Lapsuudentutkimuksen dualismista lapsuuden politiikkaan

Transkriptio

1 Lapsuudentutkimuksen dualismista lapsuuden politiikkaan Harriet Strandell Lapsuuden ja nuoruuden tutkimuksen menetelmät ja lapsuus- ja nuorisokuvat Helsinki

2 Erityinen lasten perinne syntyy vain siellä, missä lapsina tunnettu villi heimo pystyy eristäytymään aikuisista ja luomaan omat käyttäytymisnorminsa (Leea Virtanen 1976) A concerted child-focus is sine qua non for a sustainable, efficient and competitive knowledge-based production system (Gøsta Esping-Andersen 2002)

3 Lapsuudentutkimuksen kaksi vaihetta: Lapsuudentutkimuksen legitimointi omana tutkimusalana Lapsuuden politisoituminen Vedenjakaja näiden välillä: 1990-luvun alun lama ja hyvinvointipolitiikan uudelleensuuntaaminen palvelemaan talouden kilpailukykyä ja tehokkuutta. Lapsen Oikeuksien Sopimus ja Suomen EU:iin liittyminen. Lapsuuden(tutkimuksen) viattomuuden loppu

4 Lapsuudentutkimuksen suuntautuminen (kuvat lapsista) sen ensimmäisessä vaiheessa oli yhteydessä sen legitimointitarpeeseen, joka oli lapsen normalisoiminen sosiologisena/ sosiaalitieteellisenä tutkimuskohteena 1) Irtiotto kehitysvaihe- ja sosialisaatioajattelusta, joissa lapsi nähtiin tulevana aikuisena ja lapsuus sarjana kehitysvaiheita, joiden päätepisteenä on kypsä aikuinen. Childhood is the period in which the individual, in both the physical and moral sense, does not yet exist, the period in which he is made The educationalist is presented with a becoming, an incipient being, a person in the process of formation (Emile Durkheim) lapset ovat jo lapsina yhteiskunnassa (being) ja tulisi sellaisina tutkia lapset ovat sosiaalisia olentoja ja kykeneviä sosiaaliseen vuorovaikutukseen 4

5 2) Irtiotto perhesosiologiasta, jossa kysymys lapsista määrittyi vanhemmuus- ja kasvatuskysymykseksi, lapset perheen lisämääreitä näkökulman vaihtaminen perheestä lapseen Kahtiajakautunut tutkimusintressi: Lapsuus yhteiskunnan pysyvänä rakenteena (makrotaso, tilasto, lapsuus luokkana, lapset vähemmistönä ym.) Lasten toimijuus (mikrotaso, etnografia, instituutiot, arki, sosiaaliset suhteet, osallistuminen ym.) Kuva lapsesta: tavallinen, leikkijä, päiväkotilapsi, vertaissuhteisiin kiinnittynyt

6 Legitimointivaihe on ollut menestystarina vai onko sittenkään? Lapsuuden integrointi sosiologiaan rakennettiin modernin sosiologialle tyypillisten dikotomioiden varaan, joista samaan aikaan pyrittiin sosiologiassa jo eroon Rajojen, jakojen ja vastakkainasettelujen hämärtyminen, sosiaalitieteiden käänteet, monitieteisyys Tilalle tulivat epävarmuus, hybridisyys, liikkuvuus, verkostomaisuus, kompleksisuus, joustavuus jne Nick Leen epäkypsä sosiologia (1998)

7 II Lapsuuden politisoituminen: poliittisten ja taloudellisten instituutioiden kasvava rooli hyvän lapsuuden määrittelyssä, poliittisten tavoitteiden sisällyttäminen toimintaan lasten kanssa. Synnytti uudenlaisen, paljon kattavamman lapsipolitiikan, jossa lapsinäkökulmalle ja lapsilähtöiselle annettiin uutta sisältöä Lapsuus investointina tulevaisuuteen, mm. elinikäinen oppiminen lapsi oppijana lapsi (tulevana) kansalaisena lapsi yksilöoikeuksien haltijana, lapsuuden oikeudellistuminen lapsi kuluttajana ja median käyttäjänä

8 Ongelmapainotteisuus: eriarvoisuus, syrjäytyminen, lapsiköyhyys, riski- ja turvallisuusajattelu, nollatoleranssit, lihominen, nettiriippuvuus Lasten muuttunut hallinta: vapaus ja oma vastuu, oikeudet, uudet kompetenssit, kontrolli ja valvonta, huolen ja puuttumisen politiikat Lapsuuden politiikan tutkimus (politics of childhood) yrityksenä ratkaista toiminnan ja rakenteen välistä vastakkainasettelua; politiikan/ hallinnan tutkiminen toimijuuksien ja arjen tutkimisen kautta On tärkeämpää tutkia, miten koulut muuttavat uudistuksia, kuin miten uudistukset muuttavat kouluja (Hannu Simola) Koululaisten iltapäiväkysymys esimerkkinä

9 Kuva lapsesta: Oppija, aktiivinen osallistuja, yksilösubjekti, hallinnan ja kontrollin kohde, ongelmainen

10 H. Strandell (2010): From Structure-Action to Politics of Childhood. Sociological Childhood Research in Finland. Current Sociology 58: