Päivitetty Tiedosto 'Mistä me olemme tulleet 3' B. Eurooppalainen näkökulma

Transkriptio

1 72 Päivitetty Tiedosto 'Mistä me olemme tulleet 3' B. Eurooppalainen näkökulma Käsittelen miesten Eurooppaan-tulon ja heidän varhaisvaiheensa vastaamalla mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin: 1. Minkälaisiin ryhmiin eurooppalaiset miehet jaetaan y-kromosomin perusteella? 2. Minkälaisina migraatioina eurooppalaiset miehet ovat maanosaansa tulleet? 3. Mikä osuus jääkauden aikaisilla refugeilla oli Euroopan miespuolisten väestöjen kehittymiseen? 4. Kuinka kukin Euroopan yksittäinen miesklaani on kehittynyt? Euroopan miesten ryhmät Kuvan 24'Y puu c Eur' puusta nähdään, mitä haploryhmiä ja miesklaaneja Euroopassa nykyään esiintyy. Puussa on kaikkiaan kolmetoista oksaa: E3a, E3b, F*, G, I, J*, J2, K*, L, N, Q, R1a ja R1b. Euroopan yleisimpiä haploryhmiä (vrt. puun paksummat oksat) ovat seuraavat seitsemän: R1b, R1a, I, N, J2, E3b ja G; harvinaisia ovat seuraavat kuusi: (Lähi-idälle tyypillinen) F*, (Lähi-idälle ja Pohjois-Afrikalle tyypilliset) J ja E3a, (alkujaan Persialle mutta nykyään lähes koko Euraasialle tyypillinen) K*, (Intialle tyypillinen) L ja (Pohjois-Siperialle ja Amerikalle tyypillinen) Q. Kuva 24'Y puu c Eur copy'. Euroopassa esiintyviä y-kromosomin haploryhmiä. Puu on piirretty kuvan 15 Y puu f puun pohjalta siten, että näkyviin on jätetty vain ne oksat, joiden edustamat haploryhmät esiintyvät myös Euroopassa. Euroopassa yleisiä haploryhmiä ovat E3b, G, I, J2, N, R1a ja R1b (vrt. puun paksummat oksat); harvinaisempia ovat F*, J*, K*, L ja Q (vrt. puun ohuemmat oksat). Eurooppalaisten miesten migraatiot Yläpaleoliittisen kauden ( vuotta sitten) aikaiset miesten kuusi huomattavinta migraatiota tapahtuivat Euroopassa seuraavassa neljässä vaiheessa:

2 1. Ensimmäisessä vaiheessa ( vuotta sitten) tapahtuivat Arignacmigraatiot, joiden aikana Eurooppaan tuli R-klaanin miehiä. 2. Toisessa vaiheessa ( vuotta sitten) tapahtuivat Gravette-migraatiot, joiden aikana Eurooppaan tuli I- ja N3-klaanien miehiä ja joiden aikana R-klaanille ehkä kehittyi alaklaani R1b. 3. Kolmannessa vaiheessa ( vuotta sitten) R-klaani ja I-klaani jakautuivat alaklaaneihin niin, että R-klaanille kehittyi alaklaani R1a ja I-klaanille neljä alaklaania. Samaan aikaan F-klaanille kehittyi G-klaani Persiassa tai Induslaaksossa. Kysymyksessä oli jääkauden maksimia seurannut aika, jolloin varsinkin jakson loppuvaiheessa kal. ekr. jäätikkö pieneni merkittävästi ja Euroopan väestöt siirtyivät vähitellen yhä pohjoisemmas (oikeastaan lähemmäs jäätikön keskusaluetta, joka sijaitsi Ruotsin tuntureilla) jäätikön alta paljastuneelle jäänjättömaalle. 4. Neljännessä vaiheessa (vähemmän kuin vuotta sitten) Eurooppaan tulivat klaanit J2, E3b ja G2 tuoden tänne varhaisen maanviljelyksen. Seuraavasta talukosta käyvät ilmi mainitut neljä vaihetta ja niiden summittaiset tapahtua-ajat. Ajoista ei toistaiseksi kuitenkaan vallitse täyttä yksimielisyyttä, ei myöskään siitä, missä vaiheessa eri klaanit ovat Eurooppaan tulleet. aikakausi aika ennen nykyaikaa klaanit Aurignac R Gravette I, R1b, N3 jääkauden loppu (after LGM) R1a, I1a, I1b, I1c, I1b2 neol. kauden alku J2, E3b, G2 Eurooppaan on yläpaleoliittisen ajan jälkeen tullut monia muitakin migraatioita. Tällaisia ovat mm. samojedien migraatio (joka koski mm. haploryhmää N2) koillisimpaan Eurooppaan ehkä vuoden 2500 ekr. jälkeen ja monien turkkilaisten, iranilaisten ja mongolien migraatiot itäiseen Eurooppaan jkr. Refugien vaikutus eurooppalaisten miesryhmien kehittymiseen Vajaan vuosikymmenen aikana, varsinkin Seminon et al. artikkelin ilmestymisen jälkeen vuonna 2000, on yleistynyt käsitys, jonka mukaan Euroopassa oli jääkauden maksimin aikana kolme refugia, Iberian, Balkanin ja Ukrainan refugit. Yleiseksi on tullut myös käsitys, jonka mukaan kolmen refugin miespuoliset väestöt olivat sillä tavalla geneettisesti erilaiset, että Iberian refugissa oli vallitsevana y-kromosomin haploryhmä R1b, Balkanin refugissa haploryhmä I ja Ukrainan refugissa haploryhmä R1a; ks. kartta 31'Y refugit copy'. Itse olen esittänyt (Wiik 2002) lisäolettamuksen, jonka mukaan kolmessa refugissa olisi puhuttu myös kolmenlaisia kieliä, baskilaisia, indoeurooppalaisia ja suomalais-ugrilaisia. (Tosin jo vuonna 2002 pidin mahdollisena myös sitä Renfrewn ajatuksiin pohjautuvaa olettamusta, että ensimmäiset indoeurooppalaisia kieliä puhuneita väestöjä olisi alkanut tulla Eurooppaan vasta 73

3 maanviljelyksen yhteydessä 7000 ekr.) Karttaan 31'Yrefugit' on oletettujen kieliryhmien lisäksi merkitty myös ne y-kromosomin haploryhmät (miesten klaanit), jotka olivat tyypilliset kullakin alueella. Jo refugin käsitteeseen kuuluu se ajatus, että ilmaston lämmettyä väestöt lähtivät takaisin entisille pohjoisille asuinalueilleen eli tapahtui Pohjois-Euroopan uudelleenasuttaminen eli rekolonisaatio: jäätikön reunan lähellä asuneet väestöt alkoivat siirtyä jäänjättömaalle, ja vuosituhansien kuluessa nämä siirtyivät yhä lähemmäs jäätikön keskusaluetta, joka sijaitsi Ruotsin tuntureilla. Tämä vaihe tapahtui jääkauden loppuvaiheessa (after LGM eli viimeisimmän jääkauden maksimin jälkeen), varsinkin jakson kal. ekr. aikana. Kyseistä Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamista myöhempi oli maanviljelyksen leviämisen yhteydessä noin vuoden 7000 ekr. jälkeen Anatolian kautta Kreikkaan ja Balkanille suuntautunut muutto, jonka miespuoliset väestöt edustivat haploryhmiä E3b, J2 ja G2 (ehkä jossain määrin myös Lähi-idälle tyypillistä haploryhmää F*); ks. karttojen 32 33'y refugit DNA Heritage' alempi kartta. Mutta kuinka tähän skenaarioon sijoittuvat Uralinalueen ja Koillis-Euroopan mammutinmetsästäjät, joiden haploryhmä oli N3 ja kieli mahdollisesti suomensukuinen? Tavallisinta on tulkita tämä väestö myöhäisiksi Eurooppaantulijoiksi, jotka olisivat tulleet koilliseen Eurooppaan Uralin takaa vasta vuoden 2000 ekr. paikkeilla eli he olisivat siis maanviljelijöitäkin myöhempiä tulokkaita; ks. esim. Saukkonen Heidän tulonsa johtuisi jostakin muusta syystä kuin muiden väestöjen (mm. maanviljelijöiden) tulo. Oma selitykseni on ainakin taloudellisempi: mitään erikoisperusteluja haploryhmän N3 miesten Eurooppaan tuloon ei tarvita, kun ajatellaan heidän edustavan sitä muinaista Koillis-Euroopan väestöä, joka muiden eurooppalaisten tavoin joutui jääkauden maksimin aikana vetäytymään lämpimämmälle alueelle etelään. Heidän refuginsa sijaitsi luoteisessa Siperiassa; sitä voidaan nimittää "Siperian refugiksi". Kyseinen väestö, muinaiset mammutinmetsästäjät, ovat tämän käsityksen mukaan rinnastettavissa Euroopan kolmen refugin väestöihin. Myöskään ajallisesti ei tämä väestö ollut erilainen kuin sen ajan eurooppalaiset: se seurasi jääkauden loppuvaiheessa sulavaa jäätikön reunaa, joka heidän alueellaan siirtyi kohti länttä (ei kohti koillista kuten Länsi-Euroopassa, kohti pohjoista kuten Keski-Euroopassa tai kohti luodetta kuten Itä-Euroopassa); ks. kartta 34'jäätikkö perus väri nuolet copy'. Kaikkien refugien väestöjen liikkumissuunta oli siinä mielessä sama, että väestöt liikkuivat Ruotsin tuntureilla sijainnutta jäätikön keskusta kohti; Keski-Euroopassa suunta oli etelästä pohjoiseen, mutta Koillis-Euroopassa idästä länteen. Mutta eikö esittämäni "neljännen refugin ehdotus" sodi sitä geneetikkojen esittämää väitettä vastaan, jonka mukaan haploryhmä N3 olisi syntynyt vasta noin 4000 vuotta sitten (vrt. esim. Laitinen et al. 2002)? Ajanmääritys 4000 vuotta sitten on selvästi liian myöhäinen jo sen laajan levikin perusteella, joka haploryhmällä N3 on: alue ulottuu Skandinaviasta ja 74

4 Suomesta Tyynenmeren rannikolle Pohjois-Siperiaan, eli se kattaa Koillis-Euroopan lisäksi koko Pohjois-Siperian. Sitä paitsi geneetikkojen käsitykset ovat muuttumassa: Richard Villemsin mukaan (maaliskuussa 2006 saatu tieto) kansainvälinen tutkijaryhmä, jonka keskuspaikka on Stanfordissa, on valmisteilla olevassa ja vuonna 2006 ilmestyvässä julkaisussaan päätymässä aivan uusiin ajanmäärityksiin: niiden mukaan haploryhmän N makrohaploryhmä NO jakautui N:ksi ja O:ksi vuotta sitten (varmuusraja +/ vuotta), ja N jakautui N*:ksi, N1:ksi. N2:ksi ja N3:ksi vuotta sitten (varmuusraja +/ vuotta). Villems jatkaa uudesta ajanmäärityksestä näin: "It is in a very good fit with many of our and others' idea that the main trigger for people expansion in these areas was not neolithization, but re-peopling of the North after the LGM". (Kirjoittajan suomennos: Se on sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, joka monilla meistä on ja joka on myös muilla, että syy ihmisten levittäytymiseen näillä alueilla ei ollut maanviljelys vaan jääkauden maksimin jälkeinen uudelleenasuttaminen). Kartoista 34'jäätikkö perus väri nuolet copy' ja 35'refugeja neljä' näkyy kaikki kyseiset neljästä eri refugista ja siis myös neljältä eri ilmansuunnalta Pohjois- Euroopan jäänjättömaalle tulleet väestöt (karttojen merkinnät R1b, I, R1a ja N3). Siperiassa oli kyllä muitakin refugeja. Siperia oli jakautuneena kahtia sillä tavalla, että Barentsin eli Skandinavian jäätikkö peitti sen läntiset osat ja itäisempi jäätikkö sen itäisemmät osat; kahden jäätikön välissä oli sula alue, ja jossakin tämän läheisyydessä (sen eteläpuolella) sijaitsi myös oma refuginsa, ehkä "Omskin refugi". Ehkä tämän refugin olemassaoloon perustuu se, että haploryhmän N3 miehiä asuu niin kaukana toisistaan, toisaalta mm. suomalaiset lännessä ja toisaalta mm. jakuutit idässä: ehkä "Omskin refugin" N3-klaanilaiset jakautuivat sillä tavalla kahtia, että toisia N3-klaanin miehiä lähti läntisen jäätikön ja itäisen jäätikön sulaessa kohti länttä ja toisia kohti itää. Kuten jäljempää käy ilmi, Koillis-Siperiassa ja Alaskassa sijaitsi myös oma refuginsa, Beringia, jolla oli ratkaiseva merkitys Amerikan asuttamisessa samana jääkauden maksimia seuranneena kautena. 75

5 Kartta 31'Y refugit copy'. Euroopan kolme perinteistä jääkaudenaikaista refugia. Iberian refugi oli haploryhmän R1b aluetta, Balkanin refugi haploryhmän I aluetta ja Ukrainan refugi haploryhmien R1b ja N3 aluetta. Refugeilla saattoi olla myös omat kielensä/kieliryhmänsä siten, että Iberian refugissa puhuttiin baskilaisia kieliä, Balkanin refugissa indoeurooppalaisia kieliä (tai mahdollisesti joitakin muita kieliä) ja Ukrainan refugissa suomensukuisia (suomalais-ugrilaisia eli perinteisiä "uralilaisia") kieliä. Eurooppalaisten käytössä oli todennäköisesti myös neljäs refugi, Siperian refugi. Se sijaitsi Luoteis-Siperiassa, ja sen haploryhmä oli N3; ks. kartat 'refugeja neljä', 'refugeja 4 väri nuol' ja 'refugeja neljä väri vaik'. 76

6 Kartat 32 ja 33'y refugit DNA Heritage'. Viime vuosina yleiseksi kehittynyt käsitys Euroopan kolmesta refugista (Iberian, Balkanin ja Ukrainan refugista) ja niiden miespuolisista väestöistä R1b, I ja R1a (ylempi kartta). Jäätikön sulamisvaiheessa (varsinkin kal ekr.) kunkin refugin väestöä siirtyi pohjoiseen, eli tapahtui Pohjois-Euroopan uudelleenasuttaminen. Alempi kartta: Eurooppaan on tullut maanviljelyksen saapumisen yhteydessä väestöjä Lähi-idästä (kartan E3b, F, J2 ja G2) ja muista syistä myös Siperiasta (kartan N3). Lähde: 77

7 78 Kartta 34'jäätikkö perus väri nuolet copy'. Skandinavian eli Barentsin jäätikkö laajimmillaan vuotta sitten. Kartta osoittaa, että Euroopan neljä paleoliittista väestöä olivat kaikki samanlaisessa tilanteessa, kun jäätikkö alkoi supistua: niillä oli mahdollisuus siirtyä jäätikön alta paljastuville alueille ja siirtymisen suunta oli kaikilla sama, kohti Ruotsin tuntureita (vrt. kartan valkoinen ympyrä). Euroopassa oli neljä refugia: Iberian, Balkanin, Ukrainan ja Siperian refugit. Viides refugi oli Beringian refugi, jota käyttivät pakoalueenaan varsinkin klaanit P, Q, K, C ja D eli ne klaanit, joiden miehiä (merenpinnan kohottua ja Siperian ja Alaskan välisen maayhteyden katkettua) jäi Alaskan puolelle. Kartta 35'refugeja neljä b 8'. Euroopan neljän refugin väestöt ja niiden osallistuminen Pohjois- Euroopan uudelleenasuttamiseen. Pohjois-Siperiassa oli todennäköisesti viides refugi, jota voidaan nimittää "Omskin refugiksi"; sen miespuolinen väestö edusti haploryhmää N2. Musta ympyrä = jäätikön keskusalue. Eurooppalaisten nykyhaploryhmien summittaiset frekvenssit (klaanien suhteelliset koot) nähdään kartasta 36'Y Eur väripallot'. Kartan kuusi väriä edustavat neljästä eri refugista tulleita ja lisäksi Afrikasta ja Lähi-idästä tulleita miehiä. Kartasta näkee yhdellä silmäyksellä mm. seuraavat asiat: 1. Iberian refugista tulleita R1b-klaanin miehiä (kartan punainen väri) on levittäytynyt varsinkin Länsi-Eurooppaan.

8 2. Balkanin refugista tulleita I-klaanien miehiä (kartan tumman sininen väri) on levittäytynyt tasaisemmin koko Eurooppaan, ehkä eniten kuitenkin Pohjois- ja Kaakkois-Eurooppaan. 3. Ukrainan refugista tulleita R1a-klaanin miehiä (kartan ruskea väri) on levittäytynyt varsinkin Pohjois- ja Itä-Eurooppaan. 4. Siperian refugista tulleita N3-klaanin miehiä (kartan keltainen väri) on levittäytynyt varsinkin Koillis-Eurooppaan. 5. Afrikasta tulleita E3b-klaanin miehiä (kartan vaalean sininen väri) on levittäytynyt varsinkin Etelä-Eurooppaan. 6. Lähi-idästä tulleita J,K,G-klaanien miehiä (kartan vihreä) väri on levittäytynyt varsinkin Kaakkois-Eurooppaan. 79 Kartta 36'Y Eur väripallot'. Neljästä refugista sekä Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden miespuolisten väestöjen frekvenssejä. Punainen = Iberian refugi (haploryhmä R1b), sininen = Balkanin refugi (I1a,b,c), ruskea = Ukrainan refugi (R1a), keltainen = Siperian refugi (N3); vaalean sininen = Afrikka (Eb3), vihreä = laaja Lähi-itä, johon tämän kartan mukaan kuuluvat myös Israelin Libanonin alue ja Persia (J,K,G). Tämän luettelon mukaan Euroopassa on (kun asioita hiukan yksinkertaistetaan) kuusi aluetta, ja jokaisella on omat tyypillinen miesklaaninsa: 1) Länsi-Euroopassa tyypillisin klaani on R1b, 2) Kaakkois-Euroopassa (ja jossain määrin myös Pohjois- Euroopassa) I-klaanit, 3) Itä-Euroopassa (ja jossain määrin myös Pohjois- Euroopassa) R1a-klaani, 4) Koillis-Euroopassa N3-klaani, 5) Etelä-Euroopassa E3bklaani ja 6) Kaakkois-Euroopassa J,K,G-klaanit. Euroopan yksittäisten miesklaanien kehittyminen Euroopan vanhin miesväestö, klaani R, oli jo varhain jakautunut kahtia: Länsi- Eurooppaan oli kehittynyt klaani R1b ja Itä-Eurooppaan klaani R1a. Näin Euroopassa oli oikeastaan jääkauden loppuvaiheessa neljä väestöä. Nämä olivat lännestä itään lueteltuina R1b, I, R1a ja N3. Neljän ryhmän muodostumiseen oli ratkaisevasti vaikuttanut se, että Euroopassa ja sen lähialueilla oli jääkauden kylmimpinä aikoina

9 80 ollut käytössä neljä refugia, Iberian, Balkanin, Ukrainan ja Siperian refugit, joihin väestöt olivat pakkautuneet ja olleet paljolti eristyksissä toisistaan. Käsittelen seuraavaksi yksityiskohtaisemmin tavallisinta seitsemää Euroopassa esiintyvää y-kromosomin haploryhmää; nämä kuuluvat miesklaaneille R1a, R1b, I, N3, E3b, J2 ja G2. Kysymyksessä ovat Raulin, Robertin, Ivarin, Niilon, Ebonin, Jakobin ja Gabrielin pojat. Euroopan reuna-alueilla näillä klaaneilla oli kuusi Eurooppaan-tuloon sopivaa "porttia"; ks. kartan 'Y Eur keskukset b väri nuol' suuremmat ympyrät N, P, G, F, J ja E; Eurooppaan-tulon jälkeen klaanien voi tulkita sijoittuneen yhdelletoista alueelle; ks. saman kartan pienemmät ympyrä, jotka ovat pohjoisesta etelään lueteltuina N3, I1a, R1a, I1c, R1a, I1b, G2, J2, E3b, I1b2 ja E3b. Kartta 37'Y Eur keskukset c'. Eurooppalaisten miesten yksitoista klaania tai alaklaania (pienet ympyrät) ja näiden kuusi isäklaania ja lähtöaluetta (suuret ympyrät). Nuolet osoittavat geneettisten ryhmien (haploryhmien) kehittymisiä ja niitä edustavien miesklanien siirtymisiä. Euroopan lähes kaikkien miesklaanien nähdään saaneen viime kädessä alkunsa afrikkalaisesta klaanista C ja siitä kehittyneestä Lähi-idän F-klaanista; ainoa poikkeus tässä suhteessa on klaani E3b, jonka isäklaani E on saanut alkunsa suoraan klaanista A (joka oli saanut alkunsa suoraan Aatamista). Nuoli E > E3b edustaa kahta afrikkalaista ryhmää, joista toinen kiersi eteläiseen Eurooppaan Gibraltarin kautta ja toinen Lähi-idän kautta. Kartan klaanit saapuivat Eurooppaan jo yläpaleoliittisena kaudena eli vuotta sitten (tosin G2-klaani ainakin osittain vasta tämän kauden jälkeen). Karttaan ei ole merkitty Euroopassa erittäin harvinaisia klaaneja L ja Q. R-klaani eli Rikhardin pojat Raul ja Robert R-klaani saapui Eurooppaan vuotta sitten Kaspianmeren ja Mustanmeren aroalueelta. Sen nykyinen alue kattaa koko tai ainakin lähes koko Euroopan. R-klaani jakautui Euroopassa (tai jo ennen Eurooppaan-tuloaan) kahteen alaklaaniin, R1a:han ja R1b:hen eli Raulin ja Robertin klaaneihin. Yhteenlasketut R- frekvenssit (R1a + R1b) vaihtelevat Euroopan väestöissä suuresti: Korkeimmillaan ne ovat yli 80 % ja alimmillaan noin 15 %. Korkeita frekvenssejä esiintyy lähes

10 kaikkialla Euroopassa. R1a + R1b -frekvenssit ovat yleensä hiukan korkeampia Länsi-Euroopassa kuin Itä-Euroopassa; esimerkiksi baskialueella frekvenssi on noin 80 %, Puolassa noin 70 % ja Venäjällä noin 50 %. Alhaisten (n. 20 %:n) frekvenssien alueita on Euroopassa kaksi, Suomi pohjoisessa ja Kreikka etelässä. Euroopan itäpuolellakin frekvenssit ovat varsin korkeita; ne ovat noin 25 % esimerkiksi selkupeilla, Kazanin tataareilla, iranilaisilla, ja uzbekistanilaisilla, ja ne nousevat %:iin Keski-Aasian itäosissa ja Etelä-Aasiassa altailaisten, uiguurien ja intialaisten alueilla. Näitä alueita idempänä Raulin ja Robertin jälkeläisiä ei yleensä ole. Laajan alueen verraten korkeat R-klaanin frekvenssit heijastavat R-klaanin syntyaluetta pohjoisessa Keski-Aasiassa tai mahdollisesti Intiassa (?) ja sitä migraatioreittiä, joka suuntautui syntyalueelta Länsi-Eurooppaan. Ks. kartta 'Y R1a Kivisild'. Saman haploryhmän (R:n) kahden alaryhmän (R1a:n ja R1b:n) maantieteellisten levikkien välillä on selvä ero: Länsi-Eurooppa on R1b:n aluetta ja Itä-Eurooppaa R1a:n aluetta. Esimerkiksi Portugalissa, Baskimaalla, Irlannissa ja Länsi-Englannissa R1b on ainoa tai lähes ainoa alaryhmä (frekvenssit usein yli 80 %), ja vastaavasti Suomessa, Venäjällä, Ukrainassa ja Marinmaalla R1b:n frekvenssi on vain noin 1-5 %. Euroopan jakaa kahtia kartan pystysuora raja, joka kulkee Skandinaviasta itäisen Saksan halki Adrianmerelle: rajan länsipuolella on enemmän alaryhmää R1b kuin alaryhmää R1a, mutta rajan itäpuolella alaryhmien frekvenssit ovat päinvastaiset. Koska R1a on tavallisempi Itä-Euroopassa kuin Länsi-Euroopassa, on odotuksenmukaista, että myös Euroopan itäpuolisissa Lähi-idän ja Keski-Aasian väestöissä R1a on yleisempi kuin R1b; näin asia onkin. Kirjan lopussa olevan liitteen taulukosta 'R' nähdään noin 60 eurooppalaisen väestön R1a- ja R1b-frekvenssit. R-klaanin jakautuminen kahteen alaklaaniin tapahtui ehkä vuotta sitten siten, että R-klaanin piirissä tapahtuivat mutaatiot P25 ja M269, joiden tuloksena sai alkunsa R1b-klaani. Vastaavat mutaatiot SRY1532 ja M17 tapahtuivat myös Itä- Euroopassa ja Aasiassa, ja tuloksena oli alaklaani R1a. Haploryhmiä R1a ja R1b koskevat frekvenssit nähdään seitsemästä kartasta: 1. Kartasta 38'Y R1b nrot harm' nähdään haploryhmän R1b frekvenssit eli R1bklaanin (Robertin poikien) yleisyys Euroopan eri osissa. R1b-klaanin keskuksen nähdään sijaitsevan Brittein saarilla. 2. Kartasta 39'Y R1b pallot reitit b' nähdään miesklaanin R1b saapuminen Eurooppaan ja sen levittäytyminen Iberiasta käsin Länsi-Eurooppaan. 3. Kartasta 40'Y R1b vyöh pun' nähdään, minkälaisia ovat R1b-klaanin miesten yleisyysvyöhykkeet eri osissa Eurooppaa. Kartan mukaan Euroopassa on selvä gradientti, jonka mukaan R1b-klaani on sitä yleisempi, mitä lännempänä alue sijaitsee. Tämän lisäksi R1b-klaani on (itäisessä Euroopassa) selvästi yleisempi Kaakkois-Euroopassa kuin Koillis-Euroopassa. 81

11 4. Kartta 41'Y R1a Lapp' nähdään haploryhmän R1a frekvenssit eli R1a-klaanin (Raulin poikien) yleisyys Euroopan eri osissa. R1b-klaanin keskuksen nähdään sijaitsevan Puolan Slovakian alueella. R1a-klaania pidetään usein tyypillisenä slaavilaisena klaanina, mutta on syytä huomata, että tämän klaanin alue on myös tyypillistä (nykyistä ja varsinkin entisten) suomalais-ugrilasten kielten aluetta. 5. Kartta 42'Y R1a pallot reitit b' edustaa haploryhmää R1a edustavan miesklaanin saapumista Eurooppaan ja sen levittäytymistä Ukrainasta käsin keskiseen Eurooppaan. Levittäytymistä lienee tapahtunut erityisesti jääkauden loppuvaiheessa, jolloin väestöä siirtyi jäätikön alta paljastuneelle jäänjättömaalle. 6. Kartasta 43'Y R1a vyöh rusk' nähdään, minkälaisia ovat R1a-klaanin miesten yleisyysvyöhykkeet eri osissa Eurooppaa. Klaani on yleisin Puola, Slovakian ja Venäjän alueilla. 7. Karttasta 44'Y R Euroopassa' nähdään R-klaanin saapuminen Eurooppaan ja klaanin jakautuminen kahtia. Alaklaanien R1b ja R1a välinen raja kulkee Pohjois- Saksasta Adrianmerelle (kartan levein viiva). Kartan kaksi mustaa aluetta edustavat toisaalta R1b-klaanin ja toisaalta R1a-klaanin keskusalueita. Euroopan kahtia jakava raja kulkee Pohjois-Saksasta Kroatiaan ja edustaa jääkaudenaikaista "Keski- Euroopan porttia". 82 Kartta 38'Y R1b nrot harm'. Haploryhmän R1b (= Hg 1) eli R1b-klaanin (Robertin poikien) frekvenssit Euroopassa. Korkeimpien R1b-frekvenssien alueet on tummennettu. R1b-klaanin keskus sijaitsee Brittein saarilla. Rosser et al. 2000; ks. myös Semino et al

12 83 Kartta 39'Y R1b pallot reitit b'. Haploryhmää R1b edustavan miesklaanin saapuminen Eurooppaan ja sen levittäytyminen Iberiasta käsin Länsi-Eurooppaan. Kartta 40'Y R1b vyöh pun'. Haploryhmän R1b nykyisten frekvenssien vyöhykkeet. Vyöhykkeet tummimmasta vaaleimpaan: 70-82, 60-69, 50-59, 40-49, 30-39, 20-29, 10-19, 1-9 prosenttia alueen miespuolisesta väestöstä. Kartta 41'Y R1a Lapp'. Haploryhmän R1a (= Hg 3) eli R1a-klaanin (Raulin poikien) frekvenssit Euroopassa. R1a-klaanin keskus sijaitsee Puolan Slovakian alueella. Rosser et al. 2000; ks. myös Semino et al Haploryhmää R1a pidetään usein tyypillisenä slaavilaisten kielten puhujille, mutta on syytä huomata, että tämän haploryhmän alue on myös tyypillistä (nykyistä ja varsinkin entisten) suomalais-ugrilasten kielten aluetta.

13 84 Kartta 42'Y R1a pallot reitit b'. Haploryhmää R1a edustavan miesklaanin saapuminen Eurooppaan ja sen levittäytyminen Ukrainasta käsin keskiseen Eurooppaan. Kartta 43'Y R1a vyöh rusk'. Haploryhmän R1b nykyisten frekvenssien vyöhykkeet. Vyöhykkeet tummimmasta vaaleimpaan: 50-, 41-49, 30-39, 20-29, 10-19, 1-9 prosenttia alueen miespuolisesta väestöstä. Kartta 44'Y R Euroopassa'. R-klaanin saapuminen Eurooppaan ja klaanin jakautuminen kahtia. Alaklaanien R1b ja R1a välinen raja kulkee Pohjois-Saksasta Adrianmerelle (kartan levein viiva). R1b-klaanin keskus on nykyään Brittein saarilla (jossa R1b:n frekvenssi on noin 80 %) ja R1a:n keskus Puolassa ja Slovakiassa (jossa R1a:n frekvenssi on noin 50 %); vrt. kartan mustat alueet. Euroopan kahtia jakava raja kulkee Pohjois-Saksasta Kroatiaan ja edustaa jääkaudenaikaista "Keski-Euroopan porttia".

14 Jos ajatellaan, että R-klaanin kahtiajakautuminen tapahtui vasta Euroopassa (ei vielä Aasian puolella), voidaan tapahtuman syyksi nähdä se tosiseikka, että Eurooppa oli jääkauden kylminä kausina jakautuneena kahtia: Skandinavian ja Alppien jäätiköt olivat niin laajat, että ne melkein koskettivat toisiaan, ja niiden välinen alue oli läpipääsemätöntä tundraa. Ollessaan kylminä kausina kiinni kyseinen "Keski- Euroopan portti" esti Länsi- ja Itä-Euroopan väestöjen keskinäiset kanssakäymiset. Länsi-Euroopan ihmiset käyttivät kylmien kausien pakoalueenaan (refuginaan) Iberiaa, kun taas Itä-Euroopan väestöt käyttivät vastaavana pakoalueenaan Etelä- Venäjää ja Ukrainaa. Jäljempänä käsiteltävän I-klaanin vastaavana pakoalueena oli Euroopan kolmas refugi, Balkan. (Semino et al ) Kuten edeltä ilmenee, Siperiassa oli neljäs refugi, jota käyttivät hyväkseen mm. N3-klaanin (mahdollisesti suomensukuisia kieliä puhuneet) miehet. Ks. kartta 45'Y refugien vaikutusalueet'. 85 Kartta 45'Y refugien vaikutusalueet'. Neljä jääkaudenaikaista refugia, joista väestöjä tuli Eurooppaan jääkauden loppuvaiheessa Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamisen yhteydessä. Lisää R-klaanista Kun R-klaanin miehet tulivat pohjoisesta Keski-Aasiasta Eurooppaan, he näyttävät kulkeneen siinä mielessä keskellä tietä, että heitä ei kovin paljon poikennut Pohjois-Eurooppaan (mm. Suomeen) eikä Etelä-Eurooppaan (mm. Kreikkaan); tähän viittaa se, että Raulin ja Robertin yhteisfrekvenssit ovat alhaisimpia juuri näillä kahdella alueella. Jos lähtöalue sijaitsi pohjoisessa Keski-Aasiassa (ei esimerkiksi Iberiassa), on luonnollisesti ajateltava, että alkuperäiset frekvenssit ovat Euroopan puolella monissa tapauksissa jopa moninkertaistuneet esimerkiksi pullonkaula- ja drift-ilmiöiden vaikutuksesta. Edellä esitän ajatuksen, jonka mukaan pohjoisesta Keski-Aasiasta tulleet miehet etenivät keskellä tietä Keski-Eurooppaan ja Iberiaan kovinkaan paljon poikkeamatta pohjoiseen (Suomeen) tai etelään (Kreikkaan). Seuraavaksi on tietenkin kysyttävä, miksi he eivät poikenneet pohjoiseen ja etelään. Selitys löytyy

15 todennäköisesti siitä, että näillä alueilla asui muita väestöjä, joiden sekaan ei haluttu tai voitu mennä. Pohjoisessa tämän väestön muodostivat jääkaudenaikaiset mammutinmetsästäjät, klaani N3, etelässä jokin eteläinen väestö. Klaanilla N3 oli oma toimeentulosysteeminsä (mammutinmetsästys), joka oli toinen kuin R-klaanilla tai R1a- ja R1b-klaaneilla; näiden toimeentulo perustui pohjoisen Keski-Aasian aroilla harjoitettuun paimentolaisuuteen ja villieläinten, muiden kuin mammuttien, metsästykseen. R-, R1a- ja R1b-klaanien miehet eivät halunneet tunkeutua muiden alueille. Esittämäni selitys perustuu paljolti sille ajatuksella, että R-klaanit ja N- klaanit elivät erillään toisistaan. Jos heitä ei olisi missään esiintynyt samoilla alueilla, nämä kaksi ryhmää olisivat nykyään täysin toisensa poissulkevat: R-haploryhmää esiintyisi vain sellaisilla alueilla, joilla N-haploryhmää ei esiinny, ja kääntäen. Jossain määrin tällaista komplementaarisuutta (toisensa poissulkevuutta) Euroopan nykymiehissä onkin nähtävissä. Kaksi klaanin nykyistä aluetta heijastavat myös kielieroja: ehkä Niilon pojat puhuvat pääsääntöisesti suomensukuisia kieliä ja Raulin ja Robertin pojat muita kieliä; Länsi-Euroopan Robertin pojat ehkä baskilaiskieliä ja Keski- ja Itä-Euroopan Raulin jälkeläiset ehkä indoeurooppalaisia, altailaisia, tai uralilaisia kieliä, tai ehkä he puhuivat kieliä, joiden jatkajia ei nykyään enää ole? Jos R1b-klaanin kieli oli indoeurooppalainen, on indoeurooppalaisia kieliä ollut Euroopassa "alusta" saakka eli jo vuotta sitten. Tämä ratkaisu edustaa indoeurooppalaista jatkuvuusteoriaa (The IE Continuity Theory), jonka kannattajia ovat mm. Mario Alinei ja Alexander Häusler. R-klaanin leviäminen Eurooppaan yhdistetään joskus Kurgan-kulttuurin väestön leviämiseen Itä- ja Keski-Eurooppaan. Kyseiset kurgan-migraatiot alkoivat kuitenkin vasta vuoden 4500 kal. ekr. paikkeilla ja jatkuivat parin vuosituhannen ajan. R- klaanin miehiä alkoi saapua Eurooppaan jo vuotta sitten eli noin vuotta aikaisemmin. Tosin myös kurgan-migraatioilla on saattanut olla oma merkityksensä Euroopan R-klaanin kahtiajakautumiseen, sillä jakautuminen on saattanut tapahtua useassakin eri vaiheessa. Raulin klaani on euraasialainen Haploryhmä R1a ja Raulin klaani eivät kuitenkaan ole pelkästään eurooppalaisia; niillä on laajoja levikkialueita myös Aasiassa; ks. kartta 46'Y R1a Kivisild'. Haploryhmällä on kolme selvää tihentymäaluetta; ks. taulukko B'R1a keskukset' ja kartta 47'Y R1a Kivisild c'. a) Keski-Aasian Kirgiisia (Intian luoteispuolella), jossa korkein frekvenssi on kirgiisien 61.5 %. b) Eteläisen Siperian Altai-vuoristo, jossa korkein frekvenssi on eteläaltailaisten 54.8 %. c) Puola ja Venäjä, jossa frekvenssit ovat yli 50 %:n (Puolassa 55.9 % ja Venäjällä 50.0 %). 86

16 Puolan ja Venäjän tihentymäalueeseen liittyy hiukan matalampi (neljäs) kohouma, joka sijaitsee marien ja heidän naapuriensa, tshuvassien ja tataarien alueella; marien frekvenssi on 47.7 %. 87 Kartta 46'Y R1a Kivisild'. Kolme erillistä Haploryhmän R1a aluetta. a) R1a:n kannalta alkuperäisin alue (ehkä R*:n alue) oli Keski-Aasian Kirgiisiassa (Intian luoteispuolella). Korkein frekvenssi eli 61.5 % on tavattu kirgiiseiltä. Täältä suuntautui vuotta sitten migraatioita toisaalta koilliseen eli eteläiseen Siperiaan ja toisaalta länteen eli Eurooppaan. b) Eteläisessä Siperiassa alueen nykyinen keskus sijaitsee eteläisessä Altai-vuoristossa. Korkein frekvenssi eli 54.8 % on tavattu eteläisiltä altailaisilta. c) Euroopan keskus sijaitsee Puolassa ja Venäjällä, josta on tavattu 55.9 %:n ja 50.0 %:n frekvenssit. Venäjän ja Siperian välisen Itä-Euroopan kohouman muodostavat marit ja heidän naapurinsa, tshuvassit ja tataarit; marien frekvenssi on 47.7 %. Lähde: Toomas Kivisild.

17 88 Kartta 47'Y R1a Kivisild c'. Haploryhmän R1a pääalueet. Alueita voidaan nimittää niiden keskusalueiden mukaan, jotka ovat lännestä itään: Puolan Venäjän, Marimaan, Kirgiisian ja Altain keskukset. Keskuksiin kuuluvien tyypillisimpien väestöjen R1a-frekvenssit nähdään taulukosta B'R1a keskukset' Taulukko B'R1a keskukset'. Haploryhmän R1a neljän keskuksen korkeimmat mitatut frekvenssit. Mukana on kustakin keskuksesta tyypillisimmät kolme tai neljä väestöä. Keskusten maantieteelliset sijainnit näkyvät kartasta 46'Y R1a Kivisild', summittaisemmin myös kartasta 47'Y R1a Kivisild c'. Puolan-Venäjän keskus R1a-% lähde puolalaiset 55.9 Tambets et al ukrainalaiset 44.1 Kharkov 2005 valkovenäläiset 45.6 Kharkov 2005 venäläiset 50.0 Kharkov 2005 Marimaan keskus R1a-% lähde marilaiset 47.7 tshuvassit 31.6 Tambets et al tataarit 29.1 Kharkov 2005 Altain keskus R1a-% lähde Pohjois-Altai 38.0 Kharkov 2005 Etelä-Altai 54.8 Kharkov 2005 altailaiset 46.9 Karafet et al. 2002, Hammer et al kakassit 33.7 Kharkov 2005

18 89 Kirgiisian keskus R1a-% lähde kirgiisit a 61.5 Karafet et al kirgiisit b 48.1 Kharkov 2005 tadzikistanilaiset 25.0 Kharkov 2005 uiguurit 22.0 Karafet et al. 2002, Hammer et al I-klaani eli Ivarin pojat I-klaanin eli Ivarin poikien frekvenssi on nykyisissä eurooppalaisissa miehissä noin 18 %. Frekvenssi vaihtelee Euroopan alueilla kuitenkin suuresti. Euroopassa on kolme erillistä aluetta, joilla kyseinen prosentti on selvästi korkeampi (noin 30 40) kuin muualla; alueet ovat Balkan, Sardinia ja Skandinavia. Näiden kolmen lisäksi Ivarin jälkeläisiä on melko paljon (noin %) myös Ukrainassa ja Volganalueella. Euroopan muilla alueilla I-klaanin frekvenssi on alle 20 prosentin. Klaanin kokonaisalue kattaa pääsääntöisesti koko Euroopan; %:n frekvenssejä esiintyy jonkin verran myös Euroopan ulkopuolella mm. Turkissa, Iranissa ja Lähiidän arabeilla. Suomessa frekvenssi on alle 30 %:n (Zerjal et al ja Lappalainen et al. 2006). Kuten edellä esitän, haploryhmän I kehittyi Lähi-idän haploryhmästä F ehkä sellaisessa vaiheessa, jossa Lähi-idästä jo oli lähdetty kohti Anatoliaa. Syntyajaksi esitetään tavallisesti vuotta ennen nykyaikaa. I-klaanin väestö kuului siihen Euroopan keskiseen väestöön, joka jääkauden kylmimpänä aikana käytti refuginaan Balkania. Kun jääkauden loppuvaiheessa ilmasto lämpeni, väestö siirtyi pohjoisemmaksi. Tämän Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamisen tuloksena Balkanin I-haploryhmän väestöä siirtyi nykyisen Saksan Hollannin alueelle ja edelleen Tanskaan ja Skandinaviaan; ks. kartat 'Y-kromosomin Hg I1a b', 'Y Ivar harm copy', 'Y-krom I 3 copy', 'Y Ivar a copy', 'Y-krom 1a 3 copy', 'Y Ivar c' ja 'Y-krom 1c 3 copy'. Semino et al ja Rootsi et al Ivarin jälkeläisten kolme erillistä tihentymäaluetta (Balkan, Sardinia ja Skandinavia) viittaavat haploryhmän kolmeen eri alaryhmään: Kun Ivarin jälkeläisiä siirtyi jääkauden loppuvaiheessa Kreikasta ensin Balkanille ja myöhemmin Keski-Euroopan halki Skandinaviaan ja myös Sardiniaan, haploryhmässä I tapahtui mutaatioita, joiden seurauksena haploryhmä jakautui kolmeen alaryhmään, I1a:han, I1b:hen ja I1c:hen. (Jos haluaa leikkiä klaanien nimillä, voi I-klaanin esi-isän perheestä käyttää nimeä Ivarsson, jolloin perheen kolme poikaa ovat A. Ivarsson, B. Ivarsson ja C. Ivarsson.) Näistä I1b:stä lohkesi vielä oma sardinialainen ryhmänsä Ib2. Haploryhmän I kaikkien alaryhmien (myös alkuperäisen haploryhmän I*) frekvenssit nähdään taulukosta 'I'. Haploryhmän levittäytyminen ja nykyiset frekvenssivyöhykkeet nähdään kartoista 'Y I1 pallot reitit b' ja 'Y I vyöh sin'. Samoihin aikoihin ( vuotta sitten), kun I-klaani alkoi siirtyä Kreikan kautta Balkanille ja edelleen moniin Euroopan muihin osiin, Aurignac-kulttuuri vaihtui

19 Gravette-kulttuuriksi. Mainittujen kulttuurien väestöt alkoivat olla siinä mielessä kolmen väestön sekoittuma, että sen miehet edustivat klaaneja, R, N3 ja I. Käytän sekaväestöstä symbolijonoa R+N3+I. R-klaanin miehet edustivat alkuperäisempiä eurooppalaisia; N3- ja I-klaanin miehet olivat tulokkaita. Koko Euroopan väestötilanne oli nyt sellainen, että Koillis- ja Itä-Eurooppa oli N3-klaanin aluetta ja koko muu Eurooppa sekaväestön R+I aluetta. Sen kannalta, mihin I-klaanin miehiä muutti Euroopassa, ei riitä se, että käsitellään vain jakamatonta haploryhmää I ja jakamatonta miesklaania I. Jakamalla haploryhmä ja klaani osiin saadaan runsaasti lisätietoa. Kuten edeltä ilmenee, alkuperäisen haploryhmän I* rinnalle kehittyi kolme alahaploryhmää, I1a, I1b ja I1c; ks. kuva 25'Y-kromosomin I puu copy'. 90 Kuva 25'Y-kromosomin I puu copy'. Haploryhmässä I tapahtuneet mutaatiot ja näiden tuloksina olevat alahaploryhmät. Haploryhmään syntyi kolme uutta alahaploryhmää; yhden (I1a:n) synnyttivät mutaatiot M253 ja M307, toisen (I1b:n) mutaatio P37 ja kolmannen (I1c:n) mutaatio M223. Rootsi et al Iberian ja Balkanin refugien nykyinen raja Iberian ja Balkanin refugien vaikutusalueiden välinen raja voidaan sijoittaa niille alueille, joilla haploryhmien R1a ja I frekvenssit ovat yhtä suuret. Näin määritetty raja kulkee läntisen ja keskisen Euroopan välissä niin, että saksalaiset, unkarilaiset ja kreikkalaiset kuuluvat rajan länsipuolelle, ja ruotsalaiset, puolalaiset ja romanialaiset sen itäpuolelle; ks. liitteen taulukko 9'R1b ja I'. Seuraavaksi sekaväestön R+I kummankin miesryhmän piirissä tapahtui jakautumisia. Kuten edeltä ilmenee, R-klaanin piirissä tapahtui mutaatioita, joiden tuloksena R- klaani jakautui kahtia, itäeurooppalaiseksi R1a-klaaniksi ja länsieurooppalaiseksi R1b-klaaniksi. Jo siinä vaiheessa, jossa I-klaanin miehiä asui vain Balkanilla, I- klaanin miesten piirissä tapahtui mutaatioita ja klaani jakautui alaklaaneihin (ks. kartta 'Y Ivar nuolet copy'):

20 a) Alaklaani I1b (jossa tapahtui mutaatio P37) jäi Balkanille ja sen alaklaani I1b2 (jossa tapahtui lisäksi mutaatio M26) siirtyi Sardiniaan; b) alaklaanit I1a (jossa tapahtuivat mutaatiot M256 ja M307) ja I1c (jossa tapahtui mutaatio M223) muuttivat Balkanilta pohjoiseen kahtena haarana: Läntinen haara (joka muodosti enemmistön) muutti ensin Ranskan alueelle ja sitten Hollannin Saksan alueelle ja itäinen haara (joka muodosti vähemmistön) Mustanmeren luoteis- ja pohjoispuolelle. Myöhemmin I1a-klaani jatkoi matkaansa kohta pohjoista niin, että nykyään sen keskusalue sijaitsee Pohjois-Saksan Tanskan Etelä-Skandinavian alueella; I1c-klaanin keskusalue sijaitsee tämän alueen eteläpuolella Pohjois-Saksassa; ks. kartat 'Y-krom 1a 3 copy' ja 'Y-krom 1c 3 copy'. I1b-klaanin tihentymäalueet sijaitsevat Balkanilla ja Sardiniassa. Pohjois-Euroopan jääkaudenjälkeisen asuttamisen kannalta oleellisia ovat haploryhmän I1a ja I1c levikit; haploryhmien I1c levikillä on merkitystä Balkanin ja Sardinian asuttamisen kannalta. Haploryhmän I frekvenssit ja levikki nähdään kartoista 48'Y Ivar harm b copy' ja 49'Y-krom I 3 copy'. Tämän haploryhmän alahaploryhmien frekvenssit ja levikit nähdään alaryhmän I1a osalta kartoista 50'Y Ivar a copy' ja 51'Y-krom 1a 3 copy', alaryhmän I1c osalta kartoista 52'Y Ivar c' ja 53'Y-krom 1a 3 copy' ja alaryhmän I1b osalta kartoista 54'Y Ivar b' ja 55'Y Hg b harm'. Alahaploryhmien oletettavat tuloreitit nähdään kartasta 56'Y Ivar nuolet copy'. 91 Kartta 48'Y Ivar harm b copy'. Haploryhmän I frekvenssejä Euroopassa ja sen lähialueilla. Haploryhmällä on kolme tai neljä tihentymäaluetta: vahvat tihentymäalueet Balkanilla, Sardiniassa ja läntisessä Pohjois-Euroopassa sekä heikompi tihentymäalue Volganalueella. Haploryhmä ajoitetaan jääkauden maksimia edeltävään aikaan ennen nykyaikaa. Tähän aikaan Euroopassa vallitsi yleiseurooppalainen Gravette-kulttuuri. Kartta 49'Y-krom I 3 copy'. Haploryhmän I frekvenssejä. Haploryhmällä on kolme selvää keskusta; yksi eteläisessä Skandinaviassa, toinen läntisellä Balkanilla ja kolmas Sardiniassa. Kartta on tutkimuksen Rootsi et al kartan yksinkertaistus.

21 92 Kartta 50'Y Ivar a copy'. Haploryhmän I alaryhmän 1a frekvenssit. Haploryhmä on haploryhmän I pohjoiseurooppalainen tai skandinaavinen edelleenkehittymä. Kartta 51'Y-krom 1a 3 copy'. Haploryhmän I alahaploryhmän I1a levikki. Kartta perustuu tutkimuksen Rootsi et al tietoihin. Kartta 52'Y Ivar c'. Haploryhmän I alaryhmän 1c frekvenssit. I1b:n tihentymäalue sijaitsee Saksan Hollannin alueella eli etelämpänä kuin I1a:n tihentymäalue. Kartta 53'Y-krom 1c 3 copy'. Haploryhmän I alahaploryhmän I1c levikki. Alahaploryhmän keskus sijaitsee Pohjois-Saksassa, ja sillä on kaksi sivukeskusta, toinen Mustanmeren luoteisrannikolla ja toinen Volganalueella. Kartta perustuu tutkimuksen Rootsi et al tietoihin. 'Y Ivar c'. 'Y-krom 1a 3 copy''y Ivar c'.'y Ivar nuolet copy'

22 93 Kartta 54'Y Ivar b'. Haploryhmän I alaryhmän 1b frekvenssit. I1b:llä on kaksi tihentymäaluetta Balkanilla ja lisäksi Sardinian tihentymäalue. Sardiniassa I1b:ta edustaa sen alaryhmä I1b2. Kartta 55'Y Hg b harm'. Haploryhmän I alahaploryhmän I1b levikki (ilman Sardinian ryhmää I1b2). Kartta 56'Y Ivar nuolet copy'. Haploryhmän I alahaploryhmät ja näiden mahdolliset reitit Lähiidästä Anatolian kautta Kreikkaan ja täältä Euroopan eri osiin. Pohjois-Euroopan haploryhmät I1a ja I1c ovat saattaneet koukata Ranskan (ehkä Iberiankin) kautta (Rootsi et al. 2004). Tätä ei kuitenkaan ole osoitettu kartassa. Kuten edeltä ilmenee, R-klaanilla ja I-klaanilla sekä näiden alaklaaneilla oli ratkaiseva osuus Pohjois-Euroopan uudelleenasuttamisessa, joka tapahtui jääkauden

23 94 loppuvaiheessa ennen vuotta kal. ekr. Kolmas klaani, joka oli ratkaisevasti mukana tässä prosessissa, oli N-klaani. N-klaani eli Niilon pojat Kuten edeltä selviää, N-klaanin eli Niilon poikien alue käsittää koko koillisen Euroopan. Nykyään Niilon poikien korkein frekvenssi on Euroopan ulkopuolella Koillis-Siperian jakuuteilla (n. 90 %). Euroopassa korkein frekvenssi on suomalaisilla (n %). Niilo ja hänen jälkeläisensä olivat jääkaudenaikaisia mammutinmetsästäjiä, joiden euroopanpuoleinen alue käsitti koko Koillis-Euroopan; ks. liitteen taulukko 3'N3 Eur'. Euroopassa N:n alahaploryhmistä ylivoimaisesti tavallisin on N3; toiseksi yleisin on N2; alaryhmät N1 ja N* ovat Euroopassa erittäin harvinaisia: haploryhmää N1 on tavattu erittäin harvinaisena (1.1 %) komeilta, mutta haploryhmää N* ei tiettävästi ole tavattu miltään eurooppalaiselta väestöltä. Taulukon 'N3 Eur' arvot näkyvät myös kartasta 57'Y N3 Eur b'. Sen luvut ovat keskiarvoja, jotka perustuvat samoista väestöistä eri tutkimuksissa saatuihin lukuihin; keskiarvot on lisäksi pyöristetty lähimpään kokonaislukuun. Kartta 57'Y N3 Eur e'. Haploryhmän N3 frekvenssejä Euroopassa. Kartan luvut edustavat taulukon 'N3 Eur' (tummennettujen ruutujen) keskiarvoja. Karttaan on merkitty myös ne väestöt, joiden N3:n frekvenssi on todettu nollaksi. Kartan kaksi siperianpuoleista väestöä edustavat manseja (18) ja hanteja (51) ja muistuttavat siitä, että haploryhmän N3 alue jatkuu aina koilliseen Siperiaan asti. Mm. tutkimusten Semino et al ja Rosser et al. mukaan seuraavat eurooppalaiset väestöt ovat sellaisia, että niissä haploryhmän N3 frekvenssi on nolla; luettelo käsittää kaikkiaan noin kaksikymmentä väestöä: skotit, englantilaiset, portugalilaiset, espanjalaiset, baskit, ranskalaiset, belgialaiset, italialaiset, sardinialaiset, kroaatit, albanialaiset, makedonialaiset, kyproslaiset, georgialaiset, bulgarialaiset, romanialaiset, jugoslaavit, sloveenit ja tshekit. Kysymyksessä ovat läntiset ja eteläiset eurooppalaisväestöt.

24 N3-klaanin oli kehittynyt N-klaanista siten, että N-klaani oli jakautunut N1:ksi, N2:ksi ja N3:ksi. N3 lienee eronnut muusta N-klaanista niiden mutaatioiden ansiosta, jotka tapahtuivat ehkä vuotta sitten (tieto Richard Villemsiltä ): "the quite robust estimate is that the "final expansion" of N1, N2 and N3 as measured, individually, against N* varies from KYA (+/- 3 KY)" [Karkean arvion mukaan N1:n, N2:n ja N3:n lopullinen laajeneminen, kun tämä mitataan kustakin erikseen suhteessa N*:een, vaihtelee aikavälillä ennen nykyaikaa (+/- 3000)]. Ruotsissa ja yleisemmin Skandinaviassa on selvä pohjois-etelä -suuntainen gradientti: Ruotsin Länsi-Pohjassa N3:n frekvenssi on 20 %, Upsalassa 15 %, Värmlannissa 10 % ja Gotlannissa 10 %, Jönköpingissä 7 %, mutta Etelä-Ruotsissa vain 2 %; ks. kartta 58'y N3 Itämeri gradientti harm'. 95 Kartta 58'y N3 Itämeri gradientit harm'. Y-kromosomin haploryhmän N3 frekvenssit Itämerenalueella. Kartasta 58'y N3 Itämeri gradientit harm' nähdään Itämerenalueen summittaiset N3:n frekvenssit. Maksimialue sijaitsee Itä-Suomessa (kartan alue 71), ja alue ulottuu lounaassa Tanskaan ja Saksaan (arvot 1) sekä etelässä ja kaakossa Puolaan ja Valko- Venäjälle (arvot 4). Ehkä kartan mielenkiintoisin asia koskee kahta gradienttia; toinen näistä on Skandinaviassa ja toinen Baltiassa. Skandinavian gradientti on varsin loiva niin, että N3:n frekvenssit ovat pohjoisessa Skandinaviassa yli 50 mutta eteläisimmässä Skandinaviassa vain 2 (ja Tanskassa vain 1). Arvot laskevat melko tasaisesti pohjoisesta etelään tultaessa. Tosin tämän pohjois-

25 etelä -suuntaisen gradientin lisäksi Skandinaviassa on myös toinen, länsi-itä - suuntainen gradientti: arvot ovat säännöllisesti korkeammat idässä (lähempänä Suomea) ja matalammat lännessä eli kauempana Suomesta. Skandinavian molemmat gradientit viittaavat samaan; siihen, että skandinaavisten miesten alkuperä on sitä selvemmin "suomalainen", mitä pohjoisempien ja itäisempien alueiden miehistä on kysymys. Skandinavian nykymiesten tilanne on heijastuma siitä, että Skandinaviaan on jonkin verran tullut Koillis-Euroopan mammutinmetsästäjiä. Baltian gradientti on erittäin jyrkkä Liettuan etelä- ja itäpuolella: Liettuan miesten arvo 42 putoaa kapealla Liettuan ja Puolan Valko-Venäjän rajavyöhykkeellä arvoon 4. Gradientin jyrkkyys lienee heijastuma siitä, että jääkaudenaikaiset Koillis- Euroopan mammutinmetsästäjät (joissa oli haploryhmä N3) eivät paljonkaan käyttäneet metsästysalueinaan nykyisen Puolan ja Valko-Venäjän alueita. Nämä alueet kuuluivat muille, lähinnä kai Ukrainan refugista peräisin olleille metsästäjille (jotka edustivat haploryhmää R1a). 96 Kartta 59'Y N2 Eur f harm'. Haploryhmän N2 frekvenssejä Euroopassa. Kartan frekvenssit perustuvat liitteen taulukon 2'N2 Euroopassa ja Aasiassa' lukuihin. Euroopassa N2:n frekvenssi on korkein udmurteilla (29) ja komeilla (24). Frekvenssi on verraten korkea (18) myös vepsäläisillä sekä mareilla (10) ja tshuvasseilla (10). Liitteen taulukon 'Y N2 Euroopassa ja Aasiassa' ja viereisen kartan 59'Y N2 Eur f harm' mukaan niitä Niilon poikia, jotka edustivat haploryhmää N2, tuli Siperiasta Uralin yli eniten komien ja udmurttien alueille (jotka sijaitsevat Vytshegda- ja Kamajokien alueilla). Täältä kyseisiä "N3:n veljiä" levittäytyi kohti länttä; eniten heitä tuli vepsäläisten alueelle, jossa heidän frekvenssinsä nykyään on noin 18 %. Nykyisistä vepsäläisistä miehistä siis lähes joko viides edustaa näitä Niilon poikia. Huomattakoon, että sillä komien alueella, jolla N2:n frekvenssi on Euroopan korkein (36 %), myös N1:n frekvenssi edustaa edellä sanotun mukaan Euroopan huippua (tosin vain noin yhden prosentin frekvenssiä).

26 97 Koillis-Euroopan N-klaanin mammutinmetsästäjät (jo ennen N3-alaklaanin syntyä) saattoivat olla R-klaanin tapaan Euroopan ensimmäisiä homo sapiens sapiens - tyyppisten ihmisten edustajia. Jääkauden lämpiminä kausina, jolloin nykyisen Suomen alue oli vapaa jäätiköstä, alueella vaelteli mammuttilaumoja ja peuroja; ks. kartta 60'kartta 000/3Suomi-kartat pieni'. Jos täällä silloin oli myös nykyihmisiä, olivat nämä R- ja N-klaanien miehiä. Varmuutta siitä, ylsivätkö nykyihmisen metsästysalueet jääkauden lämpiminä kausina Suomeen asti, ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu. Kartta 60'kartta 003/Suomi-kartat pieni'. Suomesta vuoteen 2003 löydetyt mammutinluut (mustat ympyrät) ja muinainen peuranluu (harmaa ympyrä) niiden ajoitukset. Lähde: Mammuttien maailma 2003: 20. Kun otetaan huomioon vain haploryhmän N alaryhmä N3, suomalaisilla miehillä on runsaasti sukulaisia koko Koillis-Euroopassa (Wiik 2002: 82). Seuraavassa luettelossa (joka perustuu Richard Villemsin antamiin tietoihin) suomalaisten sukulaiset ovat lähimmistä etäisimpiin seuraavat (suomalaisten itsensä frekvenssi on käytetyn tietolähteen mukaan 66): saamelaiset (54), pohjoisnorjalaiset (50?), liettualaiset (47), itäkarjalaiset (43), latvialaiset (37), marit (33), virolaiset (31), komit (31), udmurtit (30), tataarit (19), tšuvassit (18), mordvalaiset (17), komipermjakit (14), Kazanin tataarit (13), ukrainalaiset (10), pohjoisruotsalaiset (8), muut venäläiset kuin pohjoiset (8), gotlantilaiset (6), baškiirit (6), muut ruotsalaiset (7), muut

27 norjalaiset kuin pohjoiset (4), mongolilaiset (3), tanskalaiset (2) ja pohjoisvenäläiset ja keskiaasialaiset (1). Niilon poikien alueella (ainakin sen euroopanpuoleisessa osassa) on yleisimpänä kielenä todennäköisesti ollut suomensukuinen kieli (perinteisesti uralilainen kieli ); ehkä Niilon siperialaiset pojat puhuivat paleosiperialaisia kieliä. On myös mahdollista, että keskisen alueen (Länsi-Siperian ja Taimyrin niemimaan ja sen lähialueiden) ne Niilon pojat, jotka kuuluivat N2-klaaniin, olivat niitä, jotka vaihtoivat paleosiperialaisen kielensä suomalais-ugrilaiseen ja tulivat näin synnyttäneeksi samojedikielet. On myös mahdollista, että Niilolla ja hänen varhaisimmilla jälkeläisillään oli käytössään kieli, josta myöhemmin ovat kehittyneet toisaalta suomensukuiset kielet ja toisaalta paleosiperialaiset kielet; perinteisen sukupuuajattelun mukaan kysymyksessä olisi ollut "uralilais-paleosiperialainen kantakieli". Kysymys on kuitenkin niin kaukaisista ajoista, että viimeksi sanotusta kehityksestä on enää vaikea löytää kielitieteellistä näyttöä. Jakutia ja Suomi Ihmetystä herättää se, että haploryhmällä N3 on kaksi erillistä kaukana toisistaan sijaitsevaa huippualuetta; toinen Koillis-Siperiassa, tarkemmin Jakutiassa, ja toinen Koillis-Euroopassa, tarkemmin Suomessa. Kuinka kaksi erillistä aluetta ovat syntyneet? Onko Koillis-Siperiasta siirtynyt miehiä Koillis-Eurooppaan vai onko suunta ollut mahdollisesti päinvastainen? Luonnollisin selitys lienee seuraava: Pohjoisessa Euraasiassa oli jääkauden aikana kaksi erillistä jäätikköä, Barentsin eli Skandinavian jäätikkö Koillis-Siperian jäätikkö, ja näiden välissä oli jäätön alue. Haploryhmän N (myös sen alahaploryhmnän N3) mammutinmetsästäjiä tuli etelästä Siperiaan, myös kahden jäätikön väliselle jäättömälle alueelle. Tämä alue toimi refugina, jossa väestöä asui jääkauden kylmimpinäkin kausina ja jolta väestöä ilmaston lämmetessä jääkauden loppuvaiheessa siirtyi jäänjättömaalle. Väestöllä oli kaksi mahdollisuutta: joko he seurasivat sitä vetäytyvää jäänreunaa, joka siirtyi kohti länttä eli Skandinaviaa ja Suomea, tai he seurasivat sitä vetäytyvää jäänreunaa, joka siirtyi kohti itää eli Koillis-Siperiaa ja Jakutiaa. Haploryhmän N3 mammutinmetsästäjät jakautuivat kahtia: "Veljeksistä" toinen lähti länteen ja toinen itään; edelliset toimivat Pohjois-Euroopan uudelleenasuttajia, jälkimmäiset Koillis- Siperian uudelleenasuttajina. Molemmat saivat lapsia paikallisten naisten kanssa, mikä sai aikaan sen, että väestöt (sekä miehet että naiset) alkoivat kehittyä mm. ulkonäöltään eri suuntiin: Läntisen väestön miesten autosomiset kromosomit saivat hedelmöittymisprosessissa rinnalleen lännempänä asuneiden naisten automisia kromosomeja, ja lapset kehittyivät ulkonäöltään yhä läntisemmiksi; itäisen väestön miehet siittivät lapsia idempänä asuneiden naisten kanssa, ja heidän lapsensa kehittyivät autosomisilta kromosomeiltaan ja siis myös ulkonäöltään yhä itäisemmiksi. - Lopputulos on se, että esimerkiksi suomalaiset ja jakuutit (jotka ulkonäöltään ovat kaukana toisistaan) ovat kuitenkin yhteisten isälinjojensa (y- 98

28 99 kromosomiensa) kautta sukulaisia keskenään. Heidän sukulaisuutensa ei ole äitilinjoja (mitokondrioita) eikä autosomisia geenejä koskevaa. Neljää jääkaudenaikaista klaania koskeva yleissilmäys Vaiheessa, jossa Eurooppaan jo oli tullut R-klaanin, I-klaanin ja N3-klaanin miehiä, mutta ei vielä muiden klaanien (E-, J- tai G-klaanien) miehiä, Euroopan miesten tilanne oli kartan 61'Y kaksi aluetta N ja R+I' mukainen. Tilanne saattoi jatkua tällaisena toistakymmentä tuhatta vuotta eli Gravette-kulttuurin päättymisestä vuotta sitten maanviljelijöiden saapumiseen noin vuotta sitten. Eurooppa oli tänä aikana jakautuneena miestensä suhteen kuuteen alueeseen; nämä olivat: 1) Koillis-Euroopan N3-alue, 2) Luoteis-Euroopan R1b+I1a+I1c-alue, 3) Itä-Euroopan R1a+(I1a)+(I1c)-alue, 4) Kaakkois-Euroopan R1a+(I1b)-alue, 5) Lounais-Euroopan R1b+I1b-alue ja 6) Sardinia eli Rib+I1b2-alue. Kaavojen sulkeissa olevat symbolit tarkoittavat, että kyseinen osa on alueella vain heikosti edustettuna. Kartta 61'Y kaksi aluetta N3 ja R+I' vuotta sitten Euroopan miesväestöjä oli edelleen kaksi: Koillis-Euroopassa N3-klaani ja muualla sekaväestö R + I.

29 100 Kartta 62'Y R ja 15 aluetta'. Euroopan miesten ryhmät kautena, joka alkoi noin vuotta sitten ja päättyi noin vuotta sitten. Sulkeissa olevat merkinnät tarkoittavat haploryhmiä, jotka ovat edustettuina heikommin kuin sulkeitta olevat. Kausi päättyi, kun neoliittinen kausi alkoi ja maanviljelys sekä E3b-klaani ja J2-klaani saapuivat. Kartasta 63'Y R ym tulo' nähdään edellä käsiteltyjen R-, I- ja N-klaanien Eurooppaantuloreitit.