Johdanto. Kokoelmien historia ja nykytilanne

Transkriptio

1

2 Johdanto Museolain (729/1992, 1166/1996, 644/1998, 877/2005) ja -asetuksen (1312/1992, 1192/2005) mukaan museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja lisätä kansalaisten ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee harjoittaa ja tukea alansa tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä tallentamalla, tutkimalla, säilyttämällä ja asettamalla näytteille esineistöä ja muuta materiaalia ihmisestä ja hänen ympäristöstään. Myös ICOM:in (International Council of Museums) museoeettiset säännöt velvoittavat tähän samaan. Lottamuseo noudattaa toiminnassaan ICOM:in museoeettisiä sääntöjä sekä niitä lakeja ja asetuksia, joita museoista ja tekijänoikeuksista on säädetty. Museonjohtaja johtaa Lottamuseon kokoelmapolitiikkaa yhdessä kokoelma- ja arkistoamanuenssin kanssa. Kokoelmapolitiikka on jatkuva prosessi, jota ylläpidetään ja seurataan. Sen tulee reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Kokoelmapoliittinen ohjelma tarkastetaan kahden vuoden välein. Kokoelmapoliittisen ohjelman tehtävänä on ohjata museokokoelmien kehittämistä, kartuttamista, hoitoa, säilyttämistä ja esilläpitoa. Ohjelma määrittelee sen, miten kokoelmia kehitetään ja kartutetaan jatkossa, jotta ne kuvastaisivat museon toiminta-ajatusta myös tulevaisuudessa. Kokoelmapoliittiseen ohjelmaan tukeutuen voidaan Lottamuseossa taata yhdenmukaiset museotoiminnan käytänteet. Museon aihepiiriä kattavasti kuvastavat, asianmukaisesti dokumentoidut ja asiantuntevasti säilytetyt kokoelmat muodostavat Lottamuseon toiminnan pohjan. Museon perustehtävä on säilyttää ja siirtää kokoelmat tulevien sukupolvien käyttöön. Museokokoelmien tehtävänä on tukea museon näyttely- ja opetustoimintaa. Ne ovat olemassa myös tutkimusyhteisöä varten. Museo hyötyy siitä, että ulkopuoliset tahot tekevät sen kokoelmiin sisältyvää tietoa tunnetuksi. Kokoelmien historia ja nykytilanne Lotta Svärd Säätiö ylläpitää Lottamuseota, joka on kulttuurihistoriallinen erikoismuseo. Museo on avattu vuonna 1996 edistämään Lotta Svärd -järjestön historian säilyttämistä, näytteille asettamista ja tutkimusta. Säätiön sääntöjen 2 todetaan museoon liittyen seuraavaa: Lisäksi säätiön tarkoituksena on vaalia lottaperinteitä ja ylläpitää museo- ja näyttelytoimintaa. Lottamuseon johtosäännön mukaan museo tallentaa, tutkii, säilyttää ja asettaa näytteille Lotta Svärd - järjestön ja sen jäsenistön historiaan liittyvää kulttuuriperintöä. Museo osallistuu valtakunnallisesti lottaperinnetoimintaan, ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä lottaperinteestä sekä harjoittaa opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa Lottamuseon kokoelmia alettiin kerätä Suomen Naisten Huoltosäätiön aloitteesta 1990-luvun alkupuolella, kun oli tehty päätös Lottakodin (myöhemmin Lottamuseo) perustamisesta Syvärantaan. Alussa kokoelmien kartuttaminen tapahtui lähinnä siten, että säätiön työntekijät ottivat yhteyttä yksittäisiin lottiin ja tiedustelivat heidän haluaan lahjoittaa tulevalle museolle hallussaan ollutta lotta-aiheista materiaalia. Kokoelmien kartuttaminen oli alkuaikoina paljolti sattumanvaraista eikä kontekstitietoja lahjoitetusta materiaalista ja sen alkuperäisistä omistajista kerätty kattavasti.

3 Kokoelmien karttuminen on tapahtunut lahjoitusten muodossa. Pääosa kokoelmista liittyy Lotta Svärd - järjestöön ja sen toimintaan sekä Lotta Svärd -järjestön perillisen Suomen Naisten Huoltosäätiön (nykyisin Lotta Svärd Säätiö) ja sen alaisten yritysten, kuten Työmaahuolto Oy:n, historiaan. Tämän lisäksi kokoelmiin on otettu aihetta sivuavaa historiallista materiaalia, kuten sota-ajan esineistöä, valokuvia ja arkistomateriaalia sekä museon sijaintipaikkaan Syvärantaan liittyvää aineistoa. Ajallisesti kokoelmat painottuvat 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään. Lottamuseon kokoelmat muodostuvat esineistä (E), valokuvista (V) ja arkistomateriaalista (A). Käsikirjaston kirjoille on oma sarjansa (K). Näiden lisäksi on olemassa erillinen opetuskokoelma (R), jonka tehtävänä on olla museopedagogisen toiminnan tukena. Esineitä kokoelmissa on noin 7300, valokuvia noin ja arkistomateriaalia noin 71 hyllymetriä (vuoden 2012 tilanne). Kokoelmien kartuttaminen Kokoelmiin otetaan Lotta Svärd järjestöön sekä Suomen Naisten Huoltosäätiöön liittyvää esineistöä, valokuvia, arkistomateriaalia ja kirjallisuutta. Myös lottatoimintaan liittyvä henkilöhistoriallinen materiaali kuuluu museon kokoelmakeruun piiriin. Muuta entisille lotille kuulunutta henkilökohtaista materiaalia otetaan kokoelmiin rajoitetusti. Tämän lisäksi museon kokoelmiin voidaan ottaa lotta-aihetta sivuavaa historiallista materiaalia. Kokoelmiin kerätään myös Lottamuseon ja Syvärannan tilan historiaan liittyvää materiaalia. Kokoelmiin otettavan aineiston lähtökohtana on, että sillä on suhde olemassa olevaan kokoelmaan ja sen katsotaan profiloivan tulevaisuuden kokoelmaa halutulla tavalla. Jos kokoelmissa on jo useampi kappale jotakin tiettyä esinettä, tulee sellaisen aineiston vastaanottamista harkita tarkasti. Esimerkiksi lottapukuja otetaan tulevaisuudessa vastaan vain, jos niihin liittyy mielenkiintoinen lottatarina tai jos ne ovat erityisen hyväkuntoisia. Lottapukujen kohdalla vastaanoton rajoittaminen johtuu siitä, että pukuja on kokoelmissa jo yli 120 kappaletta. Pukuja ja muuta materiaalia, jota on jo runsaasti kokoelmissa, voidaan ottaa opetuskokoelmaan. Lottamuseon kokoelmien karttuminen perustuu edelleen yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen tekemiin lahjoituksiin. Museohenkilökunnan yhteiseen päätökseen perustuen kokoelmia kartuttavia ostoja tehdään äärimmäisen harvoin. Ostojen välttäminen on museoeettinen kysymys. Museon kokoelma- ja arkistoamanuenssi päättävät lahjoitusten vastaanottamisesta. Lahjoittajan kanssa tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritellään lahjoitettava materiaali. Lottamuseon luovutustodistukseen merkitään lahjoittajan tiedot, lahjoituksen sisältö, lahjoitettuun materiaaliin liittyvät historiatiedot, lahjoitusaika ja paikka sekä lahjoittajan ja vastaanottajan allekirjoitukset. Lahjoitettu aineisto siirtyy täysin omistusoikeuksin Lottamuseolle sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä. Lahjoitusta, johon liittyy materiaalin esilläpitoehto, ei voida ottaa vastaan. Sopimus tehdään aina kahtena kappaleena, joista toinen jää museolle ja toinen annetaan lahjoittajalle. Luovutustodistus tallennetaan pysyvästi museon arkistoon. Materiaalia otetaan Lottamuseon kokoelmiin tällä hetkellä runsaasti, sillä lahjoittajat ovat nyt aktiivisia ja on oletettavaa, että museon pääaihepiiriä käsittelevä aineisto tulee vähenemään tulevaisuudessa. Tästä huolimatta museon henkilökunta harkitsee tarkkaan sitä, mitä museokokoelmiin liitetään.

4 Kokoelmahallinta Lottamuseossa otettiin vuonna 2011 käyttöön kolmiportainen arvoluokitus. Tämän perusteella materiaali jaotellaan varsinaisiin museokokoelmiin, opetuskokoelmaan tai poistoihin. Lottamuseon kokoelmissa olevat esineet, valokuvat, asiakirjat ja kirjat luetteloidaan luovutustodistusta ja muita tietolähteitä käyttäen Musketti-tietokantajärjestelmään. Muskettiin on luetteloitu 2000 esinettä, 320 valokuvaa, ja 470 asiakirjaa (vuoden 2012 tilanne). Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada museon kokoelma luetteloitua kokonaisuudessaan Muskettiin. Tietokanta auttaa museon työntekijöitä kokoelmien hallinnassa ja tuo kokoelmat entistä helpommin tutkimuksen ja muun käytön piiriin. Kokoelman lisääntyvä käyttö puolestaan edistää kokoelman näkyvyyttä. Erityisen paljon kysyntää on sähköisessä muodossa oleville, luetteloiduille valokuville. Museaalisten periaatteiden mukaan valokuvien digitointi on tärkeää myös alkuperäiskuvan suojelun kannalta. Kokoelmien säilyttäminen, käsittely ja hoito Lottamuseo hoitaa ja säilyttää kokoelmiaan museaalisten suositusten mukaisesti. Esinekokoelmatilat sijaitsevat kahdessa eri paikassa. Tilojen kokonaispinta-ala on noin 220 neliömetriä. Lottamuseoon tehtiin vuonna 2008 erilliset paperi- ja kuva-arkistot, jotka paransivat ko. materiaalien säilytysolosuhteita. Arkistohuoneisiin asennettiin vakioilmastointilaitteet, joiden avulla säädellään huoneiden lämpötilaa ja kosteutta. Lottamuseon pitkäntähtäimen suunnitelmissa on saada käyttöön uusi kokoelma- ja tutkimuskeskus museokokoelmien säilyttämistä varten. Lottamuseossa on lahjoitetulle, rekisteröimättömälle materiaalille varattu oma huone. Kun uusi materiaali on keskitetty yhteen huoneeseen, voidaan varmistaa se, etteivät lahjoitukset joudu vääriin paikkoihin. Rekisteröimättömän materiaalin huoneessa jokainen lahjoitus laitetaan luovutustodistuksen kera omaan laatikkoonsa, jonka kylkeen merkitään lahjoitusvuosi ja lahjoittajan sukunimi tai hankintaeränumero. Näin rekisteröimätöntäkin materiaalia on helppo hallita. Lottamuseolla on kirjastohuone, jossa säilytetään käsikirjastoon kuuluva kirjamateriaali. Tilassa säilytetään myös vanhoja lehtien vuosikertoja kuten Lotta-Svärd - ja Hakkapeliitta -lehdet. Lottamuseo ei tallenna tämän päivän sanoma- ja aikakauslehtiä. Kirjastossa säilytetään arkistomateriaaliin kuuluvien Lotta Svärd julkaisujen käyttökappaleet, joita on lupa kopioida. Käsikirjastoon kerätään museon toimialaan liittyvää kirjallisuutta. Kirjasto on jaettu kahteentoista luokkaan: 1. biografiat, 2. Lotta Svärd- ja suojeluskuntahistoriat, 3. paikallishistoriat, 4. sotahistoria, 5. naishistoria, 6. Suomen historia, 7. järjestöhistoriat, 8. muistelmat, romaanit, novellit, 9. runot, näytelmäkirjallisuus, 10. teossarjat, 11. muu kirjallisuus, 12. museologia. Lottamuseossa on ylläpidetty Lottakodin perustamisesta lähtien lehtileikearkistoa, johon kerätään museota ja lotta-aihetta käsittelevää sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa. Kokoelmien kartuttamista rajoittaa kokoelmatilojen pienuus. Niissä on jonkin verran tilaa kokoelmien lisäämiselle, mutta tilat ovat kuitenkin rajalliset. Suuria esineitä otetaan vastaan vain siinä tapauksessa, että esine on aivan välttämätön lisä museokokoelmaan.

5 Lottamuseolla ei ole omaa konservaattoria. Tarpeen mukaan konservointipalvelut ostetaan ulkopuolisilta toimijoilta. Konservointitoimenpiteet dokumentoidaan aina kirjallisesti ja valokuvin. Kokoelmien hoidossa Lottamuseolla on yhteistyötä muun muassa Vantaan kaupunginmuseon kanssa. Lottamuseo käyttää Vantaalla pakastettavana kokoelmiin liitettävät puu- ja tekstiililahjoitukset, jotta saadaan varmistettua, että niissä mahdollisesti elävät tuhohyönteiset tuhoutuvat eivätkä leviä muihin museon kokoelmiin. Museolla tähdätään siihen, että koko henkilökunta tiedostaa kokoelmaturvallisuuden merkityksen näyttelyissä, kuljetuksissa ja säilytystiloissa. Henkilökuntaa koulutetaan kokoelmien käsittelyssä ja heidän oletetaan toimivan annettujen ohjeiden mukaan. Kokoelmien käsittelyohjeet perustuvat ulkopuolisilta konservaattoreilta saatuihin ohjeisiin sekä kokoelma- ja arkistoamanuenssin tekemiin selvityksiin. Henkilökunnan tulee omaksua ennaltaehkäisevän konservoinnin periaatteisiin pohjautuvat oikeat aineiston käsittelytavat, jotka eivät muodosta riskiä kokoelmien säilymiselle. Museorakennuksessa on palonilmoitinlaitteisto. Museon yleisölle avoinna olevissa tiloissa on tallentava kameravalvonta, joka osaltaan turvaa näytteillä olevan museomateriaalin turvallisuuden. Näyttelyiden vitriiniratkaisut vähentävät esillä olevaan museoesineistöön kohdistuvia riskejä. Museon periaatteisiin kuuluu, että museotiloihin saa ottaa mukaan vain naisten käsilaukun kokoisen laukun. Suuremmat laukut ja kassit on jätettävä museon aulassa oleviin lukollisiin säilytyskaappeihin. Poistot kokoelmista Lottamuseon kokoelmista voidaan tehdä pysyviä poistoja siirtämällä, vaihtamalla, palauttamalla tai tuhoamalla. Syynä museomateriaalin poistoon voi olla esineen katoaminen, esineen aiheuttama vaara muille esineille, rakennuksille tai ihmisille, esineen tuhoutuminen tai esineen sopimattomuus kokoelmaan. Materiaalin poistaminen museon kokoelmista vaatii ymmärrystä kokoelmien merkityksestä, luonteesta ja oikeudellisesta asemasta. Kukaan museon henkilökunnasta ei voi yksin tehdä poistopäätöstä. Museonjohtaja ja kokoelma- tai arkistoamanuenssi tekevät yhdessä päätöksen poistosta. Poistosta tehdään oma erillinen poistopöytäkirja. Museokokoelmiin rekisteröidyn materiaalin lahjoittaminen tai siirto toiselle organisaatiolle (esim. museo, arkisto, kirjasto tms.) vaatii museonjohtajan ja kokoelma- tai arkistoamanuenssin yhteisen päätöksen. Tiedot lahjoituksesta tai siirrosta merkitään perusteluineen luovutustodistukseen ja esineen luettelointitietoihin. Kokoelmien esilläpito ja saavutettavuus Kokoelmien merkitys lisääntyy sitä kautta, kun ne ovat yleisön saavutettavissa ja niihin sidottua tietoa käytetään hyödyksi sekä Lottamuseossa että museon ulkopuolella. Lottamuseossa pyritään kaikilla mahdollisilla toimenpiteillä lisäämään kokoelmien saavutettavuutta eri asiakaskuntien keskuudessa. Lottamuseon kokoelmia pidetään esillä museorakennuksessa sijaitsevissa näyttelytiloissa sekä aulassa. Museon näyttelytiloihin kuuluu ulkonäyttelytila, joka kunnostettiin vuoden 2009 syksyllä. Sinne avattiin

6 maaliskuussa 2010 lottien rintamatoimintaan liittyvä näyttely. Kokoelmiin kuuluvia esineitä, valokuvia ja asiakirjoja esitellään jatkossa myös Lottamuseon Internet-sivuilla. Näyttelyiden suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon originaalimuseomateriaalin vaatimat olosuhteet, mm liiallisen valaistuksen välttäminen. Näyttelytilojen ripustus ja esillepano järjestetään niin, ettei se aiheuta esineistölle, valokuville tai arkistomateriaalille vaurioita. Lainaus- ja deponointiperiaatteet Lottamuseo ei enää ota vastaan deponoitua materiaalia, koska sen säilyttäminen ja esilläpito on usein tarkasti rajattua ja se vie kohtuuttomasti museon voimavaroja. Lottamuseo lainaa tarvittaessa yksityishenkilöiltä, muilta museoilta tms. tahoilta aineistoa näyttelyihinsä, jolloin materiaalin laina-aika on selkeästi määritelty ja se palautetaan sovittuna ajankohtana. Muutama aiemmin tehty pitkäaikaisdeponointi pidetään edelleen voimassa. Museokokoelmiin kuuluvaa aineistoa lainataan muille museoille sekä tarkkaan harkituissa tapauksissa myös muille organisaatioille ja projekteille. Lottamuseo lainaa kokoelmiinsa kuuluvaa materiaalia vain sellaisille toimijoille, jotka voivat taata sen turvallisuuden sekä käsittelyssä että esilläpidossa. Aineistoa ei lainata fyysisesti käytettäväksi. Tästä poikkeuksena on rajatuissa tapauksissa opetuskokoelmasta käyttöön lainatut esineet. Museon kokoelmiin kuuluvan materiaalin lainaamisesta toiselle instanssille päättävät museon johtaja ja kokoelma- tai arkistoamanuenssi yhdessä. Lainasta tehdään erillinen, numeroitu lainakuitti, jonka lainaaja allekirjoittaa. Jos lainaaja ei pääse henkilökohtaisesti paikalle allekirjoittamaan asiakirjaa, lainakuittiin liitetään asiakkaan lähettämä kirjallinen lainapyyntö. Kokoelmiin liittyvä tutkimus ja asiakaspalvelu Lottamuseossa tehtävä kokoelmatutkimus on museon perustyötä. Siihen kuuluu kokoelmien tallennus, luettelointi ja dokumentointi. Tutkimusta tehdään myös toteutettaviin näyttely- ja muihin museon projekteihin liittyen. Kokoelmia koskevat asiakastiedustelut kohdentavat edelleen museossa tehtävää tutkimustyötä. Kokoelmatutkimuksen haasteena on resurssien vähyys, minkä vuoksi se rajoittuu perustoiminnan yhteyteen. Lottamuseo tukee pääalansa tutkimusta antamalla museon tiloissa kokoelmiaan tutkijoiden käyttöön. Museon materiaalia käyttävät pääasiassa lotta-, sota- ja naishistorian tutkijat ja opiskelijat. Kokoelmia hyödyntävät myös monet kustannusalan, lehdistön ja television edustajat. Kokoelmapalveluihin kuuluvat tieto-, kuva- ja asiantuntijapalvelut sekä ulkopuolisten suorittaman museon tiloissa tapahtuvan valo-, video- tai elokuvauksen valvonta ja siinä avustaminen. Kokoelma- ja arkistoamanuenssi hoitavat Lottamuseon kokoelmiin ja lotta-aiheeseen liittyvän asiakaspalvelun. Kokoelmapalveluhinnasto ja kuvien käyttöehdot löytyvät Lottamuseon Internet-sivuilta. Arkistokäynneistä sovitaan jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen. Tutkijapalvelusta vastaavat kokoelma- ja arkistoamanuenssi.

7 Asiakkaiden on mahdollista saada sähköisessä muodossa käyttöönsä Lottamuseon kokoelmissa olevien valokuvien ja asiakirjojen jäljenteitä. Originaaliaineistoa ei lainata museon ulkopuolelle. Kokoelmayhteistyö Lottamuseolle tärkeä foorumi kokoelmayhteistyössä on TAKO. Se on museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoiva ammatillisten museoiden verkosto. Se sai alkunsa vuonna 2009 pidetyssä maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden kokouksessa. Tällä hetkellä toimintaa koordinoivat Museovirasto ja Suomen kansallismuseo. TAKOn tavoiteena on tallennusvastuiden jakaminen museoiden kesken sekä nykydokumentoinnin koordinointi. TAKOn päämääränä on parempi kokoelman hallinta sekä kokoelmien ja osaamisen liikkuvuus. Työskentely tapahtuu seitsemässä temaattisessa TAKOpoolissa. Tarkoituksena on, että kokoelmien keruun vastuu jaetaan poolin jäsenten kesken. Kaikkien museoiden ei siis tarvitse tallentaa kaikkea. Lottamuseo kuuluu pooliin 2, johon kuuluvien museoiden yhteisenä teemana on yksilö, yhteisö ja julkinen elämä. TAKOon ja muuhun museoalan kokoelmayhteistyöhön osallistuminen liittää Lottamuseon tekemän kokoelmatyön koko museoalan toimintaan ja kehittämiseen. Kokoelmien sijoittaminen toiminnan loppumisen jälkeen Jos Lottamuseon toiminta joudutaan lakkauttamaan, museon kokoelmat siirretään kokonaisuutena Lotta Svärd Säätiön hallituksen päätöksen mukaisesti jollekin yleishyödylliselle, oikeuskelpoiselle yhteisölle tai kunnalle edelleen museokokoelmina hoidettaviksi.