Puuliitto ei kannata hallituksen esitystä Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi sen nykyisessä muodossa.

Transkriptio

1 Helsinki Puuliiton lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi (MMM004:00/2014) Puuliitto ei kannata hallituksen esitystä Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi sen nykyisessä muodossa. Esityksessä myönteistä on, että työllisyyden huomioon ottaminen on palautettu Metsähallituksen yhteiskunnallisiin velvoitteisiin. Puuliitto ei kuitenkaan hyväksy lakiesityksen sisältämää metsätalouden liiketoiminnon yhtiöittämistä eikä julkisten hallintotehtävien muusta organisaatiosta eriyttämistä. Perustelemme kantamme seuraavassa tekstissä, jonka kantava teema on Metsähallituksen yhteiskunnalle tuottama kokonaishyöty. Siihen sisältyvät olennaisesti yleinen työllisyysaspekti, työvoiman yhteiskäyttö Metsähallituksessa ja Metsähallituksen tuottaman yhteiskunnallisen kokonaishyödyn mittariston rakentaminen valtion omistajaohjauksen välineeksi. Yhtenäinen organisaatio erityisliikelaitosmallin pohjalle Lakiesityksessä Metsähallitus on pilkottu erityisliikelaitosmallin sisällä liikelaitoksen kattoorganisaatioksi, yhtiöitetyksi metsätaloudeksi ja edellisistä eriytetyksi julkisten hallintotehtävien yksiköksi. Epäyhtenäisyyttä ja sisäistä ristiriitaisuutta voimistaa edelleen se, että nykyisessä mallissa liikelaitoksen katto-organisaatiolle keskitetty valtion maa- ja vesiomaisuuden hallinta on lakiesityksessä osin hajautettu julkisten hallintotehtävien yksikölle. Edellisen rinnalla organisaation toimijoiden valtasuhteet jäävät lakiesityksessä epäselviksi ja Metsähallituksen hallituksen ja johdon asema häilyväksi. Näin ollen lakiesitys on ristiriidassa pääministeri Sipilän hallitusohjelman kirjauksen kanssa Metsähallituksen johtamisjärjestelmän selkeyttämisestä. Puuliiton kannan mukaan Metsähallituksesta pitää rakentaa erityisliikelaitosmallin mukainen yhtenäinen organisaatio ilman metsätalouden liiketoiminnon yhtiöittämistä ja julkisten hallintotehtävien eriyttämistä erilliseksi yksiköksi niin, että organisaatio toimii selväpiirteiseen johtamisjärjestelmään nojaten yhtenä työnantajana ja pystyy käyttämään työvoimaa ilma rajaaitoja eri liiketoiminta-alueiden tehtävissä laadukkaiden ekosysteemipalvelujen tuottamiseksi. Metsähallitus pitää rakentaa toimimaan ilman sisäisiä palomuureja niin, että maa- ja 1

2 vesiomaisuuden hallinta pysyy katto-organisaation tehtävänä ja että Metsähallituksen hallitus ja johto voivat ohjata kokonaisuutta. Erityisliikelaitosmallilla voidaan vastata EU-lainsäädännön vaatimuksiin säätämällä Metsähallituksen liiketoimintaa harjoittaville osille tarvittava konkurssikelpoisuus, poistamalla veroedut ja täyttämällä kilpailuneutraliteetin ja läpinäkyvyyden vaatimukset. Asian juridiset perusteet käyvät ilmi Metsähallituksen Puuliitolle pyynnöstä toimittamasta hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään päivätystä lausunnosta. Maa- ja metsätalousministeriön päivätyssä lausuntopyynnössä annettujen taustatietojen suhteen on myös huomattava, että Metsähallitus on erityyppinen toimija kuin Destiaksi yhtiöitetty Tieliikelaitos, josta EU komissio antoi Suomelle vuonna 2007 langettavan päätöksen valtiontuen saamisesta samalla kun se toimi avoimilla markkinoilla. Olennainen ero on, että Tieliikelaitos kilpaili avoimilla markkinoilla omalla kalustollaan yksityisten palvelun tarjoajien kanssa, mutta Metsähallituksen metsätalouden liiketoiminto toimii ainoastaan valtion omistamilla mailla niin, että puunkorjuu on ulkoistettu ja kilpailutettu ulkopuolisten urakoitsijoiden kesken. Erityisliikelaitosmalli turvaa valtion omistaja-aseman Puuliiton kannan mukaan erityisliikelaitosmalli on varmin tapa pitää olemassa oleva maa-, metsäja vesiomaisuus valtion käsissä siksi, että sen mukaan toimittaessa ulkopuolisilla yrityksillä ei ole perusteita esittää markkinaehtoisia vaatimuksia Metsähallituksen kanssa kilpailevan liiketaloudellisen toiminnan harjoittamiseksi valtion omistamilla alueilla. Sitä vastoin yhtiöitetty metsätalous sisältää erinäisiä riskejä, joita lakiesityksen suojalausekkeilla ei pystytä häivyttämään. Ensinnäkin valtion 100 prosenttinen omistus yhtiöitetystä metsätaloudesta on lakiesityksessä asetettu eduskunnan eli poliittisen tahdon taakse valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta annetun lain (1368/2007) mukaisesti. Pitkällä aikavälillä takeita 100 prosentin omistuksen poliittisesta kannatuksesta ei kuitenkaan ole olemassa. Sitä vastoin tosiasia on, että jos Metsähallituksen metsätalouden liiketoiminto yhtiöitetään, avataan portti osakekannan mahdolliselle ulkopuolelle myymiselle. Yksikin prosentti osakekannan myymisestä johtaa valtion omistaja-aseman heikentymiseen. Tärkeänä taustatekijänä on huomioitava, että metsätalouden yhtiöittäminen tarkoittaa valtion harjoittaman omistajapolitiikan muutosta yhteiskunnan kokonaishyödyn painottamisesta kaupallisuuden ensisijaistamiseen. Valtion omistajapolitiikkaa koskevan annetun valtion periaatepäätöksen mukaan valtion omistajaohjauksen tavoite kaupallisesti toimivissa yhtiöissä on kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen, mihin nähden yhteiskunnallinen kokonaishyöty on sekundaari seikka. Tällaista tilannetta ei pidä päästää syntymään. Lisäksi on syytä nostaa esiin, että vaikka yhtiöitetylle metsätaloudelle annetaan lakiesityksessä siirtokelvoton käyttöoikeus metsätalouden harjoittamiseen, voisi käyttöoikeudesta konsernille perittävä vastike teoriassa avata oven kilpaileville tarjouksille ja valituksille, jos kilpailevia tarjouksia ei käsitellä tai hyväksytä. Valtion metsät eittämättä ovat kiinnostava kohde ulkopuolisille metsätalousyhtiöille ja metsänhoitoyhdistyksille. 2

3 Hakkuuoikeuskauppa ei sovi Metsähallitukselle Lakiesityksen sisältämä luovutusvaltuus eli 2 laiksi valtion metsätalousyhtiöstä sivulla 104 pitää sisällään mahdollisuuden puutavaran hakkuuoikeuksien myymiseen, mikä voidaan arvioida todennäköiseksi toimintamalliksi lakiesityksen mukaiselle voittoa tavoittelevalle metsätalousyhtiölle. Ongelman ydin on siinä, että hakkuuoikeuskauppa siirtäisi metsätalouden harjoittamisen kolmansiin yrityksiin valtion omistajaohjauksen ulottumattomiin ja muuttaisi nykyiset monikäyttömetsät yksinomaan talousmetsiksi. Tämä puolestaan merkitsisi Metsähallituksen nykyisen vahvuuden eli sidosryhmien intressien huomioon ottamisen ja yhteensovittamisen romuttumista. Jos paikallinen väestö kokee menettävänsä metsistä saamansa suoranaisen hyödyn samalla kun ulkopuoliset yritykset käyttävät hakkuuoikeuksiaan intressiensä mukaisesti, ei enää voida puhua yhteiskunnallisesta kokonaishyödystä. Sen sijaan on luotu pohja ristiriitojen syntymiselle ja tyytymättömyyden lisääntymiselle yhteiskuntaa kohtaan. Metsähallituksen osoitettu vahvuus on sen kompetenssi sovitella eri intressiryhmien ajoittain jyrkkiäkin näkemyseroja. Tässä työssä alueelliset luonnonvarasuunnitelmat ovat keskeinen mekanismi, jolla alueiden ihmiset ja sidosryhmät voivat osallistua ja vaikuttaa Metsähallituksen toimintaan. Tätä mekanismia ei pidä lakiuudistuksessa hukata. Riski siihen on kuitenkin nähtävissä, jos lakiesityksen mukaisesti metsätalouden liiketoiminto yhtiöitetään ja sen myötä siirrytään toimituskaupasta hakkuuoikeuksien myymiseen. Toinen merkittävä ongelma syntyisi siitä, että hakkuuoikeuksien myymisen salliessaan valtioomistaja mahdollistaisi tilanteen, jossa metsätalouden isot toimijat voisivat hankkia leimikoita haltuunsa siten, että se vaikeuttaisi pienempien toimijoiden asemaa. Tällöin Metsähallituksen rooli ympärivuotisena tasaisen raaka-ainevirran toimittajana heikentyisi, ja sen tuottamat myönteiset vaikutukset aluetalouksiin liudentuisivat siksi, että valtio-omistaja olisi kilpailuneutraliteetin vaatimuksen vastaisesti aiheuttanut puutavaramarkkinoille vinon kilpailuasetelman. Puuliiton kannan mukaan mahdollisuus hakkuuoikeuksien myymiseen pitää poistaa Metsähallituksen tehtävistä. Lainsäädännöllä on varmistettava, että Metsähallitus pitäytyy toimituskaupassa ja että se ei voi ryhtyä myymään tai huutokauppaamaan hakkuuoikeuksia sen enempää lyhyellä kuin pitkälläkään aikajänteellä. Yhteiskunnallinen kokonaishyöty on mitattava Metsähallituksen tuottama kokonaishyöty muodostuu yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitamisen lisäksi sen tehtävästä kansallisvarallisuuden hoitajana ja roolista raaka-ainetoimittajana metsätalouden tuotantoketjussa. Yleinen yhteiskunnallinen hyöty tiivistyy metsän, maan ja vesistöjen monimuotoiseen käyttöön ja hyödynnettävyyteen. Valtion omaisuus ja siihen liittyvät arvot koetaan kansalaisten keskuudessa yhteiseksi kansallisomaisuudeksi. Tämä yhteys on säilytettävä myös uudessa Metsähallituslaissa 3

4 niin että talous, työllisyys, luonnon monimuotoisuus, virkistäytyminen, kansalaisten tasavertainen kohtelu ja kulttuuriset arvot säilyvät yhteiskunnallisena hyvinvoinnin lähteenä. Metsätalouden kannalta Metsähallituksen vahvuus on tasaisesti läpi vuoden tuotettu raakaainevirta, millä on korostunut merkitys pohjoisen ja itäisen Suomen puuta käyttävälle teollisuudelle ja työllisyydelle. Vaikka Metsähallituksen kymmenen prosentin markkina-asema ei ole missään suhteessa dominoiva, on se kokoaan suurempi toimija teollisen toiminnan jatkuvuuden takeena metsätalouden tuotantoketjussa. Puuliiton kannan mukaan Metsähallituksen toiminta pitää toteuttaa niin, että organisaation päätehtävä on yhteiskunnallisen kokonaishyödyn tuottaminen. Näin ollen lain uudistamisen tavoitteeksi pitää asettaa mahdollisuuksien rakentaminen sille, että Metsähallituksen tuottama yhteiskunnallinen kokonaishyöty voi nykyisestään kasvaa. Puuliiton kannan mukaan Metsähallitukseen on omistajaohjauksen välineeksi luotava nykyistä laaja-alaisempi ja monipuolisempi mittaristo toiminnan tuloksellisuuden ja hyötyjen arvioimiseksi. Nykyiset vuotuinen tuloutus valtiolle ja luonnon monimuotoisuuden mittaaminen hakkaamatta jääneellä lahopuulla euroiksi muunnettuna ovat tarttumapinnaltaan omistajaohjauksen tarpeita ajatellen liian suppea väline. Metsähallituksen kustannuksia ja tulosta ei pidä arvioida yksinomaan sisäisen tehokkuuden perusteella, vaan yhteiskunnan saaman kokonaishyödyn kriteereillä. Puuliiton kannan mukaan mittariston pitää kustannusten ja tuloutuksen lisäksi vähintään tuottaa eksaktit tiedot Metsähallituksen toiminnan seurausvaikutuksista, kansantaloudelle, aluetalouksille, työllisyydelle ja luonnonvarataloudelle. Silloin puhutaan esimerkiksi ennallistamistöiden arvosta luonnon monimuotoisuudelle, maakunnittain ja henkilöstöryhmittäin maksetuista palkkasummista, raaka-ainetoimituksia seuraavista välillisistä talous ja työllisyysvaikutuksista sekä Metsähallituksen oman henkilöstön käytöstä suhteessa työllisyyden edistämiseen. Yksi työnantaja, yhtenäinen henkilöstöpolitiikka, uusien metsurien palkkaaminen Lakiesityksen sisältämä neljän työnantajan malli (konserni, metsätalous, julkiset hallintotehtävät ja Laatumaa) johtaisi yhtä monen erillisen työpaikan muodostumiseen, siitä seuraavaan henkilöstöpoliittiseen eriytymiseen ja raja-aitojen nousemiseen Metsähallituksen sisälle. Puuliiton kannan mukaan Metsähallituksesta on edellisen sijaan muodostettava esittämämme erityisliikelaitosmallin mukaisesti yksi työnantaja, joka pystyy harjoittamaan yhtenäistä henkilöstöpolitiikkaa. Työllisyyden huomioon ottaminen on myönteinen muutos lakiesityksessä verrattuna sen edelliseen versioon, mutta asiaan liitetyt yleisperustelut ovat työllisyyden edistämisen kannalta kestämättömällä pohjalla. Lakiesityksen sivulla 45 linjataan ikään kuin kiveen hakatuksi, että Metsähallituksen metsurityövoima tulee luonnollisen poistuman seurauksena automaattisesti vähenemään. Tällaista kehityssuuntaa ei valtio-omistaja voi lakiin millään tasolla lukita. Puuliiton kannan mukaan lakiuudistuksella on päinvastoin varmistettava, että Metsähallitus alkaa palkata uusia metsureita eläkkeelle siirtyvien metsureiden tilalle ja alkaa kehittää toimintaansa 4

5 ekosysteemipalvelujen nimikkeen alla. Sen saavuttamiseksi Metsähallitus on omistajaohjauksen keinoin siirrettävä työvoiman yhteiskäyttöön niin, että henkilökunnalla voidaan teettää töitä koko organisaatiossa ja sen eri tehtävissä joustavasti läpi vuoden juuri siellä missä työt ovat vuodenaikaan nähden tehokkaimmin toteutettavissa. Samalla Metsähallitukselle on tarpeen antaa nykyistä enemmän harkinnan- ja liikkumavaraa yhteiskunnallisten velvoitteiden toteuttamisessa vuositasolla alueellisten tarpeiden mukaan. Kysymys on synergiaedun ja kustannustehokkuuden luomisesta. Tämän tukemiseksi on työllisyyden huomioon ottamisen rahoitus nostettava nykyisestä noin kolmen miljoonan euron tasosta kymmeneen miljoonaan euroon vuodessa. Metsähallituksella on Puuliiton arvion mukaan erinomaiset mahdollisuudet toimia henkilöstöpoliittisena tienavaajana valtion omistajaohjaukseen kytkettynä toimijana. Yhteiskunnan kannalta on parempi ratkaisu teettää henkilökunnalla Metsähallituksen tehtäviksi annettuja töitä kuin vähentää tai lomauttaa henkilökuntaa ja rasittaa yhteiskuntaa siitä koituvilla kustannuksilla. On tärkeää muistaa, että Metsähallitus toimii nykyisellään kannattavasti ja tuloksellisesti ja että metsätalouden liiketoiminto tekee tuloksesta suurimman osan. Metsähallitukselle osoitettu rahoitus päätyy palkkatuloina, kulutuksena ja veroina ja aluetalouksien ja kansantalouden hyödyksi niin, että sen harjoittama liiketoiminta on taloudellisesti tuloksekasta. Sama tehokas toimintamalli voidaan Puuliiton arvion mukaan ulottaa koko organisaatioon. Metsähallituksen metsurit on koulutettu luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamiseen, mikä mahdollistaa työvoiman yhteiskäytön ekosysteemipalvelujen tuottamisessa. Toisaalta työsuhteisten metsureiden kustannustehokkaan työskentelyn taustalla on ollut Puuliiton työntekijöiden puolelta neuvottelema metsäalan työehtosopimus ja siihen kytkeytynyt Metsähallitusta koskeva lisäpöytäkirja. Se on sisältänyt mahdollisuuden jaksotyön ja työaikapankin käyttöön. Tarkemmin sanottuna vuosilomia on siirretty paksun lumen aikana pidettäviksi, pekkaspäiviä, lomaraha- ja jaksovapaita on pidetty pääsääntöisesti kevättalvella. Työaikapankista on vaihdettu mahdolliset tulospalkkiot tammi-huhtikuun aikana pidettäviksi. Joustava ja tehokas vuosityöaika on suunniteltu esimiesten ja työntekijöiden kesken käytävissä tulos- ja kehityskeskusteluissa. Se on mahdollistanut ympärivuotisen tulosta tuottavan työllisyyden ja kannustepalkkauksen käytön. Puuliiton kannan mukaan metsäalan työehtosopimus on tällä pohjalla edelleen kehitettävissä ja neuvoteltavissa edellyttäen, että Metsähallitus työnantajana edellä kuvatut lähtökohdat tunnustaa. Puuliiton kannan mukaan Metsähallituslaissa on henkilöstöpolitiikkaan liittyen lisäksi varauduttava mahdollisen henkilöstörahaston perustamiseen tulevaisuudessa toisin kuin lakiesityksessä sivulla 51 Metsähallituksen hallituksen tehtäviä määriteltäessä linjataan. Harmaan talouden torjunta Puuliiton havaintojen ja kokemusten mukaan harmaa talous on juurtumassa metsäalalle pysyväksi kielteiseksi ilmiöksi ennen muuta alihankkijoiden käytön yleistymisen seurauksena. Harmaan talouden torjumiseen on valtion omistamassa organisaatiossa kiinnitettävä erityistä huomiota. 5

6 Puuliiton kannan mukaan ensinnäkin oman henkilökunnan pitäminen metsurit mukaan lukien on tehokas keino harmaan talouden torjumisessa. Toisaalta metsähallituslain pitää yksiselitteisesti ohjata Metsähallituksen toiminta uomaan, jossa minkäänlaisia yhteiskunnallisten velvoitteiden laiminlyömisiä ei hyväksytä, velvoitteensa laiminlyöneet yritykset saatetaan edesvastuuseen ja alihankintasuhteet niihin katkaistaan. Yhteiskuntavastuun noudattaminen ja harmaan talouden torjuminen on kirjoitettava suoraan Metsähallituslakiin tai sen perusteluihin. Vaikuttavuusarvion tarve Metsähallituslakiesitys pitää sisällään siinä määrin suuria muutoksia nykyiseen tilanteeseen nähden, että kokonaisuuden arvioiminen edellyttää Puuliiton kannan mukaan eri vaihtoehtoja tarkastelevan vaikuttavuusarvioinnin toteuttamisen. Ilman yhteiskunnallista, taloudellista ja juridista kokonaisarviota kuva vaikutusten laajuudesta tulee etenkin pidemmällä aikavälillä jäämään epätarkaksi. Kansallisvarallisuuden tulevaisuudesta päättäminen voidaan toteuttaa vain riittävän tietopohjan perustalta. Uudistukselle on kiirehtimisen sijaan varattava riittävä aika. Jari Nilosaari Puheenjohtaja Jyrki Alapartanen Varapuheenjohtaja 6