Laadintaohjeita luk- ja pro gradu -tutkielmaa sekä erikoistyöselostusta varten

Transkriptio

1 780379A Kemian kirjallisuus ja viestintä Marja Lajunen Laadintaohjeita luk- ja pro gradu -tutkielmaa sekä erikoistyöselostusta varten Kun aloitat tutkielman tai selostuksen laadinnan, pohdi ensin tekstisi kohderyhmää eli millä tarkkuudella ja millaista terminologiaa käyttäen laadit tutkielman. Luk- ja pro gradu -tutkielma laaditaan kuin kirjoittaisit sen vertaisellesi kemistikolleegalle, ei peruskoululaiselle eikä toisaalta professorille tai opettajalle, joka tietää jo puolesta sanasta mitä olet tehnyt. Esitystarkkuus tarkoittaa sitä, että kemistikolleega pystyy toistamaan kokeen esitetyn tiedon perusteella. Jos aiheesi osoittautuu löytyneen aineiston perusteelle hyvin laajaksi, sitä on syytä rajata. Tutkielmien ohjeelliset sivu- ja viitemäärät löytyvät opinto-oppaasta. Keskustele rajauksen tavasta ohjaajasi kanssa. Kokoa aineisto ja hahmottele sisällysluettelo eli luetteloi mitä asioita aiot käsitellä tutkielmassasi. Tämä on hyvä vaihe käydä keskustelemassa ohjaajaan kanssa. Tutkielma aloitetaan lyhyellä johdannolla aihepiiriin (mihin kemian alaan tutkielma liittyy, kerrotaan perustelut tutkimukselle ja mahdolliset liittymät laajempaan kokonaisuuteen eli annetaan lukijalle tarpeellisia taustatietoja mielenkiinnon herättämiseksi, pituus 1-2 sivua). Työn tavoite/tarkoitus kerrotaan selkeästi viimeistään johdanto-osan lopussa tai omana lukuna sen jälkeen. Asiatyylisessä tekstissä mutkattomin aloitustapa on mennä suoraan asiaan. Lukija saa heti tietää, mistä on kysymys. Aiheen rajauksella kannattaa aloittaa silloin, kun rajaus ei käy selvästi ilmi otsikosta tai ei muuten ole itsestään selvä. Jos tutkimuksen tavoitteena oli etsiä vastaus johonkin ongelmaan, on luontevaa aloittaa määritelemällä ongelma. Jos tutkimuksen aihe tai sen sisältämä käsite ei ole lukijoille ennestään tuttu, se on hyvä määritellä heti alussa. Itse kirjoittamistyön voi aloittaa sieltä, mistä se helpoimmin käynnistyy, esim. kokeellisen osan raportista tai kirjallisuusaiheen mielenkiintoisimmasta/helpoimmasta alaotsikosta. Seuraavassa muutamia käytännön ohjeita koskien tutkielman ulkonäköä: Suositeltavat tekstityypit Minkä näköistä : Times 12 Minkä näköistä: Times New Roman 12 Minkä näköistä: Gill Sans 12 Minkä näköistä: Arial 12 Riviväli: 1,5 Marginaalit: ylä- ja ala- 2,5 cm, oikea reuna 2,2 cm

2 Otsikkotyypit: (tekstissä keskitettyinä, sisällysluettelossa alla olevaan tapaan) 1. PÄÄOTSIKKO 1.1 Alaotsikko Alaotsikko Alaotsikko Luvun aloittavan kappaleen alussa ei sisennystä, muissa pieni sisennys (0,5 cm). Kappaleiden väliin ei jätetä tyhjää väliriviä. Teksti kirjoitetaan molemmat reunat tasattuina. Pitkien sanojen kohdalla käytä piilotavutusta. Tekstissä esiintyvät kuvat ja taulukot tulee erottaa selvästi muusta tekstistä sekä ylä- että alapuolelta. Kuvat (picture), kaaviot (scheme), kuvio/kaavio/kuva (figure), ja taulukot (table) esitetään kautta koko tekstin keskitettyinä ja samalla tyylillä, käyttäen kullekin omaa juoksevaa numerointia. Kuvien, kuvioiden, kaavioiden ja taulukoiden esittämisissä on omat käytännöt. Suomenkielisessä tutkielmassa pitää niiden sisällä olevien tekstienkin olla suomenkielisiä. Kuviin, kaavioihin (figure mutta ei scheme, vrt. kirjallisuus), kuvioihin ja taulukkoihin liittyy aina myös otsikko. Taulukoissa se kirjoitetaan yläpuolelle, kuvissa ja kaavioissa alapuolelle. Kaavioihin ei tarvita välttämättä otsikkoa lainkaan, mutta jos on kyse reaktiosarjan esittämisestä, reagenssit saatetaan esittää sen kohdalla. Taulukoiden ym. otsikon tulee kertoa itsenäisesti taulukon sisällöstä, joten tee siitä riittävän yksityiskohtainen ja kuvaava. Kuva, kaavio tai taulukko sijoitetaan mahdollisimman pian tekstin jälkeen, jossa siihen viitataan, mielellään sivun ylä- tai alalaitaan sijoitettuna. Sopiva rakennekaavojen esityskoko on esim. ChemDraw-piirto-ohjelman JOC- tai JACS-koko. Tekstissä esiintyvät yhtälöt kirjoitetaan sisennettynä omalle riville, jota ennen ja jälkeen lisätään vähintään yksi rivinväli. Jokaiseen yhtälöön on viitattava lähellä olevassa tekstiosassa. Teksti kirjoitetaan pääsääntöisesti passiivissa (passiivissa ei tiedetä, kuka tekijä on, tiedetään vain, että tekijä on joku ihminen tai jotkut ihmiset.), asiatyyliä käyttäen (puhekielen ilmaukset eivät ole sallittuja). Kun kerrot omista töistäsi tai muiden tuloksistasi, käytä mennyttä aikamuotoa passiivissa (tutkittiin, on tutkittu, laitettiin, titrattiin, sekoitettiin, mitattiin, jne) raportoithan suoritetuista kokeista. Kirjoituksen aikamuodon tulee olla looginen läpi koko tekstin. Vältä niin pitkiä lauseita, ettei niiden sisältö avaudu kertalukemisella. Vältä useita lauseenvastikkeita (johtuen, koskien, liittyen ja olettaen) tai sivulauseita peräkkäin. Käytä päälause + sivulause-tyyliä, se keventää ja ryhdistää tekstisi lukijalle. Käytä lyhyitä, konkreettisia, perusmuotoisia, tavallisia suomenkielisiä sanoja. Vältä kapulakieltä ja kuluneita ilmaisuja (tärkeyden ja virallisuuden tavoittelua). Kun tekstiä käännetään vieraasta kielestä, sitä ei pidä kääntää suoraan, vaan esittää asiasisältö omin sanoin käyttäen lyhyitä, yksinkertaisia lauseita (toisen henkilön tekstin sanajärjestyksen tai sanojen vaihtaminen synonyymeiksi ei tee tekstistä vielä omaa). Jos käytät suoraan toisen tekstiä, se pitää olla lainausmerkein osoitettuna. Mitä ei ymmärrä, ei pidä kirjoitaa tekstiin, ennen kuin ymmärtää asian. Vältä vierasparäisiä sanoja, jos tarjolla on suomenkielinen vastine. Latinalaisperäiset sanat kirjoitetaan kursivoituina, esim. cis-, endo-, para-, o-, et al., samoin N, E-, Z-, R- ja S-merkinnät. Muutoin kursivointia tai lihavointia ei ole tarpeen käyttää tekstissä.

3 Yhdyssanojen oikeinkirjoituksen voi testata sanaa taivuttamalla. Jos ajatellun yhdyssanan alkuosa ei taivu, kyseessä on yhdyssana, esim. hapetuskatalyytti/hapetuskatalyytissä (alkuosa ei taivu, siis kirjoitetaan yhteen), viisirengas/viisirenkaassa, rikkiatomi/rikkiatomiin, luonnonaine/luonnonaineesta, lukuarvo/lukuarvossa. Toinen tapa testata yhdyssanoja on liittää kin pääte. Jos se sopii liitettavaksi ensimmäisen sanan loppuun, sanat kirjoitetaan erikseen: esim. hapetuskinreaktio, ei vaan hapetusreaktiokin. Lyhenteitä käytetään, kun halutaan säästää tilaa, mutta jos säästö on vain muutama kirjain, on suositeltavampaa kirjoittaa sana kokonaan. Suorasanaisessa tekstissä lyhenteet ovat harvoin tarpeen. Otsikoissa ei mielellään käytetä lyhenteitä. Jos pitkä sana esiintyy vain joitakin kertoja tekstissä, sitä ei kannata lyhentää. Kokonainen sana, pitkäkin, on helpompi ja nopeampi lukea sekä ymmärtää kuin lyhenne. Jos kuitenkin halutaan käyttää lyhenteitä, kirjoitetaan sana ensimmäisen kerran mainittaessa kokonaan ja perään suluissa lyhennettynä. Tämän jälkeen käytetään enää vain lyhennettä. Tällaisia lyhenteitä ei tarvitse merkitä erilliseen lyhenneluetteloon. Kirjoittaessa saattaa tulla epätietoisuutta, milloin lyhenteeseen liitetään pääte ja milloin sitä ei tarvita. Jos lyhenteen sijapääte selviää välittömästi seuraavasta sanasta (= sana on taipunut), lyhenteeseen ei kirjoiteta päätettä. Mittayksikköjen lyhenteisiin ei liitetä partitiivin päätettä, kun lukusana on perusmuodossa. Esim. viiteen grammaan metallista natriumia = 5 g metallista natriumia tai kahteen millilitraan suolahappoa = 2 ml suolahappoa, mutta: seos kaadettiin 100 ml:aan vettä tai kuumennettiin 100 C:ssa. Luetut lyhenteet katsotaan sanoiksi, joten taivutuspääte lisätään niihin ilman kaksoispistettä, esim. FUNETissa, TEMillä. Kirjaimittain luettuun lyhenteeseen taivutuspääte lisätään kaksoispisteen jälkeen, esim. Näyte tutkittiin NMR:llä tai USP:hen. Kaikkeen tekstiin, mikä ei ole kirjoittajan itsensä tuottamaa, on viitattava. Kuitenkaan itsestään selvyydet tai yleisesti tunnetut asiat eivät kaipaa viitettä. Kirjallisuusviite merkitään pienennetyllä, juoksevalla numerolla välittömästi viitatun asian sisältävän lauseen tai kappaleen loppuun yläviitteeksi pisteen jälkeen ilman välilyöntiä. Jos viitataan tiettyyn sanaan tai henkilöön keskellä lausetta, esim. aminometylointi 1, Corey 2 työryhmineen, viite sijoitetaan heti sanan perään. Jos lauseen tai kappaleen lopussa on kolme tai useampi peräkkäinen viitenumero, ne merkitään numerovälinä, esim. ioniset vuorovaikutukset 38,166, (Huom. ei välilyöntiä viitteiden väliin). Kirjallisuusluettelossa lehtiviitteet esitetään muodossa: 1. Hajos, F.G., Parrish, D.R. J. Org. Chem. 1974, 39, Huomaa nimien kirjoitusjärjestys, ensin sukunimi, pilkku, etukirjaimet, nimien väliin pilkku tai puolipiste, lehden nimi lyhennettynä ja kursivoituna (käytä Chemical Abstractin lyhenteitä, luettelo löytyy esim. ei pilkkua lehden perään, ilmestymisvuosi paksunnettuna, pilkku, volyymi kursivoituna, pilkku, alkusivu tai sivuväli (merkitse johdonmukaisesti samoin läpi koko luettelon) ja piste loppuun. Käytä aina varhaisinta (alkuperäistä) viitettä asiaan, ei kirjan, julkaisun tai kurssimonisteen viitettä, joka siihen viittaa. Kirja lähdeluettelossa merkitään seuraavasti: 2. Wiberg, K.B. Oxidation in Organic Chemistry, Part A, Academic Press, New York, 1965, ss

4 3. Dew, S. (toim.), Handbook of Terpenoids, Monoterpenoids, Vol. II, CRC Press, Inc. Boca Raton, Florida, 1982, s Herout, V., teoksessa Fragrance Chemistry, The Science of the Sense of Smell, toimittaja Theimer, E.T., Academic Press, New York, 1982, s Furniss, B.S., Hannaford, A.J., Smith, P.W.G., Tatchell, A.R. Vogel s Textbook of Practical Organic Chemistry, 5. painos, Longman, Iso-Britannia, 1989, s Barton, D.J.R., Sawyer, D.T., teoksessa The Activation of Dioxygen and Homogeneous Oxidation, Barton, D.J.R., Martell, A.E., Sawyer, D.T., (toim.), Plenum Press, New York, 1993, s Rueniz, P.C. Patentti 1992, WO 92/ Viite voi olla myös web-osoite, mistä ko. tieto löytyy. Internet-osoitteen yhteydessä täytyy kuitenkin ilmoittaa tiedon osoite (URL), kirjoittaja, milloin tieto on sieltä haettu, lähteen nimi (otsikko). Tärkeistä webjulkaisuista on myös syytä ottaa kopio. 8. Lehtonen, Kari. 1997, muutettu Internet-lähteisiin viittaaminen. [WWW-dokumentti]. Haettu Huom. Tieteellisen tekstien ensisijainen tietolähde ei ole internet vaan tieteellisen arvioinnin läpikäyneet kemian aikakausilehtien artikkelit (=alkuperäisjulkaisut tai niiden elektroniset versiot, joista viitteet merkitään samoin kuin lehden paperiversiosta). Yhdisteet numeroidaan juoksevalla numerolla mainitsemisjärjestyksessä, jos niistä on kuva. Yleisesti tunnettua yhdistettä (bentseeni, fenoli, tetrahydrofuraani, rikkihappo, jne) ei tarvitse numeroida, ellei se ole nimenomainen tutkimuskohde. Numero kirjoitetaan paksunnettuna ja suluissa, jos se liittyy yhdisteeseen, josta on täsmällinen (systemaattinen tai triviaali-) nimi ja kuva, esim. 4-metyyli-1-fenyyli-1-penten-3-oli (1), α-pineeni (2), asetofenoni (3). Numero kirjoitetaan ilman sulkuja, jos se liittyy yhdisteen yleisnimeen, esim. alkeeni 4, alkoholi 5, karboksyylihappo 6, isomeeri 7, pigmentti 8, kompleksi 9, ligandi 10. Spektritietojen esittäminen: (1S)-(-)-verbenoni (4,6,6-trimetyylibisyklo[3.1.1]hept-3-eeni-2-oni) (1): 1 H-NMR (200 MHz, CDCl 3 ) δ 5,73 (q, 1H, J=1,5 Hz, H-3), 2,81 (dt, 1H, J=9,1, 5,5 Hz, H-7a), 2,65 (td, 1H, J=5,9, 1,5 Hz, H-5), 2,42 (td, 1H, J=6,5, 1,4 Hz, H-1), 2,08 (d, 1H, J= 9,1, H-7b), 2,02 (d, 3H, J= 1,5 Hz, H-10), 1,50 (s, 3H, H-8), 1,02 (s, 3H, H-9). Kirj C-NMR (50 MHz, CDCl 3 ) δ 203,8 (C-4), 170,0 (C-2), 121,2 (C-3), 57,6 (C-5), 53,9 (C-6), 49,7 (C-1), 40,8 (C-7), 26,6 (C-8), 23,5 (C-10), 22,0 (C-9). Kirj. 8b MS [m/z (suht. int., %)]: 150 (58, M +. ), 135 (76), 122 (28), 121 (10), 119 (10), 115 (6), 109 (23), 108 (24), 107 (100), 105 (27), 95 (17), 93 (17), 91 (80), 80 (23), 79 (57), 77 (37), 67 (19), 65 (26), 55 (20), 53 (15), 51 (25), 50 (20), 41 (25), 39 (63). Kirj. 9 [α] 20 D 258 (c 1.0, CH 3 Cl). HMRS: havaittu 150,1044. Laskettu C 10 H 11 O, 150,1045. Suomenkielisen ja englanninkielisen tekstin esittämisessä on muutamia eroja. Älä siis automaattisesti ota mallia englanninkielisestä tekstistä. Jos lause alkaa luvulla tai erikoismerkillä, sitä seuraava sana kirjoitetaan suomenkielisessä tekstissä pienellä kirjaimella (esim. 2-propanoli on vesiliukoinen liuotin. α- pineeni kuuluu terpenoideihin. 1,2-cis-glykosidien synteesi suoritettiin ). Näin myös otsikossa.

5 (Kielitoimiston ohje). Englannin kielessä vastaavassa tapauksessa käytetään isoa alkukirjainta. Suomen ja englannin kielessä on myös seuraava, usein virheitä aiheuttava kirjoitusero: suomen kielessä on desimaalipilkku, englannin kielessä desimaalit erotetaan pisteellä. Tuloksia esittäessäsi, kerro mitä olet tehnyt ja aina myös miksi. Esitä myös pohdintaa omista tuloksistasi eli mitä havaintoja ja päätelmiä olet tuloksistasi tehnyt. Pyri vastaamaan tutkimusongelmasi liittyvään kysymykseen (= johtopäätökset). Yhteenvedossa kerrotaan kootusti havaitut tulokset ja päätelmät, ei vain luetteloida reaktioita tai kokeita, jotka tuli tehtyä. Ennen työn palauttamista tarkastajalle, tarkista ainakin seuraavat seikat: 1. Kirjoitusvirheet ja lauserakenteet. Tarkastajan tehtävänä ei ole kirjoitusvirheiden tai lauserakenteiden korjaaminen, vaan asiasisällön tarkastaminen. Vastuu kirjallisesta ulkoasusta on kirjoittajalla. 2. Kuviin, taulukoihin, kaavoihin, lähteisiin yms. viittaaminen. Jokaiseen tutkielmassa esiintyvään kuvaan, taulukkoon, kaavaan tai kirjallisuuslähteeseen on löydyttävä viittaus tekstissä. 3. Sisällysluettelo. Sisällysluettelossa ja tekstissä olevien sivunumeroiden on vastattava toisiaan.