Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011

Transkriptio

1 Kymenlaakson liitto Kymenlaakson tuulivoimasuunnitteluun liittyvä linnustoarviointi 2011 Petri Parkko

2 Sisällys 1. Arvioinnin taustoja Aineisto Kymenlaakson IBA-kohteet Kymenlaakson FINIBA-kohteet Kymenlaakson maakunnallisesti arvokkaat isojen lintujen levähdysalueet kunnittain Hamina Iitti Kouvola Miehikkälä Pyhtää Virolahti Kymenlaakson paikallisesti arvokkaat isojen lintujen levähdysalueet kunnittain Hamina Iitti Kotka Kouvola Miehikkälä Virolahti Vesilintujen levähdysalueita merialueella Arktisten lintujen muuttoreiteistä Petolintujen muuttoreiteistä Päätelmät ja suositukset Levähdysalueiden huomioiminen tuulivoimasuunnittelussa Muuttoreittien huomioiminen tuulivoimasuunnittelussa Lähteet...79 Kannen kuva: Valkoposkihanhiparven lentoonlähtö Iitin Isokylän pelloilla syksyllä Joukossa erottuu valkoisena suurharvinaisuus eskimohanhi.

3 3 1. Arvioinnin taustoja Tuulivoimaloilla on kaksi merkittävää haittatekijää linnuille, häirintä ja törmäykset. Haittatekijöistä häirintä on selvästi merkittävämpi, sillä tuulivoimala karkottaa ruokailevia ja lepäileviä lintuja laajalta alueelta, törmäykset kohdistuvat yleensä yksittäisiin lintuihin. Tuulivoimaloiden on havaittu tutkimuksissa muuttavan ruokailualueiden käyttöä 800 metrin säteellä. Merellä lähes kaikkien ruokailevien ja lepäilevien lintulajien välttämisetäisyys on ollut tutkimuksissa 2 4 km, joten tuulivoimalan rakentaminen merkittävän levähdysalueen läheisyyteen voi olla linnustolle erittäin haitallista (BirdLife Suomi ry:n kotisivut). Merialueen ruokailualueet sijaitsevat usein matalikoilla sekä saarten ja luotojen tuntumassa, siis paikoissa joissa myös tuulivoimaloiden rakentaminen on teknisesti helpompaa. Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäysriski on melko vähäinen, mutta hitaasti lisääntyvien lintujen kohdalla se voi olla merkittävä. Riski on erityisen suuri petolinnuille, mutta myös kuikkalinnuille, joutsenille, hanhille, haikaroille sekä kurjille. Tästä syystä näiden linturyhmien pesimäalueet, muutonaikaiset levähdysalueet sekä yöpymis- ja ruokailualueiden väliset lentoreitit ovat tuulivoiman suunnittelun kannalta erityisesti huomioitavia asioita. Myös Kymenlaakson rannikkoa pitkin kulkeva arktisten lintujen muutto on tuulivoimaloiden sijoittamisessa huomioitava tekijä. Tuulivoima on saasteeton tulevaisuuden energiamuoto, jonka käyttö on Suomessa ollut vielä varsin vähäistä. Lähivuosina on kuitenkin odotettavissa suuria tuulivoimahankkeita, jotka koskettavat myös Kymenlaaksoa. Kymenlaakson liitto tarvitsee tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen suunnittelua varten linnustotietoja, jotka palvelevat myös muuta Kymenlaakson maankäytön suunnittelua. Linnustoarviointiin pyydettiin tietoja merkittävistä isojen lintujen muutonaikaisista levähdysalueista, arktisen muuton pääreiteistä sekä petolintujen kaartelualueista. Kymenlaakson liitto tilasi tämän linnustoarvioinnin Luontoselvitys Kotkansiiveltä

4 4 2. Aineisto Tähän raporttiin koottiin tiedot Kymenlaakson merkittävistä hanhien, joutsenien ja kurkien sekä lokkilintujen levähdysalueista sekä lentoreiteistä ruokailu- ja yöpymispaikkojen välillä vuosina Isojen lintujen merkittävistä levähdysalueista jätettiin pois luonnonsuojelualueet, kansallispuistot ja Natura alueet, jotka ovat jo Kymenlaakson liiton suunnittelukartoilla arvokkaita lintualueita. Kansainvälisesti arvokkaat (IBA-alueet) ja valtakunnallisesti arvokkaat (FINIBA-alueet) linnustoalueet ovat raportissa luetteloina. Mikäli jonkun suojelualueen linnustollinen merkitys ulottuu selvästi luonnonsuojelualue-, Natura alue-, IBA- tai FINIBA -rajausta laajemmalle alueelle, otettiin kohde mukaan raporttiin. Jonkin suojelualueen rantapeltojen linnustollinen merkitys voi olla yhtä suuri kuin itse kohteen, jolloin rantapellot rajattiin omaksi arvokkaaksi lintualueeksi. Raportissa isojen lintujen levähdysalueet jaettiin maakunnallisesti arvokkaisiin (27 kohdetta) ja paikallisesti arvokkaisiin (20 kohdetta). Valinta arvokkaaksi lintualueeksi perustui säännöllisyyteen (levähtäviä lintuja merkittävä määrä useina vuosina) ja levähtävien lintujen määrään. Arvokkaalta levähdysalueelta vaadittiin seuraavat lajikohtaiset yksilömäärät: laulujoutsen 100, pikkujoutsen 10, kyhmyjoutsen 50, metsähanhi 100, tundrahanhi 100, merihanhi 50, kanadanhanhi 50, valkoposkihanhi 1 000, harmaahaikara 10, merimetso 100, kurki 50 sekä harmaalokki- ja naurulokki Rajatapauksissa ratkaisi alueella pesivän linnuston laatu (uhanalaiset ja vaateliaat pesimälajit) ja määrä. Maakunnallisesti arvokkaiksi isojen lintujen levähdysalueiksi valittiin kohteet seuraavilla kriteereillä. Vähintään yhden seuraavista kriteereistä tuli täyttyä: a. Kohteella on merkitystä useille eri lintulajeille/ -ryhmille; samalla kohteella levähtää esim. joutsenia, hanhia, kurkia ja petolintuja. b. Kohteella levähtää isoja lintuja säännöllisesti: alueilla on tavattu levähtäviä lintuja merkittäviä määriä vähintään kahtena keväänä c. Kohde on jonkin lintulajin merkittävimpiä levähdysalueita Kymenlaaksossa. d. Kohteella on suuri merkitys levähtävien isojen lintujen lisäksi muille muuttolinnuille/ pesimälinnustolle tai alue on merkittävällä arktisten lintujen muuttoväylällä.

5 5 Paikallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet eivät täytä edellisiä kriteerejä, mutta niillä levähtää kuitenkin arvokkaalta lintualueelta vaadittu määrä isoja lintuja. Paikallisesti arvokkaat kohteet ovat usein vain yhden ison lintulajin levähdysalueilta. Käytännössä sekä maakunnallisesti että paikallisesti arvokkaat kohteet tulee kuitenkin huomioida suunnittelussa. BirdLife Suomi ry käynnisti maaliskuussa 2011 valtakunnallisen MAALI-hankkeen, jossa etsitään IBA- ja FINIBA-kohteiden lisäksi maakunnallisesti arvokkaita lintualueita. Kymenlaaksossa on joitakin kymmeniä linnuston kannalta erityisen arvokkaita kohteita, joilla ei ole vielä mitään suojelustatusta. Erityisesti muutonaikaiset levähdysalueet ovat tällä hetkellä aliedustettuina. Raportissa esitellyistä maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaista isojen lintujen levähdysalueista monet täyttävät MAALI-kohteen valintakriteerit, joten niistä on tulossa 2,5 vuoden sisällä Kymenlaakson MAALI-kohteita. Tämän linnustoarvioinnin tiukan aikataulun vuoksi ei ollut aikaa kohteiden perusteelliseen arviointiin eikä rajausten tarkastamiseen, joten osa maakunnallisesti arvokkaista kohteista saattaa myöhemmissä tarkasteluissa pudota paikallisesti arvokkaaksi. Samalla kohteiden rajaukset saattavat hieman muuttua. Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiden kohteiden lisäksi raporttiin koottiin merialueelta tärkeimpiä tiedossa olevia vesilintujen levähdysalueita Tatu Hokkasen (haastattelu ) keräämien tietojen perusteella. Etenkin hanhilla rantapeltojen ja yöpymispaikkoina käytettyjen järvenselkien väliset lentoväylät tulee erityisesti huomioida tuulivoimaloiden suunnittelussa, samoin kurkien ruokailupaikkojen ja yöpymissoiden väliset lentoväylät. Raportissa on käsitelty myös petolintujen ja arktisten lintujen muuttoreittejä, jotka ovat haasteellisia huomioitavia tuulivoimaloiden sijoittelussa, sillä mitään säännöllistä vakioreittiä ei voida osoittaa. Raportin lintutiedot on koottu pääosin BirdLife Suomi ry:n havaintojärjestelmä Tiirasta. Merkittävimmät Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry:n havainnot ovat tallennettu Tiiraan. Kyseessä on ainoa kattava Kymenlaakson linnustoa koskeva tietokanta, josta löytyy systemaattisesti tallennettuja lintuhavaintoja 1970-luvulta lähtien. Tietojen käyttöön on saatu lupa Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry:n hallitukselta. Tietoja kerättiin myös luvulla ilmestyneistä Kymenlaakson Lintutieteellisen Yhdistyksen julkaisemasta Lintukymilehdestä.

6 6 Tietoja täydennettiin haastattelemalla seuraavia kymenlaaksolaisia lintuharrastajia: Mikko Hannonen (kurki), Tero Ilomäki (petolinnut) ja Tatu Hokkanen (merialueen levähdysalueet). Täydentäviä tietoja sähköpostilla antoivat lintuharrastajat Lassi Kujala, Jari Markkula, Hannu Sorsa, Tapio Tohmo, Ari Vuorio ja Antti Vänskä. Virolahden linnuston erityisen hyvin tunteva ja alueella säännöllisesti havainnoiva Seppo Grönlund teki useita rajausehdotuksia ja antoi tietoja Virolahden merkittävistä levähdysalueista. Luontokuvaaja Mika Honkalinnalta saatiin kuvia raporttiin. Suositukset linnuston huomioimisesta tuulivoimahankkeissa perustuu BirdLife Suomi ry:n suojelutoimikunnan kantaan (BirdLife Suomi ry:n kotisivut). Raportin kokosi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Hän on Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry:n IBA- ja MAALIvastaava sekä havaintotoimikunnan puheenjohtaja. Työssä avusti kokenut lintuharrastaja Eero Parkko, joka on Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry:n havaintotoimikunnan jäsen ja toiminut yhdistyksen aluevastaavana. Suunnittelija Panu Ahola Kymenlaakson liitosta teki raportin karttojen digitoinnin karttaluonnosten pohjalta sekä indeksikartan (kartta 1.). Lintujen uhanalaisuusluokitus on uusimman uhanalaismietinnön (2010) mukainen. Raportissa käytetyt lyhenteet: CR = äärimmäisen uhanalainen, VU = vaarantunut ja NT = silmälläpidettävä. 3. Kymenlaakson IBA-kohteet Kymenlaaksossa on 4 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta (IBA). Kohteen perässä suluissa ovat kunnat, joiden alueelle kohde Kymenlaaksossa ulottuu. Kirkkojärvi-Lupinlahti (Hamina) Itäisen Suomenlahden kansallispuisto (Hamina, Kotka, Pyhtää, Virolahti) Kirkon-Vilkkiläntura (Virolahti) Teutjärvi-Suvijärvi (Elimäki) IBA-kohteista Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ja Teutjärvi-Suvijärvi ulottuvat osittain Kymenlaakson ulkopuolelle.

7 7 4. Kymenlaakson FINIBA-kohteet Kymenlaaksossa on 25 valtakunnallisesti tärkeää lintualuetta (FINIBA). Kohteen perässä suluissa ovat kunnat, joiden alueelle kohde Kymenlaaksossa ulottuu. Haapajärvi (Kouvola) Heinlahti (Pyhtää) Onkamaanjärvi-Haudansyvä (Hamina) Salminlahti (Hamina, Kotka) Haukkasuo-Alajalansuo (Hamina, Kotka) Valkmusa (Kotka, Pyhtää) Rautakorpi-Raitvierinen-Aitomäki (Kouvola) Hämeenkylä-Haavisto-Hirvikoski (Kouvola, Pyhtää) Sääskjärvi (Iitti) Kuusanniemen luhta ja Kuusanlampi (Kouvola) Suurijärvi (Kouvola) Kotojärvi (Kouvola) Hovinsaari (Kotka) Repovesi (Kouvola) Kirkkojärvi-Lupinlahti (Hamina) Niskajärvi (Kouvola) Vilkkiläntura-Ala-Pihlajanlahti (Virolahti) Itäisen Suomenlahden saaristo (Hamina, Kotka, Pyhtää, Virolahti) Arrajärvi (Iitti) Teutjärvi-Suvijärvi-Tammijärvi (Kouvola, Pyhtää) Pyhäjärvi-Pelinginselkä (Iitti, Kouvola) Lappalanjärvi-Haukkajärvi (Kouvola) Tyllinjärvi-Tuorusjärvi (Miehikkälä, Virolahti) Kuijärvi-Sonnanen (Jaala) Arrajoki (Iitti)

8 8 FINIBA-kohteista Hämeenkylä-Haavisto-Hirvikoski, Repovesi, Itäisen Suomenlahden saaristo, Arrajärvi ja Teutjärvi-Suvijärvi-Tammijärvi ulottuvat osittain Kymenlaakson ulkopuolelle. Kartta 1. Kymenlaakson maakunnallisesti 1 26 ja paikallisesti arvokkaiden isojen lintujen levähdysalueiden sekä merialueen vesilintujen levähdysalueiden sijainnit. Numerointi viittaa taulukoihin 1. ja 2.

9 9 Taulukko 1. Kymenlaakson maakunnallisesti arvokkaat isojen lintujen levähdysalueet. Kohteiden numerointi viittaa karttaan 1. Nimi Kunta Erityisen merkittävä lajeille Laulujoutsen Kyhmyjoutsen Pikkujoutsen Tundrahanhi Metsähanhi Merihanhi Valkoposkihanhi Kanadanhanhi Merimetso Harmaahaikara Petolinnut Kurki Lokkilinnut 1. Hirvelänniitty Ha x x x 2. Kotoniitty Ha x x x x x x 3. Metsäkylän Suurijärvi ja Suuretniityt Ha x x x x 4. Paijärvi Ha x 5. Savilahti Ha x x 6. Isokylän-Lamminkulman peltoaukeat Ii, Kvl x x x x x x x x 6. Lyöttilän pellot Ii x x 7. Riutanpäänniitty Ii x x 8. Sääskjärven rantapellot Ii x x x x x 11. Hämeenkylä Kvl x x x x x x 9. Koskenalus Kvl x 10. Elimäenjärvi Kvl x x x x 12. Junkkarinjärvi Kvl x x x 13. Keltin altaat Kvl x x x x 14. Koihainaho Kvl x x x x x 15. Kylänahon pellot Kvl x x x x x x x 16. Peräpalon pellot Kvl x x x x 17. Raussilan Suuriniitty Kvl x x x x x 18. Tolkkilan-Värälän Kvl x x x x x x peltoaukeat 19. Tyrrin pellot Kvl x 20. Laisniemen pellot Mi x x x x 21. Mokran pellot Py x x x x x x x 22. Parlahti Py x x 23. Santaniemenselkä Py x x 24. Hurppu - Selkäranta Vi x x x x x 25. Kurkelan pellot Vi x x x x 26. Rautalanselkä Vi x x x x

10 10 5. Kymenlaakson maakunnallisesti arvokkaat isojen lintujen levähdysalueet kunnittain Hamina Hirvelänniitty (kartta 2) Harussa VT 7 pohjoispuolella sijaitseva peltoaukea, jonka läpi virtaa etenkin keväisin tulviva Lelunjoki. Kartta 2. Haminan Harun Hirvelänniityn linnustollisesti arvokas alue on viivoitettu karttaan.

11 11 Laulujoutsen 112 (kevät 2010 ja 2009) Pikkujoutsen 10 (kevät 2010) ja 11 (kevät 2009) Kanadanhanhi 70 (syksy 2009) Kotoniitty (kartta 3) Töytärin ja Myllykylän välissä Hamina Taavetti tien eteläpuolella oleva peltoaukea, jolle muodostuu Vehkajoen tulviessa hyvä ruokailualue etenkin vesilinnuille ja kahlaajille. Kartta 3. Haminan Kotoniitty on viivoitettu karttaan. Lintujen lentoreitti Savilahdelle on merkitty punaisella nuolella. Laulujoutsen 110 (kevät 2006)

12 12 Pikkujoutsen 12 (kevät 2006) ja 13 (syksy 2007) Metsähanhi 102 (kevät 2009), 114 (kevät 2007) ja 140 (syksy 2006) Tundrahanhi 130 (syksy 2009), 230 (syksy 2007) ja 210 (syksy 2006) Kanadanhanhi 95 (syksy 2010) ja 104 (syksy 2008) Valkoposkihanhi (syksy 2010) ja (syksy 2008) Kartta 4. Metsäkylän Suurijärvi ja Suuretniityt ovat viivoitettu karttaan. Metsäkylän Suurijärvi ja Suuretniityt (kartta 4) Metsäkylässä, kylän eteläpuolella sijaitsevan kohteen rajaukseen on otettu mukaan reheväkasvuinen Suurijärvi sekä voimakkaasti tulviva Suuriniityn peltoaukea. Alueella levähtää isojen lintujen lisäksi monipuolisesti sorsia ja kahlaajia.

13 13 Laulujoutsen 101 (syksy 2010), 105 (kevät 2002), 111 (syksy 2002), 178 (kevät 1997) ja 165 (syksy 1997) Metsähanhi 117 (kevät 2006) Tundrahanhi 120 (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2008) Kartta 5. Haminan Paijärvi on viivoitettu karttaan. Paijärvi (kartta 5) Lähes umpeenkasvanut järvi Hamina Taavetti tien tuntumassa. Järvellä on merkitystä etenkin laulujoutsenen levähdysalueena, mutta sillä levähtää myös sorsia ja kahlaajia. Järvellä on

14 14 myös monipuolinen pesimälinnusto, johon kuuluvat mm. kaulushaikara Botaurus stellaris, ruskosuohaukka Circus aeruginosus, kurki Grus grus ja ruisrääkkä Crex crex. Laulujoutsen 130 (syksy 2009), 116 (kevät 2008) ja 136 (kevät 1997) Kartta 6. Haminan Savilahden linnustollisesti merkittävä alue on viivoitettu karttaan. Lentoreitti Husulan ja Töytärin pelloille on merkitty punaisella viivalla. Savilahti (kartta 6) VT 7 pohjoispuolella oleva rehevä merenlahti, jolta on vesiyhteys Salmenvirran kautta Kirkkojärven luonnonsuojelualueeseen. Lahti on asutuksen ympäröimä: länsipuolella on Pohjois-Poitsilan ja koillispuolella Saviniemen kaupunginosat, Pitäjänsaari työntyy etelästä.

15 15 Lahdella levähtävien lintujen ruokailualueet ovat kaukana lahden rannoilta; mm. Töytärin pelloilla. Savilahdella pesii satojen parien naurulokki Larus ridibundus (NT) yhdyskunta. Kanadanhanhi 120 (syksy 2010), 59 (syksy 2009) ja 100 (syksy 2008) Valkoposkihanhi 2600 (syksy 2008) Kartta 7. Iitin Isokylän peltoaukea on merkitty karttaan viivoituksella. Isojen lintujen lentoreitit ovat merkitty punaisilla viivoilla.

16 Iitti Isokylän Lamminkulman peltoaukeat (kartat 7 ja 8) Kohde on Kymenlaakson merkittävin isojen lintujen levähdysalue. Laaja peltoaukeiden ketju, jonka muodostavat Iitin Isokylän sekä Kouvolan Häkänkulman ja Lamminkulman pellot. Alueella on 2000-luvulla levähtänyt hyvin runsaasti arktisia hanhia, mutta sillä on suuri merkitys myös laulujoutsenin, kurkien ja petolintujen levähdysalueena. Kartta 8. Lamminkulman peltoaukeat ovat merkitty viivoituksella. Hanhien lentoreitti yöpymisalueelle on merkitty punaisella viivalla.

17 17 Kuva 1. Valkoposkihanhet levähtävät nykyään vuosittain Kymenlaakson pelloilla. Kuvassa ruokailevia valkoposkihanhia Iitin Isokylän pelloilla lokakuussa 2006 Mika Honkalinna Linnut yöpyvät FINIBA-alueella Pelinginselkä-Pyhäjärvi (kartat 9 ja 10), joten alueella on huomioitava siirtymislennot ruokailupaikkojen ja yöpymispaikkojen välillä. Myös Saapalahti (kartta 11) on merkittävä yöpymisalue (Hannu Sorsa ), joten alueella on huomioitava myös lentoreitti Isokylän pelloilta suoraan Saapalahdelle. Isonkylän Lamminkulman pelloilla ruokailevat hanhet ovat osin samoja kuin läheisillä Lyöttilän pelloilla (kartta 12). Laulujoutsen 510 (syksy 2008) Metsähanhi 350 (kevät 2010), 500 (syksy 2008), 700 (syksy 2006) Tundrahanhi (syksy 2007) ja (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2007) ja (syksy 2006) Kurki 61 (kesä 2010), 64 (kesä 2009), 65 (kesä 2008)

18 18 Kartta 9. Pelinginselän hanhien yöpymispaikka on merkitty karttaan viivoituksella. Kartta 10. Pyhäjärven selän hanhien yöpymispaikka on merkitty karttaan viivoituksella.

19 19 Kartta 11. Saapalahden hanhien yöpymisalue on merkitty karttaan viivoituksella. Lyöttilän pellot (kartta 12) Urajärven ja Isokylän peltojen välissä olevat laajat peltoaukeat, joilla levähtää suuria määriä etenkin arktisia hanhia, mutta pelloilla tavataan myös joutsenia, petolintuja ja kurkia. Linnut ovat osittain samoja kuin Isokylän pelloilla. Pelloilla ruokailevat hanhet yöpyvät Pelinginselällä (kartta 9), Pyhäjärven selällä (kartta 10) ja Saapalahdella (kartta 11). Tundrahanhi (syksy 2007) Valkoposkihanhi (syksy 2010), (syksy 2008), (syksy 2007)

20 20 Kartta 12. Lyöttilän linnustollisesti tärkeä peltoalue on merkitty karttaan viivoituksella. Lintujen lentoreitit yöpymispaikoille ovat merkitty punaisilla viivoilla.

21 21 Kuva 2. Iitin Isokylän ja Lyöttilän pelloille voi kerääntyä syksyllä tuhansia hanhia, jotka muodostavat taivaalle valtavia parvia. Isokylä Mika Honkalinna Riutanpäänniitty (kartta 13) Riutanpäänniitty on aivan Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen rajalla Kurrin ja Kuivannon Metsäkulman välissä sijaitseva peltoaukea, jonka läpi virtaa Kurrinoja. Peltoaukea on alueemme tärkeimpiä kurkien levähdysalueita, mutta sillä on merkitystä myös metsähanhelle (NT). Metsähanhi 480 (kevät 2010) ja 550 (kevät 2009) Kurki 90 (kevät 2009), 296 (syksy 2010), 350 (syksy 2009) ja 265 (syksy 2007)

22 22 Kartta 13. Iitin Riutanpäänniitty on merkitty karttaan viivoituksella. Sääskjärven rantapellot (kartta 14) Rehevän lintujärven pohjoispuolella avautuu Perheniemen laaja peltoaukea. Toinen isojen lintujen ruokailualueena merkittävä peltoalue sijaitsee järven kaakkoisosassa (Hannu Sorsa ja Seppo Grönlund ). Linnut lentävät molemmilta peltoaukeilta Sääskjärven järvenselälle yöpymään.

23 23 Kartta 14. Sääskjärven isojen lintujen ruokailualueet ovat merkitty karttaan viivoituksella. Yöpymisreitit järvelle ovat merkitty nuolilla. Pikkujoutsen 21 (syksy 2006) Metsähanhi (kevät 2010), 400 (kevät 2009), 200 (kevät 2008), 558 (syksy 2008) ja 700 (syksy 2006) Tundrahanhi 500 (syksy 2009), 250 (syksy 2008), 900 (syksy 2007) ja (syksy 2006) Kanadanhanhi 184 (syksy 2010), 50 (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2010), (syksy 2009), (syksy 2008), (syksy 2007) ja (syksy 2006)

24 Kouvola Koskenalus (kartta 15) Anjalan ja Inkeroisten taajamien välissä oleva Kymijoen leventymä, joka muodostuu länsiosan Anjalanlahdesta ja itäosan Mämmälänlahdesta. Alueen pohjoisosassa sijaitsee Inkeroisten kartonkitehdas, Anjalan kartanomiljöö sekä Anjalan oppimiskeskus. Anjalanlahden itäreuna on rakennettu lähes rantaan asti, mutta länsipuolella on pieni peltoaukea. Koskenalus on Kymenlaakson tärkein lokkilintujen muutonaikainen levähdysalue, mutta alueella levähtää myös mm. sorsalintuja. Keltakankaan Ekoparkin alueella ruokailevat lokit käyvät alueella juomassa ja peseytymässä. Lokkien tärkeitä lentoreittejä ovat myös Halkoniemen ja Koskenaluksen välinen reitti sekä reitti Koskenalukselta merelle. Nämä kulkevat pääosin jokiuomaa seuraten. Merelle suuntautuva liikenne oikaisee etelässä Huhdanniemen jälkeen kohti Kotkaa, mutta nämä lennot tapahtuvat varsin korkealla. Harmaalokki (kevät 2008), (syksy 2007), (kevät 2006), (syksy 2006), (kevät 2003), (kevät 2002), (kevät 2001) ja (syksy 2000) Merilokki 160 (kevät 2008) Naurulokki (kevät 2009), (kevät 2003), (kevät 2002), (kevät 2001) ja (kevät 2000)

25 25 Kartta 15. Koskenalus on rajattu karttaan punaisella. Lintujen lentoreitit ovat merkitty viivoilla. Elimäenjärvi (kartta 16) Elimäenjärvi on Elimäen kk:n pohjoispuolella oleva aikoinaan kuivattu järvi, joka on nykyisin voimakkaasti tulviva laaja peltoaukea. Alueella on hyvin suuri merkitys muuttolinnuille: alueella levähtää keväisin huomattavia määriä vesilintuja ja kahlaajia. Peltoaukean reunassa virtaava Hongistonjoki nostaa pelloille etenkin keväisin huomattavan laajan tulvan. Laulujoutsen 220 (kevät 2010) ja 298 (syksy 2008) Metsähanhi 225 (kevät 2010) Tundrahanhi (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2006)

26 26 Kartta 16. Elimäenjärvi on merkitty karttaan viivoituksella. Hämeenkylän pellot (kartta 17) Hämeenkylän pellot sijaitsevat Teutjärven koillispuolella ja Tammijärven luoteispuolella. Hyvien lintujärvien tuntumassa sijaitsevat pellot näkyvät hyvin runsaana linnustona. Etenkin Mäntymäenpelloille, kerääntyy runsaasti joutsenia.

27 27 Kartta 17. Hämeenkylän isojen lintujen tärkeimmät levähdysalueet ovat viivoitettu. Lentoreitit yöpymispaikoille ovat merkitty punaisilla viivoilla. Laulujoutsen 140 (syksy 2008) ja 390 (kevät 2005), 145 (syksy 2004) ja 120 (kevät 2001) Pikkujoutsen 12 (kevät 2005), 19 (kevät 2001) ja 17 (kevät 1999) Tundrahanhi 240 (kevät 2010) Merihanhi 120 (syksy 2005) Metsähanhi 430 (kevät 2010), 111 (kevät 2008) ja 144 (kevät 2005) Valkoposkihanhi (syksy 2010), (syksy 2009) ja (syksy 2006)

28 28 Kartta 18. Junkkarinjärvi rantapeltoineen on merkitty karttaan viivoituksella. Lentoreitti Muhjärvelle on merkitty punaisella viivalla. Junkkarinjärvi (kartta 18) Junkkarinjärvi on maatalouden rehevöittämä savikoiden ympäröimä lintujärvi, jonka rannoilla on etenkin länsireunassa, laajat ruovikot. Järven monipuoliseen pesimälinnustoon kuuluvat mm. kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti Porzana porzana (NT). Järven länsipuolen tulvivilla pelloilla on hyvin suuri merkitys vesilintujen ja kahlaajien levähdysalueena. Tundrahanhi 100 (syksy 2000) Harmaahaikara 10 (syksy 2006) ja 14 (syksy 2000) Valkoposkihanhi (syksy 2010) ja (syksy 2008)

29 29 Kuva 3. Kouvolan Keltin savenottoaltaista on muodostunut vuosien mittaan arvokas lintualue Petri Parkko Keltin altaat (kartta 19) Savenottoa varten kaivetut altaat, joista moniin on muodostunut runsasta vesikasvillisuutta. Alueen vesi- ja rantalinnusto on hyvin monipuolista. Uhanalaisista lajeista altailla pesivät mm. tukkasotka Aythya fuligula (VU), mustakurkku-uikku Podiceps auritus (VU) ja liejukana Gallinula chloropus (VU). Altaita ympäröivät laajat ruderaatit, joissa viihtyvät harvinaistuneet avoimien ympäristöjen lajit kuten ruisrääkkä Crex crex, keltavästäräkki Motacilla flava (VU) ja niittykirvinen Anthus pratensis (NT). Rajaukseen otettiin mukaan altaiden länsipuolella olevat pellot, joilla on merkitystä muuttolintujen levähdysalueena.

30 30 Pikkujoutsen 25 (syksy 2006) Tundrahanhi 700 (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2006) Harmaahaikara 16 (syksy 2010) Kartta 19. Keltin altaat on merkitty karttaan viivoituksella. Koihainaho (kartta 20) Korian taajaman eteläpuolella oleva Metsäkulman ja Vilppulan välissä oleva peltoaukea, jonka koillisosan läpi kulkee voimalinja. Koihainaholla ruokailevat linnut yöpyvät Lappalanjärvellä (Antti Vänskä )

31 31 Laulujoutsen 380 (syksy 2009) Pikkujoutsen 11 (syksy 2009) Metsähanhi 250 (kevät 2009) ja 150 (syksy 2006) Tundrahanhi 110 (syksy 2009) ja (syksy 2006) Valkoposkihanhi (syksy 2008) Kartta 20. Koihainahon peltoaukea on merkitty karttaan viivoituksella. Lentoreitti yöpymispaikalle Lappalanjärvelle on merkitty viivalla.

32 32 Kartta 21. Kylänahon pellot on rajattu karttaan punaisella. Isojen lintujen lentoreitit ovat merkitty punaisilla viivoilla. Kylänahon pellot (kartta 21) Laajat peltoaukeat Muhjärven Natura alueen pohjoispuolella. Kymijoen tuntumassa oleva peltoaukea kerää paljon lintuja: laulujoutsenia, hanhia, kurkia sekä saalistavia petolintuja. Pelloilla ruokailevat hanhet yöpyvät Muhjärven selällä. Kylänahon pelloilla ruokailee vuosittain joitakin kymmeniä pesimättömiä luppokurkia. Laulujoutsen 160 (kevät 2005) Pikkujoutsen 11 (kevät 2008)

33 33 Metsähanhi 135 (kevät 2010), 145 (kevät 2007), 680 (kevät 2008), 110 (syksy 2008) ja 150 (syksy 2006) Tundrahanhi 300 (syksy 2000) Valkoposkihanhi (syksy 2010), (syksy 2009), (syksy 2008) ja (syksy 2007) Kurki 105 (kevät 2009), 170 (kevät 2007), 65 (kevät 2006) ja 184 (syksy 2007) Kartta 22. Peräpalon peltoaukea on merkitty karttaan viivoituksella. Lentoreitti Peräpalon peltojen ja Muhjärven välillä on merkitty punaisella viivalla. Peräpalon pellot (kartta 22) Laaja Korvenkylän länsipuolella avautuva peltoaukea, jolla levähtävät isot linnut yöpyvät Junkkarinjärvellä. Pelloilla levähtää hanhien ja laulujoutsenen lisäksi petolintuja.

34 34 Laulujoutsen 198 (kevät 2009) ja 202 (syksy 2008) Metsähanhi 131 (kevät 2009) Valkoposkihanhi (syksy 2006) Raussilan Suuriniitty (kartta 23) Kohde muodostuu kahdesta hyvin laajasta lähekkäisestä peltoaukeasta, Suuriniitystä ja Saarenniitystä, joilla levähtää monipuolisesti isoja lintuja, hanhia ja laulujoutsenia. Pelloilla pesii monipuolinen peltolinnusto. Isot linnut yöpyvät Teutjärvellä ja Tammijärvellä (Antti Vänskä ). Laulujoutsen 198 (syksy 2005) Metsähanhi 132 (kevät 2010) ja 1500 (syksy 2007) Merihanhi 180 (syksy 2008) Tundrahanhi (syksy 2009) Valkoposkihanhi (syksy 2010 ja syksy 2007), (syksy 2008) ja (syksy 2007)

35 35 Kartta 23. Raussilan Suuriniitty on merkitty viivoituksella. Lentoreitit yöpymispaikoille Teutjärvelle ja Tammijärvelle ovat merkitty punaisilla viivoilla. Tolkkilan -Värälän pellot (kartta 24) Laajat Kymijoen länsipuolella olevat aktiivisessa viljelyssä olevat peltoaukeat, joiden rajaukseen otettiin mukaan myös läheiset Alakylän pellot. Pelloilla ruokailevat hanhet lentävät Kouvolan yli Lappalanjärvelle yöpymään. Pelloilla saalistelee säännöllisesti muuttavia petolintuja keväin syksyin. Peltoaukeat ovat erityisesti suohaukkojen, sinisuohaukan Circus cyaneus ja ruskosuohaukan säännöllisiä saalistelualueita. Laulujoutsen 306 (kevät 2009) ja 229 (syksy 2010) Pikkujoutsen 13 (kevät 2009)

36 36 Metsähanhi 120 (kevät 2009 ja 2010), 151 (kevät 2008), 200 (syksy 2008) ja 500 (syksy 2007) Tundrahanhi 360 (syksy 2009), 300 (syksy 2008), 700 (syksy 2007), 350 (2006) ja 220 (syksy 1999) Valkoposkihanhi (syksy 2010), (syksy 2009), (syksy 2008) ja (syksy 2007) Kartta 24. Tolkkilan - Värälän pellot ovat merkitty karttaan viivoituksella. Lentoreitti yöpymispaikalle Lappalanjärvelle on merkitty viivalla. Tyrrin pellot (kartta 25) Aitomäen alueen kurjet ovat ruokailleet 2000-luvulla säännöllisesti myös Tyrrin ja Hyppälän peltoalueilla. Tämä peltoalue ei kuulu FINIBA-rajaukseen, mutta sillä on suuri merkitys Kymenlaakson kurkien levähdysalueena.

37 37 Kurki 243 (syksy 2010), 366 (syksy 2008) ja 150 (syksy 2006) Kartta 25. Tyrrin pellot on merkitty karttaan viivoituksella.

38 38 Kuva 4. Kouvolan Aitomäen alueella ruokailevat kurjet lentämässä yöpymissoilleen syyskuussa 2009 Mika Honkalinna 5.4. Miehikkälä Laisniemen pellot (kartta 26) Laisniemen pellot sijaitsevat aivan itärajan pinnassa. Suuret valtaojat, Kolmikannanoja ja Tuorusoja, nostavat pelloille tulvia. Laulujoutsen 160 (syksy 2008) Metsähanhi 150 (syksy 2008) Tundrahanhi 150 (syksy 2008) Valkoposkihanhi (syksy 2009)

39 39 Kartta 26. Laisniemen pellot on merkitty karttaan viivoituksella Pyhtää Mokran pellot (kartta 27) Pyhtään Heinlahdessa sijaitseva laaja peltoaukea. Monet Heinlahdella lepäilevät linnut käyvät ruokailemassa Mokran pelloilla. Alueen hanhet ja joutsenet käyvät ruokailemassa myös Länsikylän ja osittain Purolan pelloilla (Ari Vuorio ). Pikkujoutsen 11 (kevät 2009) Metsähanhi 145 (kevät 2010), 130 (kevät 2009) ja 100 (syksy 2007) Tundrahanhi 120 (syksy 2008), 900 (syksy 2007) ja 250 (syksy 2006)

40 40 Lisäksi peltoaukealla levähtää laulujoutsenia (maksimi 86 yks.), valkoposkihanhia (maksimi 700), pieniä määriä merihanhia ja kurkia sekä monipuolisesti muita lintuja. Kartta 27. Mokran pellot on merkitty karttaan viivoituksella. Lintujen lentoreitti Heinlahden ja peltojen välillä on merkitty punaisella viivalla. Parlahti (kartta 28) Parlahti on Pyhtään Munapirtin eteläpuolella oleva rikkonainen pienten saarten ja luotojen reunustama vesialue. Parlahdella, karttaan 22 rajatulla alueella, pesii maamme tiheimpiin kuuluva sääksen Pandion haliaetus (NT) pesimäkanta: alueella on ollut asuttuina 5 7 pesää (Seppo Grönlund ja Ari Vuorio ). Alueella on myös saman verran lajin vaihtopesiä, joista osa on Munapirtissä. Alueella pesivät sääkset saalistavat säännöllisesti Parlahdella.

41 41 Mossaholmenin ympäristössä levähtää useita satoja merimetsoja. Parlahden alue on merkittävä vesilintujen kerääntymisalue etenkin loppukesästä syksyyn (Seppo Grönlund ). Kartta 28. Parlahden kalasääskien pesimäalue ja merimetsojen levähdysalue on merkitty karttaan viivoituksella. Merimetso 165 (syksy 2009) ja 350 (syksy 2008) Santaniemenselkä (kartta 29) Santaniemenselkä on Tyyslahden luonnonsuojelualueen itäpuolella oleva sisälahti. Santaniemenselän Björkholmenin saaressa on suuri harmaahaikaran pesimäyhdyskunta. Saaressa on pesinyt monina vuosina myös äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltu

42 42 haarahaukka Milvus migrans. Alueella tavataan säännöllisesti myös sääksiä (NT), joita pesii alueella 1 2 paria vuosittain, sekä merikotkia. Myös kauempana pesivät sääkset käyvät Santaniemenselällä kalastelemassa (Seppo Grönlund ). Kartta 29. Santaniemenselkä on merkitty karttaan viivoituksella. Harmaahaikara 52 (kevät 2009), 30 (kevät 2008), 40 (kevät 2007), 78 (syksy 2006), 141 (kesä 2004), 40 (kesä 2003) ja 36 (kesä 2002)