Kato mitä aarteita mä löysin!

Transkriptio

1 Kato mitä aarteita mä löysin! Luontokokemusten tallennus ja jakaminen lasten, ohjaajien ja vanhempien välillä Life-based Service Design Ontologia Mari Myllylä & Outi Ugas Jyväskylän yliopisto 2013

2 Sisällysluettelo Johdanto Elämänmuodon analyysi Ongelmakentän kuvailu Valitun elämänmuodon kuvailu Suunnitteluhaaste Sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmät Tyypilliset toimijat Tyypillinen toimintaympäristö Suunnittelun teema ja käyttötarkoitus Konseptisuunnittelu ja käyttäjävaatimukset Teknologian rooli valitussa elämänmuodossa Brainstorming: vaihtoehtoiset ratkaisut Ratkaisumallien jatkokehittely Käyttöliittymän luonnostelua Käytettävyysarviointi Tekninen ratkaisu FIT FOR LIFE ANALYYSI Elämänmuodon paraneminen Fit for Life arviointi Eettisiä kysymyksiä INNOVAATIOMUOTOILU Käyttökulttuurin luominen Tarvittava infrastruktuuri Ratkaisun markkinointi Palvelun ylläpitosuunnitelma Miltä palvelun elinkaari näyttää?

3 Johdanto Elämälähtöisessä suunnittelussa ideat tuotteelle tai palvelulle johdetaan elämän tarkastelusta. Sen peruslähtökohtana on elämänmuodon käsite (form of life, FoL), jolla tarkoitetaan mitä tahansa säännönmukaista toimintaa, jota ihmiset toteuttavat elämässään. Elämänmuoto tarjoaa yksinkertaisen ja tehokkaan tavan tarkastella elämää erilaisissa tilanteissa ja ymmärtää ihmisten toimintaa tietyssä kontekstissa. (Leikas 2009). Projektimme lähti liikkeelle kiinnostuksesta siihen, miten paikkatietoaineistoa hyödynnetään ja voidaan hyödyntää lasten toiminnassa. Perehtyessämme tarkemmin aiheeseen päätimme tarkastella esikouluikäisiä lapsia erilaisissa toimintaympäristöissä erityisesti sitä, kuinka lasten luontokokemusten jakamista lasten ja aikuisten välillä voitaisiin tukea. Teknologian käyttö yleistyy jatkuvasti perusopetuksessa, ja mobiiliteknologia tulee mukaan lasten kasvatukseen jossain muodossa. Samanaikaisesti teknologisten laitteiden käytön yleistymisen kanssa yhä useammat lapset vieraantuvat luonnosta ja ympäristöstään. Luontokokemukset ovat kuitenkin merkittäviä tekijöitä lapsen fyysiselle, motoriselle ja psyykkiselle kehitykselle. Lasten tulee saada mahdollisuus vuorovaikutukseen ympäristönsä, vertaistensa ja perheidensä kanssa ja mahdollisuus täyttää psykologiset ja emotionaaliset tarpeensa. Teknologian tulisi kaikessa edistyksellisyydessään ja monimuotoisuudessaan tukea ihmisen perustarpeita ja elämän laadun parantamista, ei pyrkiä korvaamaan niitä. Henkilökohtainen oppimistavoitteemme oli nimenomaan elämälähtöisen suunnittelumenetelmän sisäistäminen. Aloitimme työn perehtymällä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen koskien lasten luontokokemuksia ja teknologian käyttöä sekä lasten ja heidän läheistensä toimintaan liittyviin teorioihin. Psykologisista teorioista poimimme Manfred MaxNeefin teorian ihmisen perustarpeista (1992, Fundamental Human Needs), Urie Bronfenbrennerin teorian proksimaalisista prosesseista sekä ihmisen generatiivisuuden käsitteen. Psykologisten teorioiden lisäksi kartoitimme olemassaolevia palveluita ja sovelluksia sekä myös haasteita ja toiveita, jotka liittyivät mm. luontokasvatukseen, paikkatietoaineiston käyttöön ja mobiileihin laitteisiin. Teknologiaan liittyvistä käsitteistä tarkastelimme erityisesti paikkatietoaineistoja hyödyntäviä palveluita (Geographical Information Services, GIS), lisättyä todellisuutta (Augmented Reality, AR), ja avointa dataa. Aiheen valinnan ja taustakartoituksen jälkeen lähdimme keräämään tietoa asiasta erilaisilla tutkimusmenetelmillä. Havainnoimme esikouluikäisiä lapsia metsäretkellä, teimme verkkokyselyn näiden vanhemmille retken jälkeen ja haastattelimme opettajia retken aikana ja sen jälkeen. Lämmin kiitos Tammisalon päiväkodille yhteistyöstä! Havainnoinnin tuloksista loimme ensin lasten luontoretken tapahtumista johdetun kokemuspolun. Tämä auttoi meitä tarkentamaan elämänmuodon (Form of Lifes, FoLs), johon työssämme keskityimme. Metsäretkellä tehdyt havainnot ja haastatteluissa esiin tulleet asiat koottiin yhteen taulukkoon, ja koko tietomassa luokiteltiin tapahtumatyyppien mukaan. Havaintojen ja kokemuspolun avulla määrittelimme elämänmuotoon liittyvät sääntöjä seuraavat toiminnot (Rule following Actions) ja jatkoimme suunnittelua elämälähtöisen suunnittelun periaatteiden mukaisesti. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

4 1 Elämänmuodon analyysi Valitsimme tarkastelun kohteeksi esikouluikäisten lasten retket lähiluontoon. Elämänmuodon ja sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmien (RFA, rulefollowing action) kuvailu perustuu helsinkiläisen päiväkotiryhmän metsäretkestä tehtyyn havainnointiin. Havainnoinnin lisäksi teimme ryhmän lasten vanhemmille kyselyn koskien mobiililaitteiden käyttöä, retkestä kertomista sekä vanhempien toiveita kodin ja päiväkodin väliseen yhteydenpitoon liittyen. 1.1 Ongelmakentän kuvailu Lapset retkeilevät päiväkotiryhmien ja koulun kanssa paljon, kaupunkilaislapset usein lähimetsissä. Näiden kokemusten varaan rakentuu paljon erityisesti kaupunkilaislasten luontosuhteesta. Johanna Vilkunan mukaan [kaupunkien] asukkaille tärkeitä ovat ne luonnon merkitykset, jotka konkretisoituvat päivittäisessä elämässä. 1 Lasten päivässä on myös olennaista siirtyminen paikasta toiseen kotoa päiväkotiin/kouluun, täältä iltapäiväkerhoon, ja takaisin kotiin, kenties harrastuksiin sekä se, miten tieto eri tilanteista kulkee esim. koulun ja kodin välillä. Lasten luontosuhteen ylläpitäminen ja kehittäminen positiiviseen suuntaan on merkittävä haaste tämän päivän ja tulevaisuuden perusopetuksessa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että kaupunkilaislapset pitävät kauppakeskuksia miellyttävämpinä paikkoina kuin luontoympäristöä 2 ja suosivat vapaaajan tekemisistä eniten tietokoneella olemista 3 4. Myös Pia Sjöblomin Åbo Academissa vuonna 2012 tekemän tutkimuksen perusteella suomalaiset nuoret ovat jokseenkin vieraantuneet luonnosta. "Sjöblomin väitös osoittaa, että opetuksessa olisi tärkeää pyrkiä kaiken ikäisten oppilaiden viihtymiseen luonnossa. Lisäksi opetuksessa tulisi korostaa luontoarvoja, mikä puolestaan kannustaisi lapsia ja nuoria läheisempään luontosuhteeseen ja täten voisi ehkäistä luonnosta vieraantumista." 5 Varhaislapsuus on yksilönkehityksessä ajankohtana merkittävä, sillä silloin syntyy pohja yksilön omille arvoille ja asenteille. Positiivisten ympäristöasenteiden luomiseksi olisi ensiarvoista, että lapsi pystyisi omakohtaisesti kokemaan luonnon tärkeäksi ja oman elämänsä kannalta merkittäväksi. 6 Kuva 1: Retkelle mentiin asuinkorttelin keskellä, päiväkodin vieressä olevaan metsään 1 Vilkuna 1997: 178 / Alue ja ympäristö 38:1 (2009), s Kanervo 2007: 11; Stenvall 2009: 48 3 Kyttä et al. 2009: 14 4 Alue ja ympäristö 38:1 (2009), s

5 Kuvien ja kertomusten luominen, tallentaminen ja jakaminen ryhmän kesken sekä lasten ja heidän vanhempiensa välillä voi kehittää mm. sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, lisätä ryhmäytymisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä edesauttaa itseilmaisun kehittymistä. Vuorovaikutus erityisesti lapsen lähiprosesseissa on olennainen osa lapsen kehitystä eteenpäinvievänä tekijänä. Tätä käsitystä tukee mm. Urie Bronfenbrennerin bioekologisen mallin teoria, jossa korostetaan proksimaalisia eli lähiprosesseja, joihin kuuluu sellaisia tekijöitä kuten kokemus, tiedot ja taidot sekä yksilön toiminta esineiden ja symbolien kanssa. Vanhemmille ja isovanhemmille omien muistojen ja kokemusten jakaminen ilmentävät generatiivisuutta. Jakamisen kautta aikuinen voi tuntea vastuuta omasta ympäristöstään ja luonnosta ja tuntee sitoutuvansa huolehtimaan myös tulevista sukupolvista ja heidän mahdollisuuksistaan nauttia luonnosta. Myös aikuiset tarvitsevat tukea tarjotakseen lapsille mahdollisimman hyviä ja monipuolisia kokemuksia ja tietoa luonnosta. Se voi olla haasteellista esimerkiksi silloin, jos vanhemmat tai isovanhemmat kokevat, ettei heillä ole itsellään tarpeeksi tietämystä luonnosta, että he eivät osaa tai tiedä miten hyödyntää lähiympäristön mahdollistamia luontokokemuksia, tai jos heillä ei tunnu olevan sillä hetkellä aikaa tai keinoa lähteä itse lasten kanssa liikkumaan luonnossa jakaakseen omia kokemuksiaan ja tietojaan lastensa kanssa. 1.2 Valitun elämänmuodon kuvailu Tarkastelun kohteenamme ovat noin 56 vuotiaat tarha ja esikouluikäiset lapset, jotka osallistuvat luontoretkille, leikkivät vapaasti luonnossa tai tekevät erilaisia ympäristökasvatukseen liittyviä tehtäviä. Riippumatta kasvuympäristöstä ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille olisi tärkeää, että lapsesta lähtien pyrittäisiin luomaan jonkinlainen positiivinen yhteys luontoon ja ympäristöön. Erilaisten taitojen ja tietojen lisäksi lapsi oppii näkemään luonnon merkityksen itselleen ja muille ihmisille ja olennoille, sekä itsensä tärkeänä osana ja vaikuttajana omassa ympäristössään. Lähiympäristössä, niin metsä kuin kaupunkiluonnossa, syntyneet arvot ja asenteet ovat tärkeä lähtökohta ihmisen myöhemmälle suhtautumiselle ympäristöään kohtaan. Lapsen asuinpaikka ei välttämättä korreloi luontosuhteen kanssa kaupunkilaislapset saattavat hyvinkin viettää pitkiä aikoja lomista mökillä, tai maalla asuvalle lapselle ei lähiluonto ole kummemmin avautunut kotipihaa enemmän, vanhempien kuljettaessa jälkikasvuaan autolla joka paikkaan. Luonnossa liikkuminen ja toimiminen muuttuu vuodenaikojen mukaan. Lasten ulkoleikkien sisällöt seuraavat vuodenaikojen kiertoa syksyllä leikitään kuralätäköissä ja lehtikasoissa, talvella lumessa ja niin edelleen. Samalla lapset tekevät havaintoja erilaisista luonnonilmiöistä, oppivat liikkumaan ja käyttäytymään erilaisissa olosuhteissa ja hyödyntämään erilaisia luonnosta saatavia materiaaleja leikeissään. Toisaalta lapselle ei ole niin merkityksellistä, onko leikkipaikkana metsä vai kenties lähipuiston nurmikenttä. Nykypäivänä luontokokemus tapahtuu usein ennemminkin urbaanissa kaupunkimaisemassa, jossa luonto tulee nähdä perinteisen metsän tai maalaismaiseman sijaan osana kaupunkimiljöötä, tarkoittaen pienempiä puistikoita, leikkipaikkoja ja sisäpihoja, osana ihmisen rakentamaa ympäristöä. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

6 Lapsilla on vanhempiinsa nähden myös itsenäisiä luontokokemuksia. Kavereiden kanssa saatetaan seikkailla lähipensaikoissa ja puistoissa, ja päiväkotiryhmän kanssa tehdään retkiä lähelle ja kauemmaskin. Lapset myös liikkuvat ulkona eri vuorokaudenaikoina (oletamme, että vanhemmilla luonnossa liikkuminen painottuu iltaan ja viikonloppuihin), mikä sekin osaltaan lisää ja muokkaa kokemuksia luontoympäristöstä. Lasten omat, keskenään leikityt leikit saattavat monen vanhemman mielestä vaikuttaa liian raisuilta, mutta niillä voi olla tärkeä merkitys lapsen oppimisen, itsenäisyyden ja esimerkiksi motorisen kehityksen kannalta edellyttäen, että paikat, missä lapset leikkivät, ovat yleisesti ottaen turvallisia ja lasten mielikuvitusta ja liikunnallisuutta stimuloivia ja tukevia. Lasten maailmaan vaikuttaa olennaisesti lasten lähellä olevat aikuiset omat vanhemmat, isovanhemmat sekä tarhan, hoitopaikan tai koulun ohjaajat ja opettajat. Heillä on merkittävä vaikutus siihen, millaisia kokemuksia lapset saavat luonnosta, ja millaiseksi lasten arvomaailmat muokkautuvat. Esimerkiksi tarharyhmän ohjaaja voi leikkien ohessa tehdä luontokasvatusta kertomalla erilaisiin luonnon ilmiöihin liittyvistä asioista, keksimällä luontoaiheisia ryhmäleikkejä, kannustamalla tutkimaan luontoa, tukemalla ja tallentamalla lasten tekemiä omia luontohavaintoja ja käyttämällä lasten omia kokemuksia ja havaintoja muun opetuksen ja ympäristökasvatuksen pohjana. Osana tutkimustamme kävimme havainnoimassa esikoululasten luontoretkeä lähimetsään. Analysoimme tämän retken vaiheet ja tapahtumat, joista loimme kuvauksen toisiansa seuraavista toiminnoista kyseisessä elämänmuodossa. Tämä kuvaus voidaan esittää myös oheisena kokemuspolkuna. Kuva 2: Esikoululasten luontoretki lähimetsään kokemuspolku 6

7 Esikoululaisten luontoretki lähimetsään -kokemuspolku 1. Jakaantuminen ryhmiin, alustava tehtävien jako, siirtyminen metsään Lapset jakaantuvat ryhmiin koulun pihalla Opettajat antavat alustavat ohjeet, kuinka metsässä toimitaan ja mitkä ovat eri toimintapisteiden omat tehtävät 2. Tapahtumat metsässä Kokoontuminen metsässä Kaikki ryhmät kokoontuvat yhteen metsässä. Jokaisen ryhmän omat tehtävät sovitaan. Jokaisen ryhmän sijainnit sovitaan Sovitaan aikataulu Ryhmät siirtyvät kukin omaan pisteeseensä. Ryhmätöiden teko, ohjattu leikki Omalle pisteelle saavuttua opettaja ohjeistaa lapset tekemään tehtäviä. Lapset keräävät materiaalia luonnosta esimerkiksi luodakseen ympäristötaideteoksen, rakentaakseen urheiluradan tai rakentaakseen temppuradan. Aikuinen ohjaa lapsia ja antaa vinkkejä, mitä materiaaleja kannattaa käyttää, kuinka rakentaa erilaisiin maastoihin ja maaperään jne. Opettaja uudelleenryhmittää lapsia tarpeen mukaan. Lapset ja opettajat keskustelevat ryhmätöistään, ja lapset kertovat innokkaasti töistänsä opettajille. Sovitun ajan kuluttua yksi opettajista tarkistaa ajan rannekellosta. Sen jälkeen hän ilmoittaa muille opettajille huutamalla kellonajan, mutta tarvitaan lisäaikaa. Sovitaan tästä. Yhdelle ryhmälle keksitään lisätehtäviä. Evästauko Ryhmät kokoontuvat yhteen pisteeseen, jossa he kokoontuivat alunperin saavuttuaan metsään. Ryhmät pitävät evästauon. Samalla aikaan eväitä syödessään opettajat ja lapset keskustelevat tehtävistään sekä yleensä mitä kaikkea metsässä voi tehdä. Tauon jälkeen vapaata leikkiä sovitulla alueella. Ryhmät siirtyvät kukin oman ohjaajansa johdolla lähimetsään sovittuun tapaamispaikkaan. Ryhmätöiden läpikäynti Ensin oman ryhmän kesken. Yksi kerrallaan kertoo, muut kuuntelevat. Sovitun ajan kuluttua kaikki ryhmät kokoontuvat yhteen ja käyvät kunkin ryhmän työt läpi. Ryhmän opettaja pyytää oman ryhmänsä lapsia selittämään ryhmänsä työt muille ryhmille. Lapset myös demonstroivat mitä tehdään urheiluradalla ja temppuradalla, ja muiden ryhmien lapset kokeilevat näitä ratoja. Vapaa leikki Lapset pelaavat vapaasti omia leikkejään. Lapset organisoituvat itsenäisesti. Tytöt keksivät oman satuhevosleikkinsä, ja pojat keksivät oman rakenteluleikkinsä. Loppua kohden suurin osa pojista on urheiluradalla ja suurin osa tytöistä hevosradalla. Suurin osa opettajista on poikien kanssa urheiluradalla. Lapset rakentelevat erilaisia rakennelmia käyttäen luonnosta löytämiään materiaaleja. He hyödyntävät myös luonnon omia muodostelmia, esim. puunrunkoja, kuoppia ja monttuja, kallionkiviä jne. Yksi lapsista jatkaa ryhmätyössä aloittamaansa rakennelmaa ja keskustelee siitä opettajan kanssa. 3. Ryhmien kokoontuminen ja poistuminen metsästä Opettajat sopivat että on aika lähteä metsästä takaisin koululle. Opettaja puhaltaa pilliin äänimerkiksi siitä, että lasten täytyy kokoontua opettajien luo yhdeksi isoksi ryhmäksi. Osa lapsista puuttuu, sekä yksi opettajista puuttuu. Muu ryhmä odottaa, jotta puuttuvat henkilöt tulevat paikalle. Lapsiryhmä ja näiden perään lähtenyt opettaja tulevat paikalle, ja selviää, että osa lapsista oli lähtenyt omin päin takaisin koululle, mikä oli vastoin sovittuja sääntöjä. Ryhmä keskustelee yhdessä siitä, miksi tämä oli väärin tehty, käydään läpi mahdollisia seurauksia (mutta ei pelotellen). Omille teilleen lähteneitä lapsia puhutellaan rauhallisesti etunimellä. Viesti näyttää menevän perille. Keskustelun päätyttyä ja kun asia on käsitelty, ryhmät palaavat kukin oman opettajansa johdolla takaisin koululle. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

8 1.3 Suunnitteluhaaste Miten tiedon kulkua, kokemusten ja muistojen jakoa ja elämyksellistä oppimista voi laajentaa yli sukupolvien, lapsista vanhempiin, isovanhemmista lapsiin ja muiden vertais ja sidosryhmien välillä? Miten eri paikkoihin liittyvät muistot voisi tallentaa itse paikkaan, siten että esimerkiksi uudet majanrakentajasukupolvet voivat löytää ne? Toisinaan näiden asioiden toteutus saattaa olla syystä tai toisesta käytännössä haasteellista. Ryhmiä täytyy valvoa, tietämys eri kohteista ja niiden luontoarvoista saattaa olla puutteellista, eikä aikaa tai resursseja ole tarpeeksi paneutua asioihin ennakkoon kovinkaan laajalti. Lasten spontaaneja henkilökohtaisia kokemuksia ja opittuja asioita ei juurikaan tallenneta mitenkään, vaikka halua voisikin olla, sillä käytännössä se voi olla liian hankalaa ja monimutkaista sekä ajallisesti, välineellisesti että sen suhteen, miten tallennettuun tietoon voisi palata jälkeenpäin ja miten sitä voisi parhaiten hyödyntää myöhemminkin ja laajemmin, niin ajallisesti kuin käyttäjien suhteen. Näihin tilanteisiin liittyviä asioita on yleensä suunniteltu osana varhaiskasvatusta, pedagogiselta kannalta. Opettajilla tai ohjaajille ei kuitenkaan useinkaan ole käytettävyys ja teknologiaosaamista, vaikka tilanteisiin sopivia sovelluksia onkin kehitetty ja kehitetään jatkuvasti lisää. Toisaalta paikkatietoaineistoa hyödyntävien sovellusten kehittäjillä saattaa olla niukasti pedagogista osaamista, vaikka aineiston käyttöä opetuksessa voitaisiin hyödyntää paljon monipuolisemmin. Projektin alussa hahmottelimme suunnitteluhaasteen kahden yleistyvän trendin leikkauskohtaan: Informaatioteknologia on tulossa myös varhaiskasvatukseen, muodossa tai toisessa, ja toisaalta lasten luonto ja ympäristökasvatukseen kiinnitetään entistä runsaammin huomiota mm. ympäristökasvatuksen opetussuunnitelman käynnissä olevan uudistuksen johdosta. Näiden poikkileikkauskentästä löytyy paljon kiinnostavia sovellusmahdollisuuksia sekä ratkaisuja, joilla voidaan paitsi tukea ympäristökasvatuksen tavoitteiden toteutumista, myös teknologian järkevää ja vastuullista käyttöä. Erillisinä teknologisina ratkaisuja tuolla alueella meillä oli jo alussa mielessä paikkatietoratkaisut sekä lisätyn todellisuuden käsite, augmented reality. Lasten luontokasvatus osana varhaiskasvatusta Paikkatieto Lisätty todellisuus Kokemukset, muistot Jakaminen, kertomukset Informaatio- teknologia kouluissa ja varhaiskasvatuksessa Kuva 3: Suunnitteluhaaste: Luontokasvatuksen ja IT:n yhdistäminen varhaiskasvatuksessa 8

9 1.4 Sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmät VARHAISKASVATUKSEN LIIKUNNAN SUOSITUKSET Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset perustuvat varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja tukevat osaltaan vasun toteutumista. Varpaat vauhtiin! -kampanjassa on huomioitu monipuolisesti suositusten eri osa-alueet. Laatu Määrä Yhteistyö Sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmät (RuleFollowing Actions, RFA) on määritelty käyttäjähavainnoinnin perusteella. Havainnointi toteutettiin Tammisalon päiväkodin esikoululaisten ja viisivuotiaiden ryhmän metsäretkellä. Retki oli osa päiväkodin Varpaat vauhtiin teemaviikkoa, jossa tänä vuonna aiheena oli ulkoliikunta. Ryhmässä oli 24 lasta ja kolme aikuista (2 lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja). Ensimmäisen tunnin aikana lapset tekivät ohjattuja tehtäviä kolmessa pienryhmässä (1 aikuinen/ryhmä), tämän jälkeen pidettiin evästauko ja metsässä oleskelua jatkettiin vielä lähes tunnin verran. Havainnoinnin yhteydessä haastattelimme ryhmän aikuisia mahdollisuuksien mukaan, sekä havainnoinnin jälkeen sekä samalla viikolla järjestettyjen pihatalkoiden yhteydessä myös päiväkodin johtajaa. Suunnittelu Ympäristö Välineet Havainnot ja haastatteluaineisto koottiin yhteen taulukkoon ensin aikajärjestyksessä. Yhteen sarakkeeseen kirjattiin havainnon yhteydessä syntyneet konseptiideat ja kehitysehdotukset. Emme keskustelleet näistä metsässä tarkemmin (tosin muutama ideoista syntyi keskustelussa aikuisten kanssa), jotta ideointi ei olisi liikaa ohjannut havaintojen tekemistä. Havaintoja ja kommentteja ryhmiteltiin ensin tarkemmin aikajärjestyksessä (ks. kokemuspolku). Tämän jälkeen yhdistimme samankaltaiset tapahtumat (esim. alkujärjestäytyminen, järjestäytyminen tehtävärasteille, järjestäytyminen päiväkotiin paluuta varten) yhteen sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmien tunnistamiseksi. Nuori Suomi ry, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö ovat yhdessä asiantuntijatyöryhmän kanssa tehneet Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Suositukset ovat luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa stm.fi kohdassa julkaisut 2005:17. 4 Varpaat vauhtiin! Ohjaajan opas Seuraavat sääntöjä seuraavien toimintojen järjestelmät tunnistettiin: Kuva 4: Esimerkki Varpaat vauhtiin teemaviikon opetusaineistosta (Ohjaajan opas, s. 4) A) Lapset ryhmässä: 1. Organisoituminen, ryhmän koordinointi 2. Ohjeistus 3. Ohjattu leikki 4. Siirtyminen 5. Palaute 6. Poikkeustilanne Tilanteille yhteistä: Säännöt ja ohjaus (myös yksityiskohdissa); Organisointi, sopimukset, aikataulutus ja ajoitus; Viestintä ja vuorovaikutus aikuisten välillä; Toiminnan säännönmukaisuus (kirjaimellisesti rulefollowing ) B) Lapsi ilman kiinteää ryhmää: 7. Vapaa leikki 8. Evästauko 9. Kokemusten jako Tilanteille yhteistä: Periaatteet sääntöjen tilalla (lapset tietävät luonnostaan, mitä saa ja ei saa tehdä, esim. leikkialueen rajat); Kulttuuri ja tavat; Oma aktiivisuus ja aloitteellisuus, mielikuvitus; toiminta ja toteutus vaihtelee yksilöstä riippuen; Kahdenvälinen viestintä (lapsi lapsi, lapsi aikuinen), yksilöllisyys. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

10 Lapset metsässä sääntöjä seuraavat toiminnot Järjestäytyminen Ulkoleikki: Lapset kokoontuvat ohjaajan pyynnöstä leikkialueelle. Ohjaaja jakaa lapset kahteen ryhmään, kertoo leikin säännöt, jakaa leikkivälineet ja antaa luvan aloittaa leikin. Lapset leikkivät n. 20 min. Ohjaaja valvoo leikkiä. Kokoontuminen, tehtävänanto ja ryhmiin jako : Lapset ja aikuiset kokoontuvat yhteiseen kokoontumispaikkaan, lapset istuvat penkille riviin, ohjaajat seisovat. Lapset ottavat luvun kolmeen, jonka perusteella lapset jakautuvat kolmeen ryhmään. Ryhmien kokoontuminen metsässä, ryhmien sijaintien ja aikataulun sopiminen: Kaikki koolla. Sovitaan temppuratojen sijainti. Sovitaan aikataulu "Anne, kuin pitkä aika?" "Ainakin vartti. Sovitaan varttia vaille, kokeillaan " eli 20 minuuttia. Yksi ohjaaja vetää tilanteen. Ryhmät hakeutuvat omiin puuhiinsa oman ohjaajansa perässä. Ryhmien kokoontuminen metsäretken lopuksi: ohjaaja puhaltaa pilliin, joka on merkki lapsille että pitää kokoontua. Lapset kokoontuvat äänimerkin kuultuaan oman ryhmänohjaajansa luokse. Ohjeistus Ennen metsään siirtymistä ohjaajat kertovat lapsille tulevan retken ohjelman: on kolme puuhapistettä, eli taiderasti ja kaksi temppurataa.ohjaaja antaa lapsille tehtävän: kiinnitä 2 asiaan huomiota metsässä. Metsässä ryhmän omalla pisteellä jokainen ryhmä pitää oman palaverinsa, jossa tehdään temppuradan tehtävänanto ja annetaan tarkemmat toimintaohjeet. Ohjaaja kertoo aluksi lapsille sallitun toimintaalueen: näköetäisyys, tietyt maamerkit (jotka ovat neuvoteltavissa riippuen luontokohteesta). Ohjaaja pystyy hahmottamaan noin kahdeksan lasta silmämääräisesti, laskematta, mutta jos on enemmän lapsia, heitä täytyy laskea. Haastavammissa paikoissa kuten uimarannalla missä iso lapsiryhmä (noin parikymmentä) ohjaajat laskevat lapsia käytännössä koko ajan. Tällöin myös yksi aikuinen on koko ajan vedessä lasten ja syvän veden välissä. Siirtyminen Lasten siirtyminen omiin ryhmiinsä ja siirtyminen metsään: oman numeron ryhmäläiset siirtyvät oman ohjaajansa luokse. Lähdetään ohjaajien ohjaamina pienryhmissä metsään. Lapset ovat menneet Kuva 5: Sääntöjä seuraavat toiminnot Lapset metsässä vastaavanlaisissa pienryhmissä yhdessä samaan paikkaan ennenkin, joten toiminta on tuttua. Yksi lapsista olikin mennyt vessaan ja jäi ryhmästä jälkeen, mitä vetäjä ei huomannut. Pihalla ollut toinen pk- opettaja kertoo tarinan siitä, kun oli ollut lasten kanssa bussissa ja yksi tyttö oli mennyt piiloon ja unohtunut bussiin. Käydään nopea keskustelu koossa pysymisen tärkeydestä. "Oisko ollu hauska jos äiti tai iskä katoaisi kauppaan..." Lähtö metsästä ja paluu takaisin tarhalle: kaikki palaavat jonossa takaisin päiväkodille oman ryhmänsä ohjaajan perässä. Päiväkodin pihalta mennään sisälle viiden lapsen ryhmissä (pieni eteinen). Ohjattu leikki / toiminta Pienryhmien tehtävien teko: yhteinen tekeminen pitää pienryhmän koolla. Lapset keräilevät luonnonmateriaaleja, aikuinen ohjailee työn etenemistä. Ruutuhyppelyä, lapsilla kepit kädessä joilla piirtävät ratoja. Pituushyppyä. Yksi testaa, muut seuraa. Testataan rata, toimiiko? Aikuisia kutsutaan etunimillä. Aikuisen vilkuilu kännykkään katkaisee luonnollisen flown lasten kanssa. Lapsilla on ryhmissä selkeät roolit, jotka lapset ottavat itse. Tyttöjen ryhmä alkaa tekemään omaa rakennelmaa nopeasti yhdessä, pojat enemmän kokeilee asioita yksin. Ohjaaja ohjaa yksin toimivia poikia 10

11 juttelemaan tytöille tyttöjen ryhmässä. yksinäinen poika käväisee tyttöjen luona, vilkaisee mitä poikien ryhmä tekee ja jatkaa sitten itsekseen. Ohjaaja ohjaa tytöt pois tyttöjen alkuperäisestä paikasta; puuta ei voi saada kiinni kallioon, se pitää kiinnittää pehmeään maahan. Tytöt tekevät hevosradan ryhmätyönä. Aikataulun tarkistaminen: aikuinen tarkistaa rannekellosta ajan. Ohjaaja taiderastilta huutaa toiselle ohjaajalle: "vaihdetaanko?" Pituushyppyryhmällä työ on vielä kesken, otetaan 5 min lisäaikaa. Ylimenevän ajan käyttö: taiderastin ryhmä pitkittää tekemistä, keskustellaan, mitä kaikkea löytyi: kaarnaa, oksia, käpyjä (millaisia käpyjä?), sulkia, risuja. Toisella rastilla lapset alkavat pikkuhiljaa hajaantua omista ryhmistään eivätkä enää jaksa keskittyä radan rakentamiseen yhdessä. Lapset ja ohjaaja keskustelevat lisää yhdessä ryhmätöistä. Lapset kuvailevat omia töitään. Luontoaiheisten tehtävien tekeminen: Ohjaaja kertoo, että usein heillä on tehtäviä joissa tarvitaan esim. eläinten tai kasvien tunnistusta, tällöin ohjaaja haluaa saada välittömästi tietoa asiasta joten hän yleensä googlaa em. kuvan omalla kännykällään. Vapaa leikki / toiminta Vapaata leikkiä: Lapset leikkivät itsekeksimiä leikkejään. Lapset ryhmittyvät itseohjautuvasti. Hevosrata on mieleinen ja suosittu (erityisesti tytöille). Mielikuvitusleikki joka jää mieleen. Retken loppuvaiheessa eniten poikia on liikuntaradalla, myös ohjaajat ovat siellä, tytöt leikkivät edelleen hevosleikkiä. Tytöt kehittäneet oman leikin taikahevoset tallista. Pojilla (2 poikaa) oma rakennusleikki. Rakentelu: Lapset rakentavat erilaisia pieniä rakennelmia luonnosta löytyvien kappaleiden avulla ja käyttäen olemassaolevia luontokohteita (puunrunkoja, kuoppia jne.). Lapset rakentelevat yleensä aina jotain kun ovat metsässä. Yksi lapsista jää jatkamaan temppurataa ja juttelemaan siitä ohjaajan kanssa. Evästauko Kokoontuminen, evästauko: Evästauko. Ryhmät kokoontuvat samaan paikkaan, mistä retki aloitettiin, ohjaaja jakaa eväät kaikille lapsille. Aikuisilla on tilaisuus jutella lasten kanssa pienemmissä ryhmissä, esim. Metsässä ei kannata kävellä käsikkäin, kaatuu helposti. Lasten syötyä eväät he saavat jatkaa leikkiään omatoimisesti. Palaute Valmiiden tehtävärastien läpikäynti pienryhmän kesken: Kun aika on kulunut umpeen, lapset ja ohjaaja käyvät läpi temppuradan ja ohjaaja pyytää tiettyjä lapsia selittämään mitä kohteet ovat ja mitä niissä pitää tehdä. Ohjaaja pyytää lapsia kuvailemaan työtänsä. Lapset kuvailevat toteuttamansa ryhmätyöt. Ohjaaja kommentoi tehtäviä. Lapset tekevät ryhmätyötä fyysistä voimaa tarvittavassa ongelmassa. Valmiiden tehtävärastien läpikäynti kaikkien ryhmien kanssa yhdessä: Ryhmät kokoontuvat. Taiderastin ohjaaja kertoo, mitä kaikkea metsästä löytyi taiderastille. Taideryhmän ohjaaja kommentoi: täällä oli paljon mielenkiintoisempaa kuin toisessa paikassa. Taideryhmä esittelee teoksen. Kierretään kaikkien rastit. Katsotaan läpi toteutukset, lapset seuraavat tarkasti ja hiljaa. Lapset kuvailevat tekemiään töitä ja esittävät, miten erilaisia luonnosta löytyneitä kappaleita voi käyttää leikkivälineenä. Lapset esittävät mielikuvitusleikkiään. Ohjaaja kertoo lapsille, että samaan tapaan he voi rakentaa oman metsäparkourin. Poikkeustilanne Kadonneen lapsiryhmän noutaminen takaisin ryhmään: Ohjaajat ei tiedä mihin yksi ohjaaja on mennyt; arvailevat, onko yksi ohjaaja etsimässä muita lapsia. Ohjaaja muistelee aamulla kerrottua tarinaa joka liittyy piiloon menneeseen tyttöön, kertoo sen varoittavana esimerkkinä. Kadonnut ohjaaja tulee takaisin aiemmin poistuneen lapsiryhmän kanssa, hän on käynyt noutamassa lapset, jotka olivat menneet itse jo tarhan portille vaikka sovittu, että mennään ryhmässä. Selviää, että osa lapsista on lähtenyt omana pienenä ryhmänään takaisin tarhalle. Yhdeksän tuli takaisin, näiden kanssa käytiin tilanne läpi rauhassa, jokainen mainittiin erikseen. Säännöt kerrataan yhdessä ja muistutetaan lapsia, ettei saa lähteä yksin vaan aina ryhmän kanssa. Asiasta kertominen kotona Lapset pystyvät hyödyntämään tallennettua tietoa kertoessaan kotona omille vanhemmilleen ja isovanhemmilleen retken tapahtumista. Kokemuksia ja tapahtumia voidaan myös tallentaa niin, että ne ovat vanhempien ja isovanhempien helposti, ajantasaisesti ja yksinkertaisesti saatavilla käyttäen teknisiä päätelaitteita, kuten älypuhelimia, tabletteja, tietokoneita joko tietyn palvelun kautta (esim. kirjautumista vaativat erikseen asennettavat sovellukset ja oppimisalustat) tai hyödyntämällä olemassa olevia sosiaalisen median sovelluksia (facebook, twitter, pinterest jne.). Myös vanhemmat ja isovanhemmat voivat antaa palautetta ja jakaa omia ajatuksiaan takaisin lapsille ja lasten ohjaajille em. palvelun kautta. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

12 1.5 Tyypilliset toimijat Elämänmuotoon osallistuvat toimijat on tässä jäsennelty sukupolvittain kolmeen: lapset, vanhemmat ja isovanhemmat. Elämälähtöisen suunnittelun keskipisteessä on lapsi, joten sukupolvien lisäksi mukana on myös muut aikuiset ryhmä. Arkipäivässä isovanhempien roolissa voi olla myös muu kuin varsinainen sukulainen, esim. isosetä tai naapurin mummu. 1. Lapset Ikä: 56 vuotta Taidot: Lapset eivät tyypillisesti osaa lukea, mutta osaavat käyttää joitain yksinkertaisia laitteita. Lapset ovat ketteriä, mukautuvia, oppivat nopeasti. Suurin osa lapsista ei vielä osaa lukea, mutta useimmat ovat tottuneet käyttämään jo jotain helppokäyttöisiä laitteita ja sovelluksia (esim. tietokonepelit, DVDsoitin, matkapuhelin, kamera...). Kulttuuri ja arjen käytännöt: Lapset ovat tottuneet teknologian läsnäoloon, ja saattavat olla vieraantuneita luonnosta. Yleensä kuitenkin he ovat hyvin uteliaita ympäristöään ja vertaisryhmäläisiään kohtaan; suhteet omiin vanhempiin ovat myös hyvin tärkeitä. Muut merkittävät taustatekijät: Lapset voivat asua kaupungissa tai maaseudulla, joten lasten vierailemat ja opiskelemat luontokohteet voivat vaihdella metsäretkistä kaupunkipuistoihin. Myös lasten kiinnostus luontokohteista voi vaihdella yksilöittäin. Lasten ryhmäkoot voivat vaihdella ja ohjaajien määrä voi vaihdella. 2. Vanhemmat Ikä: 3050 vuotta. Taidot: Mahdollisesti iso vaihtelu esim. teknologisten kykyjen ja asenteiden sekä saatavuuden kanssa (esim. Kaikki eivät ole Facebookissa, toisilla taas on vilkas someelämä). Kaikki tottuneet käyttämään ainakin kännykkää ja tietokonetta. Esimerkiksi henkilön tehtävät työelämässä ja teknologian käyttö muuten arjessa työn tai omien harrastusten kautta voi vaikuttaa siihen, millaiset taidot ja suhtautuminen tieto ja viestintäteknologiaan henkilöllä voi olla. Kulttuuri ja arjen käytännöt: Yleisesti ottaen tässä ikäryhmässä moni arjen toiminto edellyyttää itpalveluiden käyttöä (esimerkiksi nettipankit, valtionhallinnon palvelut, työpaikan intranet, lasten koulujen omat ekstranetit jne.). Useimmat ovat käyttäneet jo aktiivisesti tietokonetta, internetiä ja erilaisia sovelluksia, ja näkevät näiden käytön myös merkittäväksi osaksi arkea ja tulevaisuutta. Vanhemmat haluavat jakaa kokemuksia ja tietoa lastensa ja heidän kanssaan toimivien muiden ihmisten (muut lapset, heidän vanhempansa, tarhan ohjaajat) kanssa. 12

13 Muut merkittävät taustatekijät: Tietämys ja kiinnostus luontokohteista ja luonnossa oleskelusta / toiminnasta vaihtelee. Vanhempien taustakoulutus, työtilanne ja elämäntilanne yleensä voi myös vaihdella, joka voi vaikuttaa esimerkiksi arvoihin, ajankäyttöön tai taloudellisiin hankintoihin. Perhesuhteet voivat vaihdella yksinhuoltajavanhemmista uusioperheisiin. Myös perhekoko voi vaihdella yksilapsisista perheistä suurperheisiin. 3. Muut aikuiset (päiväkodissa) Ikä: 2555 vuotta (havainnoinnin kohteena olleessa päiväkodissa) Taidot: Ammattikasvattajia (lastentarhanopettaja, lastenhoitaja) à kasvatusvastuussa lapsesta Kulttuuri ja arjen käytännöt: Päiväkodin rutiinit, varhaiskasvatuksen ja lapsikohtaiset opetussuunnitelmat Muut merkittävät taustatekijät: Ohjaajien määrä ja lasten ryhmäkoot vaihtelevat, havainnoiduilla ja haastelluilla ohjaajilla (ja päiväkodin johtajalla) vahva kiinnostus toiminnan kehittämiseen, olivat hyvin hanakoita kertomaan ideoitaan ja mielipiteitään. Päiväkodissa oli viime kesänä kokeiltu myös luontoryhmän perustamista, mutta saman ikäluokan lapsia ei saatu tarpeeksi. 4. Isovanhempien sukupolvi Ikä: 5070 vuotta Taidot: Iso vaihtelu esim. teknologisten kykyjen ja asenteiden sekä saatavuuden kanssa. Suurin osa on kuitenkin tottunut käyttämään tietokonetta ja mobiililaitteita, älypuhelimet yleistyvät. Ikääntymisen myötä kognitiivisten kykyjen heikkeneminen saattaa vaikuttaa haluun ja kykyyn käyttää uusia (teknologisia) palveluita. Kulttuuri ja arjen käytännöt: Toiset ovat tottuneempia kuin toiset erilaisiin laitteisiin ja sovelluksiin, kuten SoMe- palveluihin ja voivat olla motivoituneita kokeilemaan uutta teknologiaa. Teknofobia saattaa vaikuttaa negatiivisesti haluun tutustua ja käyttää uusia palveluita ja laitteita. Vastapainona vaikuttavat generatiivisuus, vastuun ja jatkuvuuden tunne, laaja kokemusmaailma erilaisista, nopeasti muuttuneista ajanjaksoista, joita isovanhemmat haluavat jakaa lastenlastensa ja heidän kanssaan toimivien muiden ihmisten (muut lapset, näiden vanhemmat, tarhan ohjaajat) kanssa. Muita merkittäviä taustatekijöitä: Asumismuodot vaihtelevat: asuntona voi olla oma kerrostaloasunto, omakotitalo tai henkilö voi asua esimerkiksi palvelutalossa. Myös harrastukset voivat vaihdella; ne voivat tapahtua ryhmässä tai yksin ja niiden sisältö voi vaihdella hyvin urheilullisista aktiviteeteista esimerkiksi matkusteluun, lukupiireihin tai vain yhdessäoloon muiden samanikäisten kanssa. Vaikuttavia tekijöitä on myös esimerkiksi henkilön sosiaalisuus, joka voi näkyä esimerkiksi ystäväpiirin laajuutena, harrastusten monipuolisuutena ja laatuna; elinympäristö (keskusta, taajama, maaseutu...); etäisyys lapsista ja lapsenlapsista; yhteydenpitotavat ja yhteydenpidon tiheys. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

14 1.6 Tyypillinen toimintaympäristö Informaatio Tieto, jota eri tilanteissa tuotetaan, jaetaan ja käytetään, liittyy ympäristöön (luontoaiheet), liikkumiseen ja erilaisiin luonnossa liikkumisen ja leikkimisen taitoihin (leikkipaikkojen kuten temppuratojen ja majojen rakentelu, luonnonmateriaalien käyttö leikkivälineinä). Ohjaajat tarvitsevat myös luontoaiheista opetusmateriaalia ja tietoa esimerkiksi luonnon ilmiöistä, luonnon kiertokulusta, maastotietoa, karttatietoa, tietoa alueen palveluista ja liikennevälineistä, tietoa jokamiehenoikeuksista, tietoa luonnonmateriaaleista kuten kasveista ja marjoista ja niiden keräämisestä ja käytöstä, tietoa eläimistöstä sekä kaupunki, metsä että maalaisympäristöjen luontokohteissa, tietoa ja esimerkkejä luontoleikeistä. Lisäksi tietoa tarvitaan yksittäisten lasten sekä ryhmien liikkumisesta, sijainneista, tärkeäksi merkityistä kokoontumis, leikki ja opetuspaikoista, ajasta ja aikatauluista, sovituista säännöistä, tehdyistä toimintasuunnitelmista ja retken ohjelmista. Lapset ja ohjaajat voivat tuottaa valokuvia, videoita, tarinoita ja kirjata ylös tarkempaa dataa liittyen erilaisiin paikkoihin ja tekemisiin kuten leikkeihin, rakennelmiin tai opiskeltuihin asioihin, luonnonilmiöihin ja niiden havainnointiin, muuten merkittäviin kohteisiin (esim. liikkuminen sujuvasti paikasta toiseen), turvallisten ja vaarallisten tai muuten liikkumisen ja metsässä toimimisen kannalta relevanttien alueiden, paikkojen ja tilanteiden merkkaamiseen, tarinankerrontaan, uusien leikkien luontiin, kysymysten tallentamiseen. Sosiaalinen Lapset toimivat luonnollisesti hyvin ryhmissä, mutta myös persoonallisuuksien eroilla voi olla vaikutusta toimintaan. Ohjaajien ammatillisista kyvyistä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuen voi eroja olla esimerkiksi eri sukupuolten ohjaamisessa (miten eri tavoilla ohjaaja ohjaa tyttöjä ja poikia). Palvelun toteutukseen vaikuttavat myös sosioekonomiset tekijät, eli millainen mahdollisuus palvelujen käyttäjillä on esimerkiksi hankkia uusia päätelaitteita tai muuta uutta teknologiaa. Merkittävä tekijä voi olla myös aikuisten ennakkoasenteet ja odotukset palvelua kohtaan sekä ylipäätänsä teknologian käyttöä kohtaan. Esimerkiksi ennakkoasenteena voi olla, että tiettyyn sosiaaliseen ryhmään kuuluminen edellyttää tiettyjen laitteiden käyttöä, vaikkei käyttötarkoitus olisi loppujen lopuksi tarkoituksenmukaista tai palvelua ei muuten haluttaisi käyttää teknologisilla laitteita (johtuen esimerkiksi kiireen tunnusta tai tunteesta, että informaatiota tulee nyt jo liikaa ). Myös päiväkotien ja koulujen sosioekonomiset tekijät voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin ja haluihin ottaa käyttöön uusia palveluita ja hyödyntää erilaisia teknologisia välineitä. Toisissa organisaatioissa voi esimerkiksi laitoksen johtajan asenteesta riippua, onko organisaatio halukas kokeilemaan uusia teknologisia asioita ja kannustetaanko ohjaajiakin 14

15 opettelemaan ja käyttämään uusia palveluita, vai haluavatko he pitäytyä perinteisimmissä tavoissa tai eivät ylipäätänsä koe palvelun tuomia etuja ja hyötyjä relevanteiksi. Fyysinen Luontokohteet voivat olla kaupunkiympäristössä olevia puistikoita ja leikkipaikkoja, joissa on jonkin kasvillisuutta ja eläimistöä, lähiympäristön metsikköjä tai maastoa, esim. luonto tai kuntopolkuja, tai metsäisempiä kohteita kuten metsikköjä, maalaismaisemia jne. Yleensä palvelun käyttö tapahtuu fyysisesti ulkotiloissa, erilaisissa luontokohteissa, mutta myös sisätiloissa kuten luokkahuoneissa ja lasten kotona. Luontokohteet voivat itsessään olla fyysisesti ja motorisesti haastavia ja liikkumista ja ongelmanratkaisukykyä stimuloivia, tai vastavuoroisesti hyvin yksinkertaisia ja vähän virikkeitä sisältäviä ympäristöjä. Tekninen 56vuotiailla lapsilla ei ole (metsäretkellä) omia teknologisia laitteita, mutta lasten ohjaajilla on käytössä mobiililaite (esim. älypuhelin, tabletti) ja / tai digitaalikamera kuvien ja videoiden ottamista varten. Toisaalta jo ekaluokkalaisista suurimmalla osalla on oma puhelin (usein älypuhelin). Esikouluikä siis edeltää lapsen omaa mobiililaitteiden käyttökauden alkamista. Palvelun tulee hyödyntää erilaisia paikkatietoaineistoja ja sen tulee mahdollistaa myös omien tietojen tallennus ja jakaminen. Palvelua ja tuotettua tietoa esimerkiksi kokemuksista tulee pystyä jakamaan, käsittelemään ja täydentämään myös myöhemmin ja sekä tarhassa / koulussa että kotona tietokoneilla ja älypuhelimilla. Tämän tiedon tulee olla helposti jaettavissa ja saatavilla, mutta myös niin, että tarvittaessa tiedon luku ja käyttöoikeuksia voidaan rajoittaa Palvelun tulee olla sellaisella teknisellä alustalla, että se mahdollistaa myös mobiilin käytön niin, että käyttö on käytönaikaisesta fyysisestä ympäristöstä riippumatta turvallista (sekä ohjaajalla että lapsille) ja helppokäyttöistä (esimerkiksi näppäintekniikka, automaattinen tägäys, nopeat vasteajat, pikatoiminnot). Teknologian käyttö yleistyy jatkuvasti perusopetuksessa, ja mobiiliteknologia tulee mukaan lasten kasvatukseen jossain muodossa. Opetuksen sisältö muuttuu vastaamaan globalisoituvan, teknologisoituvan maailman tarpeita ja oppimisesta tulee yhä kokonaisvaltaisempi ja monipuolisempi kokemus niin lapsille kuin aikuisillekin. Sosiaaliset ja ympäristöteemat yhdessä itseohjautuvuuden ja tieto ja viestintätekniikan taitojen kanssa nousevat yhä merkittävämmiksi opetuksen teemoiksi. Marko Kuuskorpi arvioi väitöskirjassaan, että sosiaalisen median lisääntyvän hyödyntämisen seurauksena informaatioteknologia osin syrjäyttää perinteiseen luokkahuoneeseen mielletyt kalusteet ja laitteet huomion kiinnittyessä nykyaikaisiin aktiivitaulu ja mobiililaitejärjestelmiin. 7 7 Kuuskorpi 2013: Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila viitattu Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

16 1.7 Suunnittelun teema ja käyttötarkoitus Suunnittelutyömme teemaksi nousi lasten luontokokemusten laajentaminen ja syventäminen. Meitä kiinnosti muun muassa se, miten erilaiset lasten asioille luomat omat merkitykset tai itsekeksityt tarinat voisivat saada luontokokemuksia pysyvämmäksi ja henkilökohtaisemmiksi. Mietimme konseptissamme myös sitä, miten lasten omat kokemukset saataisiin koko lapsen perhettä sekä eri sukupolvia koskettavaksi. Tarha ja esikouluikäisten lasten psykologinen, kognitiivinen ja motorinen taso edellyttää heille soveltuvaa viestintätapaa. Harva 56 vuotias vielä osaa esim. lukea sujuvasti, joten valokuvien, videoiden ja äänitteiden katselu ja kuuntelu on heille helpompaa. Esimerkiksi kuvien avulla on helppo kertoa, mitä metsässä nähtiin (toisaalta lasten ei pidä ehdollistua luonnon tarkkailuun vain kameran tai kännykän kautta). Teknologian käyttö tapahtuu myös yleensä aikuisen opastamana (mm. laitteet ovat kalliita ja kaikilla ei ole eikä pienillä lapsilla pidäkään olla älypuhelimia). Luonnossa itse koettu elämys synnyttää ainutlaatuisen ja pysyvämmän muiston, johon liittyy oma tarinansa; tarinan, jonka voi jakaa. Oppimisestakin tulee tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Positiiviset luontokokemukset voivat lisätä myös lapsen ja vanhemman myönteistä suhtautumista luontoon. Yhdessä tapahtuva toiminta lisää luonnollisesti yhteenkuuluvuuden ja jatkuvuuden tunnetta niin eri ikäryhmien kuin sukupolvienkin välillä. Teknologian tulisi kaikessa edistyksellisyydessään ja monimuotoisuudessaan tukea ihmisen perustarpeita ja elämän laadun parantamista, ei pyrkiä korvaamaan niitä. Työssämme halusimmekin tarkastella sitä elämänmuotoa, johon teknologia tulee liittymään ja jota teknologia voi tukea. Palvelussamme lapsi on keskiössä ja teknologinen sovellus voi olla pääasiassa elämänmuodon eri järjestelmissä toimivien aikuisten käytössä, jottei käy niin, että lapset alkavat rajattomasti tarkkailla luontoa vain mobiililaitteen läpi. Kuva 6: Majanrakennusta metsäretkellä 16

17 2 Konseptisuunnittelu ja käyttäjävaatimukset Lasten metsäleikeistä ja kokemuksista löytyi paljon kiinnostavia suunnitteluaiheita, joten tehtävää oli pakko rajata. Valitsimme tarkemman suunnittelun ja perehtymisen kohteeksi kokemuspolulla esiintyneistä RFA:ista viimeisen, kokemusten jakamisen. Keräsimme tähän liittyen vielä lisää tietoja lapsiryhmän vanhemmille suunnatulla kyselyllä. Kyselyyn odotettiin vastauksia viikon ajan retken jälkeen ja niitä saatiin lopulta yhdeksän (vastausprosentti 38%). Lapsista seitsemän mainitsi tai kertoi retkestä jotain neljä ainoastaan mainitsi mutta kolme kertoi myös yksityiskohdista. Elämänmuodon hahmottamiseen liittyen kysyimme esikoulun ja kodin välisestä viestinnästä ( samaa tai jokseenkin samaa mieltä / kaikki vastaukset): pelottavatko päiväkodista päivän aikana tulevat yhteydenotot (6/9), haluavatko vanhemmat enemmän kuulumisia myös päivälllä (6/9), kiinnostaako uuden teknologian käyttö viestinnässä (8/9), ovatko vanhemmat tyytyväisiä tilanteeseen nyt (5/9), Kumpi vanhempia kiinnostaa enemmän, kuulla tulevan toiminnan suunnitelmista (6/9) vai siitä, mitä on tehty (5/9). Kuva 7: Teknologian tukema toiminta kokemusten jako Vastausten jakauman ja kokonaisuuden antaman vaikutelman perusteella olennaista on paitsi järjestelmän helppokäyttöisyys myös käytön vapaaehtoisuus ja sovelluksen mukautuvuus perheiden erilaisiin rutiineihin. Ainoaksi yhteydenpitokanavaksi päiväkodin ja kodin välillä ei yksi sähköinen järjestelmä vielä pitkään aikaan tule taipumaan. Tämä yhteydenpito on kuitenkin oma oma elämänmuotonsa ja jo itsessään haasteellinen suunnittelukohde. 2.1 Teknologian rooli valitussa elämänmuodossa ja sääntöjä seuraavassa toiminnassa Kokemusten jakamiseen liittyvää informaatiota ovat esimerkiksi aika, paikkatieto, ryhmän kokoonpano (ketkä osallistuivat kokemukseen), mitä nähtiin (kasvit, eläimet, muut havainnot), säätila, käytetyt kulkuvälineet, eväät ja vaatetus. Toimintaa tukevassa teknologiaratkaisussa suuri osa informaatiota voidaan pukea paikkatietoaineiston muotoon, liittyen luontokohteeseen tai lapsiryhmän reittiin. Tämä voi sisältää erilaisia aihealueita kuten kartasto, merkittävät luontokohteet, kulttuuriympäristön kohteet, kasvien ja eläimistön tunnistus, julkisten kulkuvälineiden tiedot, tietoa alueen palveluista (esim. ruoka ja nuotiopaikat, wc:t, peseytymispaikat, uimapaikat, liikuntapaikat), tai satelliittipaikannus ryhmän sijainnista. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

18 Kokemusten jakamiseen liittyen informaatiota tulee pystyä tallentamaan ja jakamaan kokemusten jakoa ja tarinankerrontaa varten. Tämä jako tapahtuu paitsi palvelun käyttäjäryhmien sisällä ja ryhmien välillä, myös ryhmän lasten ja heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa välillä. Informaatio tulee olla jaettavissa käyttämällä tiettyä rajoitettua sovellusta, mutta tarvittaessa myös hyödyntämällä erilaisia sosiaalisen median sovelluksia sekä sähköpostia ja mobiileja päätelaitteita. Teknologiaratkaisu siis helpottaa ja varmistaa muistojen ja havaintojen tallentamista helpottaa ja varmistaa muistojen ja havaintojen jakamista, täydentämistä ja uudelleenkäyttöä antaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietoa ko. paikasta mahdollistaa lisätietojen saamisen ko. paikkaan, toimintaan tai tapahtumaan liittyen mahdollistaa lisätietojen saamisen jostain muusta halutusta aiheesta (esim. kasvien tunnistus, liikuntapaikat) Selvitimme kyselyllä, mitä teknologiaa ja millä tavoin lapsilla on arjessaan käytössä. Määrällisesti ja alueellisesti (+sosioekonominen) rajatusta aineistosta ei paljoa uskalla yleistää, mutta muutama kiinnostava seikka tuli esiin. Älypuhelinta lapset käyttävät useimmiten yhdessä aikuisten kanssa, tablettilaitteita sen sijaan varsin tasaisesti itsenäisesti ikätovereiden kanssa ja aikuisten kanssa. Digikameraa yksikään lapsista ei käyttänyt yksin. Muista AVlaitteista kysyttäessä kiinnostavaa oli, että TV:tä ja videoita lähes kaikki vastaajat katsovat yhdessä lapsen kanssa (vaikka molempia katsovat myös lapset ja vanhemmat yksin). Kuva 8: Mobiililaitteiden käyttö kenen kanssa? 2.2 Brainstorming: vaihtoehtoiset ratkaisut Kokemuksen jakamiseen perinteisesti käytettyjä tapoja ovat kertominen (ja kyseleminen), havaintovihkot, suunnistusrastien vihkoset, varhaiskasvatuksen tehtävät (esim. piirustus tai tarinankerronta siitä, mitä jossain on nähty), näytelmien ja leikkien kehittäminen, erilaisten löytöjen ja aarteiden esittely (lasten taskuista löytyy aina kaikenlaista). Koska olimme suunnittelemassa mobiililaitteissa ja verkossa käytettävää sovellusta, keräsimme havainnoinnin ja ideoinnin aikana muitakin ideoita ja käyttötarkoituksia sovellukselle. Havainnoinnin aikana emme keskustelleet näistä vielä vaan vain tallensimme ne tulevaa brainstormausta varten. Sovellus tarjoaa alustan monien muidenkin sääntöjä seuraavien toimintojen tukemiseen, ja näissä voidaan hyödyntää muitakin mobiili ja paikkatietopohjaisia palveluja. 18

19 Kuva 9: Teknologian tukemaan toimintaan voi liittyä myös muita paikkatietoon perustuvia sovelluksia, kuten säätiedot. Lasten tarinat ja havainnot: tallentaminen (äänitteet), valokuvien ja videopäiväkirjojen tekeminen lasten omien havaintojen pohjalta. (huom: tallennusmuoto tulee olla sellainen, että se soveltuu lasten kehitysvaiheeseen, esimerkiksi niin että lapsi voi itse ottaa valokuvia, videoita tai ääninauhoitteita liittyen haluamiinsa tilanteisiin). Lasten keksimien leikkien, temppujen ja harjoitusten tallennus Kokemusten ja harjoitusten käsittely myöhemmin, joko lapsi itsenäisesti, kavereiden kanssa, opettajan kanssa tai ryhmässä opettajan ja muiden lasten kanssa, tai kotona vanhempien/isovanhempien kanssa. Eri juttujen kommentointi ja keskustelu aiheesta Linkitys ulkopuolisiin lähteisiin, metatietojen yhteensopivuus (mm. digiarkistot, fng.fi, kirjastot, finna.fi) Harjoitusten ja havaintojen linkittäminen toisiinsa (paikka ja aikaleiman avulla) Lisätietoa esim. alueen maaperästä ja miten se vaikuttaa rakentamiseen ja luontoon Majanrakentamista varten tietoa erilaisista malleista luoda tukeva rakenne yksinkertaisella tavalla. Näitä ehdotuksia voidaan kokeilla paikan päällä yhdessä. Jos näihin ei ehditä palata sillä hetkellä, voidaan esimerkiksi tiettyihin tehtäviin liittyvää ongelmanratkaisua jatkaa myöhemmin oppitunnilla tai kotona (majan pienoismalli). Kotiväki näkee sisällöt somealustan kautta à kommentointi, jatkokehitys Organisaatio, jonka kanssa esikoulu tekee yhteistyötä, kokoaa omaan palveluunsa erilaisia tarinoita ja kokeiluja liittyen organisaation järjestämiin kampanjoihin joihin esikoululaiset ovat osallistuneet. Tallennukset voidaan jakaa organisaation kanssa suoraan ohjaajan sovelluksesta. à käyttäjäpalaute, markkinointi Sovellus ehdottaa, jos lähistöllä on jotain mielenkiintoisia luonnonmuutoksia tai ilmiöitä, esim. havaittu linnunpesä tms. Ohjaajan ei tarvitse itse tietää tai muistaa kaikkea. Ryhmä voi itse tallentaa näitä tietoja myös sovellukseen, joka tallentaa sen avoimen datan / paikkatiedon tietokantaan. Sovellus tarkkailee jatkuvasti ohjaajan ja ryhmän sijaintia, ja ottaa yhteyttä esim. reittioppaaseen selvittääkseen, millä kulkuvälineillä on helpoin mennä ko. ryhmällä. Myös esim. WC:t ja ruokapaikat on helposti nähtävillä. Sovellukseen voidaan myös ladata kartta ja paikkatietoaineistoa ennakkoon, jotta ohjaajat voivat valita eri tarkoituksiin sopivat kohteet helposti tiettyjen kriteerien perusteella (esim. luontokohteessa oltava mustikoita, max.etäisyys tarhasta kilometreinä). à eri paikkatietoaineistojen avoimet rajapinnat, paikalliset opetusmateriaalit Ohjaajat voivat tehdä lisämerkintöjä kohteisiin, esim. "täällä oli paljon materiaalia taidetehtävää varten", sekä muita oppijoita että ohjaajia varten. Vanhemmat ja isovanhemmat voivat tallentaa omia merkintöjään, esim. "Täällä oli 60luvulla niitty ja lehmiä"; "täältä saa edullisesti lastenaterioita"; Pikkupoikana meillä oli joka kesä maja tässä. Sovellus tallentaa tiedon siitä, milloin kohteissa on käyty, ja kohteita voidaan järjestellä eri kriteerein esim. eniten luontokoulujen vierailemat kohteet, paras paikka nähdä sitruunaperhosia tai muuta sellaista. Käyntitietojen (kulunseuranta?) avulla voidaan ennakoida myös suosittujen paikkojen kulumista tai esim. lisäopastustarpeisiin vastaamista. Virkistys ja retkeilyalueiden muidenkin vierailijoiden käyttöön. à vrt. Geometrixin Mobilenote, käytössä Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä ja Staralla (Hki Rakennusvirasto) työnohjauksessa ja kohteiden korjaustarpeen seurannassa. Mari Myllylä, Outi Ugas LifeBased Service Design ontologia (34)

20 2.3 Ratkaisumallien jatkokehittely Metsäretkeen liittyvä sovellus tarjoaa käytännössä loputtomat mahdollisuudet teknologian hyödyntämiseen. Tässä kooste aiheeseen liittyvistä erilaisista ratkaisumalleista. Näiden eettinen tarkastelu luvussa Lapseen kiinnitetty paikannin ja passiivinen sijainnin valvonta Lapsilla vaatteisiin (turvaliivit) kiinnitettävät elektroniset paikantimet, jonka perusteella sovellus kerää tietoa lasten sijainnista ja liikkumisesta. Sovellukseen on mahdollista saada ilmakuvaa livefeedinä satelliitin kautta. Erityisesti vaaranpaikat voidaan merkata sovellukseen, ja sovellus tarkastelee aktiviteettia noilla alueilla ja hälyttää tarvittaessa (esim. jos lapsi menee liian syvälle metsään tai lähelle rantaa tai liian kauas ohjaajista). Paikantimen avulla lapsi voi navigoida takaisin ohjaajan luo, esim. kytkemällä "hätänapin" jossa paikannin ohjaa lasta yksinkertaisen piipitysäänen avulla ja samalla lähettää viestin ohjaajalle että lapsi on eksynyt. Samanlainen paikannin voi olla myös repuissa kadonneiden tavaroiden löytäminen, eväspaikan tai retken muun tukikohdan merkintä onnistuisi näin helposti. 2. Kaiutin/puhelinyhteys lapsiin, ohjaajien puhelinyhteys toisiinsa Lapsen vaatteeseen kiinnitetty paikannin voi sisältää myös yksinkertaisen kaiuttimen, jonka kautta ohjaaja voi puhua suoraan lapselle, joka on lähtenyt rajaalueen yli. Ohjaajilla on handsfree kuulokkeet joilla voivat viestiä keskenään. 3. Päätelaite ohjaajien käytössä tehtävien tekemisessä Lapsiryhmän ohjaaja pitää kirjaa tehtävien etenemisestä (aikataulu, ryhmäjaot, poikkeustilanteet) mobiililaitteen avulla. Perusnäkymässä on karttakuva, jossa näkyy ryhmän tai yksittäisten lasten sijainti värikoodit tai äänimerkki ilmoittaa poikeustilanteista. Päätelaitteessa voi näkyä kaikki ko. retkellä kerättävä data (kuvat, tarinat, tehtäväsuoritukset) muilta ohjaajilta. Laitteeseen voi ladata joko retkelle lähtiessä (ei vaadi wifi/mobiilidatayhteyden käyttöä) tai retken aikana erilaisia kartta ja virtuaalitodellisuuksien aineistoja, tai esim. retkellä käytettävien tehtävien oppaan ja siihen sisältyvän aikataulutustoiminnon. 4. Ohjaajien välinen viestintä metsässä Havainnoiduissa tilanteissa ohjaajat eivät pystyneet juurikaan vilkuilemaan ohjeita tai edes kelloa huomio ja ennen kaikkea katse pitää pitää lapsissa, joita voi olla kymmenenkin ohjaajaa kohti. Tässä tilanteessa jokin passiivinen, erirytmisiin värinähälytyksiin perustuva tiedotusjärjetelmä ohjaajien välillä helpottaisi tilannetta, yksinkertaisten ja ennalta sovittujen viestien välittämisessä. Värinä esim. hälyttää rauhallisella rytmillä kun on 5 minuuttia aikaa kokoontumiseen, ja 2 minuuttia ennen hälytys on nopeampi. Näin itse ohjaustilanne (katse ja äänikontakti) ei häiriinny. 5. Päätelaite itsenäisesti lapsen käytössä Lapsi voi tehdä sovelluksessa olevia tehtäviä itsenäisesti käyttämällä päätelaitetta itse. Kun lapsi on metsässä ja miettii voiko poimia jotain maasta, AR:n avulla sovellus tunnistaa onko kyseessä esim. sammal ja ilmoittaa lapselle, että 20