]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

Transkriptio

1 ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

2 Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä, kun isovanhemmat olivat päivänokosilla, eikä lapsilla ollut mitään tekemistä, Essi löysi isovanhempiensa vanhoja kirjeitä. Kirjeet olivat aivan tavallisissa valkoisissa kirjekuorissa. Yksi oli harmahtavassa kirjekuoressa ja se oli kastuneen ja kovia kokeneen näköinen. Sen kirjeen lapset halusivat lukea. 2

3 Illalla kun ulkona oli jo hämärää, lapset nousivat natisevia portaita ylös huoneeseensa. He istuivat lattialle ja sytyttivät kynttilän palamaan. Kynttilän himmeässä valossa lapset avasivat kirjekuoren. Sieltä tuli esiin hyvin vanhan näköinen kartta. Siinä oli kuvattu matka lähistöllä olevasta rannasta jollekin lapsille tuntemattomalle saarelle. Paperin toisella puolella oli luettele lasten esiisoisien nimistä aina heidän isovanhempiensa nimiin asti. Kirje oli näköjään kulkenut heidän suvussaan jo hyvin kauan, ja nyt oli lasten vuoro kokea hurja seikkailu salaperäisellä saarella. 3

4 Seuraavana aamuna lapset heräsivät jo auringon nousun aikaan. He menivät syömään aamupalaa ja tekivät eväsleipiä päivän seikkailua varten. Kun lapset olivat syöneet mahansa täyteen ja pakanneet eväänsä ja saaren kartan reppuun, he lähtivät matkaan. He kävelivät hiekkaista maantietä pitkin kohti rantaa. Kun he pääsivät rantaan, he vetivät soutuveneen veteen. He hakivat airot venevajasta ja lähtivät soutamaan kohti saarta, joka oli piirretty karttaan. 4

5 Vesi kimmelsi heidän ympärillään ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vene lipui hiljalleen kohti usvaista saaren rantaa. Kun he vihdoin pääsivät rantaan, he vetivät veneen maalle. He lähtivät kulkemaan pientä polkua pitkin keskemmälle saarta. Risteyksestä Essi halusi lähteä eri suuntaan kuin Eeva ja Eetu. 5

6 Kun Essi oli hetken kulkenut polkua, joka johdatti häntä aina syvemmälle metsään, metsästä alkoi kuulua raksahtelua. Ääni kuului koko ajan lähempää ja lähempää. Pian puun takaa tuli esiin pieni, pörröinen poika. Essi pelästyi niin, että kirkaisi ja hyppäsi ilmaan. Poika kuitenkin sai Essin rauhoitettua, ja he jatkoivat yhdessä matkaa. Poika kertoi Essille lammesta joka pian näkyisi heidän edessään. Kun he olivat päässeet lammen rannalle, poika kehotti Essiä riisuutumaan ja menemään uimaan. 6

7 Essi rupesi riisuutumaan ja samalla ihaili ympäristöään. Näky oli kuin rehevästä sademetsästä. Puut olivat reheviä, ja niistä roikkui köynnöksiä erivärisine kukkineen. Essin todellakin teki mieli mennä uimaan. Vesi oli kirkasta ja helisi hiljaa virratessaan merta kohti. Pian Essi oli jo vyötäröään myöten vedessä, ja lopulta hän sukelsi. Yhtäkkiä Essi pelästyi, tuntui kuin jokin todella voimakas olisi vetänyt häntä pinnan alle. Se oli niin voimakas, ettei Essi voinut tehdä mitään sitä vastaan. Essi huusi apua ja huomasi, ettei poikaakaan enää näkynyt missään. Essi oli kauhuissaan. Hänhän tukehtuisi ja kuolisi, kun joutuisi pinnan alle. 7

8 Veden pinta oli jo peittänyt Essin kasvot, mutta Essi ei ollut huomannut siinä mitään eroa. Mitä tämä oikein tarkoitti? Voima veti Essiä aina vaan syvemmälle. Pian pimeyden keskelle ilmestyi valo, joka lähestyi pikku hiljaa. Oliko Essi kuollut ja oliko valo, jonka hän näki, taivas? Ei, eihän hän ollut missään vaiheessa ollut kuollut. Samaan aikaan kun Essiä vedettiin syvemmälle kohti valoa, hänen sisarensa istuivat pienessä, lämpimässä tuvassa. Heillä oli posket täynnä pullaa ja teekupit edessään. He eivät tienneet, että Essi olisi tarvinnut heidän apua. 8

9 Eeva ja Eetu olivat majavien padossa. Majavat olivat hyvin ystävällisiä ja he olivat juuri aloittaneet kertomaan lapsille saaren menneisyydestä. Mitä enemmän majavat kertoivat saaresta, sitä enemmän lapsista alkoi tuntua, että heidän sisarensa oli vaarassa. Majavat kertoivat, että saari oli joskus kauan sitten ollut noidan hallitsema. Lapsien esi-isoisit olivat kuitenkin voittaneet noidan. Siksi noita oli joutunut lähtemään saarelta. Hän kuitenkin jätti jälkeensä lammen. Hän oli noitunut sen niin, että sinne mennessään joutuu noidan maahan. Noita on nyt odottanut kymmeniä vuosia, että hänen maahansa tulisi lapsi, jonka hän voittaisi, ja pääsisi takaisin saarelle. Lasten suku oli ensimmäinen saarella. Siksi heidän sukunsa on myös ainoa, joka tietää saaresta tai ylipäätään pääsee saarelle. Lasten kaikki isovanhemmat olivat voittaneet noidan, ja siksi noita ei ole päässyt takaisin saarelle. 9

10 Lapset sanoivat huolestuneina majaville, että pelkäävät, että heidän sisarelleen on tapahtunut jotakin. Majavat pelästyivät, he eivät olleet tienneet, että lapsilla oli kolmas sisar. Majavat sanoivat hiukan ärsyyntyneinä, että lasten pitää nopeasti lähteä etsimään sisartaan. 10

11 Majavat neuvoivat lapsille tien lammelle ja antoivat heille joitakin taikaesineitä, joista saattoi olla hyötyä heidän matkallaan. He kuitenkin sanoivat, ettei niitä saanut käyttää kuin hätätapauksessa. Kun lapset olivat lähdössä, majavat sanoivat hälyttävänsä heille armeijan. Lapset eivät kerinneet kysymä enempää ennen kuin majavat olivat sulkeneet ovensa. 11

12 Lapset lähtivät pientä polkua pitkin lammelle. Puista roikkuvat köynnökset vaikeuttivat etenemistä. Pian alkaisi varmaan hämärtää, ja lapsia alkoi pelottaa. Heidän täytyisi löytää sisarensa ennen kuin ilta hämärtyisi. Ennen kuin he huomasivatkaan, heidän ympärillään oli ystävällisen näköisiä isoja ja pienempiä eläimiä. Ne olivat valmiita taistelemaan lasten kanssa noitaa vastaan. Eläimet kertoivat, että he olivat kuulleet noidan puolella olevien peikkojen puhuvan, että he olivat houkutelleet Essin lampeen uimaan ja Essi oli vajonnut noidan maahan. Tämän jälkeen peikot olivat nauraneet kippurassa tälle jutulle. Lapset pelästyivät, nythän olisi melkein varmaa, että Essi olisi vaarassa. 12

13 Eeva ja Eetu lähtivät juoksemaan lammelle ja heidän armeijansa tuli perässä. Epäröimättä sen enempää lapset tarttuivat toisiaan käsistä kiinni ja hyppäsivät lampeen. Heille kävi samoin kuin sisarellensakin. Heitä alettiin kiskoa veden alle, sitten tuli näkyviin valo, joka läheni pikku hiljaa. Mutta sitten he tömähtivät johonkin aivan niin kuin he olisivat tippuneet jostain korkealta maahan. Valosta, jonka he äsken näkivät, ei enää ollut tietoa. Pikkuhiljaa kun he alkoivat toipua tömähdyksestä, he alkoivat hoiperrella pystyyn. Silmätkin alkoivat pian tottua hämärään, ja lapset alkoivat erottaa maisemasta ääriviivoja. 13

14 Paikka, johon he olivat tulleet, tuntui ainakin ensivaikutelmaltaan rauhalliselta. Tuuli puhalsi hiljaa ja ilma oli lämmin. Heidän ympärillään oli usvaa ja ilma oli kostea. Siellä oli luultavasti äskettäin satanut. Jostain kauempaa kuului veden solinaa, ja lapset lähtivät tätä ääntä kohti. He eivät olleet päässeet kauaksi, ennen kuin heidän takaataan alkoi kuulua puhetta. Lapset kääntyivät ympäri ja näkivät takanaan joukon eläimiä. Ne näyttivät hyvin tutuilta, ja pian lapset tajusivatkin, että nehän olivat samoja eläimiä, jotka he olivat tavanneet ennen lampeen hyppäämistä. 14

15 Nyt lapset olivat päässeet rantaan. Toisella puolella jokea liikkui jokin. Kun lapset siristivät silmiään ja katsoivat oikein tarkkaan, hahmo alkoi näyttää Essiltä. Lapset huusivat Essiä ja Essi vastasi äänellä, jonka lapset tunnistivat. Pala tipahti Eevan ja Eetun sydämeltä, kun he kuulivat Essin äänen. 15

16 Kun Essi oli saatu samalle puolelle, missä he muut olivat hän kertoi muille tapahtuneesta. Essi kertoi, että noidan joukot olivat houkutelleet häntä mukaansa. Essi oli kieltäytynyt, kun muisti, että äiti oli aina sanonut, ettei vieraiden mukaan saanut lähteä. Jos Essi olisi lähtenyt heidän mukaansa, hän olisi nyt noidan vankina. Silloin Eevan ja Eetun täytyisi taistella noitaa ja hänen armeijaansa vastaan ja voittaa se ennen kuin he saisivat Essin takaisin. 16

17 Nyt kun he kaikki olivat yhdessä, he saattoivat vain palata kotiin. Mutta mitenköhän he pääsevät takaisin saarelle? Jos he kerta olivat päässeet lammesta noidan maahan kai he pääsisivät samasta lammesta takaisin saarelle? Niinpä he menivät lampeen uimaan, ja kuinka ollakaan, he alkoivat vajota pinnan alle. 17

18 Ennen kuin he huomasivatkaan, he olivat päässeet takaisin saarelle. Majavat olivat jo lammen reunalla odottamassa heitä, ja niinpä lapset kertoivat heille, kuinka olivat löytäneet Essin, eikä heidän ollutkaan tarvinnut taistella noitaa vastaan. Kun he olivat saaneet majavat ajan tasalle tapahtuneesta, lapset lähtivät suunnistamaan kohti soutuvenettä, jolla he olivat saapuneet saarelle. Lapset saapuivat väsyneinä kotirantaan. He kävelivät päivän seikkailusta uupuneena isovanhempien talolle. Isovanhemmat olivat olleet jo huolissaan, kun lapset olivat olleet niin kauan pois. 18

19 Lapset nousivat natisevat portaat ylös huoneeseensa. He kaivoivat kartan repustaan ja kirjoittivat nimensä esi-isoisiensa nimien perään. He veivät kirjeet takaisin sinne, mistä Essi oli ne löytänyt edellisenä päivänä. Nyt kirjeet odottivat, että lasten lapset ja heidän lapset löytäisivät ne ja kokisivat myös ainutlaatuisen ja unohtumattoman seikkailun salaperäisellä saarella niin kuin Eeva, Essi ja Eetukin olivat tänään kokeneet. 19