Silakkakannan tila Saaristomerellä vv
|
|
- Ismo Jokinen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 1 Silakkakannan tila Saaristomerellä vv Yhteenveto tutkimushankkeesta Marjut Rajasilta *) & Päivi Laine *) Saaristomeren Tutkimuslaitos Turun yliopisto *) osoitetiedot: Saaristomeren tutkimuslaitos 214 Turun yliopisto
2 2 1. Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Kutupopulaation ominaisuudet ilmentävät eri tavoin niitä olosuhteita, joissa kalat ovat eläneet kutua edeltävän syönnös- ja kasvukautensa. Sekä ympäristön abioottiset että bioottiset tekijät, kalakannan koko ja sitä muovaava kalastus mukaanlukien, voivat vaikuttaa populaation rakenteellisiin ominaisuuksiin, lisääntymiseen ja lisääntymismenestykseen. Lisääntymisalueilla ja lisääntymisaikana toteutettu kalakannan seuranta voi siten tuottaa tietoa esimerkiksi ympäristömuutosten vaikutuksista kalakantaan ja auttaa ymmärtämään kannan vaihtelun syitä. Edellytyksenä kuitenkin on, että havaintoaineistot ovat riittävän pitkältä aikajaksolta; aineisto edustaa seurattavaa populaatiota ja se on kerätty ja käsitelty samalla tavoin eri aikoina. Turun edustan merialueella lisääntyvästä silakasta on kerätty populaationäytteitä vuodesta 1984 alkaen (kuva 1). Näytteiden keruuseen ja käsittelyyn on vuosien kuluessa saatu rahoitusta eri lähteistä; Turun yliopistosäätiöltä (vv ), maa- ja metsätalousministeriöltä ( ), Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiöltä ( ) ja Euroopan Unionilta ( ). Paikallisten ammattikalastajien ansiosta näytteitä on saatu kerätyksi myös sellaisina vuosina, jolloin tarkoitukseen ei ole ollut erillistä rahoitusta. Kalanäytteet on tällöin pyritty säilyttämään pakastettuna siihen asti, kunnes ne on uuden rahoituksen turvin pystytty analysoimaan. EU:n rahoittaman tutkimushankkeen yhteydessä Airiston silakkaa koskevat aineistot saatiin pääosin analysoiduksi ja tallennetuksi yhteiseen tiedostoon siten, että jokseenkin yhtenäinen havaintosarja kattaa vuodet (Rajasilta ym. 1999). Koska Itämeren tila on jatkuvasti muuttunut, pitkäaikaisen havaintoaineiston keruu on käynyt entistä tärkeämmäksi. Vuosittaista näytteenottoa jatkettiin tästä syystä edelleen ja v. 21 maa- ja metsätalousministeriö myönsi 42 euron suuruisen määrärahan vuosina kerätyn aineiston käsittelyyn. Samassa yhteydessä oli tarkoitus myös valmistella tutkimuksen tuloksia julkaistavaksi. Tämä tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jonka tarkoituksena on selvittää silakan lisääntymismenestykseen vaikuttavia tekijöitä ja kannanvaihtelun syitä Itämeressä. Tutkimustulokset on esitetty pääosin erillisissä käsikirjoituksissa, jotka on tarkoitus julkaista erikseen. Koska kaikkia tuloksia ei projektiajan puitteissa ehditty valmistella julkaisuiksi, tarkastellaan tässä raportissa lisäksi tutkimusalueella lisääntyvän silakkakannan tilaa myös sellaisten tietojen pohjalta, jotka on tarkoitus julkaista myöhemmin. Tällaisia ovat mm. silakkarysien saalistiedot, joita on kerätty Saaristomeren rannikolta eri yhteyksissä 197- luvulta alkaen. Vertailemalla rysäsaalistietoja ICESin kanta-arvioitten tuloksiin selvitettiin mm. Airiston kutupopulaation yhteyttä Selkämeren ja Itämeren pääaltaan kannanvahvuuteen.
3 3 2. Saaristomeren kutukanta Silakka, kuten monet muutkin sillinsukuiset lajit, on vahvasti kutupaikkauskollinen. Koska kalaparvet hakeutuvat vuodesta toiseen tietyille alueille lisääntymään, on kalojen lisääntymisessä tietty ajallinen ja paikallinen säännönmukaisuus (Rajasilta 1992). Vaikka osa kaloista todennäköisesti vaihtaa kutualuetta elämänsä aikana (esim. Kääriä 1999), koostuu tietyllä alueella lisääntyvä populaatio ainakin osaksi kaloista, jotka ovat lisääntyneet samalla alueella jo aikaisemmin. Silakka lisääntyy todennäköisesti jossakin määrin koko Saaristomeren alueella, mutta pääasiassa kutupaikat sijaitsevat sisäsaaristossa, useimmiten mereen laskevien jokien edustalla. Airistolla silakan kutupaikat tunnetaan varsin hyvin (kuva 1) ja kutualueilla tehtyjen merkintätutkimusten perusteella on myös saatu käsitys siitä, mille Itämeren osa-alueelle kalat vaeltavat kudun jälkeen. Kuva 1. Silakan lisääntymisalueet Turun edustalla (Airisto, Askaistenlahti ja Paimionlahti). Tärkeimmät kutupaikat numeroitu (1-1). Airiston populaationäytteet on kerätty katkoviivalla rajatun alueen sisältä. Airistolla vuosina tehdyt merkinnät (Kääriä ym. 21) osoittavat, että pääosa Airistolla kutevista silakoista vaeltaa lisäännyttyään Selkämerelle, kun taas osa jää syönnökselle Saaristomeren alueelle. Itämeren pääaltaalta ei Airistolla merkittyjä kaloja ole saatu lainkaan, mutta Hankoniemen lähistöltä saadut muutamat merkkipalautukset osoittavat, että kalojen vaellukset suuntautuvat myös Airistolta etelään. Aikaisemmissa, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toteuttamissa merkintätutkimuksissa (Parmanne 199) todettiin Saaristomerellä kutevien silakoiden vaeltavan sekä Selkämerelle että pääaltaan alueelle syönnökselle. Merkintätutkimusten perusteella voidaan siten päätellä, että osa Saaristomeren rannikolla kutevista kaloista viettää syönnös- ja talvehtimiskautensa Selkämerellä, osa Saaristomeren sisällä ja osa vaeltaa Pohjois-Itämerelle. Merkintäaineistosta ei sen sijaan käy ilmi, palaavatko esimerkiksi Saaristomeren kutupaikoilta Selkämerelle vaeltaneet silakat takaisin Saaristomerelle lisääntymään seuraavana kutukautena. Saaristomeren rannikon rysäsaaliit viittaavat tähän, sillä kutuaikainen rysäsaalis näyttää olevan riippuvainen Selkämeren kutukannan koosta, joskin eri osa-alueiden välillä on myös eroja (kuvat 2-4). Yhteys Selkämeren kannanvahvuuteen on
4 havaittavissa Saaristomeren pohjoisosassa yleisesti aikana sekä esimerkiksi Kustavin ja Taivassalon alueella erikseen. Pohjois-Airiston rysäsaaliissa sen sijaan ei vastaavaa yhteyttä esiinny, lukuunottamatta Airiston pohjoisinta osaa (Viheriäistenaukko) ja tämän luoteispuolella sijaitsevaa Askaistenlahtea. Airiston rysäsaalis näytti myös olevan osaksi riippuvainen pääaltaan kutukannan koosta, kun yksikköinä käytettiin kalojen yksilömääriä. Nämä saatiin ICESin kanta-arvioista (Anon. 1999) ja muuttamalla rysäsaaliit yksilömääriksi (keskim. yksilömäärä/rysä), ottaen huomioon kalojen keskikoon muutos k.o. aikajaksona. Yhteys oli jokseenkin selvä vuosijaksolla (kuva 4), mutta se heikentyi, kun vuosien 1997 ja 1998 saaliit otettiin mukaan tarkasteluun. Jostakin syystä rysäsaaliit olivat näinä vuosina huomattavasti pienemmät kuin kutukannan koko k.o. vuosina olisi antanut olettaa. Mikäli kanta-arviot ovat oikeita, syynä saaliiden pienuuteen saattaa olla esimerkiksi se, että osa kaloista on syystä tai toisesta siirtynyt muualle lisääntymään näinä kahtena vuotena ja rysäsaalis on tästä syystä jäänyt odotettua alhaisemmaksi. 4 Vaikka rysäsaalisaineistossa on useita virhelähteitä, saalistiedot tukevat silakkamerkintöjen tuloksia. Näyttäisi siten siltä, että Airistolle lisääntymään tulee kaloja sekä Selkämeren että Itämeren pääaltaan suunnasta, jolloin Airiston kutupopulaatio olisi sekoitus sekä Selkämeren että pääaltaan kannasta. On kuitenkin mahdollista, että Saaristomerellä kutevien kalojen luontainen elinpiiri ei ole jaoteltavissa ICESin tilastoruutujen mukaan (joko Selkämeri tai Itämeren pääallas), vaan että osa kaloista liikkuu syönnöksellä sekä Selkämerellä että pääaltaan pohjoisosassa. SSB CPUE kg/rysä SSB3 CPUE Kuva 2. Saaristomeren rannikolla saatu rysäsaalis (keskimääräinen saalis kg/rysä; CPUE) ja Selkämeren kutukannan koko (SSB, tonnia; ICESin kanta-arvio; Anon. 1999) aikajaksolla Rysäsaalistiedot saatu L-S Kalatalouskeskuksen saalisrekisteristä.
5 5 Rysäsaalis (kg/rysä) Saaristomeri Kutukannan koko (tonnia) SD3 Rysäsaalis (tn/rysä) Pohjois-Airisto Kutukannan koko (tonnia) SD3 Rysäsaalis (tn/rysä) Kustavi Kutukannan koko (tonnia) SD3 Rysäsaalis (tn/rysä) Taivassalo Kutukannan koko (tonnia)sd3 Rysäsaalis (tn/rysä) Airisto:Viheriäistenaukko Kutukannan koko (tonnia) SD3 Rysäsaalis (tn/rysä) Askaistenlahti Kutukannan koko (tonnia) SD3 Kuva 3. Saaristomerellä ja sen eri osa-alueilla saadun rysäsaaliin (tn/rysä) riippuvuus Selkämeren kutukannan koosta (ICESin kanta-arvio; Anon, 1999) aikajaksolla
6 6 Airisto-SD N/rysä vuotiaita (kpl) 15 Airisto-SD N/rysä vuotiaita (kpl) 2 Airisto-SD N/rysä vuotiaita (kpl) Airisto-SD N/rysä vuotiaita (kpl) Kuva 4. Kutevien kalojen lukumäärä Airistolla (N/rysä) suhteessa kutukannan kokoon (lis.ikäisten kalojen lukumäärä lis.vuoden alussa) ICESin osa-alueilla SD25-29 & 32 ja SD 3 vuosijaksoina ja Kanta-arviot ICESin mukaan (Anon., 1999); rysäsaalistilastojen lähteenä Niinimäki ym. (2).
7 7 3. Kutupopulaation ominaisuudet Airistolla lisääntyvän silakan ominaisuudet ovat huomattavasti muuttuneet seurantajakson aikana. Vuonna 1984, jolloin ensimmäiset kalanäytteet on kerätty, oli kutupopulaation keskipituus lähes 21 cm, mutta v. 21 enää n. 16 cm (kuva 5). Muutos on samansuuntainen sekä naarailla että koirailla. Populaation keski-ikä on vaihdellut vuosittain ja joinakin vuosina (vv. 1986, 1993 ja 1995) poikkeuksellisen alhainen keskiarvo selvästikin johtuu nuorten kalojen suuresta osuudesta näytteissä. Näinä vuosina oli myös näytteiden määrä pieni (1-5 näytettä/kutukausi), joten osittain poikkeamat johtunevat pienestä näytekoosta. Vuosijaksolla populaation keski-ikä oli yleisesti 4-5 vuotta, mutta tämän jälkeen keski-ikä on noussut. Vuonna 21 kutevien silakoiden keski-ikä oli jo lähes 6 vuotta. Kalojen keskipituus eri ikäluokissa on jatkuvasti pienentynyt (kuva 6). Esimerkiksi seurantajakson alussa v nelivuotiaan naarassilakan pituus oli keskimäärin 19.3 cm ja paino 48 g (n=42), kun v. 21 naaraiden keskipituus oli enää 15.7 cm ja paino 23 g (n= 69). Kutukannan ikäjakauma on silti pysynyt jokseenkin ennallaan (kuva 7) ja kutupopulaatio koostui vuonna 21 edelleenkin pääasiassa 3-7 -vuotiaista kaloista. Pituus (cm) Naaraat Ikä (v) Pituus Ikä Pituus (cm) Koiraat Ikä (v) Pituus Ikä Kuva 5. Airistolla lisääntyvän silakan pituus (- -) ja ikä (- -) vuosina Luvut näytekeskiarvoja.
8 8 Populaation keski-iän kasvuun voi olla useita syitä. Kasvun hidastumisen myötä silakan iänmääritys on vaikeutunut etenkin vanhemmissa ikäluokissa (J. Eklund, suull. tieto), joten kannan ikärakennetta koskevat tulokset ovat jossakin määrin epävarmoja. Iänmäärityksen ongelmista huolimatta muutossuunta on epäilemättä todellinen, koska ikämääritykset on tehnyt sama henkilö vuosittain ja määritysten yhtenevyys muiden tutkijoiden ja tutkimusmenetelmien välillä on hyvä (Eklund ym. 2; Peltonen ym. 22). Nuoria ikäluokkia esiintyi vuoden 21 populaationäytteissä normaaliin tapaan (kuva 7), eikä kantaarvioiden yhteydessäkään ole todettu silakan rekrytoinnin heikentyneen. Kutupopulaation keski-iän kasvu ilmentääkin ensisijaisesti kuolleisuuden pienenemistä silakkapopulaatiossa, minkä seurauksena yksilöiden elinikä on pidentynyt. Tätä kysymystä on tarkasteltu lähemmin tutkimuksessa, jonka käsikirjoitus on liitteenä 4. Pituus (cm) Ikä (vuosia) Kuva 6. Airistolla lisääntyvän silakan pituus eri ikäluokissa vuosina 1984, 199, 1997 ja 21 (keskiarvo ja 95%:n luotettavuusrajat). 3 (%) > 1 Ikä (vuosia) Kuva 7. Silakkapopulaation ikäjakauma Airistolla vuosina 1984, 199, 1997 ja 21.
9 9 4. Kalojen rasvapitoisuus populaatiotiheyden ja kalastuspaineen indikaattorina Lisääntyvien naaraiden lihaksen ja mädin rasvapitoisuutta on seurattu Airistolla vuosina osana kutupopulaation ominaisuuksien seurantaa. Rasvapitoisuus määritettiin vuosittain 15-3 yksilön otoksesta yksilökohtaisesti ja näytekalat valittiin siten, että otos osapuilleen vastasi rysänäytteissä esiintyvien kalojen pituusjakaumaa. Määritykset on tehty toukokuussa kutevista kaloista, koska nämä edustavat silakkapopulaation sitä osaa, joka lisääntyy pääasiassa edellisenä vuotena hankitun vararavinnon turvin. Tutkimuksessa (liite 1) oletettiin, että silakan varastorasvan määrään vaikuttaa lisääntymistä edeltävän syönnöskauden ravintotilanne, joka puolestaan on riippuvainen mm. ravintoeliöstön määrästä ja laadusta sekä silakkapopulaation tiheydestä, johon puolestaan kalastus voi vaikuttaa. Silakkanaaraiden rasvapitoisuus korreloi merkitsevästi 1- ja 2-vuotiaitten silakoiden runsauteen Selkämerellä (ICESin kanta-arvio; Anon. 1999). Vuosina, jolloin nuorten kalojen määrä oli suuri kutukautta edeltävänä talvena, oli keväällä lisääntyvien naaraiden rasvapitoisuus alhainen ja päinvastoin (kuva 8). Havaintoaineiston ääripäitä edustivat vuodet 1988 (alhainen poikastiheys - korkea rasvapitoisuus) ja 199 (suuri poikastiheys - alhainen rasvapitoisuus). r= p<.1 Fat content (% w.wt.) Nr of recruits (1+2 yrs) x 1 4 Kuva ja 2-vuotiatten silakoitten lukumäärän (Selkämeren kanta-arvio; Anon. 1999) ja Airistolla kutevien silakkanaaraiden rasvapitoisuuden välinen korrelaatio. Nuorten kalojen lukumäärä on arvioitu saman vuoden alussa, jolloin naaraiden rasvapitoisuus on määritetty kutuaikana toukokuussa. Aineisto kerätty vv
10 Silakan kalastuksen todettiin vaikuttavan kalojen lihaksen rasvapitoisuuteen sikäli, että voimakkaan kalastuksen vuosina (kokonaissaalis >85 tonnia; saalis laskettu 1 vuoden kertymänä kutukautta edeltävältä aikajaksolta) suurikokoisten kalojen (>2 cm) rasvapitoisuus kasvoi. Tämän tulkittiin johtuvan siitä, että kalastus vähentää nuorten ja vanhempien ikäluokkien välistä ravintokilpailua poistamalla nuoria kaloja, joiden osuus populaatiossa on suurin. Kun ravintoresursseja vapautuu enemmän vanhempien kalojen käyttöön, ne pystyvät keräämään suuremman energiavaraston syönnöskautenaan ja kalojen lihaksen rasvapitoisuus kasvaa. Tutkimuksen tuloksista on pääteltävissä, että silakan kalastuksella ei ole ollut erityistä vaikutusta silakkakantaan 199-luvulla. Kalojen kudunaikainen rasvapitoisuus näyttää riippuvan ensisijaisesti nuorten ikäluokkien runsaudesta eikä kalastus ole harventanut populaatiota riittävän voimakkaasti, jotta kaikkien yksilöiden ravinnonsaanti olisi parantunut. 1 Koska kalojen rasvapitoisuutta koskeva aikasarja on vielä suhteellisen lyhyt (11 vuotta), on tuloksiin suhtauduttava tietyin varauksin. Rasvapitoisuuden seurantaa on silti syytä jatkaa, sillä silakkanaaraiden kudunaikainen rasvapitoisuus saattaa merkittävästi vaikuttaa syntyvän vuosiluokan kokoon (kuva 9). Niinä vuosina, jolloin kutevien naaraiden rasvapitoisuus on ollut korkea, on syntynyt voimakas vuosiluokka, joka näkyy runsaana 1-vuotiaitten silakoiden määränä Selkämeren kannassa (ICESin kanta-arvio; Anon. 2). Keskimääräistä heikompi poikasluokka taas on syntynyt niinä vuosina, jolloin naaraiden rasvapitoisuus on ollut alhainen. Nr of recruits at age 1 r=.576; p<.5 x Fat content (% w.wt.) Kuva 9. Kutevan naaraan rasvapitoisuuden ja Selkämerellä esiintyvien 1-vuotiaitten kalojen välinen korrelaatio. Rekryyttien lukumäärä edustaa poikasluokkaa, joka on syntynyt rasvamäärityksiä vastaavana vuotena (ICESin kanta-arvio; Anon. 2).
11 Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kalan energiavarat lisääntymissyklin lopulla voivat ilmentää populaation tiheyttä edellisellä syönnöskaudella ja mahdollisesti vaikuttaa tulevaan lisääntymismenestykseen. Tutkimuksen jatkaminen olisi perusteltua, koska sen avulla on mahdollista selvittää tiheydestä riippuvien tekijöitten merkitystä silakan populaatiokoon säätelijänä. Säätelymekanismien tuntemus antaa puolestaan mahdollisuuden esimerkiksi käyttää kalastusta kalakantaa hoitavana toimenpiteenä. 11 Tähän mennessä tutkimuksessa on määritetty ainoastaan kalojen rasvapitoisuutta, mutta on mahdollista, että rasvan kokonaismäärä ei ole kalan lisääntymismenestyksen kannalta ratkaiseva tekijä. Kalan rasvapitoisuus saattaa ilmentää jonkin muun sellaisen aineen saantia, joka on alkionkehityksen ja/tai poikasten eloonjäännin kannalta välttämätön ja jota kala saa ravinnossaan samalla tavoin kuin rasvoja. Tästä syystä myös muiden biokemiallisten yhdisteitten analysointi olisi tarpeellista. Emokalan kunnon ja ravitsemuksellisen tilan merkitys silakan lisääntymismenestykselle ilmenee myös tutkimuksesta (liite 2), jossa selvitettiin mädin rasvapitoisuuden vaikutusta vastakuoriutuneitten silakanpoikasten määrään. Poikasaineisto saatiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (R. Parmanne), joka on kerännyt tietoja poikasten määristä eri rannikkoalueilla vuoteen 1996 saakka. Vuosina toukokuussa kuoriutuneitten poikasten määrä Saaristomerellä (Kustavi) korreloi merkitsevästi vastaavana ajankohtana kuteneitten silakoitten ovariorasvan määrään (r=.81; p<.1). Vuosina, jolloin mädin rasvapitoisuus oli korkeimmillaan, oli myös silakan poikasia runsaasti ja päinvastoin. Kuten edellä todettiin, silakan energiavaroja koskevia tutkimustuloksia voidaan pitää luotettavuudeltaan lähinnä suuntaa-antavana siksi kunnes vuosittaista aikasarjaa saadaan jatketuksi. Koska rasva-analyysien teko yksittäisistä kaloista on suhteellisen työlästä, ei tämän tutkimusjakson aikana ehditty analysoida kaikkia kerättyjä näytteitä. Rasvamäärityksiä varten kerätty aineisto vuosilta on kuitenkin talletettu pakastimeen ja se on mahdollista analysoida myöhemmin. 5. Silakan lisääntymistaktiikka: kasvu, lisääntyminen ja survival Silakan kasvun voimakas hidastuminen on todettu Itämeren keskialtaalla ja Selkämerellä useiden tutkimusten yhteydessä. Hidastumisen syynä on yleisesti pidetty Itämeren suolapitoisuuden laskua, mutta vaikutusmekanismin on katsottu kytkeytyvän ensisijaisesti Itämeren ravintoverkoissa tapahtuneisiin muutoksiin kuten esimerkiksi turskan vähenemisestä johtuvaan ravintokilpailun lisääntymiseen ja eläinplanktonin laadun ja määrän heikentymiseen. Kasvumuutoksen syitä koskevassa tarkastelussa ei kuitenkaan ole otettu huomioon kalojen lisääntymiseen kuluvia resursseja. Tähän on syynä ennen muuta se, että silakkakannan seuranta perustuu pääsääntöisesti kanta-arvioiden tekemisessä tarvittaviin näyteaineistoihin, eikä populaatioanalyysi (VPA) edellytä kalojen lisääntymispanoksen tuntemusta. Tässä suhteessa Airistolta kerätty populaatioaineisto antaa paremmat mahdollisuudet silakkakannassa tapahtuneitten muutosten selittämiseen, koska kalojen
12 lisääntymistuotteiden määrää (mädin ja maidin massa) on seurattu muiden populaatioominaisuuksien ohella 198-luvulta alkaen. 12 Kalojen kasvua säätelevät monet muutkin tekijät kuin ravinto, eikä kasvun muutostakaan siten voida selittää pelkästään ravinnon vähäisyydellä. Kalojen kasvunopeus ja tästä riippuva ruumiinkoko, lisääntymispanos ja elossa säilyminen (survival) ovat keskeisiä tekijöitä lajien sopeutumisessa eri ympäristöihin. Tästä syystä kasvumuutosta on tarpeen tarkastella laajemmasta näkökulmasta, ottaen huomioon, että kysymystä siitä, miten silakka tai muut mereisinä pidetyt kalalajit ovat sopeutuneet alhaiseen ja satunnaisesti vaihtelevaan suolapitoisuuteen, ei ole koskaan varsinaisesti ratkaistu. Kasvun ja lisääntymisen problematiikkaa on selvitetty osatutkimuksessa 4 (alustava käsikirjoitus liitteenä), jonka keskeisenä kysymyksenä on silakan sopeutuminen Itämeren olosuhteisiin. Tutkimusaineisto koostuu pääasiassa Airistolta vuosina kerätyistä kalanäytteistä, jotka ilmentävät suolapitoisuuden muutosta Itämeressä. Työssä vertailtiin lisäksi Etelä- ja Pohjois-Itämerellä (Rügen ja Airisto) lisääntyvien silakoiden elinkiertoominaisuuksia, koska näillä alueilla lisääntyvät populaatiot elävät aikuisvaiheensa eri suolapitoisuuksissa. Tanskan salmista itäänpäin Rügenille asti ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä lisääntyvä silakka vaeltaa kudun jälkeen ulos Itämereltä ja viettää syönnös- ja kasvuvaiheensa Skagerrakin ja Kattegatin alueella. Lyhyttä lisääntymisjaksoa lukuunottamatta kalat elävät 15-2 :n suolapitoisuudessa, kun taas varsinainen Itämeren silakka elää pysyvästi alhaisessa suolapitoisuudessa. Kasvunopeutta lukuunottamatta populaatiot ovat keskenään varsin samanlaisia. Rügenillä ja Airistolla lisääntyviä silakkapopulaatioita vertailtiin myös geneettisin menetelmin (mitokondrio-dna ja entsyymielektroforeesi). Koska eroja populaatioitten välillä ei todettu kummallakaan menetelmällä, sekä Rügenin että Airiston silakoiden tulkittiin kuuluvan samaan, sympatrisesti lisääntyvään silakkapopulaatioon, jonka väliset erot ovat fenotyyppisiä. Silakan kasvumuutoksen taustalla on todennäköisesti monimutkainen fysiologinen prosessi, joka on sisäsäätelyjärjestelmän ohjaama. Populaationäytteet eivät riitä näiden yksityiskohtaiseen todentamiseen, mutta aineisto antaa viitteitä siitä, mikä voisi olla mahdollinen vaikutustapa: Itämeren suolapitoisuuden aletessa silakan osmoregulaatioon kuluu todennäköisesti enemmän energiaa. Tämä on erityisesti suurikokoisten kalojen ongelma, koska energian kokonaiskulutus kasvaa kalan koon kasvaessa. Kalojen on siten tarkoituksenmukaista pienentää ruumiinkokoaan, koska tällöin aineenvaihdunnan kokonaiskustannukset vähenevät ja resursseja jää myös lisääntymiseen. Silakka siis siirtää resurssejaan (lähinnä proteiineja) kasvusta lisääntymistuotteiden valmistamiseen, mutta todennäköisesti energiaa kuluu myös kasvaneen osmoregulaatiotarpeen tyydyttämiseen. Kasvun inhiboiminen voi tapahtua eri tavoin, koska kasvuhormonin eritys on useiden hormonien säätelemä. Yksi näistä on tyroksiini, joka keskeisesti liittyy myös kalojen osmoregulaation säätelyyn.
13 Airistolla lisääntyvän silakan rasvapitoisuus osoittaa, että Selkämeren syönnösalueilla on 199-luvun aikana esiintynyt voimakasta ravintokilpailua. Koska kalojen kasvunopeus riippuu myös ravinnon saannista, saattaa kasvun hidastuminen olla ainakin osaksi silakkapopulaation sisäisen ravintokilpailun seurausta. 13 Kasvun hidastumisen ohella Airiston silakkapopulaatiossa havaittiin myös toinen muutos. Kuten aikaisemmin todettiin, populaation keski-ikä on kasvanut johtuen vanhojen kalojen (yli 8-vuotiaat) määrän lisääntymisestä, mikä puolestaan ilmentää kalojen eliniän pitenemistä. Rügenillä ja Airistolla kutevien kalojen vertailu osoittaa, että silakan kasvunopeus on käänteisessä suhteessa kalojen elossasäilymiseen (survival). Kalat, jotka elävät korkeassa suolapitoisuudessa (15-2 ), kasvavat nopeasti, mutta niiden elinikä on lyhyt. Hidasta kasvua puolestaan seuraa eliniän piteneminen. 35 Length (mm) RU97 RU98 AS84 AS91 AS97 AS1 Age (years) Kuva 1. Silakan kasvu ja eri-ikäisten kalojen esiintyminen kutupopulaatiosta kerätyissä näytteissä Rügenillä 1997 (RU97; Rajasilta ym. 1999) ja Airistolla Itämeren suolapitoisuuden aletessa vv (AS84-AS1). Rügenillä lisääntyvässä silakkapopulaatiossa yli 6-vuotiaat yksilöt ovat harvinaisia, kun taas pysyvästi Itämeressä elävä silakka on tunnetusti pitkäikäinen (Kuva 1). Kasvunopeuden säätelyn kautta siten myös kalojen elossa säilyminen voi kytkeytyä veden suolapitoisuuteen. Mikäli hitaasta kasvusta seuraa eliniän piteneminen, voi kalakannassa esiintyä runsaasti suurikokoisiakin yksilöitä, mutta nämä ovat iältään hyvin vanhoja. Ennusteen luotettavuuteen vaikuttaa tosin se, että ikämääritysten lukumäärä Airistolta kerätyssä populaatioaineistossa on vuoden 1997 jälkeen suhteellisen pieni, vuotta 21 lukuunottamatta (Kuva 11).
14 v % Tot N Kuva vuotiaitten ja tätä vanhempien yksilöiden esiintyminen rysänäytteissä Airistolla vuosina (% yksilöitten kokonaismäärästä). Y-akseleista vasemmanpuoleinen ilmoittaa ikämääritysten lukumäärän (TotN); oikeanpuoleinen vanhojen kalojen %-osuuden näytteissä. Toisaalta vanhojen ikäluokkien %-osuuden kasvu Selkämeren kutukannassa on havaittavissa myös ICESin kanta-arvioissa (Anon. 1999). Yli 1-vuotiaitten kalojen osuus on vuoteen 1997 saakka ollut suhteellisen alhainen, mutta kasvoi selvästi tämän jälkeen (kuva 12). Kehitys on varsin samansuuntainen kuin Airistolla kerätyissä rysänäytteissä. (%) (%) 4 12 Rysäsaalis Kuva 12. Vanhojen kalojen %-osuus yli 3-vuotiaitten kalojen lukumäärästä Airiston rysänäytteissä (=rysä; >8 -vuotiaat) ja Selkämeren kutukannassa (=VPA; >1-vuotiaat; Anon. 1999) VPA Rysä VPA
15 15 Vanhojen kalojen runsastuminen silakkapopulaatiossa ei näyttäisi selittyvän kalastuksella, sillä esimerkiksi Selkämeren silakkasaalis on 199-luvun lopulla huomattavasti suurempi kuin 198-luvulla, jolloin vanhoja kaloja esiintyi rysänäytteissä vähän. SD3 (saalis) Saalis Rysä % Kuva 13. Selkämeren vuotuinen silakkasaalis (milj. kg) ja vanhojen kalojen (>8-vuotiaat) %-osuus Airiston rysänäytteissä vv Kalakannan ikääntyminen on tekijä, joka merkittävästi vaikuttaa kannan dynamiikkaan. Vanhojen kalojen lisääntymiskapasiteetti on suuri, joten kalojen eliniän pidentyessä myös niiden jälkeläistuotanto kasvaa. Mikäli mäti- ja poikasvaiheen kuolleisuus ei muutu, seurauksena on kannan kasvu. Tässä tutkimuksessa (liite 2) poikasten varhaisvaiheen kuolleisuuden todettiin olleen jokseenkin vakaa Airiston ja Kustavin lisääntymisalueilla vuosina Koska näillä alueilla lisääntyvät kalat edustavat osaksi Selkämeren kutukantaa, on mahdollista, että Selkämerellä nähtävä rekrytoinnin kasvu on seurausta juuri tästä ilmiöstä. Kalakannan tihentyminen johtaa ennen pitkää lisääntymisen heikkenemiseen, koska ympäristön ravintoresurssit ovat rajalliset. Silakan energiavarat näyttävät olevan vahvasti riippuvaisia nuorten kalojen määrästä (liite 1), joten lisääntymismenestykseen vaikuttaa sekä ravinto-organismien tuotanto meressä että kalakannan tiheys. Airistolta kerätty populaatioaineisto osoittaa, että yhdistettynä esimerkiksi kanta-arvioista saataviin tietoihin on mahdollista selvittää, miten nämä eri tekijät vaikuttavat kalakannan kehittymiseen. Vanhojen kalojen runsastuminen silakkakannassa saattaa voimistaa dioksiiniongelmaa. Sekä dioksiinit että PCB-yhdisteet kertyvät kalaan ravinnosta ajan myötä ja tästä syystä niiden pitoisuus on vanhoilla yksilöillä suurempi kuin nuorilla. Jos kalan kasvu ja eliniän piteneminen liittyvät Itämeren suolapitoisuuden muutokseen, on ennustettavissa, että suolapitoisuuden aletessa myös korkeat dioksiinipitoisuudet kaloissa yleistyvät ja dioksiinien
16 keskimääräinen pitoisuus etenkin Selkämeren kannassa kasvaa. Olennaista on kuitenkin huomata, että pitoisuuden mahdollinen kasvu ei välttämättä indikoi päästöjen lisääntymistä, vaan se voi selittyä kalojen pidentyneellä eliniällä. Silakan kalastuksella ei tähän ilmiöön ole mahdollista vaikuttaa nykyisellä pyyntiteholla. 16 Kirjallisuusviitteet: Anonymous Report of the Baltic Fisheries Assessment working group. ICES CM 1999/ACFM:15. Eklund, J., Parmanne, R. & Aneer, G. 2. Between-reader variation in herring otolith ages and effects on estimated population parameters. Fisheries Research 46, Kääriä, J Reproduction of the Baltic herring (Clupea harengus membras L.): factors affecting the selection of spawning beds in the Archipelago Sea, in SW Finland. Turun yliopiston julkaisuja 116. Kääriä, J., Naarminen, M., Eklund, J., Jönsson, N., Aneer, G. & Rajasilta, M. 21. A tagging experiment on spring-spawning Baltic herring (Clupea harengus membras) in southwest Finland in In Herring: Expectations for a new millennium. (F. Funk, J. Blackburn, D. Hay, A. J. Paul, R. Stephenson, R. Toresen, & D. Witherell, eds.). s University of Alaska Sea Grant, Fairbanks: AK-SG-1-4. Parmanne, R Growth, morphological variation and migrations of herring (Clupea harengus L.) in the northern Baltic Sea. Finn. Fish. Res. 1: Peltonen, H., Raitaniemi, J., Parmanne, R., Eklund, J., Nyberg, K. & Halling, F. 22. Age determination of Baltic herring from whole otholiths and from neutral stained otolith cross sections. ICES Journal of Marine Science 59: Rajasilta, M. 1992: Timing of spawning in the Baltic herring (Clupea harengus membras) in the Archipelago Sea, SW Finland: regulatory mechanisms and consequences for offspring production. Turun yliopiston julkaisuja 81: Rajasilta, M., Eklund, J., Jönsson, N., Lorenz, T. & Laine, P Intensive monitoring of spawning populations of the Baltic herring (Clupea harengus membras L.). Final report of the study project EU Tutkimusraportti, Saaristomeren tutkimuslaitos, Turun yliopisto.
Selkämeren silakka ja silakkakannan tila Jari Raitaniemi 25.9.2012 Reposaari
Selkämeren silakka ja silakkakannan tila Jari Raitaniemi 25.9.212 Reposaari Kuva: Gösta Sundman Kuvat työvaiheista ja Selkämeren silakan kanta-arvioinnin koordinointi : Jukka Pönni Silakan kanta-arvioissa
LisätiedotKalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet
Kalakantojen muutokset Saaristomerellä Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet Skärgårdshavets biosfärområdets vinterträff 2010 28. 1. 2010 Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kalakantojen
LisätiedotSilakkakannan tila. Jari Raitaniemi 28.2.2014 Silakkapaja, Naantali. Kuva: Gösta Sundman
Silakkakannan tila Jari Raitaniemi 28.2.214 Silakkapaja, Naantali Kuva: Gösta Sundman Kuvat työvaiheista ja Selkämeren silakan kanta-arvioinnin koordinointi : Jukka Pönni Itämeren silakkasaaliin kehitys
LisätiedotIlmasto muuttuu mitä vaikutuksia sillä on silakka ja kilohailikantoihin sekä kalastukseen
Ilmasto muuttuu mitä vaikutuksia sillä on silakka ja kilohailikantoihin sekä kalastukseen Jari Raitaniemi, Luonnonvarakeskus Kalapäivät, Caribia, Turku 29.3.2019 Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan
LisätiedotMissä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus
Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily 7.-8.2. 2018 Esityksen sisältö Kuhan vuosiluokkavaihtelun taustalla kesän lämpötilat Kuhakannan kehitys 1980 alkaen
LisätiedotKeskeiset termit kalakantaarvioiden. Ari Leskelä, RKTL
Keskeiset termit kalakantaarvioiden laadinnassa Ari Leskelä, RKTL 21.3.2014 Mitkä? SSB, kutukannan biomassa R, rekrytointi F, kalastuskuolevuus M, luonnollinen kuolevuus MSY, kestävä enimmäistuotto Kalakanta
LisätiedotKuhan kalastus, kasvu ja sukukypsyys Saaristomerellä
Kuhan kalastus, kasvu ja sukukypsyys Saaristomerellä Kuhaseminaari 2017 Tampere 18.5.2017 Heikki Auvinen, Luke 1 Teppo TutkijaHHeikki Auvinen Heikki Kalastus 2 Heikki Auvinen Kuhaseminaari Tampere 18.5.2017
LisätiedotICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2018
ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2018 7.6.2017 MmV, Eduskunta Jari Raitaniemi Sisältö Itämeren lohikantojen nykytila ja kehitysnäkymät ICES:in lohikiintiösuosituksen
LisätiedotLohen elämänkierto. Kutu yleensä kerran elämässä: Useita kertoja kutemaan selviytyy vähäisenkin kalastuksen tilanteessa vain 5-20% lohista
Lohen elämänkierto Syönnösvaellus merellä 1-4 vuotta Kutuvaellus rannikolla touko-elokuu Lohen viljely ja istutukset: Kudun sijaan mädin lypsy, hedelmöitys ja hautominen sekä poikaskasvatus viljelylaitoksissa
LisätiedotSIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE
SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS Vesiparlamentti, Tornio 4.11.215 Erkki Jokikokko, LUKE Tornionjoen ja Simojoen eroavuuksia Tornionjoki Simojoki Virtaama m 3 37 4 1 x Nousulohimäärä kpl 1 3 3 x Jokisaalis kg/
LisätiedotMANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012
MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 209/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee
LisätiedotYhteenvetoa merimetson vaikutuksista kalakantoihin
Yhteenvetoa merimetson vaikutuksista kalakantoihin Antti Lappalainen Merimetsotyöryhmä 04.01.2016 Kuva: Esa Lehtonen Esityksen sisältö Merimetson ravinnonkäyttö Merimetson vaikutukset kalakantoihin Saaristomeren
LisätiedotEhdotus Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi näkökohtia
Ehdotus Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2017 - näkökohtia 27.9.2016 MmV, Eduskunta Tapani Pakarinen Kilohailikannan saalis, vuosiluokkien runsaus, kalastuskuolevuus
LisätiedotNäsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen
212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...
LisätiedotRiittääkö Selkämerellä kalaa myös lähivuosina ja miten kalasto muuttuu?
Riittääkö Selkämerellä kalaa myös lähivuosina ja miten kalasto muuttuu? Lari Veneranta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Vaasa Suuria kaloja ei ole ilman pieniä kaloja Kalojen kutu- ja poikasalueet
LisätiedotRuotsalaisen muikkuseuranta Marko Puranen ja Tomi Ranta
Ruotsalaisen muikkuseuranta 216 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 1/217 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset... 4 3.1 Muikun ikäjakauma
LisätiedotKuhan alamitan nosto Saaristomerellä
Kuhan alamitan nosto Saaristomerellä Jari Raitaniemi Luonnonvarakeskus Tiedotus- ja koulutusristeily kaupallisille kalastajille 3 4.2.216, Viking Gabriella Uusi kalastusasetus ja kuhan alamitta kuhan yleinen
LisätiedotICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016
ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016 12.6.2015 YmV, Eduskunta Jari Raitaniemi Sisältö Itämeren lohikantojen nykytila ja kehitysnäkymät ICES:in lohikiintiösuosituksen
LisätiedotKokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät
Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Hannu Harjunpää & Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 15.3. 2012 Nakkila Värimerkintä Kehitetty USA:ssa 1959, Suomessa ensimmäiset kokeilut
LisätiedotPohjanlahden lohikantojen tila
Pohjanlahden lohikantojen tila Rovaniemi 18.5.2005 Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeren lohijoet Suomessa: - ennen 20-30 - nyt 2 (+) Pohjanlahdella jäljellä 13 kutujokea 50:stä
LisätiedotSähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki
Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi
LisätiedotMerimetso kiistanalainen saalistaja Outi Heikinheimo RKTL:n tutkimuspäivät, Turku 31.10.- 1.11.2012. Kuva: Esa Lehtonen
Merimetso kiistanalainen saalistaja Outi Heikinheimo RKTL:n tutkimuspäivät, Turku 31.10.- 1.11.2012 Kuva: Esa Lehtonen Esityksen sisältö Merimetso kiistan kohteena, tutkimuksen rooli Miksi merimetsoa on
LisätiedotAhvenen ja kuha saalismäärät sekä merimetso Suomen rannikkoalueilla. Aleksi Lehikoinen Merimetsotyöryhmä
Ahvenen ja kuha saalismäärät sekä merimetso Suomen rannikkoalueilla Aleksi Lehikoinen Merimetsotyöryhmä 4.1.216 9 8 Kuha saalis Ahven saalis 7 6 5 4 3 2 1 197 198 199 2 21 22 Ahvenen saalismäärät kasvaneet
LisätiedotLeppäveden, Saraaveden ja Lievestuoreenjärven mm verkkojen kalastuskirjanpidon saaliit
Kuhasaalis kg/vvrk Leppäveden, Saraaveden ja Lievestuoreenjärven 55-6-65 mm verkkojen kalastuskirjanpidon saaliit 21 215 K-S Kalatalouskeskus ry, Matti Havumäki Leppäveden kalastusalueen kalastonseuranata
LisätiedotTaimenen ja järvilohen kasvu Etelä- ja Keski-Päijänteellä
Taimenen ja järvilohen kasvu Etelä- ja Keski-Päijänteellä Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 6/218 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset...
LisätiedotMarineStewardshipCouncil, MSC merkki mitä se on käytännössä,
MarineStewardshipCouncil, MSC merkki mitä se on käytännössä, entä Suomen kalastukset, kuha? Jari Raitaniemi, RKTL Lähteet: Marine Stewardship council julkaisuja, MSC-raporttiluonnos Perusperiaatteet (Principles
LisätiedotLohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja
Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja Suomalainen ammattimainen lohenkalastus on romahtanut koko Pohjanlahdella ja loppunut Itämerellä käytännössä
LisätiedotMerimetson ravinto ja kannankehitys Selkämerellä
Merimetson ravinto ja kannankehitys Selkämerellä RKTL/Juhani A. Salmi 27.3.2012 Selkämeren merimetsot Selkämerellä tavataan kahta merimetson alalajia. Pesivät linnut kuuluvat alalajiin sinensis ja läpimuuttavat
LisätiedotMeritaimen Suomenlahdella
Meritaimen Suomenlahdella Merkintäistutusten tuloksia 198-27 Vuoden 24 merkintäeristä tarkemmin Lohimerkintöjen tuloksia Suomenlahden tila Verkkoselektio Järvitaimenseminaari, Äänekoski 29.1.28, Ari Saura,
LisätiedotKuhakantoja ja kuhan kalastusta koskeva sidosryhmätilaisuus
WWF Lintulahdenkatu 10 00500 HELSINKI Puh: (09) 7740 100 Faksi: (09) 7740 2139 www.wwf.fi, www.panda.org Maa- ja metsätalousministeriö Kuhakantoja ja kuhan kalastusta koskeva sidosryhmätilaisuus 19.6.2018
LisätiedotKuhan kasvun ja sukukypsyyden selvitys Tehinselällä Marko Puranen ja Tomi Ranta
Kuhan kasvun ja sukukypsyyden selvitys Tehinselällä 28 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 5/28 2 Sisällys. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset... 3
LisätiedotRavustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2012
Ravustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2012 1. Ravustuslupien myynti Tampereen kaupungin omistamille yksityisvesialueille Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä oli vuonna 2012 myynnissä yhteensä
LisätiedotICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2019
ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2019 14.6.2018 MmV, Eduskunta Tapani Pakarinen Sisältö Itämeren lohikantojen nykytila ja kehitysnäkymät ICES:in lohikiintiösuosituksen
LisätiedotMerimetsojen vaikutus kalakantoihin
Merimetsojen vaikutus kalakantoihin Antti Lappalainen Kalastusaluepäivät, Kotka 10.10.2017 Kuva: Esa Lehtonen Esityksen sisältö Merimetsokannan kehitys Suomessa Merimetson ravinnonkäyttö Merimetson vaikutukset
LisätiedotItämeren lohenkalastuksen säätelyohjelman sosio-ekonomisia vaikutuksia
Itämeren lohenkalastuksen säätelyohjelman sosio-ekonomisia vaikutuksia Tapani Pakarinen, RKTL, Soile Kulmala, Päivi Haapasaari ja Katja Parkkila, Helsingin Yliopisto Viikki 3.2.2009 Selvityksen keskeiset
LisätiedotPaljonko silakkaa kalastetaan, mikä on sen arvo ja mihin se menee?
Paljonko silakkaa kalastetaan, mikä on sen arvo ja mihin se menee? Rannikkokalastuksen kannattavuuslaskentaohjelman esittely Jari Setälä Jari Setälä Riista- ja kalatalouden ja kalatalouden tutkimuslaitos
LisätiedotLOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012
LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu
LisätiedotVARESJÄRVI KOEKALASTUS
Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö
LisätiedotNäsijärven muikkututkimus
1 Näsijärven muikkututkimus Markku Nieminen iktyonomi 1.1.1 NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEEN TUTKIMUKSIA MUIKKUTUTKIMUS VUONNA 1 1. Johdanto Näsijärven muikkukannan tilaa on seurattu kalastusalueen saaliskirjanpitäjien
LisätiedotMitä Itämeren hylkeet syövät?
Mitä Itämeren hylkeet syövät? Ja kuinka paljon? Tiedotusristeily kalastajille 5 helmikuu 2014 Karl Lundström, Sveriges lantbruksuniversitet (SLU) Mitkä ovat Itämeren hylkeet? Itämeren hylkeet Kirjohylje
LisätiedotTulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen. Tutkija Maiju Lehtiniemi
Tulokaslajien vaikutukset Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen Tutkija Maiju Lehtiniemi HELCOM seurannan yhteydessä kerätty aikasarja vuodesta 1979 Eri merialueilta: -Varsinainen Itämeri -Suomenlahti -Pohjanlahti
LisätiedotVesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006
1 Riistantutkimuksen tiedote 209:1-5. Helsinki 16.8.6 Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 6 Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen Vesilinnuston kokonaiskanta pysyi viime vuoden
LisätiedotPuulaveden villi järvitaimen
Puulaveden villi järvitaimen Jukka Syrjänen 1,2, Jouni Kivinen 1, Matti Kotakorpi 1,2, Miika Sarpakunnas 1,2, Kimmo Sivonen 1,2, Olli Sivonen 1 & Ilkka Vesikko 1,2 Jyväskylän yliopisto (1), Konneveden
LisätiedotHirvikannan koko ja vasatuotto vuonna 2005
Riistantutkimuksen tiedote :. Helsinki..00 Hirvikannan koko ja vasatuotto vuonna 00 Vesa Ruusila, Mauri Pesonen, Riitta Tykkyläinen, Arto Karhapää ja Maija Wallén Maamme hirvikannassa ei tapahtunut syksyn
LisätiedotKokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin
Kokemäenjoen vaellussiika Ari Leskelä, RKTL 21.3.2013 Kokemäenjoen vaellussiika Erittäin nopeakasvuinen vaellussiikakanta emokalakanta RKTL:ssä, mädinhankintapyynti Harjavallassa Selkämeren alueella keskeinen
LisätiedotLapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena
Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Inarin kalantutkimus ja vesiviljely Ahti Mutenia Lokan ja Porttipahdan ominaisuuksia Rakennettu
LisätiedotSAIMAANNORPPA Kannan koon arvioinnista Tero Sipilä & Tuomo Kokkonen Metsähallitus, Etelä-Suomen Luontopalvelut Akselinkatu 8, 57130, Savonlinna
Saimaannorppa, ilmastonmuutos ja kalastus seminaari. Rantasalmi 28.5.21 SAIMAANNORPPA Kannan koon arvioinnista Tero Sipilä & Tuomo Kokkonen Metsähallitus, Etelä-Suomen Luontopalvelut Akselinkatu 8, 5713,
LisätiedotTutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä
Tutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä Pekka Hyvärinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 16.-17.11.2006 Oulun läänin Kalastusaluepäivät, Kuhmo Oulujärven jt-istutukset ja saalis
LisätiedotMeritaimenkannat ja niiden hoito Tornionjoella
Meritaimenkannat ja niiden hoito Tornionjoella Luonnonvarakeskus Oulu Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskus Lohen (ja taimenen) elinkierto 2 Esimerkki meritaimenen kutuvaelluksesta 3 4 Taimen lajina Taimenpopulaatiot
LisätiedotRavustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2013
Ravustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2013 1. Ravustuslupien myynti Tampereen kaupungin omistamille yksityisvesialueille Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä oli vuonna 2012 myynnissä yhteensä
LisätiedotRuissalon Krottilanlahden kalanpoikaslajiston kartoitus vuonna 2006
Ruissalon Krottilanlahden kalanpoikaslajiston kartoitus vuonna 2006 Natura-kohde / Natura site: Ruissalon lehdot FI0200057 Krottilanlahti ja kalanpoikaslinjat Lounais-Suomen urbaanit Natura 2000 -alueet
LisätiedotSaaristomeren kuhankalastuksen säätely tuoreimmat havainnot saaliiden koko- ja ikärakenteesta
Saaristomeren kuhankalastuksen säätely tuoreimmat havainnot saaliiden koko- ja ikärakenteesta Jari Raitaniemi Luonnonvarakeskus TIEDOTUS- ja KOULUTUSRISTEILY AMMATTIKALASTAJILLE 218 7-8.2. 218 Ammattikalastuksen
LisätiedotPuulan taimenista ( lohista ) ja vähän muistakin kaloista
Puulan taimenista ( lohista ) ja vähän muistakin kaloista Timo J. Marjomäki Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos Taimenseminaari Läsäkoski 3.11.2010 (päivitys 4.11.2010) Sisältö Villit
LisätiedotRavustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2015
Ravustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2015 1. Ravustuslupien myynti Tampereen kaupungin omistamille yksityisvesialueille Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä oli vuonna 2015 myynnissä yhteensä
LisätiedotSähkökoekalastukset vuonna 2016
Sähkökoekalastukset vuonna 2016 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kalatalouspalvelu Mäkelä Tmi Kimmo Puosi & Tapio Mäkelä Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo- ja syyskuussa Koealoja yhteensä
LisätiedotKyyveden Suovunselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella
Ympäristösuunnittelija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ELY Mikkeli 16.11.2010 Kyyveden Suovunselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Yleistä Kyyvesi kuntoon hankkeen tarkoituksena
LisätiedotItämeren lohikantojen tila
Itämeren lohikantojen tila Lohi- ja vesiparlamentti, Tornio 11.11.2014 Tapani Pakarinen ja Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuvat: Ville Vähä Itämeren tilastoitu lohisaalis noin
LisätiedotRavustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2014
Ravustustuloksia Pyhäjärveltä ja Näsijärveltä vuodelta 2014 1. Ravustuslupien myynti Tampereen kaupungin omistamille yksityisvesialueille Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä oli vuonna 2014 myynnissä yhteensä
LisätiedotJoni Tiainen tohtorikoulutettava Bio- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto
Joni Tiainen tohtorikoulutettava Bio- ja ympäristötieteiden laitos Helsingin yliopisto 1. Johdanto Hauki ja ahven ovat avainlajeja monissa vesistöissä Laaja levinneisyys ja runsaus Kuha tärkeä erityisesti
LisätiedotPerämeren hylkeiden ravintotutkimus
Perämeren hylkeiden ravintotutkimus Hylkeet syövät lohen ja meritaimenen vaelluspoikasia 12.11.2013 Istutustutkimusohjelman loppuseminaari Esa Lehtonen RKTL Hylkeiden ravintotutkimus Perämerellä Hyljekantojen
LisätiedotTornionjoen kesäsiika Erkki Jokikokko Suomen Kalakirjaston juhlaseminaari Olos
Tornionjoen kesäsiika Erkki Jokikokko Suomen Kalakirjaston juhlaseminaari Olos 23.11.2017 Luonnonvarakeskus Merialueen kaupallisen kalastuksen saalis 1980-2016 (tonnia) 6000 5000 Turska** Kampela Siika
LisätiedotRUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYS- ALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN
Vastaanottaja Helsingin Satama Asiakirjatyyppi YVA-selvitys Päivämäärä Syyskuu 2012 RUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYS- ALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN RUOPPAUSMASSOJEN
LisätiedotSähkökoekalastukset vuonna 2017
Sähkökoekalastukset vuonna 2017 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kalatalouspalvelu Mäkelä Tmi Kimmo Puosi & Tapio Mäkelä Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elokuussa Koealoja yhteensä 10 kappaletta
LisätiedotJoutsijoen sähkökoekalastukset vuonna 2013
Raportti Joutsijoen sähkökoekalastukset vuonna 2013 Kalatalouspalvelu Mäkelä Tmi Kimmo Puosi & Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät 2 3 Tulokset 3 3.1 Koskin koulu 3 3.1.1
LisätiedotKarhijärven kalaston nykytila
Karhijärven kalaston nykytila Ravintoketjukunnostus rehevien järvien hoidossa -seminaari 21.11.212 Kankaanpää Samuli Sairanen RK, Evon riistan- ja kalantutkimus Tutkimuksen taustaa Koekalastukset liittyvät
LisätiedotRaumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen
Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 Teksti: Jussi Aaltonen Kuvat: Tero Forsman (ellei toisin mainita) Pyhäjärvi-instituutti
LisätiedotDnro 269/301/2008. Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto PL VALTIONEUVOSTO
9.3.2009 Dnro 269/301/2008 Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO Viite MMM 928/720/2008 Lausuntopyyntö 18.11.2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvio
LisätiedotKuhan kalastuksensäätelyn sovittaminen paikallisiin olosuhteisiin
Kuhan kalastuksensäätelyn sovittaminen paikallisiin olosuhteisiin Esimerkkinä Höytiäinen Kalastusaluepäivät, Huhmari 16.3.2018 Yliopistotutkija Hannu Huuskonen, Itä-Suomen yliopisto, Ympäristö- ja biotieteiden
LisätiedotTenojoen ja Näätämöjoen lohikannat
Tenojoen ja Näätämöjoen lohikannat Saariselkä, 24.3.21 Eero Niemelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Tenojoen tutkimusasema Lohemme on Barentsin kulkija kansainvälinen yhteistyö pelasti lohet 1 Tenon
LisätiedotLUONTAISEN UUDISTAMISEN ONGELMAT POHJOIS-SUOMESSA SIEMENSADON NÄKÖKULMASTA. Anu Hilli Tutkija Oamk / Luonnonvara-alan yksikkö
LUONTAISEN UUDISTAMISEN ONGELMAT POHJOIS-SUOMESSA SIEMENSADON NÄKÖKULMASTA Anu Hilli Tutkija Oamk / Luonnonvara-alan yksikkö LUONTAINEN UUDISTAMINEN Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsiä on uudistettu
LisätiedotHirvikannan koko ja vasatuotto pienenivät vuonna 2003
Riistantutkimuksen tiedote :-. Helsinki 0..00 Hirvikannan koko ja vasatuotto pienenivät vuonna 00 Vesa Ruusila, Mauri Pesonen, Samuli Heikkinen, Arto Karhapää, Riitta Tykkyläinen ja Maija Wallén Suomen
LisätiedotVaeltaako merelle vai ei - taimenten dilemma. Marie Nevoux, INRA, UMR Ecology and Ecosystem Health Tornionjoki Valley, June 2019
Vaeltaako merelle vai ei - taimenten dilemma Lohijokia Meritaimenjokia Ranska Ruskea taimen? Kaikkialla! Meritaimen vs. ruskea taimen? Erot: koko, väri, ruokavalio 2 lajia? (1758) Identtinen perimä 1 laji!
LisätiedotMitä tiedetään Oulujärven kuhasta tänään?
Mitä tiedetään Oulujärven kuhasta tänään? Kaukametsän kongressi ja kulttuurikeskus, Kajaani 15.4.215 Pekka Hyvärinen Luonnonvarakeskus, Kainuun kalantutkimusasema www.luke.fi www.kfrs.fi Oulujärven kuhan
LisätiedotEtelä- ja Keski-Päijänteen kuhien iän- ja kasvunmääritykset Marko Puranen ja Tomi Ranta
Etelä- ja Keski-Päijänteen kuhien iän- ja kasvunmääritykset 216 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 8/216 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset...
LisätiedotKalavedenhoito tulevaisuudessa Esimerkkinä Oulujärven kuhakanta: istutukset - kalastus - säätely
Kalavedenhoito tulevaisuudessa Esimerkkinä Oulujärven kuhakanta: istutukset - kalastus - säätely Oulun läänin kalastusaluepäivät, Vuokatti, 19.11.215 Pekka Hyvärinen Luonnonvarakeskus, Kainuun kalantutkimusasema
LisätiedotKOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010
Raportti KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Kimmo Puosi ja Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät
LisätiedotRuotsalaisen kuhien iän- ja kasvunmääritykset Marko Puranen ja Tomi Ranta
Ruotsalaisen kuhien iän- ja kasvunmääritykset 216 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 9/216 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset... 3 4.
LisätiedotPerämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL
Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL Siian merkitys Suomessa Siian tarjonta Suomessa 2010: 3 329 tn Tärkeä kala ammatti- ja vapaa-ajan kalastajille,
LisätiedotRiistatiedon merkitys vieraslajitilanteen. esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava. Kaarina Kauhala Luke
Riistatiedon merkitys vieraslajitilanteen hallinnassa: esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava Kaarina Kauhala Luke Euroopanmajava Metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla (1868). Takaisinistutettu
LisätiedotTAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI
Vesi-Visio Visio osk Opettajantie 7-9 B15 40900 SÄYNÄTSALO www.vesi-visio.netvisio.net +35840-7030098 TAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI Mitä, miksi, miten, milloin? Tietoa ja ohjeistusta toiminnasta ja käytännön
LisätiedotSaaristomeren ja Selkämeren tila. Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Saaristomeren ja Selkämeren tila Merialuesuunnitteluseminaari Meremme tähden, Rauma 29.5.2018 Janne Suomela, Varsinais-Suomen ELY-keskus Merenhoito Taustalla EU:n meristrategiapuitedirektiivi, joka tuli
LisätiedotLohikalojen tilanne merialueella
Lohikalojen tilanne merialueella Erkki Ikonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohikalojen elinkierto rakennetuissa joissa Seminaari 25.8.29, Oulu Lohen merivaellus Vaelluspoikaset mereen touko-
LisätiedotKuhakannan hoito ja kalastuksen säätely Kokemuksia Oulujärveltä
Kuhakannan hoito ja kalastuksen säätely Kokemuksia Oulujärveltä Lapin 13. kalatalouspäivät, Rovaniemi 1.11.216 Pekka Hyvärinen Luonnonvarakeskus, Kainuun kalantutkimusasema www.luke.fi www.kfrs.fi Oulujärven
LisätiedotKEHRÄ- miniristeily
Merimetsotutkimukset mitä tuli esille vuoden 2010 aikana KEHRÄ- miniristeily 9.2.2011 Jari Raitaniemi, RKTL Merimetson pesimäkannan kehitys vuosina 1996-2010 Lähde: SYKE Ankaran talven seurauksena parimäärä
LisätiedotKUHAN KASVUNOPEUS JA SUKUKYPSYYS ETELÄ- KALLAVEDELLÄ
KUHAN KASVUNOPEUS JA SUKUKYPSYYS ETELÄ- KALLAVEDELLÄ Tapio Keskinen Etelä Kallaveden kalastusalue 25.5 26 1 1. Johdanto Kuhasta on tullut 199-luvun aikana kalataloudellisesti merkittävä kalalaji Etelä-Kallavedellä.
LisätiedotLuonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat
Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Ari Leskelä ja Teuvo Niva RKTL Onko meillä uhanalaisia siikakantoja? Siika on yleisimpiä kalalajejamme ja hyvin monimuotoinen samassa vesistössä voi elää useita
LisätiedotToutaimen luontaisen lisääntymisen seuranta Kulo- ja Rautavedellä sekä Kokemäenjoella ja Loimijoella
Toutaimen luontaisen lisääntymisen seuranta Kulo- ja Rautavedellä sekä Kokemäenjoella ja Loimijoella - Vuoden 2013 tulokset xxx.xx.2012 Kokemäki Heikki 8.4.2014 Holsti Sastamala Anna Väisänen Taustaa Toutaimen
LisätiedotMitä kuuluu Itämeren lohelle? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Mitä kuuluu Itämeren lohelle? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Vaelluskalaseminaari 22.9.2011 Itämeren nykyiset lohijoet Itämeren alue: - 30 luonnonlohijokea + 10-20 muuta jokea joissa
LisätiedotKun muikun pää tulee vetävän käteen muikkukadon syyt ja torjunta. Timo J. Marjomäki Jyväskylän yliopisto 29.1.2015 Mikkeli
Kun muikun pää tulee vetävän käteen muikkukadon syyt ja torjunta Timo J. Marjomäki Jyväskylän yliopisto 29.1.2015 Mikkeli Kertaus: Mitä tiedämme muikun kannanvaihtelusta Hotat Kutukanta (B) Suuri vuosiluokkavaihtelu
LisätiedotIso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011
Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011 Juha Piilola Saarijärven osakaskunta 2011 Sisältö 1. Aineistot ja menetelmät...3 2. Tulokset ja tulosten tarkastelu saaliista ja lajeittain...4 Ahven...5 Särki...6
LisätiedotRIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA ( )
RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA (2011-2016) www.rktl.fi/kala/rakennetut_joet/ Vaelluskalojen palauttamista tukevia tutkimuksia Monitavoitteista: biologian,
LisätiedotDnro 269/301/2008. Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto PL VALTIONEUVOSTO
31.12.2008 Dnro 269/301/2008 Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO Viite MMM 928/720/2008 Lausuntopyyntö 18.11.2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvio
LisätiedotItämeri silakkameri? Ominaispiirteet, ympäristömuutokset ja ylikalastus - vaikutus kalakantoihin? Meremme tähden tapahtuma, Rauma
Itämeri silakkameri? Ominaispiirteet, ympäristömuutokset ja ylikalastus - vaikutus kalakantoihin? Meremme tähden tapahtuma, Rauma 13. 3. 213 Juha Flinkman SYKE Merikeskus Itämeren allas Keskisyvyys 6m.
LisätiedotKuhan kalastus ja säätely. Jukka Ruuhijärvi, RKTL Evo Keski-Suomen kalastusaluepäivä 12.12.2014 Jyväskylä
Kuhan kalastus ja säätely Jukka Ruuhijärvi, RKTL Evo Keski-Suomen kalastusaluepäivä 12.12.214 Jyväskylä Kalastuksen ekologinen kestävyys? Kalastus ei saa uhata kalakantaa tai pitää sitä luonnottoman pienenä
LisätiedotTaimenen ja järvilohen merkintätutkimukset Ruotsalaisella
Taimenen ja järvilohen merkintätutkimukset Ruotsalaisella 2013-2018 Marko Puranen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 11/2018 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Tulokset ja tulosten tarkastelu...
LisätiedotSiika liikennevaloissa Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin
Siika liikennevaloissa Ari Leskelä ja Jari Setälä RKTL Suomen vaellussiikakannoilla ei mene hyvin Kutujokien patoaminen, säännöstely, perkaaminen, veden laadun heikkeneminen Runsaiden siikaistutusten mahdollistama
LisätiedotOulujärven kuha. Pasi Korhonen, Metsähallitus Kuhaseminaari Tampere. Luonnonvarakeskus Eräluvat
Oulujärven kuha Pasi Korhonen, Metsähallitus Kuhaseminaari 217 18.5.217 Tampere 1 217 Eräluvat Esitelmä/ aineistot Pekka Hyvärinen Erikoistutkija Kainuun kalantutkimusasema, Paltamo Luonnonvarakeskus Oulujärven
LisätiedotAvainsanat. populaatio yksilöiden levintätyypit ikärakenne sukupuolijakauma populaation kasvumallit ympäristön vastus elinkiertostrategiat
Avainsanat populaatio yksilöiden levintätyypit ikärakenne sukupuolijakauma populaation kasvumallit ympäristön vastus elinkiertostrategiat Populaatio Populaatiolla tarkoitetaan tietyllä alueella tiettynä
LisätiedotLUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT
LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT Ari Huusko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Aiheina tänään: Luonnonvaraiset järvitaimenkannat Suomessa Taimenen elämänkierto ja ominaisuudet Kuusamon Oulankajoki
LisätiedotKYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012
KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 234/2013 Markku Kuisma ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tämä julkaisu
Lisätiedot