PENSSELIHIRMUT ESPOON KUVATAIDEKOULUN VUOSIKERTOMUS

Transkriptio

1 PENSSELIHIRMUT ESPOON KUVATAIDEKOULUN VUOSIKERTOMUS

2 PENSSELIHIRMUT ESPOON KUVATAIDEKOULUN VUOSIKERTOMUS Toimisto/Kansliet WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo Postiosoite: PL 6670, ESPOON KAUPUNKI WeeGee-huset, Flitarvägen 5, Esbo Postadress: PL 6670, ESBO STAD puh./tel fax sähköposti/ Rehtori/Rektor Maritta Poijärvi puh./tel Apulaisrehtori/Vicerektor Hanna Koskimies puh./tel Taloussihteeri/Ekonomisekreterare Marju Pohjola puh./tel Toimistosihteeri/Byrosekreterare Salma Tähtivuo puh./tel Vahtimestari/Vaktmästare Seppo Jyrkinen puh./tel Viestintäkoordinaattori/Kommunikationskoordinator Tuija Tuohimetsä puh /tel Siivoojat/Städare: H&A Team Oy, C stix Oy Lukuvuosi Lukuvuosi alkoi ja päättyy Oppilaita on 1200, joista 30 ruotsinkielisiä. Lukujärjestyksen mukaisia opetustunteja on toteutunut Lukuvuonna on ollut yhteensä 116 opetusryhmää: 18 varhaisiän kuvataidekasvatusta, 69 perusopetuksen ryhmää ja 29 syventävien opintojen työpajaa. Hallinto ja talous Espoon kuvataidekoulu on taiteen perusopetusta antava kuvataideoppilaitos, jonka toimintaa ylläpitää rekisteröity kannatusyhdistys. Espoon kaupungin taloudellinen tuki on luonut koululle edellytykset kehittyä osaksi kunnan kulttuuritoimintaa. Koulu on saanut tuntiperusteista valtionapua vuodesta 2000 lähtien. Koulun taloudesta ja hallinnosta vastaa johtokunta, johon kaupunki nimeää kaksi jäsentä. Johtokunta Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Jäsenet Espoon kaupunginhallituksen nimeämät edustajat Raili Hilakari Seppo Holste Merja Ritamo Terttu Rönkkö Taru Liira Maarit Fred Kannatusyhdistys Kannatusyhdistyksen jäsenmäärä oli 8 henkilöä. Jäsenmaksu oli 30 euroa. Kannatusyhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin WeeGee-talossa OPETTAJAT Päätoimiset opettajat Heta Boman, kuvataideopettaja Elisse Heinimaa, kuvataideopettaja Saga Heino, taiteen maisteri Minttu Hyytiäinen, taiteen maisteri, keraamikko Leena Rantanen, taiteen maisteri Päivi Sarakorpi, kuvataideopettaja Eeva-Liisa Seinälä, kuvataideopettaja Tuntiopettajat Eeva Astala, taiteen kandidaatti, arkkitehtiyo Pekka Barman, kuvataiteilija Mari von Boehm, taiteen maisteri Sari Bremer, taiteen maisteri Elissa Eriksson, taiteen maisteri Ruusu Hulmi, valokuvaaja Marjatta Kekki, kuvanveistäjä Liini Laes, taiteen maisteri Paula Martikainen, taiteen maisteri Anne Ovaska, kuvataiteilija Mikko Remes, elokuvaohjaaja Elisa Rovamo, kuvataideopettaja Maiju Salmenkivi, taiteen maisteri Arash Sammander, taiteen maisteri Nina Sarkima, kuvataiteilija Martti Sirola, kuvataideopettaja Niina Thuneberg, taiteen maisteri Anni Toivonen, taiteen maisteri Aleksi Tolonen, taiteen maisteri Hillevi Vähälä-Aranko, taidemaalari Irma Weckman, taiteen maisteri Magnus Zweygberg, taiteen maisteri Kuvataidekerhoissa toimivat opettajina taiteen kandidaatti Kristiina Ljokkoi (syyslukukaudella), taiteen maisteri Teija Rautiainen (kevätlukukaudella) ja avustajana Ellamaija Kasanen Laajalahden koulussa, taiteen maisteri Anni Toivonen Saunalahden koulussa, taiteen maisteri Nina Ruokonen Tähtiniityn koulussa sekä taiteen maisteri Teija Rautiainen Ymmerstan koulussa. Opetuspisteet Espoonlahden opetuspiste Kalajärven opetuspiste Karakallion opetuspiste Kauklahden opetuspiste Leppävaaran opetuspiste Olarin opetuspiste 1 ja 2 / Olars undervisningslokal Tapiolan opetuspiste / Hagalunds undervisningslokal Toimitus Maritta Poijärvi, Hanna Koskimies, Elisse Heinimaa ja Tuija Tuohimetsä Painopaikka Vammalan kirjapaino, Sastamala, 2015 Kannen kuvat Julia Weckman ja Mika Launis Taitto Mika Launis Koulun henkilökunta : Takana: Salma Tähtivuo, Niina Thuneberg, Marjatta Kekki, Heta Boman, Nina Sarkima, Seppo Jyrkinen, Liini Laes, Eeva Astala, Ruusu Hulmi, Martti Sirola. Keskellä: Marju Pohjola, Tuija Tuohimetsä, Minttu Hyytiäinen, Hanna Koskimies, Paula Martikainen, Mari von Boehm, Päivi Sarakorpi, Kristiina Ljokkoi, Anni Toivonen, Elisse Heinimaa, Elisa Rovamo, Anne Ovaska. Istumassa: Mikko Remes, Maritta Poijärvi, Magnus Zweygberg, Pekka Barman, Maiju Salmenkivi, Sari Bremer. Kuvat Julia Weckman 2 3

3 MARITTA POIJÄRVI, REHTORI Kanssamme espoolaiset lapset ja nuoret rakastuvat kuvataiteeseen E spoon kuvataidekoulun uutta strategiaa kaudelle on rakennettu yhdessä kuvataidekouluyhteisön kanssa. Strategian laadinnassa on otettu huomioon myös kansalliset kulttuurin tulevaisuuden näkymät, sekä kansallinen taiteen perusopetuksen nykytila ja kehittämistarpeet. Kehittämisessä on huomioitu myös Espoo-tarina ja Espoon arvot: Espoo on asukas- ja asiakaslähtöinen. Espoo on vastuullinen edelläkävijä. Espoo on oikeudenmukainen. Strategian toteuttamisella pyritään varmistamaan, että Espoon kuvataidekoulu pystyy vastaamaan taiteen perusopetuksen haasteisiin tulevaisuudessa. Lämmin kiitos kaikille vastauksista ja osalllistumisesta strategia-kyselyyn, joka lähetettiin kaikkien oppilaiden koteihin sekä koko henkilökunnalle. Kiitos hyvistä ideoista ja rohkaisevista kommenteista. Jokaisen panos on ollut tärkeä. Monien innostavien palavereiden ja keskustelujen jälkeen strategia on nyt valmis. Pyrimme edelleenkin tulemaan kuvataidekouluksi, joka on henkilöstöä voimavaraistava ja lapsia, nuoria ja perheitä arvostava yhteisö, joka saa kaikki espoolaiset lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen, jossa on vapaus luovuuteen ja kriittisyyteen ja jossa tehdään asioita yhdessä ja yhteisöllisesti, jossa kaikilla on intohimo uuden etsimiseen, ja jossa on rohkeus uskaltaa menestyä ja epäonnistuakin. Strategian tavoitteena on kehittää Espoon kuvataidekoulusta valtakunnallisesti tunnettu kuvataiteen perusopetuksen voimakeskus lisäämällä kuvataidekoulun tunnettavuutta ja saavutettavuutta edelleen kehittämällä yhteistyömuotoja varhaiskasvatuksen ja opetustoimen kanssa. Huolehdimme opetuksen ja oppimisen laadusta ja suunnitelmallisuudesta. Näin voimme jatkossakin saada motivoituneet ja innostuneet oppilaat ja opettajat kouluumme. Tehostamme päättötöiden ohjaamista ja opintojen seurantaa ja oppilaiden viihtyvyyttä. Henkilöstö ja oppilaat ovat meidän voimavaramme. Haluamme olla hyvinvoiva ja innostava yhteisö. Espoon kuvataidekoulussa ei kiusata ketään. Vain yhdessä henkilöstön, oppilaiden, vanhempien ja eri sidosryhmien kanssa pystymme tekemään strategiasta totta käytännössä. Kaikkein tärkein on kuitenkin oppilas, joka sitoutuu oppimiseen. On keskityttävä rauhassa ja kiireettömästi. On harjoiteltava, korjattava, yritettävä uudelleen, opittava palautteesta. Tieto ja taito eivät kerry itsekseen. Tarvitaan intohimoa, innostumista, pitkäjänteisyyttä ja aikuinen, joka välittää sen eteenpäin, sekä motivoi kannustaa ja myötäelää prosessin eri vaiheissa. Olette huikeita lapsia ja nuoria. Haastatte ja pistätte meidät aikuisetkin kasvamaan ja kehittymään. Kiitos vanhemmille, jotka kannustatte ja iloitsette onnistumisista kanssamme. Me rakennamme yhdessä onnellisempia ja hyvinvoivempia lapsia ja nuoria, samalla parempaa ja onnellisempaa tulevaisuuden Suomea. Meidän pitkäaikainen sarjakuvan, animaation ja kuvituksen opettajamme ja monien juhlien rakastettu seremoniamestarimme Martti Sirola jää kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Martti on ollut talossa noin 27 vuotta. Haluan kiittää häntä näistä vuosista ja toivottaa inspiroivia vuosia kokopäiväisenä taiteilijana. Kiitän koko työyhteisöä ja kaikkia koulun sidosryhmiä energisestä ja vauhdikkaasta vuodesta. Rentouttavaa ja iloista kesää! Ella Aho, City slice. Päättötyö. Tillsammans med oss får barn och unga i Esbo upp ögonen för bildkonst MARITTA POIJÄRVI, REKTOR With us, the children and youth from Espoo will fall in love with visual arts MARITTA POIJÄRVI, PRINCIPAL Esbo bildkonstskolas nya strategi för perioden har dragits upp tillsammans med samfundet för bildkonstskolor. Vid utformningen av strategin har även de nationella framtidsutsikterna för kulturen samt nuläget för den grundläggande konstundervisningen och utvecklingsbehoven beaktats. I utvecklingen har hänsyn tagits också till Berättelsen om Esbo och Esbos värderingar: Esbo är invånar- och kundorienterad. Esbo är en ansvarig föregångare. Esbo är rättvis. Meningen är att strategin ska säkerställa Esbo bildkonstskolas förmåga att möta de utmaningar som den grundläggande konstundervisningen kommer att ställas inför i framtiden. Ett varmt tack för alla svar och för deltagande i strategienkäten, som skickades hem till alla elever och till hela personalen. Tack för bra idéer och uppmuntrande kommentarer. Varje insats har varit viktig. Nu, efter många inspirerande möten och diskussioner, är strategin klar. Vårt mål är fortsättningsvis att bli en bildkonstskola som stöder sin personal, ett samfund som respekterar barn, unga och familjer, som får alla barn och unga i Esbo att intressera sig för bildkonst. Vi vill ha en skola som ger frihet till skapande och kritiskt tänkande, en skola där man jobbar tillsammans och kollektivt, där alla är öppna för nya idéer och där det finns mod att våga lyckas och också misslyckas. Syftet med strategin är att utveckla Esbo bildkonstskola till ett nationellt känt starkt center för grundläggande konstundervisning. Genom att öka medvetenheten och tillgängligheten till bildkonstskolan och vidareutveckla samarbetsformerna med småbarnsfostran och utbildningsväsendet kan vi nå målsättningen. Vi ombesörjer undervisningens och inlärningens kvalitet och planmässighet och ser på så sätt till att The new strategy of Espoo School of Art for the season has been created together with the art school community. The future prospects of the national culture, as well as the present state and the development needs of the basic art education in Finland have been taken into consideration in the preparation process. The story and the values of Espoo have been taken into consideration in the development work, as well. The values are: Espoo focuses on its citizens and clients. Espoo is a responsible forerunner. Espoo is fair. By implementing the strategy, the aim is to make sure that Espoo School of Art will be able to respond to the future challenges of the basic art education. A warm thank you for all those who responded and took part in the strategy questionnaire, which was sent in all students homes and for the whole staff. Thank you for good ideas and encouraging comments. Each person s input has been valuable. After many inspiring meetings and discussions, the strategy is now ready. We still strive to become a school of visual arts that empowers the staff, values the children, youth, and families, makes all children and youth in Espoo fall in love with visual arts, where there is freedom of creativity and critical thinking, things are done together and collectively, and everyone has the passion for searching for new things and courage to dare to be successful and even fail. The aim of the strategy is to develop the Espoo School of Art into a nationally known powerhouse of basic art education by making it better known and more accessible by further developing the ways of cooperation together with early education and education sector. We ensure the quality and systematic nature of teaching and learning. In this way we are able to have motivated and enthusiastic students and vi får motiverade och entusiastiska elever och lärare även i framtiden. Vi effektiviserar handledningen av slutarbeten och uppföljningen av studierna och satsar ännu mer på elevernas trivsel. Personalen och eleverna är vår viktigaste resurs. Vi vill vara ett välmående och inspirerande samfund. I Esbo bildkonstskola förekommer ingen mobbning. Endast tillsammans med personal, elever, föräldrar och olika intressegrupper kan vi förverkliga vår strategi. I centrum står dock eleven, som förbinder sig att studera och lära. Det gäller att koncentrera sig i lugn och ro, utan stress. Eleven måste öva, korrigera, försöka på nytt, lära sig av feedback. Kunskap och färdigheter kommer inte av sig själv. Vad som behövs är entusiasm, engagemang, långsiktighet och en vuxen påhejare som motiverar, uppmuntrar och lever med i processens olika faser. Ni är otroligt fina barn och unga. Ni utmanar och får också oss vuxna att växa och utvecklas. Tack till alla uppmuntrande föräldrar som tillsammans med oss gläder er åt framgångarna. Tillsammans skapar vi lyckliga och välmående barn och unga och samtidigt en bättre och lyckligare framtid för Finland. Vår långvariga lärare i serieteckning, animation och illustration och älskade ceremonimästare för många fester, Martti Sirola, lämnar oss för att bli heltidsarbetande konstnär. Martti har jobbat som lärare hos oss i ca 27 år. Jag vill tacka honom för denna tid och önskar honom inspirerande år som heltidskonstnär. Jag tackar hela arbetsgemenskapen och skolans samtliga intressegrupper för ett energiskt och fartfyllt år. Med önskan om en avkopplande och glad sommar! teachers in our school also in the future. We will make a special effort into supervising the Diploma works, follow-up the studies, and to create a good atmosphere for the students. The staff and the students are our resource. We want to be a thriving and inspiring community. No one is bullied in Espoo School of Art. We can implement the strategy in reality only with the cooperation of the staff, students, parents, and various stakeholders. After all, a student who commits himself to learning is the most important factor. One needs to focus in peace and without rush. One needs to practice, revise, try again, learn from feedback. Knowledge and skills don t accumulate by themselves. Passion, excitement, patience is needed, as well as an adult who transmits all that forward, motivates, encourages, and emphatically stands by in the different stages of the process. You are outstanding children and young people. You challenge and also make us adult to grow and develop. Thank you for the parents who encourage and rejoice for the moments of achievement with us. Together we build children and youth who are happier and feel better, and simultaneously we make better and happier future Finland. Our long-term teacher of comics, animation, and illustration and a beloved master of ceremonies in many parties, Martti Sirola, will become a fulltime artist. Martti has been part of the school for about 27 years. I want to thank him for these years and wish for inspiring years as a full-time artist. I thank the whole working community and all the stakeholders of the school for an energetic and action-packed year. Have a relaxing and joyous summer! 4 5

4 Strategiasta SEPPO HOLSTE Strategian käsite on moniselitteinen, ja sillä on lukuisia määritelmiä. Sana on peräisin kreikankielestä, jossa se tarkoittaa sotapäälliköntaitoa. Sanan sisältö tulee kaukaa historiasta, vuosituhanten takaa; kiinalaisen Sunzun kirjoituksissa strategia tarkoittaa viisauden ja voiman tasapainoa niin sodankäynnissä kuin valtion kaikissa toimissakin. Sen sisältö on määritelty myös japanilaisen Miyamoto Musashin kirjoituksissa, jotka perustuivat soturin strategian viiden elementin tajuamiselle ja hallinnalle. Ikivanhat viisaudet ovat antaneet nykypäivään koetellut ohjeet päätöksenteolle ja toiminnalle kaikilla elämänaloilla. Strategia määrittää suunnan, jota kohti yhteisö etenee, ja kertoo, millaisin menetelmin se saavuttaa päämääränsä. Strategiassa on näkemys toimintaympäristön ja oman toiminta-alueen tulevaisuuden haasteista. läpitää Espoon kuvataidekoulu -nimistä oppilaitosta, joka antaa lakisääteistä laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta. Espoon kuvataidekoulun johtokunta vastaa yhdistyksen tarkoituksen ja strategian toteuttamisesta niin, että koulu antaa korkeatasoista opetusta, toimii noudattaen lakeja, asetuksia ja muita säännöksiä, viranomaismääräyksiä, tehtyjä päätöksiä ja sitoumuksia sekä annettuja ohjeita. Johtokunta hyväksyy koululle talousarvion, toimintasuunnitelman, opetussuunnitelman ja strategian. Kuvataidekoulun strategia Espoon kuvataidekoulun johtokunta on hyväksynyt pitkän työn tuloksena strategian vuosille Strategiassa määritellyt keskeiset tavoitteet ovat: keskeinen tavoite on saada kanssamme espoolaiset lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen keskeinen tavoite on luoda kuvataidekoulusta tunnettu kuvataiteen perusopetuksen visuaalinen voimakeskus rakennamme parempaa Espoota edistämällä lasten ja nuorten hyvinvointia kuvataidekasvatuksen keinoin kuvataiteen harrastaminen tuottaa tulevaisuudessa luovempia ja onnellisempia espoolaisia. On aika lukea strategia, paneutua sen sisältöön ja pohtia, mitä se lupaa. Onko se kertomuksia lapsille, ohjenuora vanhemmille, opas opettajille, mahdollisuus vai vaatimus? Yhdistääkö se aikuiset ja lapset kulkemaan uuteen onnellisempaan maailmaan? Miten saada lapset ja nuoret rakastumaan kuvataiteeseen? Rakastuminen voi olla hetken huumaa, mutta se saattaa johtaa elinikäiseen, rikastuttavaan suhteeseen. Kaikista ei tule taiteen tekijöitä, mutta jokaisesta voi tulla taiteen näkijä ja kokija. Miten mitata luovuutta ja onnellisuutta, jota pitkän pohdinnan jälkeen ja viisain sanakääntein luvataan espoolaisille lapsille ja nuorille? Aikuiset järkeilevät, pohtivat, näkevät visioita ja taputtelevat ne tyytyväisinä strategian muottiin. Ehkäpä lapset ja nuoret jo elävät iloisina ja onnellisina omassa taiteen maailmassaan? Kirjoittaja on Espoon kuvataidekoulun johtokunnan varapuheenjohtaja. Kuvat: Julia Weckman Perusopetusryhmien näyttelyt Maata näkyvissä. Kuva: Julia Weckman Strategia, toiminta-ajatus, missio, visio ja arvot Strategia on pitkän tähtäimen näkemys siitä, mitkä tavoitteet ja keinot johtavat vision, toiminta-ajatuksen ja arvojen toteutumiseen. Strategia osoittaa suunnan, mutta se on myös menettelytapa, jonka avulla voimavarat kohdennetaan oikein torjumaan uhkia ja hyödyntämään mahdollisuuksia. Toiminta-ajatus tai missio sisältävät yhteisesti koetun näkemyksen yhteisön ja sen toiminnan tarkoituksesta ja myös laajemmasta roolista yhteiskunnassa. Toiminta-ajatuksessa ja visiossa tulee näkyä myös yhteisön arvot. Arvot ja arvostukset ovat hyvinä ja tärkeinä pidettyjä toimintaperiaatteita, jotka viestivät toiminnan tarkoituksesta. Niiden tehtävänä on auttaa ja tukea yksilöiden ja ryhmien yhteistyötä. Visio on kuva toivotusta tulevaisuuden tilasta. Sen tulee olla haastava, mutta ei mahdoton, jotta siihen voidaan pyrkiä. Hyvä visio antaa selkeät suuntaviivat ja helpottaa strategiaan kytkeytyvien toiminnan mittareiden valintaa. Toiminnan tulee olla mitattavaa ja mittareiden tulee olla yksinkertaisia, helppoja ja ymmärrettäviä. Kuvataidekoulun ja johtokunnan tehtävät Laki taiteen perusopetuksesta osoittaa Espoon kuvataidekoulun paikan ja tehtävän yhteiskunnassa. Taiteen perusopetus on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää, ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää eri taiteenalojen opetusta, joka samalla antaa oppilaille valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua asianomaisen taiteenalan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen. Espoon kuvataidekoulun kannatusyhdistyksen tarkoituksena on edistää kuvataiteen harrastusta Espoossa.Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys yl- Majakkasaari, Maata näkyvissä. Kuva: Julia Weckman Marraskuussa 2014 järjestettiin kaksi syysnäyttelyä, joiden pääosassa olivat vuotiaat oppilaat. Näyttelyiden teemat liittyivät Tove Jansson -juhlavuoteen, jonka aikana tutustuttiin hänen laajaan kuvalliseen ja kirjalliseen tuotantoonsa. Rakkaus luontoon, toisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan, ennakkoluulottomuus ja sovinnaisuuden karttaminen nousivat mm. keskustelujen aiheiksi oppitunneilla. Teoksissa oppilaat kuvasivat mielikuvitushahmoja, saaristoluontoa, jännittäviä myrskyjä ja hauskoja muodonmuutoksia erilaisilla tekniikoilla. Naamiaiset/Maskerad. Kuva: Matti Keski-Kohtamäki Opettajat pääsivät perehtymään Tove Janssonin maailmaan useiden asiantuntijoiden opastamina opettajainkokousten yhteydessä järjestetyillä luennoilla sekä vierailukäynnillä taiteilijan ateljeehen. Taikurin hattu -näyttelyssä kauppakeskus Entressessä oli esillä Kauklahden, Kalajärven, Karakallion ja Leppävaaran opetuspisteiden oppilaiden teoksia. Maata näkyvissä! Skepp ohoij! -näyttelyssä kauppakeskus Liilassa oli esillä Tapiolan, Olarin ja Espoonlahden opetuspisteiden oppilaiden teoksia. I Mattlidens skolcentrum (röda matsalen) och Smedsby skola var elevarbeten från Olars undervisningsställe utställda. Mattlidenin ja Smedsbyn ruotsinkielisissä kouluissa oli esillä Olarin opetuspisteen oppilaiden teoksia. I Maskerad -utställningen i Vindängen-Folkhälsan-huset i Hagalund var elevarbeten från Olars och Hagalund undervisningsställen utställda. Naamiaiset -näyttelyssä Tapiolan Vindägen- Folkhälsan-talossa oli esillä Olarin ja Tapiolan opetuspisteiden oppilaiden teoksia. 6 7

5 Veronika Sikow: Sunmoon 2, kuva: Julia Weckman Telma Peura: Uno momento, kuva: Julia Weckman Taikurin hattu, taikuri Kim Wist, kuva: Julia Weckman Maata näkyvissä - näyttelyn avajaiset. Kuvat: Julia Weckman Opettajat Leena Rantanen, Heta Boman, Saga Heino ja Minttu Hyytiäinen Taikurin hattu -näyttelyn avajaisissa. Kuva Julia Weckman Kesäkurssit 2015, värikylvyt, perhekurssit, kuvissynttärit sekä muut lyhyt- ja tilauskurssit: 8 9

6 ELISSE HEINIMAA K uvataidekoulussa alle kouluikäisten lasten opetus on kuulunut opetusohjelmaan koulun koko toiminnan ajan. Kuvataideharrastuksen aloittaminen jo varhaislapsuudessa antaa hyvän perustan myöhemmille opinnoille, ja varmasti sillä on merkitystä myös kulttuuriarvojen omaksumisen kannalta. Nykyään lasten ja nuorten kuvataidekoulujen oppilaista jo lähes puolet on 5 8 -vuotiaita ja suuntautuminen pienten lasten opetukseen tuntuu vain lisääntyvän kysynnän kasvaessa. Espoon kuvataidekoulussa on varhaisiän kuvataideopetuksessa 18 opintoryhmää, joiden oppilaat ovat 5 6 -vuotiaita. Näistä yhdeksän opintoryhmää on mukana Espoon kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen kanssa toteutetussa yhteistyössä, jonka puitteissa lasten kuvataideharrastus on järjestetty keskelle lasten hoitopäivää. SAGA-hankkeessa opitaan yhdessä Mallia havainnoidaan. Saga-hanke kehittää varhaisiän kuvataideopetusta Havainnointi kehittää ajattelua ja antaa aineksia mielikuvitukselle. Miten nuorimpien oppilaiden opetus on järjestetty eri kuvataidekouluissa? Millaisia metodeja on käytössä? Miten tavoitteet on asetettu? Mitä oppitunneilla tapahtuu? Miten opettajat selviävät joka syksy uusien oppilaiden ryhmäyttämisestä? Mitä ongelmia on kohdattu? Riittääkö ammattitaito? Tällaisten kysymysten keskellä syntyi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitossa ajatus pienten lasten pedagogiikan kehittämishankkeen perustamisesta. Hanke nimettiin SAGA-hankkeeksi ja se kuuluu Aluehallintoviraston rahoittamaan Osaava-ohjelmaan. SAGA-hankkeen verkostossa on yhdeksän kuvataidekoulua, yksi arkkitehtuurikoulu ja yksi käsityökoulu Etelä-Suomen alueelta. Hanketta koordinoi Porvoon kuvataidekoulu ja se toteutetaan yhteistyössä Suomen Reggio Emilia -yhdistyksen ja Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton kanssa. SAGA-hanke käynnistettiin keväällä 2014 ja se jatkuu edelleen. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa opettajien osaamista 5 8 -vuotiaiden opetuksessa sekä harjoitella opetuksen kehittämistä yhdessä oppimisen keinoin. Keskeisenä lähteenä ja esikuvana käytetään tutkivan oppimisen metodiikkaa, lapsilähtöistä kasvatusajattelua sekä Reggio Emiliassa kehitettyä pedagogista dokumentointia työmenetelmänä. sut keskustelujen aiheeksi. Pienten lasten kanssa todellinen vuorovaikutus onnistuu parhaiten 4 6 oppilaan ryhmissä. Näin jokainen saa mielipiteensä esille ja tarvitsemansa huomion. Pienet ryhmät ovat olleet mahdollisia vain harvoissa kouluissa. Kun ryhmä on isompi, sitä opettaa parhaassa tapauksessa kaksi opettajaa. Tällöin on mahdollista myös dokumentoida toimintaa ja suunnittelu, arviointi ja käytännön järjestelyt on antoisaa ja mielekästä tehdä työparin kanssa yhdessä. Työpareja on kokeiltu useissa kouluissa, ja niistä on saatu erinomaisia tuloksia. Espoon kuvataidekoulun Leppävaaran opetuspisteessä opettajat Minttu Hyytiäinen ja Liini Laes ovat toimineet työparina kuluneen opintovuoden aikana opettaen yhdessä 17 oppilaan päiväkotiryhmää. Tästäkin on ollut tuloksena lisääntynyt motivaatio työn kehittämiseen sekä iloisia, kokeilevia, yllätyksellisiä ja keskittyneitä tilaisuuksia kuvalliseen työskentelyyn. Kehittämistyö jatkuu SAGA-hanke tulee jatkumaan jollakin tavoin myös tulevana opintovuonna, ja toivottavasti myös sen jälkeen, sillä hankkeen perimmäinen tarkoitus on saattaa alkuun päättymätön prosessi tai ainakin pysyvä utelias asenne oppimista ja opetuksen kehittämistä kohtaan sekä tiedon ja kokemusten jakamisen perinne: mitä kaikkea hauskaa vielä keksimmekään tehdä yhdessä! Kirjoittaja opettaa varhaisiän kuvataideryhmiä ja perusopetusryhmiä Espoon kuvataidekoulun pienten lasten opintoryhmiä opettavat opettajat ovat aktiivisesti mukana SAGA-hankkeessa. Verkostotapaamisissa ja seminaareissa opettajat esittelevät hyviksi koettuja työkäytäntöjä ja pedagogisia ratkaisuja toisilleen, ja yhdessä keskustelemalla ja pohtimalla jaetaan olemassaolevaa tietoa ja oivalletaan uutta. Keskeisiä aiheita ovat olleet keinojen kehittäminen lasten kuuntelemiseen ja ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseen sekä leikin, seikkailun ja tarinallisuuden lisäämiseen opetuksessa. WeeGee-talon opetuspiste, kuvat: Niina Ala-Fossi Kysymys opintoryhmien koosta on myös nous Kuvat: Elisse Heinimaa Ideat ja kokemukset jaetaan

7 Silmäätekevät-näyttely Onnellinen elämä SANNA LAUSLAHTI Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan pj. ELISSE HEINIMAA JA HANNA KOSKIMIES Työpaja- ja päättötyöoppilaiden yhteinen näyttely oli esillä Tapiolan WeeGee-talon kolmannen kerroksen näyttelytilassa. Työpajaoppilaiden näyttelyn teemana oli surrealistinen taide. Teeman valintaan vaikutti syksyllä Espoon kaupunginteatterissa nähty Kojoottikuu-näytelmä, joka pohjautui osittain Salvador Dalin ilmaisukieleen. Teosten aiheita oli ammennettu myös muiden surrealismin klassikoiden teoksista. Työpajaryhmien yhteinen teos koostui monin eri tavoin toteutetuista silmistä: teemalla haluttiin muistuttaa naköaistin hallitsevasta merkityksestä informaation välittäjänä ja kuvataiteen aistina sekä toisaalta näköaistin subjektiivisuudesta ja valikoivuudesta. Muissa teoksissa näkyi mm. mittakaavalla leikittelyä, sattumanvaraisuutta, unimaailman tulkintaa ja sadunomaisia, outojen asioiden kohtaamisia. Näyttelyn avajaisissa meikki- ja maskeerauskoulu Maker Academy n opiskelijat tekivät vieraille kasvomaalauksia surrealismin hengessä. Kuviskummi Tuula Karjalainen avajaisissa Avajaispuheenvuorossaan Espoon kuvataidekoulun vuoden kuviskummi, FT taidehistorioitsija ja tietokirjailija, Tuula Karjalainen palasi ajassa taaksepäin muistelemaan Espoon kuvataidekoulun alkutaivalta 36 vuotta sitten. Karjalainen kertoi tavanneensa Silmäätekevät näyttelyn avajaisissa paljon ihmisiä, jotka ovat olleet mukana toiminnassa koulun perustamisesta lähtien. Nykyinen kuviskummi kuvasi puheessaan elävästi ja humoristisesti Espoon kaupungin 1970-luvun kriittistäkin suhtautumista ehdotukseen kuvataidekoulun perustamisesta. Alkumetreillä kuvataidekoulua puolustavalta Karjalaiselta muun muassa kysyttiin, onko kuvataidekoulun perustaminen todellakin aivan välttämätöntä. Ikään kuin vastauksena lähes neljänkymmenen vuoden takaiseen kysymykseen Karjalainen kuvaili: Kuvataide todella on välttämätöntä lapsen kehitykselle. Kuva tehdään sydämestä, se tehdään aivoista ja se tehdään käsin, ja se käsittää koko ihmisen persoonan avaten portteja tulevaan elämään ja tekemiseen. Tietenkään ei ole poissuljettua se, että oppilaista tulee taiteilijoita tai ainakin kuvataiteen parissa olevia, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Kangertelevan alun jälkeen Espoon kaupungin tuki kuvataidekoululle oli Tuula Karjalaisen mukaan kuitenkin jatkuvaa ja hedelmällistä. Kaikki tarvittava tuki ja kannustus oli aina saatavilla. Tämä johti kuvataidekoulun toiminnan laajenemiseen seuraavina vuosikymmeninä ja on mahdollistanut koulun kehittämisen ja kehittymisen sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Tuula Karjalaisen lisäksi myös hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat olleet mukana Espoon kuvataidekoulun toiminnassa. Karjalaisen toive on, että myös hänen lapsenlapsenlapsensa vielä jonakin päivänä tulisivat kuvataidekoulun oppilaiksi. Toivotamme heidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi ja kiitämme kuviskummiamme kaikesta hänen tekemästään työstä Espoon kuvataidekoulun hyväksi. Tuula Karjalainen ja Sanna Lauslahti. Kuvat Julia Weckman Onnellinen elämä. Kuvataide antaa kanavan, jolla voi kertoa tunnetiloista. Purkaa omia tunteitaan, ja jakaa ne muiden kanssa tai pitää teos piilossa. Kosketus-sana kuvaa taidetta ja taiteen merkitystä mitä parhaiten. Lapselle ja hänen vanhemmilleen ja läheisilleen taide on elämänpituinen matka. Kasvu kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Eräänkin oppilaan taidematka alkoi kuusivuotiaana ja jatkui aina 20-vuotiaaksi. Se on äidin mukaan antanut harrastuksen, joka on antanut upean ja turvallisen matkan lapsuudesta nuoruuteen. Äiti kuvasi kokemuksia kuviskodista sanoilla luova, luottava, lapseen uskova, lapsen persoonaa tukeva, paineista vapaa, mielikuvitusta ruokkiva ja elämänikuisia ystävyyssuhteita antava. Kaikki nämä kertovat sitä syvää merkitystä, jota Espoon kuvataidekoulu on antanut koko perheelle. Lopuksi äiti kertoi maisema-arkkitehtitytön kommentin siitä, mitä kuvis on hänelle merkinnyt. Hän oli katsonut äitiään ihmetellen ja sanonut: Ei siihen ole sanoja, ei sitä voi irrottaa sanoiksi, kuvis on vaan niin, että EN osaa ajatella elämääni ilman kuvista. Espoon kuvataidekoulu pitää tuhansia vastaavia tarinoita sisällään. Espoon kuvataidekoulu on ollut osa Espoon kaupungin identiteettiä jo pitkään. Kuvataidekoulu on merkittävä aikajana kaupungin omassa historiassa. Espoo tuli kauppalasta kaupungiksi vuonna 1972 ja kuvataidekoulu perustettiin vuonna Taiteeseen liittyy kauneuden lisäksi myös rohkeus. Rohkeus ylittää rajoja ja katsoa maailmaa avoimin mielin. Tänään saamme todistaa taiteen rajojen ylittämistä, kun osa teoksista on ammentanut sisältöä teatterin puolelta. Teatteritaide on tullut osaksi kuvataidetta työpajaoppilaiden surrealistisissa teoksissa. Tässä yhteydessä on hyvä myös kysyä, osaammeko me ylittää myös hallinnonrajoja. Kyllä osaamme. Espoon kuvataidekoulu tarjoaa etukäteen varattavia näyttelyopastuksia ja työpajoja päiväkoti- ja koululaisryhmille. Yhteistyö koulujen kanssa on jo osa arkipäivää. Sen lisäksi tänä päivänä päiväkotien toiminnan sisälle on viety taiteen perusopetusta. Näin helpotetaan kotien arkea. Ja samalla taiteen ammattilaiset voivat rikastuttaa opetushenkilökunnan osaamista. Yhteistyö antaa puolin ja toisin, ja ennen kaikkea lapset hyötyvät. Tätä yhteistyötä toivoakseni saamme vielä lisää. Silmäätekevät-näyttelyssä on esillä runsaan 30 opiskelijan päättötyöt ja työpajaoppilaiden surrealistiset teokset, joita on innoittanut syksyinen käynti Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu-teatteriesityksessä. Tässä on myönnettävä, kuvataiteen moninaisuus yllättää. Kun katsoin töiden nimiä ja sitä, miten ne on toteutettu. Digitaalinen taide, keramiikka, videot, maalaukset, piirustukset, nykytaide, ympäristö ja arkkitehtuuri sekä katutaide. Kaikki upeita, ja koskettavia taidemuotoja. On ilahduttavaa nähdä, että kuvataide elää ajassa käyttäen hyväksi uusia teknologioita. Vanha sanonta pätee tässäkin: kuvataiteessa vain taivas on rajana. Annetaan luovuudelle tilaa kasvaa ja kukoistaa. Jokainen teos ja tekijä on ainutlaatuinen ja kaunis

8 Martti ei ehdi sammaloitua Silmäätekevät-näyttely Surrealismi on modernin taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, joka vaikutti pääasiassa maailmansotien välillä, mutta jonka perintö on näkynyt kuvataiteessa myöhemminkin. Surrealistit painottivat taiteen syntymistä automaattisesti, ilman järjen, estetiikan ja moraalin tietoista kontrollia. Surrealisteja kiinnostivat uni, alitajunta ja psykoanalyyttinen teoria. Näyttelytyöryhmä: Marjatta Kekki, Irma Weckman, Elissa Eriksson, Eeva Astala, Ruusu Hulmi, Nina Sarkima, Seppo Jyrkinen, Tuija Tuohimetsä ja Maritta Poijärvi. ELISSE HEINIMAA tekee aamusta iltaan, voi ruveta tökkimään. Niinpä hän valitsi sivuaineita graafiselta ja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaamataidonopettajaksi vuonna Espoon kuvataidekoulun tuntiopettaja Martti Sirola siirtyy eläkkeelle kuluneen kevätlukukauden jälkeen. Martti on opettanut kohta kolmekymmentä vuotta sekä Espoossa että Vihdin kuvataidekoulussa pääasiallisesti sarjakuva- ja kuvitustyöpajoja, mutta myös perusopetusryhmiä. Kuvittamista, taideterapiaa ja opetustyötä H aastattelin Marttia harmaana maaliskuisena päivänä, ja pyysin häntä muistelemaan uransa alkuaikoja. Mistä kaikki oikein sai alkunsa? Piirtäminen oli Martin lapsuusaikana mieluinen harrastus, joka tosin jäi vähemmälle murrosiässä. Vasta armeijassa ollessaan hän kiinnostui kuvataiteesta ammatillisessa mielessä, kun kaveri Jyväskylän lyseosta vihjaisi, että Ateneumin pääsykokeet karsintakursseineen kestävät kaksi viikkoa ja niitä varten voi helposti saada lomaa palveluksesta. Martti käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai opiskelupaikan kuvaamataidon opetuksen laitokselta. Marttia kiinnosti opiskelu myös graafisen suunnittelun linjalla. Pyrkiessään kouluun hän mietti valintaa opettajalinjan ja graafisen välillä, mutta päätteli että piirtäminen on harastuksena kiva, mutta jos sitä (Riitta Konttinen, Liisa Laajoki, Taiteen sanakirja. Otava 2000) Myöhemmin Martti Sirola saattoi yhdistää molemmat kiinnostuksen kohteet työssään: aamupäivisin hän on toiminut kuvittajana ja sarjakuvantekijänä, iltapäivisin ja iltaisin opettajana kuvataidekouluissa. Päivällä harjoittelen sitä, mitä illalla opetan! Kuvitustyön ja opetuksen yhdistäminen kuulostaa rankalta, työpäivät ovat venyneet toisinaan kellon ympäri. Martti vakuuttaa, että tottuminen tiettyyn päivärutiiniin on auttanut ja vapaus kuvitustöiden ajoittamisessa paitsi silloin kun on ollut tiukkoja deadlineja. Martti on kuvittanut pitkän rivin kirjoja, mm. Raija Orasen ja Kari Vaijärven lastenkirjoja. Tunnetuin projekti on ehkä ollut Suomen kansan hölmöläistarinoiden tekeminen sarjakuvaksi. Hölmöläisten edesottamuksista on ilmestynyt yhteensä viisi sarjakuva-albumia. Omiakin tarinoita Martilla on riittänyt: Apassit -sarjakuva-albumit, Kippo, Nappo ja Kuuppa -kirjat sekä Jäpänperän kylästä kertovat sarjakuvat. Ennen opetustyöhön siirtymistään Martti toimi kahdeksan vuotta taideterapeuttina Hesperian ja Lapinlahden sairaaloissa. Hän myös opetti taideterapiaa sairaanhoito-opiston toimintaterapeuteille. Kun hän perheineen muutti Vihtiin luvulla, alkoi pesti koti-isänä kolmelle lapselle ja siinä sivussa jatkui taiteellinen työ. Martti on siis ollut uranuurtaja myös koti-isänä! Koulussa sattuu ja tapahtuu Kuva: Julia Weckman Kuvat: Julia Weckman 14 Kysyessäni kommelluksista kouluelämässä, Martti muisteli pienten oppilaiden joskus arvuutelleen hänen ikäänsä ja tokaisseen : Ei se vielä ainakaan kahdeksaakymmentä ole täyttänyt! Ja tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Kerran 7-vuotias Hannes-poika oli levittänyt eväänsä pöydälle eikä muistanut Martin antamia ohjeita: Pöydän pitää olla puhdas kun opetus alkaa. Kun Martti muistutteli poikaa, tämä tokaisi: Kuule Martti, oletkohan sä noussut tänään ylös väärällä jalalla! Koulun arkistossa on valtavat määrät oppilaiden tekemiä sarjakuva-lehtiä, jotka on toteutettu Martin työpajoissa vuosien varrella. Myös useita päättötöitä on tehty sarjakuvista ja kuvituksista. Tänä vuonna muutamien nuorten harjoitustöiden taso on ollut niin korkea, että ne olisivat hyvin voineet käydä myös päättötöistä, mutta nuoret itse ovat pitäneet teoksia vielä keskeneräisinä. maaginen tapahtuma, joka kiehtoo niin aikuisia kuin lapsiakin. Martti muisteli esiintymistään Haimoon kylän pikkujoulussa, jossa hän piirsi ja improvisoi tarinaa yleisön edessä. Millainen on opetustyylisi? Mikä on tapasi opettaa? Mitkä ovat mietteet eläkkeellelähdön kynnyksellä? Aika paljon viljelen huumoria, ja varsinkin nuorempien oppilaiden ryhmissä harrastan fläppitaululle piirtämistä. Se on jännä juttu, miten sillä tavoin saa ryhmän keskittymään. Voin vaikkapa aloittaa piirroksen ja sitten arvuutella; kuka arvaa, mikä tästä tulee? Tällä tavoin voi latautua itsekin tuntiin ja se tempaa lapset mukaan aivan erityisellä tavalla. Pohdiskelimme, että piirroksen syntyminen vuorovaikutuksessa yleisön kanssa on tavallaan Totuus paljastuu syksyllä, kun ei enää olekaan opetustyötä. Ellen sitten ota sijaisuuksia, kuten vaimoni ehdotti. Se olisi pehmeä lasku erakoitumiseen ja eläköitymiseen. Tätä fantastista työyhteisöä jään kaipaamaan, opettajainkokouksetkin ovat aina mielenkiintoisia ja hauskoja. Ja täällä on voitu keskustella avoimesti kaikista asioista, mikä on aika harvinaista työpaikoilla. Eläkkeellä olevia opettajia voisi kyllä kutsua 15 mukaan näyttelyiden avajaisiin ja juhliin! Minä osallistuisin mielelläni. Motivoituneita oppilaitani jään myös kaipaamaan opettaminen ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa. Eläkepäivilläni aion jatkaa edelleen kuvitusten ja sarjakuvien parissa. Sitten ei tarvitse torjua tilaustöitä kiireen takia ja voin myös keskittyä omien juttujeni tekemiseen Ja jos tulee luppoaikaa, istun kuistilla kiikkustuolissa! Tosin vanhassa rintamamiestalossa riittää korjaushommia ensi kesänä odottaa mm. talon maalaus. Ja yhdeksän lastenlasta pitävät minua kyllä liikkeessä en ehdi sammaloitua! Lopuksi Martti toivottaa: Pitäkää hauskaa ja huolehtikaa oppilaista!

9 Päättötyöt 2015 TUIJA TUOHIMETSÄ Espoon kuvataidekoulun päättötyö- ja työpajaoppilaiden SILMÄÄTEKEVÄT-näyttely oli avoinna Tapiolassa, näyttelykeskus WeeGeen näyttelytilassa 3. kerroksessa. Mikä on päättötyö? Päättötyöntekijät ovat vuotiaita työpajoissa opiskelevia pitkän linjan kuvislaisia. Päättötyö on lukuvuoden mittainen itsenäinen työ, jonka aiheen ja toteutustavan oppilas valitsee itse. Päättötyöhön kuuluu taiteellisen työn/töiden lisäksi työprosessia kuvaava työkirja, osallistuminen päättötyönäyttelyyn ja työn esittely julkisesti. Esittelytilaisuudessa kaksi kuvataiteen asiantuntijaa arvioi päättötyön sekä sanallisesti että numeerisesti. Päättötyön suorittaneet saavat kuvataiteen laajan oppimäärän päättötodistuksen. Päättötöiden esittelyja arviointitilaisuus Espoon kuvataidekoulun päättötöiden esittely- ja arviointitilaisuudessa tänä vuonna teoksia olivat arvioimassa ulkopuolisina arvioitsijoina keraamikko Laura Nurro, arkkitehti Niina Hummelin, kuvataitelija Annu Kapulainen, käsikirjoittaja Karoliina Leisti, valokuvataiteilija Marja Söderlund, kuvataideopettaja Johanna Aulen ja kuvataiteilija Anna Tuori. Koulun opettajista päättötöitä arvioivat Minttu Hyytiäinen, Magnus Zweygberg, Anni Toivonen, Mikko Remes, Pekka Barman ja Leena Rantanen. Ohjaavina opettajina päättötyöntekijöille ovat toimineet Eeva Astala (ympäristö ja arkkitehtuuri), Aleksi Tolonen (piirustus ja nykytaide), Nina Sarkima (digitaalinen taide), Ruusu Hulmi (valokuvaus), Mikko Remes (video) Leena Rantanen (pima), Irma Weckman (keramiikka), Elisa Rovamo (pima), Maiju Salmenkivi (pima) ja Hillevi Vähälä-Aranko (pima). Taiteen tuntemuksen luennot Päättötyöhön kuuluu myös viisi taiteen tuntemuksen luentoa. Taiteen tuntemuksen luennoitsijoiksi kutsutaan ajankohtaisia ja erilaisia näkökulmia taiteeseen avaavia taiteilijoita. Tänä vuonna oppilaita innostivat ja omasta työstään kertoivat muotoilija Anne Mustarastas, kuvataiteilija, kuvataiteentohtori Marjatta Oja, graafinen suunnittelija, kuvataiteilija Aimo Katajamäki, vuoden 2015 nuori taiteilija Ville Andersson sekä kuvataiteilija Anna Tuori. Päättötyöntekijät ja teokset Espoon kuvataidekoulusta valmistui tänä keväänä 34 laajan oppimäärän päättötyötä. Digitaalinen taide Vilma Sillanpää, A moment. Lyhyt animaatio yöllisestä havahtumisesta. Kolmiulotteinen tietokoneanimaatio. Eero Urala, Story of Oskari. Animoitu sarjakuva/ kuvakirja eräästä kohtalokkaasta tapahtumasarjasta, jota ei tule ottaa vakavasti. Työssä on käsin piirrettyjä kuvia, muutoin tehty Adobe Flashilla. Pekka Valla, Fyysinen Kopio. Kaksi vinyylinkantta, joita tehdessä ja musiikkia kuunnellessa on mietitty albumien fyysisten kopioiden vähenemistä. Tietokoneohjelmalla toteutettu, taitettu ja tulostettu. Aino Ikäheimo, Uskon Vuori. Digitaaliset kuvat Touhou Project 10: Mountain of Faith hahmoista. Niina Loukimo, Clay & 864. Digitaalisia kuvia. Peppi Hukkanen, Muotokuvia. Digitaalisesti piirrettyjä kuvia julkkiksista ja kavereista. Keramiikka Henriikka Toivanen, All around the world. Keraamisia reliefivateja, jotka kuvaavat eri paikkoja maailmassa. Käsinrakennustekniikka, kivitavara, alilasiteväri, lasite. Anna Vuorenmaa, Kissan loikka. Kissan asentoja loikan eri vaiheissa. Kivitavara, metallioksidi, vastuslanka, harjateräs, käsinrakennustekniikka. Nykytaide/katutaide Heidi Avonius, Matkoja ja muistikuvia maailmalta. Maailmankartta, jonka ympärillä on maisemia paikoista joissa tekijä on itse käynyt ja jotka ovat jääneet mieleen. Akryylimaalaus. Juuli Rönkä, Playtime. Maalauksella tekijä haluaa avata katsojan silmät nykyiselle ja tulevalle sukupolvelle, jolle kännykkä on kuin ystävä. Akryylimaalaus. Piirustus Nelma Lampi, Sielun peili. Teos tunteista ja ihmismielestä. Muste, spray-maali, tussit ja paperikollaasi. Ronja Järvelä, Pahat ja väärinymmärretyt. Julistekuva geneerisistä sarjakuvapahiksista, joilla ei kuitenkaan ole supervoimia. Vääryyttä kohdanneet ovat valmiita tekemään äärimmäisiä asioita saadakseen itselleen oikeutta. Tussi/vesiväri. Piirustus ja maalaus Ida Pitkänen, Octavia. Aiheena on tekijän itse keksimä hahmo, Octavia. Teos koostuu lukuisista kuvista, joista näkyy, miten hahmo on kehittynyt vuosien varrella. Sekatekniikka paperille, tietokonepiirustus. Elsa Mäklin, Harmonia. Kolmessa akryylimaalauksessa on kuvattu harmoniaa tunnetilana ja visuaalisena ilmiönä. Maalauksissa on käytetty myös sekatekniikkaa, ja ne on toteutettu maalauspohjalle. Julia Varis, Arkinarkki. Kolme maalausta arjen iloista ja kauneudesta. Akryylimaalaus kankaalle. Vilma Vierimaa, Humanity. Ihmisen tutkimista liikkeen kautta ja samalla kahden eri taidemuodon, tanssin ja maalaamisen, yhdistäminen. Öljyvärimaalaus kankaalle. Kaisa Maljanen, Katse kohti tulevaa. Mielikuvituspaikka, jonne tekijä haluaa päästä. Öljyvärimaalaus. Riikka Ruohomäki, Lumous. Kolme maalausta, jotka muodostavat sarjan tekijän sielunmaisemasta; metsästä ja sen rauhasta. Öljyvärimaalaus kankaalle. Ida-Maria Keisala, Kun nainen puhui ja poseerasi on runoteos, joka yhdistää sana- ja kuvataiteen keinot yhdeksi luovaksi kokonaisuudeksi. Aliisa Hartus, Liplatus. Viiden vesiaiheisen maalauksen sarja. Öljyvärimaalaus kankaalle. Daniela Kietz, Kauneus on katsojan silmissä. Mitä kauneus oikeasti on? Miten muistamme ihmisiä? Lyijykynä/ tussi valkoiselle paperille. Oona Sellman, Kaukana kotoa, kotona kaukana. Kaksitoista erikokoista piirrosta vaihto-oppilasvuoden aikana otettujen valokuvien pohjalta. Tekijä on tutkinut valokuvan ja piirretyn kuvan suhdetta sekä valokuvien merkitystä yksilölle. Kuitukärkikynä ja vesiväri paperille. Fanny Geiger, Erilaisten luontoaiheiden kollaasimainen yhdistäminen, unenomaisuus ja yksityiskohdat. Ella Hako, Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. Kaksi ennen ja jälkeen -kuvaa ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta luontoon. Tussityö. Essi Hannula, Urban Surroundings. Ihminen urbaanissa ympäristössä. Akryylimaalaus kankaalle. Sonja Husgafvel, Seitsemän sisarta. Pastissi Pekka Halosen maalauksesta Tienraivaajat Karjalassa. Maalaus symboloi tekijän elämän naisesikuvien henkistä ja fyysistä voimaa. Keskellä teosta runoikkuna. Akvarelli suurelle paperille. Ellamaija Kasanen, (Kuin) kaksi Maijaa. Muotokuvallinen tutkielma sisarussuhteesta ja välittämisestä. Suurikokoisissa maalauksissa tarkastellaan läheisen ihmisen kuvaamista ja muotokuvamaalauksen luonnetta. Vesiväri, akryyli, öljy ja spray kankaalle. Milla Korpi, Elämän kaarna. Elämä on kuin puu. Se lähtee kasvamaan pienestä siemenestä, kasvaen suureksi kolhuista huolimatta. Elämän osia voi tarkastella kaarna kerrallaan, joista rakentuu yhdessä elämän puu. Työ tehty paksulle kapalevylle käyttäen lyijykynää ja valokuvia. Ella Nikulainen, Unikaneja. Maalauksia lapsuuden mielikuvitusolennoista. Akvarelli ja piirustus paperille. Viola Pulkkinen, 1 & 2. Taulussa pyritty vangitsemaan tunne ja tilanne yhteen otokseen, visiona oli saada efekti joka syntyy kun elokuvan pysäyttää. Muotokuviin käytetty lyijykynää ja tussia, pohjissa sekatekniikkaa, mm. spray-maaleja, mustetta, tussia, akryyliä ja öljyvärejä. Marianna Karipohja, Sukellus tuntemattomaan. Teoksessa kokeiltu tekijälle uusia tekniikoita ja nautittu maalaamisen vapaudesta. Muste ja pastelliliidut kankaalle. Valokuvaus Ninni Lahti, Transsendenssi on kolmen valokuvan sarja, jolla tekijä haluaa herättää katsojan tarkastelemaan henkilöä pintaa syvemmältä. Kuvat on muokattu digitaalisella päällekkäisvalotusmetodilla Photoshopissa. Video Matias Maunula, Overdose of you. Rakkaustarina animen tapaan. Animemusiikkivideo (AMV) Nagi no Asukara -televisiosarjasta. Musiikkina on Skilletin Comatose. Ympäristö ja arkkitehtuuri Ella Aho, City slice. Pienoismalleja tekijälle tärkeistä kaupungeista ja kiinnostavista rakennuksista. Sekatekniikka. Sanna Vakkilainen: Flow, kuva Anu Suhonen. Takana vasemmalta: Elsa Mäklin, Kaisa Maljanen, Ida-Maria Keisala, Matias Maunula, Ronja Järvelä, Niina Loukimo, Juuli Rönkä, Nelma Lampi, Essi Hannula, Ellamaija Kasanen, Aliisa Hartus, Julia Varis, Daniela Kietz, Vilma Sillanpää, Oona Sellman, Pekka Valla, Ella Aho, Henriikka Toivanen, Eero Urala, Sonja Husgafvel, Marianna Karipohja, Milla Korpi. Edessä vasemmalta: Anna Vuorenmaa, Vilma Vierimaa, Ella Nikulainen, Ida Pitkänen, Riikka Ruohomäki, Viola Pulkkinen, Peppi Hukkanen, Ella Hako, Ninni Lahti. Poissa kuvasta: Heidi Avonius, Fanny Geiger ja Aino Ikäheimo. Kuvat: Julia Weckman ja Mika Launis 16 17

10 Päättötöitä ja nykytaidetta PIMA-työpajoissa MAIJU SALMENKIVI Kuvat: Julia Weckman ja Maiju Salmenkivi maa. Tehtävässä Futuro piti sijoittaa uuteen paikkaan ja tilanteeseen, ja lopputuloksissa Futuro olikin esimerkiksi hampurilainen, simpukka, hyönteinen ja tietysti ufo avaruudessa. Jaakko Mattilan ja Viktor Vasarelyn näyttelyn pohjalta oppilaat tekivät pienikokoisia maalauksia levylle yhden värin eri asteilla ja tarkastelivat, voiko erilaisilla pinnanmuodoillaja rakenteilla tehdä maalaukseen tilaa ja liikettä. Kosketus-näyttelyn (annoin luvan inspiroitua myös muista EMMAn töistä) pohjalta oppilaat valitsivat yhden työn, josta he lähtivät tekemään omaa versiotaan. Oppilaiden suosikkeja olivat mm. Anna Tuori, Hanna-Leena Heiska, Ville Anderson, Leena Nio ja Risto Suomi. Monet ottivat lähtökohdakseen taideteoksen tekotavan tai värin. STIPENDIT 2015 ( kirjat) RYHMÄSTIPENDI (300 ) 9 10-vuotiaat Kauklahti 11-vuotiaat Olari PÄÄTTÖTYÖSTIPENDI (200 ) Aino Ikäheimo Nina Loukimo Ella Nikulainen Ida Pitkänen Henriikka Toivanen Eero Urala Julia Varis tai materiaaliopetuksen kautta. On erityisen hienoa opettaa Weegee -talossa, jossa on mahdollisuus käydä katsomassa taidemuseo EMMAn kokoelmia ja vaihtuvia näyttelyitä. Tänä vuonna olemme Pima 2:ssa tarkastelleet William Kentridgen, Jaakko Mattilan, Viktor Vasarelyn ja uuden Kosketus-kokoelmanäyttelyn teoksia. Näyttelyiden pohjalta olemme tehneet tehtäviä Pimassa. Kävimme myös Weegee-talon taakse sijoitetussa Futuro-talossa ja siitä piirrettyjen luonnosten pohjalta oppilaat tekivät omia Futuro-versioitaan hiilellä ja yhdellä korostevärillä; samalla tekniikalla ja tyylillä mikä halitsee William Kentridgen maail- Galleriakierroksia Helsingissä Olen vienyt oppilaat vuosittain myös galleriakierrokselle Helsingin keskustaan. Aiempina vuosina olemme käyneet katsomassa mm. Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn ja Heikki Marilan ison maalausnäyttelyn Helsingin Taidehallissa. Tämän vuoden näyttelykierroksella näimme Päivi Takalan, Leena Nion, Riiko Sakkisen, Tori R Toivosen sekä minun oman näyttelyni. Tärkeä osa taidekasvatusta on nähdä gallerioissa olevaa taidetta, oppia käymään gallerioissa. Tälläkin galleriakierroksella oppilaat ihmettelivät, että onko näihin museoihin vapaa pääsy? Osa gallerioista ja näyttelyistä on niin hienoja, että ne melkeinpä päihittävät museonäyttelyt. Gallerianäyttelyt eroavat esimerkiksi kokoelmanäyttelyistä ajankohtaisuudellaan. On myös hienoa nähdä yhdeltä tekijältä isompi, harkittu kokonaisuus. Toivon, että Espoon kuvataidekoulun oppilaista tulisi aktiivisia taiteen (myös nykytaiteen) katsojia, ymmärtäjiä ja kuluttajia. Tähän yritän heitä rohkaista ja ehkä vähän haastaakin omalla opetuksellani. Kirjoittaja on Piirustuksen ja maalauksen työpajojen 2 ja 3 opettaja ja päättötöiden ohjaaja. PITKÄNLINJAN KANNUSTUSSTIPENDI (200 ) Ella Aho Ida-Maria Keisala Veronica Koskinen Matias Maunula Viola Pulkkinen Vilma Sillanpää KANNUSTUSSTIPENDI (100 ) Ellamaija Kasanen Ninni Lahti Pekka Valla Vilma Vierimaa Anna Vuorenmaa Xing Xinhe KIRJASTIPENDI Topias Elg Rebecca Franck Sonja Husgafvel Ronja Järvelä Merimaija Kasanen Marianna Karipohja Andrea Karo Kaisa Maljanen Senna Nuotio Nata Nyholm Riikka Ruohomäki Oona Sellman Arleena Torkko Xuefei Wu Opetan Espoon kuvataidekoulussa piirustusta ja maalausta kahdelle syventävien opintojen työpajaryhmälle, Pima 2 ja Pima 3. Tänä vuonna ne ovat olleet hyvin erilaisia. Pima kolmosessa on ollut ennätysmäärä päättötyöntekijöitä, peräti seitsemän kappaletta. Tämä on opettajalle sekä innostavaa että haastavaa: päättötyöntekijöiden suuri määrä asettaa tiettyjä vaatimuksia opetukselle. Vaikka päättötyö onkin oppilaan itsenäinen työ, ohjaava opettaja auttaa oppilasta alkuun pääsemisessä ja tietysti myös matkan varrella tulevien haasteiden edessä. Päättötöiden ohjaaja myötäelää prosessissa Tänä vuonna oppilaat ovat innostuneet tekemään erityisen paljon suurikokoisia maalauksia, joiden alkuun saaminen on ollut työlästä. Kuinka oppilas hallitsee isokokoisen pohjan ja missä niitä ylipäätään mahtuu maalaamaan? Olemme ratkaisseet tilaongelmaa tekemällä töitä myös kuviskoulun käytävällä. Sinne on syntynyt melkeinpä oma päättötyöluokka, jossa välillä tuskaillaan, välillä vaihdellaan ajatuksia ja innostutaan toisten töistä. Ajoittain minusta on tuntunut, että muu Pima-ryhmä uhkaa jäädä päättötöiden jalkoihin. Onneksi muista Pima-ryhmän jäsenistä useat ovat eräänlaisia post-opiskelijoita, joiden päättötyöt on tehty jo aiempina vuosina. Näistä vanhemmista oppilaista osa suunnittelee jatko-opintoja kuvataidealalla, ja he osaavat ja haluavat työskennellä hyvin itsenäisesti omien projektiensa parissa. Päättötöiden ohjaamisessa on kiinnostavaa erilaisten työskentelyprosessien seuraaminen. Joidenkin oppilaiden prosessi etenee hyvin päämäärätietoisesti ja systemaattisesti alkuideasta loppuun asti. Tässä tietysti auttaa jo heti alussa tehty selkeä suunnitelma ja tunnollinen läsnäolo tunneilla. Toisilla prosessi on tuskallisempi; tuntuu ettei alkuun päästä ollenkaan ja sitten kun päästään, niin ymmärretään, että työn kanssa tulee tulenpalava kiire. Päättötyön tekemiseen käytettävä aika on oikeastaan vain puoli vuotta, kun lomat ja pyhät otetaan huomioon. Lopulta suurin osa oppilaista saa työnsä tehtyä ja on tyytyväinen lopputulokseen. Jokaiselle tekijälle päättötyöprosessi on erilainen, yhtä hankala ja ihana aina jossakin tekemisen vaiheessa. Opettajan tehtävä on myötäelää näissä tilanteissa ja tukea oppilasta ja neuvoa kun tarvetta siihen tulee. Nykytaide opetuksen sisältönä Minulle tärkeä opetuksen sisältöalue on nykytaide, jota yritän jollakin käsitteellisellä tasolla ujuttaa melkeinpä jokaiseen tehtävään, joko aiheen, tekotavan 18 19