TIIVISTELMA Pohjois-Karjalan Outokumpu-tyyppisiä malmilohkareita (13 kpl) korreloitiin sulkeumaperustein Outokummun malmin p uhkeamiin. Vertailussa kä

Transkriptio

1 M 19/4222/-79/1 /10 Koskee 4214 'S' OUTOKUMPU Kari A. Kinnunen KVARTSIN SEKUNDÄÄRISET PLUIDISULKEUMAT OUTOKUMPU-TYYPPISTEN MALMILOHKAREIDEN JÄLJITTÄMISESSÄ

2 TIIVISTELMA Pohjois-Karjalan Outokumpu-tyyppisiä malmilohkareita (13 kpl) korreloitiin sulkeumaperustein Outokummun malmin p uhkeamiin. Vertailussa käytettiin deformaatiovaiheissa malmissa liikkuneita fluideja, joista vähäisiä määriä on säilynyt kvartsin muinaisissa mikrohalkeamissa sekundäärisinä fluidisulke um -i na. Tämän piirteen havaittiin jatkuvan samanlaisena Outokummun malmin läpi. Lohkareita kyettiin luokittelemaan kolmeen ryhmään, mutta vain yksi ryhmä (Kivisalmen ja Selkien lohkareet) on tämän piirteen perusteella peräisin Outokummun Kumpu B :n puhkeamasta. SISÄLLYS Johdanto 1 Aineisto ja menetelmät 2 Tulokset 4 Outokummun malmi.puhkeamat 4 Outokumpu-tyyppiset lohkareet 10 Tulosten tarkastelu 14 Korrelointi 14 Kuljetus 15 Kirjallisuus 18

3 JOHDANTO Pohjois-Karjalasta tunnetaan noin kaksikymmentä kuparikiisupitoista kvartsiittilohkaretta, joista eräät petrografisesti ja malmimineralogisesti muistuttavat Outokummun malmia (Viluksela 1973, Hyvärinen ym. 1973). Nämä Outokumpu-tyyppiset malmilohkareet sijaitsevat viuhkassa, jonka reunat ovat lähes itä-läntiset ja pohjois-eteläiset ja pituus Outokummusta noin 100 km. Nämä lohkareet voivat olla peräisin Outokummun malmista, Outokummun-tyyppisistä mineralisaatioista tai vielä tuntemattomista kuparikiisulla mineralisoituneista puhkeamista. Näiden malmilohkareiden vertaamiseen varsinaisiin Outokummun malmin puhkeamiin käytettiin kvartsin sekundäärisiä fluidisulkeumia. Tämä piirre havaittiin Outokummun malmin läpi jatkuvaksi päin vastoin kuin esimerkiksi mineraalikoostumus. Menetelmä perustuu siihen, että sekundääriset fluidisulkeumat antavat tietoa fluideista, jotka kiven deformaation eri vaiheissa ovat kulkeutuneet siihen syntyneisiin mikrorakoihin. Mineraalien sekundäärisiä fluidisulkeumia on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin primäärisiä sulkeumia. Syynä tähän lienee se että ne eivät yleensä anna tietoa kiven syntyolosuhteista vaan ainoastaan sen läpi myöhemmin rakoja myöten kulkeneista fluideista. Sulkeumatutkimusten yhteydessä sekundääriset sulkeumat on yleensä kuvattu, mutta niiaen tulkinta on jätetty vähemmälle. Wilkins (1977) kuitenkin on todennut kvartsin sekundääristen fluidisulkeumien voivan sisältää kokonaisen sarjan kiven läpi korkean metamorfoosin vaiheen jälkeen kulkeutuneita fluideja. Lisäksi Tuttle (1949) ja Wise (1964) ovat havainneet mikrotektoonisin menetelmin kvartsin sekundääriset fluidisulkeumatasot muihin tektoonisiin suuntauksiin (kuten liuskeisuuteen ja lineaatioon) verrattaviksi alueellisesti jatkuviksi piirteiksi.

4 AINEISTO JA MENETELMÄT Outokummun tyyppisistä malmilohkareista tutkittiin sulkeumaperustein 13 lohkaretta, jotka on lueteltu taulukossa 1. VertailuaineistQna käytettiin näytteitä kairareistä Oku 711 (Kaasila) ja Oku 712 (Kumpu B), jotka on kairattu Outokummun malmin läpi kummastakin puhkeamista. Lisäksi tutkittiin näytteitä muista alueen Outokumputyypin malmien ja mineralisaatioiden puhkeamista. Kvartsin fluidisulkeumia tutkittiin ohuthieistä, kiilloitetuista ohuthieistä ja sulkeumanäytteistä, jotka ovat tavallista ohuthiettä paksummiksi jätettyjä kiilloitettuja hieitä. Fluidisulke umi en faasit huoneen lämpötilassa t unnistettiin 100-kertaisella öljyimmersio-objektiivilla. Sekundäärisiksi fluisulkeumiksi luokiteltiin kaikki tasomaisissa ryhmissä sijaitsevat fluidisulkeumat.

5 3. Taulukko 1. Outokumpu-tyyppisiä malmilohkareita. IX U i'i N US KARTTALEHT I K Y Heinonniemi (L15/HK -72) A n. 6892,6 n. 474,4 Kivisalmi Enanniemi (L14/HK -72) B 6895,84 480,54 Ikolansaari (K-näyte) D 6896,90 487,54' Muljula (L13/HK -72) D 6898,10 497,86' Rokkala (L23/HK -72) C 6874,14 508,09' Potoskavaara (32/ON/70) D 6885,92 515,58 Selkie D n. 6947,0 n. 507,8 Karvonen (L30/HK -72) B 6937,28 510,86 Röksä B 6946,61 513,56 Sarvinki A n. 6954,8 n. 513,6 Paalasmaa (K/20529) Sortavala (M/1202) A USSR n. 7020,2 n. 474,2

6 Lj TULOKSET Outokummun malmipuhkeamat Kvartsi on Outokummun malmin päämineraaleja (Vähätalo 1953). Puhkeamissa, Kumpu B :ssä ja Kaasilassa, esiintyy kolmen tyyppistä kvartsia (Kuva 1) : 1) malmin kvartsiittisten murtokappaleiden kvartsi, 2) massiivisen ja juovaisen malmin kvartsi ja 3) kvartsijuonien kvartsi. Näitä kvartseja luonnehtivat erilainen raekoko, sammnmi,stapa ja raerajat, mutta sama sulkeumakoostumus. Raekoko on riippuvainen mineralisaatiovaiheesta, jossa kyseinen kvartsityyppi on syntynyt. Sivukivissä, kvartsiiteissa ja kiilleliuskeissa, raekoko on keskimäärin 0,1 mm, malmin kvartsiittisissa murtokappaleissa keskimäärin 0,3 mm ja malmia leikkaavissa kvartsijuonissa keskimäärin 1,0 mm. Massiivisten sulfidiesiintymien metamorfoituessa niiden mineraalien raekoon on yleisesti havaittu kasvavan metamorfoosiasteen mukaan. Esimerkiksi Skandinavian kaledonidisten massiivisten sulfidiesiintymien mineraalien raekoko kasvaa metamorfoosin edetessä alhaisesta vihreäliuskefasieksesta almandiini-amfiboliitti-fasiekseen (Vokes 1976). Sulkeumina kaikissa kvartsityypeissä esiintyy ympäröiviä malmija harmemineraaleja ja runsaasti sekundäärisiä fluidisulke»mi a (Kuva 2). Kvartsin sekundääristen fluidisulkeumatyyppien faasikoostumus huoneen lämpötilassa on jatkuva piirre Outokummun malmin puhkeamissa. Nämä sulkeumat voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin, jotka esiintyvät erillisissä pinnoissa entisillä halkeamatasoilla (Kuva 3) : 1) kaasutäytteiset, 2) suolarikkaat ja 3) nestetäytteiset sulkeumat. Näiden päätyyppien välimuotoja tapaa myös mutta useimmiten ne ovat syntyneet kuroutumisesta mikroraon umpeen kiteytyessä.

7 Kuva 1. Outokummun malmin Kumpu B :n puhkeaman kvartsityyppejä oletetussa syntyjärjestyksessään vanhimmasta nuorimpaan. A Malmin kvartsiittinen sivukivi (Oku 712/9,85). B Sivukivifragmentti malmissa (Oku 712/9,00). 0 R aitainen pyriittivaltainen malmityyppi (Oku 712/ 2,65). D Massiivinen magneettikiisuvaltainen malmityyppi (Oku 712/4,60). E Malmia leikkaava kvartsijuoni (Oku 712/4,85). Musta sulfideja, harmaan eri sävyt kvartsia. Kuvattu läpikulkevassa valossa ristinikoleilla. Huomaa kvartsin ja sulfidien keskimääräisen raekoon vähittäinen kasvu mineralisaation edetessä. Mittaviivan pituus 0,5 mm. 4 PI I

8 Kuva 2.' Tyypillinen kvartsirae Outokummun Kumpu B :n puhkeaman massiivisessa malmityypissä. Kvartsia (harmaa) ympäröi kuparikiisu (musta). Sulkeumina kvartsissa esiintyy kuparikiisua ja runsaasti sekundäärisiä fluidisulkeumia. Kuvattu läpikulkevassa valossa yhdellä nikolilla. Mittaviivan pituus 100 pm.

9 Kuva 3. Kvartsin tyypillisimmät fluidisulkeumien tyypit Outokummun malmin Kumpu B :n puhkeamassa. A Yleiskuva raitaisesta pyriittivaltaisesta malmista. Opaakit pyriittiä ja kuparikiisua, harmaa kvartsia. Uudelleen kiteytyneet mikrohalkeamat, joissa sijaitsee runsaasti sekundäärisiä fluidisulkeumia, leikkaavat kvartsikerroksia. B Osasuurennos sulkeumapinnasta, jossa on suolarikkaita sekundäärisiä fluidisul-. keumia (täyte : suolaliuos, kaasukupla ja anisotrooppinen tytärmineraali). C Osasuurennos sulkeumapinnasta, jossa on nestetäytteisiä sekundäärisiä fluidisulkeumia. D Osasuurennos sulkeumapinnasta, jossa on kaasutäytteisiä sekundäärisiä fluidisulke umi a. Kuvattu läpikulkevassa valossa yhdellä nikolilla. Mittaviivan pituus kuvassa A 0,5 mm ja kuvissa B, C ja D 100 kun.

10 Nämä kvartsin sulkeumatyypit löytää kaikista malmin kvartsityypeistä, myös kvartsijuonista. Näitä sulkeumia synnyttänyt mikrorakoilu on täten varsinaista malmimineralisaatiota myöhäisempää. Se voi liittyä Gaal et al. (1975) esittämiin kolmanteen ja neljänteen Okun malmin deformaatiovaiheeseen (vrt. Disler 1953, s ). Mikroraot, joissa tapaa kaasutäytteisiä tai suolarikkaita sekundäärisiä fluidisulkeumia, leikkaavat malmin liuskeisis.s a kohdissa liuskeisuutta yleisimmin kulmassa. Nämä entiset mikroraot kulkevat lähes saman suuntaisena useamman kvartsirakeen lävitse. Nestetäytteisten sulkeumien mikroraot leikkaavat kvartsia sitä vastoin eri kulmista ja yleensä rajoittuvat yhden kvartsirakeen sisälle. Kaasutäytteisten ja suolarikkaiden fluidisulkeumien sijaintitasot ovat suoria mutta reunoiltaan epäteräviä ja suhteellisen leveitä. Nämä mikroraot vaikuttavat siten erittäin voimakkaasti uudelleen kiteytyneiltä. Nestetäytteisten fluidisulkeumien sijaintitasot sitä vastoin ovat aaltoilevia, heikosti uudelleen kiteytyneitä mikrorakoja. Kaasutäytteisten ja suolarikkaiden sulkeumien sijaintitasot vaikuttavat suunnilleen saman aikaisilta synnyltään ja lisäksi varhaisemmilta piirteiltä kuin niitä leikkaavat nestetäytteisten sulkeumien tasot. Kaasutäytteiset sekundääriset fluidisulkeumat ovat täyttyneet lähes kokonaan kaasulla. Nestettä niissä havaitsee ainoastaan eräiden sulkeumaonteloiden reunoilla. Näiden sulkeumien keskimääräinen läpimitta on noin 20 jam. Ne ovat lähes aina negatiivisen kiteen muotoisia. Sulkeumaonteloiden seinämien kulmat ovat terävät ja sulkeumaonteloiden pituusakseli on isäntäkvartsin c-akselin suuntainen.

11 c Suolarikkaat sekundääriset fluidisulkeumat koostuvat huoneen lämpötilassa nesteestä, pienestä kaasukuplasta ja hyvin pienestä anisotrooppisesta tytärmineraalista. Näiden sulkeumien keskimääräinen läpimitta on noin 40 µm. Ne ovat yleensä epäsäännöllisen muotoisia mutta eräissä sulkeumaonteloissa on havaittavissa negatiivisen kiteen kidepintoja. Mikroraon uudelleen kiteytymisestä johtuva kuroutuminen on näillä sulke umi ssa tavallista. Tästä johtuen samassa sulkeumien sijaintipinnassa voi sulkeumien faasikoostumus vaihdella. Eräät sulkeumat voivat sisältää suhteellisen suurikokoisen anisotrooppisen kiteen tytärmineraalia kun taas eräissä voi esiintyä lähes kokonaan kaasua. Suolarikkaiden sulkeu mi en pituussuunta on mikroraon suuntainen. Nestetäytteiset sekundääriset fluidisulkeumat koostuvat huoneen lämpötilassa ainoastaan vesiliuoksesta. Näiden sulkeumien keskimääräinen läpimitta on noin 70 pm. Muodoltaan ne ovat litteitä ja niiden reunat ovat repaleiset. Muutamissa sulkeumissa on sulkeumaontelon erilleen kuroutumisesta syntynyt pieni kaasukupla. Nestetäytteiset fluidisulkeumat sijaitsevat mikroraon tasossa, jonka uudelleen kiteytyminen täten on vähäistä.

12 I Outokumpu-tyyppiset lohkareet Lohkareissa esiintyy yhteensä 11 tyyppiä sekundäärisiä fluidisul ketimia (Taulukko 2). Ne sijaitsevat kvartsissa erillisillä sulkeumapinnoilla. Ne luonnehtivat kukin tiettyä metamorfista fluidia, jota deformaatiovaiheiden aikana on kivessä lii kkunut. Yhdelläkään lohkareella ei ollut täysin samanlainen sulkeumakoostumus kuin jollain muulla lohkareella. Kymmenessä tutkitussa kappaleessa Kivisalmen lohkaretta kuitenkin oli sama sulkeumakoostumus, mikä osoittaa näiden piirteiden jatkuvuutta. Kaikissa lohkareissa esiintyy ainoastaan nesteellä täyttynyt sulkeumatyyppi. Seuraavaksi yleisin sulkeumatyyppi on kaasutäytteiset sulkeumat, jotka näyttävät tunnusomaisilta Outokumpu-tyypin kvartsille. Samoin on suolarikas sulkeumatyyppi niille luonteenomainen. Tutkituista Outokumpu-tyyppisistä lohkareista ainoastaan Kivisalmi ja Selkie vastasivat sulkeumiltaan Outokummun puhkeaman kvartsia..vastaavina piirteinä niissä olivat sulkeumatyyppien faasikoostumus huoneen lämpötilassa (Taulukko 2), ja sulkeumien koko ja muoto. Lisäksi Kivisalmen lohkareen ja Kumpu B :n kvartsityypit vastasivat läheisesti toisiaan (vertaa kuvia 1 ja 4).

13 Taulukko 2. Outokumpu-tyyppisten puhkeamien ja lohkareiden kvartsin fluidisulkeumatyyppien yleisyys ja faasit 24 C lämpötilassa. Käytetyt lyhenteet : sulkeumia esiintyy runsaasti = R, yleisesti = Y, harvinaisesta = II ; L = neste, G = kaasu, S Ad = anisotrooppinen tytärmineraali, S Id = isotrooppinen tytärmineraali (todennäköisesti haliitti), S Op = opaokki kiinteä faasi. Näyte Sulkeumatyypit ja niiden yleisyys b d a /n Cb 2 a cti n a a Co Id 0 A a H o 0 /~ a å m a A d Co n a å ro a n b -4 ~' n a ^ö Co a n a7 M U Puhkeamat Outokumpu, Kumpu B R H R Y Outokumpu, Kaasila R Y Y R Luikonlahti H R R Y Lohkareet Kivisalmi R R Y Röksä H R Y Selkie R R Y Sortavala Y R Y Enanniemi R R H Y Rokkala Y R H Potoskavaara R Y H H Heinonniemi Y H H Ikolansaari R H Sarvinki R Y Mul jula R y Paalasmaa H R y Karvonen R Y H H

14 Kuva 4. Kivisalmen lohkareen kvartsityyppejä (näyte Z 9). A Sivukivifragmentti malmissa. B Massiivinen malmityyppi. Musta sulfideja, harmaan eri sävyt kvartsia. Vertaa Kumpu B :n vastaaviin kvartsityyppeihin (Kuva 1 B ja c). Kuvattu läpikulkevassa valossa ristinikoleilla. Mittaviivan pituus 0,5 mm.

15 Muut Outokumpu-tyyppiset lohkareet voidaan ryhmitellä sulkeumien perusteella seuraavasti : 1 Röksä Sarvinki Ikolansaari Muljula Enanniemi f Heinonniemi Potoskavaara Erillisiksi jäävät näillä perusteilla kuitenkin Sortavalan, Rokkalan, Paalasmaan (Pielisen saari) ja Karvosen lohkareet.

16 1 4. TULOSTEN TARKASTELU Korrelointi Kvartsin sekundääristen fluidisulke nmi en tyypit havaittiin jatkuvaksi piirteeksi puhkeamiin kohdalla Outokummun malmin läpi. Selityksenä niiden yhtenäiseen koostumukseen voidaan pitää niiden syntytapaa. Nämä sulkeumat ovat ilmeisesti jäänteitä prograadisen metamorfoosin yhteydessä vapautuneista fluideista, pääasiassa vedestä. Metamorfisia prosesseja luonnehtivat erilaiset kiinteän aineen reaktiot ja tapaht t joissa vapautuu kaasumaisia aineksia. Vesipitoisen sedimenttikiven metamorfoituessa siitä poistuu vettä, jota irtoaa eräissä mineraalien reaktioissa ja transformaatioissa. Osoituksena tästä on hienorakeisen merellisen sedimentin vesipitoisuus, joka yleensä on yli 50 painoprosenttia, mutta joka liuskeessa enää on ainoastaan noin 2 painoprosenttia (Mookherjee 1976, s ). Vapautuva vesi pienentää samalla kiven lujuutta, jolloin siihen helposti muodostuu mikrorakoverkosto, johon vapautunut vesi voi tunkeutua (Fyfe ym. 1978, s ). Osa mikroraoista voi täten olla hydraulisia rakoja (hydraulic fractures). Kvartsin sekundääriset fluidisulkeumat näyttävät täten tarkasti kuvaavan näytettä ja samalla koko malmia ja täten hyvin soveltuvan lohkareiden korrelointiin puhkeamiin. Outokummun tyypin kvartsia luonnehtivat lisäksi kuparikiisus ulkeumat (Kuva 2). Näiden sulkeumien avulla Outokumpu-tyypin kvartsirakeet kyetään tunnistamaan moreenin hienoaineksesta, vaikka pelkät sulfidiset malmimineraalirakeet olisivatkin rapautuneet pois hienoaineksesta. Tällaiset kvartsirakeet soveltuisivat esimerkiksi pohjamoreenista saadun kuparianomalian luonteen selvittämiseen.

17 1 5. Huomattavaa on että eräiden Outokumpu-tyyppisten lohkareiden korrelointiin (lähinnä Selkie, Röksä ja Kivisalmi) on käytetty monia malmimikroskooppisia, mineralogisia ja kemiallisia tunnistuskeinoja (ks. Väyrynen 1935, Marmo 1950, S aksela 1948, 1951). Saadut tulokset kuitenkin ovat olleet ristiriitaisia - mutta Kivisalmen lohkareesta useimmat ovat olleet samaa mieltä : todennäköisimmin se on kulkeutunut Outokummusta. Kuljetus Outokummun malmip nhk eamat sijaitsevat Jaamankankaan jatkeella Pohjois-Karjalan ja Järvi-Suomen kielekevirtojen saumamuodostumassa (Punkari 1979). Lohkareiden kulkeutuminen on siten yleensä ollut monivaiheista, suunnaltaan ja voimakkuudeltaan. Tätä ilmentävät myös alueelta mitatut uurresuunnat (Repo 1957). Nuorimmat uurresuunnat ovat mainitun saumamuodostuman pohjoispuolella NW ja sen eteläpuolella lähes W suunnassa. Alueen vanhimmat uurresuu unn at sitä vastoin ovat NNW suuntaisia. Repo (1957) toteaakin lukuisten kivilaskujen perusteella alueen moreenin kivistön paikalliseksi, mutta mainitsee maanpäällisten lohkareiden usein olevan kaukomatkalaisia, monessa vaiheessa kulkeutuneita. Eräänä selityksenä Repo pitää myöhäisglasiaalista lauttakuljetusta. S ulkeumaperusteilla Outokumpu-tyyppiset lohkareet ryhmittyvät kolmeen luokkaan. Ne ovat A) Kivisalmi ja Selkie, B). Vanaja ja Röksä, ja C) Ikolansaari, Muljula, Enanniemi, Heinonniemi ja Potoskavaara (Kuva 5).

18 l G. Outokumpu I i ~j 3 B A, & y_ i i 20 km Kuva 5. Yhteenveto Outokumpu-tyyppisten malmilohkareiden ryhm.ittelystä sulkeumien perusteella : A Outokummusta kulkeutuneet Kivisalmen (1) ja Selkien (2) lohkareet ; B toisiaan muistuttavat Vanajan (3) ja Röksän (4) lohkareet ; C länsi-itäinen lohkarejono, johon sijoittuvat Heinonniemen (5), Enpnniemen (6), Ikolansaaren (7), Muljulan (8) ja Potoskavaaran (9) lohkareet. Mustilla viivoilla on kuvattu alueen reuna- ja saumamuodostumat Punkarin (1979) mukaan. Jään nuorin liikesuunta on yleensä ollut kohti näitä muodostum-i a.

19 i _1 Outokummusta kulkeutuneet Kivisalmen ja Selkien lohkareet muodostavat Outokummun lähimatkalaisten lohkareiden kanssa (ks. Okko and Peltola 1958) noin 60 km pitkän lohkarevastan. Selkien lohkare sijaitsee lähimatkalaisten lohkareiden yleisintä kulkeutumissuuntaa huomattavasti idempänä. Mahdollisesti se on kulkeutunut löytöpaikalleen harjukuljetuksessa kielekevirtojen saumakohdassa virranneessa lajittuneessa aineksessa. Eräänä selityksenä olisi myös myöhäisglasiaalinen jäälauttakuljetus. Outokummun malmityyppiä läheisesti muistuttavat Vanajan ja Röksän lohkareet muodostavat oman erillisen lohkareryppäänsä. Revon esittämien moreenin kivilaskujen perusteella (1957, Kuvat 42-46) voidaan olettaa näiden lohkareiden kulkeutuneen nykyiselle löytöpaikalleen alueen reuna- ja saumamuodostt rmi en pohjoispuolelta. Sauramo (1940) olettaakin Röksän lohkareen kulkeutuneen NW suunnasta, Polvijärven ja Kaavin väliseltä alueelta. Mahdollisesti nämä lohkareet ovat peräisin Outokumpujaksolta. Eteläinen lonkarekeskittymä (Heinonniemen, Ikolansaaren, Muljulan ja Potoskavaaran lohkareet) muodostavat lähes länsi-itä suuntaisen ensimmäiseen Salpausselkään rajoittuvan jonon (Kuva 5). Tämä lohkarejono on alueelta mitattujen nuorimpien uurteiden suuntainen (ks. Repo 1957, Liite 1). Näiden lohkareiden alkuperäpuhkeama tai -puhkeamat voivat täten olla länsisu unm assa S avonrannan seuduilla. Kari Kinnunen

20 I It KIRJALLISUUS DISLER, J. (1953) Die Kupferkieslagerstätte von Outokumpu, 10 Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 161, 108 s. FYFE, W.S., PRICE, N.J., and THOMPSON, A.B. (1978) Fluids in the Earth's crust. Developments in Geochemistry 1. Elsevier, Amsterdam, 383 s. GAAL., G., KOISTINEN, T. and MATTILA, E. (1975) Tectonics and stratigraphy of the vicinity of Outokumpu, North Karelia, Finland, including a structural analysis of the Outokumpu ore deposit. Geological Survey of Finland, Bulletin 271, 67 s. HYVÄRINEN, L., KAURANNE, K., and YLETYINEN, V. (1973) Modern boulder tracing in prospecting. Prospecting in areas of glacial terrain The Institution of Mining and Metallurgy, London, MARMO, V. (1950) A comparison made by means of chalcographic investigations of some ore-bearing boulders with the ores of Outokumpu and Polvijärvi. Bull. Comm. geol. Finlande 150, MOOKHERJEE, A. (1976) Ores and metamorphism : temporal and genetic relationships. S teoksessa Handbook of stratabound and stratiform ore deposits, toim. K.H. Wolf, Vol. 4, Tectonics and metamorphism. Elsevier, Amsterdam.

21 19 OKKO, V. and PELTOLA, E. (1958) On the Outokumpu boulder train. Bull. Comm. geol. Finlande 180, PUNKARI, M. (1979) Skandinavian jäätikön degiasiaatiovaiheen kielekevirrat Etelä-Suomessa. Geologi 31, REPO, R. (1957) Untersuchungen uber die Beweg w'gen des Inlandeises in Nordkarelien. Bull. Comm. geol. Finlande 179, 178 s. SAKSELA, M. (1948) Outokummun kuparimalmin löytö. Geoteknillinen julkaisu 47, 36 s. SAKSELA, M. (1951) Uber einige in Ostfinnland angetroffene Kieserzgeschiebe. Bull. Comm. geol. Finlande 154, SAURAMO, M. (1940) Röksän malmilohkareen kulkeutumismahdollisuuksista. Selonteko kesällä 1940 suoritetuista tutkimuksista. Käsikirjoitus Geolågisen tutkimuslaitoksen arkistossa. (Ref. Saksela 1951, s. 155) TUTTLE, O.F. (1949) Structural petrology of planes of liquid inclusions. J. Geol. 57, VILUKSELA, E. (1973) Pohjois-Karjalan selvittämättömiä malmilohkareaiheita. Outokumpu Oy :n malminetsinnän sisäinen raportti vuodelta 1973,

22 YOKES, F.M. (1976) Caledonian massive sulphide deposits in Scandinavia : a comparative review. S teoksessa Handbook of strata-bound and stratiform ore deposits, Vol. 6, Cu,Zn, Pb, and Ag deposits, toim. K.H. Wolf. Elsevier, Amsterdam. VAHATALO, V.0. (1953) On the geology of the Outokumpu ore deposit in Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 164, 98 s. VAYRYNEN, H. (1935) Uber die Mineralparagenesis der Kieserze in den Gebieten von Outokumpu and Polvijärvi. Bull. Comm. geol. Finlande 109, 24, s. WILKINS, R.W.T. (1977) Fluid inclusion assemblages of the stratiform Broken Hill ore deposit, New South Wales, Australia. Science 198 (4313), WISE, D.U. (1964) Microjointing in basement, Middle Rocky Mountains of Montana and Wyoming. Geol. Soc. Amer. Bull. 75,