Kuusijärven tila vuonna 2007

Transkriptio

1 RAPORTTI Kuusijärven tila vuonna 2007 Asko Särkelä, Kirsti Lahti ja Jari Männynsalo YMPÄRISTÖKESKUS

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Valuma-alue ja hydrologia Kuusijärvi Valuma-alue Vesitase Virkistyskäyttö Aineisto ja menetelmät Näytteenotto Määritykset Sadanta ja lämpötila Tulokset ja tulosten tarkastelu Fysikaalis-kemiallinen ja hygieeninen veden laatu Kasviplankton ja klorofylli a Eläinplankton Kalasto Kuusijärven tilaa uhkaavat tekijät Vuosaaren rautatietunnelin vesistövaikutukset Kuninkaanmäen linja-autovarikon arvioidut vesistövaikutukset Yhteenveto ja johtopäätökset Toimenpidesuosituksia...29 Liite 1. Fysikaalis-kemialliset ja mikrobiologiset analyysimenetelmät Liite 2. Kuusijärven vedenlaatutulokset metrin syvyydestä Liite 3. Kasviplanktonlajisto elokuussa 2006 ja kesällä Liite 4. Eläinplanktonlajisto elokuussa 2006 ja kesällä

3 1. Johdanto Vantaan kaupungin alueella on vähän virkistyskäyttöön, uimiseen, virkistyskalastukseen ja ulkoiluun soveltuvia järviä. Tästä syystä pienetkin järvet, kuten Kuusijärvi, ovat arvokkaita maiseman, luonnonvirkistyksen sekä suojelun kannalta. Kuusijärvi on valittu vuoden 2008 retkikohdekilpailun 10 parhaan joukkoon. Voittaja julkaistaan Retkimessuilla 2008 Helsingin Messukeskuksessa. Kuusijärvi on erittäin suosittu uimapaikka ja sen veden laatua on seurattu jo 1970-luvulta lähtien. Järvessä on esiintynyt sinileväkukintaa ja veden hygieeninen laatu on ollut ajoittain huonoa. Järven tilasta ja sen mahdollisesta kunnostamisesta on laadittu useita selvityksiä. Laajin on vuonna 1992 Helsingin yliopiston Limnologian ja ympäristönsuojelun laitoksen laatima selvitys Kuusijärven planktonista, kalastosta ja sedimentistä. Kyseisen raportin mukaan Kuusijärvessä on havaittavissa selviä rehevöitymisen merkkejä. Rehevöitymiskehityksen taustalla on järven veden pitkä viipymä. Kyseisen raportin mukaan järven kunto ei tuolloin ollut esteenä virkistyskäytölle, joten järvessä ja sen valumaalueella mahdollisesti suoritettavien kunnostustoimenpiteiden tulisi olla mahdollisimman keveitä. Mataluutensa ja pitkän viipymän ansiosta järvi on hyvin altis vaurioitumaan valumaalueella mahdollisesti tehtävien toimien vaikutuksesta. Tuon noin 15 vuotta sitten laaditun selvityksen jälkeen järven ulkoinen kuormitus ei ole ratkaisevasti muuttunut. Valuma-alueen eteläosassa oleva asutus liitettiin kunnallisen viemäröinnin piiriin jo vuonna Toisaalta järven virkistyskäyttö on edelleen lisääntynyt mm. alueen siirryttyä 10 vuoden vuokrasopimuksella Vantaan kaupungilta Suomen Ladun käyttöön toukokuussa Suomen Ladulle siirtymisen myötä alueella on kunnostettu polku- ja latureittejä, rakennettu savusauna ja nuotiokota sekä liitetty kahvio-ravintola kunnalliseen viemäriin. Tässä yhteydessä on tehty myös pienimuotoisia metsätaloudellisia toimia. Järven las- kuojan länsi-luoteispuolella (osin järven valuma-alueella) on tehty laajahko hakkuu talvella Tässä Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykseltä tilaamassa selvityksessä kuvataan järven nykyistä tilaa vuosien tutkimusten perusteella. Raportissa verrataan veden fysikaalis-kemiallisissa ominaisuuksissa, kasvi- ja eläinplanktonin lajistossa ja biomassassa, veden hygieenisessä laadussa sekä kalaston rakenteessa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia aiempiin tutkimustuloksiin ja järven tilasta laadittuihin selvityksiin. Lisäksi raportissa esitetään pienimuotoisia toimenpidesuosituksia ja kunnostustoimia, ounastellaan järven veden laadun tulevaa kehitystä sekä valuma-alueella toteutettujen ja suunnitteilla olevien toimien mahdollisia vaikutuksia ja uhkia Kuusijärven vesitaseelle ja veden laadulle. Tämän raportin laadinnasta vastasivat toiminnanjohtaja Kirsti Lahti sekä ympäristöasiantuntijat Jari Männynsalo ja Asko Särkelä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä. Valuma-alueen määrittämisessä sekä karttojen laadinnassa apua saatiin Ulla- Maija Rimpiläiseltä Vantaan kuntatekniikan osastolta. Koekalastuksiin osallistui kalastusteknikko Markku Tiusanen Vantaan kaupungilta. Reino Jokela Destiasta avusti pohjavesiaineistojen tulkinnassa ja luovutti Vuoli-projektin aineistoa tätä selvitystä varten. Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä osallistui näytteenottoon, karttojen tekoon ja valokuvaukseen. Riitta Tornivaara-Ruikka, Heli Herkama ja Eeva Teräsvuori Uudenmaan ympäristökeskuksesta osallistuivat ansiokkaasti järven hydrologiaa koskevan tekstiosion kommentointiin. Kirjoittajat haluavat kiittää hyvästä yhteistyöstä myös Vantaan ympäristökeskuksen ja elintarvike- ja ympäristölaboratorion henkilökuntaa sekä Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan limnologeja ja kalatutkijoita. 1

4 2. Valuma-alue ja hydrologia 2.1. Kuusijärvi Kuusijärvi sijaitsee Kuninkaanmäessä, Vantaan itäosassa Vanhan Lahdentien ja Lahden moottoritien välittömässä tuntumassa (kuva 1.). Sen pinta-ala on 7,54 ha. Kuusijärvi kuuluu Krapuojan valuma-alueeseen (81.048). Järven pinnan taso on noin + 40 metriä (N 60). Valumaalueen pinta-alaksi on useissa eri lähteissä esitetty toisistaan hyvinkin poikkeavia arvioita. Luotettavin lienee Vantaan kaupungin vuonna 2007, osin tätä tutkimusta varten, tekemä maastokäynteihin perustuva arvio 73,5 ha (kuva 2.). Kuusijärven mataluudesta (keskisyvyys 1,7 m) johtuen sen tilavuus (119*103 m 3 ) on pieni, ja teoreettinen viipymä on noin 230 d (valunnaksi arvioitu yleisesti käytetty 9 l/s/km 2 ). Aiemmissa selvityksissä järven teoreettista viipymää arvioitaessa on käytetty pienempää, virheellistä valuma-alueen pinta-alaa, jolloin viipymäksi on esitetty noin vuosi. Kuitenkin heikosta läpivirtauksesta johtuen järveen tuleva aines jää pääosaksi järveen, minkä seurauksena on järven mataloituminen, järven keskiosassa noin 1 cm vuodessa. (Helsingin yliopisto, 1993). Järven mataluuden vuoksi myös hajotustoiminta vesipatsaassa on vähäistä. Järvi syvenee nopeasti metrin syvyyteen, minkä jälkeen se syvenee loivemmin 2 metriin. Puolet järven tilavuudesta on metrin syvyyden alapuolella (Helsingin yliopisto, 1993). Vesienhoitolain mukaisen järvityypittelyn perusteella Kuusijärvi on matala humusjärvi. Järvi on selvästi rehevöitynyt, mikä on seurausta veden huonosta vaihtuvuudesta, suoraan ympäristöstä tulevasta kuormituksesta, ihmistoiminnasta järven tuntumassa sekä järven sisäisestä kuormituksesta, joka palauttaa ravinteita aika ajoin vesifaasiin. Järven mataluudesta ja avonaisuudesta johtuen se ei lämpökerrostu, joten happivajausta ilmenee pääasiassa vain talvella jään alla. Järven tilavuuteen, vähäiseen vaihtuvuuteen ja mataluuteen nähden huomattavan suuri, edelleen kasvava uimareiden määrä aiheuttaa hygieenisen haitan lisäksi myös ravinteiden vapautumista vesifaasiin kasviplanktonin käyttöön. Järven pohjaan on kerrostunut suuri määrä orgaanista ainesta, 5 8 metriä vuoden 1969 pohja-ainestutkimuksen mukaan (Helsingin maalaiskunnan rakennusvirasto, kunnallistekninen osasto 1969). Tämä orgaaninen sedimenttiaines hajoaa hyvin hitaasti. Tämän alapuolella on todettu olevan 3 4 metriä hiekkaa, moreenia ja paikoin kivistä soraa. Kalliopinta tulee vastaan noin metrissä (Maa ja Vesi, 2003). Paksu orgaaninen sedimentti on ainakin osittain selitys sille, ettei järven rannoilla esiinny runsaammin vesikasvillisuutta. Kun Kuusijärvessä tämä vyöhyke on niukka, ympäristöstä huuhtoutuvat ja pohjasta vapautuvat ravinteet tulevat suurelta osin kasviplanktonin käyttöön Valuma-alue Valuma-alueella kulkee Lahden moottoritie ja Vanha Lahdentie. Idässä ja etelässä järvi rajoittuu kalliomäkiin, missä maakerrospaksuudet ovat pienet. Järven länsipään kairauksissa maaperä oli silttiä ja savea, jonka alla on moreenia ja Kuva 1. Kuusijärvi sijaitsee Kuninkaanmäessä, Vantaan itäosassa (Vantaan kaupunki, 2008) 2

5 Kuva 2. Kuusijärvi ja sen valuma-alue (Vantaan kaupunki, 2008) soraa. Vanhan Lahdentien länsipuolella maaperä on lähinnä soraa ja moreenia. Maaperän paksuus on noin 3 6 metriä (Maa ja Vesi, 2003). Valuma-alue on pääosin sekametsää. Valuma-alueen eteläosassa on jonkin verran asutusta, joka on kuitenkin liitetty kunnallisen viemäröinnin piiriin jo vuonna Järven pohjoisrannalla oleva ulkoilualueen kahvio-ravintola liitettiin kunnallisen viemäröinnin piiriin vuonna Viemäröintityön yhteydessä suoritettiin järven länsi- ja lounaisosissa hakkuita. Aiemmin kahvilan jätevedet johdettiin omaan jätevedenpuhdistamoon valuma-alueen ulkopuolelle, josta puhdistetut jätevedet johdettiin Keravanjokeen. Suomen Latu ja Vantaan kaupunki ovat vuosien varrella tehneet alueella virkistyskäyttöä edistäviä toimia (uimarannan kunnostusta, polkuverkoston laajennusta, pallokenttiä, nurmikkoalueen laajennusta ja talous- ja saunarakennuksia), jotka osaltaan ovat vaikuttaneet valuma-alueelta tulevan veden laatuun Vesitase Kuusijärven alueen vesitasapaino on hyvin herkkä. Kuusijärven ympäristössä kalliopohjavesi ja maaperän pohjavesi ovat ainakin osittaisessa hydraulisessa yhteydessä keskenään ja näillä on edelleen yhteys Kuusijärven vesitaseeseen (Vuoli-projekti, 2007). Järven lasku-uomana on koilliskulmasta laskeva puro. Suurin järveen pintavesiä tuova uoma purkaa vetensä järven länsiosaan (kuvat 2 ja 3). Ojan vedet kerääntyvät järven valuma-alueen länsi-, etelä- ja lounaisosista. Osalle tätä aluetta on suunnitteilla asfaltoitu seitsemän hehtaarin suuruinen linja-autovarikko. Mitään varsinaista selvitystä järven vesitaseesta ei ole laadittu. Järveen laskevien purojen ja siitä poistuvan veden määrää on mitattu vasta vuosien aikana Kuusijärven länsipuolitse vuonna 2006 louhitun, Vuosaaren satamahankkeeseen liittyvän, Savion rautatietunnelin yhteydessä.

6 Kuva 3. Vasemmalla Kuusijärven laskupuro ja oikealla Kuusijärveen lännestä laskeva oja. Kuusijärven lähiympäristö on pääasiassa moreenia ja kallioaluetta. Tällaisilta alueilta muodostuu vain vähän pohjavettä, tavallisesti % sadannasta, kallioisilla alueilla todennäköisesti selvästi vähemmän. Kuusijärven länsipuolelta pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoiseen ja koilliseen. Virtauskuvan perusteella pohjavettä purkautuu Kuusijärveen. Vanhan Lahdentien itäpuolella pohjavesi on monin paikoin paineellista. Pohjaveden pinnankorkeuden vuotuiset vaihtelut ovat olleet 1 metrin luokkaa (Maa ja Vesi, 2003). Pohjaveden havaintomittauspisteiden tulosten perusteella kalliopohjaveden painekorkeus on ollut noin 200 metrin etäisyydellä Kuusijärven länsi-, pohjoisja eteläpuolella olevissa havaintopisteissä tasolla metriä eli noin 1 2 metriä ylempänä kuin Kuusijärven keskivedenkorkeus (+ 40 metriä (N60)). Noin 50 metriä järven länsipuolella olevassa havaintopisteessä kalliopohjaveden painekorkeus on hieman yli tason + 40 metriä eli noin 20 senttimetriä korkeammalla tasolla kuin Kuusijärven pinta (Maa ja Vesi, 2003). Maa ja Veden (2003) tekemän karkean arvion mukaan Kuusijärven alueella muodostui vuonna 2002 pinta- ja pohjavettä yhtä paljon, molempia 290 m 3 /d. Ko. raportissa todetaan kuitenkin, että järven luusuasta mitattu virtaama on selvästi pienempi kuin pintavalunnan ja pohjaveden muodostumisen summa. Vuosi 2002 oli poikkeuksellisen kuiva, ja pohjavedet olivat ennätyksellisen alhaisella tasolla; arvelemme että alueella laskennallisesti muodostuvat pinta- ja pohjavedet on arvioitu ylisuuriksi ja että vedet täyttivät Kuusijärveä ympäröivän maa- ja kallioperän huvenneita vesivarastoja hyvän hydraulisen yhteyden vuoksi. Joka tapauksessa pohjaveden merkitys Kuusijärven vesitaseeseen lienee hyvin merkittävä. Järvessä uidessa pohjaveden purkautumiskohdat havaitsee ajoittain ympäristöä kylmempinä kohtina. Järven vesitaseeseen lienee myös vaikuttanut, kuitenkin vähäisessä määrin, Kuusijärven kahvio-ravintolan joulukuussa 2004 tehdyn vesi- ja viemäröinnin yhteydessä käytöstä poistettu porakaivo. Kaivon vedenotto on ollut keskimäärin noin 10 kuutiota vuorokaudessa (suullinen tiedonanto Reijo Jokela), mikä kuvastaa toisaalta kaivon hyvää antoisuutta, toisaalta Kuusijärven suosiota ulkoilu- ja virkis-

7 tysalueena. Porakaivon käytöstä poistumisen myötä sen veden laatu heikkeni oleellisesti (näyte huhtikuussa 2005). Syynä tähän voi olla vesi- ja viemäröintitöiden yhteydessä tapahtunut pintavesien johtuminen kaivoon ja/tai hydraulinen yhtyminen Kuusijärven veden ja porakaivon välillä. Porakaivo sijaitsee noin 35 metriä Kuusijärven uimarannan pohjoispuolella, sen syvyys on 73 metriä (suullinen tiedonanto Tom Lahtinen, Kuusijärven kahvio-ravintola). Tämän raportin luvussa 5. on arvioitu tarkemmin Kuusijärven hydraulista yhteyttä maaja kalliopohjaveteen sekä pohdittu järven vesitaseeseen ja veden laatuun valuma-alueella toteutettujen ja suunnitteilla olevien toimien mahdollisia vaikutuksia ja uhkia Virkistyskäyttö Kuusijärvi on ympäristöineen suosittu virkistysalue ja Vantaan tärkein uimaranta (kuva 4.). Pinta-alaansa suhteutettuna se kuuluu epäilemättä Suomen suosituimpien uimarantojen joukkoon. Pääkaupunkiseudulla sekä Etelä- ja Keski-Uudellamaalla on hyvin vähän järviä ja alueen asukastiheys on suuri. Kuusijärven ulkoilualueella käy ulkoilijoita henkeä vuodessa (Suomen Latu, 2006). Kuusijärven ympäristön vaihteleva ja monipuolinen maasto tarjoaa mainioita retkeilymahdollisuuksia ja siellä järjestetään toimintaa yritysten virkistyspäiville ja koululaisryhmille. Alueella on kahvio-ravintola. Vuokrattavia tiloja ovat kokoustalo, grillimökki ja savusauna. Talvisin Kuusijärvi on Suomen suurin avantouintikeskus. Suomen Latu on yhdessä Vantaan kaupungin kanssa kunnostanut järven ympäri kiertävän lenkkipolun, joka on aktiivisessa käytössä. Järven pääkäyttö on ja tulee jatkossakin olemaan uimiseen liittyvä virkistyskäyttö, jolloin merkittävin huomio tulee kiinnittää järven veden hygieenisen tilan säilymiseen sekä leväongelmien torjumiseen. Hygieeniset ongelmat ovat pääosin ihmisen itsensä aiheuttamia ja liittyvät myös veden huonoon vaihtuvuuteen samalla, kun uimareiden määrä on suuri. Runsaat sinileväesiintymät ovat myös uhka uimarien terveydelle. Veden vihertävästä väristä ja leväsameudesta on myös esteettistä haittaa järven muulle virkistyskäytölle, lähiluonnossa liikkujille ja virkistyskalastukselle. Kuva 4. Auringonottoa Kuusijärvellä kesällä 2007

8 3. Aineisto ja menetelmät 3.1. Näytteenotto Fysikaalis-kemiallinen ja mikrobiologinen veden laatu Veden fysikaalis-kemialliset näytteet on otettu neljä kertaa vuodessa; helmikuussa, toukokuussa, heinä-elokuussa ja marraskuussa. Veden kemiallinen laatu määritettiin metrin syvyydeltä otetuista vesinäytteistä. Veden happipitoisuuden määrittämiseksi näytteet otettiin 0,5 m välein. Vantaan ympäristökeskuksen näytteenottaja on vastannut vesinäytteiden otosta Kuusijärven itäisen laiturin päästä, jossa syvyys on yleisimmin noin 2 metriä (kuva 6.). Näytteet on otettu Limnos-noutimella. Lisäksi tutkimukseen on ollut käytettävissä Vantaan ympäristöterveysosaston uimarantavesien valvontanäytteet, jotka on otettu lasten altaasta ja laiturin päästä noin 30 cm vedenpinnan alapuolelta (kuva 6.) Kasvi- ja eläinplankton Kasvi- ja eläinplanktonnäytteet otettiin järven keskiosasta (kuva 6.) elokuussa 2006 sekä kesä-, heinä- ja elokuussa Samassa yhteydessä otettiin myös vesinäytteet klorofyllipitoisuuden määritystä varten sekä mitattiin vertikaaliset lämpötila- ja happipitoisuudet kenttämittarilla (Marvet). Näytteenotosta vastasivat Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen sertifioidut näytteenottajat. Kasviplanktonnäytteet otettiin putkinoutimella kokoomanäytteinä viidestä rinnakkaisnäytteistä 0-1,5 metrin syvyydestä. Eläinplanktonnäytteet otettiin Limnos-noutimella (V = 2,0 l) kokoomanäytteenä, 4 x 5 syvyyttä (yhtensä 40 l). Vesi suodatettiin 50 µm haavin läpi (kuva 5.). Kasviplanktonnäytteet kestävöitiin Lugolin liuoksella, eläinplanktonnäytteet formalinilla (10 ml/100 ml). Näytteet toimitettiin määritettäväksi 200 ml:n pulloissa. Heinäkuussa 2007 teh- Kuva 5. Eläinplankton- ja sedimenttinäytteenottoa kesällä

9 tiin silmämääräinen tarkastelu pohjan sedimentistä viipaloivalla sedimenttinäytteenottimella otetusta profiilista (noin 1 m) (kuva 5.) Kalasto Koekalastukset tehtiin ja Verkot laskettiin järveen iltapäivällä ja nostettiin seuraavana aamuna. Verkkoina käytettiin molemmilla kerroilla kahta yleiskatsausverkkosarjaa, joiden pituus oli noin 30 m ja korkeus 1,8 m. Yksi verkkosarja koostui samaan verkkoon pauloitetuista seitsemästä eri solmuvälin verkosta, joista kukin oli pituudeltaan 4,0-4,5 m (= 30 m). Solmuvälit olivat 10, 12, 15, 20, 25, 35 ja 60 mm. Verkkojen sijainti oli kummallakin kalastuskerralla sama (kuva 6). Syvyys verkkojen sijaintipaikoilla oli noin 2 m. 3.2 Määritykset Fysikaalis-kemiallinen ja mikrobiologinen veden laatu Näytteistä määritettiin veden väri, sameus, ph, sähkönjohtavuus, alkaliteetti, happi, kemiallinen hapen kulutus (KMnO 4 luku), ammonium, nitriitti, nitraatti, kokonaisfosfori, liuennut fosfaatti ja klorofylli a sekä mikrobiologisista määrityksistä: lämpökestoiset kolifor- miset bakteerit, suolistoperäiset enterokokit, E. coli, salmonella ja kampylobakteerit. Vesinäytteet analysoitiin Vantaan kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa. Valtaosa menetelmistä oli akkreditoituja ja analyysit perustuivat SFS-standardimenetelmiin (liite 1) Kasvi- ja eläinplankton Kasvi- ja eläinplanktonnäytteiden tunnistuksesta ja laskennasta vastasi Satu Zwerver (Zwerver, 2007). Kasviplanktonin määritys- ja laskentamenetelmä perustuu Utermöhlin (1958), Suomen ympäristökeskuksen (Lepistö, 2006) ja työn alla olevan eurooppalaisen standardin (EN 15204) kuvaamille menetelmille. Kasviplanktontutkimuksen tarkkuus sijoittuu Suomen ympäristökeskuksen suppean ja laajan kvantitatiivisen menetelmän välimaastoon. Eläinplanktonin määrityksessä seurattiin Jouko Sarvalan (2004) ohjeistusta. Määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert, 10x/18 okulaarit) 10x 630x suurennuksella. Objektiiveina käytettiin 10x/0,22 Plan, Zeis / 25x/0,8 Neo Fluor, Oil, Zeis / 40x/0,75 Neofluor Ph, Zeis ja 63x/1,4 Planapo, Oil, Zeis. Määritykset tehtiin kirkaskentästä. Tarvittaessa käytettiin faasikontrastia tai vielä suurempaa suurennusta (10x/1,3 Planapo Ph, Oil, Zeis). Kuva 6. Kasvi- ja eläinplanktonnäytteenoton, fysikaalis-kemiallisten ja hygieenisten vesinäytteiden näytteenottopisteet sekä koekalastusverkkosarjojen sijainnit.

10 Kalasto Kalasaalis käsiteltiin verkoittain ja solmuväleittäin. Yhdessä verkon solmuvälissä olevien saman lajin kalojen lukumäärä laskettiin ja kokonaispaino punnittiin. Lisäksi näytteiksi otettujen kalojen pituudet mitattiin. Lokakuussa 2007 koeverkkosarjan laskemisen yhteydessä pyydettiin petokaloja heittokalastusmenetelmällä kahden kalastajan voimin noin kahden tunnin ajan. Tämän tarkoituksena oli täydentää aineistoa haukien osalta (kuva 7.). Kuva 7. Koekalastusta Kuusijärvellä lokakuussa Elokuun verkkokoekalastuksen saaliista toimitettiin viisi ahventa, kaksi särkeä ja kaksi lahnaa ikämäärityksiin Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselle (tutkija Mika Vinni). Lokakuun saaliista ikämääritykseen vietiin yksi särki ja kahden hauen hartian lukkoluut (cleithrum). Ahventen ikämääritykset tehtiin otoliiteista (kallon kuuloluut) ja operculumista (kiduskannen luu). Särkien ja lahnojen iät määritettiin suomunäytteistä ja haukien cleithrumista Sadanta ja lämpötila Lämmin säävuosi 2006 Ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2006 oli hyvin poikkeuksellinen. Vuosi oli kokonaisuudessaan harvinaisen lämmin. Kesä alkoi maan eteläosissa toukokuun alussa ja oli Ilmatieteen laitoksen seurannan mukaan maan eteläosissa kaikkien aikojen kuivin ja lämpötilaltaan koko seurantajakson viidenneksi lämpimin. Helmi- ja maaliskuu olivat talvisen kylmät, muut vuoden kuukaudet yleisesti keskimääräistä lämpimämmät. Huhtikuun alkupuolella lämpötila pysyi lähellä nollaa pilvisen ja sateisen sään vallitessa eikä keväisten säitten makuun päästy lainkaan maan eteläosissa. Toukokuussa koettiin nopea lämpeneminen, etelässä oli ennätyksellisen paljon helteisiä päiviä. Helsingin seudulla vettä satoi kesä-syyskuun välisenä aikana vain millimetriä. Kuivuus näkyi luonnossa ja pohjavedet olivat matalalla. Terminen kesä jatkui aina lokakuun puolelle asti. Pitkäksi venyneen kesän vuoksi syksy 2006 jäi vain muutaman viikon mittaiseksi. Koko syksy, syyskuusta marraskuuhun, oli runsaat 2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Maan eteläosissa lokakuu oli Ilmatieteen laitoksen mukaan yksi sateisimmista tilastoiduista lokakuista. Sademäärät olivat laajalti kaksinkertaisia tavanomaisiin verrattuna, keskilämpötila oli suuressa osassa maata 1 3 astetta tavanomaista korkeampi. Loka-marraskuun vaihteessa Etelä-Suomi sai lumipeitteen. Marraskuun alkupuoli oli talvinen. Kuitenkin kuun puolivälissä alkoi poikkeuksellisen pitkä leuto kausi, joka jatkui vuoden loppuun asti. Joulukuu oli maan eteläosissa Ilmatieteen laitoksen mukaan keskilämpötilaltaan kaikkien aikojen leudoin. Lisäksi joulukuussa satoi poikkeuksellisen paljon. Termisen talven alun määrittäminen siirtyi etelärannikolla tammikuun 2007 puolivälin jälkeen Vaihteleva säävuosi 2007 Tammikuun 2007 alku oli poikkeuksellisen leuto. Kuusijärvi sai pysyvän jääpeitteen vasta tammikuun puolivälissä. Helmikuu oli vuoden kyl-

11 min kuukausi. Aurinko paistoi selkeässä pakkassäässä. Maaliskuu oli puolestaan poikkeuksellisen lämmin. Terminen kevät alkoi vuonna 2007 poikkeuksellisen aikaisin, maaliskuun ensimmäinen päivä. Maalis- ja huhtikuun lämpöaallot virittävät jo kesän odotukseen. Joulukuussa 2006 ja maaliskuussa 2007 aiemmat kuukausikeskilämpötilan ennätykset ylitettiin useilla paikoilla yli asteella. Meneillään olevassa ilmastossa sellaisten ylitysten todennäköisyys on enintään kerran vuosituhannessa, mutta nyt nopeasti lämpenevässä ilmastossa todennäköisyys on keskimäärin kerran 50 vuodessa. Terminen talvi jäi hyvin lyhyeksi, sillä terminen kevät alkoi jo maaliskuun alkupuolella, noin kuukauden keskimääräistä aiemmin. Pysyvä lumipeite suli jo maaliskuun puolivälin tienoilla. Huhtikuussa lämpötilat vaihtelivat nopeasti äärilaidasta toiseen. Jäät sulivat lopullisesti 24. päivä huhtikuuta, noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin (suullinen tiedonanto Tom Lahtinen, Kuusijärven kahvio-ravintola). Toukokuun puolivälissä (17.5.) siirryttiin lopulta nopeasti keväästä termiseen kesään. Toukokuun viimeisellä viikolla ilman kosteussisältö oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuri. Säätyyppiin liittyi myös ajankohtaan nähden rajuja rankkasateita, jotka aiheuttivat paikallisia tulvia ja huuhtoivat maata. Rankkasateita oli pitkin kesää 2007, helteet painottuivat elokuulle. Niinpä ajallisesti suurin osa elokuusta oli yksi lämpimimmistä viimeisten 100 vuoden aikana. Kesän 2007 sademäärät jakautuivat hyvin epätasaisesti eri puolille maata. Ukkoset keskittyivät rannikolle ja merialueelle. Syyskuun alkaessa Suomi kuului laajaan matalapaineen alueeseen. Isoimmat sadekertymät saatiin maan etelä- ja lounaisosissa. Kuun lämpötila oli hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Kuukauden lopun harvinaisen korkeita lämpötiloja tasoitti kuukauden alkupuolella vallinnut tavanomaista koleampi sää. Lokakuu ja marraskuu olivat sääoloiltaan hyvin vaihtelevia. Ensimmäinen ehjä lumipeite satoi maahan , mutta suli pois säätilan muututtua jälleen leudoksi. Kuusijärvi jäätyi ja suli kahteen kertaan alkutalven aikana, ennen kuin sai pysyvän jääpeitteen vuodenvaihteessa Vertailuvuosi 1992 Viime aikojen talvista myös vuoden , jolloin edellinen laajempi selvitys Kuusijärvestä tilasta on laadittu, terminen talvi oli lyhyt (Ilmatieteen laitos). Keväällä lämpötila nousi hieman nopeammin kuin keskimääräisesti vastaavana ajankohtana (vertailuvuodet ). Maalis- ja huhtikuu olivat keskimääräistä sateisempia. Kesän lämpötila oli keskimääräisellä tasolla, mutta sadanta (touko- heinäkuu) puolestaan vertailuvuosiin nähden vähäisempi. Elokuussa sen sijaan satoi keskimääräistä enemmän. Syksyllä lämpötila oli alussa hiukan keskimääräistä korkeampi, mutta laski jakson loppua kohti nopeammin kuin pitkän aikavälin keskiarvo.

12 4. Tulokset ja tulosten tarkastelu 4.1. Fysikaalis-kemiallinen ja hygieeninen veden laatu Kuusijärven veden laatua on tutkittu lähes vuosittain 1990-luvun alusta lähtien. Veden väriluku on korkea, keskiarvo 75 mg/l Pt. Ruskea väri on peräisin valuma-alueen maaperän humusyhdisteistä. Näiden orgaanisten aineiden pitoisuutta kuvaava KMnO 4 -luku on kasvanut 1990-luvulta 2000-luvulle (kuva 8.). Erityisesti orgaanisen aineen pitoisuus oli korkea loppukesällä ja syksyllä Tämä saattoi olla seurausta loppukesän voimakkaista sateista ja valuma-alueella tapahtuneista hakkuista mm. vesi- ja viemäriverkon rakentamiseen liittyen. Vuosina järven KMnO 4 -luku on ollut keskimäärin 63 mg/l. Järviveden puskurikyky on parantunut luvulla (0,21 mmol/l) 1990-lukuun (0,19 mmol/ l) verrattuna ja veden ph-arvo on hieman kohonnut, nyt keskimäärin 6,5. Veden keskimääräinen sähkönjohtavuus on viime vuosina ollut pienempi (178 µs/cm) kuin 1990-luvulla (210 µs/cm). Järvien puskurikyvyn paranemista, sähkönjohtavuuden laskua ja orgaanisen aineen pitoisuuden kasvua on ollut havaittavissa myös Hyvinkään järvien pitkäaikaisseurannassa (Vahtera 2007). Vuorenmaa (2007) on havainnut, että rikkilaskeuman väheneminen Suomessa 20 viime vuoden aikana on parantanut varsinkin Etelä-Suomen järvien puskurikykyä ja laskenut veden sulfaattipitoisuutta. Samanaikaisesti orgaanisen hiilen pitoisuus järvissä on kasvanut maan orgaanisten happojen lisääntyneen uuttumisen ja liukenemisen seurauksena. Tämä puolestaan on seurausta maan happo-emästasapainon kohentumisesta rikkilaskeuman vähenemisen seurauksena. Ilmaston lämpenemisen seurauksena lisääntyvä sadanta saattaa edistää entisestään orgaanisten happojen valuntaa vesiin. Kuusijärvessä on talviaikoina esiintynyt hapettomuutta. Talviaikaisten näytteiden happipitoisuudet ovat kuitenkin kohonneet viime vuosina. Tämä johtunee paitsi jääpeitteisen ajan lyhenemisestä myös järven avantouintialueen laajentamisesta ja siitä seuraavasta ilmastuksesta. Kuusijärven kesäaikaiset happipitoisuudet ovat harvoin olleet yli 100 % kyllästysasteen, mutta aivan pohjan pinnalla happi oli vähissä voimakkaan biologisen hajotustoiminnan seurauksena. Kesällä 2007 kasvi- ja eläinplanktonnäytteenottojen yhteydessä tehdyissä vertikaalisissa kenttämittauksissa ei havaittu lämpötilakerrostuneisuutta eikä juurikaan eroja hapen kyllästysasteissa. Vertailun vuoksi samana päivänä keskellä Sipoonkorpea sijaitsevan vastaavanko- KMnO 4 -luku, mg/l Kuva 8. Veden orgaanisen aineen pitoisuutta kuvaava KMnO 4 -luku Kuusijärvessä vuosina

13 koisen, mutta syvemmän (maksimi syvyys 5 metriä) ja suojaisemman humusjärven (Helgträsk) vesi oli täysin hapetonta metristä alaspäin (suullinen tiedonanto, Asko Särkelä). Helmikuussa 2007 noin kuukauden jääpeitteen muodostumisen jälkeen otetussa näytteessä Kuusijärven happipitoisuus oli pohjan lähellä 8,1 mg/l, kyllästysprosentin ollessa vain noin 50 prosenttia. Heinäkuun 2007 näytteenoton yhteydessä otetussa sedimenttiprofiilissa ei havaittu hapettomia kausia osoittavia tummia sulfidiliejukerrostumia, profiili oli kauttaaltaan vaalean ruskeaa mutaliejua (kuva 5.). Toisaalta järvi on matala ja tuulelle avoin, joten vesi sekoittuu helposti pöllyttäen myös eri sedimenttikerrokset keskenään. Kuusijärven veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla keskimäärin 30 µg/l (kuva 9.) ja liuenneen fosforin pitoisuudet ovat olleet useimmiten alle määritysrajan. Kokonaistyppeä vedestä on määritetty harvoin, mutta pitoisuus on ollut humusjärville tyypillinen, hieman alle 1 mg/l. Ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa suuria muutoksia 1990-luvulta 2000-luvulle, joskin kokonaisfosforin keskiarvopitoisuus on korkeampi 2000-luvulla kuin 1990-luvulla (23 µg/l) (kuva 9.). Järviveden hygieeninen tila on edelleen yllättävän hyvä voimakkaasta virkistyskäytöstä huolimatta (kuva 10.) Kok.P, µg/l Kuva 9. Kuusijärven kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) metrin syvyydessä vuosina pmy/100 ml Lämpökest koliformit pmy/100 ml Enterokokit Kuva 10. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien lukumäärä 100 ml:ssa Kuusijärvessä metrin syvyydessä vuosina Uimaveden hygieeniset raja-arvot ovat lämpökestoisille koliformeille 500 pmy/100 ml ja suolistoperäisille enterokokeille 200 pmy/100 ml. 11

14 Hellepäivien tuhansiin nousevat uimarimäärät nostavat ulosteperäisten bakteerien pitoisuuksia erityisesti uimarannan vedessä. Taulukkoon 1 on koottu Vantaan ympäristöterveysvalvonnan uimarantaseurannan tuloksia vuosilta Uimavesien valvontaan on ulosteperäisten indikaattoribakteerien lisäksi kuulunut taudin- aiheuttajista Salmonella-bakteerien määritys, mutta niitä ei ole todettu vesinäytteissä. Kampylobakteerien määritys lisättiin vesistöpuolen valvontaan vuosille Kerran toukokuun 2007 näytteestä eristettiin Campylobacter jejuni, mikä todennäköisesti oli peräisin linnuista. Kuusijärvellä havaittiin tuolloin sorsia. Laiturin pää Lasten allas Vuosi Lämpök. kolif. Fek. streptokokit Näytemäärä Näytemäärä Lämpök. koliformit Fek. streptokokit med min-max med min-max med min-max med min-max (1-90) 1 (0-12) 6 46 (4-780) 2 (0-24) (0-23) 1 (0-20) 7 7 (4-18) 2 (0-37) (1-10) 0 (0-6) 7 7 (2-14) 1 (0-5) (2-90) 6 (1-30) 7 16 (9-80) 13 (4-38) (0-260) 3 (0-10) 9 22 ( ) 9 (2-53) (1-51) 3 (0-30) 7 6 (3-95) 3 (1-54) (1-350) 8 (1-33) 7 38 ( ) 9 (1-48) (4-170) 4 (1-84) 7 15 (1-460) 8 (1-110) (3-60) 5 (0-32) 8 19 (1-460) 6 (1-84) Taulukko 1. Kuusijärven uimarantavesien hygienian indikaattoribakteeripitoisuudet, pmy/100 ml, itäisen laiturin päässä ja lasten altaassa (med= mediaani). Fysikaalis-kemialliset ja mikrobiologiset tulokset vuosilta ovat tämän raportin liitteenä 2. 12

15 4.2 Kasviplankton ja klorofylli a Kasvi- ja eläinplanktonstutkimuksen päätarkoitus oli selvittää järven lajistossa ja biomassassa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia aiempiin tutkimustuloksiin, erityisesti edelliseen vuonna 1992 Helsingin yliopiston tekemään laajaan selvitykseen. Loppukesällä 2006 ja kesän 2007 aikana otettujen näytteiden perusteella Kuusijärven kasviplankton on lajistoltaan rikas ja siinä on runsaasti rehevöitymistä ilmentäviä lajeja, erityisesti viherlevissä (Zwerver, 2007). Eri leväryhmien biomassojen perusteella laskettiin kunkin ryhmän suhteellinen biomassaosuus. Kokonaisbiomassa vaihteli välillä 4,5 7,1 mg/l loppukesän 2006 ja kesän 2007 aikana (kuva 11.). KASVIPLANKTONLAJISTO ,1 7,1 6,6 4,5 mg/l // MUUT VIHERLEVÄT KELTALEVÄT PIILEVÄT KULTALEVÄT TARTTUMALEVÄT PANSSARILEVÄT NIELULEVÄT SINILEVÄT Kuva 11. Kuusijärven kasviplanktonkoostumus ja prosentuaaliset biomassat elokuussa 2006 sekä kesällä Cyanophyta, sinilevien kaari Cryptophyta, nielulevien kaari Dinophyta, panssarilevien kaari Chromophyta, ruskeiden levien kaari, johon kuuluvat mm. tarttuma- Prymnesiophceae, kulta-, Chrysophyceae, pii- Diatomaphyceae ja keltavihreät- Tribophyceae levät Chlorophyta, viherlevien kaari, johon kuuluvat mm. silmä- Euglenophyceae, viher- Chlorophyceae ja yhtymä- Conjugatophyceae levät, johon kuuluu mm. koristelevät desmidales Other phytoplankton, muut levät, johon kuuluvat mm. flagellaatit ja tunnistamattomat lajit 13

16 Elokuussa 2006 olivat vallitsevina ruskeista levistä Chrysochromulina kultalevät ja Basillariales piilevät sekä vihreistä levistä Pediastrum, Scenedesmus ja Tetraedron viherlevät sekä silmäleviä. Kesäkuussa 2007 olivat vallitsevina ruskeista levistä Aulacoseira, Cyclotella, Fragilaria ja Rhizosolenia piilevät ja vihreistä levistä Chlorococcales, Pediastrum viherlevät ja Closterium yhtymälevät Heinäkuussa 2007 olivat vallitsevina ruskeista levistä Dinobryon ja Mallomonas kultalevät ja Alacoseira, Bacillariales ja Tabellaria piilevät ja vihreistä levistä Crucigeniella, Scenedesmus viherlevät ja Closterium yhtymälevät. Elokuussa 2007 olivat vallitsevina ruskeista levistä Dinobryon kultalevät, Aulacoseira, Bacillariales ja Rhizosolenia piilevät sekä vihreistä levistä Chlorococcales, Pediastrum, Scenedesmus viherlevät ja Staurastrum yhtymälevät. Kasviplanktonmääritysten lajitason tulokset ovat tämän selvityksen liitteenä 3. Kaikilla näytteenottokerroilla kasviplanktonissa oli biomassaltaan vallitsevina viherlevät (30 50 %) ja seuraavana piilevät (10 30 %). Verrattaessa vuonna 1992 havaittuun kasviplanktonlajistoon näytteissä ei havaittu kevään piilevämaksimia, sillä näytteenotto aloitettiin vuonna 2007 vasta kesäkuun puolivälissä. Sinilevien osuus oli, elokuun 2006 näytteenottokertaa lukuun ottamatta, kaikilla näytteenottokerroilla alle 10 % biomassasta (kuva 11.). Vantaan kaupungin ympäristöterveysosasto on seurannut Kuusijärven uimarannan levätilannetta kesäisin vuodesta Vuosien 1984 ja 1996 välisenä aikana leväsamennusta havaittiin lähes joka kesä yleisimmin heinäkuussa ja ajoittain sinileväesiintymät olivat runsaitakin. Tilanne on siis parantunut huomattavasti luvulla ja sinilevien osuus kasviplanktonissa laskenut. Syyskesän 2006 ja kesän 2007 tulosten perustella sinilevien määrät olivat vuoden 1992 tuloksiin verrattuna huomattavasti vähäisemmät. Vuoden 1992 elokuussa sinilevien osuus oli noin 50 % leväbiomassasta ja heinäkuussakin noin kolmannes (Helsingin yliopisto, 1993). Kuusijärvi kuuluu myös Uudenmaan ympäristökeskuksen alueelliseen sinileväseurantaan. Sinileväesiintymät ovat 2000-luvulla olleet hyvin satunnaisia ja vähäisiä. Kesien viikoittaisessa seurannassa sinileviä on havaittu vain kolme kertaa (viikolla 28 vuonna 2005 sekä viikoilla 25 ja 27 kesällä 2007). Kultalevien osuus leväbiomassasta oli sinilevien tapaan huomattavasti vähentynyt vuoden 1992 tuloksiin verrattuna. Kultalevien osuus oli kaikilla näytteenottokerroilla reilusti alle 10 % biomassasta, kun vuoden 1992 tutkimuksessa ne olivat etenkin kesä- ja heinäkuussa valtalajeina, kesäkuussa noin 70 % ja heinäkuussakin vaajaa puolet kasviplanktonbiomassasta. Humusvesien planktoniin kuuluu runsaasti sekä yhteyttäviä että toisenvaraisia mm. bakteereja syöviä, lähinnä siimallisia lajeja. Suojaisissa metsäjärvissä nielulevät, kultalevät ja viherlevät ovat yleisiä. Kuvan 11. ryhmä muut kasviplanktonlajit koostui suurimmaksi osaksi siimallisista flagellaatteista. Järvessä ei, vuoden 1992 tutkimuksen tapaan, tavattu humusjärville usein tyypillistä uimarien ihon limaisuutta aiheuttavaa limalevää, Gonyostomum semen. Järven levien kokonaisbiomassa voidaan arvioida myös klorofyllianalyysien perusteella. Tuoremassaksi klorofylli a arvot voidaan muuttaa käyttämällä klorofyllipitoisuutena arvoa 0,4 % tuoremassasta. Havaitut biomassat (4,5 7,1 mg/l) ja havaitut klorofylli a arvot (ka 32,5 µg/l, vaihteluväli µg/l) sekä niistä laskennallisesti kokonaistuorebiomassaksi muutettuina (7,25 9,5 mg/l) kuvastavat selvää eutrofiaa. Verrattaessa tuloksia vuonna 1992 tehtyyn tutkimukseen (Helsingin yliopisto, 1993) tulokset olivat likipitäen yhtenevät klorofylli a pitoisuuksien (tuolloin keskiarvo 31,4 µg/l) ja kasviplanktonbiomassojen sekä kesäaikaisten fosforipitoisuuksien (keskiarvo molemmissa tutkimuksissa noin 40 µg/l) suhteen. 14

17 Uusi vesien ekologinen luokitus perustuu järvityypeille annettuihin luokkarajoihin, jotka on laskettu luonnontilaisten vertailuarvojen perusteella (Anon 2007). Yksi järvien ekologisen luokituksen muuttuja on kasviplankton. Kuusijärvi (matalat humusjärvet) kuuluu kasviplanktonin perusteella tyydyttävään luokkaan, sillä kasvukauden klorofylli a pitoisuuden mediaani oli 34 µg/l, kesäajan keskimääräinen kasviplanktonbiomassa 5,8 mg/l ja sinilevien osuus 9 % heinä-elokuun kasviplanktonbiomassasta. Kasviplanktonin biomassa ja sinilevien osuus on laskettu kesien 2006 ja 2007 tuloksista. Niinä aikoina, jolloin tuotanto on suurimmillaan, voi vesi saada vallitsevan planktonorganismin värin. Värityksen aiheuttajana on tavallisesti jokin nanoplanktinen laji, jota esiintyy massoittain. Ilmiö on eutrofisille ja erityisesti pienialaisille vesistöille luonteenomainen ja sitä kutsutaan kasvillisuusväritykseksi. Eutrofisisssa pikkuvesissä silmälevien tai pienikokoisten Chlorococcales viherlevien aiheuttamat kasvillisuusväritykset ovat yleisiä ilmiöitä (Tikkanen, 1986). Syyskesän 2006 ja kesän 2007 näytteenottojen yhteydessä havaittiin selkeää kasvillisuusväritystä ja leväsamennusta, näkösyvyyden ollessa kaikkina näytteenottokertoina noin 70 cm. Vuoden 1992 tutkimukseen verrattuna Kuusijärvi on siis edelleen rehevä, mutta kasviplanktonlajisto näyttää muuttuneen; viherlevät ovat vallanneet sini- ja kultalevien osuuden Kuusijärven planktonlajistossa Eläinplankton Eläinplanktonilla on merkittävä rooli perustuotannon välittäjänä ylemmille ravintoportaille, sillä se syö kasviplanktonia sekä pienempää eläinplanktonia ja on kalojen saalistuksen kohde. Rataseläinten osuus eläinplanktonista oli elokuun 2006 ja kesän 2007 kaikkina näytteenottokertoina noin 90 % lukuun ottamatta kesäkuuta 2007, jolloin sen määrä oli minimaalinen muihin näytteenottokertoihin verrattuna (kuva 12.). Mitään selkeää syytä tähän ei voida esittää, sillä rataseläinten määrä vaihtelee hyvin nopeasti ja paikallisesti (suullinen tiedonanto, Zwerver 2008). Eläinplanktonmääritysten lajitason tulokset ovat tämän selvityksen liitteenä 4. yks./l ELÄINPLANKTON // VESIKIRPUT HANKAJALKAISET RATASELÄIMET Kuva 12. Kuusijärven eläinplanktonkoostumus ja yksilötiheydet elokuussa 2006 ja kesällä Rataseläimistä (Rotatoria) valtalajina olivat Keratella cochlearis f hispida, vesikirpuista (Cladocera) Chydorus sp (heinä-elokuussa 2007 myös Daphnia sp) ja hankajalkaisäyriäisistä (Copepoda) Thermocyclops sp (pienikokoinen hankajalkaisäyriäinen) sekä pienikokoiset Copepoda nauplius toukat. 15

18 Elokuussa 2006 rataseläinten valtalajina olivat Keratella cochlearis f hispida (myös f tecta), Polyartha vulgaris ja Trichocerca cylindrica ja T. rousseleti, vesikirpuista Chydorus sphaericus ja hankajalkaisäyriäisistä pienikokoiset Copepoda copepodiitti sekä C. nauplius toukat. Kesäkuussa 2007 rataseläinten valtalajina olivat Kellicottia longispina ja Keratella cochlearis f hispida (rataseläimiä poikkeuksellisen vähän), vesikirpuista pienikokoiset Chydorus sp. ja hankajalkaisäyriäisistä Thermocyclops sp. sekä pienikokoiset Copepoda nauplius toukat. Heinäkuussa 2007 rataseläinten ehdottomana valtalajina olivat Keratella cochlearis f hispida, vesikirpuista pienikokoiset Chydorus sp sekä Daphnia sp ja hankajalkaisäyriäisistä pienikokoiset Copepoda nauplius toukat sekä Thermocyclops sp. Elokuussa 2007 rataseläinten ehdottomana valtalajina olivat edelleen Keratella cochlearis f hispida, vesikirpuista Daphnia cristata ja pienikokoiset Daphnia sp. ja hankajalkaisäyriäisistä pienikokoiset Copepoda nauplius toukat sekä Thermocyclops sp. Vesistön rehevyystason tutkimiseen ovat useat tutkijat käyttäneet rataseläinindikaaattoreita. Kuusijärven valtalajeista läpi kesän runsaana esiintynyt Keratella cochlearis f hispida (myös f tecta) on lukuisten tutkijoiden mukaan eutrofian ilmentäjälaji. Kyseinen laji esiintyi valtalajina kesäkuun 2007 näytettä lukuun ottamatta, jolloin sen osuus oli kuitenkin Kellicottia longispinan, jälkeen toiseksi suurin. Toisaalta tuolloin rataseläinten kokonaismäärä oli vain murto-osa muihin näytteenottokertoihin verrattuna (kuva 12). Kuusijärvestä tavattiin näytteenottokerroilla keskimäärin noin 20 eläinplanktonlajia, mikä on melko normaali määrä Suomen järvissä samoin kuin äyriäisplanktonin kokonaismääräkin. Äyriäisplanktonia on myös käytetty rehevyystason arvioimiseen. Etenkin elokuun 2006 valtalajina ollut Chydorus sphaericus ilmentää eutrofiaa. Tosin elokuussa 2007 ehdottomana valtalajina ollut Daphnia cristata indikoi oligotrofiaa. Järnefeltin (1952) ja Hakkarin (1978) eutrofian ilmentäjää Bosmina longirostista, aiemmin Kuusijärvessä yleisenä esiintyvää lajia, ei vuoden tutkimuksessa juuri näytteissä havaittu. Eutrofiaa ilmentävä Chydorus spaericusta (pienikokoinenen vesikirppu) oli valtalajina useina näytteenottokertoina vuoden 1992 tapaan (tuolloin Chydorus sp.). Vuoden tutkimuksessa Daphnia cristataa, oligotrofiaa ilmentävää lajia, havaittiin kaikkina näytteenottokertoina, sen ollessa jopa valtalajina elokuussa Vuoden 1992 tutkimuksessa kyseisestä lajista tehtiin ainoastaan havainto toukokuun näytteessä (Helsingin yliopisto, 1993). Hankajalkaisäyriäisten lajikoostumus oli muuttunut vuoden 1992 tutkimukseen verrattuna. Tuolloin valtalajeina olleita Eudiaptomus sp. ja Mesocyclops sp. ei juuri nyt näytteistä havaittu. Valtalajiksi oli noussut pienikokoisen hankajalkaisäyriäinen Thermocyclops sp. Hankajalkaisäyriäisten osuus vesikirppujen suhteen on vuoden 1992 tutkimukseen verrattaessa lisääntynyt. Tämän katsotaan yleisesti viittaavan lisääntyneeseen kalaston saalispaineeseen (suullinen tiedonanto Jukka Horppila, 2008). Vesikirppujen ja hankajalkaisäyriäisten osalta vallitsevina olivat pienikokoiset lajit, jotka olivat vielä kooltaan melko pienikokoisia (suullinen tiedonanto, Zwerver 2008). Planktonsyöjäkalat valitsevat ravinnokseen ensin suurikokoisen eläinplanktonin. Pienikokoisempaa eläinplanktonia ne syövät vasta ravinnon määrän vähetessä. Toisaalta rataseläinten määrä oli nyt huomattavasti suurempi (kuva 12.) verrattaessa kesän 1992 tutkimustuloksiin, jolloin niiden tiheys oli keskimäärin vain noin 700 yks/l (Helsingin yliopisto, 1993). Tämä viittaisi toisaalta kalanpoikasten aiheuttaman saalistuspaineen vähenemiseen. Kasviplanktonia ravintonaan käyttävä eläinplankton on ravintoketjussa hyvin merkittävässä asemassa, koska se pitää järven kasviplanktonmäärän kurissa. Järven kunnon kannalta on erittäin tärkeää, että eläinplanktonia syövät särkikalat eivät pääse lisääntymään liikaa. 16

19 4.4. Kalasto Kalaston tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kuusijärven kalaston koostumusta, runsaussuhteita ja kokoluokkia sekä verrata tuloksia vuonna 1992 tehtyyn tutkimukseen. Yhtenä tavoitteena oli myös arvioida ravintoketjukunnostuksen tarpeellisuutta. Särkikalojen saalis ja osuus kalastosta auttavat arvioimaan sitä, minkälainen merkitys kalastolla voi olla Kuusijärven rehevyyteen. Verkkokoekalastuksen saaliiksi saatiin kahdella kalastuskerralla yhteensä 5,0 kg kalaa. Valtaosa saaliista (4,1 kg) tuli ensimmäisellä kalastuskerralla Saalislajeja molemmilla kalastuskerroilla olivat särki, ahven, lahna ja kiiski. Toisen verkkokoekalastuksen yhteydessä saatiin virvelöimällä neljä haukea ja yksi ahven. Kaksi haukea (41 cm, 356 g ja 47 cm, 663 g) otettiin näytteiksi ja kaksi (31 ja 42 cm) vapautettiin takaisin järveen. Ylös saatujen kalojen lisäksi tehtiin näköhavaintoja useista hauista ja yksi arviolta cm yksilö oli vieheessä kiinni, mutta karkasi veneeseen nostamisen yhteydessä. Verkkokoekalastuksen saaliin painosta suurin osa oli särkeä (45 %) ja ahventa (40 %). Kappalemäärältään yleisin kala oli ahven (49 %) ennen särkeä (42 %) (taulukko 2.). Verkoilla saadut kalat olivat pieniä, keskimäärin noin kymmensenttisiä. Särkien keskipaino oli 14 g ja ahventen 11 g. Myös kiiskien ja lahnojen keskipaino oli pieni (taulukko 2.). Särkikalojen (särki ja lahna) osuus kokonaissaaliista oli kappalemäärän perusteella 46 % ja massan perusteella 58 %. Ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuudet olivat vastaavasti 54 % ja 42 %. kpl % g % keskipaino (g) Särki , ,5 14 Lahna 15 4, ,6 45 Ahven , ,7 11 Kiiski 19 5, ,2 6 yht Taulukko 2. Verkkokoekalastusten ja saalislajit, niiden lukumäärät ja massat sekä %-osuudet kokonaissaaliista ja keskipainot (g). 17

20 Suurin osa kaloista saatiin solmuväliltään pienimmillä, 10 ja 12 mm:n, verkoilla. Valtaosa ahvenista jäi 10 mm:n ja särjistä 12 mm:n verkkoon (kuva 13.) Kalojen lukumäärä (kpl) SÄRKI LAHNA AHVEN KIISKI Verkon solmuväli (mm) Kuva 13. Verkkokoekalastusten ja saaliskalojen lukumäärän jakautuminen verkon solmuväleittäin. Solmuväleiltään 20 ja 25 mm:n verkoilla saatiin lahnoja ja kookkaampia ahvenia. Elokuun kalastuskerralla 35 mm ja 60 mm:n verkoilla ei saatu yhtään kalaa. Lokakuussa 35 mm:n verkossa oli yksi suuri särki (29 cm, 302 g) ja 60 mm:n verkko oli tyhjä (kuvat 13. ja 14.) Saaliskalojen massa (g) SÄRKI LAHNA AHVEN KIISKI Verkon solmuväli (mm) Kuva 14. Verkkokoekalastusten ja saaliskalojen massan jakautuminen verkon solmuväleittäin. 18

21 Näytekalojen ikämääritysten mukaan ahvenet olivat varsin hyväkasvuisia. Särkien ja lahnojen kasvu oli melko hidasta, mutta metsälammille tavanomaisella tasolla (taulukko 3). Suuri särki osoittautui iäkkääksi 18 ikävuodellaan. Nestori (tai todennäköisesti Nestoriina) oli selvinnyt vaikeista happikatovuosista 90-luvulla ja talvella Särki oli kevään 1989 vuosiluokkaa, joista ei ollut havaintoja vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa. Hauet olivat varsin hidaskasvuisia (taulukko 4.). Ikämääritykset tehtiin kuitenkin vain kahdesta hauesta. Haukien kasvunopeudet voivat vaihdella samassakin järvessä paljon (Raitaniemi, 1994). Aiempien havaintojen mukaan Kuusijärven hauet ovat olleet nopeakasvuisempia. Kasvunopeudet eroavat myös kalojen sukupuolen mukaan. Koiraiden kasvu on hitaampaa kuin naaraiden. Sukupuolimääritystä kaloille ei tehty. Eri sukupuolten välinen kasvunopeusero selittänee myös kahden suurimman samanikäisen näytteeksi otetun ahvenen kokovaihtelun (taulukko 3.). pituus (cm) massa (g) ikä (a) ahven 24, ahven 19, ahven 9, ahven 8, ahven 8, lahna 19, lahna 15, särki 14, särki 11, Taulukko 3. Näytteeksi otettujen kalojen ikämääritykset koekalastuksesta. pituus (cm) massa (g) ikä (a) hauki 41, hauki 47, särki 28, Taulukko 4. Näytekalojen ikämääritykset koekalastuksesta Yhteenvetona ikämäärityksistä voidaan sanoa, että ne tehtiin hyvin pienestä otoksesta. Kalojen kasvu vaikutti kuitenkin metsäjärville varsin tyypilliseltä (Vuorinen ym., 1987). Valtaosa kokonaissaaliista (82 %) saatiin elokuun kalastuskerralla. Tuolloin vesi oli vielä suhteellisen lämmintä (16 C) ja kalat aktiivisia. Lokakuun kalastuskerralla järven vesi oli jäähtynyt alle 10 C:een, mikä hidasti kalojen liikkumista ja saalis jäi pieneksi. Verkkokoekalastusten saaliista pääosa oli pientä särkeä ja ahventa. Kappalemäärältään yleisin kala oli ahven, massan perusteella puolestaan särki. Muutamaa isoa ahventa lukuun ottamatta petokaloja verkoilla ei saatu. Saaliin kappalemäärän perusteella järven kalakantaa voidaan pitää tiheänä. Se vastasi kalatiheydeltään ja -biomassaltaan Etelä-Suomessa tutkittuja matalia reheviä järviä (Rantanen ym., 2005). Ahven- ja särkikalojen määrä saalissa oli karkeasti laskettuna 50 % 50 %. Verkkokoekalastuksissa ahvenkalat ovat kuitenkin yliarvostettuja, ts. ahvenkalojen määrä saaliissa korostuu todelliseen tilanteeseen verrattuna, koska ne tarttuvat verkkoon särkikaloja paremmin (ruumiin muoto, ulokkeet). Särkikalat pääsevät helpommin verkon silmien läpi (särki) tai eivät ylipäätään jää verkkoon niin hyvin kiinni, kuten litteän ruumiin muodon omaava lahna. Tämä huomioiden voidaan sanoa, että Kuusijärven kalakanta on särkikalavaltainen. Tulos on näin pienellä otannalla epävarma, mutta toisaalta samanlainen kuin vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa. Vuoden 1992 saaliissa särjet ja ahvenet olivat keskipainoltaan suurempia kuin tässä tutkimuksessa. Tämä selittynee sillä, että vuonna 1992 pienin käytetty verkko oli silmäkooltaan 12 mm, eikä 10 mm:n verkkoa käytetty. Tässä tutkimuksessa 10 mm:n verkko kalasti tehokkaasti pientä särkeä ja varsinkin pientä ahventa. Yleisesti on havaittu, etteivät hauet tartu hyvin yleiskatsausverkkosarjaan. Järven haukikanta lienee kuitenkin melko vahva, koska koleahkossa syyskelissä saatiin uistimella muutama hauki ja tehtiin havaintoja useammistakin. Hyvä haukisaalis ei voinut olla pelkästään kokeneiden kalastajien taidokkuuden ansiota. Uimarit ja kalastajat ovat tehneet kesän 19

22 aikana havaintoja hyvinkin suurista hauista. Vuoden 1992 verkkokoekalastuksissa saatiin keväällä kolme haukea ja syksyllä ei yhtään (Helsingin yliopisto, 1993). Näin ollen nykyistä tilannetta voitaneen pitää haukienkin osalta samankaltaisena kuin 15 vuotta sitten. Kuva15. Koeverkkosaalista Vuoden 1992 koekalastusten saalissa lahnan keskikoko oli 115 g, mikä on yli kaksinkertainen tämän tutkimuksen tulokseen nähden. Tuolloin saaliista oli määritetty myös suuri määrä sulkavia. Todennäköistä kuitenkin on, että sulkaviksi määritetyt kalat olivat pieniä lahnoja. Sulkava on suurten järvien selkävesien planktonia syövä kala ja se ei voi menestyä Kuusijärven kaltaisessa pienessä metsälammessa. Kun vuoden 1992 sulkava- ja lahnasaalis yhdistetään, sen keskipainoksi saadaan 32 g ja osuudeksi saaliin kokonaismassasta 13 %, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin tässä tutkimuksessa. Vuoden 1992 tutkimuksesta poiketen eksoottisia kalalajeja (turpa, suutari) ei nyt saatu lainkaan. Myöskään made ei uinut verkkoon. Tämä ei tarkoita, ettei näitä kaloja edelleen järvessä olisi. Vuonna 1992 kalastus oli huomattavasti tehokkaampaa. Verkkoina käytettiin täysimittaisia verkkoja, joiden pituus oli kutakin silmäkokoa kohti 30 m, yhteensä 240 m. Tässä tutkimuksessa verkkojen yhteispituus oli 60 m eli neljäsosa aikaisemmasta. Tämä huomioiden eri tutkimusten kokonaissaalismäärät vastaavat hämmästyttävän hyvin toisiaan. Tässä tutkimuksessa kokonaissaalis oli 5,0 kg (2 kalastuskertaa). Vuonna 1992 saalis oli 27,8 kg (2 kalastuskertaa), mikä on verkkopituudet yhdenmukaistaen 7,0 kg (27,8 kg/4). Vuoden 1992 kokonaistulosta kasvatti kevätsaaliin määrä (tässä tutkimuksessa kalastettiin vain syksyllä). Toisaalta saaliin määrää pienensi 10 mm:n verkon puuttuminen. Elokuun verkkokoekalastuksen tuloksia verrattiin pintavesien ekologisen laatuluokituksen (Anon, 2007) luokkarajoihin (matalat humusjärvet, kalat). Sen perusteella Kuusijärvi lukeutuu kalabiomassansa osalta luokkaan hyvä, mutta kalojen kappalemäärän osalta luokkaan huono. Särkikalojen biomassan (58 %) sekä petomaisten ahvenkalojen biomassan (11 %) osuuksien perusteella järvi kuuluu puolestaan erinomaiseen luokkaan ja indikaattorilajien suhteen tulosten tulkinnoista riippuen joko hyvään tai tyydyttävään luokkaan. Järvi on siis tämän perusteella kalastoltaan varsin normaali. Kuva 16. Särki, 18 vuotta. Vuoden 1992 ja 2007 tutkimuksissa on havaittu suurikokoisen eläinplanktonin puuttuminen Kuusijärvestä. Syynä tähän on arveltu olevan ylitiheä pienten särkien ja ahventen kanta, joka käyttää ravintonaan pohjaeläimiä ja eläinplanktonia. Vaikka Kuusijärvi on rehevä, suurikokoisen eläinplanktonin puuttuminen ei ole aiheuttanut järven kasviplanktonbiomassan haitallista runsastumista. Perinteistä hoitokalastusta eläinplanktonlajiston koon kasvattamiseksi ei kannata aloittaa. Hoitokalastuksen pyrkimyksenähän on kalastaa tehokkaasti sisäistä kuormitusta ylläpitäviä ja eläinplanktonia syöviä särkikaloja, jolloin 20