LISÄKYSYMYKSET (HE 92/2018 vp, vastauksissa huomioitu myös 18.9 toimitettu Sanasto ry, Medialiitto ry:n ja Kopiosto ry:n yhteislausunto)

Transkriptio

1 LISÄKYSYMYKSET (HE 92/2018 vp, vastauksissa huomioitu myös 18.9 toimitettu Sanasto ry, Medialiitto ry:n ja Kopiosto ry:n yhteislausunto) 1) Onko valmisteilla tai näköpiirissä tilaisuutta jossa tekijän 17 :n mukaiseen korvausoikeuteen liittyvät seikat voidaan ratkaista? Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista on varauduttu tekemään aina kun siihen on tarvetta. Usein lakialoitteiden taustalla on direktiivien edellyttämien muutosten saattaminen voimaan kansallisessa laissa. Resurssisyistä lainmuutoksia pyritään tekemään useampia samassa yhteydessä. Korvausoikeuden uudistamisesta on kuitenkin esitetty monia eri vaihtoehtoja. On esitetty toisaalta, että korvauksen tulisi kattaa kaikki direktiivin sallimat saavutettavassa muodossa olevat kappaleet, jolloin korvausoikeus laajenisi merkittävästi nykyisestä. Toisaalta on esitetty, että äänikirjoja koskevaa nykyistä korvausoikeutta tulisi pelkästään päivittää kattamaan myös rajoituksen nojalla tarjottavat saavutettava suoratoistopalvelut. OKM katsoo, että kummassakin tapauksessa asiaa on selvitettävä tarkoin ja lopputuloksen on oltava johdonmukainen myös lukemisestedirektiivin vaatimusten valossa. Luontevin ajankohta korvausoikeutta koskeville muutoksille olisi sen jälkeen, kun EU:n komissio on arvioinut direktiivin vaikutuksia. 2) Mikä on kustannusarvio sille, että tekijöiden korvausoikeutta laajennetaan tai päivitetään? Nykyinen 17 :n 3 mom. perustuva tekijälle kuuluva korvausoikeus on kapea-alainen ja säädetty siksi, että tietyissä tilanteissa oli katsottu, että näkövammaiselle pysyvästi jäävä kappale voisi vaikuttaa kielteisesti Suomen pieniin kirjamarkkinoihin. Hallituksen esityksessä ei ole tehty kustannusarviota korvausoikeuden laajentamisesta, koska direktiivin voimaansaattaminen ei ole sitä edellyttänyt. Ilman johdonmukaista ja riittävää valmistelua korvausoikeuden laajentamisesta voi aiheutua merkittäviä kielteisiä vaikutuksia direktiivin tavoitteiden toteutumiseen. Direktiivin tavoite on saattaa lukemisesteiset henkilöt olennaisilta osin tasavertaiseen asemaan muiden lukijoiden kanssa. Samalla on tärkeää, että oikeudenhaltijoiden intressit otetaan myös huomioon. Näkökulma tässä direktiivissä ja sen taustalla olevassa kansainvälisessä sopimuksessa on nimenomaan näkövammaisten ja lukemisesteisten henkilöiden tarpeiden täyttymisessä. Tekijänoikeuslain nykyisen 17 :n 3 mom. mukainen korvausoikeus syntyy, kun rajoitussäännöksen nojalla valmistettu kappale jää pysyvästi näkövammaisen tai muun lukemisesteisen käyttöön. Korvausoikeus ei perustu siihen, että teoksia on pelkästään tarjottu lukemisesteisten käyttöön (kuten esim. lainauskorvauksen osalta on kysymys). Rajoitussäännöksen perusteella valmistettu kappale on valmistettu siitä erityisestä syystä, että teosta ei ole ollut lukemisesteisen saavutettavissa ottaen huomioon tämän rajoitteet kirjallisen sisällön omaksumisessa. Kuten hallituksen esityksessä ja kuulemisessa on kerrottu, vain murto-osa (7-20%) Suomessa julkaistuista teoksista ovat olleet saavutettavia lukemisesteisille. Celian suoratoistopalvelun kautta välitetty teos ei jää pysyvästi lukemisesteisen käyttöön, joten se ei ole korvausoikeuden piirissä. Muiden kuin ääntä tallentamalla (ja kuulovammaisille) vammaisten käyttöön tehtyjen kappaleiden osalta 17 :n rajoitus on nykyisin täydellinen, eli käyttö on sallittu kokonaan ilman korvausoikeutta.

2 Sinänsä kirjailijoille maksettavista korvauksista aiheutuvien kustannusten korvaamista ei pidetä kielteisenä vaikutuksena valtuutetulle yhteisölle tai valtiolle, joka sitä rahoittaa. Tekijöiden nyt vaatimat korvausoikeuden laajennukset aiheuttaisivat kuitenkin runsaasti uusia velvollisuuksia näitä erityiskappaleita valmistaville tahoille, joita on vaikea ennakoida. Direktiivissä todetaan, ettei jäsenvaltiot saa asettaa esteitä sallituille käytöille, jotka rasittaisivat edunsaajien mahdollisuuksia saada teoksia käyttöönsä ja olisivat liiallisia niiden valtuutettujen yhteisöjen kannalta, jotka direktiivin mukaisesti voivat tarjota lukemisesteisille palveluja joilla ne pääsisivät tasaarvoisempaan asemaan muiden kanssa. Korvausoikeuden laajentaminen kaikkiin direktiivin mukaisiin kappaleisiin tai edes vain suoratoistoon ei ole siten mahdollista ilman tarkempaa selvitystä ja analyysiä kustakin erityistilanteesta ml. siitä mahdollisesta haitasta, joka tekijälle syntyy. Lainsäädännön on oltava johdonmukainen. Tässä vaiheessa lukemisen eri muodot ovat murrosvaiheessa, ja erilaisia saavutettavia muotoja tulee myös enemmän kaupallisesti saataville. Myös direktiivin kansainvälisen humanitaarisen tavoitteen toteutuminen edellyttää, että EU voi ratifioida Marrakeshin sopimuksen heti kun direktiivi on saatettu EU:n jäsenvaltioissa voimaan. Vammaisyleissopimus edellyttää, ettei tekijänoikeuksilla syrjitä vammaisten mahdollisuuksia saada saataviinsa sisältöjä. OKM katsoo siis, että direktiivillä voidaan merkittävällä tavalla panostaa myös rajoitteista kärsivien ihmisen mahdollisuuksiin oppia ja saada saatavilleen kirjallisuutta, ja että se oikeushyvä on turvattava tässä ensi sijassa. Mikäli voimaansaattamisen jälkeen ilmenee, että lainmuutokset aiheuttava kielteisiä vaikutuksia oikeudenhaltijoiden oikeuksille, on niitä pyrittävä korjaamaan. OKM on esittänyt, että osapuolet yhdessä alkaisivat kerätä tietoja direktiivin mukaisista sallitusta käytöstä ja käytännöistä. Tämä tieto on hyödyksi, kun direktiivin vaikutuksia saadaan arvioitua paremmin. OKM on luvannut tukea osapuolia tässä työssä. Tekijänoikeuslainsäädäntöä voidaan kehittää aina kun siihen ilmenee tarvetta. Se on tuottanut Sanastolle viime vuonna n euroa. Tämän vuoden osalta korvausmäärä pysynee samana. Laskua on tapahtunut Celian siirryttyä kustannussyistä enemmän suoratoiston suuntaan. Korvausta maksetaan kuitenkin tiedostoista, jotka lähetetään sähköpostilla tai jotka asiakas voi ladata itselleen. Fyysisiä CD-levyjä käyttävät vaikeimmin näkövammaiset, n. 20 % ja tämä määrä tulee säilymään. Celialle on varmistettu lisätalousarviossa rahoitusta uusien CD-levyjen polttorobottien ostolle. Yhteislausunnossa on siis virheellisesti todettu, että nykyisen korvausoikeuden mukaiset tuotot poistuisivat kokonaan muutamassa vuodessa. Siitä, käyttävätkö Celian suoratoistoon perustuvaa äänikirjapalvelua käyttävät muut kuin lukemisesteiset, ei ole saatavissa määrällistä tietoa. Yhteislausunnossa oikeudenhaltijat pyrkivät korvaamaan oletettua muiden kuin edunsaajien käyttöä korvausoikeudella. Laissa säädetyllä korvausoikeudella ei ole koskaan ollut tarkoitus korvata luvatonta käyttöä. Korvausoikeutta ei voi nostaa edunsaajien määrällinen kasvu (parempien tai yleisten kirjastojen kautta laajemmalle joukolle edunsaajia ulottuvan palvelun vuoksi). Yleisiä kirjastoja ja muita uusia valtuutettuja yhteisöjä on koulutettava lukemisesteisten tunnistamisessa. Valtuutettujen yhteisöjen on pyrittävä omilla käytännöillään estämään väärinkäytökset. Myös suoratoistopalvelujen käyttäjämääriä voisi selvittää lain voimaantulon jälkeen tarkemmin.

3 3) Mikä estää laajentamasta tekijän korvausoikeutta direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä? Direktiivin tavoite on harmonisoida EU:n jäsenvaltioissa lainsäädäntöä koskien tiettyjä sallittuja käyttötarkoituksia sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi. Jossakin jäsenvaltiossa valmistettujen saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden olisi oltava saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan niiden parempi saatavuus kaikkialla sisämarkkinoilla. Direktiivillä halutaan vähentää päällekkäistä työtä, jota tehdään, kun saman teoksen tai muun aineiston saavutettavassa muodossa olevia kappaleita valmistetaan eri puolilla unionia, sekä saataisiin säästöjä ja tehokkuushyötyjä. Direktiivissä on haluttu rajoittaa korvausoikeuksista säätämistä. Sen vuoksi korvausoikeuden laajentaminen ei valikoitunut tärkeimmäksi tavoitteeksi direktiivin Voimaansaattamisen yhteydessä. Nykyinen korvausoikeus haluttiin säästää koska se olisi tässä tilanteessa tapa jolla voidaan varmistaa tasapaino eri intressien välillä. Mikäli korvausoikeutta koskevaa sääntelyä olisi avattu tässä yhteydessä, olisi se saattanut jopa johtaa nykyisen korvausoikeuden kaventumiseen. Direktiivi toteaa johdantolauseessa 14 seuraavasti: Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää ainoastaan korvausjärjestelmistä, jotka koskevat sellaisia valtuutettujen yhteisöjen toimia, joissa on kyse teosten tai muun aineiston sallituista käyttötarkoituksista. Jotta edunsaajahenkilöille ei aiheutuisi rasitteita, saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävälle levittämiselle ei muodostuisi esteitä eikä valtuutettuihin yhteisöihin kohdistuisi liiallisia vaatimuksia, on tärkeää, että rajoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää tällaisista korvausjärjestelmistä. Korvausjärjestelmissä ei siksi saisi vaatia maksuja edunsaajahenkilöiltä. Korvausjärjestelmiä olisi sovellettava ainoastaan tällaisen järjestelmän säätäneen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden valtuutettujen yhteisöjen harjoittamaan käyttöön, eikä niissä saisi vaatia maksuja muihin jäsenvaltioihin tai Marrakeshin sopimuksen osapuolina oleviin kolmansiin maihin sijoittautuneilta valtuutetuilta yhteisöiltä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisissa korvausjärjestelmissä ei aseteta saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävälle vaihdolle kuormittavampia vaatimuksia kuin tilanteille, jotka eivät ole rajat ylittäviä, ei myöskään korvauksen muodon eikä mahdollisen tason osalta. Korvauksen tasoa määritettäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon valtuutettujen yhteisöjen toiminnan voittoa tavoittelematon luonne, tämän direktiivin yleistä etua koskevat tavoitteet, poikkeuksesta hyötyvien henkilöiden edut, oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta ja tarve varmistaa saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajat ylittävä levittäminen. Olisi otettava huomioon myös kunkin tapauksen erityisolosuhteet, jotka johtuvat tietyn yksittäisen saavutettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamisesta. Jos oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei olisi oltava velvollisuutta suorittaa korvausta. Korvausoikeuden laajentamisen edellyttämän selvitystyö estää käytännössä direktiivin voimaansaattamisen yhteydessä. Äänikirjamarkkinat ovat vasta nyt kasvamassa isommiksi koska lukijat ovat löytäneet uudet tavat kuluttaa kirjallista sisältöä. Se, että äänikirjoja on valmistettu niitä vamman tai muun esteen takia tarvitseville pitäisi nähdä ennen kaikkea positiivisena asiana ja saavutettavuutta koskevasta asiantuntemuksesta tulisi pyrkiä hyötymään win-win-tavoite mielessä. Kirjallisen sisällön tekijöiden ja kustantajien tulisi pyrkiä yhteistyöhön eri tavoin edunsaajia palvelevien valtuutettujen yhteisöjen kanssa. Toimikentän sisällä tulisi selvittää mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla lisätä saavutettavissa olevan sisällön määrää lukemisesteisille sekä kaupallisin että ei-kaupallisin ehdoin. 4) Voiko korvausoikeuden päivittämisellä olla OKMn mielestä joitakin negatiivisia vaikutuksia?

4 (Kirjallisuuden tekijöille maksettavista korvauksista aiheutuvia kustannuksia ei kaikesta voi nähdä korvausoikeuden laajentamisesta aiheutuvana negatiivisena vaikutuksena, koska tekijät tarjoavat luomansa sisällöt lukemisesteisten käyttöön.) Ilman johdonmukaista ja riittävää valmistelua korvausoikeuden laajentamisesta voi aiheutua merkittäviä kielteisiä vaikutuksia direktiivin tavoitteiden toteutumiseen. Direktiivin tavoite on saattaa lukemisesteiset henkilöt olennaisilta osin tasavertaiseen asemaan muiden lukijoiden kanssa. Samalla on tärkeää, että oikeudenhaltijoiden intressit otetaan myös huomioon. Näkökulma tässä direktiivissä ja sen taustalla olevassa kansainvälisessä sopimuksessa on nimenomaan näkövammaisten ja lukemisesteisten henkilöiden tarpeiden täyttymisessä. Tekijänoikeuslain nykyisen 17 :n 3 mom. mukainen korvausoikeus syntyy, kun rajoitussäännöksen nojalla valmistettu kappale jää pysyvästi näkövammaisen tai muun lukemisesteisen käyttöön. Korvausoikeus ei perustu siihen, että teoksia on pelkästään tarjottu lukemisesteisten käyttöön (kuten esim. lainauskorvauksen osalta on kysymys). Rajoitussäännöksen perusteella valmistettu kappale on valmistettu siitä erityisestä syystä, että teosta ei ole ollut lukemisesteisen saavutettavissa ottaen huomioon tämän rajoitteet kirjallisen sisällön omaksumisessa. Kuten hallituksen esityksessä ja kuulemisessa on kerrottu, vain murto-osa ( 7-20%) Suomessa julkaistuista teoksista ovat olleet saavutettavia lukemisesteisille. Celian suoratoistopalvelun kautta välitetty teos ei jää pysyvästi lukemisesteisen käyttöön, joten se ei ole korvausoikeuden piirissä. Muiden kuin ääntä tallentamalla (ja kuulovammaisille) vammaisten käyttöön tehtyjen kappaleiden osalta 17 :n rajoitus on nykyisin täydellinen, eli käyttö on sallittu kokonaan ilman korvausoikeutta. Sinänsä kirjailijoille maksettavista korvauksista aiheutuvien kustannusten korvaamista ei pidetä kielteisenä vaikutuksena valtuutetulle yhteisölle tai valtiolle, joka sitä rahoittaa. Tekijöiden nyt vaatimat korvausoikeuden laajennukset aiheuttaisivat kuitenkin runsaasti uusia velvollisuuksia näitä erityiskappaleita valmistaville tahoille, joita on vaikea ennakoida. Direktiivissä todetaan, ettei jäsenvaltiot saa asettaa esteitä sallituille käytöille, jotka vaikeuttavat edunsaajien mahdollisuuksia saada teoksia käyttöönsä ja direktiivin tavoitteen toteutumisen. Korvausoikeuden laajennuksella olisi vaikutuksia niihin valtuutettuihin yhteisöihin, jotka direktiivin mukaisesti voivat tarjota lukemisesteisille palveluja joilla ne pääsisivät tasa-arvoisempaan asemaan muiden kanssa. Korvausoikeuden laajentaminen kaikkiin direktiivin mukaisiin kappaleisiin tai edes vain suoratoistoon ei ole siten mahdollista ilman tarkempaa selvitystä ja analyysiä kustakin erityistilanteesta ml. siitä mahdollisesta haitasta, joka tekijälle syntyy. Lainsäädännön on oltava johdonmukainen. Tässä vaiheessa lukemisen eri muodot ovat murrosvaiheessa, ja erilaisia saavutettavia muotoja tulee myös enemmän kaupallisesti saataville.. Myös direktiivin kansainvälisen humanitaarisen tavoitteen toteutuminen edellyttää, että EU voi ratifioida Marrakeshin sopimuksen heti kun direktiivi on saatettu EU:n jäsenvaltioissa voimaan. Vammaisyleissopimus edellyttää, ettei tekijänoikeuksilla syrjitä vammaisten mahdollisuuksia saada saataviinsa sisältöjä. OKM katsoo siis, että direktiivillä voidaan merkittävällä tavalla panostaa myös rajoitteista kärsivien ihmisen mahdollisuuksiin saada saatavilleen kirjallisuutta, ja että se oikeushyvä on turvattava tässä ensisijassa. Mikäli voimaansaattamisen jälkeen ilmenee, että lainmuutokset aiheuttava kielteisiä vaikutuksia oikeudenhaltijoiden oikeuksille, on niitä pyrittävä korjaamaan. OKM on esittänyt, että osapuolet yhdessä alkaisivat keräämään tietoja direktiivin mukaisista sallitusta käytöstä ja käytännöistä.

5 Tämä tieto on hyödyksi, kun direktiivin vaikutuksia saadaan arvioitua paremmin. OKM on luvannut tukea osapuolia tässä työssä. Tekijänoikeuslainsäädäntöä voidaan kehittää aina kun siihen ilmenee tarvetta.