Euroopan hiili- ja teräsyhteisö

Transkriptio

1 Euroopan hiili- ja teräsyhteisö EUROOPAN KOMISSIO Sijoitukset yhteisön hiilija terästeollisuudessa VUODEN 2000 TUTKIMUSTA KOSKEVA KERTOMUS Tilanne 1. tammikuuta 2000

2 Tämä kertomus on laadittu talouden ja rahoituksen pääosaston rahoitustoimialan osaston (SOF) toimesta. Tämä osasto hallinnoi EHTY:n pääasiallisia rahoitustoimintoja talouden ja rahoituksen pääosaston pääjohtajan Klaus Reglingin ja rahoitustoimialan johtajan Paul Goldschmidtin johdolla. Tutkimukset sekä ohjelmien laatiminen ja koordinointi -yksikkö on vastuussa kertomuksesta Sijoitukset yhteisön hiili- ja terästeollisuudessa. Tätä julkaisua koskevia lisätietoja voi pyytää yllä mainitun yksikön seuraavilta henkilöiltä: Puhelin, alanumero Jean-Marie Magnette yksikön päällikko Enrique Juaristi neuvonantaja Alberto Gioggi yksikön varapäällikkö Mariano Romero hallintovirkamies René Ernstberger } tai seuraavasta osoitteesta: Euroopan komissio Talouden ja rahoituksen pääosasto Rahoitustoimiala Tutkimukset sekä ohjelmien laatiminen ja koordinointi -yksikkö Bâtiment Wagner A Rue Alcide De Gasperi L-2920 Luxemburg Teleksi: EURFIN LU 3366 F Puhelut ulkomailta: 352 (Luxemburgin maanumero) (komissio) + alanumero Talouden ja rahoituksen pääosaston Rahoitustoimet-osasto laatii joka vuosi myös rahoituskertomuksen: vuoden 2000 kertomus on julkaistu numerolla ISBN

3 Yhteenveto Sivu 1 Johdanto 1.1 Tavoite ja määritelmät Tutkimuksen tavoite Määritelmät Investointihankkeiden luokittelu Investointimenot Teknisiä tietoja Vuosia 1998 ja 1999 koskevien investointimenojen tarkastelua Tuotantomahdollisuuksien ja investointimenojen jakautuminen alueittain Ecu/euro Euroopan unionin taloudellinen tilanne vuonna Kivihiililouhimot 3.1 Markkinat Investoinnit ja louhintamahdollisuudet Valtiontuki Kivihiiliteollisuuden investointilainat Koksaamot 4.1 Investoinnit Tuotanto ja tuotantomahdollisuudet Terästeollisuus 5.1 Yleistilanne Investointimenot Investointien kehitys terästeollisuussektorilla Investointien jakautuminen tuotantolaitoksittain Terästeollisuuden koksaamot Sintraamot Masuunit Terästehtaat Jatkuva valu Pitkien tuotteiden valssaamot Levytuotteiden kuumavalssaamot Leveän nauhan kylmävalssaamot Pinnoituslaitokset Päätelmät Tutkimustulokset Alan kehitys ja näkymät

4 Tilastotaulukot I Kivihiili Taulukko 1 Kivihiili: Pääomamenot Taulukko 2 Kivihiili: Menot louhintatonnia kohti Taulukko 3 Kivihiili: Louhinta ja louhintakapasiteetti II Koksi Taulukko 4 Koksi: Pääomamenot Taulukko 5 Koksi: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti III Puristetehtaat Taulukko 6 Agglomeroitu kivihiili: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 7 Ruskohiilibriketit: Toteutunut tuotanto ja tuotantokapasiteetti IV Rautakaivokset Taulukko 8 Rautamalmi: Pääomamenot Taulukko 9 Rautamalmi: Louhinta ja louhintakapasiteetti V Rauta- ja terästeollisuus A Pääomamenot Taulukko 10 Kokonaisinvestoinnit Taulukko 11 Investoinnit 1999 (kansallisena valuuttana) Taulukko 12 Pääomamenot laitoksittain Taulukko 12.1 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Belgia, Tanska Taulukko 12.2 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Saksa, Kreikka Taulukko 12.3 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Espanja, Ranska Taulukko 12.4 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Irlanti, Italia Taulukko 12.5 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Luxemburg, Alankomaat Taulukko 12.6 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Itävalta, Portugali Taulukko 12.7 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Suomi, Ruotsi Taulukko 12.8 Toteutuneet/arvioidut pääomamenot: Yhdistynyt kuningaskunta, EU B Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 13 Malmisintterit: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 14 Valurauta: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 15 Raakateräs yhteensä: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 16 Raakateräs yhteensä: Tuotantokapasiteetti Taulukko 17 Raakateräs yhteensä: Kapasiteetti tuotantomenetelmää kohden Osuus joka menetelmästä Taulukko 18 Happiteräs: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 19 Sähköteräs: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 20 Jatkuva valu: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 21 Kuumavalssatut leveät nauhat: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 22 Raskaat profiilit: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 23 Tankoteräs ja kevyet profiilit: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 24 Sileät betoniraudat: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 25 Harjakselliset betoniraudat: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 26 Kuumavalssatut, säännöttömästi kiepitetyt tangot: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 27 Kuumavalssatut vanteet ja putkinauhat: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 28 Kuumavalssatut vanteet ja levyt: Tuotanto Taulukko 30 Kuumavalssatut ja suuret levyt: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 33 Kylmävalssatut levyt: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 34 Pitkät tuotteet yhteensä: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 35 Levytuotteet: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 36 Kuumavalssatut tuotteet yhteensä: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti Taulukko 38 Kuumavalssatut tuotteet, kylmävalssatut levyt ja pinnoitetut tuotteet: keskimääräinen vuosittainen kasvuprosentti Taulukko 39 Käyttöaste (%) tuotantokapasiteetista Taulukko 40 Käyttöaste (%) tuotantokapasiteetista tuotantoportaittain vuonna Taulukko 41 Raakateräs: Käyttöaste (%) tuotantokapasiteetista vuonna Taulukko 42 Käyttöaste (%) tuotantokapasiteetista vuonna Taulukko 43 Pinnoitetut levyt: Tuotanto ja tuotantokapasiteetti

5 Kuviot Kuvio 1 Investointien vaihtelu edellisen vuoden ennusteisiin verrattuna Kuvio 2 EU:n 15 jäsenvaltion kokonaisinvestointien jakautuminen tuotantovälineittäin Kuvio 3 Malmiagglomeraattien ja harkkoraudan enimmäistuotantokapasiteetti Kuvio 4 Sähköteräksen ja happiteräksen enimmäistuotantokapasiteetti Kuvio 5 Kuumavalssattujen pitkien tuotteiden enimmäistuotantokapasiteetti Kuvio 6 Kuumavalssattujen levytuotteiden enimmäistuotantokapasiteetti Kuvio 7 Kylmävalssattujen levyjen enimmäistuotantokapasiteetti Kuvio 8 Pinnoitettujen tuotteiden enimmäistuotantokapasiteetti

6

7 1 Johdanto 1.1 Tavoite ja määritelmät Tutkimuksen tavoite Tutkimus perustuu lukuihin, jotka on saatu EHTY:yn kuuluvilta yrityksiltä ja jotka kattavat 31. joulukuuta 1999 mennessä 97 prosenttia hiilen kokonaistuotannosta sekä melkein koko raakaterästuotannon ja EHTY:n perustamissopimuksessa eriteltyjen valmiiden tuotteiden tuotannon. Tutkimustulokset on koottu alue- (hiiliteollisuus) ja jäsenvaltiokohtaisesti (terästeollisuus). Tehtaita koskevia tietoja on käytetty hyväksi teollisuutta koskevissa perustelluissa lausunnoissa, jotka on annettu EHTY:n perustamissopimuksen 54 artiklan mukaisesti Määritelmät Investointihankkeiden luokittelu Yrityksiä pyydettiin kyselyyn vastatessaan erottelemaan seuraavassa mainittujen kolmen eri investointihanketyypin vaikutus investointimenoihin ja niiden tuotantomahdollisuudet: ennen 1. tammikuuta 2000 toteutetut tai sidotut investoinnit (luokka A) investoinnit, jotka on päätetty toteuttaa mutta joita ei ole vielä sidottu 1. tammikuuta 2000 (luokka B) muut investoinnit, jotka on tarkoitus sitoa 1. tammikuuta 2000 ja 31. joulukuuta 2003 välisenä aikana (luokka C) Investointimenot Investointimenoiksi katsotaan menot, jotka on kirjattu tai kirjataan kyseisen vuoden käyttöomaisuudeksi kyseisen vuoden hinnoilla, paitsi menot, jotka käytetään työntekijöiden asuntojen rakentamiseen ja osakkuuksien hankkimiseen, sekä investoinnit, jotka eivät liity suoraan EHTY:n perustamissopimuksessa määriteltyihin tuotteisiin Teknisiä tietoja Louhinta- ja tuotantomahdollisuuksia koskevat luvut on saatu luokkien A ja B toteutuneista investoinneista kyseiseltä vuodelta. Kivihiili: louhintamahdollisuudet Annetut luvut tarkoittavat suurinta mahdollista nettolouhintaa, joka on teknisesti toteutettavissa, eli louhintaa, johon menekkivaikeudet, lakot tai työvoiman saannin vaikeudet eivät vaikuta olemassa olevat tekniset järjestelmät (maanalainen ja maanpäällinen tekniikka, huuhdonta-altaat) huomioon ottaen. Huom. Louhintaa koskevat tiedot on ilmoitettu metrisinä tonneina, laskettuna markkinoille saatettujen tonnien lukumääränä. Mukaan ei ole laskettu eräitä pieniä kaivoksia, joissa louhinta on vähäistä, kuten Saksan pienkaivoksia, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevia niin sanottuja lisenssinalaisia kaivoksia (licensed mines). Koksi: tuotantomahdollisuudet Annetut luvut tarkoittavat koksin vuotuista enimmäistuotantoa, joka on mahdollista saada kyseisellä hetkellä toiminnassa olevista laitoksista, kun otetaan huomioon teknisesti hyväksyttävissä oleva vähimmäiskeittoaika koksihiiliseoksen tavanomaisen koostumuksen aikaansaamiseksi ottaen huomioon uunien kunnon sekä uunien edellä ja jäljessä olevien laitteistojen tarjoamat mahdollisuudet. Tuotteiden menekin ja raaka-aineiden saannin oletetaan olevan turvattuja. Rautamalmi: louhintamahdollisuudet Annetut luvut tarkoittavat suurinta mahdollista kaivosyksikössä toteutettavissa olevaa jatkuvaa louhintaa, kun otetaan huomioon palvelumahdollisuudet, esimerkiksi maanalaiset tai maanpäälliset valmistelulaitokset, jos malmi myydään vasta käsittelyn jälkeen. Agglomeraatit, harkkorauta, raakateräs ja valssatut tuotteet: tuotantomahdollisuudet Agglomeraattien, harkkoraudan, raakateräksen ja valssattujen tuotteiden tuotantomahdollisuuksia koskevat luvut tarkoittavat enimmäistuotantoa, joka laitoskokonaisuudessa voidaan tosiasiallisesti saavuttaa, kun otetaan huomioon tuotantokapeikot, joita yksittäiset laitokset voivat aiheuttaa kokonaisuudelle. Mahdollinen enimmäistuotanto on määritelty seuraavasti: Enimmäistuotantokapasiteetti (ETK) tarkoittaa suurinta mahdollista tuotantoa, joka on saavutettavissa kyseisen vuoden aikana normaaleissa työolosuhteissa vuoden alussa käytössä olevissa laitoksissa, kun otetaan huomioon korjaukset, kunnossapito, tavanomaiset lomat sekä vuoden aikana käyttöön otettavien laitosten lisätuotanto ja lopullisesti suljettavien laitosten tuotanto. Tuotantoarvion on perustuttava kunkin kyseessä olevan laitoksen panoksen todennäköiseen koostumukseen ja siihen oletukseen, että raaka-aineita on saatavissa. Arvioitaessa masuunien ja terästehtaiden enimmäistuotantomahdollisuuksia mukaan on otettu kaikkiin terästehtaisiin toimitettava harkkorauta, ei siis ainoastaan esimerkiksi masuunien kanssa samaan kaivospaikkaan perustettuihin terästehtaisiin toimitettava harkkorauta. Valssaamojen tuotantomahdollisuuksia koskevissa arvioissa on otettu huomioon kaikki normaalit puolivalmistetoimitukset valssaamoille, ei siis ainoastaan lähellä olevista terästehtaista tulleet toimitukset. 35

8 Valssaamojen kohdalla tuotantomahdollisuudet riippuvat myös valssaamoihin syötettävien tuotteiden muodosta, metallurgisista ominaisuuksista ja leveydestä sekä siitä, mitä tuotteita halutaan saada aikaan. Kun yritykset eivät pystyneet ennustamaan tulevaa kysyntää, niitä pyydettiin käyttämään vuoden 1999 tilannetta pohjana arvioidessaan valssaamoihin syötettyjen ja niistä saatujen tuotteiden jakautumista valssaamoissa Vuosia 1998 ja 1999 koskevien investointimenojen tarkastelu On huomattava, että tässä kertomuksessa vuosien 1998 ja 1999 investointimenoja koskevat luvut saattavat poiketa vuoden 1999 kertomuksen luvuista pääasiassa kolmesta syystä: Yritykset ovat voineet korjata vuotta 1998 koskevia menoja, kun lopullinen tilinpäätös on tehty. Yritysten vuoden 1999 toteutuneet menot ovat usein saattaneet poiketa menoennusteista, jotka on esitetty 1. tammikuuta. Todellinen muuntokurssi muutettaessa kansallisia valuuttoja euroiksi vuonna 2000 on saattanut poiketa siitä kurssista, jota on aiemmin käytetty tehtäessä seuraavan vuoden investointimenoennusteita Tuotantomahdollisuuksien ja investointimenojen jakaantuminen alueittain Liitteenä olevassa tilastossa nimeltä mainittujen lisäksi tuotantoalueisiin kuuluvat seuraavat alueet: Kivihiili León Nordeste Otras Castilla-León Aragonia, Katalonia Sur Huom. Pyöristysten takia mainittujen lukujen summan ja kokonaissumman välillä voi olla yhden desimaalin eroja. 1.2 Ecu/Euro Vuoden 1998 loppuun asti voimassa ollut ecu on rahayksikkö, jonka arvo määräytyy seuraavista EU:n jäsenvaltioiden kansallisista valuutoista muodostuvan valuuttakorin perusteella: BEF 3,301 PTE 1,393 LUF 0,130 DKK 0,1976 FRF 1,332 ITL 151,8 DEM 0,6242 NLG 0,2198 ESP 6,885 GRD 1,440 IEP 0, GBP 0,08784 Ecun vasta-arvo tietyn maan valuutassa on yhtä kuin ecun valuuttakoriin otettujen valuuttojen vasta-arvojen summa kyseisen maan valuutassa. Alla olevassa taulukossa näkyvät lukujen muuntamiseen käytetyt keskiarvot. Vuodeksi 1999 ja siitä eteenpäin luvut on muunnettu taulukossa esitetyn, kansallisessa valuutassa 1. tammikuuta 1999 voimassa olleen euron kurssin mukaisesti: Valtio Rahayksikkö Belgique/België BEF 39,299 40,533 40,621 40,340 40,340 Danmark DKK 7,359 7,484 7,499 7,449 7,443 Deutschland DEM 1,910 1,964 1,969 1,956 1,956 Elláda GRD 305, , , , ,250 España ESP 160, , , , ,386 France FRF 6,493 6,613 6,601 6,560 6,560 Ireland IEP 0,793 0,748 0,786 0,788 0,788 Italia ITL Luxembourg LUF 39,299 40,533 40,621 40,340 40,340 Nederland NLG 2,140 2,211 2,220 2,204 2,204 Österreich ATS 13,435 13,824 13,855 13,760 13,760 Portugal PTE 195, , , , ,482 Suomi/Finland FIM 5,828 5,881 5,983 5,946 5,946 Sverige SEK 8,515 8,651 8,916 9,488 8,564 United Kingdom GBP 0,814 0,692 0,676 0,705 0,623 36

9 2 Euroopan unionin taloudellinen tilanne vuonna 1999 Taloudellinen kasvu oli voimakkaampaa vuoden 1999 lopulla kuin sen alkupuolella. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla olivat selvästi havaittavissa kehittyvillä markkinoilla puhjenneen talouskriisin seuraukset, jotka vaikuttivat lamaannuttavasti Euroopan unionin ulkomaankauppaan. Tämä heikensi yrittäjien luottamusta markkinoihin ja johti teollisuustuotannon kasvun taantumiseen mainittuna ajanjaksona, vaikka kotitalouksien kulutus pysyi korkeana, mikä puolestaan auttoi selviytymään tilapäisistä vaikeuksista. Yksityiset investoinnit ovatkin olleet jatkuvassa kasvussa. Laiteinvestoinnit kasvoivat 6,4 prosentista vuonna ,0 prosenttiin vuonna Toisella vuosipuoliskolla taloudellinen toiminta vilkastui. Sitä pitivät voimakkaana sisäinen kysyntä sekä ulkoisen kysynnän kasvu, jota vauhditti maailman ja varsinkin Aasian maiden talouskasvun elpyminen. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla kirjattujen velkojen vuoksi BKT:n kasvu oli hieman yli 2 prosenttia vuonna 1999, kun vuoden 1998 vastaava luku oli 2,6 prosenttia. Taustalla oleva neljännesvuosiprofiili osoitti kuitenkin kasvun kiihtyneen vuonna Euroalueen rahapoliittiset olosuhteet ovat tukeneet huomattavasti lopullista kysyntää. Inflaatio on euroalueella pysytellyt erityisen alhaisena (1 prosentin vaiheilla) huolimatta öljyn hinnankorotuksista (öljybarrelin hinta on kaksinkertaistunut tammikuusta 1999) ja euron arvon alenemisesta suhteessa USA:n dollariin, mistä on seurannut tuontituotteiden hintojen kallistuminen. Vuonna 1999 inflaatiovauhti oli vain 1,7 prosenttia koko unionin alueella ja 1,6 prosenttia 11:ssä euroalueen maassa. Talouskasvun hidastuminen ei ole vaikuttanut jo useiden vuosien ajan havaittavissa olleeseen työttömyyden vähenemiseen. Ilmiötä voidaan selittää muun muassa sillä, että kasvun hidastumisen vaikutus on näkynyt pääasiassa tuotantoteollisuudessa, jossa työskentelee enää alle 20 prosenttia työvoimasta. Yhtenä syynä on myös se, että kasvun hidastumista pidettiin alun alkaenkin ohimenevänä, mikä rajoitti irtisanomisten määrää. Työpaikkojen määrän kasvu hidastui kuitenkin 0,9 prosenttiin vuonna 1999, mikä on 0,2 prosenttia alhaisempi verrattuna edelliseen vuoteen. Euroopan unionin keskimääräinen työttömyysaste oli keskimäärin 10 prosenttia vuonna 1998 ja vuonna 1999 se oli 9,5 prosenttia. Julkisen sektorin alijäämät jatkoivat pienenemistään 1,8 prosentista vuonna ,4 prosenttiin BKT:stä vuonna

10

11 3 Kivihiililouhimot 3.1 Markkinat Jos perusteena käytetään yhteisön sisäistä bruttokulutusta, primäärienergian kokonaiskysyntä pieneni vuoteen 1998 verrattuna. Lisäystä on kuitenkin havaittavissa ruskohiilen (+1,5 prosenttia), maakaasun (+6,5 prosenttia) ja ydinvoiman (+2,2 prosenttia) kysynnässä ja vähentymistä kivihiilen ( 2,7 prosenttia) ja maaöljyn ( 1,6 prosenttia) kysynnässä. Vesivoiman kysynnässä ei ole ollut muutoksia. EU:n sisäinen energian bruttokulutus ( 1 ) Polttoaine miljoonaa toe:ta miljoonaa toe:ta % Kivihiili 165,2 160,7 2,7 Ruskohiili 46,4 47,1 +1,5 Maaöljy 597,8 588,3 1,6 Maakaasu 307,7 327,6 +6,5 Ydinvoima 210,6 215,3 +2,2 Vesivoima ja muut 32,9 32,9 0 Yhteensä 1 360, ,1 +1,0 ( 1 ) Eurostatin tiedot. toe = öljytonniekvivalentti. Kiinteiden polttoaineiden kulutus laski 1,8 prosenttia vuonna 1999, mikä ilmenee kivihiilen kulutuksen 2,7 prosentin laskuna vuoteen 1998 verrattuna. Ruskohiilen kulutus puolestaan kasvoi 1,5 prosenttia. Kaikki hiiltä käyttävät sektorit lukuun ottamatta terästeollisuutta tarvitsevat tulevina vuosina yhä vähemmän hiiltä. Tämä kehitys johtuu suurelta osin siitä, että maakaasu on ajamassa hiilen pääkäyttäjät eli lämpövoimalat pois markkinoilta, sekä siitä, että kaikki uudet teollisuudenalat ovat mieltyneet kaasuun sen taloudellisten etujen ja ympäristöystävällisyyden vuoksi. Suuntaus näyttäisi jatkuvan, ainakin jos maakaasun hinta ei nouse niin paljon, että polttoainekustannukset syövät sen edun, jonka kaasulla toimivien sähkövoimaloiden pienemmät alkuinvestoinnit tuovat. Nykyisin voitaisiin uutta tekniikkaa käyttämällä rakentaa sellaisia hiilivoimaloita, joiden lämpöteho olisi entistä parempi, joiden päästöt olisivat hyvin pieniä ja jotka vastaisivat kaikkein tiukimpia asennusta ja käyttöä sääteleviä ympäristönormeja. Vuonna 1999 kivihiilen kokonaistoimitukset yhteisön sisällä putosivat 253 miljoonaan tonniin eli laskua oli 10,6 miljoonaa tonnia, mikä vastaa 4 prosentin pienentymistä verrattuna vuonna 1998 kirjattuihin ja tarkastettuihin 263,7 miljoonaan tonniin. Pudotus johtuu suurelta osin ensimmäisellä vuosipuoliskolla ilmenneestä teollisuustoiminnan vähentymisestä, joka puolestaan vähensi sähköntuotantosektorin ja muiden teolli- suuden alojen hiilentarvetta. Myös se on vaikuttanut, että sähkön tuotannossa ja muilla raskaan teollisuuden aloilla on alettu käyttää yhä enemmän muita polttoaineita. Kokonaistoimitukset pienenivät kaikissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Espanjaa, jossa ne kasvoivat 19,1 prosenttia, Itävaltaa (+8 prosenttia) ja Suomea, jossa oli hienoista nousua (+0,5 prosenttia), ja Italiassa (+1,4 prosenttia). Vähentymistä todettiin Saksassa (3,8 miljoonaa tonnia eli 5,3 prosenttia), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (4,7 miljoonaa tonnia eli 7,4 prosenttia) ja Alankomaissa (3,5 miljoonaa tonnia eli 23,8 prosenttia). Kivihiilen tuonti kolmansista maista yhteisöön kasvoi 152,2 miljoonaan tonniin vuonna 1999, mikä vastaa juuri ja juuri 2,5 miljoonan tonnin lisäystä edellisvuoteen verrattuna. Lukuun kätkeytyy huomattavia eroavuuksia tiettyjen maiden tuonnissa sekä koksihiilen ja kattilahiilen vastakkaiset kehityssuunnat. Kuudessa maassa eli Itävallassa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa tuonti kasvoi 10,5 miljoonaa tonnia, kun taas 9 maassa, joiden joukossa ovat tärkeimmät kivihiilentuojat, kuten Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, tuonti väheni 8 miljoonaa tonnia. Kattilahiilen pääasialliset toimitukset yhteisöön ja toimittajien markkinaosuudet vaihtelevat lyhyellä aikavälillä, mikä johtuu toimittavissa maissa vallitsevista olosuhteista, rahtikustannusten muutoksista ja kuljetusten kestoista. 39

12 Suurin tarjonnassa ilmennyt muutos on Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin väheneminen. Tuonti on vähentynyt vuoden miljoonasta tonnista 4 miljoonaan tonniin vuonna Markkinaosuus puolestaan pieneni 17 prosentista 4,7 prosenttiin samana ajanjaksona. 60 prosenttia amerikkalaisten menettämistä markkinoista on siirtynyt Etelä-Afrikalle, jonka vienti on kasvanut 6 miljoonaa tonnia, Kolumbialle (+2,3 miljoonaa tonnia), Australialle (+3,2 miljoonaa tonnia), IVY-maille (+3,8 miljoonaa tonnia) ja Indonesialle (+1,6 miljoonaa tonnia). Tämä kaikki on puolestaan vaikuttanut kokonaistuotannon 4 miljoonan tonnin lisäkasvuun. Muut tärkeät toimittajat, kuten Puola ja Venezuela, ovat säilyttäneet markkinaosuutensa ja määränsä vakaina. Etelä-Afrikka on edelleenkin yhteisön suurin kivihiilentoimittaja. Sen osuus on 36 prosenttia koko markkinoista. Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin väheneminen johtuu amerikkalaisten korkeista louhintakustannuksista verrattuna suurimpaan osaan muita kivihiilen toimittajia. Tähän on lisättävä myös pitkät etäisyydet lastaussatamiin. Lisäksi erot rahtikustannuksissa ovat käytännössä mitättömiä ajankohtana, jolloin kuljetuskustannukset ovat hyvin alhaiset, mikä suosii kaikkein kauimpana sijaitsevia toimittajia, kuten Australiaa ja Etelä-Afrikkaa. Amerikkalaiset ovat olleet eurooppalaisten sähköalan yritysten perinteisiä toimittajia. Ne eivät ole pitkien sopimusten puitteissa kuitenkaan kyenneet laskemaan hintojaan riittävästi, jotta sopimuksia olisi kilpailun kiristyessä jatkettu. Perinteisenä täydentävänä toimittajana Yhdysvallat voisi uudestaan saada haltuunsa markkinaosuuksia Euroopassa, jos kattilahiilen hinta nousisi ja varsinkin jos rahtikulut nousisivat reilusti. Erojen olisi kuitenkin oltava sellaisia, että Yhdysvaltojen maantieteellinen asema takaisi sille etulyöntiaseman hiilentoimittajana Euroopan markkinoille. 3.2 Investoinnit ja tuotantomahdollisuudet Hiiliteollisuudessa jatkettiin rakenneuudistusta, jonka tavoitteena on tuotantokulujen pienentäminen, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi jatkettiin myös tuotantokapasiteetin pienentämistä. Tämän jälkeen Euroopan hiilentuotannosta vastaa enää neljä tuottajaa: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Ranska. Investointimenot puolestaan olivat vuonna ,4 miljoonaa euroa, eli lisäystä oli yli 10,7 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Maittain tarkasteltuina menot kasvoivat ainoastaan Saksassa. Vuoden 2000 investointiennusteet osoittavat 5,9 prosentin kokonaisvähennystä vuoteen 1999 verrattuna. Tämä koskee kaikkia muita maita paitsi Saksaa (+ 52 prosenttia) ja Ranskaa (+15,8 prosenttia). Jos tarkastellaan luokan C investointimenoja eli menoja, jotka on tarkoitus toteuttaa vuoden 2000 tammikuun 1. päivästä vuoden 2001 loppuun ulottuvana ajanjaksona, ne pysyvät samalla tasolla. Vaikka tuotantoyhtiöt ovatkin ponnistelleet kovasti niin teknologian kuin organisaationkin saralla tuottavuuden parantamiseksi, yhteisön kivihiiliteollisuuden tavoite kehittyä kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyiseksi ei ole enää saavutettavissa. Helppopääsyisemmät esiintymät ovatkin vähitellen ehtyneet, ja siksi malmi on louhittava yhä vaikeammissa geologisissa olosuhteissa ja yhä syvemmältä, joissakin tapauksissa yli metrin syvyydestä. Menoja on väistämättä lisännyt myös kaivostyön tiukentuneiden terveys- ja työturvallisuussäännösten sekä ympäristönsuojelusäännösten soveltaminen. Tämän vuoksi kyseisten vuosien aikana tuotantokustannuksissa ei ole havaittu alenemista. Toinen syy on se, että hiilen hinta kansainvälisillä markkinoilla on viime vuosina laskenut huomattavasti monien tekijöiden seurauksena. Monet Euroopan ulkopuoliset tuottajamaat, jotka ovat jo mukana kansainvälisillä markkinoilla, ovat suotuisampien geologisten olosuhteiden vuoksi pystyneet ottamaan käyttöön tehokkaampia louhintamenetelmiä. Toiset maat, kuten Kiina, jotka ennen tuottivat hiiltä vain kotimaanmarkkinoille, ovat alkaneet viedä hiiltä noudattaen lisäksi erittäin aggressiivista kauppapolitiikkaa. Joissakin perinteisissä viejämaissa, lähinnä Indonesiassa ja Etelä-Afrikassa, on erikoinen suhdannetilanne, jota leimaa kansallisen valuutan enemmän tai vähemmän voimakas devalvoituminen ja tarve hankkia nopeasti vahvoja valuuttoja. Yhteenvetona voidaan todeta, että kuilu yhteisön hiiliteollisuuden tuotantokustannusten ja hiilen maailmanmarkkinahintojen välillä on vuosien varrella leventynyt eikä suinkaan kaventunut, ja että ainoa ratkaisu tuen rajoittamiseksi on kaikkein tappiollisimpien kaivosten hiilentuotannon vähentäminen tai jopa lopettaminen. Kivihiilen tuotanto oli vuonna ,7 miljoonaa tonnia ja louhintamahdollisuudet 101,5 miljoonaa tonnia eli vähennystä oli 8,3 prosenttia. Louhintamahdollisuudet vähenevät edelleen vuonna Saksan tärkeimmät louhintayhtiöt, Ruhrin hiilikentällä sijaitseva Ruhrkohle, Ibbenbürenin alueella sijaitseva Preussag Anthrazit ja Saarlandissa sijaitseva Saarbergwerke fuusioi- I Investointimenojen ja tuotantomahdollisuuksien kehitys kivihiiliteollisuudessa vuodesta ( 1 ) Miljoonaa euroa 621,8 549,3 624,8 605,3 527,6 424,2 469,4 440,3 Miljoonaa tonnia 151,5 140,9 140,5 131,2 126,6 110,7 101,5 89,1 ( 1 ) Ennuste. 40

13 tuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka nimeksi tuli Deutsche Steinkohle AG. Vuonna 1999 kivihiililouhimoihin investoitiin 239,7 miljoonaa euroa ja vuoden 1999 investoinnit ovat ennusteiden mukaan 292,7 miljoonaa euroa. Ruhrin alueella esiintymät ovat yleensä hyvin syvällä, metrissä, ja kaikki kivihiilen louhinta tapahtuu maan alla. Ruhrin alueelta saadun kattilahiilen tuotantokustannukset ovat yleensä kolme kertaa maailmanmarkkinahintaa korkeammat. Tästä johtuen ollaan yleisesti sitä mieltä, että Saksan kaivokset eivät voi koskaan olla kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Saksan liittohallituksen RAG:n tuotantoyhtiölle, Deutsche Steinkohlelle, antamat huomattavat valtiontuet on tarkoitettu takaamaan se, että suurimmat saksalaiset kivihiilen käyttäjät eli terästeollisuus ja sähkötuotantosektori voivat ostaa saksalaista kivihiiltä maailmanmarkkinahintaan mieluummin kuin tuoda sitä maahan muualta. Saksan tuotanto laski vuonna ,6 miljoonaan tonniin, ja enimmäistuotantokapasiteetti oli samaa luokkaa. Hiilentuotannon suhteellisen pieni vähentyminen ei aiheuttanut tuotantolaitosten sulkemisia eikä yritysfuusioita, mutta oli selkeää jatkoa Saksan liittohallituksen vuonna 1998 ilmoittamalle ja sopimalle kapasiteetin pienentämiselle. Vuoden 1999 lopulla RAG:n valvontakomitea päätti nopeuttaa rakenneuudistusta. Päätöksen taustalla olivat kivihiilen alhainen maailmanmarkkinahinta ja terästeollisuuden kysynnän huomattava lasku, jonka yrityksille aiheuttamat lisäkustannukset nousivat Saksan liittohallitukselta saatuja tukia korkeammiksi. Kapasiteetin vähentämiseen tähtäävässä tarkistetussa suunnitelmassa pyritään saamaan tuotanto 26 miljoonaan tonniin vuoteen 2005 mennessä. Aiempi tavoite oli 30 miljoonaa tonnia, kun tuotanto tällä hetkellä on 43 miljoonaa tonnia vuodessa. Tavoite pyritään saavuttamaan uusien fuusioiden avulla. Auguste Victorian fuusioituminen Blumenthal/Haarditiin vähentäisi sen kapasiteettia 2,3 miljoonaa tonnia ja Friedrich Heinrich/Rheinlandin yhdentyminen Niederbergiin vähentäisi sen kapasiteettia 2,2 miljoonaa tonnia. Näiden kahden yrityskeskittymän syntymistä on kaavailtu vuosille 2001 ja Kaavaillut sulkemiset tai yrityskeskittymät lisättynä jo aiemmin suunniteltuihin vähentävät kapasiteettia 8,2 miljoonalla tonnilla. Vuonna 2000 suljettiin kolme tuotantoyksikköä: Hügel/Ewald, Westfalen ja Götteborn/Reden. Vaikutus kapasiteetin pienentymiseen oli noin 6,7 miljoonaa tonnia. Tämä vaikutti Saksan teollisuuden kokonaistuotantoon vuonna 2000 siten, että se oli noin 37,4 miljoonaa tonnia eli 15 prosenttia pienempi kuin vuonna Saksan hiiliteollisuudesta katoaa enemmin tai myöhemmin yli työpaikkaa. Espanjassa hiilen louhintaan ja malmin rikastukseen tehdyt investoinnit pysyivät suhteellisen vakaina eli 139,5 miljoonassa eurossa, mutta investointikustannukset tonnia kohden ovat kaikkein korkeimmat koko Euroopan yhteisössä eli 6,7 euroa tonnilta. Espanjan kivihiilen tuotanto menetti asemiaan vuonna 1999, tuotanto laski 0,9 miljoonaa tonnia eli 5,5 prosenttia ja päätyi rakenneuudistussuunnitelmassa kaavaillulle tasolle eli 15,4 miljoonaan tonniin. Tuotantolaitosten sulkemisten myötä tuotanto pieneni 1,3 miljoonaa tonnia vuonna Suljetut tuotantolaitokset sisältyvät Espanjan hallituksen vuonna 1998 komissiolle päätöksen N:o 3632/93/EHTY 8 artiklan mukaisesti ilmoittamaan tukia ja kapasiteetin vähentämistä koskevaan ohjelmaan. Espanjan hiiliteollisuuden rakenne poikkeaa selkeästi Saksan vastaavasta. Tuotannosta vastaa noin 80 kaivosta, jotka ovat etupäässä yksityisiä. Ne sijaitsevat neljällä eri alueella ja tuottavat kivihiiltä ja antrasiittia. Suurin tuottaja on julkinen yritys Hunosa, joka tuottaa noin 1,9 miljoonaa tonnia. Noin 11,4 miljoonaa tonnia louhitaan maanalaisista kaivoksista ja loput 4 miljoonaa tonnia avolouhoksista. Kotimainen tuotanto toimitetaan espanjalaisille lämpövoimaloille kansainvälisesti kilpailukykyiseen hintaan. Suurin osa Espanjan kaivoksista pysyy toimintakykyisinä ainoastaan tukien avulla. Vuosien rakenneuudistussuunnitelmassa kaavaillaan 3,7 miljoonan tonnin pienennystä kapasiteettiin verrattuna vuoden 1997 tasoihin vuoteen 2002 mennessä. Tavoitteena on päästä 14,5 miljoonan tonnin kapasiteettiin vuonna Vastaavana ajanjaksona työllisten määrä vähenisi työllisestä vuoden 1997 lopussa henkeen vuoden 2002 heinäkuuhun mennessä. Työpaikkoja katoaisi Suurin osa myönnetystä tuista on tarkoitettu varhaiseläkkeiden maksamiseen. Erityistä kaivosalueiden taloudellista uudelleensuuntautumista koskevaa suunnitelmaa toteutetaan parhaillaan. Vuonna 2000 tuotannon arvioidaan olevan 15 miljoonan tonnin paikkeilla, eli lasku on 5,5 prosenttia vuoteen 1999 verrattuna. Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1999 investoinnit ovat pysyneet samalla tasolla kuin edellisenä vuonna eli 104,2 miljoonassa eurossa, mutta investoinneissa voidaan todeta huomattavaa hidastumista vuonna Vuonna 1999 Yhdistyneen kuningaskunnan kivihiiliteollisuudessa on ollut havaittavissa suuria vaikeuksia. Tuotanto laski 3,5 miljoonaa tonnia 35,8 miljoonaan tonniin, eli laskua oli 8,9 prosenttia verrattuna vuoteen Englannissa suljettiin suuria maanalaisia kaivoksia. Tämä toimenpide kosketti seuraavia: Calverton (RJB Mining), jonka varat olivat ehtyneet ja jonka vuosituotanto oli laskenut 0,6 miljoonasta tonnista vuonna ,4 miljoonaan tonniin vuonna 1998; Silverdale (Midland Mining), jolla on ollut vakavia geologisia ongelmia; Annesley Bentinck (Midland Mining), jonka kapasiteetti oli miljoona tonnia vuonna 1998, mutta joka lopetti toimintansa kaupallisista syistä. Tietyt osat suurta Selby (RJB Mining) -kokonaisuutta on myös suljettu, ja maanalaisten kaivosten tuotanto Skotlannissa on laskenut 0,8 miljoonaa tonnia tuotantovaikeuksien ja kysynnän laskun vuoksi. Teollisuudenala on menettänyt noin työpaikkaa vuoden aikana, ja sen palveluksessa on vielä noin henkeä. Hiilen kokonaistoimitukset Yhdistyneeseen kuningaskuntaan pienenivät 4,7 miljoonaa tonnia vuonna Tästä käy ilmi, että brittiläisten tuottajien markkinaosuus on hieman kasvanut tuonnin kustannuksella. On kuitenkin hyvin oletettavaa, että hiilen käytön nopea vähentyminen sähköntuotannossa tuo mukanaan lisää kaivosten sulkemisia vuonna Vaikka suurin osa avolouhosten tuotannosta aiheuttaa suhteellisen vähän kustannuksia ja pystyy kilpailemaan kattilahiilen tuotannon kanssa, niin samanaikaisesti kaikkein tuottavimpien maanalaisten kaivosten tuotantokustannukset voivat olla 20 prosenttia hiilen maailmanmarkkinahintaa korkeampia. Uudet kaivosyritysten ja sähköntuottajien välillä vuosina 1998 ja 1999 tehdyt sopimukset ovat laskeneet huomattavasti brittiläisiä keskihintoja, mutta nämä ovat kuitenkin pysyneet tuontihintoja korkeammalla suurimman osan vuodesta Kattilahiilen kansainvälisten hintojen nousu pysähtyi vuoden 1999 viimeisellä vuosineljänneksellä, ja Yhdysvaltain dollarin hiljattain tapahtunut nousu verrattuna Englannin puntaan voi antaa 41

14 tietyille brittiläisille kaivoksille mahdollisuuden selvitä vuonna 2000 ja välttyä sulkemiselta. Yhdistynyt kuningaskunta on ottanut käyttöön väliaikaisen tuen, jonka tarkoituksena on antaa näille kaivoksille mahdollisuus selvitä vaikeuksistaan ja saada takaisin kilpailukykynsä. Ranskassa kivihiilen tuotanto laski 0,3 miljoonaa tonnia vuonna 1999 eli 6,8 prosenttia, ja se asettui noin 4,5 miljoonan tonniin. Luvuissa ei ole otettu huomioon Provencessa tuotettua kivihiiltä, jonka bitumipitoisuus on heikko. Koko lasku johtuu Lorrainen hiilikentän maanalaisista kivihiilikaivoksista joissa louhintaa ovat harjoittaneet Houillère du Bassin de Lorraine ja Charbonnage de France sen jälkeen, kun kaksi jäljellä olevaa kaivosta, Reumaux ja Vouters, fuusioituivat vuoden 1999 tammikuun alussa. Kokonaislaskuun vaikuttaa myös La Houven kaivoksen tuotannon väheneminen. Neljän jäljellä olevan avolouhoksen tuotanto, jota harjoittaa HBCM Keski- ja Etelä-Ranskassa, on edelleen pysynyt vakaana eli 0,86 miljoonassa tonnissa. Ranskan hallitus suunnittelee kaikkien kaivosten sulkemista vuoteen 2005 mennessä. Suunnitelmaan kuuluu kahden HBCM:n kaivoksen sulkeminen joulukuun 2000 ja kesäkuun 2001 välillä sekä tuotannon vähentäminen Lorrainen alueella ja Keski- ja Etelä-Ranskassa vuonna Vuoden 2000 tuotannon arvioidaan nousevan 3,5 miljoonaan tonniin, eli laskua on 22 prosenttia verrattuna vuoteen Charbonnage de Francen työntekijöiden lukumäärä laski vuoden 1998 lopussa :sta 9 164:ään vuoden 1999 loppuun mennessä. Arvioita vuotta 2000 koskevista työpaikkojen menetyksistä ei ole vielä saatavilla. Vuoden 1999 investoinnit olivat hieman pienemmät kuin edellisvuonna, ja ne laskevat edelleen vuonna Niiden avulla tehdään kaivoskaasuvaaraan, ilmanvaihtoon, tulipalovaaraan, maanpaineeseen ja työolosuhteisiin liittyviä parannuksia. 3.3 Valtiontuki Valtiontukea pienennetään, ja sen osalta noudatetaan yhteisön oikeudellista kehystä, jonka mukaan ensisijainen tuki myönnetään toimille, joilla rakenneuudistuksen sosiaalisia ja alueellisia seurauksia pyritään kaikin mahdollisin tavoin lieventämään. Jäsenvaltiot, jotka olivat jättäneet uudistamis-, järkeistämisja rakenneuudistussuunnitelmansa komissiolle vuonna 1994 komission päätöksen N:o 3632/93/EHTY mukaisesti, myönsivät vuonna 1999 rahoitustukea kivihiiliteollisuudelle seuraavasti: Saksassa myönnettiin tukea 4 606,2 miljoonaa euroa. Tähän kuuluivat seuraavat tuet: käyttötuki; louhintatoiminnan vähentämistuki; maanalaisten kaivosten maan alla työskentelevän työvoiman säilyttämiseen tarkoitetun järjestelmään liittyvä tuki (Bergmannsprämie); pumppaukseen ja käyttämättömiksi jääneistä kuiluista tulevien suodatusvesien puhdistamiseen liittyvien erityiskulujen korvaamiseen liittyvä tuki; tuki, joka on tarkoitettu yrityksille sellaisten poikkeuksellisten kustannusten korvaamiseen, jotka aiheutuvat tai ovat aiheutuneet hiiliteollisuuden rakenneuudistuksesta ja joilla ei ole yhteyttä nykytuotantoon. Espanjassa myönnettiin tukea 1 071,3 miljoonaa euroa. Tähän sisältyivät seuraavat tuet: käyttötuki; toiminnan vähentämistuki; tuki poikkeuksellisten sosiaalikulujen rahoittamiseksi niiden työntekijöiden hyväksi, jotka ovat menettäneet työpaikkansa Espanjan kivihiiliteollisuuden uudistamisen, järkeistämisen, rakenneuudistuksen ja kaivostoiminnan vähentämisen vuoksi; tuki, jolla katetaan kaivosten sulkemisesta aiheutuvia poikkeuksellisia teknisiä kuluja silloin, kun sulkeminen johtuu Espanjan kivihiiliteollisuuden uudistamisesta, järkeistämisestä, rakenneuudistuksesta ja kaivostoiminnan vähentämisestä. Ranskassa myönnettiin tukea 984,7 miljoonaa euroa. Tähän sisältyivät seuraavat tuet: tuotannon vähentämistuki; tuki poikkeuksellisten menojen kattamiseksi; tuki niiden sosiaalietuuksien maksamiseksi, jotka aiheutuvat työntekijöiden siirtämisestä eläkkeelle ennen lakisääteisen eläkeiän saavuttamista; tuki muihin poikkeuksellisiin menoihin uudelleenjärjestelyjen ja järkiperäistämisen vuoksi irtisanottujen työntekijöiden hyväksi; tuki jäljellä oleviin verosäännöksistä, lainsäädännöstä ja hallinnollisista määräyksistä aiheutuviin menoihin; tuki uudelleenjärjestelyjen vuoksi välttämättömiin lisätoimiin; tuki jäljellä oleviin aiemmin toiminnassa olleista kaivoksista aiheutuviin menoihin; tuki teollisuudenalan uudelleenjärjestelystä johtuviin poikkeuksellisiin luontaisiin arvonalennuksiin; tuki sosiaalimenojen kattamiseksi tarkoitettujen kustannusten lisäykseen, joka johtuu maksajien ja maksuosuuksien määrän vähenemisestä uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa myönnettiin tukea 1 317,3 miljoonaa euroa varainhoitovuonna 1998/1999. Tähän sisältyivät seuraavat tuet: tuki British Coal Corporationin entisten työntekijöiden ja heidän edunsaajiensa eläkerahaston kartuttamiseksi; Yhdistyneen kuningaskunnan hiiliteollisuuden rakenneuudistuksen, uudistamisen ja järkeistämisen vuoksi työnsä menettäneille maksettavien poikkeuksellisten sosiaaliavustusmaksujen kattamiseksi; British Coal Corporationin entisille työntekijöille tai heidän edunsaajilleen etuoikeutena myönnettävien hiilen ja savuttamattoman polttoaineen ilmaistoimitusten tai joissakin tapauksissa vastaavien rahakorvausten rahoittamiseksi; tuki korvausten maksamiseksi työtapaturmista ja ruumiinvammoista, joiden uhreiksi British Coal Corporationin entiset työntekijät tai heidän edunsaajansa ovat joutuneet; British Coal Corporationin jäännöstoimista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ja ennen yksityistämistä tapahtuneesta kaivostoiminnasta johtuvien ympäristövahinkojen korvaamiseksi. 3.4 Kivihiiliteollisuuden investointilainat Yhteisön kivihiilikaivosten investointeihin tarkoitettuja lainoja (EHTY:n perustamissopimuksen 54 artiklan ensimmäinen kohta) ja yhteisön hiilenkulutusta edistäville laitoksille tarkoitettuja lainoja ei enää myönnetä, kuten esitetään Euroopan komission tämäntyyppisestä rahoitustoiminnasta antamissa suuntaviivoissa EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon tulevaa päättymistä silmällä pitäen. ( 1 ) Tämän vuoksi yhteisön investointihankkeille ei vuonna 1999 haettu yhtään lainaa. ( 1 ) EYVL C 175,

15 4 Koksaamot 4.1 Investoinnit II Investointimenojen kehitys koksaamoissa vuodesta 1993 (EU-15) (miljoonaa ecua/euroa) Todelliset menot Ennakoidut menot (luokat A + B) Kaivoskoksaamot (A) 81,4 15,5 5,6 9,3 20,2 12,3 5,9 5,1 3,3 Itsenäiset koksaamot (B) 20,0 8,8 12,2 10,0 12,1 5,9 3,4 4,9 Terästeollisuuden koksaamot (C) 60,2 40,7 94,6 131,0 120,9 87,5 88,8 139,4 216,0 Yhteensä 161,6 65,0 112,4 150,3 153,3 105,7 98,1 149,4 219,3 Kokonaisinvestoinnit koksaamoihin vähenivät vuonna 1999 huomattavasti ja olivat 98,1 miljoonaa euroa, mikä vastaa 7,2 prosentin vähennystä. Kaivoskoksaamoja on enää vain Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Niiden osalta vuoden 1999 menoja korjattiin alaspäin verrattuna edellisvuoden ennusteisiin eli 5,9 miljoonaan euroon. Ennusteet ovat samansuuntaisia. Itsenäisten koksaamojen, joiden menot olivat koksaamoiden kokonaismenoista 3,5 prosenttia vuonna 1999, investointimenot pienenivät edellisvuoteen verrattuna ja olivat 3,4 miljoonaa euroa, mikä on osittain seurausta vuoden keskivaiheilla tapahtuneesta ASZC-tehtaan sulkemisesta Sluiskilissa Alankomaissa. Italia ei vastannut kyselyyn. Sulattojen koksaamojen investointimenot Euroopan unionissa pysyivät samoina kuin vuonna 1998, eli ne olivat 88,8 miljoonaa euroa. Kun tarkastellaan investointimenojen jakautumista maittain, käy ilmi, että huomattavaa lisäystä on Italian (+7,8 miljoonaa euroa), Suomen (+3,5 miljoonaa euroa), Belgian (+2,9 miljoonaa euroa) ja Saksan (+1,0 miljoonaa euroa) kohdalla. Vuoden 2000 ennusteiden mukaan lisäystä on odotettavissa kaikissa muissa unionin jäsenvaltioissa (Italiassa lisäys on huomattava, +59,2 miljoonaa euroa) paitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Suomessa, Portugalissa ja Ranskassa. 43

16 III Tuotantomahdollisuuksien kehitys koksaamoissa vuodesta 1997 (EU-15) Tuotanto Todelliset Tuotantomahdollisuudet Ennakoidut (miljoonaa tonnia) Kaivoskoksaamot (A) 5,8 4,3 6,3 6,3 5,9 5,1 2,2 2,2 2,2 Itsenäiset koksaamot (B) 1,4 1,5 2,2 2,2 1,8 1,4 1,4 1,3 1,2 Terästeollisuuden koksaamot (C) 32,1 29,8 37,6 37,1 34,7 34,3 34,1 34,1 34,5 Yhteensä 39,3 35,6 46,2 45,6 42,4 40,8 37,7 37,6 37,9 4.2 Tuotanto ja tuotantomahdollisuudet ( 1 ) Koksin kokonaistuotanto jäsenvaltioissa oli vuonna 1999 noin 35,6 miljoonaa tonnia, eli vähennystä on 3,7 prosenttia. Pienentyminen johtuu pääasiassa koksaamojen sulkemisista Saksassa ja Alankomaissa sekä tuotantokapasiteetin vähennetystä käytöstä saksalaisissa tehtaissa. Vuoden 1999 puolessavälissä Thyssen-Krupp Stahl (TKS) aloitti Duisburgissa Schwelgernin tehtaalla uuden tuotantolaitoksen rakentamisen, jonka vuotuinen tuotantokapasiteetti on 3 miljoonaa tonnia, mutta tuotanto alkaa vasta RAG ilmoitti sulkevansa kokonaan Kaiserstuhlin tehtaan Dortmundissa tämän vuoden syyskuussa, kun TKS:n lähietäisyydellä masuunit lopettavat toimintansa (Kaiserstuhlin tehdas on toiminut ainoastaan 60 prosentin kapasiteetilla siitä lähtien, kun TKS ja muut teräsalan yritykset ovat aloittaneet koksinhankinnan yhteisön ulkopuolisista maista). Koksin kokonaistuotantokapasiteetti yhteisössä laski 3,2 miljoonaa tonnia vuonna ( 1 ) Katso tilastotaulukko 5, sivu 61. Terästeollisuudessa kaikki integroidut koksaamot toimivat täydellä kapasiteetilla, mutta masuunikoksin tarve on suurempi kuin koksauskapasiteetti, jota on tarjolla useissa tehtaissa Belgiassa, Saksassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näissä tapauksissa koksivaje on katettu tuonnilla kolmansista maista. Sitä paitsi useilta metalliteollisuuslaitoksilta puuttuu koksiuuni, ja niiden on pakko ostaa tarvitsemansa yksityisiltä hiilikaivoksilta tai koksaamoilta. Kyseessä ovat Saksassa sijaitsevat entinen Klöcknerin tehdas Bremenissä (joka kuuluu Arbed-ryhmittymään) ja Ekostahlin tehdas (ranskalaisomisteinen) Eisenhüttenstadtissa ja kaksi Dufercon tehdasta aikaisemmilta nimiltään Boël ja Forges de Clabecq, jotka sijaitsevat Louvièressa ja Charleroissa Belgiassa. Ekostahl hankkii koksin Puolasta ja Tšekistä. Brème puolestaan toi 0,75 miljoonaa tonnia kolmansista maista, pääasiassa Kiinasta. Duferco ostaa miljoona tonnia koksia ja tekee hankintoja kolmansista maista sekä CdF:n tehtailta Drocourtista ja Carlingista. Koksin tuotantokapasiteetille ei näyttäisi olevan luvassa selkeää nousua yhteisössä seuraavien kahden vuoden kuluessa. Jos maailmanmarkkinoiden koksitoimitukset eivät riitä vastamaan terästeollisuuden tarpeisiin vuoden 2000 aikana, on epätodennäköistä, että yhteisön integroimattomat koksaamot voisivat täyttää vajeen vaarantamatta valimoiden ja muiden teollisuuskäyttäjien hankintoja. 44

17 5 Terästeollisuus 5.1 Yleistilanne Talouselämän vilkastuminen on hyödyttänyt tärkeimpiä terästä käyttäviä aloja, erityisesti niitä, joihin maailmanlaajuinen kilpailu vaikuttaa entistä enemmän. Näitä ovat esimerkiksi koneenrakennus- ja elektroniikkateollisuus, joiden toiminta vilkastui selvästi vuoden 1999 toisella puoliskolla. Näiden suotuisaan tilanteeseen on vaikuttanut myös yhteisön talouden selvä elpyminen kesästä 1999 lähtien ja vuoden 1999 alun varastojen mukauttamisjakso. Tilanne on parantunut varsinkin ulkomaisen kysynnän huomattavan kasvun ansiosta, mikä on seurausta koko maailman ja varsinkin eräiden Aasian maiden talouskasvusta ja merkki kuluttajien luottamuksen palautumisesta. Teräsalalla kehitys näkyy kysynnän entistä selvempänä kasvuna. Myös hinnat alkavat palata ennalleen, mutta hintasuuntauksissa on vielä tuotekohtaisia eroja. EU:n teräksentuottajat ja teräskauppiaat ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä sekä kysynnän erittäin myönteiseen kehitykseen, joka alkoi kesällä 1999, että hintasuuntauksen kääntymiseen, joka on ollut havaittavissa vuoden aikana. Tämän ansiosta on saavutettu hyviä tuloksia sekä määrissä että hinnoissa vuonna Markkinoiden tulevaisuudennäkymät ovat optimistiset, koska odotettavissa oleva taloudellisen tilanteen parantuminen sekä maailmanlaajuisesti että Euroopan unionin tasolla voi vaikuttaa ainoastaan positiivisesti teräskauppaan. EU:n autoalan markkinat saavuttivat erittäin myönteisen tuloksen jälleen vuonna Autojen rekisteröinnit lisääntyivät 4,9 prosenttia verrattuna vuoden 1998 huipputulokseen. Paljon terästä käyttävän autoteollisuuden viimeisten viiden vuoden tuloksiin on vaikuttanut useiden myönteisten tekijöiden yhdistelmä. Näitä ovat kotitalouksien luottamuksen kasvu, korkotason aleneminen, uusien mallien monipuolinen tarjonta, kannustavat toimenpiteet ja valmistajien myynninedistämistoimet. Vuosien 1997 ja 1998 vaatimattomien tulosten jälkeen EU:n rakennusalan kokonaistilanne on seurannut yleistä talouskehitystä, vaikkakin pienellä viiveellä. Tuotantomäärien vaihtelut olivat vuoden 1999 aikana paljon selvempiä ja kehitystä oli yli 2,5 prosenttia. Käyttäjäsektorien aktiivisuuden seurauksena teräksen todellinen kulutus kasvoi 159 miljoonaan tonniin ja laskennallinen 157 miljoonaan tonniin. Viimeksi mainitussa luvussa on huomioitu varastojen purkaminen vuoden 1999 alkupuolella. 5.2 Investointimenot Investointien kehitys teräsalalla Investointien määrä (4 289,7 miljoonaa euroa) vuonna 1999 on hieman suurempi kuin edellisenä vuonna (4 204,3 miljoonaa euroa eli kasvua 2,0 prosenttia), mutta hienoisen kasvun suhteellinen osuus pienenee, kun otetaan huomioon, että vuoden 1998 lukuja tarkistettiin ylöspäin. Yritykset alkavat Kuvio 1: Investointien vaihtelu edellisen vuoden ennusteisiin verrattuna Österreich 28 Danmark 41 Sverige 12 Suomi/Finland 5 United Kingdom 21 Portugal 5 Italia 3 France 3 Belgique/België 3 EU-15 EU-15 4 Nederland 1 Luxembourg 5 Deutschland 9 España 56 Elláda % Luokkien A ja B investointimenot (miljoonaa ecua/euroa) ( 1 ) 1996 ( 1 ) 1997 ( 1 ) 1998 ( 1 ) 1999 ( 1 ) 2000 ( 1 ) 4 041, , , , , , , , ,5 ( 1 ) EU

18 siis käyttää varojaan ja investoida jälleen kansainvälisen tilanteen parantuessa ja taloudellisen toiminnan elpyessä monilla teollisuudenaloilla. Tosiasiallisten ja arvioitujen menojen ero on kääntynyt positiiviseksi ja on +4,1 prosenttia. Tosiasialliset menot ovat olleet arvioituja menoja suuremmat Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Vuoden 2000 menoennusteet ennakoivat lievää kustannusten laskua (1,3 prosenttia) verrattuna vuoden 1999 menoihin. Kokonaisinvestoinnit ovat 4 232,5 miljoonaa euroa, ja menoennusteet osoittavat merkittävää kasvua, noin 100 miljoonaa euroa tai enemmän Belgiassa (+155,7 miljoonaa euroa), Itävallassa (+124,1 miljoonaa euroa), Ruotsissa (+110,4 miljoonaa euroa) ja Italiassa (+95,7 miljoonaa euroa). Pienemmät kasvuennusteet koskevat Yhdistynyttä kuningaskuntaa (+57,9 miljoonaa euroa) ja Suomea (+57,5 miljoonaa euroa). Kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden investoinnit ovat laskussa. Viidentoista jäsenvaltion EU:n kokonaisinvestoinnit jakautuvat tuotantovälineittäin vuosina 1998, 1999 ja 2000 seuraavasti: Kuviosta ilmenee, että vaikka investoinnit pienenivät vuosina 1999 ja 2000, kokonaisinvestointien jakautumisessa tuotantovälineittäin on havaittavissa seuraavat piirteet: Harkkoraudan valmistus (koksaamot, sintraamot, masuunit) oli 10 ja 11 prosentin välillä kokonaisinvestoinneista. Vuotuiset kustannukset nousivat koksaamojen osalta ja vähenivät saman verran sintraamojen osalta. Happiterästehtaat muodostivat 4,7 prosenttia investoinneista vuonna Osuus kasvaa 7,9 prosenttiin vuonna Sähköterästehtaiden osuus kasvaa noin 6,2 prosentista vuonna ,1 prosenttiin vuonna Jatkuvan valun osuus kasvaa 6,8 prosentista 8,5 prosenttiin. Se oli vähimmillään 4,8 prosenttia vuonna Kylmävalssaamoiden osuus kasvaa 11,4 prosentista 14,5 prosenttiin ja oli vähimmillään 9,4 prosenttia vuonna Pinnoituslaitokset muodostivat 10,0 prosenttia kokonaisinvestoinneista ja olivat enimmillään 15 prosenttia vuonna Sähköntuotanto ja muut investoinnit muodostivat 21,0 prosenttia vuosina 1998 ja 1999, ja 17,5 prosenttia vuonna Pitkien tuotteiden kuumavalssaamoiden osuus laski 9 prosentista vuonna ,3 prosenttiin vuonna Levytuotteiden kuumavalssaamoiden osuus laski 15,5 prosentista vuonna ,2 prosenttiin vuonna Investointien jakautuminen tuotantolaitoksittain Kun investointimenoja tarkastellaan tuotantolaitoksen tyypin mukaan, voidaan esittää seuraavat havainnot: ,3 Kuvio 2: EU:n 15 jäsenvaltion kokonaisinvestointien jakautuminen tuotantovälineittäin 4 289, ,5 EU-15 milj. ecua/euroa ,9 589,1 432, ,5 780,1 99,5 172,0 424,4 478,3 373,0 838,6 76,4 151,3 644,0 402,3 351,7 644,7 95,3 186,6 429,2 614,6 360,1 286,9 206, ,7 260,3 303,0 333, ,6 234,2 263,8 249,9 231,3 100,7 93,3 78,1 87,4 88,8 139, Koksaamot 2. Sintraamot 4. Masuunit 5. Happiterästehtaat 6. Sähköterästehtaat 8. Jatkuva valu 16. Kylmävalssatut tuotteet 17. Pinnoituslaitokset 18. Muut valssaamot 20. Sähkövoimalat ja niin edelleen 21. Muut 23. Kuumavalssatut pitkät tuotteet 24. Kuumavalssatut levytuotteet 46

19 IV Investoinnit, kategoria A ja B Terästeollisuus, EU-15 yhteensä (Välieritelmä) (%) Toteutuneet Arvioidut Koksauslaitokset 3,2 2,1 2,1 3,3 8,2 Sintraus ja pelletointi 1,7 2,4 2,2 1,8 1,2 Masuunit 9,5 6,3 5,8 5,5 4,0 Teräksenvalmistus happipuhallusmenetelmällä 4,5 4,4 5,5 7,9 7,8 Välisumma Nestevaihe Integroitu teräksenvalmistus 18,8 15,2 15,5 18,5 21,3 Suora pelkistys 0,0 0,0 0,1 0,2 0,0 Sähköinen teräksenvalmistus 6,2 6,2 7,1 7,1 7,9 Välisumma Nestevaihe Sähköinen teräksenvalmistus 6,2 6,2 7,2 7,2 7,9 Jatkuvavalulaitokset 6,9 6,8 4,8 8,5 9,1 Puolivalmistevalssaamot 0,4 0,9 0,8 0,7 1,1 Raskaiden ja keskiraskaiden tuotteiden valssaamot 3,2 5,0 4,6 3,1 3,5 Ohkokankiteräsvalssaimet 1,2 2,5 2,2 3,0 1,4 Lankavalssilaitokset 1,6 1,5 2,0 2,2 1,3 Leveänauhakuumavalssaamot 10,5 11,8 11,1 8,0 6,5 Vanteen kuumavalssaimet 0,3 0,9 0,6 0,3 0,1 Levyvalssaamot 3,4 2,7 2,1 1,9 1,7 Leveänauhakylmävalssaamot 13,0 11,4 9,4 14,5 16,7 Muut 5,4 4,1 3,5 4,4 2,9 Välisumma valssilaitokset 38,8 40,8 36,1 38,1 35,1 Pinnoittamot 8,7 10,1 15,0 10,1 9,2 Voimalat ja muut 20,5 20,9 21,3 17,5 17,3 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Yhteensä (milj. ecua/euroa) 3 746, , , , , Terästeollisuuden koksaamot Koksaamojen investointimenot nousivat 59,6 prosenttia vuoden ,5 miljoonasta eurosta 139,4 miljoonaan euroon vuonna Investointeja on edelleen meneillään Belgiassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja merkittäviä investointimenoja odotetaan Italiassa erityisesti koksiuunijärjestelmien osalta (yli 300 miljoonaa euroa vuosina 2000 ja 2001). Koksin enimmäistuotantokapasiteetti (34,7 miljoonaa tonnia vuonna 1999) nousi 34,5 miljoonaan tonniin vuonna 2002 vähennyttyään sitä ennen vuosina 2000 ja ,0 miljoonaan tonniin. Tuloksissa oli hienoista eroa edelliseen tutkimukseen verrattuna. Koksin kokonaiskäyttöä yhteisössä hallitsee 90- prosenttisesti terästeollisuus, joka käyttää koksia masuuneissa, sekä koksimurskaa rautamalmin sintrauslaitoksissa ja rautavalimoissa, joissa käytetään kooltaan erittäin suurta koksia raudan sulattamiseksi pienissä kennouuneissa. Lyhyellä aikavälillä teollisuuden masuunikoksin ja koksimurskan tarpeet ovat suoraan verrannolliset raudan tuotantoon. Hiilipölyn syöttömenetelmän käyttöönotto (Injection de Charbon Pulvérisé) tuo huomattavaa pienentymistä koksin prosenttiosuuteen eli siihen, miten paljon koksia tarvitaan yhden rautatonnin tuottamiseen. Tästä johtuen masuunikoksin kokoon kohdistuvat tarpeet ovat vähentyneet muutaman viime vuoden aikana. Rautamalmin sintraamiseen tarvittavan koksimurskan määrä riippuu käytetystä sintratun malmin 47

20 V Investoinnit, kategoria A ja B Terästeollisuus, EU-15 yhteensä (Välieritelmä) (%) Toteutuneet Arvioidut Koksauslaitokset 16,9 12,2 10,8 17,0 27,9 Sintraus ja pelletointi 8,9 17,0 13,6 10,4 6,8 Masuunit 50,6 39,3 36,4 27,7 21,0 Teräksenvalmistus happipuhallusmenetelmällä 23,7 31,6 39,1 44,9 44,4 Välisumma Nestevaihe Integroitu teräksenvalmistus % 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 milj. ecua/euroa 816,7 704,5 651,2 996,5 625,0 Raskaiden ja keskiraskaiden tuotteiden valssaamot 53,3 56,0 52,3 37,8 51,2 Ohkokankiteräsvalssaimet 19,9 27,6 25,1 36,2 33,6 Lankavalssilaitokset 26,8 16,4 22,5 26,1 15,2 Välisumma valssilaitokset Pitkät tuotteet yhteensä % 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 milj. ecua/euroa 344,4 222,2 372,7 294,0 282,2 Leveänauhakuumavalssaamot 38,6 44,1 47,9 32,5 33,3 Vanteen kuumavalssaimet 1,1 3,5 2,4 1,2 0,4 Levyvalssaamot 12,4 10,1 9,1 7,6 4,6 Leveänauhakylmävalssaamot 47,9 42,4 40,6 58,7 61,7 Välisumma valssilaitokset Levytuotteet yhteensä % 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 milj. ecua/euroa 916, , , ,5 650,7 määrästä korvattaessa pellettejä ja palahiiltä. Suhde on riippuvainen teknisistä näkökohdista ja erityyppisten rautamalmien hinnoista ja se voi muuttua. Koksimurskan osuus koksin kokonaistuotannossa voi vaihdella prosentin välillä riippuen seulontatekniikasta ja koksin resistenssistä sekä masuunikoksin vaatimasta pienemmästä koosta johtuen. Onkin hyvin vaikea ennustaa täsmällisesti terästeollisuuden koksintarvetta raudantuotannossa. hin. Kasvu oli voimakkainta Saksassa (+23,5 miljoonaa euroa), Italiassa (+21,1 miljoonaa euroa) ja Alankomaissa (+16,6 miljoonaa euroa). Kuvio 3: Malmiagglomeraattien ja harkkoraudan enimmäistuotantokapasiteetti Sintraamot Sintraukseen ja panosten valmistukseen liittyvät menot vähenevät tasaisesti vuodesta 1998 (100,7 miljoonaa euroa) vuoteen 2000 mennessä (78,1 miljoonaa euroa). Menojen ennustetaan kuitenkin kasvavan huomattavasti 1999 Belgiassa (+28,9 miljoonaa euroa), Ranskassa (+13,6 miljoonaa euroa) ja vähemmässä määrin Itävallassa (+2,2 miljoonaa euroa) tuhatta tonnia Enimmäistuotantokapasiteettia on tarkistettu alaspäin, ja se laskee 118 miljoonaan tonniin vuosina Masuunit Masuuneja koskevat investoinnit (234,2 miljoonaa euroa) kasvoivat 26 prosenttia verrattuna vuoden 1998 investointei Malmiagglomeraatit Harkkorauta