VXLIRAPORTTI LOVIISAN H~~STHOLMENIN POHJAVEDEN GEOKEMIALLISESTA TUTKIMUKSESTA

Transkriptio

1 ARKISTOKAPPALE I / Juho Hyyppa Geologinen tutkimuslaitos Maaperaosasto VXLIRAPORTTI LOVIISAN H~~STHOLMENIN POHJAVEDEN GEOKEMIALLISESTA TUTKIMUKSESTA Imatran Voima Oy ja Geologinen tutkimuslaitos ovat sopineet geokemiallisen tutkimuksen suorittamisesta Loviisan Hastholme- nin pohjavesiolosuhteista. Tutkimuksen paattymisaika on ja sen vastuuhenkilo Geologisessa tutkimuslaitok- sessa on allekirjoittanut, jonka tehtavana on laatia raportti tutkimusohjelman mukaisista ja paaasiassa Imatran Voima 0y:n suorittamista tai tilaamista vesinaytteiden fysikaaliskemial- lisista analyysituloksista. Imatran Voima Oy toimitti ensivaiheessa Geologiselle tutkimus- laitokselle Hastholmenin tutkimusrei'ista vuosina 1980 ja 1981 otettujen vesinaytteiden analyysitulokset, joiden perus- teella suoritin aivan alustavan tarkastelun tutkimusalueen pohjaveden yleisista kemiallisista ominaisuuksista probleemien kartoittamiseksi ja tyoohjelman laatimiseksi. Kyseinen tarkas- telu on taman valiraportin liitteena. Sen sisallon paapiir- teista ja niihin perustuvista nakokohdista voidaan ssittaa seuraava lyhyt yhteenveto. Hastholmenin kallioperan pohjavedessa on kemialliselta koos- tumukseltaan kaksi selvasti erilaista, paallekkaista pohjavesi- vyohyketta: makean veden ja suolaisen veden vyohykkeet. Niiden raja-alue on lahimpana maanpintaa saaren lantisella ranta- alueella, mist2i se saaren keskiosaan pain mentaessa etaantyy alemmaksi. Alimmassa tutkitussa vyohykkeessa - (syvyys m) pohja- veden kloridipitoisuudet olivat mg/l. Niita vastaavat saliniteettiarvot ovat 7-9 o/oo. Hastholmenin ympariston merialueelta syvimrnzlta otettujen vesinaytteiden saliniteettiarvoksi on saatu 5,7-5,8 o/oo.

2 Hastholmenin suolaisen veden kerros on kemialliselta perus- koostumukseltaan monessa suhteessa saaren ympariston meriveden kaltainen. Mm. se on lievasti emaksistz kuten merivesikin. Vesien laadussa on kuitenkin olemassa tiettyja eroavaisuuksia. Hastholmenin suolainen pohjavesi poikkeaa alkuaineiden keski- naisissa maarasuhteissa merivedesta mm. siten, etta kalsiumin osuus onssiina jossain maarin suurempi ja sulfaatin osuus pie- nempi kuin merivedessa. Kyseiset poikkeamat eivat ole kuiten- kaan samaa suuruusluokkaa kuin kokonaissuolaisuuden suhteen Hastholmenin suolaisten vesien kaltaisissa ja vertailuaineistona kaytetyissa Euran ja Eurajoen kalliopohjavesissa. Hastholmenin kallioperan huomattava fluoripitoisuus vaikuttaa voimakkaasti molempien vesivyohykkeiden fluoripitoisuuteen. Kirjallisuudessa on esitetty hiljattain Suomenlahden meriveden muutamia fluoripitoisuuksia. Ne ovat vain noin neljasosa Hastholmenin suolaisen poh j aveden fluoripitoisuudesta. Makean veden vyohykkeessa on taas fluoridia 3-4 kertaa niin paljon kuin suolaisessa vyohykkeessa. Fluoridin maksimipitoisuudet olivat tutkimusreikien Y 1 ja Y 4 makean vesivyohykkeen ylaosan vesinaytteissa. Maarnme kallioperan pohjavesissa ovat Si02-pitoisuudet paaasias- sa alueella 8-22 mg/l. Useassa Hastholmenin pohjavesinayt- teessa oli vastaava pitoisuus --r_ 5 mg/l ja muutamissa 2 mg/l. Vesihallituksen tutkimusten mukaan Suomenlahden rannikkovesissa Si02-pitoisuudet ovat 1,4-3.0 mg/l. Syyna Hastholmenin tie- tyista syvyyksista otettujen vesinaytteiden pieniin Si02-pitoi- suuksiin saattaa olla kyseisten-naytekohtien mahdollisesti keskimaaraista parempi vedenjohtavuus. Nama analyysitulokset voivat kuitenkin selittya muullakin tavalla. Hastholmenin makeasta vesivyohykkeesta (Y 1) otetun vesinayt- teen ianm;iarityksess2i ( 14c) saadun tuloksen j a maankohoamisen aikataulun perusteella kyseisen kohdan meresta vapatuumisen ajankohdan kesken nayttaa olevan epajohdonmukaisuutta, joka selvinnee jatkotutkimuksissa.

3

4

5

6

7

8

9

10

11