Avainsanat: Työmarkkinat, osaaminen, piilotyöpaikka, työelämävalmiudet

Transkriptio

1 Alla teemaryhmän Ammatillinen osaaminen ja muuttuva työelämä: haasteita ja mahdollisuuksia 1) hyväksytyt esitystekstit, 2) esittäjätiedot ja 3) esitysten esitysjärjestys Sessio I: Ammatillinen osaaminen: nykytila ja tulevaisuuden haasteet Työmarkkinat ja osaaminen Erica Svärd, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Hannele Torvinen, JAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu Avainsanat: Työmarkkinat, osaaminen, piilotyöpaikka, työelämävalmiudet Tämä esitys perustuu kirjaan Urakortit Uusiksi piilotyöpaikasta aito työpaikka. Kirjan ovat kirjoittaneet Maija Haaranen ja Erica Svärd. Kirja on syntynyt käytännön työelämän tarpeisiin mittavan uravalmennusprojektin aikana. Piilotyöpaikka tarkoittaa työpaikkaa, joka ei ole virallisesti auki missään. Kun yrität löytää piilotyöpaikan, niin sinun on seurattava, mitä maailmassa ja ympärillä tapahtuu. Työpaikan etsintä jo itsessään on tutkimustyötä. Tässä esityksessä keskitytään työelämän muutoksiin ja tulevaisuuden osaamiseen. Työelämässä on tapahtumassa suuria rakenteellisia muutoksia. Nämä muutokset tuovat tietoja taitovaatimuksia henkilöiden ammatilliseen osaamiseen ja itse työnhakuun. Työmarkkinoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tulevaisuuden tekemisen ajurina töissä on yrityksen/organisaation kilpailukyky. Yhteiskunnalliset rakenteet ovat suuressa murroksessa ja teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Uusi teknologia mahdollistaa uusien työvälineiden käyttöönoton työssä. Uudet verkkopalvelut mahdollistavat monikanavaisen yhteydenpidon työelämässä. Esittelemme tutkimuksen viitekehyksenä tulevaisuuden osaamistarpeita ja työelämävaatimuksia. Tutkimuksen kohderyhmänä on liiketalouden ammattikorkeakouluopiskelijat. Tutkimus on tehty lokakuussa 2014 ja tutkimuspäivillä esittelemme alustavia tuloksia. Millaiset ovat ammatillisen koulutuksen hankkineiden luku- ja numerotaidot PIAACtutkimuksen perusteella? Antero Malin, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto Sari Sulkunen, Jyväskylän yliopisto, kielten laitos Avainsanat: Lukutaito, numerotaito, tiedon käsittely ja hallinta, ammatillinen koulutus, arviointitutkimus Kansainvälisessä aikuistutkimuksessa (OECD/PIAAC) on arvioitu, kuinka hyvin vuotiaat aikuiset osaavat kolmea tiedon käsittelyn ja hallinnan perustaitoa: lukutaitoa, numerotaitoa ja tietotekniikkaa soveltavaa ongelmanratkaisutaitoa. Tutkimukseen osallistui 24 maata. Perusjoukkona oli kaikki osallistujamaissa tutkimushetkellä asuvat vuotiaat, riippumatta esimerkiksi kansalaisuudesta tai äidinkielestä. Suomessa näitä henkilöitä oli noin 3,5 miljoonaa. Otokseen kuuluvista henkilöistä tutkimukseen osallistui Suomessa henkilöä (66 %). Ammatillisen koulutuksen hankkineiden luku- ja numerotaidon osaamisesta on ollut toistaiseksi hyvin vähän tietoa. Näiden taitojen riittävä hallinta on kuitenkin sekä elinikäisen

2 oppimisen edellytys että tietoyhteiskunnan työ- ja arkielämään osallistumisen välttämätön väline. PIAAC-tutkimuksen ensitulosten mukaan koulutus ja ikä selittävät eniten luku- ja numerotaidon vaihtelusta (OECD 2013). Ammatillisen koulutuksen hankkineet olivat Suomessa sekä luku- että numerotaidoltaan vain jonkin verran pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneita parempia (Malin, Sulkunen & Laine 2013). Lisäksi tiedetään, että tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidossa tilanne on samanlainen (Hämäläinen ym. 2014). Esitelmässä tullaan vertaamaan, käyttäen kuvailevia kvantitatiivisia menetelmiä, suomalaisten ammatillisen koulutuksen hankkineiden luku- ja numerotaidon tasoa muun koulutuksen hankkineisiin sekä muiden osallistujamaiden ammatillisen koulutuksen hankkineisiin. Lisäksi eroja tarkastellaan ikäryhmittäin, sukupuolittain ja ammattialan mukaan, sekä tarkastellaan osaamista suhteessa taitojen käyttöön työssä ja työajan ulkopuolella. Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden aikuisten tietoteknisissä ongelmanratkaisutaidoissa vakavia puutteita Raija Hämäläinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto Antero Malin, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto Sebastiano Cincinnato, Ghent University Bram De Wever, Ghent University Avainsanat: Ammatillinen koulutus, tietotekniset ongelmanratkaisutaidot, arviointitutkimus, PIAAC Suomessa on parhaillaan meneillään suuri työelämän rakennemuutos. Niin sanotut suorittavat työt vähenevät jatkuvasti automatiikan korvatessa ne viimeisten kymmenen vuoden aikana esimerkiksi teollisuudesta on kadonnut yli työpaikkaa. Tulevaisuudessa työelämässä edellytetään yhä enemmän korkean teknologian osaamista, joka edellyttää ongelmanratkaisutaitoja teknologisissa ympäristöissä (Frey & Osborne 2013; Goos 2013; Tynjälä, 2013). Tuoreesta PIAAC tutkimuksesta käy ilmi, että yleisesti ottaen suomalaisaikuisten osaamisen taso tietoteknisessä ongelmanratkaisussa on Euroopan kärkipäätä (OECD, 2012). Tässä tutkimuksessa keskityttiin ammatillisen koulutuksen saaneiden aikuisten tietoteknisten ongelmanratkaisutaitojen tunnistamiseen 11 Euroopan maassa. Lisäksi tutkimuksen toisessa vaiheessa paneuduttiin suomalaisten ammatillisen koulutuksen saaneiden aikuisten tietoteknisiin ongelmanratkaisutaitoihin. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa verrattiin ammatillisen koulutuksen saaneiden osaamista 11 Euroopan maassa (n=50 369). Suomalaisten ammatillisen koulutuksen saaneiden aikuisten tietotekninen ongelmanratkaisutaito on vain 11 Euroopan maan keskitasoa, vaikka koko aikuisväestön osaaminen on kansainvälistä huippua (Hämäläinen, Cincinnato, Malin & De Wever, 2014). Tutkimuksen toisen vaiheen tuloksista käy ilmi, että yli puolella suomalaisista ammatillisen koulutuksen suorittaneista aikuisista (n=4503) on heikot ongelmanratkaisutaidot. Tarkemmin sanottuna vain noin joka viides toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneista aikuisista on niin sanottu riskisuoriutuja ongelmanratkaisussa, eli heidän taitonsa eivät yllä

3 edes niin sanotun heikon suoriutujan tasolle. Heikkoja suoriutujia on neljä kymmenestä, joka kolmas suoriutuu keskitasoisesti ja vain neljä sadasta suoriutuu hyvin. Taitojen heikkous tulee esille erityisesti silloin, kun verrataan vain ammatillisen koulutuksen suorittaneita aikuisia vähintään lukiokoulutuksen suorittaneisiin aikuisiin: Ammatillisen koulutuksen suorittaneet ovat jopa kuusi kertaa todennäköisemmin riskisuoriutujia ja kolme kertaa todennäköisemmin heikkoja suoriutujia kuin ne, joilla on vähintään lukiokoulutus. Erityisesti alle 40-vuotiaiden aikuisten teknologisten ongelmanratkaisutaitojen osaamiserot ovat huolestuttavan suuria. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ammatillisen koulutuksen käyneiden aikuisten heikot ongelmanratkaisutaidot eivät johtuneet ammatillisesta koulutuksesta koulutusmuotona, vaan esimerkiksi vähäisemmästä koulutusvuosien määrästä (Hämäläinen, De Wever, Malin & Cincinnato, 2014). Suomessa ammatillisen koulutuksen käyneiden aikuisten määrä on suuri: peruskoulun jälkeen suoraan ammatilliseen koulutukseen jatkaa vuosittain yli 40 % ikäluokasta. Käytännössä osaamisen epätasainen jakautuminen on huolestuttavaa sekä yksilöiden elämänlaadun ja työssä suoriutumisen että pidemmällä aikavälillä koko Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Tulevaisuuden haasteena onkin löytää ne keinot, joilla ammatillisen koulutuksen saaneen aikuisväestön tietoteknisiä ongelmanratkaisutaitoja voidaan kehittää. Sessio II: Ammatin oppiminen ja ammatillinen kasvu Työpaikka oppimisympäristönä: Ammatti- ja huippuosaamisen kehittymiseen liittyvien tekijöiden yhteys ammatilliseen kasvuun Laura Pylväs, Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö Petri Nokelainen, Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden yksikkö laura.pylvas@uta.fi Avainsanat: Ammatillinen huippuosaaminen, ammatillinen kehittyminen, työympäristö, työpaikalla tapahtuva oppiminen, ammattitaitokilpailu Tässä tutkimuksessa tarkastellaan eri alojen ammatti- ja huippuosaajien ominaisuuksia sekä ammatilliseen kehittymisprosessiin liittyviä tekijöitä. Erityisen mielenkiinnon kohteena on ammattialaan liittyvän ympäristön rooli ammatillisen osaamisen kehittymisessä. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat MM-ammattitaitokilpailuissa (WorldSkills Competition, WSC) menestyneet henkilöt (n=18), jotka toimivat tällä hetkellä työelämässä. WSC on joka toinen vuosi järjestettävä nuorten kansainvälinen ammattitaitokilpailu, jossa kilpaillaan noin 40 ammatillisen koulutuksen alan maailmanmestaruuksista. Kilpailijan ammatillisen (huippu)tason arvioi useista jäsenistä koostuva ulkopuolinen paneeli. Ammattitaitokilpailuja edeltää valmennusjakso, joka tapahtuu pääsääntöisesti työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyönä alan eksperttien valmennuksessa. Tutkimuskysymykset muotoiltiin seuraaviksi: Tuottaako ammattitaitokilpailuvalmennus lisäarvoa ammatillisen kehittymisen näkökulmasta? Millainen työympäristö tukee yksilön ammatillisen (huippu)osaamisen kehittymistä? Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkastelun lähtökohtana on aiempi ammatillisen huippuosaajan piirteitä koskeva tutkimus (esim. Nokelainen, Ruohotie, & Korpelainen, 2009; Nokelainen, 2010, in press; Nokelainen, Stasz & James, 2013; Pylväs, Nokelainen & Roisko, 2013). Toista tutkimuskysymystä tarkasteltiin Jamesin ja Holmesin (2012) kehittämällä mittarilla, jonka avulla voidaan tutkia mahdollistavan vs. rajoittavan työympäristön ominaisuuksia työpaikoilla (ks. Eraut, 2000, 2004, 2007; Fuller, and Unwin, 2003).

4 Kultakin työpaikalta (N=18) haastateltiin kahdeksantoista WSC-kilpailijan lisäksi heidän työnantajansa (n=16) ja vastaavan ikäinen saman alan työntekijä (n=17). Tutkimusta varten tehtiin yhteensä 51 puolistrukturoitua haastattelua (kesto minuuttia), joissa analyysimenetelminä käytettiin sisällönanalyysia ja Bayesilaista luokitteluanalyysia. Jamesin ja Holmesin (2012) tutkimuksen mukaan mahdollistavan työympäristön piirteitä omaava työpaikka tarjoaa opiskelijalle keskimääräistä paremmat edellytykset kehittyä alan huippuosaajaksi. Myös Suomesta kerätyn aineiston alustava analyysi antaa viitteitä samansuuntaisista tuloksista. Aikaisempien ammatillista huippuosaamista koskevien tutkimustulostemme mukaan työympäristöllä on myös keskeinen merkitys työmotivaation ja työhön sitoutumisen vahvistamisessa. Ammattitaitokilpailuvalmennuksen ja varsinaisen kilpailutilanteen nähdään tuottavan lisäarvoa kilpailijoille ammatillisen koulutuksen ohella, jotka näkyvät mm. laajoina verkostoina työelämässä (helpompi työelämään siirtyminen), vahvana työmotivaationa (ammatillisen kehittymisen jatkuminen työelämässä) ja itsevarmuutena toimia erilaisissa työtehtävissä ja työympäristöissä. Soittaminen ammattilaisen kanssa on paras tapa oppia. Työpajaperustainen työssäoppiminen muusikoiden ammatillisessa koulutuksessa. Esa Virkkula, Oulun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu Uusikatu 2, OULU Avainsanat: Käytäntöyhteisöt, sosiokulttuurinen oppiminen, työelämälähtöisyys, työssäoppiminen, työpaja Esitys liittyy tutkimukseen, joka käsittelee työelämäyhteistyön vahvistamista musiikkialan perustutkintoon johtavassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Lähtökohtana on tarkastella opiskelijoiden ja ammattimuusikoiden uudenlaiseen yhteistyöhön perustuvien työssäoppimisen työpajojen toimintaprosesseja sekä arvioida niiden soveltuvuutta työssäoppimisen järjestämisessä. Empiiristä tutkimusta yhdistää sosiokulttuurisen oppimisen viitekehys. Tutkimuksen tavoite on lisätä ymmärrystä työelämäyhteistyön toteuttamisesta sekä työpajatoiminnan tuottamasta oppimisesta muusikoiden koulutuksessa. Pedagogisena tavoitteena on avata suuntia opiskelijan osallisuutta lisäävän, ongelmaperustaisen työssäoppimismenetelmän suunnittelulle ja hyödyntämiselle. Tutkimus on osajulkaisuista ja yhteenvedosta koostuva laadullinen tapaustutkimus, johon osallistui vuosina yhteensä 143 Oulun konservatorion opiskelijaa, lukuisia opettajia sekä ammattimuusikoita. Tutkimusaineisto koostuu strukturoiduista kyselyistä, joita ovat: a) opiskelijoiden ennen työpajaa kirjoittamat työpajasuunnitelmat ja oppimistavoitteet sekä b) työpajan jälkeen tehdyt kokemusten kirjalliset reflektoinnit. Aineiston analyysissä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Aineisto litteroitiin ja taulukoitiin suomalaisen työssäoppimisesta tehdyn metatutkimuksen oppimista edistävien ja estävien kategorioiden mukaan. Työpajamenetelmään liittyvän ymmärryksen laajentamiseksi tutkija teki osallistuvaa havainnointia konservatorion opettajien ja ammattimuusikoiden työpajoissa (6 kpl), joiden tuloksista raportoitiin omassa osajulkaisussaan. Tutkimustulokset osoittavat, että muusikkona toimiminen työpajassa tukee oppimista

5 ammatillisen osaamisen sekä elinikäisen oppimisen avaintaitojen kehittymisen osalta. Pedagogisesta näkökulmasta työpajatyöskentelyssä korostuvat 1) oppijan aloitteellisuus ja vastuun ottaminen, 2) toimiminen musiikkialalle tyypillisissä työympäristöissä, 3) ongelmanratkaisukeskeisyys ja vuorovaikutus, 4) kanssamuusikkous - vierailevan ammattimuusikon muuttunut rooli tietoa jakavasta mestarista ja oikeiden suoritusten demonstroijasta yhtyetoveriksi. Ammatillisten opettajien haasteena on kehittää pedagogista osaamistaan erityisesti opiskelijoiden oppimista laaja-alaisesti tukevien oppimisympäristöjen suunnittelussa ja koordinoinnissa. Tämä tutkimus tuo uuden, konkreettisen näkökulman työelämäyhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen. Ketterät menetelmät: oppiscrum ja datanomikouluksen uudet tuulet Otto Burman, Suomen Liikemiesten Kauppaopisto, Helsinki Business College Oy / Ltd., Itä- Suomen Yliliopisto otto.burman@businesscollege.fi Avainsanat: Ammatillinen osaaminen, ammatillinen kasvu, työelämän muutos, ammattikasvatuksen oppimisympäristöt, kansainvälistyminen Lähtökohtana ovat kaksi projektia 1) Kilpailukyky-CREO projekti: Helsingin seudun kauppakamari ja 2) SCRUM-toimintamalli oppilaitoksen pedagogisena välineenä: Oph. 12/2014 Kilpailukyky-CREO projekti, jonka tavoitteet ovat: keskeyttämisen ehkäisy ja läpäisyn edistäminen lisäämällä sisäistä yrittäjyyttä ja henkistä omistajuutta sekä henkilöstön että opiskelijoiden keskuudessa sekä perustutkintokoulutuksen yrittäjyyspainotuksen lisääminen. Tutkimusaiheena on kysymys: Onko oppija yrittäjämäinen oppija, onko psykologista omistajuutta oppimistehtävien tekemisessä ja kokeeko hän opiskelussaan oppimisen iloa osallistuessaan oppiscrum prosessin oppimisen ja osaamisen kehittämisen arviointiin? Mitkä ovat oppimistoiminnan vaikutukset oppimisen yrittämiseen, oppimisen omistajuuteen sekä oppimisen iloon yrittäjämäistä toimintaa tukevassa oppimisympäristössä. Tutkimusmenetelmät: Kvantiatatiivinen Likert-skaalaan (R. Likert, 1932) perustuva kyselyaineisto ja siihen tulkeutuvat parametriset analyysit. Tilastolliset nolla-hypoteesit: Oppijoiden tunnistamat tunteet a) sisäisen yrittäjyyden b) psykologisen omistajuuden b) oppija oppimisen ilon tunnusmerkit eivät korreloi keskenään. Opiskelija kyselyn ennen ja jälkeen analyysit selittävien tekijöiden vaikutuksista (keskiarvot) eivät eroa toisistaan merkitsevästi. Oppimisen iloa ei voida selittää sisäisen yrittäjyyden ja psykologisen omistajuuden tunteella. Opettajan / ohjaajan tunnistamat yrittäjämäisen oppimisympäristön tunnusmerkkien keskiarvo ei ole suurempi kuin (likert asteikon 3=joskus) kolme. Kun tilastolliset nolla-hypoteesit hylätään merkitsevyyttä osoittavin testein, niin koetaan syntyvän uusia lähtökohtia miten ammatillista koulutusta tulisi edelleen kehittää. Teoriat on typistetty kahdeksi kyselylomakkeeksi joista toinen on suunnattu oppijoille ja toinen on opettajana toimivalle ohjaajalle. Opiskelijoille suunnattu lomake on neliosainen

6 jossa osat perustuvat teoriaosuuksissa perusteluille käsitteille: kolme pääkomponenttia (sisäinen yrittäjyys, psykologinen omistajuus, työn ilo) sekä näiden teoreettiset yhdysvaikutukset (vrt. Salo, Niemelä). Opettajille suunnattu kysely on tarkoitushakuisesti laadittu jossain määrin vaikeaksi kasvatustieteellisten käsitteiden osalta. Teoriaa on tutkittu alustavasti oppilaitoksen omille opiskelijoille tehdyn kyselyn avulla: Informaalit oppimisprosessit ylirajaisissa ammatillisissa tiloissa: maahanmuuttajien ja maiden välillä liikkuvien siirtolaisten näkökulmia Pauliina Alenius, kasvatustieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, Avainsanat: Ylirajaisuus, ammatillinen tila, informaali oppiminen, maahanmuuttajat, käytäntöyhteisöt Tutkimuksessa tarkastellaan Virosta Suomeen tulleiden maahanmuuttajien ja maiden välillä liikkuvien siirtolaisten oppimisprosesseja ylirajaisissa ammatillisissa tiloissa (transnational occupational spaces). Ylirajainen (transnational) viittaa tässä kansalliset rajat ylittävään toimintaan ja sosiaalisiin verkostoihin. Kansainvälisten muuttoliikkeiden myötä työyhteisöt eri maissa ovat muuttumassa yhä monimuotoisemmiksi. Erilaisia rajat ylittäviä ammatillisia verkostoja muodostuu myös väliaikaisen kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön kautta. Ammatillisen tiedon ja toimintatapojen välittäminen ja jakaminen yli kansallisten rajojen voi olla haasteellista, mutta tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia työyhteisöjen kehittymiselle. Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeä ymmärtää työvoiman ja ammatillisen osaamisen ylirajaiseen liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä. Tutkimusaineisto (78 puolistrukturoitua haastattelua ja 20 teemallista elämänkertahaastattelua) on kerätty Suomessa osana kansainvälistä TRANS-NET - tutkimusprojektia ( ). Aineistoa on analysoitu laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa sovelletaan situationaaliseen oppimisteoriaan ja ylirajaisuustutkimukseen liittyviä käsitteitä.

7 Tässä tutkimuksessa siirtolaisten keskeisiksi oppimisprosesseiksi ylirajaisissa ammatillisissa tiloissa nousivat esiin ammatillisten käytänteiden vertailu, ammatillisen osaamisen vahvistaminen, ammatillisen tiedon ja työtapojen jakaminen sekä identiteetin rakentuminen paikallisten työyhteisöjen ja yhteiskuntien jäseninä. Ylirajaisissa ammatillisissa tiloissa makrotason tekijät (alueelliset ja kansalliset politiikat, sosio-ekonomiset rakenteet ja hallinnollinen sääntely) vaikuttavat sekä työvoiman että ammatillisen osaamisen liikkuvuuteen yli kansallisten rajojen. Meso-tasolla, erityisesti paikallisissa työyhteisöissä ja ylirajaisissa verkostoissa, voidaan jakaa ammatillista tietoa ja toimintatapoja, mutta työorganisaatiot voivat myös rajoittaa ammatillisen tiedon jakamista. Mikrotasolla yksilöillä on erilaisia oppimispolkuja ja -kokemuksia ylirajaisissa toimintaympäristöissä. Sessio III: Pedagogiikka ja arvot Esiopetusryhmä ja pedagoginen muutosinterventio muutoksen haasteet ja mahdollisuudet TVT-pedagogisen täydennyskoulutuksen näkökulmasta Pekka Mertala, kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto Avainsanat: Esiopetus, täydennyskoulutus, tieto- ja viestintätekniikka, toimintatutkimus Uudet esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet nostavat tieto- ja viestintätekniikan (TVT) yhdeksi esiopetuksen oppimisympäristön velvoittavista tarjoumista. Myös lukutaidon käsitteen päivittäminen monilukutaidoksi edellyttää oppimisympäristön ja pedagogiikan ajantasaistamista. Ohjaavien asiakirjojen sanojen muuttuminen kasvatuskäytännössä tehtäviksi pedagogisesti perustelluiksi valinnoiksi on kuitenkin kaikkea muuta kuin suoraviivainen siirtymä: aiemmat tutkimukset osoittavat, että, pedagogiset muutokset varhaiskasvatuksen kentällä tapahtuvat hitaasti. Syiksi on esitetty mm. erilaisten koulutustaustojen moninaisuutta, kehittämistyön heikkoa suunnittelua, ja ohjausjärjestelmän puutteita. (esim. Hujala ym. 2007; Heikka 2013.) Lisäksi päiväkotityön jatkuvaa läsnäoloa vaativa luonne aiheuttaa omat haasteensa täydennyskoulutusten järjestämiselle. Pedagogisen TVT-integraation edellytyksiä käsittelevissä tutkimuksissa integraation onnistumisen kannalta merkittäviksi tekijöiksi on tunnistettu opettajan ja työyhteisön asenteet, käytettävissä olevan ajan ja tuen määrä sekä henkilöstön ikä ja koulutustaso (esim. Aubrey & Dahl 2014; Ertmer ym. 2012; Orlando 2014). Tutkimuksen viitekehyksenä toimii opetushallituksen rahoittama kehittämishanke, TiEsi - tieto- ja viestintätekniikka esiopetuksessa. Hankkeen puitteissa viisi esiopetusryhmää on varustettu TVT:lla ja ryhmien henkilöstölle järjestetään täydennyskoulutustilaisuuksia. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla, havainnoimalla henkilöstön toimintaa esiopetuskontekstissa ja videoimalla koulutustilaisuuksien ryhmätyöosuudet. Kirjallisuuden ja empiirisen aineiston kautta, kasvatuskäytännön viitekehyksestä tulkittuna, esiin on noussut kolme muutosta edesauttavaa tai vaikeuttavaa kategoriaa: aineelliset, ammatilliset ja organisatoriset resurssit. Aineellisilla resursseilla tarkoitetaan välineitä ja päiväkodin fyysisiä tiloja, ammatillisilla resursseilla yksittäisten työntekijöiden pedagogista ja teknistä osaamista ja organisatorisilla resursseilla esimerkiksi työyhteisön toimintakulttuuria. Resurssikategoriat sijoittuvat toisiinsa nähden limittäisesti ja monet kasvatuskäytännön tasolla yksilöllisinä ammatillisina haasteina ja aineellisina puutteina ilmenevät tekijät voidaan redusoida organisatorisiksi epäkohdiksi. Täten elokuussa 2016 voimaan astuvan uusien paikallisten esiopetuksen opetussuunnitelmien ei voi olettaa muuttavan pedagogisia käytäntöjä ilman täydennyskoulutusmuotoja, jotka huomioivat myös

8 organisatoriset muutosvaateet. Opettajat rakennemuutoksessa Anita Eskola-Kronqvist, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu Ritva Mäntylä, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu Leena Nikander, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu Avainsanat: Ammatillinen osaaminen, ammatillinen kasvu, työelämän muutos Suomen elinkeino- ja ammattirakenne uudistuu, ja osaamisen laadulliset ja määrälliset vaatimukset muuttuvat. Opettajan osaaminen ei ole vain opetustyötä, vaan yhteistyötä työelämän sekä muiden yhteistyöverkostojen kanssa. Oppiminen tapahtuu yhä enenevässä määrin työelämässä ja tämä edellyttää opettajilta uudenlaista pedagogista osaamista, yhteistyötaitoja sekä kykyä toimia erilaisissa toimintaympäristöissä. Rahoitusmallin uudistus edellyttää opettajilta entistä vahvempaa osaamista opiskelijoiden ohjaamisessa sekä toimimista erilaisissa oppimisympäristöissä. Tämä edellyttää opettajilta mm. joustavaa siirtymistä koulutusasteelta toiselle ja tämä puolestaan eri koulutusasteiden tuntemusta. Ammattikorkeakoulujen TKI-työ on tärkeää opetuksen, opiskelijoiden ja henkilöstön osaamisen, alueen yritysten ja koko työelämän osaamisen ja uudistumisen kannalta. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälisessä arvioinnissa ja ammattikorkeakoulujen opettajuutta käsittelevässä tutkimuksessa on käynyt ilmi, että opettajat kokivat TK-osaamisessa sekä aluekehittämisen ja yrittäjäosaamisen osaamisvajetta (KKA 2012, Kiviä ja keitaita, 2013). Koulutusvientiä on pyritty lisäämään ammatillisen koulutuksen tuotteilla. Koulutusviennin kasvun esteinä ovat mm. heikkoudet osaamisen tuotteistamisessa sekä puutteet opettajien liiketoimintaan liittyvässä, kansainvälisessä ja laatuosaamisessa. (Suomi kansainvälisille koulutusmarkkinoille, OKM 2013:9). Edellä mainittujen osaamistarpeiden kartoittamiseksi HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu on saanut Hämeen ELY-keskukselta rahoituksen Opettajat rakennemuutoksessa -esiselvityshanketta varten. Aineisto kerätään ryhmähaastatteluna. Hankkeessa haastatellaan 20 ammatillisen koulutuksen järjestäjän (AMK, ammatillinen peruskoulutus ja vapaa sivistystyö) keskijohdon näkemyksiä siitä, minkälaista osaamista heidän henkilöstönsä tarvitsee tässä rakennemuutoksessa ja miten he haluavat, että osaamisen kartuttaminen järjestetään. Hankkeen aikana haastatellaan myös TE -toimistojen toimijoita, jotta saadaan selville myös heidän näkemyksensä opettajien osaamistarpeista sekä tarvittavasta uraohjausmallista. Haastattelut nauhoitetaan ja analysoidaan laadullisella menetelmällä. Haastattelut ovat käynnistyneet ja saamme ne suoritettua mennessä. Esittelemme Kasvatustieteen päivillä alustavia tuloksia, mikäli abstraktimme hyväksytään. Esiselvitysraportti ilmestyy viimeistään hankkeen päättyessä Kasvatuksen ja oppimisen ympäristöt entä arvot? Marja Samppala, Opettajankoulutuslaitos, Kotitaloustieteen koulutus PL 8, Siltavuorenpenger 10, University of Helsinki

9 Avainsanat: Työssä oppiminen, transfer, sosiokulttuurinen näkökulma, fenomenografia, Critical Incident Aikuisopiskelijat työelämässä menetelmällisiä ratkaisuja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiseen Tutkimuksen keskiössä ovat opiskelijoiden käsitykset ja kokemukset työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. Tutkimus nojaa sosiokulttuuriseen lähestymistapaan ja on metodologiselta lähtökohdaltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, sisältäen myös toimintatutkimukselle ominaisia piirteitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään työpaikalla tapahtuvaa oppimista ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Kolmessa vaiheessa kerätty tutkimusaineisto sisältää ääninauhoitteita ja oppimispäiväkirjoja koskien fenomenografisia käsityksiä ja merkityksellisiä kokemuksia (critical incidents) työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. Aineisto koostuu 58 haastattelusta. Yhden haastattelun kesto on reilun tunnin pituinen. Aineistoa on kokonaisuudessaan 63 tuntia. Lisäksi oppimispäiväkirjoja on 36 kappaletta. Tutkimusaineistona käytetään myös videotallenteita osallistavista ryhmätyötapaamisista. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa, 2011, selvitettiin oppilaitoksen ja työelämän asiantuntijoiden käsityksiä työssä oppimisesta. Toisen vaiheen, , keskiössä olivat opiskelijoiden käsitykset työssä oppimisesta. Kolmannessa vaiheessa, 2015, edellä saatujen tulosten pohjalta kehitetään aikuisopiskelijoiden työpaikalla tapahtuvaa oppimista yhdessä työpaikan ja oppilaitoksen toimijoiden sekä opiskelijoiden kanssa. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnetään fenomenografista sisällönanalyysiä, laadullista sisällönanalyysiä ja laadullisen aineiston kvantifiointia. Tutkimus on käytännönläheinen ja se pyrkii edistämään oppilaitoksen ja työelämän välistä kehittävää siirtovaikutusta (transfer). Tutkimuksen avulla tuetaan opiskelijoiden opintomenestyksen ja hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien pedagogisten keinojen kehittämistä. Työelämän nopeat muutokset korostavat entisestään koulutuksellisen joustavuuden ja uudelleenkouluttautumisen merkitystä. Tästä syystä ammatillisen aikuiskoulutuksen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittäminen ovat työelämän haasteissa selviytymisen edellytyksiä. Koulutus kannattaa aina? Aikuislukiosta valmistuneiden neuvottelua koulutettavuudesta ja työllistettävyydestä Päivi Siivonen, Itä-Suomen yliopisto, Kasvatustieteen ja psykologian osasto. Avainsanat: Aikuislukioseurantatutkimus, koulutettavuus, työllistettävyys, kykydiskurssi Uusliberalistisiksi nimetyt markkinat luovat uudenlaisen diskursiivisen kehyksen koulutuksen ja työn välisen suhteen tarkastelulle. Jatkuvasta kouluttautumisesta, oman osaamisen päivittämisestä ja itsensä kehittämisestä on tullut normi, jota tarjotaan ratkaisuksi työllistymisen ongelmiin epävakaiksi ja yhä kilpailullisemmiksi luonnehdituilla työmarkkinoilla. Koulutuksen tuottamat tiedot ja taidot on uudelleenmääritelty työllistettävyydeksi, jolloin yksilöllisten kykyjen ja taitojen merkitys korostuu. Tiukkenevassa kilpailussa työmarkkina-asemista myös niin sanotut yrittäjämäiset kyvyt,

10 henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Tarkastelen tässä esityksessä 8-vuotisen laadullisen seurantatutkimuksen valossa aikuislukiosta valmistuneiden neuvottelua omista kyvyistään koulutuksen ja työelämän konteksteissa, toisin sanoen koulutettavuudesta ja työllistettävyydestä. Analysoin sekä meritokraattista kykydiskurssia ja siinä korostuvaa teoreettista akateemista kyvykkyyttä että yrittäjämäistä kykydiskurssia, jossa painottuu aikaisemmin vähemmän arvostetut ei-akateemiset, yrittäjämäiset kyvyt kuten aktiivisuus, innovatiivisuus, riskinotto ja sosiaaliset taidot. Tarkastelen seurantajaksolla esiin tulevaa muutosta suhteessa näihin kykydiskursseihin. Elinikäisen oppimisen kaikkia koskevasta koulutettavuuden periaatteesta huolimatta, meritokraattinen kykykäsitys ja koulun käytännöissä tapahtuva jako hyviin, keskinkertaisiin ja huonoihin sävytti aikuislukioseurantatutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa ( ) tutkimukseen osallistuneiden (N=20) kerrontaa. Lukiosta valmistuneet aikuiset pohtivat omaa pärjäämistään sekä opinnoissaan että myöhemmin työelämässä. Päällimmäisenä oli huoli omista kyvyistä oppia ja kouluttautua, toisin sanoen omasta koulutettavuudesta. Tutkimuksen toisessa vaiheessa, syksyllä 2012, haastattelin uudelleen kymmentä tutkimukseen osallistunutta. Kaikki haastateltavat olivat edelleen aktiivisesti mukana työelämässä; kahdeksan oli jatkanut opintojaan yliopistossa, ammattikorkeakoulussa tai ammatillisessa koulutuksessa. Alustavan analyysin pohjalta meritokraattinen kykydiskurssi säilyi haastateltavien puheessa edelleen vahvana. Lisäksi he pohtivat omaa työllistettävyyttään suhteessa yrittäjämäisiin kykyihin kuten sosiaalisiin taitoihin ja riskinottoon. Elinikäisen oppimisen rohkaisema myönteinen asenne oppimista kohtaan oman työllistettävyyden varmistamiseksi korostui useiden haastateltavien puheessa.