No YS 789. joka koskee kaatopaikan sulkemista. Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto PL Helsingin kaupunki

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS 1 (27) Helsinki Annettu julkipanon jälkeen Dnro 0101Y No YS 789 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee kaatopaikan sulkemista. LUVAN HAKIJA Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto PL Helsingin kaupunki LAITOS JA SEN SIJAINTI Nikkilän sairaalan kaatopaikan sulkeminen Sipoo, Nikkilä RN:o Kiinteistön omistaja: Helsingin kaupunki Liike- ja yhteisötunnus: Toimialatunnus: (TOL 2002) LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 28 :n 2 momentin kohta 4 Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 3 momentti LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristönsuojeluasetus 6 :n 1 momentin kohta 12 a MAKSU A AT20 Postiosoite PL Helsinki Käyntiosoite Asemapäällikönkatu 14 Puhelin Postadress PB Helsingfors Besöksadress Stinsgatan 14 Telefon kirjaamo.uus@ymparisto.fi Internet Telefax

2 2 (27) ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille Uudenmaan ympäristökeskuksessa TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Myönnetyt luvat ja muut viranomaisratkaisut Kaavoitus Ympäristölupahakemuksen mukaan kaatopaikka-alueella ei ole aiempia viranomaispäätöksiä tai muita viranomaisratkaisuja. Kaatopaikka-alue on merkitty Sipoon kunnanhallituksen hyväksymässä Keski Sipoon osayleiskaavassa ( ) virkistysalueeksi, jolle saa rakentaa urheilu- ja virkistystä palvelevia rakennuksia. Kaavassa on sijoitettu tie noin 50 metrin etäisyydelle kaatopaikasta sen itäpuolelle. Sipoon kunnan hyväksymä Itäisen Jokipuiston asemakaava-alue sijaitsee kaatopaikka-alueen ulkopuolella, sen luoteis- ja pohjoispuolella. Kaavassa kaatopaikan itäpuolinen tie on nimetty Itäisen Jokipuiston tieksi. Asemakaava ei ole lainvoimainen, sillä kaavasta on valitettu. KÄYTÖSTÄ POISTETUN KAATOPAIKAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Sijainti Ympäristön tila ja laatu Nikkilän sairaalan käytöstä poistettu kaatopaikka sijaitsee Sipoon Nikkilän entisen sairaala-alueen kaakkoispuolella. Kaatopaikan länsipuolella on urheilukenttä ja itäpuolella Sipoonjokeen laskevan oja. Lounaassa kaatopaikka rajoittuu tiehen ja koillisessa peltoihin. (Liite 1.). Pintaveden tila Kaatopaikan itäpuolella on oja, joka virtaa kohti Sipoonjokea. Kaatopaikan ja Sipoonjoen etäisyys ojauomaa pitkin noin 1 kilometri ja linnuntietä noin 600 metriä. Ojavedessä ei ollut havaittavissa kaatopaikan vaikutusta otettujen vesinäytteiden perusteella. Ilman laatu Ympäristölupahakemuksessa ei ole esitetty alueen ilmanlaatutietoja. Maaperän tila Kaatopaikka-alueen jalkapallokentän puoleisella länsireunalla maanpinta on tasolla +16, ,83. Kaatopaikan itäpuolella jätetäytön luiskan

3 3 (27) yläosassa maanpinnan korkeustaso on +16, ,3 ja luiskan alaosassa +14, ,54. Kaatopaikan pohjoispuolella maanpinta on tasolla +15,74 ja eteläpuolella tasoilla +14, ,20. Itäpuolella sijaitsevan puron pohja on tasolla +12,4 +13,7. Tie kaatopaikan etelä-kaakkoisreunalla on tasolla +14, ,87. Kaatopaikan länsipuolella sijaitsevalla urheilukentällä maanpinta on tasolla +16, ,92. Kaatopaikan jätetäytön alla on 1 1,4 metriä savista silttiä tai silttistä savea. Silttikerroksen alla on 8 12 metrin savikerros. Kaatopaikan itäpuolella sijaitsevan ojan sedimenttinäytteessä oli Samase-ohje- ja raja-arvojen välissä olevat arseeni- ja sinkkipitoisuudet. Näyte oli otettu oja-alueelta, joka sijaitsee ojaveden virtaussuunnassa välittömästi kaatopaikan alapuolella. Urheilukentän maaperässä jätetäytön välittömässä läheisyydessä on yhdessä pisteessä Samase-ohje- ja raja-arvojen välissä olevia kadmium-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Näyte oli otettu 0,8 metrin syvyydeltä. Kaatopaikan ja sen itäpuolella sijaitsevan ojan välisen alueen maaperässä on Samase-ohje- ja raja-arvojen välissä olevia sinkki- ja vanadiinipitoisuuksia. Pohjaveden tila Kaatopaikka sijaitsee I-luokan pohjavesialueen (Broböle) pohjoislaidalla. Lähimmät pohjavedenottamot, Broböle I ja Broböle II, sijaitsevat 1,7 ja 0,8 kilometrin etäisyydellä kaatopaikasta länteen. Kaatopaikan ympäristöön asennettiin kolme pohjavesiputkea (eteläpuolelle Pvp1 ja Pvp2 sekä pohjoispuolelle Pvp3). Pohjavesiputkessa Pvp1 putken suodatinosa sijaitsee tasolla +2, ,69, pohjavesiputkessa Pvp2 1, ,22 ja pohjavesiputkessa Pvp3 +1, ,46. Pohjaveden pinta pohjoispuolisessa pohjavesiputkessa (Pvp3) oli tasolla +15,88, eteläpuolella (Pvp1) tasolla +14,50 ja (Pvp2) tasolla +14,42. Pohjaveden virtaus on pohjoisesta kohti etelää. Vuoden 2000 vesinäytteissä arseeni- ja mangaanipitoisuudet ylittivät kaikissa putkissa ja nikkelipitoisuus putkessa Pvp2 sekä lyijypitoisuus putkissa Pvp2 ja Pvp3 talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Vuoden 2001 vesinäytteissä vain mangaanipitoisuus kaikissa pohjavesiputkissa ja lyijypitoisuus putken Pvp3 vesinäytteessä ylitti talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. Pohjavesikerros sijaitsee 8,6 12 metriä paksun savikerroksen alapuolella. Savi läpäisee vettä erittäin huonosti. Pohjavesi on paineellista. Haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen ei ole mahdollista ja pohjaveden pilaantumisriski kaatopaikkatoiminnasta on siten erittäin pieni.

4 4 (27) Tehdyt muut tutkimukset ja selvitykset Jätetäytön tutkimukset Jätetäytöstä otettiin näytteitä yhteensä 12 koekuopasta ja neljästä tutkimusojasta. Jätetäytössä oli Samase-raja-arvon ylittäviä barium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi todettiin antimoni-, arseeni-, elohopea-, kadmium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia sekä mineraaliöljyn ja PAH-yhdisteiden että dibentso-p-dioksiinit ja dibentsofuraanit (PCDD/PCDF-yhdisteet) pitoisuuksia, jotka olivat Samase-ohje- ja rajaarvojen välissä. Jätetäytön alapuolisen maaperän tutkimukset Jätetäytön alapuolelta otetuissa maanäytteissä oli Samase-raja-arvon ylittäviä kupari- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi todettiin arseeni-, kadmiumja lyijypitoisuuksia, jotka olivat Samase-ohje- ja raja-arvojen välissä. Jätetäytön yläpuolisesta maa-aineksesta otetussa maanäytteessä oli Samase-ohje- ja raja-arvojen välissä olevat lyijy- ja sinkkipitoisuudet. Jätetäyttöalueen ulkopuolisen maaperän tutkimukset Kaatopaikan vieressä tehtyjen kairaus- ja maanäytetulosten perusteella savikerroksen savipitoisuus on 61 % - 75 %. Näyte oli rakeisuuskäyrien perusteella lihavaa savea, jonka vedenläpäisevyys on kirjallisuustietojen mukaan m/s. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Liikenne Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 220 metrin etäisyydellä kaatopaikan pohjoispuolella vanhalla sairaala-alueella. Kaatopaikka-alueen etelä- ja koillispuolilla asuinrakennuksia on noin 300 metrin etäisyydellä. Kaatopaikan sulkemisrakenteissa tarvittavan m 3 :n massamäärän kuljettamiseen tarvitaan kasettirekkakuormaa. Liikenne jakautuu muutamalle kuukaudelle. LAITOKSEN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Kaatopaikan käyttöhistoria ja jätemäärät Nikkilän sairaalan kaatopaikka oli käytössä 1940-luvulta 1960-luvun alkuun. Kaatopaikka oli pääasiassa yhdyskuntajätteen kaatopaikka. Kaatopaikalle läjitettiin poltettua jätettä 1950-luvun lopulle saakka, jonka jälkeen kaatopaikkaa täytettiin jätemaalla, oksilla ja risuilla. Poltetun yhdyskuntajätteen lisäksi kaatopaikalle sijoitettiin todennäköisesti karja- ja

5 5 (27) sikalataloudessa kuolleiden ja sairaalan polttouuneissa poltettujen eläinten tuhkaa luvulla kaatopaikalle sijoitettiin todennäköisesti sairaalajätteen polttotuhkia. Kaatopaikalla oli tulipaloja 1960-luvulla. Tutkimusten yhteydessä jätetäytössä tavattiin pääasiassa lasia, metallia, posliinia, emalia ja rakennusjätettä. Jätteen seassa oli runsaasti maaaineksia ja tuhkaa. Lisäksi kaatopaikalla on todettu luita ja vähäisesti muovia. Jätetäytön paksuus on 0,4 2,1 metriä. Kaatopaikan jätetäyttöalueen pinta-ala on noin m 2. Alueelle arvioidaan sijoitetun yhteensä m 3 jätettä. Kaatopaikan nykytila Pintakerrokset Kaatopaikan jätetäyttöalueella on noin 0,2 metrin paksuinen betonimurskekerros lukuunottamatta pohjoisinta osaa ja kaatopaikan eteläpuolista luiskaa. Kaatopaikan pintamaassa on paikoitellen nähtävissä jätettä, kuten lasia ja metallikappaleita. Kaatopaikan ojan puoleisen luiskan kaltevuus on paikoin jyrkempi kuin 1:2. Kaatopaikkakaasu Kahdesta jätetäytöstä otetussa maanäytteessä ei todettu määritysrajan (> 0,1 mg/kg) ylittäviä haihtuvien hiilivetyjen pitoisuuksia. Kaatopaikalla ei ole enää merkittäviä määriä kaatopaikkakaasuja muodostavaa orgaanista jätettä. Jätteen hajoamistila Silmämääräisen tarkastelun perusteella lähes kaikki maatuva ja palava jäte on jo hajonnut tai palanut. Jätetäytössä on paikoitellen pieniä määriä hitaasti hajoavia raskaita hiilivetyjä ja PAH-yhdisteitä. Kaatopaikan painumat ja stabiliteetti Jätetäyttö on todennäköisesti täytetty hyvin löyhästi luiskaan pengertämällä. Jätteen päälle on levitetty ohut pintamaakerros. Koska jätekerroksen kokonaispaksuus on keskimäärin 1,6 metriä, ja koska se sisältää vain vähän hajoamatonta jätettä, odotettavissa olevat painumat ovat pieniä ja ne tapahtuvat pääasiassa jo pintarakenteen rakentamisen aikana. Jätetäytön luiska on lyhyt. Luiskaa tiivistetään, muotoillaan ja loivennetaan kaatopaikan sulkemistöiden yhteydessä. Pintarakenteet tehdään mahdollisimman ohuina ja hyvän leikkauslujuuden omaavista materiaaleista. Siten luiskan stabiliteetti on riittävä myös kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Tehtyjen kairaustutkimusten perusteella saven häiriintymätön leikkauslujuus on noin kpa ja aivan silttikerroksen alapuolella yli 20 kpa.

6 6 (27) Pintarakenteiden lisäpaino ei aiheuta laaja-alaisen sortuman riskiä, koska 1 2 metrin paksuinen kuivakuorikerros toimiin kuormitukset jakavana kerroksena. Vaiheittaisen rakentamisen avulla esipeittokerros toimii esikuormituksena, joka parantaa rakentamisen aikaista stabiliteettiä. Kaatopaikkavesi Käytöstä poistetulla kaatopaikalla ei ole ollut kaatopaikka- eikä valumavesitarkkailua. Suunnitellut kunnostustoimenpiteet Kaatopaikan sulkemisen tavoitteena on estää välitön kontakti jätteeseen ja jätteiden leviäminen ympäristöön sekä vähentää merkittävästi jätetäytön läpi suotautuvan veden määrää. Lisäksi pintaveden pilaantuminen estyy ja jo ennen kunnostusta oleva erittäin pieni pohjaveden pilaantumisriski vähenee merkityksettömäksi. Kunnostaminen toteutetaan rakentamalla kaatopaikalle tiivis pintarakenne. Kaatopaikan sulkemissuunnitelma Tehdyt työt Kaatopaikan itäpuolella sijaitseva ojaa siirrettiin vuonna 2003 muutamia kymmeniä metrejä idemmäksi nykyisestä linjauksesta. Siirretyn ojaosuuden pituus oli metriä. Vanha ojauoma peitettiin. Uuden ja vanhan ojauoman väliin rakennettiin viemärilinja. Kaatopaikan lounaisreunalla sijaitsevalle tielle rakennettiin rumpu. Rumpu ohjaa tien ja kaatopaikan välissä olevan ojan vedet tien toiselle puolelle. Kaatopaikan esipeitto ja muotoilu Esipeittokerros Kaatopaikan esipeittokerroksen rakentaminen aloitettiin peittämällä jätetäyttöalue noin 0,2 metrin paksuisella betonimurskekerroksella. Kaatopaikan pohjoisinta osaa ja kaatopaikan eteläpuolista luiskaa ei peitetty, koska purkubetonia ei riittänyt koko alueelle. Kerroksen paksuus on vähintään 0,2 metriä. Kerros toimii esikuormituskerroksena ja edistää jätetäytön painumista ennen varsinaisen pintarakenteen rakentamista. Esipeittokerroksen materiaaleiksi soveltuvat tiivistämiskelpoiset ylijäämämaat, kuten sora, hiekka ja karkea moreeni, sekä kaatopaikkakelpoisuuden täyttävät tiivistettävät ja kantavat jätejakeet, kuten soveltuvat kuonat tai tiili- ja betonimurske. Luiskaukset ja muotoilut Kaatopaikan luiskat loivennetaan kaltevuuteen 1:3 tai loivemmiksi. Luiskasta poistettavat massat sijoitetaan kaatopaikan keskelle ja urheilu-

7 7 (27) kentän puoleiselle reunalle riittävän kallistuksen (> 1:100) järjestämiseksi. Esipeittokerros tiivistetään ja kaatopaikan pinta muotoillaan siten, että kaatopaikka-alueen maanpinta viettää keskeltä sivuille. Pääviettosuunta on kohti oja-aluetta. Pintarakenteet Yleistä Kaatopaikalle tulevat pintarakenteet ovat ylhäältä alaspäin lueteltuna seuraavat: Vaihtoehto 1 - kasvukerros, > 0,2 metriä - pintakerros, > 0,8 metriä - kuivatuskerros, > 0,3 metriä - tiivistyskerros, bentoniittimatto - esipeittokerros > 0,2 metriä Vaihtoehto 2 - kasvukerros, > 0,2 metriä - pintakerros, > 0,8 metriä - kuivatuskerros, > 0,3 metriä - tiivistyskerros, >0,5 metriä - esipeittokerros 0,2 metriä. Kaasunkeräys Kaasunkeräyskerrosta ei tarvita. Tiivistyskerros Yleistä Tiivistyskerros estää sadeveden imeytymisen jätetäyttöön. Kaatopaikan luiskan jyrkimmissä kohdissa voidaan käyttää tarvittaessa eri materiaaleja kuin muussa rakenteessa. Tällöin materiaalin vaihtumiskohtaan rakennetaan siirtymäkiilarakenne. Vaihtoehto 1 Kaatopaikan tiivistyskerros kannattaa kyseisellä kaatopaikalla tehdä mahdollisimman ohuena rakenteena, koska kaatopaikalla luiskakaltevuus on paikoitellen jyrkkä, ja koska alueen pohjamaa on savea. Lisäksi jätetäyttö alueella on todennäköisesti löyhää, jolloin mineraalisen tiivistyskerroksen tiivistyminen vaadittavaan tiiveyteen on vaikeaa.

8 8 (27) Ohennetun rakenteen etuna on pienempi tilantarve. Kaatopaikan luiska voidaan myös toteuttaa tarvittaessa esitettyä luiskakaltevuutta jyrkempänä. Tiivistyskerroksen materiaalina voidaan käyttää neulasidottua bentoniittimattoa, jonka vedenläpäisevyyskerroin on k < 1 x m/s. Matto asennetaan tasatulle ja tiivistetylle alustalle, jossa ei ole kiviä. Bentoniittimaton päälle rakennetaan mahdollisimman pian kuivatuskerros, jotta matto kostuessaan ja paisuessaan tiivistyisi. Matot limitetään vähintään 0,5 metriä ja saumakohtiin voidaan tarvittaessa lisätä bentoniittijauhetta. Vaihtoehto 2 Tiivistyskerros voidaan rakentaa paikalla tiivistettävästä maabentoniittiseoksesta tai Trisoplast tuotteesta. Maabentoniittikerros rakennetaan vähintään kahtena kerroksena siten, että rakenteen kokonaispaksuus on vähintään 0,5 metriä. Polymeeriä ja bentoniittia sisältävän Trisoplastin riittävä kerrospaksuus on 0,1 metriä. Maabentoniittiseoksen runkoaineena käytetään maa-ainesta, esimerkiksi silttiä, hiekkaa tai moreenia, tai mursketta. Seokseen tarvittava bentoniittimäärä selvitetään tutkimalla materiaalin vedenläpäisevyys ja sullontaominaisuudet laboratoriossa. Materiaalin tavoitevedenläpäisevyys on k < 10-9 m/s mitattuna kolmiaksaalilaitteistolla laboratoriossa. Lisäksi tiivistyskerroksessa voidaan käyttää tarkoitukseen soveltuvaa savea tai jätejaetta. Kuivatuskerros Kuivatuskerroksen tarkoituksena on johtaa vesi pois tiivistyskerroksen päältä. Kerros toimii myös osana tiivistysrakenteen routasuojausta. Kuivatuskerros voidaan rakentaa vettäjohtavasta puhtaasta murskeesta, sorasta, hiekasta, karkeasta moreenista tai soveltuvasta jätejakeesta, esimerkiksi tiili- tai betonimurskeesta. Jos voidaan varmistaa, ettei kuivatuskerroksen materiaaliin sekoitu hienoainesta tiivistys- tai pintakerroksesta, riittää kuivatuskerroksen paksuudeksi 0,3 metriä. Kuivatuskerroksen suojaustarpeeseen vaikuttaa käytettävän materiaalin rakeisuus. Kerros voidaan suojata suodatinkankaalla. Pintakerros Pintakerroksen tehtävänä on maisemoida kaatopaikka-alue, olla kasvualustana istutuksille ja toimia osana tiivistyskerroksen routasuojausta. Pintakerroksen kokonaispaksuus on noin yksi metri, kuitenkin siten, että kuivatus- ja pintakerros muodostavat riittävän routasuojauksen tiivistyskerrokselle. Kerroksen pintaosaan rakennetaan vähintään 0,2 metrin paksuinen kasvualusta. Pintakerroksen materiaaliksi soveltuvat puhtaat ylijäämämaat, kuten moreeni ja siltti, humusmaat ja kompostoinnin lopputuote. Jos kaatopaikan

9 9 (27) luiskat tehdään jyrkempinä kuin 1:3, voidaan tarvita lujitemateriaaleja eroosion ja liukumien estämiseksi. Kaatopaikan pinnan kasvillisuudessa suositaan matalajuurisia lajeja, jotta pintarakenteet eivät vaurioidu. Laadunvalvonta Luvan hakija nimeää kunnostukselle valvojan ennen rakentamisen aloittamista. Valvoja huolehtii kunnostuksen etenemisestä kunnostussuunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti ja tekee tarvittavia laadunvalvontamäärityksiä. Urakoitsija tekee laadunvalvontasuunnitelman ja toteuttaa omaa laadunvalvontaa. Työmaalla pidetään katselmuksia, joissa rakennuttaja tai rakennuttajan edustaja hyväksyy työsuorituksen ennen seuraavan kerroksen rakentamista. Raportointi Kirjanpito Pintarakenteen toteutuksesta pidetään työmaapöytäkirjaa. Työmaalla kirjataan - tiedot toteutuneista rakenteista (materiaali, kerrospaksuus ja tiivistystyö) - tiedot tehdyistä laadunvarmistusmittauksista (mittaaja, ajankohta, tutkimusmenetelmä ja mittaustulokset) ja katselmuksista - erikoiset havainnot ja poikkeamat suunnitelmista ja syyt poikkeamiin. Työmaapöytäkirja säilytetään työmaalla. Kirjanpito pidetään ajantasalla ja viranomaisten saatavilla. Loppuraportti Kunnostuksesta tehdään loppuraportti. Raportissa esitetään: - tunnistetiedot - työn vastuuhenkilöt ja muut hankkeeseen osallistuneet tahot - yhteenveto työmaapöytäkirjasta ja laadunvarmistustoimenpiteet - kunnostukset toteutus ja poikkeamat suunnitelmasta - kunnostuksen aikataulu - mahdolliset käyttörajoitukset - arvio tavoitteiden toteutumisesta - kartta ja tarkepiirustukset pintarakenteesta - asiakirjojen säilytys. Loppuraportti toimitetaan viranomaisille kolmen kuukauden kuluttua kunnostuksen päättymisestä.

10 10 (27) Vesien johtaminen ja käsittely Pintavedet Kaatopaikan pintarakenne ulotetaan jätetäyttöalueen ulkopuolelle. Pintavedet ohjataan pinnan muotoilulla ja tiiviillä pintarakenteella jätetäyttöalueen yli ja johdetaan itäpuolella sijaitsevaan ojaan. Kaatopaikkavesi Ympäristölupahakemusasiakirjojen mukaan kaatopaikkavesiä ei käytännössä ole eikä niitä muodostu kaatopaikan sulkemisenkaan jälkeen. Kaatopaikkaveden kerääminen ja käsittely eivät siten ole tarpeen. Muut kaatopaikan sulkemiseen liittyvät asiat Kaatopaikka-alueen tulevaa maankäyttöä voidaan ohjata esimerkiksi merkitsemällä alue kaavaan erityismerkinnällä. Kaatopaikka-alueen ympärille jätetään noin kaksi metriä leveä suojavyöhyke. Suoja-alueella ei saa sulkemistöiden jälkeen tehdä kaivutöitä eikä alueelle saa asentaa maanalaisia rakenteita. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Eristämisen ainoa käyttökelpoinen vaihtoehto on massanvaihto, jolla ei ympäristönsuojelullisesti saavutettaisi oleellisesti parempaa lopputulosta. Massanvaihto edellyttää korvaavan massamäärän tuomista kaivualueelle ja se kuluttaa vastaanotettavan kaatopaikan jätetäyttötilavuutta. Lisäksi massanvaihdossa kaivu ja kuljetus aiheuttavat päästöjä. Kunnostussuunnitelmassa esitetyillä rakennevaihtoehdoilla saavutetaan ympäristönsuojelullisesti riittävä suojauskyky. Rakenteet vastaavat tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakennevaatimuksia. Rakenteissa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan soveltuvia, mieluiten paikallisia jätemateriaaleja, jolloin luonnonvaroja ja kaatopaikkakapasiteettiä säästyy. Ojan siirrosta tulevat kaivumassat hyödynnetään kaatopaikan sulkemisrakenteissa. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet ja päästöt vesiin Jätevedet ja niiden käsittely Kaatopaikkavesille ei ole ollut puhdistusjärjestelmää. Kaatopaikan pintarakenteiden valmistuttua sadevesien huuhteleva vaikutus jätetäyttöön loppuu. Kaatopaikkavedet Kaatopaikan käyttöaikana kaatopaikalta on huuhtoutunut jonkin verran haitta-aineita kaatopaikan itäpuolella sijaitsevaan ojaan. Ojan sediment-

11 11 (27) Päästöt pohjaveteen Päästöt ilmaan Melupäästöt tinäytteessä, joka oli otettu välittömästi kaatopaikan alapuolisesta kohdasta, oli havaittavissa kaatopaikan vaikutusta verrattuna kaatopaikan yläpuoliseen sedimenttinäytteeseen. Ojasedimentti oli pilaantunut arseenilla ja sinkillä. Sedimenttinäytteessä oli myös kohonneet lyijy- ja rikkipitoisuudet verrattuna kaatopaikan yläpuoliseen sedimenttinäytteeseen. Ojavedestä otetuissa näytteissä ei ollut havaittavissa kaatopaikan vaikutusta. Jätetäyttöalueelta otettiin vesinäyte koekuopasta. Jätetäytön sisäisessä vedessä oli muun muassa kohonnut COD Cr -pitoisuus ja ammonium-, nitraatti- ja kokonaistyppipitoisuudet sekä kohonneita metallipitoisuuksia, kuten alumiinia, kuparia, lyijyä ja sinkkiä. Kaatopaikalle rakennetaan tiivis pintarakenne. Rakenteella vähennetään jätetäyttöön imeytyvän veden määrää 95 %. Rakenteella estetään sadeveden pääsy jätetäyttöön ja vähennetään sadeveden huuhtelevaa vaikutusta. Liukenevien haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön pinta- ja vajovesien mukana pienenee siten merkityksettömäksi ja pintaveden pilaantumisriski vähenee merkittävästi. Alueen pohjaveden ei voida osoittaa pilaantuneen kaatopaikan vaikutuksesta. Kaatopaikka-alueella on tiivis savikerros, joka estää kaatopaikkavesien suotautumista maaperän kautta pohjaveteen. Kaatopaikkakaasu Ympäristölupahakemusasiakirjojen mukaan jätetäytössä ei ole enää jäljellä merkittäviä määriä kaatopaikkakaasuja muodostavaa orgaanista jätettä. Pöly Päästöt maaperään Kaivumassat ovat pääasiassa maakosteita, joten pölyäminen on todennäköisesti vähäistä. Kuljetukset ja työkoneet aiheuttavat melua. Melusta aiheutuva haitta arvioidaan vähäiseksi. Kaatopaikan jätetäytön alapuolinen maaperä oli tutkituilla alueilla sinkillä ja kadmiumilla pilaantunutta sekä paikoin myös kuparilla ja lyijyllä pilaantunutta. Kaatopaikan jätetäyttöalueen ulkopuolella urheilukentän puoleisella sivustalla ja kaatopaikan ja sen itäpuolella sijaitsevan ojan välisen alueen maaperässä oli pilaantunutta maa-ainesta.

12 12 (27) TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Kaatopaikan sulkemisrakenteet vähentävät liukenevien haitta-aineiden kulkeutumisen ympäristöön merkityksettömäksi. Kunnostuksen jälkeen kaatopaikasta ei aiheudu merkittävää ympäristökuormitusta. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIDEN VAIKUTUKSET Kunnostustyön aikaisia riskejä ovat pohjavettä suojaavan savikerroksen puhkeaminen ja kaivutyön aikaiset päästöt. Uusi ojauoma kaivetaan puhtaalle maalle ja kaivu tehdään suunnitelmallisesti. Pohjaveden pilaantuminen voi tapahtua vain, jos paksu savi puhkeaa, ja jos samanaikaisesti voimakas sade huuhtoo haitta-aineita jätteestä. Tarvittaessa luiskan jätetäyttö peitetään ja kaatopaikan alapuolelle voidaan kaivaa allas ja pohjapato kiintoaineksen keräämiseksi. Kaivutyön aikaiset pölypäästöt estetään tarvittaessa kastelemalla lievästi pilaantunutta maa-ainesta. Jätettä ei kastella. Kunnostustyön jälkeisenä riskinä on pintarakenteen rikkoutuminen pitkän ajan kuluessa. Rakenteen vauriot estetään pintarakenteen kunnon säännöllisellä tarkkailulla ja rajoittamalla alueen maankäyttöä. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Vaikutustarkkailu Pintarakenteen ja kasvillisuuden kunto sekä alueen käyttötilanne tarkastetaan kerran vuodessa. Pintavesitarkkailu Pintaveden laatua tarkkaillaan kerran vuodessa suljetun kaatopaikan viereisestä ojasta. Vesinäytteet otetaan veden virtaussuunnassa kaatopaikan ylä- ja alapuolelta. Pintavedestä tutkitaan ph, sähkönjohtavuus, arseeni, elohopea, kadmium, kupari, lyijy ja sinkki. Pohjavesitarkkailu Pohjaveden laatua tarkkaillaan kahdesta olemassa olevasta havaintoputkista kerran vuodessa. Pohjavesinäytteistä tutkitaan ph, sähkönjohtavuus, arseeni, elohopea, kadmium, kupari, lyijy ja sinkki. Tarkkailuohjelman päivittäminen Jos pohja- tai pintaveden laadussa todetaan muutoksia, otetaan lisänäytteitä. Alustavaa jälkitarkkailusuunnitelmaa täsmennetään kunnostuksen valmistuttua.

13 13 (27) Tarkkailun raportointi Pintarakenteiden kunnon ja vesiseurannan jatkotarve arvioidaan neljän vuoden kuluttua rakenteen valmistumisesta. Jos vaikutuksia ei havaita, harvennetaan näytteenottoa tai näytteidenotto lopetetaan. Pintarakenteen kunnon ja vesientarkkailun tulokset raportoidaan vuosittain Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Ympäristölupahakemusta täydennettiin , ja Lupahakemuksesta tiedottaminen Uudenmaan ympäristökeskus on tiedottanut hakemuksesta kuuluttamalla Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Sipoon kunnan ilmoitustauluilla. Kuulutuksesta on ilmoitettu Sipoon Sanomat ja Borgåbladet -nimisissä lehdissä. Hakemuksesta on ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti erikseen annettu tieto tiedossa oleville asianosaisille ja yhteisöille. Tarkastukset ja neuvottelut Lausunnot Ympäristölupahakemukseen liittyvä tarkastus tehtiin ja lupahakemuksesta neuvoteltiin Neuvottelusta on kirjoitettu Uudenmaan ympäristökeskuksen muistio No YS 1005/ Hakemuksesta pyydettiin lausunnot Etelä-Suomen lääninhallitukselta, Sipoon kunnanhallitukselta ja Sipoon kunnan tekniikka- ja ympäristölautakunnalta. Etelä-Suomen lääninhallitus ilmoitti päivätyssä lausunnossaan, ettei lääninhallituksella ole huomauttamista hakemuksesta. Sipoon kunnan tekniikka- ja ympäristölautakunta ilmoitti päivätyssä lausunnossaan, että kunta puoltaa kaatopaikka-alueen kunnostusta ympäristölupahakemuksessa esitetyllä tavalla. Lautakunta totesi, että kunta huomioi kaatopaikka-alueen maankäytölle asettamat rajoitukset alueen tulevassa maankäytön suunnittelussa. Alueen läheisyydessä on käynnissä Itäisen Jokipuiston asemakaavan laadinta. Kaavassa huomioidaan kaatopaikan olemassaolo. Lautakunnan mukaan ympäristöluvassa tulisi ottaa kantaa kaatopaikkakelpoisen jätteen käyttämiseen kunnostuksessa, jotta kunnassa ei erik-

14 14 (27) seen tarvitsisi käsitellä asiaa poikkeamisena jätehuoltomääräyksistä. Hakemukseen ei lautakunnalla tältä osin ole muuten huomautettavaa. Lautakunta esittää, että jälkitarkkailuvelvoitteisiin tulisi harkita ojaveden jälkitarkkailun jatkamista ainakin vuoden ajan kunnostustyön päätyttyä. Kunnostustoimenpiteiden täyttötöihin ja alueen maisemointiin tulee hakea kunnalta erillinen maisematyölupa. Luvassa määritetään tarkemmin muun muassa luiskien muotoiluun, mahdollisiin istutuksiin ja yms. liittyvät seikat. Muistutukset ja mielipiteet Lupahakemuksesta ei jätetty muistutuksia. Hakijan kuuleminen ja vastine Uudenmaan ympäristökeskus varasi kirjeellään No YS 684/ Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle tilaisuuden tulla kuulluksi ja esittää vastineensa annetuista lausunnoista ja muusta lupamenettelyssä kertyneestä aineistosta. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto esitti päivätyn vastineen lausunnoista. Kiinteistövirasto toteaa, että alueen pohjavettä ja ojavettä aiotaan tarkkailla kaatopaikan kunnostuksen jälkeen vähintään kahden vuoden ajan. Jälkitarkkailu suunnitellaan tarkemmin kunnostuksen toteutussuunnittelun yhteydessä sen jälkeen, kun Uudenmaan ympäristökeskus on tehnyt kunnostamista koskevan ympäristölupapäätöksen. Kiinteistövirasto hakee kunnostusta varten maisematyöluvan Sipoon kunnalta ennen lupaa vaativien töiden aloittamista. VIRANOMAISEN RATKAISU Ratkaisu Uudenmaan ympäristökeskus on tutkinut asian. Uudenmaan ympäristökeskus myöntää Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen ympäristöluvan Nikkilän sairaalan käytöstä poistetun kaatopaikan sulkemiselle. Vastaus yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin Lausunnoissa esitetyt ympäristölupa-asiaan liittyvät asiat on huomioitu tämän päätöksen määräyksissä ja perusteluissa.

15 15 (27) Lupamääräykset Kaatopaikan ulkopuolisten alueiden kunnostus 1. Jos kaatopaikan tiivistyskerroksen ulkopuolelle jäävillä peitetyn vanhan ojauoman tai kaatopaikan lähiympäristön muilla alueilla on maa-ainesta, jonka sinkkipitoisuus on yli 200 mg/kg ja/tai arseenipitoisuus yli 15 mg/kg ja/tai maa-ainesta, jonka muiden epäorgaanisten ja/tai orgaanisten haitta-aineiden yksittäiskomponenttien pitoisuudet ylittivät Samase-ohjearvot, on pilaantuneen maaperän puhdistamisesta tehtävä ympäristönsuojelulain 78 :n mukainen ilmoitus ja puhdistamissuunnitelma. Ilmoitus on toimitettava päätöksentekoa varten Uudenmaan ympäristökeskukselle mennessä. (YSL 43, 45, 75, 78, JA 9 ) Alueen yleinen hoito ja haittojen ehkäiseminen sulkemistöiden aikana Työn toteutus 2. Sulkemistyön työvaiheet on suunniteltava ja toteutettava siten, että toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta haittaa lähimmille asuinkiinteistöille eikä muille häiriintyville kohteille. Toiminnasta ei saa aiheutua epäsiisteyttä, ympäristön roskaantumista eikä muuta ympäristökuormitusta, kuten pinta- tai ojaveden pilaantumista. (YSL 43, 45, JL 6, JL 19, NaapL 17 ) Ilmapäästöjen ehkäiseminen 3. Sulkemistyön aikana jätteitä ja rakennusmateriaaleja on käsiteltävä siten, että niiden pölyäminen on mahdollisimman vähäistä. (YSL 43, YSL 45, JL 6, JA 7, JA 8, NaapL 17 ) Melun ehkäiseminen 4. Sulkemistyön aikaisista toiminnoista, kuten jätteiden ja rakennusmateriaalien käsittelystä ja siihen liittyvästä liikenteestä aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä melulle alttiissa kohteissa päivällä klo ekvivalenttimelutasoa 55 db (L Aeq ). (YSL 43, JL 6, JA 7, JA 8, NaapL 17 ) Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 5. Terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta poikkeuksellisiin tilanteisiin on varauduttava huolellisella sulkemistyön suunnittelulla ja ohjeistuksella. Poikkeuksellisista tapahtumista on viipymättä ilmoitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Sipoon kunnan terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Voimakkaan tuulen tai rankkasateen aikana alueella ei saa harjoittaa toimintaa, josta voi aiheutua hallitsematonta jätteen tai muun terveys- tai ympäristöriskiä aiheuttavan materiaalin pölyämistä, leviämistä veden mukana ympäristöön tai muuta haitallista vaikutusta. (YSL 43, 45, 62, YSA 30, JL 6, 19, JA 7, 8 )

16 16 (27) Tiedottaminen ja tarkastukset 6. Kaatopaikka-alueelle on nimettävä vastaava hoitaja, joka huolehtii kaatopaikan sulkemisen ja tarkkailun toteuttamisesta. Henkilön nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. Luvan saajan on ilmoitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle luiskien muotoilun ja sulkemiskerrosten rakentamisen aloittamisajankohdat viimeistään yhtä viikkoa ennen toimenpiteiden aloittamista. Luvan saajan on esitettävä kaatopaikka-alue Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lopputarkastettavaksi kahden kuukauden kuluessa pintarakenteiden valmistuttua. (YSL 45, 46, JL 51, JA 10 ) Kaatopaikka-alueen pinnan muotoilu 7. Kaatopaikan pinta on tasoitettava ja muotoiltava riittävien kallistuksien järjestämiseksi. Kaatopaikan luiskien luiskakaltevuudet saavat olla jyrkimmillään 1:3. Kaatopaikan luiskien muotoilussa leikattavan jätetäytön ja pilaantuneen maa-aineksen saa sijoittaa kyseiselle kaatopaikka-alueelle. (YSL 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) Kaatopaikan sulkemisrakenteet Kaatopaikan pintarakenteet 8. Kaatopaikan luiskat ja muut jätetäytön esipeittämättömät alueet on peitettävä tarkoitukseen soveltuvalla vähintään 0,3 metrin paksuisella maa-aines-, betonimurske- tai muulla vastaavalla materiaalikerroksella. (YSL 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) 9. Esipeittokerroksen päälle on rakentava seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: - pintakerros > 1 metri - kuivatuskerros > 0,3-0,5 metriä - tiivistyskerros > 0,5 metriä tai vastaavan suojaustason antava ohennettu mineraalinen tiivistysmateriaali. Kaatopaikan rakennekerroksissa on käytettävä puhtaita ylijäämätai muuta maa-ainesta tai muuta maa-ainespohjaista materiaalia. (YSL 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) 10. Kaatopaikan jätetäyttöalueelle rakennettavan mineraalisen tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k < 1 x 10-9 m/s. Tiivistyskerroksessa käytettäväksi valittavan materiaalin tekninen ja ympäristöllinen soveltuvuus rakenteeksi ja materiaalin ra-

17 17 (27) kennettavuus kyseisellä kaatopaikalla on osoitettava ja perusteltava erillisellä selvityksellä. Selvitys on esitettävä rakennus- ja laadunvarmennussuunnitelmien erillisenä liitteenä. Kaatopaikan luiska-alueilla tiivistysrakenne on rakennettava siten, että tiivistyskerros liittyy tiiviisti mahdollisimman yhtenäiseen huonosti vettä läpäisevään maa-aineskerrokseen. Tiivistysrakenteen vaurioituminen, kuten haitallinen jäätyminen tai kuivuminen, on estettävä asianmukaisilla suojaustoimenpiteillä rakentamisen aikana ja sen jälkeen esimerkiksi suojamaakerroksella. (YSL 7, 8, 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) 11. Tiivistyskerroksen päälle rakennettavan kuivatuskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyden on oltava k > 1 x 10-3 m/s. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkeräilyjärjestelmien kautta avo-ojaan. Kuivatuskerroksen materiaali ja paksuus on valittava siten, että kerroksen toimivuus ei heikkene haitallisesti pitkän ajankaan kuluessa tukkeutumisen, painumisen tai muun tekijän seurauksena. Kuivatuskerroksen pinta ja tarvittaessa pohja on suojattava tarkoitukseen soveltuvalla materiaalilla kuivatuskerroksen tukkeutumisen estämiseksi. Kuivatuskerros on rakennettava siten, että kuivatuskerroksen toimivuutta, kuten kerroksesta poistuvan veden määrää, voidaan tarkkailla. Valitun kuivatusrakenteen pitkäaikaistoimivuus on osoitettava luotettavasti rakennus- ja laadunvarmennussuunnitelmien erillisenä liitteenä. (YSL 7, 8, 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) 12. Kuivatuskerroksen päälle on rakennettava ensivaiheessa vähintään 0,5 metrin yhtenäinen pintakerros. Lopullinen pintakerrospaksuus on oltava rakennettu yhden vuoden kuluessa sulkemisrakenteiden rakentamisen aloittamisesta. (YSL 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) Viimeistely ja maisemointi 13. Pintarakenteiden valmistuttua kaatopaikan alue on maisemoitava ja alueelle on istutettava, kylvettävä tai muutoin saatettava tarkoitukseen sopiva kasvillisuus. Alueelle ei saa muodostua sellaista kasvillisuutta, jonka juuristo vaarantaa pintarakenteiden toimivuutta. Jätetäyttöalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei saa sijoittaa rakennuksia eikä muita rakenteita, jotka voivat aiheuttaa jätetäyttöalueen pintarakenteiden vaurioitumista tai vaarantaa rakenteiden pitkäaikaiskestävyyttä. (YSL 43, 45, JL 6, JA 8, 9 ) Rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat 14. Kaatopaikan pintarakenteista ja alueen maisemoinnista on tehtävä toteutussuunnitelmat. Suunnitelma-asiakirjojen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä materiaaleista, niiden laadusta ja

18 18 (27) käyttökelpoisuudesta pintarakenteiksi sekä rakenteiden toteutussuunnitelmat. Asiakirjoissa on esitettävä rakentamisen ja seurantavaiheen aikaiset materiaalien ja rakentamisen laadunvalvontasuunnitelmat. Suunnitelmissa on esitettävä luvan saajan ja urakoitsijan laadunvalvonta sekä laadunvalvontajärjestelmän varmistaminen ulkopuolisella puolueettomalla asiantuntijalla. Suunnitelmat on toimitettava hyväksyttäväksi Uudenmaan ympäristökeskukselle ja tiedoksi Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään kahta viikkoa ennen rakennekerrosten rakentamisen aloittamista. (YSL 43, 45, JA 8, JL 51 ) Vesien hallinta ja käsittely 15. Kaatopaikka-alueen puhtaat pintavedet ja alueen ulkopuoliset vedet on kerättävä ojituksella ja muilla varmoilla rakenteilla. Vedet on johdettava hallitusti kaatopaikka-alueen ulkopuolelle. (YSL 7, 8, 43, 45, JL 6, JA 8 ) 16. Kaatopaikka-alueelta maastoon johdettavan veden laadun on oltava Nikkilän sairaalan kaatopaikan ympäristössä esiintyvän luonnontilaisen pintaveden kaltaista. (YSL 7, 8, 43, 45, JL 6, JA 8 ) Tarkkailumääräykset Rakenteiden kunnon tarkkailu 17. Sulkemisrakenteiden valmistumisen jälkeen kaatopaikan tilaa, rakenteissa tapahtuvia muutoksia ja kuivatuskerroksen toimivuutta on tarkkailtava säännöllisesti. Kaatopaikan rakenteet, kuten pintarakenteet ja vesien keräys- ja johtamisjärjestelmät ja varusteet, on tarkastettava säännöllisesti. Mahdolliset puutteet on korjattava viivytyksettä. (YSL 43, 46 ) Pintavesitarkkailu 18. Kaatopaikan ympäristön pintaveden laatua on tarkkailtava ympäristölupahakemuksen täydennyksessä ( ) esitetyn mukaisesti kaatopaikan itäpuolisesta ojasta. Vesinäytteet on otettava pintavesien virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolella sijaitsevasta pisteestä ja pintavesien virtaussuunnassa kaatopaikan alapuolella sijaitsevasta pisteestä. Ensimmäiset vesinäytteet on otettava ennen esipeittokerroksen rakentamisen jatkamista. Sulkemisrakenteiden rakentamisen aikana vesinäytteet on otettava vähintään kahdesti ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa vähintään neljän vuoden ajan. Vesinäytteistä on tutkittava vähintään sähkönjohtavuus, yleinen ulkonäkö, haju, väri, sameus, ph, kiintoaine, COD Cr, BOD 7, kloridi, sulfaatti, rauta, arseeni, kupari, lyijy ja sinkki. (YSL 43, 46 )

19 19 (27) 19. Määräysten 17. ja 18. tarkkailusta on tehtävä täydennetty suunnitelma. Suunnitelma on toimitettava jatkotoimenpiteiden harkinta varten Uudenmaan ympäristökeskukselle ja tiedoksi Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa päätöksen saatua lainvoiman. (YSL 46, JL 51 ) Tarkkailuohjelman kesto 20. Uudenmaan ympäristökeskus voi tarvittaessa muuttaa tarkkailua tarkkailutulosten tai muiden syiden perusteella. Määräyksen 18. pintavesitarkkailun päättymisen jälkeen on tehtävä selvitys kaatopaikan ympäristön pintavesien jatkotarkkailutarpeesta. Selvitys ja mahdollinen tarkkailuohjelma on toimitettava tarkastettavaksi Uudenmaan ympäristökeskukselle ja tiedoksi Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa viimeisimmästä näytteenotosta. (YSL 43, 46, JL 51 ) Kirjanpito ja raportointi 21. Pintarakenteiden rakentamisen aikana on pidettävä kirjaa muun muassa - eri pintarakennekerrosten rakentamisesta ja rakenteisiin asennettavien varusteiden asentamisesta, rakentamisajankohdista, kerroskohtaisista materiaalilajeista ja määristä - pintarakennemateriaalien ja pintakerrosten rakentamisen laadunvalvonnasta - poikkeavista tilanteista - tarkkailusta - toteutetuista huolto- ja korjaustoimenpiteistä. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä ympäristöluvan valvontaviranomaisille. (JL 51 ) 22. Kaatopaikan valvonnasta ja tarkkailusta on tehtävä vuosiraportti. Raportissa on esitettävä: - rakenteiden kunnon tarkkailutiedot - pintavesien tarkkailutiedot - poikkeukselliset tapahtumat - kaatopaikan ympäristökuormitus ja haittojen torjuntatoimenpiteet. Yhteenveto tarkkailu- ja tutkimustuloksista on toimitettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. (YSL 43, 46, YSA 20 ) 23. Toteutuneista kaatopaikan sulkemisrakenteista ja maisemoinnista on tehtävä raportti. Raportissa on esitettävä:

20 20 (27) - yhteenveto kaatopaikan pintarakenteissa käytetyistä materiaaleista, kuten materiaalilajit, määrät, kerrospaksuudet, alkuperä, toimituspäivämäärät ja käyttökohteet kaatopaikka-alueella - kuvaus kaatopaikan pinta- ja maisemointirakenteiden sekä kaatopaikkavesien keräysrakenteiden rakentamisesta - piirustukset ja poikkileikkauskuvat toteutuneista rakenteista ja niiden sijainnista - yhteenveto rakentamisen aikaisesta kirjanpidosta - laadunvalvonnan asiakirjat - yhteenveto kunnostuksen ja maisemoinnin toteutuneista kustannuksista. Raportti on toimitettava Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Sipoon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa kaatopaikan maisemoinnin valmistumisesta. (JL 51 ) RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Ympäristöluvassa annetut lupamääräykset ovat tarpeen, jotta Nikkilän sairaalan käytöstä poistettu kaatopaikka-alue täyttää ympäristönsuojeluja jätelaissa sekä niiden nojalla annetuissa asetuksissa mainitunlaiselle toiminnalle asetetut vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Uudenmaan ympäristökeskus on tutkinut ympäristölupahakemuksen käsittelyn aikana annetut lausunnot. Lausunnoissa esitetyt ympäristölupaasiaan liittyvät seikat on huomioitu tämän päätöksen lupamääräyksissä. Luvan myöntämisen edellytykset Suunnitellusta toiminnasta asetetut lupamääräykset huomioituna ei aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai erityisen luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Määräyksiä annettaessa on Uudenmaan ympäristökeskus tutkinut toiminnasta aihetuvan ympäristökuormituksen ja toteaa ympäristölupahakemuksessa haetun toiminnan parantavan merkittävästi alueen ympäristön tilaa. Ympäristökeskus on myös selvittänyt alueen kaavoitustilanteen eikä kaatopaikan sulkemistoiminta ole ristiriidassa alueen kaavoituksen kanssa. Lupahakemuksessa esitetyillä materiaaliratkaisuilla toteutettava kaatopaikan sulkemistoiminta ei edellytä vakuuden asettamista toiminnalle.

21 21 (27) Lupamääräysten perustelut Yleiset perustelut Päätöksessä on annettu määräykset käytöstä poistetun kaatopaikan ympäristöhaittojen ja niiden vaikutusten ehkäisemiseksi. Määräykset koskevat päästöjä maahan, pinta- ja pohjavesiin ja ilmaan sekä jätteitä, melua ja niiden tarkkailuja ja ne ovat tarpeen ympäristö- ja terveyshaittojen estämiseksi. Lupamääräyksiä annettaessa on ympäristönsuojelulain 43 :n mukaisesti otettava huomioon toiminnan luonne, ominaisuudet alueella, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien määräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Ympäristönsuojelulain 43 :n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarvittavat määräykset päästöistä, niiden ehkäisemisestä ja muusta rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä ja niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä ja muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelulain 45 :n mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta. Jäteasetuksen 8 :n mukaan jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikka, kuten kaatopaikka, kompostointi- ja lajittelulaitos ja ongelmajätteiden vastaanottopaikka, on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle, ympäristölle tai asutukselle. Käyttö ei saa aiheuttaa maaperän saastumista tai ympäristön roskaantumista ja tarvittaessa kaatopaikka- ja valumavedet on otettava talteen ja puhdistettava. Jätelain 6 :n mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää. Jätettä ei saa hylätä tai käsitellä hallitsemattomasti. Jätelain 19 :ssä kielletään roskaaminen ja maaperän saastuttaminen siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyvyyden melkoista vähenemistä tai maaperän laadun huonontumista tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa.

22 22 (27) Kun toimitaan tämän ympäristöluvan mukaisesti, voidaan toiminnan katsoa edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Ympäristölupahakemusasiakirjojen mukaan kaatopaikan ympäristössä on lievästi pilaantunutta maa-ainesta. Kaatopaikka sijaitsee urheilukentän välittömässä läheisyydessä ja alue on osayleiskaavassa merkitty virkistysalueeksi. Edellä esitetyn perusteella on kaatopaikan ympäristön maaperän laadun oltava monikäyttöön soveltuva ja maaperän haittaainepitoisuudet on oltava siten lupamääräyksessä esitetyn kaltaiset. (Määräys 1.) Kaatopaikan sulkemistyö on edellytetty tehtäväksi siten, ettei toiminnasta aiheudu terveys- eikä ympäristöhaittaa eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17 :ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Varotoimet ovat tarpeen, koska kaatopaikka sijaitsee urheilukentän vieressä ja koska asutus on melko lähellä kohdetta, ja jotta toiminnassa voidaan kiinnittää erityistä huomiota melun torjuntaan, roskaantumisen estämiseen ja mahdollisten muiden haittojen torjuntaan. (Määräys 2.) Kaatopaikan sulkemistöissä on kiinnitettävä erityistä huomiota ilmapäästöjen, kuten pöly, ehkäisemiseen, sillä Nikkilän sairaalan käytöstä poistettu kaatopaikka-alue sijaitsee lähellä asutusta. (Määräys 3.) Melutasoa koskeva määräys on annettu ottamalla huomioon valtioneuvoston päätös No 993/1992 melutason ohjearvoista. Päätöksen mukaan melutaso asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei saa ylittää ulkona A-painotetun ekvivalenttimelutason L Aeq päiväohjearvoa klo (7 22) 55 db. (Määräys 4.) Ympäristönsuojeluasetuksen 30 :n mukaan toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittömästi lupaviranomaisena toimineelle valvontaviranomaiselle tavanomaisesta toiminnasta poikkeavista tapahtumista ja onnettomuuksista, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön tai luvan noudattamisen kannalta. Terveys- ja ympäristövaikutusten estämiseksi onnettomuustilanteisiin varautuminen etukäteen on tarpeen. (Määräys 5.) Jäteasetuksen 10 :n mukaan on jätteiden hyödyntämis- ja käsittelypaikan asianmukaista hoitoa, käyttöä, käytöstä poistamista ja niihin liittyvää toiminnan tarkkailua varten hyödyntämis- ja käsittelypaikan pitäjän määrättävä näistä tehtävistä vastuussa oleva hyödyntämis- ja käsittelypaikan vastaava hoitaja. Työvaiheiden aloittamisajankohtien ilmoittaminen on tarpeen viranomaisvalvonnan kannalta. (Määräys 6.) Uudenmaan ympäristökeskus on käyttänyt kaatopaikan pintarakenteita koskevissa määräyksissä taustamateriaalina Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista (861/97). Kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeen on erityisesti huolehdittava siitä, että kaatopaikalla muodostuvien vesien määrä on mahdollisimman vähäinen. Suomen ympäristökeskuksen julkaisun "Kaatopaikan tiivistysrakenteet" 36/1998 mukaan sopiva pintaeristys on läpäisemätön ja mekaanisesti ja kemiallisesti kestävä. Erityis-

23 23 (27) vaatimuksena pintaeristyksissä käytettäville materiaaleille on riittävä muodonmuutoskyky jätepenkereen epähomogeenisuudesta ja jäterungon sisäisestä kokoonpuristumisesta johtuvien epätasaisien painumien vuoksi. Päätöksessä edellytetyllä pintaeristyksellä vähennetään sade- ja pintavesien imeytymistä jätetäyttöön, ja siten myös kaatopaikkaveden muodostumista sekä haitta-aineiden kulkeutumista veden mukana ympäristöön. Tiiviin pintarakenteen avulla vähennetään lisäksi kaatopaikkojen haju-, pöly- ja maisemahaittoja. (Määräykset ) Jätetäytön muotoilussa on kiinnitettävä huomiota riittävän pintakuivautuksen aikaansaamiseen ja toisaalta sortumien estämiseen. (Määräys 7.) Puhtailla maa-aineksilla tarkoitetaan maata, jonka epäorgaanisten ja orgaanisten haitta-aineiden yksittäiskomponenttien pitoisuudet alittavat Samase-ohjearvot. Kyseiselle kaatopaikalle ei sovellu käytettäväksi pilaantunutta maa-ainesta sisältävät rakennekerrokset, koska kaatopaikka sijaitsee urheilukentän ja nykyisen ja tulevan asuinalueen läheisyydessä. (Määräys 9.) Edellytetyllä tiivistyskerroksen vedenläpäisevyysvaatimuksella (k < 1 x 10-9 m/s) voidaan vähentää kaatopaikkaan suotautuvaa vesimäärää 5 %:iin sadannasta. (Kaatopaikkojen lopettamisopas. Ympäristöopas 89/2001. Suomen ympäristökeskus s. 36). (Määräys 10.) Uudenmaan ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan kyseisellä kaatopaikalla saattaa olla mahdollista käyttää ympäristölupahakemusasiakirjoissa esitettyä ohennettua tiivistyskerrosta. Rakenteen käytettävyys edellyttää lisäselvityksiä. (Määräys 10.) Kuivatuskerroksen tehtävänä on alentaa tiivistysrakenteeseen kohdistuvaa vesipainetta ja johtaa pintakerroksen läpi suotautuva vesi pois rakenteesta. Kuivatuskerroksen suunnittelussa on huomioitava muun muassa hydrostaattisen paineen minimointi, eroosiokestävyys, liukumisen estäminen luiskissa ja pinnan suojaustarve pintamaan rakeisuudesta riippuen. Kuivatuskerroksen suositeltava vähimmäiskaltevuus on 5 %. (Kaatopaikkojen lopettamisopas. Ympäristöopas 89/2001. Suomen ympäristökeskus s. 38). (Määräykset 11. ja 17.) Pintamaakerroksen tulee olla riittävän paksu, jotta se suojaa mineraalisen tiivistyskerrosta jäätymiseltä ja kuivumiselta. Sen tulee myös turvata kasvillisuuden vedensaanti ja suojata alempia kerroksia kasvien juurilta. Kaatopaikan pinnalle istutettava kasvillisuus lisää haihduntaa ja vähentää siten imeytyvän veden määrää. Kasvien juuret sitovat maa-ainesta ja vähentävät eroosiota. Toisaalta kasvien juuret saattavat tunkeutua tiivistyskerrokseen saakka ja vaurioittaa rakennetta. Tämän johdosta suljetulla kaatopaikka-alueella on suosittava matalajuurisia kasveja. Kasvien juurien tunkeutuminen voidaan estää myös juurimatolla tai geomembraanilla. Ensivaiheessa rakennettavan pintakerroksen paksuus on valittava siten, ettei alempiin pintarakenteisiin aiheudu routimisesta tai muista tekijöistä haitallisia vaikutuksia. (Määräys 12.) Kaatopaikka-alueen viimeistelyn ja maisemoinnin tarkoituksena on alueen maisemaan sopeuttamisen lisäksi estää tuuli- ja vesieroosiota. Mai-

24 24 (27) semoinnissa on siten kiinnitettävä huomiota muun muassa luiskien pysyvyyteen. Maisemoitu kaatopaikka-alue on merkittävä alueen kiinteistökarttoihin ja tuleviin kaavoihin erityisalueeksi siten, että sen sijainti ja käyttörajoitukset ovat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kaavoitus-, ympäristönsuojelu- ja muiden alueen tulevasta käytöstä päättävien viranomaisten tiedossa. Kaavamerkinnällä varmistetaan, että tieto alueen erityisluonteesta säilyy pitkälläkin aikavälillä. Uudenmaan ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan aluetta voidaan käyttää sulkemisen jälkeen esimerkiksi virkistysalueena. Alueelle ei saa kuitenkaan sijoittaa rakennuksia eikä muitakaan rakenteita, jotka voivat vaurioittaa sulkemisrakenteita. (Määräys 13.) Rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat täydentävät ja täsmentävät yleissuunnitelmia. Ne sisältävät muun muassa, riittävän yksityiskohtaiset suunnitelmat asianmukaista teknistä toteutusta varten, ohjeet materiaalien ja rakenteiden laadunvalvonnan toteuttamisesta, ohjeet materiaalien varastoinnista ja käsittelystä työmaalla, ohjeet rakennus- ja asennustöitä rajoittavien olosuhteiden, kuten ilmasto-olosuhteiden, huomioimisesta sekä ohjeet valmiiden rakenteiden suojaamisesta ja työnaikaisista kuormitusrajoituksista. Kaatopaikan pintarakennekerrosten rakentamista ja materiaalien laatua on valvottava, jotta voidaan varmistua toteutettujen rakenteiden vastaavan suunnitelmia ja toimivan suunnitelmien mukaisesti. Erillinen laadunvalvontasuunnitelma on tarpeen rakenteiden asianmukaisuuden varmistamiseksi. (Määräys 14.) Kaatopaikka-alueen puhtaat pintavedet ja ulkopuoliset valumavedet on kerättävä hallitusti eroosion ja kaatopaikan ympäristön maaperän vettymisen estämiseksi. Valumavesien pääsy kaatopaikka-alueen ympäristöön tulee ehkäistä asianmukaisesti. (Määräys 15.) Kaatopaikka-alueelta lähtevien vesien puhdistustavoitteeksi on asetettu alueen luonnontilaisen pintaveden laatuarvot ympäristön maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi. (Määräys 16.) Luvan saaja vastaa kaatopaikasta ja sen jälkihoidosta ja -tarkkailusta. Tarkkailulla varmistetaan, että suljetun kaatopaikan ympäristöpäästöt ovat selvillä, ja että rakennetut kaatopaikan ympäristönsuojelujärjestelmät toimivat moitteetta, ja ettei kaatopaikasta aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle, ja jotta tarvittaessa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin haittojen estämiseksi. (Määräykset 17. ja 18.) Uudenmaan ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan alueen pohjaveden tarkkailu ei ole tarpeen kyseisen kaatopaikan pohjavesivaikutusten seuraamiseksi, sillä ympäristölupahakemusasiakirjojen mukaan alueella oleva paksu savikerros estää kaatopaikkaveden pääsyn pohjaveteen. Kaatopaikan sisäisen veden tarkkailu ei niinikään ole tarpeen, sillä ympäristölupahakemuksen mukaan kaatopaikalle on pääosin sijoitettua poltettua jätettä, ja koska kaatopaikan sisäisen veden määrä on vähäinen. Kaatopaikkarakenteiden kunnon tarkkailu on tarpeen rakennettujen sulkemis- ja vesien keräysrakenteiden toimivuuden varmistamiseksi. Tarkkailu sisältää jätetäyttöalueen painumamittauksia, vuosittaisia maastotarkastuksia, joilla havainnoidaan pintakerrosten kunto, kuten eroosio,