahdollistaa perheen hyvän hoitamisen parhaalla mahdollisella tavalla. Hoitaja ottaa aina ensisijaisesti huomioon potilaan ja hänen tarpeensa, sekä toiveet omaisten osallistumisesta hoitoon. Tuolloin voidaan puhua myös yksilövastuisesta hoitotyöstä. (Åstedt-Kurki, Paavilainen & Pukuri , 31.) Joskus potilaan omaiset tuntevat itsensä osastolla ulkopuolisiksi ja vieraiksi. Perhe ei voi olla luontevasti perhe osastolla. Jotkut saattavat kokea myös olevansa haitaksi osaston toiminnalle. Perheenjäsenet eivät useinkaan riittävästi tunne osaston toimintaa, omaa osallistumismahdollisuuttaan ja rooliaan. Siksi olisi hyvä, jos hoitohenki-

19 19 lökunta ottaisi potilaan läheisen kumppanina ja omaksuisi omaisen potilaan hoitamisen voimavaraksi. (Åstedt-Kurki, Jussila, Koponen, Lehto, Maijala, Paavilainen & Potinkara 2008, ) Perheen toiminnalla on merkitystä potilaan sairauksien ennaltaehkäisyssä ja paranemisessa. Omaisilla on merkittävä vaikutus potilaan hyvinvointiin ja sen takia hoitajien tulisi huomioida myös heidän tarpeensa. Omainen kokee usein läheisen vaikean sairauden kriisinä. Se, miten omainen kykenee hallitsemaan tilannetta ja omaa ahdistustaan, riippuu siitä, miten hän näkee potilaan voinnin, potilaan sairauden hoidon toteutumisen ja ennusteen. Jotta omainen jaksaisi tukea potilasta ja sopeutuisi uuteen tilanteeseen, tarvitaan henkilökunnan apua ja tukea. Hoitohenkilökunnan on siksi osattava arvioida potilaan kokonaistilannetta ja sen pohjalta omaisen tiedon ja tuen tarvetta. On pyrittävä antamaan yksilöllistä tukea. (Lipponen ym. 2006, ) Perhe on aina itsensä asiantuntija ja sitä pitää arvostaa ja kuunnella kaikissa perhettä koskevissa suunnitelmissa ja päätöksissä. Hoitotyössä tulee ottaa potilaan sosiaalinen verkosto huomioon kaikissa tilanteissa. Henkilön sairastuminen vaikuttaa myös muihin perheenjäseniin ja perheen arkeen. Perheellä ei nykyään ole yksiselitteistä määritelmää. Tärkeintä on se, mikä on potilaan kokemus hänen perheestään ja kokemus siitä, että juuri hänelle läheiset henkilöt saavat osallistua hoitoon. (Vilen, Leppämäki & Ekström 2002, ; Paunonen & Vehviläinen Julkunen 1999, ) Perheellä tulee olla kokemus siitä, että heilläkin on valtaa potilaan asioihin. Jokaisella perheenjäsenellä on kuitenkin arvokasta tietoa potilaasta ja asioita voidaan tuolloin tarkastella laajemmasta näkökulmasta. Tuloksiin päästään yhdessä. Perheen ei tule olla asiantuntijaverkoston pelinappula. (Vilen ym. 2002, 152; Paunonen & Vehviläinen Julkunen 1999, 18.) Työryhmä on tutkimusten, teoriatietojen ja keskustelujensa pohjalta laatinut suositukset omaisen ohjaukseen. Tämä tutkimus on osa suurempaa kokonaisuutta. Lähtökohtana on se, että usein potilaan omaiset kärsivät potilaan sairastuttua, sekä fyysisesti että henkisesti. Tällöin he ovat tiedollisen ja emotionaalisen tuen tarpeessa. Hoitaja arvioi potilaan tilannetta ja sen perusteella antaa tietoa omaiselle. Tiedollisella tuella tarkoitetaan tietojen antamista, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöä ongelmanratkaisussa. Tiedollisen tuen lähtökohtana ovat omaisen aikaisemmat tiedot asi-

20 20 asta, kyky vastaanottaa ja tulkita tietoa ja suhteuttaa sitä nykyiseen tilanteeseen. Kun hoitaja antaa emotionaalista tukea, on ymmärrettävä omaisen tilanne ja arvioitava omaisen sopeutumisen vaihe. Emotionaalinen tuki on kuuntelemista, keskustelemista, omaisen tunteiden hyväksymistä, lähellä oloa ja realistisen toivon ylläpitämistä. Omaisen saadessa ohjausta ja osallistuttua hoitoon, potilaan sairauden tuottama stressi ja ahdistus vähentyvät. Myös potilaan sairaalassaoloaika lyhenee ja kotihoidon osuus lisääntyy. (Lipponen ym. 2006, ) Ohjaaminen on aina prosessi ja sen tulee jatkua koko hoitosuhteen ajan. Hoitaja suunnittelee, millaista ohjausta hän aikoo antaa ja millaista muuta materiaalia hän siinä käyttää. Materiaali voi olla esimerkiksi kirjallinen ohje, kuten työmme on. Kirjallinen ohje toimii ohjauksen välineenä, ei sen korvikkeena. Kirjallisen ohjeen lisäksi tarvitaan aina myös suullinen ohjaustilanne. Ohjaustilanteen ja paikan tulee olla rauhallinen ja antaa tilaa asioiden läpikäymiselle. Tämä on usein hankalaa sairaalaosaston hälinässä. Jos ohjaustilanne on onnistunut hyvin, se mahdollistaa ja rohkaisee potilaan ja omaisen päätöksentekoon. Ne lisäävät myös omaisen ja potilaan valmiuksia itsehoitoon. Ohjauksen onnistumista tulee arvioida. Tilanteiden läpikäynti on hyödyksi siinä mielessä, että voidaan suunnitella mitä voitaisiin ohjauksessa vielä kehittää ja kuinka parantaa sen jatkuvuutta. Ohjausprosessi on aina kirjattava potilaan hoitosuunnitelmaan. (Lipponen ym. 2006, ) 4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Vilkan ja Airaksisen (2003) mukaan projekti on aina tietyn aikaa kestävä prosessi. Työ voi olla osa jotain isompaa hanketta tai tähdätä kertaluontoiseen tulokseen. Meidän työmme on kertaluontoinen. Olemme käsitelleet prosessia siltä osin mitkä siinä ovat olleet tärkeimpiä asioita. Prosessi kokonaisuudessaan on ollut aikaa vievä, mutta erittäin mielenkiintoinen ja antoisa.