Kenraali 38-vuotiaana Toisen maailmansodan sankari

Transkriptio

1 Suuret sotapäälliköt Korea/1950 Korea oli ollut vuodesta 1945 jaettuna kahtia Korea pohjoisen kommunistiseen ja etelän Yhdysvaltojen tukemaan diktatuuriin. Pohjois-Korea aikoi yhdistää maat väkisin Neuvostoliiton sotilaallisen tuen avulla. Kiina Kenraali 38-vuotiaana Toisen maailmansodan sankari Korean sodan häviäjä Macrthur Syksyllä 1950 Douglas Macrthur oli elävä legenda. Hän oli murskannut Japanin toisessa maailmansodassa, ja nyt hän aikoi pakottaa kommunistisen Pohjois-Korean polvilleen. Omahyväinen kenraali sortui kuitenkin moniin virheisiin. 14 Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Macrthur lupasi voiton ennen joulua, mutta kärsi kirvelevän tappion, josta hän toki syytti muita. GETTY/LL OVER Print: anc Status: Modtaget fra oversættelse Layout: ac Red.sek: emk sai mennä Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Suuret sotapäälliköt MRTIN LNDIN & ESBEN MØNSTER-KJÆR Yhdysvaltojen 8. ratsuväkirykmentin sotilaat olivat kuulleet huhuja, joiden mukaan kiinalaiset olivat yllättäneet eteläkorealaisen divisioonan ja tuhonneet sen. Jotkut kertoivat sen tapahtuneen vain vajaata viikkoa aiemmin. Oli 1. marraskuuta 1950, ja yhdysvaltalaiset ja eteläkorealaiset joukot liittolaisineen marssivat eteenpäin niin nopeasti kuin Pohjois-Korean lumipeitteisessä vuoristossa pystyi. Kenraali Douglas Macrthur, joka johti YK:n joukkoja, oli antanut käskyn edetä täyttä vauhtia pohjoiseen aina Kiinan rajalla olevalle Jalujoelle saakka. Macrthur aikoi pakottaa kommunistit perääntymään ja yhdistää Koreat. Hän oli luvannut, että voitto saavutettaisiin ennen joulua. Tavoite vaikutti realistiselta, sillä Pohjois-Korean kovia kokenut armeija ei enää tehnyt mainittavaa vastarintaa ja tuolla hetkellä yhdysvaltalaisjoukoille suurinta harmia tuntuivat aiheuttavan kylmyys ja lumi. Niinpä 8. ratsuväkirykmentin sotilaat olivat siis luottavaisin mielin, kun he pysähtyivät Unsanin kylään lepäämään. Äkkiä hiljaisuuden rikkoivat vuorenrinteiltä kaikuvat kimeät äänet. Ne olivat hyökkäykseen käskeviä merkinantotorvia, ja hetkeä myöhemmin pimeydestä erottui joukko juosten lähestyviä hahmoja. Sotasankarin poika Douglas Macrthur tiesi syntyneensä johtajaksi, sillä hänen sankari-isänsä ei koskaan väsynyt tolkuttamasta sitä hänelle. Macrthurin upseerisukuun kuului voimakastahtoisia miehiä. Douglasin isä ja esikuva rthur oli Yhdysvaltojen sisällissodan sankari. Hänestä tuli eversti jo 19-vuotiaana, ja sen jälkeenkin hänen uransa oli hohdokas. rthur Macrthur olisi kuitenkin mielestään ansainnut huomattavasti enemmän tunnustusta ja nopeampia ylennyksiä. Kuollessaan vuonna 1912 hän oli katkera mies, joka vihasi armeijaa ja poliitikkoja. Kenraalin avustaja kertoi myöhemmin pitäneensä rthur Macrthuria itsekeskeisimpänä koskaan kohtaamanaan ihmisenä, kunnes oli tavannut tämän pojan Douglasin. Douglas Macrthur oli ehkä itsekeskeinen, mutta hän oli myös kyvykäs. Hän sai loistavia arvosanoja sotilasakatemiassa, ja ensimmäisessä maailmansodassa hän oli rintaman nuorimpia divisioonan komentajia. Sittemmin hänestä tuli armeijan kaikkien aikojen nuorin esikuntapäällikkö. Toisessa maailmansodassa Douglas Macrthur oli Yhdysvaltojen huippukenraaleja mutta ihmisenä hankala. Hänen tiedettiin inhoavan presidentti Rooseveltiä, eikä hän sietänyt sitä, että hänen strategioihinsa sekaannuttiin. Hän kuitenkin sai aikaan tuloksia ja kansa rakasti häntä, joten hänen tekemisiinsä ei puututtu. Poika Douglas Mac rthur oli yhtä kyvykäs ja kunnianhimoinen kuin isänsä. Isä rthur Macrthur halusi muidenkin ymmärtävän neroutensa. HRPER'S ENCYCLOPEDI & CORBIS/POLFOTO Kiinalaiset hyökkäsivät kolmelta suunnalta yhtä aikaa täysin yllättäen, eikä yhdysvaltalaisilla ollut aikaa reagoida. Hyökkääjistä kauempana olevat sotilaat yrittivät järjestäytyä puolustukseen mutta eivät mahtaneet mitään voimalla rynnäköiville kiinalaissotilaille. Pako oli ainoa mahdollisuus. Yhdysvaltalainen upseeri kokosi kymmenen kuorma-auton saattueen ja antoi vetäytymiskäskyn. Sitä kiinalaiset olivat odottaneetkin, ja osa heistä oli asettautunut väijytykseen yhdysvaltalaisten reitin varrelle. Konekiväärit alkoivat tulittaa kuorma-autoja, ja vain muutama amerikkalainen selvisi väijytyksestä hengissä. uringon noustessa 8. ratsuväkirykmentti oli miltei tuhoutunut. Sen sotilaat olivat kuolleet, joutuneet vangiksi tai paenneet pienissä ryhmissä jalkaisin ja ilman aseita. Kiinalaiset vetäytyivät takaisin vaikeakulkuiseen vuoristoon. Kenraali Macrthur itse oli päämajassaan Tokiossa 500 kilometrin päässä. Hän olisi voinut pitää Unsanin kylän tapahtumia varoituksena, mutta hänellä oli oma näkemyksensä asioista. Macrthur uskoi käytännössä jo voittaneensa Korean sodan. Unsanissa jotkin yksittäiset kiinalaisjoukot olivat ehkä yrittäneet vielä puuttua asiaan, mutta kenraali ei pitänyt kiinalaisia todellisena uhkana. Tavoitteena Valkoinen talo Sotasankari Macrthur oli tottunut kertomaan muille, miten asiat olivat. Hän oli saanut sotilasuransa aikana yli sata kunniamerkkiä, ja Yhdysvalloissa räväkkää ja itsevarmaa, itsestään usein kolmannessa persoonassa puhuvaa kenraalia ihailtiin, ja hänen mukaansa oli nimetty lukuisia lapsia, katuja ja puistoja. Vuosina 1944 ja 1948 republikaanit olivat harkinneet Macrthurin asettamista presidenttiehdokkaaksi, ja tämä oli ajatuksesta mielissään. Valkoinen talo olisi juuri oikea päätös hänen upealle uralleen, mutta ensin hänen pitäisi vain hoitaa Korean sota alta pois. Sota oli alkanut 25. kesäkuuta 1950, kun pohjoiskorealaista oli varoittamatta vyörynyt rajan yli Etelä- Koreaan pohjoisen kommunistihallinnon päätettyä yhdistää maat pakolla. YK puuttui asiaan, ja 70-vuotias Mac rthur valittiin YK:n joukkojen komentajaksi. Mac pysäytti pohjoiskorealaiset juuri ennen kuin Etelä-Korea murtui. YK:n joukot ja Pohjois-Korean joukot kävivät kuukauden ajan armotonta asemasotaa viimeisestä miehittämättömästä alueesta Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 etelärannikolla, kunnes Macrthur teki ratkaisevan siirron. Kenraali oli päättänyt tehdä maihinnousun kauaksi vihollisen linjojen taakse Incheonin satamakaupunkiin. Washingtonissa ei oltu kovin luottavaisia hyökkäyksen onnistumisen suhteen, mutta Macrthur piti pintansa: Nousemme maihin Incheonissa ja murskaamme ne! hän julisti totuttuun vastaansanomattomaan tyyliinsä. Vieläkään hän ei saanut epäilijöitä vakuutettua, mutta kukaan ei tohtinut väittää vastaankaan. Macrthur käynnisti operaation 15. syyskuuta, ja siitä tuli hänen kaikkien aikojen mahtavin voittonsa. Yhdysvaltalaiset kärsivät maihinnousussa vain vähäisiä tappioita. Sen jälkeen he uhkasivat katkaista pohjoiskorealaisten huoltolinjat Etelä-Koreassa, ja Macrthurin rohkea veto pakotti vihollisen perääntymään vauhdilla. Kenraali paistatteli mielellään kunnian loisteessa. Kun hän oli reportterien ympäröimänä rintamalla tarkastamassa yhdysvaltalaisten tuhoamaa kuutta panssarivanunua, yhtäkkiä hänen ohitseen viuhui luoteja. Macrthur ei kuitenkaan Isänmaallinen maissipiippu Macrthurin maissipiippu symboloi Yhdysvaltojen uutteria uudisraivaajia ja henki siten isänmaallisuutta. Macrthur esiintyi maissipiipun kanssa vuodesta Hänen suuri ja näyttävä piippunsa oli erikoisvalmisteinen. BRIDGEMN hätkähtänytkään vaan totesi vain kuivasti, että pohjoiskorealaiset tarkka-ampujat eivät olleet kovin hyvin koulutettuja. 12 päivää maihinnousun lähes koko Etelä-Korea oli YK hallinnassa. Äkillinen menestys yllätti niin armeijan johdon kuin Yhdysvaltojen presidentinkin, jotka eivät tienneet, mitä tehdä seuraavaksi. Macrthur ei sen sijaan jäänyt neuvottomaksi: hän aikoi jatkaa rajan yli ja murskata koko Pohjois-Korean. Joukot etenivät kohti pohjoista Incheonin voitollaan Mac rthur sulki arvostelijoiden suut, ja presidentti Harry Truman antoi hänelle luvan jatkaa. Ensi töikseen Macrthur jakoi armeijansa kahtia. Toisessa maailmansodassa kunnostautunut panssarikenraali Walton Bulldog Walker oli johtanut siihen asti maajoukkoja. Nyt hän joutui luovuttamaan niistä puolet kenraali Ned lmondille, joka oli yksi l9l6 MCin VRUSTEET Macrthurin selkääntaputtajista. YK:n joukoilla ei enää ollut rintamalla yhtä komentajaa, vaan Macrthur aikoi ohjailla kaikkea kaukaa Japanista. Yhdysvalloissa armeijan johto puisteli päätään ratkaisulle, joka oli sen mielestä vastoin kaikkea sotilaallista logiikkaa. Ne kenraalit, joilla olisi periaatteessa ollut valta ja voima puuttua asiaan, kuitenkin pelkäsivät Macrthuria, joka oli tehnyt rakettimaisen nousun urallaan sitten toisen maailmansodan, ja niinpä tämä sai tehdä, mitä lystäsi. Kun YK:n joukot etenivät Pohjois- Koreaan lokakuussa 1950, Macrthur piti hoviaan Japanissa. Hänen päämajansa kuhisi lehtimiehiä, jotka seurasivat hänen kannoillaan ja kirjoittivat artikkeleita suuren sotapäällikön edesottamuksista. Hänen esikuntaupseerinsa olivat myötäilijöitä, joiden tärkein tehtävä oli tukea hänen käsitystään todellisuudesta. Kun Macrthurin tiedustelupäällikkö, kenraali Charles Willoughby, sai CI:lta ilmoituksen, että Kiina oli tuonut sotilasta lähelle Jalujokea Pohjois-Korean rajalle, Willoughby ei halunnut suotta huolestuttaa esimiestään. Raportissaan Macrthurille Willoughby vähätteli kiinalaisten uhkaa, Print: anc Status: Modtaget fra oversættelse Layout: ac Red.sek: emk Pohjois- ja Etelä-Korean raja kulki 38. leveyspiirillä. Yhdysvaltalaiset joukot ylittivät rajan pohjoiseen lokakuussa CORBIS/POLFOTO Yhdysvaltojen materiaaliylivoima ei auttanut Korean vuoristoisessa maastossa. GRNGER/POLFOTO Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Suuret sotapäälliköt Macrthur teki Koreaan vain pikaisia vierailuja. Kenraali piti aina huolen siitä, että hän pääsi lähtemään rintamalta ajoissa voidakseen yöpyä päämajassaan Japanissa. ja tämä ilmoitti Washingtoniin, että kiinalaiset eivät uskaltaisi asettua poikkiteloin amerikkalaisten tielle; olihan Yhdysvalloilla ydinase mutta Kiinalla ei. sia oli Macrthurin mielestä loppuun käsitelty, ja offensiivia jatkettaisiin niin, että voitto saavutettaisiin ennen joulua. Macrthur piti voittoa varmana 15. lokakuuta 1950 presidentti Truman tapasi Macrthurin Wake Islandilla, pienellä Tyynenmeren atollilla. Truman halusi keskustella Korean tilanteesta ja näyttää samalla maailmalle olevansa vielä ohjaksissa. Macrthur ei peitellyt alentuvaa asennettaan. Hän ei tehnyt presidentille kunniaa vaan ojensi tälle kätensä kuin vertaiselleen. Truman jätti kuitenkin loukkauksen omaan arvoonsa ja meni suoraan asiaan ja kysyi, oliko todella mahdotonta, että Kiina puuttuisi Korean sotaan. Kiinalaisilla on Jalujoella enintään miestä, eikä heillä ole ilmavoimia. Meillä taas on tukikohtia Koreassa, joten jos he yrittävät jotain, siitä seuraa teurastus,, Macrthur vakuutti. Lakki peitti kaljun Macrthur lisäsi lakkiinsa tunnukset, joista näki, että hän oli Filippiinien sotamarsalkka. Yhdysvalloissa korkein sotilasarvo on kenraali. Lakki peitti Macrthurin kaljun päälaen. Truman ja hänen esikuntansa eivät kyselleet enempää, eikä tapaamisessa puhuttu lainkaan esimerkiksi siitä, mitä suunnitelmia Macrthurilla oli siltä varalta, että kiinalaiset odotusten vastaisesti puuttuisivatkin sodan kulkuun. Palattuaan Tokioon Macrthur lähetti Koreaan käskyn edetä täyttä vauhtia kaikilla joukoilla. Hän oli varma, että viimeinen etappi kohti Jalujokea olisi lastenleikkiä. Niinpä hän jopa määräsi Koreaan tulossa olleet ammustäydennykset muualle. 19. lokakuuta ensimmäiset kiinalaissotilaat hiipivät yön pimeydessä Jalun yli täysin yhdysvaltalaisten tiedustelukoneiden huomaamatta. Kiinalaisten yllätyshyökkäys Marraskuun ensimmäisenä päivänä kiinalaiset hyökkäsivät 8. ratsuväkirykmentin kimppuun. Sen jälkeen he kuitenkin katosivat taas jäljettömiin, eikä uusia hyökkäyksiä kuulunut. Macrthur päätteli, että hänen joukkonsa olivat vain törmänneet muutamiin kiinalaisiin vapaaehtoisiin, jotka olivat matkalla liittymään Pohjois-Korean armeijaan. CORBIS/POLFOTO Seuraavien viikkojen aikana YK:n joukot ottivat useita kiinalaisia vankeja. Nämä kaikki kertoivat samaa tarinaa: valtavasti kiinalaisjoukkoja oli piiloutunut Korean vuoristoon. Raportit eivät kuitenkaan päässeet tiedustelupäällikkö Willoughbyn pöytää pidemmälle, sillä hän tiesi, ettei hän edistäisi uraansa lähettämällä eteenpäin kuulopuheita vuorenrinteillä vaanivista kiinalaisita. Sen sijaan Willoughby kertoi edelleen Macrthurille, että Kiina ei aiheuttanut uhkaa, ja 6. marraskuuta kenraali ilmoitti, että voitto oli lähellä. Kiinalaisten suurhyökkäys käynnistyi 25. marraskuuta hieman ennen keskiyötä, ja Kiinan joukot alkoivat tehdä Pohjois-Korean rajalta ja sen takaa lukuisia iskuja YK:n joukkoja vastaan joka suunnasta. Edellisenä päivänä Willoughby oli myöntänyt, että Koreassa saattoi olla jopa kiinalaista. Todellinen luku oli Hyökkäysten kohteeksi joutuneilta yhdysvaltalaisjoukoilta alkoi tulvia hätääntyneitä radioviestejä. Yhdysvaltojen 9. jalkaväkirykmentti sai avunpyyntöjä kaikilta yksiköiltä: Niitä on joka puolella!, Kun pysäytämme yhdet, niitä tulee lisää, Emme pysty enää pidättelemään niitä, niitä on niin paljon, ja Tämä on ehkä viimeinen kerta, kun kuulette meistä! Moni sotilas ei ehtinyt edes makuupussistaan, ennen kuin pistin lävisti sen. Yksi niistä harvoista upseereista, jotka kykenivät toimimaan järkevästi sinä yönä, oli japanilaissyntyinen luutnantti Gene Takahashi. Perääntykää! hän huusi juostessaan läpi luotisateen. Pysykää yhdessä ja seuratkaa minua! Takahashin osasto oli lähes tuhoutunut, mutta muut seurasivat häntä ja heihin liittyi matkan varrella miehiä muistakin osastoista. Takahashi johti sotilaat korkeammalle vuorenrinteelle, jossa he pitivät pintansa pitkään, kunnes kiinalaiset lopulta nujersivat heidät ja ottivat Takahashin ja muutaman muun vangiksi. Moni muu upseeri joutui sen sijaan paniikkiin ja yritti vain pelastaa itsensä. Yksiköt hajosivat, ja henkiin jääneet lähtivät suin päin pakenemaan kohti etelää. Voitonmarssin viimeisestä osuudesta tuli muutamassa tunnissa Yhdysvaltojen sotilashistorian nöyryyttävin tappio. MCin VRUSTEET l935 BRIDGEMN Macrthur kiisti vastuunsa Macrthurin esikuntaupseerit yrittivät turhaan saada etelää kohti pakenevia 18 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 GETTY/LL OVER Voitto muuttui tappioksi Macrthur hankki Korean sodassa edun puolelleen yllättävällä maihinnousulla. Hän kuitenkin aliarvoi pahasti vihollisensa, ja tilanne kääntyi nopeasti. 5 KIIN Kiinan joukot Peng Dehuai 5 kanggye S JOI E K- O R 4 6 hungnam 8. ratsuväk rykmentt ii 8. ratsuväkirykmentti B 8. r C u ats ir. väk B. Yhdysvaltalaiset yrittivät paeta väijytyksestä. D B B. Yhdysvaltalaisten 2. divisioona alkoi vetäytyä kohti etelää. 38. armeija ETELÄ-KORE X armeijakunta Ned lmond chungchonin laakso 7 2 unsan soul kunu-ri 38 N kaesong incheon 40. armeija. Kiinalaiset uhkasivat Kunu-ritä pohjoisesta. pjongyang C. Kiinan joukot tukkivat pakotien. Väijytys solassa Yhdysvaltalaisjoukot aloittivat perääntymisen, ja 2. divisioona oli jälkijoukoissa. Marraskuun 30. päivän vastaisena yönä joukot lähtivät leiristään Kunu-ristä ja pakenivat kohti etelää kapean solan läpi. Siellä ne joutuivat kiinalaisten väijytykseen, ja vihollisen kranaatti- ja konekiväärituli tuhosi puolet joukoista nopeasti. unsan 3 6 tekojärvi Kiinan johtaja Mao Zedong lähetti rajan yli miehen armeijan pysäyttääkseen amerikkalaiset. 1. marraskuuta kiinalaiset hyökkäsivät yhdysvaltalaisten kimppuun Unsanissa. Macrthur uskoi hyökkäyksen olleen yksittäistapaus ja päätti jatkaa.. Kiinalaisten hyökkäys yllätti 8. ratsuväkirykmentin. Cahngjinin Kiina antoi varoituksen 4 Koreaan salaa tulleet kiinalaisjoukot aloittivat suurhyökkäyksen 25. marraskuuta. Hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä Macrthurin joukoille, jotka kärsivät suuria tappioita. POH Jalu Suurhyökkäys yllättäen 2. divisioona 8. armeija gunsan Walton Walker 1 busan D. Yhdysvaltalaissotilaita pakeni jalan pienissä ryhmissä. gwangju C. Kiinan 113. divisioona odotti yhdysvaltalaisia väijyksissä harjanteella. 2 C 113. divisioona 3 Yli 38. leveysasteen Macrthurin joukot ylittivät Pohjois-Korean rajan 30. syyskuuta. Tarkoitus oli karkottaa maan kommunistihallinto ja yhdistää Koreat. Joukot etenivät pohjoiseen kohtaamatta mainittavaa vastarintaa. 2 Yllätysmaihinnousu Yhdysvaltojen X armeijakunta nousi maihin Incheoniin 15. syyskuuta. Yllätysveto pakotti Pohjois-Korean armeijan vetäytymään Etelä-Koreasta, ja Yhdysvaltojen 8. armeija lähti Busanista sen perään. 1 semasota Pohjois-Korea oli miehittänyt Etelä-Koreaa yllätyshyökkäyksestään kesäkuussa 1950 lähtien. Yhdysvaltalaisilla ja eteläkorealaisilla oli vain pieni sillanpääasema Busanissa, jonne vihollinen hyökkäili jatkuvasti. Elokuu ja syyskuu käytiin asemasotaa. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) 113. divisioona D sunchon 7 D. Kiinalaiset alkoivat tulittaa kranaateilla ja konekivääreillä kapeassa solassa. Pitkä pako turvaan 190 kilometrin pakomatkan jälkeen yhdysvaltalaisjoukot ylittivät jälleen 38. leveyspiirin. Ne jatkoivat aina Etelä-Korean eteläosiin asti, missä niiden onnistui muodostaa uusi rintamalinja. Kun sota loppui vuonna 1953, Korean jako jäi pysyväksi. Copyright Historie/Bonnier Publications - Print: anc Status: Modtaget fra oversættelse Layout: ac Red.sek: emk kiinalaissotilasta marssi Pohjois-Koreaan loppuvuodesta 1950 yhdysvaltalaisten tietämättä.

7 Suuret sotapäälliköt Merijalkaväki pelastautui Yksi yhdysvaltalaiskenraali ei noudattanut Macrthurin käskyä Koreassa. Hän oli valmiina, kun kiinalaiset hyökkäsivät. Kenraali Oliver Smith toimi järkevästi vuonna 1950, kun Yhdysvaltojen muut joukot kärsivät tappioita. Hän komensi 1. merijalkaväkidivisioonaa ja onnistui tuomaan joukkonsa pois surmanloukosta, johon Macrthurin toimet olivat ne saattaneet. Macrthur oli koko syksyn vaatinut vauhtia ja levittäytymistä; joukkojen piti edetä mahdollisimman nopeasti ja valloittaa mahdollisimman paljon alueita Pohjois-Koreasta. Smith piti käskyä mielettömänä. Jos vihollinen iskisi takaisin, yhdysvaltalaisjoukot olisivat hajallaan niin suurella alueella, että niiden olisi mahdotonta puolustautua. Niinpä hän ei noudattanut käskyä, vaan hän eteni varovasti ja piti joukkonsa yhtenäisinä. Kun kiinalaiset 25. marraskuuta 1950 hyökkäsivät, 1. merijalkaväkidivisioona oli yksin Changjinin alueella pohjoisessa. Divisioona ei joutunut kaaokseen, toisin kuin useimmat muut amerikkalaiset yksiköt. Smith torjui kiinalaisten ensimmäiset hyökkäykset, minkä jälkeen hän antoi vetäytymiskäskyn. Joukot etenivät viidessä päivässä 110 kilometriä taistellen. Kun ne pääsivät turvaan rannikolle, ne olivat menettäneet vain kaikkiaan :sta sotilaasta. Se oli vähemmän kuin millään muulla yhdysvaltalaisella yksiköllä. 20. armeija. Kiinalaiset hyökkäsivät monesta eri suunnasta. 1. merijalkaväkidivisioona D. Kiinalaisten jatkuvat hyökkäykset onnistuttiin torjumaan. D F. Joukot pääsivät Hamhungin satamaan, josta ne kuljetettiin laivoilla turvaan. B. Yhdysvaltalaiset onnistuivat pääsemään läpi kiinalaisten saarrosta, ja joukot yhdistyivät. pua saatiin ilmasta Yhdysvaltojen ilmavoimat huolsivat 1. merijalkaväkidivisioonaa ilmasta. Ne pudottivat aseita ja siltamateriaalia ja kuljettivat haavoittuneita turvaan. B C E 27. armeija C. Joukot aloittivat vetäytymisen yhdessä. F GRNGER/POLFOTO E. Yhdysvaltalaiset ylittivät Funchilinin solan lentokoneista pudotetuista osista kokoamaansa siltaa pitkin. joukkoja pysähtymään. Perääntyminen murskaisi kenraalin haaveet voitosta ja uran päätöksesta Valkoisessa talossa. Macrthur kieltäytyi ottamasta vastuuta katastrofista. Hän nuhteli tietämättömiä toimittajia, jotka eivät ymmärrä suunnitellun vetäytymisen ja paon välistä eroa. Hän vaati lupaa pommittaa kohteita Kiinan rajan takana. Presidentti eväsi luvan, koska hän pelkäsi sodan laajentumista. Kiinalaisilla ei ollut ydinpommia, mutta heillä oli kommunistinen liittolaisensa Neuvostoliitto. Seuraavina päivinä Macrthurin mieliala vaihteli voimakkaasti. Yhtenä hetkenä hän puhui YK:n joukkojen evakuoinnista Koreasta, seuraavaksi hän vaati ydinpommin käyttämistä. Hän hyökkäsi lehdistön välityksellä hallituksen kimppuun ja väitti päättäjien pettäneen hänet ja hänen armeijansa. Kilpajuoksu kuoleman solassa Macrthurin yrittäessä säilyttää kunniansa joukot taistelivat Koreassa henkensä edestä. 8. rykmentti, joka oli 25. marraskuuta kärsinyt vakavia tappioita, joutui entistä pahempaan pulaan. 9. rykmentti oli osa 2. jalkaväkidivisioonaa, joka muodosti YK:n joukkojen jälkijoukot. Kiinalaisten kranaatteja sateli jo divisioonan komentajan Laurence Dutch Keiserin komentokeskukseen, kun hän antoi käskyn lähteä perääntymään kohti etelää. Etelään vievä tie oli kapea ja kulki korkeiden harjanteiden välissä. Maasto oli ihanteellista väijytyksille. Se oli kuitenkin myös nopein pakotie, joten Keiser ei epäröinyt vaan aloitti perääntymisen yöllä 29. marraskuuta. Ensimmäisinä ajoi viisi panssarivaunua, joiden oli määrä tuhota kaikki kulkua haittaavat esteet. Niitä seurasivat upseerit jeepeillään, lisää panssarivaunuja, joiden päällä istui jalkaväkeä, kuorma-autoja täynnä aseita, ammuksia ja sotilaita sekä viimeisenä pioneerijoukot. Saattue oli edennyt tuskin kilometriä, kun kiinalaiset avasivat tulen kummaltakin puolelta. Täyttä vauhtia eteenpäin! kuului käsky viidelle ensimmäiselle panssarivaunulle. Ne jyräsivät eteen- 1. merijalkaväkidivisioona mateli eteenpäin jäätävässä säässä mutta pelastui pätevän päällikkönsä ansiosta. CORBIS/POLFOTO 20 Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 CORBIS/POLFOTO päin, mutta niiden takana kranaatit ja konekiväärituli moukaroivat suojaamattomia jeeppejä ja kuorma-autoja, ja muiden piti pysähtyä ottamaan kyytiin tuhoutuneiden ajoneuvojen matkustajat. Muutaman kilometrin päässä oli noin puolen kilometrin pituinen sola, joka oli niin kapea, että siihen ei mahtunut kahta ajoneuvoa rinnakkain. Jos yksikin panssarivaunu jäisi tien tukkeeksi, se tietäisi koko 2. divisioonan loppua. Ensimmäisenä menevät raivasivat tieltä palaneet ajoneuvot, jotka olivat jääneet sinne edellisenä päivänä hyökkäyksen kohteeksi joutuneelta turkkilaiselta YK-prikaatilta. Sen jälkeen viisi panssarivaunua ajoi solaan. Näytti siltä, että kiinalaiset olivat häipyneet, sillä hyökkäystä ei kuulunut, mutta he vain odottivat pääjoukkoa. Kun loput 2. divisioonasta tuli solaan, kiinalaiset avasivat jälleen tulen. Yhdysvaltalaiset olivat helppo kohde jyrkkien rinteiden välissä. Takaa tulevien oli pakko ajaa siekailematta solaan Presidentti tiesi sohaisevansa muurahaispesään erottaessaan Macrthurin. Uutinen romahdutti Trumanin suosion. kaatuneiden päältä, jos he mielivät itse selvitä tulituksesta hengissä. Kun kenraali Keiser ehti solaan, divisioona oli hajoamassa. Vain harva vastasi kiinalaisten tuleen, eivätkä upseerit näyttäneet johtavan joukkoja lainkaan. Keiser oli yksi niistä harvoista, jotka selvisivät solasta hengissä. Niistä miehestä, jotka yleensä muodostivat 2. divisioonan, vain pelastui. Macrthurin ura päättyi Jouluna 1950 YK:n joukot olivat perääntyneet takaisin 38. leveyspiirille. 24. joulukuuta Mac rthur lähetti Washingtoniin joululahjatoiveensa: luettelon 34 Ray-Banit antoivat uskottavuutta Ray-Ban-pilottilasit kehitettiin vuonna 1936 sotilaslentäjien tarpeisiin. Macrthur alkoi käyttää Ray-Baneja, jotka korostivat hänen päättäväistä ilmettään. l936 MCin VRUSTEET kiinalaisesta kohteesta, joihin hän halusi pudottaa ydinpommin. Hän olisi mieluummin aloittanut 3. maailmansodan kuin tunnustanut, että hänen arvostelukykynsä oli pettänyt pahasti. Truman oli kieltänyt Macrthuria antamasta enää lausuntoja toimittajille, mutta tämä piti siitä huolimatta useita lehdistötilaisuuksia, joissa hän suomi siekailematta Yhdysvaltojen heikkoa johtoa. 11. huhtikuuta Truman oli saanut tarpeekseen, ja hän erotti Macrthurin. Erottaminen tuli järkytyksenä sekä lehdistölle että yhdysvaltalaisille, jotka reagoivat uutiseen nopeasti. Harvoin on niin epäsuosittu mies erottanut niin suositun miehen, kirjoitti Time-lehti. Oikeistolaiset senaattorit vaativat Trumania pidätettäväksi ja ehdottivat Macrthuria presidenttiehdokkaaksi vuoden 1952 vaaleihin. Miljoonat ihmiset osoittivat kaduilla mieltään Macrthurin puolesta. Macrthurin tähti alkoi kuitenkin himmetä, kun hänen erottamisensa syistä järjestettiin senaatin kuulemistilaisuus ja yksityiskohdat alkoivat paljastua. Republikaanit löysivät presidenttiehdokkaakseen toisen sotasankarin, kenraali Dwight D. Eisen howerin jota kohtaan Macrthur oli kantanut kaunaa ja jota hän oli pitänyt kilpailijanaan toisen maailmansodan ajoista lähtien. Seuraavat kymmenen vuotta Macrthur eleli hiljaiseloa. Vuonna 1962, kun hän oli 82-vuotias, hän piti vielä viimeisen puheensa West Pointin sotilasakatemiassa. Varjot pitenevät, ja hämärä on laskeutunut, Macrthur sanoi mahtailevaan tyyliinsä. Hän puhui Jumalasta, velvollisuudesta ja isänmaasta ennen kuin lausui dramaattisesti näkemiin. Macrthur kuoli kahden vuoden päästä maksasairauteen, ja presidentti Lyndon Johnson myönsi hänelle valtiolliset hautajaiset. Korean kohtalokkaat erehdykset oli unohdettu. Lue lisää David Halberstam: The Coldest Winter, Pan Books, 2007 Max Hastings: The Korean War, Pan Books, 1987 Douglas Macrthur: Reminiscences, McGraw-Hill, 1964 BRIDGEMN Print: anc Status: Modtaget fra oversættelse Layout: ac Red.sek: emk Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications