ELÄKKEIDEN RIITTÄVYYS JA KESTÄVYYS

Transkriptio

1 TALOUSPOLITIIKAN EU-OHJAUSJAKSO TIETOKOOSTE ELÄKKEIDEN RIITTÄVYYS JA KESTÄVYYS 1. JOHDANTO Eläkkeet ovat Euroopan ikääntyvien tärkein tulonlähde. Ne ovat peräisin lähinnä julkisista jakoperusteisista järjestelmistä. Eläkeläiset ovat merkittävä ja väestön ikääntymisen takia kasvava osa EU:n väestöä (noin 124 miljoonaa henkilöä eli neljännes koko väestöstä). 1 Euroopan eläkejärjestelmillä on edessään kaksinkertainen haaste: pysyä taloudellisesti kestävinä ja pystyä tarjoamaan eurooppalaisille riittävät tulot eläkeiässä. Eläkejärjestelmien keskeinen tarkoitus on suojella ikääntyneitä köyhyydeltä ja antaa heille mahdollisuus kohtuulliseen elintasoon ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Eläkejärjestelmien taloudellinen kestävyys on tälle välttämätön edellytys. Eläkkeet vaikuttavat merkittävällä tavalla julkisiin varoihin ja työvoiman tarjontaan, ja nämä vaikutukset on otettava huomioon eläkepolitiikassa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 15 mukaan eläkkeelle jääneillä työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus eläkkeeseen, joka on oikeassa suhteessa heidän sosiaalivakuutusmaksuihinsa ja joka varmistaa kohtuullisen toimeentulon. Nimenomaisesti mainitaan, että miehillä ja naisilla olisi oltava yhtäläiset , lähde: Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja talouspoliittinen komitea (ikääntymistyöryhmä). The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU-28 Member States ( ). European Economy 3/2015. mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen. Pilarissa määrätään oikeudesta resursseihin, joilla varmistetaan ihmisarvoinen elämä. Eläkepolitiikkojen tärkeimmät tavoitteet ovat i) tarjota vanhuksille kohtuullinen toimeentulo, varmistaa samalla ii) eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ja iii) maksimoida työllisyys (kannustimilla, joilla tuetaan naisten ja miesten vakaita virallisia työuria ja pidempää osallistumista työelämään). Tämän tietokoosteen jaksossa 2 kuvaillaan tärkeimpiä toimintapolitiikan haasteita, jaksossa 3 määritetään keinoja näihin haasteisiin vastaamiseksi ja jaksossa 4 tarkastellaan jäsenvaltioiden toimintamalleja. 2. TOIMINTAPOLITIIKAN HAASTEET: TIIVISTELMÄ EU:N JÄSENVALTIOIDEN TULOKSISTA Väestön ikääntymisen kiihtyminen seuraavien vuoden kuluessa kasvattaa merkittävästi edellä mainittujen eläkepolitiikan kolmen päätavoitteen haastavuutta. Alhaisesta syntyvyydestä ja eliniän pitenemisestä johtuva työikäisen väestön kutistuminen edellyttää, että eläkekäytäntöjä ja -järjestelyjä mukautetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Nyt kun ensimmäiset suuret ikäluokat ovat tulossa eläkeikään, vaikutus eläkejärjestelmien riittävyyteen ja kestävyyteen alkaa näkyä. Yli 60-vuotiaiden väestönosa kasvaa tällä hetkellä noin kahdella miljoonalla vuosittain, eli lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin 1990-luvun lopulla ja Sivu 1

2 luvun alussa. 2 Samaan aikaan parhaassa työiässä (20 59) olevan väestön määrä pienenee joka vuosi tulevina vuosikymmeninä, kun suurten ikäluokkien tilalle tulevat paljon pienemmät ikäluokat. Pidemmällä aikavälillä 3 65-vuotiaiden elinajanodotteen odotetaan EU:ssa nousevan vuodesta 2015 vuoteen 2060 mennessä noin neljällä vuodella, eli miehillä 17,9:stä vuodesta 22,4:ään ja naisilla 21,2:sta vuodesta 25,6:een vuoteen. Vuotta 2060 koskevat arviot ovat peräisin vuoden 2015 ikääntymisraportista 4, ks. liitteessä oleva kuvio A Riittävyyshaaste Eläkkeiden riittävyyttä mitataan seuraavilla mittareilla: 1) edellytykset ehkäistä köyhyyttä 2) osuus, jonka ne korvaavat työtulosta 3) eläkkeelläoloaika. Kuvio 1 Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien 65 vuotta täyttäneiden osuus, 2016 Lähde: Eurostat, EU-SILC. Tietojen poimintapäivä: 31. lokakuuta 2017, * Irlannin tiedot vuodelta Huom.: standardoidut tiedot (EU-28=0), punainen (oikealla) EU:n keskiarvon yläpuolella, sininen (vasemmalla) EU:n keskiarvon alapuolella. Kuviossa 1 havainnollistetaan jäsenvaltioiden eläkkeiden riittävyyshaasteen keskeistä osatekijää kuvaamalla maiden asema suhteessa EU:n keskiarvoon köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien 65 vuotta täyttäneiden osalta. Keskiarvon yläpuolella olevat maat on esitetty punaisina oikealla. Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien osuus on suurin Bulgariassa lähes 30 prosenttiyksikköä EU:n keskiarvon yläpuolella. Vuonna 2016 köyhyysvaarassa oli 14,7 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä (ts. heidän mediaanitulonsa olivat alle 60 % maan mediaanituloista). Muun väestön osalta vastaava osuus oli 17,9 prosenttia. Erot köyhyysasteissa ovat kuitenkin suuria. Ne vaihtelevat 5,7 prosentista Slovakiassa 40,2 prosenttiin Virossa (ks. kuvio A3). 65 vuotta täyttäneiden köyhyysvaje oli EU:ssa keskimäärin 16,5 prosenttia vuonna 2015 (ks. kuvio A4), mikä tarkoittaa tilannetta, jossa ikääntyneiden köyhien mediaanitulot olivat 83,5 prosenttia kutakin kansallista köyhyysrajaa vastaavista tuloista. Useimpiin Euroopan eläkeläisiin kriisi on vaikuttanut vähemmän kuin nuorempiin ikäryhmiin, ja he ovat suureksi osaksi säilyttäneet suhteellisen elintasonsa kriisin jälkeen. Alle 65-vuotiaiden köyhyysriski on kasvanut kriisin alettua noin 16 prosentista vuonna ,9 prosenttiin vuonna Samalla ajanjaksolla osuus pieneni 65 vuotta täyttäneiden kohdalla 17,8 prosentista vuonna ,7 prosenttiin vuonna Tämä kehityskulku on hyödyttänyt sekä naisia että miehiä ja sekä vanhempia että nuorempia eläkeläisiä. Vanhuusiän köyhyys on silti edelleen ongelma joissakin maissa, etenkin naisten keskuudessa. 2 Ks. edellinen alaviite. 3 Tämän tietokoosteen tiedot koskevat EU:n 28 jäsenvaltiota, ellei toisin ilmoiteta. 4 Ks. alaviite 1. Jos ansiot ovat olleet pienet ja työura lyhyt, tulevaisuudessa käytettävissä olevat eläketulot jäävät monissa maissa köyhyysrajan alapuolelle vähimmäistulojärjestelyistä Sivu 2

3 huolimatta. Joissakin EU:n jäsenvaltioissa taattu vähimmäistulo ei vastaa edes puolta köyhyysriskirajaa vastaavasta määrästä. Vähimmäistulojärjestelyt nostavat ikääntyneitä ihmisiä köyhyydestä ilman muita resursseja vain harvoissa maissa. Eläkkeiden edellytyksistä korvata ennen eläkkeelle jäämistä saatua työtuloa voidaan todeta, että yleiseen eläkeikään asti jatkuneen 40 vuoden keskituloisen työuran tuottamat nettoeläketulot ovat eri jäsenvaltioissa prosenttia keskimääräisistä ansioista 5 (vuonna 2013). Korvausaste on yleensä suurempi pienituloisilla ja suhteellisesti pienempi suurempituloisilla, mikä kertoo siitä, että useimpien julkisten eläkejärjestelmien yhteydessä toteutetaan tulojen uudelleenjakoa. Eläkkeet ovat ikääntyneiden eurooppalaisten tärkein tulonlähde, mutta heidän elintasoonsa vaikuttavat myös muut tekijät, kuten omistusasunto ja varallisuus, muiden etuuksien (kuten asumis- tai lämmitystuen) saaminen ja muiden palvelujen saatavuus sekä työllistymismahdollisuudet. On myös tärkeää arvioida, pystyvätkö eläkeläiset eläketuloillaan kattamaan asianmukaisesti yleiset tarpeensa ja iän myötä kasvavat terveydenhoitoon, sosiaalipalveluihin ja pitkäaikaishoitoon liittyvät tarpeensa. Eläkkeelläoloaika liittyy eläkejärjestelmien kestävyyteen, sillä mitä pitempi eläkeaika, sitä suuremmat eläkekustannukset. EU:ssa eläkeajan arvioitiin vuonna 2016 vaihtelevan 16,5 vuodesta (Bulgaria ja Romania) 24,5 vuoteen (Ranska) (ks. kuvio 3) Heikosti suojellut ryhmät nykyisten eläkeläisten joukossa Naisten eläkkeet ovat kaikkialla EU:ssa pienemmät kuin miesten eläkkeet. Ero on 5 Euroopan komissio (työllisyysasioiden pääosasto [(DG EMPL)] ja sosiaalisen suojelun komitea: Eläkkeiden riittävyyttä koskeva raportti: The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Volume I. Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. keskimäärin 36 prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä tämä sukupuolten eläke-ero vuotiaiden (vain eläketuloja saavien) kohdalla vaihteli vuonna 2016 Viron 1,8 prosentista Kyproksen 48,7 prosenttiin (kuvio A7). Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa naisilla on harvemmin oikeus eläkkeeseen kuin miehillä (Espanja). Nämä erot johtuvat lähinnä sukupuolieroista eläkeoikeuksissa, jotka perustuvat virallisesta työstä saatuun tuloon. Toisin sanoen erot johtuvat siitä, että naisilla on ollut pienempi palkka, he ovat tehneet enemmän osa-aikatyötä ja heidän työuransa ovat olleet lyhyemmät kuin miehillä. 7 Mutta myös eläkejärjestelmien rakenteella on merkitystä. Pitkällä aikavälillä sukupuolten eläke-ero voi kaventua naisten ja miesten yhtäläisten työskentelymahdollisuuksien lisäämisen ansiosta, mutta eläkejärjestelmien piirteillä, kuten hoitohyvityksillä ja perhe-eläkkeillä, on edelleen suuri merkitys eron kaventamisessa. Joissakin maissa naiset saavat eläkeoikeuksia lastenhoidosta. Naisten pidempi elinajanodote tarkoittaa, että pitkän aikavälin seuraukset, jotka johtuvat eläkkeiden puutteellisesta indeksoinnista palkkoihin useimmissa jäsenvaltioissa, vaikuttavat heidän eläkkeisiinsä enemmän kuin miesten eläkkeisiin. Naiset ovat myös alttiimpia vanhuusiän köyhyydelle (16,8 % vuonna 2016) kuin miehet (12,1 %), koska he elävät yleensä kumppaneitaan kauemmin, jäävät leskiksi ja päätyvät elämään yhden hengen talouksissa (kuvio A3; ks. myös kuviot A5 A6). Perheeläkkeet voivat tarjota tehokkaan suojan kumppanin kuoleman aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien riskiltä. Ikääntyneet ovat työikäistä väestöä paremmassa asemassa omistusasumisen ja varallisuuden osalta. Iäkkäämmän väestön keskuudessa on kuitenkin merkittäviä sukupuolieroja monissa jäsenvaltioissa, kun tarkastellaan omistusasumista ja altistumista heikoille 6 Prosenttiosuus, jonka verran naisten eläke on miesten eläkettä pienempi. 7 Lisätietoja: talouspolitiikan EU-ohjausjakso tietokooste naisten osallistumisesta työmarkkinoille. Sivu 3

4 asuinoloille. 65 vuotta täyttäneillä naisilla on yleensä huomattavasti vähemmän asunto- ja rahoitusvarallisuutta kuin samanikäisillä miehillä. Asuntovarallisuuden osalta tilanne vaihtelee huomattavasti eri puolilla EU:ta. EU:ssa yli kolme neljäsosaa 65 vuotta täyttäneistä asuu omistusasunnossa. Eri jäsenvaltioissa tämä osuus vaihtelee hieman yli 50 prosentista (Kypros, Alankomaat ja Itävalta) lähes sataan prosenttiin (Kroatia, Liettua, Romania, Slovakia). Joissakin maissa (Bulgaria ja Kreikka) merkittävä osuus ikääntyneistä kulutti asumiseen yli 40 prosenttia kulutusyksikköä kohti käytettävissä olevista tuloistaan. Tämä on kynnys, jonka ylittyessä asumiskustannusten katsotaan ylikuormittavan kotitalouksia Tulojen korvaaminen: eläkkeiden riittävyys tulevaisuudessa Vaikka viimeaikaiset julkisten eläkejärjestelmien uudistukset ovat yleensä parantaneet tai ylläpitäneet eläkkeiden merkitystä köyhyydeltä suojelemisessa, useimmat uudistukset johtavat korvausasteen (eläke suhteessa aiempiin tuloihin) heikkenemiseen tulevaisuudessa. Teoreettisten korvausasteiden odotetaan vaihtelevan 40,1 prosentista noin 92,5 prosenttiin vuonna 2053 (liitteessä oleva taulukko 2). Kuvio 2 Vuosien 2013 ja 2053 teoreettisten bruttokorvausasteiden välinen ero prosenttiyksikköinä eläketyypeittäin, keskituloinen palkansaaja Lähde: Komissio, sosiaalisen suojelun komitea: The 2015 Pension Adequacy Report. Huom.: Tietolähde: jäsenvaltiot ja OECD. Positiivinen ero kertoo, että teoreettinen bruttokorvausaste on vuonna 2053 suurempi kuin vuonna Kreikasta ei ole saatavilla vuoden 2013 tietoja. Jaoteltu keskituloisen palkansaajan teoreettisen bruttokorvausasteen kokonaismuutoksen mukaan (40 vuoden ura yleiseen eläkeikään asti). Jos sukupuolieroja on, ilmoitetut tulokset koskevat miehiä. Sivu 4

5 Kuviossa 2 esitetään ennustettu bruttokorvausasteen muutos vuosien 2013 ja 2053 välillä keskituloisen palkansaajan maakohtaiseen eläkeikään asti jatkuvan 40 vuoden pituisen uran osalta. 8 Kuvio 2 ilmaisee myös odotetun muutoksen eläkejärjestelmän eri pilareissa. Yleisesti ottaen selkeää EU:n laajuista suuntausta ei ole näkyvissä: Teoreettisen bruttokorvausasteen odotettu muutos vuosien 2013 ja 2053 välillä vaihtelee 30:stä +12:een prosenttiyksikköön tämän perusuraskenaarion osalta (vaaleansiniset vaakasuorat viivat). Merkittävää on kuitenkin se, että teoreettisen bruttokorvausasteen muutoksen erittely osatekijöihinsä paljastaa julkisten eläkejärjestelmien eläkeoikeuksien yleisen vähentymisen (tummansiniset palkit). Keskituloisen palkansaajan osalta julkisten jakoperusteisten järjestelmien korvausasteen ennustetaan pienenevän yli viisi prosenttiyksikköä 16 jäsenvaltiossa ja yli 15 prosenttiyksikköä kuudessa jäsenvaltiossa. Tämän eron odotetaan tasapainottuvan ainakin osittain rahastoivien järjestelmien oikeuksien kasvulla 16 jäsenvaltiossa. Eläkeoikeudet saadaan enenevässä määrin rahastoivista järjestelmistä, ja eläkkeiden riittävyys tulee riippuvaisemmaksi finanssimarkkinoista. Eläkkeiden tulevan riittävyyden suuntauksia voidaan arvioida myös kustannusennusteista johdettavilla indikaattoreilla. Toisin kuin teoreettiset korvausasteet, hyötysuhde 9 ja 8 Tämä on eläkkeen riittävyyden sovittu mittari, joka ilmaisee eläkkeen prosenttiosuutena viimeisen eläkkeelle jäämistä edeltävän vuoden työtulosta tietynlaisen työuran tehneen työntekijän osalta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se tarkoittaa keskeytyksetöntä keskituloista työuraa 25 vuoden iästä maakohtaiseen yleiseen eläkeikään asti. 9 Hyötysuhde on julkisen eläkkeen tai julkisen ja yksityisen eläkkeen keskimääräinen hyöty osuutena koko talouden keskipalkasta (bruttopalkat suhteessa työntekijöihin) (komissio, talouspoliittinen komitea). keskimääräinen kokonaiskorvausaste 10 kertovat kokonaiseläkekustannuksista (taulukko 2, sarakkeet 2 ja 3). Yleisesti ottaen hyötysuhdetta ja keskimääräistä kokonaiskorvausastetta koskevat ennusteet vuosille vahvistavat julkisten eläkkeiden tulevien korvausasteiden laskevan suuntauksen Eläkevuosien kesto Eläkkeen varassa on voitava elää riittävän pitkään. Elinajanodotteen noustessa eläkkeitä on mukautettava. Työurat alkavat myöhemmin ja kestävät pidempään samaan aikaan, kun ihmiset elävät yleensä kauemmin. Siksi on tärkeää mitata työelämässä ja eläkkeellä vietetyn elinajan suhde (ks. kuvio 3). Kuvio 3 Elinkaaren eri vaiheet, 2013 UK SE FI SK SI RO PT PL AT NL MT HU LU LT LV CY IT HR FR ES EL IE EE DE DK CZ BG BE ennen työelämää työelämässä eläkkeellä EU age Lähde: Eurostat ja ikääntymisraportti 2015 Keskimääräinen eläkeaika vaihtelee 16,5 ja 24,5 vuoden välillä. Tärkeämpää on se, että eläkeajan ja työelämän välinen suhde on EU:ssa noin 50 prosenttia ja vaihtelee Latvian 37 prosentista Luxemburgin 61 prosenttiin Työllisyyshaaste Eläkkeisiin liittyvän työllisyyshaasteen vakioindikaattori on ikääntyneiden eli vuotiaiden työntekijöiden 10 Keskimääräinen kokonaiskorvausaste on keskimääräinen ensimmäinen eläke osuutena keskipalkasta eläkkeelle jäämisen ajankohtana. Jäsenvaltiot toimittivat luvut osana ikääntymistyöryhmän vuoden 2015 ennusteita (komissio, talouspoliittinen komitea). Sivu 5

6 työllisyysaste. Tämän ikäryhmän korkeampi työllisyysaste antaisi ihmisille mahdollisuuden parantaa toimeentuloaan ennen eläkeiän saavuttamista. Se edistäisi myös Eurooppa strategian kokonaistyöllisyystavoitteen eli vuotiaiden 75 prosentin työllisyyden saavuttamista. Koska lakisääteiset eläkeiät nousevat, yksi riittävyyshaaste on lisätä ikääntyneiden työvoimaosuutta, jotta heidän työuransa jatkuisivat siihen asti, että he voivat saada täysimääräisen eläkkeen. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteeseen vaikuttavat useat tekijät kysyntä- ja tarjontapuolella ja vero- ja etuusrakenteissa. Työllisyysaste työelämän loppupuolella ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa maksuvuosien ja eläkevuosien väliseen tasapainoon. Keskeisiä tekijöitä ovat myös se, missä iässä työelämään siirrytään, ja työllisyyden vakaus työelämän aikana. Merkitykseltään laajempi indikaattori on työuran keskimääräinen kesto. eläkejärjestelmät (esimerkiksi naisten alhaisempi eläkeikä) työ- ja yksityiselämän tasapaino (esimerkiksi lasten- ja vanhustenhoitopalvelujen heikko saatavuus) työpaikat ja työmarkkinat (esimerkiksi iän ja sukupuolen huomioivien johtamistapojen puuttuminen). 11 Vuonna 2016 sukupuolten välinen ero työuran kestossa oli edelleen merkittävä: naisten osallistuminen työmarkkinoille (33,1 vuotta) oli keskimäärin 4,9 vuotta lyhyempi kuin miesten (38 vuotta) (liitteessä oleva kuvio A9). Tämä keskiarvo peittää huomattavat erot jäsenvaltioiden välillä: ero on Maltassa 12,8 vuotta, Italiassa 9,5 vuotta ja Irlannissa 7,7 vuotta. Vuonna 2015 elinajanodote vaihteli 65-vuotiailla Bulgarian 16,0 vuodesta Ranskan 21,6 vuoteen (ks. taulukko 3). Kuvio 4 Työuran keskimääräinen kesto ja ikääntyneiden työntekijöiden ( vuotiaiden) työllisyysaste (2016) Kuviossa 4 eläkkeisiin liittyvää työllisyyshaastetta havainnollistaa se, missä määrin jäsenvaltioiden tulos eroaa EU:n keskiarvosta työurien keston ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen osalta. EU:n keskiarvoa huonomman tuloksen saaneet luetellaan vasemmalla puolella ja paremman tuloksen saaneet oikealla puolella (EU=0). Vuonna vuotiaiden työntekijöiden työllisyysaste vaihteli Kreikan 36,3 prosentista Ruotsin 75,5 prosenttiin. EU:n keskiarvo oli 55,3 prosenttia (ks. taulukko 3 ja liitteessä oleva kuvio A8). Neljässä maassa ikääntyneistä työntekijöistä oli työssä alle 40 prosenttia (Kreikka, Kroatia, Luxemburg ja Slovenia) vuotiaiden naisten työllisyysaste vaihteli Maltan erittäin alhaisesta 26,4 prosentista Ruotsin 73,5 prosenttiin. EU:n keskiarvo oli 48,9 prosenttia. Kahdessa maassa ikääntyneiden naisten työllisyysaste oli alle 30 prosenttia (Kreikka ja Malta). Ikääntyneiden naisten työllisyyden esteitä ovat Lähde: Eurostat. Huom.: standardoidut tiedot (EU-28=0); tietojen poimintapäivä: 31. lokakuuta Lisätietoja: talouspolitiikan EU-ohjausjakso tietokooste naisten osallistumisesta työmarkkinoille. Sivu 6

7 Viimeaikaisten eläkeuudistusten seurauksena päivittäinen työaika ja työuran kesto vaikuttavat tulevien eläkkeiden riittävyyteen selvästi enemmän kuin ennen. Sellaiset muutokset kuin tiiviimpi yhteys työtuloon perustuvien eläkemaksujen ja eläkeoikeuksien kertymisen välillä, eläkeiän nostaminen ja varhaiseläkemahdollisuuksien rajoittaminen lisäävät kaikki pidempien ja vähemmän keskeytyksiä sisältävien kokoaikaisten työurien merkitystä pyrittäessä keräämään oikeuksia kohtuulliseen eläkkeeseen. Kuvio A10 osoittaa, miten eläkkeelle siirtyminen työttömyyden takia viisi vuotta aikaisemmin vaikuttaa tuleviin nettokorvausasteisiin (vuonna 2053 ja sen jälkeen) verrattuna sellaisen työntekijän korvausasteeseen, joka pystyy työskentelemään täysimittaisen työuran yleiseen eläkeikään mennessä. Tulevan korvausasteen ennustetaan alenevan tätäkin enemmän niillä, jotka eivät pysty työskentelemään täyttä 40 vuoden työuraa ja kerryttämään sen aikana eläkemaksuja. Jos työura on kestänyt vain 30 vuotta 12, sekä keski- että pienituloisen palkansaajan nettokorvausasteen odotetaan laskevan yli kymmenen prosenttiyksikköä verrattuna täyden uran tehneeseen työntekijään 23 jäsenvaltiossa ja yli 20 prosenttiyksikköä kuudessa jäsenvaltiossa. Vaikka työurat ovat kuluneen vuosikymmenen aikana pidentyneet huomattavasti monissa maissa, miehet saavuttavat 40 vuoden rajapyykin tällä hetkellä vain harvoissa jäsenvaltioissa. Naisilla tämä tavoite ei täyty missään. Monet yltävät tällä hetkellä työuraan, jonka kesto on 5 10 vuotta lyhyempi kuin täysimääräiseen eläkkeeseen vaadittavien työvuosien määrä. 12 Euroopan komissio (DG EMPL) ja sosiaalisen suojelun komitea. The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Volume I. Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto Kestävyyshaaste Kestävyys liittyy eläkejärjestelmien budjetti- ja rahoitustasapainoon tulojen ja maksujen välillä (ja työntekijöiden/ maksajien määrään suhteessa eläkeläisiin/edunsaajiin). Ollakseen kestäviä pitkällä aikavälillä julkisten eläkejärjestelmien on pystyttävä kattamaan väestön ikääntymisen vaikutukset julkista taloutta horjuttamatta. Eläkemenot muodostavat suuren osan julkisista menoista (vuonna 2013 ne olivat EU:ssa 11,3 % suhteessa BKT:hen, mutta vaihtelivat Alankomaiden 6,9 prosentista Kreikan 16,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen taulukko 3). Ne ovat näin ollen merkittävä tekijä sekä nykyisen että keskipitkän ja pitkän aikavälin julkisen talouden rahoitusaseman kannalta. Kuvio 5 Julkisten bruttoeläkemenojen ennustettu muutos prosenttiyksikköinä suhteessa BKT:hen ( ) Lähde: Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja talouspoliittinen komitea (ikääntymistyöryhmä). The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU- 28 Member States ( ). European Economy 3/2015. Julkisten eläkemenojen ennustetaan tällä hetkellä kasvavan vuosina EU:ssa 0,4 prosenttiyksikköä 11,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja tasaantuvan sitten noin 11 prosenttiin Sivu 7

8 suhteessa BKT:hen vuoteen 2060 mennessä. Ajanjaksolla eläkemenojen ennustetaan supistuvan 0,2 prosenttiyksikköä. Julkisten eläkemenojen ennustettujen muutosten laajuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltioiden välillä (ks. liitteessä olevat kuvio 5 ja taulukko 3). Julkisten eläkemenojen ennustetaan supistuvan eniten Kroatiassa (3,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen), ja seuraavina tulevat Latvia, Tanska (molemmat 3,1 prosenttiyksikköä) sekä Ranska (2,8 prosenttiyksikköä). Italiassa, Kreikassa, Ruotsissa, Virossa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa menojen odotetaan supistuvan 2 0,7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Tärkeimmät syyt eläkemenojen supistumiseen ovat katesuhde, työllisyysaste ja hyötysuhde. Luxemburgissa sen sijaan julkisten eläkemenojen odotetaan kasvavan peräti (4,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Seuraavina tulevat Slovenia (3,5 prosenttiyksikköä), Belgia (3,3 prosenttiyksikköä) ja Malta (3,2 prosenttiyksikköä). Saksassa ja Slovakiassa eläkemenojen kasvu on todennäköisesti 2 3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mutta Tšekissä, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvu olisi kohtuullinen (0,7 1,1 prosenttiyksikköä). Bulgariassa, Kyproksessa, Liettuassa, Unkarissa, Itävallassa, Romaniassa ja Suomessa julkisten eläkemenojen osuus pysyy todennäköisesti melko vakaana (+/- 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Maissa, joissa eläkemenojen ennustetaan kasvavan keskivertoa enemmän, tarvitaan lisää eläkeuudistuksia kasvavien menojen kattamiseksi. Maissa, joissa julkisten eläkemenojen ennustetaan pienenevän väestön ikääntymisestä huolimatta, riskinä on politiikan merkittävä suunnanmuutos sen seurauksena, että yhä suurempi osa naisista ja miehistä päätyy saamaan riittämätöntä eläkettä ja altistuu siten vanhuusiän köyhyydelle. Siksi eläkkeiden riittävyys on pyrittävä turvaamaan muilla keinoin, esimerkiksi pidentämällä työuria ja kannustamalla lisäeläkejärjestelmien käyttöön. 3. TOIMINTAPOLIITTISET KEINOT HAASTEISIIN VASTAAMISEKSI Työllisyysmallit ja eläkejärjestelmien kestävyys ja riittävyys ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ikääntyvissä yhteiskunnissa kestävän yhteyden ylläpitäminen työelämän ja eläkeajan sekä riittävien eläkeoikeuksien keräämisen välillä edellyttää, että työelämässä on yleensä oltava pitkään ennen eläkkeelle jäämistä. Monien on myös lisättävä täydentäviä eläkesäästöjään saavuttaakseen eläketuloissa ja 2000-lukuja vastaavan korvausasteen. Kun ihmiset elävät pidempään ja työikäinen väestö kutistuu, tarvittava menojen lisäys voi käydä kestämättömäksi. Eläkkeiden riittävyyttä ei voida taata, jos ihmiset eivät työskentele enemmän ja pidempään ennen eläkkeelle jäämistä. Yhden työvuoden aikana maksettavista eläkemaksuista karttuvia eläke-etuuksia on siksi pienennettävä. Etuuksien on perustuttava selkeämmin eläkemaksuihin, ja ne on laskettava vakuutusmatemaattisesti. Eläkeuudistuksilla voidaan saavuttaa tämä tavoite ottamalla etuuslaskelmien pohjaksi urakeskiarvot. Eläkejärjestelmien avulla voidaan auttaa optimoimaan työvoiman tarjontaa työelämän aikana asettamalla eläkeoikeuksia koskevissa säännöissä erityisesti vanhemmille työntekijöille vahvoja työhön liittyviä kannustimia ja rajoittamalla mahdollisuutta jäädä varhaiseläkkeelle. Eläkkeelle jäämisen ja eläkkeen nostamisen lykkääminen työuraa pidentämällä, mikä tarkoittaa samalla sitä, että eläkemaksuja maksetaan ja eläkeoikeuksia kartutetaan pidempään, voi edistää huomattavasti sekä eläkkeiden kestävyyden että niiden riittävyyden parantamista. Lyhentämällä keskimääräistä eläkeaikaa ja/tai estämällä sen pidentyminen Sivu 8

9 jäsenvaltiot voivat vapauttaa resursseja, joilla voidaan parantaa eläke-etuuksien tämänhetkistä riittävyyttä tai ylläpitää sitä tai ainakin rajoittaa etuuksien pienenemistä tulevaisuudessa. Naisten ja miesten eläkeiän yhdentäminen on tärkeä osatekijä sukupuolten eläke-eron kaventamisessa. Lakisääteisen eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen on hyvä tapa sopeuttaa eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä väestön ikääntyessä. Kun tiedetään, että eliniän piteneminen edellyttää pidempään työskentelyä eläkejärjestelmän rahoittamiseksi, luodaan vahvoja kannustimia tosiasiallisen eläkeiän lykkäämiselle elinajanodotteen mukaisesti. Eläkkeiden riittävyyttä koskevassa vuoden 2015 raportissa osoitetaan, kuinka työssäolon jatkaminen korkeampaan ikään saattaa auttaa pitämään tulevan korvausasteen samalla tasolla tai jopa nostamaan sitä. Kuvio A11 osoittaa, miten paljon nettokorvausaste nousisi sellaisen henkilön kohdalla, joka työskentelee vielä kaksi vuotta saavutettuaan kansallisen eläkeiän, verrattuna henkilöön, joka jää eläkkeelle heti eläkeiän saavutettuaan. Yhdeksässä jäsenvaltiossa arvioidaan, että eläkkeelle jäämisen lykkääminen kahdella vuodella yleistä eläkeikää myöhemmäksi nostaisi nettokorvausastetta keskituloisen henkilön osalta 5 prosenttiyksikköä tai enemmän. Vaikutukset korvausasteeseen pienituloisen henkilön (jonka tulot ovat kaksi kolmasosaa keskimääräisistä tuloista) osalta ovat useimmiten samankaltaiset. Näissä maissa työuran pidentäminen tarjoaa tehokkaan tavan parantaa tulevaa eläkettä. Muissa jäsenvaltioissa sen sijaan taloudellisten kannustinten rakenteet näyttävät edelleen olevan riittämättömiä, sillä työuran pidentäminen nostaa korvausastetta suhteellisen vähän. Useimmissa jäsenvaltioissa tulee vastaisuudessa olemaan käytössä vahvoja mekanismeja ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen rajoittamiseksi, koska eläkkeelle jääminen kaksi vuotta ennen eläkeikää alentaa korvausastetta huomattavasti. Joissakin maissa tämä ei kuitenkaan juurikaan vaikuta eläke-etuuksiin. Väestön ikääntymisen tuomista haasteista selviäminen edellyttää eläkeuudistuksia, joilla i) taataan parempi tasapaino maksujen ja etuuksien välillä, ii) vähennetään ennenaikaista eläkkeelle jäämistä ja iii) nostetaan eläkeikää. Yksinään ne eivät kuitenkaan riitä. Sellaisten eläkeuudistusten onnistuminen, joilla rajoitetaan ennenaikaista eläkkeelle jäämistä, nostetaan eläkeikää ja mahdollisesti sidotaan tämä tai etuudet elinajanodotteen kasvuun, riippuu työpaikoilla ja työmarkkinoilla toteutettavista toimenpiteistä, jotka tukevat sekä naisten että miesten pidempiä ja keskeytymättömiä työuria. Tällaiset kannustimet voivat vaikuttaa työpaikan ikäjohtamiskäytäntöihin vain vähäisessä määrin. Lisäksi tarvitaan vanhempia työntekijöitä koskevia erityisiä toimintatapoja sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuolella tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Jäsenvaltioissa on edelleen käytössä tiettyjä toimialoja tai ryhmiä koskevia erityisiä eläkejärjestelyjä. Joissakin tapauksissa maksuihin perustumattomat, tiettyjä ryhmiä suosivat eläkesäännöt ovat voimakkaasti ristiin tuettuja, ja ne on saatettava yleisen eläkejärjestelmän mukaisiksi järjestelmän kestävyyden ja riittävyyden suojelemiseksi. Pidempien työurien mahdollistamiseksi työntekijöiden terveydentilasta ja ammattitaidosta on pidettävä huolta heidän ikääntyessään. Osaamisen ja työpaikkojen kohtaaminen ja työntekijöiden liikkuvuusmahdollisuudet on taattava myös vanhempien työntekijöiden kohdalla. Jousto työjärjestelyissä on osoittautunut erityisen hyödylliseksi tavaksi antaa työntekijöille mahdollisuus pidentää työuraansa ja kannustaa heitä siihen. Itsenäisyys työn organisoimisessa sekä mahdollisuus osallistua työkiertoon ja mukauttaa työaikoja ovat merkittäviä toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa työja yksityiselämän tasapainoa. Toimenpiteitä ei kuitenkaan pitäisi keskittää pelkästään työurien loppuun. Sivu 9

10 Toimenpiteet, joilla vähennetään nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä ja taataan varhainen integroituminen työmarkkinoille normaaleilla sopimusehdoilla, sosiaaliturva mukaan luettuna, vähentävät osaltaan myös eläkkeiden riittävyyteen kohdistuvia riskejä. EU:n ulkopuolisista maista tulevien siirtolaisten integroiminen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan nopeammin ja paremmin on niin ikään olennainen keino vähentää riskejä, jotka liittyvät tulojen ylläpitämiseen vanhuudessa. Samoin toimenpiteet, joilla vähennetään palkkaukseen, työaikoihin ja uran pituuteen liittyviä eroja sukupuolten välillä, ovat aktiivisia keinoja pienentää eläke-etuuksien sukupuolieroa (ks. talouspolitiikan EU-ohjausjakso tietokooste naisten osallistumisesta työmarkkinoille). Työllisyys- ja eläkepolitiikkojen tarkoitus on taata kaikille mahdollisuudet hyvään työuraan. Valitettavasti nämä mahdollisuudet jakautuvat usein vieläkin epätasaisesti. Koska eläkkeiden riittävyys määräytyy tulevaisuudessa entistä enemmän maksuajan pituuden mukaan, sosiaaliturvaa koskevissa päätöksissä on otettava huomioon myös ne, jotka eri syistä eivät voi tehdä pidempää tai keskeytymätöntä uraa. Tarvitaan erityistoimenpiteitä niiden suojelemiseksi köyhyydeltä, jotka eivät pysty täyttämään pidempiä maksuaikavaatimuksia. Tällaisia toimenpiteitä olisivat vähimmäiseläkkeet tai muut ikääntyneille tarkoitetut vähimmäistulojärjestelyt. Lisäksi tarvitaan jonkinlaista hyvitystä tahattomasta työelämän ulkopuolella olosta, joka johtuu esimerkiksi merkittävistä sairausjaksoista, työttömyydestä tai hoitovelvollisuuksista, jotta voidaan vähentää niiden vaikutusta eläkeoikeuksiin. Eläkepolitiikassa on myös kiinnitettävä tulevaisuudessa enemmän huomiota ja osoitettava enemmän resursseja sen tehtävään suojella eläkkeensaajia köyhyydeltä. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että toimenpiteet, joiden on tarkoitus taata riittävät eläkkeet niille, joiden työllistymismahdollisuudet ovat heikot, eivät kannusta sellaisia ihmisiä poistumaan aikaisin työmarkkinoilta, jotka voisivat työskennellä täysimittaisen työuran. Tietyt varhaiseläke-, työkyvyttömyys- ja työttömyysetuusjärjestelyt ovat aiemmin toimineet juuri näin. Täydentävistä eläkesäästöistä tulee monissa maissa välttämättömiä riittävän korvausasteen takaamiseksi tulevaisuudessa. Lisäeläkkeet voivat olla ammatillisia eläkkeitä eli yrityksen tai toimialan tasolla organisoituja eläkejärjestelyjä, joihin pääsee mukaan työsuhteen kautta, tai henkilökohtaisia eläkkeitä eli yksilöllisiä sopimuksia eläkevakuutusyhtiöiden kanssa. Niiden merkitys vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Muutamissa jäsenvaltioissa (Tanska, Alankomaat) julkiset eläkkeet tarjoavat vain perustason suojan köyhyydeltä ja tulojen korvaaminen vanhuusiässä riippuu suurelta osin ammatillisista eläkkeistä. Useimmissa jäsenvaltioissa lisäeläkkeiden rooli on kuitenkin edelleen vähäinen: Vain harvoissa jäsenvaltioissa ammatillisen eläkkeen kattavuus on yli 80 prosenttia (Tanska, Suomi, Alankomaat ja Ruotsi) siksi, että järjestelmään osallistuminen on pakollista tai lähes pakollista. Joissakin maissa kattavuus on yli 50 prosenttia (Belgia ja Saksa), kun taas toisissa (Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta) kattavuus on pienempi mutta nousussa (>30 %). 13 Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa kattavuus on kuitenkin pieni tai olematon. Henkilökohtaiset eläkkeet ovat suhteellisen laajalti käytössä vain muutamissa maissa (>60 % Tšekissä; >30 % Saksassa ja Ruotsissa) 14. Useimmissa maissa niiden käyttö on vähäistä ja hajanaista ja monissa maissa niin vähäistä, että niiden merkitys keskimääräisen tulojen korvaamisen kannalta on pieni tai olematon. 13 OECD (2015): Pensions at a Glance Ks. edellinen alaviite. Sivu 10

11 Viimeaikaisissa uudistuksissa toteutettua julkisen eläketurvan supistamista ei yleensä ole yhdistetty lisäsäästöjä edistäviin uudistuksiin lukuun ottamatta maita, joissa tällaisten täydentävien järjestelyjen kattavuus on perinteisesti vahva. Ennakkoon rahastoivista järjestelyistä saatavien tulojen arvioitu osuus kokonaiseläkepaketissa vuosina 2013 ja 2053 esitetään kuvioissa A12 ja A13. Lisäeläkkeillä on oltava entistä suurempi merkitys eläkkeiden riittävyyden ylläpitämisessä tulevaisuudessa, erityisesti siellä, missä julkisten eläkkeiden riittävyyden odotetaan heikkenevän. Julkisilla toimenpiteillä voidaan parantaa ammatillisten eläkkeiden kattavuutta määräysten avulla (eli tekemällä tällaiset eläkkeet pakollisiksi), automaattisen osallistumisen järjestelmillä (työnantajien on tarjottava ammatillista eläkettä työntekijöille, mutta nämä voivat kieltäytyä siitä) tai työehtosopimusneuvottelujen avulla, kansallisen tilanteen mukaan. Verotukseen liittyvät ja muut taloudelliset kannustimet (erilaiset maksutuet) ovat merkittävä osa politiikkayhdistelmää ammatillisten ja henkilökohtaisten eläkkeiden kehittämiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi käytettävien keinojen on joka tapauksessa oltava kustannustehokkaita, turvallisia ja läpinäkyviä. 4. NYKYTILANTEEN TARKASTELU Useimmat EU:n jäsenvaltiot ovat saaneet eläkkeitä koskevia maakohtaisia suosituksia osana komission talouspolitiikan EU-ohjausjakson seurantaprosessia. Tällaisia suosituksia annettiin 16 kappaletta vuonna 2011, 17 kappaletta vuonna 2012, 15 kappaletta vuonna 2013, 18 kappaletta vuonna 2014, 14 kappaletta vuonna 2015, 12 kappaletta vuonna 2016 ja 10 kappaletta vuonna Maakohtaisissa suosituksissa jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan uudistuksia eläkejärjestelmien nykyaikaistamiseksi nostamalla eläkeikää ja mukauttamalla sitä kasvavaan elinajanodotteeseen vähentämällä mahdollisuuksia ennenaikaiseen työelämästä poistumiseen edistämällä täydentäviä eläkesäästöjä tukemalla eläkeuudistuksia toimenpiteillä, joiden avulla miehet ja naiset voivat työskennellä pidempään. Jäsenvaltioista 24 on nostanut eläkeikää tai on tekemässä niin muun muassa sitomalla eläkeiän elinajanodotteeseen. Liitteessä olevassa taulukossa 4 esitetään tiivistelmä uudistusten tuomista eläkeikää koskevista muutoksista. Vaikka varhaiseläkkeelle jääminen on vähentynyt kaikissa jäsenvaltioissa kuluneen vuosikymmenen aikana, ennenaikainen työmarkkinoilta poistuminen on edelleen suuri ongelma monissa maissa. Suurin este työelämän pidentämiselle löytyy työmarkkinoilta. Millään jäsenvaltiolla ei ole hyvin toimivia työmarkkinoita yli 55-vuotiaille. Pidempi työura saadaan tällä hetkellä ylivoimaisesti useimmiten aikaan siten, että jatketaan työskentelyä saman työnantajan palveluksessa. Jos 55 vuotta täyttänyt työntekijä sen sijaan menettää työpaikkansa, mahdollisuudet löytää uusi työpaikka ovat niin vähäiset, että todennäköisyys pidentää työuraa uuden työsuhteen avulla on erittäin pieni. Lukuun ottamatta viittä maata, joihin talouskriisi vaikutti erityisen voimakkaasti, ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on noussut kuluneen vuosikymmenen aikana väestökehityksen ja uudistusten ansiosta. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat nostaneet eläkeikää, sitoneet sen elinajanodotteeseen ja vähentäneet huomattavasti mahdollisuuksia ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen, on edelleen varaa toteuttaa enemmän ja kattavampia toimenpiteitä näiden uudistusten tukemiseksi työllisyyspolitiikan muutoksilla ja työpaikkojen käytännöissä. Tällaisten uudistusten avulla ihmiset voisivat jatkaa työskentelyä eläkeiän noustessa. Ilman tällaisia toimenpiteitä kasvaa se riski, että työttömyys-, sairaus- ja sosiaalietuuksiin Sivu 11

12 kohdistuvat paineet kasvavat, kun työskenteleminen korkeampaan eläkeikään asti ei onnistu. Useimmissa jäsenvaltioissa jo toteutettujen tai suunniteltujen uudistusten ansiosta julkisten eläkemenojen keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyys on parantunut huomattavasti. Monissa EU:n jäsenvaltioissa se herättää kuitenkin edelleen huolta. Jotkin maat saattavat myös kohdata kestävyysongelmia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Kuudessa jäsenvaltiossa (Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa, Maltassa, Sloveniassa ja Slovakiassa) julkiset eläkemenot kasvavat edelleen huomattavasti (ks. kuvio 4). On myös tutkittava, miten julkisten eläkemenojen pienentyminen muissa jäsenvaltioissa (Kroatiassa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa ja Latviassa) vaikuttaisi ikääntyneiden yleisen tuloturvan riittävyyteen. Niissä jäsenvaltioissa, joissa julkiset eläkemenot pienenevät, yksityisten eläkkeiden yleistymisen odotetaan kattavan suuren osan mahdollisista riittävyysvajeista. Kustannustehokkaiden välineiden kehittäminen täydentäviä eläkesäästöjä varten on kuitenkin edelleen ongelma näissä maissa. Päiväys: Sivu 12

13 5. VIITTEITÄ JA HYÖDYLLISIÄ TIETOLÄHTEITÄ Euroopan komissio (DG EMPL) ja sosiaalisen suojelun komitea, 2015: The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Volume I. Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Euroopan komissio (DG EMPL) ja sosiaalisen suojelun komitea, 2015: The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Maaprofiilit. Volume II. Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Euroopan komissio (DG EMPL) ja sosiaalisen suojelun komitea, 2012: Pension Adequacy in the European Union Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Euroopan komissio [Talouden ja rahoituksen pääosasto (DG ECFIN)] ja talouspoliittinen komitea: The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU- 28 Member States ( ). European Economy 3/2015. Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto (DG JUST), 2013: The Gender Gap in Pensions in the EU. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Talouspolitiikan EU-ohjausjakso tietokooste naisten osallistumisesta työmarkkinoille. Eurooppa 2020 Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, COM(2010) 2020 final. Eurooppa strategian verkkosivusto: Euroopan komission valkoinen kirja Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten, COM(2012) 55 final, hyväksytty 16. helmikuuta Euroopan komissio: Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina , COM(2013) 83 final, helmikuu Euroopan komissio: Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva tiedonanto, COM(2017) 250 final. OECD (2015): Pensions at a Glance 2015: OECD and G20 indicators, OECD Publishing, Pariisi. Sivu 13

14 LIITE TILASTOLLISIA INDIKAATTOREITA JA LUKUJA Taulukko 1 Nykyinen riittävyys (2016) Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevat (yli 65-vuotiaat) (% väestöstä) (1) Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien (yli 65-vuotiaiden) osuus köyhyystai syrjäytymisvaarassa olevien kokonaisväestöstä (% kaikista köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevista) (2) Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevat (yli 75-vuotiaat) (% väestöstä) (3) Ikääntyneiden köyhyysriskiaste (% yli 65- vuotiaasta väestöstä) (4) Ikääntyneiden vakavan aineellisen puutteen aste (% yli 65-vuotiaasta väestöstä) (5) Suhteelliset mediaanitulot (yli 65-vuotiaat) (6) Kokonaiskorvausaste (7) Tulonjaon epätasaisuus S80/S20 tuloviidennesten tulojen suhde, (8) Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset < 65 > 65 EU-28 18,3 15,1 20,7 14,8 11,4 17,7 19,9 15,5 22,9 14,7 12,1 16,8 5,8 4,7 6,7 0,93* 0,97* 0,91* 0,57* 0,59* 0,55* 5,4 4,1 Euro-19 17,4 14,9 19,4 14,7 11,9 17,2 18,3 14,6 21,0 14,3 12,2 16,0 5,2 4,3 5,8 0,95* 0,98* 0,92* 0,58* 0,59* 0,55* 5,4 4,2 BE 16,4 16,0 16,8 14,6 13,4 15,5 16,9 16,9 16,9 15,4 15,2 15,5 2,1 1,9 2,2 0,76 0,77 0,76 0,48 0,51 0,47 4,0 3,2 BG 45,9 36,5 52,3 23,2 16,1 29,4 53,1 40,5 60,4 24,3 15,9 30,1 37,5 30,6 42,2 0,80 0,87 0,73 0,45 0,50 0,42 9,1 4,3 CZ 10,1 5,1 13,7 13,8 6,7 19,3 12,1 3,7 17,3 8,1 3,6 11,4 3,0 2,4 3,4 0,79 0,80 0,78 0,50 0,51 0,57 3,7 2,4 DK 9,2 8,1 10,2 10,5 8,9 12,3 15,4 12,1 17,8 8,5 7,1 9,6 0,7 0,9 0,6 0,75 0,76 0,75 0,47 0,43 0,49 4,2 3,2 DE 18,3 15,6 20,8 18,6 16,4 20,4 16,5 12,2 20,6 17,6 14,9 20,1 2,7 2,3 3,1 0,84 0,86 0,84 0,46 0,46 0,48 4,7 4,1 EE 41,4 27,4 48,6 31,8 17,2 42,2 49,2 27,7 57,9 40,2 26,1 47,4 5,4 4,9 5,6 0,60 0,65 0,56 0,45 0,39 0,51 5,7 3,5 IE 16,5* 15,4* 17,4* 8,3* 7,6* 9,1* 16,7* 14,3* 18,5* 14,2* 13,1* 15,2* 3,1 3,3 2,9 0,87* 0,9* 0,87* 0,38* 0,41* 0,43* 4,6* 4,2* EL 22,0 19,0 24,4 13,0 10,6 15,2 22,3 17,4 26,0 12,4 10,6 13,8 15,2 13,2 16,8 1,07 1,11 1,03 0,63 0,68 0,55 7,4 3,9 ES 14,4 13,8 14,9 9,4 8,0 10,8 15,4 15,0 15,7 13,0 12,7 13,2 2,5 1,9 2,9 1,01 1,05 0,98 0,66 0,69 0,51 7,3 4,3 FR 10,0 8,2 11,4 10,3 8,0 12,2 10,8 8,5 12,3 8,2 6,7 9,4 2,9 2,4 3,2 1,02 1,05 1,00 0,68 0,68 0,67 4,3 4,4 HR 32,8 28,0 36,0 22,1 16,1 27,5 36,9 30,5 40,5 26,5 21,9 29,5 14,5 13,3 15,3 0,84 0,88 0,80 0,39 0,42 0,42 5,0 4,6 IT 23,9 20,6 26,4 17,6 13,9 20,9 25,9 20,9 29,1 16,1 13,6 18,0 11,1 9,9 12,0 0,99* 1,02* 0,97* 0,66* 0,66* 0,57* 6,6 4,8 CY 22,9 19,5 25,8 11,5 10,1 12,8 29,9 21,8 36,3 19,5 15,8 22,8 5,4 5,4 5,5 0,79 0,86 0,77 0,44 0,53 0,38 4,9 4,8 LV 43,1 33,5 47,8 29,6 18,2 37,9 49,1 37,1 53,7 38,1 28,4 42,9 14,9 11,6 16,5 0,63 0,67 0,61 0,42 0,40 0,43 6,2 4,6 LT 37,4 26,2 43,1 23,4 12,7 31,7 38,7 25,5 44,1 27,7 16,7 33,2 17,3 13,7 19,0 0,71 0,77 0,67 0,45 0,47 0,44 7,7 4,4 LU 9,1 6,9 11,0 6,1 3,7 6,7 7,7 5,9 9,2 9,0 6,8 10,8 0,2 0,2 0,3 1,08* 1,12* 1,04* 0,8* 0,77* 0,79* 4,9 4,6 HU 15,1 11,8 17,0 9,8 6,1 13,1 13,0 9,4 15,0 6,8 5,9 7,3 10,2 7,5 11,8 1,01 1,05 0,98 0,67 0,71 0,66 4,5 3,1 MT 26,1 24,6 27,5 23,5 20,9 25,6 24,6 20,4 27,7 24,2 22,8 25,4 3,5 3,5 3,5 0,72 0,75 0,69 0,54 0,55 0,46 4,3 3,3 NL 10,0 9,7 10,2 10,5 9,9 11,1 12,1 12,1 12,0 9,0 8,5 9,3 1,2 1,4 1,1 0,82 0,85 0,82 0,50 0,56 0,48 4,1 3,0 AT 13,7 10,2 16,4 13,7 9,6 17,3 15,6 12,4 17,7 13,2 10,0 15,7 1,2 0,6 1,6 0,97 1,01 0,93 0,62 0,69 0,58 4,2 3,7 PL 16,1 11,7 19,0 11,8 7,0 16,2 15,2 9,9 17,8 12,8 9,1 15,2 5,9 4,3 6,9 0,97 1,04 0,92 0,62 0,72 0,61 5,0 3,5 PT 21,8 18,9 24,0 18,0 14,2 21,1 25,2 21,9 27,3 18,3 16,0 19,9 6,7 4,9 8,0 0,91 0,97 0,88 0,64 0,68 0,60 6,0 5,4 RO 34,0 27,0 38,7 15,2 10,2 19,6 39,9 28,2 46,5 19,1 12,2 23,7 22,5 18,9 25,0 0,97 1,10 0,89 0,66 0,68 0,57 8,0 4,4 SI 19,9 12,9 25,0 18,6 11,2 24,6 22,8 12,1 29,1 17,6 10,8 22,5 5,8 4,1 6,9 0,89 0,96 0,84 0,47 0,50 0,45 3,5 3,6 SK 12,3 10,3 13,5 9,7 6,5 12,7 14,9 9,1 18,0 5,7 4,3 6,5 8,0 7,0 8,6 0,91 0,94 0,90 0,62 0,60 0,67 3,9 2,4 FI 13,6 9,0 17,3 16,7 9,8 23,5 20,0 13,1 24,3 12,3 8,1 15,5 1,7 1,4 1,9 0,83 0,89 0,79 0,53 0,51 0,51 3,7 3,1 SE 17,0 11,3 21,9 18,5 12,0 24,0 24,7 14,9 31,7 16,8 11,1 21,7 0,3 0,3 0,3 0,77 0,84 0,71 0,57 0,59 0,54 4,3 3,8 UK 18,0 15,1 20,4 14,8 12,2 17,2 22,1 19,2 24,3 17,1 14,4 19,4 1,2 1,0 1,3 0,89 0,91 0,86 0,53 0,58 0,51 5,3 4,5 Lähde: Eurostat. Huom.: tietojen poimintapäivä: 31. lokakuuta (4) Rajakohta: 60 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen; (6) 65 vuotta täyttäneet verrattuna alle 65-vuotiaisiin; (7) vuotiaiden eläketulojen ja vuotiaiden työtulojen suhde. * vuoden 2015 tiedot. Sivu 14

15 Taulukko 2 Tuleva riittävyys: Tulevaisuutta ennustavat indikaattorit Teoreettinen nettokorvausaste, tapaus Nostettu yleinen eläkeikä (ura 25 vuoden iästä yleiseen eläkeikään (YEI)), keskitulot (1) Miehet Naiset Hyötysuhde (julkiset eläkkeet), % (2) Bruttokorvausaste eläkkeelle siirryttäessä (julkiset eläkkeet), % (3) YEI (v. 2053) Muutos %- yksikköinä ( ) YEI (v. 2053) Muutos %- yksikköinä ( ) Muutos %- yksikköinä ( ) Muutos %- yksikköinä ( ) EU-28 : : : : : : : : 44,0 34,9-9,1 42,5 35,9-6,5 BE 78,6 74,7 65,0-3,9 78,6 74,7 65,0-3,9 42,5 41,8-0,7 39,5 38,8-0,7 BG 55,3 83,3 65,0 28,0 51,1 75,7 63,0 24,6 34,2 27,5-6,7 29,5 31,9 2,4 CZ 52,2 61,4 68,3 9,2 48,9 61,4 68,3 12,5 42,8 39,5-3,3 32,2 33,7 1,5 DK 68,4 81,7 72,0 13,3 68,4 81,7 72,0 13,3 42,5 35,1-7,4 39,7 32,8-6,9 DE 57,6 74,4 67,0 16,8 57,6 74,4 67,0 16,8 44,6 37,3-7,4 42,5 35,5-7,0 EE 49,2 55,9 65,0 6,7 61,0 55,9 65,0-5,1 30,4 18,8-11,6 40,1 25,2-14,9 IE 83,1 71,4 68,0-11,7 83,1 71,4 68,0-11,7 27,9 26,1-1,8 31,2 28,7-2,4 EL : 47,0 62,0 : : 47,0 62,0 : 65,6 51,7-14,0 : 22,3 : ES 96,2 86,8 65,0-9,4 96,2 86,8 65,0-9,4 59,7 39,8-19,9 79,0 48,6-30,4 FR 80,2 69,0 67,0-11,2 80,2 69,0 67,0-11,2 51,3 38,9-12,4 50,6 39,2-11,4 HR 55,5 43,5 67,0-12,0 49,6 43,5 67,0-6,1 30,8 17,6-13,2 27,9 16,5-11,4 IT 83,9 89,3 70,3 5,4 75,7 89,3 70,3 13,6 58,8 50,7-8,1 59,9 51,8-8,0 CY 58,0 75,0 68,5 17,0 58,0 75,0 68,5 17,0 64,4 43,5-20,9 : 49,2 : LV 61,1 51,2 65,0-9,9 61,1 51,2 65,0-9,9 27,7 13,2-14,5 33,4 18,1-15,3 LT 49,9 71,3 65,0 21,4 47,3 71,3 65,0 24,0 35,1 33,0-2,1 : 34,8 : LU 93,5 83,7 60,0-9,8 93,5 83,7 60,0-9,8 51,3 53,4 2,1 : 64,6 : HU 80,6 81,9 65,0 1,3 80,6 81,9 65,0 1,3 40,8 31,9-8,9 33,0 29,1-3,9 MT 79,0 73,8 65,0-5,2 79,0 73,8 65,0-5,2 48,3 44,1-4,2 : 45,6 : NL 114,0 92,5 67,0-21,5 114,0 92,5 67,0-21,5 35,9 34,2-1,7 29,8 28,3-1,4 AT 85,1 86,1 65,0 1,0 77,1 86,1 65,0 9,0 41,2 37,0-4,1 51,0 44,7-6,3 PL 75,5 43,4 67,0-32,1 66,6 43,4 67,0-23,2 47,9 29,4-18,5 53,0 28,7-24,4 PT 92,3 84,2 68,4-8,1 92,3 84,2 68,4-8,1 61,8 41,7-20,0 57,5 30,7-26,7 RO 71,3 41,1 65,0-30,2 59,5 39,1 63,0-20,4 37,0 23,4-13,6 35,6 33,7-1,9 SI 55,4 60,9 60,0 5,5 55,9 63,6 60,0 7,7 33,8 30,2-3,6 36,1 34,1-2,1 SK 59,6 69,6 66,0 10,0 58,8 69,6 66,0 10,8 45,7 33,3-12,4 51,7 49,4-2,4 FI 69,5 59,1 65,0-10,4 69,5 59,1 65,0-10,4 52,1 43,8-8,3 46,0 44,1-0,6 SE 69,3 55,3 65,0-14,0 69,3 55,3 65,0-14,0 42,1 26,3-15,8 35,6 29,0-6,7 UK 83,4 80,4 68,0-3,0 71,4 80,4 68,0 9,0 36,4 33,9-2,5 : : : Huomautukset ja lähde: (1) Hypoteettisen työntekijän (työelämään 25-vuotiaana ja eläkkeelle yleisessä eläkeiässä) saaman eläkkeen osuus prosenttiosuutena henkilökohtaisista ansioista eläkkeen nostamisen aloittamishetkellä. Teoreettinen nettokorvausaste lasketaan tuloverojen ja työntekijän eläkemaksujen nettosummana. Lähde: Euroopan komissio (DG EMPL) ja sosiaalisen suojelun komitea: The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Volume I. Euroopan komissio. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Huom.: Belgiaa koskevat luvut ovat vuoden 2014 lopulta. Tämän jälkeen toteutetut uudistukset eivät näy luvuissa. (2) Julkisten eläkkeiden (Bulgarian, Tanskan, Saksan, Viron, Espanjan, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, Alankomaiden, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovenian, Slovakian ja Ruotsin osalta julkisten ja yksityisten eläkkeiden) keskimääräinen hyöty osuutena koko talouden keskipalkasta (bruttopalkat suhteessa työntekijöihin). Lähde: Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja talouspoliittinen komitea (ikääntymistyöryhmä). The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU-28 Member States ( ). European Economy 3/2015. (3) Bruttokorvausaste eläkkeelle siirryttäessä on keskimääräinen ensimmäinen eläke osuutena koko talouden keskipalkasta eläkkeelle jäämisen ajankohtana. Lähde: Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja talouspoliittinen komitea (ikääntymistyöryhmä). The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU-28 Member States ( ). European Economy 3/2015. : tietoa ei saatavilla Sivu 15

16 Taulukko 3 Työllisyys ja kestävyys Keskimääräinen ikä, jossa aletaan saada vanhuuseläkettä (vuosina), 2012 (1) Elinajanodote 65- vuotiaana, 2015 (2) Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste ( vuotiaat), 2016 (3) Työuran kesto, 2016 (4) Julkiset bruttoeläkemenot, % suhteessa BKT:hen (5) Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Muutosprosentti EU-28 59,1 59,4 58,8 19,7 17,9 21,2 55,3 62,0 48,9 35,6 38,0 33,1 11,3 11,2-0,2 Euro-19 59,6* 59,6* 59,6* 20,3 18,5 21,9 55,3 61,6 49,4 35,4 37,8 32,8 12,3 12,3 0,0 BE 60,8 60,9 60,6 20,0 18,2 21,5 45,4 50,7 40,2 32,6 34,7 30,4 11,8 15,1 3,3 BG 57,5 58,1 57,0 16,0 14,0 17,6 54,5 58,3 51,0 31,7 33,1 30,2 9,9 9,4-0,4 CZ 58,9 60,8 57,7 17,8 15,9 19,4 58,5 68,2 49,3 35,6 38,6 32,4 9,0 9,7 0,7 DK 62,0 62,2 61,7 19,4 18,0 20,7 67,8 71,9 63,6 40,3 41,8 38,6 10,3 7,2-3,1 DE 61,1 61,2 61,0 19,5 17,9 21,0 68,6 73,7 63,5 38,1 40,1 36,0 10,0 12,7 2,7 EE 59,5 60,7 58,7 18,6 15,5 20,7 65,2 63,7 66,5 37,8 38,7 36,9 7,6 6,3-1,3 IE 60,9 60,9 60,8 19,8 18,4 21,0 57,2 65,7 48,9 35,4 39,2 31,5 7,4 8,4 1,1 EL 57,8 58,0 57,5 19,9 18,5 21,3 36,3 46,2 27,2 32,5 35,7 29,1 16,2 14,3-1,9 ES 61,8 61,7 61,9 21,1 19,0 23,0 49,1 55,7 42,8 35,0 37,2 32,7 11,8 11,0-0,8 FR 58,9 58,6 59,3 21,6 19,4 23,5 49,8 51,6 48,2 35,0 36,7 33,2 14,9 12,1-2,8 HR 57,7 60,1 56,0 17,1 15,2 18,7 38,1 45,1 31,6 32,1 33,9 30,2 10,8 6,9-3,9 IT 58,0 57,8 58,4 20,6 18,9 22,2 50,3 61,7 39,7 31,2 35,8 26,3 15,7 13,8-1,9 CY 61,5 61,2 61,9 19,6 18,4 20,8 52,2 61,0 43,7 35,9 38,7 33,0 9,5 9,3-0,1 LV 59,5 60,5 58,9 17,0 14,2 18,9 61,4 61,3 61,4 35,6 35,5 35,6 7,7 4,6-3,1 LT 59,5 60,6 58,9 17,1 14,1 19,2 64,6 66,8 62,8 35,6 35,3 35,9 7,2 7,5 0,3 LU 58,9 58,7 59,3 20,5 18,9 21,8 39,6 46,4 32,4 32,9 35,2 30,5 9,4 13,4 4,1 HU 58,5 59,8 57,5 16,6 14,5 18,2 49,8 59,7 41,5 33,2 35,8 30,5 11,5 11,4-0,1 MT 59,1 59,1 58,8 20,3 18,7 21,6 44,1 61,8 26,4 33,6 40,1 27,3 9,6 12,8 3,2 NL 62,7 62,7 62,7 19,8 18,4 21,1 63,5 72,8 54,2 40,0 42,5 37,3 6,9 7,8 0,9 AT 58,5 59,3 57,8 19,8 18,1 21,3 49,2 57,6 41,1 37,1 39,1 34,9 13,9 14,4 0,5 PL 57,0 58,5 56,1 18,2 15,7 20,1 46,2 55,7 37,6 32,9 35,5 30,2 11,3 10,7-0,7 PT 59,9 59,6 60,3 20,0 18,0 21,7 52,1 58,5 46,3 37,1 38,7 35,4 13,8 13,1-0,7 RO 56,9 58,0 56,0 16,4 14,5 18,0 42,8 53,0 33,6 32,4 35,6 29,0 8,2 8,1-0,1 SI 56,6 58,3 55,2 19,7 17,6 21,4 38,5 43,6 33,4 34,2 35,2 33,0 11,8 15,3 3,5 SK 57,4 59,8 56,1 17,2 15,0 18,8 49,0 55,1 43,5 33,8 36,2 31,4 8,1 10,2 2,1 FI 61,4 61,4 61,5 20,2 18,3 21,9 61,4 59,8 63,0 37,7 38,3 37,0 12,9 12,9 0,1 SE 63,6 63,6 63,6 20,2 18,9 21,5 75,5 77,5 73,5 41,3 42,2 40,3 8,9 7,5-1,4 UK 58,3 58,0 58,6 19,8 18,6 20,8 63,4 69,6 57,4 38,8 41,3 36,2 7,7 8,4 0,7 Lähde: (1) (3) (4) Eurostat; (2) Eurostat (Europop); (5) Lähde: Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja talouspoliittinen komitea (ikääntymistyöryhmä). The 2015 Ageing Report: Economic and budgetary projections for the EU-28 Member States ( ). European Economy 3/2015. Huom.: * Euro-18 (3) Työllisyys (pääpiirteet ja asteet) vuotuiset keskiarvot. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste lasketaan jakamalla vuotiaiden työntekijöiden lukumäärä saman ikäryhmän kokonaisväestön määrällä. Indikaattori perustuu EU:n työvoimatutkimukseen. Tutkimus kattaa koko väestön, joka asuu yksityistalouksissa, ja tutkimuksen ulkopuolella ovat yhteistalouksissa, kuten täysihoitoloissa, asuntoloissa ja sairaaloissa elävät. Työssä käyvä väestö koostuu niistä henkilöistä, jotka viiteviikon aikana tekivät vähintään yhden tunnin ajan mitä tahansa työtä, josta saivat palkkaa tai korvausta, tai jotka eivät työskennelleet mutta joilla oli työpaikka, josta he olivat väliaikaisesti poissa. : ei saatavilla Sivu 16