Itä-ja keskieurooppalaisten kuusialkuperien menestyminen Etelä-Suomessa. Jaakko Napola Luke, Haapastensyrjä Metsätaimitarhapäivät

Transkriptio

1 Itä-ja keskieurooppalaisten kuusialkuperien menestyminen Etelä-Suomessa Jaakko Napola Luke, Haapastensyrjä Metsätaimitarhapäivät

2 Julkaisu Napola, Jaakko Itä-ja keskieurooppalaisten kuusialkuperien menestyminen Etelä-Suomessa. Metlan työraportteja /mwp288.htm

3 Kuusen levinneisyysalue (Schmidt-Vogt 1977)

4 Kuusen alkuperäkokeet Suomessa - Prof. Heikinheimon kokeet v (6 kpl) - Vuosina Metla perusti 59 kuusen alkuperäkoetta, joissa mukana ulkomaisia eriä - Suurin osa prof. Max Hagmanin suunnittelemia

5 Ulkomaisten kuusialkuperien viljely luvulla siementä Baltiasta, 1960-luvulla jopa Saksasta asti - Taimien tuonti 1990-luvulla 3 milj. kpl/v ja luvulla 13 milj. kpl/v - Siemenen tuonti v kg/v - Tuontimaat: Ruotsi (lähes 90 %) ja Viro

6 Suosituksia kuusen alkuperäsiirroille Tapion suositukset siemenen siirroille (2006) Etelä-Suomessa siirto d.d.-yksikköä kylmempään Salpausselän eteläpuolella voidaan viljellä virolaisia alkuperiä Metlan käyttöaluesuositukset metsikköerille Ruotsi: 13 erää Viro: 2 erää (1270 d.d.) Latvian, Liettuan ja Valko-Venäjän alkuperien käyttöä ei ole puollettu

7 Tutkimuksen taustaa -Ilmasto Kasvukauden pituus Lämpösumma

8 Taustaa -Kasvurytmi Eteläiset alkuperät (esim. Valko-Venäjä) - alkavat kasvaa keväällä myöhemmin ja ovat siten vähemmän keväthallanarkoja, - jatkavat kasvua pitempään ja kasvujakso on sen ansiosta pitempi, - kehittyvät talvenkestäviksi myöhemmin ja ovat siksi syyshallanarkoja, - lopullinen talvenkestävyys voi kuitenkin olla hyvä, jos se ehtii kehittyä ajoissa

9 Taustaa -Kasvurytmi Kasvurytmissä on klinaalistaeli vähittäistä vaihtelua etelästä pohjoiseen, mutta ainakin Baltiassa myös lännestä itään. Baltian länsirannikonalkuperät syyshallanarkoja verrattuna saman leveysasteen sisämaan alkuperiin.

10 Tutkimuksen aineisto -koeviljelykset

11 Tutkimusaineisto alkuperät ja lähtöisyysalueet Lähtöisyysalue Alkuperien lukumäärät, kpl Pääaineisto Koe 749/01 Alankoalkuperät Viro Latvia 8 5 Liettua 3 3 Länsi-Venäjä 16 Itä-Venäjä 2 Pohjois-Venäjä 1 Valko-Venäjä Koillis-Puola 9 5 Etelä-Puola 2 Ruotsi-Norja 2 Yhteensä Lähtöisyysalue Alkuperien lukumäärät, kpl Pääaineisto Koe 749/01 Vuoristoalkuperät Harz 2 1 Böhmerwald 20 7 Sudeetit-Beskidit 3 10 Tatra 10 7 Karpaatit Länsi-Eurooppa 1 1 Itävalta 7 Balkan 2 Yhteensä Kaikki yhteensä

12 Kuusen lähtöisyysalueet (Persson & Persson 1992) 1 Luoteis-Eurooppa, 2 Jura-vuoristo ja Sveitsi, 3 Schwarzwald-Schwaben, 4 Keski-Alppien länsiosa, 5 Keski-Alppien itäosa, 6 Alppien esivuoristo, 7 Böhmerwald, 8 Harz esivuorineen, 9 Sudeetit ja Beskidit, 10 Tatra-vuoristo, 11 Etelä-Puola, 12 Karpaatit, 13 Kaakkois-Eurooppa, 14 Koillis-Puola, 15 Baltia, Valko-Venäjä, Länsi-Venäjä, 16 Suomi. 17 Pohjois-Ruotsi, 18 Keski-Norja, 19 Kaakkois-Norja ja Keski-Ruotsi.

13 Mittaukset ja inventoinnit 16 koetta mitattiin v Muista 22 kokeesta käytettiin vanhoja mittauksia Kokeiden ikä kasvukautta (keskimäärin 25 kasvukautta) Mittaukset: Pituus, läpimitta Inventoinnit: Elävyys, poikaoksat ja korot

14 Koro - Koro on mustan sienikasvuston peittämä rungon vaurio - Voi heikentää kasvua ja jopa tappaa puun - Kuvassa koro valkovenäläisessä kuusessa (koe 655/01 Vihti, ikä 25 v.)

15 Laskenta Puukohtaiset mittaukset -> ruutukeskiarvot -> eräkeskiarvot -> suhteelliset arvot (suomalaisten vertailuerien keskiarvo = 100) Puuston tilavuus laskettiin vain harventamattomista kokeista.

16 Lähtöisyysalueidenvertailu Lähtöisyysalueitavertailtiin toisiinsa ja suomalaisiin metsikköeriin. Vertailussa käytettiin eri kokeista koottuja suhteellisia eräkeskiarvoja. Vertailu tehtiin erikseen rannikon, Etelä- Suomen ja Keski-Suomen viljelyalueille.

17 TULOKSIA Suhteellinen elävyys - Ulkomaisten alkuperien suhteellinen elävyys oli keskimäärin rannikolla 97 %, Etelä-Suomessa 95 % ja Keski-Suomessa 97 %. - Virhejana pylväiden päässä osoittaa keskiarvon keskivirheen. - Suomalaisten vertailuerien keskiarvo (100 %) on merkitty pystykatkoviivalla.

18 Suhteellinen runkotilavuus - Ulkomaisten alkuperien suhteellinen runkotilavuus oli keskimäärin rannikolla 107 %, Etelä-Suomessa 110 % ja Keski- Suomessa 100 %. - Lähtöisyysalueiden väliset erot olivat suuria.

19 Suhteellinen puuston tilavuus - Ulkomaisilla alkuperillä suhteellinen puuston tilavuus oli keskimäärin rannikolla 101 %, Etelä- Suomessa 102 % ja Keski-Suomessa 99 %. - Lähtöisyysalueiden väliset erot olivat suuria. - Huom! Aineisto on pienempi kuin elävyyden ja runkotilavuuden kohdalla.

20 Suhteellinen koropuiden osuus - Ulkomaisilla alkuperillä koropuiden suhteellinen osuus oli keskimäärin rannikolla 101 %, Etelä-Suomessa 105 % ja Keski- Suomessa 102 %.

21 Suhteellinen poikaoksapuiden osuus - Ulkomaisilla alkuperillä poikaoksapuiden suhteellinen osuus oli keskimäärin rannikolla 91 %, Etelä-Suomessa 96 % ja Keski-Suomessa 84 %.

22 Tuloksia-Viro Viron alkuperien suhteelliset arvot (suomalaisten vertailuerien keskiarvo = 100) Rannikko Etelä- Koe 749/01 Suomi Paimio Elävyys Runkotilavuus Koropuiden osuus Poikaoksapuiden osuus 89 93

23 Johtopäätöksiä -Viro Tutkimus antaa tukea nykyisille suosituksille, joiden mukaan Viron alkuperät ovat käyttökelpoisia Etelä-Suomessa. Viron alkuperät soveltuvat alueille, joiden lämpösumma on yli 1250 d.d. Viron länsirannikon alkuperiä kannattaisi välttää syyshallanarkuuden takia.

24 Johtopäätöksiä alankoalueet Länsi-Venäjän (Pihkovaja Novgorod) alkuperät sopivat Suomen etelärannikolle. Latvian alkuperät menestyvät etelärannikolla, mutta otettava huomioon lisääntynyt kororiski. Koillis-Puolan ja Valko-Venäjän alkuperät ovat nopeakasvuisia, mutta eivät suositeltavia korojen takia.

25 Johtopäätöksiä vuoristoalueet Keski-Euroopan vuoristoalueista parhaita: Slovakian Tatra Saksan Böhmerwald Ukrainan ja Romanian Karpaatit Näitäkään ei voi suositella monenlaisten riskien takia.