Raportti Elintarvikkeiden hiili- ja ympäristömerkinnät Tiedontuotannon haasteet -työpajasta

Transkriptio

1 Climate Communication -hanke Foodprint Tools -hanke Raportti Elintarvikkeiden hiili- ja ympäristömerkinnät Tiedontuotannon haasteet -työpajasta Hanna Hartikainen Hannele Pulkkinen Juha-Matti Katajajuuri

2 Työpajan taustaa ja esittely: Elintarvikkeiden tuotannolla ja kulutuksella on merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen. Suomessa jopa neljännes kaikista kulutuksesta syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu syömisestä/ravinnosta. Lisäksi, kun tarkastellaan muita ympäristövaikutuksia, syömisen osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista on vieläkin suurempi. Onkin havaittu, että kuluttajilla, elintarvikealan toimijoilla ja yleisemmin yhteiskunnassa on kasvava tarve saada tietoa elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä ja muista ympäristövaikutuksista. Tätä tarvetta vastaamaan käynnistyi Suomessa vuonna 2009 MTT:n ja elintarvikealan yritysten aloitteesta kaksi hanketta: Climate Communication ja Foodprint Tools -hankkeet. Climate Communication -hankkeen tarkoituksena on seurata ja liittyä maailmalla käytävään keskusteluun elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä. Erityisesti tavoitteena on muodostaa yleiskäsitys kansainvälisestä elintarvikkeiden hiilijalanjälkiin liittyvästä standardoinnin ja tiedontuotannon tasosta, laskentamenetelmistä ja menettelytavoista sekä hiilimerkintöjen tilanteesta. Tätä kautta tarjotaan alan yrityksille ja hallinnolle viime hetken tietoa kansainvälisestä kehityksestä, minkä pohjalta alan toimijat voivat käydä keskustelua, etsiä yhteistä kansallista tahtotilaa ja ryhtyä halutessaan toimenpiteisiin. Foodprint Tools -hankkeen tarkoituksena on kaupan ja elintarviketeollisuuden kanssa yhteistyössä kehittää yhtenäinen laskentaohjeistus tuotteiden jalanjäljille ja sitä kautta tuottaa vertailukelpoista tietoa elintarvikkeiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista, ja siten kehittää yritysten toimitusketjuja ja tiedonkulkua kuluttajille. Osana Climate Communication -hanketta järjestettiin työpaja ( Elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintä ), jossa esiteltiin erilaisia hiili- ja ympäristömerkintöjä, arvioitiin niitä ja aloitettiin pohdinta millainen olisi hyvä merkintä Suomessa. Työpajassa oli lähes 50 osallistujaa ja edustettuina olivat elintarviketeollisuus, kauppa, alkutuotanto, maatalouden panosteollisuus, pakkausteollisuus, kansalais-/kuluttajajärjestöt, kuluttaja-aktiivit, blogistit, ympäristömerkintäasiantuntijat ja hallinto (MMM, YM), sekä muut asiantuntijat ja tutkimuslaitokset. Kevään työpaja sai erittäin hyvää palautetta siihen osallistuneilta. Lähes kaikki palautetta antaneet ilmaisivat halukkuutensa osallistua seuraaviin samaa teemaa jatkaviin työpajoihin. Työpajassa myös esitettiin useita aiheita, joista keskustelua tulisi jatkaa tulevissa työpajoissa. Seuraavan työpajan aiheeksi valittiinkin ensimmäisessä työpajassa paljon keskustelua herättäneet tiedontuotannon haasteet, mikä on keskeinen kysymys tarkasteltaessa tuotteiden ympäristövaikutuksia. Koska se koskettaa olennaisesti niin Climate Communication - kuin Foodprint -hankettakin, päätettiin työpaja pitää näiden hankkeiden yhteistyönä pidetyssä Elintarvikkeiden hiili- ja ympäristömerkinnät Tiedontuotannon haasteet, -työpajassa oli pyrkimyksenä kartoittaa alan näkemyksiä liittyen tiedontuotantoon, tunnistaa keskeiset tiedontuotannon haasteet ja etsiä niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Työpajan ensisijaisena tavoitteena ei ollut kuitenkaan hakea pelkkiä ratkaisuja koettuihin ongelmakohtiin, vaan erityisenä pyrkimyksenä oli saattaa jälleen yhteen eri tahojen edustajia ja mahdollistaa ja lisätä keskustelua toimijoiden välillä. Lisäksi verrattuna ensimmäiseen työpajaan nyt haluttiin ennen kaikkea kasvattaa alkutuotannon edustajien määrää, eli saada itse tilallisia jakamaan ajatuksiaan ketjun muiden toimijoiden kanssa.

3 Työpajan kulku: Tässä puoli päivää kestäneessä työpajassa oli yhteensä 49 osallistujaa. Osallistujajoukosta alkutuotannon edustajia (maanviljelijöitä ja eläintilallisia; niin luomu- kuin tavanomaisia tiloja) oli paikalla yhteensä 16, kaupan- ja teollisuuden edustajia (niin elintarvike-, pakkaus- kuin panosteollisuudenkin edustajia) oli 21, ja loput osallistujista edustivat kansalais-/kuluttajajärjestöjä, tutkimuslaitoksia, sekä hallintoa (Liite 1: osallistujalista). Kaikille työpajaan osallistuneille oli toimitettu ennen työpajaa etukäteismateriaali, jossa esiteltiin tiivistetysti hiili- ja ympäristömerkintöjen taustaa ja tiedonkeruun haasteita. Tiedonkeruun tavoitteista tuotiin esille, että tuotekohtaista ympäristövaikutustietoa voidaan käyttää esimerkiksi tuotantoketjun kehittämisessä ympäristövaikutusten vähentämiseksi tai kuluttajaviestinnässä. Kuluttajaviestinnässä hiilijalanjälkitietoja voidaan käyttää sellaisenaan, ilmastomerkin taustalla tai osana laajempaa ympäristömerkkiä, jossa huomioidaan myös muita ympäristövaikutuksia. Työpajan alussa MTT:n vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri esitteli lyhyesti työpajan aiheen taustaa, työpajaan liittyviä hankkeita sekä aiemmin keväällä pidettyä työpajaa ja sen tuloksia. Lisäksi MTT:n tutkija Merja Saarinen havainnollisti, minkä tyyppistä tietoa ketjun eri vaiheista tarvitaan hiilijalanjälkien arvioimiseksi. (Työpajan alustuksen kalvot) Alustuksen jälkeen osallistujat jaettiin seitsemään pienryhmään, joista kuudessa pienryhmässä keskusteltiin hiilimerkintöjen taustalla vaadittavan tiedontuotannon haasteista. Yhtä pienryhmää veti Ympäristömerkintä ja siinä keskityttiin laajempaan ympäristömerkkiin (ns. monikriteerimerkkiin) sekä siihen liittyviin haasteisiin, joista yksi merkittävä haaste on myös tiedontuotanto. Ryhmät, joissa keskusteltiin hiilijalanjälkitietojen tuottamisen haasteista, jaettiin kolmeen alkutuottajien ryhmään, joissa pohdittiin pääasiallisesti alkutuotannon tiedontuotannon haasteita, ja yhteen teollisuuden ryhmään, jossa keskusteltiin tiedontuotannon haasteista elintarvikkeita jalostavien tuotantolaitosten kannalta. Lisäksi mukana oli kaksi yleisempää ryhmää (mukana lähinnä teollisuuden, kaupan ja hallinnon edustajia), joissa tarkasteltiin laajasti koko elintarvikeketjun tiedontuotannon haasteita. Pienryhmäkeskusteluissa oli yhteensä kolme keskustelukierrosta, ja ensimmäisellä kierroksella ryhmissä oli pääsääntöisesti saman elintarvikeketjun vaiheen edustajia. Ensimmäinen kierroksen jälkeen pidettiin vielä kaksi lyhyempää keskustelukierrosta, jolloin ryhmien kokoonpanoja muutettiin siten, että nyt kussakin ryhmässä oli mahdollisimman tasaisesti ketjun eri osien edustajia. Näin ollen keskustelut aloitettiin elintarvikeketjun eri osapuolien sisäisellä keskustelulla ja seuraavilla kierroksilla mahdollistettiin keskustelu muidenkin tahojen kanssa. Ryhmäkeskustelujen päätteeksi kokoonnuttiin vielä yhteiskeskusteluun, jossa halukkailla oli mahdollisuus tuoda lyhyesti päällimmäisiä ajatuksiaan esille. Pienryhmäkeskustelujen ensimmäisellä kierroksella ryhmäläisiä pyydettiin ensin pohtimaan hetken yksin motivaatiotekijöitä tiedontuotannolle. Tämän jälkeen siirryttiin itse päätehtävään, keskustelemaan pareittain tiedontuottamiseen liittyvistä haasteista. Haasteet kirjattiin ylös lapuille ja asetettiin esille seinälle, ja lappujen kertyessä seinälle käytiin niiden pohjalta myös keskustelua koko ryhmän kesken. Haasteiden kuvaamisen jälkeen identifioitiin mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja esitettyihin haasteisiin, mitkä kirjoitettiin niin ikään lapuille ja asetettiin esille seinälle. Myös näistä esitetyistä ratkaisuvaihtoehdoista keskusteltiin ryhmässä. Seuraavilla kahdella kierroksella ryhmäläiset jaettiin uusiin ryhmäkokoonpanoihin, joissa keskustelun pohjana toimi seinälle kootut

4 haasteet ja ratkaisuvaihtoehdot. Tarkoituksena oli kommentoida seinälle tuotuja haasteita ja ratkaisuehdotuksia, sekä mahdollisesti esittää niitä lisää. Kolmen kierroksen päätteeksi kunkin ryhmätyötilan seinälle oli ilmestynyt suuri joukko ajatuksia, niin haasteita kuin ratkaisuvaihtoehtojakin (Liitteet 2a-f). Tämä kertoi siitä, että keskustelut olivat tuottaneet tulosta, mutta myös siitä, että aiheesta riitti paljon keskusteltavaa. Keskustelujen pääteemat ensimmäisellä kierroksella: Ensimmäisellä yli tunnin kestäneellä keskustelukierroksella käyty keskustelu oli monipuolista ja innostunutta. Eri tahojen edustajat saivat esittää oman näkemyksensä aiheesta, joten oli yllättävää huomata, kuinka alkutuotannon ryhmissä kuin muissakin ryhmissä nousi esille samoja teemoja. Keskustelujen painotuksissa oli toki jonkin verran eroja. Alkutuottajien ryhmissä käsiteltiin lähinnä tiedonkeruun haasteita alkutuotannon näkökulmasta, kun taasen teollisuuden ryhmässä painottui tiedontuotannon haasteet teollisuuden prosesseista. Edelleen kahdessa yleisemmässä ryhmässä puhuttiin laajemmin koko ketjun tiedontuotannon haasteista. Seuraavassa on esitelty eri ryhmien keskusteluissa toistuvia aiheita pääpiirteissään. Keskusteluissa yhdeksi keskeisimmäksi haasteeksi nostettiin tarkan tiedonkeruun työläys, etenkin tarkan tilakohtaisen tiedonkeruun työläys. Tilalliset ovat nimittäin jo muutenkin kuormitettuja erilaisilla tiedonkeruu- ja dokumentaatiovaateilla. Ryhmissä pohdittiin, miten tarkkaa tiedonkeruun tulisi olla, jotta se palvelisi tarkoitustaan ja antaisi riittävän todellisen kuvan tilojen toiminnoista. Todettiin, että esimerkiksi merkinnän osalta tiedot voisivat toki perustua otoksien kautta saatuihin keskiarvoihin, mutta tarkempi tiedonkeruu voi puolestaan auttaa tilojen benchmarkkaamisessa ja ketjun toiminnan kehittämisessä. Yleisemmin todettiin, että tiedonkeruussa ja laskennassa eteneminen nyt voi tuoda myös kilpailuetua Suomelle. Luonnon prosessien, kuten myös teollisuuden eri prosessien monimutkaisuutta pidettiin haasteena tiedonkeruulle ja laskennalle. Ryhmissä mietittiin myös muun muassa, että kuinka voidaan varmistaa saavutetun tiedon luotettavuus ja vertailukelpoisuus ja että otetaanko laskentamalleissa oikeita asioita huomioon. Pystytäänkö esimerkiksi maaperän mahdolliset hiilinielut huomioimaan laskennassa? Pidettiin myös tärkeänä, että laskentaperiaatteet (esimerkiksi laskentaan sisällytettävät toiminnot) olisivat mahdollisimman yhdenmukaisia, jotta vertailtavuus muihin tuotteisiin säilyisi. Keskusteltiin lisäksi siitä, että kenen tulisi maksaa tiedonkeruusta koituvat kustannukset: kuluttajan, tietoa pyytävän ketjun toimijan, vai tulisiko kustannusten jakaantua tasaisesti ketjussa. Osapuolien, erityisesti alkutuottajien motivointi tiedonkeruuseen ja asenteiden parantaminen tiedontuottamisessa listattiin ryhmissä niin ikään haasteisiin. Myös pelko tiedon väärinkäytöstä nousi esille, eli saatetaanko tietoa käyttää muihin tarkoituksiin, jolloin tieto voisi kääntyä tiedontuottajaa vastaan? Mietittiin muun muassa lisäksi, että voisiko tieto osoittaa oman tuotannon olevan ympäristöä rasittavampi verrattuna vastaavaan ulkomaiseen tuotantoon tai kotimaisten kilpailijoiden tuotantoon, mikä voisi asettaa oman tuotteen epäedullisempaan valoon. Ratkaisukeinoksi tiedontuotannon haasteisiin ehdotettiin yleisen tiedon lisäämistä aiheesta esimerkiksi neuvonnan ja koulutuksen myötä, sekä ketjun eri toimijoiden keskinäisen kommunikoinnin parantamista. Viestinnän kautta voitaisiin kasvattaa osapuolien ymmärrystä tiedon tuottamisesta sekä sen käyttötarkoituksista, ja siten lisätä osaltaan luottamusta yhteistyökumppaneihin. Tämän myötä voitaisiin myös edelleen parantaa osapuolien motivoituneisuutta, sitoutuneisuutta ja valmiuksia tuottaa ja jakaa tarvittavia tietoja. Keskusteluissa todettiin, että tiedontuottajia (erityisesti alkutuottajia) tulisi myös kannustaa ja motivoida

5 tiedonkeruuseen tarjoamalla heille hyötyä/korvauksia, ja asia tulisi saada tuntumaan heitä koskettavalta. Tiedonkeruu ei saisi olla myöskään liiaksi aikaa vievää, eikä se saisi aiheuttaa suurta taloudellista rasitetta. Kustannuksien osalta todettiin, että niiden tulisi näkyä lopulta tuotteiden hinnoissa, eli kuluttajan kukkarossa. Esitettiin myös, että tiedonkeruuta voitaisiin helpottaa eri keinoin, esimerkiksi liittämällä se osaksi tiloilla tehtävää kirjanpitoa ja perustamalla tietokantoja. Laskennan luotettavuuden ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi pidettiin tärkeänä, että toiminta olisi läpinäkyvää ja kolmannen osapuolen tulisi olla sitä varmentamassa. Lisäksi aiheeseen liittyvää tutkimusta ehdotettiin jatkettavan. Keskustelu seuraavilla kierroksilla: Seuraavilla keskustelukierroksilla toistuivat samat teemat kuin ensimmäiselläkin kierroksella, kuten yhteisten laskentaperiaatteiden, viestinnän ja tiedon tarkkuuden tärkeys. Aikaa oli varattuna kahdelle jälkimmäiselle kierrokselle vähemmän, mistä syystä kierrokset eivät olleet yhtä antoisia kuin ensimmäinen kierros. Keskustelua syntyi toki myös uusista teemoista: yleisesti keskusteltiin muun muassa ruuan roolista. Pidettiin provosoivana, että eri ruokatuotteita, kuten lihaa ja kasviksia tai ruokaa (joka on yksi

6 perustarpeista) ja muita kulutushyödykkeitä (kuten etelänmatkoja) vertailtaisiin suoraan toisiinsa. Tuotiin myös esille, kuinka tärkeää olisi säilyttää ruuan ravitsemusnäkökulma ympäristöajattelun rinnalla. Laajemman ympäristömerkinnän ryhmä: Laajemman ympäristömerkinnän ryhmässä keskustelu oli muiden ryhmien tavoin monipuolista ja vilkasta. Keskustelu jakaantui kolmeen eri teemaan: Onko yrityksen ympäristötyö kilpailuvaltti? Mitä on hyvä ympäristöasioiden hoito elintarvikealalla? ja Mitä kuluttajat mielestänne haluavat? Keskustelussa pidettiin tärkeänä, että ilmastovaikutuksien ohella otettaisiin huomioon myös muut ympäristövaikutukset. Merkinnöistä todettiin muun muassa, että kuluttaja-asiamies hyväksyy ympäristömerkittyjen tuotteiden ympäristöväittämiä, ja että kuluttaja ylipäänsä arvostaa ympäristömerkittyjä tuotteita. Todettiin, että koko ketjun ympäristötyössä on tärkeää muun muassa: rahallisten säästöjen tekeminen, taloudellisten riskien hallinta, hävikin pienentämisen ohjaus, materiaalitehokkuus ja muidenkin kuin ympäristövaikutusten huomiointi elintarvikkeissa (maku, laatu ja terveellisyys). Ryhmässä keskusteltiin myös siitä, mitä kuluttajat ryhmäläisten mielestä haluavat. Yhtenä tärkeänä tekijänä mainittiin ympäristöinformaation saaminen tuotteista. Uskottiin, että kuluttaja kaipaa

7 yksiselitteistä, vertailukelpoista ja luotettavaa tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista. Syyllistämistä ei pidetty hyvänä asiana, ja ruokakeskusteluun kaivattiin suhteellisuudentajua. Palaute: Työpajaan osallistuneita pyydettiin vastaamaan työpajan palautekyselyyn (Liite 3), jossa oli mahdollisuus antaa palautetta järjestelyistä yleensä, mutta myös kommentoida vielä tiedontuotannon haasteita ja ratkaisumahdollisuuksia, sekä kertoa mitkä tekijät lisäävät motivaatiota tiedontuotantoon. Palautteeseen vastanneita oli yhteensä 21, eli vastausprosentti oli reilu 40 prosenttia. Vastauksissa oli edustettuina tasapuolisesti eri työpajaan osallistuneet tahot. Palautteessa työpajan ohjausta ja järjestelyjä pidettiin yleisesti hyvinä, mutta suuri osa vastanneista kritisoi myös liian kireää aikataulua etenkin työpajan toisella ja kolmannella keskustelukierroksella. Muuten työpajan aihetta pidettiin yleisesti tärkeänä ja moni uskoikin, että työpajassa tehdystä työstä oli myös hyötyä. Kun kysyttiin, mitkä tekijät voisivat lisätä motivaatiota tiedontuotantoon (8 vaihtoehtoa), motivoivina tekijöinä nähtiin varsinkin tuotteiden katteiden parantuminen, tuotteiden imagon kohentuminen ja ympäristövaikutusten pienentyminen. Avoimessa kohdassa tuotiin esille myös tuotannon kehittäminen ja etulyöntiasema kilpailijoihin nähden. Hyötyjen jakaantumista tasaisesti ketjussa pidettiin vähiten motivoivana tekijänä annetuista vaihtoehdoista. Annetuista haasteista (8 vaihtoehtoa) merkittävimmiksi nousivat tiedonkeruun ja hiilijalanjäljen laskennan työläys. Lisäksi avoimessa kohdassa mainittiin ohjauksen ja ymmärryksen puute, sekä kuinka voidaan taata tiedon luotettavuus. Tiedon luottamuksellisuus/liikesalaisuus sai annetuista vaihtoehdoista selvästi vähiten kannatusta. Ratkaisuvaihtoehtoja mietittäessä kommunikoinnin tärkeys nousi selkeästi esille: avoimessa kohdassa annetuissa vastauksissa mainittiin muun muassa viestintä, koulutus, toimijoiden väliset keskustelut ja kokemusten vaihto keskustellen. Esille nousi myös toiminnasta saatavan taloudellisten kannustimien tärkeys sekä se, että kustannuksien tulisi jakaantua tasaisesti. Yhteenveto: Ruuan kulutuksen osuus suomalaisten kokonaiskulutuksen ympäristövaikutuksista on merkittävä. Onkin tunnistettavissa kasvava tarve saada enemmän tietoa elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä ja muista ympäristövaikutuksista pidetyn työpajan, Elintarvikkeiden hiili- ja ympäristömerkinnät tiedontuotannon haasteet, yksi tärkeimpiä pyrkimyksiä oli mahdollistaa elintarvikealan toimijoiden välinen fokusoitu keskustelu. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa alan näkemyksiä tiedon tuottamiseen ketjun ympäristövaikutuksista ja tunnistaa keskeiset tiedontuotannon haasteet sekä etsiä ja tunnustella niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Työpajaan osallistui kiitettävä määrä eri tahojen edustajia ja syntynyt keskustelu oli aktiivista ja monipuolista. Keskustelijat toivat esille useita erilaisia haasteita tiedontuotantoon liittyen. Tiedontuotantoa pidettiin muun muassa työläänä ja kalliina, ja eri ketjun toimijoiden, erityisesti alkutuottajien, motivaation puute nähtiin haasteellisena. Palautteen ja työpajassa vallinneen innostuneen ilmapiiriin perusteella voidaan kuitenkin todeta, että asia nähdään tärkeänä, ja alalta löytyy halua edetä elintarvikkeiden ympäristövaikutustietojen tuotannossa. Keskusteluissa myös

8 pohdittiin, että tiedonkeruussa ja laskennassa etenemisen myötä voidaan saada kilpailuetua Suomelle. Lisäksi tiedonkeruun koettiin tuovan selkeää etua alkutuottajille. Se koettiin muun muassa mahdollisuutena verrata omaa toimintaa muihin toimijoihin (benchmarking) ja kehittää siten tilan toimintaa. Tiedonkeruun työläyteen ehdotettiin, että tiedonkeruuta voitaisiin esimerkiksi helpottaa liittämällä se osaksi tiloilla tehtävää kirjanpitoa. Lisäksi tiedontuottajien motivoituneisuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi kehittämällä erilaisia kannustimia. Viestinnän merkitys nousi myös vahvasti keskusteluissa esille. Kaikkien ketjun osapuolien, ja erityisesti alkutuottajien, yleisen ymmärryksen lisäämistä aiheesta sekä ketjun toimijoiden keskinäisen viestinnän parantamista pidettiin tärkeinä toimenpiteinä sekä haasteiden ratkaisemiseksi että motivaation lisäämiseksi. Lisäksi ryhmäkeskusteluissa yhtenä keskeisenä haasteena nähtiin, kuinka tuotteiden ympäristövaikutuksien määrittämiseksi kehitetyistä laskentamenetelmistä saataisiin luotettavampia ja yhdenmukaisempia. Onkin siis tärkeää että laskentamenetelmiä ollaan parhaillaan harmonisoimassa ja viemässä eteenpäin (mm. MTT:n Footprint Tools -hankkeessa: mikä mahdollistaa entistä tarkempien ja ennen kaikkea yhdenmukaisten laskelmien teon jatkossa elintarvikealalla. Kaiken kaikkiaan työpajan päällimmäisenä tarkoituksena ei ollut ratkaista kaikkia tiedonkeruuseen liittyviä ongelmia. Onkin tärkeää ymmärtää, että työpajassa esitettyjä ajatuksia voidaan pitää lähinnä keskustelun avauksina, eikä suinkaan alan kannanottoina tilanteeseen. Yleisenä huomiona keskustelusta voidaan kuitenkin jo selvästi havaita, että osapuolien ymmärrystä ja keskustelua tulisi lisätä siitä, mihin tietoa käytetään ja mitä hyötyä tiedon keräämisestä ja tuottamisesta on eri osapuolille. Lisäksi keskustelussa elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista tulisi myös säilyttää ruuan ravitsemusnäkökulma ympäristöajattelun rinnalla. Kaikkiaan työpajassa käydyssä keskustelussa elintarvikeketjun toimijat ja ketjun sidosryhmät toivat esille useita kiinnostavia ajatuksia ja näkökantoja joihin olisi syytä paneutua jatkossa. Onkin tärkeää, että monipuolista keskustelua aiheesta jatketaan ja lisätään yhteiskunnassa. Työpajan taustamateriaali ja alustuksen kalvot löytyvät: Taustamateriaali: Alustuksen kalvot: Viimeaikaisia esityksiä ja artikkeleita aiheesta: Hiilimerkintätyöpajan ( ) raportti: aljet/climatecommunication/tyopaja hankkeen tiedotustilaisuuden ( ) esitys aljet/climatecommunication/tyopaja /hiilimerkint%e4%20tiedotustilaisuus.pdf Katajajuuri, J.-M. & Pulkkinen, H Elintarvikkeiden ympäristövaikutuksille yhtenäiset laskentasuositukset. Kehittyvä elintarvike 1/2011: 14. Katajajuuri, J.-M Saadaanko elintarvikkeiden jalanjäljet pakkauksiin?. Kehittyvä elintarvike 21, 2/2010: 8. MTT selvittää ympäristövaikutusten laskennan yhtenäistämistä, Liha-lehti 2/2011:

9 Liite 1 Osallistujalista: Raisio Stora Enso Atria Suomi LSO Foods Altia HK-Ruokatalo Fazer Apetit Saarioinen Valio ETL Hartwall Potwell Alavuden Öljynpuristamo Kauppapuutarhaliitto PTY Kesko Yara Suomi Demos Kuluttajaliitto MMM (SRE, elo) YM SYKE MTK ProAgria MTT alkutuotannon edustajia (maanviljelijöitä ja eläintilallisia)

10 Liite 2a Laput: Alkutuotanto A Väärät julkiset asenteet ohjaa keskustelua Kuka tiedon tuottaa Työ/työaika Tiedonkeruu johtaa Tuottajan taloudelliseen hyötyyn Pelko, ettei tieto käänny tuottajaa vastaan Laskenn. hyvitykset Tiedon oikeellisuus Lähtökohtien monimutakisuus Tuote vs. tilakohtaisuus Kirkastettava Suomalainen tapa tuottaa+ meidän Tuotantoolosuhteet+ perinteinen ruoka Kulttuuri jossa LIHA sallittu Viljelijä ei itse tee keruuseen tarvittavia papereita Tiedonkeruu oltava helppo Käytännössä - sitoutuminen Tiedontuottamisen helppous/ Viljelijät mukana Ravitsemus oltava yksinkertaisuus prosessissa Rinnakkain (syötävä) Alkup. ryhmän haaste Alkup. ryhmän ratkaisu Lisätty haaste Lisätty ratkaisu Teollisuus keräisi Tilojen puolesta Ei onnistu mutta työ hyvitettävä tiloille Osa tulee automaattisetsi (jäljitettävyys) Pitäisi toimia viljelijän ehdoilla Lisättävä ymmärrystä Teollisuuden jaettu tieto Alkutuottajille /esim kuljetus Tilalle palaute -miten kehittää Laajasti T työkaluja tuottajalle Ruuan arvostus Kotimaisuudelle lisäarvo (laatu) Etujärjestöjen kautta Tilojen yhteistyö Mitä hyötyä saadaan Motivaation puute Enemmän Alkutuotannon hyödyttävä taloudellisesti Kuluttaja maksaa Teollisuuden maksettava enemmän - Kuluttajat maksaa Tiedon omistajuus Kuka tietoa käyttää Tiedon omistaminen /käyttö Miten tietoa käytetään (+/-) Tilojen suhtautuminen tiedonkeruuseen Luottamus tiedon käyttötavoista Läpinäkyvästi sovittava tiedonkäytöstä Hyötynäkökulman Vertailukelpoisuus tutkimukset vasta aluillaan Vrt nurmi, biohiili Onko kyse mallista vai oikesta metsät tiedosta Tieto liikesalaisuus tilalla Tilakoko Suomen eritysolosuht Työstä korvaus -Hallintoon itse Ei voi suoraan optimoida Turvemaat-nurmi -(onko oikein kerätty) Pieni/iso Neuvontajärjestöt mukaan - Mitä hyötyä Yhteistyö tiloje välillä Vaikka tietoa om -Kuka tiedon omistaa --miten käyttöön Riippumaton julkisesti Hyväksytty tietontuottajataho Molemminsuuntainen viestintä -palaute Jo olemasasa oleva Tieto käyttöön Ympäristön Hyötynäkökulma Ja siihen Perustuvat tutkimustulokset Saatava käyttöön Tutkimustiedon hyödyt alkutuotantoon Provosointi pelko Vs. cotymaasturi Hiilinielut soisalissoitu Ei jyvity tuotteille Foss. Luonnonvarojen käyttö lähtökohtana TA Tietoa on -käyttöön! Ei olla keksimässä uutta pyörää A Osaaminen vaihtelee tilatasolla Säävaihtelut vuosittain Energ. Kulutus jne. Selvät pelisäännöt laskennassa SBE resurssit Moninkrt. Tutkimustietoa Saatava nopeasti lisää Kv vertailtavuus Laskentasysteemie ei väkiintunut -tulokset vaihtelee Biologiset prosessit Tuotantojen erilaisuus Luotettavan panoslaskennan Kartoittaminen haasteellista Esim. ulkomailta tulevat panokset Asiat vääristyvät (lehmien röyhtäily ei iso asia) Laskenta tilakohtaisuudesta Tarvittavan tiedon tarkkuus Riitttävän selittävä ja yksinkertainen Kv sektorikohtaiset laskentaperiaatteet Sektorikohtainen Esim maito Teollisuus ja lannoiteteollisuus sanovat kuormittavan väh -tilat ahtaalla Bencmarkkaus T Lainsäädäntö Pakolliseksi? +/- Yhteinäinen merkki -kuluttajien Ymmärrettävä A Tehdä kuluttajalle selväksi mitävertailla

11 Liite 2b Laput: Alkutuotanto B Yleisnäkökulma Mitä mitataan Vertailtavuus Tarkastelukonteksti Menetelmät, ohjeistus, yhteneväisyys? Tutkimus, neuvonta => Yrittäjien koulutus Koulutusresurssit MTT:n tuki Neuvontaorganisaatioiden lopetus/yhdistäminen Tuotantokustannusten tietämys paremmaksi yritystasolla T, M&K: Tutkimus ja kehitys, yhteistyö K,M,T: Kuluttajan kouluttaminen ymmärtämään ja tulkitsemaan merkintöjä A: Asenteellinen keskustelu (punainen liha) M&A: Viestintä / koulutus/ läpinäkyvyys T, M&K: Kansan valistus, koko ketju: -Ympäristövaikutuksista - merkinnöistä Mittaaminen Tuote: - kpl? Kg? Laatu?? Mittarit, vrt. Esim. WQ Tilakohtainen/tuotekohtainen tarkastelu = Oikeat lähtötiedot (Lohko)kirjanpito ym. Ottaa huomioon eli tuottaa tarvittavan tiedon Ravinnetase, energiatase => tuotettu tuote Oikeat määrät tuotteita: kysyntä- tarjonta T: Mittauskyky,. Mitattavuus /tuote. T:Rajaus, mitä mukaan & mitä ei A: Laskentaperusteet Epäoikeudenmukaisuus (varinkin jos tilakohtaisia) uhteuttaminen muuhun elintarviketietoon T: Merkintä suhteessa Julkinen valta, yritykset ravintoarvoon M: Hiiliketjun kokonaisanalyysi? Vertailtavuus eri maiden kesken Lähituotanto: työvoima lähellä, kuluttajat lähellä Keskinäinen tuntemus Kirjavat merkit pakkauksissa hirvittävän sekavat pakkaukset Aloitetaan merkintä yleisellä tasolla ja rinnalle tarkka taso -> eri tasoja merkintään M&A: vertailukelpoisuus Laskentaperusteiden rajaaminen Vuodenaikojen vaihtelu Kasvipeitteellisyys (hiilinielut) luonnonvaliviljely Olosuhteet, sijainti, Tilakoko, työvoim Miten huomioidaan tilan kokonaisvaikutus vrt, ykisttäinen tuote Tilojen välinen yhteistyö, joka vähentää päästöjä? Miten saadaan mittarit? Hiilinielu: kasvipeitteellisyys ja nurmet Investointi- Tukijärjestelmät: Energia, ympäristönsuojelu, ravinnepäästöt A: Alkutuotanto CO2-käyttäjä Mitä maksaa, mitä resursseja vie? Työmäärä, aika? Tuotteeseen saatava lisäarvon lisäksi parempi hinta! Hyöty valuu teollisuuteen/ kauppaan Tekniikka? välineet? yhteydet? Co2-merkinnän kustannukset -> pk-yrityksillä ei resursseja Haasteet (alkutuottajat) Ratkaisut (alkutuottajat) Haasteet (sekaryhmä) Ratkaisut (sekaryhmä) Kaikilla panoksilla M: Mittaamisen hintavaikutus & tuotteilla tuoteryhmänäkökulma pitää olla hiilimerkintä M&A: Tietojen kilpailusalaisuus: teollisuus, kauppa, ei koske alkutuotantoa T,M&K: Ristiriita muuhun ruokaan kohdistuvaan viestiin Lisä-arvo vain kuluttajalle A: Yhteiskunnallinen vouhotus, kuluttajan sitouduttava Kuluttajalta hinta, tuki Ympäristötukeen kannuste laskea hiilijalanjälki M&A: Kuluttajan informaatio, Kuri: viestintä hinta-tuotevalinnat T&A: Oma merkki, vahvuus ( uskottavuus) A: Kehityskohteita, josta määräinen hintalappu

12 Liite 2c Laput: Alkutuotanto C raha ratkaisee ei imago kausituotteilla omat haasteensa auditointi ulkopuolisen tiedon luotettavuus kuka maksaa? huomioidaanko hiilinielut? vuosien välinen vertailu hankalaa Tiedonkeruu osa-aikaisuus ennakkoasenne seurataanko isää? tilakohtaisen mittaamisen vaikeus lohkojen kannattavuustietojen puute ei selviä mittareita 20v. sihteeri puuttuu oltava viljelijälle helppoa laskenta kääntyy itseään vastaan? yhteensopiva hiilijalanjälki neuvonnan puute tietolähteiden tuoreus tiedon tarkkuus lisääntynyt paperityö kannuste puuttuu koulutus puuttuu arvioidun/mitatun tiedon epävarmuus panos/tuotoskirjanpidon puute Haasteita motivaatio osaaminen tiedon laatu ja saatavuus ajanhallinta Ratkaisuja koulutus maatalouskoulutuksen yhteyteen vanhemmille myös koulutusta maatalousneuvoja tiedonkeruuohjelma joku kerää ja koostaa tilan tiedot tiedonkeruuloggeri tilakohtainen satelliitti nykyisiin ohjelmiin harmonisointi pilottitilojen kautta kustannukset tuotteen hintaan

13 Liite 2d Laput: Teollisuuden ryhmä Henkilöstön sitoutuminen Motivaatio Hankintojen tavarapeli Tavaroiden jakelu, Tilanteet muuttuvat nopeasti ym. Hyvin erityyppisiä tuotteita Laskennan toisto (>toiminnan jatkuva parantaminen) Laskennan luotettavuus laatuarvointi Luetettavuus <-> luottamus Integrointi esim. omavavontasuu nnitelmaan Mittarit Tiedonkeruu ei ole hajautettu- >tuotettu tieto pon bulkkia Kiinteistöenergia n jyvittäminen tuotteelle Merkintä auditoinnin piiriin Prosessien monimutkaisuus Vaihtelu (voi) lähestyä nollaa Pienteollisuus/ suurteollisuus -elint. lkm Tuore-elint/ Säilyvät elint. Makkara -200 laitetta Jalostusaste -prosessien mimutkaisuus? Yksi merkki -> vaatimukset samat Valvonta tarpeeton Mittarointi vanhoissa tehtaissa Laskennan luetettavuus Tahtotila yrityksen sisällä Kuluttajan kysyntä Rajaukset (pienet vaihtuvat tekijät esim. vuodenajan vaihtelu) Pääprosessien tunnistus ja mittaaminen Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen Allokaatiot -resurssit -koneet -käyttöhyödykkeet Arvioinnin luetettavuus Kuljetukset Rakennusten ja laitteiden allokointi tuotteelle Yleisten tilojen/hyödykkeiden jyvitys tuotteelle ja mittaaminen Prosessien monimutkaisuus

14 Liite 2e Laput: Koko ketjun ryhmä A asenteet Läpinäkyvä viestintä Alkutuotanto Teollisuus Kuluttaja Raportoinnin Lisää työtä kehittäminen alkutuotantoon Intressiryhmien Benchmarking kokoaminen Verokirjanpito Konsortiot Yhteiset pelisäännöt Tiedon käyttö Laskentatyökalun kehittäminen Mittausten/tiedon Tietokanta puuttuminen alkutuotannosta Omaa halua Motivointi Tiedonkeruu luonnonpäästöistä Vastuu tulevista sukupolvista Konkreettisia tekoja Varmentaminen Mittausten hinta/luotettavuus, Tiedon luotettavuus Tilojen vertailtavuus Alkutuotanto myös hiilinielu Ravinnetase Tilojen energiatase Avoimuus Mittareiden luonti Tiedon suuri määrä ja sen hallinta Osa-alueittain ratkaisumalleja Allokointi Lainsäädäntö, Esim. veroetu Porkkana/keppi Taloudelliset kannustimet Yleinen Tiedontason vaihtelut Oikeaa ja Vertailukelpoista tietoa Laaja tuotevalikoima Ollaanko valmiita merkkeihin? Vertailu kilpaileviin maihin Laskennan tarkkuus Kilpailusalaisuus Hyötyjen jakaantuminen Toimintatapojen muutos, oppiminen PCR:t Tunnista tärkeimmät -> laajenna sitten Ymmärrys Viestintä, koulutus Hävikit Epäyhtenäinen tieto Tiedon vertailtavuus Ympäristötiedon Yhdistäminen ravintoarvoihin Monia toimijoita Tiedonkeruun raskaus, mikä oleellista? Mistä ketju alkaa Ja mihin loppuu

15 Liite 2f Laput: Koko ketjun ryhmä B Merkinnän tekijän vastuu ketjun myöhempien vaiheiden toimista Paljon huomioitavia muuttujia (ketjun eri osia) Kuluttajien tiedon ja ymmärryksen lisääminen H a a s t e e t R a t k a i s u t Kuka tiedon omistaa, mitä se maksaa ja kuka sen maksaa Tiedon tuotannon automatisoinnin haasteet Tiedon oikeellisuus ja vertailukelpoisuus (rajaukset, tiedon tarkkuus, verifiointi) Tarvittavien tietojen rajaus ja kohdentaminen Tarkan tiedon puute -> tietokannat Monimutkaiset pitkälle teollistuneet prosessit Tietokantojen kehittäminen ja tiedon tarkentaminen Tarvittavia tietoja voisi yhdistää Sinfos-tuotetietokantaan Standardointi (myös kansainvälisellä tasolla) Samaa tuotetta tuotetaan eri tavoin ja eri paikoissa. -> Hiilijalanjäljet vaihtelevat Vaikea jakaa koko ketjun Vaikutuksia tietylle tuotteelle yksittäisten yritysten laskennan erilaisuus, tiedonkeruun pilkkoutumine Tietokantojen kehittäminen ja tietojen tarkentaminen (tietokannan ylläpitäjän tulee olla kansallinen taho) Pienillä yrityksillä ei varaa maksaa Luonto, luonnonprosesseista ei tietoja Varmistetaan, että LCI laskentaosaaminen on OK Mittaustarkkuus, yhdenmukaisuus, vertailtavuus Jäljitettävyys Osa tiedosta hyvin vaikeasti saatavilla Mukaan lähteviä tuottajia voisi tukea ympäristöavustuksin Yritysten yhteistyö saman tuotteen osalta olemassa olevan tiedon hyödyntäminen Globalisoitunut tuotanto (panoksia ympäri maailmaa ja alkuperä vaihtelee, ei aina tiedetä) Intressiosapuolet tuottavat tietoa yhdessä, päättävät hankkimisesta, konsortiot Työnjaon märittely toimijoiden kesken Nurmi hiilinieluna, typensitojat Ketjun ammattilaisten perehtyneisyys ja motivaatio Paljon tärkeitä osapuolia, mutta kiinnostus osallistua vaihtelee tiedot vaihtelevat jopa päivittäin Tilatason tiedon tuottaminen mahdotonta Alkutuotannon tiedonsaannin sitominen, esim. ympäristöavustuksin Lisää julkisia resursseja perustutkimukseen (yritysrahoitteisuus -> ongelmia) motivaatio: työkalu, jolla parannetaan yrityksen kannattavuutta Pelko syyllisyydestä ja syyllistämisestä Motivointi Avoimuus muuhun ketjuun ja kuluttajille Julkinen rahoitus tarpeen lainsäädäntö Kuluttajanäkökulma: luotettavaa tietoa, ei saa hämmentää Huonoja tuloksia ei haluta kertoa, pelätään kuluttajaa ja lainsäätäjää Loppukäyttäjien ja ulkopuolisten ammattilaisten lukutaidon kehittäminen Kuluttajien ympäristötietoisuuden ja sosiaalisen vastuun lisääminen Kuluttajien kouluttamisesta tulee vastata kansallinen taho, EI yksittäinen yritys avoimuus on positiivista mediaa koulutettava oikeista asioista

16 Liite 3 Palautekysely: Palautekysely Elintarvikkeiden ympäristövaikutuksien hallinta - Tiedonkeruun haasteet ketjun eri vaiheissa -työpajasta Kiitos osallistumisestasi työpajaan! Toivomme, että ehdit vielä vastaamaan tähän lyhyeen kyselyyn, sillä haluamme jatkossakin parantaa elintarvikeketjun ja sen sidosryhmien yhteistyötä ympäristövastuullisuuden kehittämiseksi. Koska MTT:n tutkimusryhmä on kiinnostunut eri sidosryhmien mielipiteistä, toivomme nimellisiä palautteita, mutta voit vastata myös nimettömänä. Kaikkia tietoja käytetään kuitenkin ehdottomasti vain MTT:n tutkimusryhmän sisällä. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan myös muutamia palkintoja! 1. Vastaajan tiedot Nimi: Organisaatio: 2. Mitä mieltä olit työpajan tehtävien ja ohjauksesta selkeydestä. Valitse, oletko väitteiden kanssa samaa vai eri mieltä. a) Annetut tehtävät olivat selkeitä ja ohjaus oli riittävää b) Työpajan järjestelyt olivat onnistuneet ja palvelivat työpajan tarkoitusta c) Työpajan aihe oli tärkeä d) Työpajassa tehdystä työstä on hyötyä elintarvikeketjun tiedonkeruun ja -tuotannon kehittämisessä 3. Mitkä tekijät lisäävät motivaatiota tiedonkeruuseen ja -tuotantoon? a) Tuotteiden imago paranee b) Tuotteille paremmat katteet c) Yrityksen imago paranee d) Yhteistyö lisääntyy ketjussa e) Ympäristövaikutukset vähentyvät f) Ketjun riskienhallinta paranee g) Voidaan tarjota lisäinformaatiota kuluttajalle h) Hyötyjen jakaantuminen tasapuolisesti ketjussa 4. Mitkä tekijät lisäävät motivaatiota tiedonkeruuseen ja -tuotantoon? Aseta vaihtoehdot tärkeysjärjestykseen. (järjestetty lista, vastaaja järjestää) 1 Tuotteiden imago paranee 2 Tuotteiden paremmat katteet 3 Yrityksen imago paranee 4 Yhteistyön lisääntyminen ketjussa 5 Ympäristövaikutusten vähentyminen 6 Ketjun riskienhallinta 7 Lisäinformaation tarjoaminen kuluttajalle

17 8 Hyötyjen jakaantuminen tasapuolisesti ketjussa 5. Mitkä muut tekijät lisäävät motivaatiota tiedonkeruussa ja -tuotannossa? avoin 6. Mitä mieltä olet tiedonkeruun ja -tuotannon haasteisiin liittyvistä väittämistä? Valitse, oletko väitteiden kanssa samaa vai eri mieltä. a) Tiedonkeruu on työlästä b) Hiilijalanjäljen laskenta on työlästä c) Tiedonkeruun ja tuotannon kustannukset ovat korkeat d) Ketjussa puutteellinen motivaatio tiedonkeruuseen ja -tuotantoon e) Hiilijalanjälkeen ja tiedonkeruuseen liittyvä ymmärryksen puute ketjussa f) Ketjun sisäinen tiedonsiirto on haastavaa tai ketjun sisäiselle tiedonsiirrolle on esteitä g) Hyödyt eivät jakaannu tasapuolisesti ketjussa f) Tieto on luottamuksellista, liikesalaisuus 7. Aseta edellisen kohdan haasteet tärkeysjärjestykseen (järjestetty lista, vastaaja järjestää) 1 Tiedonkeruu on työlästä 2 Hiilijalanjäljen laskenta on työlästä 3 Tiedonkeruun ja tuotannon kustannukset ovat korkeat 4 Ketjussa puutteellinen motivaatio tiedonkeruuseen ja -tuotantoon 5 Hiilijalanjälkeen ja tiedonkeruuseen liittyvä ymmärryksen puute ketjussa 6 Ketjun sisäinen tiedonsiirto on haastavaa tai ketjun sisäiselle tiedonsiirrolle on esteitä 7 Hyödyt eivät jakaannu tasapuolisesti ketjussa 8 Tieto on luottamuksellista, liikesalaisuus 8. Mitä muita haasteita näet tiedonkeruussa ja -tuotannossa? avoin 9. Mitä pidät parhaimpina keinoina/ratkaisuina parantaa tiedonkeruuta ja -tuotantoa? avoin 10. Miten tiedonkeruuta ja -tuotantoa pitäisi kansallisesti tai laajemmin mielestäsi viedä eteenpäin? avoin 11. Mitä tahoja ja henkilöitä tulisi jatkossa kutsua mahdollisiin jatkotyöpajoihin? avoin 12. Muuta palautetta työpajasta ja sen järjestelyistä: avoin 13. Olisitko kiinnostunut tulevaisuudessa jatkamaan aiheen työstämistä tälle työpajalle järjestettävässä jatkotilaisuudessa? Kyllä Ehkä Ei 14. Mikäli MTT järjestäisi vuosittaisen seminaarin elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä, joissa mm. esiteltäisiin uusimpia tutkimustuloksia, olisitko kiinnostunut osallistumaan seminaariin? 15. Antaisitteko ystävällisesti myös yhteystietonne, johon voimme lähettää palkintonne, jos arpaonni teitä suosii: