Transkriptio

1

2

3

4

5

6

7

8

9 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ESITYKSEN PÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia valtionosuuden määräytymisperusteiden uudistamiseksi. Valtionosuusjärjestelmästä ehdotetaan poistettaviksi nykyiset erilliset valtionosuusperusteet, jotka koskevat yleisen osan määräytymisperusteita, sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia, esi- ja perusopetuksen, yleisten kirjastojen laskennallisia kustannuksia sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteita. Samalla määräytymisperusteiden lukumäärää ehdotetaan vähennettäväksi ja poistettavaksi päällekkäisyyksiä sekä määräytymisperusteiden porrasteisuus, josta on aiheutunut esteitä kuntien yhdistämistilanteissa. Uuden järjestelmän peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset perustuvat keskeisesti ikäryhmittäisiin kustannuksiin ja sairastavuuteen. Ikäryhmitys pohjautuu pääosin nykyisiin ikäluokituksiin. Uudessa järjestelmässä ehdotetaan kuitenkin otettavaksi käyttöön uusi vuotiaiden ikäryhmä. Sairastavuuskertoimen osatekijöitä olisivat terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuolto. Terveydenhuollossa sairastavuuskertoimen kustannustekijöinä otettaisiin huomioon keskeiset erityiskorvattavat sairaudet, joista kullekin määritetään niiden yleisyyden ja hoitokustannusten perusteella erilliset painokertoimet. Lisäksi terveydenhuollon kustannustekijänä käytetään alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten painokerrointa. Vanhustenhuollon kustannustekijöinä sairastavuuskertoimessa otettaisiin huomioon vanhusikäluokille tyypilliset erityiskorvattavat sairaudet, joille kullekin määritetään niiden yleisyyden ja hoitokustannusten perusteella erilliset painokertoimet. Sairastavuuskertoimen sosiaalihuollon kustannustekijänä otetaan huomioon pelkästään alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten painokerroin. Sairastavuuden painoa valtionosuusperusteena ehdotetaan korotettavaksi ja ikärakenteen painoa pienennettäväksi. Muina laskennallisina valtionosuusperusteina ehdotetaan otettavaksi käyttöön työttömyyskerroin, vieraskielisyyskerroin, kaksikielisyys, saaristoisuus, asukastiheyskerroin ja koulutustaustakerroin. Kriteerien toisena osana ehdotetaan, että valtionosuusperusteena käytettäisiin saamelaisten kotiseutualueen kunnan, syrjäisyyden ja työpaikkaomavaraisuuden lisäosien määräytymisperusteita. Sekä laskennallisille kustannuksille että lisäosien määräytymisperusteille vahvistettaisiin vuosittain perushinnat valtioneuvoston asetuksella. Esityksessä ehdotetaan korotettavaksi verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen tasausraja 100 prosenttiin. Tasauslisäksi ehdotetaan 80 prosenttia tasausrajan ja kunnan asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksesta. Tasausvähennystä ehdotetaan alennettavaksi niin, se olisi 30 prosenttia tasausrajan ylittävästä euromäärästä lisättynä mainitun ylityksen luonnollisella logaritmilla, joka muunnetaan prosenttiyksiköiksi. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa ehdotetaan lisäksi otettavaksi uutena huomioon 50 prosenttia voimalaitosten kiinteistöverosta. Tasaus koskisi vain kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain mukaista valtionosuutta eikä tasaus koskisi muiden hallinnonalojen valtionosuuksia ja - avustuksia. Tehtäväkohtaisista valtionosuuden määräytymisperusteita luopumisen vuoksi myös kotikuntakorvauksia koskeviin säännöksiin ehdotetaan vastaavat muutokset. Esityksessä ehdotetaan valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta johtuville kuntakohtaisille muutoksille ja kotikuntakorvausten muutoksille viiden vuoden siirtymäaikaa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alusta

10 2 SISÄLLYS

11 3 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Kunnan peruspalvelujen valtionosuudella ja siihen kuuluvalla verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella pyritään turvaamaan kuntien mahdollisuudet järjestää riittävän yhtenäiset peruspalvelut eri osissa maata kohtuullisella vero- ja maksutasolla. Kuntien harkinnanvaraisella valtionosuuden korotuksella pyritään huolehtimaan siitä, että vaikeimmassakin taloudellisessa asemassa olevat kunnat pystyvät suoriutumaan peruspalveluiden tuottamisesta ja näiden kuntien talouden tasapainoa voidaan parantaa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan valtionosuusjärjestelmä uudistetaan osana kuntarakenneuudistusta. Järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Järjestelmän kannustavuutta parannetaan. Hallitusohjelman mukaan uudistuksen tavoitteena on, että perusopetuksen rahoitus jatkossa perustuisi nykyistä enemmän perusopetuksen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin, esimerkiksi kunnan maahanmuuttajien väestöosuuteen, aikuisväestön koulutustasoon sekä työttömyysasteeseen. Hallitusohjelman mukaan kuntauudistusta ohjaavassa lainsäädännössä otetaan käyttöön kuntauudistusta edistäviä välineitä. Tavoitteena on muun muassa poistaa lainsäädännöstä sekä kuntatalouden rahoitusjärjestelmästä kuntaliitoksia vaikeuttavia tekijöitä. Valtiovarainministeriön asettaman selvitysmiehen toimeksiannon mukaan valtionosuusperusteiden uudistamisessa tuli tarkastella muun muassa perusteiden läpinäkyvyyttä, lukumäärää, päällekkäisyyksiä, korvaustarpeita, ajanmukaisuutta ja soveltuvuutta kuntarakenteen ja palvelutarpeiden muutoksessa. Tavoitteeksi asetettiin uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmä hallitusohjelmassa linjatulla tavalla siten, että uusi lainsäädäntö tulisi voimaan vuoden 2015 alusta. Lähtökohtana on, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjako ei muutu valtionosuusuudistuksen johdosta. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän linjaukset Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän linjaukset touko- ja kesäkuu vuonna 2013 Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (Halke) linjasi valtionosuusuudistusta kaksi kertaa touko- ja kesäkuussa vuonna Toukokuun linjausten perusteella: - järjestelmän painopistettä siirretään kustannusten tasauksesta tulojen tasaukseen; - järjestelmää yksinkertaistetaan vähentämällä merkittävästi laskentakriteerejä ja poistamalla niistä päällekkäisyyksiä; - jatkossakin valtionosuudet perustuvat merkittävästi kunnan väestön ikärakenteeseen ja sairastavuuteen sekä niitä koskevat kriteerit uudistetaan ottamalla niihin uudet ajantasaiset sisällöt; - poistetaan määräytymistekijöistä porrastukset ja siten lisätään järjestelmän kuntaliitosneutraalisuutta; - vieraskielisten määräytymisperuste laajennetaan koskemaan koko väestöä; - parannetaan järjestelmän kannustavuutta tulojen tasauksessa ja poistamalla määräytymisperusteiden porrastukset sekä korvaamalla taajamarakennekriteeri työpaikkaomavaraisuudella; - säilytetään kustannustenjaon tarkistus osana järjestelmää ja tavoitteena siirtyä nykyistä tiheämpään kustannustenjaon tarkistukseen; - uusi järjestelmä otetaan käyttöön vuonna 2015; - kuntien välisten muutosten lieventämiseksi varaudutaan siirtymäaikaan Halke linjasi kesäkuussa 2013, että toisen asteen koulutuksen rahoitusta ei siirretä osaksi niin sanottua yhden putken valtionosuuksia. Toisen asteen koulutuksen rahoitus myönnetään edelleen hallitusohjelman mukaisesti koulutuksen järjestäjille.

12 4 Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaukset : Valtionosuusjärjestelmän selkeyden ja hallittavuuden vuoksi siirretään seuraavat valtionavustukset kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen: - valtionosuus ja -avustus oppilaitosten perustamiskustannuksiin - valtionosuus ja -avustus yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin Voimalaitoksista yhteiskunnalle aiheutuvat vaikutukset koskevat laajempaa kuntajoukkoa kuin pelkästään voimalaitoksen sijaintikuntaa. Sen vuoksi ei ole perusteltua, että pelkästään voimalaitoksen sijaintikunta hyötyy laitoksesta korkeina kiinteistöverotuloina. Valtiovarainministeriön vero-osasto sekä kunta- ja aluehallinto-osasto valmistelevat yhteistyössä esityksen tavasta, jolla voimalaitoksista saatava kiinteistövero huomioitaisiin verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus : Kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin poistetaan vuoden 2015 alusta lukien. Kunnan omarahoitusosuutta muiden toimintojen käyttökustannuksiin korotetaan vastaavasti siten, että ammattikorkeakouluista siirtyvä kuntien omarahoitusosuus kohdistetaan kuntien peruspalveluihin ja toiselle asteelle siten, että kuntien peruspalveluihin kohdistetaan 36 siirrettävästä summasta ja toiselle asteelle 64 % siirrettävästä summasta. Toisen asteen koulutuksen valtionrahoituksen säästöt toteutetaan siten, että valtionosuusprosentin pienentäminen ei lisää säästöjen vaikutusta koulutuksen järjestäjien rahoitukseen. Tämän takaamiseksi säädetään, että toisen asteen koulutuksen yksikköhintoihin jatkossa tehtävissä muutoksissa omarahoitusosuus olisi sama kuin nykyisinkin (58,11 %) lukuun ottamatta osana rakennepoliittista ohjelmaa sovittavia 2. asteen koulutusta koskevia toimenpiteitä, joiden käsittelystä tehdään erillisratkaisu. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän linjaus Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä hyväksyi valtionosuusuudistuksen kriteerit ja pääpiirteet. Selvitysmies Arno Miettisen alustava ehdotus ja kuntakohtaiset koelaskelmat lähetetään kuntiin lyhyelle kuulemiskierrokselle, jonka aikana pyydetään kuntien kannanottoja muun muassa käytettyihin kriteereihin, laskentaperusteisiin sekä valtionosuusjärjestelmän uudistukseen tarvittavaan siirtymäaikaan. Selvitysmies tekee lopullisen ehdotuksensa valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi kuntakuulemisen jälkeen tammikuussa. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän käsittely Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä käsitteli alustavasti valtionosuusuudistuksen siirtymäaikaa. Lopullisesta siirtymäajan pituudesta päätetään kuntien kuulemisen jälkeen hallituksen esityksen yhteydessä. Ministerityöryhmän arvion mukaan valtionosuusuudistuksen kunnittaisessa muutoksessa käytetään vähintään viiden vuoden siirtymäaikaa, jonka aikana kuntakohtainen vuosimuutos rajoitetaan euroa asukasta kohti esimerkiksi seuraavasti: 1 vuosi: 50 euroa/as 2 vuosi: 50 euroa/as (ja kokonaismuutos 100 euroa/as) 3 vuosi: 80 euroa/as (ja kokonaismuutos 180 euroa/as) 4 vuosi: 80 euroa/as (ja kokonaismuutos 260 euroa/as) 5 vuosi: 120 euroa/as (ja kokonaismuutos 380 euroa/as) Valtionosuusjärjestelmän kehittämisen taustaksi tilatut tutkimukset ja selvitykset Uudistuksen taustaksi valtionvarainministeriö tilasi Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta (VATT) tutkimushankkeen, jonka tarkoituksena oli selvittää väestön ikärakenteen merkitystä valtionosuusjärjestelmässä sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä esi- ja perusopetukssa. VATT:n saama tehtävänanto oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa pyrittiin arvioimaan nykyistä valtionosuusjärjestelmää ikärakenteen huomioimisen näkökulmasta. Toisessa osassa tarkoituksena oli esittää arvio

13 5 uusiksi ikäryhmäpainoiksi järjestelmässä, jossa sama ikäryhmäjaottelu koskisi sosiaalija terveydenhuoltoa sekä esi- ja perusopetusta Ėdellä mainitun lisäksi valtionosuusuudistuksen selvitysmies tilasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) tutkimuksen, jonka tavoitteena oli: 1.Selvittää ja laskea ikäryhmätekijöiden painot yhtenäistetyn ikäryhmäjaottelun mukaan: 0 6-vuotiaat 7 12-vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat 85 vuotta täyttäneet Tarvittaessa vuotiaiden ikäryhmä tulee olla yhdisteltävissä ikäryhmäksi vuotiaat. 2.Tehdä ehdotus uusiksi terveyden- ja vanhustenhuollon valtionosuuskriteereiksi niin, että se koostuu kahdesta osata: yhtenäistetyn ikäryhmäjaottelun mukaisista kustannuspainoista sekä sairastavuutta ja sosioekonomisia tekijöitä koskevista kustannuspainoista. 3.Kehittää kunnan ylläpitämien sosiaalihuollon palveluiden ikä- ja muut tarvekriteerit samalla tavoin kuin terveyden- ja vanhustenhuollossa. Tarkastelun kohteena ovat lastensuojelu, toimeentulotuki, sosiaalityö sekä vammais-, mielenterveys- ja päihdepalvelut. 2 Nykytila 2.1 Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän rakenne Voimassa oleva valtionosuusjärjestelmä perustuu vuoden 1993 alusta toteutettuun uudistukseen, jossa siirryttiin tehtäväkohtaisista, todellisiin kustannuksiin perustuvista valtionosuuksista laskennallisiin kustannuksiin perustuviin yleiskatteellisiin valtionosuuksiin. Uudistuksen myötä kunnat ja muut valtionrahoituksen saajat saivat oikeuden päättää valtionosuuksien kohdentamisesta eri käyttötarkoituksiin, eivätkä valtionosuuksien laskentaperusteet enää oikeudellisesti sitoneet valtionosuuksien käyttöä. Valtionosuuksien laskennallisuus merkitsi myös sitä, että eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kunnat eivät enää omilla päätöksillään voineet vaikuttaa valtionosuuksiensa määrään, mikä lisäsi kuntien kustannustietoisuutta. Vuosina valtionosuusjärjestelmään tehtiin merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Kuntien kantokykyluokituksesta luovuttiin ja se korvattiin kuntien verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella. Aiemmista kuntakohtaisista valtionosuusprosenteista siirryttiin järjestelmään, jossa yksittäisen kunnan valtionosuus määräytyy siten, että valtionosuuksien perusteena käytettävien laskennallisten kustannusten ja yksikköhintojen perusteella lasketusta kunnan valtionosuuden perusteesta vähennetään kunnan omarahoitusosuus. Omarahoitusosuus asukasta kohden on kaikissa kunnissa yhtä suuri. Valtionosuusprosentti määrittelee valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa peruspalveluiden rahoituksessa koko maan, ei yksittäisen kunnan tasolla. Vuonna 2010 tuli voimaan laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009). Tällä lailla muutettiin valtionosuusjärjestelmää niin, että valtionosuuksien budjetointi, lainsäädäntö ja hallinnointi koottiin pääosin valtiovarainministeriön hallinnonalalle sen sijaan, että ne aiemmin jakautuivat kolmelle hallinnonalalle. Esi- ja perusopetuksen määräytymisperusteet muutettiin oppilaspohjaisesta asukasperusteisiksi sekä otettiin käyttöön esi- ja perusopetukseen liittyvä kotikuntakorvausjärjestelmä. Samoin otettiin käyttöön erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan erillinen lisäosa pysyväksi tarkoitettuna järjestelmämuutoksena. Vuoden 2010 alusta siirryttiin myös yhteiseen valtionosuusprosenttiin kunnan peruspalvelujen valtionosuuden piiriin kuuluvissa tehtävissä sen sijaan, että aiemmin yleisessä valtionosuudessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetus- ja kulttuuritoimessa oli kussakin erisuuruinen valtionosuusprosentti. Laissa säädettiin myös erillisen harkinnanvaraisen rahoitusavustusmäärärahan sijasta otettavaksi käyttöön harkinnanvarainen valtionosuuden korotus niin, että maksettavat korotukset vähennetään tasasuuruisesti asukasta kohden kaikkien kuntien valtionosuuksista.

14 6 Valtio ja kunnat osallistuvat kunnallisten palveluiden rahoitukseen kuntien valtionosuusjärjestelmän mukaisesti. Valtionosuusprosentti kuvaa järjestelmässä vain osuuksia, jolla valtio ja kunnat rahoittavat palveluita koko maan tasolla. Valtionosuusprosentti ei siten kuvaa valtion osallistumista yksittäisen kunnan peruspalveluiden rahoitukseen. Kuntien valtionosuusjärjestelmä muodostuu kahden hallinnonalan lainsäädännön kokonaisuudesta. Valtiovarainministeriön hallinnoiman kunnan peruspalvelujen valtionosuuslain (1704/2009) ohella säädettiin vuoden 2010 alusta voimaan tullut uusi laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (1705/2009), jota hallinnoi opetus- ja kulttuuriministeriö. Peruspalvelujen valtionosuuslakia sovelletaan kuntien tehtäviin, joista säädetään 33:ssa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, esi- ja perusopetusta sekä eräitä muita toimintoja koskevassa laissa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta suurin osa muodostuu sosiaalija terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen, päivähoidon, yleisten kirjastojen, kuntien yleisen kulttuuritoimen sekä taiteen perusopetuksen laskennallisen perusteen ja kunnan omarahoitusosuuden erotuksesta. Kunnan itse rahoitettava osuus laskennallisista kustannuksista on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri nykyisten valtionosuusperusteiden mukaisesti. Lisäksi kunnan peruspalvelujen valtionosuus sisältää yleisen osan, verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen, erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat, valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset sekä valtionosuusjärjestelmän tasauksen. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta hallinnoi valtiovarainministeriö. Osana kunnan peruspalvelujen valtionosuutta voidaan myöntää harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta vaikeassa taloustilanteessa oleville kunnille. Korotuksen kokonaismäärä päätetään vuosittain. Valtionosuusrahoitus, joka määräytyy joko valtiovarainministeriön tai opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoiman valtionosuusjärjestelmän mukaisesti, on kunnalle yleiskatteellista korvamerkitsemätöntä rahaa. Kunta päättää rahoituksen käytöstä itse.

15 Kuva 1. Valtionrahoituksen kokonaisuus, valtiovarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoima rahoitus. 7

16 8 Taulukkoon 1 on koottu kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaiset vuoden 2014 valtionosuudet euroa Yleinen osa Sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen sekä yleisten kirjastojen ja kulttuuritoi- men rahoitus Laskennalliset kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset esi- ja perusopetuksen sekä yleisten kirjastojen ja kulttuuritoimen laskennalliset kustannukset Kuntien rahoitusosuus Muut: Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus Harkinnan valtionosuuden korotus (enintään) Kotikuntaa vailla olevien 6 15-vuotiaiden kotikuntakorvaukset (valtio korvaa) Yksityisten opetuksen järjestäjien ja yliopistojen arvonlisävero Valtionosuuteen tehtävät lisäykset ja vähennykset Järjestelmämuutoksen tasaus 497 YHTEENSÄ Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten ja määräytymisperusteiden lähtökohtana on perushinta, joka vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella vuosittain. Laskennallisten kustannusten perusteella laskettaviin perushintoihin tehdään vuosittain kustannustason sekä toiminnan laajuuden ja laadun muutosten edellyttämät korotukset. Laskennalliset kustannukset tarkistetaan kustannustenjaon tarkistuksen perusteella joka neljäs vuosi. Kustannustenjaon tarkistus perustuu valtakunnallisesti toteutuneisiin käyttökustannuksiin. Vastaavasti esi- ja perusopetukselle, yleisille kirjastoille, taiteen perusopetukselle ja yleiselle kulttuuritoimelle vahvistetaan vuosittain perushinta valtioneuvoston asetuksella. Niihin perushintoihin, jotka lasketaan laskennallisten kustannusten perusteella, tehdään vuosittain kustannustason ja toiminnan laadun ja laajuuden muutosten edellyttämät korotukset. Näiden tehtävien laskennalliset

17 9 kustannukset tarkistetaan kustannustenjaon tarkistuksen perusteella joka neljäs vuosi. Kustannustenjaon tarkistus perustuu valtakunnallisesti toteutuneisiin käyttökustannuksiin. Kunnan verotuloihin perustuvalla valtionosuuden tasauksella tasataan kuntien verotulopohjassa olevia eroja. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muutoksella (1510/2011) tasausjärjestelmää muutettiin vuoden 2012 alusta niin, että kiinteistöveroa ei enää lueta verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen verotulopohjaan. Valtiovarainministeriö vastaa kunnan peruspalvelujen valtionosuuslain mukaisesta yleisen osan, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä esi- ja perusopetuksen valtionosuuksista. Näin ollen lakia sovelletaan 1 :n mukaan käyttökustannuksiin myönnettävään valtionosuuteen sellaisiin kuntien tehtäviin, joista säädetään: 1) perusopetuslaissa (628/1998); 2) lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/1973); 3) perhehoitajalaissa (312/1992); 4) ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetussa laissa (980/2012) 5) omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005); 6) lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996); 7) kansanterveyslaissa (66/1972); 8) erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989); 9) terveydenhuoltolaissa (1326/2010); 10) sosiaalihuoltolaissa (710/1982); 11) toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997); 12) elatustukilaissa (580/2008); 13) lastensuojelulaissa (417/2007); 14) kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977); 15) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/1987); 16) kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001); 17) mielenterveyslaissa (1116/1990); 18) päihdehuoltolaissa (41/1986); 19) tartuntatautilaissa (583/1986); 20) terveydensuojelulaissa (763/1994); 21) elintarvikelaissa (23/2006); 22) kuntien ympäristösuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/1986); 23) kemikaalilaissa (744/1989); 24) lääkelain (395/1987) 8 luvussa; 25) kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011); 26) sosiaalisesta luototuksesta annetussa laissa (1133/2002); 27) raittiustyölaissa (828/1982); 28) tupakkalaissa (693/1976); 29) eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009); 30) kirjastolaissa (904/1998); 31) kuntien kulttuuritoiminnasta annetussa laissa (728/1992); 32) taiteen perusopetuksesta annetussa laissa (633/1998); sekä 33) oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013). Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle on kuitenkin rajattu seuraavien säännösten mukaiset tehtävät, joihin myönnettävään käyttökustannusten valtionosuuteen sovelletaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettua lakia: 1) perusopetuslain 8 a luvussa tarkoitettu aamu- ja iltapäivätoiminta; 2) perusopetuslain 9 :ssä tarkoitettu maahanmuuttajille järjestettävä perusopetukseen valmistava opetus; 3) perusopetuslain 5 :ssä tarkoitettu lisäopetus; 4) perusopetuslain 46 :ssä tarkoitettu muille kuin oppivelvollisille järjestettävä perusopetus; 5) perusopetuksen järjestäminen sisäoppilaitosmuotoisesti; 6) taiteen perusopetuksesta annetun lain 11 :n 3 momentissa tarkoitettu opetustuntien määrään perustuva opetus; 7) kirjastolain 4 :ssä tarkoitettu maakuntaja keskuskirjastotoiminta; 8) rahoitus, joka myönnetään perusopetuslain 25 :n 2 momentissa tarkoitettuun pidennettyyn oppivelvollisuuteen perustuvan opetuksen käyttökustannuksiin ikäluokkaan perustuvan valtionosuuden lisäksi; 9) rahoitus, joka myönnetään sisäoppilaitosmuodossa ja koulukodissa järjestettävän opetuksen käyttökustannuksiin ikäluokkaan perustuvan valtionosuuden lisäksi; sekä 10) ulkomailla järjestetty esi- ja perusopetus.

18 10 Lain soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty sellaiset perusopetuslaissa säädetyt toiminnot, joita järjestää vain osa opetuksen järjestäjistä. Suurin osa opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituslain mukaisesti rahoitettavista toiminnoista on myös kunnille vapaaehtoisia. Rahoitus myönnetään toteutuneiden oppilasmäärien tai suoritteiden perusteella suoraan järjestäjälle. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaan perusopetuksen lisäopetuksen, maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen, muille kuin oppivelvollisille järjestettävän perusopetuksen ja yksityisen perusopetuksen järjestäjän toiminnan aloittamiseen myönnettävä rahoitus on sidottu laissa säädetyin kertoimin kotikuntakorvauksen perusosaan. Ulkomailla järjestettävän perusopetuksen rahoitus, pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvista perusopetuksen oppilaista myönnettävä korotus ja koulukotiopetusta saavista oppilaista yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle myönnettävä lisärahoitus on puolestaan sidottu perusopetuksen perushintaan opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituslaissa säädetyillä kertoimilla. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa säädetään myös yksityisten perusopetuksen järjestäjien harkinnanvaraisista valtionavustuksista sekä muista valtionavustuksista, taiteen perusopetuksesta annetun lain mukaisista valtionavustuksista, kunnalle kirjastolain 4 :ssä tarkoitettuun keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävään tai muuhun erityiseen tehtävään sekä kehittämisja kokeilutoimintaan myönnettävistä valtionavustuksista ja kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain mukaisista valtionavustuksista. Lisäksi opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituslaissa säädetään valtionavustusten myöntämisestä perusopetuksen, yleisten kirjastojen, kuntien kulttuuritoiminnan ja taiteen perusopetuksen perustamishankkeisiin ja lasten päivähoidon kehittämis- ja perustamishankkeisiin kunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia ei sovelleta seuraavien säännösten tarkoittamien toimintojen valtionrahoitukseen: 1) sosiaalisesta luototuksesta annetussa laissa tarkoitettu sosiaalisen luototuksen luottopääoma ja luottotappio; 2) lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 20 :ssä tarkoitettu kunnallinen lisä; 3) toimeentulotuesta annetun lain 7 :ssä tarkoitettu perustoimeentulotuki; 4) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 24 :n perusteella maksettava valtion korvausta vastaava osuus; sekä 5) terveydenhuollon opetuksen ja tutkimuksen järjestäminen siltä osin kuin siitä maksetaan terveydenhuoltolain :n perusteella valtion korvausta. Esi- ja perusopetuksen valtionosuuksien muututtua pääosin asukasperusteisiksi vuoden 2010 alusta otettiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin myös säännökset oppilaan kotikunnan maksamasta korvauksesta (kotikuntakorvaus) toiselle kunnalle ja kuntayhtymälle sekä perusopetuslain 7 :ssä tarkoitetulle opetuksen järjestäjälle sekä yliopistolle ja valtiolle, jos ne järjestävät oppilaalle esi- ja perusopetusta. 2.2 Valtionosuusperusteet ja kunnan valtionosuuden laskenta Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 5 :ssä säädetään, miten kunnan peruspalvelujen valtionosuus lasketaan ja mistä tekijöistä eli valtionosuusperusteista se koostuu. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskemisen perusteina käytetään: yleisen osan määräytymisperusteita; sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia; esi- ja perusopetuksen sekä yleisten kirjastojen laskennallisia kustannuksia; taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteita; sekä erityisen harvan asutuksen kunnan, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosien määräytymisperusteita. Laskennallisten kustannukset tarkistetaan toteutuneiden kustannusten mukaisiksi kustannustenjaon tarkistuksessa, joka suoritetaan neljän vuoden välein. Yleisen osan ja erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosan määräytymisperusteet eivät perustu kuntien laskennallisiin kustannuksiin, eikä niitä oteta huomioon kustannustenjaon tarkistuksessa. Näiden lisäksi taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoi-

19 11 men rahoitusta ei oteta huomioon tarkistuksessa huolimatta siitä, että sisältyvät peruspalvelujen laskennallisiin kustannuksiin. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaan kunnalle myönnetään yksi euromääräinen valtionosuus, jonka laskenta koostuu eri osista. Euromäärä saadaan, kun kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteiden perusteella lasketut laskennalliset kustannukset lasketaan yhteen ja niistä vähennetään kunnan omarahoitusosuus. Summaan lisätään kunnan yleinen osa ja erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat ja valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset. Laskennan tuloksena saatuun kunnan valtionosuuteen kohdistetaan verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaa keskitetysti kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaiset valtionosuudet ja kotikuntakorvaukset. Myös opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ja vapaasta sivistystyöstä annettujen lakien mukaiset valtionosuudet sekä muun rahoituksen kunnille ja opetuksen järjestäjille maksaa valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus. 2.3 Yleisen osan määräytymisperusteet Yleisen osan euromäärä kunnalle lasketaan kertomalla yleisen osan perushinta kunnan asukasmäärällä. Vuodelle 2014 vahvistettu yleisen osan perushinta on 33,55 euroa asukasta kohti. Niillä kunnilla, joilla on peruste johonkin tai joihinkin perushinnan korotuksiin (saaristo-, syrjäisyys-, taajamarakenneja kielikorotus sekä asukasmäärän muutokseen perustuva korotus), korotukset lisätään yleisen osan perushintaan ja summa kerrotaan kunnan asukasmäärällä. Perushintaa tarkistetaan tarvittaessa vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Saaristo- ja syrjäisyyskorotukset ovat vaihtoehtoisia korotuksia. Kunnan yleisen osan laskennassa otetaan huomioon kahdesta edellä mainitusta se korotus, joka on kunnalle edullisempi. Saaristoosakunnalle perushintaa korotetaan sekä saaristo- että syrjäisyyskorotuksella. Taulukko 2. Yleinen osa vuonna 2014, euroa Määräytymisperuste Valtionosuus, euroa %-osuus Kuntia Perushinnan mukainen osuus , Saaristokorotus ,07 46 Syrjäisyyskorotus ,20 57 Taajamarakennekorotus ,04 23 Kielikorotus ,11 34 Asukasmäärän muutokseen ,51 13 perustuva korotus YLEINEN OSA, YHTEEN- SÄ ,00 Saaristokorotus Saaristokorotuksen tarkoituksena on korvata kunnan saaristoisuudesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Vuonna 2014 saaristokorotusta saa 46 kuntaa yhteensä 11,2 miljoonaa euroa. Lain 7 :n mukaan saaristokunnille, joiden väestöstä vähintään puolet asuu ilman kiinteää kulkuyhteyttä mantereeseen, yleisen osan perushintaa korotetaan euromäärällä, joka on yleisen osan perushinta seitsenkertaisena.

20 12 Muille saaristokunnille korotus on yleisen osan perushinta nelinkertaisena. Pykälässä säädetään myös korotuksesta niille saaristo-osakunnille, joissa kunnan saaristo-osissa asuvien määrä on poikkeuksellisen korkea. Korotusta saavat kunnat, joiden saaristo-osissa asuu vähintään asukasta. Näissä kunnissa korotus on kunnan yleisen osan perushinnan suuruinen. Muissa saaristo-osakunnissa saaristokorotus on saaristossa asuvien osuuden ja yleisen osan perushinnan tulo kerrottuna luvulla 1,5. Syrjäisyyskorotus Säännöksen tarkoituksena on korvata harvaan asutuille kunnille asutusrakenteesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Lain 8 :n mukaan kunta, jonka paikallisen ja seudullisen väestöpohjan perusteella määräytyvä syrjäisyysluku on 1,50 tai suurempi, saa syrjäisyyskorotuksena asukasta kohden euromäärän, joka on yleisen osuuden perushinta kuusinkertaisena. Kunta, jonka syrjäisyysluku on 1,00 1,49, saa asukasta kohden korotuksena euromäärän, joka on yleisen osan perushinta viisinkertaisena. Lisäksi kunnan, jonka syrjäisyysluku on 0,50 0,99, perushintaa korotetaan syrjäisyyskorotuksella, joka on yleisen osan perushinta kolminkertaisena. Kaikkein harvimmin asutuille kunnille syrjäisyyskorotus on yleisen osan perushinta yhdeksänkertaisena, jos kunnan asukastiheys maaneliökilometriä kohden on varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopussa enintään 0,5. Syrjäisyysluvun määräytymisperusteista, syrjäisyyskorotukseen oikeutetuista kunnista sekä näiden kuntien syrjäisyysluvuista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Vuonna 2014 syrjäisyyskorotusta saa 57 kuntaa, joiden saama korotus on yhteensä 36,2 miljoonaa euroa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 8 :ssä tarkoitettu syrjäisyysluku muodostuu kahden väestöpohjaindeksin summasta, joiden kummankin minimiarvo on 0. Ensimmäinen väestöpohjaindeksi (paikallinen väestöpohjaindeksi) mittaa väestön määrää 25 kilometrin etäisyydellä ja toinen (seudullinen väestöpohjaindeksi) 50 kilometrin etäisyydellä kunnan väestöllisestä keskipisteestä. Kunnan väestöllinen keskipiste on kunnan laskennallinen väestön painopiste, joka lasketaan pinta-alaltaan yhden neliökilometrin suuruisista ruuduista käyttäen painomuuttujana kunkin asutun ruudun väestömäärää ja sijaintimuuttujana ruudun keskipisteen koordinaatteja.. Paikallinen väestöpohjaindeksi saadaan vähentämällä :sta enintään 25 kilometrin etäisyydellä asuvan väestön määrä ja jakamalla erotus :lla. Seudullinen väestöpohjaindeksi saadaan vähentämällä :sta enintään 50 kilometrin etäisyydellä asuvan väestön määrä ja jakamalla erotus :lla. Indeksit lasketaan Tilastokeskuksen viiden vuoden välein tarkistamasta tilastosta, joka koskee väestön jakautumista yhden neliökilometrin kokoisille alueille. Taajamarakennekorotus Taajamarakennekorotuksen tarkoituksena on korvata kunnalle taajama-asteisuudesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Vuonna 2014 taajamarakennekorotusta saa 23 kuntaa yhteensä 35,7 miljoonaa euroa. Lain 9 :n mukaan taajamarakennekorotukseen ovat oikeutettuja kunnat, joiden taajamaväestön määrä on vähintään asukasta. Taajamarakennekorotus lasketaan kertomalla taajamassa asuvan väestön osuuden ja yleisen osan perushinnan tulo taajamassa asuvien määrään perustuvilla porrastetuilla kertoimilla. Kerroin on 0,75, jos taajamassa asuvan väestön määrä on , 0,7 taajamaväestön ollessa ja 0,01 taajamaväestön ollessa tai enemmän. Taajamassa asuvan väestön määränä käytetään varainhoitovuotta edeltävänä vuonna käytettävissä olevaa Tilastokeskuksen viimeisintä tilastoa. Kielikorotus Korotuksen tarkoituksena on korvata kunnille kaksikielisistä ja saamenkielisistä palveluista aiheutuvia lisäkustannuksia. Vuonna 2014 kielikorotusta saa 34 kuntaa yhteensä 5,8 miljoonaa euroa.

21 13 Lain 10 :n mukaan kaksikieliselle kunnalle ja saamelaisten kotiseutualueen kunnalle yleisen osan perushintaa korotetaan euromäärällä, joka on yleisen osan perushinta kerrottuna luvulla 0,10. Asukasmäärän muutokseen perustuva korotus Korotuksen tarkoituksena on korvata erityisen voimakkaan väestömäärän muutoksen aiheuttamia vaikutuksia kunnan talouteen. Vuonna 2014 asukasmäärän muutokseen perustuvaa korotusta saa 13 kuntaa yhteensä 4,1 miljoonaa euroa. Lain 11 :n mukaan asukasmäärän muutokseen perustuvaa korotusta saavat kunnat, joiden asukasmäärän muutos kolmena varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneenä vuonna on ollut yhteensä vähintään kuusi prosenttia. Näille kunnille yleisen osan perushintaa korotetaan asukasta kohden euromäärällä, joka on yleisen osan perushinta kerrottuna luvulla 1,39. Asukasluvun muutoksena otetaan huomioon kuolleisuus, syntyvyys ja muuttoliike. Korotus koskee sekä väestöä menettäviä että väestölisäystä saavia kuntia. 2.4 Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset Kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannuksien perusteena ovat ikäluokkapohjaiset perushinnat. Sosiaalihuollossa perusteena ovat lisäksi työttömyyden, lastensuojelun sekä vammaisuuden perushinnat ja alle 7-vuotiaiden osalta otetaan huomioon kunnan päivähoitokerroin, joka perustuu kunnan palvelu- ja jalostusaloilla työskentelevien osuuteen kunnan työllisestä työvoimasta. Terveydenhuollon laskennallisiin kustannuksiin vaikuttaa alle 55-vuotiaiden työkyvyttömien määrään perustuva sairastavuuskerroin. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteenlaskettuihin laskennallisiin kustannuksiin vaikuttaa syrjäisyyskerroin. Edellä mainitut määräytymistekijät kuvaavat kunnan palvelutarvetta tai sellaisia olosuhdetekijöitä, jotka vaikuttavat palvelujen tuotantokustannuksiin. Kunnan lopulliset sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset muodostuvat laskemalla yhteen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset ja kertomalla summa mahdollisella kunnan syrjäisyyskertoimella. Kaikkiaan 60 kuntaa täyttää syrjäisyyskertoimen edellytykset. Taulukko 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset vuonna 2014 Määräytymisperuste Laskennalliset kustannukset, euroa %-osuus Sosiaalihuolto ,9 Terveydenhuolto ,6 Syrjäisyystekijä ,5 Sosiaali- ja terveydenhuolto, yhteensä , Sosiaalihuollon laskennalliset kustannukset Sosiaalihuollon laskennallisten kustannukset perustuvat pääosin ikäluokittain määräytyvien perushintojen pohjalta laskettuihin kustannuksiin. Muiden laskennallisten kustannusten osuus on pienempi, joskin työttömyyden, lastensuojelun, vammaisuuden tai syrjäisyyden perusteella määräytyvillä laskennallisilla kustannuksilla voi olla olennainen merkitys yksittäisen kunnan kannalta.

22 14 Taulukko 4. Sosiaalihuollon laskennalliset kustannukset määräytymistekijöittäin vuonna 2014 Määräytymisperuste Laskennalliset kustannukset, euroa %-osuus 0-6-v , v, , v , v ,1 85 v. täyttäneet ,7 Työttömien määrä ,7 Työttömien osuus ,2 Lastensuojelu ,7 Vammaisuus ,0 Sosiaalihuolto, yhteensä ,0 Kunnan sosiaalihuollon laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla ikäluokittain perushinnat kunnan asianomaiseen ikäluokkaan kuuluvien asukkaiden määrällä. Kunnan 0 6-vuotiaiden osalta saatu ikäluokittainen tulo kerrotaan lisäksi päivähoitokertoimella. Näin saatuun summaan lisätään kunnan työttömien määrän, työttömien osuuden, vammaisuuden ja lastensuojelun perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset. Taulukko 5. Sosiaalihuollon ikäluokat ja niille vuodelle 2014 vahvistetut perushinnat 0 6 vuotiaat 7 64 vuotiaat vuotiaat vuotiaat 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat Päivähoitokerroin Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 4 lukua muutettiin (982 /2012) teknisesti niin, että varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle vuoden 2013 alusta. Siirrosta huolimatta valtionosuuksien laskennallisten kustannusten määräytymisperusteet 0-6-vuotiaiden ikäluokalle säilytettiin sosiaalihuollon määräytymisperusteiden mukaisina sen vuoksi, että esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset määräytyvät eri tavoin ja niiden käyttö olisi vaikuttanut yksittäisten kuntien saamien valtionosuuksien määriin. Lasten päivähoitopalvelujen tarve otetaan huomioon käyttämällä 0 6-vuotiaiden ikäluokan laskennallisten kustannusten määräytymisperusteena päivähoitokerrointa. Kunnan päivähoitokerroin lasketaan lain16 :n mukaan jakamalla sen palvelu- ja jalostusaloilla toimivan työllisen työvoiman osuus koko maan vastaavalla osuudella. Saadulla kertoimella kerrotaan kunnan 0 6- vuotiaiden ikäluokan asukasluvun ja ikäluokan perushinnan tulo. Tiedot elinkeinorakenteesta määräytyvät Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Kerrointa määriteltäessä käytetään kolme vuotta ennen toimintavuo-

23 15 den alkua alkavan vuoden työssäkäyntitietoja. Työttömyyskerroin Sosiaalihuollossa kunnan laskennallisten kustannusten laskennassa työttömyys otetaan huomioon kahdella tavalla: kunnan työttömien osuutena työvoimasta ja kunnan työttömien määrän perusteella. Molemmille on määrätty oma perushintansa: työttömyyskertoimen valtioneuvoston asetuksella vahvistettu perushinta vuodelle 2014 on 59,01 euroa/asukas ja työttömien määrän perushinta 647,07 euroa/asukas. Työttömyyden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset saadaan lain17 :n mukaan kertomalla asukasta kohden määritelty työttömyyskertoimen perushinta kunnan asukkaiden määrällä ja kunnan työttömyyskertoimella sekä lisäämällä näin saatuun tuloon kunnan työttömien määrän perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset. Työttömyysasteen mukaan määräytyvä työttömyyskerroin määräytyy suhteuttamalla kunnan työttömyysprosentti koko maan työttömyysprosenttiin. Kerrointa laskettaessa käytetään kaksi vuotta ennen toimintavuotta alkavan vuoden keskimääräistä työttömyysprosenttia. Työttömyystietoina käytetään työja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tietoja. Tiedosto sisältää kunnittain työvoiman ja työttömien työnhakijoiden määrän. Kunnan työttömien määränä käytetään tilastossa olevaa kunnan keskimääräistä työttömien määrää. Kunnan työttömien määrän perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla kunnan työttömien määrä asukasta kohden määritellyllä työttömien määrän perushinnalla. Lastensuojelukerroin Sosiaalihuollossa lastensuojelun tarpeen perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset perustuvat huostaanottojen määrään. Nämä laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla kunnan asukasta kohden määritelty lastensuojelun perushinta kunnan asukkaiden määrällä ja lastensuojelukertoimella. Valtioneuvoston asetuksella vahvistettu lastensuojelun perushinta vuodelle 2014 on 49,72 euroa/asukas. Kerrointa laskettaessa lain18 :n mukaan kunnan huostaanottojen määränä on kaksi, jos huostaanottoja on ollut enintään neljä. Näin sen vuoksi, että lastensuojelutilastoista on saatavissa huostaanottojen lukumäärää koskevat tiedot yksityisyyden suojan vuoksi vain silloin, kun kunnassa olisi huostaanottoja vähintään viisi vuodessa. Lastensuojelukertoimen pohjana ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelutilastosta tiedot kunnassa tehtyjen, lastensuojelulain (417/2007) mukaisten lasten huostaanottojen määrästä. Kerrointa määriteltäessä käytetään kaksi vuotta ennen varainhoitovuotta alkavan vuoden huostaanottotietoja. Vammaiskerroin Kunnassa asuvien vaikeavammaisten henkilöiden palveluista kunnalle aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset otetaan huomioon niin, että sosiaalihuollossa vammaisten henkilöiden määrään perustuvat laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla vammaisuuden perushinta kunnan asukkaiden määrällä ja vammaiskertoimella. Valtioneuvoston asetuksella vahvistettu vammaisia koskeva perushinta vuodelle 2014 on 17,59 euroa/asukas. Vammaiskerroin lasketaan lain19 :n mukaan jakamalla kunnassa vammaisetuisuuksista annetun lain (570/2007) 7 9 :ssä tarkoitettua alle 16-vuotiaan ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea sekä eläkettä saavan hoitotukea saavien sekä vammaisuuden perusteella laitoshoidossa olevien yhteismäärä kunnan asukasmäärällä sekä jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Vammaistukia ja eläkettä saavan hoitotukea saavien henkilöiden määrää laskettaessa ei oteta huomioon ruokavaliokorvausta saaneita henkilöitä. Kerrointa määriteltäessä käytetään Kansaneläkelaitoksen varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden tietoja Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset koostuvat ikäluokkien sekä sairasta-

24 16 vuuden perusteella laskettavista kustannuksista. Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset perustuvat suurimmalta osin ikäluokittain määräytyvien perushintojen pohjalta laskettuihin kustannuksiin. Sairastavuuden osuus on runsas viidennes terveydenhuollon laskennallisista kustannuksista. Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset saadaan laskemalla yhteen ikäluokkiin ja sairastavuuteen perustuvat laskennalliset kustannukset. Ikäluokkiin perustuvat laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla terveydenhuollon ikäluokittaiset perushinnat asianomaisiin ikäluokkiin kuuluvien kunnan asukkaiden määrillä. Taulukko 6. Terveydenhuollon laskennalliset kustannukset määräytymistekijöittäin vuonna 2014 Määräytymisperuste Laskennalliset kustannukset, euroa %-osuus 0-6-v , v, , v , v ,2 85 v. täyttäneet ,2 Sairastavuus ,4 Sosiaalihuolto, yhteensä ,0 Kunnan terveydenhuollon laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla ikäluokittain perushinnat kunnan asianomaiseen ikäluokkaan kuuluvien asukkaiden määrällä. Näin saatuun summaan lisätään sairastavuuden perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset. Taulukko 7. Terveydenhuollon vuodelle 2014 vahvistetut perushinnat 0 6 vuotiaat 940,05 eur./asukas 7 64 vuotiaat 1 018,36 eur./asukas vuotiaat 2 398,41 eur./asukas vuotiaat 4 622,50 eur./asukas 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat 8 701,40 eur./asukas Sairastavuuskerroin Sairastavuuden perusteella määräytyvät kustannukset lasketaan kertomalla erikseen asukasta kohden määritelty sairastavuuden perushinta, kunnan asukasluvulla ja sairastavuuskertoimella. Sairastavuuden perushinta on 437,69 euroa asukasta kohti vuonna Sairastavuuskerroin lasketaan (20 ) työkyvyttömyyseläkkeellä olevien alle 55- vuotiaiden ikä- ja sukupuolivakioidun lukumäärän perusteella. Jos kunnan alle 55- vuotiaiden ikä- ja sukupuolivakioitu työkyvyttömyyseläkeläisten määrä suhteessa vuotiaisiin asukkaisiin on sama kuin koko maassa, kerroin on yksi. Jos kunnassa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja

25 17 vuotiaiden lukumäärän suhde ylittää koko maan keskiarvon, korotetaan kerrointa, ja jos suhde alittaa koko maan keskiarvon, alennetaan kerrointa siten, että kerroin vastaa kunnan ja koko maan eroa. Kerrointa määriteltäessä käytetään neljä vuotta ennen toimintavuotta alkavan kolmivuotisjakson työkyvyttömyystietoja. Tiedot työkyvyttömyyseläkeläisten määrästä määräytyvät Eläketurvakeskuksen tilastoista. Suhdeluvun laskemista varten tarvittava ikä- ja sukupuoliryhmittäinen väestötieto määräytyvät Tilastokeskuksen väestötilastoista Sosiaali- ja terveydenhuollon syrjäisyyskerroin Sosiaali- ja terveydenhuollossa käytettävä syrjäisyyskerroin määritellään samojen syrjäisyyslukujen perusteella, joita käytetään kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 8 :n tarkoittaman yleisen osan syrjäisyyskorotuksen perusteina. Valtioneuvosto päättää asetuksella kuntien syrjäisyysluvun viiden vuoden välein. Syrjäisyyslukuihin perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon syrjäisyyskertoimet on säädetty kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 15 :ssä seuraavasti: Taulukko 8. Sosiaali- ja terveydenhuollon syrjäisyyskerroin Syrjäisyysluku Syrjäisyyskerroin 0,50 0,99 1,05 1,00 1,49 1,08 vähintään 1,50 1,17 Jos saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) 9 :n 1 momentissa tarkoitetun saaristokunnan asukkaista vähintään puolet asui toimintavuotta edeltävän vuoden alussa ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, on tällaisen kunnan syrjäisyyskerroin 1,10. Jos kunta olisi kuitenkin oikeutettu korkeampaan syrjäisyyskertoimeen muilla perusteilla, kunnan syrjäisyyskerroin määritellään sen mukaan, kumpi niistä on sille edullisempi. 2.5 Esi- ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet Kunnan esi- ja perusopetuksen laskennallisten kustannusten pohjana on esi- ja perusopetuksen perushinta. Laskennalliset kustannukset muodostuvat ikäluokan perusteella määräytyvistä laskennallisista kustannuksista, jota korotetaan kuuden määräytymistekijän perusteella. Viimeksi mainitut kuvaavat kunnan palvelutarvetta tai sellaisia olosuhdetekijöitä, jotka vaikuttavat palvelujen järjestämiskustannuksiin. Esi- ja perusopetuksen laskennallisten kustannusten korotustekijöitä ovat asukastiheys, vuotiaiden osuus kunnan asukasmäärästä, kaksikielisyys, ruotsinkielisyys, vieraskielisyys ja saaristoisuus. Kunnan lopulliset esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset muodostuvat laskemalla yhteen esi- ja perusopetuksen ikäluokan perusteella määräytyvä laskennallinen kustannus ja korotustekijöiden perusteella laskettu laskennallinen kustannus.

26 18 Taulukko 9. Esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset vuonna 2014 Määräytymisperuste Laskennalliset kustannukset, euroa %-osuus Ikäluokan perusteella määräytyvä ,4 Korotustekijät ,6 Esi- ja perusopetus, yhteensä , Esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset Kunnan esi- ja perusopetuksessa laskennalliset kustannukset määräytyvät vuotiaiden määrän perusteella. Vuodelle 2014 esi- ja perusopetuksen perushinta on 7 632,29 euroa. Lain 22 :n mukaan kunnan esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla esi- ja perusopetuksen perushinta luvulla 0,77, lisäämällä tuloon esi- ja perusopetuksen perushintaan tehtävät korotukset ja kertomalla näin saatu euromäärä kunnan 6 15-vuotiaiden määrällä. Kunnan 6-vuotiaiden määrä otetaan huomioon kertomalla perushinta luvulla 0,91. Esi- ja perusopetuksen perushintaan tehtävät korotukset lasketaan erikseen kunnan asukastiheyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden sekä vuotiaiden, ruotsinkielisten 6-15-vuotiaiden ja vieraskielisten 6 15-vuotiaiden asukkaiden osuuden perusteella. Asukastiheyskorotus Kunnan asukastiheyden ollessa alle 40 esija perusopetuksen perushintaa korotetaan kertoimella, joka saadaan luvun 0,1 ja asukastiheyden korotustekijän tulona. Asukastiheyden korotustekijä saadaan luvun 40 luonnollisen logaritmin ja kunnan asukastiheyden luonnollisen logaritmin erotuksena. Toisen asukastiheyttä koskevan säännöksen mukaan kunnille, joiden asukastiheys on alle 4, esi- ja perusopetuksen perushintaa korotetaan kertoimella, joka saadaan asukastiheyden korotustekijän ja luvun 0,017 tulona. Jos kunnan asukastiheys on yli 3 mutta alle 4, edellä saatu tulo kerrotaan luvun 4 ja kunnan asukastiheyden erotuksella. Muut korotustekijät Esi- ja perusopetuksen perushintaa korotetaan lisäksi euromäärällä, joka saadaan kertomalla perushinta seuraavien korotusten summalla: - kaksikielisen kunnan osalta luvulla 0,04; - kunnalle, joissa vähintään puolet asukkaista asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, luvulla 0,25 sekä muille saaristokunnille luvulla 0,06; vuotiaiden osuuden perusteella kertoimella, joka saadaan jakamalla kunnan vuotiaiden määrä kunnan vuotiaiden määrällä ja kertomalla osamäärä luvulla 0,30; - ruotsinkielisyyden osalta kertoimella, joka saadaan jakamalla ruotsinkielisten vuotiaiden asukkaiden määrä kunnan vuotiaiden määrällä ja kertomalla osamäärä luvulla 0,12; sekä - kunnan vieraskielisyyden osalta kertoimella, joka saadaan jakamalla vieraskielisten 6 15-vuotiaiden asukkaiden määrä kunnan 6 15-vuotiaiden määrällä ja kertomalla osamäärä luvulla 0,2.

27 19 Taulukko 10. Esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset määräytymistekijöittäin vuonna 2014 Määräytymisperuste Laskennalliset kustannukset, euroa %-osuus Ikäluokat ,4 Asukastiheys , vuotiaat ,7 Kaksikielisyys ,3 Saaristo ,04 Ruotsinkielisyys ,7 Vieraskielisyys ,1 Esi- ja perusopetus, yhteensä , Yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset Lain 23 :n mukaan yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset perustuvat yleisten kirjastojen perushintaan ja asutusrakenteeseen liittyviin korotuksiin. Kunnan yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla kunnan asukasmäärä yleisten kirjastojen perushinnalla. Vuonna 2014 vahvistettu perushinta oli 63,12 euroa. Saaristokunnille ja kunnille, joiden asukastiheys on enintään kaksi, perushintaa korotetaan 20 prosentilla. Kunnille, joiden asukastiheys on yli kaksi mutta enintään viisi, perushintaa korotetaan 10 prosentilla Taiteen perusopetuksen määräytymisperusteet Taiteen perusopetuksesta annetun lain 11 :n mukaan ainoastaan sellainen kunta, joka järjestää taiteen perusopetusta, saa valtionosuutta kunnan asukasmäärän mukaan. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 24 :n mukaan taiteen perusopetuksen määräytymisperusteet lasketaan kertomalla taiteen perusopetuksen perushinta kunnan asukasmäärällä. Vuonna 2014 perushinta oli 1,40 euroa Yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet Yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet lasketaan 25 :n mukaan kertomalla yleisen kulttuuritoimen perushinta kunnan asukasmäärällä. Yleisen kulttuuritoimen perushinta säädetään valtioneuvoston asetuksella valtion talousarvion rajoissa. Vuonna 2014 yleisen kulttuuritoimen perushinta oli 3,50 euroa. 2.6 Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat on sidottu valtionosuuden yleisen osan perushintaan. Lisäosat rahoitetaan vähentämällä vastaava euromäärä asukasta kohden samansuuruisena kaikilta kunnilta. Näitä lisäosia saavia kuntia on vuonna 2014 kaikkiaan 31. Osa kunnista on oikeutettu kahteen lisäosaan.

28 20 Taulukko 11. Lisäosien määrä ja lisäosia saavat kunnat Milj. euroa Kuntia Erityisen harvan asutuksen lisäosa 26,5 23 Saaristokunnan lisäosa 5,0 8 Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa 3,5 4 Erityisen harvan asutuksen lisäosa Erityisen harvan asutuksen lisäosa on lain 26 :ssä porrastettu kunnan asukastiheyden perusteella. Se määräytyy yleisen osan perushinnan perusteella ja lisäosa lasketaan kunnalle muiden valtionosuuksien määräytymisperusteiden lisäksi. Lisäosan euromäärä lasketaan kertomalla 6 :n 1 momentissa tarkoitetun yleisen osan perushinnan ja kunnan asukasmäärän tulo kunnan asukastiheyden perusteella määräytyvällä kertoimella seuraavasti: Asukastiheys Kerroin alle 0, ,50 1, ,50 1,99 7 Vuoden 2011 lopun asukasmäärän ja kunnan maapinta-alan perusteella laskettu asukastiheys oli alle 0,5 seuraavissa kunnissa: Savukoski, Enontekiö, Utsjoki ja Inari. Seuraavien kuntien asukastiheys oli vähintään 0,5 mutta alle 1,50: Pelkosenniemi, Kittilä, Salla, Sodankylä, Muonio, Ranua, Puolanka, Posio. Kolari, Pudasjärven, Rautavaaran, Suomussalmen, Utajärven, Lestijärven, Ristijärven, Taivalkosken, Lestijärven, Hyrynsalmen ja Kuhmon asukastiheys oli vähintään 1,50 mutta alle 2. Vuonna 2014 erityisen harvan asutuksen lisäosaa maksetaan 26,5 milj. euroa. Saaristokunnan lisäosa Saaristokunnan lisäosa määräytyy yleisen osan perushinnan perusteella ja se lasketaan kunnalle muiden valtionosuuksien määräytymisperusteiden lisäksi. Saaristokunnalle, jonka asukkaista vähintään puolet asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, lisäosa on 5 kertaa yleisen osan perushinta kerrottuna asukasmäärällä. Muille saaristokunnille lisäosa on 4 kertaa yleisen osan perushinta kerrottuna asukasmäärällä. Vuonna 2014 saaristokunnan lisäosaa saa 8 kuntaa yhteensä 5,0milj. euroa: Hailuoto, Maalahti, Enonkoski, Puumala, Sulkava, Kustavi, Kemiönsaari ja Länsi-Turunmaa. Ainoastaan Hailuodon kunnalle lisäosa lasketaan kertoimella 5. Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa Saamelaisten kotiseutualueen kunnille, eli Utsjoen, Enontekiön, Inarin ja Sodankylän kunnille, myönnetään saamenkielisten osuuden perusteella erityistä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosaa. Tämä lisäosa lasketaan kunnalle muiden valtionosuuksien

29 21 määräytymisperusteiden, erityisen harvan asutuksen ja saaristokunnan lisäosan lisäksi. Tämän lisäosan euromäärä saadaan kertomalla kunkin kunnan erityisen harvan asutuksen lisäosa saamenkielisten osuutta väestöstä osoittavalla kertoimella. Saamenkielisten osuuden perusteella kunnat porrastetaan neljään luokkaan, joilla on eri kertoimet. Lain 4 :n määritelmän mukaan saamenkielisellä tarkoitettaan henkilöä, joka on ilmoittanut väestötietojärjestelmään äidinkielekseen saamen kielen. Jos saamelaisten osuus on yli 30 prosenttia kunnan asukkaista, kerroin on 2,3. Tällaisia kuntia on vain Utsjoki, jossa vuoden 2007 lopussa saamenkielisiä oli 45,92 prosenttia väestöstä. Jos saamenkielisten osuus on 7 30 prosenttia, kerroin on 1,2. Kyseinen säännös koskee Enontekiön kuntaa. Jos saamenkielisten osuus väestöstä on vähintään 3 prosenttia mutta alle seitsemän prosenttia, kuten Inarin kunnassa, kerroin on 0,3. Jos saamenkielisten osuus on alle 3 prosenttia mutta yli 0,5 prosenttia, kerroin on 0,2. Säännös koskee Sodankylän kuntaa. Vuonna 2014 tätä lisää maksetaan 4 kunnalle yhteensä 3,5 milj. euroa Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus Kuntien verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella tasataan kuntien tulopohjassa olevia eroja, jotta turvattaisiin kaikille kunnille taloudelliset edellytykset järjestää asukkailleen yhdenvertaiset peruspalvelut kohtuullisella kunnallisverorasituksella ja maksutasolla. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 29 :n mukaisessa verotuloihin perustuvassa valtionosuuksien tasausjärjestelmässä jokaiselle kunnalle turvataan asukasta kohden laskennallinen verotulo, joka on 91,86 prosenttia maan keskimääräisestä verotulosta asukasta kohden (tasausraja). Laskennallisen verotulon euromäärä asukasta kohden saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasmäärällä. Kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa otetaan huomioon kunnallisvero ja kunnan osuus yhteisöveron tuotosta. Kiinteistöveroa ei ole vuodesta 2012 alkaen otettu huomioon tasausrajaa laskettaessa. Mainitut tasauslisät ja -vähennykset otetaan huomioon maksettaessa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaisia valtionosuuksia. Tasauslisiä ja -vähennyksiä ei kohdisteta opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaisiin valtionosuuksiin eikä opetusja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonaloilla myönnettäviin valtionavustuksiin. Kunnat, joiden asukasta kohden laskettu verotulo alittaa mainitun tasausrajan, saavat valtionosuuteen tasauslisää tasausrajan ja kunnan asukasta kohden lasketun verotulon erotuksen mukaisen määrän. Kunnan valtionosuuteen tehdään puolestaan tasausvähennys, jos kunnan asukasta kohden lasketut verotulot ylittävät tasausrajan. Tasausvähennys on 37 prosenttia kunnan asukasta kohden lasketun laskennallisen verotulon ja tasausrajan erotuksesta. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauslaskelmassa tasauslisien ja tasausvähennysten yhteissumma koko maan tasolla ei ole samansuuruinen. Tämän vuoksi, jos kunnille yhteensä maksettavat tasauslisät ovat suuremmat kuin kuntien valtionosuuksiin tehtävät tasausvähennykset, vähennetään kuntien valtionosuudesta tätä erotusta vastaava euromäärä. Jos taas kuntien valtionosuuteen yhteensä tehtävät tasausvähennykset ovat suuremmat kuin kunnille maksettavat tasauslisät, lisätään kuntien valtionosuuteen vastaavasti tätä erotusta vastaava määrä. Näillä perusteilla tehtävä valtionosuuden vähennys tai lisäys on kaikissa kunnissa asukasta kohti yhtä suuri. Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus tapahtuu puhtaasti kuntien välisenä ja on valtio-kuntasuhteessa kustannusneutraali. Pykälän 4 momentissa säädetään tasauslisien ja tasausvähennysten erotuksen laskennasta silloin, kun kunnat yhdistyvät varainhoitovuonna ja niille maksetaan kuntajakolain (1196/1997) mukaista korvausta valtionosuuksien vähentymisestä. Sen mukaan kuntien varainhoitovuoden alussa tapahtuvasta yhdistymisestä johtuvia korvauksia valtionosuuden vähennyksistä ei oteta huomioon laskettaessa edellä sanottua tasauslisien ja tasausvähennysten erotusta kuntien valtionosuuden kokonaismitoituksessa. Säännöksen tarkoitus on poistaa kuntajaon muutoksien

30 22 vaikutus laskettaessa verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasauksen tasauslisien ja tasausvähennysten erotusta. Kuntajakolain mukaan kuntien yhdistymisen perusteella toteutuva valtionosuuksien vähennys kompensoidaan yhdistyville kunnille täysimääräisesti viiden vuoden aikana. Tämä tulee ottaa huomioon laskettaessa verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen vuosittaista muutosta. Muutoin sama muutos huomioitaisiin uudelleen laskettaessa verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta. Vertailulaskelmassa varainhoitovuoden tasaus lasketaan edellisen vuoden kuntajaon mukaisesti, mutta perusteena ovat varainhoitovuoden tasauksen pohjana olevat verotiedot. Taulukko 12. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus vuosina (sisältäen kuntaliitostapaukset), euroa Tasausvähennykset Tasauslisät Tasaus, netto Harkinnanvarainen valtionosuuden korotus Kunnan valtionosuutta voidaan 30 :n mukaan korottaa hakemuksesta harkinnanvaraisesti valtion talousarvion rajoissa, jos kunta ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten kunnallistaloudellisten vaikeuksien vuoksi on lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarpeeseen vaikuttavina seikkoina otetaan huomioon myös paikalliset erityisolosuhteet. Valtionosuuden korotuksen myöntämisen ehtona on, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasapainottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Suunnitelma tulee liittää valtionosuuden korotusta koskevaan hakemukseen. Valtionosuuden korotuksen myöntämiselle ja käytölle voidaan asettaa myös muita kunnan talouteen liittyviä ehtoja. Valtionosuuden korotus voidaan seuraavina vuosina jättää myöntämättä tai se voidaan myöntää alennettuna, jos suunnitelmaa tai asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Valtiovarainministeriö on asettanut korotuksen myöntämiselle ja käytölle seuraavat ehdot: 1) Jos kunnalle on asetettu kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 a :ssä tarkoitettu arviointiryhmä, kunta toteuttaa arviointiryhmän esityksen mukaiset toimenpiteet palveluiden edellytysten turvaamiseksi. 2) Korotus ei aiheuta vastaavan suuruista kunnan omassa päätäntävallassa olevien käyttö- tai investointimenojen lisäystä. 3) Korotus on tarkoitettu varautumiseen niihin talouden tervehdyttämistarpeisiin, jotka ovat syntyneet kunnan talouden aikaisemman kehityksen johdosta. Tällaisia tarpeita ovat varautuminen velanhoitokustannuksiin, alijäämien kattamiseen ja tiedossa oleviin tuloperusteiden jo tapahtuneisiin muutoksiin. Lisäksi valtiovarainministeriö on viime vuosina linjannut, että korotusta voi saada enintään kolmena vuotena peräkkäin. Tästä on poikettu vain erityisen painavasta syystä. Tällaisena on pidetty pääasiassa talouden poikkeuksellisen heikkoa tilannetta, johon kunnalla ei ole ollut mahdollisuutta itse vaikuttaa. Kunnat ovat harkinnanvaraista korotusta koskevissa hakemuksissaan perustelleet sen tarvetta muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti erikoissairaanhoidon, suurella kasvulla, verotulojen vähäisyydellä ja niiden alenemisella, välttämättömillä korjausinvestoinneilla (esimerkiksi home- ja kosteusongelmien vuoksi), valtionosuusjärjestelmän kohdentumisongelmilla, epäedullisella väestörakenteella ja väestön määrän suurella muutoksella.

31 23 Korotusta myönnettäessä on kunnan kokonaistaloudellista tilaa arvioitu kuntien tilinpäätöstietojen perusteella. Yhtenäisten tilinpäätöstietojen käyttämisellä korotuksen pääasiallisena tarveharkinnan tietolähteenä varmistetaan kuntien mahdollisimman tasapuolinen käsittely. Korotuksen tarveharkinnassa huomioidaan tilinpäätöstietojen lisäksi kuntien hakemusten yhteydessä toimittama aineisto sekä muut paikalliset erityisolosuhteet. Paikallisten erityisolosuhteiden ja kuluvan vuoden talouteen vaikuttavien tekijöiden huomioimista korotuksen tarveharkinnassa on käytetty, kun erityisperuste on todennettavissa taloudellisilla tunnusluvuilla. Viime vuosina erityisolosuhteiksi on katsottu muun muassa merkittävät valtionosuusmuutokset sekä muutokset kuntien veropohjassa, esimerkiksi äkillisten työpaikkamenetysten seurauksena. Harkinnanvaraisella korotuksella pystytään reagoimaan verotulojen laskuun verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta nopeammin, koska tasauksessa on kahden vuoden viive. Vuoden 2014 talousarvioon on varattu 20 miljoonaa euroa harkinnanvaraisiin korotuksiin. Vuonna 2013 harkinnanvaraisia korotuksia myönnettiin 20 miljoonaa euroa ja korotusta sai 29 kuntaa. Maakunnittain tarkasteltuna edellä mainituista 29 kunnasta lukumääräisesti eniten saajia oli Varsinais- Suomessa (4), Etelä-Pohjanmaalla (4), Pirkanmaalla (3), Keski-Pohjanmaalla (3), Pohjois-Pohjanmaalla (3). Kanta-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Pohjanmaalla ja Kainuussa ei yksikään hakenut korotusta. Harkinnanvaraiset valtionosuuden korotukset ovat kohdistuneet pääasiassa asukasluvultaan pieniin sekä syrjäisiin kuntiin. Vuosina yhteensä vain 10 kuntaa on saanut harkinnanvaraista korotusta vähintään kuusi kertaa. Nämä kunnat ovat kaikki alle asukkaan kuntia. Kaikkiaan 156 kuntaa 304:stä eli enemmistö kunnista ei ole saanut kertaakaan avustusta vuosina Myönnettyjen harkinnanvaraisten valtionosuuden korotusten yhteismäärää vähentää kaikille kunnille maksettavaa valtionosuutta, koska harkinnanvaraiselle valtionosuudelle ei ole erillistä määrärahaa, vaan se on osa kunnan peruspalvelujen valtionosuusmäärärahaa. Vähennys kohdistetaan kaikille kunnille asukasta kohden yhtä suurena. Vuonna 2014 vähennys on 0,93 euroa asukasta kohti. 2.9 Muut valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosia koskeva vähennys Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosien perusteella kaikille kunnille maksettavia valtionosuuksia vähennetään 31 :n mukaan näiden lisäosien yhteismäärää vastaavalla euromäärällä vuosittain. Valtionosuuden vähennys on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri. Vuonna 2014 vähennys on 6,48 euroa asukasta kohden. Perusopetuksen aloittamisen johdosta maksettavan rahoituksen vähentäminen Lain 32 :ssä säädetään rahoituksen järjestämisestä uudelle, kulttuuri- ja opetustoimen rahoituslaissa tarkoitetulle yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle toiminnan aloittamiseen. Rahoituksesta säädetään opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 17 :ssä. Tarkoituksena on taata yksityisen opetuksen järjestäjän toiminnan rahoitus aloittamisvuonna ja sitä seuraavana vuonna, jolloin järjestäjä ei ole vielä oikeutettu kotikuntakorvaukseen. Jotta rahoitus olisi neutraali valtio-kuntasuhteessa, vastaava määrä vähennetään kunnille maksettavista valtionosuuksista. Vähennys on asukasta kohden yhtä suuri kaikille kunnille. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa momentilla Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin on vuosittain varattu määrärahaa uusien opetuksen järjestäjien toiminnan aloittamiseen ja vuosiluokkakohtaiseen laajenemiseen. Määrärahan tarve vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka monta perusopetuksen järjestämislupaa valtioneuvosto kyseisenä varainhoitovuonna myöntää ja miten edellisinä vuosina luvan saaneet laajentavat toimintansa lupiensa rajoissa.

32 24 Järjestelmämuutoksen tasaus Vuonna 2010 voimaan tullut valtionosuusjärjestelmän uudistus toteutettiin myös kuntien välillä kustannusneutraalisti. Tämän vuoksi 33 :ssä säädettiin, että kunkin kunnan uuden järjestelmän mukaisia valtionosuuksia sekä esi- ja perusopetuksen kotikuntakorvauksia verrataan valtionosuuksiin, jotka kunta olisi saanut aikaisemmin voimassa olleessa järjestelmässä. Uuden ja vanhan järjestelmän erotus lisätään kunnan valtionosuuteen tai vähennetään kunnan valtionosuudesta ja otetaan pysyvästi huomioon muutoshetken suuruisena euromääränä maksettaessa kuntien valtionosuuksia tulevina vuosina. Tasauksessa ei otettu huomioon erityisen harvan asutuksen, saaristoisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisen väestön osuuden perusteella maksettavia valtionosuuden lisäosia eikä kunnille myönnettäviä harkinnanvaraisia valtionosuuden korotuksia. Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen huomioon ottaminen valtionosuudessa Vuonna 2010 voimaan tulleen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 34 :ssä otetaan huomioon vuoden 2006 alusta toteutettu työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusuudistus. Pykälä turvaa sanotun rahoitusuudistuksen kustannusneutraalisuuden toteutumisen kaikille kunnille niin, että uudistuksen kuntakohtaiset vaikutukset korvataan joko lisäämällä tai vähentämällä niiden valtionosuutta. Kompensaatiota koskevat laskelmat on tehty vuoden 2005 kustannustasossa niillä tiedoilla, jotka olivat työmarkkinatukea ja valtionosuutta koskevien päätösten perusteena vuonna Kompensaatiota laskettaessa verrataan työmarkkinatuen ja toimeentulotuen uudesta rahoitusmallista kunnalle aiheutuvaa nettomenoa kunnalle perustoimeentulotuesta vuonna 2003 laskennallisesti aiheutuneisiin nettomenoihin valtionosuuden jälkeen lisättynä sillä valtionosuuden lisäyksellä, joka kunnalle olisi mainittuna vuonna tullut, jos verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen tasausraja olisi silloin ollut 90 prosentin sijasta 91 prosenttia ja kunnan valtionosuus sosiaali- ja terveydenhuoltoon olisi ollut 0,56 prosenttiyksikköä tuolloin voimassa ollutta valtionosuusprosenttia korkeampi. Kuntakohtaista kompensaatiota laskettaessa kunnalle perustoimeentulotuesta aiheutuneena menona pidetään menoa, joka on 90 prosenttia kunnalle toimeentulotuesta aiheutuneista kokonaismenoista vuonna Veroperustemuutosten huomioon ottaminen valtionosuudessa Kuntien verotuloja vähentäviä veroperusteiden muutoksia on toteutettu muuttamalla kuntien veropohjaa sekä lisäämällä ja korottamalla kunnallisverotukseen kohdistuvia verovähennyksiä. Näiden toimenpiteiden kunnille aiheuttamia menetyksiä on korvattu kunnille eri vuosina eri tavoin. Ansiotulojen verotusta on kevennetty sekä valtion tuloveroasteikon ja valtionverotuksen vähennysten muutoksin että lisäämällä ja korottamalla kunnallisverotuksen vähennyksiä. Alhaisilla tulotasoilla veronkevennykset on mahdollista toteuttaa vain kunnallisverotuksessa, koska valtionverotus ei koske pienimpiä tuloryhmiä. Kunnallisverotuksessa taloudelliselta merkitykseltään suurimmat muutokset ovat kohdistuneet ansio- ja eläketulovähennyksiin. Hallitusohjelmien linjausten mukaisesti vähennykset kuntien veropohjassa tai verotulokertymässä on korvattu kunnille täysimääräisesti vuodesta 2003 alkaen. Vuosina veromenetyksiä kompensoitiin valtionosuusjärjestelmässä pääasiallisesti nostamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia. Kuntakohtaisesti valtionosuuksien korotus oli asukaskohtaisesti tasasuuruinen. Vuoden 2010 valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa päädyttiin jatkamaan veroperustemuutosten kompensointia kunnille osana valtionosuusjärjestelmää, koska vaihtoehtoisia menetelmiä korvata veroperustemuutoksista aiheutuvat kuntien verotulomenetykset tai lisäykset suoraan verojärjestelmän sisällä ei ole pidetty käyttökelpoisina. Yhteisöverokannan muutoksista aiheutuneita verotulomuutoksia on korvattu kunnille myös korottamalla kuntien jako-osuutta yhteisöveron tuotosta. Näin meneteltiin vuoden 2005 alusta. Toisaalta kunnille on maksettu määräaikaista korotettua yhteisöveron jako-

33 25 osuutta vuoden 2008 taloudellisesta taantumasta lähtien. Vuosina veromenetykset on kompensoitu kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 35 :n mukaisesti kunnan peruspalvelujen valtionosuutta korottamalla. Valtionosuuden korotus ei kuitenkaan kuntakohtaisesti vastaa kunnille aiheutuvia verotulojen menetyksiä. Joillakin kunnilla valtionosuuskompensaatio muodostuu verotulojen menetyksiä suuremmaksi, kun taas toisilla verotulojen menetykset voivat olla huomattavastikin valtionosuuksien kautta saatavia kompensaatioita suuremmat. Tämän vuoksi pykälässä säädetään näiden muutoksien kuntien välisestä tasauksesta. Tasaus suoritetaan siten, että minkään kunnan tulot eivät muutu veroperustemuutosten vaikutuksesta. Vastaavasti veroperustemuutosten aiheuttama kunnallisverojen lisäys otetaan lain mukaan huomioon valtionosuuden vähennyksenä. Määräaikaiset valtionosuuden vähennykset ja lisäykset Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 36 :ään on koottu sekä kuntien valtionosuuteen tehtävät määräaikaiset vähennykset että lisäykset. Pykälän luonteesta johtuen sen sisältöä on lain voimassaoloaikana muutettu vuosittain. Valtion ja kuntien yhteisten tietojärjestelmien kehittämiskustannusten rahoittamiseksi valtionosuuteen on tehty vuodesta 2007 lähtien Suomen Kuntaliiton kanssa sovittu euromääräinen vähennys asukasta kohti. Vähennyksen suuruus on vaihdellut. Pykälän nykyisen 1 momentin mukaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään vuosina vuosittain 1,57 euroa asukasta kohden (noin 8,5 miljoonaa euroa) valtion ja kuntien informaatioteknologian kehittämishankkeiden rahoittamiseksi. KuntaIT on käyttänyt määrärahan muun muassa kuntien informaatioteknologiaan kohdennettuihin, kuntien tietovarantojen hyväksikäytön edellytyksiä parantaviin kehittämishankkeisiin sekä tietoteknisten palveluiden järjestämiseen. Kuntien valtionosuudesta on vähennetty asukaskohtaisesti samansuuruisin euromäärin myös kuntien osuus viranomaisverkon rahoittamisesta. Hanke on päättynyt, eikä valtionosuuksia ole käytetty tähän tarkoitukseen vuoden 2010 jälkeen. Pykälän 3 ja 4 momenteissa säädetään valtionosuuden lisäyksistä, jotka perustuvat elatustukilain (580/2008) mukaisiin elatustuen takautumissaataviin ja takaisinperintään elatusvelvollisilta. Elatustukiuudistukseen liittyen kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen on lisätty vuosina kaksi kolmasosaa siitä määrästä, jonka Kansaneläkelaitos saa perittyä kunnan elatustuen takaisinperintänä. Elatustuen toimeenpano siirtyi Kansaneläkelaitokselle huhtikuussa 2009, jonka jälkeen se on huolehtinut elatustuen maksamisesta ja elatusavun perimisestä elatusvelvollisilta. Elatustukilain mukaan Kansaneläkelaitoksen maksaessa elatustukea elatusavun maksamisen laiminlyönnin takia, sille siirtyy oikeus (takautumissaatava) elatusapuun siltä osin kuin se vastaa maksettua elatustukea. Koska suurin osa takautumissaatavista koski ennen tehtävän Kansaneläkelaitokselle siirtymistä syntyneitä saatavia, elatustukilain 44 :n mukaan kunnille korvattiin tästä aiheutuneita menetyksiä vuosittain viiden vuoden ajan. Samoin vuosina kunnille korvattiin kaksi kolmasosaa määrästä, jonka Kansaneläkelaitos on perinyt takaisinperintänä elatusvelvollisilta. Lisäksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta on vähennetty 0,19 euroa asukasta kohden vuonna 2010 julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain (223/2007) tarkoittaman yhteispalvelun rahoittamiseksi. Vuonna 2013 kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennettiin 0,37 euroa asukasta kohden kuntien yhdistymiseen liittyvien esiselvitysten ja metropolialuealuetta koskevien esiselvitysten rahoittamiseksi. Uusia kohteita, joiden rahoittamiseksi kuntien valtionosuuksia vähennetään vuonna 2014, ovat kuntien pelastustoimen ja ensihoidon tietojärjestelmän yhdistäminen turvallisuusverkkoon (0,28 euroa/asukas), opiskelijavalintajärjestelmä (0,53 euroa/asukas) ja lääkintä- ja lääkärihelikopteritoiminta (4,10 euroa/asukas).

34 Jäteveron tuottoa vastaava valtionosuuden lisäys Vuoden 2014 alusta kuntien peruspalvelujen valtionosuuslakiin lisättiin uusi 35 a. Sen mukaan kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen lisätään jäteveron tuottoa vastaava euromäärä, joka on tällä hetkellä 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä lisäys maksetaan kaikille kunnille samansuuruisena 12,97 euroa asukasta kohden Kotikuntakorvaus Kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuus Koska esi- ja perusopetuksen valtionosuudet maksetaan kunnille kunkin kunnan oppilasikäluokan perusteella, lain 37 :ssä säädetään esi- ja perusopetuksen järjestäjän oikeudesta saada kotikuntakorvaus oppilaan kotikunnalta silloin, kun oppilas saa opetusta muualla kuin omassa kunnassaan (toisen kunnan, kuntayhtymän, valtion tai yksityisen ylläpitämässä peruskoulussa). Kotikuntakorvausoikeus määräytyy sen mukaan, missä oppilas saa esi- ja perusopetusta varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopussa. Kotikuntakorvausjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden oppilaitoksen valintaan. Jos opetuksen järjestäjän toiminta siirtyy varainhoitovuonna toiselle opetuksen järjestäjälle, uudella opetuksen järjestäjällä on oikeus saada kotikuntakorvaus samoin perustein kuin sillä, jonka toimintaa opetuksen järjestäjä tosiasiallisesti jatkaa. Kotikuntakorvaukset otetaan huomioon valtionosuuksien maksamisen yhteydessä keskitetysti. Kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien tulee tämän vuoksi toimittaa valtiovarainministeriölle tiedot kotikuntakorvaukseen oikeuttavien oppilaiden määrästä, iästä sekä kotikunnista. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus maksaa kotikuntakorvaukset kunnille ja muille opetuksen järjestäjille valtionosuuksien maksamisen yhteydessä. Kotikuntakorvauksen määräytyminen Kotikuntakorvaus määräytyy kunnan esi- ja perusopetuksen laskennallisten kustannusten perusteella erikseen 6-, ja vuotiaille. Kotikuntakorvauksen perusosa lasketaan jakamalla kunnan esi- ja perusopetuksen laskennalliset kustannukset kunnan painotetulla 6 15-vuotiaiden määrällä. Kunnan painotettu 6 15-vuotiaiden määrä saadaan kertomalla kunnan 6-vuotiaiden määrä luvulla 0,91, 7 12-vuotiaiden määrä luvulla 1,0, vuotiaiden määrä luvulla 1,35 ja laskemalla näin saadut tulot yhteen. Oppilaan iän mukainen kotikuntakorvaus saadaan kertomalla kotikuntakorvauksen perusosa seuraavasti: Ikä Kerroin 6-vuotias 0, vuotias 1, vuotias 1,35 Opetuksen järjestäjien kotikuntakorvaus on porrastettu. Perusopetuksen järjestäjän kotikuntakorvauksen suuruus määräytyy oppilaan kotikunnan laskennallisten kustannusten perusteella. Jos yksityinen opetuksen järjestäjä on saanut opetuksen järjestämisluvan heinäkuun 31 päivän 1998 jälkeen, opetuksen järjestäjän kotikuntakorvaus on 90 prosenttia edellä tarkoitetusta kotikuntakorvauksesta. Vähennys perustuu siihen, että kunnalla on perusopetuslain mukaan yksityistä opetuksen järjestäjää laajempi vastuu perusopetuksen järjestämisestä muun muassa siten, että kunnilla on oltava valmius osoittaa koulupaikka jokaiselle sen alueella olevalle oppivelvolliselle. Jotta kotikuntakorvaus olisi kuntien tiedossa, valtiovarainministeriö päättää kunkin kunnan kotikuntakorvauksen perusosan euromäärästä varainhoitovuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä.

35 27 Pykälässä säädetty kotikuntakorvauksen määräytymistapa tai maksuvelvollisuus ei ole kuitenkaan pakottava säännös. Kunnat voivat sopia keskenään tai muun opetuksen järjestäjän kanssa kotikuntakorvauksesta toisin kuin 37 :ssä säädetään. Kotikuntaa vailla olevan kotikuntakorvaus Lain 39 :n mukaan valtio on velvollinen suorittamaan opetuksen järjestäjälle kotikuntakorvauksen, jos oppilaalla ei ole kotikuntaa Suomessa. Kotikuntakorvauksen peruste määräytyy sen kunnan mukaan, jossa opetuksen järjestäjän opetus pääasiassa järjestetään. Yksityiselle koulutuksen järjestäjälle, jolle on määrätty erityiseksi koulutustehtäväksi järjestää perusopetusta muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, kotikuntakorvaus niistä oppilaista, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa, on 57 prosenttia 1 momentissa tarkoitetusta kotikuntakorvauksesta. Kotikuntakorvaus oppilaan kotikunnan ollessa Ahvenanmaan maakunnassa Jos oppilaalla on kotikunta Ahvenmaan maakunnassa sijaitsevassa kunnassa, kotikuntakorvauksen maksaa 40 :n mukaan valtio. Kotikuntakorvauksen peruste määräytyy sen kunnan mukaan, jossa opetuksen järjestäjän opetus pääasiassa järjestetään. Säännös vastaa Ahvenmaan maakunnan ja opetus- ja kulttuuriministeriön tekemää sopimusta. Sairaalaopetuksen, koulukotiopetuksen ja lastensuojelun vuoksi sijoitetun oppilaan kotikuntakorvaus. Näissä tapauksissa kotikuntakorvaus määräytyy lain 41 :n mukaan hoitopäivää tai koulun työpäivää kohden laskettujen keskimääräisten todellisten kustannusten perusteella. Keskimääräistä kotikuntakorvausta laskettaessa otetaan huomioon vähennyksenä opetuksen järjestäjän saamat kotikuntakorvaukset sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukainen koulukotikorvaus, lisäopetuksen rahoitus ja pidennetyn oppivelvollisuuden rahoituksen korotus. Koulukotien kotikuntakorvaus ei ole osa lastensuojelun kustannuksia. Näitä kotikuntakorvauksia ei oteta huomioon maksettaessa kotikuntakorvauksia keskitetysti valtiovarainministeriön keräämien tietojen perusteella. Kunnat voivat keskenään tai muun opetuksen järjestäjän kanssa sopia kotikuntakorvauksesta toisin kuin 41 :ssä säädetään Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjako Valtionosuusperusteista säätäminen Valtionosuustehtävien perushinnoista säädetään 54 :n mukaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Perushintaa säädettäessä otetaan huomioon valtionosuustehtävien laadussa ja laajuudessa tapahtuneet muutokset, kustannustason muutokset, varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden toteutuneen kustannustason arvioidun muutoksen mahdollinen korjaus sekä mahdollisen kustannustenjaon tarkistuksen vaikutukset. Pykälässä tarkoitetut perushinnat ovat: 1) yleisen osan perushinta; 2) sosiaalihuollon ikäluokkapohjaiset perushinnat; 3) työttömyyskertoimen perushinta; 4) työttömien määrän perushinta; 5) lastensuojelun perushinta; 6) vammaisia koskeva perushinta; 7) terveydenhuollon ikäluokkapohjaiset perushinnat; 8) sairastavuuden perushinta; 9) esi- ja perusopetuksen perushinta; 10) yleisten kirjastojen perushinta; 11) taiteen perusopetuksen perushinta; sekä 12) yleisen kulttuuritoimen perushinta. Samassa asetuksessa taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen perushinta säädetään valtion talousarvion rajoissa. Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus Sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen, kirjaston, taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen tehtävillä on sama yhteinen valtionosuusprosentti, josta säädetään 55 :ssä. Valtionosuusprosenttia muutetaan kustannustenjaon tarkistuksen perusteella määrävuosin sekä kuntien tehtävien laadun tai laajuuden muutoksen perusteella.

36 28 Vuosina valtionosuusprosenttia on päätetty alentaa myös valtiontalouden tasapainotussyistä. Vuonna 2014 valtionosuusprosentti on 29,57 ja kuntien omarahoitusosuus 70,43 prosenttia. Laissa säädetty valtionosuusprosentti kuvaa valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa koko maan tasolla, eikä yksittäisten kuntien saamaa valtionosuutta. Laissa on kaksi poikkeusta yllä mainitusta valtionosuusprosentista. Valtionosuusprosentti kunnille vuodesta 2010 lähtien annettavissa uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä on 50 prosenttia. Lisäksi ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetussa laissa tarkoitettujen tehtävien valtionosuusprosentiksi on säädetty 54,3. Kunnan omarahoitusosuus Kunnan omarahoitusosuus on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri. Kunnan omarahoitusosuus asukasta kohden saadaan vähentämällä kaikkien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennallisten kustannusten sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen laskennallisten määräytymisperusteiden yhteismäärästä valtionosuusprosentin mukainen osuus ja jakamalla näin saatu euromäärä maan asukasmäärällä. Vuonna 2014 kuntien omarahoitusosuus on 3 282,60 euroa asukasta kohti. Valtionosuustehtävän ja kustannustentason muutos Vuosittain peruspalvelujen valtionosuuksien perushinnoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Perushintojen määräytymisessä otetaan 57 :n mukaisesti huomioon valtionosuustehtävien laadun ja laajuuden muutokset ja uudet valtionosuustehtävät, jos ne aiheutuvat valtionosuustehtävää koskevasta laista tai asetuksesta sekä lakiin tai asetukseen perustuvasta viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta. Perushintoja tarkistetaan vuosittain hintaindeksillä, josta säädetään erikseen tarkemmin asetuksella. Hintaindeksi perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen käyttömenoilla painotettuun kustannustason muutokseen. Tilastokeskus laskee hintaindeksin asetuksessa säädetyllä tavalla. Kustannustenjaon tarkistaminen Valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistetaan 58 :n mukaisesti ensinnäkin laskennallisten kustannusten ja toteutuneiden kustannusten vastaavuus. Jos laskennalliset kustannukset eroavat toteutuneista kustannuksista, perushinnat ja rahoitus tarkistetaan toteutuneiden kustannusten mukaisiksi ja valtionosuusprosentti määritetään kokonaisarvioinnin pohjalta. Kustannustenjaon tarkistus suoritetaan joka neljäs vuosi. Kustannustenjaon tarkistusmenettely koostuu kahdesta osasta: peruspalvelujen valtionosuuden perusteena olevien laskennallisten kustannusten ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain esi- ja perusopetuksen järjestämiseen liittyvän rahoituksen tarkistamisesta sekä valtionosuusprosentista säätämisestä. Laskennalliset kustannukset sekä rahoitus tarkistetaan vastaamaan toteutuneita kustannuksia sekä valtionosuusprosentti määritetään kokonaisarvioinnin perusteella. Kustannustenjaon tarkistus koskee sosiaalija terveydenhuollon perushintoja, esi- ja perusopetuksen perushintaa sekä yleisten kirjastojen perushintaa. Lisäksi tarkistus koskee opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisen lisäopetuksen, pidennetyn oppivelvollisuuden, sisäoppilaitosmuotoisen ja koulukodissa järjestettävän perusopetuksen rahoitusta. Valtionosuusprosentin määritys tapahtuu kokonaisarvioinnin pohjalta ja siinä otetaan huomioon useita eri tekijöitä, kuten rahoituksen riittävyys lakisääteisten kunnallisten palveluiden järjestämiseen, määrittelyhetkellä voimassa oleva valtionosuusprosentti, palveluiden kehittämistarpeet, peruspalvelujen kustannuskehitykseen vaikuttaneet tekijät, valtion toimenpiteiden johdosta muuttuneet kuntien kustannukset tai rahoitus, vallitseva valtion ja kuntien taloudellinen tilanne sekä tulevien vuosien näkymät ja haasteet. Edellinen kustannustenjaon tarkistus on suoritettu vuonna 2012.

37 29 Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset Lain 59 :ssä määritetään tarkemmin kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset. Kustannustenjaon tarkistuksessa käytetään perusteena Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien talousja toimintatilastoista saamia sekä opetus- ja kulttuuriministeriön esi- ja perusopetuksesta keräämiä kustannustietoja. Tarkistuksessa käytetään varainhoitovuotta edeltäneen kolmannen vuoden lopullisia tietoja toteutuneista kustannuksista. Kustannustenjaon tarkistus koskee lain 1 :ssä tarkoitettujen valtionosuustehtävien järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia lukuun ottamatta niitä tehtäviä, jotka ovat nykyisinkin kustannustenjaon tarkistuksen ulkopuolella. Kustannustenjaon piiriin kuuluvien valtionosuustehtävien kustannukset ovat 13, 14, 22 ja 23 :ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä esi- ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennallisten kustannusten perusteena olevia kustannuksia. Kustannustenjaon ulkopuolella ovat taiteen perusopetus, kuntien kulttuuritoiminta, aamu- ja iltapäivätoiminta, maahanmuuttajien valmistava opetus, opetustuntimäärään perustuva taiteen perusopetus, kotihoidontuen kunnallinen lisä, perustoimeentulotuen kustannukset sekä osittain terveydenhuollon opetuksen ja tutkimuksen ja kuntouttavan työtoiminnan kustannukset. Kustannustenjaon tarkistus ei koske sellaisia valtionosuusperusteita, joiden pohjana ei ole laskennallisia kustannuksia eli yleistä osaa, taiteen perusopetuksen, yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteita eikä harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosaa. Käyttökustannuksina ei oteta huomioon sellaisia perustamishankkeiden kustannuksia, joiden kokonaiskustannukset ylittävät opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 32 :n perusteella säädetyn tai sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetussa laissa perustamishankkeille säädetyn vähimmäisneuromäärän. Opetustoimen perustamishankkeita koskevan rahoituksen muuttuminen avustuksiksi ei vaikuta siten kustannuspohjaan. Oppilaitosten ja kirjastojen perustamishankkeisiin voidaan myöntää avustuksia hankkeille, joiden kokonaiskustannukset ovat vähintään euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan myöntää avustusta perustamishankkeille, joiden kokonaiskustannukset ovat vähintään euroa. Siltä osin kuin hankkeen kokonaiskustannukset alittavat mainitun euromäärän, kustannukset voidaan ottaa nykyiseen tapaan huomioon käyttökustannuksina. Käyttökustannuksena ei oteta huomioon myöskään maa-alueen hankkimisesta tai vuokraamisesta aiheutuvia kustannuksia, tavaran ja palvelujen hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa, lainojen hoitokustannuksia, korkoja eikä laskennallisia poistoja. Kustannuksia, joihin myönnetään erikseen lakiin tai talousarvioon perustuvaa rahoitusta esimerkiksi avustuksina, ei katsota kustannustenjaon piiriin kuuluviksi käyttökustannuksiksi. Säännöksellä vältetään valtion kaksinkertainen rahoitus samaan tehtävään. Sellainen valtionavustus, joka edellyttää kunnan rahoitusosuutta, otetaan tarkistuksessa huomioon niin, että tehtävää koskevat kustannukset otetaan kokonaan pois kustannustenjaon piiristä. Tällaisia ovat esimerkiksi toiminnan kehittämishankkeet. Muiden harkinnanvaraisten avustuksien myöntämisen lähtökohta on, ettei valtionosuustehtävien käyttökustannuksiin myönnetä avustusta, vaan pysyvää toimintaa rahoitetaan valtionosuusjärjestelmän kautta. Jos toimintaa tuetaan avustuksella esimerkiksi siksi, että näin voidaan kohdentaa rahoitusta tarkemmin, avustus vähennetään nettomääräisenä. Jos avustus on harkinnanvarainen eikä edellytä kunnan osuutta, avustus otetaan huomioon poistamalla se käyttökustannuksista avustuksen suuruisena. Tällaisia ovat muun muassa yksityisille opetuksen järjestäjille myönnettävät harkinnanvaraiset avustukset ja avustukset ryhmäkoon pienentämiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tai muita valtionosuustehtävien asiakasmaksuja, ei oteta huomioon kustannustenjaon tarkistuksessa, vaan käyttökustannukset otetaan huomioon bruttoperiaatteen mukaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon hallintokustannukset ovat kokonaisuudessaan mukana kustannustenjaon tarkistuksessa käyttökustannuksina, mutta opetus- ja kirjastotoimen hallintokustannuksina otetaan huomioon vain rehtoreiden, oppilaitoskohtaisten johtokunti-

38 30 en sekä opetus- ja kirjastotoimesta vastaavan lautakunnan kustannukset 59 :ssä säädetyllä laskumenetelmällä. Käyttökustannukset, joihin myönnetään rahoitusta Euroopan yhteisöjen talousarviosta, saadaan lukea rahoitettaviksi käyttökustannuksiksi siltä osin kuin Euroopan yhteisöjen talousarviosta myönnettävä ja sitä vastaava valtion talousarvion mukainen erillinen kansallinen rahoitus ei niitä kata Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely ja yhteistoiminta-avustus Arviointimenettely ja sen ehdot Alun perin säännös erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelystä sisältyi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 9 :ään. Tämä niin sanottu kriisikuntasäännös siirrettiin sisällöltään muuttumattomana kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 a :ään vuoden 2011 alusta lähtien. Sen mukaan kunnan ja valtion tulee yhdessä selvittää kunnan mahdollisuudet turvata asukkailleen lainsäädännön edellyttämät palvelut sekä ryhtyä toimiin palveluiden edellytysten turvaamiseksi, jos rahoituksen riittävyyttä tai vakavaraisuutta kuvaavat kunnan talouden tunnusluvut ovat olennaisesti ja toistuvasti koko maan vastaavia tunnuslukuja heikommat ja ne ovat kahtena vuonna peräkkäin alittaneet valtioneuvoston asetuksella säädetyt raja-arvot. Selvitys tehdään arviointiryhmässä, jonka jäsenistä yhden nimeää valtiovarainministeriö ja yhden asianomainen kunta. Lisäksi ministeriö nimeää kuntaa kuultuaan arviointiryhmän puheenjohtajaksi mainituista tahoista riippumattoman henkilön. Arviointiryhmä tekee ehdotuksen kunnan asukkaiden palvelujen turvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Kunnanvaltuuston on käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä koskeva päätös ministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Lain mukaan ministeriö tekee arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja kunnanvaltuuston päätösten perusteella ratkaisun kuntajakolaissa tarkoitetun erityisen kuntajakoselvityksen tarpeellisuudesta kuntajaon muuttamiseksi. Vuonna 2013 annetulla kuntarakennelain (1698/2009) 18 3 momentin muutoksella valtioneuvostolle säädettiin lisäksi toimivalta päättää kriisikunnan liittämisestä eräissä tapauksissa vastoin kunnanvaltuuston kantaa. Valtioneuvoston asetuksella (205/2011) kunnan talouden tunnuslukujen eräistä rajaarvoista säädetään kunnan arviointimenettelyn aloittamisesta, jos sen taseen kertynyt alijäämä on vähintään euroa asukasta kohti ja edellisenä vuotena vähintään 500 euroa asukasta kohti. Arviointimenettelyn käynnistämisen vaihtoehtoiset raja-arvot, joista jokaisen tulee täyttyä kahtena peräkkäisenä vuotena, ovat seuraavat: 1) Vuosikate ilman harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta on negatiivinen 2) Lainakanta ylittää maan keskiarvon vähintään 50 prosenttia; 3) Taseessa on kertynyttä alijäämää; 4) Tuloveroprosentti on vähintään 0.5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maan painotettu keskiarvo; 5) Kunnan omavaraisuusaste on alle 50 prosenttia; sekä 6) Kunnan suhteellinen velkaantuneisuus on vähintään 50 prosenttia. Arviointimenettelyä koskevan säännöksen voimaantulon eli vuoden 2007 jälkeen arviointi on tehty yhteensä 30 kunnassa. Rajaarvot on täyttänyt yhteensä 45 kuntaa. Arviointia ei ole kuitenkaan käynnistetty tai se on keskeytetty, mikäli kunta on tehnyt yhdistymispäätöksen. Näitä kuntia on yhteensä 15. Toisaalta yhdistymistä ratkaisuna rajoittaa se, että talousvaikeudet ovat alueellisia ja koskevat yleensä myös arviointimenettelyn kohteena olevan kunnan naapurikuntia. Arviointimenettelyssä palvelujen edellytysten turvaamiseen on tähdätty laatimalla kunnalle arviointiryhmän esityksenä talouden tasapainotusohjelma, johon kunnat ovat valtuuston päätöksellä sitoutuneet. Koska arviointikriteerit täyttävät kunnat ovat erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa, niitä on useissa tapauksissa myös arviointiprosessissa tuettu myöntämällä peruspalvelujen valtionosuuden korotusta. Valtionosuuden korotuksen myöntämisen ehtona on peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaan se, että kunta on hyväksynyt suunnitelman taloutensa tasa-

39 31 painottamiseksi toteutettavista toimenpiteistä. Yhteistoiminta-avustus Yhteistoiminta-avustuksesta on säädetty 67 :ssä määräaikaisena vuosille Tätä avustusta myönnettiin käytännössä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteita tukevaan kuntien väliseen palveluprosessien ja -tuotannon kehittämiseen ja tehostamiseen. Tuettavalta kehittämistoiminnalta edellytettiin, että se on valtakunnan tasolla merkittävää. Yhteistoimintaavustuksena on säädöksen voimassaoloaikana jaettu vuosittain noin miljoona euroa yhteensä 14 hankkeelle. Avustuksia ei ole myönnetty vuoden 2012 jälkeen Pohjoismainen vertailu Yleistä Valtionosuuksien tarkoituksena kaikissa pohjoismaisissa järjestelmissä on turvata se, että kunta pystyy järjestämään asukkailleen samantasoiset palvelut riippumatta esimerkiksi asukkaan tulotasosta tai niistä objektiivisista rakenteellisista tekijöistä, jotka vaikuttavat kunnan kustannuksiin ja joihin kunta ei itse välttämättä voi vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä ovat mm. asukaskohtainen verotulo, väestön ikärakenne ja kunnan rakenteelliset ominaisuudet kuten pinta- ala, asukastiheys ja asutusrakenne. Pohjoismaiden valtionosuusjärjestelmillä on yhteisiä rakenteellisia piirteitä. Samankaltaisuuden taustalla ovat pääosin samansisältöinen kuntien laaja tehtäväkenttä, perusteiltaan samantyyppinen tulorakenne ja omaan verotusoikeuteen perustuva laaja itsehallinto. Suomen erityispiirre Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna on paikallisen ja alueellisen hallinnon yksiportaisuus. Vain kunnanvaltuustot valitaan suorilla vaaleilla. Muissa pohjoismaissa osa kuntien tehtävistä hoidetaan maakuntatasolla. Ruotsissa maakunnalla on myös verotusoikeus. Yksityiskohdissa ja perusteiden lukumäärässä järjestelmillä on eroja. Yhteistä ovat mekanismit, joissa tasoitetaan sekä palvelujen tuotantokustannuksia että kuntien omien verotulojen eroista johtuvia verotulojen ja valtionosuuksien yhteismäärän eroja. Keskeisimmät kustannusten tasauksen perusteet ovat ikärakenne, sosioekonomiset tekijät sekä maantieteeseen ja asutusrakenteeseen liittyvät perusteet. Niitä täydentävät muut erityisperusteet, joiden lukumäärä kuvaa myös maan järjestelmän yksinkertaisuutta ja läpinäkyvyyttä. Verotulojen eroja tasoitetaan vertaamalla kunnan laskennallisia verotuloja koko maan keskimäärään ja sen perusteella määriteltyyn tasausrajaan. Kunnan tasausprosentti määrittelee valtionosuuksiin tehtävän lisäyksen tai vähennyksen määrän. Vuosittainen verotulon muutos lisää tai vähentää valtionosuutta. Tasausprosentit ja tasausrajat vaihtelevat maittain. Sekä tulojen että kustannusten tasaukset voivat olla kunta- valtiosuhteessa neutraaleja eli ne eivät muuta valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa. Valtionosuusperusteiden määrä ei näytä olevan sidoksissa esimerkiksi kuntien lukumäärään tai kuntarakenteeseen eikä tapoihin kuntien välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa maakuntia käsitellään valtionosuuksien saajina yleensä samoin periaattein kuin kuntia. Valtionosuuskriteeri lasketaan kunnan sijasta maakuntakohtaisena tai myös maakunta voi olla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen piirissä. Valtionosuusjärjestelmien erojen taustalla ovat muutkin tulorakenne-erot, esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa omien verotulojen osuus kokonaistuloista on yli puolet, Suomessa noin puolet. Ruotsissa kuntien verotulot koostuvat pääosin palkkatuloista, yhteisöveron ja kiinteistöveron veronsaaja on valtio. Poikkeuksen muodostaa asuntojen kiinteistövero, jonka veronsaaja on Ruotsissa ollut vuodesta 2008 lähtien kunta. Tulojen tasaustarve riippuu mm. kuntien omien verotulojen vaihteluvälin suuruudesta ja verotulojen merkityksestä koko tulorahoituksessa. Kaikissa maissa on ollut tai on harkinnanvarainen tuki talousvaikeuksissa oleville kunnille. Ruotsissa tämän tyyppisestä tuesta luovuttiin vuonna Kuntien perimät maksut eivät vaikuta valtionosuuksiin. Kustannusten tasaukseen perustuvat valtionosuudet ovat laskennallisia ja perustuvat

40 32 keskimääriin, eivät kunnan todellisiin menoihin tehtävän hoitamisessa. Suomessa on tasasuuruinen kunnan omarahoitusosuus. Valtionosuus muodostuu vähentämällä kunnan laskennallisista peruspalvelumenoista kaikissa kunnissa asukaskohtaisesti yhtä suuri kunnan rahoitusosuus. Kunnat voivat yleensä päättää laajemmin menotasostaan kuin tuloistaan, esimerkiksi Suomessa tulojen sääntelyn keskeisin keino on käytännössä vain veroprosenteista päättäminen. Toisaalta menotasoa sääntelee palvelujen kysyntä sekä kuntien tehtäviä ja velvoitteita koskeva lainsäädäntö. Voidaan arvioida, että kustannuksia koskeva tasaus on tulotasausta alttiimpi menokasvulle, ja voi siten lisätä tehottomuutta. Lisäksi kustannusten tasaus on yleensä tulojen tasausta monimutkaisempi, lukuisiin tekijöihin perustuva ja heikosti läpinäkyvä. Käytännössä molempia järjestelmiä tarvitaan. Kustannusten tasauksen monimutkaisuus lisää esimerkiksi tilastoviivettä laskentatiedoissa. Yleinen sääntö on kahden vuoden tilastoviive. Sitä on vaikea lyhentää monimutkaistamatta laskentaa. Edelleen voidaan arvioida, että mitä vähemmän kustannusten tasausperusteita on, sen tehokkaampi järjestelmä on. Toisaalta tällöin perusteiden kuntakohtainen osuvuus heikkenee. Tämä voi johtaa laajaan kunnallisveroprosenttien vaihteluväliin, jos kunta ei voi itse vaikuttaa palvelujen kysyntään ja kustannuksiin. Kustannusten hallittavuus riippuu kuitenkin aina sekä järjestelmän rakenteesta että kunnan omista päätöksistä. Muuhun Eurooppaan verrattuna kaikissa Pohjoismaissa paikallishallinnon menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat suhteellisen korkeat, erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa. Norjassa osuutta alentaa sairaaloiden kuuluminen valtion vastuulle. Ruotsi Ruotsissa on kaksiportainen paikallishallinto, 290 kuntaa ja 20 maakuntaa. Maakunnat vastaavat terveyden- ja sairaanhoidosta, kunnat sosiaalipalveluista ja opetuksesta. Maakuntia kohdellaan valtionosuusjärjestelmässä samoin kuin kuntia, siten maakuntakohtaiset kriteerit lisäävät tai vähentävät valtionosuuksia. Viimeisin laaja järjestelmän uudistus on tehty vuoden 2005 alusta, sitä on myöhemmin osin muutettu, siirtymäkausi säädettiin vuosille Järjestelmä koostuu tulontasauksesta, kustannustentasauksesta, rakenneavustuksesta, siirtymätasauksesta ja säätelytuesta. Suurin osa, vuonna 2013 noin 88 miljardia kruunua käytetään tulontasaukseen, toiseksi suurin osa, lähes 9 miljardia kruunua kustannustentasaukseen, muihin eriin käytetään kuhunkin hieman yli 2 miljardia kruunua. Valtio rahoittaa pääosin tulontasauksen, joka on kunnissa ja maakunnissa perusteiltaan samanlainen. Kustannusten tasaus rahoitetaan kuntien kesken. Koska noin 70 % kuntien ja maakuntien kustannuksista rahoitetaan kunnallisverolla, tulontasauksella on olennainen merkitys. Ilman tasausta veroprosenttien vaihteluväli kunnissa olisi ollut Tulojen tasauksessa ns. tasausraja on 115 % koko maan keskimääräisestä laskennallisesta verotulosta. Tämä raja on ulotettu vuoden 2012 alusta koskemaan myös maakuntia, joiden tasauksessa otetaan huomioon alueelliset veropohjaerot. Tasaus on kunnan oman laskennallisen veropohjan ja tasausrajan erotus. Niin sanottu tasausvähennysprosentti on sekä kunnille että maakunnille 85 %. Tasausvähennys kohdistuu kuntiin ja maakuntiin, joiden veropohja ylittää 115 % maan keskimääräisestä laskennallisesta verotulosta. Kunnilla, joille myönnetään tasauslisää, prosenttiraja on 95 koko maan keskimääräisestä laskennallisesta verotulosta, maakunnilla prosenttiraja on 90 %. Koska tasausvähennykset ovat vain pieni osa tasauslisistä, valtio rahoittaa suurimman osan tasauksesta. Tasausvähennys kohdistui siirtymävaiheessa kolmeentoista kuntaan ja yhteen maakuntaan. Kustannusten tasauksen tarkoituksena on tasoittaa rakenteellisia tarve- ja kustannuseroja sekä kuntien että maakuntien välillä. Tavoitteena ei ole tasata eroja, jotka liittyvät valittuun palvelutasoon, laatuun, maksujen tasoon tai tehokkuuteen. Kustannusten tasausperusteita on seuraavissa tehtäväluokissa: lasten iltapäivätoiminta, esiopetus ja peruskoulu, lukiot, yksilö- ja perhehuolto, ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret, vanhustenhuolto, väestönmuutos,

41 33 asutusrakenne, palkkakustannukset, maakuntien terveyden ja - sairaanhoito sekä palkkakustannukset. Vertailu perustuu niin sanottuun standardikustannukseen. Tällöin verrataan kunnan tai maakunnan laskennallista kustannusta vastaavaan keskimäärään, erotus kompensoidaan tai peritään valtiolle nollasummaperiaatteella. Näin ollen maksetut tasauslisät ovat perittävien tasausvähennysten suuruiset koko maan tasolla. Kustannusten tasausjärjestelmään kuuluu myös joukkoliikenne. Kustannusten tasauksen kriteerejä ovat mm: ikäryhmät, esikoululaisten määrä, kotihoidossa olevien lasten määrä, verokertymä, työssäkäyvien tai vähintään 28 tuntia viikossa opiskelevien äitien ja isien osuus, taajamissa asuvien määrä, 7-15 ikäisten osuus, 7 15 ikäisten Ruotsin, Norjan tai Tanskan ulkopuolella syntyneiden osuus, pienten koulujen lisäkustannus, koulukyydit, ikäisten osuus, päivittäisten matkojen lisäkustannus, opetusaloittaiset yksikköhintaerot, yksinhuoltajaperheissä asuvien 0 12 ikäisten osuus, huostaan otettujen ikäisten osuus, pohjoismaiden tai EU:n ulkopuolella syntyneiden ikäisten osuus, työttömyyskorvausta vailla olevien työttömien osuus, ikäisten naispuolisten yksinhuoltajien osuus, ikäisten miesten osuus, sukupuoli eri ikäryhmissä, etninen tausta, vanhusten kotipalvelu harvaan asutuilla alueilla, väestönmuutos, asutusrakenne, ilmastotekijä, lämmityskustannukset, palkkauskustannusten erot, terveyden- ja sairaanhoidon yhdeksän sairausryhmää, harva asutusrakenne, joukkoliikenne, harvan asutuksen asukkaiden osuus ja työperäinen pendelöinti kuntarajan yli. Rakenneavustus perustuu elinkeinoelämän ja työllisyyden edistämiseen tai heikkoon väestökehitykseen ja sitä myönnetään myös muutamille maakunnille. Avustus on irrotettu kustannusten tasausjärjestelmästä. Sääntelytuen tarkoituksena on kontrolloida valtionosuuksien kokonaismuutosta. Muutokset johtuvat erityisesti kuntien verotuloista, jotka ovat tulontasauksen pohjana ja joiden kehitystä ei ennalta tiedetä. Tukeen tarvittava rahamäärä saadaan laskemalla maksetut valtionosuudet ja valtion hyväksi laskettavat valtionosuusvähennykset yhteen. Erotus, etumerkistä riippuen, joko peritään tasasuuruisena kunnilta ja maakunnilta tai maksetaan niille. Parlamentaarinen komitea jätti keväällä 2011 ehdotuksen järjestelmän uudistamiseksi. Ehdotus koskee pääasiassa kustannusten tasausta, mutta komitea on ehdottanut myös eräitä muita muutoksia, jotka koskevat muun muassa tulojen tasausta. Valtiovarainministeriö on joulukuussa 2012 esittänyt tasausvähennysprosentin alentamista 60 prosenttiin niiltä kunnilta ja maakunnilta, joiden valtionosuutta vähennetään tulontasauksen perusteella. Hallituksen tarkoituksena on syyskuussa 2013 laatia esitys, joka pohjautuu parlamentaarisen komitean ja valtiovarainministeriön esityksiin, voimaatuloajankohtana vuoden 2014 alku. Norja Norjassa on 428 kuntaa ja 19 maakuntaa. Merkittävä hallinnollinen muutos tehtiin 2002, jolloin keskussairaalat siirrettiin valtiolle, muutoin kuntien tehtävät ovat suunnilleen samat kuin Suomessa. Vuonna 2012 kunnille säädettiin osittaista rahoitusvastuuta erikoissairaanhoidossa. Oslo on kunta, jolla on myös maakunnallisia tehtäviä. Kunnilla on oikeus verottaa tuloja, varallisuutta ja kiinteistöjä. Kuntien yhteisövero- osuudesta luovuttiin Maakunnat voivat periä vain kunnallisveroa. Esimerkiksi vuodelle 2009 kunnille säädettiin veroprosenttikatoksi %. Kaikki kunnat perivät kunnallisveroa maksimiprosentin mukaan. Katto säädetään vuosittain. Kuntien tuloista noin 37 % on valtionosuuksia. Niistä noin 80 % on yleistä valtionosuutta, pieni osa on korvamerkittyjä, esimerkiksi päivähoidossa, vanhustenhuollossa, vammaishuollossa ja maahanmuuttajiin liittyvässä rahoituksessa. Kuntalaissa on kuntiin kohdistuvaa yksityiskohtaista säätelyä koskien mm. budjetointia, raportointia ja kirjanpitoa. Kuntien tulee esimerkiksi kattaa mahdollinen alijäämä kahdessa vuodessa. Sekä tuloja että kustannuksia tasataan. Tuloissa tasausprosentti on 60, tasausraja 100 % koko maan keskimääräisestä laskennallisesta verotulosta, maakunnan tasausprosentti on 90 ja tasausraja 120 %. Valtio maksaa tasauslisän tai vähentää tasausvähennyksen valti-

42 34 onosuuksista. Tasauksessa on mukana tulovero, varallisuusvero ja luonnonvaravero, joka peritään voimalaitoksilta. Kustannustentasaus on Ruotsin tapaan kuntien välistä. Yleisessä valtionosuudessa otetaan huomioon sekä kuntien rakenne- ja kustannuseroja että omien verotulojen ero maan keskimäärästä. Valtionosuus koostuu seitsemästä osatekijästä: asukaskohtainen osuus, kahdelle alueelle (pohjoiseen ja etelään) suunnatut erityistuet, pienten kuntien tuki, pääkaupunkiseudun tuki, harkinnanvarainen tuki ja poikkeuksellisen väestönkasvun tuki. Kustannusten tasauksessa ovat mukana hallinto, peruskoulu, terveys - ja sosiaalipalvelut, maatalous ja ympäristönsuojelu. Tilastoviive on kaksi vuotta. Kustannuksiin lasketaan nettomenot ilman poistoja ja arvonlisäveron kompensaatiota. Yksikköhintojen laskenta perustuu yhdeksääntoista kriteeriin, mm. hallintokustannusten perushinta, kuuteen luokkaan jaettu ikäryhmäjaottelu, yksin asuvat ja eronneet, työttömät ikäiset, laskennallinen matkustusaika/asukas kuntakeskukseen, vyöhykkeittäin määritelty matkaetäisyys kahdella eri tavalla, kuolleisuus, naimattomat yli 67 ikäiset, maahanmuuttajat, psyykkisesti toimintavammaiset yli tai alle 16 ikäiset, suurkaupunkitekijä ja maanviljelytekijä. Merkittävimmät painot ovat ikäryhmäluokilla 6 15 ja Kunnan ikäluokkia verrataan maan keskimäärään. Yli 89 ikäisillä on oma kustannusluokka. Myös maakuntien kustannuksia mitataan pääasiassa ikäryhmäperustein, erityisesti 6-18 ikäiset. Maakunnat vastaavat nykyisin pääasiassa keskiasteen koulutuksesta. Muita kriteereitä maakunnille ovat mm. linjaliikenne meritse, harvaan asutulla seudulla asuvat, pinta- ala, suurkaupunkitekijä, saarissa asuvat, teiden ylläpito- ja rakennuskustannukset sekä hakeutuminen ammattiopintoihin. Kunnille maksetaan myös yhdistymistukea. Tarkoitus on rajoittaa maksatusta asteittain viiteen vuoteen. Tuki määräytyy yhdistymisvuotta edeltävän vuoden valtionosuuksien perusteella vuosittain samansuuruisena. Vuonna 2009 avustusta sai viisi kuntaa. Järjestelmäuudistuksista aiheutuneita valtionosuusmuutoksia on tasattu siirtymäjärjestelyin. Vuodesta 2009 on ollut käytössä menettely, jossa äkilliset valtionosuusvähennykset rajataan ennalta määrättyyn asukasta kohti laskettuun rajaan. Järjestely rahoitetaan tasasuuruisella asukaskohtaisella osuudella kaikilta kunnilta. Tanska Vuoden 2007 alusta toteutettiin kuntauudistus, jossa kuntien määrä supistui 98:aan aiemman 271 kunnan sijasta. Maakunnat vastaavat sairaanhoidosta, mutta niillä ei ole verotusoikeutta kuten Ruotsissa. Kuntien tulot koostuvat pääasiassa tuloverosta ja kiinteistöverosta. Keskimääräinen tuloveroprosentti on noin 25. Valtionosuus- ja tasausjärjestelmässä on neljä osaa: yleinen valtionosuus, kaikille kunnille myönnettävä tasaus, pääkaupunkiseudun kuntien tasaus ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella oleville epäedullisten olosuhteiden kunnille myönnettävä tasaus. Kaikille kunnille myönnettävän tasauksen osuus järjestelmässä on lähes kaksi kolmannesta, hieman yli viidennes jaetaan asukaslukujen suhteessa ja loput epäedullisten olosuhteiden kunnille. Lisäksi on säännös, jonka tarkoituksena on estää ns. ylikompensaatio. Vuonna 2009 valtionosuus- ja tasausjärjestelmässä oli yhteensä 63 mrd. kruunua. Tästä 41.5 mrd. kruunua käytettiin tasauksiin kaikille kunnille ja 4,2 mrd. kruunua epäedullisten olosuhteiden tukeen pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Loput 17.3 mrd. käytettiin asukaskohtaiseen valtionosuuteen. Kaikille kunnille myönnettävä tasaus lasketaan ns. rakenteellisen ali/ ylijäämän perusteella. Se määritellään erona, joka muodostuu kunnan laskennallisesta menotarpeesta ja verotuloista. Verotulot määritellään keskimääräisen verotulon perusteella. Jos kunnalla on rakenteellista alijäämää, se saa tasauksena 58 % laskennallisesta alijäämästä. Rakenteellisesta ylijäämästä kunta maksaa, eli sen valtionosuudesta vähennetään 58 % ylijäämästä. Rakenteellisen ylijäämän kuntia oli vuonna 2009 yhteensä yksitoista, näistä pääkaupunkiseudulla kymmenen. Tasaukseen käytettiin alijäämäisille kunnille 41 mrd. kruunua ja edellä mainitut tasausvähennykset olivat 2.5 mrd. kruunua. Tasausvähennys on kattosäännön perusteella rajoitettu enintään 92 prosenttiin täydestä määrästä.

43 35 Ikäryhmäkustannukset tasausta varten lasketaan vuoden 2013 alusta viidentoista ikäluokan perusteella. Ikäryhmille määritellään kustannus, esimerkiksi 85 vuotta täyttäneiden kustannus oli vuonna 2009 noin kruunua ja ikäisten kruunua. Ikäryhmien lisäksi lasketaan ns. sosioekonomiset kustannukset 14 tarvekriteerin perusteella. Ne ovat: ikäiset työttömät; ikäiset ilman ammattikoulutusta; vuokra- asunnot; psykiatriset potilaat, joilla on diagnoosi; tietyn asumismuodon perheet; lapset matalan koulutustason perheissä; yksiasuvat 65 vuotta täyttäneet; matalan tulotason asukkaat; työvoiman ulkopuolella olevat vajaatyökykyiset, maahanmuuttajat ja perheiden yhdistämisen seurauksena maahan muuttaneet, lyhyt eliniänodote sekä väestön väheneminen. Ikäryhmäkustannuksilla on näissä kriteereissä merkittävin paino. Myös asumismuodolla sekä matalalla koulutus- ja tulotasolla on huomattava paino. Kustannukset lasketaan jakamalla kriteerin täyttävä väestömäärä koko maan vastaavalla luvulla ja kertomalla tämä kriteerin painolla. Painotetut kriteerit summataan ja summa jaetaan kunnan suhteellisella osuudella koko maan väestöstä. Näin saadaan kunnan sosioekonominen indeksi. Pääkaupunkiseudun tasaus on näiden 34 kunnan välistä, perusteet ovat pääasiassa samat kuin koko maan tasausjärjestelmässä. Joillakin painoilla on kuitenkin koko maan luvusta poikkeava arvo. Rakenteellisen alitai ylijäämän tasausprosentti on 27, kun se on koko maassa 58 %. Epäedullisten olosuhteiden tuki, jota myönnetään pääkaupunkiseudun ulkopuolella, perustuu rakenteelliseen alijäämään. Tukea myönnetään, mikäli alijäämä ylittää 25 % maan keskimääräisestä alijäämästä. Tuki asukasta kohti on 32 % siitä osuudesta, jolla raja ylittyy. Tuen maksaa valtio ja sitä sai vuonna 2009 yhteensä 60 kuntaa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kuntia oli 64, eli lähes kaikki kriteerin piiriin kuuluvat kunnat saivat tukea. Harkinnanvaraisen tuen kriteereitä ovat mm. korkeat kustannukset, väestön väheneminen ja korkea veroprosentti. Pieni osa tästä tuesta on kiintiöity pääkaupunkiseudulle, perusteena erityiset talousongelmat. Lisäksi maksetaan kunnille tukea EU- projekteihin osallistumisesta, vanhustenhuoltoon, saaristo- olosuhteisiin, maahanmuuttoon ja pakolaisten vastaanottoon sekä matalan yritysverotulon kunnille. Viimeksi mainittu tuki vähennetään korkean yritysverotulon kunnilta Nykytilan arviointi Useita nykyisen valtionosuusjärjestelmän ominaisuuksista ja määräytymistekijöistä on arvosteltu eri näkökohdista. Laskentaa on pidetty monimutkaisena. Laskennassa käytettyjen määräytymisperusteiden määrää pidetään suurena ja niihin sisältyvää päällekkäisyyttä ongelmaisena. Tämä ongelma korostui vuoden 2010 uudistuksen yhteydessä, kun hallinnonalakohtaiset valtionosuudet yhdistettiin ja järjestelmään jäi päällekkäisiä kertoimia. Näiltä osin valtionosuusjärjestelmä on jäänyt uudistamatta ja siitä on tullut sen vuoksi vanhentunut. Tästä syystä sen kriteerien tarkoituksenmukaisuus ja oikea kohdentuvuus ovat heikentyneet merkittävästi. Valtionosuusjärjestelmän tulisi olla lähtökohtaisesti kuntaliitosneutraali, jotta siitä ei aiheutuisi estettä mahdollisille kuntaliitoksille. Nykyisen valtionosuusjärjestelmän yksi heikkous on myös se, että se ei kannusta kuntia riittävästi tehokkaampaan toimintaan. Kunnat ovat lisäksi arvostelleet nykyisen kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kaksijakoisuutta, jossa valtionosuuden laskenta ja määräytymisperusteet yhtäältä yleisessä valtionosuudessa ja sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa sekä toisaalta opetus- ja kulttuuritehtävien valtionosuuksissa poikkeavat toisistaan. Jäljempänä tarkastellaan keskeisimpiä muutostarpeita, joita on esitetty valtionosuuden laskentaperusteena olevia yksittäisiä laskentatekijöitä kohtaan. Nykyisin sairastavuuskerroin lasketaan kunnan työkyvyttömien vuotiaiden väestöosuuteen perustuen. Kriteerin muuttaminen on ollut esillä jo useassa aikaisemmassa uudistustyössä. Jo vuoden 2010 valtionosuusuudistuksen yhteydessä muun muassa VATT esitti THL:n tutkimukseen perustuen sairastavuuden määrittämistä eri sairauksien määriin perustuvalla tarveindeksillä. Nykyjärjestelmän päivähoitokerroin lasketaan kunnan jalostus- ja palvelualoilla työs-

44 36 kentelevän väestön työvoimaosuuteen perustuen. Tällöin alkutuotannon työvoima ei ole mukana tarvelaskelmassa. Päivähoitokertoimesta katsotaan voitavan luopua, koska päivähoito on nykyisin subjektiivinen oikeus. Työttömyys otetaan voimassa olevassa laissa huomioon kahdella tavalla, sekä kunnan työttömien määrään että työvoimaosuuteen perustuen. Olisi perusteltua yhdistää työttömyystekijät tai korvata ne uudella valtionosuuskriteerillä. Nykyisin saavutettavuus otetaan huomioon usealla osittain keskenään päällekkäisellä kriteerillä: asukastiheydellä, saaristoisuudella, syrjäisyystekijällä ja saaristo-osissa asuvan väestön määrään perustuen. Päällekkäisyyksien poistamisen ohella tavoitteena on yhtenäisen korotusperusteen luominen koko järjestelmään. Maahanmuuttajataustaisen väestön vuotiaiden ikäryhmäosuus otetaan huomioon vieraskielisen esi- ja perusopetuksen laskennallista kustannusta määrättäessä. Sen sijaan vieraskielisen väestön muiden ikäryhmien palvelutarpeista aiheutuvia kuntien lisäkustannuksia ei nykyjärjestelmässä oteta huomioon. Maahanmuuttajien väestöosuus on huomattavan suuri erityisesti suurimmissa kaupungeissa sekä valtion raja-alueilla. Maahanmuuttajista kunnille syntyviä kustannuksia on pyritty arvioimaan aiemmissa uudistuksissa, mutta valtionosuusjärjestelmään sopivaa kriteeriä ei ole pystytty kehittämään esimerkiksi tilastointiongelmien vuoksi. Eräs ongelma on myös valtionosuuden yleinen osa, joka on luonteeltaan valtionosuusjärjestelmän lisäosa. Se ei perustu konkreettisten tehtävien laskennallisiin kustannuksiin. Järjestelmän lisäosat eroavat peruspalveluiden valtionosuuksista myös siinä, etteivät kunnat maksa niihin omarahoitusosuutta. Näistä syistä erillinen yleinen osa ja lisäosat olisi tarkoituksenmukaista yhdistää muuhun valtionosuuden laskennalliseen perusteeseen tai yksinkertaistaa nykyisiä perusteita oleellisesti. Neljän vuoden välein suoritettavaa valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus on ongelmallinen erityisesti siksi, että se on aiheuttanut rahoituspiikin kuntien tuloihin. Tulojen kasvun myötä kunnilla on taipumus lisätä menojaan ja paineet menojen pysymiseksi uudella, korkeammalla tasolla ovat suuret. Tarkistuksesta luopuminen kokonaan taas edellyttäisi uusien ja laajenevien tehtävien kokonaiskustannusten nykyistä tarkempaa arviointia. Toteutetut kustannustenjaon tarkistukset osoittavat, ettei tässä ole kovin hyvin onnistuttu. Kustannukset ovat yleensä 4- vuotisjaksolla nousseet selvästi lainsäädäntövaiheessa tehtyjä arvioita enemmän ja edellyttäneet jälkikäteen valtiolta kunnille maksettavaa huomattavaa korjauserää. Tähän ovat tosin vaikuttaneet myös esimerkiksi uusien ja laajentuvien tehtävien liian alhaset kustannusvaikutusarviot. Vuoden 2012 talousarvion yhteydessä toteutettu kustannustenjaon tarkistus oli valtiovarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonaloilla yhteensä noin 426 miljoonaa euroa. Näistä syistä kustannustenjaon tarkistus esitetään muutettavaksi vuosittain tapahtuvaksi. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Esityksen tavoitteet Uudistuksen tavoitteena on taloudelliseen toimintaan sekä tehokkaaseen palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen kannustava rahoitusmalli. Järjestelmän tulee tasata ensisijaisesti tarve- ja olosuhdetekijöistä johtuvia kuntien välisiä kustannuseroja, ei esimerkiksi erilaisesta palvelutarjonnasta syntyviä eroja. Valtionosuuskriteereiden tulee olla sellaisia, joihin kunta ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Esityksen tavoitteena on muuttaa valtionosuusjärjestelmän perusrakennetta yksinkertaisemmaksi ja siirtää painotusta kustannusja tarve-erojen tasauksesta tulopohjan tasaukseen. Nykyjärjestelmässä euromääräinen painotus on kustannus- ja tarve-erojen tasauksessa. Tulopohjan tasaus sen sijaan on kuntien välinen sekä kuntien ja valtion suhteessa kustannusneutraali. Tavoitteena on edelleen, että valtionosuusjärjestelmän uudistus on kokonaisuutena valtion ja kuntien välillä kustannusneutraali. Kustannuserojen tasauksen ja tulopohjan tasauksen suhteen muuttaminen valtionosuusjärjestelmässä tarkoittaa kuntien tulopohjan tasauksen painoarvon lisäämistä.

45 37 Esimerkiksi Ruotsissa valtionosuusjärjestelmän pääpaino on tulopohjan tasauksessa. Tavoitteen mukaisesti uudistuksessa siirrettäisiin valtionosuuksia kustannusten tasauksesta verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasaukseen. Tämä siirto antaa mahdollisuuden verotuloihin perustuvaan valtionosuuksien tasausjärjestelmään kuuluvien tasausrajan ja tasausvähennyksen tai tasauslisän prosenttirajojen muuttamisen siten, että kuntien yhdistymistilanteissa valtionosuuksien muutos (menetys) jäisi nykyistä vähäisemmäksi. Uudistuksella helpotettaisiin näin ollen myös hallituksen tavoitetta kuntaliitosten lisäämiseksi. Kuntien tulopohjan painoarvon lisäämistä koskevan tavoitteen kannalta on tarkoituksenmukaista nostaa verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen tasausraja 100 prosenttiin kaikkien kuntien laskennallisten verotulojen keskiarvosta asukasta kohden. Uudistetun järjestelmän tavoitteena on myös kannustavuuden parantaminen. Kannustavuutta edistää tasauslisän asettaminen 80 prosenttiin. Tällöin kunta, jonka laskennalliset verotulot jäävät alle maan vastaavan keskiarvon, saa valtionosuuden tasauslisänä 80 prosenttia oman laskennallisen verotulonsa ja valtakunnallisen keskiarvon erotuksesta, eikä koko erotusta. Uudistetussa järjestelmässä on tavoitteena, että tasauslisää saavalle kunnalle, jonka verotulopohja kasvaa, jää hyödyksi 20 prosenttia tästä kasvusta. Voimassa olevassa järjestelmässä tasauslisä aleni koko verotulojen kasvun määrällä. Kannustavuutta verotulopohjan lisäämiseen tavoitellaan myös niin, että järjestelmään kuuluva tasausvähennys alennetaan 30 prosenttiin lisättynä tasausrajan ylittävän osan luonnollisella logaritmilla. Tämän johdosta kunnille, joiden valtionosuuksista vähennetään tasausvähennystä, jää hyödyksi nykyistä järjestelmää suurempi osa verotulopohjan kasvusta. Mainituilla perusteilla tavoitteena on noin 700 miljoonan euron siirto kustannusten tasauksesta tulopohjan tasaukseen. Nykyjärjestelmässä on noin 50 erilaista määräytymiskriteeriä ja osa niistä on päällekkäisiä. Kriteerien vähentäminen, päällekkäisyyksien poistaminen ja laskennan yksinkertaistaminen on siten keskeinen tavoite. Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi on tavoitteena luopua valtionosuusjärjestelmän nykyisistä sektorikohtaisista laskennallisista kustannuksista ja muodostaa uusi kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennallinen peruste. Tämä koskee erityisesti nykyisen kolmen ikäryhmityksen (esija perusopetus, sosiaalihuolto ja terveydenhuolto) yhdistämistä yhdeksi yhtenäistetyksi ikäryhmittelyksi. Tavoitteena on mahdollisimman pitkälle perusteiden neutraalisuus kuntajaon muutoksissa. Tämän vuoksi pyritään uudistamaan niitä laskentaperusteita, jotka nykyisellään aiheuttavat suurimpia muutoksia liitoskuntien valtionosuuksiin. Erityistä huomiota kiinnitetään eri kriteerien sisältämiin porrastuksiin, jotka aiheuttavat muutoksia yhdistyneiden kuntien valtionosuuksiin. Tällainen on esimerkiksi nykyinen syrjäisyyskorotus. Näiden lisäksi nykyinen verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus aiheuttaa valtionosuusmenetyksiä liitostilanteissa. Rahoitusjärjestelmän ja valtionosuusperusteiden uudistuksessa on tavoitteena myös varmistaa niiden toimivuus muuttuvassa kunta- ja palvelurakenteessa. Kuntakoon kasvattaminen mahdollistaa järjestelmän oleellisen yksinkertaistamisen. Tavoitteena on lisäksi vähentää sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alojen välisiä järjestelmäeroja. Sosiaali- ja terveysministeriön alalta poistettiin vuodesta 2004 alkaen valtionavustukset erilaisiin perustamiskustannuksiin. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista siirtää eräät opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan perustamiskustannusten avustukset kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. 3.2 Keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lakia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Keskeiset ehdotetut muutokset nykytilaan verrattuna ovat: - valtionosuuksien määräytymisperusteiden lukumäärän pieneneminen ja päällekkäisyyksien poistaminen; - määräytymisperusteiden sisällön yksinkertaistaminen ja uusiminen sekä pääosin portaiden poistaminen; - laskennallisiin kustannuksiin sisältyvien kustannuserien painoarvojen muuttuminen;

46 38 - verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen muuttaminen; - lisäosien ja yleisen osan yhdistäminen sekä esitys uusiksi lisäosiksi. Ehdotetun uuden järjestelmän perusrakenne on: - laskennalliset kustannukset; - kuntienomarahoitusosuus; - laskennallinen peruspalvelujen valtionosuus; -lisäosat; - verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus; - muut valtionosuuksiin tehtävät lisäykset ja vähennykset, ja - siirtymätasaukset. Kunnan valtionosuus määräytyisi ikärakenteen, sairastavuuden, asukastiheyden, työttömyysasteen, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden ja koulutustaustan mukaan. Laskennallisten kustannusten ja määräytymisperusteiden lähtökohtana olisi perushinta, joka vahvistettaisiin asetuksella vuosittain kustannustenjaon perustella. Lisäosien perushinnat vahvistettaisiin asetuksella vuosittain. Taulukko 13 Laskennalliset kustannukset: Ikärakenne Sairastavuus Työttömyys- Kaksi- Vieras- As.tiheys Saaristo Koulutus- Muut Yht. aste kielisyys kielisyys tausta Nykyjärjestelmä UUSI MALLI Suhteelliset osuudet, % Ikärakenne Sairastavuus Työttömyys- Kaksi- Vieras- As.tiheys Saaristo Koulutus- Muut aste kielisyys kielisyys tausta Nykyjärjestelmä 82,4 % 9,5 % 1,9 % 0,2 % 0,2 % 0,8 % 0,0 % 0,0 % 5,0 % 100,0 % UUSI MALLI 69,4 % 25,0 % 1,9 % 0,4 % 1,9 % 0,7 % 0,1 % 0,6 % 0,0 % 100,0 % Esityksessä ehdotetaan, että ikärakenteen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon määräytymisperusteet uudistetaan THL:n ja VATT:n tutkimusten perusteella. Niiden pohjalta ehdotetaan myös ikäryhmien painot ja uusi sairastavuuskerroin. Ehdotettu uusi sairastavuuskriteeri muodostuu terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon osatekijöistä ja niihin sisältyvistä kustannustekijöistä. Kullekin kustannustekijälle on annettu tutkimuksella oma paino tekijän yleisyyden ja sen aiheuttaman kustannuksen perusteella. Terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kustannukset lasketaan yleisimpien kansantautien ja työkyvyttömyyden perusteella. Sosiaalihuollossa kustannusta selittävänä tekijänä on pelkästään työkyvyttömyys. Sosiaali- ja terveydenhuollon ikäryhmien ja sairastavuuden painoarvoihin kustannuseroja selittävinä tekijöinä ehdotetaan tuntuvaa muutosta suhteessa nykyisiin painoihin. Ikärakenteen paino-osuutta kaikista laskennallisista kustannuksista, mukaan lukien esi- ja perusopetus, päivähoito ja muut olosuhdetekijät, ehdotetaan alennettavaksi noin 70 prosenttiin, kun sen paino on nykyisin noin 82 prosenttia. Sairastavuuden paino ehdotetaan korotettavaksi noin 2,5-kertaiseksi nykyjärjestelmään verrattuna. Ehdotetuilla muutoksilla on suurehkoja kuntakohtaisia vaikutuksia. Sairastavuuskriteerin muodostaminen Ehdotus sairastavuuskriteerin muodostamisesta perustuu THL:n yksilötason tilastoaineistoon, jonka pohjana ovat erityiskorvattavat yleiset kansantaudit ja sairausluokitukset KELA:n tilastoista.

47 Taulukko. Ehdotetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon painotetut kertoimet (lähde: THL): Ikäluokat 0-5v. 6v. 7-12v v v v v v. 85v.+ Sairastavuus Diabetes Epilepsia Psykoosit Reuma Keuhkoastma Verenpainetaudit Sepelvaltimotauti Crohnin tauti Dementia Syövät Neurologiset taudit Sydämen rytmihäiriöt Työkyvyttömyys Terveydenhuolto (55,6 % menoista) 0,70 0,50 0,66 0,89 0,80 0,47 0,74 1,14 1,65 0,56 0,98 6,63 0,84 0,47 0,38 0,72 0,79 0,71 1,10 1,12 Vanhustenhuolto (22,1 % menoista) ,01 0,51 3,03 0,25 1,24 2, ,49-1,62 0,46 Sosiaalihuolto (22,3 % menoista) 0,62 0,78 1,41 3,99 3,80 0,29 0,91 1,72 3,96 3,59-12, Alle 55-vuotiaat työkyvyttömyyseläkeläiset Painoarvoltaan merkittävimpänä määräytymistekijänä ehdotetaan säilytettäväksi kunnan ikärakenne. Nykyisen järjestelmän kolmesta eri ikäryhmityksestä (esi- ja perusopetus, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto) ehdotetaan siirryttäväksi yhteen ikärakenneluokitukseen. Uuden ikärakenneluokituksen painot ja hinnat ehdotetaan otettavaksi käyttöön THL:n ja VATT:n tutkimusten ja selvitysten mukaisina. Niiden perusteella ehdotetaan peruspalvelujen laskennallisten kustannusten perushinnat määrättäviksi erikseen seuraaville ikäluokille: 1) 0 5-vuotiaat; 2) 6 vuotiaat;

48 40 3) 7 12-vuotiaat: 4) vuotiaat: 5) vuotiaat; 6) vuotiaat: 7) vuotiaat; 8) vuotiaat; 9) 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat. Määräytymistekijöistä asukastiheys, työttömyysaste ja saaristoisuus sisältyvät nykyiseen järjestelmään, tosin sisällöltään erilaisina. Kaksikielisyyskriteeriin ehdotetaan yhdistettäväksi nykyisin käytössä oleva esi- ja perusopetuksen ruotsinkielisyyskorotus. Vieraskielisyyskriteeri ehdotetaan uudessa järjestelmässä koskemaan koko väestöä. Nykyisessä järjestelmässä vieraskielisyys on huomioitu vain esi- ja perusopetuksen ikäryhmissä. Kokonaan uutena määräytymiskriteerinä uuteen valtionosuusjärjestelmään ehdotetaan koulutustaustatekijää. OKM:n teettämässä tutkimuksessa on todettu, että esi- ja perusopetuksessa vanhempien koulutustaustalla on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin. Koulutustaustakriteerissä ehdotetaan otettavaksi huomioon ilman tutkintoa olevien vuotiaiden osuus vastaavasta ikäluokasta kunnissa. Nykyinen yleinen osa ja lisäosat esitetään korvattavaksi uudistuksessa kolmella lisäosalla: syrjäisyys, saamelaisten kotiseutualueen kunnat, työpaikkaomavaraisuus. Yleinen osa ehdotetaan siis lakkautettavaksi. Ehdotetut lisäosat eivät kuulu peruspalvelujen laskennallisiin kustannuksiin eli kunnilla ei ole niihin omarahoitusosuutta. Lisäosien kokonaismäärä on ehdotuksen mukaan vuoden 2014 tasossa 309 milj. euroa. Saamelaisten kotiseutualueen kunnalle myönnettävä lisäosa ehdotetaan säilytettäväksi myös uudessa järjestelmässä. Nykyisen järjestelmän syrjäisyyslisät ehdotetaan koottavaksi yhteen uuden järjestelmän syrjäisyyden lisäosaan. Tämän lisäksi kokonaan uudeksi lisäosan perusteeksi ehdotetaan työpaikkaomavaraisuutta. Esityksessä ehdotetaan tulopohjan tasauksen painon korottamista nykyjärjestelmään verrattuna. Tämä toteutettaisiin siirtämällä kustannusten tasauksesta noin 700 miljoonaa euroa verotuloihin perustuvaan valtionosuuden tasaukseen. Verotuloihin perustuvassa tasauksessa tasausrajaa ehdotetaan nostettavaksi nykyisestä 91,86 prosentista 100 prosenttiin. Tasausrajan alapuolella olevat kunnat saisivat uudessa järjestelmässä tasauslisää 80 % tasausrajan ja kunnan oman asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksesta. Esityksessä tasausvähennys on 30 prosenttia tasausrajan ylittävästä asukaskohtaisesta euromäärästä lisättynä mainitun ylityksen luonnollisella logaritmilla. Tällöin järjestelmään tulee tasausrajan alapuolelle 20 % kannustavuus ja yläpuolelle liukuva progressiivisuus. Valtionosuusjärjestelmän muutoksen vaikutukset ehdotetaan tasattavaksi kuntien välillä valtio-kunta suhteessa neutraalilla tavalla. Viiden vuoden siirtymäaikana kunnan vuoden 2014 valtionosuuksia verrataan niihin valtionosuuksiin, joita kunta olisi saanut uusien valtionosuuden määräytymistekijöiden mukaan laskettuna. Siirtymäajan vuosittaiset muutokset voivat olla enintään 50 euroa vuonna 2015, 50 euroa vuonna 2016, 80 euroa vuonna 2017, 80 euroa vuonna 2018 ja 120 euroa vuonna Edellä mainitut euromäärät merkitsevät muutosta edelliseen vuoteen verrattuna. Viiden vuoden kuluttua kokonaismuutos olisi 380 euroa asukasta kohti lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Kuudentena vuonna järjestelmän voimaan tulemisesta se olisi täysimääräisesti voimassa. Vastaavasti nykyisin kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen sisältyvät yleisen kulttuuritoimen ja taiteen perusopetuksen rahoitus ehdotetaan siirrettäväksi peruspalvelujen valtionosuudesta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Valtionosuusjärjestelmän selkeyden ja hallittavuuden vuoksi ehdotetaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti siirrettäväksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta valtionosuus ja - avustukset oppilaitosten perustamiskustannuksiin sekä valtionosuus ja avustus yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen.

49 41 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Yleistä Esityksen vaikutuksia tarkastellaan vertaamalla voimassa olevan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaisia ja ehdotetun uuden valtionosuusjärjestelmän mukaisia valtionosuuksia niin, että laskelmissa käytetään myönnettyjen valtionosuuksien määriä vuoden 2014 tasossa. Vuoden 2015 lopullisia valtionosuustietoja ei ole mahdollista käyttää, koska niitä koskevat yksityiskohtaiset esitykset tehdään vasta talousarviolaeissa syksyllä Lisäksi lopulliset laskelmat vuoden 2015 valtionosuuksista valmistuvat vasta joulukuussa Vuonna 2015 toteutuvia, tiedossa olevia valtionosuuksiin vaikuttavia muutoksia tarkastellaan kuitenkin tämän luvun lopussa. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muutosesityksen perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset vuodelle 2014 ovat noin 25,2 mrd. euroa ja lain perusteella maksetaan valtionosuuksia noin 8,6 mrd. euroa. Kuntien omarahoitusosuus on noin 18,4 mrd. euroa. Esityksen mukaiset laskennalliset kustannukset ja lisäosat jakaantuvat koko maassa vuoden 2014 tasolla seuraavasti: Taulukko 14. Uuden järjestelmän mukainen kunnan peruspalvelujen valtionosuus vuoden 2014 tasolla Uusien järjestelmän määräytymistekijät Määräytymistekijät, 1000 euroa Perushinnat, euroa/asukas Laskennalliset kustannukset Ikärakenne vuotiaat 8 705,58 6-vuotiaat 9 025, vuotiaat 7 372, vuotiaat , vuotiaat 3 933, vuotiaat 1005, vuotiaat 1 948, vuotiaat 5 208,37 yli 84-vuotiaat ,45 Sairastavuus ,49 Työttömyysaste ,92 Kaksikielisyys ,00 Vieraskielisyys ,50 Asukastiheys ,87 Saaristo ,87 Koulutustausta ,38 Yhteensä

50 42 Kuntien rahoitusosuus ,36 Valtionosuus Lisäosat Syrjäisyys ,88 Saamelaisten kotiseutualue ,00 Työpaikkaomavaraisuus ,86 Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, netto Harkinnanvarainen valtionosuuden korotus Valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset Kuntien peruspalvelujen valtionosuus, yhteensä Järjestelmäuudistuksessa toteutuvat muutokset Valtionosuusuudistuksessa järjestelmää yksinkertaistetaan määräytymistekijöitä ja niiden päällekkäisyyksiä vähentämällä. Nykyisessä järjestelmässä on kolme erillistä ikärakenneluokitusta sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sekä esi- ja perusopetuksen laskennallisten kustannusten määrittelyssä. Hallituksen esityksen mukaisesti esitetään siirtymistä yhteen ikärakenneluokitukseen. Se perustuu pääosin nykyiseen jaotteluun, mutta laskentaperusteisiin on lisätty uutena vuotiaiden ikäluokka. Palvelujen saavutettavuutta kuvaavien tekijöiden päällekkäisyyksiä on poistettu. Uuteen valtionosuusjärjestelmään esitetään yhdistetyt kriteerit syrjäisyyden, saaristoisuuden ja asukastiheyden huomioimiseksi. Uuden valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteista on pyritty poistamaan porrastuksia, jotka aiheuttavat muutoksia yhdistyvien kuntien valtionosuuksiin. Syrjäisyyslisään esitetään kuitenkin yhtä porrasta, jotta eräiden syrjäisimpien kuntien menetykset eivät olisi liian suuria siirryttäessä uuteen valtionosuusjärjestelmään. Kaksikielisyyskriteeri yhdistetään yhdeksi määräytymistekijäksi ja sen mitoituksessa otetaan huomioon myös nykyisen järjestelmän ruotsinkielisyyskorotus. Kaksikielisyyslisän määrä on lähtökohtaisesti hieman suurempi kuin yhteenlasketut kaksikielisyys- ja ruotsinkielisyyskorotukset ovat nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä. Työttömyysaste ja työttömien määrä yhdistetään työttömyyden aiheuttamia kustannuksia kuvaavaksi työttömyysastekriteeriksi. Laskennallinen kustannus pysyy nykyisellä tasolla. Nykyisessä järjestelmässä erillisiä määräytymistekijöitä on lähes 50 kpl. Uudistetussa laskennallisiin kustannuksiin perustuvassa järjestelmässä olisi kahdeksan määräytymistekijää, minkä lisäksi järjestelmää täydentää kolme lisäosaa. Uusina tekijöinä olisivat koulutustaustakerroin ja työpaikkaomavaraisuus. Koulutustaustakertoimella pyritään hallitusohjelman

51 43 mukaisesti osaltaan huomioimaan perusopetuksen toimintaympäristön erilaisuus kunnissa. Sen kustannusvaikutus järjestelmässä on lähtökohtatilanteessa 160 milj. euroa. Työpaikkaomavaraisuuden tarkoituksena on kannustaa kuntia aktiivisuuteen omassa elinkeinopolitiikassaan. Se myös huomioi erityisesti keskusseutujen erityiskustannukset palvelujen, esimerkiksi infrastruktuuri- ja liikenneinvestoinneissa. Työpaikkaomavaraisuuden kustannusvaikutus on noin 200 milj. euroa. Vieraskielisyyden aiheuttamat kustannukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Aikaisemmin vieraskielisyys otettiin huomioon vain esi- ja perusopetuksen laskennallisissa kustannuksissa. Nyt esitetään määrittelyn laajentamista siten, että kustannuksissa huomioidaan kunnan koko vieraskielisen väestön aiheuttamat palvelutarpeet. Nykyjärjestelmässä vieraskielisyyden aiheuttamat kustannukset otetaan huomioon noin 40 miljoonan euron osuudella. Uudessa järjestelmässä kriteeri laajenisi koskemaan koko väestöä ja laskennallinen kustannus olisi noin 470 milj. euroa. Edellä mainituilla määräytymistekijöiden muutoksilla on varsin suuria vaikutuksia kuntien valtionosuuksiin. Suurin muutos toteutuu, kun ikärakenteen ja sairastavuuden painoja esitetään muutettavaksi. Tämä muutos perustuu VATT:n ja THL:n tekemiin tutkimuksiin, jotka valtiovarainministeriö on tilannut järjestelmän kehittämiseksi. Nykyiset sairastavuuden ja ikäryhmien laskentaperusteet perustuvat 1990-luvun alun tilastoihin ja tutkimuksiin. Voimassa olevassa valtionosuusjärjestelmässä ikärakenteen paino kustannustentasauksessa on noin 82 % ja sairastavuuden 10 % kokonaiskustannuksista. Nykyiseen valtionosuusjärjestelmään sisältyy oletus, että ikä selittää pääosan palvelujen kustannuksista. Tutkijoiden uusimpien selvitysten mukaan iän paino on kuitenkin pienempi ja kustannusten muodostumisessa tulee nykyistä enemmän ottaa huomioon sairastavuuden aiheuttamat kustannukset. Tutkijoiden selvitysten perusteella sairastavuuden paino tulisi nostaa noin 25,0 prosenttiin laskennallisista kustannuksista ja vastaavasti ikärakenteen painoa pienentää 69,4 prosenttiin. Hallituksen esitykseen sisältyy esitys tulojen tasauksen painon lisäämisestä valtionosuusjärjestelmässä. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tasapainon säilyttämiseksi tasaukseen siirrettävä noin 700 milj. euron lisäys katetaan pienentämällä kustannustentasaukseen käytettävää euromäärää vastaavasti. Käytännössä tämä toteutetaan nostamalla kuntien omarahoitusosuutta asukaskohtaisesti yhtä suurella osuudella kaikissa kunnissa. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa ehdotetaan huomioitavaksi ydinvoimalaitosten, voimalaitosten ja pienvoimalaitosten kiinteistövero. Tasaukseen ei kuitenkaan lisättäisi koko veron määrää, vaan hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus voimalaitosten laskennallisen kiinteistöveron huomioiminen 50 %:n osuudella. Taulukko 15. Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus vuoden 2014 tasossa (uudet perusteet), euroa Tasauslisät Tasausvähennykset Netto Valtionosuusjärjestelmä perustuu laskennallisiin kustannuksiin, mikä kannustaa kuntia taloudelliseen toimintaan. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä kannustavuutta pyritään lisäämään muutoinkin. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuksien tasauksessa kannustavuuselementti ulotetaan myös kuntiin, joiden laskennalliset verotulot ovat tasausrajan alapuolella. Nykyjärjestelmässä näissä kunnissa veropohjan laajentamisen aiheuttama verotulokasvu ei hyödytä kuntaa tasauslisän pienentyessä vastaavasti. Jatkossa kunta saa osan mahdollisen veropohjan laajenemisen hyödystä itselleen. Hallituksen esityksen perusteella verotulokasvusta jää kunnan eduksi 20 prosenttia. Tämän lisäksi uuteen

52 44 työpaikkaomavaraisuuskriteeriin sisältyy kannustavuuselementti, jonka tarkoituksena on edistää kuntien aktiivisuutta omassa elinkeinopolitiikassaan. Sen perusteella kunta hyötyy työpaikkojen määrän lisääntymisestä myös valtionosuusjärjestelmässä. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä kuntaliitoksen esteitä vähennetään purkamalla pääosin eri määräytymistekijöiden porrastukset. Tämän vuoksi kuntien yhdistymisistä johtuvat valtionosuusmenetykset ovat nykyistä vähäisemmät. Kuntarakennelain (1698/2009) mukaan kuntien yhdistymisistä johtuvat valtionosuuksien vähennykset korvataan kunnille täysimääräisesti vuoteen 2019 saakka. Taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen rahoituksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan rahoitukseen on suuruudeltaan yhteensä noin 26 miljoonaa euroa. Siirtymätasaus Valtionosuusjärjestelmän uudistuminen merkitsee varsin suuria muutoksia yksittäisten kuntien valtionosuuksiin. Tätä muutosta lievennetään 5 vuoden siirtymäkaudella. Siirtymätasaus, jossa vertailun lähtökohta on kunnan vuoden 2014 valtionosuus, esitetään mitoitettavaksi seuraavasti: Muutos vuonna 2015 Muutos vuonna 2016 Muutos vuonna 2017 Muutos vuonna 2018 Muutos vuonna /- 50 euroa/as +/- 100 euroa/as +/- 180 euroa/as +/- 260 euroa/as +/- 380 euroa/as Järjestelmä on täysimääräisesti voimassa vuodesta 2020 lähtien. Taulukko16. Siirtymätasaukset koko maan tasolla vuosittain , milj. euroa Vuosi Tasausvähennys Tasauslisä Netto ,5 149,7 33, ,2 88,5 39, ,8 34,3 22, ,3 17,1 15, ,6 5,6 Siirtymäkauden aikana tasauslisät ovat suurempia kuin tasausvähennykset eli kunnille on maksettava tasauslisiä nettomääräisesti 5,6 39,2 milj. euroa vuosina Koska valtionosuusuudistuksen tulee olla kustannusneutraali valtion ja kuntien välillä, vastaava euromäärä vähennetään kaikilta kunnilta asukasmääräisesti yhtä suurella osuudella. Vähennykset ovat suurimmat siirtymäkauden kahtena ensimmäisenä vuonna ja ne pienenevät kauden loppua kohti. Valtionosuusjärjestelmä on täysimääräisesti voimassa kuudentena vuonna sen voimaantulemisesta eli vuonna 2020, tällöin myös valtionosuuden vähentämisen tarve siirtymätasauksiin lakkaa. Kotikuntakorvausten todellisiin kustannuksiin perustuvassa laskentatavassa käytetään VATT:n selvityksen mukaisia ikäryhmittäisiä painoja. Niiden mukaan 6 vuotiaiden ikäluokan paino laskee 0,91:stä 0,61:een. Vastaavasti vuotiaiden ikäluokan paino kasvaa 1,35:stä 1,60:een. Myös kotikuntakorvauksille esitetään viiden vuoden siirtymäaikaan. Vuodesta 2015 lähtien valtionosuuksiin vaikuttavat muutokset Kunnan peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistetaan lähivuosina vähennyksiä, joista on tehty jo erilliset päätökset. Kevään 2012 kehyspäätökseen sisältyy 250 milj. euron vähennys vuodelle Lisäksi vuoden 2013 kehyspäätökseen sisältyy 175 milj. euron vähennys vuodelle 2015, 215 milj. euron vähennys vuodelle 2016 ja 265 milj. euron vähennys vuodelle Yhteensä vuosina kunnan peruspalvelujen valtionosuus vähenee noin 1,4 mrd. euroa vuo-

53 45 teen 2011 verrattuna eli noin 260 euroa asukasta kohti kunnittain. Hallitusohjelman mukaisesti vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta siirretään vuoden 2015 alussa kokonaan valtiolle. Vuoden 2015 tasolla kunnilta valtiolle siirrettävä määräraha on noin 453 milj. euroa. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä on tehty päätös menettelystä kuntien rahoitusosuuden siirtämiseksi ammattikorkeakoulujen rahoitukseen. Tämän päätöksen mukaisesti kunnan omarahoitusosuutta muiden toimintojen käyttökustannuksiin korotetaan vastaavasti siten, että ammattikorkeakouluista poistuva kuntien omarahoitusosuus kohdistetaan kuntien peruspalvelujen ja toisen asteen rahoitukseen. Siirrettävästä summasta kuntien peruspalveluihin kohdistetaan 36 % ja toiselle asteelle 64 %. Tämän perusteella kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta tehdään vuoden 2015 tasolla noin163 miljoonan euron vähennys. Tämä toteutetaan korottamalla kaikkien kuntien omarahoitusosuutta noin 30 euroa asukasta kohti. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä on linjattu myös, että järjestelmän selkeyden ja hallittavuuden vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta siirretään peruspalvelujen valtionosuuksiin valionosuus- ja avustus oppilaitosten perustamiskustannuksiin sekä valtionosuus ja avustus yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin. Vuoden 2014 tasolla siirrettävä määräraha on yhteensä 14,5 milj. euroa. Kevään 2013 kehyspäätökseen sisältyy päätös kuntien harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen pienentämisestä 10 milj. eurolla. Vuodesta 2015 lähtien korotus on 10 milj. euroa. Edellä mainittu päätös merkitsee peruspalvelujen valtionosuuden pienentymistä vastaavalla osuudella. Harkinnanvaraisen korotuksen vähennys toteutetaan alentamalla vastaavalla osuudella valtionosuusprosenttia. Hallitusohjelmaan perustuen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen varattiin 145 miljoonan euron määräraha, jota on myöhemmin pienennetty 15 milj. eurolla. Loppuosa palvelujen kehittämiseen tarkoitetusta valtionosuudesta maksetaan vuonna Taulukko 17. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen vuonna 2015, valtionosuuden lisäys vuoteen 2014 verrattuna (milj. euroa) Oppilas- ja opiskeluhuollon kehittäminen (valtionosuus vuositasolla 13,1 4,65 milj. euroa) Vanhuspalvelulain toimeenpano (valtionosuus vuositasolla 82 milj. euroa) 27,5 Lastensuojelun kehittäminen 10,0 Itsemääräämisoikeuslainsäädännön toimeenpano 1,5 Muu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen 13,4 - josta Lastenhuolto 2,0 Turvakotipalvelut 2,0 Lapsiperheiden kotipalvelu 7,0 Omatyöntekijätoiminta 2,4 Vuodesta 2015 lähtien toteutuvat muutokset eivät sisälly tähän hallituksen esitykseen. Niitä koskevat muutokset tehdään lakiin erikseen kunkin talousarviovuoden osalta. 4.2 Vaikutukset kunnittain, kuntaryhmittäin ja alueellisesti Järjestelmämuutoksen toteutuvia euromääräisiä muutoksia on arvioitu kunnittain, kuntaryhmittäin ja maakunnittain.

54 Taulukko 18. Vaikutukset kunnittain Muutos, euroa/as Kuntien lukumäärä Miljoonaa, euroa Lisäys , , , ,3 Yhteensä ,3 Vähennys , , , ,3 Yhteensä ,3 Noin puolet kunnittaisista muutoksista on pieniä, alle 100 euron menetyksiä tai lisäyksiä asukasta kohti. Yhteensä 31 kunnan menetys ja yhden kunnan lisäys on yli 300 euroa asukasta kohti. Taulukko 19. Vaikutukset kuntakoon mukaan Muutos, milj. euroa Muutos, euroa/as Kuntakoko Alle , , , , ,6 12 Yli ,2 37 YHTEENSÄ 1,0 0 Kuntakokoryhmittäin lisäykset painottuvat suurimpiin, yli asukkaan kuntiin. Vähennykset ovat suurimmat alle asukkaan kunnissa.

55 47 Taulukko 20. Vaikutukset maakunnittain Muutos, milj. euroa Muutos, euroa/as Maakunta Uusimaa 62,8 40 Varsinais-Suomi -57,5-123 Satakunta -40,6-180 Kanta-Häme -15,2-87 Pirkanmaa -32,2-65 Päijät-Häme 3,0 15 Kymenlaakso 13,2 73 Etelä-Karjala -5,2-40 Etelä-Savo 5,2 34 Pohjois-Savo 28,3 114 Pohjois-Karjala 10,1 61 Keski-Suomi 3,3 12 Etelä-Pohjanmaa 12,8 66 Pohjanmaa -4,6-26 Keski-Pohjanmaa 5,0 73 Pohjois-Pohjanmaa 21,8 54 Kainuu -0,4-4 Lappi -10,8-59 YHTEENSÄ 1,0 0 Valtionosuudet lisääntyisivät uudistuksessa yhteensä kymmenessä maakunnassa. Suurin lisäys on Keski-Pohjanmaalla, 114 euroa asukasta kohti. Kahdeksassa maakunnassa yhteenlasketut valtionosuudet pienenisivät, suurimmillaan -180 euroa/asukas Satakunnassa. 4.3 Ympäristö-, sukupuoli- ja yritysvaikutukset Esityksellä ei ole ympäristö- ja sukupuolivaikutuksia. Valtionosuuksiin ei vaikuta se, miten kunta järjestää palvelut. Sen sijaan valtionosuusjärjestelmä kannustaa kuntia kehittämään yritystoiminnan edellytyksiä. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa kannustinvaikutus ulottuu myös tasausrajan alapuolella oleviin kuntiin, kun kunnat saavat osan veropohjan laajentumisen hyödyistä itselleen. Toisaalta työpaikkaomavaraisuuskriteeriin liittyy kannustavuuselementti, jonka perusteella kunta hyötyy työpaikkojen lisääntymisestä alueellaan. 4.4 Vaikutukset valtion ja kuntien hallintoon Esityksellä ei ole vaikutuksia kuntien tai valtion hallintoon. 5 ASIAN VALMISTELU Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain uudistamista on valmisteltu valtiovarainministeriön kunta - ja aluehallintoosastolla. Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen asetti valtionosuusjär-

56 48 jestelmän uudistuksen selvitysmieheksi Arno Miettisen toimikaudelle Selvitysmiehen tueksi nimitettiin tukiryhmä, asiantuntija- ja laskentaryhmä, joiden toimikausi päättyi Laskenta- ja asiantuntijaryhmään nimettiin jäsenet valtiovarainministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä Suomen Kuntaliitosta. Tukiryhmässä olivat edustettuina edellä mainittujen tahojen lisäksi jäsenet Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta sekä neljästä kunnasta. Asiantuntija- ja laskentaryhmä kokoontui 7 kertaa ja tukiryhmä 5 kertaa. Tämän lisäksi Kuntauudistuksen ohjausryhmä käsitteli valtionosuusuudistusta 3 kertaa. Lain valmistelua varten perustettiin myös valtionosuusuudistuksen lakiryhmä, joka kokoontui 4 kertaa. Hallinnon- ja aluekehityksen ministerityöryhmä on käsitellyt kokouksissaan valtionosuusuudistusta 15 kertaa ja talouspoliittinen ministerivaliokunta 2 kertaa. Uudistuksen valmistelua varten selvitysmies on tilannut seuraavat selvitykset: 1.Valtion taloudelliselta tutkimuskeskuksen (VATT/2012) selvitys kuntien valtionosuusjärjestelmässä käytettyjen ikäryhmätekijöiden euromääräisistä painoista nykyisen järjestelmän mukaisesti (sektoreittain, kolme ryhmää) sekä valtiovarainministeriön esittämän yhtenäistetyn ikäryhmäjaottelun mukaan (yksi ryhmä sisältäen kaikki laskennalliseen valtionosuuspohjaan kuuluvat tehtävät). Selvityksen laajuutta supistettiin myöhemmin koskemaan päivähoito- sekä esi- ja perusopetusikäluokkien kustannuspainoja, koska THL: kanssa tehtiin erillinen sopimus. VATT:n raportti Ikärakenteen huomioimisesta valtionosuusjärjestelmässä päivähoidon sekä esi- ja perusopetuksen osalta valmistui Tilastokeskuksen selvitys uuden saavutettavuuskriteerin kehittämiseksi, jossa tavoitteena oli yhdistää nykyiset syrjäisyys- ja asukastiheystekijät. Selvitystyön aikana Tilastokeskus teki laskelmia asutusrakennetta, palvelurakennetta ja asukkaiden asiointimatkoja koskien. Tilastokeskuksen työn pohjalta arvioitiin, että esitettävät indikaattorit eivät paranna saavutettavuuden mittaamista nykyisiin kriteereihin verrattuna. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä esitetään säilytettäväksi nykyinen syrjäisyystekijä ja asukastiheys kuvattaessa palvelutarpeen muodostumista syrjäisissä ja harvaan asutuissa kunnissa. 3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää ja laskea ikäryhmätekijöiden painot yhtenäistetyn ikäryhmäjaottelun mukaan: 0 6-vuotiaat 7 12-vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat 85 vuotta täyttäneet Toiseksi tavoitteeksi esitettiin myös, että tarvittaessa vuotiaiden ikäryhmä tulee olla yhdisteltävissä ikäryhmäksi vuotiaat. THL:n tuli lisäksi tehdä ehdotus uusiksi terveyden- ja vanhustenhuollon valtionosuuskriteereiksi siten, että kriteeri koostuisi kahdesta osata: yhtenäistetyn ikäryhmäjaottelun mukaisista kustannuspainoista sekä sairastavuutta ja sosioekonomisia tekijöitä koskevista kustannuspainoista. Neljänneksi tavoitteeksi esitettiin kehittää kunnan ylläpitämien sosiaalihuollon palveluiden ikä- ja muut tarvekriteerit samalla tavoin kuin terveyden- ja vanhustenhuollossa. Tarkastelun kohteena olivat lastensuojelu, toimeentulotuki, sosiaalityö sekä vammais-, mielenterveys- ja päihdepalvelut. Selvitysmies julkaisi valtionosuusjärjestelmän uudistamista koskevat alustavat linjauksensa Alustavasta ehdotuksesta valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi on järjestetty kommentointikierros kunnille Kunnilta pyydettiin näkemyksiä selvitysmiehen alustavaan esitykseen uuden valtionosuusjärjestelmän kriteereiksi ja laskentamalliksi. Samassa yhteydessä kuntien arvioitavaksi toimitettiin alustavat kuntakohtaiset laskelmat valtionosuuksien muutoksesta vuoden 2013 valtionosuustasolla, koska vuoden 2014 valtiontasolla lukuja ei ollut vielä käytettävissä. Selvitysmiehen lopullisesta esityksestä lähetettiin viralliset lausuntopyynnöt kunnille, ministeriöille, Suomen Kuntaliitolle ja muille sidosryhmille. Ruotsinkieliset lau-

57 49 suntopyynnöt toimitettiin käännösten valmistuttua x Lausunnoista 6 RIIPPUVUUS MUISTA ESI- TYKSISTÄ Valtion vuoden 2015 talousarvioesitykseen liittyvä hallituksen esitys annetaan erikseen tämän lain muutosesityksenä talousarviolakien yhteydessä. Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely ehdotetaan siirrettäväksi kuntalakiin, jonka muuttamisesta on tarkoitus antaa erillinen hallituksen esitys niin, että siirto tulisi voimaan Taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen laskennallisten kustannusten siirtämisestä osaksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain rahoitusta on tarkoitus yhdistää tähän hallituksen esitykseen niin, että siirto tulisi voimaan

58 50 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut 1 luku Yleiset säännökset 1 Soveltamisala. Pykälän 1 momentista ehdotetaan kumottavaksi 31 ja 32 kohdat sen vuoksi, että tämä rahoitus siirrettäisiin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. 4 Määritelmät. Valtionosuusperusteiden muuttaminen edellyttää yhden nykyisen määritelmän poistamista sekä kahden uuden määritelmän ottamista lakiin. Koska saaristo-osakuntaa ei esityksen mukaan enää käytettäisi valtionosuuden määräytymisperusteena, pykälän 1 momentin 7 kohta ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä määriteltäisiin uutena käyttöön otettavan työpaikkaomavaraisuuden käsitteen sisältö. Työpaikkaomavaraisuus kunnittain määriteltäisiin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston perusteella. Uuden koulutustaustakertoimen käyttöön ottaminen valtionosuuden määräytymisperusteena edellyttää, että koulutustaustan käsite määritellään yksiselitteisesti. Tämän vuoksi pykälän 1 momentin 11 kohdaksi esitetään lisättäväksi tätä koskeva uusi määritelmä. Väestön koulutustaustatiedot saataisiin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. 2 luku Kunnan peruspalvelujen valtionosuus 5 Kunnan peruspalvelujen valtionosuus. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, miten kunnan peruspalvelujen valtionosuus lasketaan ja mistä laskentatekijöistä se koostuu. Näitä laskentatekijöitä kutsutaan valtionosuusperusteiksi. Pykälän 1 momenttia esitetään muutettavaksi niin, että sen 1 kohdassa käytettäisiin vain yhtä valtionosuusperustetta, peruspalvelujen laskennallisia kustannuksia. Laskennalliset kustannukset ovat noin 25,2 mrd. euroa vuoden 2014 tasolla. Ne muodostuvat 1 :n 1 ja 2 momentissa mainitun yli 30 lain mukaisten tehtävien aiheuttamista laskennallisista kustannuksista. Ehdotuksen mukaan uudesta valtionosuusjärjestelmästä poistuisivat aiemmat erilliset 1 4 kohtien mukaiset valtionosuusperusteet, jotka voimassa olevassa laissa koskevat yleisen osan määräytymisperusteita, sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia, esi- ja perusopetuksen, yleisten kirjastojen laskennallisia kustannuksia sekä taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteita. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa esitetään muutettavaksi niin, että valtionosuusperusteena käytettäisiin saamelaisten kotiseutualueen kunnan, syrjäisyyden ja työpaikkaomavaraisuuden lisäosien määräytymisperusteita. Näistä saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa on samannimisenä käytössä voimassa olevan lain 28 :n 5 kohdassa, mutta sen sisältö esitetään jäljempänä 28 :ssä muutettavaksi uuden valtionosuusjärjestelmän tavoitteita vastaavaksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, miten kunnan valtionosuus määräytyisi uusien valtionosuusperusteiden mukaisesti. Kunnalle myönnettäisiin valtionosuutena euromäärä, joka saadaan, kun 6 13 :n mukaisesti määräytyvät laskennalliset kustannukset lasketaan yhteen ja saadusta summasta vähennetään kunnan omarahoitusosuus (55 ). Näin saatuun euromäärään lisätään mahdollinen saamelaisten kotiseutualueen kunnan, syrjäisyyden sekä työpaikkaomavaraisuuden lisäosa. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin myös viittaukset teknisesti vastaamaan muuttuvia pykäliä.

59 51 Kunnan peruspalvelujen valtionosuus kunnalle i Kunnan peruspalvelujen valtionosuus kunnalle i VOS i = LASKENNALLISET KUSTANNUKSET i - OMARAHOITUSOSUUS i + LISÄOSAT i missä LASKENNALLISETKUSTANNUKSET i = LASKKUST i IKÄL + LASKKUST i SAIR + LASKKUST i TYÖT + LASKKUST i VIERK + LASK KUST i KAKSIK + LASKKUST i SAARIST + LASKKUST i ASTIH + LASKKUST i KOULTAUST LASKKUST i IKÄL on ikäluokittaiset laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i SAIR on sairastavuuden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i TYÖT on työttömyyden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i VIERK on vieraskielisyyden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i KAKSIK on kaksikielisyyden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i SAARIST on saaristoisuuden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i ASTIH on asukastiheyden laskennalliset kustannukset kunnalle i LASKKUST i KOULTAUST on koulutustaustan laskennalliset kustannukset kunnalle i OMARAHOITUSOSUUS i on omarahoitusosuus kunnalle i LISÄOSAT i on syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat kunnalle i 3 luku Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset Luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi, koska uudessa valtionosuusjärjestelmässä luovuttaisiin erillisistä yleisen osan sekä tehtäväkohtaisista määräytymisperusteista ja otettaisiin käyttöön määräytymisperusteina uudet, 6-13 :n mukaiset laskennalliset kustannukset. 6 Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin laskennallisten kustannusten laskentatapa. Se perustuisi perushintoihin, jotka 54 :n nojalla säädettäisiin uudessa järjestelmässä vuosittain valtioneuvoston asetuksella kuten nykyisessä voimassa olevassa laissa. Ikäluokittaisten laskennallisten kustannusten summaan lisättäisiin ikäluokkiin sitomattomat, muiden tässä momentissa lueteltujen perusteiden mukaan määritellyt laskennalliset kustannukset, joiden laskentatapa säädettäisiin erikseen 7 13 :ssä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ne ikäluokat, joille vahvistettaisiin valtioneuvoston asetuksella perushinnat. Kokonaan uutena ikäluokkana käytettäisiin vuotiaita. Tämän jälkeen koko väestö olisi ryhmitelty ikäluokkiin, joille vahvistetaan vastaavat perushinnat. Tämä on välttämätöntä, koska teh-

60 52 täväkohtaisista määräytymisperusteista ja ikäluokituksesta esitetään luovuttavaksi. Pykälän 2 momentissa säädetyt ikäluokat olisivat seuraavat: 1) 0 5-vuotiaat; 2) 6 vuotiaat; 3) 7 12-vuotiaat; 4) vuotiaat; 5) vuotiaat; 6) vuotiat; 7) vuotiaat; 8) vuotiaat; 9) 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat. Peruspalvelujen laskennallisten kustannusten ikärakenneosa kunnalle i PH 0-5 v. * asukasmäärä i 0-5 v. + PH 6 v. * asukasmäärä i 6 v. + PH 7-12 v. * asukasmäärä i 7-12 v. + PH v. asukasmäärä v. PH v. asukasmäärä v. PH v. asukasmäärä v. PH v. * asukasmäärä i v. PH v. *asukasmäärä i v. + PH 85 v. ja yli * asukasmäärä i 85 v. ja yli missä PH 0-5 v. on 0-5-vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i 0-5 v. on 0-5-vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH 6 v. on 6 vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i 6 v on 6-vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH 7-12 v. on 7 12-vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i 7-12 v. on 7-12-vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH v. on vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i v. on vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH v. on vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i v. on vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH v. on vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i v. on vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH v. on vuotiaiden perushinta, * asukasmäärä i v. on vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH v. on vuotiaiden perushinta, asukasmäärä i v. on vuotiaiden lukumäärä kunnassa i, PH 85 v. ja yli on 85-vuotiaiden ja sitä vanhempien perushinta, asukasmäärä i 85 v. ja yli on 85-vuotiaiden ja sitä vanhempien lukumäärä kunnassa i. 7 Sairastavuuskerroin. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Sairastavuuskertoimen tarkoituksena on korvata terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon kunnalle aiheuttamia kustannuksia. Kullekin kunnalle muodostuu vuosittain kuntakohtainen sairastavuuskerroin. Se kuvaa myös kunnan palvelutarpeita muihin kuntiin verrattuna. Lähtökohtaisesti sairastuvuuden painoksi on määritelty 24 prosenttia. Tämä osuus tulee muuttumaan vuosittain sairastavuuden, ikärakenteen ja muiden määräytymistekijöiden kunnittaisten muutosten johdosta. Sairastavuuskertoimen terveydenhuollon kustannustekijöinä otettaisiin huomioon 2 momentin mukaan keskeiset Kansaneläkelaitoksen tilaston mukaiset, erityiskorvattavat sairaudet. Kullekin sairaudelle määritetään niiden yleisyyden ja hoitokustannusten perusteella erilliset painokertoimet. Näiden lisäksi terveydenhuollon kustannustekijänä käytetään alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten painokerrointa. Sairastavuuskertoimen vanhusten huollon kustannustekijöinä otetaan 3 momentin mukaan huomioon vanhusikäluokille tyypillisimmät Kansaneläkelaitoksen tilaston mukaiset, erityiskorvattavat sairaudet. Kullekin sairaudelle määritetään niiden yleisyyden ja hoitokustannusten perusteella erilliset painokertoimet Sairastavuuskertoimen sosiaalihuollon kustannustekijänä otetaan 4 momentin mukaan huomioon alle 55 vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten painokerroin. Pykälän 1 4 momentissa tarkoitetuista sairastavuuskertoimen osatekijöiden painoista ja kustannustekijöiden painokertoimista säädettäisiin viiden vuoden välein. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin sairastavuuden perusteella määräytyvien laskennallisten kustannusten laskentatapa. Sairastavuuden perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 7 momentissa säädettäisiin kulloinkin käytettävästä tilastovuodesta ja käytettävien tilastojen lähteestä. Sairastavuuden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnalle i = SKi * PHSAIR * asukasmäärä i missä SKi on sairastavuuskerroin kunnalle i, PHSAIR on sairastavuuden perushinta ja asukasmäärä i on asukasmäärä kunnassa i 8 Työttömyyskerroin. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Työttömyyskertoimen tarkoituksena on korvata työttömyydestä kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uuden työttömyyskertoimen määräytymisperusteesta, jonka perusteella kullekin kunnalle määräytyy kuntakohtainen työttömyyskerroin. Momentissa säädettäisiin myös laskennassa

61 53 käytettävästä tietolähteestä ja vuodesta, jonka tietoja kulloinkin käytetään. Yksittäisen kunnan laskennallisen kustannuksen laskentatavasta työttömyyden perusteella säädettäisiin 2 momentissa. Jos kunnan työttömyys on pienempi kuin maan keskiarvo, työttömyyskerroin muodostuu pienemmäksi kuin 1, jolloin kunnan asukaskohtaiseksi laskennalliseksi kustannukseksi muodostuu valtioneuvoston asetuksella määriteltyä perushintaa pienempi laskennallinen kustannus asukasta kohden. Jos kunnan työttömyys ylittää maan keskiarvon, sen asukaskohtainen laskennallinen kustannus on suurempi kuin asukasta kohden vahvistettu perushinta. Työttömyyskertoimen perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Työttömyyskerroin kunnalle i TTK i = työt i työt missä kokomaa työt i on työttömien osuus työvoimasta kunnassa i, työt komaa on työttömien osuus työvoimasta kokomaassa siten, että työt i = työttömät i ja työt kokomaa = työttömät kokomaa työvoimai työvoima työttömät kokomaa i on työttömien lukumäärä kunnassa työvoima i i on työvoimaan kuuluvien (työlliset ja työttömät) lukumäärä kunnassa i, työttömät kokomaa on työttömien lukumäärä koko maassa ja työvoima kokomaa on työvoimaan kuuluvien (työlliset ja työttömät) lukumäärä koko maassa. Työttömyyden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnalle i = PH TYÖTT * TTK i * asukasmäärä i missä PH TYÖTT on työttömyyden perushinta, TTK i on työttömyyskerroin kunnalle i ja asukasmäärä i on asukasmäärä kunnassa i. 9 Vieraskielisyyskerroin. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Vieraskielisyyskertoimen tarkoituksena on korvata vieraskielisten muuttajien kunnalle aiheuttamia kustannuksia. Ehdotettu uusi määräytymisperuste, kunnan vieraskielisyyskerroin saataisiin 1 momentin mukaan laskemalla vieraskielisten asukkaiden osuus kunnan asukasmäärästä ja vähentämällä tästä sen kunnan vastaava osuus, jossa vieraskielisten osuus kunnan asukasmäärästä on pienin. Vieraskielisten määrässä ei otettaisi huomioon ruotsin- ja saamenkielisiä asukkaita. Sen sijaan vieraskielisten lukumäärässä otettaisiin huomioon kaikki ikäluokat, kun nykyisessä järjestelmässä vieraskielisyys on otettu huomioon vain esi- ja perusopetuksen valtionosuuden korotuksena. Pykälän 2 momentissa määritettäisiin vieraskielisyyden perusteella määräytyvä kunnan laskennallisen kustannuksen laskentatapa. Vieraskielisyyskertoimen perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Vieraskielisyyskerroin kunnalle i VKK i = vieraskielkm i vieraskielkm asukasmäärä pienin i asukasmäärä pienin missä vieraskielkm i on vieraskielisten lukumäärä kunnassa i asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i vieraskielkm pienin on vieraskielisten lukumäärä siinä kunnassa, jossa vieraskielisten osuus asukasmäärästä on pienin asukasmäärä pienin on asukasmäärä siinä kunnassa, jossa vieraskielisten osuus asukasmäärästä on pienin Vieraskielisyyden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnalle i = PH VIERK * VKK i * asukasmäärä i missä PH VIERK on vieraskielisyyden perushinta, VKK i on vieraskielisyyskerroin kunnalle i ja asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i. 10 Kaksikielisyys. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Kaksikielisyyden perusteella laskettavien laskennallisten kus-

62 54 tannusten tarkoituksena on korvata kaksikielisyydestä kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Pykälässä määriteltäisiin kunnalle kaksikielisyydestä johtuvien laskennallisten kustannusten laskentatapa. Kaksikielisyyden perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella Kaksikielisyyden käsite määritellään 4 :ssä kielilain 5 :n perusteella. Kaksikielisyyden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kaksikieliselle kunnalle i = (PH KAKSIK * asukasmäärä i * 0,07) + (PH KASIK * asukasmäärä ruotsink i * 0,93) missä PH KAKSIK on kaksikielisyyden perushinta, asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i, asukasmäärä ruotsink i on ruotsinkielisten asukkaiden lukumäärä kunnassa i. 11 Saaristoisuus. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Saaristoisuuden perusteella määriteltyjen laskennallisten kustannusten tarkoituksena on korvata saaristooloista kunnalle aiheutuvia kustannuksia. Saaristokunnalle pykälän 1 momentin mukaan määräytyvät laskennalliset kustannukset laskettaisiin kertomalla asukasta kohden määritelty saaristoisuuden perushinta kunnan asukasmäärällä. Pykälää sovellettaisiin kuntiin, jotka valtioneuvosto on saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/1981) 9 :n nojalla annetulla asetuksella määritellyt saaristokunniksi. Pykälän 2 momentin mukaan saaristoisuuden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset saaristokunnassa, jossa vähintään puolet asukkaista asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, saadaan kertomalla asukasta kohden määritelty saaristoisuuden perushinta kunnan asukasmäärällä ja kertomalla tulo luvulla 3. Saaristoisuuden perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Saaristoosakunnalle ei määriteltäisi tässä momentissa tarkoitettua laskennallista kustannusta. Saaristoisuuden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset saaristokunnalle i = PH SAARIST * asukasmäärä i, kun kunta i on saaristokunta, PH SAARIST * asukasmäärä i * 3, kun kunta i on saaristokunta ja asukasmäärä i ilmantieyht asukasmäärä i missä PH SAARIST on saaristoisuuden perushinta, asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i ja asukasmäärä ilmantieyht i on sen väestön määrä kunnassa i, joka asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen. 0,5 4 luku Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lasten päivähoidon laskennalliset kustannukset Luvun otsikko esitetään kumottavaksi, koska uudessa valtionosuusjärjestelmässä ei enää määriteltäisi tehtäväkohtaisia valtionosuuden määräytymisperusteita. 12 Asukastiheyskerroin. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Asukastiheyskertoimen perusteella määriteltyjen laskennallisten kustannusten tarkoituksena on korvata harvasta asutuksesta kunnalle aiheutuvia

63 55 kustannuksia. Laskennassa käytettäisiin Tilastokeskuksen yleisiä väestö- ja pintaalatilastoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uuden asukastiheyskertoimen määräytymisperusteesta, jonka perusteella kullekin kunnalle määräytyy kuntakohtainen asukastiheyskerroin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnalle asukastiheyskertoimen perusteella määräy- Asukastiheyskerroin kunnalle i tyvien laskennallisten kustannusten laskentatapa. Kerroin esitetään rajattavaksi korkeintaan 20:een, koska muutoin kuntien väliset erot muodostuisivat perusteettoman suuriksi. Tämän kertoimen perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. ASTIHK i = asukastiheys kokomaa asukastiheys i missä asukastiheys kokomaa on koko maan keskimääräinen asukastiheys, Asukastiheyden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnalle i = PH ASTIH * asukasmäärä i * ASTIHK i 20 missä PH ASTIH on asukastiheyden perushinta, asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i ja ASTIHK i on asukastiheyskerroin kunnalle i. Koulutustaustakerroin kunnalle i KOULTAUSTK i = ilmantutk i v._- ilmantutk v.pienin asukasmäärä i v. asukasmäärä v.pienin 13 Koulutustaustakerroin. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Koulutustaustakertoimen perusteella määriteltyjen laskennallisten kustannusten tarkoituksena on korvata oppilaiden vanhempien koulutustaustan eroista kunnalle aiheutuvia palvelutarpeiden eroja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin uuden koulutustaustakertoimen määräytymisperusteesta, jonka perusteella kullekin kunnalle määräytyy kuntakohtainen koulutustaustakerroin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnalle koulutustaustakertoimen perusteella määräytyvien laskennallisten kustannusten laskentatapa. Tämän kertoimen perushinnasta säädettäisiin 54 :n nojalla vuosittain valtioneuvoston asetuksella. missä ilmantutk i v. on ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien vuotiaiden asukkaiden lukumäärä kunnassa i, asukasmäärä i v. on vuotiaiden asukkaiden lukumäärä kunnassa i, ilmantutk v. pienin on ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien vuotiaiden lukumäärä siinä kunnassa, jossa ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus vastaavasta ikäryhmästä on pienin ja asukasmäärä v.pienin on vuotiaiden asukkaiden lukumäärä siinä kunnassa, jossa ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus vastaavasta ikäryhmästä on pienin.

64 56 Koulutustaustan perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset kunnalle i = PH KOULTAUST * KOULTAUSTK i * asukasmäärä i missä PH KOULTAUST on koulutustaustan perushinta, KOULTAUSTK i on koulutustaustakerroin kunnalle i ja asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i esitetään kumottaviksi, koska uudessa valtionosuusjärjestelmässä ei enää määriteltäisi tehtäväkohtaisia määräytymistekijöitä. 21 Kertoimien ja määräytymistekijöiden laskenta eräissä tapauksissa. Pykälä pysyisi sisällöllisesti entisenä, mutta siinä olevat viittaukset kertoimia ja määräytymistekijöitä koskeviin pykäliin muuttuisivat vastaamaan uutta järjestelmää säänteleviä määräytymistekijöitä. 5 luku Esi ja perusopetuksen ja yleisten kirjastojen laskennalliset kustannukset sekä taiteen- ja perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet Luvun otsikko esitetään kumottavaksi, koska uudessa valtionosuusjärjestelmässä ei enää määriteltäisi tehtäväkohtaisia määräytymistekijöitä esitetään kumottaviksi, koska niissä määriteltyjä tehtäväkohtaisia määräytymistekijöitä ei enää käytettäisi laskennallisten valtionosuuksien määräytymisessä. 6 luku Syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat Luvun otsikko esitetään muutettavaksi vastaamaan uudessa valtionosuusjärjestelmässä käytettäviä lisäosia. 26 Syrjäisyyden lisäosa. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Syrjäisyyden lisäosan perusteella määriteltyjen laskennallisten kustannusten tarkoituksena on korvata syrjäisyydestä kunnalle aiheutuvia lisäkustannuksia. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan syrjäisyyden lisäosan laskentatapa. Syrjäisyyden lisäosa laskettaisiin valtioneuvoston asetuksella vahvistaman syrjäisyyden lisäosan perushinnan, kunnan syrjäisyysluvun ja sen asukasmäärän tulona. Erittäin syrjäisessä kunnassa, jonka syrjäisyysluku on ilman pyöristystä vähintään 1,5, kunnan lisäosa on kolminkertainen. Voimassa olevasta laista poiketen yhtenä syrjäisyyden lisäosan määräytymisperusteena olisi syrjäisyyden lisäosan perushinta, joka säädettäisiin 54 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella kuten muutkin esitetyn järjestelmän perushinnat. Pykälän 2 momentissa annettaisiin valtioneuvostolle valtuutus säätää syrjäisyyden lisäosan laskennassa käytettävän syrjäisyysluvun määräytymisperusteet. Nämä määräytymisperusteet säilyisivät entisinä ja vuonna 2015 sovellettaisiin voimassa olevan valtioneuvoston asetuksen (1512/2011) 1 :ää syrjäisyysluvun määräytymisestä. Sen mukaan syrjäisyysluku muodostuu kahden väestöpohjaindeksin summasta, joiden kummankin minimiarvo on 0. Ensimmäinen väestöpohjaindeksi (paikallinen väestöpohjaindeksi) mittaa väestön määrää 25 kilometrin etäisyydellä ja toinen (seudullinen väestöpohjaindeksi) 50 kilometrin etäisyydellä kunnan väestöllisestä keskipisteestä. Kunnan väestöllinen keskipiste on kunnan laskennallinen väestön painopiste, joka lasketaan pinta-alaltaan yhden neliökilometrin suuruisista ruuduista käyttäen painomuuttujana kunkin asutun ruudun väestömäärää ja sijaintimuuttujana ruudun keskipisteen koordinaatteja. Paikallinen väestöpohjaindeksi saadaan vähentämällä :sta enintään 25 kilometrin etäisyydellä asuvan väestön määrä ja jakamalla ero-

65 57 tus :lla. Seudullinen väestöpohjaindeksi saadaan vähentämällä :sta enintään 50 kilometrin etäisyydellä asuvan väestön määrä ja jakamalla erotus :lla. Edellä mainitun asetuksen mukaan indeksit lasketaan Tilastokeskuksen viiden vuoden välein tarkistamasta tilastosta, joka koskee väestön jakautumista yhden neliökilometrin kokoisille alueille. Esitys merkitsisi sitä, että jokaiselle kunnalle määriteltäisiin syrjäisyysluku. Aiempien neljän portaan sijasta käytettäisiin kuntakohtaisia syrjäisyyslukuja ja vain erittäin harvan asutuksen kuntiin sovellettaisiin erillistä syrjäisyyden lisäosan korotusta. Syrjäisyyden perusteella määräytyvä lisäosa kunnalle i LISÄOSA i syrj = PH SYRJ * asukasmäärä i * syrjluku i, kun syrjluku i < 1,5, PH SYRJ * asukasmäärä i * syrjluku i, * 3, kun syrjluku i 1,5 missä PH SYRJ on syrjäisyyden perushinta, asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i ja syrjluku i on kunnan i syrjäisyysluku 27 Työpaikkaomavaraisuuden lisäosa. Pykälän otsikko muutettaisiin niin, että se vastaa kokonaan muutettavan pykälän sisältöä. Työpaikkaomavaraisuuden lisäosan perusteella määriteltyjen laskennallisten kustannusten tarkoituksena on korvata keskuskunnille kustannuksia, joita niille aiheutuu alueellisten palvelujen tarjonnasta ja työpaikkojen syntymiseen liittyvistä investoinneista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työpaikkaomavaraisuuden lisäosan laskentatapa. Kullekin kunnalle määriteltäisiin työpaikkaomavaraisuuskerroin, joka kerrottaisiin asukasluvulla ja työpaikkaomavaraisuuden perushinnalla. Tämä perushinta säädettäisiin 54 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella kuten muutkin esitetyn järjestelmän perushinnat. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työpaikkaomavaraisuuskertoimen määräytymisperusteet. Niiden mukaan kunnalla, jonka työpaikkaomavaraisuus on alhaisin, kerroin olisi 0. Vuoden 2012 tilastojen mukaan Pornaisten kunnan työpaikkaomavaraisuusluku olisi 0,412. Sen mukainen kerroin olisi 0. Vastaavasti suurin työpaikkaomavaraisuusluku olisi Harjavallan kaupungilla 1,338 ja sen kerroin olisi 0,926. Työpaikkaomavaraisuutta osoittava luku määritetään kunnassa työssäkäyvien ja kunnan työllisen työvoiman määrän välisenä suhteena. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että työpaikkaomavaraisuuskertoimen kuntakohtaiset laskentatiedot saadaan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Tilaston julkaisuajankohdasta johtuen valtionosuuden laskennassa käytettäisiin työpaikkatietoja varainhoitovuotta 3 vuotta edeltäneen vuoden tietoja. Työpaikkaomavaraisuuskerroin kunnalle i TYÖPOMVK i = työpaikkaomv i - työpaikkaomv pienin missä työpaikkaomv i on työpaikkaomavaraisuutta osittava luku kunnassa i ja työpaikkaomv pienin on sen kunnan työpaikkaomavaraisuutta osoittava luku, jossa työpaikkaomavaraisuus on pienin

66 58 Työpaikkaomavaraisuuden perusteella määräytyvä lisäosa kunnalle i LISÄOSA i työpaikkaomv = PH TYÖPAIKKAOMV * TYÖPAIKKAOMVK i *asukasmäärä i missä PH TYÖPAIKKAOMV on työpaikkaomavaraisuuden perushinta, TYÖPAIKKAOMVK i on työpaikkaomavaraisuuskerroin kunnassa i ja asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i. 28 Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa. Pykälän otsikko on sama kuin voimassa olevan lain 28 :ssä, mutta pykälän sisältö esitetään muutettavaksi niin, että se vastaisi uuden valtionosuusjärjestelmän tavoitteita. Näin ollen lisäosassa ei ole porrastuksia. Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosan tarkoituksena on korvata asianomaisille kunnille saamenkielestä aiheutuvia palvelutarpeita ja lisäkustannuksia. Saamenkielisten määritelmä voimassa olevan lain 4 :ssä säilyisi muuttumattomana. Pykälässä säädettäisiin saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosan laskentatapa. Tämän lisäosan perushinta säädettäisiin 54 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella kuten muutkin esitetyn järjestelmän perushinnat. Kunnan saamenkielisten osuudella tarkoitetaan saamenkielisten osuutta kunnan koko väestöstä. Väestötiedot saadaan väestötietojärjestelmästä. Tällä perusteella kukin saamelaisten kotiseutualueen kunta eli Utsjoki, Enontekiö, Inari ja Sodankylä saisivat oman kertoimensa, joka vaihtuisi väestösuhteiden muutoksen mukaisesti. Näin ollen pysyvä porrastus neljään luokkaan poistuisi käytöstä. Saamelaisten kotiseutualueen lisäosa saamelaisten kotiseutualueen kunnalle i LISÄOSA i saame = PH SAAME * asukasmäärä i * asukasmäärä i saame missä PH SAAME asukasmäärä i on saamelaisten kotiseutualueen kunnan perushinta, asukasmäärä i on asukkaiden lukumäärä kunnassa i ja asukasmäärä saame i on saamenkielisten asukkaiden lukumäärä kunnassa i. 7 luku Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus sekä valtionosuuteen tehtävät vähennykset ja lisäykset 29 Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus. Pykälän 1 momentissa verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausjärjestelmää esitetään muutettavaksi niin, että tasausraja olisi 100 prosenttia euromäärästä, joka saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasmäärällä. Voimassa olevassa laissa tasausraja on 91,86 prosenttia. Lisäksi esitetään, että kunta saisi tasauslisää 80 prosenttia tasausrajan ja kunnan asukasta kohden lasketun laskennallisen verotulon erotuksesta. Nykyjärjestelmässä kunta saa tasauslisänä 100 prosenttia tasausrajan ja oman laskennallisen verotulonsa erotuksesta. Tasausrajan noston vuoksi nykyistä useampi kunta saisi tasauslisää. Voimassa olevassa järjestelmässä kunta saa tasauslisänä koko tasausrajan ja oman asukasta kohden lasketun laskennallisen verotulonsa välisen erotuksen. Käytännössä ehdotettavassa järjestelmässä tasauslisää saavan kunnan asukaskohtaisen laskennallisen verotulon kasvaessa ja tasausrajan euromäärän pysyessä muuttumattomana, sen saama tasauslisä ei pienenisi koko ve-

67 59 rokasvun määrällä. Toisaalta, jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden alenisi, se ei saisi tasauslisänä koko aleneman määrää. Pykälän 2 momentissa tasausvähennyksen määräytymistä esitetään muutettavaksi niin, että tasausvähennys olisi 30 prosenttia tasausrajan ylittävästä euromäärästä lisättynä mainitun ylityksen luonnollisella logaritmilla prosenttiyksiköiksi muutettuna. Voimassa olevan lain mukaan tasausvähennys on 37 prosenttia määrästä, joka ylittää nykyisen tasausrajan eli prosenttia. Näin ollen tasausvähennys kohdistuisi nykyistä harvempaan kuntaan ja tasausvähennysten määrä vähenisi. Pykälän 3 ja 4 momentit säilyisivät nykyisinä. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan, että osa voimalaitosten kiinteistöverosta otettaisiin huomioon kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa. Laskennallisessa verotulossa huomioonotettava määrä olisi 50 prosenttia. Muutos vaikuttaisi voimalaitosten sijaintikuntien tasauslisän tai vähennyksen määrään. Ehdotettu muutos korottaisi samalla tasausrajan euromäärää ja vaikuttaisi kaikkien kuntien tasaukseen. Järjestelmä säilyisi muuttumattomana siinä suhteessa, että verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus tehdään vain tämän lain mukaan määräytyviin valtionosuuksiin eikä sitä sovelleta muiden ministeriöiden hallinnonaloilla maksettaviin valtionosuuksiin. 31 esitetään kumottavaksi, koska uudessa valtionosuusjärjestelmässä ei enää käytettäisi lisäosia, joita vastaava valtionosuuden euromäärä vähennettäisiin kaikkien kuntien valtionosuudesta yhtä suurena asukasta kohden. Vuoden 2014 tasossa tämän pykälän perusteella kaikkien kuntien valtionosuutta on vähennetty 6,48 euroa asukasta kohti eli koko maan tasolla vähennys on 34,98 milj. euroa. Pykälän kumoamisen johdosta vastaavaa vähennystä ei enää tehtäisi, vaan valtion ja kuntien välisen kustannusneutraalisuuden säilyttämiseksi vastaava vähennys toteutettaisiin uudessa järjestelmässä alentamalla valtionosuusprosenttia. 33 a Valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasaus vuosina Koska vuoden 2010 alusta voimaan tulleen valtionosuusjärjestelmän 33 :ssä säädetty siirtymätasaus jää muuttumattomana edelleen voimaan, esitetään uudessa 33 a :ssä vuoden 2015 alusta voimaan tulevan järjestelmän kunnille aiheuttamien muutosten tasaamista viidelle vuodelle. Uusien määräytymisperusteiden mukaiset kuntakohtaiset muutokset olisivat näin ollen kokonaan käytännössä vuonna Pykälän 1 momentin mukaisesti valtionapuviranomainen vahvistaisi siirtymätasauksen niille kunnille vuodelle 2015, joiden valtionosuuden muutos, lisäys tai vähennys, olisi suurempi kuin 3 momentissa säädetty 50 euroa asukasta kohden. Jos kunnan valtionosuusmuutos olisi pienempi kuin vuodelle 2015 säädettävä määrä, koko muutos toteutettaisiin jo vuonna Kunnalle vahvistettavan tasauksen määrä muuttuisi portaittain 3 momentissa säädetyllä tavalla. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunkin kunnan siirtymätasauksen suuruuden laskentaperuste. Siirtymätasauslaskelma tehdään vuoden 2014 valtionosuuksien tasolla. Laskelmassa kunnan siirtymätasaus laskettaisiin vähentämällä uusin, vuoden 2015 alusta voimaan tulevin määräytymisperustein laskettavien valtionosuuksien yhteismäärästä valtionosuudet, jotka kunnalle on myönnetty valtionosuustehtäviin nyt voimassa olevin määräytymisperustein vuodelle Kun uuden ja vanhan järjestelmän mukaisessa kuntakohtaisessa vertailulaskelmassa käytettäisiin pohjana vuoden 2014 valtionosuuksien määrärahoja, seuraavien vuosien valtionosuuden tason muutokset eivät vaikuttaisi kuntakohtaiseen tasausmäärään. Vertailuaskelmassa ei otettaisi huomioon harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta eikä kotikuntakorvauksia. Kotikuntakorvauksia koskevasta siirtymätasauksesta esitetään säädettäväksi erikseen 33 b :ssä, koska kotikuntakorvaukset koskevat myös muita opetuksen järjestäjiä kuin kuntia. Siirtymätasauksen laskeminen vuoden 2014 tasoisena on perusteltua sen vuoksi, että vuoden 2015 tasoiset valtionosuustiedot olisivat saatavissa vasta joulukuussa vuonna Tämä vaikeuttaisi kuntien talousarvioprosessia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kullekin vuodelle sovellettava muutoksen tasaussumma vuoteen 2019 saakka. Esimerkiksi Siikajoen valtionosuuslisäys olisi euroa asukasta kohti, josta se saisi ensimmäise-

68 60 nä vuonna 50 euroa asukasta kohti, koska siltä vähennettäisiin laskennallisesta valtionosuudesta siirtymätasauksena 252 euroa asukasta kohti. Koko valtionosuuslisäys kunnalle toteutuisi vuonna luku Kotikuntakorvaus 38 Kotikuntakorvauksen määräytyminen. Koska esitetyssä valtionosuusjärjestelmässä ei olisi enää tehtäväkohtaisia valtionosuusperusteita, kotikuntakorvausten kustannuspohja perustuisi kaikkien kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien todellisiin esi- ja perusopetuksen yhteenlaskettuihin kustannuksiin nykyisten kotikunnan laskennallisten kustannusten sijasta. Jatkossa kotikuntakorvaukset ja niiden perushinnat eivät siis määräytyisi enää nykyisen käytännön mukaisesti kuntakohtaisesti, vaan ikäryhmittäisen painojen perusteella koko maan tasolla, joiden perusteista säädetään 1 momentissa. Lisäksi todellisista kustannuksista vähennettäisiin sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannukset, jotta rahoitusta ei näiltä osin maksettaisi kahteen kertaan. Todelliset kustannukset saataisiin vuosittain tehtävän kustannustenjaon tarkistuksen kautta varainhoitovuotta kolmea vuotta edeltäneillä tiedoilla, jotka korotettaisiin kunnan peruspalvelujen hintaindeksin mukaisin indeksikorotuksin varainhoitovuoden kustannustasoon. Ikäryhmittäiset 2 momentin mukaiset painokertoimet 6-, ja vuotiaille muutettaisiin vastaamaan Valtion taloudellisten tutkimuskeskuksen selvityksen (VATT, Raportti ikärakenteen huomioimisesta valtionosuusjärjestelmässä päivähoidon sekä esija perusopetuksen osalta, ) mukaisia painoja. Pykälän 4 momentissa on suoritettu tekninen momenttiviittauksen muutos. 45 a Kotikuntakorvauksen siirtymäjärjestely. Kotikuntakorvauksen siirtymäjärjestelyistä ehdotetaan säädettäväksi erikseen järjestelmän muista siirtymäsaannoksista, koska sen kohteena ovat muutkin kuin kunnat. Pykälän 1 momentissa esitettäisiin siirtymäjärjestyksen porrastus viiden vuoden siirtymäajalle. Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin kunkin ylläpitäjän siirtymätasauksen yksityiskohtainen laskentatapa. Sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannusosuus vähennettäisiin kotikuntakorvausten laskennallisista kustannuksista, koska vastaava kustannus huomioidaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kustannuksissa. 10 luku Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjako 54 Laskennallisten kustannusten ja lisäosien perushinnoista säätäminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uuden valtionosuusjärjestelmän rakennetta. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määräytymisperusteiden muuttumisen vuoksi pykälän 1 momentin viittaukset esitetään muutettavaksi niin, että ne viittaavat esitettyihin uusiin määräytymisperusteisiin, joissa käytetään valtioneuvoston asetuksella säädettävää laskennallisten kustannusten tai lisäosien perushintaa. Pykälässä tarkoitetut perushinnat esitetään hallituksen esityksen yleisperusteluihin sisältyvissä taloudellisissa vaikutuksissa. Pykälän 2 momentin 1 3 kohdat pysyisivät sisällöltään entisinä. Sen sijaan momentin 4 kohtaa esitetään muutettavaksi niin, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus suoritettaisiin vuosittain. Voimassa olevan lain mukaan kustannustenjaon tarkistus suoritetaan joka neljäs vuosi. 55 Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus. Valtionosuusprosentti ja vastaavasti kunnan omarahoitusosuus tarkistetaan käytännössä vuosittain. Tämä johtuu toisaalta uusista ja laajenevista tehtävistä, tehtävien siirroista ja toisaalta muista valtion talousarviossa tehtävistä muutoksista kuten säästötoimista. Valtionosuusprosentin ja kunnan omarahoitusosuuden määräytyminen säilyisivät samana kuin voimassa olevassa laissa. Sen

69 61 sijaan pykälän 1 momentissa olevat pykäläviittaukset muutettaisiin niin, että ne vastaavat uuden järjestelmän pykäliä, joissa säädetään valtionosuusperusteista. Momenttiin on kirjoitettu nykyisin voimassa oleva valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuusprosentti. Käytännössä nämä molemmat muuttuvat vuonna 2015 jo yksistään aiemmin päätettyjen valtionosuuksien supistusten vuoksi. Kun mahdolliset tehtävien laajuuden ja laadun muutokset ja velvoitteiden vähennykset vuodelle 2015 selviävät vasta valtion talousarvion yhteydessä, annettaisiin tämän pykälän prosentteja koskevista muutoksista vuodelle 2015 erillinen hallituksen esitys talousarviolaiksi syksyllä Näiden lisäksi valtionosuusprosenttiin vaikuttavat alentavasti vuodesta 2015 lähtien ammattikorkeakoulurahoituksen siirto valtiolle (163 milj. euroa), lisäosien nykyisen rahoitusosuuden poistaminen (34,98 milj. euroa) sekä verotuloihin perustuvaan valtionosuuden tasaukseen siirrettävä rahoitus (noin 705 milj. euroa). Vastaavasti valtionosuusprosenttia korottavat opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonalalta siirrettävät valtionosuus ja avustus oppilaitosten perustamiskustannuksiin sekä valtionosuus ja avustus yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin. Siirrot ovat yhteensä noin 15 milj. euroa. 56 Kunnan omarahoitusosuus. Pykälä säilyy sisällöltään voimassa olevan lain mukaisena, mutta sen viittaukset valtionosuuden määräytymistä koskeviin pykäliin esitetään muutettavaksi vastaamaan uuden valtionosuusjärjestelmän rakennetta. Edellä 55 :n perusteluissa on mainittu päätetyt valtionosuusprosenttiin vaikuttavat muutokset vuonna Kustannustenjaon tarkistaminen. Pykälä säilyy periaatteiltaan voimassa olevan lain mukaisena. Pykälän 2 momentti esitetään muutettavaksi siten, että sen viittaukset valtionosuuden määräytymistä koskeviin pykäliin vastaavat uuden valtionosuusjärjestelmän rakennetta. Pykälän 4 momenttia esitetään muutettavaksi siten, että 1 momentissa tarkoitetut perushinnat ja rahoitus määrätään uudessa järjestelmässä varainhoitovuosittain nykyisen neljän vuoden välein tehtävän tarkistuksen sijaan. 59 Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset. Pykälän 2 momentin 1 ja 2 kohdat esitetään kumottaviksi koska niitä koskeva rahoitus on tarkoitus siirtää opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Pykälän 3 momentin 1 kohdan sisältöä on täsmennetty ottamalla huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttaminen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta. Lisäksi osa opetuskulttuuriministeriön perustamishankerahoituksesta, johon tämän momentin 1 kohdassa viitataan, sisällytettäisiin talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksen mukaisesti osaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaista rahoitusta. 11 luku Erinäisiä säännöksiä 61 Valtionosuuden määräytyminen kuntien yhdistyessä. Pykälän 3 momentti vastaa asiallisesti aiempaa säännöstä ja pykäliin tehdyt muutosviittaukset johtuvat uuden järjestelmän muuttuneista määräytymistekijöistä. Momentin muutos ottaisi huomioon, että uudet laskentatekijät olisivat laskennalliset kustannukset, kertoimet ja lisäosien perusteet. 62 Valtionosuuden määräytyminen siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan. Uudessa järjestelmässä ei olisi enää työttömien lukumäärän perusteella laskettavaa laskennallista kustannusta. Tämän vuoksi pykälän 3 momentin toinen virke esitetään kumottavaksi. 63 Valtionosuuden määräytyminen kunnan alueen jakamistapauksissa. Uudessa järjestelmässä ei olisi enää työttömien lukumäärän perusteella laskettavaa laskennallista kustannusta. Tämän vuoksi pykälän 5 momentin toinen virke esitetään kumottavaksi. 63 a Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely. Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyä koskeva pykälä esitetään kumottavaksi, koska asiasta säätäminen on tarkoitus siirtää osaksi kuntalakia vuoden 2015 alusta lukien.

70 62 13 luku Voimaantulo ja siirtymäsäännökset 66 Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2015 alusta. Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen valtionosuuden myöntämiseksi sekä kotikuntakorvausten maksamiseksi varainhoitovuodelle Tämä edellyttää muun muassa valtioneuvoston asetuksen antamista laskennallisten kustannusten ja kertoimien perushinnoista jo vuoden 2014 puolella. 67 Yhteistoiminta-avustus. Pykälä yhteistoiminta-avustuksista esitetään kumottavaksi, koska sen voimassa oloaika on päättynyt vuonna 2012 eikä yhteistoiminta-avustuksia ei ole tämän jälkeen tarkoitus myöntää. 68 Perushintojen määräytyminen vuonna Pykälän 1 momentti vastaa sisällöltään asiallisesti aiempaa säännöstä ja pykäliin tehdyt muutosviittaukset johtuvat uuden järjestelmän muuttuneista määräytymistekijöistä Ṗykälän 2 momentissa esitetään, että uuden järjestelmän mukaisesti vuoden 2014 valtionosuustasolla lasketut perushinnat korotettaisiin vuodelle 2015 arvioidun kustannustason muutoksen mukaisesti. Menettely vastaa sisällöllisesti samaa kuin aiemmassa säännöksessä. Pykälän 3 5 momentit esitetään kumottaviksi, koska uudessa järjestelmässä ei käytettäisi tehtäväkohtaisia laskennallisia kustannuksia. Pykälän 6 momentissa tehtäisiin tekninen muutos momenttiviittauksessa. 69 Kustannustenjaon tarkistus. Teknisistä syistä johtuen seuraava tarkistus suoritettaisiin vuodelle Tämän jälkeen tarkistus suoritettaisiin vuosittain sen mukaan kuin edellä 58 :ssä säädetään. 70 Kotikuntakorvauksen määräytyminen vuonna Pykälä ehdotetaan kokonaan muutettavaksi, koska siinä säädettäisiin uuden järjestelmän edellyttämästä siirtymävuodesta. Pykälään esitetään säännökset kotikuntakorvausten kustannuspohjan määräytymisestä vuodelle 2015, koska seuraava kustannustenjaon tarkistus tehdään voimassa olevien säännösten mukaan vasta vuodelle Vuoden 2015 kotikuntakorvausten kustannuspohjana käytetään vuoden 2014 esi- ja perusopetuksen laskennallisia kustannuksia korotettuna kunnan peruspalvelujen hintaindeksillä vuoden 2015 hintatasoon ja vähennettynä sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannuksilla. Sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannusosuutena käytetään 3,9 prosenttia edellä mainitusta kotikuntakorvausten perusteena olevista esi- ja perusopetuksen laskennallisista kustannuksista. 71 Eräiden vähennysten tekeminen vuonna Pykälä esitetään kumottavaksi, koska se on ollut tarpeen vain vuonna 2010 voimaan tullutta lakia sovellettaessa.

71 63 Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan: kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 1 :n 1 momentin 31 ja 32 kohta, 4 luvun otsikko, 14 20, 5 luku, 31, 36 :n 3 ja 4 momentti, 63 a ja 67, 68 :n 3 5 momentti, 59 :n 2 momentin1 ja 2 kohta sekä 70 ja 71, sellaisina kuin niistä ovat 4 luvun otsikko laissa 982/2012 ja 63 a laissa 1045/2010, muutetaan: 4 :n 1 momentin 7 kohta, 5 :n 1 ja 2 momentti, 3 luku, 12, 13 ja 21, 6 luku, 29 :n 1, 2 ja 5 momentti, 38 :n 1 ja 2 momentti, 54, 55 :n 1 momentti, 56 :n 1 momentti, 58 :n 1, 2 ja 4 momentti, 59 :n 3 momentti, 61 :n 3 momentti, 62 :n 4 momentti, 63 :n 5 momentti, 68.n 1, 2 ja 6 momentti sekä 69, sellaisina kuin niistä ovat, 29 :n 5 momentti laissa 1510/2011, 12 ja 13 laissa 982/2012 sekä 55 1 momentti laissa 1188/2013, lisätään: 4 :n 1 momenttiin 12 kohta sekä 33 a ja 45 a, seuraavasti: 4 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan jäljempänä: 7) työpaikkaomavaraisuudella kunnassa työssäkäyvien määrän ja kunnan työllisen työvoiman määrän välistä suhdetta; 11) koulutustaustalla tarkoitetaan ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien vuotiaiden osuutta vastaavasta ikäluokasta 2 luku Kunnan peruspalvelujen valtionosuus 5 Kunnan peruspalvelujen valtionosuus Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskemisen perusteina (valtionosuusperusteet) käytetään: 1) 1 :n 1 j 2 momentissa tarkoitettujen peruspalvelujen laskennallisia kustannuksia; 2) saamelaisten kotiseutualueen kunnan, syrjäisyyden ja työpaikkaomavaraisuuden lisäosien määräytymisperusteita. Kunnalle myönnetään valtionosuutta 1 :ssä tarkoitettujen valtionosuustehtävien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin euromäärä, joka saadaan, kun 6 13 :n mukaisesti määräytyvät laskennalliset kustannukset lasketaan yhteen ja saadusta summasta vähennetään 55 :ssä tarkoitettu kunnan omarahoitusosuus. Näin saatuun euromäärään lisätään kunnan :ssä tarkoitetut saamelaisten kotiseutualueen kunnan, syrjäisyyden sekä työpaikkaomavaraisuuden lisäosat. 3 luku Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset 6 Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennalliset kustannukset saadaan laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla ikäluokittaiset perushinnat asianomaisiin ikäluokkiin kuuluvien kunnan asukkaiden määrällä. Näin saatuun summaan lisätään kunnan sairastavuuden, työttömyyden, vieraskieli-

72 64 syyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, asukastiheyden ja koulutustaustan perusteella määritellyt laskennalliset kustannukset. Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennallisten kustannusten perushinnat määrätään erikseen seuraaville ikäluokille: 1) 0 5-vuotiaat; 2) 6 vuotiaat; 3) 7 12-vuotiaat: 4) vuotiaat: 5) vuotiaat; 6) vuotiaat: 7) vuotiaat; 8) vuotiaat; 9) 85 vuotta täyttäneet ja vanhemmat. 7 Sairastavuuskerroin Sairastavuuskerroin lasketaan terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon osatekijöiden perusteella. Osatekijöiden painot ovat: Terveydenhuolto 59,77 Vanhustenhuolto 27,44 Sosiaalihuolto 12,89 Terveydenhuolto jakautuu seuraaviin kustannustekijöihin, joiden painokertoimet ovat: Diabetes 0,56 Epilepsia 0,98 Psykoosit 6,63 Reuma 0,84 Keuhkoastma 0,47 Verenpainetaudit 0,38 Sepelvaltimotauti 0,72 Crohnin tauti 0,79 Dementia 0,71 Syövät 2,89 Neurologiset taudit 1,10 Sydämen rytmihäiriöt 1,12 Työkyvytön, alle 55 v. 3,59 Vanhustenhuolto jakautuu seuraaviin kustannustekijöihin, joiden painokertoimet ovat: Diabetes 0,25 Epilepsia 1,24 Psykoosit 2,50 Dementia 4,49 Neurologiset taudit 1,62 Sydämen rytmihäiriöt 0,46 Sosiaalihuollon kustannustekijän painokerroin on: Työkyvytön, alle 55 v. 12,03 Sairastavuuskertoimen osatekijöiden painoista ja niiden kustannustekijöiden painokertoimista säädetään viiden vuoden välein. Sairastavuuden perusteella määräytyvät laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla asukasta kohden määritelty sairastavuuskertoimen perushinta kunnan asukasmäärällä ja kunnan sairastavuuskertoimella. Sairastavuuskerrointa määriteltäessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Kansaneläkelaitoksen ja Tilastokeskuksen sairastavuustietoja sekä Eläketurvakeskuksen tietoja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määristä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. 8 Työttömyyskerroin Kunnan työttömyyskerroin lasketaan jakamalla kunnan työttömien osuus kunnan työvoimasta koko maan vastaavalla osuudella. Kerrointa laskettaessa käytetään työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston tietoa varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden työttömien osuudesta työvoimasta. Työttömyyden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty työttömyyden perushinta kunnan asukasmäärällä ja työttömyyskertoimella. 9 Vieraskielisyyskerroin Kunnan vieraskielisyyskerroin saadaan laskemalla vieraskielisten asukkaiden osuus kunnan asukasmäärästä ja vähentämällä tästä sen kunnan vastaava osuus, jossa vieraskielisten osuus kunnan asukasmäärästä on koko

73 65 maan pienin. Kerrointa laskettaessa käytetään väestötietojärjestelmän tietoja vieraskielisten määrästä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. Vieraskielisyyden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty vieraskielisyyden perushinta kunnan asukasmäärällä ja vieraskielisyyskertoimella. 10 Kaksikielisyys Kaksikieliselle kunnalle kaksikielisyyden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty kaksikielisyyden perushinta kunnan asukasmäärällä ja kertomalla tulo luvulla 0,07. Edellä mainittuun kustannukseen lisätään euromäärä, joka saadaan kertomalla kaksikielisyyden perushinta kunnan ruotsinkielisten asukasmäärällä ja kertomalla tulo luvulla 0,93. Kunnan kaksikielisyydestä säädetään kielilain 5 :ssä. 11 Saaristoisuus Saaristokunnalle saaristoisuuden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty saaristoisuuden perushinta kunnan asukasmäärällä. Saaristokunnalle, jonka asukkaista vähintään puolet asuu ilman kiinteää tieyhteyttä mantereeseen, saaristoisuuden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty saaristoisuuden perushinta kunnan asukasmäärällä ja kertomalla näin saatu tulo luvulla Asukastiheyskerroin Kunnan asukastiheyskerroin lasketaan jakamalla koko maan keskimääräinen asukastiheys kunnan asukastiheydellä. Kerrointa laskettaessa käytetään väestötietojärjestelmän tietoja asukasmääristä varainhoitovuotta edeltävästä vuodenvaihteesta sekä Tilastokeskuksen kunnittaisia tietoja maapintaalasta. Asukastiheyden perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty asukastiheyden perushinta kunnan asukasmäärällä ja asukastiheyskertoimella. Kerroin on enintään Koulutustaustakerroin Kunnan koulutustaustakerroin saadaan laskemalla ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien vuotiaiden asukkaiden osuus kunnan vastaavasta ikäryhmästä ja vähentämällä tästä sen kunnan vastaava osuus, jossa ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien vuotiaiden asukkaiden osuus vastaavasta ikäryhmästä on koko maan pienin. Kerrointa laskettaessa käytetään Tilastokeskuksen koulutustilaston tietoja ilman tutkintoa olevien lukumäärästä varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneeltä vuodelta. Koulutustaustakertoimen perusteella määräytyvät kunnan laskennalliset kustannukset lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty koulutustaustakertoimen perushinta kunnan asukasmäärällä ja koulutustaustakertoimella. 21 Kertoimien ja määräytymistekijöiden laskenta eräissä tapauksissa Jos 6 13 :ssä tarkoitettuja kertoimia ja määräytymistekijöitä laskettaessa ei ole käytettävissä mainituissa pykälissä tarkoitetun ajankohdan mukaisia tietoja, käytetään kertoimien laskennassa viimeisimpiä asianomaisessa pykälässä tarkoitettua ajankohtaa edeltäviä tietoja. 6 luku Syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosat 26

74 66 Syrjäisyyden lisäosa Kunnalle myönnetään syrjäisyyden perusteella määräytyvänä lisäosana euromäärä, joka lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty syrjäisyyden perushinta kunnan asukasmäärällä ja syrjäisyysluvulla. Jos syrjäisyysluku on vähintään 1,5 ilman pyöristystä, kunnan lisäosa on kolminkertainen. Syrjäisyysluvun määräytymisperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 27 Työpaikkaomavaraisuuden lisäosa Työpaikkaomavaraisuuden perusteella määräytyvä kunnan lisäosa lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty työpaikkaomavaraisuuden perushinta kunnan asukasmäärällä ja työpaikkaomavaraisuuskertoimella Ṫyöpaikkaomavaraisuuskerroin saadaan vähentämällä kunnan työpaikkaomavaraisuutta osoittavasta luvusta sen kunnan vastaava luku, jossa työpaikkaomavaraisuus on pienin. Työpaikkaomavaraisuutta osoittavana kuntakohtaisena lukuna käytetään Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta saatavia varainhoitovuotta 3 vuotta edeltäneen vuoden tietoja 28 Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa Saamelaisten kotiseutualueen kunnalle myönnetään saamenkielisyyden perusteella lisäosana euromäärä, joka lasketaan kertomalla asukasta kohden määritelty saamelaisten kotiseutualueen kunnan perushinta kunnan asukasmäärällä ja kunnan saamenkielisten osuudella 29 Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus Kunnalle myönnetään verotuloihin perustuvaa valtionosuuden lisäystä (tasauslisä), jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden on pienempi kuin euromäärä, joka saadaan jakamalla kaikkien kuntien yhteenlasketut laskennalliset verotulot kuntien yhteenlasketulla asukasmäärällä (tasausraja). Kunta saa tasauslisää 80 prosenttia tasausrajan ja kunnan asukasta kohden lasketun laskennallisen verotulon erotuksesta. Jos kunnan laskennallinen verotulo asukasta kohden ylittää tasausrajan, tehdään kunnan valtionosuuteen tasausvähennys. Tasausvähennys on 30 prosenttia tasausrajan ylittävästä asukaskohtaisesta euromäärästä lisättynä mainitun ylityksen luonnollisella logaritmilla. Luonnollinen logaritmi muunnetaan prosenttiyksiköiksi Kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa otetaan huomioon kunnallisvero ja kunnan osuus yhteisön tuloverosta (yhteisövero). Näiden lisäksi laskennallista verotuloa laskettaessa otetaan huomioon 50 prosenttia kiinteistöverolain (654/1992) 14 :n 1 ja 2 momenteissa tarkoitettujen voimalaitosten laskennallisesta kiinteistöverosta. Verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa huomioon otettavista verotuloista säädetään valtioneuvoston asetuksella. 33 a Siirtymätasaus vuosina Vuodesta 2015 lähtien alusta voimaan tulevasta valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta aiheutuvaa valtionosuuksien kuntakohtaista muutosta tasataan siirtymätasauksella viiden vuoden ajan. Valtionapuviranomainen vahvistaa siirtymätasauksen niille kunnille, joiden 2 momentin mukainen valtionosuuksien muutos ylittää kullekin vuodelle 3 momentissa säädetyn määrän asukasta kohti. Valtionosuusmuutos lasketaan vähentämällä vuodelle 2014 myönnettävä kunnan valtionosuus niistä valtionosuuksista, jotka kunnalle olisi myönnetty, mikäli tämän lain mukaiset määräytymisperusteet olisivat olleet voimassa vuonna Vertailulaskelmassa ei oteta huomioon kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 30 :ssä tar-

75 67 koitettua harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta eikä :ssä tarkoitettuja kotikuntakorvauksia. Kunnan valtionosuuksien 2 momentin mukaisesti laskettu muutos asukasta kohti rajataan kuitenkin valtionosuuksiin lisättävällä tai niistä vähennettävällä siirtymätasauksella enintään 50 euroon vuonna 2015, 100 euroon vuonna 2016, 180 euroon vuonna 2017, 260 euroon vuonna 2018 ja 380 euroon vuonna Kotikuntakorvauksen määräytyminen Kotikuntakorvaus määräytyy kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien esi- ja perusopetuksen todellisten kustannusten perusteella erikseen 6-, ja vuotiaille. Todelliset kustannukset määräytyvät 59 :n mukaisesti vähennettynä sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannuksilla. Kotikuntakorvauksen perusosa lasketaan jakamalla 1 momentissa tarkoitetut kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien yhteenlasketut esi- ja perusopetuksen todelliset kustannukset kuntien painotetulla 6 15-vuotiaiden määrällä. Kuntien painotettu 6 15-vuotiaiden määrä saadaan kertomalla kuntien 6-vuotiaiden määrä luvulla 0,61, 7 12-vuotiaiden määrä luvulla 1 ja vuotiaiden määrä luvulla 1,60 ja laskemalla näin saadut tulot yhteen. Oppilaan iän mukaan määräytyvä kotikuntakorvaus saadaan kertomalla kotikuntakorvauksen perusosa seuraavasti: Ikä 6 vuotias Kerroin 0, vuotias 1, vuotias 1,60 Jos yksityisen opetuksen järjestäjä on saanut perusopetuksen järjestämisluvan heinäkuun 31 päivän 1998 jälkeen, opetuksen järjestäjän kotikuntakorvaus on 90 prosenttia 1 3 momentissa tarkoitetuista kotikuntakorvauksista. 45 a Kotikuntakorvausten siirtymäjärjestely Valtionapuviranomainen vahvistaa kotikuntakorvauksia koskevan siirtymätasauksen opetuksen järjestäjille. Siirtymätasaus lasketaan vähentämällä tämän lain mukaisin vuoden 2015 määräytymisperustein laskettavien kotikuntakorvaustulojen määrästä kotikuntakorvaustulot, jotka opetuksen järjestäjälle on myönnetty tämän lain mukaisiin tehtäviin vuoden 2014 tasolla. Siirtymätasaus vahvistetaan opetuksen järjestäjille, joiden kotikuntakorvauksen muutos on suurempi kuin kolme prosenttia kotikuntakorvauksen nettomäärästä. Opetuksen järjestäjälle vahvistettava tasauksen määrä muuttuu portaittain siten, että vuonna 2015 muutos on enintään kolme prosenttia, vuonna 2016 enintään kuusi prosenttia, vuonna 2017 enintään yhdeksän prosenttia, vuonna 2018 enintään 12 prosenttia ja vuonna 2019 enintään 15 prosenttia 3 momentissa mainitusta muutoksesta. Muutos astuu voimaan täysimääräisesti vuonna Siirtymävähennys tai lisäys otetaan huomioon kunkin varainhoitovuoden kotikuntakorvauksissa. Siirtymätasaus lasketaan vähentämällä vuoden 2015 alusta voimaan tullein määräytymisperustein laskettavien kotikuntakorvausten nettomäärästä kotikuntakorvaukset, jotka opetuksen järjestäjälle on myönnetty vuoden 2014 voimassa ollein perustein ja vuoden 2014 laskennallisten kustannusten tasolla vähennettynä sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannuksilla. Sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannusosuutena käytetään 3,9 prosenttia edellä mainitusta kotikuntakorvausten perusteena olevasta esi- ja perusopetuksen laskennallisista kustannuksista.. 54 Laskennallisten kustannusten ja lisäosien perushinnoista säätäminen Valtioneuvoston asetuksella säädetään vuosittain seuraavaa varainhoitovuotta varten

76 :ssä sekä :ssä tarkoitetut perushinnat. Perushintaa säädettäessä otetaan huomioon: 4) ne tarkistukset, jotka 58 :n mukaisesti tehdään vuosittain valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamiseksi. 55 Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus Kunnan 6 13 :ssä tarkoitetut laskennalliset kustannukset jakautuvat siten, että kuntien valtionosuus on 29,57 prosenttia (valtionosuusprosentti) ja kuntien omarahoitusosuus on 70,43 prosenttia. 56 Kunnan omarahoitusosuus Kunnan omarahoitusosuus on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri. Kunnan omarahoitusosuus asukasta kohden saadaan vähentämällä kaikkien kuntien 6-13 :n mukaisten laskennallisten kustannusten yhteismäärästä siitä 55 :ssä säädetyn valtionosuusprosentin mukaisesti laskettu osuus ja jakamalla näin saatu euromäärä maan asukasmäärällä. 58 Kustannustenjaon tarkistaminen Valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistetaan 2 momentissa tarkoitetut laskennalliset kustannukset, perushinnat ja rahoitus toteutuneiden kustannusten mukaisiksi sekä 55 :ssä tarkoitettu valtionosuusprosentti siten kuin jäljempänä tässä pykälässä sekä 59 ja 60 :ssä säädetään. Kustannustenjaon tarkistuksessa valtion ja kuntien välillä tarkistetaan valtakunnallisesti yhtenä kokonaisuutena 6 13 :ssä tarkoitettujen laskennallisten kustannusten perusteena olevat perushinnat. Lisäksi tarkistetaan seuraava opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukainen rahoitus: 1) 11 :ssä tarkoitettu rahoitus lisäopetukseen; 2) 13 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu rahoitus muille kuin oppivelvolliselle järjestettävään perusopetukseen; 3) 14 :ssä tarkoitettu rahoitus pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluville oppilaille; ja 4) 15 :ssä tarkoitettu sisäoppilaitoslisä sekä koulukotikorotus. Edellä 1 momentissa tarkoitetut perushinnat ja rahoitus määrätään sekä 3 momentissa tarkoitettu valtionosuusprosentti säädetään varainhoitovuosittain. Seuraava kustannustenjaon tarkistus tehdään varainhoitovuodelle 2016 ja sen jälkeen vuosittain. 59 Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset Edellä 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä aiheutuvina käyttökustannuksina ei pidetä kustannustenjaon tarkistuksessa seuraavia kustannuksia: 1) sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (733/1992) 20 :ssä sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 36 :ssä tarkoitetusta perustamishankkeelle säädetyn vähimmäiseuromäärän ylittävästä perustamishankkeesta aiheutuvia kustannuksia; 61 Valtionosuuden määräytyminen kuntien yhdistyessä Edellä 6 :ssä tarkoitetut laskennalliset kustannukset, 7 13 :ssä tarkoitetut kertoimet ja :ssä tarkoitetut lisäosat saadaan yhdistämällä asianomaisten kuntien laskennallisten kustannusten, kertoimien ja lisäosien perusteet. 62

77 69 Valtionosuuden määräytyminen siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan kaikkiin valtionosuuksiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna sekä verotuloihin perustuvaan valtionosuuden tasaukseen kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavana vuonna. 63 Valtionosuuden määräytyminen kunnan alueen jakamistapauksissa Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan kaikkiin valtionosuuksiin kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna sekä verotuloihin perustuvaan valtionosuuden tasaukseen kuntajaon muutoksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavana vuonna. 66 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen valtionosuuden myöntämiseksi sekä valtionosuuden ja kotikuntakorvausten maksamiseksi varainhoitovuodelle Perushintojen määräytyminen vuonna 2015 Edellä 6 :n 2 momentissa tarkoitetut perushinnat ja 7 13 :ssä tarkoitetut määräytymisperusteiden perushinnat sekä :ssä tarkoitetut lisäosien perushinnat vuodelle 2015 säädetään valtioneuvoston asetuksella siten kuin 2 ja 6 momentissa säädetään. Edellä 6 :n 2 momentissa tarkoitettujen ikäluokkien perushinnoiksi, 7 13 :ssä tarkoitettujen sairastavuuskertoimen, työttömyyskertoimen, vieraskielisyyskertoimen, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, asukastiheyskertoimen ja koulutustaustakertoimen perushinnoiksi sekä :ssä tarkoitettujen syrjäisyyden, työpaikkaomavaraisuuden ja saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosien perushinnoiksi säädetään vuoden 2014 tasossa lasketut ikäluokkien perushinnat sekä määräytymisperusteiden ja lisäosien perushinnat tarkistettuna vuoden 2015 arvioituun kustannustasoon. Edellä 2 momentissa tarkoitettuja perushintoja määrättäessä otetaan huomioon valtionosuustehtävien laadun ja laajuuden muutokset 54 :ssä säädetyllä tavalla. 69 Kustannustenjaon tarkistus Sen estämättä, mitä 58 :ssä säädetään kustannustenjaon tarkistuksesta, ensimmäinen tämän lain mukainen kustannustenjaon tarkistus tehdään varainhoitovuodelle 2016 vuoden 2013 kustannustietojen perusteella. 70 Kotikuntakorvauksen määräytyminen vuonna 2015 Poiketen siitä, mitä 38 :ssä säädetään kotikuntakorvausten määräytymisestä, vuoden 2015 kotikuntakorvausten kustannuspohjana käytetään vuoden 2014 esi- ja perusopetuksen valtionosuuksien laskennallisia kustannuksia korotettuna vuoden 2015 kunnan peruspalvelujen hintaindeksillä ja vähennettynä sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannuksilla. Sairaalaopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden opetuksen lisärahoituksen kustannusosuutena käytetään 3,9 prosenttia edellä mainitusta kotikuntakorvausten perusteena olevista esi- ja perusopetuksen laskennallisista kustannuksista.

78 VM/KAO, maks 323 ESITYS, vos-muutokset kunnittain min -638 Vuoden 2014 tasolla mediaani -56 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Alajärvi Alavieska Alavus Asikkala Askola Aura Akaa Enonkoski Enontekiö Espoo Eura Eurajoki Evijärvi Forssa Haapajärvi Haapavesi Hailuoto Halsua Hamina Hankasalmi Hanko Harjavalta Hartola Hattula Hausjärvi Heinävesi Helsinki Vantaa Hirvensalmi Hollola Honkajoki Huittinen Humppila Hyrynsalmi Hyvinkää Hämeenkyrö Hämeenlinna Heinola Ii Iisalmi Iitti Ikaalinen Ilmajoki Ilomantsi Inari Inkoo Isojoki

79 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Isokyrö Imatra Jalasjärvi Janakkala Joensuu Jokioinen Joroinen Joutsa Juankoski Juuka Juupajoki Juva Jyväskylä Jämijärvi Jämsä Järvenpää Kaarina Kaavi Kajaani Kalajoki Kangasala Kangasniemi Kankaanpää Kannonkoski Kannus Karijoki Karkkila Karstula Karvia Kaskinen Kauhajoki Kauhava Kauniainen Kaustinen Keitele Kemi Keminmaa Kempele Kerava Keuruu Kihniö Kinnula Kirkkonummi Kitee Kittilä Kiuruvesi Kivijärvi Kokemäki Kokkola Kolari Konnevesi Kontiolahti

80 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Korsnäs Hämeenkoski Koski Tl Kotka Kouvola Kristiinankaupunki Kruunupyy Kuhmo Kuhmoinen Kuopio Kuortane Kurikka Kustavi Kuusamo Outokumpu Kyyjärvi Kärkölä Kärsämäki Köyliö Kemijärvi Kemiönsaari Lahti Laihia Laitila Lapinlahti Lappajärvi Lappeenranta Lapinjärvi Lapua Laukaa Lavia Lemi Lempäälä Leppävirta Lestijärvi Lieksa Lieto Liminka Liperi Loimaa Loppi Loviisa Luhanka Lumijoki Luoto Luumäki Luvia Lohja Parainen Maalahti Maaninka Marttila

81 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Masku Merijärvi Merikarvia Miehikkälä Mikkeli Muhos Multia Muonio Mustasaari Muurame Mynämäki Myrskylä Mäntsälä Mäntyharju Mänttä-Vilppula Naantali Nakkila Nastola Nivala Nokia Nousiainen Nurmes Nurmijärvi Närpiö Orimattila Oripää Orivesi Oulainen Oulu Padasjoki Paimio Paltamo Parikkala Parkano Pelkosenniemi Perho Pertunmaa Petäjävesi Pieksämäki Pielavesi Pietarsaari Pedersöre Pihtipudas Pirkkala Polvijärvi Pomarkku Pori Pornainen Posio Pudasjärvi Pukkila Punkalaidun

82 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Puolanka Puumala Pyhtää Pyhäjoki Pyhäjärvi Pyhäntä Pyhäranta Pälkäne Pöytyä Porvoo Raahe Raisio Rantasalmi Ranua Rauma Rautalampi Rautavaara Rautjärvi Reisjärvi Riihimäki Ristijärvi Rovaniemi Ruokolahti Ruovesi Rusko Rääkkylä Raasepori Saarijärvi Salla Salo Sauvo Savitaipale Savonlinna Savukoski Seinäjoki Sievi Siikainen Siikajoki Siilinjärvi Simo Sipoo Siuntio Sodankylä Soini Somero Sonkajärvi Sotkamo Sulkava Suomussalmi Suonenjoki Sysmä Säkylä

83 UUSI UUSI NYKYINEN MUUTOS MUUTOS asm Ikärakenne Sairastavuus muut lask.kust Lask.kust Omarah. Lisäosat Verotul. VOS VOS euroa /as yht. yht osuus perust. tas. YHTEENSÄ YHTEENSÄ Koko maa Vaala Sastamala Siikalatva Taipalsaari Taivalkoski Taivassalo Tammela Tampere Tarvasjoki Tervo Tervola Teuva Tohmajärvi Toholampi Toivakka Tornio Turku Pello Tuusniemi Tuusula Tyrnävä Ulvila Urjala Utajärvi Utsjoki Uurainen Uusikaarlepyy Uusikaupunki Vaasa Valkeakoski Valtimo Varkaus Vehmaa Vesanto Vesilahti Veteli Vieremä Vihti Viitasaari Vimpeli Virolahti Virrat Vöyri Ylitornio Ylivieska Ylöjärvi Ypäjä Ähtäri Äänekoski

84 LAUSUNTO SELVITYSMIEHEN LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI VALTION- OSUUSJÄRJESTELMÄN UUDISTAMISESTA Valmistunut lakiesitys on tarpeellinen ja päälinjoiltaan oikean suuntainen. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on erittäin monimutkainen eikä se perustu tuoreisiin tietoihin. Lakiesitys on selkeä edistysaskel, mutta edellyttää ehdottomasti jatkovalmistelua, jotta valtionosuusjärjestelmästä saadaan läpinäkyvä ja perusteiltaan kiistaton. Tulisi löytää kriteerejä, jotka nimenomaan kannustavat kuntia esim. terveyden edistämiseen. Ongelmallista on, että uudistus toteutetaan samaan aikaan, kun valtion on leikannut ja leikkaa edelleen valtionosuuksia kasvavalla summalla. Monessa kunnassa tilanne on ajautumassa kohtuuttomaksi, kun kaikki kunnat menettävät vo-leikkauksissa ja sen lisäksi suuri määrä kuntia, kuten Vesilahti, menettää lisää valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa. Kokonaisuutena tulisi jatkovalmistelussa syventyä erityisesti siihen, että kriteerit voidaan varmentaa olevan kustannuksia kuvaavia, ja että niiden suhteet ovat oikeat kustannusten perusteina. Lisäperusteluita tarvitaan ainakin koulutustaso-, vieraskielisyys-, asukastiheys- ja työpaikkaomavaraisuuskriteereille. Sairastavuuskertoimen painoarvon kasvattaminen ikäluokkiin perustuvien valtionosuuskriteerien sijaan aiheuttaa negatiivisen kannustimen. Tältä osin uudistuksen myötä pyritään korvaamaan toteutuneen sairastavuuden perusteella aiheutuneita kustannuksia. Mikäli kunta onnistuisi vähentämään sairastavuutta, minkä pitäisi tietysti olla tavoite, kunnan valtionosuus vähenee. Valtionosuusuudistus tulisi rakentaa siten, että tulokset terveyden edistämistyössä ovat kunnille aina taloudellisesti kannattavia. Työpaikkaomavaraisuus-kriteeri on kyseenalainen seudullistuvassa elinkeinotoiminnassa. Positiivista on, että kolmesta erillisestä ikärakenneluokituksesta siirrytään yhteen ikärakenneluokitukseen. Ikäryhmien kriteerien osalta voidaan myös todeta myönteiseksi, että nuorista ikäluokista aiheutuvia menoja korvataan aikaisempaa enemmän. Nykyjärjestelmässä voimakas lapsiperheiden muuttovirta on voinut lisätä etupainotteisesti kunnan kustannuspaineita, kun väestölisäyksen tuoma lisäverotulo on seurannut jäljessä, verokertyminä tai verotulontasauksena. Valtionosuuskriteerin kautta vasteaika näissä tapauksissa toteutuu lyhyempänä. Kuvaavaa on, että väestöltään lähes samankokoisten kuntien Taivalkosken ja Vesilahden sekä toisaalta Vesilahden ja Ylitornion valtionosuudet eroavat toisistaan merkittävästi. Vesilahden valtionosuus on nykyisin ja luonnoksenkin mukaan vain puolet Taivalkosken ja Ylitornion valtionosuuksista. Toisaalta Vesilahteen on muuttanut paljon lapsiperheitä, joiden tarvitsemien palvelujen isojen investointien kustannuksiin ei ole valtionosuuksien kautta tullut juurikaan tukea. Tulevassa valtionosuusuudistuksessa tulee tehdä yksilöityjä kuntakohtaisia vertailuja, esimerkkinä Vesilahti-Taivalkoski tai Vesilahti-Ylitornio. Tämän kautta saadaan lisäsyvyyttä myöntämisperusteisiin ja samalla tasapuolisuutta järjestelmään. Kotikuntakorvauksissa kaikkien oppilaitosten tulee olla samassa asemassa järjestäjästä riippumatta. Esitetty järjestelmä laittaa kunnat huonompaan asemaan. Verotulotasauksen tasausrajan nosto 100 %:iin tulee aiheuttamaan huomattavia vuosittaisia muutoksia kuntien valtionosuuksissa ja siten hankaloittamaan taloussuunnittelua. Valtionosuuksien tasaukseen tulisi sisällyttää kiinteistöverot. Myös harkinnanvarainen valtionosuus on säilytettävä.

85 Jotta kuntien taloussuunnittelu olisi mahdollista, tulisi valtionosuustietojen olla käytettävissä aina edellisen vuoden kesäkuussa. Vuosittaisten valtionosuuksien ennustettavuutta tulisi muutenkin parantaa. Viiden vuoden siirtymäaika on välttämätön ja se tulee toteuttaa tasaisesti, lisäämällä kuntakohtaista vaikutusta 1/5 vuosittain. Rahoitusperiaatteen mukaisesti valtion tulee antaessaan kunnille tehtäviä ja velvoitteita varmistua siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset niistä selviytymiseen. Käytännössä kunnat joutuvat toteuttamaan sekä aikaisemmat että uudet tehtävät ja velvoitteet merkittävästi aikaisempaa alemmalla kokonaisrahoituksella.

86 l PIRKANMAAN MAAKUNTAKAAVA 2040 Pirkanmaan maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Raportti MKH Teemme muutosta yhdessä

87 Pirkanmaan liitto 2014 MKH Kansikuvat Lentokuva Vallas Oy & Suomen Ilmakuva Oy Valokuvat Pirkanmaan liitto, flickr.com Pohjakartat Maanmittauslaitos Paikkatietoaineisto YKR/SYKE

88 Sisällys 1. Lähtökohdat ja tavoitteet Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehtojen tavoitteet ja aikataulu Prosessikuvaus 6 2. Pirkanmaan nykytila Alue- ja yhdyskuntarakenne Liikenne ja liikkuminen Väestö ja asuminen Työpaikat, työssäkäynti ja elinkeinorakenne Luonnon- ja kulttuuriympäristöt Pirkanmaan vahvuudet ja mahdollisuudet Maankäyttövaihtoehdot Väestö- ja työpaikkatavoitteet Palveluverkko Maankäyttövaihtoehtotarkastelun periaatteet Maankäyttövaihtoehtokartat 26 Aurinko 1 26 Aurinko 2 28 Planeetat 30 Tähdet Vaihtoehtojen arviointi ja vertailu Arvioinnin ja vertailun periaatteet Maakunnan kilpailukyvyn vahvistaminen Liikennejärjestelmä kilpailukykytekijänä Liikennepalvelujen taloudellinen toteutus ja infrarakenteen hyödyntäminen Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen Työpaikka-alueiden erikoistuminen Elinkeinoelämän toimintaedellytykset Seutujen keskeiset ominaispiirteet ja niiden tukeminen Rakentamisen tiiveys ja laajuus Asuin- ja työpaikka-alueiden tasapainoinen sijoittuminen Sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullinen yhdyskuntarakenne Palveluiden saavutettavuus Asuinympäristön ominaisuudet ja laatu Vaikutukset viherverkkoon Luonnonvarojen kestävä käyttö ja yhdyskuntarakenteen energiatehokkuus Vaikutukset vesihuoltoon Vaikutukset asunto- ja toimitilarakentamiseen Yhteenveto ja riskianalyysi Yhteenvetotaulukot arvioiduista vaikutuksista Riskit, epävarmuustekijät ja investointitarpeet vaihtoehtotarkastelussa 61 Täydentynyttä Tampereen kaupunkirakennetta. Kuva: Lentokuva Vallas Oy.

89

90 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 5 1. Lähtökohdat ja tavoitteet 1.1 Pirkanmaan maakuntakaava 2040 Pirkanmaalla käynnistyi joulukuussa 2011 uuden maakuntakaavan laatiminen. Tämä Pirkanmaan maakuntakaava 2040 kattaa alueellisesti kaikki Pirkanmaan 22 kuntaa. Kaava laaditaan kokonaismaakuntakaavana, jossa käsitellään kaikki alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen kannalta tärkeät aihealueet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeelliset alueet. Tavoitteena on, että maakuntakaava hyväksytään kuluvan valtuustokauden aikana vuonna Vahvistuessaan se korvaa edellisen, Pirkanmaan 1. maakuntakaavan sekä voimassa olevat vaihemaakuntakaavat. Pirkanmaan uuden maakuntakaavan, Pirkanmaan maakuntakaavan 2040, laadinnassa korostetaan sen strategista luonnetta. Maakuntakaavaa varten laadittavien yleispiirteisten maankäyttövaihtoehtojen avulla voidaan kuvata erilaisia strategisia linjavalintoja. Näiden päälinjausten ratkaisemisen jälkeen voidaan lähteä suunnittelemaan maakuntakaavassa osoitettavia maankäyttövarauksia. 1.2 Maankäyttövaihtoehtojen tavoitteet ja aikataulu Maankäyttövaihtoehtojen laatimisen tavoitteena on löytää maakunnan tavoitteet parhaiten täyttävä tulevaisuuteen, vuoteen 2040, tähtäävä alue- ja yhdyskuntarakenne, jonka pohjalta tullaan linjaamaan maakuntakaavan perusrakenne. Tavoitteena on Pirkanmaan erityispiirteiden ja vahvuuksien tunnistaminen ja maakunnan kilpailukyvyn parantaminen näitä erityispiirteitä vahvistamalla. Maakuntakaavan pohjaksi muodostettavat erilaiset maankäyttövaihtoehdot laaditaan koko maakunnan alueelle. Maankäyttövaihtoehdot ovat yhdyskuntarakenteellisia malleja, eivät oikeusvaikutteisia suunnitelmia. Ne ovat strategisia ja yleispiirteisiä kuvauksia maakunnan tulevasta maankäytöstä. Vaihtoehdoissa tutkitaan erilaisia aluerakenne- ja liikenneratkaisuja ja arvioidaan niiden vaikutuksia. Tavoitteena on, että vaihtoehtotarkastelun sekä eri vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnista saadun tiedon pohjalta voidaan muodostaa maakuntakaavan alue- ja yhdyskuntarakenteellinen perusta. Pirkanmaan maakuntakaava 2040 maankäyttövaihtoehdot tarkastelutyön aloitusvaiheessa v.2012 kuntien kaavoittajien ja Pirkanmaan liiton edustajista koostuva työryhmä teki maankäyttövaihtoehtojen laadinnalle työohjelman, jonka mukaisesti suunnittelua on viety eteenpäin. Vuoden 2012 lopussa valmistunut, Pirkanmaan liiton ja eteläpirkanmaalaisten kuntien yhteistyönä laatima Etelä-Pirkanmaan maankäytön rakennevaihtoehdot selvitystyö on antanut hyvän lähtökohdan maakuntakaavan maankäyttövaihtoehtotarkastelulle. Maankäyttövaihtoehtojen mitoittamistyötä puolestaan palvelee vuoden 2013 alkupuolella valmistunut Pirkanmaan liiton väestö- ja työpaikkasuunnite, jossa on hyödynnetty maakuntastrategian pohjaksi tehtyä skenaariotarkastelua. Vuorovaikutteisessa prosessissa on käyty eri osapuolten välistä keskustelua periaateratkaisuista ja arvovalinnoista. Maankäyttövaihtoehtoihin liittyen järjestettiin kevään 2013 aikana yhteensä 11 työpajaa. Aloitusvaiheen työpajoissa syntyi kaavoittajatyöryhmän työn tuloksena viisi erilaista ideamallia. Myöhemmin toteutettiin alueellisia työpajoja, joihin kutsuttiin osallistumaan kuntien päättäjien ja viranhaltijoiden edustajia sekä lisäksi ELY -keskuksen ja naapurimaakuntien liittojen edustajia. Työpajatyöskentelyssä kerätyn palautteen avulla ideamallit jalostettiin selkeiksi maankäyttövaihtoehdoiksi, jotka pohjautuvat erilaisiin aluerakenne- ja liikennejärjestelmämalleihin ja niiden yhdistelmiin. Kevään 2013 aikana laadituista viidestä maankäyttövaihtoehdosta työstettiin neljä lopullista maankäyttövaihtoehtoa, mm. työpajoissa saadun palautteen perusteella. Näistä neljästä ratkaisumallista laadittiin myös vaikutusten arviointi. Tampereen keskustan kaupunkirakennetta. Kuva: Lentokuva Vallas Oy. Strategiset ja yleispiirteiset maankäyttövaihtoehdot ovat yhdyskuntarakenteellisia tulevaisuuden malleja, joiden pohjalta linjataan maakuntakaavan perusrakenne ja täsmennetään kaavatyön tavoitteita.

91 6 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Vaikutusten arviointityötä on syksyn 2013 aikana tehty Pirkanmaan liiton ja kuntien asiantuntijoiden sekä tehtävään valitun konsultin toimesta. Pirkanmaan liiton ja ympäristöministeriön yhteistyönä toteutettavan MASTRA -hankkeen puitteissa on joukkouttamisen ja tiiviin työpajatyöskentelyn keinoin maankäyttövaihtoehtoihin liittyen tehty laajaa vaikutusten arviointityötä. Vaikutusten arvioinnin erillistoimeksiantoina on laadittu vaihtoehtoihin liittyvät asuntotuotanto- ja toimitilalaskelmat (VTT) sekä liikennemäärätarkastelut (TTY/ TALLI-malli). Maakuntakaava etenee maankäyttövaihtoehtotarkastelun kautta kaavaluonnos- ja ehdotusvaiheeseen. Maankäyttövaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista tuotettu aineisto asetetaan nähtäville palautteen antamista varten alkuvuodesta Saadun palautteen pohjalta Pirkanmaan maakuntavaltuusto päättää kevätkokouksessaan 2014 perusratkaisut, joiden mukaisesti maakuntakaavaluonnosta lähdetään laatimaan. 1.3 Prosessikuvaus Maankäyttövaihtoehtojen työstämisessä on pyritty avoimeen ja vuorovaikutteiseen prosessiin, käymällä laaja-alaista eri osapuolten välistä keskustelua periaateratkaisuista ja arvovalinnoista. Liiton sisällä työ käynnistyi maakuntakaavoitus- ja aluekehitysryhmien yhteistyönä keväällä 2012 väestösuunnitteen laadinnalla. Strateginen maakunnan suunnittelu jatkui skenaarioiden laatimisella. Skenaariotyöhön kuului viisi työpajaa, joihin osallistui lukuisia sidosryhmien edustajia. Pirkanmaan liiton maakuntakaavoitusryhmästä maankäyttövaihtoehtojen laadintaan ovat osallistuneet: maakuntakaavoitusjohtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys, maakunta-arkkitehti Hanna Djupsjöbacka, suunnitteluarkkitehti Lasse Majuri, paikkatieto- ja palveluverkkosuunnittelija Ilpo Tammi, liikenneinsinööri Johanna Järvinen ja Ruut Rissanen sekä suunnittelija Jukka Aaltonen. Maankäyttövaihtoehtojen valmistelua varteen koottiin syksyllä 2012 asiantuntijatyöryhmä kuntien kaavoittajista. Kaavoittajaryhmään ovat Pirkanmaan liiton edustajien lisäksi kuuluneet vs. yleiskaavapäällikkö Pia Hastio (Tampereen kaupunki), aluearkkitehti Marja Kuisma (Pälkäneen kunta), kaavoitusarkkitehti Markku Lahtinen (Kangasalan kunta), kaavoituspäällikkö Ilari Rasimus (Lempäälän kunta), kaavoitusarkkitehti Sirkka Sortti (Mänttä-Vilppulan kaupunki), seutuarkkitehti Aulikki Graf ja seutusuunnittelupäällikkö Kimmo Kurunmäki (Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä) sekä liikennejärjestelmäasiantuntija Erika Helin (Pirkanmaan ELY-keskus). Tälle kaavoittajatyöryhmälle on järjestetty työpajoja, ja maakuntakaavan ohjausryhmä sekä maakuntahallitus ovat osallistuneet maankäyttövaihtoehtojen työstöön omissa työpajoissaan kevään 2013 aikana. Maalis-huhtikuussa järjestettiin neljä alueellista työryhmätyöskentelyyn perustuvaa työpajaa, joihin kutsuttiin osallistumaan niin kuntien päättäjien ja viranhaltijoiden edustajia kuin naapurimaakuntien liittojen ja Pirkanmaahan rajautuvien kuntien edustajia. Konsulttina toimineen Pöyry Finland OY:n tehtävänä oli jalostaa työpajatyöskentelyn avulla ideamallit selkeiksi maankäyttövaihtoehdoiksi. Työpajojen tarkoituksena oli kehittää laadittuja ideamalleja eteenpäin, paikallistason asiantuntijuutta hyödyntäen. Työpajoissa saatu palaute otettiin huomioon ideamallien kehittämisessä, ja nämä työstetyt maankäyttövaihtoehdot esiteltiin maakuntavaltuustolle Valtuustoryhmät esittivät kokouksessa maankäyttövaihtoehdoista myös omat ryhmäpuheenvuoronsa. Saadun palautteen perusteella hiottiin loppukesän ja alkusyksyn aikana maankäyttövaihtoehdoista neljä erilaista malliratkaisua. Lisäksi vaihtoehtoihin liittyviä liikennejärjestelmäratkaisuja havainnollistettiin kaaviomallinnuksin. Monimuotoista kaupunkikeskustaa Tammerkosken kansallismaisemassa. Työpajatyöskentelyssä kerättiin palautetta vaikutusten arvioinnissa huomioitavista tärkeimmistä näkökulmista. Vaikutusten arvioinnissa korostuvat erityisesti yhdyskuntarakenteelliset, liikenteelliset ja palveluverkkoon liittyvät tarkastelut, unohtamatta kuitenkaan maakunnan kilpailukykyyn, asumiseen ja elinympäristöön, energiatehokkuuteen ja ilmastoon kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusten arviointi tehdään yleispiirteisenä, maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla. Osallistavan suunnittelun kulku vaihtoehtojen muodostamisvaiheessa Kaavoittajatyöryhmä Kokoukset: 8.11., sekä 24.1., 15.2., 15.3., 19.6., 30.8., 26.9., , Työpajat: 25.3, 12.4, Pirkanmaan liiton sisäinen työpaja maakunnan vahvuuksista Ohjausryhmän työpaja alustavista maankäyttövaihtoehdoista Alueelliset työpajat Läntinen työryhmä, Hämeenkyrössä Eteläinen työryhmä, Valkeakoskella Kaupunkiseudun työryhmä, Tampereella Pohjoinen työryhmä, Mänttä-Vilppulassa

92 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 7 Joukkoistava vaikutusten arviointi Vaikutusten arviointityötä on syksyn 2013 aikana tehty Pirkanmaan liiton ja kuntien asiantuntijoiden sekä tehtävään valitun konsultin toimesta (SITO Oy, erityisesti liikenteelliset vaikutukset). Vaikutusten arvioinnin erillistoimeksiantoina on laadittu vaihtoehtoihin liittyvät asuntotuotanto- ja toimitilalaskelmat (VTT) sekä liikenteen laskelmat, jotka perustuvat Tampereen kaupunkiseudun liikennemalliin (TTY / TALLI-malli). Pirkanmaan liiton ja Ympäristöministeriön yhteistyönä toteutettavan MASTRA -hankkeen puitteissa on joukkouttamisen ja tiiviin työpajatyöskentelyn keinoin tehty laajaa vaikutusten arviointityötä maankäyttövaihtoehtoihin liittyen seuraavasti: Tampereen kaupungin virkamiehet/työpaja Pirkanmaan kuntapäättäjät / konsulttivetoinen työpaja Pirkanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman aiesopimuksen seurantaryhmä/työpaja Maakuntahallituksen aamukoulu /työpaja Pirkanmaan kaavoittajien seminaari / työpaja Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 liikenteen ja logistiikan suppea hankeryhmä Vesihuollon työpaja Kaupan työpaja (yhteistyössä kauppakamarin ja FCG:n kanssa) Liikennejärjestelmäsuunnitelman seurantaryhmän 2. työpaja Elinkeinoelämän kilpailykyky-työpajaseminaari Liikenteen ja logistiikan suppea hankeryhmä: 2. työpaja Maankäyttövaihtoehdoista strategisiin linjauksiin Pirkanmaan liiton ja Ympäristöministeriön yhteistyönä syksyllä 2013 käynnistyneeseen MASTRA-hankkeeseen Strategiaa vai taktiikkaa maakuntakaavoituksen vaikuttavuuden kehittäminen sisältyy joukkouttamisen hyödyntäminen kehittämisprosessin osana. Pirkanmaan liiton maakuntakaavaprosessissa ei pyritä ainoastaan tiedottamaan ja osallistamaan, vaan myös vahvasti joukkouttamaan. Tämä tarkoittaa hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista tehtävää varten. Joukkouttaminen mahdollistaa yhtäältä laajemman resurssoinnin kuin vahvan sitoutumisen maakuntakaavan ratkaisuihin. Tiivistä kaupunkirakennetta Pispalanharjun pohjoisrinteessä. Muut työpajat ohjausryhmän työpaja vaihtoehtomallien kehittämisestä ja tulevan vaikutusten arvioinnin painotuksista liikenteen ja logistiikan suppean hankeryhmän työpaja maankäyttövaihtoehdoista läntisen ratayhteyden kaavoittajatyöryhmän työpaja maankäyttövaihtoehdoista Tampereen yhdyskuntalautakunnan ja Tampereen seudun joukkoliikennelautakunnan työpaja maankäyttövaihtoehdoista Maankäyttövaihtoehtojen vaikutusten arvioinnin joukkouttamiseksi suunniteltiin ja toteutettiin työpajoja, joissa Pirkanmaan alueidenkäytön asiantuntijat ja poliittiset päätöksentekijät osallistettiin erilaisten työmenetelmien kautta. Tavoitteena oli arvioida maankäyttövaihtoehtojen yhdyskuntarakenteelliset vaikutukset ja niiden strategiset erot. Asiantuntijajoukkouttamisella, joka koski alueidenkäytön asiantuntijoita, pyrittiin maakuntakaavan laajaan laadintapohjaan. Tärkeää oli tiedostaa maakunnallinen taso, arvioinnin yleispiirteisyys, alueellinen ja yhteiskunnallinen merkittävyys sekä se, mitä maakunta haluaa olla tulevaisuudessa. Päätavoitteena oli luoda kumppaneille kokemus yhteisestä ja avoimen tiedon, vaihtoehtojen ja ratkaisujen tuottamisesta. Joukkouttamisen toinen vaihe tulee kohdistumaan poliittiseen arvokeskusteluun, jota käydään maankäyttövaihtoehtojen ja vaikutusten arvioinnin tulosten pohjalta.

93 8 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 2. Pirkanmaan nykytila 2.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on alueidenkäytön suunnittelun päämääriksi asetettu toimiva aluerakenne ja eheytyvä yhdyskuntarakenne. Aluerakenteella tarkoitetaan yleensä erilaisten toimintojen, kuten asumisen ja työpaikkojen, sekä niitä palvelevien liikenteen ja teknisen huollon verkostojen yleispiirteistä keskinäistä sijoittumista maakunnassa tai sitä laajemmalla alueella. Yhdyskuntarakenteen käsite puolestaan sisältää eri toiminnoille varattujen alueiden ja niitä yhdistävien verkostojen muodostaman fyysisen ja toiminnallisen kokonaisuuden pienemmällä kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai taajaman mittakaavatasolla. Alue- ja yhdyskuntarakenne ovat siis toisistaan riippuvaisia kokonaisuuksia. Kartta 1. Pirkanmaan nykyinen aluerakenne. Kasvun ja kehityksen leikkauspisteessä Pirkanmaan selväpiirteinen alue- ja yhdyskuntarakenne sekä kansallisesti edullinen sijainti Etelä-Suomen kasvu- ja kehitysvyöhykkeiden leikkauspisteessä tarjoavat hyvät suunnittelun lähtökohdat. Valtakunnan tasolla Pirkanmaa toimii päätie- ja rataverkon keskeisenä kohtaamispaikkana Tampere-Pirkkalan lentoaseman tarjotessa kansainväliset yhteydet. Toisaalta kattavan infrastruktuurin uudistamis- ja ylläpitotarpeet luovat myös oman haasteensa. Tampereen kaupunkiseudun kasvun myötä Pirkanmaan aluerakenne on pitkään ollut jatkuvan muutoksen tilassa. Maakunnan keskusseudusta on kehittynyt pääkaupunkiseudun jälkeen valtakunnan toiseksi suurin kilpailukykyinen väestön, työpaikkojen ja palvelutoiminnan keskittymä, jonka vaikutukset säteilevät ympäri maakuntaa. Muu Pirkanmaa muodostuu puolestaan erillisten kunta- ja kaupunkikeskusten sekä pienempien taajamien alueellisista verkostoista, joissa alueensa monipuolisiksi asiointi- ja palvelukeskittymiksi muodostuneilla seutukeskuksilla on keskeinen rooli. Kuntarakenteen uudistamispaineet ja jo tapahtuneet kuntaliitokset vaikuttavat palveluiden järjestämiseen ja tuovat myös näiden alueiden elämään muutoksia, jotka voivat pidemmällä aikavälillä vaikuttaa sekä alue- että yhdyskuntarakenteeseen. Tampereesta ja sen kehyskunnista koostuva yhtenäisen taajaman alue muodostaa voimakkaan yhdyskuntarakenteellisen tihentymän Pirkanmaan ytimeen levittäytyen useaan ilmaansuuntaan: idässä yhtenäinen taajamavyöhyke kurottautuu Tampereelta Kangasalaan, lännessä Pirkkalaan ja Nokialle, luoteessa Ylöjärvelle sekä etelässä Lempäälään. Taajamavyöhykkeen intensiteetti vaihtelee asutuksen ja työpaikkojen tiheyden suhteen nauhamaisen yhdyskuntarakenteen muodostuessa paikoin verrattain kapeaksi. Lisäksi yhtenäisen taajaman kaakkois- ja lounaispuolelle jää harvan maaseutumaisen asutuksen vyöhykkeet. Pirkanmaalla vahvimmat kasvuodotukset ovat kohdistuneet maakunnan keskusseudulle, mutta tulevaisuudessa Tampereelta Hämeenlinnan kautta Helsinkiin ulottuvalla HHT-vyöhykkeellä, joka on Suomen ainoa eurooppalaisen tason väestön, työpaikkojen ja infrastruktuurin keskittymä, on hyvät mahdollisuudet muodostua dynaamisen kasvun suunnaksi Etelä-Pirkanmaan alueella. Lisäksi verkottunut aluerakenne tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ja vahvistaa seutukeskusten roolia. Pirkanmaan selväpiirteinen aluerakenne, edullinen sijainti ja kehittynyt pääliikenneverkko luovat hyvät lähtökohdat tulevalle kehitykselle. $ km Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) SYKE / YKR Keskus ( Symbolin koko määräytyy arvioidun vaikutusalueen väestön ja työpaikkojen määrän funktiona. Mukana vain yli 1000 asukkaan keskukset. )

94 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 9 Kasvun paineessa Kartta 2. Pirkanmaan yhdyskuntarakenteen kehitys. Aluerakenteen keskittymisen kanssa rinnakkaisena prosessina on Pirkanmaallakin tapahtunut yhdyskuntarakenteen laajenemista kaupan rakenteiden muuttuessa sekä asutuksen levittäytyessä taajamien reuna-alueille. Taajamissa asuvan väestön osuus verrattuna haja-asutusalueiden asukkaisiin on noussut kaikkialla Pirkanmaalla viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, mutta samanaikaisesti taajamien asukastiheys on laskenut, mikä viittaa yleiseen asumisväljyyden kasvuun sekä matalan rakennustehokkuuden asuinalueiden laajenemiseen. Pirkanmaalla merkittäviä maankäytön laajenemispaineita on luonnollisesti kohdistunut Tampereen kaupunkiseudulle, jonka lievealueen väestönkasvu kiihtyi 1990-luvulla yli kaksinkertaiseksi verrattuna edellisen vuosikymmenen suppeamman kasvun aikakauteen. Vuosina edellisen parin vuosikymmenen yhteensä yli prosentin vuosikasvu kääntyi kuitenkin lieväksi väestötappioksi. Sen sijaan väestömäärä jatkoi yli prosentin vuosikasvua Tampereen työssäkäyntialueen haja-asutusvyöhykkeellä kilometrin etäisyydellä kaupunkiseudun toiminnallisesta keskipisteestä. Myös muualla Pirkanmaalla on tapahtunut yhdyskuntarakenteen hajautumista siten, että väkimäärä on vähentynyt kuntien keskustoista ja kasvanut taajamien reunoilla. Toteutuneet ja edelleen jatkuvat yhdyskuntarakenteen muutokset asettavat omat haasteensa pohdittaessa palvelujen järjestämistä ja sijoittumista. Taajama-asukkaiden osuus kaikista pirkanmaalaisista on kuitenkin noussut jo lähelle 90 prosenttia, mikä luo pohjaa tulevaisuuden kestävälle yhdyskuntarakenteelle. Taajamaväestön osuus kipuaa korkeimmillaan yli 90 prosenttiin (2005) Tampereen seudulla Etelä-Pirkanmaan jäädessä jälkeen kymmenisen prosenttiyksikköä. Muualla maakunnassa taajama-aste vaihtelee vajaasta 50 prosentista reiluun 60 prosenttiin. Kartta 3. Tampereen kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehitys. Ylöjärvi Nokia Tampere Pirkkala Kangasala SYKE / YKR $ km Yhdyskuntarakenteen kehitys (YKR) luku 1980-luku $ km Vesilahti Lempäälä SYKE / YKR Yhdyskuntarakenteen kehitys (YKR) luku 1980-luku

95 ,,, 2.2 Liikenne ja liikkuminen Valtakunnan liikenteen kohtaamispaikka Tieverkko Meriväylät Sisävesiväylät Keskeinen rataverkko Muu rataverkko 10 Liikennevirasto KASKINEN VAASA PORI TORNIO RAUMA Muut valtakunnallisesti merkittävät radat RAAHE Muut liikennöidyt radat UUSIKAUPUNKI Kuva 3 Keskeinen päätie kauppamerenkulun pääväylät muut väylät t 4,2 Saimaan syväväylät 4,2 > t 2,4 2,4 > t sulku nipun siirtolaitos Nopean henkilöliikenteen radat 1600 km Raskaan tavaraliikenteen radat 2770 km Muut valtakunnallisesti merkittävät radat Muut liikennöidyt radat Kartta 5. Suomen liikenneverkon keskeiset yhteydet. Lähde: Liikennevirasto Tieverkko Tieverkko Meriväylät Meriväylät Kartta 4. Botnian korridori. Lähde: BGLC. Keskeinen päätie Keskeinen päätie kauppamerenkulun pääväylät Sisävesiväylät muut väylät Sisävesiväylät 4,2 > t 2,4 kauppamerenkulun pääväylät muut väylät t 4,2 Saimaan syväväylät t 2,4 4,2 > t Saimaan syväväylät 4,2 sulku > t 2,4 2,4 nipun > tsiirtolaitos sulku Keskeinen rataverkko nipun siirtolaitos Nopean henkilöliikenteen radat 1600 km Keskeinen rataverkko Raskaan tavaraliikenteen radat 2770 km Nopean henkilöliikenteen radat 1600 km Muu rataverkkoraskaan tavaraliikenteen radat 2770 km Muut valtakunnallisesti merkittävät radat Muu rataverkko Muut liikennöidyt radat Keskeiset liikenneväylät. KASKINEN VAASA VAASA KOKKOLA KOKKOLA TORNIO SEINÄJOKI RAAHE KOKKOLA TORNIO SEINÄJOKI ROVANIEMI ROVANIEMI PARKANO KEMI KEMI TURKU YLIVIESKA YLIVIESKA HANKO HAAPAJÄRVI HAAPAJÄRVI JYVÄSKYLÄ OULU RAAHE OULU RIIHIMÄKI KEMI TAMPERE TOIJALA YLIVIESKA HAAPAJÄRVI JYVÄSKYLÄ LAHTI ROVANIEMI OULU IISALMI SKÖLDVIK VUOSAARI KARJAA KAJAANI KONTIOMÄKI HELSINKI IISALMI KAJAANI SIILINJÄRVI IISALMI KUOPIO SIILINJÄRVI KUOPIO PIEKSÄMÄKI KAJAANI SIILINJÄRVI VARTIUS VARTIUS KONTIOMÄKI KUOPIO PIEKSÄMÄKI KOUVOLA MIKKELI LUUMÄKI HAMINA KOTKA UIMAHARJU JOENSUU UIMAHARJU KONTIOMÄKI SÄKÄNIEMI IMATRA VAINIKKALA VARTIUS PARIKKALA LAPPEENRANTA UIMAHARJU JOENSUU NIIRALA Eri liikennemuodot ja eri suunnilta tuleva liikenne kohtaavat Pirkanmaalla, mikä tekee maakunnasta keskeisen henkilöliikenteen vaihtopisteen ja luo erinomaiset mahdollisuudet logistiselle toiminnalle. Pääväylästö yhdistää Pirkanmaan muihin valtakunnan tärkeisiin keskuksiin ja satamiin. Maakunnassa kohtaavat Suomen keskeisimpiin pohjois-eteläsuuntaisiin yhteyksiin kuuluva valtatie 3 Helsingistä Vaasaan, Suomen halkaiseva valtatie 9 Turusta Kuopioon, itä-länsisuuntaiset valtatiet 12 Rauma-Kouvola ja 11 Tampere-Pori sekä valtatie 23 Porista Joensuuhun ja lounaisella Pirkanmaalla kulkeva valtatie 2. Pirkanmaan maantieverkon pituus on 6,5 % koko Suomen maantieverkosta, mutta sillä ajettava liikennesuorite on noin 9 % koko maantieverkon liikennesuoritteesta. Suurimmat liikennemäärät ovat Tampereella valtatiellä 12 (Rantaväylä) sekä valtatiellä 3 väleillä Marjamäki-Lakalaiva ja Lakalaiva-Pirkkala ( ajoneuvoa/vrk). Raskasta liikennettä on paljon valtatiellä 3 Tampereelta etelään ja läntisellä kehätiellä sekä valtatiellä 9 Tampereelta Oriveden suuntaan. Vuonna 2007 laaditun ennusteen mukaan Pirkanmaan valta- ja kantateiden liikenteen on arvioitu kasvavan vuoteen 2040 mennessä noin 1,6-kertaiseksi. Tampereen kaupunkiseudulla henkilöautoliikenteen on ennustettu kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin 40 prosenttia. Lisääntyvä liikenne asettaa haasteita väylien kapasiteetille ja luo kehittämistarpeita. Päärata Helsingistä Ouluun on Suomen tärkein henkilöjunaliikenteen yhteys ja vahva tavaraliikenteen kuljetusväylä sekä osa pohjoiseurooppalaista Bothnian Corridor -kehityskäytävää ja ehdolla Euroopan laajuiseen TEN-T-ydinliikenneverkkoon. Pirkanmaalla päärataan kytkeytyvät Porin, Jyväskylän ja Turun radat. Tampereella sijaitsee lisäksi toinen Suomen pääjärjestelyratapihoista. Suurimpia Pirkanmaan ja Tampereen keskustan kautta kulkevia tavaravirtoja ovat Keski-Suomen tuotantolaitosten ja satamien väliset tuote- ja raaka-ainekuljetukset. Suomen henkilöjunaliikenteen keskeisin yhteys ulottuu Helsingistä Tampereen kautta Ouluun. Pitkän matkan joukkoliikenteen palvelutaso Pirkanmaalta eri liikennesuuntiin on hyvä. Kaukoliikenteen yhteydet sekä junalla että bussilla Helsinkiin ovat lähes ympärivuorokautisia ja toimivat myös melko hyvin Turun, Jyväskylän, Porin ja Rauman sekä Pohjanmaan suuntiin. Lahden suuntaan pääsee linja-autolla suoraan, mutta junayhteys toimii vaihdollisena Riihimäen kautta. Kansainvälistä henkilöliikennettä sekä rahti- ja sotilasliikennettä palveleva Tampere-Pirkkalan lentoasema mahdollistaa maakunnan elinkeinoelämää tukevat suorat kansainväliset yhteydet ja on kasvattanut matkustajamääriään 2000-luvulla. Pirkanmaalta on lisäksi sujuvat yhteydet Helsinki-Vantaan lentoasemalle, joka tarjoaa laajan reittiverkoston kautta yhteydet ympäri maailman. Arjen liikkuminen on mahdollista kestävästi Joukkoliikennettä voidaan pitää taloudellisesti kannattavana alueilla, joiden asukastiheys on vähintään 20 asukasta hehtaarilla. Parhaat edellytykset kannattavalle joukkoliikenteelle on Tampereen kaupunkiseudun yhtenäisen taajaman alueella, vaikka Lempäälän nauhataajama täyttääkin vain paikoin mainitun minimitiheyden. Muualla Pirkanmaalla 20 asukkaan väestötiheys hehtaarilla täyttyy nykyisissä ja osin entisissä kuntakeskuksissa, joista parhaimmat edellytykset joukkoliikenteelle näyttäisivät olevan Valkeakoskella ja Akaan Toijalassa sekä Sastamalan Vammalassa. Suurimman potentiaalin joukkoliikenteelle luo säännöllinen työ- ja koulumatkaliikenne, joka tehdään suurelta osin aamun klo 6-9 ja iltapäivän klo välillä. Pirkanmaan sisäinen joukkoliikenne koostuu lähinnä linja-autoliikenteestä, joka tarjoaa pääosin toimivat yhteydet kuntakeskuksista maakuntakeskukseen Tampereelle. Seudullisesti vahvoja liikennesuuntia ovat Ylöjärven, Nokian, Pirkkalan, Kangasalan ja Lempäälän suunnat, mutta myös Valkeakosken, Hämeenkyrön ja Oriveden suuntiin on melko hyvä joukkoliikenteen palvelutaso. Työ- ja opiskelumatkat kunta- ja aluekeskuksista pystytään tekemään joukkoliikenteellä lähes koko Pirkanmaalla. Tampereen kaupunkiseudulla Tampereen ja kuntakeskusten väliset joukkoliikennematkat ovat mahdollisia pääsääntöisesti myös iltaisin

96 Junaliikenteen Junaliikenteen palvelutasomäärittely palvelutasomäärittely on on liikenneliikenne- ja ja viestintäministeriön viestintäministeriön toimivallassa. toimivallassa. Lisäksi Lisäksi tietyt tietyt yhteyhteysvälit, ysvälit, kuten kuten Tampereelta Tampereelta Valkeakosken Valkeakosken ja ja Vammalan Vammalan suuntiin, suuntiin, nojautuvat nojautuvat pikavuoroliikenteeseen, pikavuoroliikenteeseen, joka joka on on osa osa pidempimatkaista pidempimatkaista kaukoliikennettä. kaukoliikennettä. Tampere-Lempäälä-ViialaTampere-Lempäälä-ViialaToijala-Riihimäki Toijala-Riihimäki Sm-kalusto Sm-kalusto Alueelline Al Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l ja viikonloppuisin. Kuntien välisistä poikittaisyhteyksistä yksi vahvimpia on Valkeakosken ja Akaan välillä. Tampereen kaupungilla on tasoltaan hyvä paikallisliikenne. Lisäksi Sastamalassa ja Valkeakoskella on kuntien sisäistä paikallis- ja palveluliikennettä. Kuva Kuva Joukkoliikenteen Joukkoliikenteen ehdotettu ehdotettu palvelutaso. palvelutaso. VIRRAT Junaliikenne palvelee Pirkanmaan sisäistä liikkumista parhaiten Tampereen eteläpuolisella pääradan osuudella Toijalassa, Lempäälässä ja Viialassa. Porin radalla henkilöjunaliikennettä on Nokialle ja Sastamalaan sekä Pohjanmaan radalla Parkanoon. Lisäksi Haapamäki-Orivesi-Tampere välillä liikennöidään kiskobusseilla muutama vuoropari päivässä. Laajamittaisempi paikallisjunaliikenne edellyttäisi Pirkanmaan rataverkon ja henkilöratapihan kapasiteetin kehittämistä. KIHNIÖ PARKANO KANKAANPÄÄ JÄMIJÄRVI KANKAANPÄÄ MÄNTTÄ-VILPPULA MÄNTTÄ-VILPPULA VILPPULA VILPPULA 00min 00min PARKANO JÄMIJÄRVI IKAALINEN KIH 0+4 KOLHO 0+4 KOLHO 70min 70min RUOVESI KORPILAHTI RUOVESI KOR IKAA JUUPAJOKI IKAALINEN YLÖJÄRVI PAR JUUPAJOKI KANKAANPÄÄ JUUPAJOKI JUUPAJOKI 40min 40min JÄMSÄ JÄMIJÄRVI JÄMSÄ JÄMIJÄRVI KANKAANPÄÄ YLÖJÄRVI keskusta 30min ORIVESI, ORIVESI, keskusta 30min Työpaikkojen ja palvelujen sijoittuminen vaikuttaa merkittävästi kevyen liikenteen mahdollisuuksiin, sillä sen suosio on suoraan riippuvaista matkojen pituuksista. Palvelujen keskittyminen ja työmatkojen pidentyminen sekä taajamien asukastiheyden lasku heikentävät kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan lyhyillä alle kilometrin matkoilla kävely on selvästi suosituin kulkutapa. Pyöräily on puolestaan suosituinta vielä alle kolmen kilometrin matkoilla. TAMPERE HÄMEENKYRÖ HÄMEENKYRÖ TAMPERE ORIVESI ORIVESI ORIVESI ORIVESI min 23-24min 14min TAMPERE TAMPERE 14min NOKIA 35min NOKIA 35min KANGASALA KANGASALA KARKKU NOKIA KARKKUPIRKKALA PIRKKALA NOKIA KOKEMÄKI VAMMALA VAMMALA LEMPÄÄLÄ LEMPÄÄLÄ PÄLKÄNE LEMPÄÄLÄ LEMPÄÄLÄ min 45+50min 45+50minVESILAHTI VESILAHTI 11min KOKEMÄKI Liikkumistottumukset muuttuvat HÄMEE N SASTAMALA SASTAM PÄLKÄNE KOKEMÄKI SASTAMALA SASTAMALA HUITTINEN VALKEAKOSKIVALKEAKOSKI 0+14 VIIALA0+14 VIIALA 18+21min 18+21min AKAA TOIJALA AKAA TOIJALA 20-25min PUNKALAIDUN 20-25min PUNKALAIDUN KOKEMÄKI HUITTINEN HUITTINEN URJALA HUITTINEN PUNKALAIDU Liikennepaikka LEMPÄÄLÄ Liikennepaikka URJALA IITTALA LEMPÄÄLÄ IITTALA HATTULA HATTULA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA 20-25min Matka-aika 20-25minTampereelle Matka-aika Tampereelle (suunnat yhteensä) (suunnat yhteensä) Kaukojunia taajamajunia/vrk Kaukojunia + taajamajunia/vrk Kartta 6. Joukkoliikenteen palvelutaso (2012). Lähde: Pirkanmaan ELY-keskus. Pirkanmaalla toteutettiin vuonna 2012 henkilöliikennetutkimus Tampereen kaupunkiseudun sekä Akaan Hämeenkyrön, Pälkäneen ja Valkeakosken alueilla. Tampereella kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuudet ovat selvästi muita tutkimusalueen kuntia suuremmat. Kävelyn osuus kaikista matkoista oli Tampereella 25 %, pyöräilyn 9 % ja joukkoliikenteen 17 %. Aiempaan vuoden 2005 tutkimukseen verrattuna joukkoliikenteen osuus näyttäisi Tampereella nousseen 3 prosenttiyksikköä ja pyöräilyn 2 prosenttiyksikköä. Tampereen vahvempi panostus joukkoliikenteen kehittämiseen on näin ollen tuottanut tulosta. Kartta 7. Raideliikenteen vuorotarjonta (2010). Kuva 7. Joukkoliikenteen vuorotarjonta. Lähde: Pirkanmaan maakunnan liiken Kuva 7. Joukkoliikenteen vuorotarjonta. Lähde: Pirkanmaan maakunn Lähde: Tampereen kaupunkiseutu. liikenteen osaselvitys, luonnos liikenteen osaselvitys, luonnos Matkat kulkumuodoittain Pirkanmaalla Tampereen kaupunkiseudun muissa kunnissa joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuus ei ole kasvanut, mutta jalankulun osuus on noin 2 prosenttiyksikköä suurempi. Muissa tutkimusalueen kunnissa kävelyn osuus vaihtelee Hämeenkyrön 8 %:sta Valkeakosken 17 %:iin. Pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuus on kunnittain huomattavasti tasaisempi vaihdellen 3-7 %:in välillä. Henkilöautoilun osuus matkoista on suurin Hämeenkyrössä, Vesilahdella, Pälkäneellä ja Ylöjärvellä, joissa yli 70 % matkoista tehdään henkilöautolla joko kuljettajana tai matkustajana. 16 % 16 % 1% 1% 7% 5% 7% 5% 22 % 22 % 7% 7% Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan Pirkanmaalla tehdään eniten ostos- ja asiointimatkoja, joiden osuus on reilu kolmannes kaikista matkoista. Toiseksi eniten tehdään muita vapaa-ajan matkoja (27 %) työmatkojen osuuden (17 %) ollessa vasta kolmanneksi suurin. Kaiken kaikkiaan erilaisten vapaaajan matkojen osuus nousee yli 70 %:iin kaikista kaikista pirkanmaalaisten tekemistä matkoista. Työmatkat tutkimusalueella ovat melko pitkiä, joten jalankulun osuus työmatkoista jää pieneksi. Joukkoliikenteen osuus tamperelaisten tekemistä työmatkoista on 21 %. Pirkkalassa joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen osuus on 9 % ja muissa Tampereen ympäryskunnissa 6-7 %. Ostosmatkoista tehdään Tampereella jalan tai pyörällä hieman yli 40 %, kun muissa tutkimusalueen kunnissa osuus jää noin viidennekseen kaikista ostosmatkoista. Tampereella kaikista matkoista on kävelyyn tai pyöräilyyn soveltuvia lyhyitä alle 2,5 kilometrin matkoja 45 %, muualla kaupunkiseudulla 35 % ja tutkimusalueen muissa kunnissa 38 %. Tampereella lähes 70 % alle 2,5 kilometrin markoista tehdään jalan tai pyörällä, muissa kunnissa noin puolet. Liikkumistottumuksiin vaikuttamalla olisi mahdollista lisätä kävelyä ja pyöräilyä erityisesti näillä lyhyillä matkoilla. VIRRAT KIHNIÖ PARKANO40min PARKANO40min Liityntäpysäköinnillä ei vielä nykyisellään ole kovin merkittävää roolia Pirkanmaan liikennejärjestelmässä. Liityntäpysäköintipaikkoja on tarjolla lähinnä juna- ja linja-autoliikenteen asemilla. Monilla juna-asemilla liityntäpysäköintipaikkojen tarve näyttäisi olevan selvästi nykyistä paikkamäärää suurempi. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan 58 % pirkanmaalaisten tekemistä matkoista tehdään henkilöautolla. Kävellen tai pyöräillen tehdään Pirkanmaalla 29 % ja joukkoliikenteellä 8 % matkoista. Maakunnan kulkutapaosuudet ovat hyvin linjassa koko maan vastaavien lukujen kanssa % 42 % jalankulku jalankulku polkupyörä polkupyörä ha-kuljettaja ha-kuljettaja ha-matkustaja ha-matkustaja linja-auto linja-auto juna juna muu muu Matkojen tarkoitus Pirkanmaalla 27 % 27 % 2% 2% 10 % 10 % 17 % 17 % 35 % 35 % 5% 5% 4% 4% työ työ koulu/opiskelu koulu/opiskelu työasia työasia ostos/asiointi ostos/asiointi vierailu vierailu mökki mökki muu vapaa-aika muu vapaa-aika 18 Kaavio 1-2. Matkojen jakautuminen kulkumuodoittain ja tarkoitus matkaluvun (matkaa/henkilö/ vrk) mukaisesti. Henkilöautoilu pitemmillä ja kevyt liikenne lyhyemmillä matkoilla sekä vapaaajan matkojen merkittävä osuus luonnehtivat monien pirkanmaalaisten arkea. Lähde: Henkilöliikennetutkimus 2012.

97 12 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 2.3 Väestö ja asuminen Pirkanmaan väestökehitystä on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana luonnehtinut voimakas väkiluvun kasvu. Vielä 1980-luvulla maakunnan väestö lisääntyi keskimääräistä hitaammin, mutta 1990-luvulla kasvuvauhti alkoi kiihtyä ja 2000-luvulla Pirkanmaa on ollut maan toiseksi voimakkaimmin kasvava alue sekä suhteellisesti että määrällisesti. Vuosina Pirkanmaan väkiluku on lisääntynyt 8,7 prosenttia eli lähes henkilöllä. Tällä hetkellä pirkanmaalaisia on yhteensä vajaat puoli miljoonaa eli noin 9 prosenttia Suomen väestöstä. Valtaosan maakunnan väestöstä muodostavat Tampereen kaupunkiseudun reilut asukasta, joista tamperelaisten osuus on hieman alle Väestökehityksen osalta maankäyttövaihtoehtojen lähtökohtana toimii Pirkanmaan liitossa laadittu väestö- ja työpaikkasuunnite, jonka kehityskuvien pohjalta muodostetut väestö- ja työpaikkatavoitteet on selostettu luvussa 3.1. Tampereen seutu kasvaa vahvasti Kasvumaakunnan status luo Pirkanmaalle positiivista kehitysilmapiiriä, mutta haasteena on pitää maakunnan eri alueet elinvoimaisina väestönlisäyksen jakautuessa alueellisesti epätasaisesti. Samaan aikaan kun Tampereella ja sen kehyskunnissa kamppaillaan kasvun hallinnan kysymysten kanssa, Pirkanmaan reuna-alueiden kunnat pyrkivät säilyttämään asukaslukunsa ja palvelunsa suunnilleen nykytasolla nuorten ja työikäisten poismuuton rasittaessa entisestään väestön ikääntymisen heikentämää huoltosuhdetta. Maakunnan kasvuvyöhykkeilläkin väestönkasvun taustamoottorina toimii ikäluokkien pienentyessä luonnollisen syntyvyyden sijasta yhä enemmän Tampereen seudun vetovoiman houkuttelema tulomuutto, joka tuo alueelle korkeasti koulutettuja, lapsiperheitä ja opiskelijoita. Tulevaisuudessa myös maahanmuuton rooli positiivisena väestömuutostekijänä saattaa korostua. Vuosien väestökehityksessä on merkittäviä alueellisia eroja paitsi koko maakunnassa, myös Tampereen kaupunkiseudun sisällä. Suhteellisesti voimakkainta väestönkasvu on ollut Pirkkalassa (51 %), astetta maltillisempaa Vesilahdella ja Lempäälässä (40-41 %) sekä edelleen Ylöjärvellä (30 %). Pirkanmaan väestönkasvun veturina toimiva Tampere (24 %) on kasvanut edellisiä hitaammin, mutta aavistuksen Nokiaa ja Kangasalaa (21-22 %) nopeammin. Lisäksi Orivesi (5 %) on päässyt lievään kasvuun kaupunkiseudun imussa. Etelä- ja Kaakkois-Pirkanmaalla Akaa ja Pälkäne (6 %) ovat kasvaneet samaa tahtia Valkosken (-4 %) kärsittyä nyt jo nousuun taittuvasta väestönotkahduksesta. Urjalassa väkiluku on puolestaan pudonnut jo selvästi (-13 %). Luoteis-Pirkanmaalla vain Hämeenkyrön (10 %) väestökehitys on ollut positiivista väen vähettyä Ikaalisissa (-10 %) sekä erityisesti Parkanossa (-17 %) ja Kihniössä (-19 %). Lounais-Pirkanmaalla Sastamalan (-5%) väestökehitys on ollut lievästi miinusmerkkistä, Punkalaitumen (-21 %) pudotus taas maakunnan rajuinta. Alueellisesti voimakkainta väestökato on ollut Ylä-Pirkanmaalla, missä Juupajoki, Mänttä-Vilppula, Ruovesi ja Virrat ( %) ovat olleet väestöltään väheneviä. Muuttoliike muokkaa väestörakenteita Väestökehityksen alueelliset erot näkyvät myös väestön ikärakenteeseen vaikuttavassa kuntien välisessä muuttoliikkeessä. Tampere oli vuonna 2011 Pirkanmaan kunnista ainoa, jonka nettomuutto oli positiivinen sekä nuorten (15-19-vuotiaat) että nuorten aikuisten (20-24-vuotiaat) osalta. Toisaalta kehyskuntien vetovoima lapsiperheiden keskuudessa ilmeni Tampereella pienten lasten (0-4-vuotiaat) ja vakiintumisikäisten (25-34-vuotiaat) lähtömuuttona. Positiiviseen kokonaisnettomuuttoon ylsivät ydinkaupunkiseudun kuntien lisäksi Orivesi ja Vesilahti, Akaa ja Valkeakoski, Hämeenkyrö ja Parkano sekä Sastamala. Pirkanmaan koko valtakunnan sisäisessä muuttoliikkeessä saavuttama 1461 hengen muuttovoitto oli vuonna 2011 väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin millään muulla maakunnalla. Pirkanmaa kärsi muuttotappiota Uudellemaalle 641 henkeä, mutta positiivinen nettomuutto saavutti tai ylitti 200 hengen rajan suhteessa kolmeen naapurimaakuntaan eli Kanta- ja Päijät-Hämeeseen (280 ja 200 henkeä) sekä Keski- Suomeen (266 henkeä). Satakunnan (168 henkeä) ja Etelä-Pohjanmaan (152 henkeä) osalta muuttovoitto oli puolestaan hieman vähäisempää. Pirkanmaa pääsi muuttovoittajaksi myös suhteessa loppuihin Manner-Suomen maakuntiin ( henkeä) Pohjois-Pohjanmaan (181 henkeä) erottuessa merkittävimpänä naapurimaakuntien ulkopuolisena Pirkanmaalle kohdistuvan muuttovoiton lähtöalueena Pirkanmaan kuntien väestökehitys Kaavio 3. Vuosina väestö on lisääntynyt Tampereen kaupunkiseutuun tai sen läheiseen vaikutuspiiriin kuuluvissa kunnissa sekä Etelä-Pirkanmaalla, mutta vähentynyt maakunnan muissa kunnissa. Diagrammissa kunnat on järjestetty suurimmasta pienimpään vuoden 2010 asukasluvun mukaan (Tampereen väkimäärä on jaettu 10:llä). Lähde: Tilastokeskus. Nokia Ylöjärvi Kangasala Tampere / 10 Lempäälä Pirkkala Akaa Hämeenkyrö Orivesi Pälkäne Vesilahti Sastamala Valkeakoski Mänttä-Vilppula Virrat Ikaalinen Parkano Urjala Ruovesi Punkalaidun Kihniö Juupajoki Kiikoinen

98 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 13 Asumisväljyys kasvaa, yksin asuminen lisääntyy Väestökehitys konkretisoituu fyysisten elinympäristöjen ja asumiskulttuurin muutoksissa, joista eräs merkittävimpiä on potentiaalisesti yhdyskuntarakennetta hajauttava asumisväljyyden kasvu. Asuinpinta-ala henkilöä kohti on kasvanut viime vuosien aikana kaikissa Pirkanmaan kunnissa. Maltillisinta asumisväljyyden kasvu on ollut positiivisen väestökehityksen alueilla eli Tampereen kaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä sekä osissa Etelä-Pirkanmaata. Vuosina asumisväljyys kasvoi vähiten Tampereella (10,5 %), Pirkkalassa (11,6 %), Valkeakoskella (13,6 %), Nokialla (14,5 %), Hämeenkyrössä (15,2 %) ja Akaassa (15,7 %). Maltillisuudestaan huolimatta Tampereen kasvulla on määrällisesti suurin vaikutus maakunnassa. Lisäksi väljyyskasvu jäi vielä alle viidennekseen lopuissa kaupunkiseudun kunnissa Orivesi poislukien sekä Lounais-Pirkanmaalla Sastamalassa ja Punkalaitumella. Eniten asumisväljyys kasvoi siellä, missä väki on vähentynyt voimakkaasti, kuten Virroilla (25,7 %) ja Juupajoella (31,8 %). Vähiten asuinneliöitä henkilöä kohti oli vuonna 2011 Tampereella (36,7 m 2 ), Nokialla (38,0 m 2 ), Pirkkalassa (38,4 m 2 ), Ylöjärvellä (39,6 m 2 ) ja Lempäälässä (39,8 m 2 ). Muissa Pirkanmaan kunnissa tilastollinen asumisväljyys kohosi yli 40 neliömetriin. Lisääntynyttä asumisen väljyyttä tuottaa siis paitsi elintason nousu, myös isompien asuntojen jääminen harvenevan väestön asuttamiksi maakunnan muuttotappioalueilla molemmat ilmiöt johtavat yksinasuvien määrän kasvuun. Kaksijakoinen kehityskulku on havaittavissa myös asuntokuntarakenteen alueellisina eroina, sillä vuonna 2011 lähes puolet (48 %) Tampereen asuntokunnista oli yhden hengen talouksia ja niistä huomattava osa alle 30-vuotiaiden henkilöiden muodostamia sinkkutalouksia, kun taas maakunnallista keskiarvoa runsaslukuisemmat yhden hengen taloudet Punkalaitumella, Mänttä-Vilppulassa, Virroilla ja Ruovedellä olivat useimmiten yli 60-vuotiaiden henkilöiden asuttamia. Kaikista maakunnan asuntokunnista 42 prosenttia oli yhden henkilön, kolmasosa kahden henkilön ja neljäsosa vähintään kolmen henkilön muodostamia. Asuntokuntien koko on laskenut tasaisesti yhden hengen talouksien yleistyessä, sillä yhden henkilön asuntokuntia oli Pirkanmaalla vuonna 1990 vain kolmannes ja vielä vuonna 2000 neljä prosenttia vähemmän kuin 11 vuotta myöhemmin. Kolmen ja sitä useamman henkilön asuntokunnat ovat vastaavasti vähentyneet samassa suhteessa kahden henkilön asuntokuntien määrän pysytellessä jokseenkin samalla tasolla. Asuntokuntarakenteen toisen ääripään muodostavat Vesilahti sekä Tampereen lapsiperherikkaimmat kehyskunnat Lempäälä, Pirkkala ja Ylöjärvi, joissa yhden hengen asuntokuntien osuus jää alle 30 prosentin. Tampereen kaupunkiseudun yhtenäisen taajaman alueella, johon lukeutuvat lisäksi ympäryskunnista Nokia ja Kangasala, vähintään kolmehenkisten perheiden noin 35 prosentin osuus asuntokunnista on Pirkanmaan korkein maakunnan keskiarvo ollessa kymmenisen prosenttiyksikköä alhaisempi. Tampereella kolmen tai sitä useamman henkilön asuntokuntia on puolestaan vain 19 prosenttia. Huomattavaa alueellista vaihtelua esiintyy myös sen suhteen, minkälaisissa asunnoissa pirkanmaalaiset asuvat. Pirkanmaan asuntokunnista lähes puolet asuu kerrostaloissa (2011) ja 36 prosenttia pientaloissa, mutta tästä huolimatta pientaloasujien kuntakohtainen osuus asuntokunnista jää alle puoleen vain Tampereella (15 %), Pirkkalassa (41 %), Nokialla (45 %), Valkeakoskella (42 %) ja Mänttä-Vilppulassa (48 %). Maakunnan kerrostalovaltaisin kunta on luonnollisesti Tampere, jonka asuntokunnista reilut 70 prosenttia asuu kerrostalossa toisena tulee Valkeakoski 45 prosentin osuudella. Lisäksi kerrostaloasujien osuus kohoaa yli 30 prosenttiin asuntokunnista Nokialla ja Pirkkalassa sekä Mänttä-Vilppulassa. Rivitaloasumisen kärkiparina erottuvat puolestaan Pirkkala ja Ylöjärvi, joissa rivitaloasujien osuus on reilu viidennes asuntokunnista. Kaaviot 4-5. Asumisväljyyskehitys ja asuntokuntien nykyinen jakauma kertovat Pirkanmaan asuinolojen muutoksesta kohti väljempää asumista yksin asuvien muodostaessa merkittävän osan asuntokunnista. Lähde: Tilastokeskus. Punkalaidun Kiikoinen Urjala Ikaalinen Pälkäne Vesilahti Virrat Ruovesi Parkano Juupajoki Sastamala Orivesi Kihniö Mänttä-Vilppula Valkeakoski Hämeenkyrö Kangasala Akaa Lempäälä Ylöjärvi Pirkkala Nokia Tampere Tampere Punkalaidun Mänttä-Vilppula Virrat Ruovesi PIRKANMAA Urjala KOKO MAA Valkeakoski Ikaalinen Parkano Sastamala Orivesi Juupajoki Akaa Pälkäne Nokia Hämeenkyrö Kihniö Kangasala Pirkkala Ylöjärvi Lempäälä Vesilahti Asumisväljyyden kehitys Asuntokuntien rakenne ,9 43,5 43,4 43,2 41,8 41,7 41,5 41,2 40,8 40,7 39,7 39,7 39,6 39,2 37,1 36,7 36,0 35,7 34,2 31,9 29,7 29,7 29,0 27,1 32,7 30,9 35,4 34,1 35,2 33,4 35,4 33,1 34,5 34,4 35,1 33,9 34,9 32,8 34,1 34,6 33,1 33,8 36,4 34,2 13,4 34,3 14,0 33,6 14,9 33,1 14,4 32,8 13,5 9,6 11,7 9,9 10,0 10,7 11,1 10,6 11,3 10,9 11,6 10,4 11,4 11,9 12,3 12,0 12,5 12,6 13,1 13,4 9,2 8,2 9,9 10,7 10,3 12,3 11,0 9,0 13,4 15,2 14,1 15,1 15,4 6,9 2,9 5,8 3,7 5,3 8,1 7,6 7,4 7,1 9,2 8,0 9,3 9,3 8,6 8,6 5,2 4,6 4,4 5,1 4,6 4,8 6,2 5,8 5,4 5,8 6,1 5,9 6,0 6,4 7,0 7,1 6,8 7,8 8,3 11,2 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. 5+ henk. m

99 14 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Kartta 8. Tampereen keskusta-alueet ja Hervanta erottuvat väestöntiheydeltään korkeimpina kaupunkiseudun kohteina. Yhtenäisen taajaman alue on väestötiheydeltään harvempi etelän suunnassa.

100 Kartta 9. Kasvavan ja kehittyvän alueen statuksesta huolimatta myös Tampereen kaupunkiseudun sisältä löytyy alueita, joissa väkimäärä on vähentynyt ja väestötiheys alentunut ilmiö liittyy muun muassa perhekoon muutokseen ja asumisväljyyden kasvuun. Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 15

101 16 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 2.4 Työpaikat, työssäkäynti ja elinkeinorakenne Vaikka 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen päättyi talouden suhdanteiden kannalta heikosti, Pirkanmaan työpaikkakehitys on ollut pitemmällä aikavälillä nousujohteista. Vuosina maakunnan työpaikat lisääntyivät 5,5 prosenttia eli lähes kaksinkertaista vauhtia muuhun maahan verrattuna määrällisesti lisäys oli työpaikkaa. Tällä hetkellä Pirkanmaalla on yhteensä reilut työpaikkaa eli noin 9 prosenttia koko maan työpaikoista. Työpaikkakehityksen osalta maankäyttövaihtoehtojen suunnittelun lähtökohtana toimii niin ikään Pirkanmaan väestö- ja työpaikkasuunnite Työpaikkakehityksen turbulenssia Pirkanmaan työpaikkakehitystä luonnehtii väestönlisäyksen tapaan kasvun alueellisesti epätasainen jakautuminen. Työpaikkojen syntyminen on kohdentunut erityisesti maakunnan keskusseudulle, jonka työpaikkojen määrä kasvoi yli 10 prosentilla vuosina Työpaikkojen väheneminen on puolestaan koetellut erityisesti rakennemuutoksen kouriin joutuneita teollisuusseutuja. Työmahdollisuuksien alueellista heikkenemistä kompensoivat osaltaan jo nykyisellään vilkas maakunnan sisäinen työssäkäyntiliikenne sekä tulevaisuudessa työn luonteen muuttuminen yhä joustavammaksi ja vähemmän paikkaan sitoutuneeksi esimerkiksi etätyömahdollisuuksien kehittyessä. Nämä muutokset voivat tarjota taantumisen uhkaamille alueille tilaisuuksia toimia uudenlaisina työn ja asumisen yhteensovittamisen paikkoina. Vuosien työpaikkakehityksessä on saman aikavälin väestökehityksen tapaan huomattavia alueellisia eroja sekä koko maakunnassa että Tampereen kaupunkiseudun sisällä. Työpaikkakehitys heijastelee alueiden yleistä väestönkasvua vain osittain erilaisista elinkeinorakenteista johtuen. Kaupunkiseudulla Pirkanmaan talouskehityksen moottorina toimivan Tampereen (20 %) sekä naapurikunta Ylöjärven (22 %) työpaikat ovat lisääntyneet suunnilleen samaa tahtia Pirkkalan (34 %) ja Lempäälän (42 %) yltäessä kovimpiin kasvulukuihin. Kangasalan (9 %) työpaikat ovat lisääntyneet astetta maltillisemmin teollisuusvaltaisen Nokian (2 %) sinnitellessä vielä niukasti kasvu-uralla. Ydinkaupunkiseudun ulkopuoliset Vesilahti (-10 %) ja erityisesti Orivesi (-17 %) ovat puolestaan kärsineet työpaikkamenetyksistä. Muilla Pirkanmaan alueilla työpaikkojen määrä on vähentynyt kautta linjan. Etelä- ja Kaakkois Pirkanmaalla työpaikat ovat vähentyneet maltillisimmin Pälkäneellä (-8%) ja rajuimmin Urjalassa (-31 %), jonka työpaikkakehitys on ollut negatiivisinta koko maakunnassa. Teollisesta perinteestään tunnetut Akaa ja Valkeakoski ( %) sijoittuvat laskevalla työpaikkakehityksellään alueensa ääripäiden välimaastoon. Luoteis-Pirkanmaalla voimakkaasti heilahdellut Hämeenkyrön (-11 %) työpaikkakehitys on päätynyt miinukselle yhdessä Ikaalisten (-19 %), Parkanon (-25 %) ja Kihniön (-26 %) kanssa. Lounais-Pirkanmaalla työpaikat ovat vähentyneet verrattain reilusti Sastamalassa (-16 %), mutta erityisesti Punkalaitumella (-30 %). Ylä-Pirkanmaalla puolestaan työpaikkojen määrä on vähentynyt tasaisesti Virroilla, Juupajoella ja Mänttä-Vilppulassa ( %), mutta astetta vähemmän Ruovedellä (-15 %). Epätasaisesta työpaikkakehityksestä huolimatta laskennallinen työpaikkaomavaraisuus on hyvällä tasolla kaikkialla Pirkanmaalla. Korkeimmillaan työpaikkaomavaraisuus on Tampereen seudulla (101 %) ja alimmillaan teollisuuden rakennemuutoksista kärsineellä Etelä-Pirkanmaalla (83 %), joka sekin yltää kunnioitettavaan lukemaan. Maakunnan monien alueiden korkeaa omavaraisuuden astetta selittää kuitenkin se tosiseikka, että työikäistä väkeä on muuttanut alueilta kasvaviin keskuksiin työn ja opiskelujen perässä. Ahkeraa pendelöintiä Liikenneyhteyksien nopeutumisen myötä kaupunkiseutujen työssäkäyntialueet ovat laajentuneet ja työmatkojen keskipituudet kasvaneet. Samalla kuntarajat ylittävän pendelöinnin määrä on lisääntynyt. Vastaavia kehityssuuntia on havaittavissa Pirkanmaallakin, sillä erityisesti Tampereen keskusseudulle suuntautuva työssäkäynti kompensoi osaltaan työpaikkojen alueellisesti epätasaista jakautumista ja vähenemistä Pirkanmaan kuntien työpaikkakehitys Tampere/10 Kaavio 6. Vuosina työpaikat ovat lisääntyneet Tampereella ja sen kehyskunnissa, mutta vähentyneet muualla Pirkanmaalla. Taantuman vaikutus näkyy erityisesti rakennemuutoksen koettelemissa teollisuusvaltaisissa kunnissa. Diagrammissa kunnat on järjestetty suurimmasta pienimpään vuoden 2010 työpaikkojen määrän mukaan (Tampereen työpaikkamäärä on jaettu 10:llä). Lähde: Tilastokeskus. Nokia Ylöjärvi Sastamala Kangasala Valkeakoski Lempäälä Pirkkala Akaa Mänttä-Vilppula Hämeenkyrö Orivesi Ikaalinen Parkano Virrat Pälkäne Ruovesi Urjala Punkalaidun Vesilahti Juupajoki Kihniö Kiikoinen Aluetasolla työssäkäyntiliikenne on merkittävintä Etelä-Pirkanmaalta Tampereen seudulle, jonne suuntaa työmatkansa reilu viidennes (2008) etelän työllisistä. Tampereen seudulle suuntautuvan pendelöinnin

102 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 17 magneettina toimii luonnollisesti maakunnan keskuskaupunki, jossa käy töissä noin prosenttia kehyskuntien työllisistä. Voimakkainta työssäkäynti on Pirkkalasta (57 %), mutta myös Lempäälän, Kangasalan ja Ylöjärven työllisistä lähes puolet työskentelee Tampereella. Merkittäviä kaupunkiseudun ulkopuolisia pendelöintikuntia suhteessa Tampereeseen ovat lisäksi Hämeenkyrö ja Akaa (21 %) sekä Pälkäne (18 %) ja Valkeakoski (13 %). Kartalla erottuukin selkeä vyöhykkeisyys siinä, kuinka Tampere-orientoituneina Pirkanmaan kunnat näyttäytyvät työssäkäynnin suhteen. Tampereen ja sen työssäkäyntialueen suhdetta voi tulkita paitsi keskuskaupungin vetovoiman näkökulmasta, myös molemminpuolisena symbioosina, jossa Tampereen elinkeinoelämän menestys riippuu osaltaan ympäröivästä työvoimatarjonnasta. Tampereen kaupunkiseudun sisäinen pendelöinti on sekin merkittävää, sillä kaikista kaupunkiseudun kunnista käydään runsaasti töissä alueen muissa kunnissa. Voimakkaita maakunnan sisäisiä työssäkäyntivirtoja esiintyy myös Etelä-Pirkanmaalla Lempäälän, Valkeakosken ja Akaan välillä. Lisäksi lähikunnat ovat aina vetovoimaisia työssäkäynnin kannalta pendelöinnin suuntautuessa usein jossain määrin myös suuremmasta naapurikunnasta pienempään. Työssäkäyntialueiden laajentuessa lähekkäin sijaitsevien kaupunkiseutujen vaikutusalueet limittyvät pääliikenneyhteyksien varaan rakentuviksi työssäkäyntivyöhykkeiksi. Vähitellen syntyy erikokoisia keskuksia yhdistäviä vuorovaikutusvyöhykkeitä, joista pisimmälle kehittynyt esimerkki Suomessa on Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-vyöhyke. HHT-vyöhykkeellä on jo nykyisellään vaikutuksia Pirkanmaan työssäkäyntiliikenteeseen, sillä yhä suurempi osa vyöhykkeeseen kuuluvien taajamien väestöstä käy töissä entistä kauempana vyöhykkeen varrella jopa pääkaupunkiseudulla. Maakuntarajat ylittävää työssäkäyntiä suuntautuu paitsi HHT-vyöhykkeen kautta kohti Kanta-Hämettä ja Uuttamaata, myös muilla maakuntarajan vaihettumisvyöhykkeillä Satakunnan ja Keski-Suomen suuntaan. Monipuolinen elinkeinorakenne Globaali elinkeinojen rakennemuutoksen suunta teollisuusvaltaisesta tuotannosta kohti palveluyhteiskuntaa on vaikuttanut vääjäämättä myös Pirkanmaan työpaikkajakaumaan. Pitkällä aikavälillä teollisuuden työpaikkojen osuus onkin ollut maakunnassa laskeva palvelujen osuuden vastaavasti kasvaessa. Tästä huolimatta Pirkanmaa on edelleen vahvasti teollisuustoiminnan maakunta. Taantuman kiihdyttämästä rakennemuutoksesta huolimatta teollisuus antoi elannon noin pirkanmaalaiselle vuonna Pirkanmaan teollisuuden työpaikat muodostivat tuolloin 11,4 prosentin osuuden koko maan teollisuustyöpaikoista, mikä on reilut pari prosenttiyksikköä enemmän kuin maakunnan osuus koko Suomen väestöstä. Vahvan teollisen sektorin vuoksi palvelualojen työpaikat ovat Pirkanmaalla hieman alipainottuneet muuhun maahan verrattuna. Vuonna 2009 Pirkanmaan yksityisten palvelualojen työpaikat muodostivat 8,3 prosenttia ja julkisten palvelualojen työpaikat 8,4 prosenttia koko maan vastaavista sektoreista. Palvelualoilla työskenteli maakunnassa yhteensä noin henkilöä, joista yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla. Alkutuotannon työpaikkoja oli Pirkanmaalla myös suhteellisesti muuta maata vähemmän, sillä maakunnan osuus koko Suomen alkutuotannosta oli vain 6,4 prosenttia maa-, metsä- ja kalatalouden työllistäessä yhteensä noin henkilöä. Rakennusalan lähes työpaikan muodostama 8,9 prosentin osuus oli sen sijaan hyvin lähellä Pirkanmaan väestöllistä painoarvoa. Tarkasteltaessa Pirkanmaan elinkeinorakennetta alueittain vanhan seutukuntajaon mukaisesti löytyy seutujen väliltä sekä selviä yhtäläisyyksiä että tiettyä vaihtelua. Elinkeinorakenteeltaan palveluvaltaisimpana erottuu luonnollisesti Tampereen seutu, jossa yksityisten ja julkisten palvelujen osuus muodosti 72 prosentin (2009) osuuden työpaikoista. Teollisuussektori korostui puolestaan Etelä- ja Ylä-Pirkanmaalla, joissa teollisuuden ja rakennustoiminnan osuus kipusi kohti 40 prosenttia, kun muilla seuduilla vastaava osuus pysytteli korkeintaan lähempänä 30 prosenttia. Palvelujen osuus työpaikoista puolestaan vaihteli Tampereen seutukuntaa lukuun ottamatta prosentin välimaastossa maa-, metsä- ja kalatalouden osuuden asettuessa 10 prosentin molemmin puolin muualla paitsi Tampereen seudulla ja Etelä-Pirkanmaalla, joissa alkutuotannon osuus jäi vähäiseksi. Pirkanmaan elinkeinoprofiilia luonnehtii siis monipuolinen ja alueellistunut elinkeinorakenne, joka tuo mukanaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luoteis-Pirkanmaa Lounais-Pirkanmaa Etelä-Pirkanmaa Ylä-Pirkanmaa Tampereen seutukunta Kartta 10. Työssäkäyntiliikenne Tampereen seudun ja Pirkanmaan muiden alueiden välillä (seutukuntajaon mukaisesti) vuonna Lähde: Pirkanmaan liitto. Tampereen seutukunta Lounais-Pirkanmaa Luoteis-Pirkanmaa Etelä-Pirkanmaa Ylä-Pirkanmaa Pirkanmaa Koko maa 1,5 10,5 4,2 2,7 9,2 8,1 3,7 25,1 27,0 22,2 29,7 31,8 37,5 37,1 Kartta 11. Tampereella työssäkäyvien osuus (%) kaikista työllisistä Tampereen työssäkäyntialueella vuonna Lähde: Pirkanmaan liitto. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 72,3 69,2 72,9 Parkano 3 % Sastamala 9 % Elinkeinojen osuudet työpaikoista ,1 57,8 57,2 53,5 Kihniö 2 % Ikaalinen 8 % Hämeenkyrö 21 % Punkalaidun 3 % Nokia 36 % Ylöjärvi 45 % Vesilahti 38 % Urjala 7 % Pirkkala 57 % Kaavio 7. Pirkanmaan alueiden elinkeinorakenteen vertailu kertoo Tampereen seudun palveluvaltaisuudesta ja koko maakunnan teollisuusvaltaisuudesta. Lähde: Tilastokeskus. Virrat 3 % Ruovesi 6 % Tampere 82 % Lempäälä 48 % Valkeakoski 13 % Akaa 21 % Mänttä-Vilppula 2 % Kangasala 47 % Juupajoki 11 % Orivesi 22 % Pälkäne 18 % Maa-, metsä- ja kalatalous Teollisuus ja rakennustoiminta Yksityiset ja julkiset palvelut Tuntematon 9 % % % % 55 %

103 18 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 2.5 Luonnon- ja kulttuuriympäristöt Luonnonmaisemien ja kulttuuriperinnön sekä niiden välisen herkän vuorovaikutuksen säilyttäminen on eräs merkittävä alueidenkäyttöä suunniteltaessa huomioitava taustatekijä. Monimuotoinen luonto ja rikas kulttuurihistoria ovat Pirkanmaan maakunnalle vetovoimatekijöitä, jotka mahdollistavat matkailun kehittämisen sekä mielenkiintoisen ja viihtyisän elinympäristön. Vesistöjen ja murroslinjojen maakunta Kallioperän muodostamat maaston suurmuodot luovat maiseman ja luonnonympäristön rakenteellisen perustan. Suurmaisema puolestaan muodostaa keskeisen lähtökohdan asutuksen ja muiden toimintojen sijoittumiselle osaksi laajempaa aluerakennetta. Pirkanmaan maisemassa ovat edustettuina suomalaisen luonnonmaiseman peruselementit. Kallioperän rikkonaisuus ilmenee sekä pienipiirteisenä vaihtelevuutena että lukuisina maisemassa näkyvinä murroslinjoina. Luonnonmaiseman ominaispiirteisiin kuuluvat laajat järvenselät ja toisaalta sokkeloiset kapeasalmiset reittivesistöt, laajat metsä- ja suoalueet sekä pitkittäisharjut ja reunamuodostumat. Metsäalueita rikkovat järvien ohella karut kalliokot ja kitukasvuiset suot. Ihmisen käden jälki näkyy kuitenkin lähes kaikkialla, niin suurissa maisemallisissa piirteissä kuin lähiympäristön yksityiskohdissakin. Pirkanmaa jakaantuu maisemallisilta ominaispiirteiltään vaihteleviin osiin. Maakunnan ydinaluetta luonnehtivat suuret järvialtaat ja reittivedet. Alueen pitkäaikaista asutusta kuvastavat keskiajalta säilyneet kivikirkot sekä runsaslukuiset vanhat talonpoikaistalot ja kartanot. Perinteinen karjatalous on jättänyt jälkensä kylämaisemiin hakoina, katajaketoina ja muina perinnemaisemina. Suurelta osin metsien peittämä Pirkanmaan koillisosa on vaihtelevaa, reittivesien ja pienten järvien sekä ruhjelaaksojen rikkomaa kallio- ja moreenimaata asutuksen keskittyessä vesistöjen varsille, missä on paikoin vehmaita viljelyalueita. Pirkanmaan lounaisosan voimakkaana kuvaajana on puolestaan viljelylakeuden läpi virtaava Kokemäenjoki asutuksen sijoittuessa viljavien savikoiden tuntumaan. Luoteisin Pirkanmaa on karua ja laakeaa vedenjakajaseutua tyypillisinä maisemapiirteinään suot ja pienet järvet sekä purot ja latvajoet, joiden varsille pienet kylät ja viljelykset ovat muodostuneet. Pirkanmaan merkittävimpiä luontoarvoja ovat muun muassa maakuntaa halkovat harjuketjut sekä lintujärvet, suot ja etelän lehtokeskukset. Metsät ja vesistöt ovat ulkoilun ja virkistyksen keskeisimpiä alueita, jotka yhdessä peltojen kanssa muodostavat eläinten liikkumisen ja kasvien leviämisen mahdollistavan ekologisen verkoston. Suojelu- ja virkistysalueet sekä laajat yhtenäiset metsät ovat tämän verkoston ydintä. Ekologisen verkoston rakenteen ja toimivuuden säilyttäminen on haaste erityisesti kasvavilla ja tiivistyvillä taajama-alueilla liikenneväylien ja muiden estevaikutusten heikentäessä viheryhteyksien jatkuvuutta. Taajamia ja teollisuutta harjumaisemassa Kulttuuriympäristö on aina syntynyt ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen tuloksena: se on asutuksen, elinkeinojen ja liikkumisen sekä muun inhimillisen toiminnan yhteisvaikutuksesta muotoutunut miljöö, johon kuuluvat historia, muinaisjäännökset, rakennettu ympäristö ja kulttuurimaisema. Kulttuuriympäristöjen arvo perustuu muun muassa niiden ajalliseen kerrostuneisuuteen, joka ilmentää ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteessa tapahtuneita tiettyjä kehityskulkuja osana katkeamatonta, nykypäivään ulottavaa muutosten jatkumoa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristöjen merkitys on kasvanut sekä identiteettitekijänä että osana maankäytön suunnittelua, ja niistä on tullut vakavasti otettava osa yhteiskunnallista ja alueellista kehittämistä. Pirkanmaan kulttuuriympäristön perustan muodostavat vesistöjen varsien harjumaastoon rakentuneet kirkonkylät, suurten selkien ja jokilaaksojen läheisyyteen muotoutuneet maaseudun viljely- ja järvimaisemat sekä maakunnan teollisesta perinnöstä kertovat tehdasmiljööt. Kansallismaisemaa Valkeakosken Sääksmäellä. Kuva: Lentokuva Vallas Oy. Teollistuminen 1800-luvulla on merkittävä vaihe Pirkanmaan rakennettujen ympäristöjen muotoutumisessa. Tuolloin teollisuuden tuotantolaitoksia perustettiin kaupunkien keskustoihin työväen asuinalueiden kasvaessa teollisen toiminnan ympärille hyvänä esimerkkinä Tampere, jonka keskustaan rakennettiin myös monikerroksisia kivitaloja teollisuuden tuoman vaurauden myötä. Kaupunkien kasvun myötä asuminen siirtyi omakotiasutuksena pois keskustoista, jotka muodostuivat hallinto- ja liikealueiksi. Sotien jälkeiset vuosikymmenet toivat mukanaan lähiöaikakauden ja kirkonkylien mittakaavan muutoksen teollisen rakentamisen ja modernismin arkkitehtuurin tuottaessa samankaltaista taajamakuvaa vailla erityistä sidosta paikkaan. Tänä päivänä asuminen on siirtymässä takaisin keskustoihin muun muassa täydennysrakentamisen ja korkeamman rakentamisen myötä. Pirkanmaalla on tällä hetkellä 90 valtakunnallisesti arvokkaaksi määriteltyä kulttuuriympäristöä, kuusi valtakunnallisesti arvokasta maisemakokonaisuutta ja -nähtävyyttä sekä 13 rakennussuojelulailla suojeltua kohdetta. Lisäksi kirkkolailla on suojeltu kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot. Kansallismaisemia maakunnassa on neljä: Rautaveden kulttuurimaisema Sastamalassa, Tammerkosken kulttuurimaisema Tampereella ja Hämeenkyrön kulttuurimaisema sekä Vanajaveden laakson maisema-alueeseen kuuluva Sääksmäen alue Valkeakoskella. Lisäksi maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita ympäristöjä on lukuisia. Maatalouden muutosten myötä nopeastikin katoavia perinnemaisemia laskettiin vuonna 2008 olevan Pirkanmaalla peräti 441 kappaletta, mutta monet niistä eivät ole hoidettuja tai tarkemmin inventoituja.

104 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Pirkanmaan vahvuudet ja mahdollisuudet Skenaariotarkastelu Maakuntakaavan maankäyttövaihtoehtojen ja maakuntastrategian pohjaksi tehtiin skenaariotyö, johon vuoden 2012 aikana osallistuivat lukuisat tahot, yli organisaatiorajojen. Työpajoissa synnytettiin erilaisia skenaariologiikkoja ja arvomaailmoja, jotta keskusteluun saataisiin monipuolisesti erilaisia näkökulmia. Yhteisen näkemyksen saaminen tulevaisuuden vaihtoehdoista koettiin tärkeäksi. Työn tarkoituksena oli nostaa esiin vaihtoehtoisia kehityskulkuja, tulevaisuuskuvia ja muutoin huomaamatta jääviä suuntauksia. Työpajojen ja palautteen pohjalta oli ilmeistä, että väestön, asumisen, elinkeinorakenteen ja työpaikkojen kehitystä tulisi tarkastella lähemmin. Tavoitevisiota ei suoraan pyritty tarjoamaan, vaan muodostettiin neljä skenaariota nelikenttään Pirkanmaan kilpailukyky kehityksen luonne. Kussakin kilpailukyky oli joko vahva tai heikentynyt, kehitys kestävää tai ei. Kestävän kehityksen ja vahvistuvan kilpailukyvyn skenaariosta vahvojen valintojen Pirkanmaa luonnosteltiin vielä kolme kehityskuvaa. Kehityskuvien sanalliset kuvaukset toimivat suuntaviittoina, kun siirryttiin laatimaan alustavia maankäyttövaihtoehtoja. Kehityskuvat olivat vielä pelkistyksiä, joiden ympärille alettiin kehrätä maankäytöllistä vyyhteä. Kehityskuvat sisältävät aineksia laajempaan yhteiskunnalliseen pohdintaan, joka ei suoranaisesti liity yhdyskuntiin tai aluerakenteeseen. Toisaalta oli nähtävissä, että eri kehityskuvat voivat olla tulevaisuutta jossain Pirkanmaan alueella. Tampereen seudulle osaavan ja erikoistuvan kasvun kehityskuva sijoittuu luontevimmin. PIRKANMAAN KOLME KEHITYSKUVAA: osaavan ja erikoistuvan kasvun Pirkanmaa teollisen tradition, yrittäjyyden ja logistiikan Pirkanmaa vihreän kasvun ja humaanin kulttuurin Pirkanmaa Muutossuuntia Pirkanmaa on osa laajemman kokonaisuuden kehittymistä. Yhdyskuntarakenne väylineen ei pysähdy rajoille. Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän yhteys on vahva: liikennejärjestelmä vaikuttaa aluekehitykseen ja aluekehitys heijastuu liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin. Pirkanmaan aluerakenteen ja liikennejärjestelmän ennakoimiseksi on tunnistettu yhteiskunnan yleisiä muutossuuntia. Seuraavassa taulukossa on tiivistäen esitetty, mitä kukin muutossuunta voisi tarkoittaa aluerakenteen ja liikennejärjestelmän tasolla. Tulevaisuus on muutoksiin, tai oikeastaan niiden vuorovaikutuksesta syntyviin olosuhteisiin reagoimista. Tavoitteenasettelut ja linjaukset pyrkivät viemään kehitystä toivottuun suuntaan. Jotta suunta voidaan strategisen suunnittelun keinoin ottaa haltuun, on syytä eritellä niitä kysymyksiä, joita tulevat ajat näyttävät tuovan tullessaan. Muutossuuntia sekä niiden merkitystä aluerakenteelle ja liikennejärjestelmälle on kuvattu seuraavan sivun taulukossa. Mahdollisuuksia selväpiirteinen alue- ja yhdyskuntarakenne kansallisesti edullinen sijainti pääliikenneverkon kasvuvyöhykkeiden leikkauspisteessä kuljetusten ja henkilöliikenteen kasvavat liikennevirrat kansainvälisen liikenteen lentoasema joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosion kasvu kasvumaakunnan positiivinen kehitysilmapiiri ja muutoksensietokyky vuorovaikutteinen toimintakulttuuri, yhteistyö rajojen yli työpaikkaomavaraisuus monipuolinen elinkeinorakenne innovaatiotoiminta, poikkitieteelliset avaukset, yliopistot osaava työvoima sopivasti kriittistä massaa, kehittämiseen omia resursseja rajat ylittävä maankäytön suunnittelu ydinkaupunkiseudulla taajama-asumisen korkea aste hyvä lähtökohta kestävälle yhdyskuntarakenteelle puitteet viihtyisille, erilaisille elinympäristöille monimuotoinen luonto ja rikas kulttuurihistoria kulttuuri- ja matkailupotentiaali Kehityksen moottorit Aluerakenteen suunnittelu on osa tulevan kehityksen ennakointia. Yhdessä Pirkanmaan liiton kaavoituksen, aluekehityksen ja strategiatyön asiantuntijoiden kanssa koottiin keväällä 2013 Pirkanmaan eri alueiden vahvuuksia, erityisesti elinkeinoelämään ja kulttuurin erityispiirteisiin liittyen. Luonteviksi alueellisiksi kokonaisuuksiksi nousivat Tampereen ja naapureiden yhtenäinen taajama-alue, Etelä-, Lounais-, Luoteis-, sekä Ylä- ja Kaakkois-Pirkanmaa. Näillä alueilla on erilainen profiili, jonka juuret juontavat kehittyneistä liikenneyhteyksistä, luonnonvaroista ja alkutuotannon merkittävyydestä, yrittäjyyden, oppilaitosten ja teollisuuden yhteistoiminnasta sekä ja palveluiden tuottamisen ratkaisuista. Tulevaisuuteen suuntautuminen koostuu vahvuuksien lisäksi uusien elinkeinojen ja saavutettavuuden kehittämisestä, johon kaikkialla Pirkanmaalla on luontaisia edellytyksiä. Työpajassa käsitellyt vahvuudet eivät sinällään siirtyneet mihinkään vaihtoehtomalliin. Vaihtoehdoissa on tutkittu yleisemmällä tasolla maakunnan kehityksen moottoreita, liikenneyhteyksistä luomutuotantoon. Erityisen tärkeäksi kehityksen lähteiden rooli nousee niillä seuduilla, joilla väestön tai työpaikkojen oletettu tulevaisuus ei lupaa kasvua. Paikallisuus, turvallisuus, historia, arvokas luonnon- ja kulttuurimaisema sekä luonnonvarat ovat potentiaaleja, jotka luovat elinkeinotoimintaa ja hyvinvointia jatkossakin kaikkialle maakuntaan. Monipaikka-asuminen ja monipaikkatyö voivat lisätä kaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden veto- ja pitovoimaa. Liikkumismahdollisuudet lisääntynevät. Välimatkaa tärkeämpää on saavutettavuus, matka-aika, mutta myös liikkumisen laatu. Kyse onkin siitä, mihin liikkumismuotoon jatkossa halutaan tukeutua.

105 20 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi KOHDATTAVIA MUUTOKSIA MERKITYS ALUERAKENTEELLE MERKITYS LIIKENNEJÄRJESTELMÄLLE ELINKEINOT Työpaikkakehitys: tuotanto- ja yritysrakenne polarisoituu, alueet erikoistuvat, työikäiset keskittyvät kaupunkiseudulle: työvoimapula / työpaikkojen kato Elinkeinojen kasautumisedut kasvavat, yritykset hyödyntävät yritysverkostoja Rakenteen verkottuminen kasvaa, työpaikka-alueiden tarve vaihtelee, tuotanto siirtyy väljemmille alueille Toimistorakentaminen keskittyy kaupunkiseudulle, jonka saavutettavuus paranee, muualla maakunnassa yritysalueiden kehittäminen muuttaa luonnettaan Liikkumisen ja logistiikan muutosherkkyys ja tehostamistarpeet Lentoliikenteen merkitys kasvaa, erikoistuneet kuljetuspalvelut ja toimitusketjut, kaupunkiseudun väylästö kuormittuu, väylät joudutaan sijoittamaan olemassa olevaan rakenteeseen Osaamiskeskukset, innovaatiokeskittymät Kampusten rooli korostuu Joukkoliikenteen kehittäminen Palvelusektori, biotalous ja luonnonvarat kasvavat Kauppa sijoittuu uudelleen, lisää työpaikkoja luonnonvarojen alueilla Logistiikan tehostamistarpeet Perusteollisuuden uudistumistarve: energiantuotanto muuttuu, tulee vähähiilisemmäksi Hajautuva tuotanto Lisää ja muuttaa teollisuuden kuljetustarpeita, kuljetuskäytävät, väylien kapasiteetti, rakentaminen ja ylläpito ASUMINEN JA ELÄMÄNTAVAT Muuttoliike suuntautuu Tampereen seudulle työpaikkojen perässä: Asuinalueiden ja muun yhdyskuntarakenteen laajentuminen Kasvuseuduilla investoinnit, joukkoliikenteen kehittäminen kaikkialla asutusrakenne ja ikärakenne muuttuu: erot huoltosuhteessa kaupunkiseudulla, ikääntyvän väestön tarvitsema asuminen ja palvelut uudistavat muuttotappion yhdyskuntia, koulujen sijaan tarvitaan senioriasuntoja Liikenneyhteydet nopeutuvat: toiminnalliset alueet kasvavat: pitkät Asukkaiden paikkasidonnaisuus kirpoaa, rakenteesta tulee homogeenistä Liikennesuorite lisääntyy, väylien ylläpito, matkojen ketjuttaminen, työ- ja asiointimatkat lisääntyvät, asuntomarkkinat laajenevat mattoa joukkoliikenteen kehittäminen Muualla maakunnassa pysyvä väki vähenee Pienenevän yhdyskunnan hallintaan uudentyyppistä suunnittelua Väylien ylläpito Monipaikkaisuus: varsinainen ja vapaa-ajan asuminen eri paikoissa, palvelujen käyttäminen sijaintipaikan mukaan Varallisuus ja lisääntyvä vapaa-aika lisäävät kaikkea matkailua Asumisväljyys ja toimistorakentaminen kasvavat: rakennuskannan kerrosala kasvaa Laatutietoisuus ja vaatimukset elinympäristön suhteen kasvavat, liikkumistarvetta halutaan vähentää PALVELUT JA HYVINVOINTI Kuntatalous: palveluita on keskitettävä, peruspalveluiden tarve säilyy kaikkialla missä asutaan, kaupunkien ulkopuolella asuvien palvelut tuovat myös työpaikkoja, yksityistäminen Monikeskuksinen aluerakenne säilyy tavoitteena, hyvinvointia pyritään jakamaan tasapuolisemmin Keskusten ja keskustojen välinen kilpailu asukkaista ja yrityksistä kiihtyy Lieventää väestökadon vaikutuksia, asuinrakennuskanta pysyy käytössä myös väestötappion alueilla, piristää myös palveluja maaseudulla Matkailuelinkeinot piristävät ja tuovat työpaikkoja, lisäävät syrjäisempien alueiden elinvoimaa Taajamien asukastiheys laskee, tarvitaan lisää maata ja maankäytön muuttamista ja täydentämistä kaupunkiseudulla. Muualla maakunnassa rakennustehokkuus kasvaa Sekä ympäryskuntien matalan rakennustehokkuuden omakotiasuminen että kaupunkikeskustojen tiiviit alueet lisäävät suosiotaan, vapaa-ajan toimintojen vaatimat varaukset, esim. viheralueet korostuvat, palvelut pitää tuottaa lähelle: yhdyskuntarakenteen sekoittuminen lisääntyy keskustoissa Lähiöissä ja lievealueilla asuminen painottuu, palvelut siirtyvät keskustoihin, palveluntuotannon ketteryys ja liikkuvuus vaihtoehtona kiinteille rakenteille Varaudutaan optimistisilla mitoituksilla toivottuun kasvuun, toteutuminen käynnistyy markkinoiden ehdoilla, toteutumisjärjestystä ei kyetä hallitsemaan Yhdyskuntarakenteen eheys väistyy taajama-alueiden leviämisen ja kaiken mahdollistavan kehityksen tieltä, laadukkaiden asuinalueiden ja yrityspuistojen kilpavarustelu Taulukko 1. Muutossuuntien merkitys aluerakenteelle ja liikennejärjestelmälle. Taulukko on koostettu seuraavien materiaalien pohjalta: Pirkanmaa 2025 maakuntasuunnitelma. Pirkanmaan liitto, 2009 (uudistaminen käynnissä) Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva. Aluerakenteen monet ulottuvuudet lähtökohtien kartoitus- ja analysointityö, Kalenoja / Tampereen teknillinen yliopisto ja Rehunen / SYKE, ALLI-foorumi Liikennesuorite lisääntyy, väylien ylläpito, yksityisteiden ylläpito tietoliikenneyhteydet Pitkänmatkainen liikenne kaikilla välineillä kasvaa Katuverkon kehittäminen Päivittäisten toimintaympäristöjen keskinäistä saavutettavuutta on lisättävä Liikennesuorite lisääntyy, joukkoliikenteen kehittäminen, sähköinen asiointi Keskusten väliset yhteydet painottuvat, liikenteen suunnitelmallinen kehittäminen vaikeutuu Joka puolella panostetaan sujuvaan liikenteeseen, syntyy vajaakäyttöistä infraa

106 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Maankäyttövaihtoehdot 3.1 Väestö- ja työpaikkatavoitteet Maankäyttövaihtoehtojen taustalla vaikuttavat maakunnalliset väestö- ja työpaikkatavoitteet on määritelty Pirkanmaan liitossa laaditussa väestö- ja työpaikkasuunnitteessa, jonka sisältö perustuu laajaan osallistavaan skenaario- ja kehityskuvatyöhön. Työn tuloksena Pirkanmaa on määritelty toisaalta tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä innovaatioihin keskittyväksi osaavan ja erikoistuvan kasvun kansainvälistyväksi alueeksi, toisaalta maakunnan nykyisistä elinkeinovahvuuksista ja hyvästä sijainnista ponnistavaksi teollisen tradition, yrittäjyyden ja logistiikan alueeksi kehityskuvista ensiksi mainittu painottuu erityisesti Tampereen keskusseudulla, jälkimmäinen taas muualla Pirkanmaalla. Tarkentavan kehityskuvatarkastelun pohjalta on päädytty yhteen väestölukuarvoon, johon kaavallinen ja strateginen suunnittelu voidaan perustaa. Pirkanmaan väestösuunnite vuodelle 2040 on yhteensä asukasta, mikä merkitsee vajaan 0,8 prosentin vuotuista väestönkasvua. Suunnitteen linjaus on tavoitteellisempi kuin Tilastokeskuksen menneeseen kehitykseen perustuva varovainen arvio. Pirkanmaan tulevaisuuden väestönkasvu perustuu seudun elinvoimaisuuteen, viihtyisyyteen ja houkuttelevuuteen työpaikka- ja asuinalueena. Muuttoliike alueelle on erityisen merkittävässä roolissa väestösuunnitteen toteutumisessa, mutta myös luonnollisen väestönkasvun odotetaan lisääntyvän. Väestökehityksen ennakoidaan olevan tulevaisuudessakin alueellisesti epätasaista: väestön ikääntyminen, asuntokuntien koon pienentyminen ja asumisväljyyden kasvu vaikuttavat vaihtelevilla volyymeilla maakunnan eri osissa. Väestönkasvun arvioidaan suunnitteessa jakautuvan alueittain* siten, että Tampereella ja sen kaupunkiseudulla (ilman Orivettä) kasvuprosentti olisi Pirkanmaan suurin eli 0,6-1,0 % vuodessa, eteläisellä Pirkanmaalla 0,3-0,8 %/v ja muualla maakunnassa kunnasta riippuen välillä -0,5-+0,2 %/v. Väestömäärällisesti kehitys tarkoittaisi sitä, että vuonna 2040 Tampereella olisi asukasta (0,8 %/v) ja kehyskunnissa asukasta (1,2 %/v). Pirkanmaan keskuksena Tampere vetää väkeä maakunnan muilta alueilta ja Pirkanmaan ulkopuolelta, mutta kaupungin maantieteellinen alue muodostaa haasteen lisäväestön vastaanottamisessa. Lapsiperheitä ja työikäisiä puoleensa vetäviin keskuskuntiin odotetaankin suhteellisesti suurempaa väestönlisäystä kuin keskuskaupunkiin. Tämä väestökehityssuunta näkyy selkeänä myös maankäyttövaihtoehtotarkastelujen Aurinko-malleissa. Länsi- ja Pohjois-Pirkanmaan väestökehitys on ollut negatiivista reilun 20 vuoden ajan väestön ikääntyessä ja nuoremman polven muuttaessa pois. Länsi-Pirkanmaan väestökehityksen ennustetaan kuitenkin laskennallisesti muuttuvan positiiviseksi vajaan 0,1 prosentin vuosikasvuksi vuoteen 2040 saakka. Pohjois-Pirkanmaan ennakoidaan sen sijaan jatkavan negatiivista trendiä -0,2 prosentin vuosivauhtia. Molemmilla alueilla vanhenevan väestön ennustetaan siirtyvän kuntakeskuksiin palveluiden äärelle. Etelä-Pirkanmaan väestökehitys on viimeisen 12 vuoden aikana kääntynyt 0,3 prosentin vuosikasvuksi. Valkeakoski on alueen kehityksen keskus, joka tarjoaa työ- ja opiskelumahdollisuuksia hyvien liikenneyhteyksien varrella. Alueen väestön ennustetaan kasvavan vuotuisesti 0,4 prosenttia vuoteen 2040 saakka. Pirkanmaan työpaikkasuunnite perustuu osaltaan väestösuunnitteeseen. Työpaikkasuunnitteen laadinnassa on käytetty Työ- ja elinkeinoministeriön kehittämää ennakoivaa Hemaasu-laskentamallia, johon on syötetty Pirkanmaan väestösuunnitteen luvut. Maakunnan työllisyysaste vuonna 2040 on määritelty noin 75 prosenttiin ja nettopendelöinti nollaksi eli Pirkanmaa pystyisi työllistämään itse kaikki työllisensä. Laskennan perusteella Pirkanmaalla arvioidaan olevan yhteensä noin työpaikkaa vuonna Maakunnassa meneillään oleva elinkeinorakenteen muutos perinteisestä teollisuudesta kohti palveluelinkeinoja luo yhdessä työnteon tapojen yleisen murroksen kanssa haastetta määrittää tulevaisuuden työpaikkatilannetta. *Kehyskunnat: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi l Länsi: Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Parkano l Pohjoinen: Juupajoki, Mänttä-Vilppula, Orivesi, Ruovesi, Virrat l Lounas: Sastamala, Punkalaidun l Etelä: Akaa, Pälkäne, Urjala, Valkeakoski Kaavio 8. Väestösuunnite ennakoi Pirkanmaan väestönkasvun jatkuvan nopeampana kuin vuosituhannen vaihtumista edeltävällä maltillisemman kasvun vuosikymmenellä. Lähde: Pirkanmaan liitto Pirkanmaan väestökehitys ja -suunnite ,53 %/v 0,84 %/v 0,77 %/v Pirkanmaa Pirkanmaan väestökehitys ja -suunnite alueittain Tampere Kehyskunnat Läntinen Pohjoinen Lounainen Eteläinen Kaavio 9. Väestösuunnite ennakoi epätasaisesti jakautunutta väestökehitystä Pirkanmaan eri alueiden kesken. Lähde: Pirkanmaan liitto.

107 22 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 3.2 Palveluverkko Maankäytön suunnittelua vaativien maakunnallisten aluekehitysratkaisujen pohjaksi tarvitaan ajantasaista tutkimustietoa väestön ja työpaikkojen sijoittumisen lisäksi erityisesti palveluiden määrästä, laadusta ja alueellisesta sijoittumisesta. Maakunnallisen suunnittelun lähtökohtana on tyypillisesti käytetty palvelu-, väestö- ja työpaikkakeskittymien vaikutusalueiden sekä näiden välisten toiminnallisten yhteyksien pohjalta määriteltyä hierarkkista palvelukeskusverkkoa. Palveluverkkomäärittelyssä tarkastellaan niin julkisia, kaupallisia kuin liikenteellisiä palveluita. Edellisen maakunnallisen palveluverkkoselvityksen (2002) jälkeen Pirkanmaalla on tapahtunut huomattavia rakenteellisia muutoksia, jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet palveluiden saatavuuteen. Merkittävimpiä taustatekijöitä palveluverkon muutoksille ovat olleet yleisen sosioekonomisen toimistoympäristön muutokset: väestön ikääntyminen, maaseudun väestön väheneminen ja samalla kaupunkiseudun voimakas kehitys, sekä muutos palveluyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan. Nämä muutokset ovat osaltaan toimineet lähtökohtina puitelaille kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä valmisteilla oleville kuntarakennelaille ja palveluiden järjestämislaille, jotka ovat vaikuttaneet tai todennäköisesti vaikuttavat jatkossa keskittävästi palveluiden sijoittumiseen ja toisaalta suurempien hallinnollisten yksiköiden muodostamiseen. Runsaan kymmenen vuoden aikana esimerkiksi kuntien määrä on vähentynyt Pirkanmaalla 34:stä 22:een. Viimeisimpänä hallinnollisten rajojen muutoksena Kiikoisten kunta liitettiin Satakunnasta Pirkanmaahan, Sastamalan kaupunkiin. Kuntaliitokset ja toisaalta kuntatalouden realiteetit ovat vaikuttaneet erityisesti julkisten palveluiden siirtymiseen entistä keskitetympiin kokonaisuuksiin, mutta myös kaupallisten palveluiden osalta on tapahtunut katoa alueilla, joilla kysyntä ei ole ollut enää riittävää tai toiminnalle ei ole löydetty jatkajaa. Pirkanmaan maakuntakaavaa 2040 varten laaditussa Etelä-Pirkanmaan maankäytön rakennevaihtoehtotarkastelussa havaittiin, että edellisen palveluverkkoselvityksen asettama tavoitteellinen palvelukeskusverkko (vuodelle 2020) on jäänyt toteutumatta etenkin paikallis- ja kylätasolla, mutta muutoksia on nähtävissä myös kunta- ja kaupunkitasolla. Palvelurakenteen kehitystrendi on kuitenkin ollut lähes päinvastainen Tampereen kaupunkiseudulla, missä suhteellisen voimakas väestönkasvu ja asumispreferenssien muutokset sekä toisaalta uusien vähittäis- ja erikoiskaupan suuryksiköiden rakentaminen ovat saaneet aikaan yhdyskuntarakenteen ja asiointiliikenteen kasvua, mikä puolestaan johtaa ajan myötä palvelukeskusten vaikutusalueiden muutoksiin ja mahdollisten kaupunkiseudun uusien alakeskusten syntyyn. Vaikkakin palveluiden keskittyminen on johtanut henkilöautoistumiseen ja kevyen liikenteen edellytysten heikentymiseen, tarjoaa se myös entistä tehokkaammat puitteet joukkoliikenteen kehittämiselle. Ottaen huomioon Pirkanmaan maakuntasuunnitelma 2025:ssa mainitun tavoitteen kattavan ja laadukkaan peruspalveluverkoston turvaamisesta ja palveluiden saavuttamisen kehittämisestä koko maakunnassa, nykytilanne, vallalla oleva palvelurakenteen kehitys sekä kaupunki- ja maaseudun päinvastaiset kehityssuunnat asettavat maankäyttövaihtoehtotarkastelulle merkittäviä haasteita. Pirkanmaan maankäyttövaihtoehtojen tarkastelun lähtökohtana on käytetty maakunnan keskusten ja näiden välisten yhteyksien muodostamaa nykytilanteen palvelukeskusverkkoa. Alustava hierarkkinen palvelukeskusverkko on määritelty 23 eri palvelun määrän, laadun ja alueellisen sijoittumisen perusteella (viittaus palvelutaulukkoon). Palvelut on kartoitettu koko maakunnan osalta toimipisteen osoitteen tarkkuudella. Keskeiset julkiset ja kaupalliset palvelut on valittu hyödyntämällä aiempia Pirkanmaalla ja muissa maakunnissa laadittujen seudullisten tai kunnallisten palveluverkkoselvitysten kriteereitä. Palveluiden määrän ja sijainnin perusteella keskuksille on määritelty viitteelliset vaikutusalueet, joiden osalta on tarkasteltu palveluiden saatavuutta. Palveluiden saatavuuden perusteella maakuntaan on määritelty kuusi erilaista palvelukeskusluokkaa: valtakunnanosakeskus tai maakuntakeskus, ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus, seutukeskus, aluekeskus, paikalliskeskus ja maaseutukeskus (ks. sivun 21 taulukko). Palvelukeskusten määrittelyssä käytetyt kriteerit: verotoimisto TE-toimisto maistraatti KELa Poliisi sosiaalitoimisto aluesairaala neuvolapalvelut (aikuis- äitiys- tai lastenneuvola) terveysasema vanhainkoti apteekki pankki korkeakoulu 2. asteen oppilaitos peruskoulun 7 9-luokat peruskoulun 1 6-luokat (min. 50 oppilasta) hypermarket supermarket (iso) ruokakauppa (muu) pääkirjasto (kunnan- tai kaupunginkirjasto) aluekirjasto Itellan toimipiste (posti) asiamiesposti Tampere muodostaa valtakunnanosakeskuksena Pirkanmaan pääkeskuksen, josta löytyvät kaikki niin sanotut lähi- ja kuntakeskustasoiset palvelut, mutta jonne on myös keskitetty maakunnan seudulliset palvelut ja harvan palveluntarpeen erityispalvelut. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi erikoissairaanhoito, hallinnollis- ja oikeuspalvelut, joita ei kuitenkaan ole sisällytetty tässä käytettyyn kriteeristöön. Keskushierarkian toinen luokka, Tampereen ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus, poikkeaa luonteeltaan muista luokista. Nämä keskukset sijaitsevat ydinkaupunkiseudun yhtenäisellä taajama-alueella (Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän YKR perusteella) ja työssäkäyntialueella, aikaetäisyydeltään riittävän lähellä Tamperetta, jotta keskusten voidaan katsoa sijaitsevan Tampereen monipuolisen palvelutarjonnan vaikutusalueella. Kuitenkin myös omalta palveluvarustukseltaan keskukset ovat pito- ja vetovoimaisia, ja pystyvätkin toimimaan itsenäisinä keskuksina. Tällaisia keskuksia on nykytilanteessa yhdeksän: Nokia, Ylöjärvi, Pirkkala, Kangasala, Lempäälä, Hervanta, Linnainmaa, Tesoma ja Lielahti. Seutukeskukset ovat palveluvarustukseltaan hyvin itsenäisiä keskuksia, jotka pystyvät tarjoamaan seudullisesti muille keskuksille tiettyjä luonteeltaan keskitettyjä palveluita. Seutukeskukset tyypillisesti sijaitsevat riittävän etäällä Tampereen kaupunkiseudusta ja omaavat riittävän väestöpohjan voidakseen pitää itse yllä harvemman palveluntarpeen seudullisia palveluita. Tässä luokittelussa ero seutukeskuksien ja alemman tason keskusten välillä perustuu erityisesti aluesairaaloiden sijoittumiseen, jotka löytyvät Valkeakoskelta, Vammalasta (Sastamala) sekä Mäntästä (Mänttä-Vilppula). Aluekeskukset puolestaan ovat nykyisten kaupunkien keskustaajamia tai suhteellisen hyvin varusteltuja kuntakeskuksia, joista löytyy esimerkiksi tärkeimmät koulu- ja terveyspalvelut sekä joitakin julkisia virastoja. Paikalliskeskukset ovat palveluvarustukseltaan aluekeskuksia hieman heikompia, ja paikalliskeskuksesta joudutaankin usein matkustamaan esimerkiksi tiettyjen koulu- tai terveyspalveluiden osalta ylemmän tason keskuksiin. Maaseutukeskukset ovat luonteeltaan keskimääräistä suurempia kyliä tai usein entisten maaseutumaisten kuntien keskustaajamia. Erityisenä määräävänä tekijänä maaseutukeskuksien osalta on ollut vähintään 50 oppilaan peruskoulun 1 6-luokat, joka usein tarkoittaa suhteellisen isoa kyläkoulua. Pirkanmaan maakuntakaavaa 2040 varten laaditaan myöhemmin erillinen, yksityiskohtainen palvelu- ja keskusverkon kokonaisselvitys, jossa myös nyt esitetty alustava keskusluokitus määritellään tarkemmin.

108 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 23 Nykytilanne Palvelukeskukset Keskusluokka Rautatieasema tai -seisake Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus o Lentokenttä Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Seutukeskus # Aluekeskus Paikalliskeskus Maaseutukeskus Rautatie Tie Viherverkko Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) PALVELUKESKUSTEN LUOKITUSKRITEERIT Valtakunnanosakeskus/ Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus maakuntakeskus aluesairaala korkeakoulu maistraatti verotoimisto TE-toimisto Poliisi KELA osa yhtenäistä ydinkaupunkiseudun YKR-taajamaa peruskoulun 7 9-luokat terveysasema neuvolapalvelut apteekki pankki hypermarket / iso supermarket Seutukeskus aluesairaala 2. asteen oppilaitos hypermarket / iso supermarket Poliisi KELA TE-toimisto Aluekeskus peruskoulun 7 9-luokat 2. asteen oppilaitos terveysasema neuvolapalvelut kirjasto (pää- tai aluekirjasto) jokin seuraavista virastoista: verotoimisto, TE-toimisto, Poliisi, maistraatti KELA, sosiaalitoimisto $ Paikalliskeskus peruskoulun 7 9-luokat tai 2. asteen oppilaitos aluekirjasto ruokakauppa terveysasema tai neuvolapalvelut Maaseutukeskus Vähintään 7 luokituksen pohjana olleista palveluista, mukaan lukien 50 tai useamman oppilaan peruskoulun luokat km Kartta12. Taulukko 2. Maankäyttövaihtoehtojen suunnitteluprosessin tarpeisiin laaditun alustavan palvelukeskusverkon määrittelyssä käytetyt luokituskriteerit.

109 24 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 3.3 Maankäyttövaihtoehtotarkastelun periaatteet Maankäyttövaihtoehtojen suunnittelun lähtökohdat Pirkanmaan maakuntakaava 2040 maankäyttövaihtoehdot tarkastelutyön aloitusvaiheessa kuntien kaavoittajien ja Pirkanmaan liiton edustajista koostuva työryhmä laati maankäyttövaihtoehtojen laadinnalle työohjelman, jonka mukaisesti suunnittelua on viety eteenpäin. Työn pohjaksi Pirkanmaan liitto laati yhdyskuntarakenteen ja liikenteen nykytila-analyysin. Vuoden 2012 lopussa valmistunut, Pirkanmaan liiton ja eteläpirkanmaalaisten kuntien yhteistyönä laatima Etelä-Pirkanmaan maankäytön rakennevaihtoehdot selvitystyö antoi hyvän lähtökohdan maakuntakaavan maankäyttövaihtoehtotarkastelulle. Maankäyttövaihtoehtojen mitoittamistyön perustana on Pirkanmaan liiton väestö- ja työpaikkasuunnite, jossa on hyödynnetty maakuntastrategian pohjaksi tehtyä skenaariotarkastelua. Vuorovaikutteisessa prosessissa on käyty eri osapuolten välistä keskustelua periaateratkaisuista ja arvovalinnoista. Maankäyttövaihtoehtoihin liittyen järjestettiin kevään 2013 aikana yhteensä 11 työpajaa. Aloitusvaiheen työpajoissa syntyi kaavoittajatyöryhmän työn tuloksena viisi erilaista ideamallia, joita käsiteltiin myös maakuntakaavan ohjausryhmälle suunnatussa työpajassa. Myöhemmin toteutettiin alueellisia työpajoja, joihin kutsuttiin osallistumaan kuntien päättäjien ja viranhaltijoiden edustajia sekä lisäksi ELY -keskuksen ja naapurimaakuntien liittojen edustajia. Työpajatyöskentelyn pohjalta kerätyn palautteen avulla ideamallit jalostettiin selkeiksi maankäyttövaihtoehdoiksi, jotka pohjautuvat erilaisiin aluerakenne- ja liikennejärjestelmämalleihin ja niiden yhdistelmiin. Maankäyttövaihtoehtojen kuvaus Pirkanmaan alueelle laadittiin kevään 2013 aikana viisi maankäyttövaihtoehtoa: Aurinko 1 ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia keskittävä ja tiivistävä malli, Aurinko 2 ydinkaupunkiseutua ja eteläistä kasvusuuntaa painottava keskittävä malli, Planeetat asemanseutuja ja ydinkaupunkiseutua painottava raideliikennemalli, Tähdet 1 seutu- ja aluekeskusten merkitystä korostava keskittävä monikeskusmalli ja Tähdet 2 seutu- ja aluekeskusten merkitystä korostava nykytilanteeseen perustuva monikeskusmalli. Vaihtoehtomalleista mm. työpajoissa saadun palautteen perusteella päätettiin Tähdet vaihtoehdot yhdistää yhdeksi vaihtoehdoksi. Näistä neljästä ratkaisumallista laaditaan myös vaikutusten arviointi. Vaihtoehtojen laadinnassa pohdittiin seuraavia lähtökohtia: Pirkanmaan tulevaa kasvua: väestön sijoittumista ja työpaikkoja, työssäkäyntiä Kasvun (asuminen, työpaikat ja palvelut) ohjaamista: nykyisen rakenteen kehittämistä, uuden rakentamisen sijoittumista Kaupunkiseutua, seutukeskuksia ja maaseutua: vahvan keskuksen merkitystä, kaupunkiseudun suhdetta ympäröiviin maaseutualueisiin, muiden kuntakeskusten roolia, kylien elinvoimaisuutta, palvelu- ja keskusverkkoratkaisujen merkitystä asumisen kehittämiselle Julkisia ja yksityisiä palveluja: palveluiden tulevaa tarvetta ja niiden sijoittumista Joukkoliikenteen ja henkilöautoilun suhdetta: joukkoliikenteen kehittämistä, raideliikenteen ja/tai linja-autoliikenteen mahdollisuuksia, asemien seutujen ja joukkoliikennevyöhykkeiden kehittämistä Elinkeinoelämän tukemista ja vahvistamista, kansainvälisiä ja valtakunnallisia pääliikenneyhteyksiä Yhteyksiä muihin maakuntiin ja valtakunnan tasolle, HHT-vyöhykkeen ja pääradan vaikutusalueita Luontoa ja virkistystä: keskeisimpiä/merkittävimpiä viherverkostoja Vaihtoehdoille yhtenäiset ominaisuudet Väestö: Maakuntakaavan pohjaksi on laadittu väestösuunnite, jonka mukaan Pirkanmaan väestön määrä vuonna 2040 on , joka on suurempi kuin Tilastokeskuksen ennusteen mukainen asukkaan kokonaismäärä. Maankäyttövaihtoehtojen mitoituksen lähtökohtana oli varautuminen koko Pirkanmaan alueella noin asukkaan kasvuun. Mitoitus on kaikissa vaihtoehdoissa sama, jotta vaihtoehdot ovat keskenään vertailukelpoisia. Väestönkasvun ohjauksen painopiste vaihtelee vaihtoehdoittain siten, että vaihtoehdossa Aurinko 1 väestönkasvu ydinkaupunkiseudulla on 94 % koko Pirkanmaan kasvusta, ja Aurinko 2 :ssa sama prosenttimäärä jakaantuu ydinkaupunkiseudun lisäksi eteläiselle HHT -vyöhykkeelle. Vastaavat luvut vaihtoehdossa Planeetat ydinkaupunkiseudun osalta on 90%, ja vaihtoehdossa Tähdet vastaavasti 86%. Vaihtoehtojen avulla pyrittiin tutkimaan mahdollisimman kattavasti erilaisia mahdollisuuksia suunnata kasvua. Liikenneverkko: Kaikissa vaihtoehdoissa tukeudutaan pääosin nykyisiin ja/tai tulevaisuudessa parannet- Vaihtoehdot on laadittu ideamalleina, jolloin ratkaisujen periaatteelliset erot tulevat selvästi esiin. Vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on saada esiin eri ratkaisumallien hyödyt ja haitat, jotka näyttävät selkeän suunnan maakuntakaavassa osoitettaville maankäytöllisille ratkaisuille. Maankäyttövaihtoehtojen periaateratkaisuista ja arvovalinnoista on käyty keskustelua eri osapuolten välillä vuorovaikutteisessa prosessissa. Retkeilijöitä Kihniön Pyhäniemessä.

110 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 25 taviin pääliikenneyhteyksiin. Uusista väylistä vt 3 oikaisu Lempäälä Pirkkala, vt 3 Ylöjärvi-Hämeenkyrö ja Hämeenkyrön ohitus sekä Tampereen läntinen ratayhteys toteutetaan kaikissa vaihtoehdoissa. Tampereen eteläpuoleinen 2-kehä on sisältyy myös kaikkiin vaihtoehtoihin, mutta sen linjauksesta on esitetty erilaisia vaihtoehtoja. Viherverkko: Työn pohjana toimii nykyisen voimassa olevan maakuntakaavan viherverkko. Maankäyttövaihtoehtojen vaikutuksia on arvioitu suhteessa tähän verkkoon. Palvelukeskusverkko: Nykyiseen palvelutasoon perustava palvelukeskusverkkoluokitus on kaikissa vaihtoehdoissa sama. Palveluverkkoluokituksen kriteereinä on käytetty nykyistä palvelutasoa ja yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) taajamaluokitusta. Jokaisessa vaihtoehdossa on esitetty erilaisia painotuksia aluekehittämisessä, mikä voi johtaa keskusten suhteiden muutoksiin. Vaihtoehdoissa tutkitut muuttujat Eri maankäyttövaihtoehdoissa on tarkasteltu, mitkä ovat kunkin vaihtoehdon edellytykset eli asiat, jotka toimivat kehityksen moottoreina. Vaihtoehdossa aluerakenneperiaate määrittyy väestönkasvun painopistealueiden mukaan, joka vaikuttaa myös palvelukeskusverkkoon. Liikenneyhteyksillä ja eri liikennemuotojen valinnalla on keskeinen rooli palvelujen ja asumisen sijoittumisessa, ja näiden keskinäistä suhdetta on pyritty valottamaan eri vaihtoehtomalleissa. Vaihtoehdoittain tarkasteltava uusi liikenneväylä on 2-kehä. Lisäksi järjestelyratapihan siirtoa läntisen ratayhteyden varteen on tutkittu eri vaihtoehdoissa. Vaihtoehdoissa on tutkittu myös työpaikka-alueiden sijoittumista suhteessa liikenteelliseen ja logistiseen verkostoon. Myös asumisen tarjonnan osalta eri vaihtoehdot tarjoavat erityyppisiä ratkaisuja. Lisäksi ydinkaupunkiseudun osalta on tehty tarkempaa tarkastelua asumisen painopistealueiden ja palvelukeskusverkon osalta. Eri vaihtoehtojen kuvaukset löytyvät Vaihtoehtoasetelma taulukosta. Vaihtoehdoissa on esitetty: Suunnitteluelementteinä: Aluekehityksen painopistealueet Uudet ydinkaupunkiseudun alakeskukset Liikennejärjestelmä; rautateiden lähiliikenne, uudet lähiliikenteen seisakkeet, maakunnalliset hyvät bussiyhteydet, katuraitiotie, kaupunkiseudun keskeiset vaihtopaikat Maakuntarajan ylittävät huomattavat asiointisuunnat Nykytilannekuvauksina: Nykyinen palvelukeskusverkko Lentokenttä, rautatieasemat tai seisakkeet Rautatiet, päätiet Viherverkko Asemakaavoitettu taajama, asemakaavoittamaton taajama Suunnittelualueen liittyminen ympäröivään aluerakenteeseen

111 26 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 3.4 Maankäyttövaihtoehtokartat Aurinko 1 Aurinko 1 Ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia korostava keskittävä ja tiivistävä malli Ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia korostava keskittävä ja tiivistävä malli Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Keskusluokka Keskusluokka Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Valtakunnanosakeskus Seutukeskus / maakuntakeskus Aluekeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Paikalliskeskus Maaseutukeskus Seutukeskus o Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve Tieliikenteen yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä # # Aluekeskus Aluekehityksen painopistealue Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus Paikalliskeskus Uusi lähiliikenteen asema / seisake Maaseutukeskus Viherverkko Rautatie Viherverkko Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) Taajama (asemakaavoittamaton) # Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Aurinko 1 Aluekehityksen painopistealue $ " Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus! Uusi lähiliikenteen asema / seisake Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden 22 21lähiliikenne! Raideliikenteen 23 yhteystarve 24 Tieliikenteen yhteystarve 6! $ $ 9 7 $! $ $!!!! hankkio # o Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta $ 18! 20 $ 19 Aurinko1 Ydinkaupunkiseudun painopistealueet Asuminen $ # # km # # Kartta o 1 km Rautatieasema Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Vaihtoehdossa Rautatie Aurinko Asemakaavoittamaton 1 väestönkasvu Tampereen ydinkaupunkiseudulla on 94 % eli taajama Joukkoliikenteen Järjestelyratapiha asumisen ja työpaikka-alueiden kasvu laatukäytävä painottaa Tampereen kaupunkiseudun merkitystä. Kehittämisperiaate nojautuu vahvasti Tampereen imun hyödyntämiseen. Vaihtoehto korostaa Tieverkko Viherverkko Hyvä maakunnallinen ydinkaupunkiseudun Lentoasema Vesistö merkitystä Pirkanmaan bussiyhteys kehityksen moottorina, jossa korkea osaaminen (tiede ja teknologia), luova ympäristö, saavutettavuus joukkoliikenteellä, palvelujen vahvistaminen sekä laadukas asuin- ja elinympäristö mahdollistavat kumuloituvan kasvun. Maankäytön Uusi / merkittävästi Kehän suuntainen $ Raideliikenteen yhteystarve kehittämisen täydennettävä asuinalue ideana on tiiviin ydinkaupunkiseudun kaupunkirakenteen joukkoliikenneyhteys muodostaminen, joka mahdollistaa tehokkaan joukkoliikenteen kehittämisen, monipuoliset lähipalvelut ja vetovoimaisten asuin- ja työpaikka-alueiden muodostamisen. Tampereen Uusi / merkittävästi $ Tieliikenteen yhteystarve! Uusi raideliikenteen kehitettävä työpaikka-alue asema / ydinkaupunkiseudun seisake ulkopuolella kasvu (6 %) keskittyy alueen suurimpiin keskuksiin Valkeakoskelle, Sastamalaan, Mänttä-Vilppulaan ja Ikaalisiin, jotka toimivat alueidensa vahvoina palvelukeskittyminä. [ Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] 17 Kartta 14. Työpaikat Sekoittuneet toiminnot

112 Aurinko 1 Ydinkaupunkiseudun tarkempi tarkastelu Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Aurinko 1 $ Ylöjärvi Siivikkala Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 27 Aurinko1 Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Rautatieasema Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus Rautatieasema Asumisen painopistealueet ydinkaupunkiseudulla / Ydinkaupunkiseudun maakuntakeskus Rautatie kunta- tai alakeskus 1. Tampere / Keskusta Sammonkatu Järjestelyratapiha Nekala Tieverkko Rautatie Asemakaavoittamaton 2. Tampere / Vuores taajama Joukkoliikenteen Lentoasema Järjestelyratapiha 3. Tampere ja Kangasala / Ojala-Lamminrahka laatukäytävä Asemakaavoitettu alue Tieverkko Viherverkko 4. Tampere / Hervanta Asemakaavoittamaton taajama Hyvä maakunnallinen 5. Tampere / Lakalaiva Lahdesjärvi Viherverkko Lentoasema Vesistö bussiyhteys Vesistö 6. Tampere / Tesoma Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus 7. Tampere / Lielahti Santalahti Joukkoliikenteen laatukäytävä 8. Tampere / Annala 1 Uusi / merkittävästi Hyvä maakunnallinen Kehän bussiyhteys suuntainen $ Raideliikenteen yhteystarve 9. Tampere täydennettävä ja Pirkkala asuinalue / Pirkkalan keskusta Naistenmatkantie Härmälänranta Ydinkaupunkiseudun joukkoliikenneyhteys kunta- tai alakeskus 10. Tampere / Nurmi-Sorila Järjestelyratapiha 11. Tampere Uusi / merkittävästi / Hankkio $ Tieliikenteen yhteystarve Uusi / merkittävästi! Uusi täydennettävä raideliikenteen asuialue kehitettävä työpaikka-alue Uusi / merkittävästi asema kehitettävä / seisake 12. Tampere / Niihama työpaikka-alue Raideliikenteen yhteystarve 14. Kangasala / Keskusta ja nauhataajama Tieliikenteen yhteystarve [ Aluemerkintöjen 15. Kangasala kokoa / ei Pikonlinna ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys 17. Lempäälä / Keskusta Uusi raideliikenteen asema / seisake 18. Lempäälä / Sääksjärvi 19. Lempäälä / Kulju 20. Lempäälä / Vanattara 21. Nokia / Keskusta 22. Nokia / Harjuniitty Korvola (Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan pinta-alaan 23. Nokia / Taivalkunta Sammalisto tai suunniteltuun mitoitukseen) 24. Pirkkala / Sankila 25. Ylöjärvi / Keskusta 26. Ylöjärvi / Siltatie (Kirkonseutu) 27. Ylöjärvi / Metsäkylä 28. Ylöjärvi / Siivikkala o 22 21! km o 6! $ $ $ $ $! 18! $ $ Taulukko Kartta 15. Harjuniitty Nokia Tesoma Pirkkala Kartta Aurinko Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Lielahti TAMPERE TAYS Rautatie, kaupunkiliikenteen Hankkio vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema Lakalaiva Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Sääksjärvi Maakuntakeskus Hervanta Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Joukkoliikenteen laatukäytävä Lempäälä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus Linnainmaa Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys VT 3 oikaisu 2-kehä Lentokenttä Läntinen ratayhteys Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Järjestelyratapiha Keskeinen vaihtopiste Ojala- Lamminrahka Maakuntakeskus Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Kangasala Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus Aluekehityksen painopiste on Tampereen keskustassa, kunta- ja alakeskuksissa sekä läntisessä VT 3 oikaisuja itäisessä aluekeskittymässä. Tampereen ydinkeskusta ja Kaleva täydennysrakentuvat, ja keskusta laajenee 2-kehä etelään, kun järjestelyratapihan alue, Nekala ja Hatanpään nykyinen yritysalue tulevat uudiskäyttöön. Järjestelyratapihan Lentokenttä siirto luo kehitysedellytykset etelän suuntaan. Lännessä aluekeskuksena Lielahti kokoaa yhdessä Santalahden kanssa ympärilleen täydentyvät Lentävänniemen ja voimakkaasti kasvaneen Siivikkalan alueet hyvän joukkoliikenteen avulla. Läntinen Idässä ratayhteys Hankkioon muodostuu uusi iso aluekeskus, johon Linnainmaa, Niihama, Lamminrahka ja Ojala tukeutuvat joukkoliikenteen Läntinen ratayhteys, yhteyksillä. henkilöliikennettä Mm. Kaupin kampus, lentokentän ja etelään rakentuvan ns. Puskiaisten oikaisutien ympäristö, sekä Järjestelyratapiha maantien 130 tienoo ovat kasvavia työpaikka-alueita. Keskeinen vaihtopiste Ydinkaupunkiseudun ala- tai kuntakeskukset: Hankkio, Hervanta, Lielahti, Linnainmaa (Koilliskeskus) ja Tesoma sekä Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi Aurinko 1 -vaihtoehdossa ydinkaupunkiseudun korostuva rooli edellyttää muita vaihtoehtoja tiiviimmän kaupunkirakenteen muodostamista. Erityisesti Tampereen alakeskusten merkitys asioinnin ja palvelujen paikkoina korostuu.

113 28 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Aurinko 2 2 Ydinkaupunkiseutua ja eteläistä kasvusuuntaa painottava keskittävä malli Ydinkaupunkiseutua ja eteläistä kasvusuuntaa painottava keskittävä malli Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): # # Keskusluokka Keskusluokka Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun Seutukeskus kunta- tai alakeskus Seutukeskus # Aluekeskus Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Aluekeskus Paikalliskeskus Maaseutukeskus Paikalliskeskus Aluekehityksen painopistealue Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus Maaseutukeskus Uusi lähiliikenteen asema / seisake o Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Viherverkko Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve Tieliikenteen yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Taajama (asemakaavoitettu) Viherverkko Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) Taajama (asemakaavoittamaton) Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Aurinko 2 Aluekehityksen painopistealue " Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus $ 27 26!! Uusi lähiliikenteen asema! / seisake # Maakunnallinen hyvä bussiyhteys! Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen 22 yhteystarve 21 Tieliikenteen 23 yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta 6 25 $ $ 7! 9 $ 1!! $ $ o! 18! Lakalaiva sääksjärvi $ $! 19! Aurinko2 Ydinkaupunkiseudun painopistealueet Asuminen # km 17 Kartta 18. Työpaikat Sekoittuneet toiminnot $ # km # # Kartta 17. o 1 Rautatieasema Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Rautatie Asemakaavoittamaton Vaihtoehdossa Aurinko taajama 2 pääosa väestönkasvusta Joukkoliikenteen sijoittuu Järjestelyratapiha ydinkaupunkiseudulle ja pääradan Tieverkko varren asemanseuduille Viherverkko Toijalaan ja Viialaan (94 %). Lisäksi Hämeenkyrön ja Oriveden mer- laatukäytävä kitys aluerakenteessa vahvistuu. HHT-vaihtoehdon Hyvä maakunnallinen mukaisen kehityksen taustalla ovat yhtäältä Lentoasema Vesistö bussiyhteys työvoiman kysynnän kasvu HHT-vyöhykkeen kaikissa keskuksissa, hinnaltaan ja laadultaan erilaiset asumismahdollisuudet vyöhykkeen eri osissa sekä pitkillekin työ- ja asiointimatkoille edellytyksiä Uusi / merkittävästi luovat nopeat liikenneyhteydet Kehän suuntainen $ Raideliikenteen yhteystarve (rata ja moottoritie). Alueen sisäiset ja ulkopuoliset täydennettävä asuinalue joukkoliikenneyhteys markkinat kasvavat, uusia työpaikkoja syntyy osaavan työvoiman, toimintaedellytysten ja vetovoimaisen Uusi / merkittävästi ympäristön johdosta. $ Tieliikenteen Vaihtoehto yhteystarve pohjautuu! ydinkaupunkiseudun Uusi raideliikenteen voimakkaaseen kehittämiseen sekä Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -kehityskäytävän tuomien mahdollisuuksien kehitettävä työpaikka-alue asema / seisake hyödyntämiseen ja kehittämiseen, jossa eteläosien asemanseutujen ja liikenteen solmukohtien merkitys korostuu asumisen ja työpaikkojen alueina. [ Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ]

114 Aurinko 2 Ydinkaupunkiseudun tarkempi tarkastelu Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Aurinko 2 $ 27 26! Siltatie Ylöjärvi Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 29 Aurinko2 Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin! Mäkkylä-Teivaala !! 6 9 $ $ 7! $ 1! $ Nokia Tesoma Pirkkala Lielahti TAYS TAMPERE Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Hatanpää Rautatieasema / ent. ratapiha Henkilöliikenteen asema Lakalaiva Lähiliikenteen seisake Linnainmaa Kangasala $ o! $ 18! $ 19! Maakuntakeskus Vuores Sääksjärvi Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Hervanta Kulju Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen Hakkari laatukäytävä Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema km! 17 Kartta 19. Kartta Aurinko Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien Lempäälä mahdollinen linjaus VT 3 oikaisu 2-kehä Lentokenttä Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Maakuntakeskus Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Rautatieasema Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus / Ydinkaupunkiseudun Rautatieasema Asumisen painopistealueet ydinkaupunkiseudulla maakuntakeskus kunta- tai alakeskus Rautatie 1. Tampere Rautatie / Keskusta Sammonkatu Asemakaavoittamaton Järjestelyratapiha Nekala Tieverkko 2. Tampere / Vuores taajama Joukkoliikenteen Järjestelyratapiha Lentoasema laatukäytävä 3. Tampere Tieverkko ja Kangasala / Ojala-Lamminrahka Viherverkko Asemakaavoitettu alue 4. Tampere / Hervanta Asemakaavoittamaton taajama Hyvä maakunnallinen Viherverkko 5. Tampere Lentoasema / Lakalaiva Lahdesjärvi Vesistö bussiyhteys Vesistö 6. Tampere / Tesoma Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus 7. Tampere / Lielahti Santalahti Joukkoliikenteen laatukäytävä 8. Tampere ja Kangasala / Annala Saarenmaa Hyvä maakunnallinen bussiyhteys 1 Uusi / merkittävästi $ Raideliikenteen yhteystarve Kehän suuntainen 9. Tampere täydennettävä ja Pirkkala asuinalue / Pirkkalan keskusta Naistenmatkantie Härmälänranta Ydinkaupunkiseudun kunta- tai joukkoliikenneyhteys alakeskus Järjestelyratapiha 11. Tampere / Hankkio 12. Tampere Uusi / merkittävästi Uusi / merkittävästi täydennettävä asuialue / Niihama $ Tieliikenteen yhteystarve! Uusi raideliikenteen kehitettävä työpaikka-alue Uusi / merkittävästi kehitettävä asema työpaikka-alue / seisake 14. Kangasala / Keskusta ja nauhataajama Raideliikenteen yhteystarve 15. Kangasala / Pikonlinna [ Aluemerkintöjen 17. Lempäälä kokoa / Keskusta ei ole suhteutettu Hakkari suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] 18. Lempäälä / Sääksjärvi Tieliikenteen yhteystarve Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Uusi raideliikenteen asema / seisake 19. Lempäälä / Kulju 21. Nokia / Keskusta 22. Nokia / Harjuniitty 23. Nokia / Taivalkunta Sammalisto 25. Ylöjärvi / Keskusta Mäkkylä-Teivaala (Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen) 26. Ylöjärvi / Siltatie (Kirkonseutu) 27. Ylöjärvi / Metsäkylä Taulukko 4. o Läntinen ratayhteys Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Järjestelyratapiha Keskeinen vaihtopiste Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus Aluekehityksen painopiste on kunta- ja alakeskuksissa, Tampereen keskustassa sekä VT siitä 3 oikaisu etelään, aina Lempäälän keskustaan asti. Tampereen ydinkeskusta täydennysrakentuu voimakkaasti. Lakalaivasta 2-kehäja Sääksjärvestä rakentuu uusia alakeskuksia, Sääksjärvelle tulee myös liikenteen terminaali. Tampereen keskustan eteläpuolelle sijoittuu uusi Lentokenttä henkilöliikenteen asema, ns. Tampereen Pasila. Nauhataajama Lempäälässä täydentyy tehokkaammalla rakentamisella. 2-kehä jatkuu Kangasalan Lentolaan, jolloin Kaukajärven kaakkoispuolelle rakentuu Läntinen Saarenmaan ratayhteys alue. Yhdessä Hervannan ja Vuoreksen kehittämisvyöhykkeen kanssa syntyy kaakkoinen kehittämisvyöhyke. Lännessä 2-kehä Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä jatkuu lentoasemalle, jonne tulee myös uusi henkilöjunaliikenteen asema. Läntinen-eteläinen työpaikka-alueiden Järjestelyratapiha ketju hyödyntää logistista sijaintia: Ylöjärven Elovainio, Kolmenkulma, 2-kehä, Lempäälän taajaman länsiosat, uusi järjestelyratapiha ja Puskiaisten oikaisutien työpaikka-alue muodostavat vahvan, hyviin Keskeinen liikenneyhteyksiin vaihtopiste tukeutuvan työpaikka-aluevyöhykkeen. Ydinkaupunkiseudun ala- tai kuntakeskukset: Hervanta, Lakalaiva, Lielahti, Linnainmaa (Koilliskeskus), Sääksjärvi ja Tesoma sekä Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi Aurinko 2 -vaihtoehdossa HHT-vyöhykkeen potentiaalin hyödyntäminen helpottaa ydinkaupunkiseudun kasvupainetta. Ydinkaupunkiseutu ja eteläinen Pirkanmaa muodostavat dynaamisen palvelu- ja pendelöintivyöhykkeen.

115 30 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Planeetat Asemanseutuja Asemanseutuja ydinkaupunkiseutua ja ydinkaupunkiseutua painottava raideliikennemalli painottava raideliikennemalli #! Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Keskusluokka Keskusluokka Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun Seutukeskus kunta- tai alakeskus Seutukeskus # Aluekeskus Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Aluekeskus Paikalliskeskus Maaseutukeskus Paikalliskeskus Aluekehityksen painopistealue Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus Maaseutukeskus Uusi lähiliikenteen asema / seisake o Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Viherverkko Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve Tieliikenteen yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Taajama (asemakaavoitettu) Viherverkko Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) Taajama (asemakaavoittamaton) # Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Planeetat Aluekehityksen painopistealue $ 27! 26 " Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus!! Uusi lähiliikenteen asema / seisake! $ # # km!!!!!!!!! Lakalaiva! sääksjärvi!!!!!! # # Kartta 21.!! Uusi kaukoliikenteen asema / seisake o # 1! Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve Tieliikenteen yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta ! km 23 Rautatieasema 21! o 6! Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus / Ydinkaupunkiseudun maakuntakeskus kunta- tai alakeskus Vaihtoehdossa Planeetat väestönkasvusta 90 % sijoittuu ydinkaupunkiseudulle ja 10 % Rautatie Asemakaavoittamaton olemassa oleville ja taajama uusille ratakäytävien Joukkoliikenteen asemanseuduille Järjestelyratapiha kuten Sastamalaan, Parkanoon, laatukäytävä Viialaan, Tieverkko Toijalaan, Orivedelle Viherverkko ja Mänttä-Vilppulaan. Vaihtoehdossa on otettu huomioon Pirkanmaan sijainti pohjoisten luonnonvara-alueiden Hyvä maakunnallinen ja rannikon satamien välillä, vahva teollinen Lentoasema Vesistö bussiyhteys osaaminen ja valmiina oleva infrastruktuuri eli tuotantolaitokset ja yhteydet. Nämä houkuttelevat uudenlaista jalostus- ja logistiikkatoimintaa Tampereen kaupunkiseudun lisäksi Kokemäenjokivarren, Uusi / merkittävästi HHT-vyöhykkeen, Mänttä-Vilppulan,! $ Raideliikenteen yhteystarve Oriveden ja Parkanon Uusi raideliikenteen seuduille. Elinkeinot vahvistuvat etenkin liikennevirtojen sekä liikenteellisen ja logistisen sijainnin hyödyntämisen kautta. täydennettävä asuinalue asema / seisake Uusi / merkittävästi Isot kuljetusvirrat korostavat $ etenkin Tieliikenteen ratayhteyksien yhteystarve merkitystä. Olemassa olevaan säteittäiseen kehitettävä työpaikka-alue raideverkkoon perustuva vaihtoehto pohjautuu kasvun ohjaamiseen Tampereen ydinkaupunkiin kytkeytyvien rautateiden asemien ja seisakkeiden ympäristöön, jotka muodostavat helminauhamaisen ala- ja paikalliskeskusverkon. Lähtökohtana on, että aluerakennetta kehittäessä hyödynnetään mahdollisimman paljon olemassa olevaa ja kehitettävää raideinfrastruktuuria. [ Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] $ $ $ 9 7 $ $ $!! 18! 17!! ! 8 3! $ 15 Kartta 22. Planeetat Ydinkaupunkiseudun painopistealueet Asuminen Työpaikat Sekoittuneet toiminnot

116 Planeetat Ydinkaupunkiseudun tarkempi tarkastelu Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Planeetat $ 27! 26 Siltatie Ylöjärvi Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 31 Planeetat Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Rautatieasema Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus Rautatieasema / Ydinkaupunkiseudun Asumisen painopistealueet ydinkaupunkiseudulla maakuntakeskus Rautatie kunta- tai alakeskus 1. Tampere / Keskusta Sammonkatu Järjestelyratapiha Nekala Rautatie Asemakaavoittamaton Tieverkko 2. Tampere / Vuores taajama Joukkoliikenteen Lentoasema Järjestelyratapiha 3. Tampere ja Kangasala / Ojala-Lamminrahka laatukäytävä Asemakaavoitettu alue Tieverkko Viherverkko 4. Tampere / Hervanta Asemakaavoittamaton taajama 5. Tampere / Lakalaiva Lahdesjärvi Hyvä maakunnallinen Viherverkko Lentoasema Vesistö bussiyhteys Vesistö 6. Tampere / Tesoma Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus 7. Tampere / Lielahti Santalahti Joukkoliikenteen laatukäytävä 8. Tampere / Annala Hyvä maakunnallinen bussiyhteys 1 Uusi / merkittävästi! 9. Tampere ja Pirkkala / Pirkkalan keskusta Naistenmatkantie $ Härmälänranta Raideliikenteen yhteystarve Uusi raideliikenteen Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus täydennettävä asuinalue asema / seisake 10. Tampere / Nurmi-Sorila Järjestelyratapiha 11. Tampere / Hankkio Uusi / merkittävästi täydennettävä asuialue Uusi / merkittävästi $ Tieliikenteen yhteystarve Uusi / merkittävästi kehitettävä työpaikka-alue 12. Tampere kehitettävä / Niihama työpaikka-alue Raideliikenteen yhteystarve 14. Kangasala / Keskusta ja nauhataajama Tieliikenteen yhteystarve 15. Kangasala / Pikonlinna [ Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen Kehän ] suuntainen joukkoliikenneyhteys 16. Kangasala / Ruutana Uusi raideliikenteen asema / seisake 17. Lempäälä / Keskusta Hakkari 18. Lempäälä / Sääksjärvi 19. Lempäälä / Kulju 21. Nokia / Keskusta 22. Nokia / Harjuniitty Korvola (Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan pinta-alaan tai 23. Nokia / Taivalkunta Sammalisto suunniteltuun mitoitukseen) 25. Ylöjärvi / Keskusta Mäkkylä-Teivaala 26. Ylöjärvi / Siltatie (Kirkonseutu) 27. Ylöjärvi / Metsäkylä o! 22! km 23 21!! o 25! 6! $ $ $ 9! 7 $ $ 17 $!! 18! 19!! ! Taulukko ! $ 15 Kartta 23. Siuro Kartta 24. Harjuniitty Nokia Kalkku Mäkkylä-Teivaala Tesoma Pirkkala Lielahti Planeetat Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin TAMPERE TAYS Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Hankkio Hatanpää / ent. ratapiha Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema Lakalaiva Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Vuores Sääksjärvi Maakuntakeskus Hervanta Kunta- tai alakeskus Kulju Uusi alakeskus Linnainmaa Hakkari Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Lempäälä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus VT 3 oikaisu 2-kehä Lentokenttä Läntinen ratayhteys Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Järjestelyratapiha Keskeinen vaihtopiste Ojala- Lamminrahka VT 3 oikaisu Ruutana Maakuntakeskus Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Kangasala Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus Aluekehityksen painopiste on Tampereen etelään laajentuneen keskustan lisäksi asemataajamissa. Järjestelyratapihan alue otetaan uudelleenkäyttöön, mutta ei yhtä tiiviisti kuin Aurinko-vaihtoeh- 2-kehä Lentokenttä doissa. Lähijunaliikenne voimistaa sekä nykyisiä että uusia asemia: Ylöjärven keskusta ja Siltatie, Nokian keskusta ja Harjuniitty sekä Lempäälän nauhataajaman useat asemanseudut. Sääksjärvi Läntinen ratayhteys ja Lakalaiva ovat uusia, rataan tukeutuvia alakeskuksia. Hankkioon ja Ruutanaan rakennetaan Jyväskylän radan uudet asemataajamat, mutta idässä alakeskuksena säilyy Linnanmaa. Työpaikkaalueina kehitetään ja laajennetaan nykyisiä Järjestelyratapiha alueita. Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Keskeinen vaihtopiste Ydinkaupunkiseudun ala- tai kuntakeskukset: Hervanta, Lakalaiva, Lielahti, Linnainmaa (Koilliskeskus), Sääksjärvi ja Tesoma sekä Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi Planeetat on kaikista vaihtoehdoista selkeimmin raideliikenteen ehdoilla toimiva malli.ydinkaupunkiseudun uusina alakeskuksina kehitetään tehokkaasti rakennettuja, raideliikenteeseen tukeutuvia asemanseutuja.

117 32 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Tähdet Seutu- ja paikalliskeskusten merkitystä korostava keskittävä monikeskusmalli Seutu- ja paikalliskeskusten merkitystä korostava keskittävä monikeskusmalli # # # # Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Pohjakarttamerkinnät (nykytilanne): Keskusluokka Keskusluokka Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun Seutukeskus kunta- tai alakeskus Seutukeskus # Aluekeskus Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Aluekeskus Paikalliskeskus Maaseutukeskus Paikalliskeskus Aluekehityksen painopistealue Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus Maaseutukeskus Uusi lähiliikenteen asema / seisake o Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Tie Viherverkko Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve Tieliikenteen yhteystarve Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta Rautatieasema tai -seisake Lentokenttä Rautatie Taajama Viherverkko (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoitettu) Taajama (asemakaavoittamaton) Taajama (asemakaavoittamaton) Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Tähdet Aluekehityksen painopistealue " Uusi ydinkaupunkiseudun alakeskus $ Maakunnallinen hyvä bussiyhteys Rautateiden lähiliikenne Raideliikenteen yhteystarve 6 22 Tieliikenteen 21 yhteystarve $ Nurmi-Sorila " # Maakuntarajan ylittävä huomattava asiointisuunta o $ $ $ 9 $ $ $ 14 $ $ Tähdet Ydinkaupunkiseudun painopistealueet Asuminen # km 17 Kartta 26. Työpaikat Sekoittuneet toiminnot $ # km # # # # Kartta 25. o 1 Rautatieasema Asemakaavoitettu alue [ Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus Vaihtoehdossa Tähdet kasvua on ydinkaupunkiseudun ulkopuolella muita malleja enemmän, ja 14 % väestönkasvusta taajama sijoittuu ydinkaupunkiseudun Joukkoliikenteen ulkopuolelle paikalliskeskusten tii- Rautatie Asemakaavoittamaton laatukäytävä Tieverkko Viherverkko vistyviin taajamiin ja keskuksiin. Ydinkaupunkiseudun kasvuosuus on 86 % koko Pirkanmaan Hyvä maakunnallinen kasvuluvusta. Vaihtoehdon aluerakenneperiaatteena ovat keskusten palvelurakenteen ja keskusten omavaraisuuden turvaaminen. Nykyinen alueellistunut elinkeinorakenne säilyy ja vah- Lentoasema Vesistö bussiyhteys vistuu. Sen uusiutumiskykyä tuetaan turvaamalla tutkimus- ja kehitystyö myös kaupunkiseudun Uusi / merkittävästi $ Raideliikenteen yhteystarve ulkopuolisissa täydennettävä asuinaluekaupungeissa. Negatiivinen väestönkasvu kääntyy nousuun kauempana Tamperettakin sijaitsevissa keskuksissa kasvavan työpaikkatarjonnan sekä pienimittakaavaisempaa Uusi / merkittävästi $ Tieliikenteen yhteystarve asuinympäristöä kehitettävä työpaikka-alue etsivien etätyöläisten ja osa-aikaisesti kaupunkiseudulle pendelöivien asukkaiden myötä. Osalla asukkailla on kakkosasunto kaupunkiseudulla. Vaihtoehdolla tutkitaan nykyisten keskusten kehittämistä sekä keskusverkon kehittämisedellytyksiä siten, että suurimpia keskuksia tiivistetään ja vahvistetaan.

118 Tähdet Ydinkaupunkiseudun tarkempi tarkastelu Pirkanmaan maakuntakaava maankäyttövaihtoehdot: Tähdet $ Siltatie Ylöjärvi Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 33 Tähdet Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Nurmi-Sorila Hirviniemi Lielahti TAYS $ $ $ $ $ $ $ Nokia Tesoma Pirkkala Linnainmaa TAMPERE Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Vuores Maakuntakeskus Kangasala o $ 20 $ 19 Kunta- tai alakeskus Hervanta Uusi alakeskus Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Rautatie, kaupunkiliikenteen vuoroväli Rautatie, kaukoliikenteen vuoroväli Rautatieasema km 17 Kartta 27. Kartta 28. Tähdet Ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmä suhteessa keskuksiin Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien Lempäälä mahdollinen linjaus VT 3 oikaisu 2-kehä Lentokenttä Henkilöliikenteen asema Lähiliikenteen seisake Maakuntakeskus Kunta- tai alakeskus Uusi alakeskus Asumisen Rautatieasema painopistealueet ydinkaupunkiseudulla Asemakaavoitettu alue Valtakunnanosakeskus Rautatieasema / Ydinkaupunkiseudun 1. Tampere / Keskusta Sammonkatu Järjestelyratapiha Nekala maakuntakeskus Rautatie kunta- tai alakeskus 2. Tampere Rautatie / Vuores Asemakaavoittamaton Tieverkko 3. Tampere ja Kangasala / Ojala-Lamminrahka taajama Joukkoliikenteen Lentoasema laatukäytävä Asemakaavoitettu alue 4. Tampere Tieverkko / Hervanta Viherverkko Asemakaavoittamaton taajama 5. Tampere / Lakalaiva Lahdesjärvi Hyvä maakunnallinen Viherverkko 6. Tampere Lentoasema / Tesoma Vesistö bussiyhteys Vesistö 7. Tampere / Lielahti Santalahti Valtakunnanosakeskus / maakuntakeskus 8. Tampere ja Kangasala / Annala Saarenmaa Joukkoliikenteen laatukäytävä 9. Tampere ja Pirkkala / Pirkkalan keskusta Naistenmatkantie Härmälänranta Hyvä maakunnallinen bussiyhteys Uusi merkittävästi Tampere / Nurmi-Sorila $ Raideliikenteen yhteystarve Ydinkaupunkiseudun kunta- tai alakeskus täydennettävä asuinalue 13. Tampere / Hirviniemi Järjestelyratapiha 14. Kangasala / Keskusta ja nauhataajama Uusi / merkittävästi täydennettävä asuialue Uusi / merkittävästi 15. Kangasala / Pikonlinna $ Tieliikenteen yhteystarve Uusi / merkittävästi kehitettävä työpaikka-alue kehitettävä työpaikka-alue 16. Ruutana Raideliikenteen yhteystarve 17. Lempäälä / Keskusta Tieliikenteen yhteystarve [ Aluemerkintöjen 18. Lempäälä kokoa / Sääksjärvi ei ole suhteutettu suoraan alueen pinta-alaan tai suunniteltuun mitoitukseen ] Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys 19. Lempäälä / Kulju Uusi raideliikenteen asema / seisake 20. Vanattara 21. Nokia / Keskusta 22. Nokia / Harjuniitty 23. Nokia / Taivalkunta Sammalisto (Aluemerkintöjen kokoa ei ole suhteutettu suoraan pinta-alaan tai 24. Sankila suunniteltuun mitoitukseen) 25. Ylöjärvi / Keskusta Mäkkylä-Teivaala 26. Ylöjärvi / Siltatie (Kirkonseutu) 27. Ylöjärvi / Metsäkylä Taulukko Ylöjärvi / Siivikkala o Läntinen ratayhteys Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Järjestelyratapiha Keskeinen vaihtopiste Kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys Joukkoliikenteen laatukäytävä Raitiotiekäytävä (1.vaihe) Raitiotien mahdollinen linjaus VT 3 oikaisu Aluekehityksen painopisteet ovat monikeskusmallin mukaisesti nykyisissä täydentyvissä kuntakeskuksissa sekä uusilla esikaupunkialueilla. 2-kehä rakennetaan 9-tielle asti, 2-kehä jolloin erityisesti Kangasalan nauhataajama Saarenmaan alueella täydennettynä nousee kehittämisvyöhykkeeksi. Lentokenttä Merkittävä uusi avaus on Nurmi-Sorila-Hirviniemi, joka jatkaa 2-kehän kehittämisvyöhykettä pohjoiseen. Linnainmaa säilyy vahvana aluekeskuksena, mutta tarvitaan myös uusi aluekeskus Läntinen ratayhteys Nurmiin. Hankkiota ei kehitetä asuinalueena. Työpaikka-alueina kehitetään ensisijaisesti nykyisiä alueita. Läntinen ratayhteys, henkilöliikennettä Järjestelyratapiha Ydinkaupunkiseudun ala- tai kuntakeskukset: Hervanta, Lielahti, Linnainmaa (Koilliskeskus), Nurmi-Sorila ja Tesoma sekä Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi Keskeinen vaihtopiste Tähdet -vaihtoehdossa kasvu suuntautuu keskittäviä malleja enemmän ydinkaupunkiseudun ulkopuolelle. Ydinkaupunkiseutua täydennetään olemassa olevaan yhdyskunta- ja palvelurakenteeseen perustuen ja nykyisiä keskuksia vahvistaen sekä pohjoisosan uusilla esikaupunkialueilla.

119 34 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Taulukko 7. Vaihtoehtoasetelma. VAIHTOEHTO AURINKO 1 AURINKO 2 PLANEETAT TÄHDET Ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia korostava keskittävä ja tiivistävä malli Vaihtoehdoille yhtenäiset ominaisuudet Ydinkaupunkiseutua ja eteläistä kasvusuuntaa painottava keskittävä malli Asemanseutuja ja ydinkaupunkiseutua painottava raideliikennemalli Seutu- ja aluekeskusten merkitystä korostava keskittävä monikeskusmalli Väestömitoitus Maakuntakaavan pohjaksi on laadittu väestösuunnite, jonka mukaan Pirkanmaan väestön määrä vuonna 2040 on Mitoitus on kaikissa vaihtoehdoissa sama, jotta vaihtoehdot ovat keskenään vertailukelpoisia. Väestönkasvun ohjauksen painopiste vaihtelee vaihtoehdoittain. Liikenneverkko Pääosin tukeutuminen nykyisiin ja/tai tulevaisuudessa parannettaviin pääliikenneyhteyksiin. Uusista väylistä vt 3 oikaisu Lempäälä Pirkkala, vt 3 Ylöjärvi-Hämeenkyrö ja Hämeenkyrön ohitus sekä Tampereen läntinen ratayhteys toteutetaan kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdoittain tarkasteltava uusi liikenneväylä on 2-kehä. Järjestelyratapihan siirrossa on eroja vaihtoehdoittain. Tampereen katuraitiotien 1. vaiheen oletetaan myös toteutuneen kaikissa vaihtoehdoissa laajuudella Lentävänniemi - keskusta - Hervanta ja TAYS. Katuraitiotieverkko vaihtelee muutoin eri vaihtoehdoissa. Viheraluejärjestelmä Edelliseen maakuntakaavan varauksiin pohjautuva maakunnallinen viherverkko on sama kaikissa vaihtoehdoissa. Palvelukeskusverkko Nykyiseen palvelutasoon perustava palvelukeskusverkkoluokitus on kaikissa vaihtoehdoissa sama. Palveluverkkoluokituksen kriteereinä on käytetty nykyistä palvelutasoa ja yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) taajamaluokitusta. Jokaisessa vaihtoehdossa on esitetty erilaisia painotuksia aluekehittämisessä, mikä voi johtaa muutoksiin keskusverkolla. Vaihtoehdoissa tutkitut muuttujat Kehityksen moottorit ja edellytykset Aluerakenneperiaate Ydinkaupunkiseudun vetovoimaisuus ja kilpailukyky ict-alalla ovat maakunnassa ylivoimaisia. Korkea osaaminen ja luova ympäristö ovat innovoinnin edellytyksiä. Laadukas urbaani elinympäristö: joukkoliikenne ja monipuoliset palvelut vetävät väkeä. Seutukaupungeissa oppilaitosten ja yritysten yhteistyö ja omavaraiset työssäkäyntialueet mahdollistavat kehityksen. Maaseudulla mm. bioenergiantuotanto, vapaa-ajan asukkaat sekä luonnon- ja kulttuuriympäristöt matkailuvaltteina tuovat elinkeinoja siellä asuville. Maankäytön kehittämisen ideana on tiiviin ydinkaupunkiseudun kaupunkirakenteen muodostaminen, joka mahdollistaa tehokkaan joukkoliikenteen kehittämisen, monipuoliset lähipalvelut ja vetovoimaisten asuin- ja työpaikka-alueiden muodostamisen. Pääosa väestökasvusta sijoittuu ydinkaupunkiseudulle (94 %). Tampereen ydinkaupunkiseudun ulkopuolella kasvu (6%) keskittyy kuntarakenneselvitystä mukaillen alueen suurimpiin keskuksiin Valkeakoskelle, Sastamalaan, Mänttä-Vilppulaan ja Ikaalisiin. Työvoiman kysyntä kasvaa Ydinkaupunkiseudun lisäksi HHT-vyöhykkeellä. Alueen sisäiset ja ulkoiset markkinat kasvavat. Asumisvaihtoehdoissa Etelä- Pirkanmaa täydentää tiivistyvää ydinkaupunkiseutua, ja on kustannuksiltaan vetovoimainen elinympäristö. Uusia työpaikkoja synnyttää kehityskäytävälle ominaiset nopeat liikenneyhteydet, osaava työvoima ja kehitysmyönteinen ilmapiiri. Erityisesti Tampere-Pirkkalan lentoaseman kehittäminen sekä liikenteellisesti että rakenteellisesti tukee maakunnan elinvoimaisuutta. Muualla maakunnassa kehityksen avaimet ovat kuten Aurinko 1 vaihtoehdossa. Vaihtoehto pohjautuu ydinkaupunkiseudun ja erityisesti Tampereen keskustavyöhykkeen voimakkaaseen kehittämiseen sekä Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -kehityskäytävän tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja kehittämiseen, jossa eteläosien asemanseutujen ja liikenteen solmukohtien merkitys korostuu asumisen ja työpaikkojen alueena. Pääosa väestönkasvusta sijoittuu ydinkaupunkiseudulle (94 %) ja pääradan varren asemanseuduille Toijalaan ja Viialaan. Lisäksi Hämeenkyrön ja Oriveden merkitys aluerakenteessa vahvistuu. Ydinkaupunkiseudun kasvulle oleellista ovat sujuva kevyt- ja joukkoliikenne, uusien asemayhdyskuntien ja vapautuvan järjestelyratapihan potentiaali täydennysrakentamisessa, sekä nopeat yhteydet pääkaupunkiseudulle. Pirkanmaan sijainti pohjoisen ja itäisen Suomen luonnonvara-alueiden ja rannikon satamien välillä on muiden vaihtoehdon kasvukeskusten moottori. Vahva teollinen osaaminen ja valmiina oleva infrastruktuuri (tuotantolaitokset ja raiteet) houkuttelevat uudenlaista logistiikka- ja jalostustoimintaa Kokemäenjokivarren, HHT-vyöhykkeen, Mänttä-Vilppulan, Oriveden ja Parkanon seuduille. Maaseudulta liityntäpysäköinti ja työmatkapendelöinti työpaikkakeskittymiin lisääntyy. Olemassa olevaan säteittäiseen raideverkkoon perustuva vaihtoehto pohjautuu kasvun ohjaamiseen Tampereen ydinkaupunkiin kytkeytyvien rautateiden asemien ja seisakkeiden ympäristöön, jotka muodostavat helminauhamaisen ala- ja paikalliskeskusverkon. Lähtökohtana on, että aluerakennetta kehittäessä hyödynnetään mahdollisimman paljon voimassa olevaa raideinfrastruktuuria. Väestönkasvusta 90 % sijoittuu ydinkaupunkiseudulle ja 10 % olemassa oleville ja uusille ratakäytävien asemanseuduille kuten Sastamalaan, Parkanoon, Viialaan, Toijalaan, Orivedelle ja Mänttä-Vilppulaan. Ratakäytävien ulkopuolelle kasvun ohjaaminen on maltillista ja luonnollisen väestökehityksen myötä väestö pääosin vähenee muualla. Ydinkaupunkiseutu on vetovoimainen. Kuntien kehitysstrategiat ovat toistensa kaltaisia. Painotus esikaupunkimaisessa asumisessa. Pienemmissä keskuksissa elinkeinot vahvistuvat liikenteellisen ja logistisen sijainnin hyödyntämisellä. Seutukaupungeissa alueellisesti erikoistuneen elinkeinorakenteen uusiutuminen turvataan tutkimus- ja yritysyhteistyöllä. Innovatiivisuus ja kehitysmyönteisyys kaikissa aluekehityksen painopistekeskuksissa haastaa hierarkkista keskusjärjestelmää. Niiden myötä jotkin nyt syrjemmässä olevat paikkakunnat voivat kehittyä palveluomavaraiseksi, ja tarjota jotain odottamatonta myös ulkopuolisille markkinoille. Maaseudulla asuu enenevästi etätyötä tekeviä, ja osa-aikaisesti kaupunkeihin pendelöiviä asukkaita. Kakkosasuminen maaseudulla ja pikkukaupungeissa lisääntyy. Pienimittakaavainen, paikallisuutta ja turvallisuutta korostava päivittäinen toimintaympäristö lisää suosiotaan. Luonnonvara-yrittäjyys, lähi- ja luomuruokatuotanto sekä sähköiset ja liikkuvat palvelut tuovat elinvoimaa maaseudulle. Vaihtoehdolla tutkitaan nykyisten keskusten kehittämistä sekä keskusverkon kehittämisedellytyksiä siten, että suurimpia keskuksia tiivistetään ja vahvistetaan. Ainoa uusi kaupunkiseudun alakeskus muodostuu Nurmi-Sorilaan, mikäli sekä Nurmi-Sorilan että Hirviniemen alueet kehittyvät voimakkaasti. Kasvua on ydinkaupunkiseudun ulkopuolella muita malleja enemmän, ja 14 % väestönkasvusta ohjataan ydinkaupunkiseudun ulkopuolelle paikalliskeskusten tiivistyviin taajamiin ja keskuksiin. Ydinkaupunkiseudun kasvuosuus on 86% koko Pirkanmaan kasvuluvusta.

120 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 35 VAIHTOEHTO AURINKO 1 AURINKO 2 PLANEETAT TÄHDET Palvelukeskusverkko Ydinkaupunkiseudun ja etenkin keskuskaupungin alakeskusten merkitys korostuu ja asiointiliikenne suuntautuu tälle alueelle muita vaihtoehtoja voimakkaammin. Ydinkaupunkiseudun ohella aluekehityksen painopistealueiksi osoitettujen Ikaalisten, Valkeakosken,Vammalan ja Mänttä-Vilppulan merkitys seudullisina palvelu- ja asiointikeskuksina korostuu. Ydinkaupunkiseudun kunta- ja alakeskusten ohella kehitys maakunnan eteläosissa luo edellytyksiä palvelutarjonnan kehittämiselle. Keskuskaupungin kehyskunnat ovat kiinteässä toiminnallisessa yhteydessä keskuskaupunkiin asioinnin ja pendelöinnin suhteen. Ydinkaupunkiseudun ohella aluekehityksen painopistealueiksi osoitettujen Hämeenkyrön, Oriveden ja Toijalan merkitys alueellisina palvelu- ja asiointikeskuksina vahvistuu. Ydinkaupunkiseudun ohella helminauhamaisen ala- ja paikalliskeskusverkoston kehittymisen edellytyksiä turvataan raideliikenteen asemanseuduilla. Seutukeskuksia ja aluekeskuksia vahvistamalla pyritään työpaikkaomavaraisuuteen, myös alueellista erikoistumista ja palvelutuotantoyhteistyötä. Aluekeskusten merkitys aluerakenteessa korostuu. Lempäälän asema myös seudullisena keskuksena korostuu. Hirviniemen ja Nurmi-Sorilan alueen kasvun myötä tulee alueelle muodostumaan myös uusi alakeskus. Lisäksi sähköisen asioinnin ja palveluinnovaatioiden merkitys korostuu. Liikenneyhteydet ja eri liikennemuotojen rooli Kaupunkiseudun suuri väestöpohja ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne luovat edellytykset kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosion kasvulle. Pyöräilyinfraan on panostettu ja kaupunkiseudun sisällä on vahva katuraitiotieverkkoon ja runkobusseihin perustuva joukkoliikenne. Nokian ja Lempäälän/ Akaan suunnilla palvelee hyvän vuorotarjonnan lähijunaliikenne. Orivedelle ja Mänttä- Vilppulaan liikennöi erityisesti työmatkaliikennettä palveleva kiskobussi. Nopeasti kasvavan kaupunkiseudun tie- ja katuverkon ruuhkautumisen vähentämiseksi ja liikenneinvestointien rahoittamiseksi autoliikennettä hillitään suunnitelmallisesti. Kaupunkiseudun ulkopuolella liikenneverkon kehittäminen keskittyy kaupunkiseudun muuhun maahan kytkeviin päätie- ja ratayhteyksiin Helsingin, Turun, Porin, Jyväskylän ja Pohjanmaan suuntiin. Juna- ja bussiyhteydet rakentuvat vahvasti Tampereen kaukoliikenneyhteyksien varaan. Hyvän palvelutason maakunnallista bussiliikennettä on tarjolla Hämeenkyrön/Ikaalisten, Sastamalan ja Valkeakosken suuntiin, minkä lisäksi lähijuna ja kiskobussi täydentävät Akaan ja Mänttä-Vilppulan suuntien tarjontaa. Yhteiskunnan subventio kaupunkiseudun ulkopuoliseen joukkoliikenteeseen on vähäistä, mutta hyvä joukkoliikenteen palvelutaso säilyy suurimmissa kaukoliikenneyhteyksien varrella olevissa keskuksissa. Muualla liikkuminen perustuu henkilöautoon, taajamien sisällä myös kävelyyn ja pyöräilyyn. Seutukeskuksiin ja niitä palvelevalle alueelle järjestetään seudullista joukkoliikennetarjontaa, joka pyrkii parantamaan seutukeskusten palvelujen paikallista saatavuutta ja vähentämään pitkämatkaista liikkumistarvetta Tampereelle. Tampere-Pirkkalan lentoasema yhdistyy paikalliseen joukkoliikenneverkkoon katuraitiotien välityksellä. Aurinko 1 -vaihtoehdosta poiketen Helsingin suunnan ratayhteyden ja moottoritien merkitys, liikenne ja kehittäminen korostuvat. Tiheä lähijunaliikenne kattaa koko HHT-vyöhykkeen, ja Tampere-Toijala -välin nykyisten ja uusien asemanseutujen merkitys korostuu. Myös Valkeakoski kytkeytyy tiiviisti HHT-vyöhykkeeseen tie- ja ratayhteyksien ja vahvan kaukobussiliikenteen avulla. Hyvän palvelutason maakunnallista bussiliikennettä on tarjolla Hämeenkyrön, Sastamalan ja Valkeakosken suuntiin, minkä lisäksi Akaan Toijalan ja Valkeakosken välillä on hyvän palvelutason bussiliikenneyhteys. Pitkämatkainen pendelöinti sekä junalla, bussilla että henkilöautolla HHT-vyöhykkeen sisällä lisääntyy voimakkaasti. Tampereen uusi eteläinen henkilöliikenteen asema parantaa lähi- ja kaukoliikenteen vaihtoyhteyksiä ja tukee eteläistä kasvusuuntaa. Kaupunkiseudun katuraitiotieverkko on laaja, minkä lisäksi hyvän palvelutason lähijunaliikennettä on tarjolla Ylöjärvelle. Lähinnä työmatkaliikenteen tarpeita hoidetaan kiskobussilla Orivedelle, johon Mänttä-Vilppulasta toimii syöttöliikenne linja-autolla. Seutukeskuksiin ja niitä palvelevalle alueelle järjestetään seudullista joukkoliikennetarjontaa, joka pyrkii parantamaan seutukeskusten palvelujen paikallista saatavuutta ja vähentämään pitkämatkaista liikkumistarvetta Tampereelle. Vaihtoehto vahvistaa erityisesti Tampere-Pirkkalan lentoaseman merkitystä eteläisen Suomen kansainvälisten yhteyksien solmupisteenä. Myös lentokentän yhteyteen suunniteltu henkilöjunaliikenteen asema palvelee lentokentän toimivuutta ja houkuttelevuutta. Nykyistä suurempi osa kuljetuksista kulkee raiteilla ja liikenneyhteyksiä kehitetään vahvasti ratoihin perustuen. Ratayhteyksien parantamisen, radanvarsikuntien väestönkasvun ja yritystoiminnan tarpeiden myötä myös henkilöjunayhteyksiä kehitetään yhteiskunnan tukemina. Tampereen seudun lähijunaliikenne ulottuu Tampereelta Toijalaan, Äetsään, Orivedelle, Mänttään ja Ylöjärvelle. Yhteydet Orivedelle ja Mänttä-Vilppulaan toteutetaan kiskobussiliikenteellä. Parkanolle ja Urjalalle hyvän palvelutason tarjoaa kaukojunaliikenne. Ratayhteyksien ulkopuolella Valkeakoskelle ja Hämeenkyröön on maakunnallinen hyvä bussiyhteys. Muiden keskusten ulkoiset yhteydet perustuvat lähinnä henkilöauton käyttöön. Kehittyvien seutu- ja paikalliskeskusten sisällä lyhyet etäisyydet, palvelutarjonnan vahvistuminen ja pikkukaupunkimainen ympäristö tarjoavat hyvät edellytykset arkimatkojen tekemiseen jalan ja pyörällä. Kaupunkiseudun sisällä Tampereen keskustan sekä asemanseutujen rooli hyvin saavutettavina paikkoina korostuu. Joukkoliikenne perustuu lähijunaan, runkobusseihin ja katuraitiotielinjoihin. Keskustassa ja tiivistyvillä asemanseuduilla panostetaan jalankulkuympäristöön ja pyöräilyn olosuhteisiin. Seutu- ja aluekeskusten sisällä lyhyet etäisyydet, palvelutarjonnan vahvistuminen ja pikkukaupunkimainen ympäristö tarjoavat hyvät edellytykset arkimatkojen tekemiseen jalan ja pyörällä. Pendelöinti kaupunkiseudulle kasvaa, mikä luo edellytykset nopeisiin busseihin perustuville joukkoliikenneyhteyksille. Kaupunkiseudun ulkopuolella autoliikenne kuitenkin kasvaa vielä voimakkaammin, mikä luo tarpeita tieverkon parantamiseen myös tärkeimpien pääteiden ulkopuolella. Radanvarsipaikkakuntia palvelee nykyisenkaltainen pitempimatkainen junaliikenne. Maakunnalliset hyvät bussiyhteydet ovat Valkeakoskelle ja siitä etelään sekä Valkeakoskelta Toijalaan, Hämeenkyrön ja Ikaalisten kautta Parkanoon, Oriveden ja Ruoveden kautta Virroille sekä Oriveden kautta Mänttä- Vilppulaan, Viialan kautta Urjalaan, Vammalan kautta Huittisiin sekä Kangasalan kautta Pälkäneelle. Kaupunkiseudulla joukkoliikenne perustuu runkobusseihin / katuraitiotiehen ja ensisijaisesti kaukojunaliikenneettä hyödyntämään lähiliikenteeseen Nokialle ja Lempäälään. Keskustassa panostetaan jalankulkuympäristöön ja pyöräilyn olosuhteita on parannettu laajasti. Vaikka tieverkkoa kehitetään ja autoliikenteen kasvua pyritään hillitsemään kehittämällä voimakkaasti liityntäpysäköintiä, sisääntuloväylät ja keskustan katuverkko ruuhkautuvat. Tämä johtaa työpaikkojen ja palvelujen siirtymiseen entistä vahvemmin kehäteiden varsille autolla hyvin saavutettaviin sijainteihin. Seutukeskuksiin ja niitä palvelevalle alueelle pyritään järjestämään seudullista joukkoliikennetarjontaa, jonka tarkoitus on parantaa seutukeskusten palvelujen paikallista saatavuutta ja vähentää pitkämatkaista liikkumistarvetta Tampereelle. Myös paikalliskeskusten lisääntynyt yhteistyö voi luoda liikenteen järjestämistarpeita.

121 36 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi VAIHTOEHTO AURINKO 1 AURINKO 2 PLANEETAT TÄHDET Asumisen tarjonta Työpaikka-alueet Uudistuotanto ydinkaupunkiseudulla on tehokasta, urbaania ja olemassa olevaa täydentävää. Taajamien sisälle jääneitä tehottomasti käytettyjä alueita tiivistetään. Ydinkaupunkiseudun ulkopuolelle väestönkasvua ei tietoisesti ohjata ja muun maakunnan asema kakkosasumisen ja virkistyksen paikkana korostuu keskusseudun tiivistämisen vastapainona. Uudet palvelu- ja toimistotyöpaikat sijoittuvat pääosin ydinkaupunkiseudun alakeskuksiin ja keskusseudulle. Tilaa vievän tuotantotoiminnan ja logistiikka-alueiden sijoittumisessa painottuvat kaupunkiseudun sisääntuloja kehäteiden ja ratojen varret ja solmukohdat. Järjestelyratapihan siirron myötä painottuu valtatie 3:n ympäristö Puskiaisten alueella uutena työpaikkavyöhykkeenä. Uudistuotanto ydinkaupunkiseudulla on tehokasta, urbaania ja olemassa olevaa täydentävää. Taajamien sisälle jääneitä tehottomasti käytettyjä alueita tiivistetään. Näköala-asuminen korostuu erityisesti Pyhäjärven ympäristössä. Lielahdessa hyödynnetään vahvasti Näsijärven rantaa. Tehokkaasti rakennetut pääradan asemanseudut kaupunkiseudun eteläpuolella sekä niitä ympäröivät tiiviit ja matalat lähiympäristöt. Asemataajamien keskustat ovat hyvinkin tiiviitä ja päivittäin käytetyt palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Laidoilla on väljempää rakentamista ja pientaloasumista. Uudet palvelu- ja toimistotyöpaikat sijoittuvat pääosin ydinkaupunkiseudun aluekeskuksiin ja keskusseudulle sekä HHT-vyöhykkeen isoimpiin keskuksiin. Ydinkaupunkiseudulla lentokentän, Läntisen ratayhteyden ja Puskiaisten oikaisun ympäristöt on osoitettu laajaksi kehitettäväksi työpaikka-alueeksi, joka laajentuu myös Lempäälän länsiosaan. Vyöhyke ulottuu kaikenkaikkiaan Hämeenkyröstä / Ylöjärveltä Lempäälään saakka ja jatkuu aina radan moottoritien ja maantien 130 välityksellä etelään. Tilaa vievän tuotantotoiminnan ja logistiikka-alueiden sijoittumisessa painottuvat pää- ja kehäteiden ja ratojen varret ja solmukohdat erityisesti kaupunkiseudun eteläosissa ja Etelä-Pirkanmaalla. Uudistuotanto ydinkaupunkiseudulla on tehokasta, urbaania ja olemassa olevaa täydentävää. Taajamien sisälle jääneitä tehottomasti käytettyjä alueita tiivistetään. Täydentäminen on Aurinkomalleja väljempää ja valikoivampaa. Tehokkaasti rakennetut asemanseudut ja niitä ympäröivät tiiviit ja matalat lähiympäristöt. Asemataajamien keskustat ovat hyvinkin tiiviitä ja päivittäin käytetyt palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Laidoilla on väljempää rakentamista ja pientaloasumista. Uudet palvelu- ja toimistotyöpaikat sijoittuvat Tampereen keskustaan, kaupunkiseudun asemanseuduille sekä kasvaville radanvarsipaikkakunnille. Tilaa vievän tuotantotoiminnan ja logistiikka-alueiden sijoittumisessa painottuvat radanvarsien perinteiset teollisuuspaikkakunnat sekä kaupunkiseudun radanvarsilla sijaitsevat reuna-alueet. Asumisen uudistuotanto keskittyy lähinnä kunta- ja paikaliskeskusten nykyisiin taajamiin ja niiden laajentumisalueille. Asumismuotojen pientalovaltainen kehityssuunta jatkaa toteutunutta kehitystä, joskin tiivistyvät keskustat monipuolistavat asuntorakennetta. Lisäksi maaseudun asuntotarjonta täydentyy erilaisilla asumismuodoilla kuten yhteisöllisellä ja ekologisella rakentamisella. Ydinkaupunkiseudulla rakennetta täydennetään maltillisesti ja pääosin nykyiseen rakenteeseen perustuen. Kaupunkiseudun kunta- ja aluekeskusten vahvistuttua painopiste siirtynee Nurmi-Sorilan ja Hirviniemen alueille, jotka toteuttavat pikkukaupunkimaisen asumisen tavoitetta. Edellisiä vaihtoehtoja suurempi osa uusista työpaikoista sijoittuu seutu- ja aluekeskusten keskustoihin ja nykyisille toimialoille. Uudet työpaikat tukeutuvat perinteisiin alueellisiin vahvuuksiin sekä väestönkasvun myötä vahvistuviin palvelualoihin. Maaseudulla elinkeinoelämän edellytykset riippuvat paikallisten vahvuuksien hyödyntämisestä ja muualta suuntautuvasta kysynnästä (kaupunki-maaseutu vuorovaikutuksen vahvistaminen). Kaupunkiseudulla uudet palvelu- ja toimistotyöpaikat sijoittuvat Tampereen keskusta-alueen lisäksi autolla helposti saavutettaviin paikkoihin kehäteiden varsille. Tilaa vievän tuotantotoiminnan ja logistiikka-alueiden sijoittumisessa painottuvat kaupunkiseudun sisääntuloja kehäteiden varret ja solmukohdat. Yhteydet valtakunnan aluerakenteeseen Tampere valtakunnanosakeskuksena korostuu. Solmukohdaksi kehittyminen tarkoittaa, että kaikki päätiet ja radat Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Turkuun, Poriin, Pohjanmaalle ja Jyväskylään sekä Lahteen kehittyvät niin, että henkilöliikenteen yhteydet ovat nopeat ja kestävällä pohjalla. Kaukoliikenne yhdistää muun Suomen maakuntakeskukset Tampereeseen, jonka lentokenttä palvelee hyvin laajaa aluetta. Työmatkapendelöintiä Tampereen kaupunkiseudulle tulee pääliikenneväylien suunnasta yli maakuntarajojen. HHT vyöhykkeen kehittämispanokset avaavat koko maakuntaa etelään. Etelä-Pirkanmaa kilpailee tasaväkisesti muiden HHT-vyöhykkeen alueiden kanssa elinkeinoelämän investoinneista. Aluerakenteessa Tampere on kehityskäytävän pää, jonka kehitys kytkeytyy nykyistä enemmän Helsingin metropolialueen kehitykseen. Tampere-Pirkkalan lentokenttäalueen vahva kehittäminen nivoo Tampereen ja Pirkanmaan osaksi kansainvälistä liikennöintiverkostoa ja tarjoaa kasvupohjan elinkeinoelämän vahvistumiselle kentän lähiympäristössä. Lentoasema vastaa myös naapurimaakuntien kansainvälisiin verkottumis- ja yhteystarpeisiin maantieteellisen hyvän saavutettavuutensa ansiosta. Koska kehityksen moottorina on sijainti pohjoisten ja itäisten luonnonvara-alueiden ja rannikon satamien välillä, ovat aluerakenteelliset painotukset koillinenlounas suuntaisia. Elinkeinot vahvistuvat asemapaikkakunnilla, kytkeytyen ratayhteyksiin: Mänttä-Vilppula Haapamäen rataan, Orivesi Jyväskylän rataan ja Sastamala Porin rataan. Tässäkään vaihtoehdossa pääradan merkitys ei heikkene. Parkano ja Etelä-Pirkanmaa hyötyvät pääradan kuljetuskapasiteetista sekä henkilöliikenteen kehittymisestä. Panostus raideliikenteeseen ei merkittävästi vaikuta maakunnan rajat ylittävään asiointiin. Kaukoliikenne muihin maakuntakeskuksiin ei juurikaan tehostu, koska lähijunaliikennettä ja kuljetuksia kehitetään samoilla raiteilla. Vaihtoehdon edellytyksenä on, että tieliikenne on nykyistä huomattavasti ekologisempaa ja taloudellisempaa. Tampereen yhtenäinen taajama kehittyy edelleen seutukaupunkien verkostossa maakunnan keskusalueeksi. Seutu- ja aluekeskukset eivät kuitenkaan ole riippuvaisia Tampereen imusta, vaan niistä kehittyy valtakunnalliseen liikenneverkkoon aktiivisesti osallistuvia keskittymiä. Maakuntaraja menettää entistä enemmän merkitystään, kun kehityskäytävät parantavat saavutettavuutta. Ylä-Pirkanmaalla erityisesti asiointi nykyisen maakuntarajan yli on vilkasta. Valtakunnan mittakaavassa valtatie 23, Järvi-Suomen tie Porista Keski-Suomen läpi Joensuuhun, tarjoaa potentiaalia Virtain, Kihniön ja Parkanon elinkeinojen kehittymiselle. Valtatie 3 Vaasaan on jo nyt merkittävien parannusten kohteena. Teollisuudelle tärkeä valtatie 11 yhdistää edelleen läntistä Pirkanmaata Satakunnan suuntaan, erityisesti Porin satamaan. Valtatie 12 on Pirkanmaan väylä itään ja Venäjälle, ja sen tulevaisuusnäkymät ovat Koillis-Pirkanmaalle myönteiset. Länteen valtatie 12 on runkotie ja yhteys Rauman satamaan. Myös 9-tiestä on jo kaavailtu kehityskäytävää yhdessä Tampere-Turku radan kanssa. Tähdet-vaihtoehdossa Mänttä-Vilppulasta muodostuu seitsemän tien solmukohta ja merkittävä palveluiden keskus valtateiden välimaastoon. Mänttään kehittyy lisäksi valtakunnallisesti merkittävä kuvataiteen keskittymä, joka on saavutettavissa myös raideliikenteellä.

122 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 37 Taulukko 8. Ydinkaupunkiseudun vaihtoehtotarkastelu, asukasmäärät. Mitoituksessa on otettu huomioon väestönkasvun lisäksi asumisväljyyden kasvun edellyttämä rakentamistarve, joten alueiden mitoituslukuina käytettävät asukasmäärät ovat suuremmat kuin kuntien väestönkasvu. Asumisen painopistealueet 1a. Tampere / Keskusta Sammonkatu Nekala b. Tampere / Järjestelyratapiha Tampere / Vuores a. Tampere / Ojala-Lamminrahka b. Kangasala / Ojala-Lamminrahka Tampere / Hervanta Tampere / Lakalaiva Lahdesjärvi Tampere / Tesoma Tampere / Lielahti Santalahti a. Tampere / Annala b. Kangasala / Saarenmaa a. Tampere / Härmälänranta b. Pirkkala / Pirkkalan keskusta - Naistenmatkantie Tampere / Nurmi-Sorila Tampere / Hankkio Tampere / Niihama Tampere / Hirviniemi Kangasala / Keskusta ja nauhataajama Kangasala / Pikonlinna Kangasala / Ruutana Lempäälä / Keskusta, * Keskusta Hakkari * 9 000* Lempäälä / Sääksjärvi Lempäälä / Kulju Lempäälä / Vanattara Nokia / Keskusta Nokia / Harjuniitty, * Harjuniitty Korvola 5 000* Nokia / Taivalkunta Sammalisto Pirkkala / Sankila a. Ylöjärvi / Keskusta b. Ylöjärvi / Mäkkylä - Teivaala Ylöjärvi / Siltatie (Kirkonseutu) Ylöjärvi / Metsäkylä Ylöjärvi / Siivikkala Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Taulukko 9. Ydinkaupunkiseudun vaihtoehtotarkastelu, joukkoliikenne ja liikenneverkon ratkaisut. Joukkoliikenteen laatukäytävä (runkobussi / mahd. raitiotie) Hervanta keskusta - Lentävänniemi, 1. vaiheen raitiotielinja x x x x keskusta - Kaupin kampus / TAYS, 1. vaiheen raitiotielinja x x x x Tampere, Vuores (raitiotie*) - x* x* x* Tampere, Linnainmaa/Koilliskeskus (raitiotie*) x* x* x* - Tampere/Kangasala, Ojala-Lamminrahka (raitiotie*) x* x x* x Tampere, Tesoma (raitiotie*) x x* x x Tampere, Lahdesjärvi (raitiotie*) - x* x* - Tampere, Nurmi-Sorila, Hirviniemi (raitiotie*) x* Tampere, Hankkio x - x - Pirkkala, keskusta (raitiotie*) x* x* x x* Pirkkala, lentokenttä (raitiotie*) x* x x x Ylöjärvi, keskusta (raitiotie*) x x x x* Ylöjärvi, Siltatie (raitiotie*) x* Ylöjärvi, Siivikkala (raitiotie*) x* Nokia, keskusta x x x x Lempäälä, keskusta x x x x Kangasala, keskusta x x x x Uusi lähiliikenteen asema/seisake Hatanpää - x x - Hankkio x - x - Lakalaiva x x x - Lielahti - x x - Tesoma x - x - Kalkku - - x - Harjuniitty x - x - Siuro - - x - Ylöjärvi - x x - Mäkkylä-Teivaala - x x - Siltatie - x x - Ruutana - - x - Sääksjärvi x x x - Kulju - x x - Hakkari - x x - Pirkkala lentokenttä - x - - Tampereen eteläinen henkilöliikenteen asema - x - - Rautateiden infratoimenpiteet Läntinen ratayhteys (sis. yhdysradan pohjoiseen) x x x x Järjestelyratapihan siirto läntisen ratayhteyden varteen x x x - Tieverkon kehittäminen Vt 3 oikaisu, Puskiainen x x x x 2-kehä, Kangasalan keskustaan - - x - 2-kehä, Lentolaan x x kehä, Tarastenjärvelle x Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet

123 38 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi 4. Vaihtoehtojen arviointi ja vertailu 4.1 Arvioinnin ja vertailun periaatteet Vaikutusten arvioinnissa tärkeimpinä näkökulmina korostuvat erityisesti yhdyskuntarakenteelliset, liikenteelliset ja palveluverkkoon liittyvät tarkastelut. Näiden lisäksi on tarkasteltu myös maakunnan kilpailukykyyn, asumiseen ja elinympäristöön, energiatehokkuuteen ja ilmastoon kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutuksia verrataan maakuntakaavan laadinnalle asetettuihin tavoitteisiin ja arvioidaan miten hyvin eri vaihtoehdoissa esitetyt ratkaisut toteuttavat asetetut tavoitteet. Vaikutusten arviointi tehdään yleispiirteisenä, maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla. Vaikutusten arviointia toteutettiin monialaisena asiantuntija-arviona. Arvioinnissa tunnistettiin vaihtoehtojen ja teemojen toteutumiseen liittyviä epävarmuustekijöitä ja riskejä. Suunnitteluun sisältyy aina riski siitä, että kehitys ei ole ennakoidun kaltaista: väestönkehitys, työpaikat ja liikennejärjestelmä muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki osatekijät ovat merkityksellisiä. Laajat ja lukuisat aluevaraukset saattavat toteutua vain osittain, kun toisaalla liian nopea kasvu johtaa palvelutuotannon hankaluuksiin. Avarakatseisuutta ja monipuolista ymmärrystä tarvitaan, jotta haitallisiin vaikutuksiin voitaisiin varautua. Maankäyttövaihtoehtoasetelman tarkoituksena on ollut osoittaa, miten eri valintojen päässä odottaa tietynlainen yhdyskuntarakenne ja mitä siitä seuraa. Muutokset toimintaympäristössä Maakuntakaavan tavoitevuoteen mennessä maailma on muuttunut hyvin merkittävästi nykyisestä. Aika tuo mukanaan useita toimintaympäristön muutostekijöitä, joiden vaikuttavuutta ei pystytä kokonaan ennakoimaan. Maakuntakaavan maankäyttövaihtoehtoja arvioitaessa on kuitenkin ymmärrettävä eräitä keskeisimpiä vaikuttavia muutostekijöitä, jotta yhteiskunta pystyy varautumaan niihin parhaimmalla mahdollisella tavalla ja niiden haitalliset vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi. Realisoituessaan toimintaympäristön muutosriskit ovat hyvinkin vahvoja ja pysyviä. Vahvoja muutoksia on odotettavissa, ja osaan niistä voidaan vastata yhdyskuntarakenteeseen liittyvillä valinnoilla. Sen sijaan esimerkiksi talouskehitykseen, ilmastonmuutokseen, energian tuotantoon, kaupan ja logistiikan muutokseen, väestön ikääntymiseen ja moninaistuviin elämäntyyleihin ei maankäytön suunnittelulla voida vaikuttaa, vaan näihin globaaleihin tai yleiseurooppalaisiin ilmiöihin ja kehitystekijöihin on pyrittävä mukautumaan. Yhdyskuntarakenteen suunnittelun kannalta oleellisia ovat astetta konkreettisemmat muuttujat kuten liikkumistarve, asumisväljyys, kaupan keskittyminen, palvelurakenteen uudistukset, tuotannon sijainti ja logistiikka, energian hinta ja saatavuus, joukkoliikenteen järjestäminen ja työssäkäyntiliikenne. Tämän tyyppisten päättelyketjujen tuloksena syntyvät argumentit puoltavat esimerkiksi tiettyjä joukkoliikenneratkaisuja, taajama- ja kaupunkirakenteen laajentumissuuntia sekä palveluiden sijoittumista. Maankäyttövaihtoehtojen vertailu perustuu arvioihin niiden todennäköisistä vaikutuksista, ja tämä on edellyttänyt rohkeita yleistyksiä ja oletuksia. Asiantuntija-arvioita on käytetty tietopohjana kokonaisarviointia laadittaessa. Pirkanmaan hyvä ja keskeinen sijainti ja yhteydet ovat vahva aluerakenteellinen etu, mutta lisäksi tarvitaan kehitysmyönteisyyttä, jotta uudet asukkaat ja yritykset asettuvat alueelle. Jos pystytään tuottamaan hyvää elinympäristöä, vetovoima kasvaa. Kasvun seurauksena syntyvä vauraus luo edellytykset mm. laadukkaan yhdyskuntarakenteen tuottamiselle ja yhteyksien parantamiselle. Tätä haluttua kehitystä ylläpitävät tai käynnistävät moottorit pitää kuitenkin tunnistaa ja tuottaa aina uudelleen. Vaikutusten tarkastelualuejako Pohjois-Pirkanmaa Syyt, seuraukset ja kehityksen moottorit Yhdyskuntarakenteen suunnittelumuuttujia tarkasteltiin suhteessa Pirkanmaan nykytilanteeseen niin, että voitiin nähdä eri osatekijöiden aiheuttamat muutokset ja vaikutukset. Esimerkiksi lähijunaliikenteen kehittäminen riittävällä vuorotiheydellä mahdollistaa asemanpaikkakuntien kehittämisen houkuttelevina perheellistenkin asuinpaikkoina. Hyvät joukkoliikennepalvelut laajentavat palveluiden saavuttamismahdollisuuksia, jolloin myös autottomuus on mahdollista. Lähijunaliikenteen asemanseuduilla on mahdollisuus kehittää kävely- ja pyöräilypainotteista lähiympäristöä. Lähijuna parantaa työssäkäyntiä myös yli kuntarajojen. Hyvin suunnitellun liityntäpysäköinnin avulla voidaan saavutettavuusvaikutuksia laajentaa. Haasteellista lähijunapaikkakunnilla on houkuttelevien, mutta samalla riittävän tiiviiden asuinalueiden toteuttaminen aseman läheisyyteen. Tämä koskee etenkin paikkakuntia, joissa houkuttelevuus asuinpaikkana on perustunut omakotitaloon maaseutumaisessa ympäristössä. Joukkoliikenteen palvelutason merkittävä nousu parantaa vaikutusalueella olevien nykyisten asukkaiden palveluiden saavutettavuutta. Länsi- ja Lounais- Pirkanmaa Ydinkaupunkiseutu Eteläinen Pirkanmaa

124 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Maakunnan kilpailukyvyn vahvistaminen Alueen kilpailukyvyllä tarkoitetaan yleensä alueen kykyä luoda edellytykset yritystoiminnan menestykselle ja kasvulle sekä asukkaiden hyvinvoinnille. Eri tutkimusten mukaan yritystoiminnan kannalta keskeisiä alueellisia toimintaedellytyksiä ovat: saavutettavuus keskittymät ja niiden koko toimitilojen ja tonttien saatavuus yrityksille hyvissä sijainneissa työvoiman saatavuus ja osaaminen innovatiivisuus ja kehitysmyönteisyys yhteiskunnan toimivuus Saavutettavuus tarkoittaa liikenne- ja kommunikaatioetäisyyttä yritystoiminnan kannalta tärkeisiin työpaikka- ja palvelukeskittymiin. Saavutettavuus voidaan jakaa alueiden sisäiseen, alueiden väliseen ja kansainväliseen saavutettavuuteen ja sen ulottuvuuksia ovat henkilöliikenne, tavaraliikenne ja tietoliikenne. Maankäytön suunnittelulla on keskeinen rooli saavutettavuuden kehityksessä. Keskittymät tarjoavat suuren paikallisen markkina-alueen sekä mahdollisuuden paikalliseen verkostoitumiseen ja alueen koosta riippuvien mittakaavaetujen hyödyntämiseen. Keskittymien tarjoamat hyödyt vaihtelevat voimakkaasti toimialojen ja yritysten välillä Liikennejärjestelmä kilpailukykytekijänä Liikennejärjestelmä ja sen toimivuus ovat maakunnan kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta yksi keskeisistä tekijöistä, johon alueidenkäytön suunnittelulla voidaan vaikuttaa. Sen vaikutukset heijastuvat suoraan tai välillisesti kaikille muille sektoreille. Joukkoliikenteen järjestäminen ja sen suhde maankäyttöön vaikuttaa alueen saavutettavuuteen ja alueen houkuttelevuuteen asuinpaikkana. Vaikutukset näkyvät erityisesti kulkumuotojakaumassa, liikennesuoritteessa, infratarpeessa, taloudellisuudessa, energiankulutuksessa ja matkaketjuissa. Liikennejärjestelmän tärkeyttä Pirkanmaalla korostaa maakunnan vahva teollinen pohja, jolle sujuvat kuljetusyhteydet tärkeimpiin vienti-/tuontisatamiin ja pääkaupunkiseudulle ovat elintärkeitä. Planeetat-vaihtoehto perustuu laajaan lähijunaratkaisuun, kun taas Tähdet ja Aurinko 1 -vaihtoehdot pohjautuvat nykyisen järjestelmän kehittämiseen. Aurinko 2 -vaihtoehto puolestaan painottaa eteläistä kasvusuuntaa, päärataa ja maantietä sekä sisältää helminauhamaisen uusien lähiliikenteen seisakkeiden ketjun. Pirkanmaan maakunnan suurin vahvuus on sen hyvä liikenteellinen sijainti maamme valtateiden ja rautateiden tärkeimpänä solmupisteenä, joka vahvistuu edelleen kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyvien merkittävien ydinkaupunkiseudun eteläosien uusien hankkeiden (Läntinen ratayhteys, Tampereen 2-kehä sekä Vt 3 oikaisu Lempäälästä Pirkkalaan) myötä. Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyvät myös maakunnan logistista sijaintia vahvistavat valtatien 3 parantaminen (Hämeenkyrön ohitustie ja Ylöjärvi Sasin uusi linjaus), Vt9 parantaminen Tampere-Orivesi, etelän ja pohjoisen suunnan sekä Jyväskylän radan lisäraiteet. Vahvaa liikenteellistä asemaa edellä mainittujen hankkeiden vaikutusalueella korostaa Tampere-Pirkkalan lentoasema kansainvälisine lentoyhteyksineen. Sitä kehitetään merkittävästi Aurinko 2 -vaihtoehdossa. Tampere-Pirkkalan lentoaseman saavutettavuus paranee Tampereen seudulta sekä kansallisesti ja junaliikenteestä korostuu matkaketjussa, kun lentoasemalle tulee henkilöliikenteelle junaseisake. Jos Tampere-Pirkkalan lentoasema on hyvin saavutettavissa pääradalla liikennöitävillä kaukojunilla tai sujuvalla lähiliikenteellä, siitä muodostuu vahva tekijä kansainvälisessäkin liikenteessä, mikä lisää Tampere-Pirkkalan lentomatkustajien määriä voimakkaasti. Helsinki-Vantaa ja Tampere-Pirkkala lentoasemat voivat tukea toisiaan ja muodostaa toimivan lentokenttäparin. Tampere-Pirkkalan lentoaseman vahvuutena on sen sijainti Suomen rataverkon solmupisteen läheisyydessä, jolloin se on hyvin saavutettavissa kaikista ilmansuunnista. Kartta 29. Saavutettavuus maakuntakeskuksesta. Junan ja linja-auton matka-aikojen lähteenä käytetty käytetty VR:n ja Matkahuollon aikatauluja soveltuvin osin. Alueen ja maakunnan kilpailukykyyn vaikuttaa liikenteen osalta merkittävimmin saavutettavuus, jota työssä on arvioitu suhteessa maakuntakeskukseen sekä muihin keskuksiin ja valtateihin. Lisäksi uudet liikenneyhteydet ja logistiikkaan liittyvät ratkaisut vaikuttavat liikennejärjestelmän toimivuuteen ja elinkeinoelämän kuljetuksiin.

125 40 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Ydinkaupunkiseutu Tampereen läntinen ratayhteys siirtää suuren osa tavarajunaliikenteestä Tampereen keskustan läpikulkevalta radalta uudelle radalle. Tämä toteutuu parhaiten, kun järjestelyratapiha siirretään sen yhteyteen, kuten on esitetty vaihtoehdoissa Aurinko 1, Aurinko 2 ja Planeetat. Uusi järjestelyratapiha tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden valtakunnallisen, raideliikenteeseen vahvasti tukeutuvan logistiikkakeskuksen rakentumiseen uuden radan, vt 3 oikaisun, Tampere-Pirkkalan lentoaseman ja 2-kehän vaikutusalueelle. Aurinko-vaihtoehdoissa nykyisen kehätien ja uuden 2-kehän suuntainen työpaikkavyöhyke muodostavat alueelle lisäksi houkuttelevan yritysalueen, joka on hyvin saavutettavissa. Esitetyt uudet liikenneyhteydet edistävät teollisuuden kilpailukykyä mm. kuljetus- ja logistiikkakustannuksia alentamalla sekä mahdollistamalla uusien liikenteellisesti edullisten yritysalueiden syntymisen. Planeetat-vaihtoehdossa 2-kehä on suunnattu Kangasalan keskustaan, mikä parantaa Kangasalan kuntakeskuksen saavutettavuutta, mutta voi samalla lisätä kunnan rakentamispaineita kehän varressa ja Saarenmaan alueella, jotka ovat henkilöautopainotteisia alueita. Tähdissä valtatielle 9 asti ulottuva 2-kehä on verkostolliselta vaikutukseltaan vähäinen hyvin toimivan ja korkeamman nopeustason Itäisen ohikulkutien houkuttelevuuden vuoksi. Valtakunnallisten väyläinvestointien sijoittuessa pääosin kaupunkiseudulle myös liikenteen sujuvoitumiseen liittyvät hyödyt kohdentuvat kaupunkiseudulle, jonka kehittyminen painottuu Aurinko-vaihtoehdoissa. Liikenne kasvaa Tampereen ydinkaupunkiseudun sisääntulo- ja ohikulkuteillä voimakkaasti kaikissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehtojen välillä erot jäävät vähäisiksi suhteessa liikenteen kokonaiskasvuun. Planeetat ja Aurinko 2 -vaihtoehdoissa ydinkaupunkiseudun liikennejärjestelmässä korostuu lähijunaliikenne, joka yhdessä kaupunkiraitiotien kanssa nostaa seudun liikennejärjestelmän uudelle tasolle. Tämä lisää maakunnan vetovoimaa, saavutettavuutta raideliikenteen osalta sekä tukee maakuntakaavan energiatehokkuustavoitteita. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Vaihtoehdoista Planeetat on alueen liikennejärjestelmän ja saavutettavuuden kannalta houkuttelevin vaihtoehto, koska siinä lähijunaliikenne ylettyy Äetsään asti ja sisältää useita seisakkeella varustettuja aluekehityksen painopistealueita ja -keskuksia. Lisäksi se mahdollistaa Parkanon aseman kehittymisen parhaiten. Toisaalta Tähdet-vaihtoehdossa bussien laatukäytävien peittoala kaikkia alueen valtateitä pitkin tarjoaa hyvän palvelutason seudulle joukkoliikenteellä. Valtateillä sijaitsevien laatukäytävien pysäkeille on usein maankäytöstä pitkä matka, mikä korostaa tarvetta laadukkaalle liityntäpysäköinnille. Työssäkäynti ja pendelöinti on sujuvaa molempiin suuntiin antaen osaltaan mahdollisuuksia kehittää elinkeinoelämää. Linjaautoliikenteen palvelutason nostaminen alueella sisältää kuitenkin taloudellisia riskejä eikä ole kulkumuotona yhtä vetovoimainen kuin lähijuna. Aurinko-vaihtoehdoissa tilanne pysyy pääosin nykyisen kaltaisena ja Nokian tai Ylöjärven lähijuna-asemasta voisi nousta lähijunaliikenteen kautta läntiselle Pirkanmaalle merkittävä liityntäpysäköinti- ja vaihtopaikka. Yhteenveto ja johtopäätelmät Vaihtoehdot eroavat toisistaan merkittävimmin Tampereen ydinkaupunkiseudulla, koska muualla pääväylät pysyvät pääosin nykyisinä. Molemmissa Aurinko-vaihtoehdoissa kaupunkiseudun vaikutusalue työ- ja asiointikohteena laajenee entisestään ja pendelöintimatkojen keskipituus maakunnassa kasvaa. Pohjoinen Pirkanmaa Alueen liikenteellinen saavutettavuus ja houkuttelevuus pysyvät pääosin nykyisellään kaikissa vaihtoehdoissa. Planeetat sekä Aurinko 2 -vaihtoehdot lisäävät Oriveden merkitystä liikenteellisenä solmupisteenä ja seutukeskuksena, josta on sujuva lähijunayhteys Tampereelle. Lähijunayhteys on esitetty myös Aurinko 1 -vaihtoehdossa aina Vilppulan asemalle asti, jossa on aluekehityksen painopiste. Väestömäärä Orivedelle ja koko seudulla yhteensä kuitenkin vähenee, jolloin joukkoliikennettä on haastavaa kehittää. Riskinä on, että Mänttä-Vilppula kehittyy itsenäisenä keskuksena keskittyen liikenteen osalta henkilöautoiluun ja joukkoliikenne pysynee enintään nykyisellä tasollaan. Tähdet-vaihtoehdossa liikennejärjestelmä ja alueen saavutettavuus on nykyisen kaltainen tukeutuen linjaautoliikenteeseen. Pitkät etäisyydet ja suppea joukkoliikenne maakuntakeskuksesta sekä muiden maakuntien keskuksista säilyvät tulevaisuudenkin haasteena. Vaihtoehtona tämä lisää eniten liikennettä Tampereen päässä jo nykyisin vilkkaalle valtatielle 9. Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/ Eteläinen Pirkanmaa Vahvimmin infrainvestointien vaikutukset hyödyntää Etelä-Pirkanmaan osalta HHT-vyöhykkeen kasvupotentiaaliin ja hyvään liikenteelliseen sijaintiin nojaavat Aurinko 2 sekä Planeetat -vaihtoehdot. Positiiviset vaikutukset kertautuvat näissä vaihtoehdoissa valtakunnallisesti voimakkaimmin HHT-kasvuvyöhykkeen vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kasvattajana. Kaikissa muissa paitsi Tähdet-vaihtoehdossa lähijunaliikenne on esitetty Toijalaan asti, mikä on erityisen tärkeää eteläiselle Pirkanmaalle niin saavutettavuuden kuin imagonkin kannalta. Saavutettavuuden näkökulmasta korostuvat ne alueet, joilla on lähijunaliikenteen asemat, joista on hyvät yhteydet maakuntakeskukseen ja edelleen muihin keskuksiin. Valkeakoskelta säilyy kaikissa vaihtoehdoissa hyvän palvelutason maakunnallinen linja-autoyhteys Tampereelle.

126 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Liikennepalvelujen taloudellinen toteutus ja infrarakenteen hyödyntäminen Maakunnan tasolla valtakunnallisten väylien investoinnit parantavat Pirkanmaan elinkeinoelämän kilpailukykyä mm. kuljetus- ja logistiikkakustannuksia alentamalla. Samalla ne mahdollistavat uusien liikenteellisesti edullisten yritysalueiden syntymisen sekä vahvistavat maakunnan yritysten saavutettavuutta niin asiakkaiden kuin työtekijöiden osalta. Tällaisia merkittäviä väyläinvestointeja ovat: Vt 3 Lempäälä Pirkkala uusi yhteys, ns. Puskiainen Vt 3 Marjamäki-Kulju lisäkaistat Vt 3 uusi linjaus välillä Ylöjärvi Hämeenkyrö ja Hämeenkyrön ohitustie Tampereen läntinen ratayhteys Seuraavissa taulukoissa esitetään edellä mainittujen merkittävien investointien arvioidut kustannukset. Tie- ja katuhankkeet Vt 3 Lempäälä Pirkkala oikaisu Vt 3 Ylöjärvi-Hämeenkyrö ja Hämeenkyrön ohitustie Kustannusarvio Kustannusarvio on noin 80 milj. euroa, sisältäen uuden tieyhteyden (kaupunkimoottoritie 100 km/h) maanrakennuksen Puskiaisten harautuman ja Kuljun ETL kehittämisen Marjamäki-Kulju kolmannet kaistat (n. 10 milj. euroa) Ylöjärvi-Hämeenkyrö noin 80 milj. euroa Hämeenkyrön ohitustie noin 60 milj. euroa Vt 9 parantaminen Tampere-Orivesi 2-kehä Vt 12 Tampere-Kangasala Ilman kehittämistoimenpiteitä nykyisessä tieverkossa arvioidaan tulevan kapasiteettiongelmia liikenteen kasvun johdosta seuraavilla väleillä: Vt 3 Lempäälä Tampere Vt 3 Tampere Pirkkala Vt 3 Ylöjärvi Hämeenkyrö Vt 9 Tampere Orivesi Vt 12 Tampere-Kangasala Lähijunaliikenteeseen liittyvät radan kynnysinvestoinnit ovat: Tampereen läntinen ratayhteys (sisältyy kaikkiin vaihtoehtoihin), keventää merkittävästi Tampere-Lielahti-välisen osuuden kuormitusta tuoden sujuvuutta myös Tampere-Toijala ja Lielahti-Nokia välisille rataosuuksille 3. raide Tampere-Toijala (Aurinko 2, Planeetat, mahd. Aurinko 1.), investointi on tarpeellinen tulevaisuudessa ilman lähijunaliikennettäkin. Tampere Lielahti 3. lisäraide (Planeetat, todennäköistä myös Aurinko 1&2), 4. raide todennäköinen Planeetat -vaihtoehdossa Tampere (Lielahti) Nokia (2 uutta kohtauspaikka), lisäraide todennäköinen Planeetat ja Aurinko 1 Tampere Orivesi turvalaitemuutokset (Aurinko 1 ja 2, Planeetat) Vt 9 parantaminen Tampere Orivesi 2-kehä Vt 12 Tampere Kangasala Katuraitiotie Katuraitiotien 1. vaihe Katuraitiotien jatkovaiheet Ratahankkeet Tampereen läntinen ratayhteys Lisäraide Tampere Toijala Lisäraide Tampere-Lielahti Uudet lähijunaseisakkeet noin 140 milj. euroa Kustannusarvio noin milj. euroa, sisältäen: Lentoasema Sääksjärvi Sääksjärvi Hervanta/Rusko Rusko Lentola noin 60 milj. euroa Kustannusarvio noin 220 milj. euroa Katuraitiotien hinta perustuen 1. vaiheen kustannusarvioon on noin 7-8 milj. euroa kilometriä kohden (sis. sillat ja johtosiirrot). Pitkät linjat tarvitsevat tuekseen myös uuden varikon, jonka kustannukset ovat noin 25 milj. euroa. Kustannusarvio Toteutustavasta riippuen noin milj. euroa, sisältäen: km pituisen oikoradan 5 km pituisen liitoksen Porin rataan 8 12 km pituisen yhdysradan pohjoisesta länteen suuntautuvalle liikenteelle Järjestelyratapihan siirto maksaa noin 710 milj. euroa. noin 260 milj. euroa noin 56 milj. euroa noin 2-5 milj. euroa seisaketta kohden Näiden lisäksi myös kuntien katuverkon investoinnit tukevat osaltaan vaihtoehtojen toteutumista. Niiden merkitys maankäytön toteutumisen kannalta on useissa tapauksissa oleellinen. Merkittävin katuverkon investointitarve sisältyy Tähdet-vaihtoehtoon, jossa rakentaminen Hirviniemessä todennäköisesti edellyttää katuyhteyttä Kiikkistensalmen yli keskustan suuntaan. Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyy myös katuraitiotien 1. vaihe. Mahdollisten katuraitiotien laajennusten kustannuksia ei ole eritelty vaihtoehdoittain. Kustannustietojen lähteet: Pirkanmaan liikkennejärjestelmäsuunnitelma (2012), Tampereen länsipuolinen oikorata, esiselvityksen tarkistaminen (2011), Valtatien 3 parantaminen välillä Ylöjärvi Hämeenkyrö, tekninen raportti (2009), Tampereen kaupunkiseudun 2-kehä, kehittämisselvitys (2003), Pirkanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman aiesopimus (2012), Tampereen kaupunkiseudun lähijunaliikenteen kehittämisohjelma, väliraportti Tampereen henkilöratapihan kehittämisen oletetaan tapahtuvan kaikissa vaihtoehdoissa. Lähijunaliikenteen kehittäminen vaatii vaihtoehdosta riippuen asemien ja seisakkeiden parantamista ja rakentamista. Näiden lisäksi vaihtoehdossa Aurinko 2 esitetään Tampereen eteläpuolelle rakennettavaksi uusi henkilöliikenteen asema.

127 42 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Ydinkaupunkiseutu Uusien liikenneinvestointien hyödyt joukkoliikenteelle ovat vahvimmat kaupunkiseudulla, jossa lähijunaliikenteen toteutuminen Lempäälän, Nokian ja Ylöjärven suunnissa vahvistaa merkittävästi kuntakeskusten saavutettavuutta. Uusi katuraitiotieyhteys parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä Hervanta Ydinkeskusta Lielahti -vyöhykkeellä. Vahvimmin infrainvestointien vaikutukset kaupunkiseudulla hyödyntää HHT-vyöhykkeen kasvupotentiaaliin ja hyvään liikenteelliseen sijaintiin nojaava Aurinko 2. Tässä vaihtoehdossa massiivisten väyläinvestointien positiiviset vaikutukset kertautuvat valtakunnallisesti voimakkaimmin HHT- kasvuvyöhykkeen vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kasvattajana. Aurinko ja Planeetat -vaihtoehdoissa varaudutaan läntisen oikoradan yhteydessä järjestelyratapihan siirtoon sekä logistiikka-alueeseen rakentumiseen ratapihan vaikutusalueelle. Toteutuessaan hankkeet vapauttaisivat arvokasta maata toimisto- ja työpaikkarakentamiseen Tampereen keskustan välittömästä läheisyydestä. Aurinko 2 ja Planeetat -vaihtoehdoissa uusien liikenneinvestointien ja parantuneen joukkoliikenteen ansiosta vahvistuu erityisesti Lempäälän keskustan asema kaupunkiseudun tulevana eteläisenä keskuksena. Tätä kehitystä tukee myös Lempäälän keskeinen sijainti valtakunnallisesti vahvasti kehittyvällä HHT-vyöhykkeellä. Tähdet-vaihtoehdossa liikennesuoritteet ja kuljetusmäärät ovat kaupunkiseudulla pienimmät, mikä osaltaan voi merkitä kalliiden investointien vajaakäyttöä. Lisäksi vaihtoehdossa 2-kehässä on esitetty pisin linjaus ilman maankäytön tukea. Tähdet-vaihtoehdossa ydinkaupunkiseudun pohjoisrajalla sijaitsevan liikenteellisiltä vaikutuksiltaan merkittävän kohteen muodostaa tuhannen asukkaan Hirviniemen asuinalue. Hirviniemen kasvattaminen näin laajana asuinalueena voi merkitä suoran yhteyden rakentamistarvetta (Kiikkistensalmen silta) Kaupin puiston kautta Tampereen keskustaan. Sillan vaikutukset koko Tampereen keskustan liikennejärjestelyihin ja Kaupin virkistysalueen käyttöön olisivat vaikeasti hallittavat. Tähdet-vaihtoehdossa ei myöskään varauduta Tampereen järjestelyratapihan siirtoon eikä logistiikka-alueen rakentumiseen ratapihan tuntumaan. Lukuisista liikennepaikoista sekä tarvittavista lisäraideinvestoinneista johtuen Aurinko 2 ja Planeetat -vaihtoehdot ovat raideliikenteen osalta kustannuksiltaan kalleimmat vaihtoehdot, mutta niissä lähijunaliikenteen matkustajamäärät ovat vastaavasti selvästi suurimmat. Kaupunkiseudun lähijunaliikenteen kehittäminen tapahtuu vaiheittain yhtäältä tarvittavien verkkoinvestointien tahdittamana, toisaalta asemien ja pysäkkien lähivyöhykkeen liikennettä synnyttävän ja junaliikenteestä riippuvan maankäytön toteutuessa. Väestön- ja työpaikkojen keskittämisen vuoksi kustannukset lähijunaliikennematkustajaa kohti arvioidaan muodostuvan pienimmäksi Aurinko 2 -vaihtoehdossa. Planeetoissa lähijunaverkko on merkittävästi laajempi ja radan varren asutusmäärät vähenevät linjojen päitä kohden mentäessä. Pohjoinen Pirkanmaa Alueen liikenteellinen asema pysyy pääosin nykyisellään kaikissa vaihtoehdoissa. Planeetat sekä Aurinko 2 -vaihtoehdot lisäävät Oriveden merkitystä liikenteellisenä solmupisteenä ja seutukeskuksena, josta on sujuva lähijunayhteys Tampereelle. Lähijunayhteys saadaan seudulle järjestettyä hyvin nykyistä infraa hyödyntämällä ja kiskobussitoimintaa kehittämillä. Pienestä väestömäärästä johtuen junan vuorotiheys voi jäädä harvaksi, mikä heikentää sen palvelukykyä. Tätä tukisi Hankkion ja Oriveden väestökasvun lähijunaseisakkeiden toteutuminen, mikä on parhaiten toteutettu Planeetat-vaihtoehdossa. Tähdet-vaihtoehdossa Pirkanmaalle kehittyy laaja maakunnallinen linja-autojen laatukäytäväverkosto vaihtopysäkkeineen, joiden yhteyteen uusia palveluita mahdollisesti siirtyy ei kuitenkaan yhtä vahvasti kuin lähijunapysäkkeihin perustuvassa Planeetat-vaihtoehdossa, jossa raideliikenteen asemanseudut ovat palveluille kiinnostavampia sijoittumispaikkoja. Linja-autoliikenteen palvelutason nostaminen alueella sisältää taloudellisia riskejä eikä se ole matka-ajoissa niin vetovoimainen kuin lähijunaliikennejärjestelmä. Eteläinen Pirkanmaa Etelä-Pirkanmaalla eri vaihtoehdoissa uusi asutus painottuu ja tukeutuu Tampere Helsinki bussiyhteyden tai Tampere Helsinki kaukojunaliikenteen ja lähijunaliikenteen asemiin. Etelä-Pirkanmaalla joukkoliikenteen käyttö näiltä asemilta Tampereen ja Helsingin suuntaan lisääntyy parhaiten Planeetat-vaihtoehdossa ja on siten edullisin vaihtoehto. Tämä vaihtoehto tukee myös voimakkaimmin HHT- vyöhykkeen kehittämistavoitteita muodostaen Etelä-Pirkanmaasta vahvasti kasvavan ja liikenteellisesti hyvin saavutettavan logistiikkapainotteisen yritys- ja pendelöintivyöhykkeen. Tähdet-vaihtoehdossa lähijunaliikenne ei ulotu Lempäälää etelämmäksi. Siinä Etelä-Pirkanmaan joukkoliikenteen rungon muodostaa tehokas seudullinen linja-autoliikenne, joka on Helsinki-Tampere välillä joka tapauksessa välttämätöntä. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Läntisellä Pirkanmaalla infrainvestoinnit ovat varsin pieniä lukuun ottamatta Vt 3 Hämeenkyrön ohitustietä. Uusi maankäyttö keskittyy liikenteellisesti edullisesti sijoittuviin seutu- ja paikalliskeskuksiin, mikä säilyttää linja-autoliikenteen liikennöintiedellytykset alueella. Planeetat-vaihtoehdossa ja Tampere Pori radanvarren lähiliikenteen aseman seudut Siuro, Karkku, Vammala ja Äetsä kehittyvät, niiden asukasrakenne monipuolistuu, mikä edesauttaa niissä olevien nykyisten palveluiden säilymistä. Tässä vaihtoehdossa Kokemäenjoki-vyöhykkeen uusi asuminen, palvelut ja työpaikat sijoittuvat hyvin lähijunaliikenteen liikennepaikkojen vaikutusalueelle. Parkano, Ikaalinen ja Hämeenkyrö tukeutuvat Vt 3 :n linja-autoliikenteen runkoyhteyksiin. Tampereen ja Seinäjoen suunnissa Parkanon seudulla on myös etuna toimivat kaukoliikenneyhteydet. Yhteenveto ja johtopäätelmät Investoinnit lähijunaliikenteen kehittämiseen vahvistavat koko maakunnan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä. Kaikissa vaihtoehdoissa joukkoliikennettä tulee tukea, jotta sen toiminta pystytään takaamaan ja palvelutaso pitämään riittävän hyvänä. Tiiviimmillä asutusalueilla joukkoliikenteen operointi on merkittävästi kustannustehokkaampaa kuin väljillä liikenteeseen painottuvilla alueilla. Lukuisista liikennepaikoista sekä tarvittavista lisäraideinvestoinneista johtuen Aurinko 2 ja Planeetat -vaihtoehdot ovat raideliikenteen osalta kustannuksiltaan kalleimmat vaihtoehdot, mutta niissä lähijunaliikenteen matkustajamäärät ovat vastaavasti suurimmat. Lähijunaliikenteessä pysähdysmäärien vaikutus operointikustannuksiin on vähäinen ja perustasoisen junaseisakkeen investoinnin voidaan katsoa sisältyvän tiivistyvän maankäytön kustannuksiin. Suurimmat kustannukset tulevat siis seisakkeen tai lähijunaliikenteen määrästä johtuvista lisäraide- ja kohtauspaikkainvestoinneista. Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa +/- +/- + +/- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa /-

128 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen Uusien liikenneinvestointien hyödyt joukkoliikenteelle ovat vahvimmat kaupunkiseudulla, jossa lähijunaliikenteen toteutuminen Lempäälän, Nokian ja Ylöjärven suunnissa vahvistaa merkittävästi näiden kuntakeskusten saavutettavuutta. Vastaavasti lähijunaliikenteen kehittämishankkeet vahvistavat koko maakunnan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä matka-aikojen lyhentyessä ja matkustusmukavuuden parantuessa. Planeetat-vaihtoehto perustuu laajaan lähijunaliikennejärjestelmään, johon on liitetty asemakeskusten maankäytön tiivistäminen. Asuminen ja työpaikat sijoittuvat tehokkaasti joukkoliikennevyöhykkeisiin nähden. Tämän toteutumisen edellytyksenä on nykyisen kaavoitusstrategian muuttuminen. Aurinko-vaihtoehdoissa joukkoliikenne kehittyy erityisesti ydinkaupunkiseudulla tukeutuen niin kaupunkiraitiotiehen kuin eritasoiseen lähijunaliikenteeseen. Tähdet-vaihtoehto perustuu puolestaan linja-autoliikenteen laatukäytäviin. Lähijunaliikennejärjestelmä lisää joukkoliikenteen matkoja sekä kulkumuoto-osuutta koko seudulla merkittävästi. Lähijunaan perustuva joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvu on suurinta Planeetat sekä Aurinko 2 -vaihtoehdoissa, joissa myös seisakkeita on eniten. Noin kolmannes matkustajamäärän kasvusta on siirtymää henkilöautoliikenteestä. Lähijunaliikenteen matkustajaennusteissa suurin potentiaali on väleillä Tampere-Toijala. Myös Tampere-Ylöjärvi ja Tampere-Nokia ovat merkittäviä lähijunaliikenteen kasvusuuntia. Orivedeltä pohjoiseen liikennöivien lähijunien käyttäjämäärät jäävät suhteellisen vähäisiksi, vaikka junia kulkisi kaksi tunnissa. Taulukossa alla esitetään yhteenveto oletetuista lähijunaliikenteen vuoroväleistä Seisakkeet vaihtelevat vaihtoehdoittain, ja ne esitetään sivun 37 taulukossa. Yhteysväli Liikennetarjonta (junia / h) Äetsä - Harjuniitty Nokia (Harjuniitty*) - Tampere 2* 1 2* 1 Tampere - Toijala Siltatie- Tampere Tampere - Mänttä (vaihto Orivedellä) Ydinkaupunkiseutu Vuoteen 2040 mennessä lähijunaliikenteestä muodostuu erityisesti Planeetat ja Aurinko 2 -vaihtoehdoissa merkittävä kaupunkiseudun sisäinen joukkoliikennemuoto. Kaupunkiseudun lähijunaliikenteen kehittäminen tapahtuu vaiheittain yhtäältä tarvittavilla verkkoinvestoinneilla, toisaalta asemanseutujen liikennettä synnyttävän ja junaliikenteestä riippuvan maankäytön toteutuessa. Tampereen läntinen ratayhteys yhdessä ratapihan siirron kanssa siirtää suuren osan tavarajunaliikenteestä Tampereen keskustan läpi kulkevalta radalta uudelle radalle. Investointeja pääradan sujuvoittamiseksi henkilöliikenteen tarpeisiin on kuitenkin tehtävä siitä huolimatta. Kaupunkitasoinen lähiliikenne Nokian suuntaan vaatii investointeja myös Porin radalle Planeetat ja Aurinko 1 vaihtoehdoissa. Aurinko-vaihtoehdoissa maankäyttö tiivistyy ydinkaupunkiseudulla ja mahdollistaa näin paikallisjoukkoliikenteen palvelutason parantamisen. Tämä tukee myös katuraitiotieverkon muodostumista ja laajentumista kaupunkiseudulla. Jos työpaikka- ja asuinalueet sijaitsevat erillään, kuormitus aamu- ja iltahuipputunteina on vahvasti suuntautunutta. Joukkoliikenteen kustannustehokkaan operoinnin mahdollistaa parhaiten sekoittunut maankäyttö, jota esiintyy ydinkaupunkiseudulla eniten Aurinko 2 ja Planeetat-vaihtoehdoissa. Suuret työpaikkavyöhykkeet Aurinko-vaihtoehdoissa vaativat kehänsuuntaista joukkoliikennettä, joka on helpompi toteuttaa Aurinko 2 -vaihtoehdossa, jossa maankäytön rakenne on sekoittuneempi. Kehän suuntainen joukkoliikenne mahdollistaa valtatiehen 3 tukeutuvan työpaikkavyöhykkeen kytkeytymisen asuinalueisiin, mutta haasteena ovat kehän ja eri alakeskusten väliset matkat, joita ei kustannussyistä voida tarjota vaihdottomina. Vaihdolliset matkat eivät pärjää matka-ajassa henkilöautolle, minkä vuoksi Aurinko-vaihtoehdoissa läntiselle kehätielle Tampereelta Nokian moottoritielle liikenteen kasvu on muita vaihtoehtoja runsaampaa. Planeetat ja Aurinko 2 -vaihtoehdoissa on vahva HHT-painotus sekä tehokkain lähijunaliikennereitistö, joissa korostuu Tampere-Toijala yhteysväli. Vastaavasti uusi katuraitiotieyhteys parantaa joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä Hervanta Ydinkeskusta Lielahti-vyöhykkeella. Näissä asuminen, palvelut ja työpaikat sijoittuvat parhaiten joukkoliikennevyöhykkeille ja ovat sekoittuneita. Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Pohjoinen Pirkanmaa Planeetat sekä Aurinko 2 -vaihtoehdot lisäävät Oriveden merkitystä liikenteellisenä solmupisteenä ja seutukeskuksena, josta on sujuva lähijunayhteys Tampereelle. Hyvän palvelutason nopea lähijunayhteys mahdollistaa tehokkaan matkaketjun, jossa hyödynnetään lähijunaseisakkeita ja ennen kaikkea Oriveden asemaa liityntäpaikkana. Tänne voidaan tulla riippuen etäisyydestä niin pyörällä, kutsupalveluun perustuvalla julkisella liikenteellä kuin henkilöautollakin. Lähijunayhteys on esitetty myös Aurinko 1 -vaihtoehdossa ja mikäli siinä Oriveden asemaa korostettaisiin ja sijoitettaisiin Hankkioon junaseisake, niin vaihtoehto antaisi paremmat mahdollisuudet joukkoliikenteen matkustajamäärien kasvulle ja sitä kautta lyhyemmälle vuorovälille. Tähdet-vaihtoehdossa liikennejärjestelmä ja alueen saavutettavuus perustuu nykytyyppiseen linja-autoliikenteeseen. Linja-autoliikenteen palvelutason nostaminen alueella sisältää taloudellisia riskejä eikä se ole matkaajoissa niin vetovoimainen kuin lähijunaliikennejärjestelmä. Pitkät etäisyydet ja pieni väestöpohja säilyvät tulevaisuudessakin pohjoisen Pirkanmaan joukkoliikenteen päähaasteena. Eteläinen Pirkanmaa Kaikissa muissa paitsi Tähdet-vaihtoehdossa lähijunaliikenne on esitetty Toijalaan asti, mikä on erityisen tärkeää joukkoliikenteen kehittymiselle. Valkeakoskelta säilyy kaikissa vaihtoehdoissa hyvän palvelutason maakunnallinen linja-autoyhteys Tampereelle. Akaasta ja Valkeakoskelta alueen ja Tampereen palvelut ovat joukkoliikenteellä parhaiten saavutettavissa Aurinko-vaihtoehdoissa. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Vaihtoehdoista Planeetat on alueen joukkoliikenteen toimintaedellytysten kannalta optimaalisin vaihtoehto, koska siinä lähijunaliikenne ylettyy Äetsään asti. Lisäksi asuminen ja palvelut sijoittuvat lähijunaliikenteen varteen asemaseutuja korostaen. Hämeenkyröstä on kaikissa vaihtoehdoissa esitetty hyvän palvelutason bussiyhteys maakuntakeskukseen. Toinen alueen joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä nostava vaihtoehto on Tähdet, jossa linja-autojen laatukäytävät seutu- ja paikalliskeskuksiin tarjoaa hyvän joukkoliikenteen palvelutason ja parhaan saavutettavuuden asukkaille ja palveluille. Linja-autoliikenteen palvelutason nostaminen alueella sisältää kuitenkin taloudellisia riskejä eikä ole niin vetovoimainen tekijä kuin junajärjestelmä. Aurinko-vaihtoehdoissa tilanne pysyy pääosin nykyisen kaltaisena eikä ratkaisu lisää joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ydinkaupunkiseudun ulkopuolella. Myös väestönkehitys on muita vaihtoehtoja vähäisempää. Yhteenveto ja johtopäätelmät Planeetat-vaihtoehdon laajan lähijunaliikennejärjestelmän toteuttamiseen liittyy eniten epävarmuustekijöitä sekä suurimmat kynnyskustannukset. Joukkoliikenteen palvelutasoon ja vuorotarjontaan liittyy eniten riskejä Tähdet-vaihtoehdossa ja toiseksi eniten Planeetat-vaihtoehdon lähijunaliikenneverkon muita vaihtoehtoja pidempiin osiin. Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/- ++ +

129 44 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Työpaikka-alueiden erikoistuminen Maankäyttövaihtoehdot ovat luonteeltaan visioita, joiden toteutuminen riippuu ennen kaikkea eri toimialojen yritystoiminnan sijoittumisesta ja kasvusta sekä kotitalouksien asumisvalinnoista. Pirkanmaan väestön alueellista jakaumaa koskevien tavoitteiden toteutuminen on sidoksissa yrityssektorin työpaikkojen ja työvoiman kysynnän muutoksiin eri alueilla. Osaamisintensiivisiin ja muihin erikoistuneisiin palveluihin sekä logistiikkaan painottuva kasvu suuntautuu ennen kaikkea Tampereen kaupunkiseudulle ja Etelä-Pirkanmaalle. Muiden alueiden kasvu edellyttää niiden erikoistumisaloihin perustuvan yritystoiminnan menestystä. Erityisesti Lounais-, Luoteis- ja Pohjois- Pirkanmaan keskukset vahvistuvat niiden tuotannollisten erikoistumisalojen kasvun kautta. Kehitys ei kuitenkaan ole yhdenmukaista keskusten välillä. Ydinkaupunkiseutu Kaikissa maankäyttövaihtoehdoissa ydinkaupunkiseudun ja erityisesti vahvimpien työpaikkakeskittymien rooli alueen erikoistumiseen kytkeytyvien liike-elämän palveluiden ja muiden erikoistuneiden palveluiden maakunnallisena, valtakunnallisena ja myös kansainvälisenä keskuksena vahvistuu vahvojen erikoistumisalojen ja korkean osaamisen sekä edelleen parantuvan saavutettavuuden vuoksi. Osaamisintensiivisten työpaikkojen merkittäviä keskittymiä ovat muun muassa Kaupin Kampus ja Hervanta. Vaihtoehdoista Aurinko 2 sisältää eniten saavutettavuutta parantavia elementtejä ja Tähdet niukimmin. Aurinko 2 tukee vahvan työpaikka-alueiden ketjun syntymistä ydinkaupunkiseudun etelä- ja länsiosaan valtatien 3 varrelle ja sieltä edelleen Etelä-Pirkanmaan suuntaan. Vaihtoehdossa muodostuu myös vahva palveluiden, työpaikkojen ja asumisen vyöhyke 2-kehälle, joka kytkeytyy lentokenttään ja vahvoihin alakeskuksiin. Liikennehankkeista sekä läntinen ratayhteys, Tampereen 2-kehä että valtatien 3 oikaisu Lempäälästä Pirkkalaan vahvistavat edellytyksiä logistiikkakeskittymien toteutumiselle näiden väylien vyöhykkeille. Tampereen päärautatieaseman, Nekalan ja nykyisen järjestelyratapihan alue tarjoaa vahvan potentiaalin valtakunnallisesti vahvana työpaikkakeskittymänä, koska pääradan merkitys kasvaa osana Euroopan TEN-T -verkostoon kuuluvaa Botnian korridoria. Pirkkalan lentokentän alue on myös potentiaalinen kasvualue kansainvälisistä yhteyksistä riippuvalle yritystoiminnalle. Edellä mainitut hankekokonaisuudet yhdessä mahdollistavat Tampereen kaupunkiseudun kehittymisen yritysten näkökulmasta houkuttelevana koko Sisä-Suomen logistisena keskittymänä ja kilpailukykyisenä toimintaympäristönä. Vaihtoehdoista Aurinko 2 tukee tätä kehitystä voimakkaimmin kytkemällä kaupunkiseutua vahvemmin mm. Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykkeen kasvusuuntaan. Aurinko vaihtoehdot tukevat työpaikka-alueiden profiloitumista, kun taas Tähdet vaihtoehdossa työpaikka-alueet ovat enemmän toistensa kaltaisia. Pohjoinen Pirkanmaa Kaikissa vaihtoehdoissa alueen työpaikkojen ja väestön kasvun mahdollisuus perustuu ennen kaikkea PK -yritysten menestykseen paikallisten vahvojen erikoistumisalojen varassa. Tähdet -vaihtoehto tukee eniten tätä kehitystä seudulla. Vaihtoehdoissa Aurinko 1 ja Planeetat lähijunaliikenneyhteyden vahvistuminen lisäisi pohjoisen Pirkanmaan (erityisesti Mänttä-Vilppulan) kytkeytymistä vahvaan keskusseutuun työssäkäyntialueen laajentumisen myötä. Lähijunaliikenteen sujuvoituminen parantaisi yritysten toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä alueella. Eteläinen Pirkanmaa Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyvät pääradan merkityksen vahvistuminen sekä liikennehankkeet Läntinen ratayhteys, Tampereen 2-kehä sekä valtatien 3 oikaisu vahvistavat Etelä-Pirkanmaan keskusten asemaa erityisesti logistiikka-alueina. Erityisesti Planeetat vaihtoehdossa joukkoliikenteeseen tukeutuva pendelöinti radanvarren keskusten asuinalueilta Tampereelle sekä pääkaupunkiseudulle voi kasvaa edelleen. Aurinko 1 vaihtoehto painottaa eniten kasvun ja liikkumisen suuntautumista keskusseudulle, kun taas vaihtoehdossa Aurinko 2 korostuu kasvun suuntautuminen HHT -vyöhykkeelle laajemmin. Tähdet -vaihtoehdossa eteläisen Pirkanmaan keskukset ja yritysalueet kehittyisivät tasaisen sirpalemaisesti ilman painopisteen selvää kohdentumista alueella. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Kaikissa vaihtoehdoissa alueen työpaikkojen ja väestön kasvun mahdollisuus perustuu ennen kaikkea PK -yritysten menestykseen paikallisten vahvojen erikoistumisalojen varassa. Läntinen ratayhteys sekä muut länteen suuntautuvat liikennehankkeet vahvistavat Lounais-Pirkanmaan saavutettavuutta erityisesti Planeetat -mallin lähijunaliikenneyhteys kehittäisi Sastamalan Vammalan ja kaupunkiseudun välistä työmatkaliikennettä. Vaihtoehdossa työpaikka-alueiden keskittäminen lounaisen Pirkanmaan keskusten ja ratayhteyksien varteen olisi yritysten kilpailukyvyn kannalta suotuisaa. Myös Tähdet -vaihtoehto parantaisi lounaisen Pirkanmaan yritysten saavutettavuutta ja jakaisi kehittämisen painopistettä laajemmin Häijää- Mouhijärvi suuntaan. Valtatien 3 parantaminen vahvistaa Luoteis-Pirkanmaan saavutettavuutta ja mahdollistaa osaltaan lisääntyvän työssäkäynnin Tampereella ja kaupunkiseudun pohjoisosan työpaikka-alueilla. Luoteis-Pirkanmaan yritysten saavutettavuuden voidaan katsoa parhaiten mahdollistuvan Tähdet -vaihtoehdossa. Tässä vaihtoehdossa myös työpaikka-alueiden näkökulmasta syntyisi selvin luoteisten maakunnan keskusten ja kaupunkiseudun välinen liikennevyöhyke. Yhteenveto ja johtopäätelmät Uudet liikennehankkeet, kehittyvät työpaikka-alueet sekä palveluverkoston muutokset luovat edellytyksiä yritystoiminnalle, mutta eivät määrää yritysten ja työpaikkojen sijoittumista ja kasvua. Hyvä saavutettavuus on Pirkanmaan yritystoiminnan vahvuus. Vaihtoehtoihin sisältyvät liikennehankkeet parantavat saavutettavuutta lähinnä paikallisesti, vahvimmin Tampereen kaupunkiseudulla ja eteläisellä Pirkanmaalla. Ei ole kuitenkaan nähtävissä, että muilla alueilla kuin Tampereen kaupunkiseudulla kilpailukyky paranisi merkittävästi liikennehankkeiden vaikutuksesta suhteessa Suomen muihin alueisiin tai kansainvälisesti. Aurinko 2 vaihtoehdon voidaan olettaa vahvistavan Etelä-Pirkanmaan yritysten kilpailukykyä suhteessa Suomen muihin alueisiin. Kaikki vaihtoehdot tarjoavat kohtuullisen saavutettavuuden ja määrällisesti riittävästi työpaikka- ja asuntotuotantoalueita. Planeetat vaihtoehto edellyttää radanvarren keskusten toimistomuotoisen yritystoiminnan työpaikka-alueiden lisäämistä. Erikoistumisen syveneminen ja kilpailukyvyn vahvistuminen riippuvat ensi sijassa muista tekijöistä. Maankäyttövaihtoehdot eivät aseta estettä hyvälle kehitykselle, mutta eivät sisällä myöskään merkittäviä uusia avauksia yritystoiminnan kannalta. Maankäyttövaihtoehdot voivat kuitenkin edesauttaa laajempien logististen kokonaisuuksien ja yritysvyöhykkeiden syntymistä kasvun painopistesuuntiin sijaintitekijöitä optimoimalla. Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistamiselle on hyvät edellytykset Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa

130 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Elinkeinoelämän toimintaedellytykset Yksi olennainen näkökulma maankäytön ja elinkeinoelämän tarpeisiin on vallitseva arvontuotto- ja kulutuslogiikka, jotka ovat isossa muutoksessa. Maakuntakaavalla pitäisi kyetä varautumaan myös merkittäviin muutoksiin. Toistaiseksi suuri paino on ollut materiaalisessa tuotannossa ja sen vaatimissa tiloissa ja yhteyksissä, vaikka palveluiden osuus onkin kasvanut. Alueiden käytölle tuotannolla ja palveluilla on erilaiset vaatimukset; tuotannon kannalta tärkeintä on materiaalivirtojen ja työntekijöiden liikkumisen sujuvuus ja palveluissa asiakasvirrat ja sijainti niihin nähden. Tämä ei ole pelkästään toimialakysymys, koska materiaalisessakin tuotannossa digitaaliset prosessit ja jakelukanavat yleistyvät. Yritystoiminnan kannalta keskeiset toimintaedellytykset ovat osin valtakunnallisia ja osin alueellisia. Alueellisia edellytyksiä, joihin maankäytön suunnittelulla on merkittävä välitön vaikutus ovat saavutettavuus sekä toimitilojen ja tonttien saatavuus. Myös keskittyminen (agglomeraatio), työvoiman saatavuus ja osaaminen sekä innovaatiotoiminta ja koulutusmahdollisuudet, ovat tekijöitä, joihin liittyy valtakunnallisten tekijöiden ohella vahva alueellinen ulottuvuus, vaikka maankäytön suunnittelun rooli niiden suhteen on lähinnä välillinen. Alueen suuri koko ja keskittyminen tarjoavat hyvän paikallisen markkina-alueen sekä mahdollisuuden paikalliseen verkostoitumiseen ja alueen koosta riippuvien mittakaavaetujen hyödyntämiseen. Keskittymisen hyödyt vaihtelevat toimialoittain. Yritystoiminta valitsee toimintojensa sijoittumisen omien toiminnallisten tavoitteiden mukaisesti. Liikennejärjestelmään ja muuhun yhdyskuntarakenteeseen suunnattavat investoinnit vaikuttavat alueiden saavutettavuuteen ja voivat vahvistaa tai heikentää olemassa olevien yritystoiminta-alueiden vetovoimaa. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että nykyiset vahvat yrityskeskittymät säilyttävät asemansa ja keskeisimmät niistä vahvistavat osuuttaan. Samoin kaikkien kuntien yritystoiminnan perusedellytykset tulevat turvatuksi. Eroja syntyy kuitenkin ydinkaupunkiseudulla ja eteläisellä Pirkanmaalla ja Aurinko vaihtoehtojen voidaan nähdä parhaiten rakentavan Pirkanmaan kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Pirkanmaan isot liikenneratkaisut ja niiden toteutuminen ovat keskeisimpiä kehityksen ajureita maankäyttövaihtoehdoista riippumatta. Osa hankkeista (pääradan lisäraiteet, valtatieverkon parantamiseen tähtäävät hankkeet jne.) on merkittäviä myös kansallisesti, sillä Pirkanmaan on pääväylien kohtaamispaikka. Kaikki vaihtoehdot parantavat Pirkanmaan ulkoista saavutettavuutta. Sisäisessä saavutettavuudessa sen sijaan on eroja. Sisäisessä saavutettavuudessa keskeistä on yritysten välisten yhteyksien sujuvuus sekä työntekijöiden työmatkojen sujuvuus. Ydinkaupunkiseutu Elinkeinoelämän kilpailukyvyn näkökulmasta Aurinko-vaihtoehdot vahvistavat kaupunkiseudun asemaa kansallisessa kilpailussa. Keskusseudun työpaikka-alueet ovat pitkälti Tampereen keskusta-, etelä- ja länsipainotteisia. Aurinko 2-vaihtoehto on Pirkanmaan elinkeinoelämän toimijoiden näkökulmasta kuitenkin monipuolisin ja vahvin vaihtoehto. Aurinko 2 vaihtoehdossa on muita vaihtoehtoja vahvimmat mahdollisuudet luoda ydinkaupunkiseudulle ja maakuntaan erikoistuneita työpaikka-alueita. Vaihtoehdon mahdollisuudet heijastaa kasvua myös kaupunkiseudun ulkopuolelle ovat hyvät. Planeetat-vaihtoehto edellyttää asemanseuduille keskittyviä työpaikka-alueita. Planeetat-mallin mukainen kehitys voi olla elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta riski, kun otetaan huomioon kaupan ja logistiikkatoimintojen sekä asumisen ja teollisuuden sijoittumispyrkimykset myös muille alueille. Tähdet vaihtoehto heikentää seudun sisäistä saavutettavuutta, koska se hajauttavat seudun rakennetta. Vaihtoehto olettaa, että aluekeskusten kautta pitäisi pystyä tekemään merkittävä osa töistä, mikä osassa aluekeskuksista todennäköisesti toteutuu hyvin (esim. Hervanta, Nokian keskusta). Pohjoinen Pirkanmaa Kaikkien vaihtoehtojen lähtökohtana on,että pohjoinen Pirkanmaa hyötyy tulevaisuuden kasvusta. Tämä edellyttää elinkeinoelämän kehittymistä, mutta myös riittävää koulutustarjontaa. Paikallisen elinkeinoelämän ja etenkin luonto- ja kulttuurimatkailutoimintojen kilpailukyvyn kannalta oleellista on varmistaa toimivien liikenneyhteyksien järjestäminen, johon vaihtoehdot tarjoavat joukkoliikenteen osalta erilaisia ratkaisuja. Luonnonvaratalouden rooli alueella on jatkossakin vahva, eivätkä vaihtoehdot sen osalta eroa merkittävästi toisistaan. Matkailun kehittämiseksi ja luonnon- ja kulttuuriympäristön potentiaalin hyödyntämiseen kaikki vaihtoehdot antavat edellytyksiä. Aurinko 1 ja Planeetat-malleissa Mänttä-Vilppula nähdään pohjoisen Pirkanmaan pääkeskuksena aluekehityksellisessä painopistetarkastelussa. Liikennevirtoja Tampereen ydinkaupunkiseudulta Mänttä- Vilppulan suuntaan pystytään ohjaamaan tehokkaimmin Planeetat ja Aurinko 1-malleissa. Kuitenkin Planeetat-vaihtoehto, joka tukeutuu kokonaisuudessaan vahvasti raideliikenteeseen, antaa Aurinko 1-vaihtoehtoa hieman paremmat lähtökohdat tähän tarkoitukseen. Kaikissa vaihtoehdoissa korostuu Oriveden rooli liikenteen terminaalina, mikä antaa hyvä edellytykset myös yritystoiminnalle. Vahvimmillaan kehitys on Aurinko-vaihtoehdoissa. Tähdet -vaihtoehdossa Virrat ja Ruovesi kytkeytyvät joukkoliikenteellä vahvimmin ydinkaupunkiseutuun. Eteläinen Pirkanmaa Maankäyttövaihtoehdoissa kriittisintä on Pirkanmaan vetovoimaisuuden varmistaminen elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta. Kaikki vaihtoehdot tarjoavat mahdollisuuksia uusien työpaikkakeskittymien syntymiselle, mutta synnyttävät erilaisia edellytyksiä yritystoiminnan sijoittumiselle, muodolle ja volyymille. Aurinko 2-vaihtoehdossa HHT-vyöhyke korostuu vaikutuksiltaan varsin positiivisesti eteläisen Pirkanmaan ja ydinkaupunkiseudun elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta. Suurten kaupunkiseutujen (Tampere, Hämeenlinna, Helsinki) kasvuvaikutusten mahdollisuudet ja kilpailukykytekijöihin perustuvat edut voidaan parhaiten hyödyntää Aurinko2-vaihtoehdossa. Tehokkaiden liikennereittien ja joukkoliikenneyhteyksien vaikutuksesta alueet on yhä kiinteämmin liitettävissä kasvuvyöhykkeeseen ja sen imuun. Vaihtoehto ohjaa kasvua parhaiten kokonaisuutena kuntarajoista riippumatta. Vaihtoehdon toteuttamisella on mahdollisuudet vahvistaa maakunnan elinkeinoelämän elinvoimaisuutta ja maakunnan kilpailukykyä parhaiten, mutta vaihtoehdon kehittäminen on luultavimmin herkin kuntien väliselle kilpailulle yrityksistä ja asukkaista, saattaen johtaa jopa epäterveelliseen kilpailuasetelmaan, jos alueen kokonaisetua ei nähdä. Liikenteen solmukohtien kehittämisalueet mahdollistavat uusien merkittävien työpaikka-alueiden muodostumisen, ja valtateiden liittymät on hyödynnetty tehokkaasti. Aurinko 2-vaihtoehto tukee parhaiten saavutettavuutta alueen ulkopuolelta ja luo edellytyksiä yritystoiminnan keskittymille ja siitä saataville synergiaeduille. Aurinko 2-mallissa on mahdollisuus erityyppisten yritysalueiden profiloitumiseen koko vyöhykkeellä. Riskinä on vaihtoehdon vaatimat suuret infrainvestoinnit, jotka eivät toteudu ilman kuntien ja valtion laajaa sitoutumista tavoitetilaan. Jos kasvu eteläiselle Pirkanmaalle onkin odotettua huomattavasti pienempää, Aurinko 1 vastaa todennäköisesti paremmin yrityselämän tarpeisiin. Vaihtoehdossa osoitetut työpaikkavyöhykkeet ovat keskittyneimmät ja vaihtoehto tukeutuu vahvimmin jo olemassa oleviin työpaikka-alueisiin sekä alueella että Tampereella. Planeetat vaihtoehto kehittää asemanseutuja, mutta ei hyödynnä koko alueen infran tarjoamia mahdollisuuksia yrityselämän näkökulmasta. Tähdet-vaihtoehdossa alueen tuotantorakenteen kehittämisen mahdollisuudet ovat monipuoliset ja pienyritysvaltaisimpana vaihtoehtona on talouden suhdanteita tasoittavin. Toisaalta vaihtoehto saattaa jättää hyödyntämättä maakunnallista kilpailukykyä tukevia mahdollisuuksia, kuten HHT vyöhykkeen kasvukeskusten tukea ja imua sekä liikennekäytävien joukkoliikenteeseen liittyviä mahdollisuuksia. Tähdet- vaihtoehto vastaa parhaiten toteuttamisen joustavuuden ja vaiheistamisen haasteisiin, jos toteuttaminen lähtee kuntakeskusten tiivistämisestä ja yhdyskuntarakenteeseen nivoutuvien työpaikka-alueiden toteuttamisesta. Vaihtoehdon ongelmaksi saattaa muodostua elinkeinoelämän veturien puuttuminen ja kehityksen taantuminen paikoilleen. Vaihtoehdon voidaan olettaa tukevan eniten pienyrittäjyyden edellytyksiä ja elinkeinorakenteen monipuolisuutta. Eteläisen Pirkanmaan kaakkoisosassa sijaitsevan Pälkäneen nykykehitys on myönteistä, sillä kunta kasvaa työikäisten määrällä mitattuna. Pälkäneellä on mahdollisuus linkittyä sekä etelän kasvuvyöhykkeeseen että Kangasalan suuntaa valtatiehen 12 nojautuen. Parhaiten tämä toteutuu Tähdet vaihtoehdossa.

131 46 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Lounaista ja luoteista Pirkanmaata on tarkasteltava elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta maakuntarajat ylittävinä kokonaisuuksina. Etenkin Huittisten-Sastamalan suunnan talousaluekokonaisuuden kehitys tulevaisuudessa on ratkaisevaa Pirkanmaan lounaisten osien kannalta. Energia-, tuulivoima ja bioenergian keskittymien tukeminen alueella on aivan oleellista. Myös Parkanon liittyy laajempaan kokonaisuuteen elinkeinoelämän yhteyksien kautta. Parkanon elinvoiman kehittyminen on pitkälti riippuvainen avoimen sektorin kehityksestä. Planeetat-malli tukisi Parkanon elinkeinorakennetta tuoden alueelle uudenlaista logistiikka- ja jalostustoimintaa. Aurinko 2 -vaihtoehdossa taas Hämeenkyrö kytkeytyy vahvimmin Tampereen kaupunkiseudun 3-tien yritysalueiden kehittämisvyöhykkeeseen. Aurinko 1-malli vahvistaa puolestaan erityisesti Sastamalaa vahvana palvelukeskittymänä. Tähdet-malli säilyttää lounaisen ja luoteisen Pirkanmaan nykyisen alueellistuneen elinkeinorakenteen. Malli edellyttää lounaisten ja luoteisten osien uusiutumiskyvyn kasvattamista mm. tutkimus- ja kehitystyötä lisäämällä. Yhteenveto Tulevaisuuden muutoskehitys on yksi suurimmista epävarmuustekijöistä maankäyttövaihtoehtojen ja elinkeinoelämän osalta. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Pirkanmaa on yksi vahvimpia vientiteollisuusja logistiikkakeskittymiä Suomessa. Vientikysynnän muutokset tuntuvat keskimääräistä voimakkaammin maakunnassa ja heijastuvat eri voimakkuuksin elinkeinoelämän odotuksiin alueen sisällä. Tällä hetkellä talouden kehityksessä on useita riskitekijöitä. Yritystonttien osalta tärkeää on yhteinen vastuunkanto liittyen kysynnän aiheuttamiin paineisiin, seudullisen tarjonnan luontiin ja yritysalueiden vahvaan profilointiin. Aluerakenteellisesta näkökulmasta yksittäisen kunnan yritystonttien sijoittamisen olisi tärkeä vastata myös naapurikuntien maankäytöllisiin tavoitteisiin. Maankäyttövaihtoehdoilla ei ole merkittäviä eroja elinkeinojen yleisen kehittymisen kannalta. Tästä huolimatta elinkeinoelämän kilpailukyvyn kasvattamisen kannalta toimivimpana vaihtoehtona näyttäytyy kuitenkin Aurinko 2-malli, joka tarjoaa hyvät lähtökohdat yritysalueiden profiloitumiseen. Vaihtoehto on hyvä koko Pirkanmaan näkökulmasta, kun ydinkaupunkiseutu ja HHT-vyöhyke nähdään siinä maakunnan kehityksen moottorina, joka tarjoaa kasvun eväitä myös muille alueille. Ydinkaupunkiseudun ja HHT-vyöhykkeen ulkopuolisten elinkeinoelämän toimintojen näkökulmasta keskeistä on tehokkaiden raideliikenneja päätieyhteyksien varmistaminen maakuntakeskukseen ja kansallisesti. Toimivat yhteydet laajentavat kasvun kehää tehokkaimmin. Oleellista on myös seutukeskusten roolin vahvistaminen. Julkisten investointikustannusten näkökulmasta Aurinko 2-vaihtoehto hyvä, sillä infrastruktuuri-investointipanostukset tukevat toisiaan hyvin tässä vaihtoehdossa. Myös Aurinko 1-mallissa edellä mainitut asiat näyttäytyvät positiivisesti. Planeetat-mallissa alun infrastruktuuri-investoinnit ovat erittäin korkeat ja työpaikkojen keskittäminen asemanseuduille on paikoin ongelmallista. Tähdet vaihtoehdossa elinkeinoelämän kehitysnäkymät pohjautuvat eniten nykyisten kehitystrendien jatkumolle. Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa

132 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Seutujen keskeiset ominaispiirteet ja niiden tukeminen Ydinkaupunkiseutu Ydinkaupunkiseudulla painottuvat korkeaan osaamiseen perustuvat teollisuusalat sekä niihin kytkeytyvät palvelualat. Ydinkaupunkiseudusta muodostuu Suomen toiseksi suurin yritystoiminnan keskittymä. Alueen kasvu ja erikoistuminen perustuvat keskittymän tuottamaan ns. agglomeraatio- eli kasautumaetuun, joka vahvistaa yritystoiminnan kannattavuutta, lisää työpaikkoja, nostaa palkkoja sekä verotuloja, lisää koulutusmahdollisuuksia ja parantaa elintasoa. Parhaiten näitä kaupunkiseudun vahvuuksia ja ominaispiirteitä tukevat kaupunkiseudun vahvaan väestökasvuun ja liikenteellisen saavutettavuuden parantamiseen pohjautuvat Aurinko 1 ja Aurinko 2 -vaihtoehdot. Nämä vaihtoehdot parantavat myös joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä kaupunkiseudun yhtenevällä työmarkkina-alueella pääratojen lähijunaliikenteen ja kaupunkiraitiotieratkaisujen myötä. Erityisesti Aurinko 2 vaihtoehdossa on 2-kehän vaikutusalueelle mahdollista kehittää Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen vetovoimainen ja kilpailukykyinen tutkimuksen ja korkean teknologin työpaikkavyöhyke Teknisen yliopiston ja Hermian teknologiakeskuksen, Lahdesjärven-Sääksjärven liikekeskittymän sekä Tampere-Pirkkalan lentoaseman yritysalueiden toiminnalliset vahvuudet yhdistäen. Planeetat -vaihtoehdossa kaupunkiseudun toimiva lähijunaliikenne uusine pysäkkialueineen nopeuttaa ja parantaa kaupunkiseudun sisäistä työmatkaliikennettä ja vahvistaa osaltaan ydinkaupunkiseudun asemaa maakunnan työpaikka- ja asiointikeskittymänä. Tähdet -vaihtoehdossa työpaikka-alueiden profiloituminen on vaikeampaa. On myös olettavissa, että ydinkaupunkiseudulla tapahtuvan toimintojen keskittämisen valtakunnalliset/maakunnalliset hyödyt jäävät muita vaihtoehtoja pienemmiksi. Pohjoinen Pirkanmaa Pohjoisen Pirkanmaan keskuksista Mänttä-Vilppula on perinteisen paperiteollisuuden pohjalta kasvanut keskus, jossa teollisuustyöpaikkojen osuus edelleenkin on Pirkanmaan keskiarvoa suurempi. Teollisuuden osuuden vähentyessä on alueella vahvasti panostettu kulttuuri- ja palvelutyöpaikkojen kehittämiseen. Virtain ja Ruoveden teollisuuden työpaikat ovat pienteollisuusvaltaisia ja täällä myös alkutuotannon työpaikkojen osuus maakunnan keskiarvon yläpuolella. Tulevaisuudessa matkailun ja loma-asumisen merkitys pohjoisella Pirkanmaalla tulee kasvamaan. Parhaiten pohjoisen Pirkanmaan vahvuuksia ja ominaispiirteitä tukee Tähdet -vaihtoehto, jossa alueella on pientä väestökasvua, ja sen myötä seutukeskusten palvelut voidaan turvata. Muutoinkin Tähdet vaihtoehdon paikalliskeskusten verkostoyhteistyöhön tukeutuva malli soveltuu hyvin Pohjoisen Pirkanmaan luonnonläheiseen matkailuun ja kulttuuritarjontaan sekä lähi- ja pientuotantoon nojaavaan palvelu- ja elinkeinorakenteeseen. Alueen suurteollisuuden toimintaedellytykset säilyvät kohtuullisina, vaikka missään vaihtoehdoissa ei ole osoitettu pohjoiselle Pirkanmaalle mitään merkittäviä uusia raaka-aine- tai tuotekuljetuksia parantavia väyläinvestointeja. Planeetat -vaihtoehdossa on Mänttä-Vilppulan kannalta positiivista vahva panostus lähijunaliikenteen kehittämiseen. Aurinko vaihtoehdot tukevat palvelutyöpaikkoja erityisesti Mänttä-Vilppulassa. Eteläinen Pirkanmaa Alueen selkeänä vahvuutena on sen erinomainen sijainti HHT -vyöhykkeellä vahvasti kasvavan Tampereen kaupunkiseudun tuntumassa. Etelä-Pirkanmaa onkin vahvasti riippuvainen valtakunnallisen HHTkehityskäytävän tulevaisuudesta sekä Tampereen kaupunkiseudun kasvun heijastusvaikutuksista alueen väestö- ja elinkeino- ja palvelurakenteeseen. Parhaiten Etelä-Pirkanmaan vahvuuksia ja ominaispiirteitä edistävät eteläistä kasvusuuntaa ja HHT -vyöhykkeen kehittymistä tukevat Aurinko 2 ja Planeetat -vaihtoehdot. Eteläisen Pirkanmaan liikenteellisesti hyvästä sijainnista johtuen myös vahvaan työmatkapendelöintiin perustuva Aurinko 1 tukee hyvin eteläiselle Pirkanmaalle ominaisia vahvuuksia, vaikkakin voi johtaa vaihtoehdoista vähiten kattavan palveluverkon muodostumiseen. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Kokemäenjoki-vyöhykkeen vaikutuspiiriin sijoittuva lounainen seutukunta on ominaisuuksiltaan vahvan alkutuotannon ja teollisuuden seutukunta, jossa myös matkailulla ja palveluilla on kasvava merkitys tulevaisuuden työllistäjänä. Kaikissa vaihtoehdoissa on esim. joukkoliikenteessä hyvin huomioitu Vammalan keskeinen asema seudun julkisten ja yksityisten palvelujen keskuksena. Luoteiselle seutukunnalle on tunnusomaista vahva yhteistoiminta 3-tien kuntien kesken. Alkutuotannon osuus on keskimääräistä suurempi, mutta alueella on myös vahvoja teollisia yrityksiä. Kaupunkiseutuun keskittävissä Aurinko -vaihtoehdoissa kaupunkiseudun vetovoima laajenee voimakkaasti 3-tien suunnassa, mikä voi osaltaan heikentää kuntien perinteistä yhteistoimintaa Hämeenkyrön suuntautuessa toiminnoissaan nykyistä voimakkaammin kaupunkiseudulle. Luoteisen Pirkanmaan alue- ja yhdyskuntarakenne samoin kuin tuotantovaltainen elinkeinorakenne huomioiden Tähdet -vaihtoehto tukee koko seudun perinteisiä vahvuuksia, mutta Planeetat vaihtoehdon raideliikenteen kehittäminen vahvistaa ja luo uusia mahdollisuuksia elinkeinoelämälle erityisesti Parkanon alueella. Yhteenveto ja johtopäätelmät Vaikka Pirkanmaa maakuntana on monella tekijällä mitattuna Suomen vetovoimaisin ja väestökasvultaan Uudenmaan jälkeen nopeimmin kasvava maakunta, vaihtelevat alueiden väestö- ja elinkeinorakenne, seudulliset kehitysnäköalat ja alueelliset ominaispiirteet merkittävästi maakunnan sisällä. Tampereen kaupunkiseudun voimakkaan kasvun myötä siitä on kehittynyt yhä vahvempi väestön, työpaikkojen ja palvelujen keskittymä. Erityisesti monipuoliset palvelut, korkeatasoinen opetustoiminta ja vahva yritysten ja korkeakoulujen tutkimus ja kehitysyhteistyö tulevat jatkossakin vahvistamaan Tampereen kaupunkiseudun asemaa yhtenä valtakunnan tärkeimmistä kasvukeskuksista. Muu Pirkanmaa muodostuu erilaisten kaupunki- ja kuntakeskusten sekä pienempien taajamien alueellisista verkostoista, joissa erityisesti Aurinko-vaihtoehdoissa seutukuntakeskuksilla on vahvistuva rooli ympäröivän maaseutualueen asiointi- ja palvelukeskuksina. Planeetat -vaihtoehto tukee hyvin aluerakenteen tasapainoista kehittämistä kaikilla Pirkanmaan seuduilla. Siinä myös koko maakunnan aluerakenteen kehittäminen perustuu parhaiten alueiden sijaintitekijöihin. Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/

133 48 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Rakentamisen tiiveys ja laajuus Kaikissa vaihtoehdoissa merkittävä osa uudesta asutuksesta sijoittuu nykyisen yhdyskuntarakenteen sisään tai sen lähelle eritasoisiin keskuksiin. Vaihtoehtojen välillä on kuitenkin myös eroja. Uudet asukkaat sijoittuvat eniten nykyiseen rakenteeseen tai sen lähiympäristöön Aurinko-vaihtoehdoissa. Planeetat -vaihtoehto tiivistää rakennetta asemanseuduille. Tähdet-vaihtoehdossa muodostuu uutta taajamarakennetta eniten ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen riski on suurin erityisesti ydinkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä sijaitsevilla alueilla. Hajautumisen riskejä sisältyy myös Planeetat-vaihtoehtoon, jossa liian tiivis toteutus ydinkaupunkiseudulla voi johtaa hajarakentamisen paineeseen. Toisaalta hyvin toteutettuna Planeetat-vaihtoehdon tehokkaat asemanseudut tarjoavat pikkukaupunkimaista asumista hyvään joukkoliikenteeseen tukeutuen. Yhdyskuntarakenteen tiiviyttä voidaan arvioida mitoituksen sekä kehityksen painopisteiden sijoittumisen avulla suhteessa nykyisiin taajamiin sekä nykyisiin ja tuleviin kävely/pyöräily/joukkoliikennevyöhykkeisiin. Ydinkaupunkiseudulla tarkastelu on mahdollista tehdä laskennallisesti. Yhdyskuntarakenteen tiiviyteen liittyy sekä olevan rakenteen tiivistyminen että uusien alueiden sijoittuminen ja tiiviys. Kehitettävien raideliikenteen asemanseutujen väestöpotentiaalia on arvioitu 1,5 kilometrin säteellä asemasta tai seisakkeesta. Ydinkaupunkiseutu Vaihtoehdoista Aurinko 2 tiivistää nykyistä rakennetta eniten. Uudesta asutuksesta 56 % sijoittuu nykyiseen taajamaan. Lisäksi vaihtoehdossa Tampereen keskusta kasvaa etelän suuntaan ja järjestelyratapihan siirtyessä pois uuden henkilöliikenteen aseman yhteyteen muodostuu urbaani korkeaan rakentamiseen perustuva työpaikka- ja asuinalue. Alueen hyödyntäminen on mukana myös Aurinko 1 -vaihtoehdossa, mutta volyymiltaan Aurinko 2 on suurempi. Aurinko 2 -vaihtoehdossa 2-kehän varrelle Kangasalta Sääksjärvelle muodostuu tiivis yhtenäinen taajamaketju, jossa jo nykytilanteessa hyvän joukkoliikenteen edellytykset paranevat. Etelän tehokas kehittäminen (Lempäälän keskusta, Sääksjärvi, Hatanpää as/ha) luo hyvät edellytykset lähijunaliikenteelle. Kuljussa tiheys jää alhaisemmaksi, mutta laaja työpaikka-alue uuden järjestelyratapihan ja valtatien oikaisun yhteydessä nostaa Kuljun joukkoliikennepotentiaalia. Hakkarin matalan tiheyden (15 as/ha) riskinä on alueen jääminen asemattomaksi Lempäälän keskustan jatkeeksi, mikä koskee myös Ylöjärven Mäkkylä Teivaalaa (7 as/ha). Hyvän joukkoliikenteen vyöhykkeellä Ylöjärven keskustassa ja uudella Siltatien alueella kevyt kehittäminen (n. 21 as/ha) luo keskinkertaisen perustan lähijunaliikenteelle ja riskinä onkin yhteyden toteutumattomuus ja autoistumisen jatkumo. Nokian läntiset kehittämisalueet kytkeytyvät välttävästi nykyisiin ja kehitettäviin joukkoliikenteen vyöhykkeisiin rakennetta hajauttaen. Myös Planeetat-vaihtoehto tiivistää yhdyskuntarakennetta vahvasti, mutta vaatii uusia tiiviin rakentamisen alueita asemanseuduille, joihin myös työpaikka-alueet sijoittuvat. Vaihtoehto tiivistää rakennetta asemaseuduille erityisesti kehyskunnissa, mikä tarkoittaa väestönkasvun suuntautumista vaihtoehdoista eniten kehyskuntiin. Planeetoissa kaupunkiseudulle sekä sen ulkopuolelle muodostuu tiiviiden / keskitehokkaiden asemayhdyskuntien helminauha. Vaihtoehdossa Nurmi-Sorilan kytkeminen Ruutanan ja Hankkion asemanseutujen kehittämiseen on kriittistä. Planeetat-vaihtoehdossa myös työpaikka-alueet sijoittuvat tiiviisiin asemayhdyskuntiin, mikä mahdollistaa lähijunaliikenteen etenkin pääradalla. Nokiaa, Tesomaa ja Lielahtea lukuun ottamatta Porin-radan lähiliikenteen toteutuminen jää asukastiheyden valossa epävarmaksi. Vaihtoehdossa Nurmi-Sorilan kytkeminen Ruutanan ja Hankkion asemanseutujen kehittämiseen on kriittistä, mikä vaatii investointeja liityntäliikenteeseen. Ruutanan asukastiheys jäänee vajaaseen 17 as/ha ellei nykyistä rakennetta tiivistetä huomattavasti, joten lähijunaliikenne edellyttäisi raideliikenteen yleistä kehittämistä Oriveden radalla, jota Hankkio tukee joskin heikommin kuin Aurinko 1:ssä. Aurinko 1:ssä nauhataajama Tampereelta Kangasalle tiivistyy voimakkaasti Kauppi-Niihaman ja Hankkion kohdalla. Vaihtoehto sisältää kuitenkin kokonaan uusia alueita Siivikkalassa ja Nurmi-Sorilassa. Näistä erityisesti Nurmi-Sorilan kytkeminen nykyiseen rakenteeseen on haastavaa. Aurinko-vaihtoehdoissa on osoitettu laajempia työpaikkapainotteisia alueita valtatien 3 ympäristöön Ylöjärveltä Lempäälään. Erityisesti Lempäälän ja Pirkkalan väliselle alueelle muodostuu uutta yhdyskuntarakennetta. Alueiden ei odoteta toteutuvan työpaikkaintensiivisinä, kuten Tampereen ja Hervannan keskuksissa ja Kaupin kampuksella, vaan logistiikkaan painottuvina matalan työpaikkatiheyden yritysalueina. Aurinko 2 -vaihtoehdon eteläisimmät alueet kytkeytyvät hyvin Lempäälän nauhataajamaan. Hankkion voimakas kehittäminen mahdollistaisi lähijunaliikenteen (n. 37 as/ha), jonka toteutumista voi kuitenkin hidastaa muun kehittämisen vähäisyys Oriveden-radalla. Hankkio sijoittuu osin hyvän tai intensiivisen joukkoliikenteen vyöhykkeille. Alueen rakentuminen edistää kehän suuntaista joukkoliikennettä. Riskiksi muodostuu Hankkion sijainti Kaukajärven ja Koilliskeskuksen välissä, mikä voi johtaa kolmen heikon ala/paikalliskeskuksen asetelmaan, jossa ei synny vetovoimaista keskustamaista kaupunkiympäristöä. Nurmi-Sorilaan joukkoliikenne on kohtalaista, mutta alueen rakentuminen edellyttää joukkoliikenteen merkittävää kehittämistä, sillä riskinä on koillisen tieverkon ruuhkautuminen entisestään. Samoin Siivikkalan voimakas kasvu muuttaisi pientalovaltaisen miljöön radikaalisti ja edellyttäisi todennäköisesti huomattavia investointeja nykyisen joukkoliikennekytkennän parantamiseksi. Vanattaran ja Sankilan kaltaiset, joukkoliikenteeseen heikosti kytkeytyvät alueet hajauttavat rakennetta. Sääksjärven kevyt kehittäminen (17 as/ ha) ei edistä eteläisen lähijunaliikenteen toteutumista. Tähdet-vaihtoehdossa on osoitettu enemmän uusia asuinalueita, mm. Hirviniemeen ja Nurmi-Sorilaan. Nykyisiä alueita on osoitettu täydennettäväksi vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehto voi vähentää haja-rakentamista vastaamalla muita vaihtoehtoja paremmin omakotitonttitarjontaan. Kehittämisen painopistealueet, pois lukien suurimmat keskukset, sijaitsevat paljolti yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla heikosti suhteessa nykyisiin joukkoliikennekäytäviin. Järjestelyratapihan säilyminen Hatanpäällä työntää Tampereen rakentamispainetta etenkin Nurmi-Sorilaan ja Hirviniemeen, joiden kehittäminen kasvattaa yhdyskuntarakennetta voimakkaasti ja vaatii vähintään uuden paikallisliikenteen runkolinjan, todennäköisesti Kiikkistensalmen sillan kautta, jonka rakentaminen vaikuttaisi selkeästi Kaupin virkistysalueeseen. Pohjoinen Pirkanmaa Planeetat-vaihtoehto tiivistää yhdyskuntarakennetta kehitettävien lähi- ja kaukoliikenteen asemanseutujen yhteyteen, erityisesti Mänttä-Vilppulassa ja Orivedellä. Sekä Aurinko 1 että Tähdet-vaihtoehto korostaa Oriveden asemaa liikenteen terminaalina ja antaa edellytykset tiivistää Oriveden taajamarakennetta. Tähdet -vaihtoehdossa yhdyskuntarakenteen odotetaan kehittyvän erityisestä Mäntän keskustassa kun taas muissa vaihtoehdoissa kehittäminen painottuu Vilppulan ja Mäntän keskustoihin ja niiden väliseen nauhataajamaan. Aurinko 2 -vaihtoehdossa Orivesi todennäköisesti tiivistyy eniten. Sen läheinen sijainti suhteessa ydinkaupunkiseutuun voi johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen kaupunkiseudun lievealueille, mikäli keskus ei ole riittävän omavarainen tai joukkoliikenne ei toteudu riittävän tehokkaana. Lähijunaliikenteen toteutumisen riskinä on muiden asemanseutujen puuttuminen Tampere Orivesi-välillä.

134 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l 49 Eteläinen Pirkanmaa Planeetat-vaihtoehto tiivistää yhdyskuntarakennetta kehitettävien lähi- ja kaukoliikenteen asemanseutujen yhteyteen erityisesti Toijalassa ja Viialassa. Valkeakosken keskustaajama tiivistyy ja tukeutuu 130 tien joukkoliikenteeseen. Aurinko 1 -vaihtoehdossa taajamarakenne kehittyy asemanseuduilla sekä erityisesti Valkeakosken taajamassa, leviten myös maantien 130 varrelle. Aurinko 2 -vaihtoehdossa yhdyskuntarakenne tiivistyy laajasti koko HHT-vyöhykkeelle. Tämä lisää alueen omavaraisuutta ja vähentää asiointiliikenteen tarvetta. Vaihtoehto tukee pendelöintiä, mutta mahdollistaa sen kestävällä tavalla. Riskinä on kuitenkin paine sijoittaa esimerkiksi kaupallisia palveluita nykyisten keskusten ulkopuoliselle vyöhykkeelle. Tähdet-vaihtoehto hajauttaa yhdyskuntarakennetta eniten, koska taajamien kehittymisen painopistealueet ovat laajimmat. Uusi maankäyttö laajentaa nykyisiä seutu- ja aluekeskuksia taajamarakenteineen. Keskuksiin ja niiden välille kehitettävä uusi infrastruktuuri lisää potentiaalisesti henkilöautoliikenteen kasvua. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Vaihtoehdoista Planeetat tiivistää yhdyskuntarakennetta eniten. Yhdyskuntarakenne täydentyy erityisesti kehitettävien lähi- ja kaukoliikenteen asemanseuduilla. Vaihtoehdossa Parkano kehittyy raideliikenteeseen tukeutuen, mikä edellyttää rakenteen täydentämistä aseman suuntaan. Porin radan varteen muodostuu suhteellisen tiivis asemanseutujen ketju, jossa Sastamalan alueella maankäyttö tiivistyy Karkussa, Vammalan asemanseudulla ja Äetsässä. Aurinko 1 ja 2 -vaihtoehdoissa kuntakeskusten yhdyskuntarakenne täydentyy, erityisesti Vammalassa sekä Ikaalisissa / Hämeenkyrössä. Aurinko 2 -vaihtoehdossa Hämeenkyrö todennäköisesti tiivistyy eniten. Sen läheinen sijainti suhteessa ydinkaupunkiseutuun voi johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ydinkaupunkiseudun lievealueille, mikäli keskus ei ole riittävän omavarainen tai joukkoliikenteen käyttöä ei pystytä kehittämään. Tähdet-vaihtoehdossa valtatien 3 varteen muodostuu pieniltä osin täydentyvien kuntakeskusten ketju Parkanosta Hämeenkyröön. Sastamalassa uutta rakennetta syntyy Mouhijärven ja Häijään väliin. Yhteenveto ja johtopäätelmät Maankäyttövaihtoehdoista tiiveyden suhteen eniten urbaanein on Aurinko 2 -vaihtoehto, joka tiivistää erityisesti ydinkaupunkiseudun eteläpuolisten alueiden nykyistä rakennetta. Myös Planeetta-vaihtoehto, joka perustuu ratayhteyksien vahvistamiseen, muokkaa ja tiivistää asemakeskuksien ympäristöä ja luo mahdollisuuksia uusien ja tiiviiden keskuksien syntymiselle. Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Asuin- ja työpaikka-alueiden tasapainoinen sijoittuminen Asuin- ja työpaikka-alueiden tasapainoinen sijoittuminen eli yhdyskuntarakenteen sekoittuneisuus vähentää liikkumistarvetta ja lisää siten alueen vetovoimaisuutta asumis- ja työympäristönä. Tämä tukee alueen taloudellista kilpailukykyä sekä seudullista työvoiman saatavuutta. Vetovoimaisuuden tukemiseksi on oleellista tunnistaa, profiloida ja sijoittaa uudet työpaikkakeskittymät oikein. Tilaa vievät, ei-työvoimavaltaiset teollisuusalueet voivat sijoittua myös etäämmälle yhdyskuntarakenteesta, kun taas työvoimavaltaisten työpaikka-alueiden sijainti tulee optimoida suhteessa asumiseen, liikkumiseen ja toimivaan joukkoliikenteeseen. Eri vaihtoehdot antavat edellytyksiä erityyppiselle yritystoiminnalle. Maakuntakaavaa laadittaessa on huomioitava, että elinkeinoelämä valitsee toimintojensa sijoittumisen omien toiminnallisten tavoitteiden ja rajoitusten mukaisesti. Yhteiskunta voi asettaa sijoittumiselle reunaehdot määrittelemällä kaavoissa sijainnin ja pääkäyttötarkoitukset. Liikennejärjestelmään (tiet, radat jne.) ja muuhun infrastruktuuriin suunnattavat investoinnit vaikuttavat saavutettavuuteen ja voivat vahvistaa tai heikentää olemassa olevien yritystoiminta-alueiden vetovoimaa sekä luoda edellytyksiä uusille vetovoimaisille alueille. Myös asutuksella ja työvoiman saatavuudella on merkitystä. Kaavoitus on väline estämään toimintojen sijoittumista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta huonoihin sijainteihin. Sen sijaan maankäytön suunnittelulla ei voida ohjata yrityksiä sijoittumaan paikkoihin, jotka eivät ole niiden toiminnallisten tavoitteiden ja rajoitusten mukaan niille parhaita. Ydinkaupunkiseutu Kaikki vaihtoehdot mahdollistavat keskustahakuisen yritystoiminnan sijoittumisen kunta- ja aluekeskuksiin ja Tampereen keskusta kehittyy suurimpana työpaikka-alueena. Aurinko 1, 2 ja Planeetat -vaihtoehdoissa avautuu mahdollisuus uudelle asuin- ja työpaikkapainotteiselle alueelle Tampereen keskustan eteläpuolelle, ns. Tampereen Pasilalle. Alueelle voi sijoittua noin asukasta ja runsaasti toimistopainotteisia työpaikkoja. Vaihtoehdossa Aurinko 2 alueen uuden rakentamisen määrä on vaihtoehdoista suurin. Uudet alakeskukset Lakalaivassa ja Sääksjärvellä yhdistävät palveluita ja asumista, mutta myös yritystoimintaa hyvän liikenteellisen sijaintinsa seurauksena. Aurinko 2 -vaihtoehto mahdollistaa yhdyskuntarakenteen sekoittumisen nykyistä ja Aurinko 1 -vaihtoehtoa enemmän. Työpaikat ja asuminen kohtaavat Tampereelta Lempäälään ulottuvalla keskusakselilla. Ylöjärveltä Nokian ja Pirkkalan kautta Lempäälään muodostuu vahva logistisiin yhteyksiin perustuva työpaikkavyöhyke. 2-kehän varteen muodostuu vahva asumisen ja työpakkojen ketju, joka kytkeytyy lentokenttään. Henkilöliikenteen ratayhteys vahvistaa kansainvälisiä yhteyksiä. Planeetat-vaihtoehto edellyttää työpaikka-alueiden sijoittumista asemanseuduille yhdessä asumistoimintojen kanssa, mikä tarkoittaa profiililtaan erityyppisen yritystoiminnan kehittymistä kuin muissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa rakenne on hyvin sekoittunut. Tähdet-vaihtoehdossa koillisella alueella Nurmi-Sorilassa on huomattavasti asuntoaluevarauksia, mutta yritysalueet jäävät Tarastenjärven varaan, mikä voi aiheuttaa kuormitusta väylille. Vaihtoehto perustuu eri kuntiin jakautuviin, keskenään samantyyppisiin työpaikka-alueisiin. Tämä tukee yhdyskuntarakenteen sekoittumista, mutta ei kehitä alueiden vahvaa profiloitumista. Vaihtoehdoista Aurinko 1 on yhdyskuntarakenteeltaan vähiten sekoittunein. Asuminen painottuu koilliseen ja itään, työpaikkojen sijaitessa nykyisissä keskittymissä (Tampereen keskusta, TAYS, Hervanta jne.) ja valtatien 3 varrella lännessä. Ainoa yhdyskuntarakennetta tasapainottava alue on Tarastenjärven alue, jonka toteutuminen on vaihtoehdossa erittäin tärkeää. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa

135 50 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Pohjoinen Pirkanmaa Aurinko 1 -vaihtoehdossa ydinkaupunkiseudun kehittyville työpaikka-alueille suuntautuu pendelöintiliikennettä, ja tämä muodostaa Mänttä-Vilppulasta Pohjois-Pirkanmaan tärkeän lähijunaliikenteen terminaalin. Mäntän rooli Pirkanmaan yhtenä seutukeskuksena vahvistaisi Mäntän ja Vilppulan taajamarakenteiden yhdistymistä, asuin- ja työpaikka-alueiden kehittämismahdollisuuksien myötä. Aurinko 2 -vaihtoehto korostaa vastaavasti Oriveden asemaa liikenteen terminaalina ja antaa edellytyksiä tiivistää Oriveden taajamarakennetta. Aurinko 2 -vaihtoehdossa Oriveden läheinen sijainti suhteessa ydinkaupunkiseutuun voi johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ydinkaupunkiseudun lievealueille, mikäli keskus ei ole riittävän omavarainen tai joukkoliikenne ei toteudu riittävän tehokkaana. Tähdet-vaihtoehdossa yhdyskuntarakenteen odotetaan kehittyvän monikeskuksisena. Nykyisen pikkukaupunkirakenteen täydentämiseen perustuva monikeskusmalli voi hyödyntää ja vahvistaa nykyisten asuinympäristöjen hyviä puolia, mutta epäonnistuneella täydennysrakentamisella voidaan synnyttää muutoksia, jotka heikentävät ympäristön laatua. Planeetat-vaihtoehto edistää sekoittuneen yhdyskuntarakenteen toteutumista kehitettävien lähi- ja kaukoliikenteen asemanseutujen yhteyteen, erityisesti Mänttä-Vilppulassa ja Orivedellä. Eteläinen Pirkanmaa Planeetat-vaihtoehdossa Etelä-Pirkanmaalle syntyy uutta asuin- ja työpaikka-aluerakennetta lähi- ja kaukoliikenteen asemanseutujen yhteyteen erityisesti Toijalassa ja Viialassa. Aurinko1 -vaihtoehdossa Tampereelle pendelöidään lähijunaliikenteen asemanseuduilta. Erityisesti seutukeskuksena kehitettävän Valkeakosken keskustaajamassa ja maantien 130 varrella syntyy uutta asuin- ja työpaikkarakentamista. Aurinko 2 -vaihtoehdossa yhdyskuntarakenne kehittyy laajasti koko HHT vyöhykkeelle, sekä asumisen että työpaikka-alueiden osalta. Tämä lisää alueen työpaikkaomavaraisuutta ja vähentää myös palveluiden noudon tarvetta. Vaihtoehto tukee pendelöintiä, mutta mahdollistaa sen kestävällä tavalla. Vaihtoehto hyödyntää parhaiten suurten kaupunkiseutujen (Tampere, Hämeenlinna, Helsinki) kasvuvaikutusten mahdollisuudet. Liikenteen solmukohdat mahdollistavat uusien merkittävien työpaikka-alueiden muodostumisen, mutta riskinä on paine sijoittaa esim. kaupallisia palveluita nykyisten keskuksien ulkopuolelle. Tähdetvaihtoehdon voidaan olettaa tukevan eniten paikallisen pienyrittäjyyden edellytyksiä ja elinkeinorakenteen monipuolisuutta, mutta se saattaa jättää hyödyntämättä suurten kasvukeskusten imua ja tukea. Yhteenveto ja johtopäätelmät Planeetat-maankäyttövaihtoehto, joka perustuu asemakeskusten ympäristöjen kehittymiseen, luo suurimmat mahdollisuudet sekoittuneen ja tasapuolisen taajamarakenteen muodostumiselle. Ydinkaupunkiseudun merkitystä korostavissa Aurinko-vaihtoehdossa syntyy eriytyneitä työn ja asumisen alueita, joskin keskeisimmällä keskusta-alueella toiminnot myös sekoittuvat. Aurinko 2 -vaihtoehdossa HHT -vyöhyke kehittyy myös toiminnallisesti sekoittuneena alueena. Tähdet-mallissa eri kuntiin syntyy keskenään samantyyppisiä työpaikka-alueita, joka kuitenkin mahdollistaa yhdyskuntarakenteen sekoittumisen. Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa + +/ Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa + +/ Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Aurinko 1 -vaihtoehdossa Vammalan sekä Ikaalisten rooli Pirkanmaan seutukeskuksina vahvistaa näiden merkitystä myös asuin- ja työpaikka-alueina. Aurinko 1 -vaihtoehdossa Sastamalan kehittyminen tukeutuu valtatiehen 12, jolloin myös Roismalan alue kehittyy vahvasti. Vaihtoehdossa Aurinko 2 -vaihtoehto korostaa vastaavasti Hämeenkyrön asemaa liikenteen terminaalina ja antaa edellytyksiä taajamarakenteen monipuoliselle kehittämiselle. Aurinko 2 -vaihtoehdossa Hämeenkyrön läheinen sijainti suhteessa ydinkaupunkiseutuun voi johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen ydinkaupunkiseudun lievealueille, mikäli keskus ei ole riittävän omavarainen tai joukkoliikenne ei toteudu riittävän tehokkaana. Tähdetvaihtoehdossa yhdyskuntarakenteen odotetaan kehittyvän monikeskuksisena, joka mahdollistaa nykyisen pikkukaupunkirakenteen hyödyntämisen. Tähdet-vaihtoehdossa muodostuu täydentyvien kuntakeskusten ketju valtatien 3 varteen Parkanosta Hämeenkyröön, joissa asuin- ja työpaikka-alueiden kasvu ja kehitys voidaan ohjata taajamarakenteen sisälle. Samoin kehittyy valtatien 12 varsialue Kangasalta Pälkäneelle. Sastamalan Häijääseen syntyy pienimuotoista työpaikkatoimintaa, mutta asutus todennäköisesti tukeutuu mm. Linnavuoren työpaikka-alueisiin. Planeetat-vaihtoehto edistää sekoittuneen yhdyskuntarakenteen toteutumista kehitettävien lähi- ja kaukoliikenteen asemanseutujen yhteyteen. Tässä vaihtoehdossa Parkano kehittyy raideliikenteeseen tukeutuen, mikä edellyttää rakenteen täydentämistä aseman suuntaan. Porin radan varteen muodostuu suhteellisen tiivis asemanseutujen ketju, jossa Sastamalan alueella maankäyttö tiivistyy Karkussa, Vammalan asemanseudulla ja Äetsässä.

136 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vastuullinen yhdyskuntarakenne Palveluiden saavutettavuus Uuden asutuksen sijoittuessa kaikissa vaihtoehdoissa pääsääntöisesti nykyiseen yhdyskuntarakenteeseen ja eritasoisiin keskuksiin myös palveluverkko keskittyy näiden yhteyteen. Vaihtoehtojen välillä on kuitenkin eroja palveluiden saavutettavuudessa alueellisesti, väestöryhmittäin ja kulkumuodoittain. Aurinko-vaihtoehdoissa tiivis rakentaminen ydinkaupunkiseudulla, suuremmissa keskuksissa ja kasvukäytävillä keskittää palveluverkkoa maakunnallisesti, mutta etenkin Aurinko 1:ssä palveluverkko hajautuu ydinkaupunkiseudun sisällä. Planeetat-vaihtoehto mahdollistaa lähipalveluiden palveluverkon parantumisen asemanseutukeskuksissa, mitä tuetaan nopeilla yhteyksillä Tampereelle. Vaihtoehdoista Tähdet pyrkii ylläpitämään palveluverkon alueellista tasapainoa kattavimmin, tukeutuen saavutettavuudessa ensisijaisesti tieliikenteeseen. Palveluiden saavutettavuutta voidaan arvioida mitoituksen sekä kehityksen painopisteiden sijoittumisen avulla suhteessa nykyisiin palvelukeskittymiin saavutettavuusalueineen sekä joukko- ja kevyen liikenteen vyöhykkeisiin. Palveluiden saavutettavuuteen liittyvät oleellisesti olemassa olevien ja uusien alueiden tiiveys, infrastruktuurin kehittyminen sekä palveluiden tuotantoon ja kysyntään liittyvät yleiset trendit. Ydinkaupunkiseutu Aurinko 1 vahvistaa Tampereen keskustaa ydinkaupunkiseudun ja maakunnan ytimenä. Vaihtoehdossa on kuitenkin laajaa uutta ja tiivistävää rakentamista yhdyskuntarakenteen reuna-alueilla tai nykyisten parhaiden joukkoliikennevyöhykkeiden ulkopuolella. Nurmi-Sorila ja Siivikkala eivät muodosta uusia alakeskuksia, joten asiointiliikenne Tampereen ja Ylöjärven keskustoihin ja alakeskuksiin (Lielahti, Linnainmaa) kasvaa huomattavasti, mikä vaatii joukkoliikenteen kehittämistä. Erityisesti Siivikkalalle on hyvät mahdollisuudet tukeutua ja antaa kehitysmadollisuuksia Lielahden alakeskukselle. Rakentaminen Niihamassa tukee alakeskuksena Linnainmaata. Uusi Hankkion alakeskus sijoittuu keskeiselle paikalle itäisellä kaupunkiseudulla. Luonteeltaan Hankkiosta muodostuu asukkaan mitoituksella tiivis ja urbaani. Hankkio myös kilpailee Linnainmaan alakeskuksen kanssa ja on todennäköistä, että osa Linnaimaan olevista tai suunnitelluista palveluista siirtyy Hankkioon tai kummastakaan ei muodostu täyden palvelun alakeskusta. Tällöin aluetason palvelut jakautuvat näiden kahden keskuksen kesken, joka vaikeuttaa joukkoliikenteen kehittämistä. Aurinko 1 -vaihtoehdossa itäisten alueiden palveluverkko voi kuormittua johtuen asutuksen painopisteistä. Eteläisiin osiin ei synny vahvaa keskustaa, vaan palvelut haetaan hajautetusti eri alueilta. Lähijunaliikenteen vähäinen kehittäminen ei välttämättä edistä toiminnallista monikeskuksisuutta, vaan palvelee pikemminkin Tampereen keskustaan suuntautuvaa työ- ja asiointiliikennettä. Tehokkaasti kehitettävillä alueilla, jotka eivät muodostu alakeskuksiksi, sekä yksisuuntaisiin yhteyksiin (työssäkäynti, asiointi) perustuvilla alueilla riskinä on nukkumalähiöiden kaltainen kehitys, jossa palveluomavaraisuus jää keskinkertaiseksi. Aurinko 2 ja Planeetat -malleihin verrattuna palveluiden saavutettavuus joukkoliikenteellä perustuu enemmän katuraitiotieverkkoon ja runkobusseihin. Tiiviin rakentamisen Aurinko 2 -vaihtoehdossa myös palveluverkko tiivistyy alueellisesti, mutta sen väestöllinen kattavuus paranee. Voimakkaasti täydennysrakentuva Tampereen keskusta sekä sen Hatanpäälle muodostuva eteläinen jatke palvelevat pääradan suunnassa kehittyvän monikeskuksisen rakenteen solmukohtina. Lähijunaliikenteeseen kytketyt uudet työpaikka-alueet Kulju Sääksmäki-välillä ja Ylöjärven Elovainiossa edistävät monisuuntaista työ- ja asiointiliikennettä. Uuden aluekeskuksen kehittyminen Lakalaiva Lahdesjärvelle kehän suuntaisen joukkoliikenteen ja radan varrelle, parantaa etenkin kaupallisten palveluiden tasapuolista saavutettavuutta. Sääksjärvelle kehittyy liikenteelliseen liityntäkohtaan alakeskus, joka palvelee etenkin 2-kehän suuntaista asiointiliikennettä. Riskinä vaihtoehdossa on Vuoreksen jääminen palveluiltaan vähäiseksi alueeksi kolmen alakeskuksen ympäröimänä. Mallin etelänsuuntainen painotus voi myös aiheuttaa sen, että toisissa ilmansuunnissa suuremmat keskukset eivät saa kehitettyä riittävän omavaraista veto- ja pitovoimaista kaupunkiympäristöä, ja palvelut ja asiointiliikenne keskittyvät enenevässä määrin Tampereen keskustaan ja sen eteläiselle akselille. Planeetat-vaihtoehdossa keskusverkko muotoutuu hyvin samankaltaiseksi kuin Aurinko 2:ssa, mutta palveluverkon alueellisen tasapainon kannalta huomattavasti kattavammaksi, johtuen erityisesti Tampereen keskustan kevyemmästä täydennysrakentamisesta. Kehittyvät asemanseudut kaikkien ratojen suunnissa mahdollistavat lähipalvelujen hyvän saatavuuden ja saavutettavuuden, ja etenkin Nokian, Ylöjärven ja Lempäälän voimakkaasti kasvavat nykyiset keskustat pystyvät kasvattamaan etenkin keskustahakuisia palveluitaan. Eteläisten työpaikka-alueiden melko pienimuotoinen kehittäminen saattaa kuitenkin heikentää Sääksjärven ja Kuljun asemanseutujen kehittymistä ja monipuolistumista. Planeetat-vaihtoehdon oleellisin riski on lähijunaliikenteen toteutumattomuus suunnitellun laajuisena, sillä malli perustuu täysin sen toteutumiseen. Mikäli lähijuna ei toteudu, malli tuottaa ydinkaupunkiseudun sisäisesti jokseenkin hajautunutta rakennetta, jossa kestävän palveluverkon ja asiointiliikenteen varmistamiseksi on kehitettävä muuta joukkoliikennettä huomattavasti. Heikoiten mallin perusrakenteeseen ja täten myös palveluverkkoon kytkeytyy Nurmi-Sorilan alue, jonne vaaditaan huomattava määrä uutta palveluverkkoa tai nopeat yhteydet keskuksiin. Tähdet-vaihtoehdossa rakentaminen painottuu voimakkaasti Tampereen ulkopuolisille alueille ja Tampereella uudelle Hirviniemen ja Nurmi-Sorilan alueelle, joka vaatii merkittäviä uusia investointeja palveluverkkoon ja sen liikenteellisiin kytkentöihin. Mallin monikeskuksinen luonne edistää palvelutuotannon edellytyksiä ja vetovoimaisuutta etenkin Kangasalan, Ylöjärven ja Pirkkalan nykyisissä keskustoissa. Tampereen keskusta ja täten myös sen keskustahakuiset palvelut kehittyvät hitaasti, mikä heikentää keskustan vetomaisuutta työssäkäynnin ja asioinnin solmukohtana. Useat jo olemassa olevat, keskustojen ulkopuoliset suhteellisen matalan rakennustehokkuuden alueet kasvavat, mikä lisännee palveluverkon kustannuksia hajauttamalla sitä kuntien sisäisesti. Koska trendinä on, että tällaisilla alueilla järjestetään vain lähipalveluita, asiointiliikenne keskustoihin ja kaupan suuryksiköihin kasvaa. Joukkoliikenteen muista vaihtoehtoja vaikeampi kehittäminen voi huonontaa palveluiden tasapainoista saavutettavuutta väestöryhmittäin. Pohjoinen Pirkanmaa Aurinko 1 ja Planeetat -vaihtoehdoissa Pohjois-Pirkanmaan kehitys tukeutuu vahvasti Mänttä-Vilppulaan ulottuvaan lähijunaliikenteeseen, mikä parantaa palveluiden tasapainoista saavutettavuutta radanvarsikeskuksissa. Erityisesti Planeetat-mallissa Orivesi asemanseutuineen kehittyy liikenteellisenä solmukohtana ja mahdollisena palveluiden keskittymänä. Tähdet-vaihtoehdon tavoitteena on kehittää alueella kattavaa keskus- ja palveluverkkoa, jossa saavutettavuutta edistetään bussiyhteyksin. Nykytrendien valossa tämä kuitenkin saattaa heikentää palveluverkon alueellista koordinointia ja kustannustasoa sekä edellyttää huomattavia parannuksia joukkoliikenteeseen. Mäntän asema sairaalakaupunkina ja alueen palvelukeskittymä kuitenkin voimistuu kehitettävän Keuruu-yhteyden myötä. Aurinko 2:ssa puolestaan alueen palveluverkon kehitysedellytykset ovat heikoimmat, ja lähinnä Oriveden osalta palveluiden saavutettavuus paranee, pitkälti hyvien Tampereen-yhteyksien myötä.

137 52 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Eteläinen Pirkanmaa Aurinko 1:ssä Akaan radanvarsikeskukset pystyvät ylläpitämään ja kehittämään nykyistä palvelutasoaan, mutta palveluverkko kehittyy voimakkaimmin Valkeakoskella, osin tukeutuen hyviin Tampereen-yhteyksiin 130-tietä pitkin. Aurinko 2 kehittää Akaan Toijalaa ja Viialaa merkittävästi ja lisää Akaan ja Valkeakosken välistä kytkeytymistä muun muassa palveluasiointiliikenteen myötä. Mallissa Valkeakoski itsessään ei kuitenkaan kehity voimakkaasti, mikä saattaa aiheuttaa keskusta-alueen palveluiden heikkenemistä. Hyvien joukkoliikenneyhteyksien myötä asiointiliikenne sekä Tampereelle että Hämeenlinnan suuntaan nopeutuu ja lisääntyy. Tämä koskee myös Planeetat-vaihtoehtoa, jossa myös Urjalan keskusta ja asemanseutu kehittyvät uuden raideyhteyden myötä, mikä edesauttaa Urjalan omien palveluiden ylläpitämästä ja toisaalta kytkeytymistä Akaan palvelutarjontaan. Tähdet edistää eri keskusten välistä asiointiliikennettä ja palveluiden saavutettavuutta pyritään tukemaan lähtökohtaisesti hyvillä bussiyhteyksillä, jolloin monikeskuksinen toiminnallinen kytkeytyminen voi parantua eteläisen Pirkanmaan sisällä. On kuitenkin todennäköistä, että palvelut keskittyvät tässäkin vaihtoehdossa muutamaan keskukseen ja muut keskukset kehittyvät asumisen alueina. Kehittäminen Metsäkansan alueella lisää Akaan ja Valkeakosken välistä kytkeytymistä palveluidenkin osalta. Lähijunaliikenteen puuttuessa saavutettavuus ja asioinnin monimuotoisuus HHT-vyöhykkeellä eivät kuitenkaan kehity ihanteellisesti. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Yhteenveto ja johtopäätelmät Aurinko 2 ja Planeetat mallit tiivistävät yhdyskuntarakennetta voimakkaasti lähijunaliikenteeseen tukeutuen ja täten kehittävät palveluiden saavutettavuutta erityisesti Tampereen ydinkaupunkiseudulla ja eteläisellä Pirkanmaalla, mutta ydinkaupunkiseudun ja asemanseutujen ulkopuolella palveluverkon kehittämisen edellytykset ovat heikommat. Myös Aurinko 1 tiivistää yhdyskuntarakennetta, mutta uudet alueet ja esikaupungistuminen edellyttävät palveluverkkoon lisäinvestointeja hyvän saavutettavuuden varmistamiseksi. Tähdet-mallissa palveluverkkoa pyritään kehittämään alueellisesti kattavimmin, mikä edellyttää huomattavaa joukkoliikenteen ja nykyisten eritasoisten keskusten kehittämistä. Ydinkaupunkiseudun palveluiden saavutettavuudessa ei mallissa tapahdu merkittävää kehittymistä. Palveluiden saavutettavuus paranee Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa +/ Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Aurinko 1 korostaa Sastamalan Vammalan asemaa alueen suurimpana keskuksena ja sairaalakaupunkina, joka on melko itsenäinen suhteessa Tampereeseen. Riskinä mallissa on Sastamalan lukuisten alakeskusten palvelutason nopeakin heikentyminen. Luoteessa Ikaalisiin keskittyy seudullisen tason palveluita, palvellen Hämeenkyrön ohella myös Parkanoa ja Kihniötä. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua Hämeenkyrön ja Ikaalisten välinen asetelma, jossa Hämeenkyrö suuntautuu selkeästi Tampereelle kun Ikaalinen puolestaan tarvitsee Hämeenkyrön väestöpohjasta tukea palveluiden tehokkaaseen järjestämiseen. Aurinko 2:ssa asetelma on samankaltainen, mutta palveluiden järjestämisen alueellinen painopiste on Hämeenkyrö Tampere-välillä. Hämeenkyrön etäisyys esimerkiksi Parkanosta ja Kihniöstä heikentää kuitenkin seudullisten palveluiden saavutettavuutta alueellisesti. Lounais-Pirkanmaalla aluekehityksen painopisteitä ei ole, mikä saattaa lisätä asioinnin suuntautumista esimerkiksi Huittisiin. Planeetat-vaihtoehdon periaatteiden mukaisesti asemanseudut kehittyvät voimakkaimmin, mikä erityisesti Sastamalassa edesauttaa monikeskuksisen palvelurakenteen säilymistä. Vaihtoehdon toteutuminen vaatisi kuitenkin huomattavaa väestöpohjan ja palvelutarjonnan parantamista esimerkiksi Karkussa sekä syrjäisen asemanseudun kytkemistä keskusta-alueeseen Parkanossa. Tähdet -mallissa palvelurakennetta pyritään ylläpitämään alueellisesti kattavana tukeutuen hyviin bussiyhteyksiin. Ongelmaksi muodostunee Parkanon, Ikaalisten ja Hämeenkyrön välinen kilpailuasetelma seututasoisen keskuksen asemasta. Myös Sastamalassa kahden erillisen kokonaisuuden, Vammalan ja Mouhijärvi Häijään kehittäminen luo haasteen toimivan palveluverkon toteuttamiselle. Erityisesti Mouhijärvi Häijäässä uutta rakennetta tarvitaan huomattavasti, ennen kuin alueesta voi muodostua palveluiltaan suhteellisen itsenäinen keskus.

138 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Asuinympäristön ominaisuudet ja laatu Asumiseen liittyvät laatutekijät ovat muuttumassa Suomen kaupungistuessa ja kaupunkien alueellisen rakenteen eurooppalaistuessa. Yhdyskunta- ja asuntosuunnittelu kohtaa uusia vaatimuksia mm. moninaistuvista elämäntyyleistä johtuen. Ahtaan ja kalliin asumisen myötä lapsiperheet hakeutuvat keskuskaupungeista kehyskuntiin. Kaupunkirakenteen hajautuminen siten, että perinteisen ydinkeskustan rinnalle nousee muita keskuksia, tuo uusia haasteita asumisen muutoksen hallintaan. Asuinolosuhteita kehittämällä voidaan osaltaan ratkaista myös väestörakenteen ikääntymisen myötä syntyviä ongelmia, laitostunutta palvelurakennetta purettaessa. Lisäksi kaupunkien on asuinympäristöillään pystyttävä kilpailemaan mm. ulkomaisista opiskelijoista ja asiantuntijoista. Asumisen ja asuinalueiden kilpailukykyyn vaikuttavat asumisen laatutekijät liittyvät niin palvelurakenteeseen, liikenteelliseen saavutettavuuteen kuin asuntojen ja asuinalueiden viihtyisyyteen ja esteettiseen laatuun. Asukkaiden arjen sujumisen ja kestävän liikenteen näkökulmasta on edullista, jos päivittäisten toimintojen edellyttämiin matkoihin ei kulu kohtuuttomasta aikaa, ja ne voidaan tehdä helposti myös jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Fyysisellä ympäristöllä ja liikkumismahdollisuuksilla on suuri vaikutus elinympäristön laatuun. Käyttäjälähtöisen asuinympäristön suunnittelun pohjana voidaan käyttää tietoa siitä, mitä ominaisuuksia ihmiset asuinympäristössä arvostavat. Tutkimusten valossa tällaisia ominaisuuksia ovat mm. palveluihin, liikenneyhteyksiin, liikenne- ja kulkujärjestelyihin, arkkitehtuuriin, tilasuunnitteluun, viherrakentamiseen ja luontoelementteihin liittyvät ominaisuudet. Näiden arvostus perustuu tyypillisimmin niiden oletettuun vaikutukseen asukkaiden omiin arvopäämääriin: käytännön elämän sujuvuuteen, viihtyisyyteen, kauneuden kokemukseen/esteettisyyteen, turvallisuuteen, terveyteen, itsensä toteuttamiseen, lasten etuihin ja hyvinvointiin, luontoyhteyden kokemiseen/rauhallisuuteen, rentoutumiseen ja työstä palautumiseen, yksityisyyteen/omaan rauhaan ja yhteisöllisyyteen/sosiaalisiin suhteisiin. Liikennejärjestelmä ja taajamarakenne joko tukevat tai vaikeuttavat sellaisen elinympäristön syntyä, joka koetaan viihtyisäksi, turvalliseksi ja kanssakäymisen kannalta otolliseksi. Paljon riippuu siitä, kuinka korkeatasoisena alueiden rakentuminen ja täydentyminen toteutuu. Pitkät työmatkat ja vaivalloisesti saavutettavat palvelut on vältettävissä. Maankäyttövaihtoehtojen kesken ei maakunnallisella tarkastelutasolla ole havaittavissa merkittäviä ja tunnistettavia eroja, mutta eri rakentamisalueiden tehokkaasta tai väljästä totuttamistavasta johtuen syntyy myös alueellisia eroavaisuuksia. Myös saavutettavuudella on eroja, millä taas on vaikutusta asukkaiden aikabudjettiin. Keskusta-alueilla, keskuksissa ja kerrostalovaltaisilla alueilla julkisten aukioiden, kaupunkipuistojen ja katujen rooli korostuu, yksityisten piha-alueiden menettäessä merkitystään. Julkiset rakennukset ja ulkotilat toimivat kaupunkilaisten ja asukkaiden yhteisenä olohuoneena, ja ovat tarpeellisia ja merkityksellisiä kohtaamispaikkoja. Kaupunkitilojen suunnittelun laadukkuuteen tulee panostaa, jotta tiiviistä rakenteesta saadaan toimivaa, hyvin palvelevaa ja esteettisesti korkeatasoista ympäristöä. Laajenevilla esikaupunkialueilla tulee taas varmistaa, että uusi yhdyskuntarakenne ei tarpeettomasti uhkaa tai heikennä olemassa olevia ympäristöarvoja. Kaikki vaihtoehdot tarjoavat uusia mahdollisuuksia kehittää asuinalueiden monipuolisuutta. Vaihtoehtoja tarkasteltaessa on myös syytä huomioida, että ne kaikki ovat toteuttavissa laadukkaasti tai vastaavasti minkä tahansa vaihtoehdon toteutus voi olla heikkoa. Maakunta- ja seututasoista tarkasteluista on monta vaihetta käytännön toteutukseen ja hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää onnistumista kaikilla suunnittelun tasoilla. Ydinkaupunkiseutu Urbaaneimpaan asumisympäristöön suuntaa maankäyttövaihtoehto Aurinko 2, joka tiivistää vahvasti Tampereen keskustaa sekä eteläistä ydinkaupunkiseutua, ja edellyttää myös asuinrakentamiselta tehokkuutta. Toisaalta asuinrakentamisen muutospaineet ovat vähäisemmät muun Pirkanmaan alueella. Toista ääripäätä edustaa Tähdet vaihtoehto, joka puolestaan vahvistaa ydinkaupunkiseudun esikaupunkien roolia. Tämä merkitsee väljän rakentamistavan suosimista, joka kuitenkin valtaa alaa ydinkaupunkiseudun rakentumattomilta vielä rakentamattomilta alueilta. Monikeskusmalli tuo muutospaineen aluekeskuksien taajamakuvaan, ja edellyttää huolellista pikkukaupunkiympäristön suunnittelua. Aurinko 2 vaihtoehdossa suurin muutospaine kohdistuu Tampereen keskustan eteläpuolisille alueille ja Pyhäjärven ympäristöön. Pyhäjärvi tarjoaa hienon, miellyttäväksi koetun luonnonelementin urbaanille rakentamiselle ja ns. näköala-asumiselle, mutta vaatii hyvää ranta-alueiden viheryhteyksien suunnittelua ja totutusta. Tähdet vaihtoehdossa kasvu suuntautuisi Aitolahden ja Niihamanselän ympäristöön, joista uuden asuinalueet saisivat vahvan identiteetin. Aurinko 1 vaihtoehdossa Siivikkalan alueet hyödyntävät vahvimmin Näsijärven länsirantoja Ylöjärven puolella. Aluekeskuksista kaupunkiseudun järviä hyödyntävät vahvimmin Aurinko 2 Lielahdessa sekä Nurmin aluekeskus Tähdissä. Vaihtoehdoista juuri Lielahden aluekeskus on mahdollista muodostaa tasokkaan joukkoliikenneyhteyden terminaaliksi ja hyväksi työpaikka-alueeksi järven rantaan tukeutuvana näköala-asumisen alueena. Myös Sääksjärvellä on mahdollista kehittää uutta rakentamista Sääksjärveä paremmin hyödyntäen. Hyvä saavutettavuus joukkoliikenteellä toteutuu Aurinko 1, 2 ja Planeetat vaihtoehdoissa, joissa erityisesti Aurinkovaihtoehdot pohjautuvat lähijunaliikenteen lisäksi laajenevaan raitiotieverkkoon ja Planeetat vaihtoehto lähijunaliikenteeseen. Lähiliikenne mahdollistaa helminauhamaisen rakenteen kehittämisen, mikä tarkoittaa pienten ja keskisuurten taajamien ketjuja radan varressa. Hyvällä toteutuksella näistä voidaan muodostaa inhimillisen kokoisia asuinympäristöjä hyvällä joukkoliikenteellä; alueita, jotka tarjoavat hyviä vaihtoehtoja esim. lapsiperheiden asumiseen, mikäli asumisen ja liikenteen kustannukset nousevat voimakkaasti. Pohjoinen Pirkanmaa Aurinko 1 ja Planeetat vaihtoehdoissa mahdollistuu pendelöintiin pohjautuva asuminen muita vaihtoehtoja tehokkaammalla joukkoliikenteellä Mänttä-Vilppulan ja Oriveden alueella. Planeetat vaihtoehdossa keskiössä on Mäntän keskustaan kehittäminen hyvänä asuinympäristönä kun taas Aurinko 1 vaihtoehdossa yhdyskuntarakenteen kehittäminen Mäntän ja Vilppulan välillä on kriittistä. Mäntän teollisuusyhdyskunta on niitä Pirkanmaan taajamia, joissa omaleimaista kaupunkimaista rakentamista on jo voimavarana. Alueella korostuu vakituisen asumisen lisäksi loma-asuminen. Vaihtoehdoilla ei ole tähän juurikaan vaikutusta. Tähdet vaihtoehto kuitenkin edellyttää Virtain ja Ruoveden kuntakeskusten tiivistämistä, jotta tavoitellut joukkoliikenteen palvelut voidaan saavuttaa. Mahdollisuuksia omaleimaiselle asumisella alueella on runsaasti: kylissä asutaan yksilöllisissä taloissa, Ite saa duunata, uusiutuva energia voidaan tuottaa paikalla, ja muutoinkin asuminen on mahdollista toteuttaa ympäristöä vähän kuormittavaksi. Sivutoiminen maatalous on monen toteutunut unelma ja itse tuotettu ruoka on laatutekijä. Muita ovat mm. maalaismaisema, rauha ja hiljaisuus. Alueen pienissä taajamissa kävellen pääsee metsään ja naapuriin, pyörällä uimarannalle ja kauppaan. Perinteinen yhteisöllisyys on maaseudun asumisen laatutekijä. Eteläinen Pirkanmaa Planeetat ja Aurinko 1 ja 2 painottavat nykyisiä ja uusia asemanseutuja sekä Valkeakosken keskustaajamaa ja niihin liittyvää asuntotarjontaa. Näiden vaihtoehtojen tarjoama valinnanvara asumisen suhteen on Tähdet vaihtoehtoa keskittyneempi, ja painottaa tiiviitä taajamatyyppisiä ratkaisuja. Palvelujen saavutettavuus ja kehittynyt joukkoliikennejärjestelmä vaikuttavat positiivisesti elinympäristön laatuun ja viihtyisyyteen kaikissa vaihtoehdoissa. Aurinko 2 ja Planeetat vaihtoehdoissa taajamien vetovoima perustuu pikkukaupunkimaisuuteen ja tehokkaaseen joukkoliikennekäytävien hyödyntämiseen ja sitä kautta muun muassa asemaympäristöjen merkityksen korostumiseen. Auringot ja Planeetat ohjaavat rakentamista voimakkaimmin vilkkaiden liikenneväylien ja radan varsille, jolloin asumisviihtyvyyden turvaaminen voi aiheuttaa meluntorjuntakustannuksia. Aurinko 1 ja 2 sekä Planeetat -vaihtoehdoissa vaihtoehtoa Tähdet enemmän pendelöinnin varaan tukeutuva asutusrakenteen kasvu on riskialtis, koska matkakustannusten nousu voi johtaa vetovoimaisuuden pienenemiseen. Lisäksi asumisen hintakehitys kehitettävillä alueilla voi madaltaa alueiden houkuttelevuutta. Kaikissa vaihtoehdoissa on mahdollista säilyttää seudullisen viherverkoston runko ja kehittää sitä edelleen alueellisiin ominaispiirteisiin perustuen. Auringot 1 ja 2 sekä Planeetat keskittävät rakentamista vaihtoehtoa Tähdet enemmän, jolloin edellytykset laajojen yhtenäisten viheralueiden säilymiselle ovat vaihtoehtoa Tähdet paremmat. Toisaalta liikenneväyliin tukeutuva nauhamainen rakenne voi kohdistaa liikennekäytävien este- ja muita haittavaikutuksia Tähdet-vaihtoehtoa useammille asukkaille. Tähdet hyödyntää muita enemmän vesistöjä (esim. Heritynniemi, Säkkisaari, Jalantijärvi, Pälkäneen ranta-alueet) ja kulttuuriympä-

139 54 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi ristöjä asumisen laadullisena tekijänä. Riskitekijänä vaihtoehdossa on, että rantaan tukeutuvan rakentamisen myötä menetetään rantavyöhykkeen luontoarvoja. Taajamarakennetta eniten tiivistävät mallit Aurinko 1 ja 2 sekä Planeetat tarjoavat parhaat mahdollisuudet katkeamattomien kevyen liikenteen yhteysverkostojen luomiselle. Valkeakosken keskusta on yksi niistä pikkukaupungeista, joissa kaupunkimaisen asumisen kaikki edut toteutuvat. Siellä ja pienimittakaavaisemmin mm. Viialassa on myös mahdollista toteuttaa hienoja naapurustoja, kehittämällä mm. nykyisiä teollisuusalueita. Naapurustoilla tarkoitetaan tässä uutta esikaupunkimaista asumista, jossa yhteisöllisyys lisää viihtyisyyttä: kadulla voi leikkiä ja seurustella, on omapiha, asunnot ovat joustavia ja eri väestöryhmät elävät rinnakkain, eikä naapurustoa tarvitse jättää, vaikka elämäntilanne muuttuisikin. Alueisiin liittyy se, että niissä on myös työpaikkoja. Päivittäiset palvelut hoituvat kävellen tai joukkoliikenteellä, liikkumistarve on vähäistä. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Lounaisosissa vaihtoehtojen keskeiset erot liittyvät asumisen osalta siihen keskitytäänkö raideliikenteen tukemiseen asemanseutuja kehittämällä vai muihin vaihtoehtoihin. Planeetat vaihtoehdossa korostuvat asemanseudut. Vammalassa tämä tarkoittaa keskustaajaman pohjoisosien vahvistamista, mikä tukee myös Vammalan keskustan palvelujen kehittymistä. Asemina myös Karkku ja Äetsän asemanseutu ovat mallissa tärkeitä. Kaikkien näiden asemien tukeminen voidaan toteuttaa siten, että asukkaille tarjoutuu hyvät mahdollisuudet pikkukaupunki / kyläasumiseen järvien välittömässä tuntumassa. Kulttuuriympäristön arvot vaativat hyvää toteutusta. Lähiliikenteen kehittämisen kannalta on tärkeää, että asemataajamien keskustat ovat hyvinkin tiiviitä ja päivittäin käytetyt palvelut ovat kävelyetäisyydellä. Asumisvaihtoehtoina asemayhdyskunnat ovat omaleimaisia ja kohtuuhintaisia. Aurinko 1 vaihtoehdossa Vammalan asutus suuntautuu Roismalaan päin, mikä vaatii laadukasta toteutusta ollakseen houkuttelevaa. Tähdet vaihtoehdossa Vammalan lisäksi kasvu suuntautuu erityisesti Mouhijärven suuntaan jossa ympäristön laadukas valtatien 11 läheisyydessä toteutus ja keskitettyjen ja aluetason palveluiden saavutettavuus on haastavaa. Hyvin toteutettuna alueen maisema-arvot säilyvät antavat lisäarvoa asuinympäristön laadulle. Luoteisosissa Planeetat vaihtoehdoissa mahdollistuu pendelöintiin pohjautuva asuminen muita vaihtoehtoja tehokkaammalla joukkoliikenteellä Parkanon alueella. Muilla alueilla ja muissa vaihtoehdoissa pendelöintiin pohjautuva asuminen on vaikeaa järjestää joukkoliikenteellä. Alue voi kuitenkin muuten tarjota mielenkiintoisia, maaseutumaisia tai pikkukaupunkimaisia asumisvaihtoehtoja tunnetuissa kulttuuriympäristöissä. Järvimaisemissa on mahdollisuus yhdistää asumisen laatu ja hyvin saavutettavat palvelut. Alueella korostuu vakituisen asumisen lisäksi loma-asuminen. Yhteenveto ja johtopäätelmät Maankäyttövaihtoehdoissa asumisen keskittymiä on esitetty eri alueille, jotka historiansa ja rakenteensa myötä sisältävät omanlaistaan potentiaalia. Sujuva joukkoliikenne liittyy asutuksen kasvun painopisteisiin. Vasta kuntakaavoituksen tasolla voidaan alueiden ominaispiirteet tutkia tarkemmin, ja laatia vaihtoehtoja kunkin alueen kehittämiselle. Silloin mukaan suunnitteluun tulevat ne elementit, joilla fyysinen ja toiminnallinen ympäristö muokataan. Maakunta- ja seututasolla vaihtoehtojen erot syntyvät siitä, kuinka paljon vaihtoehdossa esitetty malli tarjoaa erilaisia toteuttamismahdollisuuksia jatkosuunnittelulle sekä kuinka sujuvaa arkea vaihtoehto tarjoaa ja miten seudullisesti merkittävät ympäristön arvot säilyvät tai tulevat vaihtoehdoissa hyödynnetyiksi. Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/- ++ +

140 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Vaikutukset viherverkkoon Alueellisesti kattava ja yhtenäinen viherverkko on yksi kestävän yhdyskuntarakenteen kulmakivistä. Riittävät ja helposti saavutettavat viheralueet nostavat asuin- ja työympäristöjen laatua, lisäävät hyvinvointia ja sitä kautta parantavat tehokkuutta ja taloudellista kilpailukykyä. Pirkanmaan väestö on erityisesti Tampereen kaupunkiseudulla ollut pitkään kasvussa ja alueelle on edelleen odotettavissa voimasta kasvua. Väestömäärän lisääntyminen lisää nykyisen viherverkon kuormitusta ja luo tarpeita sekä nykyisten että uusien viheralueiden kehittämiselle. Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 maankäyttövaihtoehtojen mukaisilla uusilla, laajenevilla ja tiivistyvillä asumis- ja työpaikka-alueilla on vaikutuksensa olemassa olevaan viherverkkoon: laajentuva taajamarakenne vie alaa toistaiseksi rakentumattomilta metsä- ja luontoalueilta, ja tiivistyvät keskustat uusine asukkaineen lisäävät jäljelle jäävälle viherrakenteelle käyttöpaineita. Maankäyttövaihtoehdoittain vaikutukset ovat erilaisia; Aurinko-vaihtoehdoissa vaikutukset tuntuvat enemmän ydinkaupunkiseudun sisäisessä yhdyskuntarakenteessa, mikä vaatii viheralueiden suunnittelulta entistä tehokkaampaa ja luovempaa otetta jäljelle jäävien alueiden laadun ja käytettävyyden parantamisessa. Planeetat mallissa vaikutukset viherverkkoon näkyvät eniten asemanseutujen ympäristöissä, mutta muutoin malli kuitenkin säästää viheralueita. Tähdet malli hajauttaa kasvua seutu- ja paikalliskeskuksiin, mikä vaikuttaa niiden sisäiseen viherverkkoon. Ydinkaupunkiseudulla vaihtoehto laajentaa yhdyskuntarakennetta eniten nykyisin vielä rakentamattomille / harvaan rakennetuille alueille. Ydinkaupunkiseutu Aurinko 1 vaihtoehto tuo yhdyskuntarakenteeseen esikaupunkimaista kasvua, joka sijoittuu rakentamattomille alueille. Mallin mukainen Tampereen ydinkeskustaan kohdistuva voimakas väestönlisäys nostaa virkistyskäyttöpainetta Pyhäjärven ja Näsijärven rantavyöhykkeillä. Keskustan väkiluvun kasvu lisää Hatanpään ja Kaupin ohella myös Pyynikin ja Iidesjärven alueiden käyttöä. Käyttöpaine kasvaa etenkin kaikilla keskustan lähituntumassa sijaitsevilla virkistys- ja suojelualueilla, jotka ovat helposti kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä saavutettavissa. Tämä edellyttää nykyisten virkistyskäyttöpalveluiden turvaamista ja niiden entistä tarkempaa ja huolellisempaa suunnittelua. Esimerkiksi Iidesjärven ympäristöä tulee kehittää paremmin virkistyskäyttöön soveltuvaksi. Niihaman ja Tampereen yliopistollisen keskussairaalan alueen uudis- ja täydennysrakentaminen vie Kaupin virkistysaluetta valtatien 12 reunalta Tammer-Golfin alueelta. Tampereen läntinen ratayhteys, uusi järjestelyratapiha, Puskiaisten oikaisu ja 2-kehä sekä näiden yhteyteen sijoittuva uusi työpaikka-alue pirstoo Pirkkalasta Lempäälään ulottuvaa pääosin rakentamatonta aluetta. Toisaalta uusi työpaikka-alue on kompakti, joten sen vaikutukset nykyiseen metsäiseen alueeseen ovat vähäisemmät. Vuorekseen ja Hervantaan tuleva uudis- ja täydennysrakentaminen kuormittaa Hervanta-, Suoli- ja Särkijärven viheralueita sekä lisää Ruskontien eteläpuolisten metsien käyttöä. Ruskontien eteläpuoliset metsäalueet ovat kuitenkin laajat ja tarjoavat hyvät virkistysmahdollisuudet myös kasvavalle väestölle. Merkittävää rakentamispainetta ei myöskään suunnata Nokian Kaakkurijärville. Rakentaminen vaikuttaa myös ydinkaupunkiseudun maisema- ja kulttuuriarvoihin. Suurimmat seutumittakaavaiset muutokset tapahtuvat Nurmi-Sorilan alueella, jossa uuden merkittävän asuinalueen kasvaminen heikentää perinnemaisema-arvoja. Myös Sankilan rakentaminen nykyisen Pirkkalan alueella on riski kulttuuriympäristön arvojen säilymiselle. Aurinko 1 lisää asutusta myös Nokian keskustaan, jossa se haastaa perinteisen tehdasteollisuuden kulttuuriarvot. Arvokkaisiin maisema- ja kulttuuriympäristöihin rakentaminen edellyttää huolellista suunnittelua. Arvokkaan kulttuuriympäristön arvot säästyvät nykyisen Ylöjärven Mäkkylässä, koska rakentaminen kohdistuu Mäkkylän peltojen sijaan Siivikkalaan. Aurinko 2 vaihtoehto on ydinkaupunkiseutua ja eteläistä kasvusuuntaa painottava keskittävä malli, jossa yhdyskuntarakenne painottuu Tampereen eteläosiin. Malli säästää koillispuolella Aitolahden, Nurmi- Sorilan ja Hirviniemen rakentamattomia alueita ja kulttuuriympäristöjä sekä länsipuolella Sankilan kulttuuriympäristön, koska merkittävää uutta rakentamista ei kohdistu näille seuduille. Sen sijaan Aurinko 2 lisää asutusta ja työpaikkoja HHT-akselille (Helsinki-Hämeenlinna-Tampere vyöhyke), mikä kasvattaa myös tämän alueen ulkoilumaastojen käyttöä. Eteläinen kasvusuunta tuo Hervannan ja Ruskontien eteläpuoliselle viherverkolle enemmän käyttöpainetta, ja laajemman työpaikka-aluekeskittymän vuoksi se myös pirstoo Pirkkalan ja Lempäälän välistä viherkaistaletta enemmän kuin Aurinko 1. Vaikutukset Pirkkalan eteläpuolen vihervyöhykkeelle ovat merkittävät, mutta on huomioitava, että alue on jo lentoväyläliikenteen melun piirissä. Uusien väylien tuomat melu- ja estevaikutukset kasvavat. Ulkoilureitit Pulkajärvelle ja Iso-Naistenjärvelle pitää turvata. Voimakas asumisen ja työpaikkojen lisäys viherverkolla Tampereen ydinkeskustassa nostaa Iidesjärven ja Hatanpään alueiden käyttöpainetta. Sama ilmiö on nähtävissä laajemminkin Pyhäjärven rannoilla, kun Härmälänrannan ja Pirkkalan asutus lisääntyy. Pyhäjärven rantojen kasvava virkistyskäyttö edellyttää rakennettuja viheralueita, mutta antaa samalla mahdollisuuksia virkistysalueiden kehittämiselle hyvän suunnittelun avulla. Aurinko 2 mallin mukainen yhdyskuntarakenteen kehittyminen vaikuttaa kulttuuriympäristöihin ja viherverkkoon myös muualla kaupunkiseudulla. Nykyisen Ylöjärven Mäkkylän peltoalueille kohdistuu rakentamista ja uusi yhdyskuntarakenne uhkaa kulttuuriympäristön arvoja. Rakentaminen näille pelloille edellyttää tarkkaa ja huolellista suunnittelua. Kangasalla nauhataajama tiivistyy, mikä lisää Kirkkoharjun virkistyskäyttöä. Saarenmaalle tuleva asutus nipistää kaupunkiseudun kaakkoista viherverkkoa ja lisää sen käyttökuormaa. Myös Kaukajärven etelärannan käyttö lisääntyy. Planeetat vaihtoehdossa raideliikenteeseen tukeutuva yhdyskuntarakenne supistaa viherverkkoa asemanseutujen ympäristöissä, missä uusi asutus lisää viherverkon käyttöä. Kokonaisuuden kannalta malli kuitenkin säästää viheralueita paremmin kuin molemmat Aurinko-vaihtoehdot, esimerkiksi Siivikkalassa viheralueisiin ei kohdistu suurta rakentamispainetta. Toisaalta 2-kehän suuntaaminen Kangasalan keskustaan rikkoo kaupunkiseudun itäpuolen viherverkkoa, ja Ylöjärven Mäkkylän voimakas rakentuminen vaikuttaa alueen kulttuuriympäristöön vahvemmin kuin Aurinko-vaihtoehdoissa. Kulttuuriympäristön arvojen häviämisen riski on suuri. Planeetat malli lisää myös Nokian keskustan asutusta voimakkaimmin Aurinko 1 mallin ohella, mikä aiheuttaa suuremman uhan alueen kulttuuriympäristöille. Arvokkaaseen kulttuuriympäristöön rakentaminen edellyttää hyvää suunnittelua. Vaikutukset Nurmi-Sorilan ja Hervannan eteläpuolisiin viheralueisiin ovat samat kuin Aurinko 1 mallissa. Tähdet vaihtoehdossa kasvu suuntautuu ydinkaupunkiseudulla uusille esikaupunkialueille, vallaten tilaa nyt vielä rakentamattomilta alueilta. Tampereen keskustan alueelle vaihtoehto ei tuo merkittävää väestönlisäystä, eivätkä keskustan viheralueet siten kuormitu nykytilannetta voimakkaammin. Vaihtoehdon vaikutukset Pirkkalan ja Lempäälän väliseen laajaan pääosin rakentamattomaan alueeseen ovat muita vaihtoehtoja vähäisemmät, mutta väylät aiheuttavat silti alueelle estevaikutusta. Tähdet mallin vaikutukset Pirkkalan eteläpuolelle ovat vähäisimmät. Sen sijaan suurimmat haitalliset vaikutukset kohdistuvat keskusta-alueen suurimpaan yhtenäiseen Kauppi-Niihaman virkistysalueeseen, jonka halki väylä ja silta Aitolahden yli Hirviniemeen kulkisi. Yhteys Hirviniemeen käytännössä jakaa Kaupin kahtia. Tämä edellyttää ulkoilu- ja viheryhteyksien jatkuvuuden turvaamista Kaupin eri puoliskojen välillä. Hirviniemen lisäksi sen itäpuolisen Nurmi-Sorilan asutus kasvaa merkittävästi, mikä muuttaa voimakkaasti alueen perinnemaisemaa ja kulttuuriympäristön arvoja. Toisaalta alueelle on mahdollista suunnitella ja toteuttaa laadukas Näsijärven lahtea ympäröivä virkistysaluekokonaisuus. Tässä mallissa myös Siivikkala ja Ylöjärven Mäkkylä sekä Pirkkalan Sankila rakentuvat voimakkaasti, mikä nipistää viheralueita ja aiheuttaa käyttöpainetta jäljelle jääville viheralueille. Kangasalla 2-kehän linjaus 9-tielle saakka pirstoo seudun viherverkkoa ja vähentää niiden käyttömahdollisuuksia. Nokialla puolestaan Taivalkunnan metsäalueiden käyttökuormitus lisääntyy nykyisestä.

141 56 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Pohjoinen Pirkanmaa Mallien vaikutukset viherverkkoon jäävät vähäisiksi ydinkaupunkiseudun ulkopuolella. Aurinko 1 mallin mukaan aluekehityksen painopiste on seutukeskuksissa. Pohjoisella Pirkanmaalla asumisen lisäys kohdistuu Mänttä-Vilppulaan, jossa rakentuminen voi olla uhka nykyisille, alueen sisäisille viheryhteyksille. Rakentumisen volyymi on kuitenkin pieni, joten sen aiheuttama uhka viheralueiden menetykselle on vähäinen. Riskiä voi pienentää hyvällä suunnittelulla. Aurinko 2 painottaa eteläistä kasvusuuntaa. Pohjoisella Pirkanmaalla tämä tarkoittaa kasvun suuntautumista Orivedelle. Tämä saattaa kuormittaa enemmän kaupungin sisäisiä viheralueita. Planeetat keskittää kasvun asemanseuduille. Pohjoisella Pirkanmaalla rautateiden lähiliikenne ulottuisi Oriveden kautta Mänttä-Vilppulaan, jossa uusi lähiliikenteen asema tulisi Mänttään. Myös Orivedellä kehittämisalue on laajempi kuin Aurinko 2 mallissa. Virkistysalueiden ja viheryhteyksien pirstoutumisen riski ja käyttöpaine kasvavat asemanseutujen ympäristöissä. Alueiden säilyvyydestä on huolehdittava hyvällä suunnittelulla. Tähdet malli korostaa seutu- ja paikalliskeskusten merkitystä. Mallin mukainen kasvu suuntautuu Oriveden ja Mänttä-Vilppulan lisäksi Virroille ja Ruovedelle. Mänttä-Vilppulassa kasvu eriytyy Mänttään ja Vilppulaan. Virkistysalueiden käyttöpaine jakautuu tasaisemmin eri keskuksiin, eikä alueiden pirstoutumista voida pitää merkittävänä uhkana. tasaisemmin ympäri Pirkanmaata kuin muissa malleissa. Tällöin myös viheralueisiin kohdistuvat menetykset jäävät paikallisemmiksi. Ydinkaupunkiseudulla vaikutukset ovat kuitenkin merkittäviä. Viherverkon pirstoutuminen Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/- +/- +/- +/- Eteläinen Pirkanmaa +/- +/- +/- +/- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa - +/- - +/- Eteläinen Pirkanmaa Eteläisellä Pirkanmaalla Aurinko 1 malli suuntaa kasvun Valkeakoskelle ja vanhan 3-tien varteen kohti ydinkaupunkiseutua. Tämä voi pilkkoa alueen sisäistä viherrakennetta ja lisätä sen käyttöpainetta. Aurinko 2 -malli nipistää Toijalan ja Viialan ympäristön sisäistä viherverkkoa. Valkeakoskella kehittämisalue jää Aurinko 1 mallia suppeammaksi, joten alueelliset vaikutukset viherverkkoonkin ovat vähäisemmät. Kaiken kaikkiaan vaihtoehto asettaa paineita uusien virkistys- ja ulkoilureitistöyhteyksien suunnittelulle ja toteuttamiselle. Planeetat suuntaa kasvun Viialan ja Toijalan asemanseuduille sekä Turun radan varrella Urjalaan. Urjalassa kaukoliikenteen junat pysähtyisivät jälleen ja yhdyskuntarakenne tiivistyisi keskustan ja asemanseudun välisellä vyöhykkeellä. Tällä voi olla paikallisesti haitallista vaikutusta viherverkkoon. Malli kuitenkin säästää viheralueita keskimäärin paremmin kuin muut mallit. Tähdet hajauttaa kasvun Valkeakoskelle, Viialaan, Toijalaan ja niiden välille Metsäkansaan sekä Pälkäneelle, Lempäälään ja Vesilahteen. Viheralueiden käyttöpaineet jakautuvat tasaisemmin ja jäävät kokonaisuudessaan vähäisiksi. Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Lounaisella ja luoteisella Pirkanmaalla Vammala ja Ikaalinen nousevat aluekehityksen painopistealueiksi Aurinko 1 mallissa. Kasvun aiheuttamaa uhkaa kaupunkien sisäisten viherympäristöjen menetykselle voidaan vähentää hyvällä suunnittelulla. Rakentuminen keskittyy Hämeenkyröön Aurinko 2 mallissa. Tämä voi vaatia viheryhteyksien kehittämistä. Planeetat laajentaa Parkanon yhdyskuntarakenteen keskustasta kohti asemanseutua. Tämä voi olla uhka Kaitojenvesien Natura 2000 alueelle sekä viheralueelle, jotka jäävät näiden alueiden väliin. Lounaisella Pirkanmaalla asutus lisääntyy Porin radan varren asemanseutujen ympäristöissä Karkussa, Vammalassa ja Äetsässä, joissa paikalliset pienialaiset viheralueet voivat vaarantua. Tähdet jakaa asutuksen kasvua useaan keskukseen: Vammalaan, Mouhijärvelle, Häijääseen, Hämeenkyröön, Ikaalisiin ja Parkanon keskustaan. Tällä voi olla paikallisesti haitallista vaikutusta alueiden sisäisiin viherympäristöihin. Myös Mouhijärvi-Häijää seudun arvokkaiden maisema-alueiden arvot saattavat vaarantua. Yhteenveto ja johtopäätelmät Aurinko 1 ja Aurinko 2 keskittävät uuden asutuksen, työpaikat ja liikenneväylät suurimmaksi osaksi ydinkaupunkiseudulle, ja tällöin uusi yhdyskuntarakenne pilkkoo alueen viherverkkoa ja aiheuttaa lisää käyttöpainetta jäljelle jäävälle viherympäristölle. Tämä haastaa suunnittelemaan olemassa olevat alueet entistä enemmän niin, että ne palvelevat tehokkaammin lisääntyvän väestön erilaisia tarpeita. Planeetat vaikuttaa haitallisemmin radanvarsien asemanseutujen viheralueisiin, mutta vaikutukset jäävät paikallisiksi ja ovat hallittavissa hyvällä suunnittelulla. Tähdet mallissa virkistysalueiden käytön kasvupaine jakautuu

142 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Luonnonvarojen kestävä käyttö ja yhdyskuntarakenteen energiatehokkuus Vaikutukset vesihuoltoon Maankäyttövaihtoehtojen vaikutuksia vesihuollon näkökulmasta tarkasteltiin työpajassa, jossa oli mukana asiantuntijoita Pirkanmaan liiton ohella Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä Tampereen Vedestä, Ikaalisten ja Valkeakosken vesihuoltolaitoksista. Kyseinen ryhmä on osallistunut myös Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman päivitystyön valmisteluun. Työpajakeskustelu luo yhden lähtökohdan vuoden 2014 alussa käynnistyvän suunnitelman päivittämiselle. Taajamat ja haja-asutus Yleisesti ottaen nykyisten taajamien verkostokapasiteetin arvioidaan riittävän hyvin myös tulevaisuudessa, vaikka asutusta tiivistettäisiin. Vanhojen verkostojen saneeraaminen edellyttää panostuksia tulevaisuudessa riippumatta väestön ja elinkeinoelämän kehityksestä. Kunnissa, joissa väestön ennustetaan vähenevän, tulee haasteita verkostojen teknisen toimivuuden sekä verkostojen ylläpitämisen osalta. Tällöin joudutaan pohtimaan, miten paljon vesihuollon käyttömaksuja voidaan nostaa, jotta verkostot pystyttäisiin saneeraamaan. Erityisesti tällaisissa kunnissa on riskinä, että verkostojen saneeraus jää tekemättä. Muutamissa kunnissa haja-asutusalueilla on jätevesien johtaminen vahvasti vesiosuuskuntien harteilla ja mm. viemäreitä on rakennettu viime aikoina laajasti. Mikäli väestö lisääntyisi tulevaisuudessa voimakkaasti näillä asemakaava-alueen ulkopuolisella alueella, voi tästä aiheutua verkoston kapasiteetti- ja toimijaongelmia. Vedenhankinta ja jakelu Maakunnallisesta tai seudullisesta näkökulmasta katsottuna maankäyttövaihtoehdoilla ei ole vedenhankinnan kannalta merkittäviä eroja. Pirkanmaan pohjavesivarat ovat epätasaisesti jakautuneet ja maankäyttövaihtoehdoissa kaikkein suurin kasvu suuntautuu alueelle (Tampereen seutu ja eteläinen Pirkanmaa), jossa jo nykytilanteessa joudutaan vedenhankinnassa turvautumaan pintaveteen. Jo nykytilanne ja näköpiirissä oleva kehitys edellyttävät maakunnan tietyissä osissa vedenhankinnan varmistamista ja ratkaisujen tekemistä sen suhteen sekä myös verkostojen toimintavarmuuden parantamista. Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia Pirkanmaan eteläosissa sekä Tampereen kaupunkiseudulla ja erityisesti sen läntisissä osissa. Etelä-Pirkanmaalla joissakin kunnissa myös verkostokapasiteetin nostaminen edellyttää tulevaisuudessa toimenpiteitä. Muissa osissa Pirkanmaata vedenhankinta ja toimintavarmuus eivät edellytä laajempaa panostamista tulevaisuudessa. Vaihtoehtojen väliset erot väestökehityksen osalta eivät ole ratkaisevia vedenhankinnan kehittämisen näkökulmasta. Sen sijaan eteläisellä Pirkanmaalla ja erityisesti Valkeakoskella vedenhankinnan ratkaisut liittyvät kiinteästi elinkeinoelämän toimintaedellytysten ylläpitämiseen sekä parantamiseen tulevaisuudessa. Vaihtoehdoissa Aurinko 2 sekä Tähdet eteläisen Pirkanmaan vetovoimaisuuden on ajateltu olevan kaikkein voimakkainta. Valkeakosken osalta näiden vaihtoehtojen lisäksi Aurinko 1 vaihtoehdossa se on nähty vetovoimaisena keskuksena. Pohjavesivarojen riittämättömyys maakunnan keskeisissä osissa on nostanut esille tarpeen kiinnittää huomiota entistä enemmän veden kulutuksen hillitsemiseen esimerkiksi valistuksellisin keinoin. Jätevesien johtaminen ja käsittely Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelman valmistumisen jälkeen (v. 2006) jätevesien käsittelyssä on tapahtunut suunnitelmallista keskittämistä suurempiin yksiköihin kuntien sisällä sekä kuntien välisenä yhteistyönä. Sastamalan ja Punkalaitumen jätevesien johtaminen Huittisiin on suunnitteilla ja hanke voisi käynnistyä jo vuoden 2014 aikana. Tampereen seutua lukuun ottamatta voidaan sanoa, että jätevesien käsittelyn rakenteelliset toteutusratkaisut on jo tehty vuosiksi eteenpäin. Jätevesien johtamisen ja käsittelyn osalta tarkastelluilla maankäyttövaihtoehdoilla ei arvioida olevan merkittäviä eroja maakunnan tai seudullisella tasolla. Mm. Tampereen kaupunkiseudun puhdistamosuunnitelmissa on jo osaltaan varauduttu tulevaan kehitykseen. Keskitetyn puhdistamoratkaisun laajuutta pohdittaessa ympäristövaikutukset sekä kustannukset ovat väestön ja elinkeinoelämän kasvuarvioita suuremassa roolissa. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että mm. vesienhoidon tavoitteisiin pohjautuvat vaatimukset jätevesistä aiheutuvan vesistökuormituksen vähentämiseen aiheuttavat tulevaisuudessa erityisesti väestön lisääntyessä paineita puhdistamojen teknisten ratkaisujen kehittämiselle/ parantamiselle Vaikutukset asunto- ja toimitilarakentamiseen Maankäyttövaihtoehtoihin liittyen tehtiin erillisselvitys Pirkanmaan maakuntakaava 2040 vaikutus asunto- ja toimitilarakentamiseen. Tässä VTT:n laatimassa raportissa määritetään Pirkanmaan maakunnan maakäyttövaihtoehtoihin sidottu asuntojen ja toimitilojen lisätilatarve vuoteen 2040 mennessä suhteessa nykytilaan (vuosi 2012 taso). Asunto- ja toimitilarakentamisen isätilatarve on laskettu nettolisäyksenä: paljonko väestönkasvu ja siihen sidotut tilatarpeet edellyttävät nykyiseen verrattuna lisää asuntoja ja toimitiloja. Kaavoitustarve poikkeaa tilatarpeesta siinä, että osalle tulevasta tilatarpeesta on jo maa kaavoitettu. Tilatarveraportissa ei oteta kantaa lisäkaavoitustarpeeseen. Rakentamisen määrä on kasvavilla paikkakunnilla lisätilatarvetta suurempi, koska rakentaminen tuottaa sekä kokonaan uutta tilaa että korvaa purettavia / käytöstä poistuvia rakennuksia. Kun rakentamisen kokonaismäärästä (brutto) vähennetään poistuman korvaava osuus, jää jäljelle lisätilatarpeen tyydyttämiseksi tarvittu rakentaminen (netto). Tilatarpeen laskennassa on lähdetty kuntatasolta. Kuntatason tarkastelut ottavat huomioon maaseutukuntien pientalovaltaisuudesta ja kaupunkien kerrostalovaltaisesta johtuvan asumisväljyyden välisen vaihtelun. Asumisväljyyden ei ole oletettu kasvavan, koska Pirkanmaalla asumisväljyys on jo melko korkea ja myös tyhjiä asuntoja on paljon. Myös Euroopan energiapolitiikan instrumentit muokkaavat asenteita asumisväljyyden kasvattamista vastaan. Toimitilarakentamisen suhde asuntotuotantoon on viime vuosien luokkaa, joten se leikkaa historialliseen kehitykseen verrattuna mm. teollisuusrakentamista. Väestö & tilatarve Maakuntakaava Rakennuskanta & rakentaminen Lisäys 2040 Lisäys 2040 Asunnot ja toimitilat nykyiselle väestölle Kaavoitettu maa Nettolisäys 2040 Poistuman korvaaminen Asunto- ja toimitilakanta Kaavio 10. Väestönlisäyksen edellyttämän lisätilatarpeen, kaavoitustarpeen ja rakentamistarpeen havainnekaavio.

143 58 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Asumisen tilatarve ja toimitilojen tarve Pirkanmaan asuntokanta (25 milj. kerros-m2) ja toimitilakanta (11 milj. kerros-m2) on iso ja uusiutuu hitaasti. Uudisrakentaminen kannattaa keskittää sinne, missä jo ennestään on rakennettua ympäristöä. Näistä johtuen Pirkanmaan suuralueiden osuudet tulevat muuttumaan vain vähän vuoteen 2040 mennessä. Vaikka Pirkanmaalle kokonaisuutena tavoitellaan väestökasvua, tulee väestö vähenemään osassa kuntia joko kaikissa neljässä tai vain osassa vaihtoehtoja. Tämä merkitsee sitä, että asuntoja ja tiloja tulee jäämään tyhjilleen. Asuinrakennukset Koska maankäyttövaihtoehdot on sidottu samaan väestömäärään ( ), poikkeavat tilatarpeet vain neliömetriä toisistaan. Maankäytön vaihtoehdoista eniten tilatarvetta lisää vaihtoehto Tähdet / 5,6 milj. neliömetriä ja vähiten Aurinko 1 / 5,5 milj. neliömetriä. Vuodesta 1990 vuoteen 2012 Tampereen osuus asuntoalasta on pysynyt vakiona (41 % asuinrakennusten kerrosalasta). Auringoissa ja Planeetassa asuntoala keskittyisi historiallista kehitystä enemmän Tampereelle, Tähdet-vaihtoehdossa osuus säilyisi ennallaan. Tampereen kehyskuntien väkilukukin on kasvanut ja samalla niihin on keskittynyt asuntoja. Tämä kehitys hidastuu, mutta jatkuu kaikissa vaihtoehdoissa. Läntisen, Pohjoisen ja Lounaisen Pirkanmaan osuudet asuntoalasta vähenevät hieman. Eteläinen Pirkanmaan pitää osuutensa Aurinko 2 ja Tähdet-vaihtoehdoissa, mutta menettää osuuttaan vaihtoehdoissa Aurinko 1 ja Planeetat. Kaavio 11. Pirkanmaan maankäyttövaihtoehtojen vaikutus asuntotarpeeseen. Toimitilat Vaihtoehtojen toimitilojen rakentamisen tarpeet poikkeavat toisistaan neliömetriä. Maankäytön vaihtoehdoista eniten tilatarvetta lisää vaihtoehto Planeetat, 2,3 milj. neliömetriä ja vähiten Aurinko 2 noin 2,2 milj. neliömetriä. Vuodesta 1990 vuoteen 2012 Tampereen osuus toimitiloista on hieman vähentynyt (vuonna 2012 osuus oli 41 % toimitiloista, sama kuin asuinrakennusten kerrosalasta). Vaihtoehdoista riippuen osuus pysyisi ennallaan (Aurinko 1) tai vähenisi (Aurinko 2, Planeetat, Tähdet). Tampereen kehyskuntien osuus toimitiloista kasvaisi kaikissa vaihtoehdoissa. Läntisen ja Pohjoisen Pirkanmaan osuus toimitiloista laskisi. Lounaisen ja Eteläisen Pirkanmaan osuus pysyisi joko ennallaan tai kasvaisi hieman. Kaavio 12. Pirkanmaan maankäyttövaihtoehtojen vaikutus toimitilatarpeeseen.

144 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Yhteenveto ja riskianalyysi Yhteenvetotaulukot arvioiduista vaikutuksista MAAKUNNAN KILPAILUKYVYN VAHVISTAMINEN Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/ Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa +/- +/- + +/- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa /- Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/ /- Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/ Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on hyvät edellytykset Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/ Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa + +/ Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa + +/ SOSIAALISESTI JA YMPÄRISTÖN KANNALTA VASTUULLISEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Palveluiden saavutettavuus paranee Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa +/ Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät Ydinkaupunkiseutu /- Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa /- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa +/- +/ Viherverkon pirstoutuminen Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa +/- +/- +/- +/- Eteläinen Pirkanmaa +/- +/- +/- +/- Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa - +/- - +/- +++ erittäin positiivinen --- erittäin negatiivinen ++ selvästi positiivinen -- selvästi negatiivinen + lievästi positiivinen - lievästi negatiivinen +/- ei vaikutusta

145 60 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi MAAKUNNAN KILPAILUKYVYN VAHVISTAMINEN Ydinkaupunkiseutu Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on hyvät edellytykset Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan / Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti SOSIAALISESTI JA YMPÄRISTÖN KANNALTA VASTUULLISEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Palveluiden saavutettavuus paranee /- Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät /- Viherverkon pirstoutuminen MAAKUNNAN KILPAILUKYVYN VAHVISTAMINEN Eteläinen Pirkanmaa Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä /- Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti +/- +/- + +/- Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat /- Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä /- Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on hyvät edellytykset Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti SOSIAALISESTI JA YMPÄRISTÖN KANNALTA VASTUULLISEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Palveluiden saavutettavuus paranee Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät /- Viherverkon pirstoutuminen +/- +/- +/- +/- MAAKUNNAN KILPAILUKYVYN VAHVISTAMINEN Pohjoinen Pirkanmaa Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä +/ /- Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti +/ /- Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat +/ /- Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on hyvät edellytykset Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti + +/ SOSIAALISESTI JA YMPÄRISTÖN KANNALTA VASTUULLISEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Palveluiden saavutettavuus paranee +/ Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät Viherverkon pirstoutuminen +/- +/- +/- +/- MAAKUNNAN KILPAILUKYVYN VAHVISTAMINEN Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Liikennejärjestelmä vahvistaa maakunnan kilpailukykyä +/- +/ Tarvittavat liikennepalvelut ovat järjestettävissä taloudellisesti /- Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat +/- +/ Maankäyttövaihtoehdot tukevat elinkeinoelämän kilpailukykyä Työpaikka-alueiden erikoistumisen syventämiselle ja kilpailukyvyn vahvistumiselle on hyvät edellytykset Seutujen keskeiset ominaispiirteet on otettu huomioon ja niiden vahvuuksia tuetaan /- +/ Yhdyskuntarakenne tiivistyy / ei hajaudu Asuin- ja työpaikka-alueet sijoittuvat tasapainoisesti + +/ SOSIAALISESTI JA YMPÄRISTÖN KANNALTA VASTUULLISEN YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Palveluiden saavutettavuus paranee Asumismuotojen valikoima ja valinnan mahdollisuudet lisääntyvät +/- +/ Viherverkon pirstoutuminen - +/- - +/- +++ erittäin positiivinen ++ selvästi positiivinen + lievästi positiivinen +/- ei vaikutusta --- erittäin negatiivinen -- selvästi negatiivinen - lievästi negatiivinen

146 Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi l Riskit, epävarmuustekijät ja investointitarpeet vaihtoehtotarkastelussa Kansainvälisen, valtakunnallisen ja maakunnallisen kehityksen epävarmuustekijät Pirkanmaan maankäytön kehitykseen ja maakuntakaavaa varten laadittujen maankäyttövaihtoehtojen toteuttamismahdollisuuksiin liittyy riskejä ja epävarmuustekijöitä. Näiden epävarmuustekijöiden syyt voivat olla yleisessä kansainvälisessä ja valtakunnallisessa kehityksessä, ja niiden vaikutus voi olla merkittävä maankäyttövaihtoehtojen perusoletuksiin ja -ominaisuuksiin. Näitä kehittämisen lähtökohtiin vaikuttavia megatrendejä ja kansainvälisiä tekijöitä ovat mm. suuri paradigmamuutos kohti kestävää energiataloutta ja globaalit taloussuhdanteiden muutokset; valtakunnallisia tekijöitä ovat puolestaan tulevaisuuden tuotantorakenteelliset muutokset, väestö- ja työpaikkamäärien kehitys, väestön ikääntyminen sekä kunta- ja palvelurakenteen osalta tehtävät ratkaisut. Lisäksi Pirkanmaan maankäytön kehittämisen lähtökohtiin ja resursseihin vaikuttavat Pirkanmaan yleinen kehitys ja menestyminen niin kansainvälisessä kuin maakuntienkin välisessä kilpailussa. Maankäyttövaihtoehtojen toteutumiseen vaikuttavat myös maakunnalliset ja paikalliset epävarmuustekijät, jotka liittyvät rakenteen hajautumiseen, elinkeinoelämän rakennemuutokseen sekä tarvittavien investointien rahoitukseen. Maailmantaloudessa ja tuotantorakenteissa on käynnissä laaja muutos kohti materiaali- ja resurssitehokkuutta korostavaa taloutta, mikä syrjäyttää fossiilisiin ja rajallisiin raaka-aineisiin perustunutta järjestelmää. Tämä muutos korostaa tarvetta yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen, ekotehokkaan (joukko)liikennejärjestelmän kehittämiseen ja palvelukeskusten vahvistamiseen liikkumistarpeen minimoimiseksi. Muutos pakottaa samanaikaisesti panostamaan nykyistä enemmän myös uusiutuviin energiantuotantomuotoihin ja ympäristöteknologioihin. Suomen kehitys, taloussuhdanteet sekä epäselvät yhteiskunta- ja tuotantorakenteelliset muutokset voivat kehittyä dramaattisesti, mikä johtaa väestö- ja työpaikkaennusteiden uudelleenarviointiin. Muun muassa digitalisoitumiskehitys muuttaa maailmaa nopeasti ja ennakoimattomasti. Yritysten tuotteet muuttuvat suuremmassa määrin aineettomiksi (palvelut), mikä voi johtaa kuljetustarpeiden vähenemiseen sekä koko nykyisenkaltaisen liikennejärjestelmän kyseenalaistumiseen. Nykyisen rakenteen täydentämisen ja tiivistämisen merkitys korostuu, kun tavoitteena on yhtenäinen ja eheä yhdyskuntarakenne. Väestörakenteen muutokseen vaikuttaa myös vanhusväestön osuuden merkittävä lisääntyminen tulevaisuudessa. Myös muutokset perhekoossa ja -muodoissa asettavat uusia tarpeita asumiselle ja liikkumiselle. Maankäytön suunnittelussa ilmiöt korostavat palvelujen saavutettavuuden, alueiden muuntojoustavuuden sekä joukkoliikenteen merkitystä. Vireillä olevien kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistusten myötä palveluja tullaan järjestämään nykyistä enemmän käytettävissä olevien resurssien, ei niinkään hallinnollisten rajojen perusteella. Kunta- ja sote-uudistukset vaikuttavat toteutuessaan palvelujen tuotantoon ja maankäytön suunnitteluun. Toisaalta uudistukset mahdollistavat laajemman ja kokonaisvaltaisemman tarkastelun, mutta samalla niissä on mahdollisuus palveluverkon harvenemiseen ja keskittymiseen. Yhdyskuntarakenteen suunnittelulle kuntarakenteella on keskeinen merkitys. Uusille alueille rakennettaessa yhdyskuntarakenteen hajautumisen riski kasvaa, mikäli kysynnän laskun vuoksi uudet taajama- tai työpaikka-alueet toteutuvatkin vajaasti. Tämä johtaa vuorostaan liikkumistarpeen lisääntymiseen, kohonneisiin liikkumiskustannuksiin, yhdyskuntateknisten investointien korkeisiin yksikkökustannuksiin sekä palvelujen saatavuuden heikkenemiseen. Rakenteen hajautuminen aiheuttaa myös riskin luonto- ja maisema-arvoille. Pitkän aikavälin suunnittelussa elinkeinoelämän ja yritystoiminnan tarpeiden ennakointiin liittyy merkittävää epävarmuutta. Elinkeinoelämän nopea rakennemuutos on vaikuttanut jo voimakkaasti työpaikka-alueiden kysyntään ja yritystoiminnan suhteeseen muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Teollisten työpaikkojen luonne on muuttumassa: valmistava teollisuus korvautuu enemmän lisäarvoa tuottavilla, osaamisintensiivisillä toiminnoilla. Tulevaisuuden kaupunkien keskustoihin voikin sijoittua enenevässä määrin teollisia työpaikkoja, jotka saavat elinvoimaa keskeisestä sijainnista ja hyvästä saavutettavuudesta. Alueidenkäytön suunnittelussa tulisi varautua yritystoiminnan moninaisiin tarpeisiin sekä lisäksi edistää poistuvien työpaikka-alueiden uudiskäyttömahdollisuuksia. Myös kaupan konseptit muuttuvat palvelujen kysynnän muuttuessa nykytilanteeseen perustuvat käsitykset ja mitoitusnormit eivät vastaa tulevaisuuden tarpeita. Vaihtoehtoihin sisältyvien liikenneinvestointien toteuttaminen edellyttää rahoituksen järjestymistä Pirkanmaan liikennejärjestelmän kriittisiin kohtiin. Investointitarpeita liittyy myös vesihuollon sekä jäte- ja energiahuollon järjestämiseen sekä palveluihin, joiden toteuttamisen kustannukset voivat vaihdella merkittävästi paikallisista olosuhteista johtuen. Ydinkaupunkiseutu Aurinko 1, 2 ja Planeetat -vaihtoehdoissa lähtökohtana on järjestelyratapihan siirto, joka luo edellytykset keskustarakenteen uudistumiselle ja tehostumiselle, erityisesti Aurinko 2-vaihtoehdossa. Siirtokysymys muodostaakin kriittisen tekijän vaihtoehdon toteutumiselle. Ratapihan siirto antaa lisäksi mahdollisuuden uuden ja vahvan logistiikkavyöhykkeen rakentumiselle Tampere-Pirkkala-Lempäälä alueella. Tämän logistiikka-alueen vahvuutta nostaa osaltaan Aurinko 2 vaihtoehdossa esitetty Tampere-Pirkkalan lentoaseman kehittyminen, toiminnallisen tehostamisen ja monipuolistamisen kautta. Tämän toteutumiseen sisältyy runsaasti epävarmuustekijöitä. Kaikki vaihtoehdot edellyttävät 3. raiteen toteuttamista pääradalle etelän suuntaan, mutta erityisen kriittinen hanke on Aurinko 2 ja Planeetat vaihtoehtojen toteuttamisen kannalta, sillä ko. vaihtoehdot edellyttävät 3. ja 4. raiteen toteuttamista pääradalle etelän suuntaan muita vaihtoehtoja nopeammassa aikataulussa. Planeetat -vaihtoehto edellyttää lisäksi kahta lisäraidetta välille Tampere-Lielahti, joiden järjestäminen ei olevasta maankäytöstä johtuen ole todennäköisesti mahdollista. Aurinko 2 ja Planeetta vaihtoehdoissa lähijunaliikenteen kynnyskustannukset ovat suuret, mutta Aurinko 2 vaihtoehto tarjoaa parhaan lähiliikenteen hyötysuhteen. Rataliikenteen osalta tehtävät kehittämisratkaisut vaikuttavat puolestaan siihen, toteutuuko Aurinko 2 ja Planeetta vaihtoehtojen mukainen, helminauhamainen yhdyskuntarakenne asemakeskusten ympäristöissä. Planeetta-vaihtoehdon toteutuminen edellyttää myös radanvarren keskusten rakentuvan toimistotyöpainotteisina, sekoittuneina työpaikka-alueina. Asemakeskusten asukastiheys ei välttämättä riitä Planeetta -vaihtoehdon mukaisiin ratainfran investointeihin, ja muodostaa siksi kriittisen tekijän. Kaiken kaikkiaan Planeetat vaihtoehto vaatii Tampereen kehyskunnilta lähiliikenteen myötä enemmän panostuksia infrastruktuuriin ja palveluihin kuin muut vaihtoehdot. Aurinko 2 vaihtoehdossa toteuttamisvastuuta kohdistuu erityisesti seudun eteläisiin osiin. Tähdet mallin mukainen 2 kehän rakentaminen on ongelmallista, sillä vaihtoehdon mukainen maankäyttö ei tue sen toteutumista. Vaihtoehdon hyvä toteutuminen edellyttää maankäytön lisäämistä Kangasalan puolella selvästi enemmän kuin vaihtoehdossa on esitetty. Myös 2 kehän ajonopeudella (esim. 80 km/h) on merkitystä. Vahvasti reuna-alueiden kasvuun nojaava Tähdet -vaihtoehto aiheuttaa ydinkaupunkiseudulla yhdyskuntarakenteen hajautumisriskin, jonka työpaikka-alueet muodostuvat yksipuolisiksi, eivätkä sekoittuneiksi rakenteiksi. Myös Aurinko 1 vaihtoehdossa toiminnot eriytyvät, sillä ratkaisu painottaa asumista itään ja työpaikka-alueita länteen. Sekä Tähdet että Aurinko 1 vaihtoehdoissa esitetty yhdyskuntarakenteen laajeneminen aiheuttavat riskitekijän olemassa olevalle viher- ja virkistysverkostolle. Aurinko 1 vaihtoehdossa uudet esikaupunkimaiset alueet kuormittavat palveluverkkoa, ja palveluiden riittävyys muodostaa haasteen, edellyttäen vahvaa panostusta palveluiden kehittämiseen. Tähdet -vaihtoehdossa ydinkaupunkiseudun palveluiden saavutettavuus ei kehity, kun joukkoliikenneverkon tehostamis- ja kehitysmahdollisuudet hiipuvat rakenteen laajentuessa.

147 62 l Pirkanmaan maakuntakaava Maankäyttövaihtoehdot ja vaikutusten arviointi Pohjoinen Pirkanmaa Aurinko 1 vaihtoehto keskittää pohjoisen Pirkanmaan palvelut seutukeskus Mänttä-Vilppulaan, joka edellyttää myös keskuskaupungin palvelutason kehittämistä. Pendelöintimahdollisuus vahvistuvalle ydinkaupunkiseudulle on olemassa, mikäli kiskobussiliikenne jatkuu vähintään nykyisen kaltaisena. Vastaavasti Aurinko 2 vaihtoehto vahvistaa lähijunayhteydellä Oriveden roolia terminaalikeskuksena. Planeetat vaihtoehdon edellyttämät erittäin vahvat junaliikenteen kehittämistoimenpiteet antavat seudun asemakaupungeille Orivedelle ja Mänttä-Vilppulalle hyvät mahdollisuudet kehittyä. Tähdet vaihtoehdon kattavaan linja-autoverkostoon perustuva joukkoliikenne vaatii laajaa palvelutason nostamista, mihin liittyy kustannus- ja vetovoimaisuusriskejä. Vaihtoehto edellyttää myös panostuksia sekä tieverkon että palveluiden kehittämisessä, ja haasteeksi muodostuu riittävän palvelutason saavuttaminen. Eteläinen Pirkanmaa Aurinko 2 ja Planeetat vaihtoehdot edellyttävät toteutuakseen tiivistyviä asemanseutuja, jotta raideliikenteeseen tukeutuvat useat liikennepaikat ja lisäraideinvestoinnit olisivat kannattavia matkustajamäärien kasvun myötä. Riskitekijäksi nousee se, että asukastiheys ei silti välttämättä riitä kattamaan investointeja. Lisäksi Planeetoissa riskinä on asemakeskusten toiminnallinen yksipuolistuminen, vaikka asemakeskustojen ympäristöjen kehittäminen luokin hyvät mahdollisuudet sekoittuneen taajamarakenteen syntymiselle. Lisäksi uusien, tiiviiden asemakeskustojen toteuttaminen edellyttää huolellista suunnittelua, jotta alueista muodostuu laadukkaita ja houkuttelevia asumisympäristöjä; huonosti toteutettuina asemakeskukset voivat luoda paineita haja-asutuksen kasvulle. Tähdet mallin mukainen yhdyskuntarakenteen laajeneminen aiheuttaa myös eteläisellä Pirkanmaalla hajautumisriskin. Yhteenveto ja johtopäätelmät Kansainväliset ja valtakunnalliset muutostekijät vaikuttavat eri maankäyttövaihtoehtoihin jossain määrin eri tavoin. Aurinko 2 -vaihtoehto tukeutuu voimakkaimmin eteläisen Suomen merkityksen painottumiseen valtakunnallisessa kehityksessä ja HHT -vyöhykkeen määrätietoiseen kasvuun, joka edustaa nykyisen kehityksen jatkumoa. Planeetta -vaihtoehto tukeutuu toimivien valtakunnallisten raideliikennekäytävien hyödyntämiseen ja tehostumiseen koko Pirkanmaan alueella, joka edellyttää investointeja niin rataverkon infraan, kalustoon ja liikennöintiin kuin asemakeskusten rakentamiseen. Vaihtoehdossa Aurinko 1 on muita kiinteämpi kytkentä Tampereen ydinkaupunkiseudun voimakkaaseen ja melko itsenäiseen kehitykseen, joka edellyttää luovien ympäristöjen ja muiden vetovoimatekijöiden syntymistä alueelle. Tähdet vaihtoehdossa puolestaan koko Pirkanmaalle oletetaan löytyvän uusia kasvun lähtökohtia ja avauksia elinkeinoelämän virkistymisen saralla, ja vaihtoehto edellyttääkin tätä tukevaa vahvaa panostusta tieverkon kehittämiseen ja ylläpitoon. Toteutumisen riskit Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet Ydinkaupunkiseutu Pohjoinen Pirkanmaa Eteläinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Lounainen ja luoteinen Pirkanmaa Aurinko 1 vaihtoehdossa luoteisen ja lounaisen Pirkanmaan palvelukeskittymät ovat Ikaalisissa sekä Sastamalan Vammalassa, joiden edellytetään myös kehittävän palvelutasoaan. Tavoite on korkea erityisesti Ikaalisissa, sillä kaupunkiseudulta heijastuva kasvu ei välttämättä kohdistu niin etäälle. Toisaalta Aurinko 2 vaihtoehdon mukainen kasvu voi aiheuttaa yhdyskuntarakenteen hajautumista valtateiden suunnassa. Planeetat vaihtoehdon mukaiset rataliikenteen kehittämisinvestoinnit tukevat Parkanon profiloitumista terminaalikeskittymänä, edellyttäen samalla asema-alueen ja keskustan välisen alueen rakenteellista kehittämistä, joka voi aiheuttaa riskitekijöitä luonnonympäristölle. Vaihtoehto on myös vahvasti riippuvainen siitä, että henkilökaukojunaliikenne pysähtyy Parkanossa myös pitkällä tähtäimellä. Planeetat vaihtoehto edellyttää myös Sastamalan suunnalla toteutuakseen tiivistyviä asemanseutuja, jonka epävarmuutena on asukastiheyden riittämättömyys sekä tarve nopeille yhteyksille Pori-Tampere välillä. Riskin muodostaa myös asemakeskusten toiminnallinen yksipuolistuminen sekä tiiviiden asemakeskustojen laadukkaaseen toteutukseen liittyvät kysymykset. Ainoastaan huolellisesti suunniteltuina alueista muodostuu laadukkaita ja houkuttelevia asumisympäristöjä. Tähdet vaihtoehdon kustannusriskin muodostaa kattavaan linja-autoverkostoon perustuva joukkoliikenteen järjestäminen. Tieverkon että palveluiden kehittäminen edellyttävät myös vahvaa taloudellista panostusta.

148

149 Nalkalankatu 12, PL 76, Tampere Puh. (03) (vaihde) Faksi (03) Teemme muutosta yhdessä

150 Lausunto (luonnos) Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelman tavoitteet pohjautuvat kunnallisvaltuustojen vuonna 2010 hyväksymään tavoitekokonaisuuteen, minkä osa-alueita ovat: 1. Varaudumme väestön kasvuun. 2. Tiivistämme yhteiskuntarakennetta. 3. Kehitämme keskustoja ja keskuksia. 4. Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta. 5. Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua. 6. Uudistamme liikkumisen tapoja. 7. Parannamme palvelujen saavutettavuutta. 8. Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta. 9. Paranamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia. Rakennesuunnitelman uudistamisessa keskeistä on seudun väestöennusteen päivittäminen sekä ennusteen vertaaminen yhdyskuntarakenteen kykyyn vastaan ottaa väestö- ym. kasvua. Yhdyskuntarakenteen kehittämisen rungoksi otetaan joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, tuoreimmat suunnitelmat. Uutena kokonaisuutena rakennesuunnitelmaan liitetään myös palveluverkon seudullinen tarkastelu. Keskeinen rajaus on, että Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma laaditaan kaupunkimaisen maankäytön suunnitteluun taajamarakenteen alueelle. Taaajamarakenteen ulkopuolisessa rakentamisessa lähtökohtana on, että kunnat huomioivat seudullisesti sovitut yhteiset periaatteet. Rakennesuunnitelmalla on tarkoitus viestiä kaupunkiseudun tuoreimmat linjaukset valmisteilla olevaan maakuntakaavaan Rakennesuunnitelma hyväksytään valtuustoissa ja sitä toteutetaan kuntien kaavoitus- ym. toimenpiteiden kautta. Rakennesuunnitelman uudistaminen on osa MAL2-aiesopimuksen toteuttamista. Väestön kasvu Vesilahden kunnan väkiluvun Tilastokeskus arvioi kasvavan noin hengestä vuoteen 2030 mennessä noin henkeen ja vuoteen 2040 mennessä noin henkeen. Se tarkoittaa noin 1,5 %:n keskimääräistä väestönlisäystä vuodessa (sekä luonnollista väestön lisäystä/syntyneisyysenemmyyttä että kuntaan muuttajien enemmyyttä) luvun alkuvuosina vuotuinen väestönlisäys ylsi jopa 4 %:iin vuodessa. Väestöennuste ikäluokittain vuosina 2015, 2020, 2025, 2030, 2035 ja 2040 (Tilastokeskus 2012): Ikäluokat: Yhteensä Vesilahden kunta on varautunut/varautuu kaupunkiseudun kasvuun luomalla omalta osaltaan edellytykset väestön kasvulle, pk-yritystoiminnan harjoittamiselle sekä peruspalvelujen tuottamiselle. Yhtenä peruslähtökohtana on, että Vesilahti tarjoaa maaseutumaisen elämisen ja asumisen vaihtoehdon Tampereen kaupunkiseudulla. Vesilahden kunta on varautunut taloudellisesti kestävään väestön kasvuun mm. asuinalueiden jatkuvan

151 kaavoittamisen myötä. Asuntorakentamiseen tarkoitettua maanhankintaa tehdään olemassa olevien resurssien puitteissa aktiivisesti, joskin myös yksityisten omistamien maiden kaavoittaminen on lisääntynyt. Vesilahdessa rakentaminen on ollut ja on jatkossakin pientalovaltaista omakoti- ja rivitalorakentamista. Senioriasumiseen liittyvät palvelutarpeet löytänevät ratkaisunsa ns. pienkerrostalovaihtoehtojen myötä. Tulevaan asuinrakentamiseen on varauduttu Vesilahden Kirkonkylän, Narvan ja Koskenkylän osayleiskaavaja/tai asemakaavoitusten myötä. Kuntakehityskuvan maankäyttökartan mukaisesti asumisen painopiste kunnassa keskittyy kolmioon Kirkonkylä - Narva - Koskenkylä. Taajamat ovat parantuneiden/parantuvien tie- ja liikenneyhteyksien varrella, suhteellisen lähellä toisiaan (etäisyydet 4-10 km) ja täyden kunnallistekniikan piirissä. Edellä mainitut taajamat, maaseutumaisella toteutustavalla, "kasvavat yhteen" jo vuoteen 2030 mennessä. Vesilahden kunnan perusilme säilytetään (on jo profiloitunut) vahvan maaseutumaisena, luonnonläheisenä ja vetovoimaisena. Kokonaisvaltainen ja tasapuolinen kehittäminen perustuu em. kolmen kaavoitetun taajaman ja niitä sopivasti täydentävien kylien kehittämiseen. Tämä tapahtuu kestävän kehityksen periaatteita syventävästi soveltamalla (mm. sähköiset asiointiyhteydet). Haja-asutusalueilla mahdollistetaan alkutuotannon ohella myös muiden maaseutuelinkeinojen kehittäminen ja toiminta. Uudet yritykset sijoittuvat pääosin kolmen (3) päätaajamaan ja/tai niiden muodostamaan kolmioon. Yhdyskuntataloudellisuus Kirkonkylän, Narvan ja Koskenkylän taajamien "yhteen kasvamiseen" on vastattu osayleiskaavoituksella vahvistaen täydennysrakentamisen avulla asukaspohjaa, varaamalla yritysalueita lähialueilta, turvaamalla virkistyskäytön sekä panostamalla yhteistyöresurssien (valtio - Kunta - Yksityiset) avulla kevyenliikenteen väylästön rakentamistarpeisiin (mm. MAL-aiesopimukset). Näin toimien voidaan myös lisätä joukkoliikenteen kulkutapaosuuttaa ja toimivuutta. Uudisrakentaminen ohjautuu pääosin asemakaavoitetuille alueille. Vesilahdessa mahdollistetaan jatkossakin haja-asutusrakentaminen rakentamisen reunaehtoja kehittäen. Maankäytöllisten kasvutarpeiden toteuttamisessa hyödynnetään olemassa olevaa kunnallistekniikka ja muu infrastruktuuri. Kunnallistekniikassa hyödynnetään lisääntyvässä määrin mm. uusiutuvan kotimaisen energian tarjoamat kestävät vaihtoehdot ("Vesilahden lähilämpö -toimintamalli). Joukkoliikennejärjestelmä ja sen kytkeminen maankäytön suunnitteluun Liikenteellisillä ratkaisuilla on keskeinen merkitys rakennesuunnitelma- ja maakuntakaavatyössä ja siksi Vesilahden kunta haluaa esittää huomioinaan seuraavaa: - Liikenneyhteyksien osalta voisi olla perusteltua tutkia vaihtoehtoa, missä Tampereen 2- kehä ja VT 3:n oikaisu yhdistettäisiin yhdeksi varaukseksi. - Kaupunkiseudun rakennesuunnitelman sekä maakuntakaavan valmistelussa tulisi ottaa kantaa myös kaupunkiseudun muidenkin kehäteiden, mm. seututien Mt 301:n kehittämiseen välillä: - Lempäälä Vesilahti Sastamala ja - Lempäälä Vesilahti Nokia (Tampereen kaupunkiseudun ns. Pyhäjärvi-kierros = Kehä 3). - Raideliikenteen osalta Lempäälän asemanseudun ja sen liityntäpysäköinnin parantamiseen tulisi kiinnittää huomiota Lempäälän keskustan kehittämishankkeenkin yhteydessä. - Bussiliikenteen laatukäytävän kehittyminen Vesilahden Narvan ja Kirkonkylän, Lempäälän keskustan/rautatieaseman ja Tampereen keskustan (matkakeskuksen) välillä tulee pitää seutuprioriteeteissa merkittävässä asemassa koko suunnitelma- ja toteutuskauden ajan. - Rakennemallivaihtoehdossa n:o 1: Ydinmalli, Tiivis ja keskittävä, tulee varata bussiliikenteen laatukäytävä Lempäälän keskustasta Vesilahden Kirkonkylään ja edelleen Vesilahden Narvaan asti. - Kaupunkiseudun katuraitiotieyhteyksien kytkeytymisessä seudun muuhun kiskoliikenteeseen tulee ottaa huomioon sujuvat vaihtomahdollisuudet Tampereen keskustassa.

152 Palveluverkon periaatteet Vesilahden kunnalla on vahva halu säilyä itsenäisenä kuntana. Viimeisen 20 vuoden aikana nuoret lapsiperheet ovat kuntaan muuttajina olleet turvaamassa palvelujen säilymistä ja kehittymistä. Rakennemallityön jatkosuunnittelussa Vesilahden Kirkonkylä tulisi merkitä aluekeskukseksi ja Narva sekä Koskenkylä lähipalvelukeskuksiksi. Onhan Kirkonkylä, Narva ja Koskenkylä merkitty sekä maakuntakaava että kuntasuunnittelutyössä merkittävästi täydennettäviksi asuinalueiksi. Elinkeinoelämän kehittyminen Tampereen kaupunkiseudulla yritysalueiden profilointityö on edelleenkin pääosin tekemättä. Tämän profilointityön avulla voidaan kaupunkiseudun yritysalue- ja -tonttitarjontaa monipuolistaa ja selkeyttää mm. seudulle suuntautuvan ulkopuolisen kysynnän näkökulmasta. Kaupallisten palveluiden osalta käynnissä oleva rakennemuutos vaikuttanee merkittävällä tavalla sekä kauppakeskusrakentamiseen että kaupallisiin lähipalveluihin tulevina vuosina "nettikaupan" vähentäessä kiinteiden toimitilojen m2-ja m3-tarpeita. Toisaalta olemassa olevista kaupallisista toimitiloista otetaan lisähyötyjä irti aikaisempaa monin verroin enemmän (vrt. esim. autokaupat). Yhteenveto Edellä olevilla perusteilla Vesilahden kunta nostaa tässä vaiheessa etusijalle rakennemallityön jatkovalmisteluissa vaihtoehdon n:o 2: Nauhamalli, "Nauha ja laajentava". Vesilahdessa 05. päivänä maaliskuuta 2014

153 Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2040 (Rakennesuunnitelman 2030 uudistaminen) Väliraportti Suunnitelmavaihtoehdot ja niiden vaikutukset Seutuhallitus

154 Suunnitelmavaihtoehdot ja niiden vaikutukset (väliraportti) Sisällysluettelo 1 Suunnittelun lähtökohdat ja rajaukset Rakennesuunnitelman tavoitteet Tavoitekokonaisuus Tavoitekokonaisuuden perustelut Varaudumme väestön kasvuun Tiivistämme yhdyskuntarakennetta Kehitämme keskustoja ja keskuksia Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua Uudistamme liikkumisen tapoja Parannamme palvelujen saavutettavuutta Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta Parannamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia Suunnitelmavaihtoehdot Vaihtoehtoasetelma ja sen kehittyminen Suunnittelualue Vaihtoehtojen keskeinen sisältö Vaihtoehtojen pääperiaatteet Keskus- ja palveluverkko Asuminen Työpaikat Liikenne Vaihtoehto 1: Ydinmalli, Tiivis ja keskittävä Vaihtoehto 2: Nauhamalli, Nauha ja laajentava Suunnitelmavaihtoehtojen vaikutukset Taustaa Arviointikriteerit Vaikutusten arviointi Johtopäätökset Yleistä Vaihtoehtojen vertailua Yhteenveto vaihtoehtovaiheen perusteella ratkaistavista asioista Tiivistelmä Rakennesuunnitelman uudistamista ohjaa seutuhallituksen hyväksymä tavoitteisto, jonka mukaan kunnat varautuvat kaupunkiseudun kasvuun yhdyskuntarakennetta täydentäen ja liikkumistapoja uudistaen. Uudistamisessa korostetaan kaupunkiseudun kokonaisetua ja voimavarojen tarkoituksenmukaista käyttöä. Väliraportissa tutkitaan kahta suunnitelmavaihtoehtoa ja arvioidaan niiden kaupunkiseudullisia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla kuvataan eroja liittyen kasvun suuntiin sekä liikennejärjestelmän, maankäytön ja palveluverkon yhteensovittamiseen. Vaihtoehdot eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niiden avulla luodaan pohja varsinaiselle suunnitelmalle. Vaihtoehtojen erot liittyvät erityisesti väestönkasvun kohdentumiseen ja siitä johtuviin vaikutuksiin. Tiivis ja keskittävä -malli painottaa kaupunkiseudun ydintä ja ympäröiviä keskuksia. Nykyisten keskustojen ja aluekeskusten rooli monipuolisina asumisen, palveluiden ja liikkumisen solmuina korostuu. Vaihtoehto hyödyntää tehokkaasti nykyistä yhdyskuntarakennetta ja infrastruktuuria. Seudulliset investoinnit voidaan minimoida ja saavuttaa yhteiskunnallisia säästöjä. Nauha ja laajentava -mallissa nykyiset keskukset eivät muutu yhtä merkittävästi, vaan yhdyskuntarakenne sekä täyttyy että laajenee. Kasvualueita on enemmän, jolloin asuin- ja työpaikka-alueet erottuvat selvemmin toisistaan. Lähipalvelukeskusten verkko on laajempi. Merkittävä osa investointitarpeista kohdentuu uusien alueiden ja niihin liittyvien liikenneyhteyksien toteuttamiseen. Laajennusalueet on kytketty joukkoliikenteeseen. Molemmissa vaihtoehdoissa on vahva joukkoliikenne, jossa lähijunan, kaupunkiraitiotien ja bussien kokonaisuus muodostuu hieman eri tavoin ja eri vaiheistuksin, erityisesti idän suunnassa. Väliraportti kokoaa rakennesuunnitelman uudistamistyön tähänastiset vaiheet, jotka on eritelty raportin lopussa. Myös yhteistyö maakuntakaavan valmistelun kanssa on kuvattu lopussa. 2

155 1 Suunnittelun lähtökohdat ja rajaukset Rakennesuunnitelma on kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehitystä pitkällä tähtäimellä ohjaava seudullinen suunnitelma. Se tarkastelee kaupunkiseutua kokonaisuutena, ja esittää ratkaisuja kestävän kasvun toteuttamiseksi. Rakennesuunnitelman tavoitevuosi on Tämän vuoksi kaupunkiseudun suunnittelussa on huomioitava yleiset kehitystrendit ja pyrittävä varautumaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tampereen kaupunkiseutu haluaa kehittyä strategiavisionsa mukaisesti vetovoimaisena alueena sujuvan elämän, kestävän kasvun ja yhteistyön edelläkävijänä. Kaupunkiseudun toimintaympäristöön vaikuttavia muutostrendejä ovat mm. globalisaatio, ilmastonmuutos ja teknologian kehitys ja ikääntyminen. Globalisaatio merkitsee kaupunkiseutujen välisen kilpailun vahvistumista, jolloin elinympäristön laatutekijöiden merkitys korostuu. Myös elinkeinoelämän toimintaedellytysten kehittäminen on seudun kilpailukyvyn kannalta oleellista: seudun on oltava houkutteleva yrityksille ja niiden työvoimalle. Kaupungistumisen ennustetaan jatkuvan ja lisäävän keskeisten kaupunkien ja kaupunkiseutujen väestön määrää. Tämän vuoksi kaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena ja ohjata tulevien vuosikymmenien kasvu kestävällä tavalla. Osa väestönkasvusta tulee ikääntyvästä väestöpohjasta, joka luo painetta julkistalouksille. Toisaalta pidempien elinkaarien yhteiskunta tarkoittaa aktiivisia eläkeläisiä liikkumisessa ja kuluttamisessa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiristyviin päästötavoitteisiin pääsemiseksi kaupunkiseudulla tarvitaan energia- ja resurssitehokkaita valintoja ja ratkaisuja maankäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelussa. Uudistamisessa keskeistä on seudun väestöennusteen päivittäminen sekä ennusteen vertaaminen yhdyskuntarakenteen kykyyn vastaanottaa kasvua. Yhdyskuntarakenteen kehittämisen rungoksi otetaan joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen tuoreet suunnitelmat. Uutena kokonaisuutena rakennesuunnitelmaan liitetään myös palveluverkon seudullinen tarkastelu. Keskeinen rajaus on, että Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma laaditaan kaupunkimaisen maankäytön suunnitteluun taajamarakenteen alueelle. Taajamarakenteen ulkopuolisessa rakentamisessa kunnat huomioivat seudullisesti sovitut yhteiset periaatteet. Rakennesuunnitelmalla on tarkoitus viestiä kaupunkiseudun tuoreimmat linjaukset valmisteilla olevaan maakuntakaavaan Tämän vuoksi rakennesuunnitelman valmistelu ja työvaiheet on yhteensovitettu maakuntakaavan valmistelun kanssa. Rakennesuunnitelma hyväksytään valtuustoissa, ja sitä toteutetaan kuntien kaavoitus- ym. toimenpiteiden kautta. Rakennesuunnitelman uudistaminen on osa MAL2-aiesopimuksen toteuttamista. Sen sitovuutta vahvistetaan laatimalla seudullisesti merkittävistä asioista toteuttamisohjelma, kuvaamalla kunnittaiset toimenpiteet ja seuraamalla ohjelman toteuttamista. Seutuhallitus käynnisti kokouksessaan rakennesuunnitelman 2030 uudistamisen. Uudistettavana oleva rakennesuunnitelma pohjautuu valtuustojen vuonna 2010 hyväksymään rakennesuunnitelmaan, johon ei ole tarvetta tehdä kokonaisuudistusta. Ennen kaikkea tarve on huomioida ajan aiheuttamat muutostarpeet. Kuva. Maankäytön suunnitteluvälineitä kaupunkiseudulla. 3

156 Kuva. Uudistettava rakennesuunnitelma

157 2 Rakennesuunnitelman tavoitteet Tavoitteet pohjautuvat valtuustojen vuonna 2010 hyväksymään tavoitekokonaisuuteen, joka kuvaa millaista kaupunkiseutua haluamme rakentaa. 2.1 Tavoitekokonaisuus 1. Varaudumme väestön kasvuun 2. Tiivistämme yhdyskuntarakennetta 3. Kehitämme keskustoja ja keskuksia 4. Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta 5. Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua 6. Uudistamme liikkumisen tapoja 7. Parannamme palvelujen saavutettavuutta 8. Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta 9. Parannamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia 2.2 Tavoitekokonaisuuden perustelut Rakennesuunnitelma 2040, tavoitevaiheen lisäperustelut, seutuhallitus : Varaudumme väestön kasvuun Kaupunkiseudun väestö kasvaa syntyvyyden, muuttoliikkeen ja asukkaiden eliniän kasvun myötä. Alue on vetovoimainen, ja kasvun ennakointi on maankäytön keskeisiä kysymyksiä mm. kuntatalouden kannalta. Väestönkasvu turvaa myös uutta työvoima yrityksille ja julkiselle sektorille väestön eläköityessä. Kasvun kautta taloudellinen huoltosuhde pysyy kestävänä. Rakennesuunnitelma mitoitetaan noin 4100 hengen vuosittaiselle kasvulle, mikä tarkoittaa hengen väestönkasvua vuoden 2013 alusta ja kokonaisväestöä vuoteen 2040 mennessä. Kasvu vastaa nykytilaa ja maakuntakaavan laadinnan väestötavoitetta. Kyseessä on varautuminen, jonka tarkoituksena on varmistaa hallittu ja suunnitelmallinen kasvu. Rakennesuunnitelman uudistamisessa kasvu ohjataan seudun kokonaisedun kannalta tarkoituksenmukaisesti huomioiden alueiden ominaisuudet, sijainti kaupunkirakenteessa sekä joukkoliikenneverkko ja sen kehittymisedellytykset. Taulukko: Kaupunkiseudun väestön vuosittainen kasvu 2000 luvulla Tiivistämme yhdyskuntarakennetta Kaupunkiseudun taloudellinen ja toiminnallinen kilpailukyky perustuu eheään yhdyskuntarakenteeseen ja riittävään asukastiheyteen. Eheä yhdyskuntarakenne tarjoaa asukkaille toimivan asuinympäristön tarvittavine palveluineen sekä yrityksille ja kunnille tuottavuutta edistävän toimintaympäristön. Kasvun ohjaaminen kaupunkirakenteen sisälle vähentää investointien tarvetta samoin kuin etäisyyksien pidentymistä ja liikkumista. Olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisellä tavoitellaan maankäytön yhdyskuntataloudellisen vaikuttavuuden parantamista. Tiivistämällä taajamien ja keskusta-alueiden maankäyttöä sekä vahvistamalla joukkoliikennekäytäviä asutuksen, kaupan, palvelujen ja toimistojen alueena lisätään myös energiatehokkuutta sekä vastataan seudullisen ilmastostrategian tavoitteisiin. Toiminnoiltaan sekoittuneessa yhdyskuntarakenteessa arjen sujuvuus lisääntyy ja eri toimintojen saavutettavuus paranee. Liikkumisen ratkaisuissa tulee huomioida myös ympäristön viihtyisyys ja esteettömyys. Koska maankäytön muutokset olemassa olevassa rakenteessa ovat haasteellisia, tulee maapoliittisia keinoja käyttää tehokkaasti eheän yhdyskuntarakenteen toteuttamiseksi. Eheyttäminen koskee kaupunkiseudun kaikkia kuntia. Se tulee toteuttaa täydennysrakentamalla nykyisiä alueita niiden ominaispiirteet ja vahvuudet huomioiden. Kasvu luo paineita asemakaavoitetun alueen liepeille. Lieverakentamisen vaikutuksia vähennetään ohjaamalla rakentamista lievealueilla seudullisten periaattei- 5

158 den mukaisesti ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Kunnat kehittävät maankäyttöä myös kylissä mahdollisuuksiensa mukaan Kehitämme keskustoja ja keskuksia Kaupunkiseudun keskusverkko muodostuu profiileiltaan erilaisten kunta-, ala- ja lähikeskusten ympärille. Keskuksia kehitetään palveluverkon ja liikkumisen solmukohtina ja myös monipuolisina asumisen ja työn ympäristöinä. Tärkeimmät keskukset ovat kuntien ja kaupunkien keskustat, jotka kokoavat ihmisiä paitsi asioimaan myös viihtymään. Kaupan merkitys keskustojen elinvoimalle on olennainen, minkä vuoksi kaupalliset palvelut ohjataan keskustoihin joukkoliikennekäytävien ja alemmantasoisten keskusten ohella. Tilaa vievä kauppa sijoitetaan asioinnin kannalta tarkoituksenmukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintipaikka on keskustaalue, ellei muu sijainti kaupan laatu huomioon ottaen ole perusteltu. Keskustoja elävöitetään ja niiden vetovoimaisuutta kehitetään myös lisäämällä keskusta-asumisen tarjontaa sekä toimisto- ja liiketilatarjontaa Parannamme asuinympäristön laatua ja monipuolisuutta Kasvun ohjaaminen nykyiseen rakenteeseen tarjoaa mahdollisuuden asuinympäristöjen monipuolistamiseen. Rakentamispaineista huolimatta uudisrakentaminen tulee tehdä asuinympäristön laatutekijöitä korostaen. Talotyyppien vaihtoehtoja tulee lisätä keskitehokkaalla asuntorakentamisella. Myös seudullisen ja paikallisen viherverkoston huomioiminen parantaa asuinympäristöjä. Suurin osa rakennettavista asunnoista on tulevaisuudessakin omistusasuntoja. Kasvavalla kaupunkiseudulla on kuitenkin tarve lisätä sosiaalista vuokraasuntotuotantoa ja sen osuutta erityisesti kehyskunnissa. Tämän kunnat hoitavat yhteisvastuullisesti MAL-aiesopimuksen hengessä, mm. luovuttamalla tontteja ko. tuotannolle. Vuokra-asuntotuotannolle otollisia ympäristöjä ovat erityisesti seudun kaupunkimaiset kunnat Vahvistamme elinkeinoelämän kasvua Rakennesuunnitelmalla luodaan edellytyksiä työpaikkojen lisääntymiselle. Elinkeinojen tarpeita tarkastellaan seudullisesti ja profiloidaan elinkeinoalueet seudulliseksi kokonaisuudeksi. Tämä tarkoittaa, että varataan työpaikka-alueita riittävästi erityyppisten yritysten tarpeisiin ja varmistetaan merkittävien työpaikkakeskittymien liikenteellinen ja logistinen kilpailukyky. Myös elinkeinojen kehittymiselle tärkeitä lento- ja raideliikenneyhteyksiä kehitetään. Rakennesuunnitelmalla tuetaan älykkään kaupungin, uusiutuvan teollisuuden ja hyvinvointipalveluliiketoiminnan kehitysmahdollisuuksia. Toimivan yhdyskuntarakenteen varmistamiseksi työpaikkoja sijoitetaan myös toiminnoiltaan sekoittuneille alueille Uudistamme liikkumisen tapoja Maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteisratkaisut ovat avainasemassa liikkumistarpeen vähentämisessä. Liikkumiskulttuuria uudistetaan lisäämällä kestävien liikkumismuotojen, kuten joukkoliikenteen sekä pyöräilyn ja kävelyn, osuuksia. Näin vaikutetaan henkilöautoliikenteen osuuden kasvun pysähtymiseen. Joukkoliikenteen vetovoimaa lisätään kehittämällä raideliikennettä ja sopimalla raideliikenteen investointien toteuttamisesta. Ratakapasiteetissa huomioidaan lähiliikenteen tarpeet. Pienin investoinnein liikenteen sujuvuutta voidaan parantaa kehittämällä matkaketjuja ja älyliikennettä Parannamme palvelujen saavutettavuutta Kaupunkiseudun rakenteen tiivistyessä palveluverkkoa tulee hyödyntää seudullisesti. Niin kuntien raja-alueilla kuin koko seudun alueella palvelujen avautuessa vähitellen koko väestölle, on palveluverkon seudullinen suunnittelu kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Palveluja sijoitetaan siten, että lähipalvelut julkiset ja kaupalliset ovat hyvin tavoitettavissa myös kävellen ja pyöräillen. Isommalle väestömäärälle suunnatut palvelut sijoitetaan hyvien kulkuyhteyksien ääreen. Vapaa-ajan ja liikuntapalvelu- 6

159 jen käyttö kasvaa, minkä vuoksi myös ne tulee sijoittaa joukkoliikenteen vyöhykkeille. Keskusverkossa olevien alakeskusten kytkeytyminen kestäviin kulkumuotoihin huomioidaan Edistämme seudullisesti merkittävien hankkeiden toteutusta Rakennesuunnitelman tavoitteeksi on asetettu, että kunnat sopivat seudullisesti merkittävien hankkeiden sijainnista, ajoituksesta ja toteutuksesta. Hankkeet sijoittuvat kaupunkiseudun alueelle, ja osa niistä on riippuvainen myös valtion toteutuksesta. Hankkeet ovat läntinen ratayhteys, järjestelyratapiha, kehä 2, seudulliset vesihuoltoratkaisut (erityisesti keskusjätevedenpuhdistamo) sekä lentokentän alueen ja yhteyksien kehittäminen. Rakennesuunnitelman 2030 laadinnan yhteydessä kunnat eivät ottaneet yhteistä poliittista kantaa mainittuihin hankkeisiin Parannamme suunnitelman sitovuutta ja toteuttamisen ohjelmointia Rakennesuunnitelman sitovuutta lisätään aikatauluttamalla sen toteutus toteuttamisohjelman ja kaavoituksen kautta sekä MAL-aiesopimuksella. MALaiesopimusmenettelyn jatkamista tavoitellaan vuoden 2015 jälkeen. Maakuntaja seutusuunnittelu sovitetaan yhteen, ja kaupunkiseudun tahto viestitään koskien mm. joukkoliikenne- ja palveluverkkoratkaisua, maankäytön ja asumisen mitoitusta sekä työpaikkojen sijoittumista. 7

160 3 Suunnitelmavaihtoehdot 3.1 Vaihtoehtoasetelma ja sen kehittyminen Rakennesuunnitelman uudistamisen tavoitteena on saattaa rakennesuunnitelma 2030 ajan tasalle. Uudistamistyössä huomioidaan väestökehitys tavoitevuoteen 2040 asti, sekä uusimmat seudulliset suunnitelmat ja toimenpideohjelmat maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskien. Koska kyseessä on uudistamistyö, pidetään rakennesuunnitelmaa 2030 uudistamisen vaihtoehtojen suunnittelun pohjana. Seudun kehittämisen ja kasvun suuntaamisen pääperiaatetta ei muuteta: paino on eheyttämisessä, täydennysrakentamisessa ja kasvun suuntaamisessa sisäänpäin. Vaihtoehdoissa tutkitaan näiden periaatteiden ja hyväksyttyjen tavoitteiden puitteissa erilaisia mahdollisuuksia suunnata asutuksen ja työpaikkojen kasvua ja kehittää liikennejärjestelmää sekä palveluverkkoa. Lisäksi rakennesuunnitelman uudistamisessa huomioidaan, miten rakennesuunnitelmaa 2030 on jo toteutettu. Vaihtoehtovaihe käynnistyi tavoitevaiheen jälkeen työpajalla ( ), jossa pohdittiin vaihtoehtoasetelmaa: millaisia vaihtoehtoja on tarpeen tutkia, millaisia ratkaisumalleja on olemassa, mitä elementtejä sisällytetään kuhunkin vaihtoehtoon jne. Työpajan tärkeimpänä tuloksena vaihtoehtoasetelman kannalta oli, että joukkoliikenteen perusratkaisuja pääsuunnittain ei ole enää tarpeen vaihtoehdoissa avata lukuun ottamatta idän/pohjoisen suuntaa. Vaihtoehtoasetelma oli siis synnytettävä muista lähtökohdista. Rakennesuunnitelman 2030 uudistamistarve liittyy osaltaan tavoitteeseen tiivistää yhdyskuntarakennetta ja suunnata kaupunkiseudun kasvu aiempaa enemmän sisäänpäin. Toisaalta esimerkiksi lähijunaliikenteen käynnistäminen Lempäälän, Oriveden ja Nokian suuntaan mahdollistaa useiden uusien asemien ja seisakkeiden avaamisen ja niiden ympäristöjen maankäytön merkittävän kehittämisen. Myös kaupunkiraitiotieyhteydet vaativat maankäyttöä ympärilleen. Riittääkö kaupunkiseudun kasvupotentiaali useiden kasvusuuntien samanaikaiseen avaamiseen? Miten kehitystä tulisi vaiheistaa? Vastaako Rakennesuunnitelma 2030 riittävällä tavalla näihin kysymyksiin? sen mahdollisuudet ja vaikutukset kaupunkirakenteen kehittymiseen yhteisesti sovittujen tavoitteiden määrittämään suuntaan. Vaihtoehtoja laadittiin lopulta kaksi, joista toinen painottaa kaupunkiseudun ydintä ja ympäröiviä keskuksia ja toinen jakaa kasvua myös välialueille ja laajentaa rakennetta jossain määrin. Vaihtoehtoja täydennettiin ja tarkasteltiin Rakennesuunnitelman 2030 päällä, jotta voitiin korostaa muutosta voimassa olevaan rakennesuunnitelmaan nähden. Lähtökohtana on ollut, että molemmat vaihtoehdot mahdollistavat rakennesuunnitelmatyölle asetettujen väestö- ja työpaikkatavoitteiden saavuttamisen. Vaihtoehdoista on pyritty muokkaamaan mahdollisimman periaatteellisia (jopa osin kärjistettyjä), jotta vaikutusten arviointi toisi ratkaisumallien erot selvästi esiin, mutta kuitenkin kokonaisuutena realistisia ja toteuttamiskelpoisia. Rakennesuunnitelmassa 2030 esitettyihin varauksiin on haettu vaihtoehdoissa erilaisia, vaihtoehdon ideaa tukevia painotuksia. Ajankohtaisten, seudullisten hankkeiden merkitystä punnitaan ottamalla ne mukaan ainakin toiseen vaihtoehtoon (esim. järjestelyratapihan siirto) tai niiden toteuttamistapaa eri tavoin varioimalla (läntinen ratayhteys, kehä 2 sekä lentokentän alueen ja yhteyksien kehittäminen). Vaihtoehtojen hyviä ja huonoja ominaisuuksia tarkasteltiin kahdessa työpajassa ( ja ), joista toinen oli kohdennettu seututyöryhmille ja toinen kunnanjohtajille ja seutuhallitukselle. Työpajojen tulokset koottiin ja vaihtoehdot viimeisteltiin saadun palautteen perusteella. Tässä vaiheessa ei määritelty osaalueiden mitoitusta, eikä muitakaan yksityiskohtia, vaan tämä tehdään varsinaisen rakennesuunnitelman laadinnan yhteydessä liittyen osa-alueiden sisältöön ja toteuttamisen vaiheistukseen. Tältä pohjalta syntyi Rakennesuunnitelman 2040 vaihtoehtoasetelma: tarpeesta saada selville täydennysrakentamisen ja liikennehankkeiden ajallisen porrastuk- 8

161 3.2 Suunnittelualue Rakennesuunnitelman alue kattaa Tampereen kaupunkiseudun kuntien Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven kaupunkimaisen alueen lähialueineen. Tarkastelualue on rakennesuunnitelman uudistamistyössä sama kuin Rakennesuunnitelmassa 2030 lukuun ottamatta Nokian Siuroa, joka on uudistamistyössä kytketty mukaan suunnittelualueeseen kaupunkialueen merkittävänä teollisena työpaikkakeskittymänä. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma on ensisijaisesti kaupunkialueen kehittämisen työväline. Työssä ei näin ollen tarkastella koko seudun aluerakennetta ja sen kehittämismahdollisuuksia, vaan keskitytään ydinkaupunkialueeseen ja seudun isoimpiin keskuksiin, jotka toiminnallisesti kytkeytyvät ydinkaupunkialueeseen. Tämän periaatteen selventämiseksi vaihtoehtokartoissa esitetään suunnittelualue. Edellä mainitun rajauksen mukaisesti kylien ja maaseutumaisen alueen suunnitteluperiaatteiden tarkastelu jää tämän työn ulkopuolelle. Kylien kehittämistä ohjaavat seutuhallituksen hyväksymät periaatteet asemakaavojen ulkopuolisesta rakentamisesta. Niiden mukaan lievealueella tapahtuva rakentaminen ohjataan asemakaavoitetuille tai asemakaavoitettaville alueille ja kyliin tukemaan maaseudun ja sen palvelujen kehittämistä. Sen sijaan seuraavassa vaiheessa laadittavan rakennesuunnitelman vaikutuksia on tarpeen tarkastella myös kylien ja ympäröivän kaupunkiseudun näkökulmasta, koska rakennesuunnitelman vaikutusalue on laajempi kuin suunnittelualue. Vaihtoehtovaiheessa vertailu ja vaikutusten arviointi keskittyy kuitenkin ydinalueelle ja sen sisäisen rakenteen vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin. 3.3 Vaihtoehtojen keskeinen sisältö Vaihtoehtojen pääperiaatteet Rakennesuunnitelman uudistamisen vaihtoehdot muodostuvat kunkin vaihtoehdon periaatteeseen pohjautuvasta maankäytöstä, liikennejärjestelmästä ja palveluverkosta. Vaihtoehdoilla on ollut työniminä Tiivis ja keskittävä ja Nauha ja laajentava. Tiivis ja keskittävä (jatkossa myös ydinmalli ) on ydinkaupunkialuetta ja ympäröiviä keskuksia painottava malli. Keskuksia ja asemanseutuja on nauhamallia vähemmän, mutta ne ovat isompia ja vahvempia. Lempäälän ja Nokian suuntien tiheävuoroista lähijunaliikennettä liikennöidään potentiaalisista asemista/seisakkeista vain isoimmilla. Kasvu tapahtuu selkeästi sisäänpäin, ja esimerkiksi järjestelyratapihan siirto toteutuisi tässä mallissa, jolloin keskeisellä kaupunkialueella päästään tehokkaaseen rakentamiseen tältäkin osin. Nauha ja laajentava (jatkossa myös nauhamalli ) jakaa kasvua tasaisemmin myös nykyisten keskusten välialueille ja laajentaa rakennetta jossain määrin. Uudet avaukset ja laajennukset ovat harkitusti mahdollisia, jolloin tarve keskeisen kaupunkialueen täydennysrakentamiseen ei ole yhtä suuri kuin ydinmallissa. Lempäälän ja Nokian suuntien tiheävuoroista lähijunaliikennettä liikennöidään kaikilla potentiaalisilla asemilla ja seisakkeilla. Kasvua painotettaisiin Rakennesuunnitelmaa 2030 enemmän kaikkiin radanvarsikeskuksiin (mm. Sääksjärvi, Kulju, Hakkari, Kalkku, Harjuniitty). Tässä mallissa ratapihan siirtoa ei toteutettaisi, koska paine ottaa järjestelyratapihan tilaa käyttöön ei ole yhtä suuri kuin ydinmallissa Keskus- ja palveluverkko Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan kaupunkiseutuja tulee kehittää tasapainoisina kokonaisuuksina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta-alueita tulee kehittää monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueina. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmassa 2030 palveluverkon tarkastelu jäi vähälle huomiolle. Tällöin kuitenkin asetettiin tavoitteita palveluverkon kehittämiseen: mm. palveluverkon seudullinen hyödyntäminen, yhteisten periaatteiden sekä läpinäkyvien seudullisten käytäntöjen luominen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kaupunkiseudulla on käynnistetty palveluverkon suunnittelun seudullinen tarkastelu, josta on valmistunut nykytilan kartoitusta koskeva raportti (Palveluverkon suunnittelu Tampereen kaupunkiseudun kunnissa nykytilan kartoitus, 2012). Palveluverkon kehittäminen kytkeytyy myös Tampereen kaupunkiseudun kuntien ja valtion väliseen MAL-aiesopimukseen , jonka mukaan kuntien tulee 9

162 laatia seudulliset periaatteet palveluverkon suunnittelulle ja käytölle, ja huomioida, että julkisten ja kaupallisten palvelujen sijaintiperiaatteet tukevat toisiaan. Seudullisissa periaatteissa huomioidaan palvelujen sijoittumisen merkitys niin, että ne ovat hyvin eri kulkumuodoilla (erityisesti joukkoliikenne, kävely ja pyöräily) saavutettavissa. Kuntien raja-alueilla palveluita pyritään suunnittelemaan, toteuttamaan ja käyttämään yhdessä. Palveluverkkoa tarkastellaan rakennesuunnitelman uudistamisen yhteydessä, jolloin tarkastelun kohteena ovat seudullisesti merkittävät ja paljon liikennettä synnyttävät palvelut. Rakennesuunnitelman uudistamisen vaihtoehdoissa palveluverkkoa on tarkasteltu karkealla tasolla liikkumisen tarpeet ja palveluiden taloudelliset järjestämismahdollisuudet huomioiden. Palveluverkko muodostuu vaihtoehdoissa Tampereen seutukeskuksen lisäksi alue- ja lähipalvelukeskuksista. Lähipalvelukeskukset ovat asuinalueiden päivittäisiä tai usein käytettäviä palveluja tarjoavat keskukset. Niiden palvelutarjontaa ovat esimerkiksi päiväkodit, alakoulut (varhaiskasvatus, esi- ja perusopetuksen alaluokat) sekä lähiliikuntapaikat, joiden turvallinen ja hyvä saavutettavuus korostuu. Kaupallisista palveluista lähipalvelukeskuksessa on ainakin lähikauppa. Erikoistavarakaupassa tukeudutaan alue- ja seutukeskuksiin. Aluekeskukset ovat kaupallisten ja julkisten palvelujen keskeisimpiä palveluytimiä, jotka sisältävät aina myös huomattavasti lähipalveluja. Julkisten palvelujen (sivistys, sote) osalta palvelutaso vastaa kuntakeskus- tai ns. hyvinvointikeskus - tason palveluja (työnimenä tullaan jatkossa käyttämään termiä monipalvelukeskus ). Tämän tason palveluille on luonteenomaista, että pääosa väestöstä ei käytä palvelua päivittäin tai että palvelu vaatii laajaa väestöpohjaa. Aluekeskuksia voivat olla myös tätä pienemmät keskukset, jotka sijaitsevat kaupunkiseudun muusta rakenteesta kauempana, ja joiden palveluvarustusta ja omavaraisuutta on tarpeen tästä syystä ylläpitää tai kasvattaa. Aluekeskusten maankäytön tulee olla monipuolista ja sekoittunutta. Kaupallisten ja julkisten palvelujen ja palvelutyöpaikkojen (erikoiskaupat, yläkoulut, lukiot, virastot, terveysasemat, äitiysneuvolat) ohella aluekeskuksissa on muita keskustahakuisia työpaikkoja, monimuotoista asumista (myös kerrostaloasumista) sekä alueellisia liikunta- ja kulttuuripalveluja (esim. kirjastot, uima-, jää-, liikuntahallit). Usein eri tyyppiset julkiset palvelut keskittyvät saman katon alle ja lähelle kaupallisia palveluita. Aluekeskusten laajan palvelutarjonnan ja väestönpohjan johdosta niiden tulee olla hyvin saavutettavissa myös joukkoliikenteellä. Rakennetun ympäristön laatuun ja vetovoimaan, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiin, turvallisiin ja toimiviin lähiraitteihin ja toimiviin keskustajärjestelyihin on aluekeskuksissa kiinnitetty erityistä huomiota. Suunnitelmavaihtoehdoissa on eroja sen suhteen, miten vahvoja keskukset ovat ja mihin uusia lähipalvelukeskuksia syntyy. Ydinmallissa aluekeskukset ovat selvästi vahvistuneet nykyisestä. Nauhamallissa aluekeskukset vahvistuvat jonkin verran. Aluekeskusten määrän osalta vaihtoehdot eivät eroa toisistaan, molemmissa vaihtoehdoissa niitä on osoitettu 12. Kaupunkiseudun aluekeskuksia vuonna 2040 ovat Hervanta, Härmälä-Partola, Kangasala, Koilliskeskus, Lakalaiva, Lempäälä, Lielahti, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tesoma ja Ylöjärvi. Lähipalvelukeskuksia syntyy nauhamallissa lisää, kun taas ydinmallissa kasvu keskittyy isoihin keskuksiin eikä uusia lähipalvelukeskuksia synny. Sekä ydin- että nauhamallissa on osoitettu lähipalvelukeskuksina seuraavat 9 keskusta: Kaukajärvi, Ojala-Lamminrahka, Siltatie/Ylöjärven kirkonseutu, Siuro, Suorama, Sääksjärvi, Vatiala, Vesilahti ja Vuores. Nauhamallissa lähipalvelukeskuksia ovat lisäksi: Harjuniitty, Metsäkylä, Nurmi-Sorila, Oriveden asema, Ruutana ja Siivikkala. Tampereen seutukeskukseen sijoittuu sekä lähikeskus- ja aluekeskustason palveluja (vaihtoehtokartoissa: kantakaupungin alue- ja lähipalvelut) että merkittävä osa seudullisesti keskitetyistä palveluista. Näitä ovat erityisosaamista edellyttävät palvelut, jotka vaativat aluekeskustasoa laajemman asukaspohjan, esimerkiksi koko seudun tai maakunnan väestöpohjan. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi sairaalat ja erikoissairaanhoidon palvelut, ammattimaiset kulttuuri- ja urheilulaitokset ja erityislukiot/muu erikoistunut toisen asteen koulutus. Seudullisesti keskitetyissä palveluissa ei ole eroja suunnitelmavaihtoehtojen välillä. Vaihtoehtokartoissa on lisäksi osoitettu nykyiset keskusten ulkopuoliset kaupan keskittymät. Nämä aiheuttavat liikkumistarvetta ja voivat heikentää nykyisten keskusta-alueiden elinvoimaisuutta. Vaihtoehtojen suunnittelussa on pohdittu nykyisten keskusten ulkopuolisten kauppakeskittyminen suhdetta uusiin kasvualueisiin, tavoitteelliseen keskus- ja palveluverkkoon sekä joukkoliikenteeseen. Uusien aluekeskusten ja asemanseutujen myötä (esim. Lakalaiva ja Kalkku) osa aiemmin keskusten ulkopuolisista kaupan keskittymistä saadaan raideliikenteen piiriin. Uusia keskusten ulkopuolisia kaupan keskittymiä ei ole vaihtoehdoissa osoitettu. 10

163 Tiivis ja keskittävä Nauha ja laajentava Seutukeskus Tampere Aluekeskus (12) Hervanta Härmälä-Partola Kangasala Koilliskeskus (ml Linnainmaa) Lakalaiva Lempäälä Lielahti Nokia Orivesi Pirkkala Tesoma Ylöjärvi Lähipalvelukeskus Kaukajärvi (9/15) Ojala-Lamminrahka Siltatie / Kirkonseutu Siuro Suorama Sääksjärvi Vatiala Vesilahti Vuores Harjuniitty Metsäkylä Nurmi-Sorila Orivesi as. Ruutana Siivikkala Taulukko. Suunnitelmavaihtoehtojen mukaiset alue- ja lähipalvelukeskukset. Näiden lisäksi vaihtoehtoihin sisältyvät Tampereen kantakaupungin alue- ja lähipalvelut. Tarkastelu perustuu seuraavaan lähdeaineistoon: Palveluverkon suunnittelu Tampereen kaupunkiseudun kunnissa nykytilan kartoitus (2012); Tampereen kaupunkiseudun palveluverkkoselvitys (2008); Rakennesuunnitelma TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN PALVELULUOKITTELU (alustava, sivistys- ja sotepalvelut) Määrite Sisältö Lähi, arki Palvelua käytetään toistuvasti ja sen turvallinen saavutettavuus on tärkeää -Varhaiskasvatus -Esi- ja perusopetus (1-6) -Lastenneuvola -Arkiliikuntapaikat -Kouluterveydenhuolto -Kotiin annettavat palvelut -Hammashuolto (koulun yhteydessä?) Alue- ja kuntakeskus, monipalvelu Pääosa väestöstä ei käytä palvelua päivittäin tai palvelu vaatii laajemman väestöpohjan -Virastopalvelut -Kirjasto -Uima-, jää- ja liikuntahalli -Yleislukiot -Vapaa sivistystyö -Perusopetuksen vuosiluokat (7-10) -Terveyskeskukset ja -asemat -Äitiysneuvola -Perussosiaalityö -Lastensuojelu -Hammashuolto (terveysaseman yhteydessä?) Seudullisesti keskitetty, erityinen Erityisosaamista ja seudullista tai maakunnallista väestöpohjaa edellyttävä palvelu -Ammattimaiset kulttuuri- ja urheilulaitokset -Erityislukiot/muu erikoistunut toisen asteen koulutus -Kansainväliset koulut, varhaiskasvatus ja muu erityiskoulutus (ruotsinkielinen ym.) -Sairaala- tai muu erityisen vaativa opetus -Erikoissairaanhoito -Lastensuojelu -Edunvalvonta -Sosiaalipäivystys Taulukko. Tampereen kaupunkiseudun Palveluvisio 2040, alustava luonnos. 11

164 3.3.3 Asuminen Rakennesuunnitelma 2040 mitoitetaan noin hengen vuosittaiselle kasvulle, mikä tarkoittaa hengen väestönkasvua ja kokonaisväestöä vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi varaudutaan asumisväljyyden kasvuun. Rakennesuunnitelmavaihtoehdoissa kasvu on ohjattu uusille ja merkittävästi täydennettäville asuinalueille sekä keskustoihin vaihtoehdon ideaa ja joukkoliikennejärjestelmän ja palveluverkon perusratkaisua tukien. Maankäytön potentiaalisia muutosalueita on tarkasteltu karkealla tasolla ja yleistäen. Kartoilla kuvatut rakentamisen painopistealueet eivät ole aluevarauksia, vaan kuvaavat lähiympäristön rakentamishankkeiden volyymiä kokonaisuutena. Suunnitelmavaihtoehdoissa ei ole osoitettu osa-aluekohtaista mitoitusta. Uuden maankäytön varaukset kartalla kuvaavat kuitenkin painotusta, miten asuntorakentamistarve vuoteen 2040 asti kussakin vaihtoehdossa eri alueille jakautuu. Huomattavaa kuitenkin on, että keskuksissa ja niiden tuntumassa maankäytössä pyritään kaupunkimaisuuteen ja toimintojen sekoittuneisuuteen, joten asuinalue- /maankäyttö-varaukset näillä alueilla sisältävät myös keskustahakuisia työpaikkoja ja palveluja. Molemmissa vaihtoehdoissa Tampereen kantakaupunkiin on osoitettu merkittävää kasvua, mikä tiivistää ja laajentaa nykyistä kantakaupungin aluetta. Nauhamallissa kasvupaineita purkautuu kuitenkin ydinmallia enemmän erityisesti raideliikennekäytäviin. Aluekeskuksissa kehitys on vastaavanlainen: ydinmallissa aluekeskuksiin sijoittuu merkittävää kasvua, mikä muuttaa alueiden luonnetta kaupunkimaisempaan ja toiminnoiltaan sekoittuneempaan suuntaan; nauhamallissa kasvua jakautuu osin myös keskusten välialueille, jolloin keskusten ydinalueet tiivistyvät maltillisemmin ja niiden kehitys jatkuu nykyisenkaltaisena. Osa-alueittain tarkasteluna Ylöjärven suunnassa ydinmalli painottaa Lielahden ja Ylöjärven kirkonseudun aluekeskuksia. Kasvua on ohjattu merkittävästi myös Ylöjärven Siltatielle, mikä perustuu suunnitelmiin jatkaa kaupunkiraitiotietä mahdollisesti Siltatielle asti. Nauhamallissa kaupunkiraitiotie päättyy Ylöjärven aluekeskukseen, josta on osoitettu bussiliikenteen laatukäytävät sekä Siltatielle että Metsäkylään. Nämä ovat nauhamallissa osoitettu täydentyvinä ja laajentuvina taajamina/lähipalvelukeskuksina. Molemmissa malleissa on lisäksi osoitettu pistoraide Lielahdenkatua pitkin Lielahden kirkolle. Molemmissa malleissa raide jatkuu kirkolta edelleen Lentävänniemeen, nauhamallissa kirkolta on osoitettu bussiliikenteen laatukäytävä Siivikkalaan, jonne on osoitettu uutta maankäyttöä. Nokian suunnassa ydinmalli jakaa kasvua Tesoman ja Nokian aluekeskuksiin. Nokialla osa kasvusta sijoittuu myös Harjuniityn alueelle, Epilän alue kasvaa eri liikennemuotojen uutena solmuna ja vaihtopaikkana Tesoman kyljessä. Nauhamallissa Nokian suunnan lähijunalla on Tesoman ja Nokian asemien lisäksi Kalkun, ja Harjuniityn asemat, jolloin maankäyttökin jakautuu ydinmallia tasaisemmin lähijunan asemien ympäristöön. Nauhassa bussiliikenteen laatukäytävä ulottuu Siuroon saakka, ydinmallissa se päättyy Harjuniittyyn. Pirkkalan suunnassa ydinmallissa maankäytön kasvu painottuu Pirkkalan aluekeskukseen ja Naistenmatkantien varteen tukemaan kaupunkiraitiotieratkaisua. Nauhamallissa raitiotie jatkuu aina Sankilaan asti, joka on mallissa Pirkkalan laajenemissuunta. Lempäälän suunnassa ydinmalli painottaa Lakalaivan ja Lempäälän aluekeskuksia ja asemanseutuja. Merkittävä kasvun alue on lisäksi Sääksjärvi, jonka asemaa kaupunkirakenteessa vahvistaa poikittainen katuyhteys lentoasema-hervanta. Nauhamallissa Lempäälän suunnassa lähiliikenteen uusien asemien myötä kasvua jakautuu em. aluekeskusten lisäksi myös Kuljuun ja Hakkariin. Lakalaivassa ja Sääksjärvellä kasvu on tässä mallissa ydinmallia maltillisempaa. Hatanpää ja Nekala kehittyvät molemmissa malleissa osana Tampereen kantakaupunkia. Nauhassa bussiliikenteen laatukäytävä ulottuu Vesilahdelle saakka, ydinmallissa se päättyy Lempäälään. Idän suunnalla ydinmallissa kaupunkiraitiotie linjataan Kangasalan aluekeskukseen. Nauhataajamaa on mallissa vahvistettu, jotta se tukisi raitiotieratkaisua. Kasvua ohjataan myös Ojala-Lamminrahkan alueelle, jolle on osoitettu pistoraide. Hankkion-Koilliskeskuksen alue kehittyy erityisesti asumisen ja palveluiden alueena raitiotieverkkoon kytkeytyen. Nauhamallissa raitiotieverkkoon kytketään Ojala-Lamminrahkan kautta Nummi-Sorila. Tälle osa-alueelle sekä Koilliskeskukseen ohjautuu myös suurin osa idän suunnan kasvusta. Hankkion alue kehittyy nauhamallissa pääosin työpaikka-alueena. Oriveden suunnan lähiliikenteen kehittäminen ohjaa nauhamallissa jonkin verran kasvua myös uusille asemanseuduille Oriveden asemalle ja Ruutanaan. Kangasalan nauhataajamaan osoitetaan vähemmän uutta maankäyttöä kuin ydinmallissa, koska raitiotieliikenteen odotetaan käynnistyvän sinne vasta vuoden 2040 jälkeen. 12

165 3.3.4 Työpaikat Suunnitelmavaihtoehdoissa on tarkoituksena ollut osoittaa kokonaisuutena riittävästi ja monipuolisesti erityyppisiä työpaikka-alueita eri puolille kaupunkiseutua. Kaupunkialuetta on tarkasteltu sen suhteen, minkä typpiset työpaikat kaupunkiseudun eri osiin soveltuvat. Tampereen keskusta monipuolisena palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa-ajan alueena säilyy kaupunkiseudun ylivoimaisesti suurimpana työpaikka-alueena. Myös keskustaa ympäröivälle muulle kaupunkialueelle sijoittuu huomattava osa uusista työpaikoista. Tehokas kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmä keskusten välillä parantaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Vaihtoehdoissa on keskus- ja palveluverkon sekä joukkoliikennejärjestelmän osalta joitakin eroja, jotka saattavat vaikuttaa keskustahakuisten palvelu- ja toimistotyöpaikkojen sijoittumiseen. Ydinmallissa kaikki aluekeskukset ovat raideliikenteen (lähijuna tai kaupunkiraitiotie) piirissä vuoteen 2040 mennessä. Nauhamallissa Nurmi-Sorila (lähipalvelukeskus) kytketään raitiotieliikenteen piiriin tavoitevuoteen mennessä, Kangasalle (aluekeskus) kaupunkiraitiotien toteuttaminen on epävarmaa tai se toteutunee vasta 2040 jälkeen. Myös lähipalvelukeskuksiin sijoittuu työpaikkoja mm. lähipalveluiden myötä. Ydinmallissa Vesilahtea ja Siuroa lukuun ottamatta kaikki lähipalvelukeskukset ovat tehokkaan raideliikenteen ja bussiliikenteen laatukäytävän piirissä. Nauhamallissa lähipalvelukeskuksia on enemmän ja ne ovat kaikki tehokkaan joukkoliikenteen piirissä. Elinkeinojen rakennemuutos ja taloudellinen taantuma ovat vähentäneet kaupunkiseudun teollisia työpaikkoja. Teollisuudella on kuitenkin myös kasvuodotuksia, joihin vastaaminen edellyttää riittävää ja monipuolista tonttireserviä. Suunnitelmavaihtoehdoissa on osoitettu uusia varauksia tilaa vieville, raskaille ja mahdollisesti ympäristöhäiriöitä aiheuttaville, ei-työvoimavaltaisille tuotannon ja varastoinnin toiminnoille ja logistiikka-alueille. Uudet varaukset sijoittuvat pääosin Kehä 2:n ja lentokentän yhteyteen kuten Rakennesuunnitelmassa Vaihtoehdoissa on kuitenkin eroja alueellisen painotuksen suhteen riippuen Kehä 2:een ja järjestelyratapihaan liittyvistä ratkaisuista Liikenne Liikennejärjestelmän kehittämisen painopiste on kestävien kulkutapojen edistämisessä. Kävelyn ja pyöräilyn sekä joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä tehostetaan MAL-aiesopimuksen mukaisesti. Seudullinen kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma ja lähijunaliikenteen kehittämisselvitys (pl. Ylöjärven suunta) on sisällytetty suunnitelmavaihtoehtoihin. Joitakin teiden parannushankkeita tullaan toteuttamaan. Molempien vaihtoehtojen liikennejärjestelmän runkona on vahva seudullinen raidejärjestelmä. Lähijunaliikennettä on Lempäälän, Nokian ja Oriveden suunnilla ja seudulla on useita kaupunkiraitiotielinjoja. Raideliikennettä tukee bussijärjestelmä, joka koostuu runkobussilinjojen muodostamista laatukäytävistä ja täydentävistä bussilinjoista. Osa bussilinjoista toimii myös raideliikenteen liityntälinjoina. Normaalien bussilinjojen lisäksi voi olla toiminnassa myös kutsubussijärjestelmä. Asemien ympäristössä on laadukkaat pyöräväylät ja asemien yhteydessä on pyöräpysäköintipaikkoja. On huomioitava, että toteutuksen kokonaisaikajänne on vuoteen 2040 saakka. Liikenteen hankkeiden aikataulutus ja toteutuksen vaiheistus kuvataan seuraavassa työvaiheessa eli rakennesuunnitelman luonnosvaiheessa. Kävely ja pyöräily Rakennesuunnitelman molemmissa vaihtoehdoissa on mukana kattava kävelyn ja pyöräilyn verkko. Kävelyn ja pyöräilyn pääreittien tavoiteverkko on määritelty Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa Tavoitetilanteessa seudulliset ja alueelliset pääreitit yhdistävät kuntakeskukset ja aluekeskukset toisiinsa ja alue- ja lähiverkon reitit muodostavat toimivat yhteydet alueiden sisällä ja alueilta keskuksiin. Tämän lisäksi pyöräilyn edistämiseen kuuluu pyöräpysäköintipaikkojen kehittäminen keskeisissä kohteissa sekä joukkoliikenteen asemilla ja terminaaleissa (liityntäpysäköinti). Kävelyn ja pyöräilyn infrastruktuurin kehittämistä tuetaan kaikilla keskusalueilla. 13

166 Seudun sisäinen joukkoliikenne Joukkoliikenne on yhdistelmäratkaisu, jossa on huomioitu seudun eri alueiden väestöntiheys sekä olemassa olevan infran hyödyntäminen. Yhdistelmäratkaisu muodostuu bussiliikenteen laatukäytävistä, kaupunkiraitiotiestä ja lähijunaliikenteestä. Raideliikenne edellyttää myös asemien välissä toimivaa bussiliikennettä ja liityntäyhteyksiä. Kaupunkiraitiotie Rakennesuunnitelman 2030 mukaan kaupunkiraitioteihin varauduttiin väleille Lentävänniemi-Lielahti-Tampereen keskusta-hervanta-vuores- Tampereen keskusta Tampereen keskusta-hankkio-lamminrahka ja Tampereen keskusta-pirkkala. Rakennesuunnitelman 2040 vaihtoehdoissa on näiden lisäksi esitetty raitiotieyhteydet Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan (TAYS) sekä Ylöjärven ja Kangasalan/Nurmi-Sorilan suuntiin. Kaupunkiraitiotien kokonaisratkaisu on molemmissa vaihtoehdoissa pääpiirteittäin samanlainen lukuun ottamatta idän/pohjoisen suuntaa. Ydinmallissa kaupunkiraitiotie toteutetaan Kangasalle ja reitiltä on pistoraide Ojala- Lamminrahkaan. Nauhamallissa kaupunkiraitiotie toteutetaan ensisijaisesti Ojala- Lamminrahkan kautta Nurmi-Sorilaan ja vasta myöhemmässä vaiheessa (mahdollisesti vasta 2040 jälkeen) Kangasalle. Vaihtoehtokohtaisia linjauseroja on lisäksi Tampereen keskustasta Koilliskeskukseen kulkevan reitin linjauksessa, joka kulkee ydinmallissa Sammonkatua ja Sammon Valtatietä pitkin ja nauhamallissa Teiskontietä. TAYS:aan on molemmissa vaihtoehdoissa raitiotieyhteys. Muutoin kaupunkiraitiotien kokonaisratkaisu eroaa eri vaihtoehdoissa ainoastaan linjojen pituudessa. Ydinmallissa Pirkkala on linjan päätepiste, kun taas nauhamallissa kaupunkiraitiotie jatkuu edelleen Pirkkalasta eteenpäin Sankilan kautta lentoasemalle asti. Pirkkala-lentoasema väli toteutunee vasta myöhemmässä vaiheessa 2040 jälkeen. Ylöjärven suunnan linjaa on puolestaan jatkettu ydinmallissa Siltatielle asti, kun taas nauhamallissa Ylöjärvi on linjan päätepiste. Kaupunkiraitiotiestä on käynnissä yleissuunnittelu ensimmäisestä toteutusvaiheesta väleille Hervanta Keskusta Lielahti Lentävänniemi sekä Pyynikintori- TAYS. Ensimmäinen toteutusvaihe on yleissuunnitelman mukaisesti mukana molemmissa vaihtoehdoissa. Tampereen keskustassa linja kulkee Sammonkatua Itsenäisyydenkatua Hämeenkatua pitkin ja jatkaa sitten Pispalan kautta Epilään, joka on molemmissa vaihtoehdoissa lähijunan (Nokialta), ratikan (Ylöjärveltä) ja bussien liityntäsolmu. Maaliskuun 2014 lopussa valmistuvassa yleissuunnitelmassa tutkitaan Pispalan harjun kohdalla myös vaihtoehtoista linjausta Sepänkatu Paasikiventie. Raitiotien ensimmäinen vaihe perustuu kaupunkimaisen tiiviiseen rakenteeseen ja suhteellisen tiheään pysäkkiväliin. Reitillä on tehty yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä alustavia, yhdyskuntarakennetta täydentäviä, maankäytöllisiä tarkasteluja eikä rakennesuunnitelmavaihtoehdoissa ole esitetty tästä poikkeavia ratkaisuja. Muilla kaupunkiraitiotielinjoilla sen sijaan on ollut mahdollista esittää ratkaisuja, joiden myötä kaupunkirakenne muodostuu tiiviin nauhamaiseksi (tiheä pysäkkiväli, alhaisempi nopeus pysäkkien välillä) tai synnyttää pistemäisiä keskittymiä (harvempi pysäkkiväli, suurempi nopeus pysäkkien välillä). Vaihtoehdoissa ei ole menty näin tarkkaan kuvaukseen eikä osoitettu kaupunkiraitiotien pysäkkejä, mutta laadittaessa varsinaista rakennesuunnitelmaa voidaan lähestymistapaa tarvittaessa tarkentaa. Ydinmallin luonteeseen kuuluvat suuremmat keskukset, jolloin välillä olisi harvempaa maankäyttöä. Tällöin kaupunkiraitiotie voisi liikennöidä harvemmalla pysäkkiverkostolla nopeammin. Nauhamallissa keskusten koko on pienempi ja maankäyttö tasaisemmin jakautunut linjojen varrelle, jolloin pysäkkejä olisi enemmän ja liikennöinti hitaampaa. Lähijunaliikenne Nykytilanteessa Tampereen seudun junaliikenteen tarjonta muodostuu kaukojunaliikenteestä ja taajamajunaliikenteestä Taajamajunat välillä Tampere Lempäälä ja Tampere Oriveden asema Orivesi sekä Tampere-Nokia Kaukoliikenteen junat mahdollistavat matkat Nokialle, Lempäälään ja Orivedelle (Orivesi asema) 14

167 Rakennesuunnitelman 2030 mukaan lähijunaliikennettä oli päätetty kehittää nykyisen ratainfran tarjoamissa puitteissa Tampereen keskustasta Lempäälään, Nokian ja Ylöjärven suuntiin. Ylöjärvi on kuitenkin päättänyt luopua ( ) lähijunaliikenteestä ja sen sijaan lähtenyt mukaan kehittämään seudullista kaupunkiraitiotieratkaisua. Molemmissa rakennesuunnitelmaan 2040 tähtäävissä suunnitelmavaihtoehdoissa on esitetty lähijunaliikenne Lempäälän ja Nokian suuntiin. Ydinmallissa Lempäälän suunnan uusia asemia/seisakkeita Tampereen ja Lempäälän välissä ovat Hatanpää, Lakalaiva ja Sääksjärvi, nauhamallissa näiden lisäksi vielä Kulju ja Hakkari. Ydinmallissa Nokian suunnan uusia asemia/seisakkeita ovat Epilä ja Tesoma, nauhamallissa lisäksi Kalkku ja Harjuniitty. Ydinmallissa Oriveden suunnan junaliikenne jatkuisi nykyisellään eli kaukojunaliikenne Oriveden aseman kautta Jyväskylään ja taajamajunat Orivedelle. Nauhamallissa puolestaan esitetään lähijunaliikenteen tarjonnan lisäämistä ja uusia seisakkeita olisivat Hankkio, Kangasalan asema ja Ruutana. Vaihtoehdoissa esitetyt uudet asemat ja seisakkeet perustuvat Tampereen kaupunkiseudun lähijunaliikenteen kehittämisselvitykseen (Ramboll, 2012). Kaikki selvityksessä esille nostetut ja rakennesuunnitelman suunnittelualueeseen kuuluvat seisakkeet ovat mukana ainakin toisessa vaihtoehdossa. Lähijunaliikenteen osalta oleellisia hankkeita ovat henkilöratapihan kapasiteetin lisäys kolmannella välilaiturilla sekä lisäraiteet väleillä Lempäälä-Tampere ja Tampere-Lielahti sekä Lielahti-Nokia. Hankkeet mahdollistavat ja varmistavat suhteellisen häiriöttömän lähijunien liikennöinnin puolen tunnin vuorovälillä näillä ratayhteyksillä. Nämä hankkeet myös vapauttavat ratakapasiteettia valtakunnalliselle junaliikenteelle. Bussiliikenteen laatukäytävä Bussiliikenteen laatukäytävillä tarkoitetaan väyliä, joilla turvataan bussien häiriötön liikkuminen mahdollisimman hyvin. Laatukäytävillä vuorovälit ovat tiheitä ja bussien täsmällisyyttä parantavat bussien valoetuudet liikennevaloissa sekä mahdollisesti bussikaistat ja muut etuusjärjestelyt. Rakennesuunnitelman 2030 mukaisesti bussiliikenteen laatukäytäviä kehitetään Tampereen keskustasta Nurmi-Sorilaan, Kaukajärvelle/Annalaan, Kolmenkulmaan, Kangasalle, Lempäälään, Tampere-Pirkkalan lentoasemalle, Nokialle ja Ylöjärvelle. Rakennesuunnitelman uudistamisen vaihtoehdoissa laatukäytäviin ei ole esitetty olennaisia muutoksia, joitakin jatkeita kylläkin. Nurmi-Sorilaan laatukäytävä on osoitettu vain nauhamallissa, jossa sinne on osoitettu myös merkittävää uutta maankäyttöä. Nauhamallissa on lisäksi jatkettu laatukäytäviä Vesilahdelle, Siivikkalaan ja Ylöjärven Metsäkylään sekä Siltatien alueelle. Suunnitelmavaihtoehdoissa on esitetty myös kehän suuntainen joukkoliikenneyhteys (Rakennesuunnitelman 2030 mukaisesti) välillä Ylöjärvi-Nokia-Pirkkala- Tampere-Kangasala kehän varren työpaikka-alueiden saavutettavuuden parantamiseksi. Rakennesuunnitelman uudistamistyössä vastaava joukkoliikenneyhteys on nauhavaihtoehdossa osoitettu 2-kehälle. Keskusten vahvistuminen ja säteittäiset raideyhteydet voisivat luoda hyviä toimintaedellytyksiä kehämäiselle joukkoliikenteelle suurimpien keskusten välillä (Koilliskeskus, Hervanta/Vuores, Sääksjärvi, Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi). Kehämäisen liikenteen edellytykset ovat hieman paremmat ydinmallissa, jossa nämä keskeiset keskukset ovat suurempia. Tie- ja katuverkko Suunnitelmavaihtoehtojen tie- ja katuverkko eroavat toisistaan valtatien 3 Marjamäki Kulju (ns. Puskiaisten oikaisu) ja 2-kehän toteutuksen osalta. Molemmissa vaihtoehdoissa on osoitettu vt 3 Tampere Vaasa-yhteys, joka vaikuttaa maankäytön kehittämismahdollisuuksiin Ylöjärvellä. Muuten kaupunkiseudun pääväyliin liittyviä parantamistarpeita on suunniteltu, ohjelmoitu ja priorisoitu muissa yhteyksissä. Parhaillaan on käynnissä ELY-keskuksen, Liikenneviraston ja Pirkanmaan liiton teettämä selvitys Tampereen läntisen ratayhteyden, järjestelyratapihan siirron ja näihin liittyvän maankäytön sekä maanteiden vt 3 (Puskiaisten oikaisu) ja Tampereen 2-kehän suunnittelusta. Selvityksestä saatavilla olevaa tietoa hyödynnetään rakennesuunnitelman jatkotyössä. Maankäytön tulevat painotukset voivat ohjata hankkeiden kiireellisyysjärjestystä. Kiireellisyysjärjestykseen otetaan tarpeen mukaan kantaa seuraavassa suunnitteluvaiheessa. Ydinmalliin on sisällytetty vt 3 Marjamäki Kulju-yhteyden toteutuminen. Uudelta linjaukselta on yhteys lentoasemalle. Puskiaisten oikaisu siirtää toteutuessaan valtatien 3 nykyiseltä Lempäälä Lakalaiva Pirkkala linjaukselta uudelle yhteydel- 15

168 le. Ydinmallissa varsinaisen 2-kehän sijaan toteutetaan lyhyempi katuyhteys Hervanta lentoasema. Kadulla nopeusrajoitus on 60 km/h. Nauhamallissa 2-kehä toteutetaan pitkänä ohikulkutienä Pirkkalasta Sääksjärven kautta vt:lle 12 ja edelleen vt:lle 9. Seututietasoisen kehän nopeusrajoitus on 80 km/h. 2-kehältä on yhteys lentoasemalle. Tässä vaihtoehdossa Puskiaisten oikaisua ei toteuteta, vaan sen korvaa 2-kehän linjaus. Valtatie 3 kulkisi jatkossakin nykyistä linjausta Lakalaivan kautta. Liikenneyhteydet seudun ulkopuolelle Tampere-Pirkkalan lentoaseman aluetta on sovittu tarkasteltavaksi merkittävänä aluekehityskohteena ja liike- ja palvelutoiminnan kasvualueena (MAL-aiesopimus ). Lentoasema on seudun kansainvälisen saavutettavuuden kannalta strateginen alue ja näin ollen sisällytetty molempiin suunnitelmavaihtoehtoihin. Tämä tukee käynnistynyttä Tampere-Pirkkala European -visiointihanketta, jossa lentokentälle haetaan kasvua mm. Etelä-Suomen kakkoskenttänä, lentorahdin vastaanottamisella sekä kokonaan uuden lentomatkustuskonseptin kautta. Kaupunkiseudun omien toimien lisäksi lentoliikenteen kehitykseen vaikuttavat kansainvälisen lentoliikenteen kilpailutilanteen kehittyminen sekä parhaillaan laadittava Suomen lentoliikennestrategia ja siinä määritettävä lentoasemien välinen työnjako. Molemmissa suunnitelmavaihtoehdoissa lentoasemalle turvataan hyvät henkilöliikenneyhteydet ja varaudutaan raideliikenneyhteyteen. Ydinmallissa on mukana läntiseltä radalta tehtävä yhdysraide pääradalle, joka mahdollistaa junaliikenteen kulkemisen lentoaseman kautta. Nauhamallissa ehdotetaan lentoaseman raideyhteydeksi kaupunkiraitiotien jatkamista Pirkkalasta lentoasemalle Sankilan uuden asuinalueen kautta. Läntinen ratayhteys on tavaraliikennettä palveleva hanke. Se tarjoaa tavarajunille nopeamman yhteyden Tampereen ohi (pääradan suunta ja Jyväskylä Pori - suunta). Läntiseen ratayhteyteen liittyy läheisesti myös järjestelyratapihan siirto. Järjestelyratapihan siirto ei vaikuta henkilöliikenteeseen, mutta se mahdollistaisi maankäytön kehittymisen Hatanpään Nekalan alueella. Läntinen ratayhteys vapauttaa jonkin verran kapasiteettia henkilöliikenteen tarpeisiin, poistaa vaarallisten aineiden kuljetukset keskustasta sekä vähentää tavarajunien aiheuttamia ympäristöhäiriöitä. Läntiseen ratayhteyteen liittyvä poikittainen yhdysrata mahdollistaisi lentoaseman kytkemisen valtakunnalliseen rataverkkoon. Valtateiden parantamishankkeet valtateillä 3, 9 ja 12 nopeuttavat yhteyksiä ja parantavat täsmällisyyttä Tampereelta muualle Suomeen. 16

169 3.4 Vaihtoehto 1: Ydinmalli, Tiivis ja keskittävä 17

170 Kuva. Keskusverkko, tiivis ja keskittävä. 18

171 3.5 Vaihtoehto 2: Nauhamalli, Nauha ja laajentava 19