Minkä näköistä : Times 12 Minkä näköistä: Times New Roman 12 Minkä näköistä: Gill Sans 12 Minkä näköistä: Arial 12

Transkriptio

1 780379A Kemian kirjallisuus ja viestintä Marja Lajunen Laadintaohjeita raporttia, kandidaatin tai pro gradu -tutkielmaa sekä erikoistyöselostusta varten Raportti tarkoittaa loogista, asiatyylillä laadittua selostusta tietystä asiakokonaisuudesta. Kandidaatintutkielma (luk-tutkielma) on kirjallisuustutkielma sovitusta, tieteellisestä aiheesta. Se ei sisällä omia tutkimustuloksia. Pro gradu on kirjallisuustutkielma, jonka aihe liittyy läheisesti erikoistyöhön. Aineenopettajan pro gradu tutkielma on myös kirjallisuustutkielma. Kirjallisuustutkielmissa aihetta tarkastellaan selostaen sitä kuvien, rakenteiden, kaavioiden ja taulukkojen avulla. Kun aloitat tutkielman tai raportin laadinnan, pohdi ensin mielessäsi tekstisi kohderyhmää eli millä tarkkuudella ja millaista terminologiaa käyttäen laadit esityksesi ensi sijaisesti lukijalle. Luk- ja pro gradu - tutkielma laaditaan kuin kirjoittaisit/selittäisit sen aihetta vertaisellesi kemistikolleegalle huomioiden hänen perhtyneisyytensä kyseisen asiaan. Jos saamasi aihe osoittautuu löytyneen aineiston perusteelle hyvin laajaksi, sitä on syytä rajata. Tutkielmien ohjeelliset sivu- ja viitemäärät löytyvät opinto-oppaasta. Keskustele rajauksen tavasta ja käsiteltävistä asioista ohjaajasi kanssa. Perehdy löytämääsi aineistoon, kokoa se sekä hahmottele sen pohjalta sisällysluettelo eli luetteloi loogisessa järjestyksessä mitä asioita aiot käsitellä tutkielmassasi. Tämä on hyvä vaihe käydä keskustelemassa ohjaajaan kanssa ja saamassa neuvoja. Tutkielma/raportti aloitetaan lyhyellä johdannolla aihepiiriin (mihin kemian alaan tutkielma liittyy, mahdolliset liittymät laajempaan kokonaisuuteen eli annetaan lukijalle tarpeellisia taustatietoja mielenkiinnon herättämiseksi, pituus 1-2 sivua). Työn tavoite/tarkoitus kerrotaan selkeästi viimeistään johdanto-osan lopussa tai omana lukuna sen jälkeen. Asiatyylisessä tekstissä mutkattomin aloitustapa on mennä suoraan asiaan. Lukija saa heti tietää, mistä on kysymys. Aiheen rajauksella kannattaa aloittaa silloin, kun rajaus ei käy selvästi ilmi otsikosta tai ei muuten ole itsestään selvä. Jos tutkimuksen tavoitteena on etsiä vastaus johonkin ongelmaan, on luontevaa aloittaa määritelemällä ongelma. Jos tutkimuksen aihe tai sen sisältämä käsite ei ole lukijoille ennestään tuttu, se on hyvä määritellä heti alussa. Itse kirjoittamistyön voi aloittaa sisällysluettelon siitä luvusta, mistä se helpoimmin käynnistyy, esim. kirjallisuusaiheen mielenkiintoisimmasta/helpoimmasta alaotsikosta. Seuraavassa muutamia käytännön ohjeita koskien tutkielman ulkonäköä: Suositeltavat tekstityypit Minkä näköistä : Times 12 Minkä näköistä: Times New Roman 12 Minkä näköistä: Gill Sans 12 Minkä näköistä: Arial 12

2 Riviväli: 1,5 Marginaalit: ylä- ja ala- 2,5 cm, oikea reuna 2,2 cm, vasen reuna sisältäen sitomisvaran 3 cm Otsikkotyypit esitetään tekstissä keskitettyinä, sisällysluettelossa alla olevaan tapaan sisennettynä erilaisilla kirjasintyypeillä: 1. PÄÄOTSIKKO 1.1 Alaotsikko Alaotsikko Alaotsikko Luvun aloittavan kappaleen alussa ei sisennystä, muissa pieni sisennys (0,5 cm). Kappaleiden väliin ei jätetä tyhjää väliriviä. Teksti kirjoitetaan molemmat reunat tasattuina. Pitkien sanojen kohdalla käytä piilotavutusta. Tekstissä esiintyvät kuvat ja taulukot tulee erottaa välirivillä muusta tekstistä sekä ylä- että alapuolelta. Kuvat (picture), kaaviot (scheme), kuvio/kaavio/kuva (figure), ja taulukot (table) esitetään kautta koko tekstin keskitettyinä ja samalla tyylillä, käyttäen kullekin omaa juoksevaa numerointia. Kuvien, kuvioiden, kaavioiden ja taulukoiden esittämisessä on omat käytännöt. Suomenkielisessä tutkielmassa pitää niiden sisällä olevien tekstienkin olla suomenkielisiä. Kuviin, kaavioihin (figure mutta ei scheme, vrt. tieteelliset lehdet), kuvioihin ja taulukkoihin liittyy aina myös otsikko. Taulukoissa se kirjoitetaan yläpuolelle, kuvissa ja kaavioissa alapuolelle. Kaavioihin (scheme) ei tarvita välttämättä otsikkoa lainkaan, mutta jos on kyse reaktiosarjan esittämisestä, reagenssit voidaan esittää sen kohdalla. Taulukoiden ym. otsikon tulee kertoa itsenäisesti taulukon sisällöstä, joten tee siitä riittävän yksityiskohtainen ja kuvaava. Kuva, kaavio tai taulukko sijoitetaan mahdollisimman pian siihen viittaava tekstin jälkeen, mielellään sijoitettuna sivun ylä- tai alalaitaan. Tekstissä esiintyvät yhtälöt/kaavat kirjoitetaan keskitettynä omalle riville, jonka edelle ja jälkeen jätetään vähintään yksi rivinväli. Jokaiseen yhtälöön on viitattava lähellä olevassa tekstiosassa. Teksti kirjoitetaan pääsääntöisesti passiivissa (passiivissa ei tiedetä, kuka tekijä on, tiedetään vain, että tekijä on joku/jotkut henkilö/t), noudattaen tieteellistä (asiatyyli), täsmällistä, kirjakielistä esitystapaa (puhekielen ilmaukset eivät ole sallittuja). Kun kerrot omista tai muiden tuloksistasi, käytä mennyttä aikamuotoa passiivissa (tutkittiin, on tutkittu, laitettiin, titrattiin, sekoitettiin, mitattiin, jne), koska raportoit jo suoritetuista kokeista. Kirjoituksen aikamuodon tulee olla looginen läpi koko tekstin. Vältä niin pitkiä lauseita, ettei niiden sisältö avaudu kertalukemisella. Vältä useita lauseenvastikkeita (johtuen, koskien, liittyen ja olettaen) tai sivulauseita peräkkäin. Käytä päälause + sivulause-tyyliä, se keventää ja ryhdistää tekstisi lukijalle. Käytä lyhyitä, konkreettisia, perusmuotoisia, tavallisia suomenkielisiä sanoja. Vältä kapulakieltä ja kuluneita ilmaisuja (tarpeetonta tärkeyden ja virallisuuden tavoittelua). Kun tekstiä käännetään vieraasta kielestä, sitä ei pidä kääntää suoraan, vaan esittää asiasisältö omin sanoin käyttäen lyhyitä, yksinkertaisia lauseita (toisen henkilön tekstin sanajärjestyksen tai sanojen vaihtaminen synonyymeiksi ei tee tekstistä vielä omaa). Jos käytät suoraan toisen tekstiä, se pitää olla lainausmerkein osoitettuna. Mitä ei ymmärrä, ei pidä kirjoitaa tekstiin ennen kuin on selvittänyt itselleen asian. Vältä vierasparäisiä sanoja, jos tarjolla on suomenkielinen vastine.

3 Latinalaisperäiset sanat kirjoitetaan kursivoituina, esim. cis-, endo-, para-, o-, et al., samoin N, E-, Z-, R- ja S-merkinnät. Muutoin kursivointia tai lihavointia ei ole tarpeen käyttää tekstissä. Yhdyssanojen oikeinkirjoituksen voi testata sanaa taivuttamalla. Jos ajatellun yhdyssanan alkuosa ei taivu, kyseessä on yhdyssana, esim. hapetuskatalyytti/hapetuskatalyytissä (alkuosa ei taivu, siis kirjoitetaan yhteen), viisirengas/viisirenkaassa, rikkiatomi/rikkiatomiin, luonnonaine/luonnonaineesta, lukuarvo/lukuarvossa. Toinen tapa testata yhdyssanoja on liittää kin pääte. Jos se sopii liitettäväksi ensimmäisen sanan loppuun, sanat kirjoitetaan erikseen: esim. hapetuskinreaktio, ei vaan hapetusreaktiokin, analyysikintulos, ei vaan analyysituloskin, valonkinabsoptio eli valon absorptio. Lyhenteitä käytetään, kun halutaan säästää tilaa, mutta jos säästö on vain muutama kirjain, on suositeltavampaa kirjoittaa sana kokonaan. Suorasanaisessa tekstissä lyhenteet ovat harvoin tarpeen. Otsikoissa ei mielellään käytetä lyhenteitä. Jos pitkä sana esiintyy vain joitakin kertoja tekstissä, sitä ei kannata lyhentää. Kokonainen sana, pitkäkin, on helpompi ja nopeampi lukea sekä ymmärtää kuin lyhenne. Jos kuitenkin halutaan käyttää virallisia lyhenteitä, kirjoitetaan sana ensimmäisen kerran mainittaessa kokonaan ja sen perään suluissa lyhennettynä. Tämän jälkeen käytetään enää vain lyhennettä. Tällaisia lyhenteitä ei tarvitse merkitä erilliseen lyhenneluetteloon. Kirjoittaessa saattaa tulla epätietoisuutta, milloin lyhenteeseen liitetään pääte ja milloin sitä ei tarvita. Jos lyhenteen sijapääte selviää välittömästi seuraavasta sanasta (= sana on taipunut), lyhenteeseen ei kirjoiteta päätettä. Mittayksikköjen lyhenteisiin ei liitetä partitiivin päätettä, kun lukusana on perusmuodossa. Esim. viisi grammaa metallista natriumia = 5 g metallista natriumia tai kaksi millilitraan suolahappoa = 2 ml suolahappoa, mutta: seos kaadettiin 100 ml:aan vettä tai kuumennettiin 100 C:ssa. Luetut lyhenteet katsotaan sanoiksi, joten taivutuspääte lisätään niihin ilman kaksoispistettä, esim. FUNETissa, TEMillä. Kirjaimittain luettuun lyhenteeseen taivutuspääte lisätään kaksoispisteen jälkeen, esim. Näyte tutkittiin NMR:llä tai USP:hen. Kaikkeen tekstiin, mikä ei ole kirjoittajan omia tuloksia/havaintoja, on laitettava viite. Kuitenkaan itsestäänselvyydet tai yleisesti tunnetut asiat eivät kaipaa viitettä. Kirjallisuusviite merkitään pienennetyllä, juoksevalla numerolla välittömästi viitatun asian sisältävän lauseen tai kappaleen loppuun yläviitteeksi pisteen jälkeen ilman välilyöntiä. Jos viitataan tiettyyn sanaan tai henkilöön keskellä lausetta, esim. aminometylointi 1, Corey 2 työryhmineen, viite sijoitetaan heti sanan perään. Jos lauseen tai kappaleen lopussa on kolme tai useampi peräkkäinen viitenumero, ne merkitään numerovälinä, esim. ioniset vuorovaikutukset 38,166, (Huom. ei välilyöntiä viitteiden väliin). Kirjallisuusluettelossa lehtiviitteet esitetään muodossa: 1. Hajos, F.G., Parrish, D.R. J. Org. Chem. 1974, 39, Huomaa nimien kirjoitusjärjestys, ensin sukunimi, pilkku, etukirjaimet, nimien väliin pilkku tai puolipiste, lehden nimi lyhennettynä ja kursivoituna (käytä Chemical Abstractin lyhenteitä, luettelo löytyy esim. ei pilkkua lehden perään, ilmestymisvuosi paksunnettuna, pilkku, volyymi kursivoituna, pilkku, alkusivu tai sivuväli (merkitse johdonmukaisesti samoin läpi koko luettelon) ja piste loppuun. Käytä aina varhaisinta (alkuperäistä) viitettä asiaan, ei kirjaa, julkaisua tai kurssimonistetta viitteenä, joka siihen viittaa. Kirja lähdeluettelossa merkitään seuraavasti:

4 2. Wiberg, K.B. Oxidation in Organic Chemistry, Part A, Academic Press, New York, 1965, ss Dew, S. (toim.), Handbook of Terpenoids, Monoterpenoids, Vol. II, CRC Press, Inc. Boca Raton, Florida, 1982, s Herout, V., teoksessa Fragrance Chemistry, The Science of the Sense of Smell, toimittaja Theimer, E.T., Academic Press, New York, 1982, s Furniss, B.S., Hannaford, A.J., Smith, P.W.G., Tatchell, A.R. Vogel s Textbook of Practical Organic Chemistry, 5. painos, Longman, Iso-Britannia, 1989, s Barton, D.J.R., Sawyer, D.T., teoksessa The Activation of Dioxygen and Homogeneous Oxidation, Barton, D.J.R., Martell, A.E., Sawyer, D.T., (toim.), Plenum Press, New York, 1993, s Rueniz, P.C. Patentti 1992, WO 92/ Viite voi olla myös web-osoite, mistä ko. tieto löytyy. Internet-osoitteen yhteydessä täytyy kuitenkin ilmoittaa tiedon osoite (URL), kirjoittaja, milloin tieto on sieltä haettu, lähteen nimi (otsikko). Tärkeistä webjulkaisuista on myös syytä ottaa kopio. 8. Lehtonen, Kari. 1997, muutettu Internet-lähteisiin viittaaminen. [WWWdokumentti]. Haettu Huom. Tieteellisten tekstien ensisijainen tietolähde ei ole internet vaan tieteellisen arvioinnin läpikäyneet kemian aikakausilehtien artikkelit (=alkuperäisjulkaisut tai niiden elektroniset versiot, joista viitteet merkitään samoin kuin lehden paperiversiosta). Yhdisteet numeroidaan juoksevalla numerolla mainitsemisjärjestyksessä, jos niistä on kuva. Yleisesti tunnettua yhdistettä (bentseeni, fenoli, tetrahydrofuraani, rikkihappo, jne) ei tarvitse numeroida, ellei se ole nimenomainen tutkimuskohde. Numero kirjoitetaan tekstissä paksunnettuna ja suluissa, jos se liittyy yhdisteeseen, josta on täsmällinen (systemaattinen tai triviaali-) nimi ja kuva, esim. 4-metyyli-1-fenyyli-1- penten-3-oli (1), α-pineeni (2), asetofenoni (3). Numero kirjoitetaan ilman sulkuja, jos se liittyy yhdisteen yleisnimeen, esim. alkeeni 4, alkoholi 5, karboksyylihappo 6, isomeeri 7, pigmentti 8, kompleksi 9, ligandi 10. Spektritietojen esittäminen: (1S)-(-)-verbenoni (4,6,6-trimetyylibisyklo[3.1.1]hept-3-eeni-2-oni) (1): 1 H-NMR (200 MHz, CDCl 3 ) δ 5,73 (q, 1H, J=1,5 Hz, H-3), 2,81 (dt, 1H, J=9,1, 5,5 Hz, H-7a), 2,65 (td, 1H, J=5,9, 1,5 Hz, H-5), 2,42 (td, 1H, J=6,5, 1,4 Hz, H-1), 2,08 (d, 1H, J= 9,1, H-7b), 2,02 (d, 3H, J= 1,5 Hz, H-10), 1,50 (s, 3H, H-8), 1,02 (s, 3H, H-9). Kirj C-NMR (50 MHz, CDCl 3 ) δ 203,8 (C-4), 170,0 (C-2), 121,2 (C-3), 57,6 (C-5), 53,9 (C-6), 49,7 (C-1), 40,8 (C-7), 26,6 (C-8), 23,5 (C-10), 22,0 (C-9). Kirj. 8b MS [m/z (suht. int., %)]: 150 (58, M +. ), 135 (76), 122 (28), 121 (10), 119 (10), 115 (6), 109 (23), 108 (24), 107 (100), 105 (27), 95 (17), 93 (17), 91 (80), 80 (23), 79 (57), 77 (37), 67 (19), 65 (26), 55 (20), 53 (15), 51 (25), 50 (20), 41 (25), 39 (63). Kirj. 9 [α] 20 D 258 (c 1.0, CH 3 Cl). HMRS: havaittu 150,1044. Laskettu C 10 H 11 O, 150,1045. Suomenkielisen ja englanninkielisen tekstin esittämisessä on muutamia eroja. Älä siis automaattisesti ota mallia englanninkielisestä tekstistä. Jos lause alkaa luvulla tai erikoismerkillä, sitä seuraava sana

5 kirjoitetaan suomenkielisessä tekstissä pienellä kirjaimella (esim. 2-propanoli on vesiliukoinen liuotin. α- pineeni kuuluu terpenoideihin. 1,2-cis-glykosidien synteesi suoritettiin ). Näin myös otsikossa. (Kielitoimiston ohje). Englannin kielessä vastaavassa tapauksessa käytetään isoa alkukirjainta. Suomen ja englannin kielessä on myös seuraava, usein virheitä aiheuttava kirjoitusero: suomen kielessä on desimaalipilkku, englannin kielessä desimaalit erotetaan pisteellä. Kun esität raportissa tuloksia esittäessäsi, kerro mitä olet tehnyt ja aina myös miksi. Esitä myös pohdintaa omista tuloksistasi eli mitä havaintoja ja päätelmiä olet tuloksistasi tehnyt. Pyri vastaamaan tutkimusongelmasi liittyvään kysymykseen (= johtopäätökset). Yhteenvedossa kootaan kuvaillen tehdyt havainnot ja niistä tehdyt päätelmät, ei vain luetteloida reaktioita tai kokeita, jotka tuli tehtyä. Tarkoitus on esseemäisesti tarkastella tulosten merkitystä ja luotettavuutta. Myös ristiriitaisia tuloksia on syytä arvioida. Yhteenvedossa on hyvä palata mitä aiottiin työn tarkoituksessa (lähtötilannetta) verrattuna siihen mihin olet päätynyt. Tässä voit esittää myös ehdotuksia jatkotutkimuksiksi. Ennen työn palauttamista tarkastajalle, tarkista ainakin seuraavat seikat: 1. Etsi painovirheet ja tarkista lauserakenteet. Tarkastajan tehtävänä ei ole kirjoitusvirheiden tai lauserakenteiden korjaaminen, vaan asiasisällön tarkastaminen. Vastuu kirjallisesta ulkoasusta on kirjoittajalla. 2. Kuviin, taulukoihin, kaavoihin, lähteisiin yms. viittaaminen tekstissä. Jokaiseen tutkielmassa esiintyvään kuvaan, taulukkoon, kaavaan tai kirjallisuuslähteeseen on löydyttävä viittaus tekstissä. 3. Sisällysluettelo. Sisällysluettelossa ja tekstissä olevien sivunumeroiden on vastattava toisiaan.