Työelämävalmiudet opetussuunnitelmissa

Transkriptio

1 TYYLI Työelämäyhteistyö yliopisto-opetuksessa -koulutus Kehittämistehtävä Mikko Vehkaperä, Lapin yliopisto Työelämävalmiudet opetussuunnitelmissa Johdanto ja oma kehittämistehtäväni Osallistuin kuuden suomalaisen yliopiston (Aalto-yliopisto, Lapin yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Turun yliopisto) yhteisen ESR-hankkeen Työelämäjaksoja ja työssäoppimista yliopisto-opintoihin järjestämään pitkäkestoiseen täydennyskoulutukseen Työelämäyhteistyö yliopisto-opetuksessa Koulutus sisälsi useita lähitapaamisia, paikallistapaamisia, verkkoopintojaksoja ja itsenäisiä tehtäviä. Koulutuksessa tuli asettaa itselle omaan työhön liittyvä kehittämistehtävä, jota sitten työstettiin erilaisten välitehtävien ja em. opetus- ja ohjaustapaamisten avulla. Kehittämistehtävän tulokset tuli esitellä koulutuksen päätösseminaarissa Espoossa Lisäksi koko kehittämistehtävä, sen vaihteet ja tulokset tuli kuvata raportissa eli tässä dokumentissa. TYYLI-koulutuksen tavoitteena oli pohtia ja lisätä työelämäyhteistyötä yliopisto-opetuksessa. Moni koulutuksen osallistujista oli opettajia, joilla luontaisena kehittämiskohteena oli oma opintojakso. Koska en itse ole opettaja, vaan työskentelen tiedekunnan hallinnossa, oli minulle luontaisempaa tarkastella asiaa hieman laajemmin. Valitsinkin kehittämiskohteeksi kokonaisen tutkinnon ja opetussuunnitelman. Vastaan Lapin yliopiston koko yhteiskuntatieteiden tiedekunnan opetussuunnitelmatyön koordinoinnista, mutta kehittämistehtävän laajuuden vuoksi oli järkevintä rajata aihetta, joten valitsin pilottikohteeksi matkailututkimuksen oppiaineen. Oppiaine kuuluu Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituuttiin ja on sitä kautta työssäni erityisasemassa. Lisäksi olen itse valmistunut matkailututkimuksesta, joten minulla on myös substanssiosaamista aiheesta, mikä helpottaa koulutuksen sisältöjen ja tavoitteiden kehittämistä. Tavoitteenani oli kehittää matkailututkimuksen oppiaineen opetussuunnitelmaa työelämälähtöisemmäksi. Tarkemmin määrittelin tehtäväkseni pohtia ja kartoittaa työelämävalmiuksien näkymistä opetussuunnitelmissa. Hypoteesini nimittäin oli, että työelämävalmiuksia kyllä opetetaan, mutta niistä ei viestitä riittävän selvästi opetussuunnitelmissa. Tavoitteena oli työelämävalmiuksien näkyväksitekeminen ja painoarvon kasvattaminen ottamalla ne osaksi opintojaksojen sisältöjä ja arviointikohteita. Opetussuunnitelmaa läpikäytäessä voisi samalla paikantaa puutteita työelämävalmiuksien opettamisessa ja oppimisessa ja kehittää myös opetusta vastaamaan paremmin nykypäivän tarvetta moniosaajasta (ks. enemmän esim. Oivallus, 2011; Oivallus 2012). 1

2 Hankkeen taustaa ja tavoitteita Tarve aiheen kehittämiselle oli noussut esiin monilla foorumeilla. Työelämävalmiuksia ja niiden merkitystä opetuksessa oli sivuttu paljon erilaisissa palaute- ja suunnittelukeskusteluissamme. Samoin opetussuunnitelmaviestintää oli kehitetty monenlaisin keinoin. Opetussuunnitelmamme eivät kuitenkaan edelleenkään tuoneet opiskelijoille riittävän selvästi esiin, mitä he valmistuttuaan oikeastaan osaavat ja mitä kaikkia oppeja heillä onkaan taskussa työelämää varten. Opiskelijoista saattoi edelleenkin tuntua, että opinnoissa oli vain pyöritelty teorioita, tai parhaimmillaankin puuhasteltu jotain yritysten kanssa, mutta mikä olki se varsinainen osaaminen ja asiantuntemus, jonka pohjalta pitäisi ammattilaisena lähteä hakemaan töitä. Toisaalta kaikkia opittuja taitoja ei edes tunnisteta taidoiksi. Esim. yliopistossa yksi tavallisimmin opituista asioista on suurten tietomäärien läpikäynti ja niistä olennaisimman löytäminen. Opiskelijat eivät kuitenkaan näe tätä välttämättä työelämätaitona, vaan sen saatetaan ajatella olevan pelkästään opiskelutaito. Kyseessä on kuitenkin myös työelämätaito mitä suurimmassa määrin. Työelämätaidot saatetaan opiskelijoiden ja sidosryhmien mielestä käsittää monesti liian kapeasti. Akateemiselle valmistuneelle ajattelun, kokoamisen, kirjoittamisen ja tutkimisen taidothan ovat usein niitä oleellisimpia työelämävalmiuksia. Se ei kuitenkaan ole kaikille aina selvää. Opetussuunnitelmaviestinnässä tulisikin avata enemmän myös akateemisen ammattilaisen osaamisalueita eli kertoa tarkemmin siitä, mitä on olla akateeminen valmistunut, missä osaaminen eroaa muiden koulutusasteiden tuottamasta osaamisesta, mitkä ovat yliopistokoulutuksen vahvuudet ja mitä taitoja voi itse edelleen vielä kehittää. Henkilökunnalle nämä asiat ovat pitkälti itsestäänselvyyksiä, mutta opiskelijoille, jotka eivät ole koskaan vielä olleet asiantuntijatöissä, kyseisten taitojen konkreettinen hahmottaminen voi olla vaikeaa. Opiskelijoiden lisäksi opintojen tuottaman osaamisen hahmottaminen voi olla vaikeaa myös työnantajille. Nykyisten opetussuunnitelmien lukeminen ei monestikaan auta asiaa. Osaamisen viestiminen myös yliopistosta ulospäin pitäisi olla selkeämpää. Myös yhteistyötä yritysten kanssa voitaisiin tehdä enemmän, jotta he ymmärtäisivät paremmin, mitä yliopistossa tehdään ja opitaan. Yhteistyöstä voivat molemmat edelleen oppia lisää. Lopulta oppiaineessa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että tutkinnot kyllä tarjoavat monenlaista osaamista, mutta osaamisen aukikirjoittaminen tuntuu hankalalta. Kehittämistehtävän tarkoituksena oli tukea aukikirjoittamista ja tuoda sitä kautta opiskelijoille ja myös opettajille, tiedeyhteisölle ja suurelle yleisölle paremmin tietoon, mitä taitoja yliopisto-opinnoissa oppii. Toki jo aiemminkin oli erilaisia työelämätaitojen portfoliomalleja mietitty ja osaamisperustaisia opetussuunnitelmia ja osaamistavoitteita laadittu, mutta lopullinen selkeys vaati vielä kehittämisaskelia. Osaamistavoitteissa oli esimerkiksi keskitytty vain substanssiosaamiseen. Kehittämistehtävän myötä voitiin osaamistavoiteajoitteluun ottaa mukaan nyt myös geneeriset taidot ja työelämävalmiudet yhtä tärkeiksi asioiksi substanssiosaamisen rinnalla. Opetussuunnitelmien kirjoittamisella on aina myös vaikutus opetuksen toteutukseen. Kun asioita nostetaan tärkeäksi ja esiin opetussuunnitelmissa, myös opetuksessa tulee niihin kiinnittää huomiota ja miettiä keinoja niiden toteuttamiseen. Asiat eivät voi enää jäädä vain piilo-opetussuunnitelmiin. Niinpä työelämävalmiuksien opetukseen tulee nyt panostettua enemmän. Opetussuunnitelmaa läpikäytäessä myös opetuksen mahdolliset puutteet nousevat esiin ja niihin voidaan tehdä korjaavia suuntaliikkeitä. 2

3 Hankkeen käytännön toteutus Kehittämistehtäväni lähti liikkeelle keväällä 2016 hankkeen tavoitteiden ja kohderyhmien mietinnällä. Hankkeen tavoitteita olenkin kuvannut jo edellä. Kohderyhmäksi määräytyi matkailututkimuksen oppiaineen henkilökunta. Olin valinnut oppiaineen pilottikohteeksi ja opetussuunnitelmien kehittämistyötä tehdään yhdessä henkilökunnan kanssa. Toki lopullisina kohderyhminä olivat myös opiskelijat sekä muut sidosryhmät, jotka hyötyisivät selkeämmästä ja informatiivisemmasta opetussuunnitelmasta. Molemmat ryhmät voitaisiin ottaa loppuvaiheessa myös opetussuunnitelmien kehittämistyöhön mukaan, jolloin heidän näkemyksiään voitaisiin vielä ottaa huomioon opetussuunnitelmaa viimeisteltäessä. Kohderyhmiä olivat myös tiedekunnan muut opettajat ja oppiaineet, joille hanketta esiteltäisiin ja jotka voisivat levittää hyviä käytäntöjä myös omiin opetussuunnitelmaprosesseihinsa. Ensimmäisen kerran asia oli esillä oppiaineessa maaliskuun 2016 oppiainepalaverissa. Esittelin siellä hankkeen taustoja ja tavoitteita sekä ideaa oppiaineesta pilottikohteena. Hämmästyksekseni oppiaineen henkilökunta oli yksimielisesti kanssani samaa mieltä kehittämisen tarpeesta ja tavoitteista ja oppiaine suostui ilomielin hankkeen pilottikohteeksi. Asiaan palattaisiin syksyllä opetussuunnittelukierroksen käynnistyttyä. Syksyllä 2016 opetussuunnittelu käynnistyi marraskuun oppiainepalaverissa. Alkuun keskusteltiin opiskelijapalautteiden, opettajien kokemusten ja muualta tulleiden paineiden kautta nousseista kehittämistarpeista. Samalla muistuteltiin mieleen kehittämistehtäväni tavoitteet ja käytiin ne uudelleen läpi. Kerroin myös terveisiä TYYLI-hankkeen Oulun seminaarista, jossa opetussuunnitelmatyötä oli käyty paljon läpi. Työelämävalmiuksien opetuksen kartoittaminen nähtiin oppiaineessa edelleen tärkeäksi. Samalla sovittiin siitä, että kartoituksen lisäksi tietyt työelämävalmiudet voidaan nostaa mukaan joidenkin kurssien sisältöihin ja arvioinnin kohteiksi. Tällöin työelämävalmiudet tulevat paremmin näkyviksi, niiden opettamiseen ja opiskeluun tulee panostettua enemmän ja niiden osaamista tulee myös kurssin päätyttyä arvioitua. Esimerkiksi ryhmätyötaitojen osa-alueita voidaan käydä kurssilla läpi, harjoitella erilaisia tehtävillä ja lopuksi arvioida esim. itse- ja vertaisarvioinnin kautta. Työskentelytavaksi sovittiin opetussuunnitelmamatriisi (curriculum mapping). Menetelmää oli käytetty jo edellisillä opetussuunnittelukierroksilla, jolloin oli kartoitettu mm. yliopiston rekrytointipalvelujen kyselyistä nousseitten työelämätaitojen oppimista opintojaksoilla. Nyt matriisia sovittiin kuitenkin laajennettavan niiltä osin, millä kurssilla mikäkin työelämätaito nostetaan osaamistavoitteisiin, miten taitoja opetetaan ja opetellaan, mikä on niiden suoritusmuoto ja miten niitä arvioidaan. Laajennuksessa käytin apuna Teknillisen korkeakoulun julkaisua Opettajan käsikirja Opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi (Hyppönen & Linden, 2009), jossa on mielestäni erittäin hyvin esitelty erilaisia opetus- ja arivointimtuooja. Matriisista tuli laajennuksen seurauksena hyvin laaja, mutta yhden kurssin osalta se oli kuitenkin nopeahko täyttää. Seuraavassa oppiainepalaverissa joulukuussa tarkastelimme matriisia yhdessä. Vain muutama opettaja oli ehtinyt täyttää matriisin omien kurssiensa osalta. Samalla totesimme, että oppiainepalaveri oli liian kiireinen hetki opetussuunnitelman käsittelyyn ja sovimme keväälle kaksi opetussuunnitelmatyöpajaa. Ensimmäiseen mennessä kukin olisi täyttänyt 3

4 matriisin omien kurssiensa osalta ja toisessa voitaisiin tarkastella lähes valmiita opintojaksokuvauksia. Kehotin opettajia perehtymään myös edellä mainitsemaani Teknillisen korkeakoulun julkaisuun auttamaan omaa rastittamistaan. Ensimmäisessä opetussuunnittelutyöpajassa kävimme matriisin läpi. Iloksemme huomasimme, että työelämätaitoja opetellaan kursseilla varsin kattavasti. Myös erilaisia suoritusmuotoja ja arviointitapoja on runsaasti. Nämä ovat vahvuuksiamme, joita tulisi nostaa esiin myös omissa teksteissämme. Huomasimme myös, että emme olleet oikeastaan koskaan käyneet läpi erilaisia opetusmuotoja, joita opintojaksoilla on käytössä. Opetussuunnitelmassa (opinto-oppaassa) on kuvattu opetusmuodot vain yleisellä tasolla, mutta esim. kontaktiopetuksessa käytettävät ryhmäkeskustelumuodot olivat vain opettajan omassa tiedossa. Oli erittäin valaisevaa käydä eri muotoja läpi yhdessä. Näin voitiin karsia esim. perättäisillä opintojaksoilla käytössä olevia samanlaisia muotoja. Huomasimme muun muassa, että yksilötehtäviä voisi käyttää enemmän, samoin perinteisiä luentoja. Aktiivisuus opintojaksolla voisi myös olla useammin mukana arviointiperusteissa. Vielä ensimmäisessä opetussuunnittelutyöpajassa emme osanneet päättää, millä kurssilla mikäkin työelämätaito nostetaan mukaan opintojaksokuvauksiin. Sovimme, että kukin opettaja miettii sitä itse ja muotoilee asian omille kursseilleen. Lisäksi sovimme, että osa opettajista muotoilee oppiaineen yleisen esittelyn ja osa opettajista koko tutkintojen osaamistavoitteet uuden filosofian mukaisiksi. Toisessa opetussuunnittelutyöpajassa kävimme kurssikuvauksia ja yleisiä tekstejä ja tutkintojen osaamistavoitteita läpi. Valmiita tekstejä oli vasta muutamasta opintojaksosta. Kävimme kuitenkin kaikki opintojaksot läpi ja sovimme, millä kurssilla nostetaan mikäkin työelämävalmius opetettavaksi sisällölliseksi asiaksi, joka sitten myös arvioidaan. Opettajat viimeistelevät tekstit keskustelun pohjalta. Totesimme, että asian sisäistäminen ja harjoittelu voi vaatia vielä hieman aikaa ja tekstien hienosäätöä on syytä tehdä heti seuraavallakin opetussuunnittelukierroksella ensi lukuvuonna. Koimme pääasiaksi, että olimme päässeet hyvään kehittämisvauhtiin. Tätä raporttia kirjottaessani olen kehittämistehtävässäni tässä vaiheessa. Seuraavana olisi tarkoitus esitellä opetussuunnitelmaa opiskelijoille oppiainekahveilla ja saada vielä heidän mielipiteitään asiaan. Sen jälkeen opettajat kirjoittavat opintojaksokuvaukset loppuun, kokoan ne yhteen ja valmis opetussuunnitelma lähtee hyväksyttäväksi tiedekuntaan. Osana kehittämistyön prosessia esittelin oppiaineen opetussuunnitelmatyötä ja opetussuunnitelmamatriisia myös tiedekunnan opetussuunnittelutyöryhmässä. Muut jäsenet olivat varauksetta ihastuneita ja vaikuttuneita tekemästämme työstä ja halusivat matriisin myös omaan käyttöönsä. Voi olla, että vähintäänkin seuraavalla opetussuunnittelukierroksella menetelmästä tulee tiedekunnan yleinen tapa. Keväällä 2017 kirjoitin meneillään olevasta opetussuunnitelmien uudistamisesta Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin Leaning Tourism -hankkeen loppujulkaisuun. Lisäksi kirjoitan hankkeestani artikkelin yliopiston sidosryhmälehden Kiteen loppukevään numeroon. Tarkoitus olisi kevään aikana myös pohtia, kuinka voisimme esittää työelämätaitojen matriisin ja osaamisen karttumisen visuaalisessa muodossa mm. opinto-oppaassa. Ehkä löydämme siihen hyvän graafikon avuksi. 4

5 Palautteet Kehitysideat Päivitystyön tavoitteet OA-palaveri OA-palaveri Tiedekunnan tavoitteet Matriisin täyttöohjeet Maisteriohjelmat Matriisin tarkastelu Opetusmenetelmät Arviointitavat Suoritusmenetelmät OPS-työpaja OPS-työpaja Opintojaksokuvaukset Tutkintojen tavoitteet Oppiaine-esittely Opiskelijakommentit Tekstien hienosäätö Tarinallistaminen? Matriisi kuvana? Viimeistely ja visualisointi Hankkeen onnistumisen arviointi ja johtopäätökset Alun perin tarkoituksenani oli hankkeen aikana myös laatia kirjoitusohjeet työelämätaitojen kirjoittamiseen opetussuunnitelmiin, käyttää ulkopuolisia sparraajia, kerätä kommentteja muiden oppiaineiden opettajilta, tehdä kirjallisuuskatsaus curriculum mappingista ja benchmarkata opetussuunnitelmia muista yliopistoista. Lisäksi ajatuksena oli ollut työelämän kommenttien kerääminen uusista opetussuunnitelmateksteistämme. Nämä vaiheet jäivät tekemättä, osin aikapulan vuoksi, osin sen vuoksi, että katsoimme osaavamme tehdä asiat itsekin. Toisaalta osa asioista oli myös sellaisia, joita voidaan oikeastaan tehdä vasta tekstien valmistuttua. Koska aika uuden opetussuunnitelman laatimiselle oli hyvin rajallinen, päätimme viimeistellä tekstit seuraavaan opinto-oppaaseen itse. Seuraava opetussuunnitelmakierros on kuitenkin jo ensi lukuvuotena, joten kommentteja ehditään nyt kysyä kevään ja alkusyksyn aikana ja täsmentää kuvauksia sitä seuraavaan opinto-oppaaseen. Silloin voinemme pohtia myös tarinallistamisen hyödyntämistä asian esittelyssä opinto-oppaassa. Samaten voinemme kerätä vinkkipankkia työelämävalmiuksien kirjoittamiseen tämän kevään kokemusten perusteella. Jatkokehitysideoita siis riittää. Muutoin kehittämistehtävä onnistui hyvin. Keskeisin asia eli opetussuunnitelmien työelämävalmiuksien kartoitus ja niiden aukikirjoitus saatiin toteutettua. Opetussuunnittelumatriisi on tämän työn liitteenä, ja uusi opetussuunnitelma valmistuu kevään 2017 aikana. Kartoituksen myötä saatiin päällekkäisyyksiä ja katvealueita karsittua ja opetussuunnitelma linjakkaammaksi. Työelämävalmiuksia painotettiin liittämällä niitä opintojaksojen sisältöihin ja arvioinnin kohteiksi. Erittäin suuri ja ehkä yllättäväkin positiivinen tulos oli myös tietoisuuden lisääntyminen opettajien kesken opettamistaan opintojaksoista. Hahmotimme myös paremmin omat vahvuutemme ja voimme viestiä niistä jatkossa. Toivomme, että uusi opetussuunnitelma on kaikille (opiskelijat, opettajat, sidosryhmät) parempi, selkeämpi ja vetovoimaisempi. Uudesta opetussuunnitelmasta valmistuneet opiskelijat ovat taidoistaan kyvykkäämpiä ja tietoisempia. Hieman keskeneräiseksi hankkeessa jäivät vielä arviointimenetelmien läpikäynti sekä matriisin graafinen esittämistapa. Opettajat perehtyivät toki erilaisiin arviointimenetelmiin, mutta samalla todettiin, että Teknillisen korkeakoulun kirjan erilaiset muodot eivät vielä heti auenneet. Graafisen esityksen tulisi kertoa, kuinka opetussuunnitelman osasista muodostuu kokonaisuus, miten työelämävalmiudet ja -taidot kulkevat opetussuunnitelman läpi 5

6 juonteina ja missä kohdin työelämävalmiuksia opetellaan. Monimutkaisen asian yksinkertaistaminen yhteen kuvaan ei ole helppoa. Ehkä kätevämpi voisi olla vaikkapa mobiiliapplikaatio eri tasoineen. Näitä teemoja voidaan jatkaa seuraavalla opetussuunnittelukierroksella. Ennen hankkeen käynnistymistä aprikoin haasteeksi mm. opettajien sitoutumisen, oman ajankäytön hallinnan sekä prosessin jäämisen keskeneräiseksi. Samoin voimakkaat erimielisyydet olisivat voineet kaataa hankkeen. Kaikki uhkat osoittautuivat osittain turhaksi. Toki kaikki opettajat eivät olleet yhtä aktiivisia, mutta toisaalta kukaan ei kyseenalaistanut menetelmää tai asian tärkeyttä. Niinpä asiassa päästiin jouhevasti eteenpäin. Keskustelut olivat vilkkaita ja asiallisia ja niissä keskityttiin olennaisiin asioihin. Oma työpanos pysyi myös kohtuullisena, joskin työpajojen valmistelut olivat työläitä. Olin kuitenkin osannut varata sopivasti aikaa. Osittain asiaa helpotti myös se, että prosessin edetessä todettiin osittain maltillisempien askelien riittävän. Omista ajatuksistani keskeisimpien toteuttaminen oli tällä kierroksella tarpeeksi. Kaikissa niissäkään tosin ei päästy ihan maaliin, mutta riittäviltä osin, jotta voitiin todeta tehdyn uutta. Itselleni kehittämistehtävä oli mieluinen. Kovin paljon prosessi ei aiemmista opetussuunnitelmien kehittämisprojekteista poikennut, joten siinä mielessä asia oli tuttua ja osasin varautua oikein. Toki uusista asioista oppii aina. Koulutuksen tehtävät saivat pohtimaan asioita laajemmin ja syvällisemmin, mistä on aina apua mm. työpajoja vetäessä. Oli hauskaa huomata, että olimme käyttäneet opetussuunnitelmamatriisia jo aiemmilla opetussuunnittelukierroksilla tietämättä, että se onkin laajalle levinnyt curriculum mapping -menetelmä. Maalaisjärjelläkin pääsee siis pitkälle. Mukava oli myös huomata, kuinka teemme ja olemme tehneet tosi hyvää työtä opetussuunnitelmatyössä. Myös muut ovat antaneet tunnustusta työllemme, mikä tietysti edelleen motivoi lisää. En välttämättä tekisi mitään toisin, vaikka aloittaisin kehittämistehtävän nyt. Paremmin olisi tietysti voinut osallistaa mm. opiskelijoita ja sidosryhmiä, mutta tällä aikataulutuksella ja omalla ajankäytöllä se ei ollut mahdollista. Opettajien aktivointia voisi aina kehittää, mutta se on erityisen hankalaa. Ehkä tärkeämpää onkin varmistaa, että työ jatkuu eikä pysähdy tähän. Samoin uudistuksesta tulee kerätä nyt palautetta ja ottaa se sitten huomioon jatkokehitystyössä. Täytyneekin tehdä itselle muistilista, josta voi pitkin vuotta tarkistaa, että asiat etenevät eivätkä painu unholaan muiden teemojen alle. Lähteet Hyppönen, O. & Lindén, S. (2009). Opettajan käsikirja Opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. Haettu osoitteesta Oivallus (2011). Oivallus Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa -hankkeen loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto. Haettu osoitteesta Oivallus (2012). Millaista on työ tulevaisuuden Suomessa? Elinkeinoelämän keskusliiton Oivallus Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa -hankkeen video. Haettu osoitteesta 6