Pääkirjoitus. PÄÄtoimittajan palsta. Sisältö

Transkriptio

1

2 Julkaisija L-S Kalatalouskeskus ry. Toimitus osoite: KalaHaavi c/o L-S Kalatalouskeskus ry. Puutarhakatu 19 A, TURKU puhelin (02) fax (02) Päätoimittaja Petri Rannikko Toimitussihteeri Timo Saarinen Toimituskunta L-S Kalatalouskeskuksen toimialueen kalastusalueiden edustajat Taitto ja Painopaikka Hämeenkyrön Kirjapaino /2007 ISSN Kansikuva Rymättyläläinen Pirtu-nuottakunta työssään Kuvan on ottanut Eero Troberg Viikko Sanomat -lehteen nro 14 (ilmestynyt ) Sisältö 2 Päätoimittajan palsta 3 Vapaa-ajan kalastuksen lupajärjestely 4 TE-keskuksen lausunto 7 Ankerias voi huonosti näytekaloja tarvitaan! 8 Ylös avannosta 9 Järkijäällä Syysjää 10 Elinkeinotalouden toimintaohjelma hyväksytty Hyljekorvausten maksaminen ammattikalastajille käynnistyy 11 MUTNIK Peipsijärven pohjanuotta 14 Halikonlahden kalastusalueen kokous Salossa 15 Kolmiosainen kehittämishanke rannikkokalastukseen eväitä Selkämerellä 19 Itämeren harmaahyljekanta kasvaa edelleen 20 Veneiden rekisteröinti uudistuu 20 Särkisalon-Finbyn kalastusalueelta 21 PU rysä toimii kuhan ja ahvenen pyynnissä ainakin sisäsaaristossa ja osassa sisempää välisaaristoa 23 Velkuan ja Airiston kalastusalueet yhteen 24 Uudenkaupungin Taipaleenlahden vesialueen kunnostamiseksi tehtyjä toimenpiteitä 26 Koekalastus ja ravustus luvan saanti evättiin kalatalouskonsultilta 27 Yönuottaustapahtuma päätti Nuotta-akatemia -hankkeen 28 Hakuohjeet PÄÄtoimittajan palsta Pääkirjoitus Petri Rannikko Laskenut mielenkiinto valtion kalastuslupien lunastukseen on päässyt uutisiin toistuvasti. Vapaa-ajankalastajista liian suuri osa kalastaa luvatta. Ammattikalastajat lupia kyllä lunastaisivat, mikäli niitä vain vedenomistajilta saisi. Varsinkin, jos vesialueet sijaitsevat lähellä rantaviivaa. E rityisesti nyt kun lisääntynyt hyljekanta on merialueella pakottanut ammattikalastajat hakemaan korvaavia pyyntivesiä hylkeille menetettyjen sijaan on luvansaanti kohdannut paikoin suuria vaikeuksia. Vaikka ammattikalastuksen sesonki on lomakauden ulkopuolella koetaan se usein häiriöksi virkistyskäytölle. Kun viehekortilla on mahdollisuus kalastaa edullisesti ja kaikkialla, on tilanne koettu ammattikalastajien puolelta epäoikeudenmukaiseksi. Nykyisellään kalastuslaki on kyllä periaatteessa ammattikalastajamyönteinen, mutta muuttuneessa tilanteessa laki ei riittävän hyvin turvaa elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia. Ammattikalastuksen lupajärjestelmää tulisi kehittää vastaamaan tämän päivän kalastuksen tarpeita. Ammattilaisen tulee pystyä kalastamaa tehokkaasti pärjätäkseen taloudellisten realiteettien paineessa. Toivottavasti tulevassa kalastuslain uudistuksen yhteydessä on mahdollisuus luoda nykyistä toimivampi järjestelmä, joka on myös vedenomistajien hyväksyttävissä. Euroopan Kalatalousrahasto (EKTR) jatkaa jo tutuksi tulleen KOR:n työtä elinkeinokalatalouden kehittämisessä. Nyt käynnistyvälle ohjelmakaudelle on uusina toimintamuotoina luotu tukijärjestelmät perinnetiedon siirtämiseksi aloittavalle kalastajalle (mestari-kisälli), hyljehaittojen kompensoimiseksi ammattikalastajille (hylkeensietopalkkio), ja toimintaryhmätyön tukemiseen. KalatalousLeaderit, kuten toimintaryhmiä voi kuvailla, on hakumenettelyn jälkeen valittu ja KalaHaavin levikkialueella ryhmiä käynnistynee vain yksi, sillä Uudenkaupungin seudun ryhmä pääsi jatkoneuvotteluihin ministeriön kanssa. Kahden muun Saaristomeren ja Selkämeren ryhmien hakemukset eivät valitettavasti mahtuneet seitsemän jatkoon päässeen joukkoon. Maaseutupuolella toimintaryhmät ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa maaseudun pienimuotoisena kehittäjänä ja ilmeisesti hyvien kokemusten rohkaisemana kalatalouspuolelle halutaan vastaava järjestelmä. Pienmuotoinen kehittäminen paikkaa suurempiin hankkeisiin keskittyviä pääohjelmia. Toivottavasti Uudenkaupungin seudun toimintaryhmä onnistuu vakuuttamaan viranomaiset paikallisen toiminnan voimasta ja kyvystä kehittää alueensa kalataloutta myös omaehtoisesti. Ja Joulunajan juhliin vain kotimaista kalaa! L-S Kalatalouskeskus toivottaa kaikille lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen Rauhallista Joulunaikaa ja Onnea Vuodelle 2008! 2 KalaHaavi 2/07

3 Vapaa-ajan kalastuksen lupajärjestely Seuraavasta taulukosta ja sen jälkeisestä tekstistä selviää maamme kalastuslupajärjestelmä pääpiirteittäin. Tarkemmat tiedot järjestelmän yksityiskohdista saat ilmaisesta Kalastuslakia -esitteestä tai maksullisesta Kalastussäädöksiä opaskirjasta. Molempia voit tilata Kalatalouden Keskusliitosta. Kalastuslupajärjestelmä ja läänikohtainen viehekalastusmaksu Alle 18 v. ja 65 v. täyttäneet vuotiaat Onkiminen ja pilkkiminen maksuton maksuton yleiskalastusoikeus yleiskalastusoikeus Viehekalastus ei valtion valtion kalastuksenhoitomaksun lisäksi joko heittokalastus tai uistelu kalastuksenhoitomaksua viehekalastusmaksu tai vesialueenomistajan lupa 1 vavalla ei viehekalastusmaksua Muu kalastus ei valtion kalastuksen- valtion kalastuksenhoitomaksun lisäksi uistelu useammalla kuin hoitomaksua vesialueomistajan lupa yhdellä vavalla vesialueen omistajan lupa muu kalastus ja ravustus 1. Kalastusta rajoitetaan kuitenkin siten, että kalastus on kielletty mm. siika- ja lohipitoisten jokien koski- ja virtapaikoissa sekä vesialueilla, joissa kalastus on kielletty muun säädöksen tai päätöksen nojalla. 2. Vavassa saa olla heittokalastukseen soveltumaton kela. 3. Läänikohtainen viehekalastus on joillain vesialueilla kielletty erilaisilla päätöksellä. Kalastuksenhoitomaksu vuonna 2008 Kalan tai ravun pyyntiä harjoittavan henkilön tulee suorittaa valtiolle kalastuksenhoitomaksu. Maksu on suuruudeltaan 20 kalenterivuodelta tai 6 seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta. Kalastuksenhoitomaksua ei kuitenkaan tarvitse maksaa alle 18-vuotiaan eikä 65 vuotta täyttäneen eikä henkilön, joka harjoittaa vain onkimista tai pilkkimistä. Maksu suoritetaan maa- ja metsätalousministeriön tilille Maksukuitti tai sen kopio on pidettävä mukana kalastettaessa. Läänikohtainen viehekalastuslupa vuonna 2008 Jokaisella on oikeus onkia ja pilkkiä pääsääntöisesti ilman maksuja. Maksamalla läänikohtaisen viehekalastusmaksun saa harjoittaa viehekalastusta yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Vetouistelussa saa edellisten lisäksi käyttää yhtä painoviehettä tai syvääjää. Alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden ei tarvitse tätä maksua maksaa. Viehekalastusluvalla ei saa kalastaa: 1. Lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa ja 2. milloin se on kielletty muun säännöksen nojalla. Viehekalastusmaksu on 27 kalenterivuodelta tai 6 seitsemän vuorokauden ajalta maksupäivästä tai muusta maksukuittiin merkitystä päivästä alkaen. Maksu maksetaan mihin tahansa rahalaitokseen, millä tahansa maksutavalla. Läänikohtainen viehekalastusmaksu maksetaan seuraaville maa- ja metsätalousministeriön tileille: Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun lääni Lapin lääni Lisähuomioita Viehekalastus on toki edelleen mahdollista myös kalaveden omistajan luvalla, usein viehekalastusmaksua halvemmalla ja ilman vapa- tai vieherajoituksia. Ikään perustuvan kalastusoikeuden todistamiseksi on suositeltavaa pitää kalastettaessa mukana henkilöllisyystodistusta, ajokorttia yms. asiakirjaa. Kalastuksenhoitomaksu koskee kalastusta koko manner-suomen alueella, myös kolmessa pohjoisimmassa kunnassa. Poikkeuksia Viehekalastuslupa ei ole voimassa Ahvenanmaan alueella. Ahvenanmaalla kaikki kalastus vaatii kalaveden omistajan luvan, kalastajan ikään tai kalastustapaan katsomatta. Vain Ahvenanmaalla kalastavien ei tarvitse maksaa kalastuksenhoitomaksua. Ammattikalastus Ammattikalastusta koskevien säädösten osalta ota yhteyttä paikalliseen kalatalouskeskukseen. 2/07 KalaHaavi 3

4 Pvm Dnro Lounais-Suomen ympäristökeskus PL Turku Viite Asia Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausuntopyyntö , Dnro LOS-2007-R-6-56 Vesienhoidon keskeiset kysymykset Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella Varsinais-Suomen TE-keskus on tutustunut asiakohdassa mainittuun yhteenvetoon ja esittää siitä lausuntonaan seuraavaa: Kalatalouden osalta olennaisimpia kysymyksiä ovat kuormituksen pienentäminen (maatalous, turvetuotanto), vesistöjen säännöstelykäytäntöjen pehmentäminen, jolloin säännöstelystä aiheutuvat kalataloudelliset haitat vähenevät, kalojen kulkumahdollisuuksien parantaminen kalateitä rakentamalla sekä jokiuomien kunnostaminen luonnonmukaisemmiksi, jolloin virtakutuisten kalojen lisääntymismahdollisuudet paranevat. Myös ilmastonmuutos ja sen vaikutukset tulee ottaa huomioon vesienhoitoaluetta koskevissa suunnitelmissa ja toimissa. Karvianjoki Karvianjoen vesistöalueella turvetuotannon ja metsäojitusten aiheuttama kuormitus on aiheuttanut vesialueilla vakavia muutoksia, jotka eivät rajoitu pelkästään turvetuotantoalueiden lähivesiin. TE-keskuksen mielestä on todella tärkeää, että turvetuotannon vesiensuojelurakenteet ovat parhaan tekniikan mukaiset ja toimivat hyvin, ja että tätä vaaditaan lupaprosesseissa, jotta turvetuotannon kuormitusvaikutus pienenisi ja pysyisi hallinnassa. Metsäojituksia tulisi kontrolloida paremmin ja nekin tulisi saada luvanvaraisiksi. Karvianjoen vesistöalueella kalatalouden kannalta olennaista on joen oma purotaimenkanta sekä vesistöalueen merkittävä potentiaali virtakutuisten vaelluskalalajien lisääntymis- ja poikastuotantoalueena. Koko vesistöalue on määritelty kalastuslain 110 :n mukaiseksi lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Vesistöalue on Varsinais-Suomen TE-keskuksen tärkein kalataloudellisten kunnostusten kohde, ja sinne on tähän mennessä osoitettu valtion kunnostusmäärärahoja yli Merikarvianjoen ja Pohjajoen kalataloudelliset kunnostukset valmistuivat vuosina 1996 ja Karvianjoen yläosan kunnostus välillä Kantinkoski-Vatajankosken yläpää valmistui vuonna Karvianjoen alaosan kunnostussuunnitelma välille Vatajankosken alapää-isojärvi on parhaillaan ympäristölupaviraston käsiteltävänä. Eteläjoen kunnostussuunnitelma on valmistumassa ja viedään lupavirastoon vuonna Karvianjoen sivuhaaroista eli luomista Aunesluoman kunnostus valmistui vuonna 1991 ja Pukanluoman kunnostus vuonna Kivuluoman kunnostus toteutettiin vuonna 2007 ja suunnitelmissa on myös kahden muun pienen luoman kunnostaminen. Kun kaikki edellä mainitut työt saadaan tehtyä, on koko Karvianjoen vesistöalue käyty yhden kerran lävitse. Tarvetta pienempien koskikohteiden kunnostamiseen sekä mahdollisesti jo tehtyjen kunnostuskohteiden korjaamiseen on tämän jälkeenkin. Kalojen kulkumahdollisuuksien parantamisen osalta Karvianjoella tavoitteena on, että kalan nousu mahdollistuisi merestä Vatajankosken voimalaitospadolle saakka. Kalataloudellisiin kunnostussuunnitelmiin sisältyy tämän vuoksi myös kalateiden suunnittelua ja rakentamista. Merikarvianjoen kunnostusten yhteydessä rakennettiin Lankosken kalatie ja Pohjajoen kunnostuksen yhteydessä Salmusojan säännöstelypadon kalatie. Merikarvianjoen Kurikanniskan padon yli suurimmat kalat selviävät niissä tilanteissa, kun patoluukut ovat kokonaan auki. TE-keskus tulee harkitsemaan kalatien rakentamisen mahdollisuuksia Kurikanniskan padon yhteyteen samoin kuin mahdollisuuksia Salmusojan padon kalatien parantamiseksi, jotta kalan kulku Isojärveen helpottuisi. Isojärven yläpuolella Pomarkunjoessa on kolme patoa, joista alimmassa eli Kyläkosken padossa on kalatievelvoite. TE-keskus tulee harkitsemaan kalatien toteuttamismahdollisuuksia Kyläkosken patoon, sen yläpuoliseen säännöstelypatoon sekä Riuttasalmen säännöstelypatoon. Kynäsjoessa sijaitsevan Harjakosken padon kalatie sisältyy jo Karvianjoen alaosan kunnostussuunnitelmaan. Eteläjoessa alin nousueste on toistaiseksi Sahakosken voimalaitospato. Voimalaitoksella on kalatievelvoite, jonka toteuttamiseksi on aloitettu kalatien rakentamissuunnittelu TE-keskuksen rahoituksella. Eteläjoen toinen nousueste sijaitsee Makkarakosken voimalaitoksella Noormarkun kirkolla. Ahlström Oy on sisällyttänyt Makkarakosken kalatien rakentamisen osaksi yhtiön suunnitelmissa olevan uuden voimalaitosyksikön rakentamishankkeeseen. Hanhijoen säännöstelypadon kalatie sisältyy Eteläjoen kalataloudelliseen kunnostussuunnitelmaan. Kun suunnitellut kalatiet valmistuvat, vaelluskalojen reitti Eteläjokea pitkin on auki Karvianjoen Vatajankoskelle saakka. Pomarkunjoen kautta kulkevan vaellusreitin toteutuminen sisältyy kalataloutta koskeviin pitemmän aikavälin tavoitteisiin. Virtavesien kalataloudelliset kunnostukset toteutetaan suurimmalta osin MMM:n TE-keskukselle myöntämien kunnostusmäärärahojen turvin. Vireillä olevan Karvianjoen säännöstelyn kehittäminen on tarpeellista ja tärkeää myös kalatalouden näkökulmasta. Jämijärvi (Ikaalisten reitillä) Jämijärven osalta yhteenvedossa on tuotu esille varsinkin maatalouden suuri kuormitusosuus ja sen vaikutus järven tilaan. Turvetuotannon merkitystä ei ole tuotu esille, vaikka se on Jämijärvellä TE-keskuksen käsityksen mukaan olennainen. Järven valuma-alueella on useita pitkään toimineita turvetuotantoalueita, joita tuleva kuormitus on vaikuttanut voimakkaasti järven tilaan ja sen kala- ja rapukantaan. Turvetuotannon kuormitukseen ja sen vähentämiseen tulee kiinnittää huomiota myös tällä alueella. Kokemäenjoen alaosa-loimijoki Kokemäenjoki on kalataloudellisessa merkityksessä muuttunut erittäin voimakkaasti niistä ajoista, jolloin joki virtasi vapaana eikä teollisuuden kuormitus ollut vielä pilannut joen pohjasedimenttejä. Vielä vuosisadan alussa joen lohisaalis oli tonnia ja siikasaalis 200 tonnia vuodessa. Joki oli myös yksi Etelä-Suomen tärkeimpiä virtakutuisten 4 KalaHaavi 2/07

5 kalojen lisääntymisalueita. Nykyisin merestä nousevien kalojen vaellus pysähtyy Harjavallan patoon, jonka yläpuolella ei virtakutuisten kalojen lisääntymisalueita ole käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Ensimmäiset varsinaiset virtapaikat sijaitsevat Äetsän alapuolella ja seuraavat ovat Äetsän padon yläpuolella. Loimijoen alaosassa Rutavan padon alapuolella on useita koskia, mutta veden laatu voi siellä olla lohikalojen lisääntymisen esteenä. Kokemäenjoen osalta kalataloushallinto on tullut siihen ratkaisuun, että kalateiden rakentamista ei vaadita eikä siihen kannusteta, koska kalateiden rakentamisella ei näissä olosuhteissa saavutettaisi juurikaan hyötyä. Sen sijaan kalavesien hoito on päätetty järjestää voimalaitoksille määrättyjen kalatalousmaksujen käytön kautta, jolloin kalavesiä hoidetaan istutuksien ja muiden hoitotoimenpiteiden avulla, kullakin patojen rajaamalla joenosalla erikseen. Virtakutuisten kalojen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseen on parhaat mahdollisuudet ja edellytykset Kokemäenjoen alaosan sivuhaarassa Harjunpäänjoessa, jonka alaosalle on juuri valmistunut kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Sen sijaan Kokemäenjoen pääuoman kalataloudellinen kehittäminen on nykyisissä säännöstelyolosuhteissa vaikeaa. Jokeen ja joen suulle istutetaan lohta, meritaimenta ja vaellussiikaa valtion, kuormittajien, voimalaitosten sekä vesialueen omistajien varoilla. Merestä nouseva istukas on kalastettavissa aina Harjavaltaan asti, ja virkistyskalastus onkin tällä alueella vilkasta, mutta kalojen lisääntymismahdollisuudet ovat suurien virtaamavaihtelujen vuoksi varsin huonot. Lohi, taimen ja siika yrittävät kutea Nakkilan Arantilan- ja Ruskilankoskissa ja ehkä myös 4 muussa joenosan virtapaikassa, mutta lisääntymistulos jää väistämättä huonoksi, koska säännöstelyn aiheuttamat haitat ovat niin suuret. Säännöstelyn vuoksi esim. kutualueet ja pienpoikasille sopivat hidasvirtaisemmat elinalueet jäävät ajoittain kuiville. Sekä Arantilan- että Ruskilankoskessa on pienpoikasille sopivia alueita, mutta kaikki näillä koskilla kalastaneet tietävät, että toisinaan kyseiset pikku-uomat ja rantakivikot ovat täysin kuivilla. Säännöstelyhaittojen vähentäminen Kokemäenjoen alaosalla on kalatalouden kannalta erittäin keskeinen kysymys. Mikäli Harjavallan alapuolisella Kokemäenjoen osalla pystyttäisiin säännöstelyrajoja pehmentämään, olisi myös joenosan koskialueita mahdollista kunnostaa virtavesikalojen kutuun sopiviksi. Kokemäenjoella samoin kuin Harjunpäänjoella tehtävien kalataloudellisten kunnostustöiden suunnitteluun ja toteuttamiseen samoin kuin tuloksellisuuden seurantaan voidaan rahoitus ohjata Kokemäenjoen voimalaitoksille määrätyistä kalatalousmaksuista. Myös Loimijoella voimalaitosten harjoittama säännöstely on kalatalouden kannalta merkityksellinen tekijä. Voimalaitoksilla on ollut mahdollisuus päästää joki ajoittain lähes tyhjilleen, mistä on aiheutunut huomattavaa kalataloudellista haittaa. Säännöstelykäytäntöjen pehmentäminen olisi tämän vuoksi olennaista myös Loimijoella. Loimijokea koskeva kalataloudellinen kunnostussuunnittelu ei ole vielä lähtenyt käyntiin, joten TE-keskus ei pysty vielä määrittelemään joen kunnostustavoitteita ja mahdollisten kalateiden tarvetta. Kalatalouden hyväksi pyritään kuitenkin toimimaan, niissä rajoissa kun se on veden laadun puolesta mahdollista. Kokemäenjokeen laskevat Kauvatsanjoki ja Sammunjoki ovat mahdollisia kalataloudellisen kunnostuksen kohteita. Sekä Loimijoen, Kauvatsanjoen kuin Sammunjoen kalataloudellisten kunnostusten rahoitus tulee kalataloudellisten kunnostusmäärärahojen kautta, mikäli TE-keskus päättää aloittaa kunnostustyöt. Eurajoki-Lapinjoki Eurajoen keskeiset kuormitustekijät on todettu yhteenvedossa kattavasti. Kalatalouden kannalta on huolestuttavaa, että haitallisten aineiden päästöt ovat joella edelleen mahdollisia. Kesän 2007 päästöstä ei ilmeisesti koitunut merkittävää kalataloudellista haittaa, mutta muistissa ovat vielä takavuosien päästöt, jotka aiheuttivat kalakuolemia Eurajoessa. Kalataloudellisten kunnostusten osalta TE-keskuksen tavoitteena on mahdollistaa kalojen kulku joen yläosalle ja Köyliönjokeen ja palauttaa entinen lohijoki taas vaelluskalojen poikastuotantoalueeksi ja parantaa sen arvoa virkistyskalastuskohteena. Kalataloudelliset kunnostukset on suunniteltu niin lohen, taimen kuin vaellussiian tarpeita vastaaviksi. Merkkejä siian noususta kutualueille saatiin syksyn 2007 koekalastuksissa. Nousuyhteyden mahdollistaminen Pyhäjärveen ei ole toistaiseksi suunnitelmissa. Eurajoen alaosan kalataloudellinen kunnostus valmistui vuonna Kunnostukseen sisältyi Tiiron-, Masinin-, Nolpon-, Suutalankosken kunnostus. Eurajoen keskiosan kunnostussuunnitelma on parhaillaan ympäristölupaviraston käsittelyssä. Tähän suunnitelmaan sisältyy 4 koskijaksoa eli Paneliankoski, Saharinkoski, Irjanteenkoski (eli Faltunkoski) ja Pappilankosken padon alapuolella sijaitseva Pappilankosken koskiosuus. Yhtenä työkohteena on kalatien rakentaminen Panelian säännöstelypadon yhteyteen. Eurajoella alin nousueste on Pappilankosken voimalaitospato, jonka rakentamispäätökseen sisältyy kalatien rakentamisvelvoite. Neuvottelut velvoitteen toimeenpanemiseksi ja kalatien rakentamiseksi ovat käynnissä voimayhtiön kanssa. Kun Pappilankosken kalatie ja Panelian säännöstelypadon kalatie valmistuvat, kaloilla mahdollistuu nousuyhteys merestä Kiukaisten Eurakoskelle saakka sekä Köyliönjokeen. TEkeskus ei ole vielä määritellyt Eurajoen ylimpien koskien kunnostustavoitteita. Köyliönjoessa on suunnitteilla ja vireillä joen pohjapatojen kunnostushankkeita. Pyhäjoella ja Yläneenjoella on toimeenpantu kalataloudellisia kunnostuksia yksittäisten koskien osalta. Jokien latvaosien ja sivuhaarojen kunnostustarpeita on tarkoitus arvioida vuonna 2008 tehtävän selvityksen pohjalta ja myöhemmin mahdollisesti käynnistää kalataloudelliset kunnostustyöt myös näissä joenosissa. Lapinjoen osalta TE-keskus ei ole yksilöinyt kunnostustarpeita. Lähtökohdaksi voi kuitenkin ottaa, että virtavesiosuuksia pyritään kunnostamaan ja kalojen kulkumahdollisuuksia pyritään parantamaan tarpeen mukaan. Vakka-Suomi Vakka-Suomen pienten jokien osalta olennaista on hajakuormituksen vähentäminen ja veden laadun parantaminen. Mynä- ja Laajoessa on tehty kalataloudellisia kunnostuksia vuonna 1998 Lounais-Suomen kalastusalueen toimesta. Jatkossa TE-keskus tulee arvioimaan virtavesien kunnostusmäärärahoilla toteutettavien lisäkunnostusten tarvetta ja kohdentamista näillä jokialueilla. Laajoen alaosassa on Korvensuun voimalaitospato, jonka rakentamispäätökseen sisältyy kalatievelvoite. Laajoen kalatalouden kehittämisen kannalta kalatien rakentaminen Korvensuunkoskeen ja kalojen nousumahdollisuuden mahdollistaminen joen ylempiin osiin on kunnostustöiden lähtökohta. Hirvijoen kunnostustarpeita ei TE-keskus ole toistaiseksi arvioinut. Hirvijoen alin nousueste on Kirkonkoski, jossa on vanha voimalaitospato. Ylempänä sijaitsee n. 2 km pitkä Falkinkoski, jonka kunnostamisesta on esitetty toiveita paikallistasolla. Kalan kulku- ja lisääntymismahdollisuuksien parantaminen ovat mahdollisia tulevaisuuden tavoitteita. 2/07 KalaHaavi 5

6 Sirppujoella maaperän happamuudesta johtuva veden happamuus on joen keskeinen ongelma ja este joen kalataloudelliselle kehittämiselle. Aurajoki-Paimionjoki Sekä Aurajoella että Paimionjoella keskeiset kysymykset kalatalouden kannalta ovat voimakas hajakuormitus ja veden ajoittainen vähyys. Paimionjoella voimatalous rajaa voimakkaasti joen kalataloudellisia kehittämismahdollisuuksia. Aurajoella on paikallisesti panostettu voimakkaasti joen alajuoksun imagon parantamiseen voimistamalla käsitystä Aurajoesta lohijokena. Lohi nouseekin syksyisin Halistenkoskelle, ja kalatietä pitkin nousu on mahdollista Nautelankoskelle saakka. Lohen lisääntymistulos on kuitenkin melko heikko ja joen alaosan kalataloudellinen arvo perustuu parantuneisiin virkistyskalastusmahdollisuuksiin. TE-keskus ei ole määritellyt Aurajoen ylempien osien kunnostustavoitteita, mutta pienempien koskialueiden kuten Vääntelän- ja Vierunkosken kunnostusta on toivottu. Paimionjoella alimmalla eli Askalan voimalaitoksella on kalatievelvoite, jota ei ole toteutettu. TE-keskus ei ole toistaiseksi määritellyt Paimionjoen kalataloudellisia kunnostuksia koskevia tavoitteita. Kalojen nousuyhteyden mahdollistaminen joen yläosiin ei toistaiseksi ole realistista, vaikka alimmalla voimalalla kalatievelvoite onkin. Voimalaitosten toimintaan liittyvän säännöstelyn pehmentäminen on kuitenkin tärkeää myös Paimionjoella. Käytännössä Paimionjoen kalataloudellinen kehittäminen vaelluskalojen näkökulmasta keskittyy joen vapaan alaosan ja sen sivuhaaran Vähäjoen kehittämiseen. Vähäjokea on kunnostettu Lounais-Suomen kalastusalueen toimesta. On havaittu, että meritaimen lisääntyy Vähäjoessa ja kalojen DNA-rakenteen perusteella näyttää siltä, että kanta poikkeaa Saaristomerellä istukkaana käytetystä Isojoen taimenkannasta. Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki Kiskonjoen kalataloudellisen kehittämisen tavoitteena on mahdollistaa vaelluskalojen nousu vesistöalueen yläosiin sekä parantaa vesistöalueen virta-alueita kalataloudellisesti tuottavammiksi kalataloudellisten kunnostusten avulla. Kalataloudelliset kunnostustyöt alkoivat vuonna 2000 Latokartanonkosken kunnostuksella. Hamarinkosken säännöstelypadon muuttaminen pohjapadoksi parantaa toteutuessaan kalojen nousumahdollisuutta Koskenkoskelle saakka. Hamarin- ja Koskenkosken välissä sijaitsevan matalan Saarenjärven umpeenkasvu on ongelmallista kalatalouden kannalta. On tärkeää, että järven läpi kulkeva väylä pysyy avoimena, jotta järven kautta pyrkivien kalojen kulkumahdollisuus säilyy. Koskenkoskelle on suunniteltu kalatietä, mutta toteuttamisen esteenä on ollut kalatien vesityksen järjestäminen. Kiskonjoen säännöstelykäytäntöjen kehittämiseen tähtäävän hankkeen tuloksena toivottavasti pystytään määrittelemään vesistöalueelle sellaiset säännöstelyrajat ja -käytännöt, että myös kalatien vesittäminen on mahdollista. Koskenkosken yläpuolisen Hålldamin padon kalatien toteutuminen rytmittyy Kosken kalatien rakentamisen mukaan. Mikäli Koskenkosken kalatien rakentaminen toteutuu, kalan nousu mahdollistuu Kirkkojärvelle ja siitä reittejä ylöspäin. Kirkkojärven yläpuolisten patojen kalatieratkaisut sekä sen yläpuolisten virta-alueiden kalataloudellisten kunnostusten suunnittelu tulevat harkittavaksi sen jälkeen kun Koskenkosken kalatie aikanaan valmistuu. Perniönjoen veden laatu on Kiskonjokea heikompaa, mutta meritaimenen on todettu lisääntyvän joen sivuhaaroissa, joista monet ovat lähdeperäisiä ja vedenlaadultaan melko hyvälaatuisia. Salon seudun kalastusalue on selvittämässä Perniönjoen sivuhaarojen taimentiheyksiä sähkökalastusten avulla vuosina 2007 ja 2008 ja samassa yhteydessä tutkitaan myös saaliskalojen DNA-rakenne. Perniönjoen sivuhaarat ovat mahdollisia kunnostuskohteita. TE-keskus harkitsee kunnostustoimia koekalastusten ja DNAtutkimusten tulosten perusteella. Uskelanjoella kalatalouden kannalta olennaisia asioita ovat jokeen kohdistuva voimakas hajakuormitus, joen esteettömyys kalojen kulun kannalta sekä joen yläosan sivuhaarassa eli Hitolanjoki-Satakoskenojassa elävä ja lisääntyvä purotaimenkanta. Uskelanjoen kunnostuksen alustavan yleissuunnittelun perusteella näyttää siltä, että Uskelanjoen kosket ovat melko luonnontilaisia ja vähänperattuja, eikä vaellusesteitä ole, mutta vaelluskalojen lisääntymiseen sopivat soraikot joesta ilmeisesti puuttuvat. On mahdollista, että voimakas kuormitus vaikeuttaa lohikalojen lisääntymistä, vaikka kutusoraikot koskiin rakennettaisiin. TE-keskuksen tavoitteena kuitenkin on Uskelanjoen kalataloudellisen kunnostussuunnittelun aloittaminen lähivuosina. Vesistöalueella tehtiin vuonna 2006 sähkökalastustutkimus ja kalojen DNA-tutkimus, joiden tulosten perusteella kunnostustarpeiden määrittely ja priorisointi tehdään. Hitolanjoen-Satakoskenojan vesi on lähdeperäistä ja hyvälaatuista ja siinä on lisääntyvä purotaimenkanta. TE-keskus on määrittelemässä joen kunnostustarpeita vuoden 2008 aikana. Hitolanjoen suulla on Myllykoski ja siinä pato, joka sulkee Hitolanjoen Uskelanjoesta nousemaan pyrkiviltä kaloilta. Myllykosken kunnostamiseksi on olemassa suunnitelma, jonka tavoitteena on rakentaa koskeen lisääntymisalueita ja mahdollistaa kalan kulku padon yli. TE-keskus ei ole toistaiseksi määritellyt Halikonjoen kalataloudellisia kunnostustarpeita. Joen alin nousueste sijaitsee ilmeisesti Häntälässä. Eteläinen Selkämeri ja Saaristomeri Selkämeren osalta olennaisia asioita ovat kalatalouden kannalta mm. rehevöitymiskehityksen pysäyttäminen ja meren pohjien sedimenttien sisältämät haitalliset aineet. Rehevöitymisen vähentämisessä tärkeitä ovat kaikki valumaalueella tehtävät toimet. Esimerkiksi Kokemäenjoen valumaalueella ravinnekuormituksen vähentäminen parantaisi joen tilaa, mutta vaikuttaisi olennaisesti myös Selkämeren tilaan. Erilaiset sedimenttiin ja vesimassassa kulkevaan hienojakoiseen ainekseen sitoutuneet ympäristömyrkyt muodostavat uhan ympäristölle, kalataloudelle ja myös ihmiselle kalaravinnon käyttäjänä. On havaittu, että esimerkiksi orgaanisia tinayhdisteitä on sedimenteissä laajalti ympäri merialueita, eivätkä niiden pitoisuudet voi olennaisesti vähentyä, vaikka myrkkymaalien käyttö on jo kielletty. Syvien merialueiden häiritsemättömistä sedimenteistä myrkyt eivät liukene vesimassaan ja ne pysyvät tavallaan ympäristön kannalta turvallisesti sijoitettuina sedimantaatiopohjilla. Ruoppausja läjitystyöt sekä väylien laivaliikenne vaikuttavat toiseen suuntaan: myrkkyjä vapautuu sedimenteistä ja niitä kertyy vesieliöihin, myös kaloihin. Satamien ja väylien ruoppausten yhteydessä sedimentin sisältämät myrkyt ovat suuri ongelma, johon on törmätty niin Turun, Naantalin, Rauman kuin Porinkin vesirakennustöiden yhteydessä. TE-keskuksen mielestä myrkkyjen leviämisen estäminen on olennaisen tärkeää ja siihen tulee erityisesti kiinnittää huomiota vesirakennustöitä koskevissa lupaprosesseissa. Kalatalousjohtajan poissa ollessa, Kalastusbiologi Leena Rannikko 6 KalaHaavi 2/07

7 Ankerias voi huonosti - näytekaloja tarvitaan! Jouni Tulonen Tutkija Evon kalantutkimusasema, Evo, puh , Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa käynnistyi vuoden 2006 alussa tutkimushanke, jonka tavoitteena on kerätä tietoa ankeriaskantojen tilasta Suomessa. Euroopassa ankeriaskannat ovat kaikkialla huolestuttavasti heikentyneet ja nykyiset rannikoille saapuvien nousuankeriaiden määrät (lasiankeriaat) ovat vain noin sadasosa 1970-luvulla havaituista määristä. Ankeriaan viljely on samanaikaisesti lisääntynyt sekä Euroopassa että Aasiassa, mikä on lisännyt poikasten kysyntää ja nostanut niistä maksettavia hintoja. EU:n komissio on huolestunut tästä kehityksestä ja tänä kesänä astuikin voimaan direktiivi, jolla ankeriaskantojen tulevaisuus pyritään turvaamaan. Siinä ehdotetaan mm. voimakasta ankeriaan pyynnin sääntelyä sekä rannikoilta pyydettävien poikasten (lasiankeriaiden) ohjaamista ensisijaisesti istutuksiin. Tavoitteena on myös turvata, että kudulle pääsevien vaellusankeriaiden määrä olisi vähintään 40% luonnontilaan verrattuna, eli ennen kuin vaellusesteet tukkivat mereen laskevat vesistöt. Ehdotuksen mukaan ankeriaan pyynnin säätely astuu voimaan kunnes maakohtainen hoitosuunnitelma on laadittu. RKTL kerää tietoa tehtyjen istutusten onnistumisesta, selvittää ankeriaiden tauti- ja loistilannetta (mm. Anguillicola crassus-sukkulamato) sekä mahdollisuuksien mukaan määrittää ympäristömyrkkypitoisuuksia eri alueilta saatujen ankeriaiden lihaksesta ja sukurauhasista. Lisäksi pyritään selvittämään rannikoillemme luontaisesti saapuvien nousuankeriaiden määriä sekä arvioimaan niiden vesistöalueiden pinta-alat, joilta ankeriailla kasvuvaiheen jälkeen on vapaa pääsy kutuvaellukselle. Perimmäisenä tavoitteena on osoittaa istusten onnistuminen sekä osoittaa, että istutukset myös lisäävät kudulle pääsevien kalojen määrää ja siten osaltaan auttavat ylläpitämään kalastettavaa ankeriaskantaa koko Euroopan alueella. Tällä turvataan poikasten saanti istutuksiin myös jatkossa. Jos vesialueillenne on viimeksi istutettu ankeriaita luvun alussa alkaneen istutusjakson aikana tiedustellaan mahdollisuutta kalanäytteiden keräämiseen näistä istutuksista (tai aiemmista). Kasvumäärityksiä varten kaloista tarvitaan pyyntipaikan ja ajankohdan lisäksi pituus ja paino sekä päänsisästä sisäkorvasta löytyvät kuuloluut eli otoliitit. Näytteiden hankinta voidaan tehdä kahdella tavalla. 1. Löytyy paikallisia ankeriaanpyytäjiä, jotka ovat valmiita ylimääräiseen vaivannäköön näytteiden saamiseksi. Näytteet hankitaan joko a) pyytäjä kirjaa paperille kustakin kalasta seuraavat tiedot: - pyyntipaikka - kokonaispituus - pyyntiaika - kokonaispaino - pyydys nämä tiedot suljetaan muovipussiin (esim. minigrip) kyseisen kalan pään (rintaevien takaa poikki) ja sisäelimien (mm. uimarakko)kanssa ja pakastetaan. Syksyllä pyyntikauden jälkeen haemme näytteet pyytäjiltä. b) pyytäjä sumputtaa saaliinsa ja ilmoittaa Evon kalantutkimukseen, josta tullaan käsittelemään kalat sovittuna ajankohtana. 2. RKTL tekee oman koekalastuksen, jossa saaduista kaloista otetaan seuraavat näytteet joko paikan päällä, jolloin kalat jäävät paikallisille avustajille tai sitten kalat tuodaan Evon kalantutkimusaseman laboratorioon. - pyyntipaikka - sukupuoli - pyyntiaika - sukurauhasen paino - pyydys - sukurauhanen - kokonaispituus alumiinifoliossa pakkaseen - kokonaispaino - n. 50 grammaa lihasta - kyljen ja vatsan (10 cm pyrstöä) pakkaseen väritys - loiset (mm.uimarakossa) - silmän halkaisija - otoliitti Hanketta vetää Evon kalantutkimusasemalla Lammilla tutkija Jouni Tulonen. Myös mitkä tahansa muutkin ankeriaaseen liittyvät havainnot tai ajatukset otetaan kiitollisuudella vastaan. Anguillicola crassus-sukkulamato ankeriaan uimarakossa. Kuva RKTL. 2/07 KalaHaavi 7

8 YLÖS AVANNOSTA Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto JOS JÄÄ PETTÄÄ, SÄILYTÄ MIELESI RAUHALLISENA JA TOIMI HARKITEN Huuda heti apua tai puhalla pilliin Käänny siihen suuntaan, josta olit tulossa. Jos kuljit hiihtäen, irroita sukset ellet muuten pääse ylös Riko jäätä edeltäsi niin pitkälle kuin se käsin ja vartalolla särkyy Kohota itsesi uintipotkuilla vaaka-asentoon jäänaskaleita apuna käyttäen ja ponnista jään päälle. Kieri, ryömi ja konttaa kunnes varmasti olet kestävällä jäällä Hakeudu nopeasti lämpimään JOS ET PÄÄSE YLÖS AVANNOSTA, TOIMI NÄIN Pidä kiinni jään reunasta. Pysyttele lämpöhukan pienentämiseksi mahdollisimman liikkumattomana paikallasi. Huuda apua tai puhalla pilliin. Pidä yllä elämänhaluasi. Taistelumieliala lisää selviytymismahdollisuuksiasi. JOS JOKU TOINEN TARVITSEE APUASI, TOIMI NÄIN Toimi ripeästi, mutta siten ettet itse joudu uhriksi. Etsi mukaasi sopiva apuväline kättä pidemmäksi. Sellaiseksi sopii köysi, riuku, oksa, airo tai oma takki. Lähesty pelastettavaa vahvan jään suunnasta, konttaa ja ryömi viimeiset metrit. Auttaessasi levitä painon tasaamiseksi jalkasi. Jos auttajia on useampia, voitte muodostaa pelastusketjun. Liikutelkaa kylmettynyttä erittäin varovaisesti. Hieronta, alkoholi ja nopea lämmittäminen voivat aiheuttaa vaarallisen jälkijäähtymisen. Suojatkaa vedestä autettu lisäjäähtymiseltä ja toimittakaa terveyskeskukseen. Jos uhri on tajuton, varmistakaa hapensaanti, suojatkaa lisäjäähtymiseltä ja toimittakaa nopeasti sairaalaan. Syvästi alilämpöisen painantaelvytys voi aiheuttaa hengenvaarallisen sydämen kammiovärinän. Ennen jäille lähtöä tulee varmistua: Älä liiku jäällä ennen kuin olet täysin varma, että se on kantavaa koko liikkuma-alueellasi. Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Yksinään kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttimetriä teräsjäätä. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. Autolla on turvallista ajaa ainoastaan merkityillä jääteillä. Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt jää ja merijää on hauraampaa kuin makean veden jää. Halkeamat heikentävät jään kantavuutta vaikka ne eivät ulottuisikaan jään läpi. Tämän johdosta on syytä varoa heikoille jäille menemistä. Erityisesti varottavia paikkoja ovat joet, järvien kapeikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot, kaislikot, laivaväylät, sillat ja laiturit. JÄRKEÄ JA OIKEAT VARUSTEET JÄÄLLE On syytä varustautua tulevaan jo hyvissä ajoin hankkimalla oikeat varusteet. Jäällä kulkijan vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat jäänaskalit ja metallipäinen keppi jään kestävyyden koettelemiseen. Mukaan tulee ottaa selkäreppu, joka on pakattava kelluttavaksi ja oltava napakasti mahavyöllä kiinni. Reppuun on syytä pakata kuivat alusvaatteet vesitiiviisti muovikasseihin ja lisäksi ottaa mukaan kevyt hypotermiapussukka, jolla voidaan estää lisäjäähtyminen jäihin vajoamisen jälkeen. Toisen auttamiseksi repun sivutaskuun kannattaa laittaa köysi tai heittoliina, jonka toinen pää sidotaan valmiiksi kiinni reppuun. Myös pilli kuuluu jäällä liikkujan varustuksiin. Paljon jäällä liikkuvien paras turvavarustus on pelastuspuku, joka suojaa tuulelta ja sateelta ja vedessä ollessa pitää kuivana ja pinnalla. Puku ja hyvä aluspukeutuminen (kerrospukeutuminen) estää tehokkaasti myös ruumiinlämmön alenemista. Hypotermia Kun ihmisen ruumiinlämpö laskee alle 35 C, puhutaan hypotermiasta. Ihmisen joutuessa veteen tunkeutuu vesi vaatteiden läpi hetkessä. Se jäähdyttää elimistöä 25 kertaa nopeammin kuin saman lämpöinen ilma. veden lämpötila uupuminen ja tajuttomuus kuolema 0 alle 15 min min min min min 1 3 tuntia tuntia 1 6 tuntia tuntia 2 40 tuntia tuntia 3 tuntia 8 KalaHaavi 2/07

9 Järki jäällä 2008 Vesa Kälviäinen koulutussuunnittelija (09) / Malla Gronlund koulutussuunnittelija (09) / Järki Jäällä esitys on ensisijaisesti suunnattu alaasteen ikäisille lapsille ja nuorille. Esitys tapahtuu aidoissa olosuhteissa ja siinä lähestytään jääturvallisuusasiaa hieman "huumori silmäkulmassa". Esityksessä havainnollistetaan miten jäällä liikkujalle voi käydä jos ei ole varustautunut asianmukaisesti, sekä miten autetaan turvallisesti hätään joutunutta. Järki Jäällä kiertue 2008 on suunnittelussa juuri nyt. Jos teidän koululla tai vastaavalla yhteisöllä on kiinnostusta ja lähelllä sijaitsee esim. avantouintipaikka jossa esitys voidaan toteuttaa ja esityksemme on tervetullut. Ole hyvä ja esitä toivomuksesi: vesa.kalviainen@suh.fi ja malla.gronlund@suh.fi Katsotaan yhdessä sopiiko paikkasi/tapahtumasi aikatauluumme. Kiertue toteutetaan 2008 keväällä viikoilla 12 ja 13. Syysjää Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto Vedet jäätyvät, kun pintaveden lämpötilan laskee alle nollan. Meriveden suola alentaa hiukan jäätymislämpötilaa, mutta Suomen merialueilla vaikutus on enimmillään noin puoli astetta. Ensimmäisinä jäätyvät rantavedet ja lahdenpoukamat. Viimeisenä jäätyvät ulapat ja virtaavat vedet. Alussa jäätä muodostuu epätasaisesti, mutta veden edelleen kylmetessä jää paksunee tyynellä säällä 2,5 millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohden. Kun ilman keskilämpötila on esimerkiksi -10 astetta, voi vuorokaudessa syntyä 2,5 sentin vahvuinen jää. Lumi hidastaa jään paksuuskasvua. Runsas lumi voi painaa jään vedenpinnan alapuolelle. Tällöin halkeamista jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy kohvaksi. Huokoisen ja hauraan kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantokyvystä. Lämpötilavaihtelu jään alapinnan ja yläpinnan välillä kutistaa jäätä ja repii siihen railoja. Niihin noussut ja jäätynyt vesi estää sään lämmetessä jäätelien yhteenpainumisen. Näin syntyvä paine työntää jäätä rannoille ja nostattaa ulapoille jääharjanteita. JÄÄN KANTAVUUS Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Koska jään vahvuus voi esimerkiksi virtauksista ja pohjan laadusta johtuen vaihdella paljon lyhyelläkin matkalla, on varmistettava että jää on tarpeeksi vahvaa koko sillä alueella, missä aiotaan liikkua. Yksinään kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttimetriä teräsjäätä. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. Autoilla on turvallista ajaa ainoastaan merkityillä jääteillä. KEVÄTJÄÄ Kevään lämmössä jäähän muodostuu pystysuoria onkaloita, jotka tekevät jäästä erittäin arvaamattoman. Varmoja kantavuuslukuja ei sen vuoksi voida antaa. Keväällä jää voi pettää kulkijan alla jopa 30 senttimetrin vahvuisena. Ja vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo puolen päivän aikaan olla hengenvaarallisen heikkoa. 2/07 KalaHaavi 9

10 Elinkeinokalatalouden toimintaohjelma hyväksytty Hyljekorvausten maksaminen ammattikalastajille käynnistyy Euroopan komissio on hyväksynyt Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman vuosille Toimintaohjelmasta voidaan myöntää tukea merikalastuksen, vesiviljelyn, sisävesikalastuksen, kalanjalostuksen ja kalan tukkukaupan investointeihin sekä alan kehittämis- ja infrastruktuurihankkeisiin. Osana toimintaohjelmaa käynnistyy hyljekorvausten maksaminen ammattikalastajille. Toimintaohjelman julkinen kokonaisrahoitus on yhteensä noin 92 miljoonaa euroa, josta 43 prosenttia on Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) EU-rahoitusta. Lisäksi ohjelmassa arvioidaan kertyvän yksityistä rahoitusosuutta yhteensä noin 70 miljoonaa euroa. Toimintaohjelman avulla kohdennetaan tuet parhaalla mahdollisella tavalla alan myönteisen kehityksen jatkumiseksi ja kannattavan yritystoiminnan edellytysten paranemiseksi. Elinkeinokalatalouden kokonaistyöllistävyys nousi aiemman ohjelmakauden aikana 2 900:sta noin työntekijään. Kysymyksiä ja vastauksia koskien moottoripolttoöljyn käyttöä huviveneissä / kalastusaluksissa alkaen. Mistä lähtien verottomuus huviveneilyssä päättyy? Kevyttä polttoöljyä ei saa tankata huviveneisiin lähtien. Tuleeko siirtymäaika, vai onko se jo meneillään? Saako käyttää vanhat varastot loppuun? Lakiin ei ole suunnitteilla siirtymäaikaa. Aluksen tankissa jo olevan polttoaineen voi käyttää loppuun. Poistuuko moottoripolttoöljy kokonaan markkinoilta? Moottoripolttoöljyä käytetään yhä työkoneiden polttoaineena Vaikuttaako asia mitenkään ammattikalastajien toimintaan? Ei varsinaisesti. Kalastusaluksessa voi käyttää kevyttä Elinkeinokalatalouden myönteisestä kokonaiskehityksestä huolimatta alkutuotanto ja erityisesti ammattikalastus painivat vakavien kannattavuusongelmien kanssa. Suurimpana ongelmana ovat hylkeiden saaliille ja pyydyksille aiheuttamat vahingot, joiden takia ammattikalastusta ei voi harjoittaa tietyillä alueilla. Tästä johtuen Suomi on neuvotellut komission kanssa mahdollisuuden maksaa toimintaohjelmasta eräänlaista hylkeiden sietopalkkiota vuosina niille ammattikalastajille, jotka ovat sitoutuneet Itämeren hylkeiden hoitosuunnitelman mukaisiin toimenpiteisiin. Palkkiota maksetaan niille ammattikalastajille, jotka jatkavat ammattikalastusta hylkeiden aiheuttamista haitoista huolimatta. Palkkion perusteena on ammattikalastajan rannikkokalastussaaliin arvo. Sietopalkkio voi olla enintään puolet saaliin arvosta ja suurimmillaan kalastajakohtainen palkkio voi olla euroa vuodessa. Koko järjestelmän kustannusvaikutuksiksi on arvioitu miljoonaa euroa. Ammattikalastajien keski-ikä nousee ja määrä vähenee. Osaavien ammattikalastajien vähyys voi pahimmillaan johtaa kotimaisen lähikalan häviämiseen kauppojen tiskeiltä. Ammattitaitoisten ja innovatiivisten nuorten yrittäjien saamiseksi alalle on käynnistymässä mestari-kisälli -koulutus. Halukkaita mestari-kisälli -pareja haetaan parhaillaan. Mallissa tuetaan mestaria tämän välittäessä osaamistaan kisällille ja kisällin kouluttautumista alalle. Kisälli saa erillisen yrittäjän kouluttautumispalkkion, jos hän aloittaa yritystoiminnan ja jatkaa sitä edelleen määrätyn ajan kuluttua. Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä: kalastusneuvos Markku Aro, puh (09) , ylitarkastaja Risto Lampinen, puh. (09) , polttoöljyä edelleen, jos sitä saa. Kevyt polttoöljy saattaa poistua meriasemilta, koska käyttäjiä on vähän, ja silloin tankkaat dieseliä. Tällöin on maksettava enemmän veroa, mutta senhän saa sitten hakemuksesta takaisin. Palautusta haetaan joko puolivuosittain tammi-kesäkuulta ja heinä-joulukuulta taikka kerralla koko kalenterivuodelta. Palautushakemus tulee jättää tullipiirille kolmen vuoden kuluessa palautusjakson päättymisestä. Pitkä hakemusaika mahdollistaa palautuksen maksamisen myös niissä tilanteissa, joissa oikeus palautukseen todetaan vasta jälkikäteen tehtävässä verotarkastuksessa. Hallinnollisista syistä on esitetty, että palautusta ei maksettaisi, jos palautettava määrä olisi alle 330 euroa muilla kuin kalastusaluksilla. Palautuksen hakijan tulee esittää tulliviranomaisille luotettava selvitys polttoaineen käytöstä verottomaan tarkoitukseen. Lisätietoja tullista: neuvonta@tulli.fi tai KalaHaavi 2/07

11 Peipsijärven pohjanuotan perän nosto rannattomalla järvellä. MUTNIK Peipsijärven pohjanuotta Petri Rannikko 2007 Kannattavuutta rannikkokalastukseen (Kanra) -hanke järjesti mahdollisuuden tutustua Viron Peipisjärvellä käytettyyn pohjanuottausmenetelmään lokakuun päivinä vuonna Matkan tarkoitus oli selvittää erityisesti kuhan nuottauksessa käytettyä tekniikkaa. Matkalle osallistuivat Saaristomeren ammattikalastajat Olavi Sahlsten (kuvassa vasemmalla) ja Pauli Huunonen, Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin kalastuksen opettaja Ilkka Kuukka ja L-S Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Petri Rannikko. Peipsi Peipsijärvi on Viron ja Venäjän rajalla sijaitseva kalaisuudestaan ja erityisesti kuhasaaliistaan kuuluisa järvi. Järvi on kooltaan noin 1600 km 2 eli noin kymmenen kertaa Säkylän Pyhäjärveä suurempi. Peipsi on matala, sen keskisyvyys on noin 8 metriä ja suurin syvyys 12,5 m. Järviallas on avoin ja sen pohja on hyvin tasainen. Kivikkoa on lähinnä loivalla ranta-alueella. Järvessä on yksi saari. Peipsillä Viron puoleisella osalla kalastaa noin 450 ammattikalastajaa. Heidän saaliinsa käsitellään noin seitsemässä kalasatamassa, joista osassa on hyvin nykyaikaiset kalankäsittelytilat. Osa kalastajista on työsuhteessa kalan vastaanottajien yrityksiin, jotka usein ovat kalastajien omistamia. Peipsin Viron puoleisen osan kalansaalis on vaikuttava. Vuosittain järvestä (Viron puolelta) pyydetään noin miljoona kiloa kuhaa, saman verran ahventa, lisäksi kuoretta, lahnaa, madetta, haukea ja muuta kalaa. Venäjän puolen saalis on samaa luokkaa. Ammattikalastajien kertoman mukaan kuhasaalista 60 % kalastetaan rysillä 30% nuotalla ja loput verkoilla. Kuhaa kalastetaan siis nuotalla saman verran mitä on Saaristomeren ammattikalastuksen koko kuhasaalis. Kuhan alamitta on äskettäin laskettu 35 senttiin, sillä pientä kuhaa on kalastajien kertoman mukaan järvessä liikaa. Järven kalastus perustuu Viron ja Venäjän välisiin sopimuksiin ja viimeaikoina valtioiden välisten suhteiden ollessa viileitä ovat kalastussopimuksetkin vaihdelleet vuosittain. Pohjanuotan veto on tänä vuonna ollut mahdollista vain syyskuun alusta lokakuun puoliväliin. Nuottaus Peipsijärven pohjanuotta on alueella perinteinen pyydys ja ollut käytössä jo kymmeniä ellei satoja vuosia. Tiettävästi vastaavaa pyydystä ei ole käytössä muualla. (Tosin epävarmojen arveluiden mukaan jossainpäin Afrikkaa olisi 2/07 KalaHaavi 11

12 Viron puolella matkaoppaana ja tulkkina toimi Suomenlahdella kalastava Kaido Vagiström (kuvassa oikealla) ja Peipsillä paikallisten kalastajien edustajana ja asiantuntijana kuvan keskellä kuunteleva Urmas Pirk (Peipsi Alamvesikonna Kalurite Liit). Kallasten kalasatama aamuhämärissä. Nuottaa vedetään hydraulimoottorin pyörittämällä kelulla, missä nuotan molemmille puolille on oma vetolautasensa. Vetonopeus on ensimmäiset 350 m noin 3-4 km/h ja loppuosan vedosta vauhti on noin 1,5 kertainen. Kalastuksessa käytettiin yhtä noin 10 metriä pitkää alun perin merelle rakennettua kannellista rauta-alusta. Päivän ensimmäisen vedon saalis. Mutnikin käyttöperiaate Eesti Mereakademian kalastuksen opettajan Lembit Liimandin esittämänä 12 KalaHaavi 2/07

13 Kuva. Alus on ankkurissa ja nuotan havasköysiä kelataan ylös. vastaava pyydys). Järvellä toimii 12 nuottakuntaa. Paikalliset kalastajat käyttävät pyydystä sekä kesällä että talvella, jolloin vedetään lyhyempiä luomia. Kalastajien mukaan pyydys kalastaa kaikkina vuodenaikoina. Nuotan veto vaatii kesällä vähintään kolme miestä. Kalastajat sanoivat mutnikilla saatavan kaikkia kaloja. Vetoa kohti kalaa tulee kesäkaudella keskimäärin noin kiloa ja päivässä vetoja tehdään noin 15. Päiväsaalis nuottakuntaa kohden on luokkaa kg, mistä valtaosa kuhaa. Suurin saalis yhdessä vedossa on ollut kg ja tänä vuonnakin on kuulemma saatu kg luomia. Pääsimme seuraamaan kolme vetoa, joista kahdessa ensimmäisessä saalis oli n. 30 kg ja viimeisessä n. 100 kg. Mutnik, rakenne ja käyttö Mutnik on rakenteeltaan sangen yksinkertainen: nuotan reidet ovat noin 15 cm halkaisijaltaan olevaa havasmakkaraa (siis havasta joka on niputettu köydeksi ) ja niiden pituus on 700m /puoli. Nuotan perä muistuttaa malliltaan troolipussia, mutta on hämmästyttävän pieni. Perä on noin 10 metriä leveä ja saman verran pitkä. Peräpussissa on läppänielu. Havas perän rakenteissa vaihteli noin mm:n välillä ja aivan peräpussissa se oli harvimmillaan (sovitettu kuhan alamittaan). Perä aukeaa vedossa vain noin 0,5 metriä korkeaksi ja kalastajien mukaan se on optimi; korkeampi perä kalastaa huonommin! Pyydyksestä ei ollut ilmeisesti olemassakaan piirustuksia ja eri nuottakunnilla perän rakenne vaihtelee. Pyydyksen lasku aloitetaan laskemalla ankkuri, josta nuotan toinen puoli ja perä ajetaan ulos. Jälkimmäinen reisi lasketaan takaisin päin muutama sata metriä sivuun lähtöpoijusta, mistä se vedetään koneella poijulle. Tämän jälkeen alus kiinnitetään poijuun ja nuotta vedetään ylös. Johtopäätökset Peipsillä käytetyn pohjanuotan toiminta perustuu kalojen aitaamisen sijaan niiden säikyttämiseen/ohjaamiseen kohti suhteellisen pientä pyytävää osaa (nuotan perä). Paikallisten kalastajien käsitys oli, että vetoon käytetyt havasköydet pöllyttivät pohjaa ja siten ohjasivat pohjan läheisyydessä oleskelevat kalat nuottaan. Epäuskostamme huolimatta pyydys kalasti tehokkaasti. Erityisesti peräosan mataluus arvelutti etukäteen. Avoimen havaksen vähäinen määrä nuotassa tekee pyydyksestä melko kevyen vedettävän ja käsiteltävän. Nuotan käsittely ei vaadi mitään uutta tekniikkaa. Nuottaukseen käytettävän aluksen suurimmat edellytykset ovat riittävä kansitila nuotan käsittelyyn, sekä noin 6km/h nopeuteen pystyvä vinssi/kelu molemmille nuotan puolille erikseen. Mutnikillä kalastamisen keskeinen ongelma on kalojen sekä nuottaukseen soveltuvien pohjien löytäminen. Peipsillä kalojen löytäminen perustuu kokemukseen sekä yritä- ja erehdy menetelmään: kalastajat siis nuottaavat eri alueilta kunnes kalat löytyvät. Aluksella oli käytössä GPS paikannin, mutta ei kaikuluotaimia, sillä tehdyissä kokeiluissa niillä ei oltu pystytty lisäämään saalista. Vapaasti eestin kielestä tulkattuna niillä oli heitetty vesilintua... 2/07 KalaHaavi 13

14 Halikonlahden kalastusalueen kokous Salossa Seppo Kyllönen Halikonlahden kalastusalueen kokous pidettiin Salossa Salon kaupunginhallituksen kokoussalissa. Kokoukseen oli saapunut 9 virallista kokousedustajaa. Kokouksen suurin mahdollinen edustajamäärä olisi ollut 40, joten salissa ei ollut tungosta tälläkään kertaa. Kokouksen avasi kalastusalueen puheenjohtaja Pirkko Paranko. Hänet valittiin myös tämän kokouksen puheenjohtajaksi. Pöytäkirjaa piti isännöitsijä Seppo Kyllönen. Hyväksyttiin vuoden 2006 toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase laaditussa muodossa keskustelun jälkeen. Myönnettiin tili- ja vastuuvapaus hallitukselle ja muille toimihenkilöille vuodelta Kokouspalkkioiksi päätettiin vuodelle 2008 puheenjohtajalle 34 euroa ja muille hallituksen jäsenille 26 euroa ja lisäksi matkakorvaus valtion matkustussäännön mukaisesti. Palkkiot ovat olleet samansuuruisia koko euroajan. Erovuoroiset hallituksen jäsenet, puheenjohtajisto ja tilintarkistajat saivat jatkopestin. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja varainkäyttösuunnitelma vuodelle Kalastusalueelle tulevat läänikohtaiset viehekalastuslupamaksut ja kalastushoitomaksuvarat jaetaan edellisten vuosien tapaan saman vesihehtaarihinnan mukaan koko alueelle. Mikäli joku vesialueenomistaja antaa suostumuksen varojen jättämiseksi kalastusalueelle, kyseisillä varoilla kalastusalue istuttaa meritaimenen ja siianpoikasia. Toimintasuunnitelmassa on myös maininta, että Halikonlahden kalastusalue on valmis keskustelemaan kalastusalueiden yhdistämisestä sekä radikaaleista rajojen muutoksista merialueella. Kyseinen maininta on ollut useita vuosia, mutta naapurikalastusalueet ovat toistaiseksi torjuneet kosiskelun. Kokousesitelmä Kokousesitelmän piti kalastusalueen puheenjohtaja ja Salon kaupungin ympäristösuojelutoimiston päällikkö Pirkko Paranko, aiheesta rantojenruoppaukset, massojen läjitykset ja ajankohta. Rantojen ruoppaukset ja lupakäytäntö on erittäin kirjavaa varmaankin kaikilla kalastusalueilla. Ruoppausurakoitsijat ovat yleensä hyvin röyhkeitä toteamalla ettei lupia tarvita, mikäli rantakiinteistön omistaja sattuu luvan tarvetta urakoitsijalta kysymään. Paranko kertoi lupakäytännöstä mm. seuravaa. Vesilain 1 luvun 30 :n mukaan jokaisella on periaatteellinen oikeus ruoppaamiseen. Jokaisella, joka kärsii lietteestä, matalikosta tai muusta niihin verrattavasta vesistön käyttöäkoskevasta haitasta, on oikeus ilman lupaa toisenkin vesialueella suorittaa haitan poistamiseksi tarpeellinen vesistön tilan ja käyttömahdollisuuksien parantamista koskeva toimenpide, jos siitä ei aiheudu tämän luvun tai 19 :ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta eikä työn suorittamisesta johdu vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa. Työn aloittamisesta ja suorittamistavasta on, jos toimenpide ei ole merkitykseltään vähäinen, ennakolta ilmoitettava vesialueen omistajalle. Tai vesialueen kuuluessa yhteisalueen osakaskunnalle yhteisaluelain 26 :n mukaisesti, sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Ruoppauksen aloittamisesta on ilmoitettava lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pääperiaatteena on, että jos ruopataan koneellisesti, niin silloin on aina tehtävä ilmoitus. Ilmoitus tulee tehdä vähintään yhtä kuukautta ennen kunnalle, jos toimenpide ns. vähäinen. Kunnan viranomaisen taksa Salossa ruoppausilmoituksesta on 52. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää ruoppausasian alueelliselle ympäristökeskukselle, mikäli toimenpide on merkitykseltään vähäistä suurempi sekä, kun kyseessä on Natura-alueella tehtävä ruoppaus. Ympäristölupaviraston luvan tarve on siis tulkinnanvarainen (ympäristölupaviranomaisen lupa tarvitaan jos toimenpiteestä aiheutuu ja 19 :n mukainen haitta). Mikäli läjitetään veteen, niin silloin asian ratkaisee ja käsittelee ympäristölupavirasto. Ruoppauksien vaikutuksia voidaan vähentää seuraavilla toimenpiteillä. Suorita ruoppaus biologisesti mahdollisimman epäaktiivisena aikana, eli vältä kalojen kutuaikoja ja lintujen pesimäaikoja. Haitankärsijöiden määrä vähenee yleensä, jos ruoppauksia suoritetaan naapureiden kanssa yhteistyössä. Sananlaskukin sanoo, ettei kysyjä tieltä eksy. Tämä ohje sopii kaikille rantojen ym. ruoppausta suunnittelijoille. 14 KalaHaavi 2/07

15 Katiska mallia Lokka. Kuva Martti Suuriniemi. Kolmiosainen kehittämishanke rannikkokalastukseen eväitä Selkämerellä Selkämeren Ammattikalastajat ry. käynnisti keväällä 2007 maa- ja metsätalousministeriön (osittain Euroopan yhteisön kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) rahoittama) rahoittaman kolmiosaisen pyydyshankkeen. Hankkeen taustalla oli pyrkimys vastata kasvavan harmaahyljekannan rannikkokalastukselle aiheuttamiin ongelmiin. Hallin saapuminen rannikolle, perinteisille kalastuspaikoille, on aiheuttanut kalastajille huomattavaa tulonmenetystä. Jopa niin, että monet ovat lopettaneet päätoimisen ammattikalastuksen. Hankesuunnitelmassa oli asetettu keskeisiksi tavoitteiksi: - turvata rannikkokalastuksen monilajikalastus - löytää uusia teknisiä kehitysmalleja hyljeongelmaan - lisätä mahdollisuuksia valikoivaan kalastukseen - pienen kauppakalan määrien kasvattaminen - löytää mahdollisuus nuorelle aloittaa kalastusura Hanke toteutettiin kolmessa osassa, jotka olivat: 1. Keväiset lohisaaliit Selkämerellä 2 - jatkohanke Tässä osassa jatkettiin lohirysien saalistilastotietojen keräämistä aikaisemmalta pohjalta. Hankkeessa oli mukana kahdeksan ammattikalastajaa (kahdeksan rysää) ja kalastus tapahtui samoilla rysäpaikoilla kuin vuonna Kolmivuotinen vertailu tehtiin kuuden rysän kesken. 2. Katiskasta kalastajan starttipyydys? Hankkeen yhteydessä tutkittiin katiskan soveltuvuutta ammattikalastajan pyyntivälineeksi ja sen teknistä kehitystä, kuten pakoaukon vaikutusta pyydyksen valikoivuuteen ja kalastajan työn helpottamiseen.. 3. PU -rysän suojaus verkolla, vertaileva tutkimus Kesällä 2006 yksi merikarvialainen kalastaja varusti PU -rysän suojaverkolla. Verkko oli kudottu vahvasta dynemalangasta ja solmuväli oli 200 millimetriä. Verkko oli kiinnitetty välipesän vanteeseen estämään rysän suulla päivystävien harmaahylkeiden pääsy perän nieluun. Rysästä saatiin saalista ja kaloissa ei havaittu lainkaan hylkeen aiheuttamia vaurioita. Hankkeessa kalastajat varustivat rysän verkolla ja asettivat välittömään läheisyyteen kontrollipyydyksen ilman verkkoa. Mukana oli 8 kalastajaa 10 rysäparilla. 2/07 KalaHaavi 15

16 Tulokset: Lohen saalistilastointi keväisin toukokuun alku Lohi kuuluu Itämerellä kiintiöityihin lajeihin, jonka kannan kehitystä seurataan tarkkaan. Myös lohen ammattikalastukselle on määritelty tarkat säännöt. Lohella on alamitta (Selkämerellä 60 senttimetriä), sen kalastusajankohtaa on rannikollamme keväisin rajoitettu. Lohiasetuksen mukaan Selkämerellä lohen pyynnin saa aloittaa Asetukseen liittyy kuitenkin kolmivuotinen lievennys koskien vuosia Sen mukaan kalastajilla on oikeus laskea kaksi valikoivaa pyydystä pyyntiin 2005 seitsemän päivää aikaisemmin (Selkämerellä 9.6.) 2006 kymmenen päivää aikaisemmin (Selkämerellä 6.6.) 2007 neljätoista päivää aikaisemmin (Selkämerellä 2.6.) Valikoivuus merkitsee, että ennen saadusta saaliista pitää yli 85 senttimetriset kalat vapauttaa jatkamaan vaellustaan. Kokonaissaalis (pitää sisällään vapautetut) kilogrammoina ennen 1.7. Rysäkohtainen keskiarvo: kg (yhteensä 6491 kg) kg (yhteensä 2826 kg) kg (yhteensä 3656 kg) Kokonaissaalis kilogrammoina ennen Ennen saadun saaliin osuus kokonaissaaliista % % % Keskimäärin 73 % 16 KalaHaavi 2/07

17 Lohen ajoverkkokalastus loppuu Itämerellä kokonaan vuonna Tämä koskee nykyisen päätöksen mukaisesti myös siian, taimen ja silakan ajoverkkokalastusta. Päätöksen taustalla on pyöriäisen suojelu. Ajoverkkokalastuksen kiellon astuessa voimaan 2008 pääaltaalta saatava lohisaalis tulee putoamaan rajusti. Ajoverkkokalastuksen osuus on ollut lähes 50 prosenttia kokonaissaaliista. Tulevaisuudessa valtaosa suomalaisten ammattikalastajien lohisaaliista tullaan kalastamaan rannikkomme rysillä. Jos vuonna 2008 palataan voimassa olevaan lohiasetukseen, merkitsee se käytännössä kuoliniskua Selkämeren lohenkalastukseen. Ennen pyydetty saalis oli keskimäärin yli 70 prosenttia. Yllä oleva kehitys ja Selkämeren saalismäärät puoltavat ajatusta, että Selkämerellä valikoivin pyydyksin tapahtuva rysäkalastus voidaan vapauttaa kaikista rajoituksista vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2007 Selkämeren alueella (Merikarvia - Uusikaupunki) kalastajilla oli yhteensä 40 push up -rysää. Jos kaikki rysät olisivat olleet pyynnissä kalastuskauden alusta, niin alueen saalis olisi ollut ennen kesäkuun loppua: 2007 (keskiarvo 609 kg) kg eli noin 4,5 % kokonaiskiintiöstä Suomen lohikiintiö on kpl eli noin kg. Tonneja katiskalla Pyyntiaika jäiden lähdöstä kesäkuun loppuun Saaliin määrä yllätti kalastajatkin. Lokanmalli toimi loistavasti, erityisesti sellainen, joka oli valmistettu 19 millin verkosta ja takaseinä 25 millin verkosta. Tämä takasi myös kaikkein pienempien kalojen läpipääsyn. Lokanmalli, joissa osa verkosta oli tiheämpää, ei toiminut perusmallin tasolla. Weke -katiska on rakennettu huomattavasti lokanmallia tiheämmästä verkosta ja saalis ei vastannut lokanmallia. Suurin osa ahven saaliista oli alle 200 gramman kalaa. Tällaisella ahvenella ei Suomessa ole markkinoita, joten se kaikki oli vietävä Euroopan kuluttajille. Alle 200 gramman saalis oli vielä lajiteltava g ja g vientiosiin. Kalastaja Kari Malen: 50 ns. lokanmallin katiskaa, kalastus Ahlaisten saaristossa ja Porin edustalla mm. satamaaltaassa, Etelänselällä. Kalastaja Mika Rosvall: 50 ns. lokanmallin katiskaa, kalastus Eurajoen suulla ja Kaunissaaren ympärillä 2/07 KalaHaavi 17

18 Lokanmalli -katiska tuntuu toimivan Selkämeren rannikolla. Katiska on helppokäyttöinen, halpa, valikoiva ja hylkeenkestävä pyydys, joka soveltuu ainakin parhaimpaan ahvenaikaan ammattipyydykseksi. Sopiva myös siten aloittelevalle kalastajalle. Näillä näkymin pyydys on myös tukikelpoinen. Saaliskoko vaatii vientikanavien ja rannikon logistiikan kehittämistä. Hankkeeseen kuului myös syyspyynti. Saaliit jäivät kuitenkin murto-osaan keväisistä. Lisäksi kokeiltiin syksyllä Weken ns. Älytön -mallia, joka on saalistanut sisävesillä muhkeita madesaaliita. Saaliit jäivät yksittäisiin kaloihin. Suojaverkkohanke 2007: Pyyntiaika: Hankkeessa oli mukana 18 rysää, joista yhdeksään oli asennettu välipesän nielun jälkeiseen vanteeseen suojaverkko (yhdessä = EJ asetettu perän nielua edeltävään vanteeseen). Kontrollirysiä oli yhdeksän. Suojaverkko on kudottu kahden millimetrin dynemalangasta solmuvälin ollessa 200 milliä. Suojaverkko esti hyvin hylkeiden pääsyn varsinaisen pesän nielulle. Miten hylje on reagoinut suojaverkkoon, on mahdoton sanoa, koska esim. kuvamateriaalia ei ole. Yleisesti ottaen verkko on kuitenkin kestänyt hyvin hylkeiden mahdolliset rynnistykset. Hankkeen aikana vain yhden rysän (SV) verkko on irronnut vanteelta. Syyskuussa tämä rysä joutui hylkeiden hyökkäyksen kohteeksi. Verkkoon syntyi useita reikiä hylkeiden mentyä läpi. Verkko oli kudottu mustasta langasta. Muutama näköhavainto osoittaa, että isokaan lohi ei verkosta välitä, vaan on uinut verkon läpi jopa edestakaisin. Suojaverkko on merkittävästi pienentänyt hyljevaurioita, vaikka verkollisistakin rysistä joitain vaurioituneita kaloja on löytynyt. Saalismäärät: 18 KalaHaavi 2/07

19 Itämeren harmaahyljekanta kasvaa edelleen Itämerellä tavattiin vuoden 2007 laskennoissa noin harmaahyljettä eli hallia. Itämeren hallikannan kehitys on viime vuosina ollut nousujohteista. Arvio pohjautuu Ruotsin, Suomen, Viron ja Venäjän hallitutkijoiden laskentoihin, jotka tehtiin toukokesäkuun vaihteessa. Suomen alueen laskennoista vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Itämeren kansainväliset hallilaskennat tehdään kahden viikon sisällä touko-kesäkuun vaihteessa hallien pääesiintymisalueella. Karvanvaihdon takia hallit makailevat tällöin runsaslukuisimmin näkösällä luodoilla tai viimeisillä jäillä. Laskentajakson lyhyydellä pyritään varmistamaan se, että hallien liikkumisesta aiheutuva riski useaan kertaan laskemisesta olisi mahdollisimman pieni. Suomessa ja Ruotsissa, laskennat tehdään lentovalokuvauksin, Venäjällä ja Virossa pääasiallisesti joko veneestä tai maalta käsin. Laskennoissa tavataan vähemmän hylkeitä kuin kannan todellinen koko on, sillä osa hylkeistä on parhaissakin oloissa vedessä laskennan tavoittamattomissa. Laskennoissa tavoitetaan kuitenkin suurin osa kannasta, ja vuodesta toiseen samalla tavalla toistettuna tulokset kuvaavat hyvin kehityssuunnan. Itämeren hallien esiintymisen ydinalue on edelleen Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla Keski-Ruotsin saaristossa ja Suomen Lounaissaaristossa. Muina vuodenaikoina hallien esiintyminen voi kuitenkin poiketa tästä. Taulukko. Vuoden 2007 laskennoissa nähdyt harmaahylkeet merialueittain ja maittain touko-kesäkuun vaihteessa (Lähde: Itämeren hallien kansainvälinen laskentaryhmä 2007). Merialue/ Maa Viro Suomi Venäjä Ruotsi Yht. Perämeri ja Merenkurkku Selkämeri 131 ( Keski-Ruotsi Suomen Lounaissaaristo ( Suomenlahti Länsi-Viro Etelä Ruotsi Yhteensä ) Sandbäck Södra Sandbäck, 2) Märket Lisätietoja: Tutkija Mervi Kunnasranta, puh Tutkimusjohtaja Vesa Ruusila, puh Itämeren hylkeet Uhka vai rikkaus ja resurssi (DVD) Hylkeiden ja kalastuselinkeinon väliseen konfliktiin yritetään löytää ratkaisukeinoja koko Itämeren alueella. Filmin tavoitteena on lisätä yleistä tietämystä hyljeongelman vaikeudesta ja moninaisuudesta sekä tehostaa keskusteluyhteyttä mm. ympäristöjärjestöjen, kalastushallinnon, kalastajajärjestöjen sekä tutkimuslaitosten välillä. Hankkeen ovat rahoittaneet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Pohjoismainen Ministerineuvosto / MiFi. Tilaa ilmainen kopio Työryhmä: Esa Lehtonen, Petri Suuronen ja Iconex Oy, Vesa Tschernij Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki, min ja trailer 10 min 2/07 KalaHaavi 19

20 Veneiden rekisteröinti uudistuu Kaikki vähintään 5,5 metriä pitkät purje- tai moottoriveneet tulee vastedes rekisteröidä. Myös moottoriteholtaan vähintään 15 kilowatin eli yli 20 hevosvoiman veneet on merkittävä venerekisteriin. Uusi laki tulee voimaan 1. lokakuuta 2007, jolloin rekisteröinnin voi aikaisintaan tehdä. Rekisteröintijärjestelmää pitävät yllä maistraatit. Ennen rekisteröimättömät veneet on ilmoitettava rekisteriin vuoden 2008 lokakuun alkuun mennessä. Veneen omistajan on huolehdittava rekisteröinnistä ja tehtävä tarvittava ilmoitus maistraattiin. Jos vene ei aiemmin ole ollut rekisterissä, omistajalta peritään rekisteröintimaksu, joka vuoden 2007 alusta voimaan tulleen sisäasiainministeriön asetuksen mukaan on 27 euroa. Asetus uudistetaan vuoden 2008 alussa. Myös ennestään rekisterissä olleiden veneiden tiedot pitää saattaa uuden lain mukaisiksi, määräaikana on lokakuun alku Tiedot voi täydentää maksutta lokakuun alkuun Laki edellyttää muun muassa, että omistaja ilmoittaa rekisteriin henkilötunnuksensa. Lainmuutos tuo rekisteröintivelvollisuuden piiriin noin uutta venettä. Lain valmistelua edelsi laaja lausuntokierros, jonka aikana veneilyalan järjestöt pääsivät kertomaan kantansa asiaan. Pääosin rekisteröinnin laajennusta kannatettiin. Rekisteröintikäytännön muutoksilla tuetaan valvonta- ja pelastustoimintaa ja lisätään vesiliikenteen turvallisuutta. Jos esimerkiksi tietyssä venetyypissä havaitaan vakavia puutteita, tieto asiasta saadaan rekisterin avulla tehokkaasti veneiden omistajille. Uusi laki myös auttaa poliisia vene- ja konevarkauksien selvittämisessä. Rekisteritodistuksen avulla omistaja voi helposti todistaa veneen omakseen. Pitkällä aikavälillä muutos myös vähentää byrokratiaa: muuttavan veneenomistajan ei enää tarvitse tehdä rekisteriin ilmoitusta. Aiemmin läänistä toiseen muuttaessa piti aina tehdä ilmoitus, vaikka veneen säilytyspaikka ja käyttötarkoitus olisivat pysyneet samoina. Lisätietoja: tai merenkulkuneuvos Aila Salminen, Liikenne- ja viestintäministeriö puh. (09) tai Särkisalon-Finbyn kalastusalueelta Timo Saarinen L-S Kalatalouskeskus ry esitti isännöintipalvelulle muutosta siten, että nykyisen isännöitsijän, Petri Rannikon työtä jatkaisi Timo Saarinen alkaen. Hallitus käsitteli asiaa ja päätti toimia esityksen mukaisesti. Hallituksen kokoonpano on vuonna 2008 seuraava: Kurt Westberg puheenjohtaja, Antti Allén, Bo-Erik Törnroos, Sakari Holm, Pentti Kyytsönen ja Pertti Toikka. Kalastuksenvalvonta on ollut aktiivista. Pentti Kyytsönen on tarkistanut vuonna 2007 lähes 300:n kalamiehen luvat. Ilahduttavasti vain murto-osalle on ollut huomauttamista. Bo-Erik Törnroos on avustanut valvonnan ulottuessa naapurin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Bromarvin kalastusalueen puolelle. Lupa-asioiden hyvään tilaan on vaikuttanut vuosia jatkunut säännöllinen valvonta. Ovatko kalastuslupasi kunnossa? -kyltti merelle johtavan tien laidalla lienee myös vaikuttanut nykytilaan. Särkisalon virkistyskalastuspaine tulee jatkumaan niin myös valvonta. Strömman kalastuspaikkakartoitus on työn alla. Kalastusalue selvittää vaihtoehtoisia kalapaikkoja viehe- ja ongintakiellon saaneen Strömman museosillan tilalle. Selvitys valmistuu alkuvuodesta Koululaisten kalapäivä järjestetään Perniön koulussa keväällä Tavoitteena on saada nuoret kiinnostumaan kalasta ja kalastuksesta tai ainakin hälventää ennakkoluuloja. Päivään mahdutetaan kalankäsittelyä, onkireissu ym. kalajuttuja. Särkisalon pengersillan rahoitusta on haettu TE-keskukselta työllisyysperustein. Kunta ja Tiepiiri ovat luvanneet osarahoituksen hankkeeseen, noin euroa. Ympäristölupa-asiakirjojen valmistelu on jo käynnissä. Tilanne näyttää lupaavalta. 20 KalaHaavi 2/07