Kylmäkoeken Taipaleen malmiarvio.

Transkriptio

1 Outokumpu Oy Malminetsintä Kylmäkoeken Taipaleen malmiarvio. Suoritettujen syväkalraustutkimusten pohjalle rakentuva kuva Taipaleen alueen geologiasta on vielä jonkunverran hajanainen ja eplitäydellinen, mutta sen täydentäminen ei liene hässä vaiheessa tarpeellista ja riippwee vastaisuudessakin siitä, mitä taloudellista arvoa katsotaan tä- hän mennessä löydetyllä malmilla olevan. Tarpianjoen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan ptläesiintymän liaäksi löydettiin paäasiasea magneettisten anomaliain perusteella suoritetuilla kairauksilla psivy3hykkeen kalbinen peridotiitti, jota seurattiin kairauksln n. 300 m. lëmä, puolen kilometrin päässä päävyöhykkeen l~oteispuolella kulkeva pä&vyöhykkeen suuntainen peridotiitti ei kumminkaan sisältänyt sanottavammin malmlmineraaleja. Ei ole rlittävi&i tietoja ainakaan tasa& vaiheessa pliätellä, onko kysymys silrroarakenteesta, jolloin sivuvyb5yke edustaisi päävyöhykkeen pohjoista jatketta. Magneettinen kartta antanee aihetta tällaiseen päättelyyn, mutta tiedot maanpinnalta puuttuvat. Muut ymp&ristön haravointia varten suoritetut kairaukaet ovat geofysi- kaalisten mittausten alueen laejuuden takia luonnollisestikin gistokokeen luontoisia, ja ovat osoittanae&, etta kiillegneisein varsin usein sisältämä gfafiitti sekii magneetti- ja rikkikiisu vähäisenä pitoisuutena aiheuttavat voimakkaita qeofye. anomalioita. Gneissiin kuuluvat amiiksiset, enimmäkseen amfiboliittiset välikerrokset, jotka saattavat saavuttaa monien metrien paksuuden, sisiiltävät ainoastaan vithäieiä jalkiä nikkelisitä ja kuparista, vaikka niissä olisikin runsaasti magneettiki&sua. Pdävy5hykkeen kairauksesaa ei ole kaikua liepeitä vielä täydellisesti suljettu, sitäpaitsi muutamista vanhimmista rei'istii tullaan vielä ottamaan täydennysnäytteit8. Kuitenkin on nykyisten tietojen perusteella tehty päävyöhykkeessä 18ydetystä malmista arvio, joka toisilta osiltaan

2 Outokumpu Oy Malminetsintä perustuu suhteellisen tiheään profiilikairaukseen, mutta toisilta osiltaan on yksinkiscen reikien varassa. Tällöin on harvemmin kairatulla alueella turvauduttu esiintyvän muodon ja asennon analogiaan, kun pitoisuus on laskettu ainoan reian perusteella. Pitoisuuksiin näin aiheutuvat virheet kumonnevat toisensa. Laskelman malmi on koottu kairausprofiiliväleittäin, jossa tilavuus määräytyy proiiilien malmin poikkileikkausten mukaan. Tätä kuvaa on lisäksi korjattu magneettisen kartan avulla. Pitoisuus on interpoloitu profiilien painollisista keskipitoisuuksista erikseen kuparin ja nikkelin suhteen. Xalmivyöhykkeen ulkolaidoilla olevat erittain heikot osat on jbitetty laskelman ulkopuolelle. Malmin tiheydekei on kairasydamistä tehtyjen määrityaten perusteella otettu 2,95 tonnia/m3. Profiiliväli Jos oletamme analyysivirheiden, harhauttavien tietojen ja louhinnallisen laimennuksen yhteisen vaikutuksen alentavan saatavan malmin pitoisuutta 20 %, pë&dytiën lopullisiin lukuihin 0.38 $i Cu ja 0,44 6 Ni. I Nykyisten metallihinto jen, Cu 208: -/kg ja Ni 570: -/kg - olettamalla ku- parin rikastusteknilliseksi saanniksi 90 ja nikkelin 85 % - päädytään nikkelille kertoimeen 2,58 koko pitoisuuden ilmaisemiseksi kuparina. Malmi vastaa d in laskettuna 1,51 $3 n kuparimalmia. L~uhinnallinen jättö voidaan varovasti arvioiden olettaa n. 25 $rksi, jolloin saatavaksi kokonaismalmimtläräksi tulisi n t. i Reino Himmi

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12 1 Veikko Okko Lauttasaari Lahnaruohontie 3 B 15 Selostus kvartaarigeologisista havainnoista Kylmäkosken Taipaleessa kesällä 1962 Outokumpu Oy:n Idalminetsinnän toimeksiannosta tein kesällä 1962 kvartäarigeologisia havaintoja Taipaleen kylästä tavattujen malmilohkareiden lähtökohdan mäarittämiseksi. Olin paikalla 8.5., sekä Seuraavassa esitettävät havainnot on tehty ennenkuin sain tiedon, että porauksessa oli lavistetty malmia sisältävä kiintokallio. - Kivilajien maärittämisessä sain apua geologeilta Pouttu, Äyras ja Viluksela. 1. ihalmilohkareiden sijainti. Kansannäytteiden johdosta suoritetut tutkimukset olivat jo ennen paikalla käyntiani johtaneet siihen, että Taipaleen kylästä oli löytynyt useita suuria Nipitoisia peridotiittilohkareita. KaivattamaLla Koukolan talon luo kaksi koekuoppaa saatoin todeta sikäläisten malmilohkareiden sijaitsevan moreenissa. Samanlaiseen käsitykseen johti myös Tarpianjoen pohjoispuolella Simolan ja Ruokolan talojen välillä parhaillaan suoritetun kairauksen soijan tarkastus. Lohkareet ulottuvat moreenia peittavän saven läpi maanpintaan. Moukolassa savea oli noin 0.5 m. Toisesta sinne kaivetusta kuopasta löytyi kolme uutta malmilohkaretta, jotka sijaitsevat kokonaan moreenissa. Näin ollen oli sel.vaa, että lohkareet olivat saapuneet löytöpaikalleen mannerjäätikön tuoman moreenin mukana. 2. Lohkareiden tulosuunta. Lohkareiden tulosuunnan selvtttämiseksi jäätikön liikesuunta määritettiin uurteiden ja moreenin kivien suuntauksen avulla. Uurrehavaintoja tehtiin kolmesta kohdasta, Vähäkassarin talon luona varmistettiin aikaisemmin havaittujen uurteiden suunnakzi ' (~80-85~'~h~). Seppälän talon eteläpuolella olevalta kalliolta saatiin uurresilu&si 290' (i?70~'?~) ja Lepomäen kaakkoispuolella löytyneistä kallioista mitattiin suunta 285' (~75'3). Havainnot on merkitty liitteeseen 1.

13 Bioreenin kivien suuntausanalyysejä tehtiin neljästä koekuopasta keskimäärin 70 cm syvyydeltä. Yhteensä mitattiin 258 kiven pituusakselin suunta. Koreenin suuntaus osoittautui heikoksi, mutta yhdistarniillä mittaustulokset kävi ilmi, että suuntien väliin 260-3n5' muodostui leveä maksimi, jonka kärki sijoittui suuntaan 289' (~80'~). Jioreenin suuntauksen heikkous saattaa johtua siitä, että moreeni on ablaatio- eikä pohjamoreenia. Se on toisin sanoen syntynyt kuolleesta jäästä muodostaen muodoltaan vaihtelevia, lohkareisia kumpuja. Lohkareiden tulosuunnaksi osoittautui siis suunta 280' (~80~':;). Suuntausanalyysien paikat ilmenevät liitteestä 1 ja tulokset liitteesta Kuljetusmatka. TLalmilohkzreiden suuri koko viittasi jo alunperin lyhyeen kuljetusmatkaan (tai jtiävuorikuljetukseen, mikä mahdollisuus sittemmin eliminoitui, koska lohkareet sijaitsivat moreenissa). Kuljetusmatkan määrittämiseksi tutkittiin moreenia tulosuunnan puolella kaivattamalla koekuoppia ja tekemällä niistä kivilaskuja. Laskujen paikat näkyvät liitteesta 1 ja niistä saadut tulokset liitteestä 3. B.lalmilohkareita ja niitä pienempiä malmia sisältäviä kiviä ei löytynyt Käki-Torkon ja Lepomäen väliseltä moreenialueelta, vaikka tulosuunta kulkee sen yli. PJalmia ei myöskään löytynyt Tuohivahvanmaahan, Seppalään, Holmbergin mäkeen eikä Ruokolaan kaivetuista koekuopista. Näistä kuopista itäisin sijaitsi Ruokolan riihen luona eli noin 200 m länteen lantisimmästä malmilohkareesta (jonka alta porauksessa sittemmin löytyi nalmia eisältavä kallio). Kun koekuopat ulottuivat vain noin 1 m:n syvyyteen, niiden kivilajisto kuvastaa moreenin pintacsan koostumusta. Sen takia on rnahdollis.ta, etta lännestä saapunut malrniton moreeni saattaa peittää paikai-lista malmia sisiiltavää pohjamoreenia. Kun moreenin pintaosasta ei malmia sisältäviä kiviä eikä lohkareita löytynyt, on sitä pidettävä merkkinä, että malmi on lähipaikkainen (tämän käsityksen ilmaisin maist. Vilukselalle ja yo Äyrakselle ennenkuin meillä oli tietoa porauksen tuloksesta). Moukolan talon luo kaivetuista koekuopista seka Taipaleen kylässä Urjalan tien itapuolella sijaitsevasta moreenileikkauksesta sensijaan löytyi malmilohkareita. ;:oukolan kuopan kivistä useat (12 $) olivat niin rapautuneita, ettei niiden kivilajia enaä voitu määrittää. Pienten malmikivien häviäminen tapahtuu

14 siis moreenin pintaosasta liukenemalla. Alle 10 cm läpimittaiset malmikivet ovat siitä syystä harvinaisia moreenin pintaosassa. Vain se, että mal~nista oli lähtenyt suuria lohkareita, johti ensimmäisiin lohkarelöytöihin. Taipaleen kylan moreenileikkauksesta sekä Seppälän talon länsipuolelle kaivetusta koekuopasta löydettiin rikkikiisua sisältäviä karsikiviä, mitkä poikkesivat laadultaan etsittäväna olleesta peridotiittikivilajien malmityypistä. Lisäksi samoilla paikoilla esiintyi rikki- ja magneettikiisua sisältäviä tummia kvartsiitte ja. 4. Päätelmä. Taipaleen kylastä löydetyt suuret yeridotiittilohkareet, jotka sisältävkit malmia, ovat saapuneet löytöpaikoilleen moreenin mukana. Niiden tulosuunta on keskimäärin 280' (N~O'YV') ja niiden lähtökohta näyttää sijaitsevan Taipaleen kylän länsipuolella olevalla peltaaukealla, jonka halki Tarpianjoki virtaa. Pohjoisimpien lohkareiden lähtökohdaksi sopii Ruokolan ja Simolan talojen väliltä tavattu puhkeama, mutta tuntuu todennäköiseltä, että malmi ulottuu pintaan myös tämän puhkeaman eteläpuolella, koska lohkareviuhka on näinkin leveä lyhyyteensä verrattuna. Helsingissä Veikko Okko

15 Liite 2 Suuntausanalyysien tulokset Suunta Havaintopaikka n:o Summa Summa-arvot kolmesta vierekkäisesta mittaustuloksesta 56 leveä maksimi alkaa 37 " II 19 huippu 8 loppuu Analyysipaikat: 1. Tuohivahvanmaan 'ii-laita 2. IIolmbergin mäki 3. Ruokolan talon piha 4. Ruokolan kuivausriihen edusta

16 Kivilaskujen tulokset Kivilaji Laskupaikka n:o kiille- ja sucnigneissi grafiittigneissi biotiitti-sarvivalkegneissi graniittigneissi i granaattigneissi granodioriitti mikrokl.graniitti pegmatiitti apliitti myloniitti amfiboliitti kvartsiitti diopsidikarsi malmiperidotiitti Laskupaikat: 1. Tuohovahvanmaan lansilaita 2. Holmbergin mäki 3. Ruokolan talon pjhamaa 4. Ruokolan kuivausriihen edusta 5. Seppälän talon ja Tarpianjoen vali 6. toukolan talon vasikka-aitaus 7. Taipaleen kylän (AITO Joelan) moreenileikkaus Kullakin paikalla laskettu 100 kiveä, joiden koko oli 5-10 cm. Laskupaikalta 6 löytyi lisäksi kolme malmilohkaretta, joita ei ole huomioitu kivilaskussa niiden suuren koon vuoksi.