Sisältö 1 Johdanto Verkkoyhteys on jo perustarve Kuitu kotiin asti... 4

Transkriptio

1 Sisältö 1 Johdanto Verkkoyhteys on jo perustarve Kuitu kotiin asti Valokuitu ja sen vaihtoehdot miksi juuri kuitu eikä langaton yhteys? Mikä valokuitu ja mikä valokuituverkko? Monenlaisia verkkotarpeita Osuuskunta verkon rakentajana Päätöksenteko osuuskunnassa Osuuskuntien arvonlisäverokohtelu Osuuskunnan purkaminen ja konkurssi Jäsenten maksut osuuskunnalle Verkon vuokraaminen tai myyminen Osuuskunta ja kuituverkon toteuttaminen Liittyjät Verkon suunnittelu ja rakentaminen Rahoitus Valokuidun markkinointi Liittymän hinta LiljeNET-valokuituosuuskunta Vesiosuuskunta kuiturakentajana esimerkkinä Komperon vesiosuuskunta Kunta mukaan valokuidusta elinvoimaa Valokuitu kehittää kunnan elinvoimaa ja parantavat palveluita Suupohjan seutuverkko kunnat valokuituverkon omistajina Valokuitu yrittäjyyden ja työn tukena Lopuksi Kuitu- ja osuuskuntatietoutta muualla

2 1 Johdanto Verkkoyhteys on jo perustarve Nopeasta internet- yhteydestä on hyvää vauhtia tulossa viemäri- tai sähköverkon kaltainen perustarve. Yhä useammat yhteiskunnan peruspalvelut edellyttävät verkkoyhteyksiä. Esimerkiksi pankkipalveluita on siirretty verkkoon jo pitkään. Paine tuottaa julkisia palveluja verkossa on niin ikään kasvussa aikana, jolloin kuntataloudet ovat monin paikoin kovilla. Internet- yhteys on arkipäiväistynyt nopeasti hyödykkeeksi, jota ilman eläminen alkaa jo olla hankalaa. Internet- yhteyden tarve ulottuu yhteiskunnan eri osa- alueille. Julkisessa palveluntuotannossa erilaiset etäpalvelut lisääntyvät hyvää vauhtia, kun niin terveydenhuollon kuin opetustoimenkin puolella kiinnostutaan verkon kautta toimivien palveluiden entistä vahvemmasta hyödyntämisestä. Kuntasektorin rahoitusvaikeudet ja muuttoliike keskittävät palveluita isompiin asutuskeskittymiin, jolloin syrjäisempien seutujen palveluverkosto on vaarassa harventua. Tämä lisää osaltaan painetta kehittää uudenlaisia palvelumalleja. Näissä palvelumalleissa internetin rooli tulee olemaan merkittävä. Verkkoyhteydestä on tulossa yhteiskuntaan osallistumisen edellytys. Jo Euroopan unionin laajakaistapolitiikka 1 lähtee siitä, että nopea laajakaista on saatava kaikkien kansalaisten ulottuville. Ilman hyvin toimivaa verkkoyhteyttä kansalaisten on vaikea ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan. Samalla verkon lisääntyvä viihdekäyttö ja muun muassa erilaisten internet- tv- palveluiden yleistyminen lisäävät huippunopeiden verkkoyhteyksien tarvetta. Nopea verkkoyhteys on myös yrittämisen elinehto. Verkkoyhteyttä tarvitsevat niin maaseudun matkailuyrittäjät kuin maatilallisetkin, joiden arki on täynnä kehittynyttä elektroniikkaa, kuten lypsyrobotteja. Etätyötä tekeville varmatoiminen verkkoyhteys on niin ikään korvaamaton työväline. Nopeat verkkoyhteydet ovat tärkeitä kunnan elinvoimaisuuden kannalta: asukkaat kaipaavat elinpaikoiltaan hyviä verkkoyhteyksiä, ja yrityksille nopeat verkkoyhteydet ovat elinkeinoharjoittamisen välttämättömyys. Tämänhetkisistä verkkoyhteysvaihtoehdoista edistyksellisintä on valokuitutekniikka. Kuparisia linjoja pitkin tulevien ADSL- yhteyksien maksimikapasiteetti on pian 1 2

3 saavutettu. Tilannetta vaikeuttaa se, että suuret teleoperaattorit ovat ajamassa kuparisia puhelinlinjojaan alas harvaan asutuilla alueilla. Vaihtoehtoina kiinteille liittymille teleyritykset markkinoivat langattomaan tekniikkaan perustuvia mobiililaajakaistoja eli 3G- ja 4G- yhteyksiä. Mobiililaajakaistan kapasiteetin yläraja tulee kuitenkin nopeasti vastaan, kun radioaaltoja on jakamassa suuri määrä käyttäjiä. Näin ollen langattomien verkkojen tiedonsiirtonopeudet jäävät usein niistä nopeuksista, joita mainoksissa asiakkaille lupaillaan. Langattomat ratkaisut häviävät kiinteille verkoille myös toimintavarmuudessa 2. Valokuituverkko onkin näillä näkymin ainut tekniikka, joka varmistaa nopeat tietoyhteydet myös tulevaisuudessa. Tämän oppaan tarkoituksena on kertoa valokuidusta ja valokuituverkon rakentamisesta. Opas on suunnattu kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneita valokuituyhteyden hankkimisesta. Opas keskittyy osuuskuntapohjaiseen toimintaan, sillä esimerkit ympäri Suomen ovat osoittaneet, että valokuituverkon rakentamista ja hallinnointia varten perustettava verkko- osuuskunta voi olla joustava ja toimiva malli paikallisen valokuituverkon rakentamiseen. Oppaassa käydään lävitse perusasioita: Mikä on valokuitu? Miksi huippunopea valokuituyhteys kannattaisi rakentaa? Mikä on osuuskunta, ja miten se voi ryhtyä rakentamaan valokuituverkkoa? Mitä etuja osuuskuntapohjaisessa valokuiturakentamisessa on kaupallisempaan rakentamiseen nähden? Mitä asioita tulee miettiä suunnittelu- ja toteutusvaiheessa? Mitä vaihtoehtoja on olemassa rahoituksen järjestämiseksi? Mikä voisi olla kunnan rooli kuituverkkorakentamisessa, ja miten kunta saadaan kiinnostumaan hankkeesta? Oppaan rakenne on seuraavanlainen: Ensin tarkastellaan valokuitutekniikkaa ja sen eroja ja etuja langattomiin laajakaistayhteyksiin ja kuparisiin verkkoihin nähden. Seuraavaksi pohditaan vaihtoehtoja hankkia valokuituliittymä ja suunnataan katse erityisesti valokuituosuuskuntien toimintaan. Tämän jälkeen käydään läpi valokuituverkon suunnittelua, markkinointia, rahoittamista ja rakentamista erityisesti osuuskunnan näkökulmasta. 2 katso lisää: 3

4 Tässä oppaassa kerrotaan valokuituverkon suunnittelun ja rakentamisen vaiheista (aina alustavien suunnitelmien teosta rahoituksen pohtimiseen, verkkoliittymien markkinointiin ja kaivutöihin asti) erityisesti osuuskuntanäkökulmasta Opas ei ole yksityiskohtainen tekninen käsikirja, vaan pikemminkin apuväline, joka auttaa ymmärtämään valokuituhankkeiden suunnittelun, rahoituksen ja toteutuksen eri osa- alueita. Verkon rakentamiseen liittyvissä, yksityiskohtaisissa teknisissä kysymyksissä auttaa esimerkiksi Kuiturakentajan käsikirja 3. Yksi tämän oppaan tehtävistä on johdattaa lukijoita uuden tiedon äärelle. Opas on osa 100 megan maakunta 4 - hanketta. Päijät- Hämeen liitto ja Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia toteuttavat 100 megan maakunta - hanketta Kymenlaakson, Päijät- ja Kanta- Hämeen, Etelä- Karjalan sekä Uudenmaan maakuntien maaseutualueilla. 100 megan maakunta - hankkeella tuetaan valokuiturakentamisesta muun muassa kertomalla valokuidun hyödyistä, järjestämällä seminaareja ja tarjoamalla apua verkon suunnittelussa. 2 Kuitu kotiin asti Tämän opaskirjan lähtökohtana on pohtia sitä, miten saada valokuitu kotiin asti. Vaihtoehtoja on toki useita. Isot puhelin- ja verkko- operaattorit (kuten esimerkiksi Elisa, Sonera tai DNA) palvelevat melko hyvin niitä kansalaisia, jotka asuvat isommissa kaupungeissa tai taajamissa. Maaseudulla asuvalle valokuituliittymän avaaminen voi kuitenkin olla hyvin kallista ja työlästä. Operaattorit ovat enimmillään pyytäneet kotiliittymän avaamisesta eli yhteyden rakentamisesta parin kilometrin päässä sijaitsevasta verkosta kotitaloon asti runsaasti yli kymmentätuhatta euroa. Isoille teleoperaattoreille valokuiturakentaminen haja- asutusalueilla ei ole tuottoisaa bisnestä. Tällaisessa tilanteessa voi olla mielekästä pohtia vaihtoehtoisia tapoja hankkia valokuituliittymä. Kokemukset ovat osoittaneet, että verkkojen toteuttamista varten perustettava verkko katso 4

5 osuuskunta voi olla oivallinen malli kuituverkon rakentamiseen. Osuuskuntien etuna kaupallisempaan valokuiturakentamiseen verrattuna on ennen kaikkea se, että osuuskuntamallilla voidaan hillitä kustannuksia, joita valokuidun rakentaminen kotitaloudelle tuottaa. Siinä missä iso operaattori saattaa laskuttaa liittymän tuomisesta maataloon runsaasti yli euroa, liikkuvat kotitalouskohtaiset liittymismaksut osuuskuntahankkeissa tavallisesti 500 ja 2000 euron välillä. Eroa selittää erityisesti se, että verkko- osuuskunnat eivät toimi samanlaisilla tuotto- odotuksilla kuin kaupallisemmat toimijat. Verkko- osuuskuntien toiminnan ytimessä on ajatus paikallisen yhteisön auttamisesta ja elävöittämisestä, ei tuoton haku sijoitetulle pääomalle. Suomalaiset verkko- osuuskunnat ovat rahoittaneet toimintaansa eri tavoin: jotkin niistä ovat saaneet valtiollisen Laajakaista kaikille - hankkeen 5 mukaista tukea. Toisia ovat tukeneet paikalliset ely- keskukset tai kunnat ja kaupungit. Jotkin osuuskunnat ovat saaneet valokuituverkkojen suunnitteluun tukea maaseudun leader- ryhmiltä 6. Eräät osuuskunnat ovat saaneet julkista tukea usealta lähteeltä, kun taas toiset ovat pystyneet kattamaan kustannukset itse osuuskuntien jäsenmaksuilla ja lainoilla. Kotitaloudelle lankeavat kustannukset ovat yhtä kaikki matalammat kuin kaupallisemmassa toiminnassa, sillä osuuskuntien useimmiten käyttämän tasahinnoittelumallin ansiosta liittymän avausmaksu on kaikille osuuskunnan jäsenille yhtä suuri riippumatta siitä, kuinka kaukana runkoverkosta osuuskuntalainen asuu. Isojen operaattorien haluttomuus kehittää maaseudun verkkoyhteyksiä sekä kansallisen laajakaistapolitiikan heikkoudet ovat saaneet haja- asutusalueiden kansalaiset, kunnat ja kylät toimimaan. Valokuituverkkoja on valmistunut kaupunki- Suomen ulkopuolelle monin eri tavoin. Jotkin kunnat, kuten esimerkiksi Karvian kunta Satakunnassa, ovat ryhtyneet rakentamaan paikallista valokuituverkkoa. Kunta on kokenut, että toimivat verkkoyhteydet tukevat kunnan elinvoimaisuutta luomalla uusia yrittämismahdollisuuksia. Hyvät verkkoyhteydet synnyttävät myös uusia

6 mahdollisuuksia järjestää erilaisia etäpalveluita esimerkiksi terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa ja opetustoimessa. Niin ikään hyviä kokemuksia on kuntien perustamista verkkoyhtiöistä 7. Tällöin kunnat ja kaupungit ovat voineet jakaa rakentamiskustannuksia ja rakentaa verkkoa joustavasti niille alueille, joista suuret teleoperaattorit eivät ole kiinnostuneet. Nykyaikaisen verkkoinfran voidaan kehittää muun muassa kuntien yhteisiä ohjelmistoja ja tehostaa palvelutuotantoa. Samalla tavoin kuin paikalliset puhelinyhtiöt ovat historiallisesti olleet vahvassa roolissa puhelinlinjojen rakentajina, voivat kuntien omistamat verkkoyhtiöt toimia pioneereina valokuituverkon rakentamisessa. 3 Valokuitu ja sen vaihtoehdot miksi juuri kuitu eikä langaton yhteys? Kuituverkon rakentamisen on lähdettävä liikkeelle nopeiden verkkoyhteyksien paikallisesta tarpeesta. Mitä hyötyä huippunopeista valokuituyhteyksistä on kuntalaisille? Miksi kannattaa ryhtyä rakentamaan juuri valokuituverkkoa? Emmekö pärjää aivan hyvin ADSL- yhteyksillä ja kuparisilla puhelinjoilla? Eivätkö teleoperaattorien markkinoimat, langattomat 3G- ja 4G- yhteydet riitä kelvokkaasti, jos kuparista puhelinverkkoa ryhdytään purkamaan? 3.1 Mikä valokuitu ja mikä valokuituverkko? Valokuitu on lasinen optinen johdin, jota pitkin tietosignaalit siirtyvät valon muodossa. Tämänhetkisistä tiedonsiirtomenetelmistä valokuitu on niin kapasiteetiltaan kuin luotettavuudeltaankin ylivoimainen. Se ei ole altis häiriöille kuten langattomat signaalit usein. Toisin kuin tätä nykyä laajalti käytettävät ADSL- yhteydet, valokuitu tarjoaa riittävästi tiedonsiirtokapasiteettia myös tulevaisuudessa. Valokuitu on ohut, 0,005-0,01 millimetriä paksu lasinen putki, jonka tarkoituksena on siis johtaa valoa. Valokuitu on sikäli täysin tyhmä tekniikka, että kaiken älykkään työn tekevä tietotekniikka sijaitsee laitteissa kuidun päissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että valokuitukaapelit tulevat tarjoamaan riittävät tietoliikenneyhteydet ainakin seuraaviksi vuodeksi. Yhteysnopeuden kasvattaminen 100 megabitin sekuntinopeudesta esimerkiksi 1000 mbit/s- nopeudeen ei edellytä uusia kaapelointeja, vaan ainoastaan 7 katso 6

7 laitteet kaapelin päissä tarvitsevat mahdollista päivittämistä. Kun valokuitukaapeli on kerran maahan kaivettu, ei sitä tarvitse sieltä lähteä enää nostamaan esimerkiksi yhteysnopeuksia kasvatettaessa. Kuituverkon rakentaminen on kertainvestointi. Minkä vuoksi verkkotarpeet olisi sitten tyydytettävä nimenomaan valokuituverkko rakentamalla? Kuparilinjoihin nähden valokuitukaapelin etuna on muun muassa lähes rajoittamaton tiedonsiirtopotentiaali. Lisäksi suomalaiset puhelinoperaattorit ovat jo monin paikoin purkaneet kuparisia puhelinlinjoja harvaan asutuilla alueilla. Langattomien verkkoyhteyksiä puolestaan vaivaavat niiden alttius häiriöille ja taajuusalueiden rajallisuus. 8 Langattomat verkot tarjoavat nimittäin jaettua kapasiteettia. Vaihtelut verkkoliikenteen määrässä ja verkon ruuhkautuminen tekevät yhteyksistä ja palveluiden käytöstä epävakaata. Langattomat liittymät ja laitteet vaativat yhä enemmän siirtokapasiteettia, mutta rajallisille radiotaajuuksille mahtuu vain tietty määrä liikennettä. Tukiasemaverkoston tihentäminen auttaa, mutta tukiasemien rakentaminen maaseudulle on työläämpää ja kalliimpaa kuin tukiasemaverkoston kasvattaminen kaupunki- ja taajama- alueilla. Vaihtoehtoihinsa verrattuna valokuitukaapeli tarjoaa siis ratkaisun, joka kattaa internetin käytön tarpeet vielä kauan eikä ole altis ruuhkautumisen aiheuttamille hidastuksille verkon käytössä. 3.2 Monenlaisia verkkotarpeita Kansalaisilla on erilaisia tarpeita nopeille laajakaistayhteyksille. Ensinnäkin monien peruspalveluiden kuten pankkipalveluiden entistä tukevampi siirtyminen verkkoon lisää nopeiden ja luotettavien verkkoyhteyksien tarvetta. Julkisen palveluverkoston harveneminen ja palveluiden keskittyminen kasvukeskuksiin nostaa verkon tärkeään rooliin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä. Päivystävään terveyskeskuslääkärin voi kenties vastaisuudessa pitää yhteyttä verkkopuheluin. 8 Katso lisätietoa ADSL-, mobiili- ja valokuituyhteyksien ominaisuuksista Kuituverkkorakentajan käsikirjasta: 7

8 Lisäksi laadukasta opetusta voi haja- asutusalueella olla jatkossa olla saatavilla myös verkon välityksellä. Hyvin toimivat verkkopalvelut tarjoavat lisäksi pääsyn moninaisten tietolähteiden ja keskustelujen äärelle. Verkkoyhteydet lisäävät kansalaisten demokraattisia oikeuksia, jos esimerkiksi kunnallisesta päätöksenteosta tai paikallisyhteisön yhteisistä tapahtumista on mahdollista keskustella verkkofoorumeilla. Hyvä verkkoyhteys on välttämättömyys yhteisiin asioihin osallistumisen kannalta. Nopea verkko on elimellisen tärkeä myös entistä useammalle yrittäjälle. Internet on arkipäivää jo muun muassa maataloudessa, jossa automatisoidut maatalouskoneet ovat yhteydessä internetiin. Internet on välttämättömyys myös niille, jotka haluavat tehdä etätöitä kotoa käsin. Monille etätyöläisille toki riittää kuparisia puhelinlinjoja pitkin kotiin tuleva parin megan laajakaistayhteys jonka kautta vaikkapa sähköpostien luku toki sujuu, mutta suurempien tietomäärien sujuva liikuttelu edellyttää usein nopeampia yhteyksiä. Valokuitu mahdollistaa myös sujuvat videoneuvottelut julkisen hallinnon tai yrityksen toimipisteiden välillä. Näin säästetään matkakuluissa ja tehostetaan työntekoa. Nopeiden verkkoyhteyksien tarvetta lisäävät myös erilaiset, alati lisääntyvät viihdepalvelut (kuten esimerkiksi tv- sarjoja ja elokuvia verkossa kuukausimaksua vastaan esittävä Netflix), jotka vaativat kotitalouksilta yhä nopeampia verkkoyhteyksiä. On huomattava, että verkkopalveluka eivät kehitä yksinomaan kaupalliset operaattorit ja kanavat, vaan myös julkisen palvelun Yleisradio panostaa vahvasti verkkopalveluidensa kehittämiseen. 4 Osuuskunta verkon rakentajana Osuuskuntamalli on osoittautunut hyväksi tavaksi suunnitella ja rakentaa verkkoja. Osuuskunnalla on puolellaan monia etuja kaupallisempaan valokuiturakentamiseen nähden: perustettavalle osuuskunnalle ei ole pääomavaatimuksia, eivätkä osuuskunnan jäsenet ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan veloista, ellei osuuskunnan säännöissä toisin määrätä. 8

9 Osuuskunta on yritysmuoto, jonka tarkoitus on toteuttaa omistajiensa (eli jäsentensä) kulttuurisia, taloudellisia tai sosiaalisia tarpeita. Tällainen tarve voi olla esimerkiksi valokuituverkon rakentaminen nopeaa internet- yhteyttä varten. Osuuskuntatoiminnan tarkoituksena on osuuskunnan jäsenten tukeminen, ei voiton tavoittelu sijoitetulla pääomalle. Yritysmuotona osuuskunta on varsin joustava, eikä laki määrää osuuskunnan minimipääomaa. Näin ollen kynnys osuuskunnan perustamiseen on usein matalampi kuin esimerkiksi osakeyhtiön. Osuuskunnan perustaminen voi juontaa hyvinkin erilaisista tarkoitusperistä. Kukin osuuskunta määrittelee omat tavoitteensa itsenäisesti, minkä vuoksi osuuskuntien toiminta vaihtelee käytännössä suuresti. Koska osuuskunnan jäsenmäärää säädellään varsin löyhästi, voi osuuskunta itse päättää jäsentensä mukaan ottamisesta. Jos osuuskunnan jäsen eroaa osuuskunnasta, on jäsenen maksama osuusmaksu palautettavissa jäsenelle. Osuuskunta on myös muutettavissa osakeyhtiöksi. Osuuskuntien toimintaa säännellään osuuskuntalailla 9, joka määrää muun muassa siitä, että osuuskuntaa perustettaessa perustajina pitää olla vähintään kolme luonnollista henkilöä taikka yhteisöä, säätiötä tai muuta oikeushenkilöä. Osuuskunta on myös velvollinen tekemään perustamisilmoituksen kaupparekisteriin. 10 Osuuskunnat voivat hyödyntää verkkohankkeiden rahoituksessa useita instrumentteja. Tietyin ehdoin on tukea mahdollista kansalliselta Laajakaista kaikille - hankkeelta. Laajakaista kaikille - hanke suuntaa kuitenkin tukea vain sellaisille alueille, joilla laajakaistarakentaminen ei ministeriön mukaan toteudu markkinaehtoisesti. EU- tukea on saatavissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien eli ely- keskuksien kautta 11. Ely- keskuksilta saatava rahoitus voi itse asiassa olla ehdoiltaan joustavampaa kuin valtiollinen tuki, jonka saamisen ehdot ovat varsin monimutkaiset ja sidoksissa kuntien sijaintiin ja väkimäärään. Ely- keskuksilta on mahdollista saada tukea prosenttiin 9 katso osuuskuntalaki: 10 Kattava opas osuuskunnan perustamisesta sekä perustamisessa tarvittavat asiakirjat ovat saatavilla Patentti- ja rekisterihallituksen verkkosivuilta: perustamispaketti.pdf

10 hankkeen kustannuksista. On tosin huomattava, että Ely- keskusten mahdollisuudet rahoittaa valokuituverkkohankkeita vaihtelevat suuresti maakunnittain. Alueelliset Ely- keskukset tietävät omat tilanteensa parhaiten. 4.1 Päätöksenteko osuuskunnassa Osuuskunnan jäsenet käyttävät päätösvaltaansa osuuskunnan kokouksessa. Jokaisella jäsenelle on osuuskunnan kokouksessa käsiteltävissä asioissa yksi ääni, jolleivät osuuskunnan säännöt toisin määrää. Yksimielisinä osuuskunnan jäsenet voivat kuitenkin päättää kokoukselle kuuluvista asioista myös ilman kokousta. Tällöin päätös on tehtävä kirjallisesti, ja vähintään kahden jäsenen on se allekirjoitettava. Päätöksessä on mainittava päätöksentekoon osallistuneiden jäsenten nimet. Osuuskunnan säännöissä voidaan myös määrätä, että päätösvaltaa osuuskunnassa käyttää kokouksen sijasta edustajisto. Tällöin edustajisto on valittava suhteellista vaalitapaa käyttäen. Osuuskunnan ja osakeyhtiön eroja Hallinto Päätöksenteko Osuuskunta Osuuskunnan kokous tai edustajisto Hallitus Toimitusjohtaja Jäsenet yksimielisinä tai osuuskunnan kokous. Päätösvaltaa voi käyttää myös valittu edustajisto. Päätöksenteossa periaatteena yksi jäsen, yksi ääni. Osakeyhtiö Yhtiökokous Hallitus Toimitusjohtaja Yhtiökokouksessa valtaa käyttävät osakkeenomistajat. Periaatteena yksi osake, yksi ääni. 10

11 4.2 Osuuskuntien arvonlisäverokohtelu Verolainsäädännön lähtökohtana on, että osuuskunnan on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi, jos sen tilikauden liikevaihto ylittää euroa eikä kyse ole arvonlisäverottomasta toiminnasta. 12 Arvonlisäverolliseksi voi kuitenkin hakeutua, vaikka liikevaihto olisi alle euroa tilikaudessa. Joissain verkko- osuuskunnissa on pelästytty korkeimman hallinto- oikeuden tulkintaa 13 Suomessa toimivien vesiosuuskuntien arvonlisäverokelpoisuudesta. Lain mukaan arvonlisäverollista toimintaa harjoittava yritys saa vähentää toiselta verovelvolliselta ostamansa tavaran tai palvelun hintaan sisältyvän veron. Korkeimman hallinto- oikeuden päätöksen mukaan vesiosuuskuntien toiminta ei kuitenkaan aina välttämättä ole arvonlisäverolaissa määriteltyä liiketoimintaa. Verkko- osuuskunnat ovat pelästyneet, että päätös saattaa vaikuttaa myös verkko- osuuskuntien oikeuteen vähentää investoinneistaan arvonlisäverot. Ollakseen arvonlisäverokelpoinen ja pystyäkseen vähentämään esimerkiksi rakennusvaiheen investointien arvonlisäveroja on verkko- osuuskunnan harjoitettava liiketoimintaa. Tällaista liiketoimintaa voi olla esimerkiksi verkkoyhteyden vaikkapa siis 100 megan yhteyden myynti loppukäyttäjälle. Näin toimii esimerkiksi Kymijoen Kyläkuitu - osuuskunta, joka myy operaattorilta ostamansa tuotteen loppukäyttäjälle. Tällöin osuuskunta harjoittaa liiketoimintaa, jolloin se on alv- kelpoinen ja näin ollen oikeutettu alv- vähennyksiin. Arvonlisäverokysymyksissä kannattaa kuitenkin olla yhteydessä paikallisiin veroviranomaisiin. 4.3 Osuuskunnan purkaminen ja konkurssi Osuuskunta voidaan purkaa 14 kahdella tavalla. Jos osuuskunnalla ei ole ollut toimintaa viimeisen tilikauden aikana, voidaan osuuskunta purkaa pikapurkumenettelyllä. Jos osuuskunnalla sen sijaan on ollut toimintaan viimeisen tilikauden aikana, tulee 12 lue lisää arvonlisäverotuksesta Verohallinnon sivuilta FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Osakeyhtio_ja_osuuskunta/Arvonlisaverotus/Arvonlisaverovelvolliseksi_ilmoitta utumi%289821%29 13 katso KHO:n päätös 14 katso tarkemmat ohjeet purkamisesta 11

12 osuuskunta purkaa selvitysmenettelyllä. Molemmissa tapauksissa päätös osuuskunnan purkamisesta on tehtävä osuuskunnan kokouksessa 2/3- enemmistöpäätöksellä. Osuuskunnan toiminta voi päättyä myös konkurssiin. Konkurssitilanteessa velallisen koko varallisuus käytetään yhdellä kertaa kaikkien hänen velkojensa maksamiseen. Osakeyhtiöihin verrattuna osuuskunnan konkurssi on kuitenkin verrattain harvinainen tapahtuma. Yritysmuodot ovat nimittäin erilaisia, ja osuuskunnat toimivat usein pienemmällä riskillä kuin osakeyhtiöt. Konkurssitilanteessa osuuskunta vastaa osuuskunnan veloista ynnä muista sitoumuksista. Osuuskunnan jäsenen taloudellinen vastuu rajoittuu osuuskuntaan sijoitettuun osuusmaksuun, jollei osuuskunnan säännöissä ole pykälää lisämaksuvelvollisuudesta. Konkurssitilanteen kohdatessa jäsen siis menettää sijoittamansa osuusmaksun. Henkilökohtainen vastuu lainoista ei kuitenkaan poistu esimerkiksi henkilökohtaisista takauksista, joita jäsen on mahdollisesti antanut osuuskunnan lainoihin. Osuuskunnan säännöissä voidaan kuitenkin määrätä lisämaksuvelvollisuudesta, jolloin osuuskunnan jäsenet vastaavat osuuskunnan veloista, jos konkurssiin tai selvitystilaan asetetun osuuskunnan omat varat eivät riitä velkojen maksuun. 4.4 Jäsenten maksut osuuskunnalle Osuuskunnan jäsenet maksavat osuuskuntaosuudestaan osuusmaksun. Maksun suuruus, samoin kuin sen maksuaika, on määriteltävä osuuskunnan säännöissä. Osuusmaksu on aina sama kaikille osuuskunnan jäsenille. Osuusmaksun lisäksi on olemassa erilaisia osuuskuntamaksuja 15, jotka edellyttävät mainintaa osuuskunnan säännöissä. Osuuskuntaan liityttäessä tai osuuksien lukumäärää lisättäessä voidaan esimerkiksi maksaa liittymismaksua, joka voidaan myöhemmin palauttaa maksajalle, jos osuuskunnan säännöissä niin mainitaan FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Osakeyhtio_ja_osuuskunta/Tuloverotus/Osuuskuntien_verotuksesta% %2 9 12

13 4.4. Verkon vuokraaminen tai myyminen Huippunopeiden tietoyhteyksien merkitys kasvaa alati, kun verkossa toimivien palveluiden määrä lisääntyy. Näin ollen valmiit valokuituverkot tulevat olemaan arvokasta pääomaa. Osuuskunnan voi olla mahdollista muun muassa käytetyn rahoituksen ehdoista riippuen vuokrata omistamaansa kuituverkkoa jollekin suuremmalle operaattorille. Valmis kuituverkko, johon osuuskunta on investoinut ja josta osuuskunta on jo kantanut suurimmat riskit, voi muodostaa erittäin mielenkiintoiset markkinat kuluttajille palvelujaan tarjoavalle operaattorille. Myös verkon myynti voi olla mahdollista. Investointi valokuituverkkoon on siis investointia tietoverkkoinfrastruktuuriin, jonka arvo tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa. 5 Osuuskunta ja kuituverkon toteuttaminen Kuten todettua, osuuskuntamalli voi olla toimiva malli kuituverkon rakentamiseen ja hallinnointiin. Osuuskunnalla ei ole tuottovaatimuksia pääomalle, ja osuuskunta voi tuottaa jäsenilleen joustavasti palveluita, joita ilman jäsenet muutoin jäisivät. Kuituverkon omistajana osuuskunta voi kilpailuttaa verkkokapasiteetin tarjoajat ja toisaalta tarjota kaupallisille palveluntarjoajille valmiit markkinat. Lisäksi osuuskunnan jäseninä verkon käyttäjät voivat vaikuttaa verkon palveluihin ja toisaalta kiinteistöjensä arvoon niiden tietoliikenneyhteyksiä kehittämällä. Kuituverkon suunnittelu lähtee tietysti liikkeelle paikallisesta tarpeesta yhteisesti jaetusta näkemyksestä siitä, että paikallisyhteisöllä on tarve huippunopealle laajakaistayhteydelle. Monella haja- asutusalueella on havahduttu esimerkiksi siihen, että puhelinoperaattori aikoo purkaa kupariset puhelinverkkonsa ja sitä myöten hävittää mahdollisuudet ADSL- laajakaistayhteyksiin. Näin tapahtui muun muassa Vessönet- osuuskunnan 16 kohdalla. Näkemykset osuuskunnan roolista ja luonteesta valokuituverkon toteuttamisessa tuntuvat jakautuvan kahteen kastiin. Toisaalla ovat tee se itse - meininkiä korostavat visionäärit, joiden mielestä tärkeintä on panna hihat heilumaan ja aloittaa kaivutyöt sen

14 kummempia ihmettelemättä. Rahoitus, lupa- asiat ja tekniset yksityiskohdat kyllä tarkentuvat matkan varrella, he korostavat. Toisaalla ovat puolestaan ne, jotka ovat turvautuneet verkkosuunnittelua ja - rakentamista työkseen tekevien ammattilaisten apuun. Vaikka verkon teko ei ehkä rakettitiedettä olekaan, liittyy verkon suunnitteluun ja toteuttamiseen liuta teknisiä ja lainsäädännöllisiä yksityiskohtia, joiden selättämisessä ulkopuolisten ammattilaisten tieto ja osaaminen voivat tulla tarpeeseen. Osuuskunnan on pohdittava, mikä on oikea ratkaisu juuri heille. Minkä verran voidaan tehdä itse? Tarvitaanko ulkoista apua jo verkon esisuunnitteluvaiheessa? Ammattiapua on saatavilla niin verkon suunnitteluun kuin toteuttamiseenkin 17, mutta talkootyötä ja omaa paneutuneisuutta tarvitaan yhtä kaikki runsaasti. Valokuituverkosta kiinnostuneen on tärkeää kartoittaa, mikä on paikallinen tarve nopealle verkkoyhteydelle. Vähintään alustavan kiinnostuksen selvittäminen on tärkeää, sillä esimerkiksi kunnan tai ely- keskuksen mahdollinen mukaantulo edellyttää arvioita mahdollisten liittymien määrästä tai verkon koosta. Jo tässä vaiheessa pitäisi valokuitua pystyä markkinoimaan asukkaille. Yrittäjiä kiinnostaa, miten nopea valokuitu parantaa heidän liiketoimintamahdollisuuksiaan. Kuntapäättäjille voi kertoa, miten valokuitu kehittää kunnan elinvoimaa, tehostaa palveluita ja houkuttelee osaavaa väkeä jäämään ja muuttamaan kuntaan. Mökkien poikamiehet ilahtuvat siitä tiedosta, että valokuitu tuo entistä monipuolisemmat viihdepalvelut kotiin entistä vaivattomammin. Valokuidusta kannattaa kertoa myös vapaa- ajan asujille ja mökkiläisille. Valokuitu parantaa heidänkin elämisensä laatua ja nostaa kiinteistön arvoa. Verkko- osuuskuntien toiminnasta löytyy rohkaisevia esimerkkejä eri puolilta Suomea. Kokemuksia onnistuneista valokuituhankkeista on helppo löytää. Muulla menestyksekkäästi toteutetuista hankkeista kannattaa ottaa oppia, kun ryhtyy pohtimaan valokuituverkon rakentamista. Verkko- osuuskunnat kertovat kokemuksistaan mielellään muille valokuidusta kiinnostuneille. Suomalaisia valokuituosuuskuntia on listattu esimerkiksi tämän oppaan lopussa. 17 ks. 14

15 Kaupallisten operaattoreiden haluttomuuteen kyllästyttiin esimerkiksi päijäthämäläisessä Padasjoen kunnassa, jossa perustettiin loppuvuodesta 2011 Padnet- verkko- osuuskunta valokuituverkkoa rakentamaan. Näin toimittiin, koska operaattorit eivät olleet tarjonneet Päijät- Hämeen liitolle ratkaisua nopeasta valokuitu- tai kaapeliverkosta valtakunnallisen laajakaistahankkeen mukaisesti. 18 Menestyksekkäät osuuskuntahankkeet ovat olleet reagointia valtakunnalliseen Laajakaista kaikille - hankkeeseen, joka lähestyy kuituverkon rakentamista markkinalähtöisesti, luottaen siihen, että kiinteiden laajakaistaverkkojen kehittäminen on operaattorien näkökulmasta taloudellisesti kannattavaa. Valokuidusta kiinnostuneet paikalliset ovat joutuneet pettymään paitsi haluttomiin operaattoreihin myös valtiollisen tukipolitiikan monimuotoiseen ja kömpelyyteen. Tämän vuoksi aloite on otettu omiin käsiin. Yksi mainiosti onnistunut verkko- osuuskunta on Rautavaaran tietoverkko- osuuskunta 19, joka perustettiin syksyllä Osuuskuntamalliin päädyttiin, jotta 100 megabitin kuituyhteys saataisiin tarjottua mahdollisimman monelle mahdollisimman edullisesti pohjoissavolaisen Rautavaaran ja sen lähikuntien alueilla. Liittymismaksu osuuskuntaan on 100 euroa, ja kuukausittainen maksu on 50 euroa, joka sisältää operaattoripalvelun, television peruskanavat ja internet- puhelimen sekä osuuskunnan lainan lyhennyksen. Rautavaaran tietoverkko- osuuskunnan matka alkoi, kun ryhmä paikallisaktiiveja päätti perustaa osuuskunnan. Ensimmäinen askel oli kartoittaa kuntalaisten kiinnostusta valokuituliittymiin. Kysyntä oli selvä, ja Rautavaaran kunta antoi osuuskunnalle lainatakauksen sillä ehdolla, että vähintään 40 % vakituisista asunnoista ja vapaa- ajan asunnoista saadaan liittymään kuituverkkoon. Osuuskunnan tavoitteena oli alusta alkaen pitää kuituliittymän hinta mahdollisimman matalana, jotta käyttäjiä saataisiin mukaan riittävä määrä

16 5.1 Liittyjät On tärkeää kartoittaa mahdolliseen kuituverkkoon liittyvien kiinteistöjen kotitaloudet, yritykset, julkisen hallinnon toimipisteet määrä. Liljendahlin LiljeNET- valokaapeliosuuskunnan Bo Kristian Lundqvistin mukaan hyvä tavoite on, että 50 prosenttia alueen kiinteistöistä olisi verkossa mukana viiden vuoden sisällä sen valmistumisesta. Valokuituverkon markkinointi ja sen hyödyistä kertominen verkon mahdollisille asiakkaille on tärkeää. Markkinointi ja tiedottaminen on hyvä aloittaa varhaisessa vaiheessa, hyvissä ajoin ennen rakennustöiden aloittamista. Verkkoaktiivit voivat järjestää valokuituasian ympärille asukasiltoja valmistaa tiedotteita jaettavaksi koteihin ja yrityksiin. Myös jalkatyötä tarvitaan: on kierrettävä ovelta ovelle kiinnostuneita keräämässä. Tässä vaiheessa on myös hyvä pohtia sitä, mitä valokuituliittymä tulee maksamaan yksittäiselle liittyjälle. Kokemusten mukaan liittymän hinnan kipuraja kulkee noin 2000 eurossa. Jos hinta nousee tämän ylitse, alkaa kiinnostus liittymän hankkimista kohtaan laskea. 5.2 Verkon suunnittelu ja rakentaminen Perustehtävänä on hahmottaa alue, jonne verkko aiotaan rakentaa. Usein rajat muodostuvat luonnostaan, jos alue on esimerkiksi isojen vesistöjen rajaama. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan verkon todennäköiset rajat on määriteltävä itse. Samalla olisi syytä pohtia verkon todennäköisiä laajennussuuntia. Hahmotellulla alueella tulisi kartoittaa kaikki ne kiinteistöt, joihin valokuitu voidaan tulevaisuudessa vetää. Lisäksi on tärkeää arvioida, mihin on tulossa uusia uudisrakentamista. Jos osuuskunnan aktiiveilla ei ole kokemusta ja osaamista verkkosuunnitelmien teosta, on työ ulkoistettava taholle esimerkiksi yritykselle tai yrittäjälle jolla on kokemusta valokuituverkkojen suunnittelusta ja rakentamisesta. Suomalaisten valokuituosuuskuntien eniten käyttämä malli verkkojen rakentamisessa on niin sanottu Point- to- Point- tekniikka, jossa jokaiseen kiinteistöön tuodaan oma kuitu lähimmästä kyläkytkimestä. Vaihtoehtona tälle on PON- tekniikka (Passive Optical 16

17 Network), jossa kyläkytkimestä johdetaan samaa kuitua pitkin signaalit useaan kiinteistöön. Tällöin kuitu jaetaan matkan varrella passiivisissa jakajissa. Useimmat kuituosuuskunnat ovat päätyneet käyttämään Point- to- point- tekniikkaa sen joustavuuden vuoksi: Jos verkon nopeutta halutaan myöhemmin korottaa vaikkapa 1 gigabittiin (1000mbit/s), voidaan korotus tehdä joustavasti, kiinteistö kerrallaan. Tällöin ne, jotka eivät halua maksaa korkeampaa hintaa nopeammasta valokuituyhteydestä, voivat vielä odotella hintojen laskua. Ennen rakentamisen aloittamista on syytä miettiä, mihin tulee verkon kyläkytkin 20. Jos alue on laaja, voi olla syytä ottaa käyttöön useita kyläkytkimiä. Kyläkytkin olisi hyvä sijoittaa mahdollisimman keskeiselle paikalle, josta kuituja on hyvä vetää ympäri aluetta. Lisäksi on selvitettävä, missä on lähin liityntäpiste internetiin. Liityntäpisteen kautta kyläverkko saa yhteyden internetiin. Liityntäpistettä selvitettäessä tulee olla yhteydessä paikallisiin teleoperaattoreihin tai paikalliseen puhelinyhtiöön. Lupa- ja vakuutusasiat on myös pantava kuntoon. Vakuutus kannattaa hankkia ainakin valokuitukaapelikeloille. Lisäksi kunnalta tai ely- keskukselta tarvitaan lupa kaivaa kaapeleita tienpenkkoihin. Lisäksi luvat tarvitaan maanomistajilta, joiden maiden lävitse kaapeli tulee kulkemaan. Maakaivuja tekemä on lisäksi velvoitettu selvittämään, mitä muita kaapeleita maassa mahdollisesti on. Hyvin tärkeää on, että osuuskunta pohtii, mihin kaikkeen sen rahkeet riittävät. Tässä mielessä suomalaiset verkko- osuuskunnat ovat hyvin erilaisia: toiset ovat rakentaneet verkkoja hyvin itsenäisesti ja talkoopohjalta, kun taas toisaalla on käytetty paljon ulkopuolista apua verkon suunnittelussa ja rakentamisessa. Yksi malli ei ole toista parempi, vaan tärkeintä on pohtia, mikä sopii juuri meille. Voidaanko suunnittelutyöt tehdä itse? Entä onko osaamista ja kalustoa kaapelinvetoa varten? Esimerkiksi LiljeNET 21 Liljendahlissa, on pystynyt rakentamaan verkkoa hyvinkin omatoimisesti, jolloin vain auraus-, kaivu- ja hitsaustyö on jouduttu ostamaan. Toisaalla, kuten 20 katso Gunnulf Mårtensonin esitys Valokaapeliverkon suunnittelu sivustolta kohdasta Materiaalit

18 esimerkiksi Kymijoen Kyläluidun 22 tapauksessa, iso osa osaamisesta on haettu ulkopuolelta. Niin verkkosuunnitelman teko kuin kaivutyötkin on mahdollista ostaa ulkopuolisilta urakoitsijoilta. Kuituverkkosuunnittelua tekeviä yrityksiä samoin kuin oppaita kuituverkon suunnitteluun on esillä esimerkiksi Sadan megan maakunta - hankkeen kotisivuilla osoitteessa kohdan Materiaalit alla. Jos urakoita ja työtä lähdetään ulkoistamaan, on valittava kumppanit, joilla on kokemusta paikallisten verkkojen rakentamisesta. Jos osuuskunnalla itsellään ei ole kykyä johtaa rakennusprojektia, on hankittava projektinjohto, joka tietää millaista verkkoa ollaan tekemässä ja tuntee paikallisverkkohankkeiden erityispiirteet. Osuuskunnan aktiivien joukossa olisi yhtä kaikki hyvä olla erilaista osaamista. On tärkeää, että yhteys kuntapäättäjien on hyvä. Lisäksi joukossa olisi hyvä olla halua ja jaksamista pyöritellä dokumentteja ja käydä paperisotaa, sillä lupa-, hakemus- ja tarjousasioiden pyörittely edellyttää pitkää pinnaa. Tietotekninen osaaminen on niin ikään tärkeää. Eikä talkoohenkeä voi tietenkään koskaan liiaksi olla

19 Valokaapeliverkon kymmenen suunnitteluaskelta: Liljenet- valokaapeliosuuskunnan Gunnulf Mårtenson on laatinut listan kymmenestä verkon suunnitteluaskeleesta. (Voit lukea Mårtensonin laajemman esityksen valokuituverkon suunnittelusta osoitteesta Esitys löytyy sivun ylälaidan Materiaalit - painikkeen kautta.) 1. Määrittele verkon laajuus! 2 Mihin sijoitetaan kyläkytkin? 3. Määrittele kaapelireitit! 4. Määrittele jatkosten sijainnit! 5. Määrittele kaapelien kuitumäärät! 6. Laske kaapelipituudet! 7. Piirrä kaapeliasennuskuvat kenttätyötä varten! 8. Laadi paneelipiirustukset! 9. Piirrä jatkoskaaviot! 10. Laadi hitsauslomakkeet! 5.3 Rahoitus Miten kuituverkon suunnittelu ja toteuttaminen rahoitetaan? Kuinka suuri osa investoinneista pystytään maksamaan osuuskunnan jäsenmaksuilla, ja minkä kokoinen laina tarvitaan? Saadaanko lainalle kunnan tai esimerkiksi Finnveran takaus? Voiko maaseudun leader- toimintaryhmältä 23 saada tukea verkkosuunnitelman tekoon? Kokemukset suomalaisista verkko- osuuskunnista ovat osoittaneet, että rahoituksen järjestäminen on kenties haastavin vaihe toiminnan käynnistämisessä. 23 katso 19

20 Terve rahoitusrakenne olisi sellainen, jossa likipitäen puolet hankkeesta katettaisiin osuuskuntaan liittyvien jäsenten osuus- ja liittymismaksuina ja puolet rahoituksesta katettaisiin pitkäaikaisella, kunnan takaamalla pankkilainalla. Mahdollisia rahoituslähteitä ovat ainakin seuraavat: 1. Kaupungit ja kunnat 2. EU:n maaseuturahaston rahoitus kyläverkkohankkeille 3. Valtion Laajakaista tuki 4. Maaseudun leader- ryhmien tuki 5. Osuuskunnan oma pääoma 6. Osuuskunnan osuusmaksu ja liittymismaksut 7. Pankkilaina 8. Yhdistykset ja muu paikallinen tuki (esimerkiksi paikalliset yrittäjäjärjestöt) 9. Verkon vuokraaminen operaattorille 10. Verkon myynti esimerkiksi operaattorille tai kunnalle Rahoitusasioissa elimellistä on uskottavan liiketoimintasuunnitelman laatiminen. Kuinka suureksi liittyjämäärä kasvaa, miten se vaikuttaa kassavirtaan, ja kuinka suuri pankkilaina tarvitaan oman rahoituksen lisäksi? Mahdollisen julkisen tuen kanavia on useita. Valtio teki vuonna 2008 periaatepäätöksen valtakunnallisen laajakaistahankkeen tukemisesta. Tavoitteena on, että vuoden 2015 loppuun mennessä 99 prosenttia vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja julkisen hallinnon toimipaikoista on enintään kahden kilometrin päässä sellaisesta valokuitu- tai kaapeliverkosta, joka mahdollistaa 100 megabitin sekuntinopeudella toimivan verkkoyhteyden. On huomattava, että kuluttajaliittymän hankkiminen runkoverkosta kotiin asti on edelleen kuluttajan tai sitten vaikkapa verkko- osuuskunnan vastuulla. 20