KASVATUSPSYKOLOGIA JA OPPIMISEN TUTKIMUS

Transkriptio

1 KASVATUSPSYKOLOGIA JA OPPIMISEN TUTKIMUS Marjaana Veermans & Erkka Laine (Turun yliopisto): Generation and development of interest in inquiry learning environment It has been reported worldwide that students general interest towards science declines. One explanation may be the way science teaching is organized in schools; interest s dependency on the quality and the type of instruction offered in schools. Inquiry learning provides opportunities to link learning to students own interests, and allows focusing on phenomena related to students everyday experiences. The aim was to compare how students interest is generated and developed over time in an inquiry learning environment supported by digital devices. The participants were 36 students (12-13 years). An experimental group was one class of students (n=18) who started their school year in an entirely new digital learning environment designed on principles of inquiry learning. The students were interviewed twice in small groups. The results from the qualitative analyses showed that the students could point out many features in the learning environment that generated their interest as well as components of interest. It is concluded that students are able to reflect on their learning environments, and could be more involved in the design process of the learning environments. This way, challenging features in the students experience that suppress interest development could be addressed and resolved already during the process. Laura Hirsto & Timo Tossavainen (Itä-Suomen yliopisto): Oppiaineisiin kohdistuva kiinnostus ja tablettitietokoneisiin liittyvät kokemukset tablettiopetukseen erikoistuneessa yhtenäisessä peruskoulussa Tablettitietokoneet ovat tulleet laajasti kouluihin kuntien panostaessa digipedagogiikkaan. Niiden on havaittu olevan sitouttavia ja motivoivia ja hyviä mm. lukemaan oppimisen taitojen alkuvaiheen tukemisessa (e.g. Beschorner & Hutchison, 2013; Neumann & Neumann, 2013). On kuitenkin myös jonkinlaista evidenssiä tablettien negatiivisesta vaikutuksesta lukemisen ymmärtämiseen (Chiong, Ree & Takeuchi, 2012) ja lukemisen muistamiseen (Parish-Morris et al. 2013) verrattuna perinteisen kirjan lukemiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia perusopetuksen oppilaiden kokemuksia tablettien käytöstä suhteessa matematiikkaan ja äidinkieleen kohdistuneeseen kiinnostukseen. Kiinnostusta tarkasteltiin tässä Hidi & Renningerin (2006) mallin mukaisesti potentiaalisesti tilannekohtaisesta kiinnostuksesta kohti yksilöllistä kiinnostusta kehittyvänä. Aineistona oli yhtenäisen perusopetuksen koulun 1-8 luokkalaiset oppilaat, jotka olivat hyödyntäneet tabletteja oppimisessaan 1-3 vuotta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkein ja vastaajia oli yhteensä 256. Alustavien analyysien perusteella lukeminen kiinnosti odotetusti yleisesti enemmän peruskoulun alussa kuin lopussa. Kontekstilla ei ollut vaikutusta lukemiseen kohdistuvaan kiinnostukseen, vaan se kiinnosti suurin piirtein yhtä paljon kotona ja koulussa. Tabletteja käyttämällä poikien mielenkiinto lukemiseen oli tulosten valossa hieman korkeampi kuin tyttöjen. Vastausten perusteella matematiikka kiinnosti myös enemmän alaluokilla kuin yläluokilla. Yläluokille tullessa matematiikan tekemisestä pitäminen tablettien kanssa vähenee, mutta käsin tekemisen kanssa laskua ei juuri ollut. Keskiarvojen valossa matematiikasta ja lukemisesta pitämisessä ei ollut juurikaan eroa. Kiinnostuksen kehittymisen valossa tabletit näyttivät auttavan koko alakoulun ajan jaksamaan paremmin läksyjen tekemisessä, yläkoulussa ilmiö näytti jonkin verran hiipuvan. Tableteista näytti olevan hieman enemmän apua keskittymisen tukemisessa pojille kuin tytöille. Vastausten perusteella oppilaat eivät näyttäneet kaipaavan oppikirjoja takaisin tablettien tilalle.

2 Anna Rawlings, Anna Tapola & Markku Niemivirta (Helsingin yliopisto): Temperamentin, opiskelumotivaation ja arvosanojen yhteys lukion pitkän ja lyhyen matematiikan opinnoissa Temperamentti kuvastaa yksilön synnynnäisiä taipumuksia sekä tulkita ympäristön ärsykkeitä että reagoida niihin tietyllä, itselleen tyypillisellä ja suhteellisen pysyvällä tavalla. Koska nämä taipumukset vaikuttavat sekä emootioihin että käyttäytymiseen, ne voivat olla yhteydessä myös opiskelumotivaatioon. Temperamentin ja motivaation välistä suhdetta on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Neurobiologinen lähestymistapa temperamenttiin erottelee taipumuksen tulkita ympäristön ärsykkeet joko mahdollisesti uhkaavina (Sensitivity to Punishment, rangaistusherkkyys) tai palkitsevina (Sensitivity to Reward, palkkioherkkyys). Palkkioherkkyyden katsotaan sisältävän eri osa-alueita (uutuushakuisuus, sosiaalinen palkkioherkkyys, positiivinen emotionaalisuus). Rangaistus- ja palkkioherkkyystaipumukset ilmenevät siinä, miten yksilöt tunnistavat tai tulkitsevat erilaisia uhkia (kuten epäonnistumisen mahdollisuus suoritustilanteessa) tai palkkiomahdollisuuksia (kuten vertaisryhmän arvostus ja huomio) ympäristössään, ja miten he reagoivat niihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan temperamenttitaipumusten sekä opiskelijoiden kurssikohtaisen opiskelumotivaation (kiinnostus, kuormitus, panostus) ja arvosanojen yhteyttä pitkän (n = 81) ja lyhyen (n = 67) matematiikan opinnoissa lukion ensimmäisen lukuvuoden ajan. Yhteyksien tarkastelussa otetaan huomioon peruskouluaikainen osaaminen matematiikassa sekä oppiainekohtainen kiinnostus. Polkuanalyyseillä saatujen alustavien tulosten mukaan temperamenttitaipumukset ennustavat voimakkaammin pitkän kuin lyhyen matematiikan opiskelumotivaatiota. Rangaistusherkkyys ennusti negatiivisesti kiinnostusta ja positiivisesti kuormitusta (lyhyt matematiikka), ja negatiivisesti panostusta (pitkä matematiikka). Pitkän matematiikan kursseilla korostui erityisesti sosiaalinen palkkioherkkyys kuormituksen ennustajana. Oppiainekohtainen kiinnostus ennusti kurssikohtaista kiinnostusta sekä pitkän että lyhyen matematiikan kursseilla. Aiempi osaaminen ennusti voimakkaasti kurssisuorituksia, jotka puolestaan olivat varsin riippumattomia opiskelumotivaatiosta. Markku Niemivirta & Anna Tapola (Helsingin yliopisto): Matematiikan minäkäsityksen ja kiinnostuksen muutos alakoulun alussa Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, miten oppilaiden matematiikan minäkäsitys ja kiinnostus muuttuvat koulun ensimmäisillä luokilla, miten nuo muutokset ovat yhteydessä toisiinsa, ja miten ne ennustavat suoriutumista matematiikassa. Vaikka minäkäsityksen ja kiinnostuksen muutosten on oletettu olevan yhteydessä toisiinsa, niiden varhaisesta keskinäisestä vuorovaikutuksellisuudesta tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Tutkimuksessamme seurattiin koulunsa aloittaneiden oppilaiden (N = 285) matematiikan minäkäsityksen ja kiinnostuksen kehitystä ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Latentin kasvukäyrämallinnuksen tulosten mukaan sekä minäkäsitys että kiinnostus laskivat merkitsevästi kolmen vuoden aikana, mutta muutos oli sitä loivempi mitä parempi matematiikan osaaminen oli koulun alussa. Muutos poikien minäkäsityksessä oli loivempi kuin tyttöjen. Minäkäsityksen ja kiinnostuksen muutokset olivat myös yhteydessä toisiinsa: mitä jyrkempi/loivempi muutos minäkäsityksessä, sitä jyrkempi/loivempi muutos myös kiinnostuksessa, ja päinvastoin. Minäkäsitys ennusti myöhempää matematiikan suoriutumista kuitenkin voimakkaammin kuin kiinnostus. Tutkimustuloksemme tuottivat uutta tietoa matematiikan minäkäsityksen ja kiinnostuksen kehityksellisestä dynamiikasta, ja sitä voidaan hyödyntää pohdittaessa keinoja tukea oppilaiden motivoitumista matematiikan oppimiseen.

3 Katariina Nuutila, Heta Tuominen-Soini & Markku Niemivirta (Helsingin yliopisto): Alakoululaisten tavoiteorientaatiot ja niiden yhteydet matematiikan kiinnostukseen, minäkäsitykseen ja osaamiseen Yläkoululaisen oppilaan koulumenestystä sekä kiinnostusta ja minäkäsitystä ennustaa osin se, miten hän suuntautuu oppimiseen ja minkälaisia suorituksia hän tavoittelee (tavoiteorientaatiot). Koulunsa aloittaneiden osalta näitä yhteyksiä on tarkasteltu kuitenkin vasta varsin vähän. Tutkimmekin minkälaisia tavoiteorientaatioita voidaan tunnistaa alakoulun ensimmäisillä luokilla, ja miten nämä ovat yhteydessä lapsen kiinnostukseen ja minäkäsitykseen sekä osaamiseen ja koulumenestykseen matematiikassa. Oppilaat (N=244) tekivät ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla matematiikan tehtäviä ja arvioivat lisäksi omaa kiinnostustaan ja minäkäsitystään matematiikassa. Opettajat puolestaan arvioivat lasten tavoiteorientaatioita (oppimis-, suoritus-lähestymis-, suoritus-välttämis- ja välttämisorientaatiot). Lisäksi saimme opettajilta arvion lasten matematiikan osaamisesta toisella ja kolmannella luokalla. Aineisto analysoitiin konfirmatorisella faktorianalyysilla ja lineaarisella regressioanalyysilla. Tulokset tukivat oletuksiamme osittain. Kaikkia orientaatioita esiintyi kullakin luokka-asteella, ja niistä oppimisorientaatio ennusti matematiikan suorituksia ja arvosanaa. Sen sijaan opettajan arvioima suoritus-lähestymisorientaatio ennusti matematiikan kiinnostusta ja minäkäsitystä. Suoritus-välttämis- ja välttämisorientaatio ennustivat oletetun mukaisesti matematiikan suorituksia ja arvosanoja negatiivisesti. Tuloksemme osoittavat, että jo koulunsa aloittaneilla oppilailla on tunnistettavissa erilaista tavoitteisuutta ja suuntautumista oppimiseen, mutta samalla kuitenkin näiden yhteydet motivaatioon ja suoritukseen ovat osin erilaisia kuin vanhemmilla opiskelijoilla. Jatkossa on tärkeä arvioida selittyykö tämä sillä, että oppilaiden tavoiteorientaatioita arvioivat opettajat, eivät oppilaat itse. Nonmanut Pongsakdi, Eero Laakkonen, Teija Laine, Koen Veermans, Minna M. Hannula-Sormunen & Erno Lehtinen (Turun yliopisto): The Role of Beliefs and Motivational Variables in Improving Word Problem Solving in Elementary School Students A Word Problem Enrichment Programme (WPE) has been found to improve student word problem solving performance when dealing with challenging non-routine and application word problems. However, it is unknown whether the WPE has an impact on student beliefs about word problem solving, and how the WPE works for students with different motivation in learning mathematics. The aim of this study was to investigate the impact of the WPE on student beliefs about word problem solving by using advanced statistical methods (LPA and SEM) to analyse relations among the different cognitive, motivation, and belief factors. A total of 170 fourth- and sixth-grade students from elementary schools participated. Results showed that the effects of WPE are various depending on students initial motivation level. The impacts of the WPE on student beliefs were found only in students with a low initial motivation level, while its impacts on student problem-solving performance were found only in students with a high initial motivation level.

4 Cristina Nanu (Turun yliopisto), Minna Hannula-Sormunen (Turun yliopisto), Eero Laakkonen (Turun yliopisto), Petriina Munck (Turun yliopisto), Noona Kiuru (Jyväskylän yliopisto) & Pipari Study group: Early mathematical skill profiles of prematurely and full term born children Preterm birth is associated with low mathematical skills (Taylor, Espy & Anderson, 2009). Despite increasing research on prematurely born children s mathematical skills at a general level, little is known about the variability of mathematical skill profiles in this population or how domain-general cognitive skills are related to different strengths and weaknesses in their mathematical skills. This study on five-year-old Finnish children investigated whether mathematical skill profiles would differ between prematurely and full-term born children and how such profiles and other cognitive skills would be related. Mathematical skills included digit knowledge, spontaneous focusing on numerosity, arithmetic, counting and geometric skills. The investigated cognitive skills were phonological processing, working memory, instruction comprehension, speeded naming, inhibition and visuomotor skills. The participants were 119 preterm children with very low birth weight and 100 full-term born children. The results showed these groups differences in both number and shape of latent mathematical skill profiles, indicating quantitative and qualitative disparities. After controlling for gestational weeks and maternal education, phonological processing, visuospatial working memory, speeded naming and inhibition were associated with prematurely born children s five mathematical profiles. Among full-term born children, only phonological processing and verbal working memory were related to their three mathematical profiles. Minna M. Hannula-Sormunen (Turun yliopisto), Cristina Nanu (Turun yliopisto), Jake McMullen (Turun yliopisto), Sophie Batchelor (Loughboroughn yliopisto), Joke Torbeyns (KU Leuven), Bert De Smedt (KU Leuven) & Victoria Simms (Ulsterin yliopisto): 4 8 vuotiaiden lasten ikäryhmittäiset erot SFON-tendenssissä ja aritmeettisissa taidoissa: ICCAL-projektin Suomen aineiston osatutkimus Tämän 4 8 vuotiaiden lasten poikkileikkausstutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia eroja lasten spontaanissa huomionkiinnittämisessä lukumääriin eli SFON-tendenssissä ja aritmeettisissa taidoissa ikäryhmien välillä on. Lisäksi analysoidaan SFON-tehtävien välisiä yhteyksiä ja reliabiliteettia tarkemmin. Tämä tutkimus on osa neljän maan kansainvälistä ICCAL-tutkimusprojektia, jossa vertaillaan lasten matemaattisia taitoja ja niiden välisiä yhteyksiä Suomessa, Belgiassa, Englannissa ja Pohjois-Irlannissa. Aikaisemmat tulokset Suomesta ja muualta osoittivat, että SFON-tendenssi on yhteydessä matemaattisten taitojen kehitykseen alle kouluikäisenä (ks. katsaus Rathe, Torbeyns, Hannula-Sormunen, DeSmedt & Verschaffel, 2016). Ikäryhmien välisiä eroja SFON-tendenssissä ei ole kuitenkaan systemaattisesti aikaisemmin tutkittu. Tutkimukseen osallistui 164 lasta, joiden SFON-tendenssiä, lukujen tunnistustaitoja ja aritmeettisia taitoja tutkittiin usealla eri tehtävällä. SFON-tendenssiä mitattiin kahdella toiminnallisella, yhdellä muisti- ja yhdellä verbaalista kuvailua edellyttävällä tehtävällä. Lisäksi lasten vanhemmat ja opettajat tai varhaiskasvattajat vastasivat lasten matemaattisten taitojen oppimisympäristöjä koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten SFON-tendenssi ja matemaattiset taidot eroavat ikäryhmittäin odotetusti siten, että vanhemmat lapset kiinnittävät enemmän huomiota lukumääriin ja heidän matemaattiset taitonsa ovat paremmat kuin nuoremmilla. Ikäryhmien välillä oli eroja SFON-tendenssin ja muiden matemaattisten taitojen välisten yhteyksissä, samoin kuin vanhempien ja opettajien tai varhaiskasvattajien kuvailemien matemaattisten taitojen oppimisympäristöjen välillä.

5 Riitta Sikiö (Itä-Suomen yliopisto), Martti Siekkinen (Itä-Suomen yliopisto), Leena Holopainen (Itä-Suomen yliopisto), Gintautas Silinskas (Jyväskylän yliopisto), Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylän yliopisto) & Jari-Erik Nurmi (Jyväskylän yliopisto): Äitien kasvatustyylien ja kotitehtävissä auttamisen vaikutus neljäsluokkalaisten maahanmuuttajalasten ja suomalaisten lasten luku- ja kirjoitustaitoon Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten neljäsluokkalaisten maahanmuuttajataustaisten (N=49) ja suomalaisten lasten (N= 368) äitien kasvatustyylit ja kotitehtävissä auttaminen vaikuttavat lasten luku- ja kirjoitustaitoon. Tutkimuksen teoria pohjaa Baumrindin (1966) teoriaan, jonka mukaan kasvatustyylit jaetaan kahden ulottuvuuden; lämpimyyden ja kontrolloitavuuden, suhteen. Kontrolloitavuus ilmenee kasvatuksessa toiminnan kontrolloimisena, kuten sääntöjen noudattamisena ja lämpimyys vanhempien lastaan kohtaan osoittamana huolenpitona. Barber (1996) erotti kontrolloivuus- ulottuvuudesta behavioraalisen ja psykologisen kontrollin. Behavioraalisen kontrollin tarkoitus on säädellä lapsen käyttäytymistä kun taas psykologinen kontrolli on vaikuttamista lapsen tunteisiin. Nämä kolme kasvatustyylin ulottuvuutta: lämpimyys, behavioraalinen ja psykologinen kontrolli nähdään nykyään, kuten tässäkin tutkimuksessa, omina kasvatustyyliulottuvuuksinaan (Aunola, 2005). Tutkimuksessa selvisi ensinnäkin, että keskiarvotasolla maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten lasten lukemisen taidot eivät eronneet merkitsevästi toisistaan. Lisäksi havaittiin, että maahanmuuttajataustaisten lasten äidit käyttivät kasvatuksessaan enemmän psykologista kontrollia kuin suomalaiset äidit. Mielenkiintoista oli, että mitä enemmän maahanmuuttajataustaisten lasten äidit käyttivät lämmintä ja behavioraalista kasvatustyyliä, sitä enemmän he ohjasivat lukemiseen liittyvissä tehtävissä tyttölapsiaan. Kun äitien lukemiseen ja kirjoittamiseen suunnattu ohjaus otettiin huomioon, maahanmuuttajataustaisten lasten äitien lämmin ja behavioraalinen kasvatustyyli vaikuttivat positiivisesti ja psykologinen kontrolli negatiivisesti lukemisen taitoon. Suomalaisten äitien kasvatustyylit eivät puolestaan merkittävästi vaikuttaneet lasten lukemisen ja kirjoittamisen taitoon. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää erityisesti maahanmuuttajataustaisten lasten opetuksessa. Maahanmuuttajaäidit opettavat enemmän, kun kasvatustyyli oli lämmin tai behavioraalinen. Kasvatustyyli ja opettaminen yhdessä vaikuttavat positiivisesti lasten lukemisen taitoon. Janne Lepola (University of Turku), Julie Lynch (Saginaw Valley State University, MI, U.S.), Noona Kiuru (University of Jyväskylä), Eero Laakkonen (University of Turku) & Pekka Niemi (University of Turku): Varhainen kielen ymmärtäminen, motivaatio ja lukemisen valmiudet vuotiailla Analysoimme kielen ja tarinan ymmärtämisen taitojen, tehtäväsuuntautuneen käyttäytymisen ja lukemisen valmiuksien kehityksellisiä yhteyksiä päiväkodista koulun kolmannelle luokalle. Lisäksi tutkimme, missä määrin voimme ennustaa luetun ymmärtämistä kolmannen luokan keväällä varhaisilla, jo kaksi vuotta ennen esiopetusta arvioiduilla kielen ja tarinan ymmärtämisen taidoilla, motivaatiolla ja lukutaidon valmiuksilla. 90 lasta osallistui tutkimukseen. Lasten kielen ymmärtämisen taitoja (sanavarasto, kuullun tarinan ymmärtäminen, päätelmien tekeminen kuvatarinasta) ja tehtäväänsuuntautunutta käyttäytymistä arvioitiin neljän (päiväkoti), kuuden (esiopetus) ja yhdeksän vuoden iässä (3. luokka kevät). Lasten sanojen lukemisen valmiuksia (kirjaintieto ja fonologinen tietoisuus) arvioitiin neljän ja kuuden vuoden iässä ja tekstin lukemisen sujuvuutta arvioitiin kolmannen luokan keväällä. Luetun ymmärtämistä arvioitiin kahdella kertomustekstillä kolmannen luokan keväällä. Rakenneyhtälömallinnukseen (SEM) perustuvat tulokset osoittivat, että kielen ymmärtäminen, lukutaidon sujuvuus ja tehtäväsuuntautuneisuus olivat tilastollisesti merkitseviä luetun ymmärtämisen ennustajia ja nämä kolme komponenttia selittivät yhteensä 76 % luetun ymmärtämisen vaihtelusta koulun 3. luokalla. Lisäksi tulokset osoittivat, että lapsen varhainen kielen ymmär-

6 täminen tukee hänen tehtävään suuntautuvaa toimintaa esiopetuksessa ja tehtäväsuuntautuneisuus vahvistaa edelleen kielen ymmärtämisen kehitystä kouluiässä. Tulokset antavat uutta tietoa kielen ja tarinan ymmärtämisen taitojen ja motivaation kehitysdynamiikasta ja näiden komponenttien merkityksestä tuettaessa lapsen luetun ymmärtämisen osataitoja jo ennen kouluikää. Heta Tuominen-Soini (Helsingin yliopisto), Markku Niemivirta (Helsingin yliopisto), Kirsti Lonka (Helsingin yliopisto) & Katariina Salmela-Aro (Jyväskylän yliopisto): Tavoiteorientaatioprofiilien pysyvyys ja muutokset siirryttäessä kuudennelta seitsemännelle luokalle Tavoiteorientaatioprofiilien ajallista pysyvyyttä on tutkittu melko vähän erityisesti nuorilla oppilailla ja koulutussiirtymien aikana. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää i) minkälaisia tavoiteorientaatioprofiileja voidaan tunnistaa kuudennella ja seitsemännellä luokalla, ii) kuinka pysyviä tavoiteorientaatioprofiilit ovat siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ja iii) miten eri tavoin motivoituneet oppilaat eroavat toisistaan kouluun liittyvän hyvinvoinnin ja koulumenestyksen suhteen. Pitkittäistutkimukseen osallistui 419 oppilasta, jotka täyttivät kyselylomakkeet kerran kuudennella ja kerran seitsemännellä luokalla. Tavoiteorientaatiomittari sisälsi viisi ulottuvuutta (oppimisorientaatio, saavutusorientaatio, suoritus-lähestymisorientaatio, suoritus-välttämisorientaatio, välttämisorientaatio) ja lisäksi arvioitiin opiskeluintoa ja kouluuupumusta. Arvosanatiedot saatiin koulun rekistereistä. Tutkimuksessa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta lähestymistapaa. Tavoiteorientaatioprofiilien esiintyvyyttä eri ajankohtina tutkittiin latentin profiilianalyysin avulla, profiilien pysyvyyttä ja muutoksia tarkasteltiin latentin transitioanalyysin avulla ja profiilien välisiä eroja tutkittiin varianssianalyysin avulla. Oppilaat voitiin jakaa tavoiteorientaatioprofiilien perusteella sitoutumattomiin (44% T1; 41% T2), menestysorientoituneisiin (33% T1; 30% T2), oppimisorientoituneisiin (19% T1; 22% T2) ja välttämisorientoituneisiin (4% T1; 7% T2). Motivationaalinen profiili oli pysyvä 75%:lla oppilaista. Todennäköisiä siirtymiä ryhmäjäsenyyksissä olivat menestysorientoituneista sitoutumattomiin ja sitoutumattomista välttämisorientoituneisiin. Oppimishakuisuus oli yhteydessä hyvinvointiin ja koulumenestykseen. Vaikka menestysorientoituneet oppilaat olivat sitoutuneita opiskeluun, pyrkimys menestymiseen oli yhteydessä alttiuteen koulu-uupumukselle. Välttämisorientoituneiden oppilaiden opiskeluinto oli alhaisin. Tulokset osoittavat, että tavoiteorientaatioprofiilit ovat hyvin pysyviä siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. On huomionarvoista, että todennäköisimmät siirtymät kuvastavat kielteistä muutosta opiskelumotivaatiossa. Tulos on yhteneväinen varhaisnuoruudessa yleisesti havaitun opiskelumotivaation laskun kanssa. Antti-Tuomas Pulkka (Maanpuolustuskorkeakoulu), Heta Tuominen-Soini (Helsingin yliopisto) & Markku Niemivirta (Helsingin yliopisto): Korkeakouluopiskelijoiden perfektionismiprofiilien pysyvyys ja yhteydet motivaatioon ja opintomenestykseen Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perfektionismin pysyvyyttä ja sen yhteyksiä motivaatioon ja opintomenestykseen henkilösuuntautuneella lähestymistavalla. Osallistujat (N = 87) olivat Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoita, joille suhteellinen opintomenestys on oleellisen tärkeää jatkosijoittumisen valintojen kannalta. Ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden syyslukukaudella mitattiin opiskelijoiden perfektionismitaipumuksia (korkea tavoitetaso, tyytymättömyys tavoitteen saavuttamiseen), tavoiteorientaatioita (oppimisorientaatio, saavutusorientaatio, suoritus-lähestymisorientaatio, suoritus-välttämisorientaatio ja välttämisorientaatio), sekä itsetunnon ehdollisuutta ja epäonnistumisen pelkoa. Opintomenestyksenä käytettiin kahden ensimmäisen opintovuoden arvosanojen keskiarvoa. Opiskelijat voitiin jakaa latentilla klusterianalyysilla kolmeen ryhmään heidän perfektionismiprofiiliensa perusteella: ei-perfektionistinen

7 (matalat tavoitteet, keskimääräinen tyytymättömyys, 46.3%), tyytyväinen tavoitteellinen (korkeat tavoitteet, matala tyytymättömyys, 38.4%) ja tyytymätön tavoitteellinen (korkeat tavoitteet, korkea tyytymättömyys, 15.3%). Profiilit olivat varsin pysyviä: 68%:lla (59 kpl) opiskelijoista oli sama profiili molemmilla mittauskerroilla. Myös muutokset olivat maltillisia, sillä yhtä tapausta lukuun ottamatta ne suuntautuivat lähinnä samantyyppisiin ryhmiin. Varianssianalyysin tulosten perusteella tyytyväiset tavoitteelliset ja tyytymättömät tavoitteelliset korostivat voimakkaammin oppimiseen ja absoluuttiseen menestymiseen liittyviä tavoitteita kuin ei-perfektionistiset opiskelijat. Toisaalta tyytymättömät tavoitteelliset korostivat epäonnistumisen välttämistä voimakkaammin ja kokivat enemmän epäonnistumisen pelkoa kuin muut. Itsetunnon ehdollisuuden ja opintomenestyksen perusteella ryhmät eivät eronneet toisistaan. Tulokset osoittavat, että perfektionismitaipumukset heijastuvat oppimismotivaatioon joskaan eivät itsetunnon ehdollisuuteen tai opintomenestykseen. On mahdollista, että suhteellisen menestymisen suuri merkitys tämän tutkimuksen kohderyhmälle tuottaa juuri tälle kontekstille erityisiä merkityksiä perfektionismin, motivaation ja opintomenestyksen välille. Jenny Ståhlberg (Helsingin yliopisto), Heta Tuominen-Soini (Helsingin yliopisto), Antti-Tuomas Pulkka (Maanpuolustukorkeakoulu) & Markku Niemivirta (Helsingin yliopisto): Kun mikään ei riitä Perfektionismin yhteys itsetunnon ehdollisuuteen ja tavoiteorientaatioihin lukiolaisilla Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää miten lukiolaisten (N = 172) erilaiset perfektionistiset taipumukset ennustavat itsetunnon ehdollisuutta (kokemus siitä, missä määrin opintomenestys vaikuttaa omanarvontuntoon) ja tavoiteorientaatioita (oppimiseen ja suorituksiin liittyvä tavoitteisuus ja suuntautuminen). Opiskelijat ryhmiteltiin latentin ryhmittelyanalyysin avulla neljään ryhmään kahden perfektionistisen taipumuksen (tavoitetaso ja tyytymättömyys omien tavoitteiden saavuttamiseen) suhteen: tavoitteelliset (melko korkea tavoitetaso, matala tyytymättömyys; 29 %), tyytymättömät (matala tavoitetaso, korkea tyytymättömyys; 25 %), ei-perfektionistit (matala tavoitetaso, matala tyytymättömyys; 25 %) ja kriittiset (korkea tavoitetaso, melko korkea tyytymättömyys, 21 %). Ryhmät erosivat kaikkien tavoiteorientaatioiden (oppimis-, saavutus-, suoritus-lähestymis-, suoritus-välttämis- ja välttämisorientaatiot) suhteen (selitysosuuden vaihdellessa välttämisorientaation 7 %:sta saavutusorientaation 39 %:iin) siten, että tavoitteellisten motivationaalisessa profiilissa painottui oppimis- ja saavutusorientaatio, ja kriittisten profiilissa näiden lisäksi suoritusorientaatiot. Tyytymättömillä korostui suhteellisesti eniten suoritus-välttämis- ja välttämisorientaatio, kun taas ei-perfektionisteja luonnehti eniten välttämisorientaatio. Itsetunnon ehdollisuus vuorostaan korostui eniten tyytymättömillä ja kriittisillä, ja vähiten ei-perfektionisteilla. Kun erot itsetunnon ehdollisuudessa otettiin huomioon, erot tavoiteorientaatioissa kaiken kaikkiaan pienenivät, ja suoritus-lähestymisorientaatiossa katosivat kokonaan. Tämä viittaisi siihen, että perfektionismin yhteys erityisesti suhteellisen menestymisen suosimiseen palautuu pitkälti siihen missä määrin opintomenestys vaikuttaa itsearvostukseen. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että perfektionistiset taipumukset ovat yhteydessä siihen, mitä opiskelija koulussa tavoittelee, ja että onnistumisiin ja epäonnistumisiin liittyvä sosiaalinen vertailu linkittyy siihen, miten tyytyväinen omiin saavutuksiinsa on.