ARKISTOKA~~PALE. P-liarjatta Virk kunen M 19/23-75/ 1/80 koskee my Marjatta Virkkunen

Transkriptio

1 ARKISTOKA~~PALE M 19/23-75/ 1/80 koskee my Marjatta Virkkunen SELOSTUS KALIGPANI ITT ITUTL<IMCL<SISTA P-liarjatta Virk kunen 1975

2 Valtiongeologi Erkki Aurola antoi kevaalla 1967 tehtavakseni graniittien tutkimisen. Tyon tarkoituksena on ollut selvittaa, onko Suomesta mahdollista loytaa maasalpa- ja mahdollisen kaliteollisuuden raakapaineeksi soveltuvaa runsaasti kaliumia sisaltavaa, rautakoyhaa graniittia. Vaikka pegmatiittijuonis sa maasalpa saat - taakin e siintya melke in yksinornaan mikrokliinina, eivat tallaiset pienikokoiset e siintymat ole merkittavia tas sa miele ssa, vaan huo - mio on ollut kiinnitettava laa ja -alaisiin g raniitteihin. Tarkeaa on myos niiden sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella. Ensimmaisena tehtavana on ollut tutustua ja koota tietoja eri graniittity~p~ien ominaisuuksista seka aikaisempien tutkimusten etta omien havaintojen pe rusteella. Koska Pohjanmaan laa ja -alaiset pegma t iittigraniitit nayttivat lupaavimmilta, ke skitettiin ke san 1968 kenttatyot naiden muodostumien entista taskempaan selvittelyyn. Parista graniittikal- liosta Alajarvelta otetusta materiaalista on myos VTT:n vuositeknil- lise ssa laboratorios sa prof. R. Hukin johdolla tehty rikastuskokeita kalimaasalvan suhteen. Koska saadut tulokset olivat varsin mielen - kiintoisia, jatkettiin myohemmin kyseisten kohteiden tarkempaa tut- kimusta. Oheise ssa selostuksessa pyritaan esittamaan, mita tassa kaligraniit - teja kasittelevassa tutkimuksessa on tehty ja myos saadut tulokset. Tyo on tehty paaasiassa prof. Aurolan johdolla. Kesalla 1968 kriit - tisia gsaniittialueita Pohjanmaalla kartoittamas sa olivat myos maist. Reijo Alviola ja tutkimuslaitoksen kesaapulaisena ollut yo. Maskku Rask. Maist. Alviola on myohemminkin ollut tyossa mukana avus - taen mm. karttojen laadinnas sa. Useimmat graniittien alkalisuhteita selvittavat analyysit on tehnyt Geologisen tutkimuslaitoksen kemian osastolla maist. Risto Saikkonen. Otanieme s sa 30 pna joulukuuta Marjatta Virkkunen

3 MAASALVAT TEOLLISUUSMINERAALEINA... 2 Tuotanto... 3 Esiintyminen ja teollisuus Suomessa... 4 Alkalipitoisuudet ja niiden maaritys... 6 TUTKIMUKSEN KOHTEET Kaakkois -Suomen rapakivialue Lounais -Suomen rapakivialue Etela -Suomen migrnatiittialueen graniitit Ksrkullan pegmatiittiesiintyma Kemios sa Pohjanmaan liuskevyiihykkeen pegmatiittigraniitit Nurmon. Alavuden alue Alajarven Hoiskon alue Saaks jarven alue Vimpelis sa Keski-Pohjanmaan pegmatiittigraniitit RIKASTUSKOKEET Lintuvuoren jatkotutkimukset LOPPUKATSAUS KIRJALLISU UTTA... 43

4 MAASALVAT TEOLLISUUSMINERAALEINA Maankuoren mineraaleista noin kuuluu maasalparyhmaan. Ne ovat kemialliselta koostumukseltaan aluminiumsilikaatte ja, joi sta natriumia ja kalsiumia sisaltavat lajit albiitti ja anortiitti muodos - tavat ke skenaan taysin isomorfisen seossarjan, plagioklaasit. Alka - limaasalpien, kalimaasalvan ja natronmaasalvan valiset seokset ovat sen sijaan rajoitetumpia. Puhtaan kalimaasalvan kemiallinen koostumus on seuraava: SiO = , A1 0 = ja K 0=16. 9 yo, albiitissa puolestaan SiO = , A1 0 ~ Mainitut luvut eivat kuitenkaan ole yhtapitavat luonnosta saatujen % ja Na 0=11. 8 % mineraalien kemiallista koostumusta osoittavien oksidimaarien kans- sa. Mikrokliinis sa on nimittain tavallisesti mukana jonkin ve rran natriumkomponenttia ja albiitissa vaihtelevia maaria kaliumia ja kalsiumia. Taman Lisaksi maasalvissa on vaihtelevia maaria niiden kemialliseen kaavaan kuulumattomia ione ja, kuten rautaa, joka voi osittain korvata sukulaisioniaan aluminiumia tai sita voi olla Fe 0 :n 2 3 muodossa, hematiittisuotautumina maasalpakiteissa. Maasalpien si - saltamalla raudan maaralla on suuri merkitys ratkaistaessa naiden mine raalien soveltuvuutta teollisiin tarkoituksiin. Kalimaasalpa esiintyy luonnossa joko monokliinisena ortoklaasina tai trikliinisena mikrokliinina. Edellinen kiteytyy korkeammassa lampotilas sa ja on sen vuoksi yleinen mineraali hienorakeisissa, magmasyntyisis sa kivis sa. Mikrokliinia puole staan kiteytyy mata - lammissa lampotiloissa ja se on tyypillinen pegmatiittien ja myos g ranitisoitumalla syntyneiden kivila jien mine raali. Matalamman lam - potilan kite ytymismuotona mikrokliini on tavallise sti puhtaampi kali -

5 maasalpa kuin ortoklaasi sisaltaen vahemman sen koostumukselle vie raita aineks ia kuten e s im. rautaoks idia. Eri maasalpalajit ovat teollisuuden kayttamia raaka -aineita. Pla - gioklaasisarjan Ca -rikkaista edustajistakin jotkut soveltuvat kaytet - taviksi e rilaisiin rakennus - ja koristetarkoituksiin. Alkalimaasal- vat puolestaan ovat tarkeita lasi-, posliini- ja emaliteollisuudessa, silla posliini- ja lasitusmassoissa on maasalpaa koko raaka- aineen maarasta. Albiittia kaytetaan erikoisesti lasinvalmistukses sa milloin on tarkeaa raaka-aineen mahdollisimman korkea aluminium- pitoisuus. Useimmat lasi - ja ke raamiset tehtaat kayttavat kuitenkin raaka -aineenaan kalimaasalpaa. Edellytyksena maasalvan kayttokel- poisuudelle on talloin korkean kalipitoisuuden ohella myos mahdollisimman alhainen raudan maara mineraalin koostumuksessa : Keraa - misen teollisuuden kayttamassa raaka -ainee ssa tulee olla K 0 :ta va - 2 hintaan 8 70, mieluummin yli ja rautaoksidipitoisuuden tulee olla alle (Industrial Minerals, no 12, 1968) Tuotanto Maailmassa tuotetaan maasalpaa vuosittain yli 2 milj. tonnia. Tasta maasalpamaarasta kaytetaan keraamise ssa teollisuude s sa noin tn. Lasiteollisuuden osuus on suurempi. USA:n osuus kulu- tuksesta on noin Euroopassa ovat suurtuottajia Lansi-Saksa, Ranska ja Italia ( tn/v). Myoskin Portugalissa ja Jugoslaviassa seka Skandinavian maissa on huomattavaa maasalpateollisuutta. Suome ssa teollisuusmaasalvan tuotanto oli e sim. vuonna 1974 noin tonnia. Tasta maarasta riitti vientiin noin 80 7'. Kotimaas sa kaytetysta kalimaasalvasta kuluu vuosittain va jaat tn Arabian Helsingin ja Turun posliinitehtailla.

6 Euroopan maasalvan tuotannosta mainittakoon, etta Italia tuottaa paaasiassa lasiteollisuuden kayttamaa natronmaasalpaa, jota louhitaan hienorakeisesta kvartsi-maasalpakivesta. Tavallisemmin tata maasalpalajia saadaan nefeliinisyeniiteista. - Portugalissa louhitaan albiittia tuottavien kvartsi-maasalpakivien ohella erittain hyvanlaa - tuista kalimaasalpaa sisaltavia pegmatiittiesiintymia. Naiden esiin- tymien kayttoa edistaa huomattavasti niiden sijainti rannikolla, hyvien kuljetusteiden varrella. Esitettyjen kemiallisten analyysien perusteella portugalilainen teollisuusmaasalpa on parhainta mahdollista, silla siina on K 0 = %, Na 0 = 2. 0 % ja Fe 0 = $ Taman maasalvan saanti perustuu viela kasinlajitteluun. Esiintyminen ja teollisuus Suomessa Suome ssa on naihin saakka kalimaasalpaa saatu pegmatiittie siintymista, joista huomattavimpia ovat olleet Kuortaneella Kaatialan louhos ja Erajarvella sijait sevat Juurakon ja Viitanie men louhokset. Talla hetkella on toiminnas sa saadun raaka -aineen kasinla jitteluun perustuvista louhoksista vain Peraseinajoella oleva Haapaluornan louhos, mista saatavaa kalimaasalpaa mm. Arabian posliinitehda s nykyaan yksinomaan kayttaa tuotteidensa valmistamiseen. Karkeakiteiset, kayttdkelpoista maasalpaa sisaltavat peg matiittie siintymat, jotka olisivat tarpeeksi suuria kannattavaa louhintaa varten, ovat varsin harvinaisia, koska taman laatuisille kivila jeille ovat pie - net ulottuvuudet luonteenomaisia. Louhintakelpoisen kiven maaraa saattaa lisaksi ra joittaa niille ominainen vyohyke rakenne, mika ai - heuttaa sen, etta vain osa koko esiintymasta voi olla louhintaan sopivaa kivea. Pegmatiittien hyvaksikayttoa vaikeuttaa myos niista saatavan materiaalin tavallisesti vaatima kasinlajittelu, mika nostaa huomattavasti kustannuksia.

7 Suome s sa on maasalvan louhintateollisuuden kehittymista ja laajen - tumista estanyt kasinlajitteluun perustuvien pienten pegmatiittiesiintymien kaytto. Viime aikoina on kuitenkin alettu tutkia mahdollisuutta kayttaa tahan tarkoitukseen laajempialaisia kivilajeja, ennen kaikkea graniitteja. Tahan kysymykseen liittyy kasilla oleva tyoselostuskin. Graniitithan muodostavat suuria maasalvan reserveja, silla e sim. ns. kaligraniittien koostumukse ssa on kalimaasalpaa %. Tar - koituksena on loytaa kyseiseen tarkoitukseen soveltuvaa graniittia, josta vaahdotustieta voitaisiin taloudellise sti rikastaa teollisuuden kayttoon soveltuvaa kalimaa salpaa. Sanottua menetelmaa on kaytetty jo uvulla USA:ssa, jossa rikastetaan tiettavasti ainakin hienorakeista apliittia ja nefeliinisyeniittia. Euroopassa on ensimmaisena vaahdotustekniikka kalimaasalvan e rotukse s sa otettu kayttoon Suomes sa vuonna 1966 Kemiossa. Vuonna 1968 on myos Norjaan rakennettu maasalvan vaahdotuslaitos, jonka vuosittainen kapasiteetti on tonnia rikastetta, josta noin tn kvartsia. Kemiossa sijaitseva Lohjan Kalkki 0y:n omistama maasalvan vaahdotuslaitos kayttaa raaka-aineenaan pegmatiittia, jossa on maasalpaa (mikrokliinia ja albiittia) noin 70 70, kvartsia noin ja 5-10 % kiilletta. Tahan asti on laitoksen toimintaan riittanyt yhdesta isoh- kosta pegmatiittijuone sta saatava kivi. Taman e siintyman louhinnan on laskettu tyydyttavan ainakin 15 vuoden tarpeen. Po. tuotantolai- toksessa kasitellaan vuosittain noin tonnia murskattua kivea, mista saadaan noin tn maasalpaa. Siita menee suurin osa lasiteollisuuden kayttoon ja loput kaytetaan keraamisten ja emali- tuotteiden valmistukseen. Vaikka esim. Arabian posliinitehdas ei kelpuuta Kemion vaahdotusmaasalpaa raaka -aineekseen siina olevien vaahdotuskemikalioiden haittavaikutuksen vuoksi, on Kemion tehtaan ilmoituksen mukaan suomalainen vaahdotusmaasalpa parempaa ja ta - salaatuisempaa kuin vastaava amerikkalainen tuote. Suomalaisessa vaahdottamalla saadussa maasalvas sa on keskimaarin K 0=9 70, 2

8 Na 0=5 % ja rautaoksidia 0. 1 YO. Vaahdotuksessa sivutuotteena saa- 2 tavan kvartsirikasteen SiO -pitoisuus on puolestaan Tyypil- 2 linen Kemion vaahdotuslaitokse sta saadun maasalparikasteen kemiallinen koostumus on seuraava : CaO Alkalipitoisuudet ja niiden maaritys Oheisessa tutkimuksessa on maasalpateollisuuden raaka-aineeksi sopivien graniittien etsimisen ja tutkimisen ohella otettu huomioon myos kivilajin soveltuvuus mahdollisen kaliteollisuuden raaka-aineeksi. Jo uvun puolivalista pe raisin olevat julkaisut kertovat kemistien kokeista kalin e rottamiseksi maasalvasta. Suome s sa uvulla Ossian Aschan ja L. H. Borgstrom ovat selvitelleet samaa asiaa ja vihdoin viitisenkymmenta vuotta myohemmin prof. Erametsa otti saman, taloudellisesti hyvin merkittavan kysymyksen kasiteltavakseen. Hanen mukaansa kaliumin erotus kalimaasalvasta on myos teollisuus - mittakaavassa ainakin teoriassa mahdollista. Erityista huomiota on taman vuoksi kiinnitetty myos kivilajien sisaltamien alkaleiden maa - raan ja ke skinaisiin suhteisiin, koska kysymykse ssa olevaan tarkoi - tukseen sopivalla kivilajilla tulee olla huomattava kaliumpitoisuus. Kivessa olisi lisaksi K 0:ta oltava ainakin kaksi kertaa enemman 2 kuin Na 0 :ta. Raudan maaran pitzisi sen sijaan kaliteollisuuden raaka - 2

9 aineeksi kaytettavassa kivessa olla vahainen ja sen tulisi olla sellaisessa muodossa, etta se voidaan helposti erottaa pois kivea rikastettaessa, toisin sanoen raudan olisi siten oltava peraisin melkein yksinomaan rautamine raaleista. Pait si kivilajis sa olevan plagioklaasin runsaudella voi myos kali - maasdyan laadulla olla ainakin teoreettisesti ratkaiseva merkitys kivilajin sisaltamien alkaleiden suhteellisiin maariin. Taysin puh- dasta kalimaasalpaahan ei tavata luonnon e siintymista, vaan se sisaltaa aina jonkin verran plagioklaasikomponenttia joko kiinteana liuoksena tai pertiitin muodossa. Kalimaasalvan kidemuodolla on me rkityksensa, koska t rikliininen kalimaa s alpa sisaltaa vahe mman natriumia kuin monokliininen: mikrokliinis sa on tavallise sti noin 5 painoojo NaAlSi 0 kiinteana liuoksena kun taas ortoklaasis sa sita 3 8 on vastaavasti 8-10 paino%. Samoin myijs perfiittisena esiintyvan plagioklaasin maara on ortoklaasis sa suure mpi kuin mikrokliinis sa. Taman vuoksi on kalimaasalvan korkean trikliinisyyden paatelty olevan merkkina myos koko esiintyman korkeasta kaliumsisallosta. Niinpa myos tassa yhteydessa on suoritettu joukko maarityksia eri tyyppisista graniiteista peraisin olevien kalimaasalpien trikliinisyys - asteesta. Maaritysten tulokset on esitetty taulukossa 1. Samoista e siintymista otetuista naytteista on osa myos analysoitu niiden kali - sisallon selvittamiseksi. Taulukossa 1 esitetyt trikliinisyysastetta osoittavat luvut eivat nayta sanottavasti edistavan kivilajien alkalisuhteiden selvittelya. Jotta kalimaa salvan trikliinisyyden astee sta voitaisiin paatella kivila jin sisal - tamia alkalien maaria ja suhteita, olisi joka tapaukse ssa jokaise sta yksittaisestakin esiintymasta tehtava lukuisia maarityksia, koska vaihtelut ovat suuria jo saman esiintymankin eri puoldla. Sita paitsi kivilajin sisaltaman trikliinisyysasteen ja kivilajissa olevien alkalien suhteen riippuvuus toisistaan eivat ole ehdottomia. Esimerkiksi Hacme on e sittanyt Sipoon kaligraniitista analyy sin, jonka mukaan

10 tassa kivessa on K 0 : Na 0 likimain 9 : 2, mutta huolimatta nain 2 2 korkeasta kalir&-naarasta suurin osa kalimaasalvasta edustaa trikliinisyysastetta ja vain pieni osa saavuttaa asteen 0. 8 (Maunu Harme: An example of anatexis. Bull. Comm. gdol. Finlande 204, 1962). Nayte Trikl. aste K ivila j i 4/MV/67 Liljendal 5/MV/ /MV/67 Pe rna ja 10/MV/67 Myrskyla 1 la/mv/67 I I 1 lb/mv/67 I I 115/~~0/52 Vehmaa I , max vaihtelee Pyte rliitti Tasa -keskirak. rapak. I I 11 Pg -juoni rapakive ssa Tasa -keskirak. rapak. I I Anal. Anal. Anal. Anal. Anal. Ma rttila 11 Paimio 11 Olig. gr Pg -juoni olig. gr :s sa Kal ig r. 11 Sauvo I I Pe rnio Kisko I I I I 11 I I Anal. Anal. Anal. 33/Mv/67 Alavus 35/Mv/67 Kaustinen 36/Mv/67 Veteli 39/Mv/67 Kalvia 4O/MV/ /MV/67 I I , max Pg-gr. (kirjoms.) I t I I I I 11 (kirjoms. ) Anal. Anal. Anal. Anal. Anal. Anal. Taulukko 1. Kalirnaasalpien trikliinisyysasteen maarityksia. Edella kuvatun perusteella nayttaa silta, etta kalimaasalpien trikliinisyysasteen maarityksella ei ole ratkaisevaa merkitysta graniittien kalisisaltoa tutkittae ssa. Kivilajin alkalisuhteisiin vaikuttaa luonnollise sti myos kivilajin koostumukse ssa olevan plagioklaasin maara. Tie - tenkin lukuisat, samoistakin esiintymista tehdyt maaritykset tuovat lahinna tila-lista selvitysta asiaan. On ilmeista, etta graniitteja tutkittaessa on makroskooppisten havaintojen ohella tarkeaa ottaa

11 esiintymasta naytteita myos kemiallista analysointia varten. Mikali analysoidut naytteet edustavat koko esiintyman kivilajia mahdollisimman tasapuolisesti, antanevat analyysitulokset jokseenkin luotettavia tietoja kivila jin sisaltamien alkalien suhteista. Myos kivilajia edus - tavien naytteiden otolla on omat vaatimuksensa, ainakin silloin, kun kyseessa on karkearakeinen pegmatiittigraniitti, jossa saattaa esiin- tya ominaisuuksien, kuten mineraalien ja raekoon vyohykkeellista vaihtelua.

12 TUTKIMUKSEN KOHTEET Oheise ssa graniittitutkimukse ssa oli aluksi tarkeaa saada yleiskuva e ri tyyppisten graniittien ominaisuuksista, joten ensimmaise ssa tyovaihee s sa ke salla 1967 tutkittiin e rilaisia, e ri puolilla Suomea olevia graniitte ja, jotka jo aikaisempien kirjallisuude ssakin esitet - tyjen tutkimustulosten mukaan saattoivat olla mielenkiint oisia. Naita graniitteja tutkittiin muun muassa ottamalla yleisnaytteita kivilajin kemiallista analysointia varten, tutkimalla kivilajin esiintymistapaa ja e siintymien sijaintia kulkuyhteyks iin nahden. Nain kasiteltavina ovat olleet ennen kaikkea seka Kaakkois - etta Lounais -Suomen rapakivigraniitit, Etela -Suomen migmatiittialueen kaligraniitit ja Pohjan - maan laa ja -alaiset, karkea rakeiset pegrnatiittigraniitit. Myohemmat tyot on keskitetty koskemaan Pohjanmaan pegmatiittigra- niitteja, koska ne myos tassa yhteydessa saatujen tietojen mukaan nayttivat lupaavimmilta. Niinpa ke salla 1968 kart~itettiin ja tutkittiin entista tarkemmin osittain Nurmon ja osittain Alavuden puolella oleva alue, Alajarven itaosassa oleva ns. Hoiskon alue, Vimpelin Saaks- jarven pohjoispuolella olevaa graniittia ja Ke ski -Pohjanmaalla Kalvian Vuolteen kylan seuduilla olevia g raniitte ja (Kartta 4). Kaakkois -Suomen rapakivialue Kaakkois -Suomen rapakivimassaan kuuluvien kivilaatujen tutkimiseen ke skityttiin Lapinjarven karttalehden alueella. Alueen itaosas sa on normaalin rapakiven, ns. viborgiitin ohella myos rapakiven eri muunnoksia. Karttalehden selitykse s sa ja yleensakin kirjallisuude ssa

13 esitettyjen kivilajeista tehtyjen analyysien mukaan rapakiven eri muunnoksista ovat etenkin pyterliitti ja tasa-keskirakeinen rapaki- vigraniitti taman tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia, silla aikai - sempien analyysien mukaan niiden sisaltamista alkalimaarista on K 0:ta 5-6 To ja Na 0-pitoisuus puolestaan 2-3 To. 2 2 Pyterliitiksi sanotaan sellaista rapakivigraniitin muunnosta, joka on tavallise sti karkearakeista, variltaan punaista eika siina ole kalimaasalpaovoidien ymparilla rapakiville tavallisesti tyypillista pla - gioklaasikehaa. Tutkitulla alueella on huomattavimmin pyterliittia Hopjarven ita - ja lans'ipuolella, muualla karttalehden alueella sita on vain vahaisina e siintymina (Kartta 1). Tasarakeista rapakivigraniittia on Lapinjarven karttalehden alueella useassa paikassa. Laajimmat alueet sijaitsevat Pernajan Koskenkylasta pohjoiseen, Lapinjarvella, Myrskylassa Kirkkojarven ja Sopajarven ymparistossa seka Artjarvella PyhB'jirven pohjoispuolella. Kalliopera on pyterliittia ja tasarakeista rapakivigraniittia useim- miten alavilla paikoin, tavallisesti jarvien ymparistossa ja jokien uomis sa. Niinpa naiden kivila jityyppien kohdalla on tavallise sti pel - toja ja asutusta. Vain vahan on nakyvissa kalliopaljastumia ja ym- paristostaan kohoavia kallioita. Hopjarven ita- ja lansipuolella ole - vat laajat pyterliittialueet eivat vaikuta suotuisilta ennen kaikkea kalliopaljastumien sijainnin vuoksi mahdollisen teollisen kayton kan - nalta, vaikkakin kiven sisaltaman kalin suhde natriumiin on niissa varsin edullinen analyysin mukaan (3,4/~~/67, K %, 2 Na TO). Sen sijaan tutkitulla alueella olisi teollisuuden kayttoon mahdollise sti sopivaa tasarakeista rapakivigraniittia havain - tojeni mukaan seka Myrskylan Kirkkojarven pohjoispuolella etta Per- najan Koskenkylasta pohjoiseen, Malmgzrdin kartanon laheisyydessa.

14 Liljendaliin ja Koskenkylaan rajoittuvaa graniittia karttalehden seli- tyksen laatijat (~aitakari ja Simonen, 1963) nimittavat Drumbomin graniitiksi. Taman Drumbomin graniitin lansiosassa sijaitsee noin 5 km Koskenkylan tienhaarasta Myrskylaan menevan tien varrella, Malmgzrdin kartanon maalla Pernajan kunnassa, noin 2,5 km pitka ja m levea kallioharjanne tasarakeista rapakivigraniittia. Kivilaji on tummahkoa punaista ja ka rkeudeltaan vaihtelevaa. Vallit - sevas sa, karkeahkorakeise s sa muunnokse ssa on juonimaisina muodos - tumina hienorakeista, tiivista graniittia. Analysoituun naytteeseen on kuulunut kumpaakin mainittua muunnosta. Kuitenkin tas sa kivi - tyypissa on kalin suhde natriumiin epaedullinen tutkittavaan tarkoitukseen. (8/~~/67, K20-5,22 70, Na %). Mainittakoon, etta edella kuvatuista kallioista on joskus louhittu raken- nuskivea. Tata kivea on ilmeisesti kaytetty lahistolla sijaitsevan kartanon rakennuksiin. Drumbomin graniitin kaltaista on myos Myrskylan Kirkkojarven ja Sopajarven ympariston kalliopera. Myrskylan rapakivi on punertavaa ja nayttaa hyvin tasalaatuiselta. Niinpa tata graniittia on louhittu ja louhitaan parast'aikaakin rakennuskiveksi. Huomattavimmat kaynnissa olevat louhokset sijaitsevat Sopajarven pohjoispuolella. Taalta ote - tuista naytteista tehtyjen analyysien mukaan Myrskylan tasarakei- sessa rapakivigraniitissa on K 0 : Na 0 kaksi tai hieman korkeampi 2 2 ja kokonaisraudan maara kahden prosentin paikke illa (9/~~/67 ja 10, 11/~~/67). Mikali tama graniitti laadultaan sopisi kaytettavaksi, olisi louhittavaksi sopivia graniittialueita Myrskylassa ainakin Sopa- 2 jarven ita- ja pohjoispuolella, kummassakin noin 1 km :n laajuiset alueet. Seuraavassa ovat analyysitulokset muutamista mielenkiintoisimmista, kaliumia runsaimmin sisaltavista Kaakkois -Suomen rapakivialueen

15 kivila jimuunnoksista (Taulukko 2). Niiden koostumuksis sa on tiettya yhdenmukaisuutta. Kokonaisraudan maara on niissa pari prosenttia ja K20:Na20 kahden paikkeilla. Alkalisuhteidensa perusteella ne nayttaisivat olevan varteenotettavia kalin raaka -ainetta haettaessa. LIL JENDAL Fe203 FeO Taulukko 2. Kaakkois -Suomen rapakivigraniitit. Kivissa on mikrokliinia noin 50 % ja plagioklaasia (Ilkka Laitakari ja Ahti Simonen, 1963).

16 Kalirikkaita rapakivigraniitin muunnoksia, tasarakeista rapakivi - graniittia ja pyterliittia, tavataan Kaakkois -Suomessa Lapinjarven alueen lisaksi mainittavassa maarin myos Kouvolan ymparistossa. Sen sijaan rannikon laheisyydessa ei tallaisia kivilaatuja tiedeta esiiintyvan ainakaan taman hetkisten tutkimusten perusteella. Por - voon lansipuolella olevassa laajassa Onaksen graniitissa on Borg - stromin f 1931) analyysin mukaan alkalien suhde liki 2. 5, mutta kokonaisraudan maara on perati 3.72 OJo, siis enemman kuin mis- saan tutkituissa graniiteissa. Ulkonaoltaan Onaksen graniitti on huomattavasti tummempaa kuin muut edella kuvatut rapakivityypit. Tumrna varisavy ei aiheudu yksinomaan kivessa olevista rautamine raaleista, myoskin siina oleva kalirnaasalpa on tummahkoa, pu - nertavanruskeaa.

17 Pyterliilin jo tasarakeisen rapalffvigraniit in sijaint i LAP1 N ~ARVEN alueella kallioperijkartan - lehti 3022, LAPINJARVI - mukaan

18 Lounais -Suomen rapakivialue Lounais -Suomen rapakivigraniiteista on mpos tehty joitakin tutki- muksia. Niinpa Vehmaan tunnettua punaista rapakivig raniittia ole - vasta naytteesta on tehty alkalianalyysi. Vehmaan graniitti edustaa Lounais -Suomen rapakivimas siivissa tasa -ke skirakeista rapakivityyp- pia. Lisaksi on analysoitu Eurajoen Vakkaran graniittia seka Sata - kunnan normaalia rapakivigraniittia olevat naytteet. Kirjallisuudes sa esitetyt kivilajianalyysit antavat varsin positiivisen kuvan naiden kivilajien alkalisuhteesta: K20 : Na 0 mainitaan olevan yli kolme. 2 Vakkaran graniittia on nakyvis sa useiden neliokilometrien laajuisella alueella Eurajoen kirkonkylasta lanteen. Normaalia rapakivea, jota tyyppia edustaa Laitilan Vaimarosta otettu nayte, on puolestaan valtaosa Satakunnan rapakivialueesta. Mainitut graniittityypit naytta - vat hyvin tasalaatuisilta laajoillakin kalliopaljastumilla. Saatujen analyysitulosten mukaan niiden kalipitoisuus on kuitenkin alhainen verrattuna natriummaaraan ja ennen kaikkea raudan osuus niiden koostumuksessa on huornattava. Lounais -Suomen rapakivien rautapitoisuus on korkein tassa yhteydessa tutkituista graniiteista (Taulukko 3). Sijainti -- Nayte -- Analyysi Fe203 FeO Na20 K2 -- VEHMAA Huvila - 115/~~0/52 Rb 96/67 -- o.81/ % LAIT ILA Vaimaro - ~/Mv/K- Rb 152/ EURAJOKI Vakkara 8/~~/68 Rb 151/ Taulukko 3. Rapakivigraniitteja Lounais -Suome sta.

19 Etela -Suomen migmatiittialueen graniitit Etela-Suomen migmatiittialueen myohaiskinemaattisista graniiteista puhuttae s sa kaytetaan myos nimitysta kaligraniitit, silla naiden mikrokliinigraniittien koostumukses sa on tavallise sti kaliumia enemman kuin natriumia. Migmatiittialueen graniitit voitaneen jakaa alu - eellisesti kolmeen ryhmaan: rannikkoalueen, keskustan ja pohjoisosan graniitteihin (Kartta 2). Paitsi alueellisia, on naissa graniiteis - sa havaitta vis sa myos joitakin laadullisia e roavuuksia. Rannikkoalueen graniite ista e sime rkiksi Hang on graniitti sisaltaa runsaa sti mikroklii - nia, mutta kivi on hyvin epahomogeenista. Se on tyypillista migma - tiittigraniittia, runsaiden sulkeumien ja vanhojen kivilajireliktien sekaista kivila jia. Migmatiittialueen pohjoisosan graniitteja on tutkittu Paimiossa, Tarvasjoella ja Marttilassa. Lisaksi on kaytetty kirjallisuudessa, mm. kallioperakarttalehtien selityksissa mainittuja tietoja. Naille graniiteille on tyypillista epahomogeenisuus. Makroskooppise stikin tarka s - tellen voi kivilaji nayttaa aivan erilaiselta eri kalliopaljastumilla. Jopa yksittaisissakin kallioissa vaihtelee kiven laatu huomattavastikin ja graniitissa saattaa olla runsaastikin muita kivilajeja sulkeumina. Osa taman alueen graniiteista on oligoklaasipegmatiitte ja, joissa mikrokliinin ohella on runsaa sti oligoklaa siplagioklaa sia. Migmatiittialueen pohjoisosan kaligraniittien edustajasta, Marttilan kunnan lounais ra jan lahella olevasta kalliopalja stuma sta otetusta naytteesta on tehty alkalianalyysi (Rb 94/67, nayte 15/~~/67). Ky - seinen paljasturna on kooltaan noin 100 x 400 m. Se sijaitsee Prunki- lasta etelaan menevan tien varrella.

20 Sijai'nti Nayte Analyysi Fe203 FeO Na20 K2 MARTTILA Uusitalo (15/~~/78) 9 /~~/67) Rb 94/ ]I' ' SAUVO Ali-Paddainen Rb 41/ o0 63] O' 9' SAUVO Halslax (21/h.1~/67) (29,30NV/67) Rb 50/67 Rb 51/ '$0 PERNI~ Teijo (3T32~~/67 Rb 42/ Taulukko 4. Etela-Suomen migmatiittialueen graniitit. Kivissa on mikrokliinia noin ja plagioklaasia noin (Ahti Simonen: Plutonic rocks of the Svecofennidas in Finland. Bull. Comm. g6 01. Finlande 189, 1960). Kayttokelpoista mikrokliinigraniittia nayttaisi migmatiittialueella ainakin ulkonakonsa puolesta olevan parhaiten Salon etelapuolella olevassa osassa vyohyketta, lahinna Kiskon, Pernion ja Sauvon pi- tajien alueella. Kuitenkaan naiden graniittien alkalisisaltoa selvitta - vat analyy situlokset eivat ole erikoisen positiivisia (Taulukko 4). Analyysien mukaan naiden mikrokliinigraniittien sisaltaman kokonais - raudan maara on yhden prosentin paikkeilla ja K 0 : Na 0 on taval- 2 2 lisesti alle kahden. Saadut luvut eivat poikkea kirjallisuudessa esi - tetyista migmatiittialueen graniittien ke skikoostumuksista. Analyysi Rb 42/67 (31,32/MV/67) kuvaa Kiskon kunnassa, Hirsijar - ven itapuolella olevien graniittien laatua. Taalla on laajoja kallioita vaaleaa, yleensa hienorakeista graniittia. Kivilajin homogeenisuutta rikkovat paikoin karkeammat, pegmatiitinomaiset osat seka vahaiset liuske sulkeumat.

21 Analyysi Rb 4 1/67 (19/~~/67) esittaa Sauvossa, Paimionselan it3-2 rannan lahella olevan graniitin laatua. Taalla on useiden km :n laajuisella alueella isoja kallioita. Kivilaji on mikrokliinigraniittia, tyypiltaan ns. I1Pernion graniittia". Kivi on punertavaa runsaasti biotiittia ja granaattia sisaltavaa. Runsaimmin naita mineraaleja on etelaisimmissa kalliois sa. Kokonaisuude s saan kivi on aika epahomo - geenista, silla siina on liuskesulkeumia, paikoin runsaastikin. Analyysi Rb 50/67 (21/~~/67) on kuten edellinenkin tehty rannikon laheisyydessa olevasta graniitista, Sauvon Halslaxista. Taalla on Sauvosta Kemioon vievan tien varrella useita, suurehkoita kallioita samantyyppista graniittia. Tas sa pune rtavassa graniitis sa ovat maa - salparakeet useinkin pitkanomaisina, parin sentin lapimittaisina por - fyyreina melko hienorakeisessa perusmassas sa. Rannikon laheisyyde ssa sijaitsevat Pernion Teijossa olevat graniitit. Naita kuvaa analyysi Rb 51/67 (29/~~/67). Taalla on etenkin Teijon 2 etelapuolella useiden km :ien laajuisia kallioita varsin homogeenista mikrokliinigraniittia. Tata melko karkearakeista graniittia leikkaavat muutamat kvartsijuonet, joiden leveys on tavallisesti metrin paikke illa. Mikali Lounais -Suomen mikrokliinigraniitti laadultaan soveltuisi teol- liseen kayttoon, mielestani viimeksi mainittu Teijon etelapuolella oleva graniitti kavisi parhaiten kyseiseen tarkoitukseen. Ainakin makroskooppisesti tarkastaen kivilaji on parhainta tuntemistani mig - matiittialueen graniiteista. Se on laajalti homogeenista, karkeahkoa, kalimaasalparakeiden lapimitta on 1-3 cm, ulkonaoltaan peg matiitin - omaista. Aineksina siina on paaasiassa punaista kalimaasalpaa, vaa - leaa plagioklaasia, kvartsia, granaattia ja hienosuomuista biotiittia. Graniittikallioita on Teijosta etelaan johtavan tien molemmin puolin 2 usean km :n laajuudelta. Paikalla ei ole asutusta.

22

23 KSrkullan pegmatiittiesiintyma Kemiossa Syksylla 1966 toimitettiin noin 500 kg kivea Kemion Kgrkullan pegmatiittiesiintymasta maasalvan rikastamiskokeita varten VTT:n vuoriteknilliseen laboratorioon. Kyseisen alueen on A. Vesasalo vuonna 1961 kartoittanut mittakaavaan 1 : 1000 (Kartta 3). Kivi oli karkeaa, punaista, runsaasti kirjomaasalpaa sisaltavaa pegmatiittia. Rikasteista saadut analyysitulokset on e sitetty taulukos sa 5. Vaikka kivi nayttaa ensiluokkaiselta, eivat rikastuskokeen tulokset olleet lupaavia. Kgrkullan pegmatiitin maasalpaa rikastettaessa saatujen tuotteiden mineraalikoostumuksesta tein aikanaan seuraavat havainnot: - Maasalparikaste. - Tuotteessa on hieman yli 50 TO kalimaa~al~arakeita, noin 3 5 O/o plagioklaa s irakeita ja loput kvart sia. Plagioklaa s i on koostumukseltaan An 10' Jate maasalparikasteesta. Nayte sisaltaa granaattirakeita noin 35 70, -- kalimaasalpaa 30 TO ja plagioklaasia 20 TO seka kvartsi-, biotiitti-, turmaliini- ja muskoviittirakeita yhteensa noin 15 TO. Kvartsirikaste. - Sisaltaa pelkastaan kvartsirakeita. Jate kvartsirikasteesta. Naytteessa on kvartsirakeita noin 75 yo, granaattia 10 % ja loput rakeista turmaliinia, kalimaasalpaa, biotiittia, plagioklaasia seka muskoviittia. Oksidirikaste. Sisaltaa paaasias sa kiilteita, biotiittia ja muskoviittia. Nayttee ssa on vain vahan maasalparakeita.

24 I rikastamaton I rikaste - - Analyysinumero ( Rb 80/66 1 Rb 91/66 Jate ms- I rikasteesta 1 Oksidi- rikaste Fe 0 tot. 2 3 Na20 Spektrianal. no I Rd 153/66 1 Rd 154/66 Rb20 SrO BaO Taulukko 5. Kemidn Kgrkullan peg matiittie siintyman maasal - van rikastuskokeiden analyysitulokset. (Rb -analyysit - f&l. lis. Aulis Heikkinen ja Rdanalyysit - fil. maist. Vaino Hoffr6n).

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58