NAUTOJEN MUNASARJADIAGNOSTIIKKA

Transkriptio

1 NAUTOJEN MUNASARJADIAGNOSTIIKKA Nautjen munasarjadiagnstiikka Maaseutuelinkeinjen kulutushjelma Mustiala, syksy 2013 Oma Allekirjituksesi Marianna Ryyppö

2 TIIVISTELMÄ MUSTIALA Maaseutuelinkeinjen kulutushjelma Maatilataluden suuntautumisvaihteht Tekijä Marianna Ryyppö Vusi 2013 Työn nimi Nautjen munsarjadiagnstiikka TIIVISTELMÄ Työn tarkituksena li selvittää työn timeksiantajalle, nk nautjen munasarjadiagnstiikkakulutukselle kysyntää timilupasiementäjien keskuudessa ja mikäli n, minkälaisia kursseja haluttaisiin järjestettävän ja miten aikaisemmin järjestettyjä kursseja visi kehittää. Työn timeksiantaja n HH Embry Oy, jka n vunna 2006 perustettu yritys nautakarjan jalstukseen liittyvien tutteiden ja palveluiden myymiseen. Kirjallisuussissa käsitellään nautjen munasarjjen ja khdun rakenteita, munasarjjen nrmaalia timintaa ja häiriötilja sekä munasarjadiagnstiikan teka käytännössä. Lisäksi työssä n pieni katsaus ulkmaiden tilanteeseen kyseisten kulutusten salta. Työn tutkimussuus tteutettiin kyselynä kesäkuun ja elkuun 2013 välillä. Kysely khdistettiin HH Embryn asiakkaille, jtka livat käyneet timilupakurssin ja sa li käynyt lisäksi munasarjadiagnstiikkakurssin. Vastauksia tuli yhteensä 54 ja vastausprsentiksi mudstui 29,3 %. Vastaajat livat suurimmalta sin suurikkisista ja krkeatuttisista karjista. Osa li j pitkään siementänyt karjansa eläimet ja sa vain vähän aikaa. Kaiken kaikkiaan siemennyksissä n nnistuttu hyvin. Vastausten perusteella suurin sa kyselyyn vastanneista pitää munasarjadiagnstiikan saamista tärkeänä ja is sa lisi kiinnstunut menemään kurssille. Vain muutama vastaaja li j käynyt kurssin. Tärkein syy lähteä munasarjadiagnstiikkakurssille n saada varmuutta itse tehtyihin diagnseihin. Karjanhitajan munasarjadiagnstiikkasaaminen tu justavuutta navettatöihin ja jissakin tapauksissa eläinlääkärille sittaminen npeutuu. Käytännön harjittelu n munasarjadiagnstiikkakurssin tärkein asia. Myös riittävä harjitteluaika, hjaajien määrä kulutettaviin nähden sekä tistt harjituksissa vat tärkeitä. Tarpeen tullen n ltava mahdllisuuksia kysyä apua ngelmatilanteissa ja saada hjausta. Avainsanat Munasarjadiagnstiikka, hedelmällisyys, lisääntyminen Sivut 36 s. + liitteet 11 s.

3 ABSTRACT MUSTIALA Degree Prgramme in Agricultural and Rural Industries Agriculture ptin Authr Marianna Ryyppö Year 2013 Subject f Bachelr s thesis Bvine vary diagnstics ABSTRACT The main gal f this thesis was t find ut if there is need t rganize bvine varian diagnstic curse t farmers wh have already cmpleted artificial inseminatin curse and if there is what they are waiting frm thse curses. The ther aim was t ask hw t develp the existing curses. The cmmissiner f this thesis is HH Embry ltd, which was funded in They sell cattle breeding prducts and services. The literature sectin deals with bvine varian and uterus structures, nrmal functin and disrder in varies and varian diagnstic in practice. There is als a small verview abut the curses arranged abrad. The research f this thesis was executed as a survey in 2013 between June and August. The survey fcused n HH Embry s clients, wh have cmpleted an artificial inseminatin curse and a few have cmpleted als an varian diagnstic curse. Replies were received frm 54 answerers and respnse rate was 29,3 %. The respndents were mainly frm large-sized and high yielding herds. Sme f them had inseminated a quite lng time and sme nly a shrt time. All in all, inseminatins have been cmpleted successfully. A majrity f the respndents cnsidered vary diagnstic skills as imprtant and big part wuld be interested t g t the curse. Only a few had cmpleted the curse. The mst imprtant reasn t g t the vary diagnstic curse was t get mre certainty t diagnsis made by wn hand. The livestck wner s knwledge abut bvine vary diagnstic prvides mre flexibility in wn wrking time and in sme case it will expedite calling the vet. Practical training is the mst imprtant thing in the varian diagnstic curse. Als sufficient training time, the number f instructrs in respect t trainees and repetitins in exercises is imprtant. If necessary, there have t be pprtunity t ask fr help in case f prblems and receive guidance. Keywrds Ovarian diagnstics, fertility, reprductin Pages 36 p. + appendices 11 p.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO MUNASARJOJEN TOIMINTA JA KOHTU Khdun ja munasarjjen rakenteet Naudan kiimakiert Löydökset munasarjista kiimakierrn eri vaiheissa HÄIRIÖTILANTEET Munasarjjen timimattmuus Timimattmien munasarjjen hit Rakkulat Rakkuliden hit Oireetn uusija Oireettman uusijan hit Pitkä kiima Pitkän kiiman hitkein Hiljainen kiima Hiljaisen kiiman hit Pikkeama munasarjissa MUNASARJADIAGNOSTIIKKA KÄYTÄNNÖSSÄ Rektaalipalpaatitutkimuksen työjärjestys, havainnt ja merkinnät Khtu Munasarjat Tiineystarkastuksien tekeminen Tiineyden diagnsinti manuaalisesti rektaalipalpaatilla Tiineyden diagnsinti ultraäänitutkimuksella Erilaiset bikemialliset menetelmät tiineyden diagnsinnissa Muut menetelmät NAUTOJEN LISÄÄNTYMISEEN LIITTYVÄT KOULUTUKSET SUOMESSA JA ULKOMAILLA Tilanne Sumessa Nautjen lisääntymiseen liittyvä kulutus USA:ssa Nautjen lisääntymiskulutus Eurpassa KYSELY HH EMBRYON ASIAKKAILLE Kyselyn taustat ja tavitteet Kyselyn tteutus KYSELYN TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA Vastaukset ja tulsten käsittely... 21

5 7.2 Vastaajien taustatiedt Maakunta Tilan tutantsuunta Karjakk Karjan keskituts Hedelmällisyys Siementäminen Timiluvan vimassalaika ja siemennysten nnistuminen Timiluvalla siemennettävät eläimet sekä avun tarve Vaikeimmat asiat siemennyksissä Munasarjadiagnstiikka ja tiineystarkastukset Tiineystarkastukset Khdun palautumisen seuraaminen Eläinlääkärin ja seminlgin apu Munasarjadiagnstiikan saamisen tärkeys Munasarjadiagnstiikkakulutuksen tarve Tiveita kurssin sisällöstä Kurssin järjestämispaikka ja kurssin kest Munasarjadiagnstiikkakurssin sisältö Yhteenvet aikaisempien kurssien kkemuksista JOHTOPÄÄTÖKSET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Saatekirje Kyselylmake Sanasta

6 1 JOHDANTO Yhä useammalla karjanmistajalla n keinsiemennyksen timilupa ja siemennystyön muuttuessa rutiininmaiseksi sa karjanmistajista haluaa edelleen syventää ppimaansa. Tällöin erinmainen jatkkulutus n munasarjadiagnstiikkakurssi, jita ei le vielä palja järjestetty. Timilupakulutus n mnipulinen kurssi. Pääsääntöisesti pitaan siementämään, mutta lisäksi petellaan myös tekemään hieman tiineystarkastuksia ja munasarjjen tarkastelua. Timilupakurssi n lyhyt, vain kymmenen päivää kestävä ja siinä ajassa n pittava siementämään nauta. Munasarjadiagnstiikasta ja tiineystarkastuksien testa saa hyvin ppia timilupakurssillakin, mutta ajan llessa rajallinen kaikkea tieta ei ehdi sisäistää, puhuttamattakaan käytännön harjittelusta. Tekemällä ppii hyvin massa karjassaan, mutta diagnsista n päästävä varmuuteen. Siksi munasarjadiagnstiikkakurssi visi antaa lisätukea harjitteluun. Työ kstuu kirjallisuussista, jssa käsitellään nautjen khdun ja munasarjjen rakennetta ja timintaa ja häiriötilanteita. Lisäksi työssä käsitellään munasarjadiagnstiikkaa ja tiineystarkastuksien teka. Liitteenä n myös sanast (LIITE 3), sillä kirjallisuussi sisältää lääketieteen termejä. Tutkimussi tteutettiin kyselymutisesti ja se lähetettiin 184 HH Embryn asiakkaalle. Kyselylmake sisältää viisi sita. Ensimmäinen si sisältää taustatietja, tinen si siementämistä, klmas si munasarjadiagnstiikkaa ja tiineystarkastuksia, neljäs kulutuksen tarvetta ja viides si n suunnattu j munasarjadiagnstiikkakurssin käyneille. Työn tarkituksena li selvittää, miten HH Embryn asiakkaat vat selviytyneet siemennystyössä ja vatk he siementämisen lisäksi hyötyneet timilupakurssista muutenkin, vai lisik vielä lisäkulutukselle tarvetta. Tavitteena työssä n, että se hyödyttäisi timeksiantajaa palveluidensa kehittämisessä ja antaisi lisätieta myös karjanmistajille. 1

7 2 MUNASARJOJEN TOIMINTA JA KOHTU Naudan kiimakiert n tyypiltään plyestrinen, eli nauta vi tulla kiimaan millin tahansa vudenajasta ja valjakssta riippumatta (Simnen 2010). Kiimakiert kestää tavallisesti 21 vurkautta, nrmaaleina rajina pidetään vrk.(kuva 1.) Hiehilla kiimakiert n keskimääräisesti lyhyempi.(rautala 1996, 104.) Kiimakiert vidaan jakaa eri vaiheisiin: Esikiima (prestrus), varsinainen kiima (estrus), jälkikiima (metestrus) ja keltarauhasvaihe (diestrus). Jak vidaan myös tehdä munasarjjen eri vaiheiden perustella, jten se vidaan jakaa myös fllikulaari- ja luteaalivaiheeseen. (Simnen 2010). Kuva 1. Keltarauhanen kiimakierrn eri vaiheissa (HH Embry Oy) 2.1 Khdun ja munasarjjen rakenteet Naudan khtu n ntelmainen elin, jka kstuu khdun kaulasasta (cervix), lyhyestä runk- sasta sekä kahdesta khdun sarvesta. Khtu sijaitsee hiehilla lanti- ntelssa, mutta pikimisten kertyessä ja naudan ikääntyessä khdun sijainti vi vaihdella. Khtu n kiinnittynyt ligamentein, jtka vat leveitä khdun kannatinsiteitä (ligamentum latum uteri). 2

8 Kannatinsiteet kiinnittyvät lanti-nteln seinämästä ja kaudaalisesti vatsanteln katsta edelleen khtuun. (Asmundela 2010). Khdun sarven kärjestä n kiinnittynyt lyhyt kannatinside (ligamentum varii prprium), jka liittyy munasarjihin. Lisäksi munasarjaa kannattelee drsaalisuunnasta munasarjan lieve (mesvarium), jka n sa leveää khdun kannatinsidettä. Munasarjan liepeen kautta kulkevat munasarjan lymfatiet, verisunet ja hermt. Munasarjan ympärillä leva säkki (bursa varica) n sekin sa leveää khdun kannatinsidettä. Tähän avautuu munajhtimen (tuba uterina) abdminaaliaukk (Kuva2.). (Simnen 2010) Kuva 2. Naudan lisääntymiselimet, khtu- ja munasarjarakenteet (Ilri) 2.2 Naudan kiimakiert Kiimankierrn sykli alkaa vapauttajahrmni GnRH:n vapautumisesta hyptalamuksesta, mikä aiheuttaa edelleen FSH-hrmnin vapautumisen aivlisäkkeen etulhksta. FSH stimuli fllikkeleiden kasvua ja kehittymistä. Kasvavat primaarit fllikkelit kehittyvät edelleen antraalitaslle ja ne vat nesteen täyttämiä ntelita. Yksi fllikkeleista vastaa kasvavaan FSH-hrmnin tasn ja kehittyy siten vulituvaksi, dminivaksi fllikkeliksi. Tämä dminituvaksi kehittyvä fllikkeli tuttaa estrgeenia. Estrgeeni aiheuttaa kiimakäyttäytymisen ja lisääntymiselimiin(emätin, khdunkaula, khtu ja munajhtimet) tulevan ödeeman. Lisäksi estrgeeni helpttaa valkslujen pääsyä khtuun trjumaan infektiita, jita vi siemennyksen yhteydessä päästä khtuun. Estrgeeni saa myös hyptalamuksen viestittämään aivlhklle, että se alkaisi vapauttaa GnRHhrmnia. Tämä aiheuttaa LH-hrmnin vapautumisen. (Ball & Peters, 2004, 45 46) LH-hrmni, eli lutenisiva hrmni saa aikaa vulaatin, munaslun irtamisen. Sitten fllikkelin paikka muuttuu keltarauhaseksi(crpus luteum) ja alkaa erittää keltarauhashrmnia. Keltarauhashrmnin krkean pitisuuden tehtävä luteaalivaiheessa n valmistella khtua vastaanttamaan alki ja estää GnRH:n ja LH:n vapautuminen lakkauttamalla fllikkeleiden kypsymisen. Siitä hulimatta fllikkeleja kehittyy ja taas regressituu. Nämä fllikkeliaallt jhtuvat vain tilapäisestä estrgeenitasn nususta. Jkaisen kierrn aikana useimmilla lehmillä n kaksi tai klme 3

9 fllikkeliaalta. Tdennäköisemmin nurilla hiehilla n klme fllikkeliaalta kierrn aikana. (Ball & Peters, 2004, 50) Js eläin ei le tiine, keltarauhanen alkaa regressitua nin päivänä 17. Sillin keltarauhanen alkaa tuttaa ksitsiinia, jnka vaikutuksesta khdun limakalv alkaa tuttaa prstaglandiini-hrmnia, jka tuhaa keltarauhasen ja näin uusi sykli vi alkaa. Js eläin tulee tiineeksi, prstaglandiinin tutt estyy ja prgesternitas pääsee nusemaan, tukemaan tiineyttä. (Ball & Peters, 2004, 50 51) Hyptalamus Feedback Feedback Feedback Feedback Aivlisäke Munasarjat Fllikkelit Varsinainen kiima n kierrn päivinä 1-2, jllin tisessa munasarjassa tuntuu suuri fllikkeli (Kuva 3). Fllikkeli tuntuu sileältä ja öljymäiseltä, itse munasarjan kk ja mut vat vain hieman muuttuneita ja selkeää rajapintaa ei le havaittavissa fllikkelin ja muun munasarjakudksen välillä. Estrgeeni Prgesterni Khtu Kuva 3. Kaavi hrmnien timinnasta kiimakierrn aikana (HH Embry Oy) 2.3 Löydökset munasarjista kiimakierrn eri vaiheissa 4

10 Tänä aikana khtu n turvnnut ja reagi herkästi ärsykkeisiin. (HH Embry 2012) Kuva 4. Nulen yläpulella n fllikkeli kiima-aikaan (Stina Kurki) Ovulaatin jälkeen päivinä 2-3 n jälkikiima, jllin khtu n edelleen turvnnut, mutta sen reagiminen ärsykkeisiin n alentunut. Myöhäisen jälkikiiman päivinä 3-6 munasarjista löytyy kasvava crpus hemrragicum, jka tuntuu pehmeältä ja hauraalta ja jnka vi erehtyä sekittamaan fllikkeliin (Kuva 4). Khdun turvtus ja tnuksen puuttuminen khdusta auttavat helpttamaan munasarjjen diagnsia. (HH Embry 2012) Kuva 5. Crpus hemrragicum (Kuva: Stina Kurki) Keltarauhasvaihe n kiimakierrn päivinä 6-16, sillin munasarjan kk n suurentunut. Itse keltarauhanen tuntuu maksamaiselta ja se erttuu selkeästi muusta munasarjakudksesta ja se tuntuu kiinteämmältä. Keltarauhasesta vi myös erttaa hatun (Kuva 5). (HH Embry Oy 2012) 5

11 Kuva 6. Crpus luteum (Kuva: Stina Kurki) 3 HÄIRIÖTILANTEET Naudan munasarjissa ja kiimakierrssa vi ilmetä erilaisia pikkeamia ja häiriötilja. Usein näiden pikkeavuuksien taustalla vi lla useampien tekijöiden summa tai vain yksittäinen asia, kuten energiavaje, valkuaisen ylirukinta tai mnimutkaiset hrmnitimintihin liittyvät ngelmat. Aina kuitenkaan syy ei le naudasta jhtuva tai sen terveydentilaan liittyvä ngelma. Esimerkiksi epäiltäessä hiljaisia tai pitkiä kiimja kannattaa miettiä ensin karjan hitajan panstusta eläinten tarkkailuun. Eläinten tarkkailun puute tai ammattitaidttmuus vi lla hyvinkin syynä edellä mainituille epäilyille. (Tapnen, nd) Jskus häiriötilanteiden aiheuttaja vi lla myös synnynnäinen rakenteellinen vika, kuten jmmankumman munasarjan, munajhtimen tai jpa mlempien surkastuminen tai niiden täydellinen puuttuminen. (Anderssn 2013). Kaikissa tapauksissa häiriötilanteiden syy ei le välttämättä yksiselitteinen (Tapnen, nd.) 3.1 Munasarjjen timimattmuus Kiimattmuus eli anestrus n tila, jllin lehmällä n fllikkeleiden kasvua ilman vulaatita. Kiimattmuuden terminä käytetty anestrus n sinällään hun, sillä sen kaltaiset ireet vivat yhtälailla viitata hiljaisiin kiimihin, rakkulihin, pymetraan sekä tiineyteen. Siksi ikea termi lisi pikemminkin asyklia, ei kiimakierta. Tällainen häiriö jhtuu hrmnitiminnasta, mutta häiriön taustalla n usein rukinnalliset puutteet. Yleensä FSH- hrmnia, eli fllikkeleita stimulivaa hrmnia alkaa erittyä nin viidentenä päivänä pikimisen jälkeen, mikä aiheuttaa fllikkeleiden kasvuun lähdön. Pikimisen jälkeen viikn tai kahden sisällä vidaan j havaita fllikkeleita munasarjissa, mutta ne eivät vulidu, mikäli LH- hrmnia, eli lutenisivaa hrmnia ei erity. Tästä seuraa dminivan fllikkelin atresituminen ja näin alkaa jälleen uusi fllikkeliaalt kasvaa. Hyvin tavallista n havaita anestruksessa fllikkeleita, mutta jskus tilanne n niin vimakas, että fllikkeleita ei kasva. Tällöin rektaali- 6

12 tutkimuksessa havaitaan täysin inaktiiviset, pienet sileät varit. Näin syvän anestruksen taustalla n usein vimakas yleiskunta heikentävä sairaus. (Tapnen, nd) 3.2 Timimattmien munasarjjen hit Timimattmien munasarjjen ensihidksi n ensin saatava rukinta kuntn ja varmistettava, että eläimellä ei le samanaikaisesti muita sairauksia, mikä n heikentänyt naudan nrmaalia munasarjjen timintaa. Sitten vasta vidaan miettiä hrmnihitja, sillä muutin niiden käyttö lisi tehamatnta. Hrmnihidista yleisin n LH:ta stimuliva hrmnihit tai LH:n kaltaisesti vaikuttava hrmnihit. Muita hitvaihtehtja vat hcg. (Tapnen, nd) HCG timii LH- vaikutteisesti ja se n ihmisen raskauden aikana keltarauhasta ylläpitävä hrmni(hh Embry Oy 2012). Tinen hitvaihteht n GnRH- hrmni. Se n vapauttajahrmni, jka timii LH:n ja FSH:n vapauttajana (HH Embry Oy 2012). Lisäksi vidaan yrittää hitaa prgestageenikuurilla, jihin vidaan tarpeen mukaan yhdistää ecg (Tapnen, nd) ECG timii FSH:n kaltaisesti (HH Embry Oy 2012). GnRH- hrmnin tai hcg- hrmnin käytön edellytyksenä n dminiva fllikkeli. Lisäksi tinen hidn nnistumista vaikeuttava asia n se, että indusidun vulaatin jälkeinen kehittyvä keltarauhanen jää usein heikksi. Hitvasteen vaihtelun vuksi lehmän seuraavaa kiimaan tula n vaikea ennustaa. Tätä menetelmää käytetäänkin eniten juuri sillin, js lehmän pikimisesta n alle 2 kk tai sillä n viitteitä khtuinflammaatista. Kyseeseen vi myös tulla sellaisen hiehn hitaminen, jnka siementäminen ei le vielä kiireellistä. Prstageeni-kierukkahidlla saadaan usein varmempia tulksia. Lehmälle asetetaan kierukka seitsemäksi päiväksi, kuitenkin aikaa vidaan pidentää enintään 12 päivään asti (kierukan pidempi pitaika kuitenkin heikentää tulevan kiiman fertiliteettiä). Js diagnsi n riittävän varma, eli keltarauhasen lemassal tai sen kehittymisen mahdllisuus vidaan sulkea pis, ei tarvita prstaglandiini-injektita. Lehmät, jtka kykenevät riittävään LH:n eritykseen, tulevat myös hyvin kiimaan. Ongelmatapauksena vat laihat ja runsastuttiset lehmät, jiden hittulsta vidaan parantaa ecg- injektilla. Injekti laitetaan kierukan pistn yhteydessä ja sillä pyritään stimulimaan fllikkeleiden kasvua ja kehitystä, jllin estradilin eritys vimistuu ja se stimuli erittämään LH- hrmnia. Kiima tulee tavallisesti 2-4 päivän jälkeen kierukan piststa ja lehmä siemennetään ireiden perusteella, skksiemennystä ei susitella. Tämän hidn jälkeen kiima n yleensä hyvä, mutta tiineeksi tuleminen n vaikeampaa. Seuraava kiima n kuitenkin fertiilimpi. Tärkeää n muistaa ecg annstuksessa, että sitä ei anneta enempää kuin KY, sillä muutin vaarana n kaksistiineys. (Tapnen, nd) 7

13 3.3 Rakkulat Rakkulaksi määritellään sellainen fllikkeli, jka n vähintään 2,5 cm kkinen. Se persisti vähintään 10 päivää ja samaan aikaan ei le timivaa keltarauhasta. Käytännössä määritelmä n riittämätön, sillä diagnsi perustuu harvin useampiin tistuviin tutkimuksiin. Kuitenkin rakkulaa n pidetty atreettisena ja staattisena rakenteena, jka n pysyvä. Tdellisuudessa rakkula n hrmnaalisesti aktiivinen ja dynaaminen kuds, jka vi muuttua rakenteeltaan, säilyä määrittelemättömän ajan tai regressitua ja krvautua uudella rakkulalla. Mahdtnta ei liene sekään, että regressitumisen jälkeen seuraakin nrmaali vulaati ja keltarauhasen mudstuminen. Rakkula tuttaa yleensä estradilia, mikä estää kiimakierrt, sillä FSH:n vapautuminen estyy, jllin ei myöskään uusia fllikkeleja pääse kehittymään. (Tapnen, nd) Rakkulat lukitellaan kahteen eri tyyppiin. Niitä vat fllikkeli- ja luteaalikystat. Niiden ilmentymä riippuu siitä, millaisissa hrmnaalisissa lsuhteissa ne vat kehittyneet. Käytännössä rakkuliden lukittelulla ei le merkitystä, kska ne vat siis sairauden erilaiset ilmentymismudt. (Tapnen, nd) Kuva 7. Luteaalikysta (Stina Kurki) 8

14 Kuva 8. Vasemmalla fllikkelirakkula (Leena Lähteenmäki) Kuvassa n hyvää se että siinä näkyy mlemmat munasarjat. Kummassakaan munasarjassa ei näy keltarauhasta. Vaikka lisi kuinka suuri fllikkeli munasarjassa ja js tisessa tai samassa munasarjassa n keltarauhanen, niin ei vida puhua diagnsina rakkulasta. Siinä tapauksessa naudan kiimakiert n käynnissä ja tu suuri fllikkeli n vain sivulöydös. Tässä kuvassa n mlemmissa munasarjissa fllikkelit. Vasemmassa n suurempi ja se näyttäisi riittävän suurelta, että visi epäillä rakkulaa. Yleensä nrmaalissa kiimassa fllikkelit vat pienempiä. Tämän vi varmistaa ttamalla prgesternitestin 2 kertaa 10 pv: n välein jllin rakkulan tapauksessa prgesterni n matala mlemmissa näytteissä. (Attia 2013) Rakkuliden lemassal n j tiedetty pitkään, mutta edelleen niiden lemuksesta, etipatgeneesista ja hidista tiedetään melk vähän. Aihe n hyvin kiistelty. Tutkimuksia rakkulista n useita, mutta niiden tulkset vat ristiriitaisia. Rakkulatyypit ja niiden kehitysvaiheet pikkeavat tisistaan humattavasti, eikä niitä le sattu ertella. Ensin rakkuliden syynä pidettiin pitkään LH- hrmnin vajaaeritystä. Stimulaati riitti fllikkeleiden atresitumiseen, mutta li riittämätön aiheuttamaan vulaatita. Tisaalta n tulksia myös siitä, että rakkulalehmän LH- pitisuus n nrmaali tai khnnut, vapautumistaajuus tihentynyt, veren FSH- pitisuus llut nrmaali tai alentunut ja inhibiini- pitisuus nussut. Nykykäsityksen mukaan rakkuliden synnyn syynä pidetään gnadtrpiinien vapautumista väärään aikaan tai LH/FSH- suhde n pikkeuksellisen krkea. Kaikki edellä mainitut syyt vat kuitenkin yhtä hämärän peitssa. Rakkulalle altistavia tekijöitä vat myös lehmän perinnöllinen alttius, ikä, runsas tuts, runsas ja väkevä rukinta, mutta tisaalta myös energianvajaus n yhdistetty rakkulaan. Sairaudet, kuten pikimahalvaus, khtutulehdus ja jälkeisten jääminen vat nekin mahdllisia rakkulalle altistavia tekijöitä. Stressi, jka usein yhdistetään mnien sairauksien laukaisevaksi tekijäksi, pätee myös rakkulihin. (Tapnen, nd) Rakkulat kehittyvät tavallisesti 1-2 kuukautta pikimisen jälkeen, eli juuri sillin, kun munasarjatiminta yleensäkin käynnistyy. Rakkulataudin insidenssiksi n arviitu 5-30 %, mutta tdellisuudessa luku n tätäkin suurempi, sillä varhaiset rakkulat paranevat itsestään, eikä niitä le ehditty diagnsimaan. Spntaania parantumista tapahtuu myöhemmässäkin vai- 9

15 heessa, mutta ei yhtä usein. Kannattavinta n hitaa rakkula heti. (Tapnen, nd) Rakkuliden hit Ensisijaisesti rakkulaa pyritään hitamaan lutenisivan vaikutuksen aiheuttavalla hrmnilla, kuten hcg:lla tai GnRH:lla. LH:n eriytyminen lakkauttaa rakkulan estrgeenierityksen, jllin FSH vapautuu ja uusi fllikkeliaalt pääsee kehittymään. Yleensä tätä hitmuta käytetään mlempien rakkulamutjen hitn ja usein lähes 80 % lehmistä tulee fertiiliin kiimaan 30 päivän sisällä hidsta. Mikäli rakkula ei tällä hidlla le parantunut, vidaan käyttää prgestageenikuuria, eli lehmälle asetetaan kierukka seitsemäksi päiväksi. Jissakin tapauksissa susitellaan jpa 14 päivän hita, jtta häiriön uusiutumisen mahdllisuus pienenisi. Tisaalta tiinehtyminen vi lla heikka kuurin jälkeiseen kiimaan. Kierukkahit n myös mahdllinen ensisijaisena hitna, sillä sen etuutena n parempi kiimantuln ennustettavuus. Erityisesti kierukan käyttö n susiteltavaa siinä tilanteessa, js pikimisesta n kulunut erityisen pitkä aika.(tapnen, nd) 3.4 Oireetn uusija Oireettmaksi uusijaksi määritellään lehmä tai hieh, jta n siemennetty klme kertaa tulksetta snnilla, jnka spermalla tiedetään levan hyvä fertiliteetti ja uusimisen syytä ei löydetä. Tavallisesti kriteerinä pidetään vain sitä, että eläin n klmesti siemennetty. Oireettman uusimisen aiheuttajat vidaan jakaa kahteen ryhmään: munaslun kypsymiseen ja vulaatin ngelmiin sekä alkikulemiin. Alkikulemat saattavat jhtua mm. lievästä khtutulehduksesta, keltarauhasen vajaatiminnasta ja jissakin tapauksissa krmsmihäiriöistä. Keltarauhasen vajaatiminta jhtaa prgesternihrmnin vähyyteen. Prgesternin vähäinen määrä tiineyden alkuvaiheessa vi jhtaa alkin menehtymiseen. Erityisesti tiineyden 15. päivä n kriittinen, sillä prgesternin vajaus hidastuttaa alkin kasvua ja näin llen alkin erittämää interfernia ei erity riittävästi, jtta alki pystyisi ilmittamaan lemassalstaan. Interferni n tärkeää siksi, kska se estää prstaglandiinin erittymisen khdusta. Prstaglandiini siis tuhaa keltarauhasen, js tiineyttä ei le havaittavissa. (Tapnen, nd) Oireettman uusijan hit Oireettman uusinnan syytä n vaikeaa diagnsida, jten hit perustuu arvailujen varaan tehtyyn diagnsiin. Esimerkiksi js epäillään syyn levan vulaatihäiriöissä, vidaan käyttää hitna kiiman katkaisua. Siihen käytetään GnRh- hrmnia, jnka antamisen jälkeen vulaati tapahtuu 30 tunnin kuluttua. (Tapnen, nd) Prgesternin vajautta vidaan hitaa jk suraan tai epäsurasti. Vidaan siis yrittää stimulida keltarauhasta prgesternin erittymisessä GnRH tai hcg- injektilla päivää siemennyksestä. Tämä lisää jksikin aikaa prgesternin erittämistä, mutta myös viivästyttää prstaglan- 10

16 diinin vapautumista. Tinen hitkein n tukea alkita eksgeenisella prgesternilla. Hit vidaan tteuttaa kierukalla, jka asetetaan viidentenä päivänä siemennyksen jälkeen ja sen annetaan lla 5-7 päivää. Yleisesti ttaen ireettmien uusijiden hittulkset eivät le hyviä, sillä niiden hitamista vaikeuttavat mninaiset syyt uusimiselle ja kukin hit tehaa vain yhteen niistä. (Tapnen,nd) 3.5 Pitkä kiima Tdellisuudessa pitkiä kiimja n lemassa, mutta usein kuitenkin kyseessä n pitkään valutteleva lehmä, jllin tarkkaa siemennysajankhtaa vi lla vaikea määrittää. Maailmanlaajuisesti tämä ngelma ei le kiinnstava. (Tapnen, nd) Pitkän kiiman hitkein Hankalissa tilanteissa vidaan yrittää seuraavaa: jätetään lehmä siementämättä havaittuun kiimaan ja laitetaan nin viikn päästä sille kierukka seitsemän päivän ajaksi. Sitten annetaan päivää ennen kierukan pista myös prstaglandiini. Kierukka ajittaa kiiman siten, että lehmän vi siementää j heikkihinkin kiiman ireisiin, 2-4 päivää kierukan pistn jälkeen. Kiimankatkaisuhit n myös yksi hitkein, mutta sitä ei tule antaa liian varhaisessa vaiheessa. (Tapnen, nd) 3.6 Hiljainen kiima Hiljainen kiima lienee Sumen lissa tyypillinen hedelmällisyyshäiriö. Sitä ei kuitenkaan vine nimittää munasarjjen timintahäiriöksi, kska naudalla n kuitenkin timiva kiimakiert ja se n hyvinkin mahdllista saada tiineeksi. Ongelma n vain se, että nauta ei näytä selkeitä ulkisia ireita kiimastaan. Syynä vi lla mm. säätelyhrmnien vurvaikutuksien epätasapain. Esimerkiksi lihavan naudan rasvaan vi varastitua hrmneja, kuten vaikka prgesternia (=keltarauhashrmni, ylläpitää tiineyttä). Sitten kun nauta alkaa laihtua, nämä rasvaan varastituneet hrmnit alkavat vapautua. Js tämä esimerkkinä leva prgesternihrmni alkaa vapautua juuri sillin, kun naudan pitäisi tulla kiimaan, niin se häiritsee merkittävästi estrgeenihrmnin timintaa ja näin llen kiiman ireet jäävät vähäisiksi ja jpa pahimmassa tapauksessa vulaati vi häiriintyä. Lisäksi muiden hrmnien epätasapaintilja vat mm. steridihrmnien epätasapain, mikä jhtuu kasvavasta krtislin pitisuudesta, kun eläin n stressaantunut. Myös yleistyvät jalkavaivat vat vahvasti yhteydessä hiljaisiin kiimihin. Eläinten hyvinvinnilla, rukinnalla ja tarkkailulla n siis suuri merkitys hiljaisten kiimjen syntyyn. (Tapnen, nd) Hiljaisen kiiman hit Kiimaireita ei lääkeaineilla vida vahvistaa, jten n tärkeää saada edellä mainitut seikat kuntn. Kun näiden tekijöiden vaikutukset n pissuljet- 11

17 tu, eläinlääkäri vi lähteä hitamaan hiljaista kiimaa kiiman ajittamisella. Hitkeinja vat esimerkiksi prgesterni-injektihit tai vaihtehtisesti emätinkierukka, jka vapauttaa prgesternia. Prgesternin tarkitus tässä tapauksessa n kiiman synkrninti, jk lyhentämällä tai pidentämällä kiiman tula.(tapnen, nd) 3.7 Pikkeama munasarjissa Helsingin ylipistlla n llut tutkimus lapinlehmäsukujen perinnöllisestä sairaudesta, jka aiheuttaa häiriöitä lisääntymiselimissä. Häiriö n alkuituslujen migraatihäiriö, jka altistaa sekä urs- että naaraspuleisten nautjen gnadihypplasialle. Tautia esiintyy usein vasemmanpuleisen varin (Kuva 8.) tai vasemmanpuleisen kiveksen surkastumana. Sairaus n yleinen erityisesti valkisilla tunturirduilla ja se periytyy resessiivisenä. (Anderssn, M. Henkilökhtainen tiednant 2013) Kuva 9. Vasemmanpuleisen varin hypplasia (Venhranta Heli/ Helsingin ylipist) 4 MUNASARJADIAGNOSTIIKKA KÄYTÄNNÖSSÄ 4.1 Rektaalipalpaatitutkimuksen työjärjestys, havainnt ja merkinnät Palpaati eli palpiminen tarkittaa lääketieteessä käsin tunnustelua. Naudan rektaalipalpaatitutkimus suritetaan aina seuraavassa järjestyksessä: 1) khtu, 2) khdun kaula (cervix) 3) munasarjat (varit). (Tapnen, nd) Khtu Khtua tarkastellessa arviidaan invluutita, eli khdun palautumista pikimisen jälkeen. Pyrkimyksenä n, että arviidaan invluutin edistymistä, ei niinkään khdun absluuttista kka. Invlituneen khdun kk vi vaihdella jnkin verran, mikä n riippuvainen esimerkiksi lehmän iästä. Invluuti arviidaan asteiklla I-IV. IV arvin saanut khtu n kltaan suuri ja se ei le rajattavissa. III tarkittaa, että khtu n rajattavissa, mutta ei kknaan palpitavissa. II merkitään, kun khtu saadaan kknaan käteen ja vidaan palpida kknaan, mutta ei le täysin invlitu- 12

18 nut(khdun sarvien pikkileikkaus n sikea). Merkintä I tarkittaa täysin invlitunutta khtua, khdun sarvien pikkileikkaus n jtakuinkin pyöreä. Lisäksi khdun sarvien symmetriaa arviidaan lukissa I ja II mittaamalla etusrmen ja peukaln avulla sarvien vapaana levan san tyvestä. (Tapnen, nd) Khdun tnusta eli jännittyneisyyttä tulee tarkkailla kk tutkimuksen ajan, sillä palpaatiärsytyksen vaikutuksesta khdun tnus muuttuu. Tnusta arviidaan asteikilla 0-3, jista 0 tarkittaa veltta, täysin eltnta khtua. 1 n jnkin verran tnisitunut, mutta puristuksesta litistyy. 2 n j selvästi tnisitunut, eikä puristaessa edes litisty. 3 n surastaan puumaisen kva. (Tapnen, nd) Cervixin halkaisijaa arviidaan keskivaiheilta tarttumalla srmittein (peukal- etusrmi/keskisrmi) ja ilmitetaan senttimetreinä. Lisäksi epänrmaali mut tulee merkitä (esimerkiksi kaudaalisesti laajentunut). (Tapnen, nd) Tulee myös arviida khdun mahdllisen sisällön määrää ja knsistenssia, se kuten muutkin pikkeamat kirjataan ilman lyhennyksiä (Tapnen, nd.) Munasarjat Munasarjjen löydökset tulee aina kirjata sekä vasen että ikea puli erikseen merkinnän vo (vasen vari)/ O (ikea vari) jälkeen, juuri tässä järjestyksessä. Tarkitus n löytää timinnallisia rakenteita, kuten fllikkeleita (F) ja keltarauhasia (CL). Js havaitaan timiva rakenne, mutta sen tunnistaminen tuttaa ngelmia, merkitään se tunnistamattmaksi aktiviteetiksi (A). (Tapnen, nd) Fllikkeleista merkitään vähintään 1 cm kkiset fllikkelit ja löydös kirjataan esim. F 1,5. Fllikkeleiden kka arviidaan 0,5 cm tarkkuudella. Js fllikkeli tuntuu paksuseinäiseltä, se n tdennäköisesti lutenisitunut. Tällainen löydös kirjataan LUT, mikä merkitään fllikkelin kn jälkeen, esimerkiksi F 2,5 LUT. (Tapnen, nd) Keltarauhasen(sekä tunnistamattman aktiviteetin, A) kk rektaalisesti kkeiltaessa arviidaan 0,5 cm tarkkuudella (ultralla keltarauhasen tarkkuus 0,1 cm). Keltarauhanen (crpus luteum) n harvin mudltaan pyöreä, jten sen halkaisija arviidaan suurimman ja pienimmän halkaisijan keskiarvsta. Kirjataan esimerkiksi CL 2,5. Keltarauhasen kk vaihtelee 1,5-3,5 cm:n välillä, usein se n 2,0-2,5 cm. (Tapnen, nd) Keltarauhasen (ja A:n) knsistenssi ilmitetaan aina CL:n timinnan arviimiseksi asteiklla 1-3. K1 n pehmeämpi kuin nrmaali keltarauhanen, fluktuivan tuntuinen (yleensä timiva, nrmaali CL, mutta diagnsinnissa n usein vaikeuksia). K2 n kimmisan justava ja maksamainen, muuta varikudsta pehmeämpi. Se n nrmaali, prgesternia tuttava keltarauhanen. K3:n rakenne n kiinteä, ei era muusta varikudksesta (ei yleensä timi). (Tapnen, nd.) 13

19 4.2 Tiineystarkastuksien tekeminen Tiineyden tteamiseksi vidaan käyttää erilaisia menetelmiä. Yleisimmät niistä vat rektaalipalpaatitutkimus, ultraäänitutkimus ja erilaiset bikemialliset menetelmät. Rektaalitutkimus n menetelmistä vanhin, mutta se n edelleen käytetyin ja useimmissa tapauksissa varma ja lutettava kein. Lisäksi se n taludellisesti edullinen. Oikeaan diagnsiin pääseminen edellyttää kuitenkin sen tekijän, eli eläinlääkärin tai seminlgin hyvää ammattitaita. Varhaisissa, kuten <4-5 viikn tiineyksissä varmaa diagnsia ei rektaalisesti aina saada, kska se riippuu eläimen iästä ja pikimisten määrästä. Harjaantuneimmat rektalisijat vivat tki päästä diagnsiin j hyvin varhain. (Katila, 1994, 11) Tiineyden diagnsinti manuaalisesti rektaalipalpaatilla Alitettaessa rektalisintia tulee pyrkiä rauhallisiin liikkeisiin, jtta vidaan minimida vimakkaammat peristalttiset liikkeet. Hansikkaassa n liukastetta riittävästi ja ulsteet pistetaan siten, että vartaan ilmaa jutumasta suleen. Kska sulilieve n pidempi syvemmällä lantintelssa, n helpmpaa rektalisida käsi työnnettynä riittävän syvälle. Liian kvakurainen käsittely vi jhtaa sulen puhkeamiseen. (Katila, 1994, 11) Ensimmäinen tarkastus vidaan tehdä klme viikka siemennyksestä, jllin vidaan tehdä keltarauhaslöytö. Se ei kuitenkaan viittaa suraan tiineyteen, mutta ainakin sen puuttuminen viittaa tiinehtymättömyyteen. Tiineyden edetessä keltarauhanen kehittyy ja se n alkuvaiheessa (viisi ensimmäistä viikka) samankaltainen kuin diestruksen keskivaiheilla, mutta tdellisuudessa sen kk n suurempi. Khdun kk alkaa muuttua viidennen tiineysviikn aikana. Selkeimmin kker n tdettavissa hiehilla. Amnin mudstaa khdun sarven vapaaseen saan pussin, jka n halkaisijaltaan 1-2 cm ja jka n varvasti palpitavissa. Tässä vaiheessa n abrtin riski lemassa, sillä varmatn käsittely vi jhtaa kalvn vauriitumiseen. (Katila, 1994, 11 12) Pääsääntöisesti kuuden viikn tiineys tulee pystyä tteamaan rektaalisesti. Tsin vanhilla,useasti pikineilla lehmillä vi khtu ja khdun siteet lla niin löystyneet ja venyneet, että n jskus syytä dttaa 7.-8 viikkn, jtta päästäisiin varmaan diagnsiin. (Katila, 1994, 12). 2 kuukauden ikäinen sikiö n nin 6 cm pitkä, eli suurin piirtein hiiren kkinen. Sikiön pituus mitataan päälaelta istuinkyhmyyn (Kuva 10).(HH Embry Oy 2012). Kuudennella viiklla naudan tiine khdunsarvi (keltarauhasen puleinen sarvi) kasvaa kahden jpa klminkertaiseksi kltaan, mutta se mahtuu vielä kknaan kämmeneen. Khtu n fluktuiva ja hutseinäinen, eikä sikiötä vielä tunnu. Tässä vaiheessa kalvreakti n j tunnettavissa amninin khdalla, mutta sen kkeilua ei susitella abrttivaaran vuksi. Sikiökalv palpidaan siten, että tetaan khdun seinämä kevyesti peukaln ja etusrmen tai keskisrmen väliin ja tunnustellaan kaksiskalva srmia vetäessä. Sitten vidaan tuntea jnkin rakenteen luiskahtavan srmien välistä, jka n sikiökalv. (Katila, 1994, 12) 14

20 Kuva 10. Naudan sikiöt eri kehitysvaiheissa(flinkman 2012.) Sikiön pituus mitataan päälaelta istuinkyhmyyn. Esimerkiksi 1 kk:n ikäinen sikiö n nin 1 cm pitkä, 2 kk:n ikäinen sikiö n. 6 cm. (HH Embry Oy 2012). Kahdeksannen tiineysviikn vaiheilla tiine khdun sarvi n j kasvanut kuusinkertaiseksi ja siellä tuntuu sisältöä ja kalvreakti. Tästä alkaen lennainen piirre khdussa n sen seinämän hentuminen. Ei-tiine sarvi n pysynyt ennallaan. (Katila, 1994, 12) Kahdeksasta viiksta 12. viikn aikana mlemmat khdun sarvet kasvavat kaksinkertaisiksi. Khtu alkaa kasvaessaan valua lanti-ntelsta vatsanteln phjaa khden, painvimasta jhtuen. Sekä kk uterusta ja vareita pystyy vielä tunnustelemaan. Khdun sisältö tuntuu jännittyneeltä ja jskus vi tuntea jpa sikiön pullistuman khdun seinämän läpi. 10. viiklta alkaen khdun käpyset tuntuvat hernemäisiltä rakenteilta. (Katila, 1994,12) Klmen kuukauden ikäinen sikiö n nin 15 cm pitkä (HH Embry Oy 2012.) Viikkjen 12. ja 20:n välillä sikiönesteiden lisääntyessä npeasti khtu vi tuntua erittäin jännittyneeltä ja se täyttää kknaan lantin drsaalisan, kuitenkin viikn 17 lppuun mennessä khtu n kknaan vatsantelssa. Vagina jhtaa lantin reunan yli ja n kireä putki. Cervix ja uteruksen drsaaliseinä vat tunnettavissa, muihin siin ei enää ylety. Khdun seinämä tuntuu rennlta ja siinä n havaittavissa khdunkäpysiä, jtka tuntuvat ikään kuin kelluvilta krkeilta veden pinnalla. Erityisen hyvin ne tuntuvat, kun painetaan kädellä khdun yläpintaa ja vedetään kättä taaksepäin. Tiineellä pulella tuntuu nin sentin paksuinen jäykkä putki, arteria uterina, eli khtuvaltim. Khtuvaltima vi tunnustella siten, että käännetään kättä drslateraaliseen suuntaan ja palpidaan lantinseinämää suliluun keskimmäisen klmanneksen khdalta. Js sunta puristaa lievästi srmis- 15

21 saan tai suliluuta vasten, tuntee sunen virinän eli fremituksen. Tiineelle pulelle khtua kehittyy virinä yleensä myöhään neljännellä tai varhain viidennellä kuukaudella. Js fremitus havaitaan mlemmilla pulilla, saattaa se viitata kaksistiineyteen. Pikkeuksena n lpputiineys, jllin sen havaitsee kaikilla lehmillä. Abrtin tai partuksen jälkeen kuluu kaksi päivää, kun virinä kataa. Virinä ei myöskään tunnu sillin, js khdussa n muumi. (Katila, 1994,12 14). Neljän kuukauden ikäinen sikiö n nin 25 cm pitkä ja viiden kuukauden ikäinen sikiö nin 35 cm pitkä (HH Embry Oy 2012) Tiineyden pulenvälin jälkeen viiksta 20 pikimiseen khtu suurenee ja n kklailla vatsantelssa. Tunnettavissa n käpysiä, kalvreakti ja suurentunut arteria uterina. Fremitus n vimistunut viimeisen klmanneksen aikana ja se n tautnta. Tiineyskuukausien 5-7 väillä vasikka n niin syvällä abdmenissa, että sen tunteminen n sattumanvaraista. Ihan lpputiineydestä vasikka n kasvanut niin paljn, että se tulee lanti- nteln siten, että tunnettavissa vat pää sekä raajat. Tämä n tarkalleen 7-8 kuukauden välillä. (Katila, 1994, 14). Kuuden kuukauden ikäinen sikiö n nin 45 cm pitkä ja seitsemän kuukauden ikäinen sikiö nin 55 cm pitkä (HH Embry Oy 2012.) Tiineyden diagnsinti ultraäänitutkimuksella Ultraäänilaitteita n eri tekniikalla varusteltuja ja esimerkiksi Dpplerin ultraäänilaitteella kyetään havaitsemaan sikiön sydämenlyönnit tiineysviikilla A-mde-tekniikan ultraäänilaitteella taas naudan tiineys vidaan havaita niinkin aikaisin, kuin 40 vrk:n iässä. Tisin kuin hevsella, naudalla sitä varhaisemmat tarkastukset vat humattavan paljn hankalampia, sillä hevsella alkirakkula n selkeästi pyöreä, kun taas naudalla se n pitkänmainen ja usein rihmainen. Hevsen alkirakkula n siis ultrakuvassa helpmpaa havaita. Lisäksi naudalla käpertyneet khdunsarvet vaikeuttavat tutkimusta, jllin ei välttämättä pystytä tarkistamaan kk khtua. (Katila, 1994, 15 16) Tutkimusta alittaessa n tärkeää tyhjentää peräsuli hulellisesti, jtta limakalvn ja anturin välille saadaan hyvä kntakti. Ilman pääsy tulee estää, sillä se hunntaa kntaktia ja kuvanlaatua. Anturi viedään kämmenen sujaamana suleen. Tarkastus etenee seuraavassa järjestyksessä: khdunkaula tarkastetaan ensin ja jatketaan sitten khdun runk-san tutkimista drsaalipulelta pitkittäisleikkauksena. Seuraavaksi anturia viedään eteenpäin ja bifurkaatin khdalta aletaan seurata tista khdunsarvea kääntämällä anturia hieman pikittain samalla seuraten khdun lateraalireunaa. Näin saadaan tarkasti tutkittua kk khdunsarvi tyvestä kärkeen pikkileikkauskuvana. Sama tistetaan myös tiselle khdunsarvelle. (Katila, 1994) Nin neljästä viiksta eteenpäin ultraäänellä suritettu tiineystarkastus n tarkkuudeltaan erinmainen. Sitä aikaisempia tarkastuksia tehdessä tulee muistaa, että negatiivisen vastauksen antamisessa tulee lla varvainen, sillä kk khdun täydellinen tutkiminen vi lla mahdtnta. Tiineys- 16

22 diagnstiikkaan saadaan erilaisia svellutuksia ultraäänitutkimuksella. Sen avulla vidaan mm. määrittää sikiön ikä aina 140 vrk:n tiineyteen asti, tutkia sikiön eri sien kehittymistä ja määrittää sikiön sukupuli nin tiineysvurkautena. Näitä diagnsidessa tarvitaan kuitenkin pitkän ajan kkemusta UÄ-kuvien tulkinnassa. (Katila, 1994,15 16) Erilaiset bikemialliset menetelmät tiineyden diagnsinnissa Yksi helpp ja edullinen menetelmä tiineyden varmistamiseen n prgesternin määrän mittaaminen maidsta. Maidntuttaja vi helpsti itse ttaa näytteen maitputkeen sekä täyttää saatelmakkeen ja lähettää esimerkiksi man meijerin labratrin. Jtta nnistuttaisiin saamaan viitteitä mahdllisesta tiineydestä, n ltava varmja siitä, että lehmä n juurikin siemennysaikaan llut selkeästi kiimassa. Maitnäyte tulee ttaa päivää siemennyksestä ja edelleen päivää siemennyksestä. Prgesternitasn tulee lla krkea, yli 20 nml/l. Js se alittaa 20 nml/l, lehmä ei tdennäköisesti le tiine. (Vali 2012). Muita hrmneja, jita tiineyden määrittämiseksi vidaan tutkia, vat esimerkiksi estrnisulfaatti, jta erittyy sikiönpuleisesta istukasta. Tätä hrmnia n erityisen vähän ei-tiineellä eläimellä. Näyte vidaan ttaa verestä tai maidsta, mutta sen hunna pulena n se, että sitä erittyy vasta tiineyden llessa pitkällä( vurkauden välillä). Ulsteesta vidaan mitata estradili-17alfa-pitisuutta, jka n 14. tiineysviikn jälkeen tiineellä eläimellä krkeampi kuin niillä jtka vat jääneet tyhjiksi. (Katila, 1994) Istukka tuttaa eräänlaisia prteiineja, jita ei muutin emän elimistössä synny. Ihmisillä n j pitkään käytetty raskaustesteissä mittarina hcg:n lemassala. Naudalla n eristetty kaksi tiineysspesifistä prteiinia: alfafetprteiini ja naudan tiineysspesifinen prteiini B. Niitä vidaan eristää labratrissa RIA-menetelmällä ja määrityksen vi tehdä j tiineyden alussa. Virhelähteenä tsin vi lla lyhyt tyhjäkausi, jllin edellisen tiineyden prteiineja vi vielä näkyä. Mitään näistä prteiineista ei le tistaiseksi tettu kliiniseen käyttöön. (Katila, 1994). Nykyään 2013 markkinilla n tiineystesti, jka perustuu tiineyden aikana erittyvien glykprteiinien (PAG) havaitsemiseen. Prteiinien eristys tehdään maidsta. (Latmäki Sähköpstiviesti) Muut menetelmät Vaginskpilla tutkitaan erityisesti khdun napukkaa. Tiineyden aikana khdunkaulankanavan rauhaset erittävät paksua ja sitkeää limaa, jka tukkii kanavan. Limatulppa kehittyy 60. tiineysvurkauteen mennessä, se n usein nähtävissä, mutta ei kuitenkaan aina. Vastaavasti limatulppa vidaan havaita myös työntämällä siemennyskatetrin khdunkaulan kanavaan. Myös käsin tutkimuksen vi surittaa. (Katila, 1994,21) Tiineyden viimeisellä klmanneksella vidaan havaita sikiö myös painelemalla. Tarkituksena n painella vimakkaasti ulkapäin vatsanteln 17

23 ventraalisaa ikealta(nälkäkupan alasa), jllin sikiö aluksi väistyy, mutta palaa paikalleen törmäten painelevaan käteen. (Katila, 1994, 21) 5 NAUTOJEN LISÄÄNTYMISEEN LIITTYVÄT KOULUTUKSET SUOMESSA JA ULKOMAILLA 5.1 Tilanne Sumessa Nautjen timilupasiemennyskursseja n järjestänyt Faba sk vudesta 1997 alkaen (Laitinen ja Siermala 2012). Faba n järjestänyt jitakin munasarjadiagnstiikkakursseja, mutta Faba ei sustunut antamaan tarkempia tietja (Eskelinen, M. Sähköpstiviesti). Faban ktisivuilta ainakin käy ilmi, että kursseilla käsitellään munasarjadiagnstiikkaa, tehdään merkkisiemennyksiä sekä luennidaan jalstuksesta. (Faba sk) HH Embry järjesti vunna 2008 ensimmäiset timilupakurssit. Munasarjadiagnstiikkakursseja n järjestetty kaksi. (Ranta 2013) 5.2 Nautjen lisääntymiseen liittyvä kulutus USA:ssa USA:ssa nautjen siemennyskursseja järjestää esimerkiksi Alta Genetics. Kurssit alkavat heillä yleensä siten, että kurssin hjaaja näyttää aluksi lukassa viden, jnka tarkituksena n luda käsitys kurssilaisille, mitä keinsiementäminen n. Seuraavaksi hjaaja demnstri siemenen käsittelyn alkuvalmisteluita ja lataa pistletin, jnka jälkeen jkainen kurssilainen lataa pistlettinsä. Kaikista virheistä humautetaan ja ne käydään läpi useaan kertaan. Kurssien vetäjä, Matthew Eatn n sitä mieltä, että ppimisprsessi tapahtuu helpmmin niin, että kurssilaiset vivat yhdessä käydä läpi vaikeampia asiita. Siksi Eatn vi pyytää hetkellisesti harjaantuneimpia ppilaita pettamaan niille, jtka eivät asiaa heti ymmärtäneet. Kun sitten jkainen n nnistunut hyvin siemenannksen käsittelyssä, siirrytään khtudemnstraatin, jssa n käytössä teurastettujen eläinten khdut. Sillin piskellaan khturakenteita ja munasarjja sekä niiden timintaa. Eatn näyttää, miten khdunkaula läpäistään pistletin kanssa ja mihin khtaan siemenanns ladataan. Sitten kurssilaiset saavat tehdä saman perässä ja Eatn katselee vieressä ja kurssilaiset saavat selstaa, mihin khtaan anns ladataan. Kun jkainen n suriutunut khdunkaulan läpäisystä, käydään vielä kaikki vaiheet läpi kerrallaan pistletin lataamisesta siemennyksen harjitteluun. Tämä kertaaminen tu ppilaille itsevarmuutta lisää, ennen kuin mennään harjittelemaan ikeilla eläimillä. Sitten harjitukset jatkuvat ja Eatn näyttää teuraseläimellä, miten puhdistetaan ulksynnyttimet ja työnnetään kapillaari sisään ja siemennetään lehmä. Sitten jkainen jatkaa näitä harjituksia ja niissä menee usein paljn aikaa. Js jku ppilaista ei pysty läpäisemään tietyn lehmän khdunkaulaa, Eatn kehttaa vaihtamaan eläintä. Kurssin lpuksi jkainen lataa pistletin ja siementää ikean eläimen ja Eatn tarkkailee kk prsessin ja tarkistaa vielä, että khdunkaula n varmasti läpäisty. 18

24 Eatn haluaa kk ajan lla selvillä siitä, että kurssilaiset ymmärtävät miksi ja miten he haluavat jalstaa karjaansa. Lisäksi kaikki siemennykseen liittyvät työt siemenlatauksesta kirjanpitn tulee jkaisen tehdä täsmällisesti. (Eatn Sähköpstiviesti) 5.3 Nautjen lisääntymiskulutus Eurpassa Givanni Gnemmin (2013) kertman mukaan Eurpassa tilanne Sumeen verrattuna n hyvinkin erilainen, sillä ainakin Sveitsissä nautjen keinsiemennyksiä tekevät vain ammattiseminlgit ja eläinlääkärit. Ainakin n hyvin harvinaista löytää viljelijää, jka siementäisi itse karjansa eläimet. Sama tilanne n myös Hllannissa, Espanjassa, Ranskassa sekä Saksassa. Näissä maissa Gnemmi kuluttaa säännöllisesti lähinnä eläinlääkäreitä sekä seminlgeja nautjen tutkimiseen erityisesti ultraäänilaitteilla. Ultraäänitutkimukset kiinnstavat edellä mainituissa maissa yhä enemmän ja seminlgit vat niistä kiinnstuneempia kuin eläinlääkärit. Jnkin verran myös viljelijöille Gnemmi n järjestänyt työpajja sekä knferensseja, mutta paljn vähemmän kuin eläinlääkäreille ja seminlgeille. Hllannissa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa sekä sassa Saksaa ultraäänilaitteiden markkininti n seminlgien käsissä, ei juurikaan eläinlääkäreiden. Italiassa tilanne n erilainen, 80 % karjanmistajista siementää lehmänsä itse ja 20 % siementävät eläinlääkärit ja seminlgit. Tiineystarkastuksia tekevät vain eläinlääkärit, jk ultraäänilaitteella tai ilman. J vudesta 1970 alkaen Italiassa paikalliset karjan kasvatusyhdistykset vat hulehtineet viljelijöiden keinsiemennyskurssien järjestämisestä. Kurssin suunnitelma nkin j yli 40 vutta vanha. Vunna 1970 Italiassa järjestettiin ensimmäiset kurssit ja ne livat ainita viljelijöille järjestettyjä kulutuksia, jten siksi timilupasiemennyskurssit kestivät pitkään, jpa neljä kuukautta. Ne sisälsivät paljn eri aiheita, kuten lisääntymisanatmiaa, lisääntymisfysilgiaa, ravitsemusta, siementutanta, siemennystekniikkaa, siemenen käsittelyä, lainsäädäntöä, naaraan ja urksen eri lisääntymiseen liittyviä sairauksia sekä geneettistä valintaa. Tämä kurssi ylittää nykypäivän kulutuksen mnin kerrin, sillä Gnemmi n kuluttanut jpa kuudessa päivässä yhden ryhmän viljelijöitä. Gnemmin mukaan tärkeintä n keskittyä petuksessa seuraaviin aiheisiin: naaraan lisääntymisanatmia kiiman tarkkailu fllikkelidynamiikka naudan kiimakierrn säätely hrmneilla: kiiman ja vulaatin synkrninti khtutulehdukset syitä siemennyksen epännistumisiin tistuva siemennysten uusinta yksittäisellä, terveellä naudalla, jlla n nrmaali kiimakiert ilman havaittua häiriötä (repeat breeders syndrme) siemenen käsittely 19

25 keinsiemennystekniikat lainsäädäntö geneettiikka ja genminen valinta tiineysdiagnsit: 1. Ultraääni 2. Palpaati 3. Prgesternitestaus 4. PAG- testaus käytännön harjittelua vähintään 50 % ajasta (Gnemmi. Sähköpstiviesti ) 6 KYSELY HH EMBRYON ASIAKKAILLE 6.1 Kyselyn taustat ja tavitteet Timilupasiementäjiä n kulutettu Sumessa vudesta 1997 alkaen, ensimmäinen kuluttaja n llut Faba sk. Tinen kuluttaja, HH Embry n kuluttanut timilupasiementäjiä vudesta HH Embry Oy n perustettu Lpella vunna 2006, jllin yritys sai myös Altan edustuksen. HH Embry alki tarjta kansainvälisten huippusnnien spermaa sekä jalstusneuvntaa Altan jälleenmyyjänä. Näin llen yritys n Sumessa ensimmäinen yksityinen keinsiemennysyritys. Palvelut lypsykarjan jalstukseen vat mnipuliset ja yritys tarjaa lisäksi siemennystarvikkeita, seminlgipalveluita sekä hedelmällisyysneuvntaa. Alki-saaminen n myös yrityksen vahva puli ja heiltä saa palveluita alkinsiirtihin ja huuhteluihin. Vunna 2013 timinta laajeni lisäksi lampaan keinsiemennykseen ja sperman myyntiin. Timilupasiementäjien määrän kasvun myötä n alettu tarjta myös jatkkulutusta. Kyselyn tavitteena likin selvittää, nk tälle jatkkulutukselle tarvetta ja mitä karjanmistajat kulutukselta dttavat sekä miten j pidettyjä munasarjadiagnstiikkakulutuksia visi edelleen kehittää karjanmistajien tarpeita vastaaviksi. 6.2 Kyselyn tteutus Työn selvitys tteutettiin kyselylmakkeella (LIITE 2), jka lähetettiin sähköpstitse 184 HH Embryn asiakkaalle jtka livat surittaneet HH Embryn järjestämän timilupakurssin ja sa myös munasarjadiagnstiikkakurssin. Kyselyssä li mnivalintakysymyksiä sekä valintaruutukysymyksiä. Myös vapaamutisesti vastattavia kysymyksiä li useampi. Kysely alki taustatiet-silla, jssa kysyttiin perustietja vastaajista, kuten karjaan liittyviä kysymyksiä mm. tuts, karjakk, vastaajan ma käsitys karjansa hedelmällisyystilanteesta ym. Tinen si käsitteli siementämistä ja klmas munasarjadiagnstiikkaa ja tiineystarkastuksien teka. Neljäs si käsitteli munasarjadiagnstiikkakulutuksen tarvetta ja tämän sin jälkeen kysymykset jakautuivat miin siihinsa siten, että munasarjadiagnstiikkakurssille kiinnstuneille menijöille khdistettiin mat kysymykset ja j kurssin käyneille mat kysymyksensä. Lisäksi vastanneiden kesken arvttiin siemenannksia, mikäli vastaajat jättivät yhteystietnsa. 20

26 7 KYSELYN TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA 7.1 Vastaukset ja tulsten käsittely Kysely tteutettiin Ggle Drive hjelmalla. Vastauksia kyselyyn tuli kaiken kaikkiaan 54 kpl, jten vastausprsentiksi mudstui 29,3 %. Vastausprsentti n melk hyvä, humin ttaen se, että kyselylmakkeen linkki lähetettiin vain sähköpstilla. Hyvin sähköpsti kuitenkin tavitti HH Embryn asiakkaat. Kyselystä muistutettiin karjanmistajia lisäksi ssiaalisessa mediassa. Kysely lähettiin ja vastausaikaa annettiin asti. Muutamalle vastaajalle juduttiin antamaan lisäaikaa saakka, sillä sa sähköpstiviesteistä ei llut mennyt perille ja juduttiin selvittämään uusia sähköpstisitteita. 7.2 Vastaajien taustatiedt Maakunta Eniten vastauksia tuli Varsinais- Sumen maakunnasta 9 kappaletta, eli 17 % vastauksista. Tiseksi eniten vastauksia tuli Etelä-Phjanmaalta 8 kappaletta eli 15 % vastauksista. Klmanneksi eniten vastauksia tuli Keski- Sumesta 5 kappaletta eli 9 % vastauksista. Ahvenanmaan maakunnasta, Phjis-Karjalasta sekä Kainuusta vastauksia ei tullut lainkaan. (Kuvi1.) Kuvi 1. Vastaajien jakaantuminen maakunnittain Tilan tutantsuunta Vastaajista 94 %, eli 51 kappaletta ilmitti levansa maidntuttajia. Lihan tuttajia ilmitti levansa 6 % eli 3 kappaletta. Vastaajista yksi li valinnut sekä maidntutannn että lihantutannn. Kukaan vastaajista ei ilmittanut tilansa tutantsuunnaksi hiehnkasvatusta. (Kuvi 2.) 21

27 Kuvi 2. Vastaajien tutantsuunnat Karjakk Sumessa keskimääräinen karjakk tililla li lehmää. Yli 300 lypsylehmän karjja li neljä.(maatalustilastt.fi). Kyselyn tulksissa tulee selkeästi esille, että karjakt tililla vat humattavasti kasvaneet. Yli pulet vastaajista ilmitti karjansa kksi lehmää, eli 56 %. Seuraavaksi eniten ilmitettiin karjansa kksi lehmää kahdeksan kpl eli 17 %. Yli 120 lehmän karjja vastanneissa li neljä kpl eli 8 %. (Kuvi 3.) Kuvi 3. Vastaajien karjakk Karjan keskituts Suurella salla, eli 48 % kyselyyn vastanneiden keskitutksiksi ilmitettiin kg. Tiseksi eniten, eli 36 % prsenttia vastanneista ilmitti keskitutkseksi kg. Yli kg:n keskitutksia li 8 % vastanneista (Kuvi 4.). Vi siis sana, että kyselyyn vastanneiden karjat vat hyvinkin krkeatuttisia, sillä Sumessa tutsseurantaan kuuluvien tiljen vusituts vunna 2012 li keskimäärin 8865 kg (Maidn tutant 2012). Kuvi 4. Vastaajien keskitutsjakauma Hedelmällisyys Suurin sa vastaajista piti karjansa hedelmällisyyttä keskinkertaisena, eli 57 %. Hyvänä sitä piti 40 % ja hunna vain 4 %. Tähän khtaan tuli lisäksi kysymys miten arviit hedelmällisyyden vaikuttavan karjasi talu- 22

28 delliseen tulkseen?. Kysymykseen sai jkainen vastata vapaamutisesti. Useampi vastaaja ilmitti hedelmällisyyden levan erittäin vaikuttava tekijä karjansa taludelliseen tulkseen. Heikentäviksi tekijöiksi vastaajat ilmittivat esimerkiksi lisääntyneet siemennyskulut ja pidentyneet pikimavälit, mitkä taas jhtavat vähäisiin maitmääriin. Pahimmassa tapauksessa judutaan tekemään ei-tivttuja pistja ja tämä taas laskee karjan keskipikimakertaa. Osa vastaajista ilmitti hedelmällisyyden vaikuttavan negatiivisesti tällä hetkellä, mutta sa taas ilmitti sen vaikuttavan psitiivisesti. Esimerkiksi yksi vastaaja ilmitti, että hedelmällisyyden parantumisen ansista karjassaan viime vunna keskituts nusi 500 kg ja meijeriin lähtenyt mait l. Yhdellä vastaajalla li riesana ureaplasma sekä lisääntyneet lumiset, mikä tdella laskee taludellista tutsta niin lisääntyvien eläinlääkärikulujen kautta kuin myös pienimaitisten lehmien kautta. Tämä jhtaa myös pitkiin umpikausiin ja vi lla myös haastavaa pitää lehmien kuntlukat tasaisena. Pikimavälit jakivat mielipiteitä. Yksi vastaajista ttesi, että npea kiert n paras hyvän taludellisen tulksen saavuttamiseksi. Sitten taas yksi vastaaja kerti, ettei lyhyt pikimaväli le tarpeen, mikäli lehmä lypsää hyvin. Erityisen tärkeää n saada hieht kantaviksi ajallaan, muutin ne vievät rehua ja paikan tiselta eläimeltä. Lypsylehmät vivat lla hyvinkin pitkämaitisia, eikä pikimisen viivästyminen tällöin le aina niin vakavaa. Useampi vastaaja ttesi hedelmällisyyden riippuvan eniten rukinnasta, sillä tasainen ja riittävä energiarukinta saa lehmien munasarjatiminnan ajallaan käyntiin pikimisten jälkeen. Lisäksi hyvä kiimantarkkailu n tärkeää, yksi vastaajista kerti, että hänen karjassaan hiehjen alitussiemennykset tulee tehtyä liian myöhään. Tällöin asia n siis enemmänkin ihmisestä riippuvainen, tietinen valinta, ei niinkään itse hedelmällisyydestä jhtuva. (Kuvi 5.) Kuvi 5. Vastaajien käsitys karjjensa hedelmällisyydestä 23

29 7.3 Siementäminen Timiluvan vimassalaika ja siemennysten nnistuminen Kaiken kaikkiaan 27 henkilöä vastasi kysymykseen kuinka kauan let siementänyt itse eli 50 %. Keskimääräinen aika n 2,3 vutta. Pisimpään timilupa li llut yhdellä vastaajalla 8 vutta ja lyhimmän ajan timilupa li llut yhdellä vastaajalla vain muutaman kuukauden. Yksi ilmitti, että ei le siementänyt. Kysymyksessä, jssa kysyttiin siemennyksien nnistumista, tuli vastauksia yhteensä 53 kpl eli 98 %. Suurin sa, eli 57 % vastaajista ilmitti siemennyksien nnistuneen hyvin. Tiseksi eniten ilmitettiin, että siemennykset livat nnistuneet tyydyttävästi, eli 32 % vastaajista. Erinmaisesti li nnistunut mielestään 6 % vastaajista ja heiksti myös 6 %. (Kuvi 6.) Viimeisimmän uusimattmuusprsentin ilmitti 20 vastaajaa. Heidän uusimattmuusprsenttiensa keskiarvksi tuli 61,5 %, jten sitä vidaan pitää hyvänä. Osa kyselyyn vastanneista ei sannut vastata tähän kysymykseen ja sa ei llut katsnut sitä. Kuvi 6. Vastaajien mielipiteet siemennyksien nnistumisista Timiluvalla siemennettävät eläimet sekä avun tarve Kyselyyn vastanneista suurin sa, eli 73 % vastanneista ilmitti siementävänsä sekä lehmät että hieht. 27 % kyselyyn vastanneista ilmitti siementävänsä vain lehmät. (Kuvi 7.) Seminlgin apua ngelmatapauksissa ilmitti tarvitsevansa 51 % vastaajista eli 27 henkilöä. 49 % eli 26 ei llut tarvinnut apua. 24

30 Kuvi 7. Jakauma siemennettävistä eläimistä Ne vastaajat, jtka ilmittivat tarvitsevansa apua siemennyksissä, tarvitsivat eniten apua yksittäistapauksissa eli 75 %. Luku sisältää 21 vastaajaa, jista yksi li vastannut edelliseen kysymykseen kieltävästi, mutta ilmitti kuitenkin tarvinneensa apua yksittäistapauksissa. Sillin tällöin apua li tarvinnut 18 % ja usein apua tarvitsi 7 %. Tulee muistaa, että kyselyyn vastanneiden jukssa n useampi, jlla n timilupa llut vasta lyhyen aikaa ja juuri alussa vaikeasti siemennettävät lehmät ja hieht eivät välttämättä tunnu yhtä vaikealta myöhemmin, kun siemennyksestä n ehtinyt karttua kkemusta enemmän. Timilupasiementäjät vat pärjänneet hyvin. (Kuvi 8.) Kuvi 8. Seminlgin avun tarve Vaikeimmat asiat siemennyksissä Suurin sa kyselyyn vastanneista kki, että siementämisessä alkuun li vaikeinta löytää khdun kaulan napukka ja viedä pistletti edelleen napukasta sisälle. Sitä seuraavana vaikeimpana asiana pidettiin yleensäkin itse khdun kaulan läpäisyä. Tisilla eläimillä n enemmän ja vaikeampia pimuja khdunkaulalla kuin tisilla. Useimmiten hieht kettiin vaikeammiksi siementää verrattuna lehmiin, sillä pientä khdunkaulaa vi lla vaativaa pidellä ja samalla yrittää viedä pistlettiä lävitse, kun khdunkaula n kapea. Muutama vastaaja mainitsi vaikeudeksi alkuun myös ikean siemennysajan määrittämisen. Tämä saattaa lla myös syynä siihen, että khdunkaula n vaikeaa läpäistä. Muita yksittäisiä ngelmia livat mm. rasvittuneet eläimet, jiden khtua n vaikeaa löytää, rakenteellises- 25

31 ti nrmaalista pikkeavat khdunkaulat sekä muutin rakenteellisesti erilaiset eläimet. Rutiinin karttuessa siementäminen muuttui helpmmaksi useammalla timilupasiementäjällä. Alussa eteen tulleet vaikeat asiat eivät välttämättä enää le ngelmia myöhemmin ja niitä ei jpa enää humaa ngelmaksi. Eniten kyselyyn vastanneille vaikeuksia tuttaa eniten nykyäänkin yksittäiset, anatmisesti erilaiset eläimet. Se n kuitenkin varmasti yhtälailla ngelma myös ammattiseminlgeille, eikä kaikkien nautjen khdunkaulasta vikaan aina päästä lävitse esim. pikimisessa tapahtuneen vaurin takia. Myös eri kiiman vaiheissa nauta vi tuntua hyvinkin erilaiselta ja jissakin tapauksissa siemennys vi nnistua paremmin, kun yrittää myöhemmin uudelleen tai seuraavaan kiimaan. 25 % eli 13 vastaajaa ilmitti tarvitsevansa apua siementämiseen lisäkulutuksen kautta. Tällöin visi lla tarpeen HH Embryn tarjama timilupa-apu. Timilupa-apua tarjaa HH Embryn alkinsiirtseminlgi, jka tulee tilalle paikan päälle ja antaa yksityispetusta karjanmistajan tarpeen mukaan. (Kuvi 9.) Kuvi 9. Siemennyksen lisäkulutuksen tarvejakauma 7.4 Munasarjadiagnstiikka ja tiineystarkastukset Tiineystarkastukset Tiineystarkastuksia ilmitti tekevänsä itse 4 % eli 3 henkilöä. Osan tiineystarkastuksista ilmitti tekevänsä 19 %, eli 13 henkilöä. Seminlgit pulestaan tekevät 24 % eli 16 henkilön karjassa tiineystarkastukset. Eläinlääkärit tekevät suurimman san tarkastuksista, näin ilmitti 43 % eli 29 vastaajaa. Khdan muu valitsi 9 % eli 6 vastaajaa. He kertivat mm. tekevänsä jskus kkeilumielessä tiineystarkastuksia, mutta yleensä ne tekevät seminlgi ja jskus myös eläinlääkäri. Yksi ilmitti tekevänsä prgesternitestejä sen lisäksi, että tarkasti myös itse. Lisäksi yksi kerti, ettei tilalla pääsääntöisesti tehdä tiineystarkastuksia, vaan seurataan uusimisia. Tässä kysymyksessä vastaajat pystyivät valitsemaan useammankin vaihtehdn. (Kuvi 10.) 26

32 Kuvi 10. Tiineystarkastuksien surittajat Khdun palautumisen seuraaminen Jpa 25 % eli 16 vastaajaa ilmitti, että khdun palautumisia ei tarkasteta. Suurin sa kuitenkin ilmitti, että eläinlääkäri tarkastaa khdun palautumiset ja heitä li 22 vastaajaa eli 34 %. 13 vastaajaa, eli 20 % ilmitti tarkastavansa itse ja seminlgit pulestaan tarkastivat 7:llä tilalla eli 11 %:lla vastaajista. Khdan muu valitsi 6 vastaajaa, eli 9 %. Kaksi heistä ilmitti käyttävänsä prgesternitestiä munasarjjen tilan tarkastamiseen ja yksi ilmitti, että ei pääsääntöisesti tarkasteta ajanpuutteen vuksi sekä yksi ilmitti, ettei se le llut tarpeen. Lisäksi yhden vastaajan karjassa eläinlääkäri tarkasti vain epäilyttävimmät tapaukset. (Kuvi 11.) Kuvi 11. Khdun palautumisen ja munasarjatiminnan käynnistymisen tarkkailijat Eläinlääkärin ja seminlgin apu Kyselyyn vastanneista 45 henkilöä, eli 87 % kerti saaneensa apua seminlgilta ja eläinlääkäriltä tiineystarkastuksien tekn tai muissa hankalissa tilanteissa. Jpa 7 henkilöä, eli 13 % ilmitti, ettei llut saanut apua aina tarvitessaan. Tässä khtaa ymmärtää, kuinka tärkeää siis karjanmistajan lisi itse ymmärtää munasarjadiagnstiikasta. (Kuvi 12.) 27

33 Kuvi 12. Jakauma ammattilaisten avuntarpeesta Munasarjadiagnstiikan saamisen tärkeys Selkeä enemmistö li sitä mieltä, että munasarjadiagnstiikan saaminen n erittäin tärkeää, eli 48 % vastaajista. Jkseenkin tärkeänä sitä piti 33 % vastaajista sekä 19 % vastaajista sitä piti vähän tärkeänä. (Kuvi 13.) Kuvi 13. Mielipidejakauma munasarjadiagnstiikan tärkeydestä 7.5 Munasarjadiagnstiikkakulutuksen tarve Kyselyyn vastanneista 49 eli 94 % ilmitti, ettei llut käynyt munasarjadiagnstiikkakurssia. Vain 3 vastaajaa, eli 6 % li käynyt kurssin. Niistä vastaajista, jtka eivät lleet vielä käyneet munasarjadiagnstiikkakurssia, niin heistä 39 eli 79 % ilmitti levansa kiinnstuneita käymään kurssin. 9 vastaajaa eli 18 % ei llut kiinnstuneita kurssista. Yksi jätti vastaamatta kysymykseen. Suurin syy munasarjadiagnstiikkakurssille lähtemiselle li useammalle vastaajalle se, että haluavat lisää varmuutta tekemiinsä diagnseihin. Osa tekikin j tiineystarkastuksia itse ja sa halusi petella tekemään niitä. Kiimattmuuden tunnistaminen ja khdun palautuminen livat muutamalle vastaajalle tarpeellisimmat asiat ppia. Useampi halusi perehtyä nimenmaan munasarjihin yksityiskhtaisemmin. Munasarjadiagnstiikan ymmärtäminen tisi enemmän itsevarmuutta ja npeuttaisi jissakin tapauksissa eläinlääkärille sitta ngelmatapauksien hitamista varten. Yksi vastaajista phti, että js vain itse rupeaisi navetassaan tarkastelemaan enemmän ja useammin eläimiään, niin siinäkin j ppisi paljn. Sillin täsmentyisi itsellekin paremmin, että mitä munasarjadiagnstiikkakulutuksesta tdella haluaa. Lisäksi yksi vastaaja mainitsi, että suuressa karjassa kuluu hirveästi aikaa kiertelemiseen seminlgin kanssa, että käteväm- 28

34 pää lisi sata itse, niin visi jaksttaa tarkastukset muiden töiden hella tehtäviksi. Kielteisen vastauksen munasarjadiagnstiikkakurssille menemisestä antaneet ilmittivat tärkeimmäksi syyksi ajan puutteen. Muutama vastaaja ilmitti, että tilan pidssa n vain valittava mihin aika riittää ja timittava sen mukaan. Yleensä heillä timi hyvin eläinlääkäreiden hedelmällisyysja tiineystarkastuskäynnit ja samalla sai hidetuksi paljn muitakin asiita. Lisäksi he kkivat, että kunnn ammattilaisten n parempi hitaa nämä asiat. Yksi vastaajista ilmitti siementäneensä vasta niin lyhyen ajan, että halusi hankkia lisää rutiinia ja harkitsisi vasta sitten munasarjadiagnstiikkakurssia. 7.6 Tiveita kurssin sisällöstä Kurssin järjestämispaikka ja kurssin kest Suurin sa vastaajista li sitä mieltä, että kurssin tulisi lla Etelä- Sumessa. Muutama tarkensi sijaintia vielä enemmän, että kurssi visi lla Paimin teurastamssa, sillä se n mnelle j tuttu paikka timilupakurssilta. Mni tivi kurssin levan jssakin Phjanmaalla, kska siellä n merkittävän paljn karjja. Kaksi tarkensi vielä, että kurssi visi lla Pietarsaaressa. Yksi vastaaja erttui muista ehdtuksellaan, että visi järjestää yksityiskursseja missa karjissaan, jllin lisi kiimakalenterin kanssa suurin piirtein tietinen siitä, missä vaiheessa kiimakierta lehmien pitäisi lla ja siten tiedt visi yhdistää tunnusteltavaan munasarjaan. Tämän lisäksi järjestettäisiin vielä yhteiset teriatunnit. HH Embry n tarjnnut jnkin aikaa timilupa-apua, jssa alkinsiirtseminlgi Stina Kurki palvelee timilupasiementäjiä tämän tarpeen mukaan. Tällaista yksityispetusta n siis j HH Embrylta saatavissa. Valtasa vastaajista, eli 24 (59 %) li sitä mieltä, että kurssin tulisi kestää kaksi päivää. Seuraavaksi eniten kannatusta kurssin kestlle sai enemmän kuin kaksi päivää, jta tivi 16 (39 %) vastaajaa. Vain yksi henkilö, eli 2 % li sitä mieltä, että kurssi visi kestää vain yhden päivän. (Kuvi 14.) Kuvi 14. Tiveita munasarjadiagnstiikkakurssin keststa 29

35 Myöhemmin vapaissa kmmenteissa li perusteluita kurssin kestlle. Yksi ehdtus li, että kurssi saisi kestää enemmän kuin kaksi päivää, jtta ehtisi ensimmäisen teurastampäivän jälkeen heti teriatunnilla esittämään kysymyksiä teurastamharjituksista. Sitten vi taas teurastamlla testata saamiaan neuvja ja vielä senkin jälkeen visi esittää lisäkysymyksiä Munasarjadiagnstiikkakurssin sisältö Selkeä enemmistö li sitä mieltä, että munasarjadiagnstiikkakurssin tulee painttua enemmän käytäntöön. Yksi vastaaja piti sekä teriaa että käytäntöä yhtä tärkeinä, hän tivi teriaa riittävästi, jtta ymmärtää miksi jkin asia tapahtuu ja mistä se jhtuu. Sitten vi lähteä harjittelemaan ja tekemään man diagnsin, jnka jälkeen kurssin vetäjä tarkastaa diagnsin paikkansapitävyyden. Suurin sa, eli 25 vastaajaa (19 %) li sitä mieltä, että tärkein kurssilla peteltava asia n munasarjat kiiman aikana. Seuraavaksi tärkein asia li keltarauhasten analysinti, jnka ilmitti 22 vastaajaa (17 %). Keltarauhasanalyysien tekeminen nkin erityisen tarpeellista ppia, mikäli tilalla tehdään alkinsiirtja. Klmanneksi tärkein pittava asia 20 vastaajan (15 %) mielestä n munasarjjen timinnan käynnistyminen. Vastauksia khtaan muu tuli kaksi kappaletta(2 %). Yksi vastaaja halusi ppia tunnistamaan valekiimat ikeista kiimista. Tinen vastaaja ilmitti haluavansa ppia tiineystarkastuksien ten kknaisuudessaan. (Kuvi 15) Muu 2 Khdunsarvien sisältö Khtuvaltimn tunnistaminen 5 14 Khdun kääntäminen 9 Prgesternitestauksen tulkinta 1 Rakkuliden tunnistaminen Keltarauhasanalyysit 8 17 % vastaajista Khdun tnus 3 Munasarjat kiiman aikana 19 Munasarjatiminnan 15 Khdun palautuminen Kuvi 15. Tärkeimmät peteltavat asiat munasarjadiagnstiikkakurssilla 30

36 Suurin sa, eli 29 vastaajaa (27 %) li selkeästi sitä mieltä, että prgesternitestauksen tulkinta n turhin peteltava asia munasarjadiagnstiikkakurssilla. Useampi maidntuttaja nkin varmasti jitakin kertja lähettänyt maitnäytteitä prgesternitestausta varten meijeriin. Lisäksi niiden tulkinta n melk yksinkertaista ja siihenkin saa apua meijerin labratrista. Seuraavaksi turhimmaksi kettiin khdun tnuksen tunnistaminen, jta mieltä li 25 vastaajaa (23 %). Klmanneksi turhimmaksi peteltavaksi kettiin khdun palautuminen, jlle li 17 vastaajaa (16 %). (Kuvi 16.) Muu 0 Khdunsarvien sisältö 4 Khtuvaltimn tunnistaminen 9 Khdun kääntäminen 5 Prgesternitestaus 27 Rakkuliden tunnistaminen Keltarauhasanalyysit 3 6 % Vastaajista Khdun tnus 23 Munasarjat kiiman aikana 4 Munasarjatiminnan käynnistyminen 4 Khdun palautuminen Kuvi 16. Asiat, jtka kettiin vähiten tärkeimmiksi peteltaviksi munasarjadiagnstiikkakurssilla 7.7 Yhteenvet aikaisempien kurssien kkemuksista Kyselyyn vastanneista munasarjadiagnstiikkakurssin li aikaisemmin käynyt vain klme vastaajaa. Kaksi heistä li käynyt HH Embryn järjestämän kurssin ja yksi li käynyt Faba sk:n järjestämän kurssin. Tärkein syy kursseille menemiselle li munasarjihin liittyvä kertaus, lisäksi yksi halusi myös ppia tiineystarkastuksien teka. Tärkein asia pittavaksi li ymmärtää hedelmällisyyden taustat, yksi vastaaja halusi ppia erttamaan keltarauhaset ja rakkularakenteet. Kaksi vastaajaa klmesta ppikin ne asiat, jita kurssille mennessään livat tavitelleet. Munasarjadiagnstiikkakurssilla kannattaisi jatkssa panstaa riittävään petusaikaan, sillä pari päivää ei riitä yhden vastaajan mukaan. Tinen kysymykseen vastannut tivi yleisesti selkeämpää petusta. Tyytyväisyys munasarjadiagnstiikkakursseihin näiden vastausten phjalta n melk hyvä. Yksi li erittäin tyytyväinen kurssiin, tinen li hieman tyytyväinen ja yksi li hieman tyytymätön. (Kuvi 17.). Perusteluita tyy- 31