Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuolloissa

Transkriptio

1

2

3 Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuolloissa Helena Palmgren, Päivi Jalonen, Hanna Jurvansuu, Simo Kaleva & Kaija Tuomi Työ ja ihminen Tutkimusraportti 35 Työterveyslaitos Helsinki

4 2

5 LUKIJALLE Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (lyhenne TANO) on työterveyshuollon toimintaa, jon tavoitteena on lisätä työntekijöiden, työnantajien ja muiden työorganisaation toimijoiden työhyvinvointia koskevia tietoja ja taitoja sekä auttaa heitä omaksumaan työterveyttä tukevia asenteita ja toimintatapoja. Vaik TANO-toiminta on työterveyshuollon ydintoimintaa, on sitä koskevaa tutkimustietoa niusti. Mitä se oikeastaan on käytännön työterveyshuoltotyössä? Millaisia vaikutuksia sillä on saatu aian ja miten sitä voisi kehittää entistä vaikuttavammaksi? Näihin kysymyksiin vastataan neljästä osatutkimuksesta muodostuvassa Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollossa (TANO) -tutkimushankkeessa. Käsillä oleva kyselytutkimus on hankkeen toinen osatutkimus. Se tuotti yleistettävää tietoa TANO-toiminnasta työterveyshuolloissa: miten työterveyslääkärit, -hoitajat, työterveyspsykologit ja työfysioterapeutit toteuttavat TANO-toimintaa. Tutkimus perustui hankkeen ensimmäisen osatutkimuksen tapaustutkimuksen tuottamaan määritelmään TANO-toiminnasta työterveyshuollon prosessina, jo sisältää perinteisen, yksilöihin suunnatun terveyssvatuksen lisäksi työyhteisöille ja ryhmille sekä asiasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatun työterveyshuollon svatuksellisen toiminnan. Tutkimustulokset kertovat, mitä asioita eri asiasryhmille suunnatussa toiminnassa käsitellään, millaisia menetelmiä käytetään ja missä tilanteissa toiminta toteutuu. Raportissa kuvataan yhteistyötä ja toiminnan suunnittelua, millaisia vaikutuksia on saatu aian ja mitkä asiat ovat keskeisiä toiminnan kehittämisessä. Kokonaiskuva TANO-toiminnasta paljastaa niin vahvuuksia kuin kehittämistarpeitakin, joihin vastaamiseksi raportissa esitetään konkreettisia kehittämisehdotuksia. Kiitämme lämpimästi tutkimukseen osallistunutta työterveyshenkilöstöä. Huolellinen vastaaminen kyselylomakkeeseen ja oman työn usein kriittinen pohdinta avokysymyksissä tuottivat arvosta tietoa TANO-toiminnasta työterveyshuollon työssä. Lisäksi ne avasivat uusia näkökulmia, joita hyödynnetään TANO-toiminnan jatkotutkimuksissa ja kehittämistyössä. 3

6 LUKIJALLE Parhaat kiitokset Työsuojelurahastolle tutkimuksen saamasta tuesta. Tutkimus perustuu monitieteisen tutkijaryhmän yhteistyöhön. Kiitämme lämpimästi THM Liisa Jouttimäkeä, LT Timo Leinoa, tf Sirpa Rauas-Huuhtasta, TtT Maria Rautiota, KM Vuokko Romppasta, PhD Simo Virtasta ja hallintosihteeri Kirsti Tuomista antoisasta yhteistyöstä. Kaj Husmanin tuki on tehnyt tutkimuksen mahdolliseksi. Tekijät 4

7 SISÄLLYS LUKIJALLE... 3 TIIVISTELMÄ SAMMANFATTNING SUMMARY JOHDANTO TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO) TERVEYDEN EDISTÄMISEN TOIMINTAMUOTONA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA Terveyden edistäminen terveyssvatus Terveyssvatus työterveyshuollossa Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollon tehtävänä ja toimintaprosessina TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimusaineisto ja -menetelmät TULOKSET Eri asiasryhmille suunnattu TANO-toiminta Yksilöasiakat Ryhmät ja työyhteisöt Työnantaja ja muut asiasorganisaation toimijat TANO-toiminta asiasorganisaation toimijaryhmittäin TANO yhteistyönä TANO-toiminnan suunnittelu, seuranta ja arviointi Suunnittelu Seuranta ja arviointi TANO-toiminnan vaikutuksia TANO-toiminnan kehittäminen Miten työterveyshenkilöstö kehittäisi TANO-toimintaa

8 SISÄLLYS Työterveyshenkilöstön koulutustarpeet YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Keskeiset tulokset TANO-toiminta työterveyshuollon ammattiryhmittäin Työterveyshuoltokokemuksen yhteys TANO-toimintaan TANO-toiminta asiasyritysten koon ja työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Tutkimuksen luotettavuus Jatkotutkimustarpeet Tutkimuksen merkitys käytännön toiminnan kehittämiselle TANO-toiminta ja terveyden edistäminen työorganisaatioissa Ehdotukset TANO-toiminnan kehittämiseksi KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1 Kyselylomake Liite 2 Työterveysyksiköiden otanta Liite 3 Faktorien kärkimuuttujat ja niistä muodostetut summamuuttujat KUVAT 1 2 Kuva 1. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollon prosessina ja käytännön toimintana Kuva 2. TANO-matriisi TANO-toiminnan suunnittelun, seurannan ja arvioinnin apuväline TAULUKOT 1 16 Taulukko 1. Tutkimusaineiston koko, tutkimuksen vastausprosentti ja kyselyyn vastanneiden taustatiedot Taulukko 2a. Toimintatilanteiden yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin

9 SISÄLLYS Taulukko 2b. Toimintatilanteiden yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja asiasyritysten koon suhteen Taulukko 2c. Toimintatilanteiden yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Taulukko 3a. Asiasisältöjen yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 3b. Asiasisältöjen yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 3c. Asiasisältöjen yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Taulukko 4a. Menetelmien yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 4b. Menetelmien yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 4c. Menetelmien yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Taulukko 5a. Toimintatilanteiden yleisyys () ryhmille ja työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 5b. Toimintatilanteiden yleisyys () ryhmille ja työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 5c. Toimintatilanteiden yleisyys () ryhmille ja työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen

10 SISÄLLYS Taulukko 6a. Menetelmien yleisyys () ryhmille ja työyh teisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 6b. Menetelmien yleisyys () ryhmille ja työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 6c. Menetelmien yleisyys () ryhmille ja työyhteisöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen.. 47 Taulukko 7a. Toimintatilanteiden yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 7b. Toimintatilanteiden yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 7c. Toimintatilanteiden yleisyys () työnantajalle ja asiasorganisaation muiden toimijaryhmien edustajille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Taulukko 8a. Asiasisältöjen yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 8b. Asiasisältöjen yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 8c. Asiasisältöjen yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen

11 SISÄLLYS Taulukko 9a. Menetelmien yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 9b. Menetelmien yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja työterveyshuollon asiasyritysten koon suhteen Taulukko 9c. Menetelmien yleisyys () työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon järjestämistavan suhteen Taulukko 10a. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiasorganisaation muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 10b. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiasorganisaation muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja asiasyritysten koon suhteen Taulukko 10c. Työntekijöille sekä työnantajalle ja asiasorganisaation muille toimijaryhmille suunnatun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshuollon järjestämistavan suhteen.. 58 Taulukko 11. Työterveyshuollon eri ammattiryhmien välinen yhteistyö TANOn toteuttamisessa työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 12a. Asiasorganisaation eri toimijaryhmien nssa yhdessä toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 12b. Asiasorganisaation eri toimijaryhmien nssa yhdessä toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x) vastanneiden työssäoloajan ja asiasyritysten koon suhteen Taulukko 12c. Asiasorganisaation eri toimijaryhmien nssa yhdessä toteutetun TANOn yleisyys (x) työterveyshuollon järjestämistavan suhteen

12 SISÄLLYS Taulukko 13a. Muiden yhteistyökumppaneiden nssa toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 13b. Muiden yhteistyökumppaneiden nssa toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshenkilöstön työterveyshuoltokokemuksen ja asiasyritysten koon suhteen Taulukko 13c. Muiden yhteistyökumppaneiden nssa toteutetun TANO-toiminnan yleisyys (x) työterveyshuollon järjestämistavan suhteen.. 65 Taulukko 14. TANO-toiminnan suunnittelu työterveyshuollon eri toimijoiden ja asiasyrityksen edustajien yhteistyönä Taulukko 15. TANO-toiminnan kirjaaminen asiasyritysten työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan sekä seuranta ja arviointi työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko 16. TANO-toiminnan sisältöihin ja menetelmiin liittyvä koulutustarve työterveyshuollon ammattiryhmittäin Taulukko v. Työterveysyksiköiden otanta

13 TIIVISTELMÄ Tässä tutkimuksessa esitetään yleistettävää tietoa työterveyshuollon keskeisestä prosessista, tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta (lyhenne TANO), jon tavoitteena on lisätä työterveyttä ja turvallisuutta koskevaa tietoa työpaikoilla. TANO on työhön liittyvää terveyssvatusta, jon avulla työterveyshenkilöstö käynnistää ja vahvistaa terveyttä tukevien asenteiden ja toimintatapojen omaksumista. Tämä tutkimus on toinen vaihe neliosaisesta tutkimuskokonaisuudesta, jossa hankitaan tieteellistä tietoa työterveyshuollon tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen toteutumisesta ja kehitetään hyviä TANO-käytäntöjä. Tarstelun kohteena oli työntekijöille, työyhteisöille ja ryhmille sekä työnantajan edustajille suunnattu TANO, ja lisäksi selvitettiin TANO-prosessin suunnittelua, seurantaa ja kehittämistarpeita. Tutkimus toteutettiin postikyselynä vuonna Kysely lähetettiin työterveyshuollon ammattilaiselle lääkäreille, hoitajille, fysioterapeuteille ja psykologeille 130 työterveysyksikköön, jot edustivat erilaisia työterveyshuollon järjestämistapoja. Kaikkiaan 635 vastaajaa (162 lääkäriä, 342 hoitajaa, 96 fysioterapeuttia ja 35 psykologia) palautti kyselyn. Kokonaisvastausprosentti oli 58 %. Kaikki ammattiryhmät työterveyshuollossa kohdistivat tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta ensisijaisesti yksittäisille työntekijöille ja selvästi vähemmän työyhteisöille ja muille asiasorganisaation edustajille. Myös TANO-toiminnan vaikutukset tunnistettiin parhaiten työntekijöiden kohdalla, ainoastaan psykologit kokivat saaneensa vaikutuksia aian ennen ikkea työyhteisöissä. Työntekijöiden neuvonta ja ohjaus tapahtuivat useimmiten työkyvyn arviointitilanteissa ja terveystarstuksissa; tietoja annettiin terveydestä, työkyvystä, työn fyysisestä kuormittavuudesta, terveistä ja turvallisista työtavoista sekä työyhteisön 11

14 TIIVISTELMÄ merkityksestä. Ryhmille ja työyhteisöille jaettiin tietoja, neuvontaa ja ohjausta useimmiten erilaisiin selvityksiin ja kyselyihin liittyvissä kirjallisissa palautteissa. Psykologit toteuttivat TANOa lisäksi työyhteisöjen nssa työskennellessään. Pitkään työterveyshuollossa työskennelleet henkilöt jakoivat tietoja, neuvoivat ja ohjasivat työterveys- ja turvallisuusasioissa ja kouluttivat ensiaputaidoissa työyhteisöjä ja erilaisia ryhmiä useammin kuin kokemattomammat työterveyshuollon ammattilaiset. Työnantajille ja muille asiasorganisaation edustajille ei ollut sellaisia vakiintuneita tilanteita tiedottamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen kuin työntekijöille. Työnantajien edustajien nssa työterveyshenkilöstö keskusteli ja ohjasi heitä työntekijöiden terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa, psykologit käsittelivät lisäksi työn hallinnan merkitystä työhyvinvoinnin nnalta. Eniten työnantajien nssa vuorovaikutuksessa olivat työterveyshoitajat ja yleensä henkilöt, joilla oli pitkä kokemus työterveyshuollossa. TANOa toteutettiin pääasiassa yksin, ei niinkään yhteistyössä asiasorganisaatioiden nssa. Systemaattinen suunnittelu ja TANOn seuranta ja arviointi oli vähäistä. Työterveyshenkilöstö arvioi, että terveyssvatuksen kehittäminen laaja-alaiseksi ja vaikuttavaksi vaatisi yhteistyötä työterveyshuollon omissa tiimeissä ja myös työpaikkojen nssa. Kehittämis- ja koulutustarpeita oli myös TANOn sisältöön ja menetelmiin liittyen. Terveyden edistäminen perustuu olennaisesti yksilöiden kykyyn huolehtia omasta terveydestään. Toisaalta työelämässä monet terveyteen vaikuttavat asiat eivät ole yksittäisten työntekijöiden valittavissa, vaan terveyttä edistävät ratisut ja päätöksenteko ovat työnantajien ja muiden päättäjien vastuulla. Näin ollen työterveyshuollon terveys- ja turvallisuusasioita koskeva tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus tulisi suunnata entistä vahvemmin myös päättäjäosapuolille. Näin ei tämän tutkimuksen perusteella vielä tapahdu. Tietojen antamisessa, neuvonnassa ja ohjauksessa käytetyt menetelmät olivat pea-alaisia ja perinteisiä. Aikuisen oppimisen lähtökohtia, osallistavia ja aktivoivia menetelmiä ei juuri käytetty. Pitkä työkokemusan ei tuonut vaihtelua menetelmiin, vaik TANOn sisällöt, kohderyhmät ja tilanteet olivat moninaisemmat kuin vähemmän kokeneilla. Vain työterveyshuollon asiantuntijat, fysioterapeutit ja psykologit, hyödynsivät jonkin verran enemmän vuorovaikutteisia opetusmenetelmiä. Myöskään 12

15 TIIVISTELMÄ työterveyshuollon moniammatillista asiantuntemusta ei saatu laajasti käyttöön työterveyshuollon terveyssvatuksessa. Tässäkin tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen yhteinen suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta voisivat parantaa niiden vaikuttavuutta työterveyden ja -turvallisuuden alueilla. 13

16 SAMMANFATTNING Informering, vägledning och rådgivning inom företagshälsovårdstjänsterna Studien ger allmän kunsp om informering, vägledning och rådgivning (TANO) inom företagshälsovården. TANO-verksamheten är en form av hälsoutbildning och hälsokommunition. Genom TANO-verksamheten främjar företagshälsovårdspersonalen individuellt lärande och organisationers lärande i frågor om hälsa och säkerhet. Hittills har man inom företagshälsovården sällan fokuserat på utbildningsaktiviteterna. Det finns särskilt brist på empiris studier som kunde ge en översikt över TANO i företagshälsovårdspersonalens arbete. Denna studie utgör den andra fasen av ett forskningsprojekt med mål att fylla lucn i fråga om den vetenspliga kunspen om TANOverksamheten och att utveckla god TANO-praxis. I studien fokuserade man på företagshälsovårdens TANO-aktiviteter riktade till enskilda arbetstagare, till arbetsenheter och arbetsgrupper samt till representanter för klientorganisationer. Man undersökte också hur och med vem TANO-verksamheten planeras och genomförs, vilken effekt den har haft och hur man kunde utveckla den i framtiden. Studien genomfördes som en postenkät år Frågeformuläret sändes till anställda inom företagshälsovården läre, hälsovårdare, fysioterapeuter och psykologer som arbetade i 130 företagshälsovårdsenheter av oli slag i Finland. Allt som allt 635 personer svarade på enkäten (162 läre, 342 hälsovårdare, 96 fysioterapeuter, 35 psykologer). Den totala svarsfrekvensen var 58 %. Alla som svarade på enkäten hade enskilda arbetstagare som primära klienter i fråga om TANO-verksamheten; TANO riktades mer sällan till arbetsenheter och representanter för klientorganisationerna. Med un- 14

17 SAMMANFATTNING dantag för psykologerna beaktades TANO:s effekter oftast ur individers synvinkel. För det mesta fick enskilda klienter information och råd vid bedömning av arbetsförmågan samt vid hälsoundersökningar som gällde deras hälsa och arbetsförmåga, den fysis belastningen i arbetet, hälsan och säkerheten i arbetet och arbetsenhetens funktion. Grupper och arbetsenheter gavs TANO i huvudsak med hjälp av skrivna dokument i samband med undersökningar; endast psykologer gav TANO för det mesta genom aktiviteter inom arbetsenheten. Företagshälsovårdspersonal med längre arbetserfarenhet gjorde oftare undersökningar och arbete i arbetsenheter, arbete i oli grupper samt kurser i första hjälpen och säkerhet i arbetet än personal med mindre erfarenhet. För arbetsgivare och andra representanter för klientorganisationerna ordnades ingen TANO-verksamhet som andra klientgrupper fick. Med dessa klienter gick TANO ut på att företagshälsovårdspersonalen diskuterade med dem och gav dem råd om arbetstagarnas arbetsförmåga och arbetshälsa; psykologerna behandlade i huvudsak ledning av arbetet. Hälsovårdare och annan företagshälsovårdspersonal med längre arbetserfarenhet höll oftare möten med arbetsgivare än andra. TANO-aktiviteterna utfördes för det mesta utan samarbete med representanter för klienterna eller med andra aktörer. Det fanns ingen systematisk planering, uppföljning eller utvärdering av TANO-verksamheten. Företagshälsovårdspersonalen ansåg att för att kunna utveckla hälsoutbildningen och hälsokommunitionen krävs mera samarbete inom arbetshälsoteam och med klienter samt bättre planering. Majoriteten ansåg att de behöver utbildning i TANO-verksamheten både i fråga om innehållet och metoderna. Att utbilda individer för att de s kunna ta hand om sin egen hälsa är en av de huvudsakliga strategierna i hälsofrämjandet. Många frågor relaterade till hälsa och välbefinnande i arbetet finns ännu utom räckhåll för enskilda arbetstagare. Hälsoutbildningen skulle ha bättre effekt om den också nådde de intressenter inom organisationerna som har beslutanderätt. Resultaten visar emellertid att arbetsenheter och arbetsgrupper liksom även högsta ledningen, linjechefer och andra aktörer inom organisationerna endast emellanåt betraktas som klienter i fråga om TANO-verksamheten. I framtiden borde företagshälsovårdspersonalen fästa mer uppmärksamhet vid de sociala aspekterna av lärande och arbeta mer med de grupper som nämndes ovan. 15

18 SAMMANFATTNING De vanligaste metoderna i fråga om TANO var smala och personalcentrerade. Längre arbetserfarenhet inom arbetshälsa breddade TANO-fältet vad beträffar klienterna, situationerna och innehållet i TANO-verksamheten, men metoderna var desamma. Endast fysioterapeuter och psykologer använde metoder som innehöll deltagande och aktivitet, vilket behövs för att främja vuxnas lärande. Vil TANO-aktiviteter en anställd inom företagshälsovården ordnade berodde på den anställdas sakkunsp. Företagshälsovårdens mångprofessionella raktär möjliggör att man svarar på det mångfald av behov klienterna har. För att kunna utnyttja mångprofessionaliteten till fullo krävs ett mer systematiskt sätt att arbeta, i vilket ingår mer samarbete. Nyckelord: vägledning, informering, hälsoutbildning, kommunition, företagshälsovårdstjänster, hälsovårdare, läre, psykologer, fysioterapeuter 16

19 SUMMARY Informing, Counselling and Advising (ICA) in Occupational Health Services This study provides a general knowledge about informing, counselling and advising (ICA) activities in Occupational Health Services (OHS). ICA is a form of health education and communication, by it OH personnel facilitates individual and organizational learning of health and safety issues. Until now, educational activities have only seldom been focused on in OHS. There is especially a lack of empirical studies that would provide an overview of ICA in the work of OH personnel. This study is the second phase of a research project aiming to fill the gap in scientific knowledge about ICA in OHS and to develop good ICA practices. It focused on OH personnel s ICA activities directed at individual employees, work communities and groups, and representatives of client-organizations. It explored also how and with whom ICA is planned and conducted, how it has affected and how it should be developed in the future. The study was conducted as a postal survey in The questionnaire was sent to 1132 OH professionals - physicians, nurses, physiotherapists and psychologists - working in 130 OHS units that represented different OHS providers in Finland. 635 respondents (162 physicians, 342 nurses, 96 physiotherapists, 35 psychologists) returned the questionnaire. The overall response rate was 58 %. For all OH professionals, individual employees were the primary clients of ICA; ICA was less often directed at work communities and representatives of client-organizations. With the exception of psychologists, also the impact of ICA was most often considered in terms of an individual. Individual clients received information and advice mostly 17

20 SUMMARY during work ability assessments and health examinations about their health and work ability, physical overload at work and healthy and safe working practices, and about the functioning of work communities. ICA for groups and work communities was mainly conducted during surveys by using written documents; only psychologists conducted ICA mostly within work community work. For OH personnel with longer working experience surveys and work community work, different groups, and training in first aid and occupational safety were more common than for the less experienced personnel. There were no such established situations of ICA for employers and other representatives of client-organizations as for the other client groups. Most often OH personnel discussed and advised these clients about work ability and health of employees; psychologist dealt mainly with job control. Nurses and OH staff with longer working experience had more encounters with employers than the others. ICA activities were mostly carried out solo, not in collaboration with representatives of clients or with other actors. There were no systematic planning, follow-up and evaluation of ICA. OH personnel saw that developing health education and communication in OHS requires more collaboration within OHS teams and with clients and better planning, respectively. The majority felt they needed training in the contents and methods of ICA. Educating individuals in order to enable them to take care of their own health is one of the main strategies of health promotion. Still, many issues related to health and well-being at work are not within the reach of individual employees. The impact of health education would be more evident if it also reached those organizational stakeholders with discretion in decision-making. However, the results imply that work communities and groups as well as top management, line managers and other organizational actors are only occasionally regarded as clients of ICA. In the future, OH personnel should pay more attention to the social aspect of learning and work more with groups cited above. The most common methods of ICA were narrow and professionalcentred. Longer working experience in OHS broadened the scope of ICA in terms of clients, situations, and contents of ICA, but the methods stayed the same. Only physiotherapists and psychologists utilized 18

21 SUMMARY more participative and activating methods that are needed to facilitate adult learning. ICA activities by different OH professionals were related to their specific areas of expertise. The multi-professional character of OHS makes it possible to answer to the multiplicity of client needs. To exploit multi-professionalism more fully requires a more systematic and collaborative way of action. Keywords: counselling, informing, health education, communication, occupational health services, nurses, physicians, psychologists, physiotherapists 19

22 1 JOHDANTO 1 JOHDANTO Tiedon jamista, neuvontaa ja ohjausta pidetään työterveyden ja -turvallisuuden edistämisen keskeisinä keinoina (Abeytunga 2000, Mechanic 1999). Yrityksille ja niiden henkilöstölle työterveyshuolto toimii työterveysja turvallisuustiedon ja ohjauksen lähteenä; työterveyshuollon tehtävänä on antaa tietoja, neuvoa ja ohjata työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä koskevissa asioissa (Työterveyshuoltolaki 2001/1383, Vna 2001/1484). Työterveyshuollon tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (lyhenne TANO) on asiakiden oppimista käynnistävää ja tukevaa työterveyshuollon ammatillista toimintaa, jolla edistetään yksilöasiakiden, ryhmien ja työyhteisöjen sekä koko asiasorganisaation terveyttä ja hyvinvointia (Palmgren ym. 2007). Työterveyshuollon asiakat pitävät tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta yhtenä työterveyshuollon tärkeimmistä toiminnoista (Dryson 1995, Reid & Malone 2003, Williams ym. 1994); myös työterveyshuollon asiantuntijat ja tutkijat tunnustavat TANO-toiminnan merkityksen (Antti-Poi 2003, Hautamäki & Vertio 1997, Hulshof ym. 1999, Notkola ym. 1990, Phoon 1995, Rantanen & Ylikoski 1987, Vaaranen ym. 1979, Vohlonen ym. 1983). Tutkimuksia työterveyshuollon TANO-toiminnasta on kuitenkin niusti, ja tutkimusten lähestymistavat ovat moninaiset. Aiisemmissa tutkimuksissa on painottunut yksilöiden terveyssvatus työterveyshoitajien ja -lääkärien näkökulmasta. Tutkimustietoa ryhmille ja työyhteisöille tai asiasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatusta tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta sekä työterveyshuollon asiantuntijoiden TANO-toiminnasta on vähän. Aiisemmista tutkimuksista muodostuva kuva TANO-toiminnasta on pirstaleinen ja sellaisenaan riittämätön toiminnan kehittämisen perustaksi. 20

23 1 JOHDANTO Työterveyshuollon TANO-toimintaa koskevan tutkimustiedon rtuttamiseen ja syventämiseen sekä toiminnan vaikuttavuuden parantamiseen pyritään neljästä osatutkimuksesta muodostuvassa Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuollossa -tutkimushankkeessa. Tämä tutkimus on hankkeen toinen osatutkimus, ja sen tutkimuskysymykset nousevat TANO-toimintaa yhdessä työterveysyksikössä luodanneen ensimmäisen osatutkimuksen tuloksista. Tutkimus perustuu näkemykseen TANO-toiminnasta työterveyshuollon prosessina, jo käytännössä toteutuu työterveyshenkilöstön ja heidän asiakidensa välisissä vuorovaikutustilanteissa työterveysyksiköiden jopäiväisessä työssä. Tutkimuksessa tuotetaan yleistettävää tietoa siitä, miten työterveyshuolloissa toimivat työterveyslääkärit, -hoitajat, -psykologit ja työfysioterapeutit toteuttavat TANO-toimintaa, miten sitä suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan, ja mitkä seit ovat työterveyshenkilöstön mielestä keskeisiä toiminnan kehittämisessä. JOHDANTO 21

24 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO) TERVEYDEN EDISTÄMISEN TOIMINTAMUOTONA TYÖTERVEYSHUOLLOSSA 2.1 Terveyden edistäminen terveyssvatus Laaja-alainen terveyden edistäminen kuuluu työterveyshuollon tehtäviin Suomessa (Hautamäki & Vertio 1997). Terveyden edistäminen on prosessi, jon tarkoituksena on lisätä ihmisten mahdollisuuksia hallita ja parantaa omaa terveyttään kehittämällä terveyteen myönteisesti vaikuttavia sosiaalisia edellytyksiä, ympäristöä ja ihmisten käyttäytymistä (World Health Organization 1986; 1997). Terveyden edistämisen ja ylläpitämisen nnalta merkityksellisten henkilökohtaisten tietojen, taitojen ja toiminnan kehittymistä tuetaan terveyssvatuksella. Terveyssvatus on käytännöllistä, normatiivista toimintaa. Sen lähtökohtana on ajatus, että ihminen tarvitsee terveyteen liittyviä tietoja, arvoja ja taitoja, jotta hän voi hallita terveyttään, ympäristöään ja koko elämäänsä sekä tehdä terveyttään edistäviä valintoja. (Nupponen ym. 1991, World Health Organization 1986.) Terveyssvatus on alun perin perustunut melko yksinkertaiseen käsitykseen tiedon jamisen ja käyttäytymisen muutoksen suhteesta; sen painopiste on ollut terveystiedon jamisessa. Terveyssvatuksen teoreettisen perustan kehittymistä ovat vauhdittaneet 1970-luvulla käyttäytymisen muutoksen teoriat (muun muassa Bandura 1977, Fishbein & Aizen 1975). Terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden välisiä suhteita on pyritty määrittelemään terveyssvatuksen teoreettisissa malleissa, kuten KAP (Suggestion that Knowledge, supported by 22

25 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... Attitude change, will routinely lead to a change in Practice), HBM (The Health Belief Model), The Theory of Reasoned Action, HAM (The Health Action Model) ja Muutoksen vaihemalli (Transtheoretical Model of Health Behavior Change) (Prochas & Velicer 1997, Prochas & Norcross 2001; ks. Tones 1988, Tones ym. 1990). Huolimatta terveyssvatuksen teoreettisen perustan ja toimintamuotojen kehityksestä ovat svatusta ja viestintää painottavat terveyden edistämistoimet vain harvoin saaneet aian pysyviä muutoksia terveyskäyttäytymisessä tai väestötasolla ventaneet eri sosio-ekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja. Painopiste terveyden edistämisessä on siirtynyt väestön terveyden sosiaalisiin ja ympäristötekijöihin. Tämän lähestymistavan omaksuminen on johtanut terveyssvatuksen merkityksen aliarviointiin; taustalla saattaa olla myös yksinkertaistettu näkemys terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja tuloksista, joita terveyssvatuksella voidaan saavuttaa. (Nutbeam 2001.) Sen sijaan, että terveyssvatus ymmärretään ainoastaan yksilön tietoihin ja uskomuksiin vaikuttamisena, voidaan terveyssvatusta tarstella laajemmassa terveyden edistämisen kontekstissa terveyden lukutaito -käsitteen (health literacy) utta (mm. Kickbusch & Nutbeam 1998, Nutbeam 1998; 2000; Kickbush 2001, Zardoolas ym. 2005). Terveyden lukutaito terminä viittaa väestön lukutaitoon ja koulutustasoon hyvän terveyden ja hyvinvoinnin eräinä selittäjinä (mm. Elo & Preston 1996, Rudd ym. 1999, Rudd ym. 2000). Maailman terveysjärjestön määritelmän muan terveyden lukutaidolla tarkoitetaan kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, jot määrittävät yksilön motivaatiota ja kykyä saada tietoa, ymmärtää sitä ja käyttää sitä tavoilla, jot edistävät ja ylläpitävät hyvää terveyttä (Nutbeam 1998). Määritelmä sisältää aiisempaa laajemman näkemyksen terveyssvatuksesta; sen muan terveyden lukutaidosta on sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä hyötyä. Terveyssvatuksen pyrkimys lisätä tietoja, ymmärrystä ja parantaa kykyä toimia terveyttä edistävällä tavalla ei liity ainoastaan elämäntapoihin tai siihen, miten ihmiset käyttävät terveyspalveluita. Sillä voidaan myös lisätä tietoisuutta niistä sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä tekijöistä, jot vaikuttavat terveyteen sekä tavoitella yksilöllisiä ja kollektiivisia toimia, jot voivat muuttaa näitä tekijöitä. (Nutbeam 2001, ks. myös Hoikla & Hakrainen 2005.) Tässä viitekehyksessä terveyden lukutaito on terveyssvatuksen päätulos. Terveyden lukutaito TANO TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ 23

26 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... -termin käytön sijasta voidaan puhua terveysosaamisesta (vrt. Kannas & Tyrväinen 2005, Vertio 2003). Terveysosaaminen on terveystiedon ymmärtämisen, terveyttä edistävien henkilökohtaisten valintojen ja toiminnan sekä terveyteen vaikuttaviin rakenteellisiin tekijöihin vaikuttamisen edellytys (Ratzan 2001, Kickbusch & Nutbeam 1998). 2.2 Terveyssvatus työterveyshuollossa Terveyssvatusta työterveyshuollossa on tutkittu lähinnä työterveyshoitajien ja -lääkärien työssä (Hakrainen 2000, Palmgren 2000, Rantanen 1993). Yksilöille suunnatussa terveyssvatuksessa työterveyshoitajat korostavat asiakiden valinnan vapautta, työterveyslääkärien toiminnassa painottuu tosiasiatiedon antaminen terveyteen vaikuttavista tekijöistä (Kovero 1995, 1999). Työterveyshoitajat rohisevat asiakitaan oman terveyskäyttäytymisensä pohdintaan ja omien ongelmiensa itsenäiseen ratisuun, lääkärit puolestaan antavat enemmän asiatietoja ja suoria neuvoja (Hakrainen 2000, Palmgren ym. 2007). Toisaalta myös työterveyshoitajien käyttämien menetelmien on tulkittu palvelevan enemmän tiedon lisääntymistä kuin esimerkiksi taitojen kehittymistä (Rantanen 1993). Kaikkien työterveyshoitajien mielestä pelkkä tiedon jaminen ei kuitenan riitä, vaan asiakiden terveyskäyttäytymisen muutosta on tuettava henkilökohtaisella ohjauksella (Palmgren 2000). Työterveyslääkärit käyttävät terveyssvatukseen vähemmän aia kuin työterveyshoitajat (Hakrainen 2000, myös Palmgren ym. 2007). On arveltu, että työterveyslääkärit eivät ole kiinnostuneita terveyden edistämisestä ja neuvonnasta (Macdonald ym. 2000). Terveyden edistäminen ja terveyssvatus eivät ole keskeisiä sisältöjä työterveyslääkäreiden koulutuksessa (Rudolph ym. 2001). Kuitenkin juuri lääkäreillä on oletettu olevan erityistä vaikutusvaltaa asiakisiinsa, ja lääkärin vastaanotto voi olla tehos ohjaustilanne (Mechanic 1999, Russell 1986). Tutkimustulokset eivät tue oletusta työterveyslääkärien vähäisestä kiinnostuksesta terveyssvatukseen. Työterveyslääkärien kuten työterveyshoitajienkin on todettu pitävän sekä elämäntapoja koskevaa että työn terveysvaaroista ja niiden ehkäisystä annettavaa terveyssvatusta tärkeänä työterveyshuollon työnä (Hakrainen 2000, Palmgren ym. 2007; myös Williams ym. 1994). Työterveyslääkärit ja -hoitajat ovat toi- 24

27 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... voneet terveyssvatustyön arvostuksen svavan. Siihen halutaan lisää aia, ohjausmateriaalia sekä tietoa neuvonnan sisällöistä ja menetelmistä. (Hakrainen 2000.) Työterveyshuollon asiakat pitävät työhön liittyvää terveyssvatusta (occupational health education) yhtenä työterveyshuollon tärkeimmistä tehtävistä. Asiakiden kokemasta yleisen terveyssvatuksen (general health education) tarpeellisuudesta eri tutkimukset antavat hieman erilaisen tuloksen. Kaikki asiakat eivät pidä elämäntapoihin liittyvää neuvontaa tarpeellisena työterveyshuollon toimintana (Dryson 1995, Reid & Malone 2003). Toisaalta yleiselle terveyssvatukselle on myös kysyntää: työterveyshuollon terveystarstustutkimuksessa (Talvi ym. 1995) nuoret työntekijät kokivat tarvitsevansa tupakointiin ja ruoiluun liittyvää neuvontaa; varttuneemmat puolestaan tarvitsivat neuvontaa tukija liikuntaelinoireista, sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. TANO TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ 2.3 Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollon tehtävänä ja toimintaprosessina Työterveyshuoltolaki ( /1383) määrittelee työterveyshuollon tehtäväksi tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen, jo koskee työn terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä työntekijöiden terveyttä. Tietojen antamisvelvollisuus koskee ikkia työterveyshuollossa toimivia henkilöitä. Työntekijöiden ja työnantajan tulee saada työterveyshuollolta tarpeellisia tietoja työssä ja työpain olosuhteissa esiintyvistä terveydelle vaaraa ja haittaa aiheuttavista tekijöistä sekä niiden torjuntakeinoista. Työntekijällä on lisäksi oikeus saada tietoja hänelle suoritetuista terveystarstuksista sekä työterveyshuollon sisällöstä. Työsuojelutoimikunnan, työsuojeluvaltuutettujen ja työnantajan on saatava tietoja, joilla on merkitystä työpain olosuhteiden terveellisyyden kehittämisen tai työntekijöiden terveyden nnalta. Tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen sisältöihin kuuluvat työterveyshuollon tavoitteet ja sisältö, terveysvaarojen ehkäisy, työpain terveellisyyden kehittäminen sekä työntekijöiden terveys ja työkyky työuran eri vaiheissa tai työttömyyden uhatessa. (Vna /1484.) 25

28 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... Tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta työterveyshuollossa tarstelevan TANO-tutkimushankkeen ensimmäisessä osatutkimuksessa tapaustutkimuksessa TANO-toiminta näyttäytyi perinteistä, yksilöille suunnattua terveyssvatusta laaja-alaisempana (Palmgren ym. 2007). Yksilöiden terveyssvatuksen lisäksi työterveyshenkilöstö jakoi tietoa ja keskusteli työhyvinvointiin liittyvistä asioista asiasyrityksen toimijoiden nssa sekä ohjasi heitä ottamaan työhyvinvointiasiat huomioon työpaikoilla ja yrityksen toiminnassa. TANO-toiminnalla vaikutettiin yhteiseen tietoisuuteen ja yrityksen toimintatapoihin. Tutkimuksessa syntyi kuvaus työterveyshuollon TANO-toiminnasta kolmitasoisena toimintakokonaisuutena, jo muodostuu yksilöille ryhmille ja työyhteisöille työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnatusta TANO-toiminnasta. Käytännössä työterveyshuollon TANO-prosessi toteutui integroituna muihin työterveyshuollon toimintoihin (vrt. Räsänen 1999, 2002; Manninen 2007) ja omana erillisenä toimintona työterveyshenkilöstön ja heidän asiakidensa välisessä vuorovaikutuksessa työterveyshuollon eri toimintatilanteissa (kuva 1). Tapaustutkimuksen johtopäätös oli, että TANO-toiminnan tarstelu yksilöiden henkilökohtaiseen terveyteen tähtäävänä terveyssvatuksena ei ole riittävä TANO-toiminnan kehittämisen ja vaikuttavuuden parantamisen viitekehyksenä. TANO-toimintaa on hyödyllistä tarstella asiakiden oppimista käynnistävänä ja tukevana työterveyshuollon prosessina. Sen tavoitteena on terveysosaaminen, jota tarvitaan yksilöiden terveyden ja työkyvyn sekä työyhteisöjen toimivuuden ja työorganisaatioiden hyvinvoinnin säilyttämisessä ja edistämisessä. (Palmgren ym. 2007). Tapaustutkimuksessa työterveyshoitajien TANO-toiminta oli laajaalaisempaa kuin lääkärin. Lääkärin toimintaa rajoitti kuitenkin käytettävissä oleva ai ei vähäinen kiinnostus tietojen antamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen (vrt. Hakrainen 2000, Kovero 1995, Macdonald ym. 2000). TANO-toiminnan koordinoinnista työterveyshenkilöstön kesken sekä toiminnan systemaattisesta suunnittelusta, seurannasta ja arvioinnista havaittiin vain vähän viitteitä (Palmgren ym. 2007). Tapaustutkimuk- 26

29 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... Työterveyshuollon toiminnot Työpaikselvitys Terveystarstus Yhteistyö työsuojelun nssa Ja niin edelleen Työterveyshuollon TANOprosessi TANO-toiminta osapuolet kohdealue tavoite sisältö menetelmät jne. TANO-toiminta osapuolet kohdealue tavoite sisältö menetelmät jne. TANO-toiminta osapuolet kohdealue tavoite sisältö menetelmät jne. TANO-toiminta osapuolet kohdealue tavoite sisältö menetelmät jne. TANO-toiminta osapuolet kohdealue tavoite sisältö menetelmät jne. TANO TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ Esimerkiksi työpaikkäynti Esimerkiksi työhönsijoitustarstus Esimerkiksi työsuojelutoimikunnan kokous Ja niin edelleen Muut, mitkä? Työterveyshuoltoyksikön tietojen antamisen, neuvonnan ja ohjauksen toimintatilanteet Kuva 1. Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollon prosessina ja käytännön toimintana (lähde Palmgren ym. 2007) sessa TANO-toiminnan havaintovälineenä käytetyn matriisin pohjalta kehitettiin TANO-toiminnan suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja kehittämisen apuvälineeksi TANO-matriisi (kuva 2). TANO-tapaustutkimus, kuten muutkin työterveyshuollon tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta tarstelevat laadulliset tutkimukset, ovat tuottaneet vain osittaista tietoa; niissä kuvataan lähinnä työterveyshoitajan ja -lääkärin toimintaa. Työterveyshuollon asiantuntijoiden TANO-toiminnasta on vain niusti tutkimustietoa, vaik tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus on ikkien työterveyshuollossa työskentelevien tehtävä (Työterveyshuoltolaki /1383). Aiisemmat tutkimustulokset liittyvät tiettyihin työterveyshuollon toimintaympäristöihin eivätkä ole siirrettävissä toisiin työterveyshuoltokonteksteihin. Terveyssvatuksen viitekehyksessä toteutetut tutkimukset 27

30 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... Kuva 2. TANO-matriisi TANO-toiminnan suunnittelun, seurannan ja arvioinnin apuväline MATRIISIN OSA-ALUEET YKSILÖ- ASIAKKAAT RYHMÄT JA TYÖYHTEISÖT TYÖNANTAJA JA MUUT TOIMIJAT ASIAKASANALYYSI tarve, perustelut KOHDERYHMÄ tarkempi kohderyhmä TAVOITE tiedot, taidot, asenteet, toiminta TANO-TOIMINTA Toimintatilanne ja osallistujat missä tilanteissa: esim. kokous, koulutus, terveystarstus työterveyshuollon ammattihenkilöt, asiantuntijat ja heidän roolinsa muut toimijat ja yhteistyökumppanit (asiasorganisaatiosta, muualta) Sisältö asiasisältö tarkemmin Menetelmät mitä menetelmiä käytetään SEURANTA JA ARVIOINTI toteutumisen seuranta työterveyshuollon itsearviointi asiaspalaute, asiakan kokema hyöty tavoitteiden saavuttaminen, vaikutusten arviointi KEHITTÄMISTARPEET JA JATKOTOIMET TOTEUTUSAIKATAULU JA VASTUUHENKILÖ 28

31 2 TIETOJEN ANTAMINEN, NEUVONTA JA OHJAUS (TANO)... ovat painottuneet yksilöasiakille suunnattuun terveysneuvontaan, ja muu TANO-toiminta on jäänyt vähäiselle huomiolle. Luotettavan kuvan saaminen työterveyshuollon TANO-toiminnasta edellyttää yleistettävää tietoa yksilöasiakille, ryhmille ja työyhteisöille sekä asiasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatusta toiminnasta, jota työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat toteuttavat erilaisissa työterveyshuollon toimintaympäristöissä. Kun TANO-toiminnan tutkimusintressi on käytännöllinen, ei toiminnan toteutumista koskeva tieto yksin riitä. Tutkimustietoa tarvitaan TANO-toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja arvioinnista (vrt. Palmgren ym. 2007, myös Pirttilä 1999, 2001). Kehittämisen perustaksi tarvitaan lisäksi tietoa siitä, miten käytännön toimijat itse kokevat toiminnan vaikuttaneen ja miten sitä heidän mielestään pitäisi kehittää. TANO TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ 29

32 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa yleistettävää tietoa työterveyshuollon TANO-toiminnasta työterveyshoitajien, -lääkärien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien työssä. Tutkimus perustui TANO-tapaustutkimuksessa tuotettuun TANO-toiminnan kuvaukseen yksilöille, ryhmille tai työyhteisöille sekä työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnattuna työterveyshuollon toimintana. Tutkimuskysymykset nousivat tapaustutkimuksen tuloksista, ja kysymyksenasettelussa hyödynnettiin siinä kehitettyä TANO-matriisia (s. 28, kuva 2). Tutkimuskysymykset: 1. Mitä on tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus (TANO) työterveyshuollossa työterveyshoitajien, -lääkärien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien toteuttamana? 1.1 Millaisissa toimintatilanteissa TANOa toteutetaan? 1.2. Mitä asiasisältöjä TANO-toiminnassa käsitellään? 1.3 Mitä menetelmiä TANO-toiminnassa käytetään? 2. Kuin yleistä on asiasorganisaation eri toimijaryhmille suunnattu TANO-toiminta? 3. Keiden nssa yhteistyössä työterveyshoitajat, -lääkärit, työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit toteuttavat TANOa? 4. Miten työterveyshuollossa suunnitellaan, seurataan ja arvioidaan TANO-toimintaa? 30

33 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT 5. Millaisia vaikutuksia TANO-toiminnalla on ollut? 6. Millaisia TANO-toiminnan kehittämistarpeita työterveyshuollossa on? 3.2 Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella (liite 1). Työterveyslaitoksen Kuopion aluetoimipisteen työterveysasemarekisteristä poimittiin ositettua otantaa käyttäen 139 työterveysaseman otos 812 työterveysasemasta. Otokseen poimitut työterveysasemat edustivat ttavasti ikkia maassamme toimivia työterveysasemia. Poimintakriteereinä otannassa käytettiin työterveyshuollon järjestämistapaa sekä henkilöstön ja henkilöasiakiden määrää (liite 2, taulukko v). Kaksi otokseen valittua työterveysasemaa oli lopettanut toimintansa, ja niiden tilalle valittiin uudet yksiköt. Kuudelta työterveysasemalta ei saatu tietoja asemalla työskentelevistä asiantuntijoista ja ammattihenkilöistä. Näistä asemista viisi oli lääkärikeskuksia tai yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia. Vastaamatta jätti myös yksi terveyskeskuksen työterveysasema. Vastaamatta jättäneet työterveysasemat olivat henkilöstömäärältään pieniä. Kesäkuussa 2005 kyselylomake lähetettiin otokseen valituilla työterveysasemilla työskenteleville työterveyslääkäreille, -hoitajille, -psykologeille ja työfysioterapeuteille, yhteensä henkilölle. Heistä noin kolmasosa palautti kyselylomakkeen ensimmäisellä kyselykierroksella. Vastaamatta jättäneille lähetettiin muistutus kyselystä ja uudet kyselylomakkeet heinäkuun lopulla ja toinen muistutus elokuussa. Tutkimukseen valituista henkilöistä 34 (17 työterveyshoitajaa, 10 työterveyslääkäriä, 1 työfysioterapeutti, 6 työterveyspsykologia) ilmoitti esteen kyselyyn osallistumiselle (opintovapaa, äitiysloma, vaihtanut työpaika, eläkkeellä). Kyselylomakkeen palautti 635 henkilöä (58 prosenttia). (Taulukko 1.) Kolmelta työterveysasemalta 133 asemasta ei palautunut yhtään kyselylomaketta. Nämä olivat pieniä yksiköitä, ja niissä työskenteli enintään viisi henkilöä. Tässä raportissa taustamuuttujina käytetään ammattiryhmää, työkokemuksen pituutta työterveyshuollossa (alle viisi vuotta tai vähintään viisi vuotta), asiasyritysten kokoa (pääosin pieniä, alle 50 työntekijän TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 31

34 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT Taulukko 1. Tutkimusaineiston koko, tutkimuksen vastausprosentti ja kyselyyn vastanneiden taustatiedot Työterveyshoitajat Työterveyslääkärit Työfysioterapeutit Työterveyspsykologit Yhteensä (n = 342) (n = 162) (n = 96) (n = 35) (n = 635) Vastausprosentti Työterveysasema (%): terveyskeskus työnantajien oma asema työnantajien yhteinen asema lääkäriasema Naisia (%) Miehiä (%) 99 1 Keski-ikä, vuotta Työkokemus työterveyshuollossa keskimäärin, vuotta Työterveyshuolto päätyönä (%) Työterveyshuollon pätevöitymiskoulutus (%) Henkilöasiasmäärä keskimäärin (kpl) Asiasyritykset pääosin (%) suuria tai keskisuuria (50 työntekijää tai enemmän) pieniä (alle 50 työntekijää)

35 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, -AINEISTO JA -MENETELMÄT yrityksiä tai pääosin keskisuuria tai suuria, vähintään 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä) ja työterveyshuollon järjestämistapaa (terveyskeskus, yrityksen oma työterveysasema, yritysten yhteinen työterveysasema, lääkäriasema). Asiasyrityksellä tarkoitetaan sekä yksityisiä yrityksiä että julkisia organisaatioita. Faktorianalyysin avulla muuttujajoukosta etsittiin faktoreita, jot selittävät havaittujen muuttujien vaihtelua. Faktorien kärkimuuttujista muodostettiin summamuuttujia tutkimuksen sisältövaliditeetin vahvistamiseksi sekä aineiston käsittelyn ja tulosten esittämisen helpottamiseksi. Faktorien kärkimuuttujat ja niistä muodostetut summamuuttujat on esitetty liitteessä 3. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SPSStilasto-ohjelmistoa (SPSS versio 10.2.). Tutkimusaineiston tilastollisessa tarstelussa käytettiin muuttujakohtaisia suoria jaumia, summamuuttujien ja yksittäisten kysymysten keskiarvoja sekä niiden tilastollisessa testaamisessa yksisuuntaista varianssianalyysia. Kyselylomakkeen avoimien kysymysten vastaukset luokiteltiin sisältöjen muan. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 33

36 4 TULOKSET Tutkimuksen tulokset esitetään vastaamalla kuhunkin tutkimuskysymykseen omassa ppaleessaan. Tietojen antamista, neuvontaa ja ohjausta tarstellaan ammattiryhmittäin noudattaen tutkimuksen lähtökohtana olevaa TANO-toiminnan hahmottamista yksilöasiakille, työyhteisöille ja ryhmille sekä työnantajalle ja muille asiasorganisaation toimijoille suunnattuna toimintana. Tulokset kuvataan summamuuttujatasolla toimintatilanteiden, toiminnan asiasisältöjen ja käytettyjen menetelmien suhteen. Summamuuttujien tarstelua täsmennetään yksittäisten kysymysten tuloksilla, mikäli niiden keskiarvo on korkea ja käytännön kokemuksen perusteella on syytä olettaa, että ne ovat merkityksellisiä. Tulokset asiasorganisaation eri toimijaryhmille suunnatun TANOtoiminnan yleisyydestä ja yhteistyöstä TANO-toiminnassa perustuvat kyselylomakkeen (liite 1) yksittäisiin kysymyksiin (kysymykset 1.1., 6.1., 6.2., 6.3.). TANO-toiminnan suunnittelua, seurantaa ja arviointia, vaikutuksia ja työterveyshenkilöstön kokemia kehittämistarpeita tarstellaan kyselylomakkeen avokysymysten (kysymykset 6.4., 6.5., 6.6., 6.7., 6.8., 7.1., 7.2., 8.1, 8.2.a ja 8.2b.) vastauksiin perustuen. Summamuuttujien keskiarvoista käytetään merkintää ja yksittäisten kysymysten keskiarvoista merkintää x. Summamuuttujien ja yksittäisten kysymysten keskiarvot esitetään taulukoissa työterveyshuollon ammattiryhmittäin sekä työterveyshenkilöstön työkokemuksen pituuden, asiasyritysten koon ja työterveyshuollon järjestämistavan suhteen. 34

37 4 TULOKSET 4.1 Eri asiasryhmille suunnattu TANOtoiminta Yksilöasiakat Työterveyshuollon TANO-toiminta painottui yksilöille suunnattuun tietojen antamiseen, neuvontaan ja ohjaukseen. Sitä toteutettiin tavallisimmin työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointien sekä terveystarstusten ja muiden vastaanottokäyntien yhteydessä antamalla yksilöasiakille neuvoja ja asiatietoja terveydentilasta ja työkyvystä. Toimintatilanteet: Yksilöasiakat saivat työterveyshuollolta tietoja, neuvontaa ja ohjausta useimmin työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin yhteydessä. TANOa annettiin usein myös erilaisissa terveystarstustilanteissa ja vastaanottokäynneillä, kuten työhönsijoitus-, määräaiis- ja ikäryhmätarstuksissa sekä työtapaturma- ja sairaanhoitokäynneillä. (Taulukko 2a.) TULOKSET Taulukko 2a. Toimintatilanteiden yleisyys () yksilöille suunnatussa TANO-toiminnassa työterveyshuollon ammattiryhmittäin ( = summamuuttujien keskiarvot; 1 = en kosan, 2 = harvoin tai melko harvoin, 3 = silloin tällöin, 4 = usein tai melko usein, 5 = aina). Tilastollisesti merkitsevät erot on ilmoitettu yläindekseillä, testaus tehty Tukeyn testillä, p < 0,05 Toimintatilanteet Työterveyshoitajat Työterveyslääkärit Työfysioterapeutit Työterveyspsykologit Yhteensä Työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnit Terveystarstukset ja muut vastaanottokäynnit Ergonomian ohjaus ja työpaikkäynnit (n = 342) (n = 162) (n = 96) (n = 35) (n = 635) 4,24 a 4,37 a 3,71 b 3,30 b 4,14 4,42 a 4,18 b 2,83 c 1,62 d 3,97 4,00 b 3,52 c 4,29 a 2,20 d 3,83 a,b,c,d; sama yläindeksi osoittaa keskiarvojen yhtäsuuruutta p < 0,05 -tasolla 35