PERHON SARVINEVAN-MERANEVAN SUUNNITELLUN TURVETUOTANTOALUEEN MAAPERÄ- JA POHJAVESISELVITYS 2010

Transkriptio

1 Geologian tutkimuskeskus Länsi-Suomen yksikkö Tutkimusraportti PERHON SARVINEVAN-MERANEVAN SUUNNITELLUN TURVETUOTANTOALUEEN MAAPERÄ- JA POHJAVESISELVITYS 2010 Miikka Paalijärvi

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Dnro M192L2010 Tekijät Miikka Paalijärvi Raportin laji Tilaustutkimusraportti Toimeksiantaja Vapo Oy / Paikalliset polttoaineet Raportin nimi Perhon Sarvinevan-Meranevan suunnitellun turvetuotantoalueen maaperä- ja pohjavesiselvitys 2010 Tiivistelmä Työn tarkoituksena oli selvittää Sarvinevan ja Meranevan suunniteltujen turvetuotantoalueiden sekä tutkimusalueen pohjavesialueiden maaperä- ja pohjavesiolosuhteita, ja erityisesti arvioida turvetuotannon pohjavesialueille mahdollisesti aiheuttamaa pohjaveden muuttumis- ja/tai pilaantumisriskiä. Tutkimusmenetelminä käytettiin maatutkaluotausta, maastokartoitusta, maaperänäytteenottoa kevyellä iskuporakonelaitteistolla sekä vesipintojen korkeustasomittauksia VRS-GPS -laitteistolla. Selvityksen laadinnassa on hyödynnetty myös alueella aiemmin tehtyjä maaperä- ja pohjavesitutkimuksia sekä Vapo Oy:n Sarvinevan-Meranevan suunnitteluaineistoa. Tutkimusalueen pohjois-eteläsuuntaisen harjujakson ydinosa sijoittuu Harju A:n pohjavesialueen keskiosiin, ja sieltä Sarvinevan keskiosien kautta edelleen kohti pohjoista suuntautuvalle vyöhykkeelle. Lähinnä hiekasta ja soraisesta hiekasta koostuva harjun ydinosa on keskimäärin metriä leveä. Varsinaisen harjuytimen yhtenäisyydestä tai maaperän syvempien osien harjuaineksenaineksen laadusta Sarvinevan tuotantoalueen kohdalla ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Tutkimusalueella harjujakson pituussuunnassa ei ilmeisesti esiinny pohjaveden virtausyhteyttä katkaisevia moreeni- tai kallioalueita. Eloperäisten turvekerrostumien ja lajittuneiden hiekka- ja silttikerrostumien alla on käytännössä koko tutkimusalueella moreeni. Myös Sarvinevan ja Meranevan suoaltaita erottava Kärrytiekankaan-Merapäkinkankaan pohjois-eteläsuuntainen kannas on kokonaisuudessaan moreenia. Pohjavesialueilla pohjavedenpinta sijaitsee pääosin muutamia metrejä ympäristöään korkeammalla. Kartta-, ilmakuva- ja maastotarkastelun perusteella tutkimusalueella ei esiinny lähteitä. Harju A:n ja B:n välisen vedenjakajan länsipuolella pääosa pohjavesien virtauksesta kanavoituu karkeampaan harjuytimeen ja suuntautuu sitä pitkin kohti pohjoista ja Peltokankaan vedenottamoa. Vedenjakaja-alueen itäpuolella pohjavesiä purkautuu koilliseen/itään. Parhaat edellytykset pohjaveden muodostumiselle, virtaukselle ja hyödyntämiselle ovat Harju A:n pohjavesialueen keskiosissa, harjujakson ydinosalla. Harju B:n keski- ja pohjoisosien maaperä on pääasiassa moreenia, minkä vuoksi myös alueella muodostuvien pohjavesien määrät ja virtausnopeudet ovat Harju A:n aluetta pienempiä. Harju A:n pohjoispäässä, noin metrin etäisyydellä suunnitellusta Sarvinevan tuotantoalueesta, sijaitsee Vimpelin kunnan Peltokankaan vedenottamo. Pääosa ottamolta pumpattavasta pohjavedestä muodostuu ottamon eteläja kaakkoispuolisella harjualueella. Mikäli Sarvinevan-Meranevan turvetuotanto toteutetaan tuotantosuunnitelman mukaisia vesiensuojelurakenteita ja raportissa annettuja suosituksia noudattaen, ovat turvetuotannon vaikutukset alueen harjumuodostuman pohjaveden laatuun ja määrään todennäköisesti hyvin vähäisiä, eikä vedenhankinta alueelta tulevaisuudessa vaarannu. Sarvinevan tuotantoalueella kuivatusojien ja muiden tuotantojärjestelyjen ulottamista turvekerroksen alapuoliseen mineraalimaahan saakka tulee kuitenkin välttää mahdollisimman pitkälle erityisesti alueen eteläosassa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Maaperä, pohjavesi, turvetuotanto, turve, maatutka, maaperäkairaus Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Keski-Pohjanmaa, Perho, Sarvineva, Meraneva, Harju Karttalehdet Kokonaissivumäärä 13 Yksikkö ja vastuualue Länsi-Suomen yksikkö / 322 Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli Suomi /Miikka Paalijärvi Hinta Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus Ei julkinen

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSALUE Aluekuvaus Suotyypit ja turvekerrostumien paksuus 3 3 MAASTOTUTKIMUKSET Maatutkaluotaukset Maaperäkairaukset Vesipintojen korkeustasomittaukset 6 4 TULOKSET Maaperäolosuhteet Pohjaveden pinnankorkeus, virtaussuunnat ja purkautuminen 7 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 10 6 KIRJALLISUUSLUETTELO JA TIETOKANNAT 13 Liitteet Liite 1 Maastotutkimuskartta 1: Liite 2 Pohjaveden pinnankorkeus ja virtaussuunnat 1: Liite 3 Maaperäkartta ja kairausten maalajihavainnot 1: Liite Tulkitut maatutkaprofiilit

4 1 1 JOHDANTO Vapo Oy / Paikalliset polttoaineet tilasi Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Länsi-Suomen yksiköltä Perhon Sarvinevan ja Meranevan suunniteltujen turvetuotantoalueiden ja niihin rajautuvien Harju A:n ( A), Harju B:n ( B) ja Haukkaharju A:n ( A) I- luokan pohjavesialueiden maaperä- ja pohjavesiselvityksen. Työn tarkoituksena oli selvittää suunniteltujen tuotantoalueiden sekä pohjavesialueiden maaperä- ja pohjavesioloja, ja erityisesti arvioida turvetuotannon pohjavesialueille mahdollisesti aiheuttamaa pohjaveden muuttumisja/tai pilaantumisriskiä. Selvitykseen liittyen tutkimusalueella suoritettiin maastotutkimuksia aikana. Maastotöihin sisältyi maatutkaluotauksia, kevyitä maaperäkairauksia (Cobra) sekä maastokartoitusta ja vesipintojen korkomittauksia. Työn ohjauksesta ja raportoinnista on vastannut geologi, FM Miikka Paalijärvi. Hankkeen maastotöihin on lisäksi osallistunut tutkimusassistentti, ins. (AMK) Joni Palola. Kuva1: Tutkimusalueen sijainti.

5 2 Selvityksen laadinnassa on hyödynnetty myös alueella aiemmin tehtyjä maaperä- ja pohjavesitutkimuksia (LSU 2009a, Suunnittelukeskus Oy 1979), GTK:n turvetutkimus- ja maaperäkartoitusaineistoja, sekä Vapo Oy:n toimittamaa Sarvinevan-Meranevan turvetuotantoon ja sen toteuttamiseen liittyvää suunnitteluaineistoa. 2 TUTKIMUSALUE 2.1 Aluekuvaus Tutkimusalue ja suunnitellut turvetuotantoalueet sijaitsevat Patanan tekojärven itäpuolella, linnuntietä noin 18 km Perhon kuntakeskuksesta luoteeseen (kuva 1). Sarvineva ja Meraneva ovat noin m mpy korkeustasolle sijoittuvia, osittain ojitettuja harvapuisia avosoita tai rämeitä, joiden kasvillisuutta leimaavat pääasiassa karut suotyypit. Pohjoista kohti viettävä Sarvineva rajautuu pohjoispäässään Patanan tekojärven täyttökanavaan. Meranevan keskiosien korkeustaso on ylimmillään Laukkulamminsaarin-Merapäkinkankaan tasalla noin +131,5-132 m mpy. Meranevan pohjoispäässä, Patanan täyttökanavalla, suon korkeustaso on noin m mpy ja etelässä Patanan tekojärven rantavyöhykkeessä m mpy. Sarvinevan ja Meranevan välissä sijaitsee suoaltaat toisistaan erottava pohjois-eteläsuuntainen moreeni-/kallioselänne. Sarvinevan tuotantoalue rajautuu eteläreunallaan Harju A:n ja Harju B:n I-luokan pohjavesialueisiin. Meranevan tuotantoalueen kaakkoiskulma rajoittuu Harju A:n pohjavesialueen länsireunaan noin 130 m:n matkalla Kapulaportaiden alueella. Pääosin Meranevan tuotantoalue sijoittuu kuitenkin yli 500 metriä pohjavesialueen ulkorajan länsipuolelle. Meranevan eteläpää ulottuu Vimpelin kunnan puolelle, mutta suunniteltu tuotantoalue sijoittuu kokonaisuudessaan Perhon kunnan alueelle. Harjun ja Haukkaharjun harjumuodostumat ovat osa luode-kaakkosuuntaista Kokkola-Saarijärvi- Laukaa pitkittäisharjujaksoa. Tutkimusalueella harjujakso on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja luonteeltaan laakea ja tasoittunut. Maanpintaan saakka ulottuvissa harjukerrostumissa on tutkimusalueella noin 1,5-2 kilometrin katkos Sarvinevan-Nurmiskorven alueella. Korkeimmillaan harjujakson lakiosat kohoavat tutkimusalueella noin m mpy tasolle, 5-10 metriä ympäröivien suoalueiden yläpuolelle. Harjujakso sijoittuu siten kokonaisuudessaan jääkauden jälkeisen ns. Ancylusjärvivaiheen korkeimman rannan (noin m mpy) alapuolelle. Harjualueiden kasvillisuus on pääasiassa harvakasvuista männikköä, osittain myös sekametsää. Selvimmät merkit rantavyöhykkeen toiminnasta ovat harjualueen länsireunalla ja laella esiintyvät, enimmillään 3-4 metriä korkeat rantavallit. Ancylusjärvivaiheessa muodostuneita hienorakeisia silttikerrostumia ja suhteellisen ohuita hiekkavaltaisia rantakerrostumia esiintyy paikoitellen harjun alarinteillä ja myös turvekerrostumien alapuolella. Muutoin harjujakson ulkopuolinen mineraalimaaperä koostuu lähinnä moreenista. Alueen moreeni- ja kalliomäet ovat loivarinteisiä, korkeuserot suhteellisen pieniä eikä jyrkänteitä esiinny. Kiteinen kallioperä ei muodosta tutki-

6 3 musalueella maanpintaan saakka ulottuvia kalliopaljastumia. Lähimmät kalliopaljastumat sijaitsevat Taipaleenkydön-Varessaaren alueella, noin 500 metriä tutkimusalueen itäpuolella. 2.2 Suotyypit ja turvekerrostumien paksuus Sarvinevasta noin puolet on avosuota ja toinen puoli heikkokasvuista rämettä, korpea tai turvekankaita. Suon avointa keskiosaa luonnehtii lyhytkortinen neva, sekä pakoin myös rimpi- ja silmäkeneva. Puustoisilla alueilla vallitsevat lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme sekä reunamilla pallosararäme. Suon reunamia on jonkin verran ojitettu. GTK:n turvetutkimusten (Korpijaakko 1995) perusteella turpeesta lähes 60 % on rahkavaltaista ja noin 40 % saravaltaista. Saraturpeet esiintyvät suon pohjakerrostumissa. Turvekerrostuman pinnassa on keskimäärin noin metrin paksuinen rahkaturvekerros. Sarvinevan turvekerrostumien keskipaksuus on noin 2,8 metriä, mutta suunnitellulla tuotantoalueella turpeen paksuus on paikoitellen jopa 4-4,5 metrin luokkaa. Myös Meranevasta noin puolet on avosuota loppuosan koostuessa pääosin heikkokasvuisesta rämeestä. Suon avonaista keskialuetta luonnehtivat lyhytkortinen neva ja silmäkeneva. Puustoisten reuna-alueiden yleisimmät suotyypit ovat rahka- ja tupasvillaräme. Suo on pääosin luonnontilaista. Ainoastaan Patanan täyttökanavaan rajoittuva suon pohjoispää, sekä eteläisin Vimpelin kunnan puolelle sijoittuva osa ovat ojitettuja. Turpeesta noin 70 % on rahka- ja 30 % saravaltaista. Saravaltaisia turpeita esiintyy suon pohjalla ja eteläosassa. Meranevan turvekerrostumien keskipaksuus on noin 4 metriä. Suon keskiosissa turvekerrostumien paksuus on paikoitellen kuitenkin jopa 7-8 metrin luokkaa. Suon pinnassa on keskimäärin 1-1,5 m paksu, heikosti maatunut rahkaturvekerros. Tämän alla on saraturvetta, sekä hyvin ja kohtalaisesti maatunutta rahkaturvetta keskimäärin noin 2,5 m. 3 MAASTOTUTKIMUKSET Maastotutkimusten yhteydessä tehdyt maatutkaluotauslinjat, kairauspisteet ja vesipintojen korkeusmittauspisteet on esitetty liitekartoissa 1, 2 ja 3. Maatutkaluotaukset keskitettiin Harju A:n ja B:n pohjavesialueiden pohjoisosaan, Peltokankaan vedenottamon ympäristöön, sekä harjujakson ja Sarvinevan tuotantoalueen väliselle suoalueelle pohjavesialuerajojen sisäpuolella. Sen sijaan vesipintojen korkeusmittauksia suoritettiin myös kauempana suoalueella, osittain myös pohjavesialuerajojen ulkopuolella. 3.1 Maatutkaluotaukset Tutkimusalueella luodattiin kaikkiaan 13 maatutkalinjaa, yhteispituudeltaan noin 9 kilometriä. Luotauksissa käytettiin GTK:n SIR-3000 maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia, jota vedettiin mönkijällä. Luotauksissa käytetty mittausaika oli 400 nanosekuntia. Linjojen pai-

7 4 kannus maastossa suoritettiin mittauksen yhteydessä tavallisella GPS-paikantimella (XY - tarkkuus 2-3 metriä). Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radiotaajuisten ( MHz) aaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin. Tämä toistuu kymmeniä kertoja sekunnissa, minkä tuloksena saadaan jatkuvaa profiilikuvaa maankamaran sähköisistä rajapinnoista. Maatutkalaitteistoon kuuluu lähetin-vastaanotinantennin lisäksi keskusyksikkö, kaapelit, paikannusjärjestelmä sekä vetolaitteistot ja telineet (kuva 2). Kuva 2: Geologian tutkimuskeskuksen Länsi-Suomen yksikön maatutkalaitteisto (Kuva: Jari Väätäinen/GTK). Maatutkan lähettämän elektromagneettisen pulssin kulkunopeus ja tunkeutumissyvyys riippuu väliaineen dielektrisyydestä (Er -arvo) ja sähkönjohtavuudesta. Hiekassa ja sitä karkeammissa maalajeissa sähkönjohtavuus ja dielektrisyys ovat yleensä alhaisia ja maatutkauksen syvyysulottuvuus vastaavasti hyvä, jopa yli 30 metriä. Hienoaineksen (savi) tai esim. suolapitoisuuden (tiesuolaus) lisääntyminen kasvattaa sähkönjohtavuutta ja dielektrisyyttä, jolloin maatutkan syvyysulottuvuus heikkenee. Myös turpeen dielektrisyysarvo on suuri, minkä vuoksi maatutkauksen syvyysulottuvuus suoalueilla on enimmillään noin 10 metrin luokkaa. Tutkimusalueen olosuhteista sekä tutkattavien linjojen pituudesta ja lukumäärästä riippuen työpäivän aikana suoritettavan maatutkaluotauksen määrä on keskimäärin 5-10 kilometriä. Yhden mittauspäivän tulosten tulkintaan kuluu 1-2 työpäivää. Maatutkaluotaukselle on tyypillistä, että keskimäärin noin % mittauslinjoista on hyviä/tulkintakelpoisia.

8 5 Maatutkaprofiilien tulkinta perustuu sähköisten rajapintojen sekä yksittäisten heijasteiden visuaaliseen tarkasteluun, tunnistamiseen ja syvyyden määrittämiseen. Mittausaineistossa näkyvät rajapinnat ja heijasteet eivät kuitenkaan aina ole yksiselitteisiä ja/tai jatkuvia, minkä vuoksi tulkinnan apuna käytetään myös muilla tutkimusmenetelmillä kuten kairauksilla tuotettua referenssitietoa. Maatutkalinjojen prosessoinnissa ja tulkinnassa on käytetty Geo Doctor 2 -ohjelmistoa. Linjoja on käsitelty (esim. taustanpoisto ja signaalin vahvistaminen) niillä näkyvien piirteiden korostamiseksi ja/tai häiriöiden poistamiseksi. Tulkittujen maatutkaprofiilien syvyysskaalaa voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavana. Maalajin, vesipitoisuuden ja sähköisten ominaisuuksien muuttuessa tutkasignaalin etenemisnopeus muuttuu, muuttaen samalla myös luotausprofiilin syvyysskaalaa. Näin ollen esim. turpeen ja mineraalimaan tai pohjavedenpinnan ylä- ja alapuolisen maapeitteen todellista paksuutta ei voida esittää yhtä aikaa samassa profiilissa. Luotauksissa käytetty mittausaika 400 nanosekuntia vastaa veden kyllästämässä mineraalimaassa (Er 16 20) noin metrin syvyysulottuvuutta. Veden kyllästämässä turpeessa (Er 50 60) vastaavan mittausajan syvyysulottuvuus on ainoastaan vähän yli puolet edellisestä (7-8 metriä). Tulkinnoissa on käytetty lähes kokonaan vedellä kyllästyneelle hiekalle ja moreenille soveltuvia Er -arvoja 16 20, minkä vuoksi tulkintaprofiileissa näkyvät turvepaksuudet ovat yli puolet todellista paksumpia. Paksuturpeisemmalla linjalla F3 on tulkinnassa käytetty keskimääräistä Er - arvoa 30. Sen sijaan puhtailla mineraalimailla tutkaprofiilien syvyysasteikko on luotettavampi. 3.2 Maaperäkairaukset Maaperäkairaukset (5 kpl) suoritettiin käyttäen kevyttä Cobra iskuporakonelaitteistoa, 25 mm:n tankokalustoa ja läpivirtausterää. Kairauspisteet valittiin siten, että niiden antama informaatio täydensi mahdollisimman hyvin alueella suoritettuja maatutkaluotauksia. Kairauspisteistä kolme (KP1-KP3) sijoittuu Sarvinevan reunavyöhykkeeseen, Harju A:n pohjavesialueen pohjois- /luoteisreunalle. Piste KP4 sijaitsee Sarvinevan ja Meranevan välisellä moreenikannaksella ja piste KP5 Sarvinevan pohjoispäässä, noin 50 m etäisyydellä Patanan täyttökanavasta (ks. liite 1). Maaperäkairausten tavoitesyvyys oli 5-6 metriä. Kairausten yhteydessä otettiin maalajinäytteitä läpivirtausterällä aina maalajin muuttuessa tai vähintään 2-3 metrin välein. Näytteistä ei tehty laboratorioanalyysejä, vaan maalaji määritettiin aistinvaraisesti kairauksen yhteydessä. Maalajit on luokiteltu GEO -luokituksen mukaisesti. Tutkimusalueen maaperäkartta ja yhteenveto kairausten maalajihavainnoista ja maaperän vedenjohtavuusominaisuuksista on esitetty liitteessä 3.

9 6 3.3 Vesipintojen korkeustasomittaukset Ojien ja kaivettujen pohjavesilammikoiden vesipintojen korkeustasomittaukset tehtiin VRS- GPS- laitteistolla, jonka korkeusmittaustarkkuudeksi oli säädetty ±3 cm. Jokaisessa havaintopisteessä tehtiin vähintään kaksi rinnakkaismittausta. Vedenpinnan korkeustasomittauksia (N60) suoritettiin kaikkiaan 18 pisteessä. Vesipintojen korkeusmittauspisteiden sijainti on esitetty liitekartassa 2. 4 TULOKSET 4.1 Maaperäolosuhteet GTK:n maaperäkartoitusaineiston, ympäristöhallinnon pohjavesitutkimusaineiston (LSU 2009a) ja tässä tutkimuksessa suoritettujen kenttätöiden perusteella tutkimusalueen pohjoiseteläsuuntaisen harjujakson ydinosa sijoittuu Harju A:n pohjavesialueen keskiosiin, ja sieltä Sarvinevan keskiosien kautta edelleen kohti pohjoista suuntautuvalle vyöhykkeelle. Lähinnä hiekasta ja soraisesta hiekasta koostuva harjun ydinosa on Harju A:n pohjavesialueella keskimäärin metriä leveä. Suhteellisen kapeana vyöhykkeenä esiintyvät harjukerrostumat ovat erityisesti itäreunaltaan jyrkästi moreeni-/kallioalueisiin rajautuvia. Kairausten ja maatutkaluotausten perusteella harjukerrostumien paksuus muodostuman kesiosissa on enimmillään metrin luokkaa. Tutkimusalueella harjujakson pituussuunnassa ei ilmeisesti esiinny pohjaveden virtausyhteyttä katkaisevia moreeni- tai kallioalueita. Harjumuodostuman ydinosa erottuu heikosti myös Sarvinevan eteläreunalle ajettujen maatutkalinjojen F3 ja F4 pohjaosissa, noin 8-10 metrin syvyydessä (ks. liite 4.2). Harjumuodostuman hienorakeisemmat liepeet ja myöhemmin syntyneet Ancylusjärvi- ja rantavaiheen hienohiekka- ja silttivaltaiset kerrostumat jatkuvat turvekerrostumien alapuolella osittain myös pohjavesialuerajojen ulkopuolella. Turvekairausten perusteella Sarvinevan ja Meranevan yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hienohiekka/karkeasiltti. Myös Harju A:n pohjavesialueen pohjois-/luoteisreunalle tehtyjen kairausten KP1-KP3 maalajit 3-4 metrin syvyyteen turvekerroksen alapuolelle ovat hiekkaa ja hienoa hiekkaa (ks. liite 3). Varsinaisen harjuytimen yhtenäisyydestä tai maaperän syvempien osien harjuaineksen laadusta Sarvinevan tuotantoalueen kohdalla ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Patanan täyttökanavan pohjoisreunalle ajetuissa maatutkalinjoissa F11 ja F13 näkyvä harjumateriaali on hiekkavaltaista, eikä siitä ole erotettavissa selkeää soraista ydinosaa (ks. liitteet 4.6 ja 4.7). Haukkaharju A:n tutkimusalueelle sijoittuva osa on länsireunaltaan moreenia. Pääosa Patanan täyttökanavan pohjoispuolisen alueen harjukerrostumista sijaitsee ilmeisesti Haukkaharju A:n pohjavesialueen länsireunalla, Katinhännän-Nurmiskorven alueella. Maastohavaintojen ja maatutkaluotausten perusteella myös Harju B:n pohjavesialueen keski- ja pohjoisosassa maaperä on pääasiassa moreenia (ks. linjat F1 ja F2, liite 4.1), jota peittävät ohuet, keskimäärin 1-3 metriä paksut harjunlieve- ja rantakerrostumahiekat.

10 7 GTK:n aiemmin suorittamien turvetutkimusten ja tämän työn yhteydessä tehtyjen maatutkaluotausten ja kairausten perusteella Sarvinevan turvekerrostumien keskipaksuus Harju A:n pohjavesialuerajojen sisäpuolella on noin 1,5-2 metriä. Enimmillään turvetta on linjan F3 loppupäässä noin 3,5-4 metriä. Linjoilla F3, F4, F7 ja F8 turvekerrostumien alapuolisten hiekka- /hienohiekkakerrostumien paksuus on 5-10 metrin luokkaa (ks. liitteet ). Linja F7 sivuaa kahta lähelle suon pintaa ulottuvaa moreenikumparetta. Eloperäisten turvekerrostumien ja lajittuneiden hiekka- ja silttikerrostumien alla on käytännössä koko tutkimusalueella moreeni. Maatutkaluotausten ja kairauspisteen KP4 perusteella myös Sarvinevan ja Meranevan suoaltaita erottava Kärrytiekankaan-Merapäkinkankaan pohjoiseteläsuuntainen kannas on kokonaisuudessaan moreenia (ks. linjat F9 ja F10, liitteet 4.5 ja 4.6). Kärrytiekankaan eteläosissa kallionpinta sijaitsee suhteellisen lähellä maanpintaa, noin 3-5 metrin syvyydessä, vaikka varsinaisia kalliopaljastumia alueella ei esiinny. Mahdollisia kallionpintaheijasteita on paikoitellen erotettavissa myös muiden maatutkalinjojen pohjaosissa, noin 8-12 metrin syvyydessä (ks. esim. linjat F1,F2 ja F6). 4.2 Pohjaveden pinnankorkeus, virtaussuunnat ja purkautuminen Ympäristöhallinnon pohjavesitutkimusten perusteella Harjun alue on jaettu kahteen erilliseen, pohjois-eteläsuuntaisen vedenjakajan rajaamaan pohjavesiesiintymään (Harju A ja B). Pohjavesialueilla pohjavedenpinta sijaitsee pääosin muutamia metrejä ympäristöään korkeammalla, eli ne ovat antikliinisiä, pohjavettä ympäristöönsä luovuttavia muodostumia. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella tutkimusalueella ei esiinny lähteitä. Lähdepurkaumia ei myöskään havaittu maastotöiden yhteydessä. Tutkimusalueella pohjavedenpinta sijaitsee maatutkaluotausten ja havaintoputkitietojen perusteella pääosin alle 3 metrin syvyydessä maanpinnasta, ja enimmillään Harjun alueen keskiosissa noin 5-6 metrin syvyydessä. Kokonaisuutena tutkimusalueen pohjavedenpinnan korkeuserot ovat 10 metrin luokkaa. Harjun pohjavesimuodostuman sisällä pohjaveden pinnankorkeusvaihtelu on enimmillään noin 5 metriä. Ylimmillään tutkimusalueen pohjavedenpinta on Harjun pohjavedenjakajalla noin m mpy tasolla. Vedenjakajalta Harju B:n muodostumisalueen itäreunalle siirryttäessä pohjavedenpinta laskee noin +132 m mpy tasolle. Harju A:n muodostumisalueen länsireunalla ja pohjoispäässä pohjavedenpinnan taso on puolestaan noin m mpy. Alimmillaan tutkimusalueen pohjavedenpinnan taso on Patanan täyttökanavan alueella noin m mpy. Harju A:n ja B:n välisen vedenjakajan länsipuolella pääosa pohjavesien virtauksesta kanavoituu karkeampaan harjuytimeen ja suuntautuu sitä pitkin kohti pohjoista ja Peltokankaan vedenottamoa. Pohjavesialueen länsireunalla pohjavettä purkautuu kuitenkin myös harjua reunustaville suoalueille. Vedenjakaja-alueen itäpuolella muodostuvia pohjavesiä purkautuu puolestaan koilliseen/itään. Parhaat edellytykset pohjaveden muodostumiselle, virtaukselle ja hyödyntämiselle

11 8 ovat Harju A:n pohjavesialueen keskiosissa, harjujakson ydinosalla. Harju B:n keski- ja pohjoisosien maaperä on pääasiassa moreenia, minkä vuoksi myös alueella muodostuvien pohjavesien määrät ja virtausnopeudet ovat Harju A:n aluetta pienempiä. Tutkimusalueeseen sisältyvän Haukkaharju A:n eteläpään pohjaveden varastoitumis- ja virtauskuva ei ole tarkka tutkimustietojen vähäisyydestä johtuen. Pohjavesien virtaus Haukkaharjun alueella suuntautuu pääosin pohjoiseen, mutta pienten pohjaveden pinnankorkeuserojen vuoksi muodostuman eteläpäästä saattaa ajoittain purkautua pohjavettä myös etelään kohti Patanan täyttökanavaa. Harju A:n pohjoispäässä, noin metrin etäisyydellä suunnitellusta Sarvinevan tuotantoalueesta, sijaitsee Vimpelin kunnan Peltokankaan vedenottamo. Ottamon keskimääräinen vedenottomäärä vuonna 2008 oli noin 770 m 3 /d (LSU 2009a). Kokonaisuudessaan Harju A:n alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 1300 m 3 /d. Pääosa ottamolta pumpattavasta pohjavedestä muodostuu ottamon etelä- ja kaakkoispuolisella harjualueella. Vaikka Sarvinevan eteläpään pinta- ja pohjavesien korkeustaso on vanhojen havaintoputkitietojen ja nyt suoritettujen mittausten perusteella Peltokankaan ottamoalueen pohjavedenpinnan yläpuolella (kuva 3), ei suoalueen vesiä nykyisillä vedenottomäärillä ilmeisesti suotaudu merkittäviä määriä harjumuodostumaan. Tämä on pääteltävissä Peltokankaan ottamon veden suhteellisen korkean happipitoisuuden ja pienten rauta- mangaani- ja humuspitoisuuksien perusteella. Kuva 3: Maan- ja pohjavedenpinnan pituusleikkaus Harju A:n pohjavesialueen keskiosassa, harjumuodostuman ydinalueella.

12 9 Harju B:n pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu 600 m 3 /d. Pohjavesialueen itäreunalla, lähimmillään noin 1,7 kilometrin etäisyydellä suunnitelluista turvetuotantoaluista sijaitsevan Peltokankaan vesiyhtymän Harjun vedenottamon ottomäärä vuonna 2008 oli vain noin 14 m 3 /d (LSU 2009b). Ottamo sijaitsee muusta harjunosasta erillään olevassa, mahdollisesti rantakerrostumia edustavassa hiekka-/soramuodostumassa. Sarvinevan eteläpään ojista mitattujen vesipintojen korkeustaso vaihteli välillä noin m mpy. Sarvinevan vedet ovat todennäköisesti ainakin osittain orsivesityyppisiä, ja ne purkautuvat alueen ojitusten kautta pääosin pohjoiseen kohti Patanan täyttökanavaa. Meranevan itäosan pieneltä ojitusalueelta virtaa vesiä itään kohti Sarvinevaa. Pääosa Meranevan alueen vesistä purkautuu kuitenkin pohjois- ja eteläpään ojitusten kautta Patanan täyttökanavaan ja tekojärveen. Tutkimusalueelta on käytettävissä kolmen pohjaveden havaintoputken aikasarjat vuosilta Havaintoputket 113 ja 123 sijaitsevat Peltokankaan vedenottamon vaikutusalueella, putki 113 noin 350 metriä ottamon eteläpuolella ja putki 123 noin 100 metriä ottamon länsipuolella. Havaintoputki 164 sijaitsee puolestaan lähellä pohjavedenjakaja-aluetta, noin 1,3 kilometriä Peltokankaan ottamosta etelään (ks. liitekartta 2). Kuva 4: Pohjaveden pinnankorkeus havaintoputkissa 113, 123 ja 164 vuosina Käytettävissä olevan havaintoaineiston perusteella harjumuodostuman pohjaveden pinnankorkeudessa ei esiinny jatkuvaa laskevaa tai nousevaa trendiä havaintojakson aikana (kuva 4). Vuosien aikana kaikissa putkissa tapahtunut noin yhden metrin pohjavedenpinnan lasku saattaa johtua Peltokankaan vedenottotoiminnan käynnistymisestä. (Peltokankaalle on annettu ottolupa v. 1979, ottotoiminnan aloitusajankohtaa ei ole tässä yhteydessä tarkistettu.) 1980-luvun

13 10 puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen saakka pohjaveden pinnankorkeuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia luvun alkupuolella pohjavedenpinta on noussut putkesta riippuen noin 0,5-1 metriä. Havaintojakson lopussa, vuosien aikana, pohjaveden pinnankorkeus on ollut kaikissa putkissa taas laskussa. Alueen pohjaveden pinnankorkeusvaihtelu saattaa johtua sadannan pitkäaikaisvaihteluista, tai esim. Peltokankaan vedenottomäärissä tapahtuneista muutoksista. Voimakkainta pinnankorkeusvaihtelu on ollut lähimpänä vedenottamoa sijaitsevassa havaintoputkessa JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Selvityksen perusteella tutkimusalueen maaperän rakenteesta ja aineksen vaihtelusta sekä pohjavesiolosuhteista on saatu hyvä yleiskuva. Tulosten perusteella voidaan myös arvioida, että mikäli Sarvinevan-Meranevan turvetuotanto toteutetaan tuotantosuunnitelman mukaisia vesiensuojelurakenteita ja tässä yhteydessä annettuja suosituksia noudattaen, ovat vaikutukset Harju A:n, Harju B:n ja Haukkaharju A:n pohjaveden laatuun ja määrään todennäköisesti hyvin vähäisiä, eikä vedenhankinta ko. pohjavesimuodostumista tulevaisuudessa vaarannu. Tutkimusalueelta ei ole myöskään löydetty luonnontilaisia lähteitä, joihin turvetuotannolla voisi olla vaikutusta. Meranevan pohjavesivaikutusten arviointi Meranevan tuotantoalueen kaakkoiskulma (jossa sijaitsevat pintavalutuskenttä ja tukikohta-alue) rajoittuu Harju A:n pohjavesialueen länsireunaan noin 130 metrin matkalla Kapulaportaiden alueella. Tuotantoalue ei kuitenkaan ulotu jo olemassa olevan, Sarvinevan eteläosasta Karhusaaren ja Kapulaportaiden kautta Patanan tekojärveen laskevan valtaojan itäpuolelle. Pääosa Meranevan tuotantoalueesta sijaitsee yli 500 metriä Harju A:n pohjavesialueen ulkorajan länsipuolella. Tuotantoalueen ja Harju A:n välinen vyöhyke koostuu osittain ojitetusta tai peltomaaksi muutetusta suosta, sekä vedenjohtavuudeltaan kohtuullisen heikosta maaperästä (hienohiekka, siltti ja moreeni). Lähimmillään tuotantoalue ulottuu noin 750 metrin päähän Peltokankaan vedenottamosta. Harjun pohjavedenjakaja-alueen itäpuolella sijaitsevan Harjun vedenottamon etäisyys tuotantoalueen kaakkoiskulmasta on noin 1,7 kilometriä. Ottaen huomioon tuotantoalueen sijoittuminen sekä tutkimusalueen maaperä ja pohjavesiolosuhteista nyt saatu lisäinformaatio, Meranevan turvetuotannolla ei voida olettaa olevan haittavaikutuksia tutkimusalueen pohjavesimuodostumien veden laatuun tai määrään. Myös suojaetäisyyttä Peltokankaan ja Harjun pohjavedenottamoihin voidaan pitää riittävänä. Sarvinevan pohjavesivaikutusten arviointi Tutkimusalueen pohjois-eteläsuuntaisen harjujakson ydinosa on paikannettu Harju A:n pohjavesialueen keskiosiin, ja sieltä Sarvinevan keskiosien kautta edelleen kohti pohjoista suuntautuvalle vyöhykkeelle. Lähinnä hiekasta ja soraisesta hiekasta koostuva harjuydin on keskimäärin

14 metriä leveä. Tutkimusalueella harjujakson pituussuunnassa ei ilmeisesti esiinny pohjaveden virtausyhteyttä katkaisevia moreeni- tai kallioalueita. Sarvinevan eteläosassa ydinharjun karkeammat kerrostumat sijaitsevat yli 5 metrin syvyydessä turvekerrostumien alapuolella. Varsinaisen harjuytimen yhtenäisyydestä tai maaperän syvempien osien harjuaineksenaineksen laadusta Sarvinevan tuotantoalueen kohdalla ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Vimpelin kunnan Peltokankaan vedenottamo sijaitsee ydinharjun alueella, noin metriä Sarvinevan suunnitellun tuotantoalueen eteläpuolella. Pääosa ottamolta pumpattavasta pohjavedestä muodostuu ottamon etelä- ja kaakkoispuolisella harjualueella. Ottamon vaikutusalue ei nykyisellään ilmeisesti ulotu Sarvinevan tuotantoalueelle saakka. Tuotantoalueen eteläreunan ojitukset saattavat kuitenkin tietyissä olosuhteissa muodostaa riskitekijän Peltokankaan ottamon veden laadulle ja/tai määrälle. Mikäli tuotantoalueen ojitukset ulotetaan turvekerrostumien alapuoliseen mineraalimaahan saakka, saattaa humuspitoisia vesiä imeytyä harjusysteemiin erityisesti sen ydinosan kohdalla. Poikkeuksellisen pitkinä kuivina kausina, tai esim. vedenottomäärän pitkäaikaisen lisäyksen yhteydessä voi Peltokankaan ottamon vaikutusalue ainakin hetkittäin ulottua Sarvinevan tuotantoalueen eteläosiin saakka. Tilanteen pitkittyessä saattaa harjuun imeytynyttä heikompilaatuista, humuspitoista pohjavettä kulkeutua myös vedenottamolle saakka. Tuotantoalueen eteläosan pohjamaalajeista ja kuivatusojien syvyydestä, sekä ojiin purkautuvista pohjavesimääristä riippuen saattaa tapahtua myös paikallista pohjavedenpinnan alenemista. Aleneman määrää tai ulottuvuuksia on käytettävissä olevan tiedon perusteella vaikea arvioida, mutta harjumuodostuman pituussuunnassa (pohjoinen-etelä) pohjaveden alenema voi periaatteessa ulottua jopa Peltokankaan vedenottamolle asti. Pääosin Sarvinevan pohjavesien virtaus suuntautuu pohjoiseen kohti Patanan täyttökanavaa. Haukkaharju A:n alueella pohjavesien päävirtaussuunta on niin ikään pohjoiseen, mutta pohjaveden pienten pinnankorkeuserojen vuoksi muodostuman eteläpäästä saattaa purkautua pohjavettä ainakin ajoittain myös etelään kohti Patanan kanavaa. Vaikka pohjaveden virtausyhteys Sarvinevan ja Haukkaharju A:n välillä on maaperäolosuhteiden perusteella mahdollinen, on niitä Patanan kanavan vuoksi kuitenkin pidettävä hydrogeologisessa mielessä erillisinä pohjavesialtaina. Em. syistä johtuen Sarvinevan tuotantoalueen keski- ja pohjoisosat eivät todennäköisesti missään olosuhteissa muodosta riskiä Harju A:n, Haukkaharju A:n tai Peltokankaan ottamon pohjavedelle. Harju B:n keski- ja pohjoisosien maaperä on pääasiassa moreenia, minkä vuoksi myös alueella muodostuvien pohjavesien määrät ja virtausnopeudet ovat Harju A:n aluetta pienempiä. Harju B:n alueella pohjavedet purkautuvat koilliseen/itään. Pohjavesialueen keskiosan itäreunalla sijaitsevan Harjun vedenottamon etäisyys Sarvinevan tuotantoalueesta on noin 2 kilometriä. Alueen maaperä ja pohjavesiolosuhteiden, sekä tuotantoalueen sijoittumisen perusteella Sarvinevan turvetuotannolla ei voida olettaa olevan haitallisia vaikutuksia Harju B:n pohjavesialueeseen tai Harjun vedenottamoon.

15 12 Suositukset Selvityksen perusteella Meranevan turvetuotanto ei vaikuta tutkimusalueen pohjavesimuodostumien veden laatuun tai määrään. Näin ollen Meranevan kuntoonpano ja/tai tuotantovaiheessa ei tarvita erityisiä pohjaveden tarkkailu- tai suojausjärjestelyitä. Tarvittaessa harjumuodostuman länsireunan pohjavedenpinnan tasoa voidaan kuitenkin tarkkailla esim. havaintoputkesta A1 (ks. liite 2) 2-4 kertaa vuodessa suoritettavilla pinnankorkeusmittauksilla. Sarvinevan tuotantoalueella kuivatusojien ja muiden tuotantojärjestelyjen ulottamista turvekerroksen alapuoliseen mineraalimaahan saakka tulee välttää mahdollisimman pitkälle erityisesti lohkon 2 eteläosassa ja lohkon 3 kaakkoisreunalla. (Harjuytimen kohdalla turvekerrostumien paksuus lohkon 2 eteläreunalla on noin 3 metriä.) Myös alueen olemassa oleva metsäojitus, mikäli se ulottuu mineraalimaahan saakka, on huolellisesti eristettävä tuotantorakenteista. Vaikka Sarvinevan tuotantoalueen keski- ja pohjoisosien pohjavesiriski on pienempi, on myös näiden alueiden tuotantojärjestelyissä noudatettava huolellisuutta. Erityisesti vedenjohtavuudeltaan parhaimman harjuytimen alueella on mahdollisuuksien mukaan vältettävä niin turvetuotantosarkojen kuin ojienkin ulottamista turvekerroksen alapuolelle. Tuotantoalueen luoteiskulmassa sijaitsevalla pintavalutuskentällä ei sen sijaan tarvita erityisiä pohjavesijärjestelyitä. Sarvinevan turvetuotannon mahdollisten pohjavesivaikutusten havaitsemiseksi ja Harju A:n pohjoispäähän, sekä Peltokankaan vedenottamoon liittyvien riskien minimoimiseksi tulisi ottaa seurantaan tuotantoalueen eteläpuolisella suoalueella sijaitseva havaintoputki 136 (ks. liite 2). Mikäli ko luvulla asennettu havaintoputki on tuhoutunut tai käyttökelvoton, on syytä harkita uuden havaintoputken asentamista tuotantoalueen ja harjujakson pohjoispään väliselle suoalueelle. Havaintoputken säännöllinen pinnankorkeustarkkailu (2-4 kertaa vuodessa) tulisi aloittaa jo ennen tuotantoalueen kuntoonpanovaihetta. Myös havaintoputken pohjaveden laatu olisi suotavaa selvittää ainakin kertaalleen ns. perusparametrien (ph, sähkönjohtavuus, happi, sameus, väri, COD, rauta, mangaani ja alumiini) osalta ennen turvetuotannon aloitusta.

16 13 6 KIRJALLISUUSLUETTELO JA TIETOKANNAT GTK:n turve- ja maaperätietokannat. Suunnittelukeskus Oy, Vaasan vesipiiri. Pohjavesitutkimus Haukkaharjulla. Tutkimusalue 1701 (3304), työ n:o Korpijaakko, M., Perhossa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimusraportti 294. LSU, 2009a. Harjun pohjavesiselvitys, alue A ja B, Vimpeli ja Perho. Länsi-Suomen ympäristökeskus, pohjavesiryhmä. Dnro LSU-2009-V-15 (322). LSU, 2009b. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen vesienhoidon toimenpideohjelma pohjavesille. Raporttiluonnos Pohjavesitutkimusopas, Suomen Vesiyhdistys ISBN SYKE:n ympäristö- ja paikkatiedon hallintajärjestelmä OIVA. Vapo Oy:n aineisto koskien Sarvinevan ja Meranevan tuotantoalueiden suunnittelua ja ympäristölupaa.

17 Haukkaharju A 115 Aikaisemmat tutkimukset 3.7 ( A) Tuvetutkimuspiste/-syvyyspiste, pohjamaalaji ja turpeen syvyys (m) Turvetuotantoalue Hiekka Hienohiekka/Karkeasiltti Keski- ja hienosiltti Moreeni Katinhäntä Kivi/Lohkare Avokallio / Kalliomaa PVK Tutkimusalue 11/2010 KP Törösaari Pohjavesialue (1. lk) Lohko Pitkäsaari Lohko Pohjavesialueen ulkoraja 3.8 Kärrytiekangas Vedenottamo Lohko Sarvikytö m : Lohko Sarvineva Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 12/ Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, Patanan Hautakangas lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Kettukangas KP KP KP Vedenottamo 47 7 Varessaari KP3 48 Karhusaari Peltokangas (Vimpelin kunta) Paloharju Meranevanniemi 74 PVK F9 135 F9 F Papinaho 130 F10 F F Harju A ( A) Harju F F4 2.9 F F Nurmiskorpi F4 80 F5 F4 81 F6 F F11 F2 F1 F1 130 F12 F SARVINEVA - MERANEVA Maastotutkimuskartta Tutkimukset 11/2010 Kevyt tärykairaus (5 kpl, maalajit) 135 Maatutkaluotauslinja (13 kpl / 9,0 km) 135 Taipaleenkytö Mäntyniemi 135 Harjun runko-osa (Hk/SrHk, epävarmat osat katkoviivalla) Pohjaveden muodostumisalue 135 Isokytö YKJ Kytöranta Harju B ( B) Harju (Peltokankaan vy) Joenmutka Liite 1 Väinölä

18 YKJ Nurmiskorpi SARVINEVA-MERANEVA Pohjaveden pinnankorkeus ja virtaussuunnat Mäntyniemi Aikaisemmat tutkimukset 135 Haukkaharju A ( A) Pohjaveden havaintoputki (POVET, havainnot 2008) 130 Turvetuotantoalue Pohjaveden havaintoputki (POVET, havainnot ) Mittaukset 11/2010 Katinhäntä Vedenpinnan tason mittauspiste Oja Pohjavesilammikko +169,42 Vedenpinnan korkeustaso (N60) Lohko 1 PVK Lohko 1 Törösaari Pohjaveden virtaussuunta Suo- ja ojavesien virtaussuunta Harjun runko-osa (Hk/SrHk, Pitkäsaari epävarmat osat katkoviivalla) Kärrytiekangas Avokallio / Kalliomaa 130 Tutkimusalue 11/ Lohko 2 Pohjavesialue (1. lk) Sarvikytö Pohjaveden muodostumisalue Lohko 3 Sarvineva Pohjavesialueen ulkoraja 135 Vedenottamo Kettukangas Patanan Hautakangas m : ? Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 12/2010 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ Karhusaari Peltokangas Vedenottamo (Vimpeli, ~770 m 3 /d) Varessaari Kapulaportaat Paloharju PVK Meranevanniemi A1 Harju Harju A ( A) a Taipaleenkytö Isokytö Harju B ( B) 30 Harju (Peltokankaan vy) Kytöranta Joenmutka Koulu Lampinjärvi Saari Liite

19 YKJ SARVINEVA - MERANEVA Maaperäkartta ja kairausten maalajihavainnot Maalaji (maaperäkartta 1:20 000, kartoitussyvyys 1 m) Kalliomaa (maapeite <1m) Moreeni Sora Haukkaharju A ( A) Hiekka Hienohiekka Karkeasiltti Rahkaturve Saraturve Ohut turvekerros (<1,0m) Maalajien vedenjohtavuus Syvyys (m) Maalaji Tv Hk EKS Näytteet: Hk Hk KP5 HYVÄ - ERINOMAINEN VEDENJOHTAVUUS Karkea hiekka ja sora KESKINKERTAINEN - HYVÄ VEDENJOHTAVUUS Hienohiekka ja hiekka HEIKKO - KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni (hiekkamoreeni/soramoreeni) HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Savi, siltti ja silttimoreeni ERITTÄIN HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Kallio Maatutkaluotauksella ja kairauksilla paikannettu ydinharju (Hk/SrHk, epävarmat osat katkoviivalla) Kevyt tärykairaus (5 kpl, maalajit) Avokallio Pohjavesialue (1. lk) Pohjaveden muodostumisalue KP1 Syvyys (m) Maalaji Tv Pohjavesialueen ulkoraja Vedenottamo KP4 Syvyys (m) Maalaji Mr EKS Näytteet: Mr Syvyys (m) Maalaji Tv hhk EKS Näytteet: hhk hhk Syvyys (m) Maalaji Tv Hk EKS Näytteet: Hk Hk KP3 KP2 Peltokangas (Vimpelin kunta) hhk/ksi EKS Näytteet: ksi hhk m 1: Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 12/2010 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/ SrM Harju A ( A) Harju B ( B) KMrM HtM HkM Harju (Peltokankaan vy) SrM Liite

20

21

22

23

24

25

26