Lausunto 1 (5) HALLITUKSEN ESITYS (HE 20/2013 VP) SÄHKÖMARKKINALAIN MUUTTAMISEKSI

Transkriptio

1 Lausunto 1 (5) EDUSKUNNAN TALOUSVALIOKUNNALLE ASIA: HALLITUKSEN ESITYS (HE 20/2013 VP) SÄHKÖMARKKINALAIN MUUTTAMISEKSI YHTEENVETO Kiitämme mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä sähkömarkkinalain muuttamiseksi. Esitys on kokonaisuudessaan laaja, monimutkainen ja erittäin merkityksellinen sähkömarkkinoiden kehittämisen ja toiminnan kannalta. Huolimatta tiedossa olevista aikapaineista lain hyväksymiseksi siten, että se tulisi voimaan jo , Fortumin mielestä kiireen ei pitäisi johtaa epäselvään lainsäädäntöön, koska sellainen tulee aiheuttamaan tulkintaerimielisyyksiä ja oikeudellista epävarmuutta. Tämän johdosta esitämme talousvaliokunnalle antamassamme muistiossa myös yksityiskohtaisia ja perusteltuja muutosehdotuksia, jotka kohdistuvat mielestämme epäselviin ja tulkinnanvaraisiin lain kohtiin. Lausuntomme koostuu seuraavasti: muistion ensimmäinen osa sisältää yhteenvedon sekä keskeisimmät kohdat perusteluineen asioista, jotka Fortumin näkemyksen mukaan edellyttävät perustavanlaatuista keskustelua ja tutkimista muistion toinen osa sisältää Fortumin yksityiskohtaiset muutosehdotukset perusteluineen koskien eriytetysti sähkönjakelua (liite 1) ja sähkön vähittäiskauppaa (liite 2). Näihin muutosehdotuksiin sisältyvät muistion ensimmäisessä osassa esitellyt keskeisimmät kohdat sekä muut lakia selventävät ja kehittävät kohdat Esityksessä esitetään laajoja toiminnallisia vaatimuksia sähköverkkojen toimitusvarmuuden osalta. Pidämme näitä ehdotuksia lähtökohtaisesti perusteltuina ja tervetulleina. Esityksen vaatimukset ovat pääosin linjassa Fortumin jo aloittamien toimenpiteiden kanssa, eli tukevat parempaa varautumista luonnonilmiöiden aiheuttamiin laajoihin sähkökatkoihin ja niiden välttämiseen. Lisäksi esityksellä toimeenpannaan kansalliseen lainsäädäntöön kolmannen sisämarkkinadirektiivin vaatimat muutokset.

2 Lausunto 2 (5) Näkemyksemme mukaan talousvaliokunnan tulisi mietinnössään täsmentää ehdotuksen sisältöä ja erityisesti ottaa huomioon seuraavat perustavanlaatuiset asiakokonaisuudet: Toimitusvarmuuskriteeristö on hyvin ehdoton ja johtaa yhteiskunnan kannalta yli-investointeihin. Ehdottomuutta lieventämällä voidaan laskea tarvittavia investointimääriä merkittävästi ilman asiakkaille aiheutettavia ylimääräisiä haittoja. Perustuslaillinen omaisuudensuoja: Kehittämisvelvollisuutta vaativien toimenpiteiden rahoituksen osalta ollaan esittämässä merkittävää periaatteellista muutosta investointien rahoittamiseen. Ennen voimassaolevan lain hyväksymistä, lakia tarkennettiin perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla, jotta ei oltaisi kajottu perustuslaissa määriteltyyn omaisuudensuojaan. Nyt hallituksen ehdotuksen perusteluissa esitetään ajatuksia, jotka Fortumin käsityksen mukaan muuttavat olennaisella tavalla vallitsevaa tulorahoitukseen perustuvaa säänneltyä liiketoimintaa, minkä johdosta talousvaliokunnan tulisi pyytää näiltä osin perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Eri jännitetasoisten verkkojen määrittely on esityksessä on epäselvä ja vaatii tarkennuksia Kuluttajasuojaan ja hinnoitteluun liittyvissä pykälissä on ristiriitoja ja kohtia, jotka ovat vaikeasti ymmärrettävissä ja perusteltavissa. Keskeisimpänä näistä ovat jakelupalvelutuotteen ja mittauspalvelutuotteen sotkeminen keskenään sekä tasaerälaskutuksen perustelut ja sille asetetut reunaehdot, jotka käsityksemme mukaan eivät perustu sähkömarkkinadirektiivin kuluttajansuojaa koskeviin vaatimuksiin. 1 KESKEISET KOHDAT PERUSTELUINEEN 1.1 Toimitusvarmuuskriteeristö (51 ) Esityksen pääasiallinen sisältö vastaa näkemystämme siitä mitä yhteiskunta ja asiakkaamme odottavat sähköverkoiltamme. Huolta aiheuttaa esityksen ehdottomuus. Pidämme ilmeisenä, että 100% kattavuus johtaa yhteiskunnan kannalta yliinvestointeihin ja siten myös korkeampiin sähkön siirtohintoihin kuin mikä on perusteltua. Näkemyksemme mukaan 6 ja 36 tunnin toimintavarmuuden ulkopuolelle tulisi rajata sellaiset sähkön käyttökohteet, joissa edes näiden ylittävät katkot eivät aiheuta vahinkoa tai merkittävää haittaa ja joissa katkojen välttämiseksi tarvittavat investoinnit muodostuisivat kohtuuttoman suuriksi tavoiteltavaan hyötyyn nähden. Ehdotamme, että hallituksen esityksen mukainen toimitusvarmuuskriteeristö ulotettaisiin koskemaan kaikkia asiakkaita siirtymäajan loputtua kuitenkin siten, että verkonhaltijalle annetaan mahdollisuus kustannus-hyötyanalyysin perustella poiketa kriteereistä seuraavien edellytysten täyttyessä: 1) Kohde on erittäin harvaan asutulla alueella

3 Lausunto 3 (5) 2) Viiden viime vuoden liukuva keskiarvo sähkönkulutuksen osalta on alle 2500 kwh/a, eli voidaan todeta, ettei sähköä käytetä kohteen lämmittämiseen ympärivuotisesti 3) Kohteen etäisyys muista käyttäjistä on niin suuri, ettei toimitusvarmuuden takaavien investointien kustannuksia saa katettua, vaikka aluetta katsottaisiin kokonaisuutena Energiamarkkinavirasto seuraisi näiden poikkeusten laajuutta, em. kriteereiden toteutumista sekä kustannusanalyysin laatua. Lain tulisi antaa mahdollisuus tehdä järkevä kustannus-hyöty analyysi sellaisten kohteiden osalta missä katkoton sähkönsaanti ei ole välttämättömyys. Valvontamalli sisältää jo lukuisia kannustimia, jotka suunnittelukriteereistä huolimatta kannustaa sähkökatkojen minimointiin. Sähkön hyvä toimitusvarmuus on aina myös verkonhaltijan etu. Verkonhaltija voi luonnollisesti myös ylittää lain minimivaatimukset silloin kun se esimerkiksi on verkon luonnollisen uusimisen kautta järkevää. Ministeriön esittämään kustannusarvioon haluamme esittää seuraavaa: 1) Esitetty 3,5 MRD kustannusarvio on näkemyksemme mukaan liian alhainen. Arviomme mukaan toimitusvarmuuden toteuttaminen hallituksen esityksessä mainitussa laajuudessa tulisi maksamaan 4,5-5,5 MRD. 2) Ministeriön käyttämillä oletuksilla seuraavan 15 vuoden osalta voi kertyä korjauskustannuksia, vakiokorvauksia ja laskennallista niin sanottua keskeytyksistä aiheutunutta haittaa yhteensä 3 MRD. Tätä summaa ei voi kuitenkaan verrata suoraan esityksen kustannuksiin, koska näiltä kustannuksilta ei vältytä ennen kuin kaikki toimenpiteet on toteutettu. Mikäli toimitusvarmuuden paraneminen tapahtuu lineaarisesti ministeriön oletuksilla, olisi säästö laatukustannuksissa 15 vuoden aikana 1,5 MRD. Mikäli todellinen toimitusvarmuusvaateiden kustannus olisi arvioimamme 5,5 MRD ja ministeriön arvio 200 milj. säästöstä vuodessa toimenpiteiden jälkeen pitää paikkaansa, säästöjen määrä ylittäisi kulujen määrän vasta 35 vuoden kuluttua. Mikäli puolestaan ministeriön arviot pitävät myös investointikustannusten (3,5 MRD ) osalta paikkaansa, hyödyt olisivat kustannuksia suuremmat aikaisintaan 25 vuoden kuluttua. 1.2 Esityksen arviointi omaisuudensuojan kannalta (24 - HE:n yksityiskohtaiset perustelut) Esitys aiheuttaa merkittävän 15 vuotta kestävän investointitarpeen useimmille verkonhaltijoille. Investointien rahoittamisen osalta ministeriön Lappeenrannan yliopistolta tilaama selvitys näkee merkittäviä ongelmia. Yhtiöiden valvontamallin mahdollistama kassavirta ei riitä investointien kattamiseen ja lisärahoitusta tullaan tarvitsemaan. Hallituksen esityksen perusteluihin on kirjattu, että investoinnit tulee kattaa pääomarahoituksella, eli käytännössä lisäämällä osakepääomaa tai ottamalla velkaa.

4 Lausunto 4 (5) Tämä on ristiriidassa sen kanssa mitä perustuslakivaliokunta ja talousvaliokunta ovat aikaisemmin lausuneet sähkömarkkinalain asettamien velvoitteiden ja omaisuudensuojan välisestä suhteesta. Talousvaliokunta (TaVM 56/1994) lausui seuraavasti: "Verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee ilmeisesti vastata verkkotoiminnan ja verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä verkon kehittämiseen; verkon kehittäminen on verkonhaltijalle lakisääteinen velvoite. Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen sähköverkon tulonmuodostuksen tulee lopuksi riittää antamaan verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle." Talousvaliokunta lausui lisäksi, että : "Kuten edellä ja myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa on esitetty, verkkoyhtiöllä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen siirtopalveluista. Kohtuulliseen korvaukseen sisältyy myös verkon kehittämisvelvoitteen täyttämiseen riittävä tulonmuodostus." Tästä voimassaolevan sähkömarkkinalain periaatteesta ollaan nyt poikkeamassa toteamalla perusteluissa, ettei tulonmuodostuksen tarvitse kattaa kehittämisvelvollisuuden aiheuttamia kustannuksia vaan verkonhaltijan tulee hankkia pääomarahoitusta rahoittaakseen lain vaatimien toimenpiteiden kustannukset. Mikäli näin toimittaisiin, tarkoittaisi se käytännössä sitä, että verkonhaltijan hallinnoima omaisuus annettaisiin asiakkaiden käyttöön 15 vuoden ajaksi saamatta siitä lainmukaista kohtuullista tuottoa, johon verkonhaltijoiden liiketoiminta perustuu. Muutos on Fortumin mielestä niin merkittävä, että siitä tulisi pyytää lausunto perustuslakivaliokunnalta. 1.3 Suurjännitteinen jakeluverkko ja liittymisjohdot (3 kohta 3) ja kohta 5) sekä 16 2 mom.) Esityksessä pyritään direktiivin määräysten perusteella määrittelemään verkonosat kolmeen pääkategoriaan: kantaverkko, suurjännitteinen jakeluverkko sekä jakeluverkko. Näiden lisäksi ehdotuksessa määritellään uudestaan verkkoluvan ulkopuolelle jäävät liittymisjohdot. Suurjännitteisen jakeluverkon määritelmää pidämme epäselvänä ja katsomme, että lain tarkoitus on paremmin saavutettavissa tekstiä selkeyttämällä. Ehdotuksemme tarkoitus on selventää liittymisjohdon ja luvanvaraisen verkkotoiminnan välistä rajapintaa niin, että mahdolliset tulkinnoista johtuvat erimielisyydet voidaan välttää. Pidämme myös ongelmallisena ehdotuksen muotoilua, jonka mukaan verkonhaltijalla on mahdollisuus rakentaa yhteys valitsemaansa verkkoon. Olemassa olevassa laissa oleva rajoitus, että yhteys voidaan rakentaa ainoastaan lähimpään vähintään 110kVverkkoon, on mielestämme perusteltu ja toimiva eikä sitä tulisi näin ollen poistaa.

5 Lausunto 5 (5) 1.4 Hinnoitteluun ja kuluttajasuojaan liittyvät huomiot (55, 69 3mom ja 97 ) Esityksessä lähdetään siitä että, maantieteellisesti erillään olevilla alueilla tulisi soveltaa aluekohtaista alueen kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua. Perusteluksi tälle vaatimukselle on mainittu, että tällä vältetään yhtiöjärjestelyjen yhteydessä mahdollisesti muodostuvat porrasmaiset hinnanmuutokset. Ehdotuksen muotoilu edellyttäisi, että tällä hetkellä voimassaolevia maantieteellisesti erillisiä yhtenäishinnoiteltuja alueita jouduttaisiin purkamaan. Esimerkkinä voidaan mainita, jonka vastuualueella on 4 maantieteellisesti erillistä aluetta, joilla on vuodesta 2001 alkaen sovellettu samoja hintoja. Nyt esitetty muutos vaatisi purkamaan yhtenäishinnoittelun ja siirtymään aluekohtaiseen hinnoitteluun. Keskimääräistä kalliimmilla alueilla, esimerkiksi Koillismaalla, hinnat nousisivat merkittävästi ja tiheämmin asutuilla Etelä-Suomen alueilla tapahtuisi pientä hinnan alenemista. Kun vielä esityksen toimitusvarmuuskriteeristö aiheuttaisi epätasaisesti jakautuvaa, haja-asutusalueille kohdistuvaa, kustannusnousua, kärjistäisi esityksen mukainen yhtenäishinnoittelun purkaminen eri alueiden epätasa-arvoa entisestään. Tasaerälaskutuksen vaatimista sähkön myyjän ja verkonhaltijan pakolliseksi palveluksi ilman kustannusvastaavaa korvausta pidämme erikoisena. Näkemyksemme mukaan erilaiset maksuvaihtoehdot tulisi jättää toimijoiden vapaasti kehitettäviksi erottautumis- ja kilpailukeinoiksi. Palvelujen kehitystä ei myöskään tulisi estää sillä, ettei palvelusta aiheutuvia kustannuksia saisi periä palvelun käyttäjältä. Esityksen mukaan sähköntoimituksessa on virhe jos kuluttajan laskutus on virheellinen tai viivästynyt. Tuntimittaukseen siirryttäessä verkkoyhtiöt eivät käytännössä aina pysty toimittamaan myyjille täysin virheetöntä mittaustietoa, jolloin laskutukseen jää väkisinkin puutteita. Myyjä ei voi olla vastuussa virheistä jotka johtuvat jakeluverkonhaltijasta. LIITTEET LIITE 1 - yksityiskohtaiset muutosehdotukset sähkön jakeluun liittyen LIITE 2 - yksityiskohtaiset muutosehdotuksen sähkön myyntiin liittyen