HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDELLE. Asia Lausuma riita-asiassa 05/ Lausuman antaja / kantaja Metallityöväen Liitto ry

Transkriptio

1 Asiajärjestys kulkee seuraavasti: Asiasta on laadittu kanne käräjäoikeudelle, vastaaja on laatinut vastineen ja kantaja on vielä sen jälkeen laatinut lauselman asiasta. Käymällä tekstit tässä järjestyksessä, saanet kokonaiskuvan asiaan. Teksteissä mainituista liitteistä on pdf tiedostojen lopussa otteita asian kannalta merkityksellisimmistä liitteistä. Mikäli kanteessa ja vastineessa on sama liite, niin pdf tiedostoissa se löytyy jommastakummasta. Pdf tiedostoista on poistettu työpaikalla toimivien / toimineiden henkilöiden nimet. Vain kanteen ja vastineen laatijoiden nimet ovat jätetty näkyville. T. Vitosen lehtijaos

2 HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDELLE Asia Lausuma riita-asiassa 05/22802 Lausuman antaja / kantaja Metallityöväen Liitto ry Asiamies ja prosessiosoite Heikki Laitinen, asianajaja, Helsinki Asianajotoimisto Heikki Laitinen Oy Ainonkatu 4 C 38, Helsinki Vastaaja Planmeca Oy Asiamies ja prosessiosoite Tuija Vehviläinen, oikeustieteen kandidaatti Teknologiateollisuus ry Eteläranta 10, PL 10, Helsinki

3 Käräjäoikeuden lausumapyyntö Helsingin käräjäoikeuden 2. osasto on pyytänyt Metallityöväen Liitto ry:ltä lausumaa Planmeca Oy:n vastauksen johdosta. Metallityöväen Liitto ry lausuu seuraavaa: LAUSUMA Viittaus riita-asiaan 05/22804 Metallityöväen Liitto ry toteaa, että mitä riita-asiassa 05/22804 on lausuttu, pätee myös tässä asiassa. Tällä tarkoitetaan sitä, että sovittu 9,8 prosentin korotus tulee laskea työntekijän aikapalkasta eikä se sisälly työntekijän aikapalkkaan siten kuin on väitetty. Selvyyden vuoksi Metallityöväen Liitto ry toteaa palkkarakenteesta vielä tarkemmin seuraavaa: Metallin palkkarakenteesta Kuten sekä kanteessa että vastauksessa on todettu, on lähtökohtana se, että kanteissa mainitut työntekijät työskentelevät aikapalkalla. Aikapalkka sisältää työkohtaisen osuuden, jonka määrää työntekijän kulloinenkin työtehtävä. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on työvaativuus-ryhmiä 1 9 ja nyt voimassa olevassa työehtosopimuksessa työvaativuus-ryhmän 1 työtehtävissä työskentelevän työntekijän tuntipalkka on 7,48 euroa ja työnvaativuusryhmässä 9 työskentelevän työntekijän tuntipalkka 11,06 euroa. Työntekijälle suoritetaan työkohtaisen palkan lisäksi henkilökohtaista osuutta, joka vaihtelee siten, että sen on oltava vähintään 2 prosenttia työkohtaisesta palkasta ja enintään 17 prosenttia työkohtaisesta palkasta. Kuten edellä olevasta havaitaan, voi vaihtelu palkkauksessa olla hyvinkin suuri.

4 Edellä mainitut kaksi palkkatekijää muodostavat työntekijän peruspalkan. Peruspalkan päälle voidaan suorittaa lisäksi aikapalkkaosuutta, jolloin kokonaisuus muodostaa työntekijän aikapalkan. Aikapalkka on sellaisenaan suojattua eli sitä ei saa ilman eri sopimusta alentaa. Edellä olevasta havaitaan, että aikapalkan sisällä voi tapahtua huomattavaa elämistä eli kun työntekijä siirtyy esim. työvaativuusryhmästä 3 työnvaativuusryhmään 7, on näiden siirtojen vaikutus lähemmäs 3 euroa. Mikäli hyväksyttäisiin vastaajan väite siitä, että 9,8 prosenttia sisältyisi aikapalkkaan, voitaisiin esimerkinomaisesti todeta seuraavaa: Työntekijä siirtyy työvaativuusryhmästä 3 työvaativuusryhmään 7. aikapalkkaosuus on ollut 3 euroa. Mikäli 9,8 %:a sisältyisi aikapalkkaosuuteen, seuraisi työnvaativuusryhmäsiirroista (palkkaryhmä ja palkka aikapalkan sisällä nousee), että 9,8 %:n lisä häviäisi työnvaativuusryhmämuutosten seurauksena. Näin ollen sillä seikalla, sisältyykö 9,8 prosenttia aikapalkkaan vai ei, on erittäin suuri merkitys. Tasapuolinen kohtelu Tässä kanteessa 05/22802 on kysymys työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta ja syrjimättömyyden periaatteesta. Työnantajalla on tietysti oikeus maksaa työntekijöille eri suuruista palkkaa, mikäli siihen on perusteltu syy. Tällainen perusteltu syy on muun muassa edellä todettu, eli kun työntekijät työskentelevät eri vaativuusryhmiin kuuluvissa töissä, syntyy automaattisesti palkkaeroja. Se, miksi tässä asiassa

5 työnantaja on menetellyt työsopimuslain tasapuolisen kohtelun periaatteiden vastaisesti käy ilmi seuraavasta: Sama työaika; samat työtehtävät Toisin kuin Planmeca Oy vastauksessaan väittää, ei 7,5 tunnin työaika ole teknologiateollisuudessa täysiaikainen työaikamuoto. Se soveltuu erittäin huonosti työtuntijärjestelmiin ja esim. 2- ja 3-vuorotöihin, koska vuorokaudessa on 24 tuntia. Näin ollen 7,5 työtunnin työntekijät työskennellessään 3-vuorotyössä aiheuttavat epätasapainon työtuntijärjestelmään toisin kuin silloin, kun työntekijät työskentelevät 8- tuntisissa työaikamuodoissa. Olennaista kuitenkin tässä asiassa on se, että ns. vanhat työntekijät, jotka työskentelevät 37,5 tuntia viikossa, ovat saaneet 9,8 prosentin suuruisen erillisen lisän ja ns. uudet työntekijät eivät sitä saa. Tällöin tulee arvioida sitä, onko lain tarkoittamalla tavalla työnantajalla ollut perusteltu syy soveltaa eri palkkausta (järjestelmää) uusiin työntekijöihin. Vastaus on ei. Tätä perustellaan sillä, että sekä uudet että vanhat työntekijät työskentelevät 37,5-tuntisessa työviikossa ja vanhat työntekijät saavat ( ovat saaneet ) uusiin työntekijöihin verrattuna 9,8 prosentin suuruista ylimääräistä erillistä lisää. Kun edellä mainittu 9,8 prosentin erillinen lisä on sovittu ja sitä on maksettu aikapalkan päälle, on merkityksetöntä ( tässä riita-asiassa ), missä työnvaativuusryhmässä työntekijä työskentelee, tai mikä on työntekijän HEKO- prosentti. Vertailuun tulee ottaa samaa työtä tekevien työntekijöiden aikapalkat. Tällöin vertaillaan tiettyä työntekijäryhmää, joka tekee samaa työtä. Vertailu-

6 ryhminä ovat tuolloin vanhat työntekijät suhteessa uusiin työntekijöihin. Tällöin on selvää ( riidatonta ), että uudet työntekijät eivät ole saaneet vanhoihin työntekijöihin verrattuna palkkalaskelmissa näkyvänä erillisenä lisänä 9,8 prosentin suuruista summaa laskettuna aikapalkasta. Työnantajan menettely on ollut lainvastainen. Tasapuolinen kohtelu Kantajan kanteen mukaisesti on kirjoitettu oikeustieteellisessä perusteoksessa Työoikeus (Kairinen, Koskinen, Nieminen, Valkonen) sivuilla Sivulla 214 todetaan mm. Työnantajan on kohdeltava samassa tai samanarvoisessa työssä olevia työntekijöitään palkkauksen osalta yhtäläisesti. Sivulla 215 todetaan: Mikäli joillekin maksettavista korkeammista palkoista on tehty kollektiivinen sopimus, sitä on noudatettava kyseistä sopimusta koskeviin oikeusperiaatteiden mukaisesti muihinkin työntekijöihin. Erilaista palkanmaksuperustetta ei voida käyttää esimerkiksi sen vuoksi, että palkkaus muista syistä olisi keskimäärin samantasoinen. Tämän jälkeen on viittaus kanteessakin todettuun Rovaniemen hovioikeuden antamaan tuomioon. Edelleen saman teoksen sivuilla on viitattu työtuomioistuimen tuomioon , joka koski käräjätuomarin oikeutta saada yhdenmukaista palkkaa. Kaikki edellä oleva osoittaa, että tässä nimenomaisessa riita-asiassa työnantajalla ei ole ollut asiallista perustetta olla suorittamatta kanteessa

7 mainituille työntekijöille erillisenä lisänä 9,8 prosentin suuruista määrää laskettuna työntekijän aikapalkasta. Työnantajan menettely muutoinkin kohtuutonta Kuten haastehakemuksessa on todettu, on työnantaja siirtynyt 37,5 tuntiseen työviikkoon työntekijöiden erimielisestä kannasta huolimatta. Tuolloin vuonna 1996 työntekijät saivat siitä kompensaation, eli 9,8 %:n lisän. Tässä kanteessa mainitut työntekijät eivät sitä ole saaneet. He ovat menettäneet työnantajan keinotekoisen 37,5 tuntisen työviikkojärjestelmän johdosta myös työehtosopimuksen tarkoittaman tasaamislisän, eli 6.3 %:a keskituntiansiosta laskettuna. He siis työskentelevät samassa 37,5 tuntisessa työviikkojärjestelmässä kuin vanhat työntekijät saamatta sen enempää 9,8 %:n kuin 6,3 %:nkaan lisää. Eli Metallityöväen Liitto ry katsoo vahvistusvaatimukseensa viitaten, että työntekijöillä on joka tapauksessa oltava oikeus ainakin 6,3 %:n lisään TSL 12 luvun 1 :n perusteella. Tämän lausuman liitteeksi oheistetaan Metallityöväen Liitto ry:n työehtosihteeri Jouni Miettisen kirjoitus, jossa kuvataan niitä seurauksia, jotka syntyvät palkkaetuuksien menetyksinä, kun työntekijä työskentelee osa-aikaisessa työaikamuodossa eli 37,5 tuntisessa viikossa. Vuositasolla puhutaan n euron palkkaeroista kun käytetään vertailussa samalla palkalla työskenteleviä 40 tunnin ja 37,5 tunnin työntekijöitä. Helsingissä 27. päivänä maaliskuuta 2006 Heikki Laitinen asianajaja, Helsinki Metallityöväen Liitto ry:n valtuuksin