Nurmijärven museo. Kokoelmapoliittinen ohjelma

Transkriptio

1 Nurmijärven museo Kokoelmapoliittinen ohjelma Voimassa alkaen.

2 Sisällysluettelo Johdanto 3 Nurmijärven museon toiminta-ajatus ja tehtävä 3 Kokoelmapoliittinen ohjelma 4 Kokoelmat 4 Kokoelmien historia 4 Ammatillinen museotoiminta ja kokoelmat 6 Kokoelmien luettelointihistoria 6 Luetteloinnin nykytila ja tulevaisuus 7 Kokoelmajaot 8 Kokoelmien säilytystilat 10 Esineprosessi 12 Vastaanotto 12 Diariointi ja numerointi 13 Luettelointi ja digitointi 13 Valokuvaprosessi 14 Vastaanotto 14 Diariointi, numerointi, luettelointi ja digitointi 14 Arkistoprosessi 15 Vastaanotto, diariointi ja numerointi 15 Luettelointi ja digitointi 16 AV-materiaali ja kirjakokoelma 16 Talletteet 16 Arvoluokitus ja poistot 16 Näkökulmat esineiden arvoluokitukseen 17 Arvoluokat 17 Poistoprosessi 18 Lainausprosessi 19 Ulkopuolisille tarjottavat palvelut 20 Liitteet 20 2

3 Johdanto Museo on asiantuntijaorganisaatio. Museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. (Museolaki 887/2005) Museolaki ja asetus (1192/2005) edellyttävät, että valtionosuutta saavilla museoilla on pitkän tähtäimen suunnitelma museon tavoitteista ja painopisteistä sekä siitä, kuinka tutkimus, konservointi sekä kokoelmien esittäminen, tallennus, kartuttaminen ja säilyttäminen on museossa järjestetty. Kokoelmatoiminnan käytännöissä noudatetaan ICOM:in 2005 vahvistamia Museotyön eettisiä säännöksiä. Nurmijärven museon toiminta-ajatus ja tehtävä Museopalvelujen ydintehtävä on hoitaa kokoelmia ja huolehtia siitä, että tallennettuun kulttuuriperintöön liittyvä tieto säilyy. Suunnitelmallisesti kartutetut, hyvin dokumentoidut ja asiantuntevasti hoidetut kokoelmat ovat museopalvelujen toiminnan perusta. Kunnallisena museona Nurmijärven museo tallentaa, säilyttää, tutkii ja pitää esillä Nurmijärven historiaan liittyvää aineistoa ja tietoa. Tallennettava aineisto kertoo paikkakunnan asukkaista ja heidän elämästään. Museon kokoelmiin otetaan aineistoa, joka on peräisin tai jolla on yhtymäkohtia Nurmijärveen. Aineistossa täytyy olla hyvät kontekstitiedot sekä merkitystä alueen historian tai perinteen kannalta. Mikäli museossa on tarjotunlaista aineistoa, uutta vastaavaa aineistoa ei oteta vastaan. Aineiston vastaanottamiseen vaikuttaa myös sen säilyttämiseen liittyvät asiat. Vastaanotetun aineiston tulee olla niin hyväkuntoista, että sen säilyttäminen on mahdollista eikä se tarvitse vaativaa konservointia. Esineen suuri koko on usein este esineen vastaanottamiselle. Muutoin kiinnostavaa aineistoa voidaan edellä mainittujen syiden vuoksi jättää tallentamatta kokoelmiin. Nykydokumentointi on yksi osa museon tallennustyötä. Se on ilmiökeskeistä ja hyvin rajattua. Nurmijärven museo on mukana valtakunnallisessa TAKO-ohjelmassa. TAKO on museoiden tallennus- ja 3

4 kokoelmayhteistyötä koordinoiva ammatillisten museoiden verkosto. TAKO:lla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi. Nurmijärven museon erityisvastuualueena on Lapsiperheen arki kehyskunnassa. Siihen liittyy muun muassa asuminen, liikkuminen ja vapaa-ajan vietto. Kokoelmapoliittinen ohjelma Suomen kulttuurihistoriallisissa museoissa on laadittu kokoelmapoliittisia ohjelmia 2000-luvun alusta lähtien. Tämä on Nurmijärven museon ensimmäinen kokoelmapoliittinen ohjelma ja se luo pohjan kokoelmatoiminnan määrätietoiselle kehittämistyölle. Nurmijärven museon kokoelmahoitoon liittyvät peruslinjaukset on kirjattu tähän asiakirjaan. Kokoelmapolitiikka määrittelee museon kokoelmatehtävän ja sen hoitamiseen liittyvät linjaukset, perustelut, käytännöt, prosessit ja yksityiskohdat. Kokoelmapoliittinen ohjelma käydään läpi ja päivitetään viiden vuoden välein tai tarvittaessa useammin. Kokoelmat Kokoelmien historia Vanhimmat osat Nurmijärven museon kokoelmista on kerätty pitäjässä eri aikoina virinneiden museohankkeiden yhteydessä. Ensimmäisten esinekeruiden tekijät olivat yhdistyksiä, seuroja ja asianharrastajia luvulla kuntaan palkattiin osavuotisesti museoammatillinen työntekijä ja aiemmin kerätyt kokoelmat ja niiden kartuttaminen ja hoito siirtyivät vähitellen kunnan hoitoon. Kotiseutumuseon kokoelma Nurmijärven museon kokoelmat alkoivat karttua 1930-luvun alussa, kun Nurmijärven Nuorten Kristillinen yhdistys keräsi 1932 Nurmijärveltä vanhaa esineistöä ja sijoitti ne kirkon kellotapuliin. Vuonna 1957 perustettiin Nurmijärvi-Seura, jolle vastuu esineistä siirtyi kokoelma lahjoitettiin Nurmijärven museolle, paitsi kirkollinen esineistö, joka lahjoitettiin Nurmijärven seurakunnalle. Tämä ns. kotiseutumuseokokoelma pitää sisällään lähinnä maaseudun perinteisiin elinkeinoihin ja talonpoikaiseen kodin elämään liittyviä esineitä. Kokoelmaan kuului alunperin noin 450 esinettä/arkistoyksikköä, mutta osa esineistä oli kadonnut ennen kuin kokoelma liitettiin Nurmijärven museon kokoelmien osaksi. 4

5 Yhä edelleen pientä osaa tästä kokoelmasta säilytetään aikoinaan kotiseutumuseona toimineessa pitäjänmakasiinissa. Siellä on lähinnä makasiinin toimintaan liittyvää esineistöä. Rakennus on Nurmijärven seurakunnan, joka pitää siellä kesäisin kahvilaa. Aleksis Kiven syntymäkotiin liittyvä kokoelma Aleksis Kivelle ja hänen syntymäkotiinsa liittyvä esinekokoelma ns. Aleksis Kiven syntymäkodin kokoelma on suurimmaksi osaksi Aleksis Kiven Seuran keräämä 1940-luvun lopussa. Kokoelmaan kuuluu 176 esinettä. Tämä kokoelma siirtyi kunnalle Esineistöstä pieni osa on kuulunut Aleksis Kivelle tai hänen perheelleen. Suurin osa kokoelmasta on Palojoelta kerättyä Kiven aikaista kotien esineistöä. Kokoelman esineisiin, erityisesti jollain tapaa Stenvallin perheen historiaan liittyviin esineisiin, on keruuvaiheessa liitetty jonkin verran kontekstitietoja. Osa kokoelman esineistöstä on yhä esillä Kiven syntymäkodin näyttelyssä. Kotiseutu- ja museolautakunnan keruu 1970-luvun lopulla kunnan kotiseutu- ja museolautakunta aloitti aktiivisen esineiden keruun kahteen uuteen kunnan perustamaan museoon: Taaborinvuoren museoalueelle, johon ensimmäiset museorakennukset siirrettiin 1978 ja Nukarin koulumuseoon, joka avattiin museona Taaborinvuoren museoita ovat sepän mökki (1978), vilja-aitta (1978), paja (1980), nahkasuutarin mökki (1981), puusuutarin mökki (1984) ja luhti-aitta (1986). Esinekeruu kohdistui erityisesti käsityöläisten ammatteihin liittyviin esineisiin sekä 1900-luvun alun maaseudun kotien esineistöön. Esineistöä saatiin lahjoituksena ja ostettiin paikkakuntalaisilta. Rakennuksista tehtiin käsityöläisten verstaita ja asumuksia ja interiööreistä puuttuvia esineitä ostettiin myös Helsingistä vanhaintavarainkaupoista. Osin siitä syystä kokoelmaan kuuluu esineitä, joihin ei liity minkäänlaisia kontekstitietoja. Osa kerätystä esineistöstä on yhä esillä museoissa, mutta tulevaisuudessa yhä vähemmän näyttelyiden uudistustyön edetessä. Tavoitteena on tehdä museoista toiminnallisempia. Näyttelytilojen valvonta on hankalaa ja olosuhteet sen verran huonot, että niihin voi laittaa esille vain käyttökokoelmaan kuuluvaa esineistöä ja 2 luokkaan kuuluvaa esineistöä hyvin harkiten. Nukarin koulumuseon esineistö kerättiin nurmijärveläisiltä kouluilta. Siitä suurin osa on esillä ja säilytyksessä koulumuseon tiloissa. Nukarin koulumuseon kokoelmaan kuuluu paljon myös kirjoja. Rajamäen talon esineistö 5

6 Museon kokoelmiin kuuluu lisäksi ns. Rajamäen talon kokoelma. Rajamäen talomuseon perusti aikoinaan Alko, mutta sen avoinnapito kuului lukujen vaihteessa jonkin aikaa kunnalle. Yhteistyön aikana Rajamäen taloon saatiin lahjoituksia, joista vain osa tuli esille museoon, osa tallennettiin Nurmijärven museon kokoelmiin omaksi kokoelmanosakseen. Rakennus ja siellä oleva esineistö on nykyisin Altian omistuksessa, mutta yhteistyön aikana museon kokoelmiin liitetyt esineet jäivät Nurmijärven museon omistukseen. Esineistö on suurimmaksi osaksi Rajamäen taloon jollain tapaa liittyvää esineistöä. Edellä mainittujen keruiden yhteydessä kartutettiin 1980-luvulta alkaen myös valokuvia. Niistä on alusta alkaen luotu vain yksi kokoelma eli museon valokuvakokoelma. Ammatillinen museotoiminta ja kokoelmat Harrastajapohjalta alkanut museotyö muuttui museoammatillisesti hoidetuksi 1980-luvun alussa, jolloin kuntaan palkattiin osavuotisesti museoalan ammattilainen. Nykyisin museossa on kaksi ammatillista työntekijää ja osavuotinen tutkija tai konservaattori ja kesällä museooppaat. Kokoelmien kartuttamista jatkettiin aluksi lähinnä eri näyttelykohteiden näyttelyitä täydentämään luvulla kunta osti Klaukkalan Metsäkylästä Jussilan tilan ja tilan irtaimisto siirtyi museon kokoelmiin. Esineistön karsintaa ei juurikaan tehty, vaan irtaimisto otettiin vastaan sellaisenaan. Kokonaisuuteen kuulu noin 700 esinettä ja arkistomateriaalia. Viimeisen 15 vuoden aikana esinekokoelmat ovat karttuneet vähemmän ja suunnitelmallisemmin. Suurin osa kartunnasta on lahjoituksia. Kokoelmiin otetaan vastaan ainoastaan tallennusvastuualueeseen kuuluvia esineitä. Oma aktiivinen tallennustoiminta liittyy lähinnä näyttelytoiminnan yhteydessä esinetäydennyksiin ja dokumentointiprojekteihin. Keruutoiminta on painottunut valokuviin. Niitä kartutetaan aktiivisesti erityisesti viime vuosikymmenten harrastajakuvaajien ottamilla valokuvilla. Kartunta vaihtelee paljonkin vuosittain. Viimeisen kymmenen vuoden aikana esinekartunta on vaihdellut välillä. Valokuvakartunnassa vaihtelu on vielä suurempi ( ) riippuen siitä, onko kokoelmiin liitetty jonkun kuvaajan suurempi kuva-erä vai kotialbumista saatuja yksittäisiä valokuvia. Kokoelmien luettelointihistoria Ensimmäisen kerran esineistöön liittyviä tietoja tallennettiin omaksi kortistoksi 1977, jolloin kotiseutumuseon kokoelma ja Aleksis Kiven 6

7 syntymäkodin kokoelma luetteloitiin ja valokuvattiin Helsingin kaupunginmuseon valvonnassa. Kotiseutu- ja museolautakunnan jäsenten tekemän keruun yhteydessä luettelointi oli hyvin monentasoista, mutta käytössä oli kuitenkin asianmukaiset luettelointikortit, jotka jollain tapaa täytettiin luvulla luettelointityötä alkoivat tehdä museon työntekijät. Vuoden 2000 lopussa otettiin käyttöön Novo Extendin luettelointiohjelma Extend Image, johon luetteloitiin ainoastaan valokuvakokoelmaa. Vuonna 2009 alkoi Nurmijärven, Keravan, Hyvinkään ja Mäntsälän museon yhteishanke uuden kokoelmahallintaohjelman hankkimisesta ja 2010 otettiin käyttöön E-kuva-kokoelmahallintaohjelmisto ja siihen liittyvä julkinen Muistaja-tietokanta. E-kuva ohjelmistossa mukana olevat museot ovat kehittelemässä uutta Collecte-kokoelmahallintajärjestelmää Nurmijärven museon on mukana tässä hankkeessa. Hanketta viedään eteenpäin yhdessä ohjelmistotuottaja Userix Oy:n kanssa. Luetteloinnin nykytila ja tulevaisuus Museon vanhimmasta esinekokoelmasta suurin osa on esineiden vastaanottohetkellä luetteloitu manuaaliseen kortistoon. Viime vuosina tulleista lahjoituksista suurin osa on jäänyt kokonaan luetteloimatta. Esinekokoelmaa on vuodesta 2013 digitoitu ja käyty suunnitelmallisesti läpi. Tähän mennessä suurimmat digitoidut kokonaisuudet ovat Nukarin koulumuseon opetustaulut, tekstiilikokoelma ja viime vuosien luetteloimattomat lahjoitukset. Esinekokoelmasta on tällä hetkellä ( ) digitoitu yhteensä 1077 esinettä. Seuraavana on vuorossa varsinainen esinekokoelma osin esineryhmittäin (huonekalut) osin hyllyjärjestyksessä edeten. Esinekokoelmien läpikäyntiin kuuluu digitoinnin lisäksi kokoelmien inventointi, arvoluokitus ja poistojen läpikäynti. Osa aiemmin manuaalisesti luetteloiduista esinetiedoista siirretään E- kuva-tietokantaan kevennetysti ja samalla myös nopeammin. Näin pyritään saamaan esinekokoelma kohtuullisessa ajassa paremmin haltuun. Digitointi on painottunut alusta saakka valokuvakokoelmaan. Siitä onkin tällä hetkellä luetteloitu ja digitoitu noin kuvaa (tilanne ). Kokoelmasta on käymättä läpi kuvaa. Valokuva-arkiston digitointia pyritään koko ajan viemään eteenpäin esinekokoelmatyön ohella. 7

8 Kokoelmajaot Esineet Nurmijärven museon esinekokoelmia jaetaan pienempiin kokoelmanosiin kahdessa mielessä. Ensiksikin kartuntahistoriansa perusteella ennen lukua vastaanotetut esineet kuuluvat johonkin kokoelmaan sillä perusteella, mihin näyttelykohteeseen esineet aikoinaan kerättiin. Eri kokoelmien sisällöt ovat osin keskenään hyvin samankaltaisiakin. Tämä kokoelmajako näkyy ja vaikuttaa, kun esine luetteloidaan E-kuvaan, jolloin esineen numerolle annetaan etuliite sen mukaan, mihin kokoelmaan se kuuluu. Näitä kokoelmia ovat Aleksis Kiven syntymäkodin kokoelma Nukarin koulumuseon kokoelma Kotiseutumuseon kokoelma Rajamäen talon kokoelma Nurmijärven museon esinekokoelma Nämä kokoelmat on pakko säilyttää, koska jokaisen kokonaisuuden numerointi alkaa numerosta 1 ja jatkuu siitä juoksevasti. Edellä mainituista kokoelmista nykyisin ainoastaan Nurmijärven museon esinekokoelmat karttuvat. Toiseksi E-kuvaohjelmassa on käytössä erilaisia kokoelmanimiä. Osa näistä on samoja kuin edellä mainitut historian saatossa nimetyt kokoelmat, vaikka eivät sisällöltään olekaan aina täsmälleen samoja (ks. alla lisää kokoelmien sisällöistä). Niiden lisäksi E-kuvassa on muita kokoelmia ja niitä luodaan tarvittaessa lisää. Tällä hetkellä muita kokoelmia ovat esimerkiksi opetuskokoelma ja Nukarin koulumuseon kirjakokoelma. Mikä on vanhojen kokoelmien ja E-kuvan kokoelmanimien suhde ja kuinka ne poikkeavat toisistaan? E-kuvassa vanhaan kokoelmaan voidaan liittää uudempiakin lahjoituksia. Esimerkiksi Nukarin koulumuseon kokoelmaan ja Aleksis Kiven kokoelmaan voidaan liittää esineitä, jotka asiallisesti liittyvät näihin aihepiireihin. Esineet numeroidaan ja diarioidaan Nurmijärven museon esinekokoelmaan, mutta saatetaan silti E- kuvassa liittää edellä mainittuihin kokoelmiin. E-kuvan kokoelmassa voi siis numerointinsa puolesta olla useaan eri kokoelmaan kuuluvia esineitä. Vanhoihin kokoelmiin kuuluvien esineiden siirtäminen E-kuvaan. Kotiseutumuseo, vanhan kokonaisuuden diaariotunnus on KO1 ja kokoelman kaikki esineet kirjataan tähän yhteen diaarioon. Tähän on päädytty siksi, että kokoelmien vastaanottotietoja ei juurikaan ole ja on sujuvampaa kirjata kokonaisuudet yhteen diaarioon. Mikäli johonkin esineeseen liittyy diaarioon normaalisti kirjattavia asioita, kirjataan ne esinekortin suojattuihin lisätietoihin. 8

9 Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus ko (nm_ko_001). Tämä kokoelma ei enää kartu. Aleksis Kiven syntymäkoti, vanhan kokonaisuuden diaariotunnus on KI1 ja kokoelman kaikki esineet kirjataan tähän yhteen diaarioon. Tähän on päädytty siksi, että kokoelmien vastaanottotietoja ei juurikaan ole ja on sujuvampaa kirjata kokonaisuudet yhteen diaarioon. Mikäli johonkin esineeseen liittyy diaarioon normaalisti kirjattavia asioita, kirjataan ne esinekortin suojattuihin lisätietoihin. Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus ki (nm_ki_001). Jos museon kokoelmiin tulee uutta Kiveen liittyvää materiaalia, se numeroidaan Nurmijärven museon esinekokoelmaan, mutta liitetään E-kuvassa Aleksis Kiven syntymäkodin kokoelmaan. Nukarin koulumuseo, vanhan kokonaisuuden diaariotunnus on N1 ja kokoelman kaikki esineet kirjataan tähän yhteen diaarioon. Tähän on päädytty siksi, että kokoelmien vastaanottotietoja ei juurikaan ole ja on sujuvampaa kirjata kokonaisuudet yhteen diaarioon. Mikäli johonkin esineeseen liittyy diaarioon normaalisti kirjattavia asioita, kirjataan ne esinekortin suojattuihin lisätietoihin. Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus en (nm_en_001). Jos museon kokoelmiin tulee kansakouluihin liittyvää materiaalia, se numeroidaan Nurmijärven museon esinekokoelmaan, mutta liitetään E-kuvassa Nukarin koulumuseon kokoelmaan. Nukarin koulumuseon kokonaisuuteen liittyy kirjakokoelma, joka karttuu edelleen. Kirjat kirjataan koulumuseon diaarioon N1 tai jos lahjoitukseen liittyy diaarioon kirjattavia tietoja, kokonaisuudelle luodaan oma diaario, jonka etuliite on N ja numerointi jatkuu juoksevasti edellisenä käytetystä N-diaariosta. Kirjat luetteloidaan E-kuvassa kirjoihin. Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus kn (nm_kn_001). Rajamäen talon, vanhan kokonaisuuden diaariotunnus on R1 ja kokoelman kaikki esineet kirjataan tähän yhteen diaarioon. Tähän on päädytty siksi, että kokoelmien vastaanottotietoja ei juurikaan ole ja on sujuvampaa kirjata kokonaisuudet yhteen diaarioon. Mikäli johonkin esineeseen liittyy diaarioon normaalisti kirjattavia asioita, kirjataan ne esinekortin suojattuihin lisätietoihin. Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus r (nm_r_001). Tämä kokoelma ei enää kartu. Nykyisin käytössä olevan karttuvan Nurmijärven museon esinekokoelman tunnukset ovat E/e. Diaariossa kirjaintunnus E:n jälkeen tuleva numero karttuu juoksevasti. Luetteloinnissa numeron eteen tulee tunnus e (nm_e_001). Numero etenee luettelointijärjestyksessä. Viimeinen käytetty numero löytyy 9

10 Arkisto diaariokirjasta, johon lahjoitukset kirjataan ja johon merkitään aina esineen saama numero. Nurmijärven museon esinekokoelmaan liitetyistä esineistä osa saattaa tulla kirjatuksi E-kuvassa myös johonkin toiseen kokoelmaan, jos se sopii paremmin esineen käyttöhistoriaan. Diaariossa ja luetteloinnissa kirjaintunnukset ovat siitä huolimatta E/e. Nurmijärven museolla on vanhastaan arkistokokoelma, joka käsittää lähinnä yksittäisiä asiakirjoja yms. Arkistokokoelmaan manuaalisesti luetteloidut esineet luetteloidaan E-tietokantaan esinekortille käyttämällä kirjaintunnuksia A/a. E-kuvan kokoelmista valitaan se, johon luetteloitu esine sisältönsä puolesta parhaiten kuuluu. E-kuvassa ei ole olemassa arkistokokoelmaa vaan arkistoesineet liitetään samoihin kokoelmiin kuin muutkin esineet. Valmiiksi luetteloidut arkistojen diaariotunnus on A1 ja siitä juoksevasti eteen päin. Numeron eteen tulee tunnus a (nm_a_001). Arkistokokoelma ei enää kartu vaan uudet lahjoitukset liitetään suoraan Nurmijärven museon esinekokoelmaan ja luetteloidaan sen ohjeistuksen mukaisesti. Valokuvat Valokuvat ovat vanhastaan muodostaneet yhden kokoelman. E-kuvassa valokuville tehdään tarpeen mukaan omia kokoelmiaan. Tähän mennessä on käytössä Matti Rintalan kuvakokoelmat. Valokuvakokoelmaan liittyvä tunnus on vk (nm_vk_001). Diaariot ovat ilman etuliitettä. Kokoelmien säilytystilat Esineet Nurmijärven museon esinekokoelmia säilytetään kunnan sähkölaitoksen vanhassa varastossa. Tila on kooltaan hyvä. Siellä on sähkölaitoksen ajoilta tukevat puiset hyllyt sekä tekstiilirullien säilyttämiseen soveltuvat telineet. Tilassa säilytetään myös huonekaluja. Ne on sijoitettu lattialle puualustojen päälle. Ajokalut ja maatalousvälineet ovat samaan tilaan liittyvässä vanhassa autotallissa, jossa sementtilattian päälle, noin 10 cm korkeudelle, on rakennettu lankkulattia. Kokoelmien inventoinnin ja järjestämisen myötä tästä tilasta pyritään lähivuosina luopumaan. Säilytystilojen yhteydessä on tila, jossa säilytetään luettelointia ja käsittelyä odottavat esineet sekä työskentelytilat. 10

11 Rakennuksen rakennusvuosi on 1963 eikä siihen ole sen jälkeen tehty korjauksia, joten rakennus alkaa olla huonossa kunnossa. Säilytystilaksi tilat ovat huonot, koska niiden olosuhteita ei pysty säätelemään. Tilassa ei ole erillistä ilmankostutus/lämpöjärjestelmää. Koska säilytystila on osittain maan alla, sadevesi on ongelma. Rankkasateiden aikana autotallin lattiakaivosta tulvii lattialle vettä, joka pahimmillaan nousee lattialankkujen päälle. Toinen ongelma on toimistotila, jonka ulko-oven edessä on sadevesikaivo. Jos sen ritilä on lehtien tai roskien peitossa, vesi voi sateella tulvia ovenraosta sisään. Museon työntekijöiden on pidettävä huoli siitä, että sadevesikaivon ritilän päällä olevat roskat otetaan pois. Museon henkilökunta tekee säilytystilojen perussiivouksen kerran vuodessa joulukuussa. Sen lisäksi tilan eri osia käydään järjestyksessä läpi kerran kuukaudessa. Taaborinvuoren museoiden tekstiilejä säilytetään talvet Kekkurin huoltorakennuksessa Palojoella. Jussilan tilan latoon Klaukkalan Metsäkylässä on edellä mainitun oston yhteydessä jäänyt maataloustyövälineitä ja niitä on säilytetty toistaiseksi siellä. Osa kokoelmista on jatkuvasti esillä perusnäyttelyissä. Aleksis Kiven syntymäkodissa ja Nukarin koulumuseossa on murtohälytysjärjestelmä. Esineiden säilytysolojen säätelymahdollisuudet ovat huonot. Ainoastaan lämpötilaan ja valaistukseen pystyy itse osittain vaikuttamaan. Tilojen kuntoon onkin seuraavina vuosina kiinnitettävä erityistä huomiota. Valokuvat Valokuva-arkistoa säilytetään kirjastotalossa. Valokuvien ja negatiivien arkistolaatikostot ovat kirjavarastossa, lasinegatiivien museon toimistohuoneessa. Valokuva-albumeita säilytetään toimistohuoneessa arkistokaapissa. Valokuvakokoelmaan liitettävät lahjoituksena saatavat digitaaliset kuvat tallennetaan ennen luettelointia museon E-asemalle lahjoittajan mukaan nimettyyn kansioon. Luetteloinnin yhteydessä numeroidut kuvat siirretään E-aseman Image-kansioon. Siellä kuvat on tallennettu kansioihin numerojärjestyksessä, yleensä 100 kuvan kansioihin. Matti Rintalan kuvakokoelma on tallennettu muista kuvista poikkeavasti kansioon 67. Kun kuvat luettelointivaiheessa liitetään E-kuva- järjestelmään, pitkäaikaissäilytys hoidetaan ko. ohjelman kautta. Museon henkilökunnan ottamat dokumentointikuvat ja museon toiminnasta otetut digikuvat tallennetaan kunnan palvelimella olevalle E- 11

12 asemalle ja kunnan tietotekniikka huolehtii aineiston säännöllisestä varmuuskopioinnista. Valokuvien ja negatiivien säilytyksessä käytetään asianmukaisia säilytysmateriaaleja. Äänitearkisto Digitoidut äänitteet tallennetaan samoin kuin digitaaliset valokuvat. Esineprosessi Vastaanotto Kun esineen luovuttaja ottaa yhteyttä museoon, mietitään ensimmäiseksi, täyttääkö lahjoituksen esineet kriteerit, joiden perusteella kokoelmia kartutetaan. Epävarmoissa tapauksissa museon henkilökunta keskustelee asiasta. Lopullisen päätöksen esineen liittämisestä kokoelmaan tekee museonjohtaja. Jos lahjoituksessa on kyseessä isompi kokonaisuus, jonka sisältöä ei lahjoitushetkellä tiedetä tarkkaan, lahjoituksessa saattaa olla myös sellaisia esineitä, joita ei liitetä museon kokoelmiin. Voi käydä niin, että tarkemman tutkimuksen jälkeen osa aineistosta siirretään toisen museon kokoelmiin, omaan käyttökokoelmaan tai hävitetään. Näistä vaihtoehdoista kerrotaan asiakkaalle ja vastaanottolomakkeeseen kirjataan tieto siitä, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan: antaako asiakas luvan näihin toimenpiteisiin vai haluaako hän varsinaiseen kokoelmaan liittämättä jääneen aineiston takaisin itselleen. Jos tarjottavalle aineistolle on heti tiedossa soveltuvampi kokoelma jossain toisessa museossa, asiakasta neuvotaan ottamaan yhteyttä ko. museoon. Lahjoituksen vastaanottohetkellä täytetään vastaanottolomake, johon kirjataan ylös kaikki esineeseen liittyvät tiedot. Vastaanottolomake täytetään kahtena kappaleena, joista toinen jää museolle, toinen annetaan asiakkaalle. Lahjoitettava aineisto otetaan vastaan ehdoitta ja se siirtyy välittömästi museon omistukseen. Jos lahjoituserä on niin suuri, että tarkkaa listaa esineistä ei voida heti kirjoittaa, täytetään vastaanottolomake suurimmalla mahdollisella tarkkuudella ja lista lahjoituksen esineistä lähetetään erikseen mahdollisimman pian postitse tai sähköpostilla. Täytetty vastaanottolomake säilytetään kahdessa paikassa. Tulostettu allekirjoitettu versio tallennetaan Lahjoitukset-mappiin aikajärjestyksessä. Sähköinen versio vastaanottolomakkeesta tallennetaan kansioon kokoelmat/lahjoitukset/lahjoitusvuosi ja tiedostonimeksi tulee lahjoittaja. Jos vastaanottolomaketta ei jostain syystä pystytä heti kirjoittamaan 12

13 koneella, tehdään se myöhemmin tai skannataan käsin kirjoitettu lomake ja tallennetaan vastaavalla tavalla. Mahdolliset esineeseen/lahjoitukseen liittyvät lisätiedot tallennetaan samaan paikkaan kuin vastaanottolomake. Jos lisätiedot ovat sähköisessä muodossa, ne tallennetaan koneelle samaan kansioon kuin vastaanottolomake ja nimeksi annetaan lahjoittaja_liite/liite1/liite2 jne. Jos lisätiedot ovat paperimuodossa, ne tallennetaan paperisen vastaanottolomakkeen yhteyteen. Sen lisäksi ne skannataan ja tallennetaan edellisen ohjeen mukaan. Koska numerointi ja luettelointi vain harvoin tehdä heti lahjoituksen jälkeen, tulee vastaanottolomakkeen kopio liittää myös esineisiin niin, että vielä myöhemminkin esine ja siihen liittyvät tiedot pysyvät yhdessä. Diariointi ja numerointi Lahjoitettuja esineitä säilytetään ennen jatkokäsittelyä välivarastossa: pieniä esineitä museon toimiston arkistokaapeissa ja isoja esineitä ja lahjoituseriä säilytystilojen työtilan yhteydessä olevilla hyllyillä. Vasta puhdistuksen, numeroinnin ja luetteloinnin jälkeen esineet siirretään säilytystiloihin. Kun esinettä ryhdytään numeroimaan, lahjoituserä merkitään ensin esinediaariokirjaan. Diaariokirjassa on juokseva numerointi, jonka mukaan jokainen lahjoitus saa oman päänumeronsa ja tarvittavan määrän alanumeroita. Diaariokirjaan kirjattava esine/esineryhmä saa seuraavan vapaan numeron. Numerointi tehdään vedenkestävällä maalilla, huokoisiin materiaaleihin lyijykynällä ja pehmeisiin materiaaleihin ommeltavalla kutistetulla puuvillanauhalla, johon numero on kirjottu muliinilangalla. Luettelointi ja digitointi Esineet luetteloidaan E-kuva-tietokantaan noudattaen Muistajamuseotietokannan käyttö- ja luettelointiohjeistuksen luettelointi- ja merkitsemisohjeita. Ohjekirja on tallennettu E-kuvan osapuolitietokantaan nimellä Muistajan luettelointiohje. Luetteloinnin yhteydessä esineestä otetaan digikuva tai tarpeen mukaan useampi. Inventoinnin yhteydessä kokoelmassa keskeisimmiksi katsotut esineet ja kokoelmaosat luetteloidaan E-kuva-tietokantaan kaikilla tiedoilla Muistajan luettelointiohjeiden mukaisesti. Jo valmiiksi manuaalisesti luetteloitujen kokoelmien inventoinnin yhteydessä tiedot siirretään E-kuvan esinekortille suurimmaksi osaksi osittain kevennetysti. Kokoelmia pyritään käymään läpi pieninä kokonaisuuksina ja samalla mietitään, millainen luettelointitaso palvelee parhaiten kokoelmien käyttöä ja kokoelmien haltuunottoa. 13

14 Normaalisti kevennetyssä luetteloinnissa esinekortin kentistä jätetään täyttämättä mitat ja kuvailukenttä. Ne tiedot löytyvät manuaalisesta luettelointikortista, joka liitetään digitoituna esinekortin liitetiedostoksi. Valokuvaprosessi Vastaanotto Valokuvien vastaanottoon sovelletaan esineiden vastaanottoprosessia. Ero siihen on se, että päätöksen valokuvien vastaanottamisesta voi tehdä myös museoamanuenssi. Vastaanoton yhteydessä selvitetään kuviin liittyvät tekijän- ja käyttöoikeudet ja kirjataan ne vastaanottosopimukseen. Valokuva voi tulla museoon eri muodoissa: paperikuvina, dioina, negatiiveina tai digitaalisessa muodossa. Tavallisinta on, että lahjoittaja lainaa valokuviaan museolle, missä ne digitoidaan ja alkuperäiset kuvat palautetaan takaisin lahjoittajalle. Digitaalisten kuvien osalta tulee huolehtia siitä, että vastaanotettavat kuvatiedostot ovat parasta mahdollista laatua. Vanhojen valokuvien digitointi tehdään aina kun mahdollista museossa niin että kuvan laatu on riittävän hyvä. Lahjoitettuja valokuvia säilytetään ennen jatkokäsittelyä museon toimistohuoneen arkistokaapissa. Diariointi, numerointi, luettelointi ja digitointi Valokuvat kirjataan omaan diaariokirjaan. Kullekin lahjoitukselle annetaan oma diaarionumeronsa. Diaarionumero ja valokuvanumero ovat erillisiä numeroita. Valokuvakokoelmassa kuvanumero on juokseva, jokainen valokuva saa oman numeronsa. Valokuvien käsittelystä, säilyttämisestä, luetteloinnista ja digitoinnista on 3 ohjeistusta: Nurmijärven museon valokuvakokoelmien luettelointiohjeet (tiedostonimi valokuvakokoelman_luettelointiohjeet) Valokuvakokoelman digitointiohjeet (valokuvakokoelman_digitointiohjeet) Valokuvien digitoinnin laatukriteerit (valokuvakokoelman_digitointi_laatutaulukko). Ohjeistuksia säilytetään Kokoelmaohjeet-kansiossa sekä G-asemalla tiedostokansiossa Kokoelmat/kokoelmaohjeet. 14

15 Valokuvat luetteloidaan E-kuva-tietokantaan noudattaen Muistajamuseotietokannan käyttö- ja luettelointiohjeistuksen luettelointi- ja merkitsemisohjeita. Ohjekirja on tallennettu E-kuvan osapuolitietokantaan nimellä Muistajan luettelointiohje. Kaikki E-kuva-tietokantaan luetteloitavat valokuvat skannataan digitaaliseen muotoon. Joissain tapauksissa valokuvien luettelointi voidaan tehdä museonjohtajan ohjeistuksesta kevennetysti. Tällöin tietokantaan tallennetaan kuva, kuvanumero, kuvan otsikko, kuvaaja, mahdollinen kokoelma, diaarionumero, suojatut lisätiedot kenttään kuvaan mahdollisesti liittyvät merkinnät, asiasanat, kuvausmuodot ja kuvan käyttöön liittyvät rajoitukset. Museon henkilökunnan ottamista valokuvista tallennetaan varsinaiseen kuvakokoelmaan sellaiset kuvat, joiden katsotaan kuuluvan sinne. Käyttökuvakokoelman kuvat tallennetaan museon E-asemalle. Siellä olevia kuvia voidaan tarvittaessa poistaa ilman lisätoimenpiteitä. Arkistoprosessi Nurmijärven museo ei kerää varsinaista arkistoaineistoa. Nurmijärven kunnan keskusarkiston kanssa on sovittu, että suuremmat arkistoerät ja kokonaisuudet tallennetaan kunnan keskusarkistoon. Museon kokoelmiin otetaan lähinnä yksittäisiä tai pieniä määriä asiakirjoja: lehtileikkeitä, valokopioita, muistiinpanoja, pöytäkirjoja, kirjeitä, kortteja, tilikirjoja, luetteloita. Esimerkiksi seurojen ja yhdistysten kokonaiset arkistot tallennetaan kunnan keskusarkistoon. Vastaanotto, diariointi, numerointi Museon arkistokokoelma on sisällöltään hyvin monenkirjava ja jako arkisto-objektin ja esineen välillä on toisinaan tulkinnanvaraista. Tähän saakka on ollut käytössä oma arkistokokoelmansa, mutta tulevien lahjoitusten ja takautuvan luetteloinnin yhteydessä siitä luovutaan. Arkistoaineistoon sovelletaan esineiden vastaanottoprosessia. Manuaalisesti arkistokokoelmaan luetteloitua arkistoa inventoitaessa, vanha numerointi säilytetään ennallaan, mutta tiedot tallennetaan E-kuvatietokannan esinekorteille. Arkistokokoelmaan aikoinaan otettu materiaali on kirjattu omaan diaariokirjaan. Sinne on myös liitetty materiaaliin mahdollisesti liittyvät taustatiedot. Nykyisin arkistoaineisto kirjataan luettelointivaiheessa esinediaariokirjaan. (ks. esineprosessin ohjeistus) Arkistoaineisto säilytetään säilytystilassa arkistohyllyssä happovapaissa koteloissa, joiden päälle kirjoitetaan sisällön numerot. 15

16 Luettelointi ja digitointi Arkistoaineistoon sovelletaan esineiden vastaanottoprosessia huomioiden edellä mainitut erityisyydet manuaalisesti arkistoon luetteloitujen kohteiden yhteydessä. AV-materiaali ja kirjakokoelma Museon kokoelmissa on avokeloilla ja c-kaseteilla olevaa haastattelumateriaalia, joka on digitoitu ja tallennettu E-kuvan arkistolomakkelle. Äänitteiden digitointiprosessista on ohjeistus Äänitteiden digitoinnin prosessikuvaus (tiedostonimi äänitteiden_digitointi_prosessikuvaus). Sitä säilytetään Kokoelmaohjeetkansiossa sekä G-asemalla tiedostokansiossa Kokoelmat/kokoelmaohjeet. Nukarin koulumuseon kokoelmaan kuuluvat luetteloidaan E-kuvan kirjalomakkeelle. Muissa kokoelmissa olevat kirjat luetteloidaan esinekortille. Esinekortilta saa haussa näkyviin valokuvan, kirjalomakkeesta sitä ei tule näkyviin. Talletteet Tallete on esine, jonka omistaja on tallettanut museon kokoelmiin. Museolla on lupa pitää talletetta näyttelyssä ja käyttää sitä osana tutkimusta, mutta talletteen laillinen omistusoikeus on edelleen omistajalla. Omistaja voi halutessaan ottaa talletteen takaisin haltuunsa museon kokoelmista. Nurmijärven museo ei ota vastaan talletuksia (deponointeja). Tästä poiketaan, jos objekti on erittäin merkittävä ja on muutoin vaarassa tuhoutua. Arvoluokitus ja poistot Nurmijärven museolla vain esinekokoelmat arvoluokitetaan. Valokuvia ja arkistoa ei arvoluokitella, mutta poistoihin käytetään samoja kriteerejä kuin esineisiin. Arvoluokituksen tekeminen on hidasta ja sitä tehdään vähitellen kokoelmien inventoinnin yhteydessä. Uusien lahjoituserien 16

17 yhteydessä arvoluokitus tehdään heti eikä kokoelmiin liitetä objekteja, joilla ei ole museaalista arvoa. Näkökulmat esineiden arvoluokitukseen Arviointi tehdään neljän näkökulman avulla. Yhdenkin näkökulman täyttyminen voi taata esineelle paikan arvoluokassa 1. Poistot perustuvat arvoluokitukseen. 1. Esineen sopivuus kokoelmaan Kriteerin avulla määritellään, miten esine soveltuu osaksi oman museon keruuohjelmaa. Keruukohteet saattavat muuttua. 2. Esineen historiallinen merkitys Kriteeri määrittää, kuinka merkityksellinen esine on historiallisessa mielessä. Liittyykö esine johonkin historiallisesti merkittävään tapahtumaan tai aikakauteen tai henkilöön. Kertooko esine jostain historiallisesta ilmiöstä tai tapahtumasta. 3. Esineen kontekstitiedot Kriteeri selvittää, kuinka paljon tietoa esineen taustasta on säilynyt. Kiinnostuksen kohteena on kaikki mahdollinen esineeseen ja sen vaiheisiin liittyvä: milloin ja missä esine on valmistettu, milloin ja missä sitä on käytetty, kuka on ollut valmistaja ja kuka käyttäjä. Myös kaikki muu esineeseen liittyvä taustatieto on tämän näkökulman kiinnostuksen kohteena. 4. Esineen kunto Kriteeri määrittelee esineen fyysisen kunnon. Onko esine alkuperäisessä kunnossa vai onko sitä muunneltu tai kunnostettu jälkikäteen? Onko esine täydellinen vai puuttuuko siitä osia, onko esine rikki ja jos on niin kuinka pahasti? Mistä muutostyöt kertovat? Jälkeenpäin tehdyt muutokset voivat olla esineen arvoa joko kohottavia tai laskevia. Esineen kuluneisuus ei automaattisesti laske sen arvoa (useimmiten päinvastoin). Arvoluokat Luokkien 1-2 objektit kuuluvat museokokoelmaan, luokan 4 käyttökokoelmaan ja luokkaan 5 sijoitetut objektit poistetaan kokoelmista. E-kuva-tietokannassa on käytössä 5 luokkaa, mutta Nurmijärven museolla niistä käytetään vain luokkia 1-2 ja 4-5. Luokka 1 Objektit, jotka muodostavat museon kokoelmien ytimen ja ovat kokoelmakriteerien mukaan museon arvokkaimmat esineet. Ykkösluokan objektit ovat ainutkertaisia ja korvaamattomia. Niiden puuttuminen kokoelmasta luo selkeän aukon kokoelman edustavuuteen. Luokka 2 17

18 Objektit, jotka eivät ole ryhmänsä parhaimmistoa, mutta joilla on hyvä kunto ja riittävät tietotaso. Nämä objektit kestävät pitkääkin näytteilläpitoa. 2. luokan objekti voi nousta myös 1. luokkaan, jos siitä saadaan uusia merkittäviä kontekstitietoja. Se voi siirtyä myös luokkaan 4, jos kokoelmaan saadaan vastaava, mutta parempi objekti. Luokka 4, käyttökokoelma Käyttökokoelmaan kuuluu objekteja, jotka saavat kulua näyttelyissä. Siihen kuuluvat myös esinekopiot ja opetuskäytössä olevat esineet. Käyttökokoelman objektit saattavat kulua ja se voi johtaa ajan myötä niiden poistamiseen kokoelmista. Käyttökokoelman esineet ovat tyypillisesti sellaisia, että kokoelmissa on samantyyppisiä esineitä useampia. Esineen kunto mahdollistaa käyttökokoelmakäytön. Esineeseen ei liity merkittäviä kontekstitietoja. Esineitä käsitellään huolellisesti, mutta ei museoperiaatteiden mukaisesti. Luokka 5, poistoluokka Tämän luokan kautta poistuvat muista luokista pudonneet esineet. Perusteet objektin sijoittamisele tähän luokkaan voivat olla seuraavat: Epäsopivuus/merkityksettömyys Objekti ei sovi museon kokoelmiin. Se saattaa olla museon kokoelmien kannalta merkityksetön, mutta täyttää paikkansa jonkin toisen museon kokoelmissa. Objektista ei tietoja Esineen tai valokuvan kontekstitiedot puuttuvat. Objektia ei voi käyttää historiallisena lähteenä. Huonokuntoisuus Esine tai valokuva on erittäin huonokuntoinen. Sitä ei voi konservoinnillisesti enää pelastaa ja se saattaa kuntonsa vuoksi jopa vaarantaa kokoelman muut objektit. Objektin kaksoiskappaleet Vastaavanlainen esine on jo kokoelmissa. Valokuvasta on kokoelmissa monta täsmälleen samanlaista kappaletta. Poistoprosessi Poistoprosessin eri vaihtoehdot: 1. Objekti siirretään käyttökokoelmaan. 2. Objekti siirretään toisen museon kokoelmiin. 3. Objekti palautetaan lahjoittajalle. 4. Objekti tuhotaan. 18

19 Objektin poistamispäätökseen osallistuu aina museonjohtaja ja museoamanuenssi ja tarvittaessa muita asiantuntijoita. Poistettavasta objektista täytetään poistopöytäkirja. Jos objekti siirretään käyttökokoelmaan, luettelointitietoihin tehdään tarvittavat muutokset. Esine liitetään käyttökokoelmaan ja arvoluokitukseksi merkitään 4. Objektin lisätieto- kenttään merkitään tieto ja päivämäärä siirrosta. Esineeseen jätetään alkuperäinen numero ja esine siirretään säilytystiloissa käyttökokoelmatiloihin. Mikäli objekti siirretään toisen museon kokoelmiin, palautetaan lahjoittajalle tai tuhotaan, objekti kuvataan ja sen luettelointitiedot tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään. Esineen arvoluokitukseksi merkitään 5 ja lisätietokohtaan merkitään tieto poistopäätöksestä. Suurin osa poistoista kohdistuu luetteloimattomaan aineistoon. Luetteloimattoman objektin poistamiseen käytetään samoja kriteerejä kuin luetteloidun objektin poistoon, mutta poistoprosessi on yksinkertaisempi. Kun luetteloimatonta hankintaerää käydään läpi, poistetut esineet merkitään diaariolomakkeelle lisätiedot -kenttään. Poistopöytäkirjaa ei täytetä. Lainausprosessi Lainaaja ottaa yhteyttä museoon. Pyynnön yhteydessä otetaan ylös taustatiedot lainaajasta: lainaaja, näyttelyn teema, näyttelypaikan sijainti ja olosuhteet sekä toivottu laina-aika. Mikäli perusteet lainalle ovat kunnossa, kartoitetaan, onko kokoelmissa lainattavaksi sopivia esineitä. Esinelainaus mietitään tapauskohtaisesti riippuen esineen kunnosta ja sen arvosta museokokoelmiin nähden. Perusnäyttelyissä olevia esineitä ei lainata ilman painavaa syytä. Lainansaaja vastaa kaikista lainan aiheuttamista kuluista. Sen lisäksi lainansaaja on velvollinen maksamaan museolle sopimuksen mukaan mahdollisen konservoinnin tai näyttelykuntoon saattamisen aiheuttamista lisäkustannuksista. Lainaaja on velvollinen vakuuttamaan lainaamansa esineet museon määrittelemästä vakuutusarvosta. Lainansaaja ottaa esineille vakuutuksen. Lainaaja on vastuussa esineestä koko laina-ajan sisältäen esineiden siirrot. Esineet pakataan huolellisesti siirtoa varten. Lainasta laaditaan kirjallinen sopimus. Sopimus laaditaan kahtena samanlaisena kappaleena, joista toinen jää lainanantajalle ja toinen lainaajalle. Lainasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen esineet luovutetaan lainaajalle. Lainaaja joko noutaa esineet itse tai tilaa esineille kuljetuksen. 19

20 Laina-ajan päätyttyä esineistö palaa museoon. Lainan vastaanottaja tarkastaa esineiden kunnon. Mikäli kaikki on kunnossa, kuitataan laina palautuneeksi. Ulkopuolisille tarjottavat palvelut Museo käyttää kokoelmiaan omassa toiminnassaan jatkuvasti. Esinekokoelmia esitellään näyttelyissä. Valokuvia ja esinekuvia esitellään myös julkaisuissa. Käyttökokoelmassa olevia esineitä käytetään soveltuvin osin museopedagogisessa toiminnassa. Nurmijärven museo palvelee muita museoita, yhteisöjä ja yksittäisiä asiakkaita oman osaamisalueensa asioissa resurssien puitteissa. Seuraavassa on määritelty pääkohdat Nurmijärven museon kokoelmapalveluista. Esineiden lainaustoiminta Nurmijärven museo lainaa esineitä museoille ja julkisyhteisöille. Lainaustoiminta on maksutonta lukuun ottamatta lainoista aiheutuvia mahdollisia pakkaus- ja kuljetuskustannuksia sekä vakuutusmaksuja. Asiantuntijapalvelut Nurmijärven museo toimii asiantuntijana museon toimialaan liittyvissä asioissa. Kokoelmiin liittyvä neuvonta ja tiedonhakuja sisältävä asiantuntijapalvelu on maksutonta. Valokuvapalvelut Nurmijärven museon kuvakokoelmassa on noin kuvaa. Valokuvia ei lainata ulos museosta, mutta asiakkaalla on mahdollisuus digitaalisen valokuvakopion tilaamiseen museolta. Digitoidut kokoelmat löytyvät verkko-osoitteesta Liitteet Kuvatilauslomake Lahjoitussopimus Lainasopimus Poistopöytäkirja Valokuvahinnasto 20