LUONNOS: KOMISSION JA NEUVOSTON YHTEINEN TYÖLLISYYSRAPORTTI. oheisasiakirja komission tiedonantoon "Vuotuinen kasvuselvitys 2018"

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2017) 674 final LUONNOS: KOMISSION JA NEUVOSTON YHTEINEN TYÖLLISYYSRAPORTTI oheisasiakirja komission tiedonantoon "Vuotuinen kasvuselvitys 2018" FI FI

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 2 KESKEISET VIESTIT KATSAUS TYÖMARKKINOIDEN JA SOSIAALIPOLITIIKAN KEHITYSSUUNTAUKSIIN JA HAASTEISIIN EUROOPAN UNIONISSA Työmarkkinoiden kehityssuuntaukset Sosiaalipoliittiset kehityssuuntaukset KATSAUS SOSIAALI-INDIKAATTOREIDEN TULOSTAULUUN Tulostaulu Sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta saatu näyttö TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIPOLITIIKAN UUDISTUKSET JÄSENVALTIOIDEN SUORIUTUMINEN JA TOIMET Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen Keskeiset indikaattorit Poliittiset toimet Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen Keskeiset indikaattorit Poliittiset toimet Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen Keskeiset indikaattorit Poliittiset toimet Sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen Keskeiset indikaattorit Poliittiset toimet LIITTEET

3 JOHDANTO Yhteisestä työllisyysraportista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 148 artiklassa. Se on osa syyspakettia, joka sisältää vuotuisen kasvuselvityksen talouspolitiikan EU-ohjausjakson käynnistämiseksi. Yhteisessä työllisyysraportissa esitetään vuotuinen katsaus työllisyyden ja sosiaalisen tilanteen keskeiseen kehitykseen Euroopassa sekä uudistustoimiin, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet työllisyyspolitiikan suuntaviivojen 1 mukaisesti. Näistä uudistuksista raportoidaan suuntaviivojen rakennetta seuraillen: työvoiman kysynnän lisääminen (suuntaviiva 5), työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen (suuntaviiva 6), työmarkkinoiden toiminnan parantaminen (suuntaviiva 7) sekä sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen (suuntaviiva 8). Lisäksi vuoden 2018 yhteisessä työllisyysraportissa seurataan jäsenvaltioiden tuloksia suhteessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin. Pilarissa, jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 17. marraskuuta 2017 toimielinten välisen julistuksen muodossa, yksilöidään periaatteita ja oikeuksia kolmella alalla: i) yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, ii) oikeudenmukaiset työolot sekä iii) sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Näillä aloilla saavutetun edistyksen seurannan tukena on etenkin pilariin liittyvän sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun yksityiskohtainen analyysi. Yhteinen työllisyysraportti rakentuu seuraavasti: johdantoluvussa (luku 1) raportoidaan alustukseksi keskeisistä työmarkkinoiden ja sosiaalialan suuntauksista Euroopan unionissa. Luvussa 2 esitetään tärkeimmät tulokset Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin liittyvän sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun analyysistä. Luvussa 3 kuvataan yksityiskohtaisesti keskeiset indikaattorit maittain (myös sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta) ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti toteuttamat toimet. 1 Komissio on hyväksynyt yhdessä yhteistä työllisyysraporttia koskevan luonnoksen kanssa ehdotuksen tarkistetuiksi työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi (COM(2017) 677). 2

4 KESKEISET VIESTIT Raportissa tehdystä analyysistä tulevat esiin seuraavat keskeiset viestit: Talouden laajentuminen on saavuttanut nyt kaikki jäsenvaltiot, ja sen myötä työmarkkinatilanteessa ja sosiaalipolitiikan tilanteessa on nähtävissä vakaata kohentumista. Sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun 14 indikaattorista, joilla seurataan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin edistymistä, 11 parani viime vuoden aikana EU:ssa keskimäärin. Lopuista kolmesta kaksi pysyi suunnilleen muuttumattomana ja vain yksi (sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen) heikkeni hieman, joskin tilanteet olivat hyvin erilaisia eri maissa. Kaiken kaikkiaan tämä osoittaa jatkuvaa edistymistä pilarin kolmen luvun suhteen, minkä tukena on vahva elpyminen ja hiljattaiset uudistumispyrkimykset. Useimmissa jäsenvaltioissa esiintyy kuitenkin edelleen pilarin tiettyihin periaatteisiin kohdistuvia haasteita, kuten itse raportissa tuodaan esiin. Myös näistä tehdään tarkempi analyysi talouspolitiikan EU-ohjausjakson maakohtaisissa raporteissa. Uusien työpaikkojen luominen on piristynyt ja työllisyys lisääntyy vakaata vauhtia. Vuoden 2017 toisella neljänneksellä EU:ssa oli noin 235,4 miljoonaa työllistä (156 miljoonaa euroalueella), mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Työllisyystaso ylittää vuoden 2008 kriisiä edeltäneen huipputason 1,7 prosentilla. Verrattuna vuoden 2013 puolivälissä esiintyneeseen alimpaan tasoon työssä on nyt 11 miljoonaa ihmistä enemmän. Nykytahdilla Eurooppa strategian tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta saattaa olla saavutettavissa, kun otetaan huomioon vuoden 2017 toisen neljänneksen työllisyystaso 72,2 prosenttia. Keskeiset työmarkkinaindikaattorit ovat vahvistuneet kautta linjan. Työttömyysaste on jatkanut vuoden 2013 puolivälistä asti havaittua laskuaan. Elokuussa 2017 se laski 7,6 prosenttiin EU:ssa (ja 9,1 prosenttiin euroalueella), mikä on alin taso sitten joulukuun 2008 (helmikuun 2009 euroalueella), ja se lähenee maaliskuussa 2008 mitattua alinta tasoaan (6,8 prosenttia). Myös nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vähenivät vakaata tahtia. Työvoimaosuus, joka ei missään vaiheessa kriisin aikana pudonnut, jatkoi kasvuaan lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikissa jäsenvaltioissa on havaittavissa parannuksia, mutta niiden välillä on erittäin merkittäviä eroja. Työttömyysasteet vaihtelevat Tšekin 3,1 prosentista ja Saksan 3,8 3

5 prosentista Espanjan 17,3 prosenttiin ja Kreikan 21,6 prosenttiin (vuoden 2017 toinen neljännes). Työllisyysasteet vaihtelevat Kreikan 57,7 prosentista ja Italian 62,1 prosentista Saksan 79,3 prosenttiin ja Ruotsin 82 prosenttiin (vuoden 2017 toinen neljännes). Monissa jäsenvaltioissa työllisyysasteilla on edelleen matkaa ennen kuin ne elpyvät kriisistä ja saavuttavat Eurooppa strategian kansalliset tavoitteet. Työvoiman alikäyttö on vähenemässä, mutta se on edelleen mittavaa maissa, joissa työttömyys on alhainen. Elpymisen aikana työtuntien kokonaismäärä on kasvanut merkittävästi hitaammin kuin työllisyysaste. Mikä tärkeintä, työntekijää kohti työskenneltyjen tuntien määrä pysyttelee vakaana, noin 3 prosenttia alle kriisiä edeltäneen tason. Lisäksi (vastentahtoinen) osa-aikatyöskentely on edelleen yleistä, vaikkakin kokoaikainen työskentely lisääntyi vuonna Elpyminen edistää sekä vakituisten että määräaikaisten työpaikkojen luomista, mutta määräaikaisten työntekijöiden osuus pysyttelee vakaana (noin 14 prosentissa) EU:ssa. Määräaikaisten työsopimusten suuri osuus ja vähäinen siirtyminen vakituiseen työsuhteeseen osoittavat yhdessä työmarkkinoiden segmentoitumista useissa jäsenvaltioissa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen lisääntyi vain marginaalisesti (0,3 %) vuonna 2016, ja eniten lisääntyi sellaisten itsenäisten ammatinharjoittajien määrä, joilla ei ole työntekijöitä. Työmarkkinoiden parannuksista huolimatta palkkakasvu on pysynyt vaimeana useimmissa maissa. Vaatimatonta palkkakehitystä voivat selittää työmarkkinoiden edelleen käyttämätön kapasiteetti, tuottavuuden heikko kasvu ja alhaiset inflaatio-odotukset. Lisäksi vuosina reaalipalkkojen kasvu laahasi tuottavuuden kasvun perässä. Kyseessä on pitkäaikainen suuntaus: vuodesta 2000 vuoteen 2016 reaalituottavuus työllistä henkeä kohti kasvoi 14,3 prosenttia, kun taas reaaliset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat 10,2 prosenttia. Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimia, joilla pyritään vahvistamaan palkanmuodostusjärjestelmien ennustettavuutta. Niissä on tehty muutoksia, joilla parannetaan palkanmuodostusjärjestelmän reagoivuutta taloudellisiin olosuhteisiin. Osa tätä kehitystä ovat vähimmäispalkkakehitykseen sovellettavat prosessit. On tärkeää, että palkat muodostetaan ennustettavalla tavalla työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen ja ne tarjoavat kohtuullisen elintason. Erityisesti vähimmäispalkkoja olisi mukautettava avoimen järjestelmän kautta niin, että tavoitteena on 4

6 estää työssäkäyvien köyhyys ja turvata pääsy työhön ja säilyttää kannustimet työnhakuun. Tässä yhteydessä on tärkeää reagoida tuottavuuden kehitykseen keskipitkällä aikavälillä. Työmarkkinoiden elpymisen myötä kotitalouksien taloudellinen tilanne on yleisesti kohentunut. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvoivat vakaasti ja ovat nyt saavuttaneet vuoden 2009 huipputason. Todetun kasvun taustalla olivat pääasiassa uusien työpaikkojen lisääntyminen ja tästä seurannut ansiotulojen kasvu. Parannuksia on nähtävissä lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Useissa jäsenvaltioissa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot eivät ole vielä kuitenkaan saavuttaneet kriisiä edeltäneitä tasoja. Työmarkkinoille osallistumisen, työllisyysasteiden ja tuottavuuden kasvattaminen on ratkaisevan tärkeää väestörakenteen muutoksen vuoksi. Yhteiskunnan ikääntyminen asettaa enemmän paineita nuoremmille sukupolville joiden on samalla myös vaikeampi saada vakituisia ja laadukkaita työpaikkoja jotta voidaan taata riittävät tulot eläkejärjestelmiin ja taata niiden kestävyys. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että työelämässä pysytään pidempään. Tilanne asettaa paineita myös tuleviin eläke-etuuksiin. Laajemmin tarkasteltuna tämä vaikuttaa sukupolvien väliseen yhteiskuntasopimukseen, luo mahdollisesti kuilun sukupolvien välille ja kyseenalaistaa sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Työllisyysasteen, osallistumisen ja tuottavuuden kasvattaminen näiden vaikutusten vaimentamiseksi on näin ollen keskeisen tärkeää nykytilanteessa. Hiljattainen työllisyyden kasvu ei ole jakautunut tasaisesti eri väestöryhmien kesken. Korkean ja matalan osaamistason työntekijöiden työllisyysasteen välillä on suuri eri (31 prosenttiyksikköä), mikä korostaa tarvetta sijoittaa osaamiseen, jotta voidaan vastata paremmin työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin. Koulutuksesta saatava hyöty on edelleen merkittävästi erilainen eri jäsenvaltioissa, mikä osoittaa, että lisäuudistuksista saataisiin mahdollisesti etua. Nuorten työllisyysaste on elpymässä, mutta se on edelleen lähes 4 prosenttiyksikköä alle kriisiä edeltäneen tason. Samoin maahanmuuttajien (EU:n ulkopuolella syntyneiden) työllisyysaste on elpynyt hitaammin kuin muiden ryhmien eikä ole vielä palannut kriisiä edeltäneelle tasolle. Lisäksi toimintarajoitteiset ovat todennäköisemmin työelämän ulkopuolella kuin toimintakykyiset, joskin tilanne on parantunut. Positiivista on, että naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteet jatkavat kasvuaan, joskin molempiin ryhmiin kohdistuu merkittäviä haasteita. 5

7 Naisten työllisyysaste saavutti jälleen ennätystason, mutta naiset ovat edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla ja palkkaero miehiin nähden on merkittävä. Naisten koulutustaso on yleensä korkeampi kuin miesten, mutta heidän työllisyysasteensa on edelleen 11 prosenttiyksikköä alle miesten työllisyysasteen, vaikka se onkin jatkuvasti kohonnut. Tilanne vaihtelee jälleen huomattavasti eri puolilla EU:ta. Työllisyysero on erityisen suuri etenkin äitien ja niiden naisten osalta, joilla on hoivavelvoitteita. Tähän yhdistyvät naisiin kohdistuvat taloudelliset tekijät, jotka eivät kannusta siirtymään työmarkkinoille tai työskentelemään enemmän. Sukupuolten välillä on sitkeä, joskin kapeneva palkkaero: miestyöntekijöiden keskimääräiset bruttotuntiansiot olivat vuonna 2015 noin 16 prosenttia suuremmat kuin naistyöntekijöiden. Ero johtuu suureksi osaksi naisten aliedustuksesta hyvin palkatuilla sektoreilla ja ammateissa, esimerkiksi johto- ja esimiesasemissa, mikä heijastelee tietyssä määrin syrjintää työmarkkinoilla. Samaan aikaan naiset pitävät todennäköisemmin taukoa työstä pitääkseen huolta huollettavista perheenjäsenistä tai sukulaisista. Osa-aikatyön suurempi osuus yhdessä lyhyemmän ja katkonaisemman työuran kanssa johtaa lisäksi usein siihen, että naisten eläkkeet ovat pienempiä. Tämä tarkoittaa sitä, että työn ja yksityiselämän tasapainoa koskevat näkökohdat on otettava kattavalla tavalla huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Joissakin jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa uusia toimia, joilla varmistettaisiin kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoito- ja muiden hoitopalvelujen saatavuus sekä lomia ja joustavaa työaikaa koskevat järjestelyt, ja vähennettäisiin työntekoa pidätteleviä tekijöitä vero- ja etuusjärjestelmissä (etenkin kotitalouden toisen tulonsaajan osalta). Nämä toimet yhdessä syrjinnän vastaisten käytäntöjen täytäntöönpanon kanssa ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä naisten yhdenvertaiseen kohteluun. Ne myös tukevat sosiaalista nousua ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja vähentävät eriarvoisuutta ja köyhyyttä, mistä saatavat hyödyt ulottuvat sukupolvien yli Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteiden mukaisesti. Ikääntyneet työntekijät pysyvät yhä pidempään työmarkkinoilla. Ikääntyneiden työllisyysaste on kohonnut kriisin jälkeen kaikissa yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä ja jatkaa kohoamistaan (mutta jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja). Tuorein eläkeuudistusten aalto, jossa kohotettiin eläkeikää useimmissa jäsenvaltioissa ja parannettiin joustavampien työjärjestelyjen saatavuutta, on osaltaan edistänyt tätä suuntausta. Tähän prosessiin on kuitenkin ehdottomasti liitettävä asianmukainen työn ja yksityiselämän tasapainottamista 6

8 koskeva politiikka ja ikäjohtamisen tukeminen, myös työympäristöjä nykyaikaistamalla. Joissakin maissa edistetään pidempiä työuria mahdollistamalla joustavampi siirtyminen eläkkeelle ja eläketulojen ja ansiotulojen yhdistäminen. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen on edelleen etusijalla. Nuorisotyöttömyysaste on vakaasti laskemassa, mutta se on edelleen 17 prosenttia (vuoden 2017 toinen neljännes) ja muodostaa merkittävän haasteen useissa maissa. Sama koskee työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria (eli NEET-nuoria). Joissakin jäsenvaltioissa pitkäaikaistyöttömyys on edelleen erittäin korkealla tasolla ja pitkäaikaistyöttömiä on lähes 50 prosenttia kaikista työttömistä. Työttömyyden pitkään kestoon liittyy myös taitojen heikkeneminen, heikko kiinnittyminen työmarkkinoille ja viime kädessä korkea köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski. Lisäksi vaarana on, että suhdannetyöttömyys muuttuu rakenteelliseksi työttömyydeksi, millä on kielteisiä vaikutuksia mahdolliseen kasvuun. Tilanteen kohentumisen kannalta ratkaisevia voivat olla jäsenvaltioiden toimet, joita ne toteuttavat pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä helmikuussa 2016 annetun neuvoston suosituksen sekä nuorisotakuun mukaisesti. Laadukkaan ja osallistavan koulutuksen takaaminen ja kansallisiin koulutusjärjestelmiin ja osaamiseen tehtävien investointien parantaminen ovat keskeisessä asemassa, jotta annetaan ihmisille mahdollisuus tulla sitoutuneiksi ja aktiivisiksi kansalaisiksi ja helpotetaan siirtymistä työmarkkinoille ja työmarkkinoiden sisällä. Jos edistyminen jatkuu nykytahdilla, Euroopassa voidaan saavuttaa vuoden 2020 tavoitteet sekä koulunkäynnin keskeyttämisen että korkea-asteen tutkinnon suorittamisen osalta. Jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa toimia koulutusjärjestelmien nykyaikaistamiseksi. Pyrkimyksenä on vähentää etenkin koulunkäynnin keskeyttämistä ja torjua heikkoja perustaitoja erityisesti kaventamalla muita heikommassa asemassa olevien oppijoiden koulutuseroja muihin nähden. Käyttöön ollaan ottamassa erityistoimenpiteitä, joilla joissakin tapauksissa kannustetaan maahanmuuttajien integroitumista koulutusjärjestelmiin. Toimintasuunnitelmissa korkealla sijalla on myös korkea-asteen koulutuksen merkityksellisyyden lisääminen työmarkkinoiden kannalta. Euroopan uuden osaamisohjelman mukaisesti useissa jäsenvaltioissa on perustettu digitaalitaitojen ja työllisyyden edistämiseen tähtääviä kansallisia yhteenliittymiä, joilla pyritään edistämään investointeja digitaalitaitoihin. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien vankalla tuella jäsenvaltiot ovat parantamassa ammattikoulutuksen ja 7

9 oppisopimuskoulutuksen laatua sekä mekanismeja, joilla validoidaan muissa kuin virallisissa järjestelmissä hankitut taidot. Työmarkkinoiden hyvää toimivuutta, laadukkaiden työpaikkojen luomista, yrittäjyyden edistämistä ja suurempaa osallistumista työmarkkinoille voidaan tukea yhdistämällä asianmukaisesti joustavuus ja työsuhdeturva työssä ja työmarkkinasiirtymien aikana. Keskeistä on lisätä vakituisiin työsopimuksiin perustuvia työpaikkoja, varmistaa, että määräaikaiset sopimukset ovat ponnahduslautoja eivätkä umpikujia, helpottaa työpaikasta toiseen siirtymistä ja tarjota yrittäjille mahdollisuus laajentaa toimintaansa. Jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa toimia, jotta alalla päästäisiin tasapainoiseen politiikkaan erityisesti tekemällä irtisanomisia koskevasta lainsäädännöstä selkeämpää ja ennustettavampaa ja tunnustamalla, että tarvitaan toimivia sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotka mukautuvat erilaisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin, varsinkin kun otetaan huomioon työn uudet muodot. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä eroja työttömyysetuuksien ja muiden etuuksien ja palvelujen kattavuudessa ja riittävyydessä. Tässä yhteydessä vaikuttaa erittäin tärkeältä toteuttaa toimivaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, joka mahdollistaa siirtymisen työpaikasta toiseen, jotta voidaan käsitellä globalisaation ja digitaalisen muutoksen aiheuttamia haasteita. Talouden ja työmarkkinoiden elpymisen myötä köyhyysriskissä tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien ihmisten osuus pieneni edelleen vuonna 2016 ja on saavuttanut vuoden 2008 tason. Osuuden pieneneminen johtuu pääasiassa alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksien osuuden vähenemisestä ja aineellisen puutteen asteen pienenemisestä. Samalla (tulo)köyhyysriskiaste on vakiintunut. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä olevien ihmisten kokonaismäärä on laskussa, mutta se on edelleen erittäin korkealla tasolla (118 miljoonaa ihmistä tai 23,5 % kokonaisväestöstä vuonna 2016). Tämä on kaukana Eurooppa strategian köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevien tavoitteiden saavuttamisesta. Tuloerot ovat vähentyneet hieman EU:ssa sen jälkeen, kun ne kasvoivat kriisin jälkimainingeissa. Väestön rikkaimman 20 prosentin käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2016 noin viisi kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 prosentin tulot. Maiden välillä on suuria eroja (ja eriarvoisuus on kasvussa joissakin maissa). Suhteellisen suurten tuloerojen sitkeä esiintyminen, joka liittyy usein eriarvoisiin koulutuksen ja sosiaalisen suojelun 8

10 saantimahdollisuuksiin ja heijastelee heikkoja työmarkkinatuloksia, on huolestuttavaa oikeudenmukaisuuden, sosiaalisen osallisuuden ja kestävän kasvun kannalta. Jäsenvaltiot jatkavat sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamista parantamalla etuuksien ja palvelujen kattavuutta ja riittävyyttä, etenkin epätyypillisissä työsuhteissa olevien kannalta, ja kannustamalla aktiivisesti työmarkkinoille osallistumista. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden mukaisesti joissakin jäsenvaltioissa on laajennettu sosiaaliturvajärjestelmät (mukaan luettuna vanhempainvapaa-, työttömyys- ja sairausetuudet) kattamaan myös itsenäiset ammatinharjoittajat ja freelance-työntekijät, jotka eivät ole aikaisemmin kuuluneet järjestelmän piiriin. Vähimmäistoimeentulotukea koskevia koko maan laajuisia toimenpiteitä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön kahdessa maassa, Kreikassa ja Italiassa. Toimia ollaan toteuttamassa myös etuuksien saajien aktivoimisen vahvistamiseksi, esimerkiksi tekemällä aktiivisiin työmarkkinatoimiin osallistumisesta pakollista ja/tai parantamalla yksilöllisesti räätälöityjä palveluja. Tältä osin on tärkeää varmistaa kaikkien työntekijöiden, myös itsenäisten ammatinharjoittajien, tosiasiallinen pääsy sosiaalisen suojelun järjestelmien piiriin ja parantaa työllisyys- ja sosiaalipalvelujen koordinointia esimerkiksi perustamalla keskitettyjä palvelupisteitä, jotta palvelut voidaan kohdentaa paremmin niiden tarpeessa oleviin ja laadukkailla palveluilla voidaan tukea heidän integroitumistaan (uudelleen) työmarkkinoille. Vero- ja etuusjärjestelmät ovat tärkeässä asemassa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisessä, mutta sosiaalisten tulonsiirtojen (pois lukien eläkkeiden) mitattu vaikutus köyhyysriskiin oli edelleen hieman laskussa vuonna Tähän kehitykseen, jossa ei ole vielä otettu huomioon viimeisimpiä uudistuksia sosiaalisen turvaverkon vahvistamiseksi, kätkeytyy maakohtaisia eroavaisuuksia. Siinä saattavat erityisesti tulla esiin muutokset etuuksien riittävyydessä ja kattavuudessa, indeksoinnin puute (yleisesti kasvavien tulojen yhteydessä) sekä muutokset kotitalouksien kokoonpanossa (ja köyhyysriskissä olevien tähän liittyvissä ominaisuuksissa). Torjuakseen eriarvoisuutta ja vähentääkseen köyhyyttä, myös estämällä niiden siirtymistä sukupolvesta toiseen, jäsenvaltiot voivat toteuttaa lisätoimia eri aloilla, esimerkiksi parantamalla vero- ja etuusjärjestelmien suunnittelua, edistämällä yhdenvertaisia mahdollisuuksia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, varmistamalla laadukkaan terveydenhuollon saatavuutta ja edistämällä sukupuolten tasaarvoa. 9

11 Eläkkeiden riittävyyden turvaaminen on edelleen ensisijaista, mutta samalla on varmistettava sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksen kestävyys. Tuoreimpiin uudistuksiin sisältyy usein toimenpiteitä etenkin pienempien eläkkeiden riittävyyden parantamiseksi. Useissa maissa on toteutettu toimenpiteitä vähimmäiseläkkeiden kasvattamiseksi tai pienempiin eläketuloihin kohdistuvan verorasitteen keventämiseksi. Lisäeläkkeiden ja muiden eläkesäästömuotojen vahvistamisella voisi olla myönteinen vaikutus myös eläkkeiden riittävyyden parantamiseen joissakin jäsenvaltioissa. Väestörakenteen muutos huomioon ottaen olisi vältettävä eläkeuudistuksia, jotka saattavat johtaa varhaisempaan poistumiseen työmarkkinoilta ja vaarantaa näin eläkkeiden kestävyyden ja riittävyyden. Tähän liittyen ja kun otetaan huomioon miesten ja naisten eläkkeiden välillä sitkeästi esiintyvä ero ja vanhempien naisten kohonnut köyhyysriski, joissakin jäsenvaltioissa on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistetaan molempien sukupuolten eläkeikää. Laadukkaan terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon yhdenvertainen ja nopea saanti samoin kuin vaikuttava terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen ovat avainasemassa terveen ja aktiivisen väestön ja taloudellisen vaurauden saavuttamisen kannalta. Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu terveydenhuoltouudistuksia, joilla edistetään tehokkaiden perusterveydenhuollon palvelujen järjestämistä ja saatavuutta, sisällytetään hyvän terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen perusterveydenhuoltoon, järkeistetään ja parannetaan erikois- ja sairaalahoidon kestävyyttä ja parannetaan kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuutta ja niiden kustannustehokasta käyttöä jäsenvaltioiden toimivallan mukaisesti. Joissakin jäsenvaltioissa ollaan myös toteuttamassa toimia pitkäaikaishoitopalvelujen tehokkuuden ja laadun parantamiseksi. Tämän pitäisi edistää sosiaalista osallisuutta ja vähentää tekijöitä, jotka estävät omaishoitajien, etenkin naisten, osallistumista työmarkkinoille. Hyvin toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeistä, jotta saavutetaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja varmistetaan samalla talouden suorituskyky. Työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla on keskeinen asema sosiaalisten oikeuksien vahvistamisessa sekä kestävän ja osallistavan kasvun edistämisessä. Se, missä määrin työmarkkinaosapuolet osallistuvat uudistusten suunnitteluun ja toteutukseen ja mikä vaikutus tällä on, vaihtelee huomattavasti EU-maiden välillä. Tämä johtuu suureksi osaksi eri jäsenvaltioiden käytäntöjen ja institutionaalisten asetelmien eroista sekä 10

12 työmarkkinaosapuolten vaihtelevista valmiuksista ja panoksista. Vaikka ei olekaan yhtä ainoaa mallia, joka toimisi vertailukohtana, on tärkeää, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat aktiivisesti politiikan tekoon ja toteutukseen kaikissa vaiheissa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti. 11

13 1. KATSAUS TYÖMARKKINOIDEN JA SOSIAALIPOLITIIKAN KEHITYSSUUNTAUKSIIN JA HAASTEISIIN EUROOPAN UNIONISSA Tässä jaksossa esitetään yleiskatsaus kehityssuuntauksiin ja haasteisiin työmarkkinoilla ja sosiaalipolitiikan alalla Euroopan unionissa. Siinä tehdään yksityiskohtainen analyysi tärkeimmistä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan aloista. 1.1 Työmarkkinoiden kehityssuuntaukset Euroopan unionin työmarkkinaolosuhteet paranivat merkittävästi vuonna 2016 ja vuoden 2017 alkupuoliskolla niin, että Eurooppa strategian työllisyysastetavoitteissa edettiin merkittävästi. Työllisyysasteen (20 64-vuotiaiden) kasvu oli suurinta sitten kriisin jälkeen: se kasvoi 1 prosenttiyksikön ja oli 71,1 prosenttia vuonna Se kohosi edelleen vuoden 2017 alkupuoliskolla niin, että se oli 72,2 prosenttia vuoden 2017 toisella neljänneksellä 2. Tämä on korkein EU:ssa koskaan saavutettu taso. Työssäkäyvien määrä oli 235,4 miljoonaa vuoden 2017 toisella neljänneksellä, mikä on 3,5 miljoonaa työpaikkaa enemmän kuin vuotta aiemmin. Jos työllisyysasteen kasvu jatkuu samanlaisena, Eurooppa strategian työllisyystavoite (75 %) saattaa olla saavutettavissa. Tilanne koheni merkittävästi myös euroalueella, jolla työllisyysaste oli korkeimmillaan 70,9 prosenttia vuoden 2017 toisella neljänneksellä. Työllisyyden elpymistä tukee työmarkkinoille osallistumisen vakaa lisääntyminen. Työvoimaosuus (15 64-vuotiaiden) on ennätystasolla (73,4 % vuoden 2017 toisella neljänneksellä 73 % euroalueella). Työllisyyden jatkuva kasvu näkyi työttömyysasteen (15 74-vuotiaiden) jatkuvana pudotuksena. Työttömyysaste oli vuoden 2017 toisella neljänneksellä 7,7 prosenttia (euroalueella 9,2 prosenttia) ja läheni hitaasti kriisiä edeltänyttä tasoa. Tämä on sitäkin positiivisempaa, kun otetaan huomioon, että useammat aiemmin työmarkkinoiden ulkopuolella olevat ihmiset siirtyivät työmarkkinoille ja kasvattivat työvoiman kokoa (myös työnhakijoiden määrää). 2 Tässä jaksossa käytetään neljännesvuosittain kausioikaistuja lukuja [lfsi_emp_q]. 12

14 Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys ovat vähentyneet nopeasti. Nuorisotyöttömyysaste oli edelleen korkea (varsinkin joissakin jäsenvaltioissa), mutta se putosi lähes 2 prosenttiyksikköä vuodessa eli 17 prosenttiin vuoden 2017 toisella neljänneksellä (19,1 % euroalueella). Se on nyt noin 7 prosenttiyksikköä alle 23,9 prosentin huipputason (vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä). Pitkäaikaistyöttömyysaste (eli yli 12 kuukautta työttömänä olleiden osuus työvoimasta) noudatteli samanlaista suuntausta ja väheni 0,6 prosenttiyksikköä vuodessa ja oli 3,4 prosenttia vuoden 2017 toisella neljänneksellä (4,7 % euroalueella). Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on myös laskussa mutta on edelleen suuri (45,6 % ja euroalueella 49,7 %) ja ylitti 50 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa. Lisäksi erittäin pitkäaikaisen (eli yli 24 kuukautta kestäneen) työttömyyden aste on pienenemässä vain hitaasti, mikä lisää riskiä sen vakiintumisesta. Kaavio 1: Työttömyys- ja pitkäaikaistyöttömyysasteet ja -osuudet EU:ssa % työvoimasta % työttömistä Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q2Q3Q4Q1Q Pitkäaikaistyöttömyyden osuus (oikea puoli) Työttömyysaste Pitkäaikaistyöttömyysaste Erittäin pitkäaikaisen työttömyyden aste 0 Lähde: Eurostat, EU:n työvoimatutkimus. 13

15 Työllisyyden elpyminen ja työttömyyden väheneminen on ollut yllättävän voimakasta, kun otetaan huomioon BKT:n vakaa mutta vaatimaton kasvu 3. Tämä suuntaus tuli selvästi esiin kahden viime vuoden aikana sekä EU:ssa että euroalueella. Työntekijää kohden laskettujen työtuntien määrän vaatimaton kasvu kuitenkin viittaa työmarkkinoiden käyttämättömään kapasiteettiin, koska se on koko EU:ssa noin 3 prosenttia ja euroalueella noin 4 prosenttia alle kriisiä edeltäneen tason (kaavio 2). Osa-aikatyön lisääntyminen ja vähemmässä määrin kokoaikaisten työntekijöiden työtuntien väheneminen ovat edistäneet tätä kehitystä. Kokoaikainen työllisyys kasvoi vuoden 2016 aikana kuitenkin nopeammin kuin osa-aikainen (tätä käsitellään myöhemmin tässä jaksossa). Kaavio 2: Reaalisen BKT:n, työllisyyden ja työntekijää kohden laskettujen työtuntien kasvu EU:ssa (kumulatiivinen muutos indeksi 2008 = 100) Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito (työllisyyden pääosaston laskelmat). Työllisyyden kasvu on ollut suurempaa ikääntyneiden työntekijöiden parissa. Kuten kaaviosta 3 ilmenee, työllisyyslukujen suurimmasta kasvusta EU:ssa (4,6 % vuonna 2016) vastasivat ikääntyneet työntekijät (55 64-vuotiaat). Kriisin jälkeisellä kaudella tämän ikäryhmän työllisyysaste on kohonnut jatkuvasti (45,5 prosentista 55,3 prosenttiin vuosien 2008 ja 2016 välillä) samoin kuin työvoimaosuus (59,1 prosenttiin vuonna 2016). Suuntauksessa tulevat esiin käynnissä olevat kansallisten eläkejärjestelmien uudistukset, joilla pyritään parantamaan niiden kestävyyttä ja lisäämään työvoiman tarjontaa väestörakenteen 3 Tarkempia tietoja: Employment and Social Developments in Europe, Annual Review 2017 (s. 22) ja Labour Market and Wage Developments in Europe, Annual Review 2017 (s. 10 ja 19). 14

16 muutosten (myös elinajanodotteen kasvamisen) yhteydessä. Samoin kuin vuonna 2015, työllisyyden kasvu oli suhteellisen vähäistä nuorten (15 24-vuotiaiden) ja parhaassa työiässä olevien (25 54-vuotiaiden) parissa, joskin se oli nopeampaa ensin mainitussa ryhmässä (1,3 % ja 0,8 %). Kun otetaan huomioon vakaa työvoimaosuus (41,5 % sekä vuonna 2015 että 2016), nuorten työpaikkojen lisääntyminen edisti nuorisotyöttömyyden laskua. Työllisyys kasvoi vastaavasti molempien sukupuolten osalta, kuten jo vuonna Sekä miesten että naisten työllisyys kasvoi 1,4 prosenttia vuoden 2016 aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka molempien ryhmien työllisyysaste kasvoi (yhdellä prosenttiyksiköllä eli miesten osalta 76,9 prosenttiin ja naisten osalta 65,3 prosenttiin), sukupuolten työllisyysero pysyi ennallaan. Työllisyys kasvoi kaikilla koulutustasoilla mutta eniten korkeasti koulutettujen työntekijöiden ryhmässä. Korkeasti koulutettujen (25 64-vuotiaiden ikäryhmä) työllisyys kasvoi 3,1 prosenttia vuonna Keskitason osaamistason (eli keskiasteen tutkinnon suorittaneiden) ja matalan osaamistason (eli enintään ylemmän perusasteen tutkinnon suorittaneiden) työntekijöiden osalta kasvu oli suhteellisesti vähäisempää (0,4 ja 0,9 %) 4. Raportin seuraavissa jaksoissa esitetään tarkempia jäsenvaltiokohtaisia suuntauksia. 4 Alhaisen osaamistason työntekijöiden työllisyysaste kasvoi kuitenkin enemmän kuin suhteellisesti (1,1 prosenttiyksikköä), kun otetaan huomioon sellaisten vuotiaiden määrän väheneminen, joilla on enintään ylemmän perusasteen koulutus. 15

17 Kaavio 3: Työllisyysasteet ja työllisyyskasvu eri ryhmittäin EU:ssa Lähde: Eurostat, EU:n työvoimatutkimus. Elpyminen lisää sekä vakituisia että määräaikaisia työpaikkoja, ja kokoaikainen työ on lisääntymässä. Absoluuttisesti mitattuna vakituisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden määrän lisääntyminen (2,7 miljoonaa) ylitti määräaikaisissa työsuhteissa olevien määrän lisääntymisen (0,6 miljoonaa) vuonna 2016, vaikkakin prosenttiosuuksina mitattuna lisääntyminen oli suurempaa jälkimmäisten osalta. Määräaikaisten työntekijöiden osuus kaikista työntekijöistä pysyi vakaalla tasolla eli 14,2 prosentissa (ks. tarkemmin jakso). Itsenäinen ammatinharjoittaminen lisääntyi vain marginaalisesti (0,3 %) vuonna 2016, ja nopeimmin lisääntyi sellaisten itsenäisten ammatinharjoittajien määrä, joilla ei ole työntekijöitä (ks. tarkemmin jakso). Kuten tässä luvussa mainittiin jo aiemmin, kriisin alusta lähtien osa-aikatyöntekijöiden määrä on lisääntynyt merkittävästi (noin 11 % vuoteen 2008 verrattuna) ja kokoaikainen työllisyys on vähentynyt (2 %). Tämä suuntaus saattaa hyvinkin olla muuttumassa, koska vuonna 2016 syntyi suhteellisesti enemmän kokoaikaisia kuin osa-aikaisia työpaikkoja (sama on tapahtunut vain kerran vuoden 2008 jälkeen eli vuonna 2014). Lisäksi vastentahtoisesti tehtävän osa-aikatyön osuus pieneni 29,1 prosentista 27,7 prosenttiin vuonna Viime vuosien suuntauksen mukaisesti eniten työpaikkoja syntyi palvelualalle (+1,7 %), ja myös teollisuus ja rakennusala osoittavat hyvää kasvua 16

18 (molemmat +1 %). Rakennusalalla työllisyyden kasvu oli positiivista ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen, vaikkakin kyseiseen vuoteen verrattuna alalla on edelleen 18 prosenttia vähemmän työntekijöitä. Maatalousalan työpaikat vähenivät edelleen pitkäaikaisen suuntauksen mukaisesti 4 prosenttia vuonna Sosiaalipoliittiset kehityssuuntaukset Työmarkkinaolojen kohentumisen myötä kotitalouksien taloudellinen tilanne on yleisesti kohentunut. Kotitalouksien käytettävissä olevat reaaliset bruttotulot, jotka mittaavat kotitalouksien markkinatuloja (oikaistuna verojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen), kasvoivat vuonna 2016 kolmatta vuotta peräkkäin ja ovat saavuttaneet vuoden 2009 aiemman huipputason. 5 Neljännesvuosittaiset tiedot osoittavat noin 2 prosentin vakaata vuotuista kasvua vuonna Kasvu jatkui vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä, joskin hitaammin. 6 Hiljattaisen kasvun taustalla on ansiotulojen lisääntyminen, kun itsenäisten ammatinharjoittajien ja erityisesti palkansaajien korvaukset kasvavat vakaata tahtia. Tämä heijastelee pääasiassa työllisyysasteen kohoamista ja vähemmässä määrin palkankorotuksia. Myös sosiaalietuuksien kohoaminen lisäsi kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja, mutta niiden osuus kotitalouksien käytettävissä olevista bruttotuloista on pienentynyt vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Omaisuustulot ja muut tulotekijät ovat pysyneet vakaalla tasolla viime vuosina, mutta korkeammat sosiaaliturvamaksut ja verot ovat vaikuttaneet negatiivisesti kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen kasvuun. Kotitalouksien kohentunut tulotilanne on vähentänyt köyhyysriskissä tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä 7 olevien ihmisten lukumäärää. Tämä indikaattori koheni neljättä perättäistä vuotta vuonna 2016 ja putosi 23,5 prosenttiin (vuotta aiemmasta 23,8 prosentista) ja on nyt lähenemässä vuonna 2009 saavutettua alinta tasoaan (23,3 %). Eteneminen kohti Eurooppa strategian yleistavoitetta, jonka mukaan vähintään 20 miljoonaa ihmistä on autettava eroon köyhyydestä verrattuna vuoteen 2008, on kuitenkin edelleen riittämätöntä. 5 Employment and Social Developments in Europe, Annual Review 2017, s Ks. tarkemmin julkaisusta Employment and Social Developments in Europe, Quarterly Review October 2017, s Henkilöt, joita uhkaa köyhyys ja/tai jotka kärsivät vakavasta aineellisesta puutteesta ja/tai jotka elävät kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on nolla tai erittäin alhainen. 17

19 Vuonna 2016 köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä oli noin 118 miljoonaa ihmistä eli noin enemmän kuin vuonna Riski oli yleisempi tietyissä ryhmissä: lapset (0 17-vuotiaat; 26,4 %), nuoret (18 24-vuotiaat; 30,5 %) sekä ne, joilla on enintään ylemmän perusasteen koulutus (34,9 %) tai jotka ovat toimintarajoitteisia (yli 16-vuotiaat; 29,9 %). Kaksi kolmasosaa työttömistä oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä vuonna Myös EU:n ulkopuolella syntyneillä on yleensä korkeampi köyhyys- ja syrjäytymisriski (39,1 % vuonna 2015). Sitä vastoin iäkkäät (yli 65-vuotiaat) ovat edelleen suhteellisesti paremmin suojattuja (tilanne on heikentynyt hieman vuoden 2015 tasolta 17,4 prosentista 18,3 prosenttiin vuonna 2016). Kaavio 4: Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien alaindikaattorit, Lähde: Eurostat, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC) Huom.: Tässä kaaviossa EU27 tarkoittaa EU:ta ilman Kroatiaa (tiedot saatavilla vasta vuodesta 2010). 8 Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä elävien ihmisten keskimääräinen määrä EU-28:ssa vuonna 2008 perustuu Eurostatin arvioon, koska Kroatiaa koskevat luvut ovat saatavilla vasta vuodesta 2010 eteenpäin. 18

20 Kun tarkastellaan köyhyys- tai syrjäytymisriskiasteen alakomponentteja, tuloköyhyys on edelleen suurin haaste. Köyhyysriskissä 9 olevien ihmisten lukumäärä kasvoi useita vuosia kriisin jälkeen ja saavutti huipputasonsa 87 miljoonaa vuonna Sen taustalla oli heikko taloudellinen ja työmarkkinatilanne vuoden 2014 puoliväliin asti. 10 Väestön osuutena mitattuna köyhyysriskissä olevien määrä kuitenkin vakiintui vuosina 2015 ja 2016 (17,3 % molempina vuosina) talouden elpymisen ja kohentuneiden työmarkkinaolojen ansiosta. Se ylittää kuitenkin edelleen kriisiä edeltäneen tason (16,4 % vuonna 2009). Tulovuotta 2012 koskevien pika-arvioiden mukaan vaikuttaisi siltä, että tuloköyhyys vakiintui edelleen useimmissa jäsenvaltioissa. Vakavasta aineellisesta puutteesta 11 kärsivien ihmisten määrä on vähentynyt vuodesta 2013 lähtien, ja vuonna 2016 saavutettiin kaikkien aikojen alin taso (37,8 miljoonaa ihmistä). Luku vastaa 7,5:tä prosenttia EU:n väestöstä (8,1 % vuonna 2015). Tämä vähennys, joka heijastaa absoluuttisen köyhyyden vähenemistä, on tärkein tekijä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien ihmisten määrän vähentymisessä. Kohentuneen työmarkkinatilanteen ansiosta vajaatyöllisissä kotitalouksissa 12 elävien ihmisten osuus on pienentynyt. Se oli 10,4 prosenttia (eli 38,8 miljoonaa henkeä) vuonna 2016, mikä on pudotusta vuoden 2014 huipputasolta 11,2 prosentista. Pitkällä aikavälillä se on kuitenkin edelleen korkea verrattuna vuoteen 2008 (9,2 %). Työssäkäyvien köyhyysriskin suuntaus (joka alkoi kriisistä) on pysynyt kasvavana, ja riski vaikutti 9,6 prosenttiin työikäisestä väestöstä vuonna Tämä arvo oli alimmillaan 8,3 vuonna 2010, mikä tarkoittaa yli 32:ta miljoonaa köyhyysriskissä olevaa työntekijää. Vaikka työllisyys on ratkaisevan tärkeässä asemassa köyhyysriskin pienentämisessä, se ei yksin aina riitä nostamaan ihmisiä pois köyhyydestä. Epätyypillisten 9 Ihmisten katsotaan olevan köyhyysriskissä, jos heidän ekvivalentit käytettävissä olevat tulonsa ovat alle 60 prosenttia kansallisesta ekvivalentista mediaanitulosta. 10 Luku on laskettu vuoden 2015 tulojen perusteella lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa (tutkimusvuosi) ja Irlantia (tutkimusta edeltäneet 12 kuukautta). Huom.: Irlantia koskevat tiedot eivät saatavilla Vakava aineellinen puute määritetään kyvyttömyytenä maksaa vähintään neljä seuraavista puutetta mittaavista tekijöistä: ei ole varaa 1) maksaa vuokraa tai käyttömenoja, 2) lämmittää riittävästi kotia, 3) maksaa odottamattomia kuluja, 4) syödä lihaa, kalaa tai vastaavaa proteiinituotetta joka toinen päivä, 5) viikon lomaan poissa kotoa, 6) autoon, 7) pesukoneeseen, 8) väritelevisioon, 9) puhelimeen 12 Niiden 0 59-vuotiaiden osuus, jotka elävät kotitaloudessa, jossa aikuiset ovat edellisten 12 kuukauden aikana työskennelleet vähemmän kuin 20 prosenttia yhteenlasketusta potentiaalisesta työajasta 19

21 työmuotojen ja töiden polarisoitumisen lisääntyminen saattaa vaikuttaa tämän indikaattorin tuloksiin tulevaisuudessa. Tuloerot alkoivat vähentyä hitaasti vuonna 2016 sen jälkeen, kun ne kasvoivat kriisin jälkimainingeissa. Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde (eli väestön suurituloisimman 20 %:n saamien kokonaistulojen ja väestön pienituloisimman 20 %:n saamien kokonaistulojen suhde) pieneni hieman vuosien 2015 ja 2016 välillä 5,2:sta 5,1:een (vuonna 2009 se oli 4,9). Tämä vaatimaton kehitys heijastelee kohentuneita taloudellisia ja työmarkkinaoloja. Tuloeroja koskeva EU:n keskimääräinen indikaattori kätkee kuitenkin sisäänsä merkittäviä eroja maiden välillä (ks. 3.4 jakso). 20

22 2. KATSAUS SOSIAALI-INDIKAATTOREIDEN TULOSTAULUUN Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 17. marraskuuta 2017 toimielinten välisen julistuksen muodossa, esitetään joukko keskeisiä periaatteita ja oikeuksia, joilla tuetaan oikeudenmukaisia ja hyvin toimivia työmarkkinoita ja sosiaalihuoltojärjestelmiä. Se on tarkoitettu antamaan suuntaa jäsenvaltioiden uudistetulle lähentymisprosessille, jolla parannetaan työ- ja elinoloja. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin liittyy uusi sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu, jolla seurataan tuloksia ja suuntauksia jäsenvaltioissa. 13 Tässä yhteisessä työllisyysraportissa esitetään tulokset sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta, joka korvaa vuonna 2013 sovitun keskeisten työllisyys- ja sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun. 14 Uudessa tulostaulussa on joukko pääindikaattoreita, joilla seurataan jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehittymistä pilarissa yksilöidyillä kolmella laajalla alalla: i) yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, ii) dynaamiset työmarkkinat ja oikeudenmukaiset työolot sekä iii) julkiset tuet / sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Tämä analyysi kuuluu laajempaan uudistusten yhteyteen (ks. 3 luku). 2.1 Tulostaulu Sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu on keskeinen väline seurattaessa lähentymisprosessia, jolla parannetaan työ- ja elinoloja. Siinä on seuraavat 14 pääindikaattoria, joilla arvioidaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehityssuuntauksia 15 : - Yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille: 1. Koulupudokkaiden osuus, vuotiaat 2. Sukupuolierot työllisyysasteessa, vuotiaat 13 SWD(2017) 200 final, liitteenä tiedonannossa COM(2017) 250 final, Pääindikaattorit, jotka sisältyivät myös vanhaan tulostauluun, on merkitty asteriskilla (*) liitteessä Muutamaa lukuun ottamatta kaikki nämä indikaattorit ovat osa nykyisiä arviointikehyksiä ja -välineitä, joista on sovittu yhteisesti työllisyyskomiteassa ja sosiaalisen suojelun komiteassa. Näitä ovat yhteinen arviointikehys ja työllisyyskehityksen seurantavälineeseen ja sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineeseen sisältyvät tulostaulut. Työllisyyskomiteassa ja sosiaalisen suojelun komiteassa (ja niiden indikaattoreita käsittelevissä alaryhmissä) on keskusteltu tulostaulun käytännön täytäntöönpanosta sen huhtikuussa 2017 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen. Komiteat ovat sopineet pääindikaattoreiden käytöstä vuoden 2018 yhteisessä työllisyysraportissa ja jäsenvaltioiden tulosten arvioinnista yhteisesti hyväksytyllä menetelmällä, jota on sovellettu aiemmissa yhteisissä työllisyysraporteissa. 21

23 3. Tuloerot mitattuna ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhteena (S80/S20) 4. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiaste 5. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret (NEET-aste), vuotiaat - Dynaamiset työmarkkinat ja oikeudenmukaiset työolot Työllisyysaste, vuotiaat 7. Työttömyysaste, vuotiaat 8. Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistuvat 100:aa työhalukasta kohti 9. Kotitalouksien käytettävissä oleva reaalibruttotulo henkeä kohti Palkansaajakorvaus tehtyä työtuntia kohti, euroina - Julkiset tuet / sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus: 11. Sosiaalisten tulonsiirtojen (muiden kuin eläkkeiden) vaikutus köyhyyden vähentämiseen Virallisen varhaiskasvatuksen piirissä olevat alle 3-vuotiaat lapset 13. Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen, asianomaisen oma ilmoitus 14. Osuus väestöstä, jolla on vähintään perustason digitaaliset taidot. Yhteisestä tulostaulun analysointimenetelmästä on sovittu työllisyyskomiteassa ja sosiaalisen suojelun komiteassa (ks. tarkemmin liite 3). Siinä arvioidaan jäsenvaltioiden tilannetta ja kehitystä tarkastelemalla kunkin tulostauluun sisältyvän pääindikaattorin tasoja ja vuotuisia muutoksia 19. Tasot ja muutokset luokitellaan sen mukaan, millä etäisyydellä ne ovat (painottamattomista) EU:n keskiarvoista. Tämän jälkeen jäsenvaltioiden tulos tasojen ja muutosten suhteen kootaan yhteen (käyttämällä ennalta määriteltyä matriisia) niin, että kukin jäsenvaltio asetetaan yhteen seitsemästä luokasta ( parhaiten suoriutuvat, keskiarvoa paremmat, hyvät mutta tarpeen seurata, keskimääräiset/neutraalit, heikot mutta paranemassa, seurattavat ja kriittisessä tilanteessa olevat ). Tämän perusteella taulukossa 16 Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean kanssa käydyissä keskusteluissa sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta (jotkin) jäsenvaltiot ovat ilmaisseet halunsa löytää vaihtoehtoiset indikaattorit indikaattoreille 8 ja Komiteoiden esityksen mukaisesti indikaattori mitataan käyttämällä oikaisemattomia tuloja (eli ottamatta huomioon luontoismuotoisia sosiaalisia tulonsiirtoja) eikä siinä viitata ostovoimastandardeihin. 18 Tämä mitataan erona koko väestön keskuudessa köyhyysriskin alaisen väestön osuudessa ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen. 19 Lukuun ottamatta kotitalouksien käytettävissä olevia bruttotuloja, jotka mitataan indeksinä (2008 = 100, joten nähdään muutos kriisiä edeltäneeseen aikaan nähden) ja muutoksina viimeisimpänä vuonna. 22

24 1 esitetään tiivistelmä tulostaulusta kustakin indikaattorista saatavilla olevien tuoreimpien tietojen mukaan. Taulukon tulkinnassa on syytä olla varovainen, eikä sitä pidä lukea mekaanisesti. Tätä varten luvussa 3 esitetään tarkka analyysi 14 indikaattorista, myös pitkän aikavälin suuntauksista ja täydentävistä indikaattoreista tarpeen mukaan. Lisäksi tulevissa maakohtaisissa raporteissa esitetään tarkka analyysi kaikista kriittisistä tilanteista ja täydentäviä sosioekonomisia taustatietoja, jotta voidaan tarkentaa maakohtaisia haasteita talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa. Näin saadaan analyyttinen perusta myöhemmille maakohtaisia suosituksia koskeville komission ehdotuksille tarpeen mukaan. 2.2 Sosiaali-indikaattoreiden tulostaulusta saatu näyttö Tarvitaan toimia, jotta saavutettaisiin lähentymistä yhteiskunnallisessa kehityksessä sosiaalisten oikeuksien pilarissa yksilöidyillä aloilla. Pääindikaattoreiden analyysi osoittaa, että 17 jäsenvaltiosta ainakin yksi on kriittisessä tilanteessa. Arvioiduilla 14 alalla on yksilöity 50 kriittistä tilannetta, mikä on lähes 13 prosenttia arviointien kokonaismäärästä. Jos mukaan lasketaan kolme ongelmallisinta luokitusta ( kriittisessä tilanteessa olevat, seurattavat ja heikot mutta paranemassa ), yhteismäärä on 129 eli lähes kolmannes kaikista arvioinneista. Jos tarkastellaan tulostaulun kattamia kolmea laajaa alaa, ongelmia esiintyy useammin alalla julkiset tuet / sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus, indikaattoria kohti keskimäärin 11,8 tapausta (joista 4,5 on kriittisessä tilanteessa olevia ). Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen vaikuttaa olevan ongelmallisin; indikaattoreiden arvot ovat varoittavia 13 jäsenvaltiossa (joista 5 on alimmassa ryhmässä). Seuraavina tulevat yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille ja dynaamiset työmarkkinat ja oikeudenmukaiset työolot, joiden molempien osalta on keskimäärin 9 ja 8,8 varoitusmerkkejä osoittavaa tapausta ( kriittisessä tilanteessa olevia maita on 4 ja 3). Ensimmäisellä alalla eniten varoitusmerkkejä (10) liittyy sukupuolten työllisyyseroa koskevaan indikaattoriin. Jälkimmäisessä palkansaajakorvaus tehtyä työtuntia kohti on indikaattori, johon liittyy eniten haasteita (13 varoitusmerkkiä). 23

25 Tulostaulusta käy ilmi työmarkkina- ja sosiaalisen tilanteen koheneminen EU:ssa kokonaisuudessaan. Keskimäärin EU:ssa 14 pääindikaattorista 11 osoitti kohenemista viimeisimpään saatavilla olevaan vuoteen nähden (joko 2016 tai 2015 tietojen saatavuuden mukaan), mikä osoittaa, että talouden elpymisen myötä työmarkkinat ja sosiaalinen tilanne ovat kohentuneet vakaasti. Erityisesti työttömyysasteen osalta 11 jäsenvaltiota voidaan nyt luokitella parhaiten suoriutuviksi tai keskiarvoa paremmiksi ja vain yksi maa on kriittisessä tilanteessa. Työllisyysasteen osalta parhaiten suoriutuvia tai keskiarvoa parempia jäsenvaltioita on 12 ja köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien ihmisten osuuden osalta 12. Kaksi indikaattoria (sukupuolten työllisyyserot ja palkansaajakorvaus tehtyä työtuntia kohti) on kuitenkin pysynyt lähes ennallaan ja yksi (sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen) on heikentynyt hieman. Jäsenvaltioiden tilanne on hajanainen ja haasteiden vakavuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden välillä. Useimpien jäsenvaltioiden osalta nostetaan esiin vähintään kerran pääindikaattoreihin liittyvä haaste, lukuun ottamatta Tanskaa, Saksaa, Ranskaa, Alankomaita, Ruotsia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Kreikan, Romanian, Italian ja Bulgarian osalta raportoidaan vähintään kymmenen indikaattorin kohdalla tilanteeksi kriittinen, seurattava tai heikko mutta paranemassa. Tässä ryhmässä Kreikalla ja Romanialla on selvästi eniten kriittisiä tilanteita (eli keskimääräistä paljon huonompi indikaattori, eikä tilanne ole parantunut riittävästi tai se on heikentynyt entisestään). Kreikan tapauksessa kriittiset tilanteet ovat jakautuneet kaikille kolmelle alueelle (joskin koulupudokkaiden osalta tulos on hyvä). Romaniassa kriittiset tilanteet keskittyvät pääasiassa alueille yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille ja julkiset tuet / sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Kokonaistilanteessa seuraavina tulevat Kypros (9 haastetta), Espanja ja Kroatia (8 haastetta kummallakin) sekä Latvia, Liettua ja Portugali (kullakin 7 haastetta). Tanska sitä vastoin on parhaiten suoriutuva tai keskiarvoa parempi kaikissa 14 indikaattorissa. Sen perässä tulevat Ruotsi (12 indikaattoria), Itävalta (10 indikaattoria) ja Alankomaat (9 indikaattoria). Tarkasteltaessa yhtäläisiä mahdollisuuksia ja pääsyä työmarkkinoille tilanne koheni viime vuoden aikana koulupudokkaiden, köyhyys- ja syrjäytymisriskin sekä NEET-nuorten osalta EU:ssa. Tilanne pysyi kuitenkin lähes vakaana sukupuolten työllisyyseron ja tuloerojen osalta (mitattuna ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhteena). Indikaattorikohtaisesti tarkasteltuna 24

26 Espanja, Malta, Portugali ja Romania ovat kriittisessä tilanteessa koulupudokkaiden osalta, kun taas Kroatia, Liettua ja Slovenia ovat parhaiten suoriutuvia. Kreikka, Italia, Malta ja Romania ovat kriittisessä tilanteessa sukupuolten työllisyyseron osalta, kun taas Latvia, Liettua ja Ruotsi ovat parhaiten suoriutuvia. Bulgaria, Kreikka, Espanja ja Liettua ovat kriittisessä tilanteessa tuloerojen osalta, kun taas Tšekki, Slovenia, Slovakia ja Suomi ovat parhaiten suoriutuvia. Tilanne köyhyys- tai syrjäytymisriskin osalta on kriittinen Bulgariassa, Kreikassa ja Romaniassa, kun taas parhaiten suoriutuvia ovat Tšekki, Tanska, Alankomaat ja Suomi. Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Kypros ja Romania ovat kriittisessä tilanteessa NEETnuorten osalta, kun taas Tanska, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi suoriutuvat parhaiten. Tarkasteltaessa dynaamisia työmarkkinoita ja oikeudenmukaisia työoloja EU:ssa tilanne koheni viime vuoden aikana työllisyys- ja työttömyysasteiden, aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistumisen ja kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen (kasvu henkeä kohti) osalta, kun taas työntekijäkorvauksen osalta tilanne pysyi suhteellisen vakaana. Indikaattorikohtaisesti tarkasteltuna Kreikka, Kroatia ja Italia ovat edelleen kriittisessä tilanteessa työllisyysasteen osalta, kun taas Tanska, Saksa, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat parhaiten suoriutuvia; Kreikka on kriittisessä tilanteessa työttömyysasteen osalta, kun taas Tšekki ja Saksa ovat parhaiten suoriutuvia; Bulgaria, Viro, Kroatia, Romania ja Slovenia ovat kriittisessä tilanteessa aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistumisen osalta verrattuna Belgian, Tanskan, Ranskan, Unkarin ja Ruotsin suoriutumiseen; Kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen (henkeä kohti) kasvun osalta tilanne on kriittinen Kreikassa ja Kyproksella, kun taas Puola ja Romania ovat parhaiten suoriutuvia; Bulgaria, Unkari ja Puola ovat kriittisessä tilanteessa työntekijäkorvauksen osalta, kun taas Belgia, Tanska, Ranska, Luxemburg ja Alankomaat ovat suoriutuneet parhaiten. 25

27 Julkisten tukien ja sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden osalta tilanne koheni viime vuoden aikana kolmen indikaattorin osalta (lastenhoidon saatavuus, vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen (asianomaisen oma ilmoitus) ja digitaalitaidot) mutta heikkeni yhden osalta (sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen). Indikaattorikohtaisesti tarkasteltuna Bulgaria, Kreikka, Italia, Liettua ja Romania ovat edelleen kriittisessä tilanteessa siltä osin kuin on kyse niiden sosiaalisten tulonsiirtojen kyvystä vähentää köyhyyttä. Parhaiten tällä alalla suoriutuivat Tanska, Itävalta, Suomi ja Ruotsi; Tšekki, Puola ja Slovakia ovat kriittisessä tilanteessa virallisen lastenhoidon saatavuuden osalta, kun taas Belgia, Tanska, Luxemburg, Portugali ja Ruotsi suoriutuvat parhaiten; Viro, Kreikka, Italia, Puola ja Romania ovat kriittisessä tilanteessa siltä osin kuin on kyse vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jäämisestä (asianomaisen oman ilmoituksen mukaan) (menetelmässä ei yksilöidä parhaiten suoriutuvia ); Bulgaria ja Romania ovat kriittisessä tilanteessa digitaalitaitojen osalta, kun taas Tanska, Luxemburg, Alankomaat ja Suomi suoriutuvat parhaiten. 26

28 Taulukko 1: Tiivistelmä sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattoreista Koulupudokkaat Yhdenvertaiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille Dynaamiset työmarkkinat ja oikeudenmukaiset työolot Julkinen tuki / Sosiaalinen suojelu ja osallisuus Sukupuolten työllisyysero Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen suhde Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevat NEET-nuoret Työllisyysaste Työttömyysaste Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistuminen Kotitalouksien (henkeä kohti) käytettävissä olevien bruttotulojen kasvu Työntekijäkorvaus työtuntia kohti Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen Virallisen varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat alle 3-vuotiaat Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen (oman ilmoituksen mukaan) Vuosi Parhaiten suoriutuvat HR, LT, SI LT, LV, SE CZ, FI, SI, SK CZ, DK, FI, NL DK, LU, NL, SE DE, DK, NL, SE, UK CZ, DE BE, DK, FR, HU, SE PL, RO BE, DK, FR, LU, NL Digitaalitaitojen taso AT, DK, FI, SE BE, DK, LU, PT, SE DK, FI, LU, NL Keskimääräistä paremmat AT, CZ, DK, EL, IE, LU, PL AT, BG, DK, FR, PT, SI AT, BE, DK, EE, FR, HU, MT, NL, SE AT, DE, FR, HU, MT, SE, SI, SK BE, CZ, EE, MT, SI AT, CZ, EE, HU, LT, MT, SK DK, HU, LU, MT, NL, PL, RO, SK, UK BG, DK, EE, LV, LT, SE AT, DE, FI, IE, SE BE, CZ, FR, HU, SI, UK AT, ES, FR, NL AT, CY, CZ, DE, DK, ES, FR, LU, MT, NL, SE, SI AT, DE, HR, UK Keskimääräiset BE, DE, EE, FI, FR, LV, NL, SE, SK, UK DE, EE, ES, HR, IE, LU, NL, UK CY, DE, HR, PL, UK BE, EE, PL, PT, UK FI, FR, HU, IE, PL, PT, SK, UK CY, FI, FR, IE, LV, PL, PT, SI BE, BG, FI, FR, IE, LT, LV, SE, SI AT, CZ, DE, ES, FI, IE, NL, PL, PT BE, CZ, DE, IE, FR, HU, NL, SK, FI, UK CY, ES, IT, SI CY, DE, MT DE, EE, FI, IE, IT, LV, SI, UK BE, BG, HR, HU, IE, LT, PT, SK, UK BE, ES, FR, HU, LT, LV, SI, SK Hyvät mutta heikkenemässä Heikot mutta paranemassa FI LU AT, DE AT UK NL SE RO LV IT ES CY, ES, HR RO, LV EE, LV RO LV PL Seurattavat BG, CY, HU, IT BE, CY, CZ, HU, PL, SK IT, LU, LV, PT CY, ES, HR, IT, LT ES, LT, LV BE, BG, LU, RO EE, IT, PT CY, LT, SK ES, IT, AT, PT, SI CZ, EE, EL, HR, LT, MT, PT, SK ES, HR, LU, PL, PT, SK BG, CY, EL, HR, HU, LT, MT FI CY, CZ, EE, EL, IE, IT, MT, PT Kriittisessä tilanteessa olevat ES, MT, PT, RO EL, IT, MT, RO BG, EL, ES, LT BG, EL, RO BG, CY, EL, HR, RO EL, HR, IT EL BG, EE, HR, LV, RO, SI EL, CY BG, HU, PL BG, EL, IT, LT, RO CZ, PL, SK EE, EL, IT, PL, RO BG, RO Huom.: aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistumisesta ei tietoja Kreikan, Italian, Maltan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta (Luxemburgin tietoja ei raportoida tietojen todentamiseen liittyvän ongelman vuoksi); kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen kasvu henkeä kohti: ei saatavilla Kroatian, Luxemburgin ja Maltan osalta; tuloviidennesten suhde, köyhyys- tai syrjäytymisriskiaste ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen: ei saatavilla Irlannin osalta. 27

29 Tekstilaatikko 1. Vertailuanalyysi tilanne Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta 26. huhtikuuta 2017 annetussa tiedonannossa 20 todetaan, että eräillä aloilla toteutetaan vertailuanalyysejä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Näitä aloja ovat mm. työsuhdeturvalainsäädäntö, työttömyysetuudet, vähimmäispalkat, vähimmäistoimeentulo ja osaaminen. Komissio käynnisti vuonna 2015 viiden puheenjohtajan kertomuksen 21 perusteella ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa vertailuanalyysiin liittyviä toimia joillakin sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa tiedonannossa mainituilla aloilla. Vertailuanalyysin tarkoituksena on tukea rakenneuudistuksia ja lähentymistä parhaiten suoriutuvien maiden tasolle. Verrattuna muihin ristiintarkastelutoimiin, joissa keskitytään pääasiassa vertaamaan yleisiä tuloksia, tässä vertailuanalyysissä keskitytään myös toimintapoliittisiin välineisiin (eli tiettyihin toimintapolitiikan muuttujiin, jotka voivat johtaa parempiin tuloksiin). Työllisyyskomitea ja sosiaalisen suojelun komitea ovat sopineet yhteisestä kolmivaiheisesta lähestymistavasta: 1) yksilöidään keskeiset haasteet ja asetetaan korkean tason tulosindikaattorit, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen politiikanalan kannalta; 2) yksilöidään suorituskykyindikaattorit, jotka mahdollistavat suorituksen vertailuanalyysin; 3) yksilöidään toimintapoliittiset välineet, joihin liitetään yleiset periaatteet poliittista ohjausta varten ja erityiset indikaattorit, jos sellaisia on saatavilla. Tässä vaiheessa tavoitteena on mahdollistaa jäsenvaltioiden vertailu kunkin toimintapoliittisen välineen osalta eikä niinkään asettaa vertailuarvoja. Työllisyyskomiteassa käynnistettiin keskustelut työttömyysetuuksia ja aktiivista työvoimapolitiikkaa koskevasta pilottihankkeesta vuonna 2016 ja sopimukseen päästiin vuonna Tämä koskee erityisesti kolmea tulosindikaattoria (työttömyysaste, pitkäaikaistyöttömyys ja työttömien köyhyysriskiaste), kahta suorituskykyindikaattoria (sellaisten työhalukkaiden osuus, jotka osallistuvat säännöllisiin aktivointitoimiin, ja työttömyysetuuksien kattavuus sellaisten työttömien osalta, joiden työttömyys kestää alle 12 kuukautta) ja kolmea toimintapoliittista indikaattoria erityisesti työttömyysetuuksien alalla (korvausaste, kelpoisuusehdot ja etuuksien kesto). Työttömyysetuuksia koskeva analyysi luvussa 3.3 perustuu vertailuanalyysin tuloksiin. Aktivointipolitiikkaa koskevia toimintapoliittisia välineitä koskeva työ on edelleen käynnissä. Jäsenvaltiot kehittelevät yhteisesti sosiaalisen suojelun komiteassa myös vähimmäistulojärjestelmiä koskevaa vertailuanalyysiä. Näiden toimien tilannetta esitellään luvussa 3.4. Myös taitojen vertailuanalyysiä koskevissa toimissa ollaan edistymässä. Niissä keskitytään aikuisoppimisen toimintapoliittisiin välineisiin. Komissio aikoo pohtia edelleen vertailuanalyysiin liittyviä kysymyksiä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa. Se haluaa yksilöidä pilarin periaatteita, joiden osalta vertailuanalyysillä voidaan saada aikaan positiivinen vaikutus vastavuoroiseen oppimiseen ja ylöspäin tapahtuvaan lähenemiseen. 20 COM(2017) 250 final. 21 COM(2015) 600 final. 28

30 3. TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIPOLITIIKAN UUDISTUKSET JÄSENVALTIOIDEN SUORIUTUMINEN JA TOIMET Tässä jaksossa esitetään yleiskatsaus tuoreisiin keskeisiin työllisyys- ja sosiaalialan indikaattoreihin ja toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ensisijaisilla aloilla, jotka on yksilöity neuvoston hyväksymissä EU:n työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa vuonna Kustakin suuntaviivasta esitetään hiljattainen kehitys keskeisten indikaattoreiden valikoiman osalta samoin kuin jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet. Toimenpiteiden osalta tämä jakso perustuu jäsenvaltioiden vuoden 2017 kansallisiin uudistusohjelmiin ja Euroopan komission lähteisiin 23. Ellei toisin todeta, raportissa esitetään vain kesäkuun 2016 jälkeen toteutetut toimenpiteet. Perusteellinen analyysi työmarkkinoiden hiljattaisesta kehityksestä löytyy raportista Labour Market and Wage Developments ja julkaisusta Employment and Social Developments in Europe Review Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen Tässä jaksossa tarkastellaan työllisyyden suuntaviivan 5 täytäntöönpanoa. Suuntaviivassa kehotetaan jäsenvaltioita luomaan edellytykset, joilla edistetään työvoiman kysyntää ja työpaikkojen luomista. Ensin tehdään katsaus työttömyys- ja työllisyysasteisiin jäsenvaltioittain ja täydennetään luvussa 1 tehtyä EU-tason analyysiä, jotta voidaan tuoda paremmin esiin työpaikkojen luomiseen liittyvän haasteen merkityksellisyys eri maissa. Tämän jälkeen tarkastellaan itsenäistä ammatinharjoittamista yrittäjyyden korvaajana ja työllisyyskasvun lähteenä itsessään. Lopuksi tarkastellaan keskeisiä makrotaloudellisia tekijöitä, etenkin palkka- ja verokiilakehitystä, jotka vaikuttavat työhönottopäätöksiin. Jaksossa raportoidaan toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet näillä aloilla edistääkseen työvoiman kysyntää, mukaan luettuna työhönottotuet. 22 Suuntaviivat on otettu täysimääräisesti huomioon ensimmäistä kertaa vuoden 2016 kansallisissa uudistusohjelmissa. 23 Esimerkiksi LABREF-tietokanta; 24 Euroopan komissio (2017). Labour Market and Wage Developments in Europe. Annual review Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. 25 Euroopan komissio (2017). Employment and Social Developments in Europe. Annual review Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. 29

31 3.1.1 Keskeiset indikaattorit Jäsenvaltioista lähes puolessa työttömyysaste aleni vuonna 2016 merkittävästi eli yli 1 prosenttiyksikön. Pudotus oli keskimääräistä nopeampaa joissakin jäsenvaltioissa, joissa työttömyysaste on erittäin korkea etenkin Espanjassa, Kroatiassa ja Kyproksella (vähintään 2 prosenttiyksikköä) mutta myös Kreikassa ja Portugalissa mikä viittaisi siihen, että lähentymistä 26 alempiin työttömyystasoihin on tapahtumassa. Erot ovat kuitenkin edelleen suuria. Kuten käy ilmi kaaviosta 5, jossa tarkastellaan yhteisiä tasoja ja muutoksia sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun 27 pääindikaattoreiden sovitun arviointimenetelmän mukaisesti, työttömyysasteiden hajonta oli voimakasta vuonna , jolloin arvot vaihtelivat parhaiten suoriutuneiden Tšekin ja Saksan 4 prosentista kriittisessä tilanteessa olevan Kreikan 23,6 prosenttiin. Vaikka Kreikan työttömyysaste aleni 1,3 prosenttia, kokonaistaso on edelleen erittäin korkea. Työttömyysaste pysyi korkeana myös Italiassa eikä vuonna 2016 tapahtunut merkittäviä parannuksia (aste aleni vain 0,2 prosenttiyksikköä). Niistä jäsenvaltioista, joiden työttömyysaste oli keskiarvoa alempi, Virossa ja Itävallassa havaittiin hienoista nousua vuonna Vuodesta 2013 lähtien tapahtuneesta vakaasta laskusta huolimatta useimmissa jäsenvaltioissa työttömyysaste oli vuonna 2016 edelleen korkeampi kuin vuonna 2008 (kaavio 6). Ainoat poikkeukset ovat Saksa, Unkari, Malta, Puola, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tšekki. 26 Tarkasteltaessa sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun lukuja yhteisen menetelmän mukaisesti raportissa käytetään tasojen lähentymisen tai beetalähentymisen käsitettä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa heikoiten suoriutuvien maiden indikaattorit kohenevat nopeammin kuin parhaiten suoriutuvien. Sitä voidaan arvioida tarkastelemalla regressiosuoran kaltevuutta sirontakuviossa, jossa esitetään tasot ja muutokset. 27 Ks. tarkemmin luku 2 ja liite Raportissa Labour Market and Wage Developments 2017 (s. 11) esitetty analyysi osoittaa, että työttömyysasteiden hajonta on vähentynyt vuoden 2014 jälkeen. 30

32 Työttömyysaste (% vuotiaista) muutos Kaavio 5: Työttömyysaste (15 74-vuotiaat) ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 1, y = -0,0816x - 0,2384 R² = 0,2136 0,5 EE AT 0,0 DK LU IT FR DE LV -0,5 UK SE FI MT BE -1,0-1,5 CZ NL RO PL HU SI LT IE BG SK PT EL -2,0 CY -2,5 ES HR -3,0 Työttömyysaste (% vuotiaista) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus (työllisyyden pääosaston laskelmat). Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Kaavio 6: Työttömyysaste (15 74-vuotiaat), monivuotinen vertailu Lähde: Eurostat, EU:n työvoimatutkimus. 31

33 Työllisyysaste on kohonnut 27 jäsenvaltiossa 28:sta, joskin merkittäviä eroja esiintyy edelleen. Vain Luxemburgissa on nähtävissä hienoinen heikennys edeltävään vuoteen nähden. Työllisyysasteet ovat lähentymässä vain osittain (ks. kaavio 7). Tämä tulee esiin regressiosuoran kohtuullisessa negatiivisessa kaltevuudessa, joka yhdistää muutokset työllisyysasteiden tasoihin. Tämä vaikuttaisi osoittavan, että jäsenvaltioissa, joissa on alempi työllisyysaste, tämä aste on kasvamassa keskimääräistä nopeammin ja toisin päin, mutta tilanne on edelleen hajanainen. Työllisyysasteiden (20 64-vuotiaiden) välillä on suuria eroja ja ne vaihtelevat Kreikan 56,2 prosentista Ruotsin 81,2 prosenttiin. Alemmassa päässä työllisyysasteet ovat edelleen huomattavasti alle EU:n keskiarvon (alle 65 %) Kreikassa, Kroatiassa, Italiassa ( kriittisessä tilanteessa ) ja Espanjassa ( heikko mutta paranemassa tilanteen merkittävän kohenemisen ansiosta). Työllisyysaste on hieman korkeampi Romaniassa, Belgiassa ja Bulgariassa, joskin kasvu on keskimääräistä hitaampaa. Parhaiten suoriutuvia ovat Alankomaat, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Ruotsi, joiden työllisyysasteet ovat vähintään 77 prosenttia. Työllisyyden odotetaan kasvavan Euroopan komission syksyn 2017 talousennusteen mukaan vuosien 2017 ja 2018 aikana lähes kaikissa jäsenvaltioissa. 32

34 Työllisyysaste (% vuotiaista) - muutos Kaavio 7: Työllisyysaste (20-64-vuotiaat) ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 3, y = -0,0176x + 2,2792 R² = 0,0226 2,5 HU 2,0 ES SK MT LT CZ 1,5 PL IE PT EL 1,0 0,5 IT HR BG BE CY SI FR LV FI AT NL DK UK DE SE RO EE 0, LU -0,5 Työllisyysaste (% vuotiaista) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus (työllisyyden pääosaston laskelmat). Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. EU:n keskimääräiset työllisyysasteet ovat kohonneet jatkuvasti vuodesta 2013 lähtien ja ovat nyt kriisiä edeltäviä tasoja korkeammat, mutta erot ovat edelleen suuria. Vuonna 2016 yli puolessa jäsenvaltioista (17 maassa) työllisyysaste oli edelleen vuoden 2008 tasoa alempi (kaavio 8). Tämä on erityisen ilmeistä niissä maissa, joihin kriisi vaikutti enemmän, kuten Kreikassa (-10,1 prosenttiyksikköä), Kyproksella (-7,7 prosenttiyksikköä), Espanjassa (-4,6 prosenttiyksikköä) ja Kroatiassa (-3,5 prosenttiyksikköä). Huojentavaa kyllä, elpyminen on edistänyt työllisyyden kasvua lähes kaikissa jäsenvaltioissa vuoteen 2013 verrattuna. Suurin työllisyysasteen kasvu vuoden 2008 jälkeen tapahtui Unkarissa (+8,5 prosenttiyksikköä) ja Liettuassa (+5,3 prosenttiyksikköä). 33

35 Kaavio 8: Työllisyysaste (20 64-vuotiaat), monivuotinen vertailu Lähde: Eurostat, EU:n työvoimatutkimus. Kestävän työllisyyskasvun ympäristössä itsenäisen ammatinharjoittamisen suuntaukset ovat vakaampia. Itsenäisen ammatinharjoittamisen keskimääräinen osuus laski vuonna ,0 prosenttiin, joka on alin taso vuoden 2008 jälkeen, kun kokonaistyöllisyyden kasvu (+1,5 %) oli nopeampaa kuin itsenäisen ammatinharjoittamisen (+0,3 %). Jos kuitenkin jätetään huomiotta alkutuotanto (maa-, metsä- ja kalatalous), johon vaikuttaa rakenteellinen supistuminen, itsenäisten ammatinharjoittajien määrä kasvoi lähes yhtä nopeasti kuin kokonaistyöllisyys (1,3 %). Maahanmuuttajataustaisten itsenäisten ammatinharjoittajien määrä jatkoi vakaata kasvuaan: sellaisten itsenäisten ammatinharjoittajien osuus, jotka eivät ole EU:n kansalaisia, kohosi 12,2 prosenttiin vuonna 2016 vuoden 2015 tasolta 11,9 prosentista (se oli vain 10,0 % vuonna 2010). Lisäksi väestörakenteen kehitys on johtanut vähintään 65-vuotiaiden itsenäisten ammatinharjoittajien määrän voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2016 heidän osuutensa kaikista itsenäisistä ammatinharjoittajista oli 8 prosenttia (6 prosenttia vuonna 2006). Absoluuttisesti mitattuna itsenäinen ammatinharjoittaminen lisääntyi vuonna 2016 useimmissa jäsenvaltioissa. Tässä oli osansa alakohtaisella kehityksellä, ja väheneminen keskittyi pääasiassa jäsenvaltioihin, joissa itsenäisistä ammatinharjoittajista keskimääräistä suurempi osuus oli alkutuotantosektorilla (Kroatia, Romania, Slovenia, Bulgaria, Portugali, Suomi ja Puola). Itsenäisen ammatinharjoittamisen vähentymistä havaittiin myös 34

36 Kyproksella, Saksassa, Belgiassa, Ruotsissa ja Italiassa, mutta muissa jäsenvaltioissa se lisääntyi (vähintään 5 % Luxemburgissa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien miesten osuus jatkoi pienentymistään (17,5 prosenttiin vuonna 2016, kun se vuonna 2014 oli yli 18 prosenttia), kun taas naisten osuus on pysytellyt vakaasti noin 9,9 prosentissa vuodesta 2012 lähtien. Itsenäisenä ammatinharjoittajana ilman työntekijöitä (elinkeinonharjoittajana) toimiminen oli edelleen yleistä. Vuonna 2016 muualla kuin alkutuotantosektorilla toimivien elinkeinonharjoittajien lukumäärä kasvoi 1,8 prosenttia (ja oli 9 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008), kun taas muualla kuin alkutuotantosektorilla toimivien työnantajien (itsenäisten ammatinharjoittajien, joilla on työntekijöitä) lukumäärä kasvoi vain 0,3 prosenttia (ja oli 10 prosenttia alempi kuin vuonna 2008). Itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ilman työntekijöitä voi joissakin tapauksissa kätkeytyä tilanteita, joissa on kyse näennäisestä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta; tätä käsitellään tarkemmin jaksossa 3.3 yhdessä työmarkkinoiden segmentoitumisen kanssa. Työmarkkinoilla tapahtuneista jatkuvista parannuksista huolimatta palkkakasvu EU:ssa on vaimeaa. Kuluttajahintojen muutoksiin mukautetut reaalipalkat kasvoivat lähes kaikissa jäsenvaltioissa ja kasvu oli 1,3 prosenttia EU:ssa. 29 Kasvu oli pienempää euroalueella, jolla vuosien 2015 ja 2016 alhaisessa inflaatioympäristössä reaalipalkat kasvoivat hieman alle 1 prosentin molempina vuosina. Vaatimaton palkkakasvu yhdessä tuottavuuden kasvun hienoisen hidastumisen 30 kanssa tarkoittivat sitä, että yksikkötyökustannusten kasvu oli maltillista. Työntekijäkorvaukset vaihtelevat suuresti Euroopan sisällä: Bulgariassa työtuntikohtainen korvaus on 4,6 euroa ja Luxemburgissa 43,3 euroa. Kaaviosta 9 31 käy lisäksi ilmi, että Eurooppa jakaantuu karkeasti ottaen kahteen ryhmään, joista toisessa on matalat ja toisessa korkeat palkat. Ainoastaan Kypros, Slovenia, Italia ja Espanja ovat lähellä EU:n keskiarvoa. Alemmassa päässä erottuvat etenkin Bulgaria, Puola ja Unkari samoin kuin Romania, jossa kasvu oli suurta viime vuonna. Joitakin lähentymisen merkkejä on nähtävissä, vaikkakaan palkkojen absoluuttisen tason ja korvausten muutoksen välinen korrelaatio ei vaikuta vahvalta. 29 Labour Market and Wage Developments 2017, s Työvoiman tuottavuus työtuntia kohti kasvoi vain 0,6 prosenttia vuonna 2016 sekä EU:ssa että euroalueella. 31 Yhdistyneen kuningaskunnan vuotuiseen vaihteluun vaikuttivat voimakkaasti euron ja englannin punnan välisen vaihtokurssin suuret muutokset. 35

37 Työntekijäkorvaus työtuntia kohti muutos (%) Kaavio 9: Työntekijäkorvaus työtuntia kohti ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 2016 RO y = -0,1009x + 3,8912 R² = 0,1271 9,0 LV 4,0 HU CZ EE SI LT PT DE BG IE PL SK AT DK HR FI NL ES LU SE EL BE IT ,0 MT CY FR -6,0 UK -11,0 Työntekijäkorvaus työtuntia kohti (euroa) Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito. Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Vuosina reaalipalkkojen kasvu laahasi keskimääräisen tuottavuuden kasvun perässä useimmissa jäsenvaltioissa (18:ssa 28:sta). Reaalipalkkojen kasvu oli negatiivinen vuosina kuudessa maassa (Belgia, Kypros, Suomi, Kroatia, Kreikka, Portugali). 32 Pitkällä aikavälillä keskimääräinen reaalipalkan kehitys on laahannut tuottavuuden perässä (ks. kaavio 10). 32 Labour Market and Wage Developments 2017, s

38 Kaavio 10: Palkan ja tuottavuuden kehitys, keskimääräiset muutokset (%) Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito (työllisyyden pääosaston laskelmat). Kustannuskilpailukyvyn kehitys tuki euroalueen tasapainottamista, mutta edistys on hidastunut. Euroalueella pitkään jatkuneen julkisen talouden ja palkkojen hillinnän jälkeen useimmissa jäsenvaltioissa vaihtotase oli muuttunut ylijäämäiseksi vuoteen 2015 mennessä. Euroalueen vaimean palkkakasvun yhteydessä nimelliset yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet hieman nopeammin maissa, joissa on suuri ja jatkuva vaihtotaseen ylijäämä, kuin nettovelallismaissa. Ero supistui kuitenkin hieman vuonna 2016 ja hidasti tasapainottamista. 33 Useimmissa jäsenvaltioissa palkkakasvu vuonna 2016 oli hitaampaa tai sama kuin mitä ennustettiin sen ja työttömyyden välisen perinteisen suhteen perusteella palkat laahasivat työttömyyden vähenemisen perässä. Eniten perinteisen suhteen alle palkkakasvu jäi Belgiassa, Bulgariassa, Suomessa, Slovakiassa ja Ruotsissa. Phillips-käyrä eli (yleensä 33 Labour Market and Wage Developments 2017, s

39 Compensation per employee (annual growth) negatiivinen) suhde palkkakasvun ja työttömyyden välillä vahvistaa, että palkat ovat reagoineet hitaasti elpymiseen, etenkin euroalueella. Kaaviossa 11 verrataan nimellisen työntekijäkorvauksen vuotuista muutosta niin kutsuttuun työttömyysasteen eroon (tosiasiallisen työttömyysasteen ja sen suuntauksen välinen ero) 34. Kriisin alusta lähtien käyrä on ollut aiempaa litteämpi, mikä osoittaa palkkojen heikompaa reagoimista työttömyyden vähenemiseen. Lisäksi työntekijäkorvausten kasvuaste on kolmen viime vuoden aikana ollut alle odotetun, kun otetaan huomioon työmarkkinoiden tilanteen kohentuminen. Vaatimatonta palkkakehitystä voivat selittää tuottavuuden heikko kehitys, alhaiset inflaatio-odotukset, joidenkin työmarkkinauudistusten vaikutukset ja työmarkkinoiden edelleen käyttämätön kapasiteetti. Tämänhetkinen työttömyysaste ei ehkä tuo riittävästi esiin resurssien hyödyntämisen tosiasiallista tilannetta työmarkkinoilla. Työtä tosiasiallisesti hakevien (eli työttömien) lisäksi työhausta luopuneet työntekijät ja alityöllistetyt osaaikatyöntekijät saattavat lisätä palkkoihin alaspäin suuntautuvaa painetta. Inflaatio-odotusten aleneminen ja tuottavuuden hidastuminen voivat vaikuttaa myös palkkaneuvotteluihin pitäen palkkakasvun alhaalla ja heikentäen näin elpymisen kestävyyttä. Neuvotellut palkat antavat myös selvän kuvan siitä, miten palkkapaineet eivät ole konkretisoituneet, etenkään euroalueella: vuotuinen prosentuaalinen muutos vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä oli 1,5 prosenttia eli noin 0,5 prosenttiyksikköä alempi kuin elpymisen alkuvaiheessa. Kaavio 11: Phillips-käyrä euroalueella Linear trend Unemployment rate 2012 Lähde: Talouden ja rahoituksen pääosaston AMECO-tietokanta ja Eurostat, työvoimatutkimus. 34 Labour Market and Wage Developments 2017, s

40 Työhön kohdistuva verorasite on kohtuullisen vakaa Euroopassa, mutta jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja. Keskimääräistä palkkaa saavien yksin elävien työntekijöiden verokiilan 35 pieneneminen vuonna 2016 oli merkittävintä 36 Itävallassa (-2,4 prosenttiyksikköä), Belgiassa (-1,4 prosenttiyksikköä) ja Italiassa (-1,2 prosenttiyksikköä), mutta se kasvoi merkittävästi Alankomaissa (1,3 prosenttiyksikköä), Kreikassa (1,0 prosenttiyksikköä) ja Puolassa (0,9 prosenttiyksikköä). Kuten käy ilmi kaaviosta 12, verokiila vaihtelee alle 30 prosentista (Irlanti ja Malta) lähes 50 prosenttiin (Belgia, Saksa, Unkari, Italia, Ranska ja Itävalta). Samanlaista hajontaa on havaittavissa pienitulosten työntekijöiden osalta (keskipalkasta enintään 67 % ansaitsevat), joskin veroasteen progressiivisuuden osalta esiin tulee maakohtaisia eroja. Vuosien 2013 ja 2016 välillä painottamaton keskimääräinen verokiila pieneni 0,5 prosenttiyksikköä (ja 0,8 prosenttiyksikköä pienitulosten työntekijöiden osalta), ja pieneneminen oli voimakasta joissakin maissa, joissa on korkeimmat asteet (Belgia, Itävalta sekä Italia ja Ranska, mutta vain pienitulosten työntekijöiden osalta), ja myös Romaniassa ja Tanskassa. Merkittävää kasvua sen sijaan tapahtui Luxemburgissa ja matalien palkkojen osalta Portugalissa Työn verokiila koostuu henkilökohtaisesta tuloverosta sekä työnantajien ja työntekijöiden sosiaaliturvamaksuista. Laskelmiin eivät sisälly maksut ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin ja yksityisiin eläkejärjestelmiin eivätkä kohdennetut verohelpotukset. Esimerkiksi Ranskan tapauksessa CICE:n (Crédit d'impôt pour la compétitivité et l'emploi) vaikutusta ei ole otettu huomioon indikaattorissa. 36 Vero- ja etuustietokanta, Euroopan komissio/oecd. 37 Tarkempia tietoja hiljattaisista suuntauksista ja niiden kohdistumisesta eri tuloryhmiin löytyy julkaisusta Tax Policies in the European Union 2017 Survey, Euroopan komissio, verotuksen pääosasto. 39

41 Kaavio 12: Työn verokiila, taso vuonna 2016 ja muutos 2013/ ,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0-10,0-20,0-30,0-40,0 Taso (% viitepalkasta) muutos (%-yksikköä) BE DE HU FR IT AT FI CZ SE SI LV SK PT LT EL ES RO EE HR LU NL DK PL BG UK IE MT EU28 67% keskipalkasta 100% keskipalkasta 24,0 23,0 22,0 21,0 20,0 19,0 18,0 17,0 16,0 15,0 14,0 13,0 12,0 11,0 10,0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0-1,0-2,0-3,0-4,0-5,0-6,0 Lähde: Vero- ja etuustietokanta, Euroopan komissio/oecd. Huom.: Tiedot koskevat yhden tulonsaajan kotitalouksia (lapsettomat). Kyproksesta ei ole saatavilla tuoreita tietoja Poliittiset toimet Jäsenvaltioissa turvauduttiin edelleen työllisyystukiin työvoiman kysynnän ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi. Useimmat alalla toteutetut toimenpiteet on kohdennettu tiettyihin ryhmiin, joilla on ongelmia työmarkkinoille integroitumisessa (esim. nuoret, ikääntyneet, pitkäaikaistyöttömät, pakolaiset) ja niissä on usein kyse rahallisesta kannustimesta (tai vero-/sosiaaliturvamaksujen helpotuksista) työnantajille, jotta ne palkkaisivat työntekijöitä toimien kohteena olevista ryhmistä. Viitekaudella (vuoden 2016 jälkipuoliskolta eteenpäin) kohdennettuja työhönottotukia otettiin käyttöön useissa jäsenvaltiossa (lisätietoja jaksossa 3.2). Joissakin maissa otettiin (tai aiotaan ottaa) käyttöön myös laajempia työhönottotukia eli niissä ei ole tukikelpoisuusehtoja tai ehdot ovat löyhät. Tavoitteena on yleensä edistää vakituisia työsuhteita. Italiassa otettiin käyttöön pelkästään eteläisillä alueilla sosiaaliturvamaksujen alennus työnantajille, jotka ottavat vakituiseen 40

42 työsuhteeseen (tai oppisopimusharjoittelun kautta) alle 25-vuotiaita tai vähintään kuusi kuukautta työttömänä olleita. Ranskassa jatkettiin kuudella kuukaudella (vuoden 2017 ensimmäiselle puoliskolle, nyt poistumassa vähitellen) euron palkkiota, joka myönnetään, jos pk-yritys palkkaa työntekijän, jolle maksetaan enintään 1,3 kertaa vähimmäispalkan verran. Palkkiosta on hyötynyt lähes 1,6 miljoonaa työntekijää. Itävallassa pohditaan uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävän työllisyysbonuksen käyttöönottoa. Tarkoituksena on vähentää palkkakustannuksia työnantajille, jotka tarjoavat lisää työpaikkoja. Joissakin tapauksissa työhönottotukia kohdennetaan useille heikommassa asemassa oleville ryhmille. Esimerkiksi Portugalissa otettiin käyttöön taloudellisia kannustimia vakituiseen työsuhteeseen palkkaamista varten. Ne toteutetaan sosiaaliturvamaksujen osittaisina vapautuksina tiettyjen heikommassa asemassa olevien ryhmien (nuorten, pitkäaikaistyöttömien, ikääntyneiden) osalta. Samoihin ryhmiin kohdennetuilla työhönottotuilla kannustetaan määräaikaisten työsopimusten muuttamista vakituisiksi. Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitetaan tätä toimenpidettä samoin kuin toista hiljattaista aloitetta, jolla edistetään siirtymistä harjoittelusta vakituiseen työsopimukseen. Kyproksella otettiin käyttöön työllisyystuki sellaisten henkilöiden palkkaamiseksi, jotka kuuluvat heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, mukaan luettuna toimeentulotuen saajat ja toimintarajoitteiset. Unkarissa ESR antaa tukea yhteisötalouden yritysten työllistämismahdollisuuksien lisäämiseen työpaikkojen luomiseen tarkoitetuilla kannustimilla ja tuilla. Joissakin jäsenvaltioissa toteutetaan toimia yrittäjyyden ja startup-yritysten edistämiseksi. Esimerkiksi Unkarissa tuetaan alle 30-vuotiaita nuoria ja yli 30-vuotiaita rekisteröityneitä työnhakijoita ryhtymään yrittäjiksi nuorisotakuujärjestelmän puitteissa. Romaniassa ESR:n tukemalla Start-up nation -järjestelmällä tuetaan uusien pk-yritysten kehittämistä. Suomessa on vuodesta 2018 lähtien mahdollista saada työttömyysetuus starttirahana ja työskennellä samanaikaisesti sivutoimisena yrittäjänä. Lisäksi käydään keskusteluja siitä, miten työttömien olisi helpompi perustaa yrityksiä. Monissa jäsenvaltioissa on myös toteutettu toimia sen varmistamiseksi, että itsenäisillä ammatinharjoittajilla olisi riittävät sosiaaliset oikeudet (ks. jakso 3.3, työmarkkinoiden segmentoituminen). Useissa jäsenvaltioissa on pienennetty työvoimakustannuksia leikkaamalla verokiilaa. Toimet on usein kohdennettu pienituloisimpiin. Verokiilaan on puututtu viime kuukausina 41

43 monissa maissa, etenkin pienipalkkaisten osalta, ansiotuloverotukseen keskittyvillä uudistuksilla, usein lisäämällä verovähennyksiä (eli tulojen verotonta osuutta). Esimerkiksi Saksassa liittovaltion hallitus päivitti ansiotuloverotusta vähentääkseen keskimääräisen veroasteen kasvua ja kasvatti perusvähennystä, lapsivähennystä, lapsilisää ja lapsietuutta. Virossa parlamentti hyväksyi uuden verouudistussuunnitelman, joka tulee voimaan vuonna 2018 ja johon sisältyy tuloverosta tehtävän kuukausittaisen perusvähennyksen korottaminen 500 euroon kuukaudessa (vuoden 2017 tasolta 180 eurosta). Liettua muutti ansiotuloveroja koskevaa lakia ja korotti ansiotulojen verovapaata perusmäärää ja lisämäärää. Unkari korotti perhekohtaisia verohelpotuksia sellaisten tulonsaajien osalta, joilla on kaksi lasta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa korotettiin henkilökohtainen vähennys puntaan (noin euroa 38 ) vuodessa ja korkeamman veroasteen raja punnasta puntaan ( euroa). Ranskassa alennettiin pienistä ja keskisuurista tuloista perittävää tuloveroa. Belgiassa Brysselin verouudistuksen toinen vaihe, jossa tehdään lisävähennyksiä ansiotuloveroon ja siirrytään työvoiman verottamisesta kiinteistöjen verottamiseen, tuli voimaan 1. tammikuuta Latviassa tehtyyn suureen verouudistukseen sisältyy kiinteän 23 prosentin ansioverotuloasteen korvaaminen progressiivisella verotuksella. Kyproksella poistettiin käytöstä erityismaksut eli progressiivinen vero kaikkien palkansaajien, itsenäisten ammatinharjoittajien ja eläkkeensaajien bruttomääräisistä kuukausituloista. Sloveniassa muutettiin ansiotuloverolakia verotaakan pienentämiseksi. Monet jäsenvaltiot ovat puuttuneet verokiilaan myös sosiaaliturvamaksujen vähennysten kautta. Ranskassa leikattiin työnantajamaksuja, mikä tasoittui osittain sillä, että työntekijöiden maksuja korotettiin. Muissa maissa sosiaaliturvamaksujen vähennyksillä haluttiin tukea erityisten kohderyhmien, kuten nuorten ja ikääntyneiden (Belgiassa ja Italiassa) tai vammaisten (Maltalla) työllistämistä, uusia vakituisia työsuhteita (Italiassa) tai itsenäisten ammatinharjoittajien palkkaamia uusia työntekijöitä (Ruotsissa). Unkarissa alennettiin sosiaaliturvamaksuja, mikä vaikuttaa matalapalkkaisten verokiilaan. Samaan aikaan useissa maissa (Kreikassa, Liettuassa, Latviassa, Kroatiassa) otettiin käyttöön tai korotettiin itsenäisten ammatinharjoittajien tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien sosiaaliturvamaksuja. Vuodesta 2018 alkaen Latvia korottaa yleisesti sekä työnantajien että työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja terveydenhuollon rahoittamiseksi. 38 Tässä ja samanlaisissa tapauksissa muualla raportissa on käytetty vuoden 2017 keskimääräistä vaihtokurssia 31. lokakuuta asti. 42

44 Joissakin jäsenvaltioissa ollaan tekemässä lisämuutoksia palkanmuodostusjärjestelmään käyttäen perustana viime vuosina toteutettuja suuria uudistuksia. Belgiassa saatiin työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen päätökseen palkanmuodostusjärjestelmää koskevan lain (1996) uudistus, jolla vahvistetaan automaattinen korjausmekanismi, otetaan käyttöön varmuusvara ja vahvistetaan palkkanormien oikeusperusta, jotta estettäisiin kustannuskilpailukyvyn katoaminen. Liittovaltion hallitus ilmoitti heinäkuussa 2017 myös aikeestaan yksinkertaistaa ja edistää työntekijöiden osallistumista yrityksen voittoihin. Kroatiassa tehostettiin hallitusta sitovien työehtosopimusten neuvotteluprosessia varmistamalla yhdenvertainen pääsy neuvottelukomiteoihin, vahvistamalla valtion budjetista tulevien varojen hallinnointia ja varmistamalla palkanmaksujärjestelmän kestävyys. Portugalissa keskeytettiin tilapäisesti työehtosopimusten voimassaolon automaattinen päättyminen 18 kuukaudeksi heinäkuuhun 2018 asti uusien allekirjoitettujen työehtosopimusten vähäisen määrän vuoksi. Lisäksi työmarkkinasuhteita koskevan vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen ja osana kolmikantasopimusta hallitus suunnittelee toimenpiteitä työehtosopimusneuvottelujen edistämiseksi. Sloveniassa julkisen sektorin ammattiliitot ja hallitus jatkoivat neuvotteluja tavoista, joilla voitaisiin höllentää useita tilapäisiä säästötoimia, jotka otettiin käyttöön vuoden 2012 budjettitasapainoa koskevalla lailla. Nämä koskivat esimerkiksi työsuorituksesta maksettavaa palkkaa, joka liittyy lisääntyneeseen työmäärään, ylennyksestä maksettavaa palkankorotusta, vuosilomasta maksettavaa korvausta ja eläkeehdot täyttävän henkilön työsopimuksen päättämistä. Ranskassa hyväksyttiin työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen uusi työlain uudistus, jolla laajennetaan entisestään yritystason sopimusten soveltamisalaa ja määritellään, milloin alakohtaiset sopimukset ovat ratkaisevia. Joissakin jäsenvaltioissa mukautettiin vähimmäispalkkoja tai toteutettiin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimia, joilla pyrittiin saamaan vähimmäispalkan muodostumismekanismista ennustettavampi. Bulgariassa hallitus on esittänyt vähimmäispalkan muodostamismekanismista luonnoksen, jossa on kolme vaihtoehtoa ja johon liittyy vaikutustenarviointi. Se odottaa työmarkkinaosapuolten hyväksymistä. Hallitus suunnittelee kohottavansa asteittain vähimmäispalkan nykyisestä 230 eurosta kuukaudessa 305 euroon vuonna Romanian hallitusohjelmassa on vahvistettu vähimmäispalkkojen taso vuoteen 2020 asti. Vähimmäispalkka on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2010, ja se on tarkoitus nostaa 315 eurosta kuukaudessa 380 euroon vuonna Irlannissa nostettiin 43

45 vähimmäistuntipalkka vuoden 2016 tasolta 9,15 eurosta 9,25 euroon vuonna 2017 matalapalkkakomitean suosituksesta. Se myös arvioi vähimmäispalkan mukautusten sosiaalisia vaikutuksia. Irlannin hallitus ilmoitti hiljattain vähimmäispalkan uudesta korotuksesta 9,55 euroon/tunti tammikuusta 2018 lähtien. Latviassa vahvistettiin vähimmäispalkan korotus 430 euroon kuukaudessa aiemmasta 380 eurosta 1. tammikuuta 2018 lähtien. Puolassa korotettiin kuukausittainen vähimmäispalkka Puolan zlotyyn ja otettiin käyttöön vähimmäistuntikorvaus työntekijöille, joilla on siviililain mukainen työsopimus (13 zlotya eli noin 3 euroa tunnissa). Portugalissa hallitus korotti 1. tammikuuta 2017 kolmikantasopimuksen mukaisesti lakisääteistä vähimmäispalkkaa 530 eurosta 557 euroon/kuukausi. Korotukseen liittyi tilapäinen työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentaminen sellaisten työntekijöiden osalta, jotka saavat vähimmäispalkkaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tavoitteena on korottaa kansallista vähimmäispalkkaa yli 25- vuotiaiden osalta 60 prosenttiin mediaaniansioista vuoteen 2020 mennessä (noin 9 puntaa eli noin 10,3 euroa tunnissa). Huhtikuussa 2017 tehdyssä vuotuisessa korotuksessa nostettiin kansallinen toimeentuloon riittävä palkka 7,50 puntaan eli 8,60 euroon tunnissa ja nostettiin nuorten työntekijöiden ja harjoittelijoiden kansallista vähimmäispalkkaa. Saksassa liittovaltion hallitus noudatti työmarkkinaosapuolten pysyvän vähimmäispalkkakomitean suositusta ja korotti yleisen vähimmäispalkan 8,50 eurosta 8,84 euroon/tunti 1. tammikuuta 2017 lähtien. 44

46 3.2 Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan ja osaamisen parantaminen Tässä jaksossa tarkastellaan työllisyyden suuntaviivan 6 täytäntöönpanoa. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita luomaan edellytykset, joilla edistetään työvoiman tarjontaa, taitoja ja osaamista. Siinä esitetään indikaattorit, jotka koskevat koulutusjärjestelmien vaikutusta työvoiman työllistettävyyteen (perustaidot, osallistuminen elinikäiseen oppimiseen ja koulusta työelämään siirtyminen eri opinto-ohjelmista), ja sen jälkeen tarkastellaan työmarkkinoilla saavutettuja tuloksia eri ryhmissä, jotka ovat aliedustettuina työmarkkinoilla (esim. nuoret, ikääntyneet, maahanmuuttajataustaiset ja naiset). Jaksossa raportoidaan jäsenvaltioiden poliittisista toimenpiteistä näillä aloilla ja näihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kohdennetuista tuista Keskeiset indikaattorit Vuonna 2016 koulupudokkaiden osuus pieneni edelleen EU:ssa. Se oli 10,7 prosenttia eli 0,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna EU:n tavoitetason (10 %) alle pääsi 17 jäsenvaltiota. Tämä osuus oli kuitenkin lähellä 20:tä prosenttia Maltalla, Espanjassa ja Romaniassa (jotka yhdessä Puolan kanssa ovat kriittisessä tilanteessa olevia). Parhaiten suoriutuneita olivat Kroatia, Liettua ja Slovenia, joissa osuus oli alle 5 prosenttia. Viime vuoden aikana koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus pysyi vakaana useimmissa jäsenvaltioissa (ks. kaavio 13). Se laski eniten Luxemburgissa (3,5 prosenttiyksikköä) ja Kreikassa (1,4 prosenttiyksikköä) mutta kasvoi merkittävästi Kyproksella (2,8 prosenttiyksikköä, joskin se on edelleen alle EU:n keskiarvon). Lähentymisestä jäsenvaltioiden välillä ei ole näyttöä vuonna 2016, mikä tulee esiin lähes horisontaalisessa regressiosuorassa, joka liittyy vuotuisiin muutoksiin koulunkäynnin keskeyttäneiden osuudessa. Vuoteen 2008 verrattuna (ks. kaavio 14) koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus kuitenkin pieneni lähes kaikissa jäsenvaltioissa, keskimäärin 4 prosenttiyksikköä. Eniten se putosi Portugalissa, Espanjassa, Kreikassa ja Luxemburgissa mutta kohosi Unkarissa, Tšekissä, Slovakiassa ja Romaniassa. Naisten ja miesten välinen ero koulupudokkaiden osuudessa kutistui 3 prosenttiyksikköön vuonna 2016 (vuoden 2008 tasolta 3,9 prosenttiyksiköstä). 45

47 Koulupudokkaat (% vuotiaista) - muutos Kaavio 13: Koulupudokkaat (% vuotiaista) ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 3, CY y = 0,0188x - 0,5067 R² = 0,0061 2,0 1,0 CZ SK BG SE UK PT SI DE 0,0 HR LV MT PL 7 NL AT FR IE DK RO LT IT -1,0 ES -2,0 EL FI BE EE HU -3,0-4,0 LU -5,0 Koulupudokkaat (% vuotiaista) Lähde: Eurostat. Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Kaavio 14: Koulupudokkaat, Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Online-datakoodi: edat_lfse_14. 46

48 Koulupudokkaiden osuuden pitkän aikavälin aleneminen on positiivinen suuntaus, jonka taustalla ovat koulutusjärjestelmien rakenneuudistukset ja kohdennetut toimenpiteet. Kriisin jälkimainingeissa se kuitenkin saattaa osaksi liittyä sitkeisiin vaikeuksiin työmarkkinoille pääsyssä maissa, joissa nuorisotyöttömyysaste on korkea, jolloin nuoret ovat päättäneet jatkaa opiskelua pidempään. Koulunkäynnin keskeyttäminen liittyy voimakkaasti myös heikompaan sosiaaliseen asemaan ja vanhempien alempaan koulutustaustaan. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden, etenkin ulkomailla syntyneiden oppilaiden, keskeyttämisaste on korkeampi. 39 Toimintarajoitteiset oppilaat ovat heikommassa asemassa, ja ero toimintakykyisiin nähden oli 10,3 prosenttiyksikköä vuonna Yleissivistävän ja ammatillisen peruskoulutuksen laadun kannalta tärkeä indikaattori ovat opiskelijoiden perustaidot lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. OECD:n vuonna 2015 toteutetun perus- ja alemman keskiasteen koulutuksessa saavutettuja perustaitoja koskevan PISA-tutkimuksen mukaan 19,7 prosentilla 15-vuotiaista eurooppalaisista koululaisista oli heikot perustaidot lukemisessa, 22,2 prosentilla matematiikassa ja 20,6 prosentilla luonnontieteissä. Vuoden 2012 tutkimukseen verrattuna taso on heikentynyt kaikilla aloilla keskimäärin EU:ssa ja useimmissa EU-maissa, joskin jäsenvaltioiden välillä on edelleen suuria eroja perustaitojen hankkimisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että EU-maat ovat kauempana tavoitteesta, jonka mukaan on vähennettävä heikkoa menestystä lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä alle 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Sosioekonomisesti epäedullinen asema on merkittävin tekijä, joka liittyy alhaiseen koulutustasoon. Heikosti suoriutuvien opiskelijoiden ryhmän sekä opiskelijaryhmän, jolla on oppimiseen liittyviä erityistarpeita ja/tai maahanmuuttajatausta, välillä on päällekkäisyyttä. Luonnontieteiden alalla heikosti suoriutuneiden keskimääräinen osuus EU:ssa oli alimmassa sosioekonomisessa kvartiilissa vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa noin 34 prosenttia, mikä on 26 prosenttiyksikköä enemmän kuin ylimmässä sosioekonomisessa kvartiilissa (kaavio 15). 39 Erityisesti EU:n ulkopuolella syntyneiden nuorten (18 24-vuotiaiden) koulunkäynnin keskeyttämisaste oli vuonna 2016 noin 19,4 prosenttia, joka on lähes kaksinkertainen kantaväestöön verrattuna (9,8 %). 40 Perustuu EU-SILC-tietoihin. 47

49 Jäsenvaltioissa, joissa on merkittävä osuus maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita 41, on keskimääräistä suurempi osuus perustaidoissa heikosti suoriutuvia 42, ja opiskelijoiden tulokset korreloivat yleensä voimakkaasti sosioekonomisen aseman kanssa. 43 Kuten vuoden 2017 yhteisessä työllisyysraportissa todettiin, hiljattainen maahanmuuttoaalto EU:hun on korostanut koulutusjärjestelmien asemaa, kun ne ovat auttaneet tuhansia EU:hun tulleita nuoria kehittämään täyttä potentiaaliaan ja edistäneet heidän integroitumistaan eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Kaavio 15: Luonnontieteissä heikosti suoriutuneet 15-vuotiaat taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurillisen aseman mukaan, PISA-tutkimus 2015 Lähde: Euroopan komissio (2016), PISA 2015: EU:n tulokset ja alustavat päätelmät koulutuspolitiikasta Euroopassa 41 PISA-tutkimuksessa koululaisia pidetään maahanmuuttajataustaisina, jos he ovat joko syntyneet ulkomailla (ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat) tai jos heidän molemmat vanhempansa ovat syntyneet ulkomailla (toisen sukupolven maahanmuuttajat). 42 Education and Training Monitor 2017, s. 38, kaavio Vuoden 2015 PISA-tutkimuksen mukaan heikosti suoriutuvien osuus EU:n jäsenvaltioissa oli 39,1 prosenttia ulkomailla syntyneiden parissa ja 29,5 prosenttia niiden parissa, joiden vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Nämä osuudet ovat paljon suurempia kuin ei-maahanmuuttajataustaisten koululaisten parissa (18,9 %). 48

50 Korkea-asteen tutkinnon suorittaminen vuotiaiden ryhmässä on lisääntynyt EU:ssa jatkuvasti ja näkyvästi jo yli kymmenen vuoden ajan. Osuus on tällä hetkellä 39,1 prosenttia, ja se kasvoi 0,4 prosenttiyksikköä pelkästään viime vuonna. Eurooppa strategian 40 prosentin yleistavoitteen on ylittänyt jo 18 jäsenvaltiota. Vuodesta 2008 lähtien korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden EU:n keskimääräinen osuus on kasvanut 8 prosenttiyksikköä (kaavio 16). Viime vuosien merkittävästä edistyksestä huolimatta perässä laahaavissa jäsenvaltioissa osuus on edelleen vain noin puolet johtavien maiden osuudesta. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuudessa on edelleen merkittäviä eroja sukupuolten välillä. Naiset suoriutuvat miehiä paremmin kaikissa muissa jäsenvaltioissa kuin Saksassa, ja ero EU:ssa keskimäärin on lähes 10 prosenttiyksikköä. Vanhempien tausta vaikuttaa edelleen korkea-asteen tutkinnon suorittamiseen, ja ulkomailla syntyneiden osuus on noin 5 prosenttiyksikköä alempi, joskin tilanne on päinvastainen Tanskassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Latviassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi nuorilla, joiden maahanmuutto tapahtuu keskellä kouluvelvollisuusikää tai sen lopussa, on suurempia vaikeuksia kuin nuorempana muuttaneilla, ja heillä korkea-asteen koulutukseen pääseminen edellyttää ei-perinteisiä koulutusväyliä, joissa tunnustetaan taidot, jotka he ovat saattaneet hankkia muualla kuin perinteisessä keskiasteen koulutuksessa. 44 Myös toimintarajoitteisten osuus korkea-asteen tutkinnon suorittaneista on jatkuvasti alempi; vuonna 2015 ero oli 13,6 prosenttiyksikköä European Commission, Education and Training Monitor; 45 Perustuu EU-SILC-tietoihin. 49

51 Kaavio 16: Korkea-asteen tutkinnon suorittaminen vuotiaiden ryhmässä, Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Online-datakoodi: edat_lfse_03. Koulutuksen merkityksellisyys työmarkkinoiden kannalta on ratkaisevan tärkeä tekijä, joka vaikuttaa nuorten kykyyn löytää työpaikka ja edistää talouskasvua. Hiljattain korkeakoulusta valmistuneiden (20 34-vuotiaiden) keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa on 82,8 prosenttia, kun keskiasteen tutkinnon suorittaneilla vastaava osuus on 72,6 prosenttia (ammattitutkinnon suorittaneiden osalta 75 prosenttia). Ero on suurempi jäsenvaltioissa, joissa nuorten työllisyysaste on yleisesti alempi. Työllisyys- ja/tai työttömyysasteiden ero eri taitotasoilla antaa jossakin määrin viitteitä siitä, että ammattitaidon kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, koska työvoiman kysynnän ja tarjonnan vastaavuus koulutustason mukaan tarkoittaisi yhdenmukaisia työllisyysasteita eri taitoryhmissä. Vuonna 2016 suurin ero työllisyysasteissa taitotason perusteella (alempi kuin keskiasteen tutkinto, keskiasteen tutkinto ja erikoisammattitutkinto sekä korkea-asteen tutkinto) oli Bulgariassa, Tšekissä, Kroatiassa, Liettuassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa. Ammatillisen koulutuksen suhteellisen hyvistä työmarkkinatuloksista huolimatta ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuvien määrä on useimmissa EU-maissa vähentynyt jatkuvasti vuodesta Keskiasteen ammatillisessa peruskoulutuksessa 50

52 olevien kokonaismäärä EU:ssa on pudonnut vuoden 2013 jälkeen noin :lla (4,7 %) niin, että se oli 10,3 miljoonaa vuonna Ammatillisessa peruskoulutuksessa olevien määrän pudotus on absoluuttisesti mitattuna ollut merkittävin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, lähes Samaan aikaan yleissivistävään koulutukseen osallistuvien määrä pysyi samalla tasolla. Näin ollen ammattiopiskelijoiden osuus kaikista keskiasteen opiskelijoista on pudonnut 48,9 prosentista 47,3 prosenttiin vuosien välillä. Ammattiopiskelijoilla, jotka tulevat työmarkkinoille suoraan keskiasteen tutkinnon suoritettuaan, on useimmissa maissa suhteellisen korkea työllisyysaste. Tämä näkyy selvästi maissa, joissa on hyvin toimiva ammatillisen koulutuksen järjestelmä, mukaan luettuna hyvä läpäisevyys ja koulusta työhön siirtymisen järjestelmä, kuten Maltalla, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Itävallassa ja Tanskassa (lukuun ottamatta terveydenhuoltoalan ammatillisen koulutuksen suorittaneita). Muissa maissa sen sijaan joidenkin alojen ammatillisen tutkinnon suorittaneet vaikuttavat alisuoriutuvan (etenkin liiketoiminnan, hallinnon ja lain alalla), kuten esimerkiksi Unkarissa, Liettuassa, Sloveniassa, Puolassa, Ranskassa, Bulgariassa ja Romaniassa. Italiassa ja Kreikassa yleisesti ottaen ei niin hyvin suoriutuvilla työmarkkinoilla työllisyysasteissa on erityisen suuret erot opiskelualasta riippuen. Erilaisten koulutusväylien houkuttelevuutta osoittava merkittävä tekijä työllistyvyyden lisäksi on odotettavissa oleva palkka. Keskitason ammattitutkinnon suorittaneiden palkkapreemio suhteessa keskitason yleissivistävän tutkinnon suorittaneisiin vaihtelee Saksan 60 prosentista Tšekin noin -25 prosenttiin (joskin se on erityistapaus, koska suurin osa ammattitutkinnon suorittaneista jatkaa korkea-asteen koulutukseen). 46 Yleisesti EU:ssa ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret ansaitsevat noin 25 prosenttia enemmän kuin ne, joilla on alhainen koulutustaso (ISCED 0-2), 17 prosenttia enemmän kuin ne, joilla keskitason yleissivistävä tutkinto, ja 40 prosenttia vähemmän kuin ne, joilla on korkea-asteen tutkinto Alhaisen tason koulutus tarkoittaa ISCED-tasoja 0 2, keskitason koulutus ISCED-tasoja 3 4 ja korkean tason koulutus ISCED-tasoja Joissakin maissa (kuten Suomessa ja Bulgariassa) ammatillisen tutkinnon suorittaneet saavat kuitenkin vain palkkaa, joka on samanlainen kuin sellaisilla, joilla ei ole edes keskitason tutkintoa. Joissakin maissa (kuten Tanskassa tai Italiassa) taas ammatillisen tutkinnon suorittaneet saavat vain hieman alempaa palkkaa kuin korkea-asteen tutkinnon suorittaneet. 51

53 Yksi ammattikoulutusjärjestelmien keskeinen ominaisuus, joka helpottaa jouhevaa siirtymistä työmarkkinoille ja onnistumista työmarkkinoilla, on työssäoppimisen integroituminen koulutusohjelmiin. Vuoden 2016 Education and Training Monitor - julkaisun mukaan vuonna 2015 EU:ssa oli noin 2,8 miljoonaa opiskelijaa ohjelmissa, joissa yhdistyvät työssä ja oppilaitoksessa annettava koulutus (vähintään 25 % ohjelman kestosta ollaan oikeassa työympäristössä yrityksessä). Useimmissa EU-maissa on kuitenkin edelleen vain vähän ohjelmia, joissa työssäoppimisen osuus olisi merkittävä, eikä tilanne ole kohenemassa. Vuosien 2013 ja 2015 välillä tapahtui vain vähän muutosta työssä ja oppilaitoksessa annettavaa koulutusta yhdistävien ohjelmien esiintyvyydessä EU:ssa. Joissakin maissa tällaisiin ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus pieneni, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Itävallassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Suomessa. Merkittävää kasvua tapahtui ainoastaan Slovakiassa ja Unkarissa. Jälkimmäisessä tapauksessa tämä saattoi johtua muutoksista luokittelussa, jonka mukaan tiettyjen ohjelmien katsotaan sisältävän riittävä määrä työssä oppimista. Aikuisten osuus koulutukseen osallistuvista EU:ssa on muuttunut vain vähän vuodesta 2013 (kaavio 17). Kaikissa maissa valtaosa aikuiskoulutuksesta on luonteeltaan epävirallista ja yleensä työhön liittyvää ja sitä antavat ja rahoittavat työnantajat tai koulutettavat itse. Tällainen koulutus kohdentuu usein niihin työntekijöihin, joilla on jo valmiiksi korkein taitotaso ja jotka suorittavat monimutkaisimpia töitä, kun taas muiden työntekijöiden mahdollisuudet saada koulutusta ovat usein paljon vähäisemmät. Se, että suurin osa koulutuksesta on luonteeltaan epävirallista, tarkoittaa sitä, että se on usein vain lyhytkestoista ja sen tavoitteena on kehittää yrityskohtaisia taitoja. Tämän seurauksena aikuiskoulutuksesta suurin osa on sellaista, jolla ei pystytä auttamaan aikuisia hankkimaan taitoja, jotka olisi helpompi siirtää yrityksestä toiseen, mukaan luettuna perustaidot lukemisessa, laskemisessa tai tietotekniikassa. 52

54 Kaavio 17: Osallistuminen aikuiskoulutukseen eri koulutustyypin mukaan (2016) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus (erityisjulkaisu, 2016). Huom.: Indikaattoriin sisältyy vuotiaiden osallistuminen viralliseen ja epäviralliseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen (neljän edeltäneen viikon aikana). Tietoluokka molemmat osoittaa niiden henkilöiden osuuden, jotka osallistuivat 4 viikon viitekaudella sekä viralliseen että epäviralliseen koulutukseen. Kroatian, Unkarin ja Latvian tiedot, jotka koskevat molempiin koulutusmuotoihin osallistuneita, ovat epäluotettavia, ja Kyprosta, Liettuaa, Slovakiaa, Bulgariaa ja Romaniaa koskevia tietoja ei ole saatavilla. Digitaalitaitojen taso on kohoamassa, vaikkakin erittäin hitaasti, minkä vuoksi osa väestöstä ei kykene hyötymään digitalisaatiokehityksestä. Tämä vaikuttaa innovointiin, tuottavuuteen ja viime kädessä kasvuun. Vuonna 2016 EU:n vuotiaasta väestöstä 44 prosentilla ei ollut perustason digitaalitaitoja tämänhetkisiin tarpeisiin vastaamiseksi eikä 19 prosentilla ollut lainkaan digitaalitaitoja (vuonna 2015 vastaavat luvut olivat 45 ja 21 %). 48 Vaihtelu jäsenvaltioiden välillä on huomattavaa, ja kymmenessä jäsenvaltiossa (Portugalissa, Puolassa, Sloveniassa, Kroatiassa, Liettuassa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksella, Bulgariassa ja Romaniassa) vähintään neljänneksellä väestöstä ei ollut lainkaan digitaalitaitoja vuonna Taso on erityisen alhainen Bulgariassa ja Romaniassa ( kriittinen tilanne ), kun taas Suomessa, Alankomaissa, Tanskassa ja Luxemburgissa ( parhaiten suoriutuvat ) se on paljon keskimääräistä korkeampi. Tämän indikaattorin eriytymisestä EU:ssa on näyttöä, sillä digitaalitaitojen taso on nousemassa keskimäärin suhteellisesti nopeammin parhaiten suoriutuvissa maissa. 48 The Digital Economy and Society Index, Euroopan komissio. 53

55 Digitaalitaitojen taso - muutos Kaavio 18: Osuus väestöstä, jolla on vähintään perustason digitaaliset taidot, ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 6, y = 0,0317x - 1,3689 R² = 0,0316 NL 4,0 PL HR DK 2,0 RO EL SI SK UK IT LV HU LT BE AT DE CY 0,0 PT LU IE ES FR FI -2,0 MT CZ SE -4,0 BG EE -6,0 Digitaalitaitojen taso Lähde: Eurostat Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Nuorten työmarkkinatilanne kohenee edelleen talouden vahvistumisen myötä. EU:n nuorisotyöttömyysaste laski 5 prosenttiyksikköä vuoden 2013 huipputasolta 23,7 prosentista 18,7 prosenttiin vuonna 2016 ja edelleen 17 prosenttiin vuoden 2017 toisella neljänneksellä. Se on silti 1,4 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuoden 2008 toisella neljänneksellä. Nuorten työttömyyden eriytyminen on suurta joissakin maissa tasot ovat lähes 40 prosenttia tai sen yli (Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa) mutta se on supistumassa (ks. kaavio 19). Nuorten naisten työttömyysaste on alhaisempi kuin miesten (17,9 % verrattuna 19,4 %:iin vuonna 2016). Tämä saattaa liittyä korkeampaan koulutustasoon mutta myös alhaisempaan työvoimaosuuteen. Työmarkkinanäkymisen kohentumisesta huolimatta nuoret ovat useammin 54

56 epätyypillisissä työsuhteissa, mukaan luettuna määräaikainen ja vastentahtoinen osa-aikatyö, ja heikommin palkatuissa töissä (vuonna 2016 nuorista työntekijöistä 43,8 % ja Sloveniassa, Espanjassa ja Puolassa useampi kuin 70 % työskenteli määräaikaisella työsopimuksella, kun vuotiaiden työntekijöiden osalta tämä osuus oli 13,1 %). Kuten 3.4 jaksossa esitetään, nämä työsuhteet eivät aina johda vakituisempiin työmuotoihin. Kaavio 19: Nuorisotyöttömyysaste (15 24-vuotiaat), monivuotinen vertailu Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Työssäkäyvien ja työtä hakevien lisäksi merkittävä osa vuotiaista EU:ssa on työelämän ulkopuolella. Vuonna 2016 EU:ssa oli yhteensä yli 6 miljoonaa vuotiasta työelämän tai koulutuksen ulkopuolella (nk. NEET-nuoret). Tämä on 11,5 prosenttia kyseisestä ikäryhmästä, mikä on alempi kuin vuoden 2012 huipputaso 13,2 prosenttia mutta edelleen yli vuoden 2008 tason (10,9 %). Väheneminen johtui pääasiassa siitä, että työttömät NEET-nuoret siirtyivät työelämään. Kuten kaaviosta 20 näkyy, NEET-aste on edelleen yli 15 prosenttia useissa maissa (Bulgaria, Romania, Kroatia, Kypros ja Kreikka, jotka kaikki ovat kriittisessä tilanteessa ) ja Italiassa, jossa taso putosi 1,5 prosenttiyksikköä vuonna 2016 ( heikko mutta paranemassa ). Alankomaat, Luxemburg, Tanska ja Ruotsi ovat parhaiten suoriutuvia. NEET-nuorten määrä on kasvussa Saksassa, Itävallassa, Liettuassa, Latviassa ja mikä huolestuttavinta Kyproksella (jossa osuus oli alun perinkin korkea). Nopeaa 55

57 NEET-nuoret (% vuotiaista) - muutos vähenemistä on todettu Belgiassa, Maltalla, Virossa ja Sloveniassa. Tasojen vuotuisiin muutoksiin liittyvän regressiosuoran negatiivinen kaltevuus viittaisi siihen, että jäsenvaltioiden välistä lähentymistä on tapahtumassa. EU:n NEET-nuoret ovat jakautuneet tasaisesti työttömiin ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin, mutta jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja (suurin osuus työmarkkinoiden ulkopuolella olevia on Bulgariassa ja Romaniassa ja suurin osuus työttömiä Kroatiassa ja Espanjassa). NEET-nuorten osalta pääasiallinen riskitekijä on pelkkä alhainen koulutustaso. 49 Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien naisten parissa työelämän ulkopuolella oleminen on yleisempää kuin työttömyys, kun taas miesten osalta tilanne on päinvastainen. Kaavio 20: NEET-aste (15 24-vuotiaat) ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 1, LV CY 0,5 DE AT LT 0,0 4 NL FR SE UK -0,5 DK CZ PL HU RO LU FI PT y = -0,0436x - 0,2153 R² = 0,0535-1,0-1,5 SI SK IE ES EL HR BG IT EE -2,0 MT BE -2,5 NEET-nuoret (% vuotiaista) Lähde: Eurostat. Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. 49 Eurofound (2016), Exploring the diversity of NEETs, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg. 56

58 Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on kohonnut merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Ikääntyneet työntekijät ovat selviytyneet kriisistä suhteellisesti paremmin kuin muut ikäryhmät. Kuten luvussa 1 jo todettiin, vuotiaiden ikäryhmä on ollut keskeinen tekijä työllisyysasteen yleisessä kasvussa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2016 työllisyysaste vuotiaiden ryhmässä oli 55,3 prosenttia, mikä on 2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin edeltävänä vuonna, ja vakaan kasvun ennustetaan jatkuvan, kun otetaan huomioon väestörakenteen muutos. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä Ruotsin 75,5 prosentista Kreikan 36,3 prosenttiin. Myös vuotiaiden naisten työllisyysaste on kasvussa, ja se oli 48,9 prosenttia vuonna Työelämän keston ero sukupuolten välillä on kaventumassa, mutta se on edelleen merkittävä: naiset ovat työmarkkinoilla keskimäärin 4,9 vuotta vähemmän kuin miehet (vuonna 2016 naiset 33,1 vuotta ja miehet 38,0 vuotta). Tämä keskiarvo pitää sisällään jäsenvaltioiden välisen merkittävän vaihtelun, jonka taustalla on useita tekijöitä, kuten hoitopalvelujen riittämätön saatavuus ja naisten alemmat eläkeiät joissakin jäsenvaltioissa, mikä tulee esiin työelämän lyhyempänä kestona (ks. kaavio 21). Ikääntyneillä työntekijöillä on todennäköisemmin osa-aikasopimuksia kuin parhaassa työiässä olevilla, mutta he työskentelevät vähemmän todennäköisesti osa-aikaisesti kuin nuoremmat työntekijät. Heillä on samoin todennäköisemmin vakituinen työpaikka (vain 5,3 prosentilla vuotiaista työntekijöistä oli määräaikainen työsopimus). Kaavio 21: Työelämän keskimääräinen kesto, 2016 Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. 57

59 Naiset ovat aliedustettuina työmarkkinoilla kaikissa jäsenvaltioissa. Sukupuolten tasaarvoa työmarkkinoilla koskeva pääindikaattori sosiaali-indikaattoreiden tulostaulussa on sukupuolten välinen työllisyysero, joka on miesten ja naisten työllisyysasteiden välinen ero. Vuonna 2016 sukupuolten työllisyysero oli 11,6 prosenttiyksikköä EU:ssa: miesten työllisyysaste oli 76,9 prosenttia ja naisten 65,3 prosenttia (kaavio 22). Ero on erityisen suuri EU:n ulkopuolella syntyneiden ja romaninaisten osalta. Sukupuolten työllisyysero pysytteli vuoteen 2015 nähden vakaana (ks. luku 1). Pidemmällä aikavälillä se on kuitenkin merkittävästi alempi kuin vuonna 2008, jolloin se oli 15,0 prosenttiyksikköä. Tilanteen parantumiseen pitkällä aikavälillä on vaikuttanut pääasiassa naisten työllisyysasteen kohoaminen. Vuonna 2016 kuudessa jäsenvaltiossa naisten työllisyysaste oli kuitenkin edelleen alle 60 prosenttia ja sukupuolten työllisyysero oli suuri (korkeimmat arvot kirjattiin Maltalla, Italiassa, Kreikassa ja Romanissa, joissa on kriittinen tilanne ). Ero on kasvussa useissa jäsenvaltioissa ja keskiarvoa merkittävästi nopeammin Suomessa, Belgiassa, Kyproksella ja Kreikassa (näissä maissa molempien sukupuolten työllisyysaste kasvoi mutta miesten nopeammin kuin naisten). Liettua, Latvia ja Ruotsi ovat parhaiten suoriutuvia. Sukupuolten työllisyyseron tasojen muutoksiin liittyvän regressiosuoran positiivinen kaltevuus (ks. kaavio 22) viittaisi siihen, että jäsenvaltioiden tulokset ovat keskimäärin hieman eriytyviä tämän indikaattorin osalta. 58

60 Sukupuolten työllisyysero - muutos Kaavio 22: Sukupuolten työllisyysero ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 2, y = 0,022x - 0,2712 R² = 0,0297 1,5 CY FI 1,0 BE EL BG 0,5 FR EE ES PL HU PT HR RO IT 0, NL IE MT UK SE AT -0,5 LT DE SK CZ LU -1,0 DK LV -1,5-2,0 SI -2,5 Sukupuolten työllisyysero Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Sukupuolten epätasapuolinen osallistuminen työmarkkinoille näkyy myös osa-aikaisen työskentelyn suuressa sukupuolierossa. Ero oli 23 prosenttiyksikköä vuonna 2016 EU:ssa (hieman laskua 23,2 prosenttiyksiköstä vuonna 2015). Maiden välillä on suurta vaihtelua. Ero on pienin useimmissa Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa, mutta se on yli 30 prosenttiyksikköä neljässä jäsenvaltiossa. Suurin ero on Alankomaissa, 52,7 prosenttiyksikköä (kaavio 23). Lisäksi naisten osa-aikaisesta työskentelystä 23,5 prosenttia oli vastentahtoista vuonna

61 Kaavio 23: Osa-aikatyön osuus ja sukupuolten ero, 2016 Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Sukupuolten väliset työllisyyserot ovat erityisen korostuneita niiden osalta, joilla on hoivavelvollisuuksia, ja naiset edelleen vastaavat näistä velvollisuuksista todennäköisemmin kuin miehet. Sellaisten naisten, joilla on vähintään yksi alle 6-vuotias lapsi, työllisyysaste on keskimäärin 9 prosenttiyksikköä alempi kuin lapsettomien naisten (vaikutus on voimakkaampi vähemmän koulutettujen ja yksinhuoltajien osalta), ja joissakin maissa tämä ero on yli 30 prosenttiyksikköä (Slovakia, Tšekki, Unkari). Vanhemmuudella on sitä vastoin päinvastainen vaikutus miesten työllisyysasteeseen, sillä isät ovat todennäköisemmin työssäkäyviä (kaavio 24). Naiset myös yleensä omaksuvat enemmän pitkäaikaishoitoon liittyviä velvollisuuksia. EU:n potentiaalisesta naispuolisesta työvoimasta yli 19 prosenttia oli työmarkkinoiden ulkopuolella vuonna 2016 sen vuoksi, että he hoitivat lapsia tai huollettavia aikuisia. Luku oli yli 28 prosenttia Tšekissä, Virossa, Irlannissa, Unkarissa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Naisten työllisyysaste vaikuttaa olevan keskimääräistä korkeampi maissa, joissa on käytössä hyvin suunniteltuja ja tasa-arvoa edistäviä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimenpiteitä (etenkin Ruotsissa ja Tanskassa). 60

62 Kaavio 24: Vanhemmuuden vaikutus miesten ja naisten työllisyyteen (20 49-vuotiaat), vuonna 2016 Lähde: Eurostat Huom.: vanhemmuuden vaikutusta työllisyyteen mitataan vertaamalla sellaisten naisten (miesten), joilla on vähintään yksi alle 6-vuotias lapsi, ja lapsettomien naisten (miesten) työllisyysasteen eroa. Käytettävissä olevien, helposti saatavien ja laadukkaiden virallisten hoitopalvelujen, erityisesti lastenhoitopalvelujen, puute on yksi tekijöistä, joka estää naisten osallistumista työmarkkinoille. Kuten varhaiskasvatukseen osallistumista koskevasta sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattorista käy ilmi, vuonna 2015 vain 30,5 prosenttia 0 3-vuotiaista lapsista oli virallisen varhaiskasvatuksen piirissä. Vuonna 2014 tämä osuus oli 28,5 prosenttia ja vuonna prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä on suurta vaihtelua: Tanskassa ja Ruotsissa yli 60 prosenttia lapsista oli virallisen varhaiskasvatuksen piirissä, mutta Slovakiassa, Tšekissä ja Puolassa osuus oli alle 10 prosenttia ( kriittisessä tilanteessa ) samoin kuin Bulgariassa, Romaniassa ja Liettuassa. Tanskan ja Ruotsin ohella Luxemburg, Belgia ja Portugali ovat parhaiten suoriutuvia. Vaihtelu liittyy jossakin määrin perhevapaajärjestelyjen eroihin maiden välillä. Jäsenvaltioiden tulokset tämän indikaattorin osalta ovat eriytyviä, kuten tasojen vuotuisiin muutoksiin liittyvän regressiosuoran 61

63 Virallisen varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat alle 3-vuotiaat - muutos positiivinen kaltevuus osoittaa, ja parhaiten suoriutuvien maiden tilanne on kohenemassa nopeammin. Kaavio 25: Virallisen varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat 0 3-vuotiaat ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 10, y = 0,1338x - 3,0948 R² = 0,3374 RO AT SE DK 5,0 IT IE ES LU FR PT EE UK NL BE HU LV MT 0,0 SI PL CZ EL DE FI BG -5,0 SK HR CY -10,0 LT -15,0 Virallisen varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat alle 3-vuotiaat Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Kausi: vuoden 2015 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2014 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Helposti saatavien, korkealaatuisten ja kestävien pitkäaikaishoitopalvelujen riittävä tarjonta on edelleen haaste useissa jäsenvaltioissa. Näiden palvelujen heikko kehittäminen saattaa olla merkittävä tekijä, joka estää naisia pysymästä työssä, koska epävirallinen hoito on 62

64 usein monien perheiden ainoa vaihtoehto. Huolettavina olevien vanhusten määrän arvioidaan lisääntyvään 12 miljoonalla (40 miljoonasta 52 miljoonaan vuosien 2013 ja 2060 välillä). 50 Alhaisemman kokoaikavastaavan työllisyysasteen lisäksi naiset kärsivät myös merkittävästä palkkaerosta. Ero oli 16,3 prosenttia vuonna 2015 EU:ssa, ja se oli hitaasti pienenemässä vuoteen 2014 verrattuna (16,7 %). 51 Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin suuria vaihteluja: palkkaerot vaihtelevat Viron 26,9 prosentista Italian ja Luxemburgin 5,5 prosenttiin. Viimeisimmältä kahdelta vuodelta saatavilla olevien tietojen mukaan ero lisääntyi eniten Portugalissa (+4,5 prosenttiyksikköä) ja supistui nopeimmin Unkarissa (-4,4 prosenttiyksikköä) sekä Virossa ja Espanjassa (-2,9 prosenttiyksikköä). Sukupuolten palkkaeroihin on useita mahdollisia syitä, kuten työkokemukseen, työaikaan, työn tyyppiin tai toimialaan liittyvät erot, jotka johtuvat jossakin määrin syrjinnästä työmarkkinoilla. Vaarana on, että tämä näkyy myös eläkkeiden sukupuolierona, joka oli 38,3 prosenttia vuonna Ageing Report 2015 (väestön ikääntymistä koskeva kertomus). 51 Viiteindikaattori on tasoittamaton sukupuolten palkkaero (jota siis ei ole tasoitettu yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, jotka saattavat selittää osan tuloeroista), jonka pitäisi antaa yleinen kuva palkkaan liittyvistä sukupuolten välisistä eriarvoisuuksista. Tutkimuksen mukaan suurin osa sukupuolten palkkaeroista esiintyy edelleen, vaikka erot koulutustasossa, ammatinvalinnassa, työajoissa ja muissa havaittavissa olevissa tekijöissä otettaisiin huomioon (esim Report on equality between women and men in the EU, Euroopan komissio. 63

65 Kaavio 26: Tasoittamattomat sukupuolten väliset palkkaerot vuonna 2013 ja 2015 Lähde: Eurostat. Huom.: Sukupuolten välinen tasoittamaton palkkaero mitataan mies- ja naispuolisten palkansaajien keskimääräisen bruttotuntipalkan erona, ja se ilmaistaan prosentteina miespuolisten palkansaajien keskimääräisestä bruttotuntipalkasta. Kreikasta ei ole saatavilla tietoja. Kroatian, Maltan ja Irlannin osalta vuoden 2014 tiedot vuoden 2015 sijaan. Maahanmuuttajien työmarkkinapotentiaali on varsin alihyödynnetty. EU:n ulkopuolella syntyneiden ihmisten osuus EU:n väestöstä on kasvussa (6,6 % vuonna 2014, 6,9 % vuonna 2016), mutta he osallistuvat työmarkkinoille vähemmän todennäköisesti kuin EU:ssa syntyneet. Integraatiohaaste on kasvanut talouskriisin vaikutuksen ja hiljattaisen lisääntyneen pakolaisvirran myötä; pakolaisten integroituminen työmarkkinoille on vaikeampaa kuin muiden ryhmien. 53 EU:n ulkopuolella syntyneiden työvoimaosuus oli vuonna 2008 kantaväestöön verrattuna 1,0 prosenttiyksikköä ja työllisyysaste 4,6 prosenttiyksikköä alempi, mutta vuoteen 2016 mennessä nämä erot olivat kasvaneet 4,8 prosenttiyksikköön ja 10,6 prosenttiyksikköön (20 64-vuotiaat). Seitsemässä EU-maassa (Belgiassa, Suomessa, Alankomaissa, Ruotsissa, Ranskassa, Itävallassa ja Tanskassa) työllisyyserot ylittivät 15 prosenttiyksikköä. EU:n ulkopuolella syntyneitä naisia on erityisen paljon työmarkkinoiden ulkopuolella; kantaväestön naisiin verrattuna ero on 9,1 prosenttiyksikköä. 53 Ks. Employment and Social Developments in Europe, Annual Review 2016, luku 3. 64

66 Kaavio 27: Työllisyysaste syntymämaan mukaan, vuotiaat, vuosi 2016 Lähde: Eurostat [lfsa_ergacob]. Huom.: Saksan osalta tiedoissa ei ole erittelyä EU:n ulkopuolella syntyneiden osalta (isäntämaan kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten välinen ero on 26,5 prosenttiyksikköä, kuudenneksi suurin EU:ssa). Työmarkkinatulokset eroavat merkittävästi toisistaan maahanmuuton syiden perusteella. EU:n ulkopuolella syntyneiden työllisyysaste on korkeampi niiden keskuudessa, joiden maahantulon syynä on opiskelu tai työskentely (71 % vuonna 2014, jopa korkeampi kuin kantaväestön), ja alempi perhesyistä tulleiden ja pakolaisten keskuudessa. 54 Maahanmuuttajien alempien työllisyysasteiden syynä on osittain sellaisten ihmisten suurempi osuus, joiden koulutustaso on alempi, mutta koulutustason kohoaminen 55 ei näy parempina työllisyystuloksina, ja maahanmuuttajien osaamisen ja pätevyyden alihyödyntäminen on merkittävää. 56 Sosiaaliset haasteet yleensä siirtyvät sukupolvelta toiselle. Riski on erityisen 54 EU:n ulkopuolella syntyneistä suurimman osuuden muodostavat perhesyistä tulleet maahanmuuttajat (52 % vuonna 2014). Heidän työllisyysasteensa oli 53 prosenttia vuonna 2014, jopa alempi kuin pakolaisten (56 %). 55 EU:n ulkopuolella syntyneiden (25 54-vuotiaiden) osuus, joilla on korkea-asteen koulutus, kasvoi vuosien 2010 ja 2016 välillä 25,4 prosentista 30,9 prosenttiin (ks. [edat_lfs_9912]). 56 EU:n ulkopuolella ja EU:ssa syntyneiden työllisyysasteen ero on suurin niiden keskuudessa, joilla on korkeaasteen koulutus, mikä korostaa sitä, että maahanmuuttajat saavat vähemmän hyötyä koulutuksestaan kuin kantaväestöön kuuluvat (ks. myös Employment and Social Developments in Europe 2015). EU:n ulkopuolella syntyneistä korkeasti koulutetuista työskenteli vuonna prosenttia vähäistä tai keskitason osaamista vaatimissa ammateissa verrattuna kantaväestön 21 prosenttiin. Ylikoulutettujen osuus EU:n ulkopuolella syntyneiden keskuudessa oli yli 50 prosenttia Kreikassa, Italiassa, Kyproksella ja Espanjassa. 65

67 merkityksellinen, kun otetaan huomioon maahanmuuttajataustaisten nuorten 57 suuri ja yhä kasvava osuus joissakin jäsenvaltioissa. Työmarkkinoiden elpyessä riskinä on, että toimintarajoitteiset sivuutetaan. Toimintarajoitteisten ja toimintakykyisten työllisyysasteessa (ja työvoimaosuudessa) 58 on sitkeästi esiintyvä suuri ero, joka oli 25,7 prosenttiyksikköä (47,4 ja 73,1 %) vuonna Ero on kasvamassa (se oli 22,9 prosenttiyksikköä vuonna 2012), sillä toimintakykyisillä on suuremmat mahdollisuudet palata työelämään. Ero oli Irlannissa ja Maltalla yli 40 prosenttiyksikköä ja seitsemässä maassa yli 30 prosenttiyksikköä. Alimmat erot olivat Italiassa (13,8 prosenttiyksikköä) ja Sloveniassa (16 prosenttiyksikköä) Poliittiset toimet Poliittisissa toimissa on kartoitettu keskeisiä tekijöitä, joilla voitaisiin parantaa koulutuksen osallistavuutta, merkityksellisyyttä ja laatua, etenkin koulupudokkuuden torjumiseksi. Toukokuussa 2017 kahdessa komission tiedonannossa 59 luonnosteltiin, miten EU:n toimilla voidaan tukea jäsenvaltioita ja koulutuksen tarjoajia näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi vuonna 2015 neuvoston päätelmissä koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä ja menestyksellisen koulunkäynnin edistämisestä 60 kehotettiin jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan kattavia strategioita koulupudokkuutta vastaan samoin kuin muita erityisiä toimenpiteitä. Useissa jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa alaa koskevia toimia. Vuonna 2016 Belgian flaaminkielinen yhteisö hyväksyi pohdinta-asiakirjan politiikasta, joka liittyy opinto-oikeuteen, poissaoloihin ja koulunkäynnin keskeyttämiseen ja jolla korvataan tämänhetkiset toiminta-ohjelmat. Belgian ranskankielisessä yhteisössä 57 Maahanmuuttajataustaisten osuus on noin 20 prosenttia tai hieman sen yli esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa ja yli 30 prosenttia alle 6-vuotiaista. 58 Toimintarajoitteisten työllisyysluvut eivät anna koko kuvaa siitä, miten suppeaa heidän osallistumisensa työmarkkinoille on; niitä on tarkasteltava yhdessä työvoimaosuuden kanssa, joka myös on suhteettoman alhainen. Vuonna 2015 toimintarajoitteisten ja toimintakykyisten vuotiaiden työvoimaosuudessa EU:ssa oli 22,4 prosenttiyksikön ero (59,5 ja 81,9 %). 59 EU:n uusi korkeakoulutussuunnitelma (COM(2017) 247 final) ja Koulujen kehittämisellä ja huipputason opetuksella hyvät lähtökohdat elämälle (COM(2017)248 final). Jälkimmäisessä yksilöidään kolme koulupoliittista haastetta, joita esiintyy käytännössä kaikissa jäsenvaltiossa: 1) heikkoudet lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä; 2) sosioekonomisen taustan liiallinen vaikutus koulutustasoon; 3) riittämättömät digitaalitaidot. Siinä myös esitetään, missä tarvitaan EU:n ja jäsenvaltioiden toimia: parempien ja osallistavampien koulujen kehittäminen; opettajien ja koulujen johtajien tukeminen; koulutusjärjestelmien ohjaaminen tehokkaampaan, oikeudenmukaisempaan ja tuloksekkaampaan suuntaan

68 koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen on merkittävä tekijä käynnissä olevassa kouluuudistuksessa, jossa keskitytään tasapuolisuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseen. Bulgariassa ollaan panemassa täytäntöön eri laitosten välistä yhteistyömekanismia, jolla parannetaan koulutukseen osallistumista ja koulussa pysymistä. Siihen sisältyvät paikalliset tiimit, jotka toimivat kentällä ja tunnistavat keskeyttämisriskissä olevia koululaisia tai opiskelijoita sekä parantavat laitosten välistä tiedonvaihtoa ja tiedonkeruuta. Virossa koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseksi on lisätty uraohjausta ja ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta. Ranskassa on toteutettu toimia sen varmistamiseksi, että vuotiailla, jotka lähtevät koulusta ilman todistusta tai tutkintoa, on oikeus palata koulutukseen. Unkarissa hyväksyttiin marraskuussa 2016 toimintasuunnitelma koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi ja otettiin käyttöön pakollinen tiedonkeruu opinnoissa edistymisestä. Romaniassa ollaan kehittämässä varhaista varoitusmekanismia ja suunnitellaan ESR-rahoitteisia uuden mahdollisuuden ohjelmia ja koulupäivän jälkeistä toimintaa. Heikkojen perustaitojen torjumiseen tarkoitettu politiikka yhdistetään kaikkialla EU:ssa yhä useammin toimiin, joilla edistetään osallistavaa koulutusta. Tavoitteena on vähentää sosioekonomisen aseman vaikutusta opiskelijoiden tuloksiin, poistaa muita heikommassa asemassa olevien oppijoiden koulutuserot muihin nähden ja edistää huippuosaamista. Portugalissa paikallishallinnot ja kouluklusterit panevat yhteistyössä täytäntöön koulumenestyksen edistämistä koskevaa kansallista suunnitelmaa, joka on hallituksen lippulaiva-aloite koulunkäynnin keskeyttämisen estämiseksi ja luokallejääntien vähentämiseksi. Irlannissa asetettiin vuonna 2017 ensimmäistä kertaa aikaan sidotut luku- ja laskutaitoa koskevat tavoitteet heikommassa asemassa oleville kouluille. Siellä asetettiin myös suhteellisen kunnianhimoinen tavoite pitää heikosti suoriutuvien osuus alle 10 prosentissa ja kasvattaa samalla parhaiten suoriutuvien osuutta vuoteen 2025 mennessä. Tšekissä ollaan panemassa täytäntöön ESR-rahoitteisia hankkeita, joissa keskitytään esiopetuksen sekä alemman ja ylemmän perusasteen tukemiseen ottamalla käyttöön ja panemalla täytäntöön yksilöllinen osallistaminen. Ruotsissa hallitus on lisännyt resursseja eriarvoisuuden torjumiseksi, ja se on ilmoittanut pitkän aikavälin investointisuunnitelmasta ( ), jolla tuetaan kuntia ja riippumattomia koulutuksen tarjoajia korkealaatuisen koulutuksen tarjoamisessa uusille opiskelijoille. Saksassa liittovaltion hallitus ja osavaltiot ovat yhdistäneet voimansa parantaakseen opettajankoulutuksen laatua ja lisätäkseen 67

69 opettajaksi opiskelevien ja opettajien liikkuvuutta. Bulgariassa on ryhdytty kiinnittämään lisähuomiota osallistavaan koulutukseen, ja Alankomaissa on suunnitteilla lisäinvestointeja koulutuksen tasa-arvon lisäämiseksi. Romanien koulutukseen osallistuminen on haaste useista syistä, joita ovat esimerkiksi koulujen eriytyminen, epäosallistava opetus ja vakavan köyhyyden aiheuttamat esteet. Lainsäädäntömuutosten täytäntöönpano on edelleen tärkeää. Bulgariassa kiellettiin erillisten luokkien muodostaminen etnisin perustein. Tällä hetkellä romanikoululaisiin sovellettavia toimenpiteitä ovat esimeriksi stipendit ja opetussuunnitelman ulkopuolinen toiminta, bulgariankielen lisätunnit ja toiminta vanhempien kanssa. Tšekissä tuli voimaan syyskuussa 2016 uusi uudistuspaketti, joka sisältää yksilöllisiä tukitoimenpiteitä lapsille, joilla on oppimiseen liittyviä erityistarpeita, myös sosioekonomisista syistä. Unkarissa muutettiin vuonna 2017 yhdenvertaista kohtelua ja julkista opetusta koskevaa lakia sen varmistamiseksi, että erottelu kielletään. Lisäksi koulut, joissa keskeyttämisprosentti on korkea, saavat vuonna 2017 koulutus- ja kehittämistukea eriytettyjen opetusmenetelmien toteuttamista varten. Romaniassa kiellettiin erottelu korkeakoulua edeltävissä järjestelmissä, ja romaniopiskelijoihin ja -yhteisöihin kohdennetut ESR-hankkeet asetettiin etusijalle. Slovakiassa hyväksyttiin helmikuussa 2017 tarkistetut toimintasuunnitelmat romanien integroitumista koskevan kansallisen strategian täytäntöönpanon tueksi vuoteen 2020 asti. Tavoitteena on vähentää romanien ja muun väestön keskimääräisen koulutustason eroja parantamalla marginalisoituneista yhteisöistä tulevien lasten koulutusta. Kreikassa käynnistettiin romanilasten integroitumista ja koulutusta koskeva ohjelma, jota yhteisrahoitetaan EU:n rakenne- ja investointirahastoista. Jäsenvaltioissa ollaan laatimassa politiikkaa, jolla kannustetaan maahanmuuttajien integroitumista koulutusjärjestelmiin. Belgiassa kaikki yhteisöt ovat lisänneet vastaanottavien luokkien kapasiteettia, kieltenopettajien lukumäärää ja tukibudjettia uusia maahanmuuttajaopiskelijoita varten. Tanskassa on lisätty hieman vastaanottavia luokkia ja kasvatettu pakolaisten enimmäismäärä luokissa 12:sta 15:een. Siellä myös sallitaan ulkomailla syntyneiden nuorten integroiminen oppivelvollisuuskouluun 25 ikävuoteen asti. Suomessa kehitettiin vuoden 2017 puolivälissä uusi koulutusmoduuli, jossa yhdistetään kielija ammattiopinnot. Siinä otetaan mukaan aikuiskoulutuslaitokset ja laajennetaan saatavilla olevan koulutuksen tarjontaa ja kattavuutta. Ruotsissa tarjotaan hiljattain saapuneille aikuisille maahanmuuttajille tarkoitettu kurssi ammattiopintojen tai muiden opintojen yhteydessä. 68

70 Kreikassa on avattu ensimmäiset vastaanottorakenteet turvapaikanhakijoiden lasten koulutusta varten. Ne toimivat koulupäivän jälkeen, mutta niillä on tarkoitus integroida lapset lopulta varsinaiseen koulutusjärjestelmään. Kyproksella ollaan ottamassa käyttöön toimintasuunnitelma, johon sisältyy kreikan opetus toisena kielenä, maahanmuuttajien vastaanottoa, siirtymäkautta ja osallistamista koskevia toimenpiteitä, opettajien koulutus ja syrjinnän vastaisia toimenpiteitä. Pakolaistulvan aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi ja pakolaisten (ja muiden kolmansien maiden kansalaisten) integroitumisen helpottamiseksi Euroopan komissio on kehittänyt vuonna 2017 EU:n taitoprofiilityökalun kolmansien maiden kansalaisille, jotta näiden olisi helpompi saada osaamisensa ja tutkintonsa ymmärrettäviksi eri jäsenvaltioissa. Korkea-asteen tutkinnon suorittamisen lisäämiseksi tarkoitetussa politiikassa keskitytään pääsymahdollisuuksiin ja osallistumiseen sekä keskeyttäneiden osuuden vähentämiseen. Kuten EU:n uutta korkeakoulutussuunnitelmaa koskevassa komission tiedonannossa 61 tuotiin esiin, tähän voidaan päästä tarjoamalla opiskelijoille, joiden lähtökohdat ovat heikommat, avoimemmin tietoja koulutusmahdollisuuksista ja -tuloksista sekä räätälöityä neuvontaa ja taloudellista tukea. Tšekissä lisättiin apurahoja avun tarpeessa oleville opiskelijoille sekä ammattiin suuntautuneiden ohjelmien lukumäärää korkea-asteen opiskelijoiden sosiaalisen monimuotoisuuden lisäämiseksi. Virossa tarkistettiin vuonna 2017 korkea-asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmää niin, että kannustetaan opintojen loppuun saattamista määräajassa. Ruotsissa käynnistettiin tutkimus korkea-asteen koulutuksen hallinnosta ja rahoituksesta, jotta voitaisiin lisätä sellaisten opiskelijoiden määrää, joiden lähtökohdat ovat heikommat. Kroatiassa hyödynnetään ESR:a tuen antamiseksi opiskelijoille, joiden lähtökohdat ovat heikommat. Myös korkea-asteen koulutuksen merkityksellisyyden lisääminen on tärkeää. Tämän saavuttamiseksi keskeistä on opintomallien suurempi vaihtelu (esim. osa-aikainen ja etäopiskelu), taitotarpeita koskevien ennusteiden ja tutkinnon suorittaneiden työllistymistietojen lisääntynyt käyttö strategisessa suunnittelussa, työnantajien ottaminen mukaan opinto-ohjelmien suunnitteluun ja korkea-asteen ammatillisen koulutuksen kehittäminen edelleen. Bulgariassa ollaan ottamassa käyttöön suorituksiin perustuva rahoitus ja keskitytään lisäämään osallistumista luonnontieteisiin, teknologiaan, insinööritieteisiin ja 61 COM(2017) 247 final. 69

71 matematiikkaan liittyville aloille. Maltalla toteutetaan useita aloitteita, joilla tähdätään luonnontieteisiin liittyvistä aineista valmistuvien opiskelijoiden määrän lisäämiseen. Belgian flaaminkielisessä yhteisössä on kehitetty luonnontieteisiin liittyvä toimintasuunnitelma, jossa ovat mukana kaikki koulutustasot, ja Belgian ranskankielisessä yhteisössä keskitytään teorian ja käytännön yhdistävään oppimiseen aloilla, joilla on todettu tai joilla odotetaan puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta. Kroatiassa tarjotaan ESR:n rahoittamia apurahoja luonnontieteiden alojen opiskelijoille. Virossa on kehitetty työmarkkina- ja taitotarpeiden ennakointiin tarkoitettu väline, jossa esitetään suosituksia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen eteenpäin suuntautuvaa suunnittelua varten. Puolassa otettiin vuonna 2017 käyttöön kansallinen järjestelmä, jolla seurataan valmistuneita, jotta saataisiin parempia tietoja työmarkkinatuloksista. Kyproksella, Portugalissa, Slovakiassa ja Ruotsissa on toteutettu hiljattain toimenpiteitä laadunvarmistuksen vahvistamiseksi korkea-asteen koulutuksessa. Jäsenvaltiot jatkavat toimiaan taitojen ja tutkintojen läpinäkyvyyden parantamiseksi. Prosessi, jossa kansalliset tutkinnot sijoitetaan eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, on saatu päätökseen jo 24 jäsenvaltiossa. Tämä osoittaa sitoutumista avoimuuden ja vertailtavuuden tavoitteeseen. Romania ja Slovakia ovat esittäneet alustavat raporttinsa tutkintojen viitekehykseen sijoittamisesta, ja Suomessa ja Espanjassa on tarkoitus sijoittaa tutkinnot viitekehykseen vuosina Toinen merkkipaalu eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasojen merkitseminen tutkintotodistuksiin on saavutettu 16 jäsenvaltiossa (Belgiassa, Tšekissä, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltalla, Alankomaissa, Portugalissa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Digitaalitaitojen kehittämistarve on yhä tärkeämmällä sijalla jäsenvaltioiden suunnitelmissa. Euroopan uuden osaamisohjelman yhden avaintoimen digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävän koalition mukaisesti 17 jäsenvaltiossa on käynnistetty kansallisia koalitioita, joilla pyritään helpottamaan paikallistasolla toteutettavia tehotoimenpiteitä, ja tällaisia on kehitteillä muissakin jäsenvaltioissa. Digitaalitaitojen kohentamiseksi jäsenvaltioiden suunnittelemia tai toteuttamia konkreettisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi digitaalisen perusopetuksen käyttöönotto alakoulussa ja digitaalikoulutuksen vahvistaminen koko opetussuunnitelmassa (Itävalta, Saksa), ohjelmointia koskevan koulutuksen tehostaminen (Puola, Belgia, Romania, Ruotsi), luonnontieteiden alan opiskelupaikkojen 70

72 lisääminen korkea-asteella (Itävalta, Puola), eurooppalaisen tietokoneen ajokortin sertifiointi vapaaehtoispohjalta toisen asteen opiskelijoille (Kypros) ja yksittäiset aloitteet, kuten tietotekninen akatemia Slovakiassa. EU tukee monenlaisia poliittisia aloitteita, joilla edistetään ammatillisen koulutuksen ohjelmien reagoivuutta työmarkkinoiden tarpeisiin. Komissio hyväksyi lokakuussa 2017 ehdotuksen neuvoston suositukseksi laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista. Puitteissa asetetaan 14 kriteeriä, joiden perusteella määritetään laadukas ja tehokas oppisopimuskoulutus ja varmistetaan sekä työhön liittyvien taitojen kehittäminen että oppisopimuskoulutettavien henkilökohtainen kehitys. Jotta voitaisiin lisätä ammattiopiskelijoiden lukumäärää ulkomaisessa työharjoittelussa, Erasmus+ -ohjelmaan on lisätty ErasmusPro-toimi, joka otetaan käyttöön lokakuussa Työssäoppimisen tukemiseksi käynnistettiin vuonna eurooppalainen oppisopimusyhteenliittymä, joka on EU:n tason sidosryhmäfoorumi. Sen tavoitteena on parantaa oppisopimuskoulutuksen laatua, tarjontaa ja imagoa ja tuoreimman tavoitteen mukaisesti myös liikkuvuutta. Komissio tukee myös CSR Europe -verkoston aloitteesta tehtyä eurooppalaista nuorisosopimusta, jolla tuodaan yhteen yritykset ja niiden sidosryhmät työpaikkojen luomiseksi nuorille oppisopimuskoulutuksen, harjoittelun ja aloitustason työpaikkojen kautta. Perustason ammatillisen koulutuksen ohjelmien houkuttelevuutta ja merkityksellisyyttä työmarkkinoiden kannalta voitaisiin vielä parantaa. Jäsenvaltiot sopivat vuonna 2015 vahvistavansa avaintaitoja ammattikoulutuksen opetussuunnitelmissa ja tarjoavansa parempia mahdollisuuksia hankkia tai kehittää näitä taitoja. 62 Heikosti koulutettujen aikuisten työllistymishaasteet edellyttävät poliittista huomiota, etenkin kun otetaan huomioon teknologiseen muutokseen liittyvät kehittyvät taitotarpeet. Jotta voitaisiin puuttua matalan taito- ja koulutustason aikuisten (jotka ovat myös todennäköisemmin iäkkäämpiä, asuvat maaseutualueilla ja ovat muutenkin heikommassa asemassa) sitkeään työllisyyseroon ja alhaisiin osallistumisosuuksiin aikuiskoulutukseen, Euroopan unioni hyväksyi vuoden 2016 lopulla suosituksen Taitojen parantaminen: uusia mahdollisuuksia aikuisille. Sillä on tarkoitus tarjota matalan taito- ja 62 Euroopan komissio käynnisti vuonna 2016 uuden aloitteen, jolla tuodaan esiin ammattikoulutuksen huippuosaamista ja laatua Euroopassa ja lisätään tietoa ammattikoulutuksen tarjoamista mahdollisuuksista sekä nuorille että aikuisille. Ensimmäistä kertaa järjestetyllä Euroopan ammattitaitoviikolla saatiin aktivoitua eurooppalaista sidosryhmää parantamaan ammattikoulutuksen imagoa ja houkuttelevuutta. 71

73 koulutustason aikuisille tukea taitojen parantamiseksi ja korkeamman pätevyystason hankkimiseksi (ks. tekstilaatikko 2). Tekstilaatikko 2. Taitojen parantaminen: uusia mahdollisuuksia aikuisille Neuvoston joulukuussa 2016 antamassa taitojen parantamista koskevassa suosituksessa 63 kehotetaan jäsenvaltioita kehittämään toisiinsa liittyvä sarja kohdennettuja toimia, jotka muodostavat matalan taito- ja koulutustason aikuisille (joita EU:ssa oli 63 miljoonaa vuonna 2016) tarkoitetun tuen polun. Sillä on tarkoitus tukea näitä aikuisia parantamaan luku-, lasku- ja digitaalitaitojaan ja/tai laajentamaan taitojaan hankkimalla korkeampi pätevyystaso. Jokaiselle tuensaajalle tarjotaan taitojen arviointi, jotta voidaan määrittää olemassa olevat taidot ja taitojen parantamistarpeet, yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen tarjous, joka perustuu tähän arviointiin, ja mahdollisuudet saada näin hankitut taidot validoitua ja tunnustettua. Näihin kolmeen vaiheeseen liitetään tiedotus-, ohjaus- ja tukitoimenpiteitä. Aloitteen yleisenä poliittisena tavoitteena on parantaa matalan taitotason aikuisten (esim. aikuiset, joilla ei ole keskiasteen tutkintoa) työllistymismahdollisuuksia ja yleisesti mahdollisuuksia elämässä, edistää koko työvoiman osaamisen kehittämistä / uudelleenkoulutusta, ja vahvistaa sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta perustaitojen kanssa kamppailevien aikuisten osalta. Täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa voidaan tukea ESR:n, Erasmus+ -ohjelman ja muiden lähteiden rahoituksella. Jäsenvaltioiden olisi luonnosteltava vuoden 2018 puoliväliin mennessä toimenpiteet, jotka ne toteuttavat tämän suosituksen täytäntöönpanemiseksi, esimerkiksi se, mitkä matalan taitotason aikuisryhmät ne asettavat etusijalle. Joissakin jäsenvaltioissa on toteutettu aikuiskoulutuksen alalla toimenpiteitä, joilla kannustetaan aktiivisempaa osallistumista aikuiskoulutukseen ja etenkin perustaitojen kohentamiseen. Bulgariassa otettiin käyttöön toimenpide, jotta voitaisiin tarjota paremmin peruskoulutustason taitoja yli 16-vuotiaille, jotka ovat lukutaidottomia tai joiden lukutaito on heikko. Kroatia on ilmoittanut suunnitelmasta, jolla varmistetaan, että koulutustoimilla edistetään työttömien parempaa työllistymistä alueilla, joilla on suurin puute ammattitaitoisesta työvoimasta. Kyproksella muutettiin sellaisille yrityksille myönnettävää taloudellista tukea, jotka investoivat elinikäiseen oppimiseen, jotta kannustettaisiin matalan 63 EUVL C 484, , s

74 koulutustason aikuisia osallistumaan aiempaa enemmän aikuiskoulutukseen. Portugalissa on esitetty kattava ohjelma (Qualifica-ohjelma), jolla on tarkoitus tarjota aikuisille kokemuksen kautta hankittuihin taitoihin perustuva pätevyys, jota voidaan täydentää modulaarisella jatkokoulutuksella. Jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla edistetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ammatilliseen koulutukseen liittyvistä aiheista. Espanjassa hallitus ryhtyi hiljattain käymään työmarkkinaosapuolten kanssa maan laajuisia keskusteluja työllisyyteen liittyvistä eri aiheista, muun muassa ammatillisen koulutuksen laadusta. Kreikassa käynnistetään vuoden 2017 aikana kokeilumuotoisia tarjouspyyntöjä yritysyhteisön johdolla toteutettavista kumppanuuksista ammattikoulutuksen alalla. Mukana on alakohtaisia ja paikallisia työnantajien edustuselimiä ja työmarkkinaosapuolia. Latviassa työmarkkinaosapuolet, varsinkin työnantajat, ovat olleet mukana monissa ammattikoulutusuudistusten osatekijöissä. Vuonna 2016 hyväksyttiin johdettua oikeutta, jolla luotiin alakohtaisia asiantuntijaneuvostoja ja menettelyjä opetussuunnitelmien päivittämiseksi. Sillä muutettiin vuonna 2015 hyväksyttyä ammattikoulutuslakia. Lisäksi aikuiskoulutuksen hallintomallin täytäntöönpanosuunnitelmassa ( ) perustettiin aikuiskoulutuksen hallintoneuvosto, jossa on mukana ministeriöitä, työmarkkinaosapuolia, kuntien edustajia, aikuiskoulutusjärjestö ja muita sidosryhmiä. Neuvosto ottaa huomioon työmarkkinatilanteen ja tarkastelee ja hyväksyy prioriteetteja aikuiskoulutusta varten ja varmistaa aikuiskoulutuksen tulosten säännöllisen arvioinnin (mukaan luettuna koulutusohjelmien tarjonta ja kysyntä). Virallisten yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien ulkopuolella hankittujen taitojen validointi on erittäin merkityksellistä. Tämä koskee etenkin ihmisiä, joilla on alhainen taitotaso tai jotka ovat työttömiä, työttömyysriskissä, maahanmuuttajia ja jotka haluavat muuttaa uraansa. Kansallisissa lähestymistavoissa on eroja, mutta validointijärjestelyjä on suunniteltu tai otettu käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Kansallisia mekanismeja, joilla koordinoidaan validointijärjestelyjä koulutussektoreiden, työmarkkinoiden ja kolmannen sektorin välillä, on vahvistettu 15 jäsenvaltiossa (Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Italiassa, Latviassa, Maltalla, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa, Espanjassa ja Ruotsissa). 73

75 Kansallisilla taitostrategioilla voi olla merkittävä rooli puututtaessa politiikan hajanaisuuteen monissa maissa ja luotaessa yhdenmukaisuutta politiikan eri lohkojen, taitoja tukevien eri taloudellisten resurssien ja kaikkien asianomaisten toimijoiden välille. Niillä voidaan tehdä strateginen arviointi maan taitojärjestelmistä ja yksilöidä keskeiset taitoihin liittyvät haasteet, ja ne voivat johtaa toimintasuunnitelmaan, jolla näihin puututaan. Komissio tukee OECD:n antaessa teknistä apua taitostrategioiden kehittämistä Italiassa, Portugalissa ja Sloveniassa (ja aiemmin Espanjassa). Myös Alankomaat ja Itävalta ovat käynnistäneet kansallisia taitostrategiahankkeita kansallisella rahoituksella. Kun jäsenvaltiot ymmärtävät, mitä taitoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, ne pystyvät mukauttamaan politiikkaansa niin, että voidaan puuttua paremmin taitojen epätasapainoon työmarkkinoilla. Tarve mukauttaa taidot työmarkkinoiden tarpeisiin on jo synnyttänyt useita toimia eri jäsenvaltioissa. Houkutellakseen enemmän tietotekniikka-alan työntekijöitä ja yrittäjiä Viro on muuttanut ulkomaalaislakia esimerkiksi muuttamalla vaatimusta vakituisesta asuinpaikasta Virossa ja jättämällä suuret sijoittajat, tietotekniikkaalan työntekijät ja startup-yrittäjät maahanmuuttokiintiön ulkopuolelle. Ranska avaa 500 uutta erityistä koulutusväylää yksilöityjen tulevien työmarkkinatarpeiden mukaisesti (esim. tietotekniikka ja vihreä talous) tai rekrytoiville sektoreille (esim. teollisuus, turvallisuuspalvelut, ateriapalvelut) ja mukauttaa ne paikallisiin tai alueellisiin profiileihin. Irlannissa on perustettu kansallinen taitoneuvosto ja yhdeksän alueellista taitofoorumia, joiden tarkoituksena on auttaa nopeasti muuttuvien taitotarpeiden ennakoinnissa kaikilla sektoreilla ja niihin reagoimisessa. Unkarissa ESR:sta yhteisrahoitetuilla hankkeilla autetaan työttömiä hankkimaan taitoja ja työkokemusta, joita tarvitaan työvoimapulasta kärsivissä ammateissa. Jäsenvaltiot tehostavat toimia uraohjauspalvelujen kehittämiseksi ja laajentamiseksi. Kyproksella tarjotaan ilmaista uraohjausta nuorille sotilaille, ja valmisteilla on Euroopan sosiaalirahastosta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettava hanke, jolla laajennetaan neuvontapalvelut kattamaan myös ne, jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Maltalla käynnistetään opintovuodesta lähtien kaikissa valtion lukioissa uraohjausohjelmia, joilla kannustetaan nuoria keskiasteen jälkeiseen koulutukseen tai työhön. Nuorten työmarkkinatilanne on kohentunut merkittävästi, mistä kuuluu kiitos myös nuorisotakuusta tuetuille rakenneuudistuksille. Nuorisotakuujärjestelmät ovat vakiintumassa, joskin useimmissa maissa tarvitaan lisätoimia niiden kattavuuden ja 74

76 vaikutuksen lisäämiseksi samoin kuin kestävän täytäntöönpanon takaamiseksi. Pelkästään vuonna ,5 miljoonaa nuorta hyödynsi nuorisotakuujärjestelmiä ja 3,5 miljoonaa sai työ, oppisopimus-, harjoittelu- tai jatkokoulutuspaikan. Lähes puolet kaikista vuotiaista NEET-nuorista oli rekisteröitynyt nuorisotakuun piiriin vuonna Keskeisenä prioriteettina on saavuttaa nuoret, kannustaa heitä rekisteröitymään julkisiin työvoimapalveluihin ja saamaan näin asianmukaista tukea etenkin jäsenvaltioissa, joissa on suuri osuus työmarkkinoiden ulkopuolella olevia ja rekisteröitymättömiä NEET-nuoria. Espanjassa hyväksyttiin joulukuussa 2016 kuninkaan asetus, jolla yksinkertaistetaan ja edistetään nuorten työnhakijoiden rekisteröitymistä kansalliseen nuorisotakuujärjestelmään. Portugalissa esitettiin kesäkuussa 2017 uusi kansallinen strategia NEET-nuorten saavuttamista ja rekisteröitymistä varten. Sillä tavoitellaan vähintään uuden NEET-nuoren rekisteröitymistä ja laajennetaan nuorisotakuukumppaneiden kansallista verkostoa. Romania on käynnistänyt uusia tiedotustoimenpiteitä lisätäkseen julkisiin työvoimapalveluihin rekisteröityneiden NEETnuorten määrää :lla ennaltaehkäisevällä yksilöinnillä, tiedotuskampanjalla, tukiverkostoilla ja interventioryhmillä, joissa on mukana työvoimapalvelun edustajia, sosiaaliavustajia ja koulutusneuvojia. Bulgarian viranomaiset ovat käynnistämässä uusia tiedotustoimenpiteitä, jotka kohdistetaan alle 29-vuotiaiden NEET-nuorten aktivointiin ja työhön integroimiseen. Tässä yhteydessä haasteena on tukea paremmin nuoria, joita haittaavat monenlaiset esteet. Ranskassa lokakuussa 2013 käynnistetty Garantie jeunes -kokeilu laajennettiin vuonna 2017 kaikkiin vuotiaisiin NEET-nuoriin, jotka ovat syrjäytymisriskissä ja joiden tulot ovat vähimmäistuloa pienemmät. Sillä tarjotaan työmarkkinoille tehostettu väylä, jossa yhdistetään intensiivisiä ohjaustoimia ja työkokemusta. Slovakiassa käynnistettiin heinäkuussa 2017 kansallinen nuorille pitkäaikaistyöttömille tarkoitettu hanke ( Restart for young jobseekers - Creation of jobs for young long term unemployed ). Sillä on tarkoitus motivoida nuoria työnhakijoita löytämään työpaikka 30 ohjaustunnin kautta, joihin yhdistetään taloudellinen kannustin niille, jotka löytävät työpaikan. Työllisyys-, koulutus- ja nuorisopolitiikan jouheva koordinointi on keskeisen tärkeää, jotta voidaan tukea paremmin nuorten siirtymistä koulutuksesta ja työttömyydestä työelämään. Uusia kumppanuuksia ollaan perustamassa. Kyproksella keskiasteen 75

77 koulutuksen uraohjaus- ja koulutuspalveluja vahvistetaan, jotta ne voisivat tarjota kohdennetumpaa ohjaus- ja neuvontapalveluja vuotiaille nuorille. Lisäksi Kyproksen nuorisotiedotuskeskusten nuorisolautakunta tarjoaa erikoistuneita opinto- ja uraohjauspalveluja opiskelijoille ja NEET-nuorille. Liettuassa pantiin vuonna 2016 täytäntöön valtakunnallisesti pilottihankkeena mentorointiohjelma, jossa julkiset työvoimapalvelut toimivat yhteistyössä psykologien ja akateemisten koulutuslaitosten verkoston kanssa voidakseen tarjota parempaa tukea nuorille (samoin kuin pitkäaikaistyöttömille ja ikääntyneille työntekijöille). Jäsenvaltioissa ollaan sijoittamassa nuorten osaamisen kehittämiseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan parantaa heidän työllistettävyyttään. Slovakiassa ollaan sijoittamassa kansallisen hankkeen kautta 30,9 miljoonaa euroa nuorten työnhakijoiden työllistyvyyden tukemiseen tarjoamalla uudelleenkoulutusta ja vahvistamalla avaintaitoja tai tarjoamalla koulutusta työmarkkinatarpeisiin nuorten omasta aloitteesta. Esimerkki hyvästä käytännöstä on Espanjassa helmikuusta 2017 lähtien toteutettu digitaalitaitojen koulutusohjelma, jossa tarjotaan digitaaliteollisuuteen ja uusiin liiketoimintamalleihin suuntautunutta koulutusta. Ruotsissa hyväksyttiin heinäkuussa 2017 Studiestartsstödettoimenpide, ja odotetaan, että sillä saadaan noin heikosti koulutettua, joilla on vakavia koulutustarpeita (mukaan luettuna juuri saapuneet siirtolaiset, joiden koulutus on vähäinen), sitoutumaan alemman ja ylemmän perusasteen tason opintoihin vuosittain. Edelleen haastavassa makrotalouden tilanteessa useissa jäsenvaltioissa tuetaan nuorten kysyntää työmarkkinoilla palkka- ja rekrytointituilla. Tukia rahoitetaan usein Euroopan sosiaalirahastosta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta. Järjestelmät on usein kohdennettu nuoriin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista (esim. pitkäaikaistyöttömät, vähän koulutetut tai sellaiset, joilla ei ole työkokemusta), jotta vältetään nollavaikutus tai korvausvaikutukset. Tukien vaikutuksen maksimointia edistävät vahva koulutuskomponentti ja tuensaajien seuranta. Belgiassa liittovaltion hallitus ilmoitti heinäkuussa 2017 työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennuksesta, jos ne palkkaavat vuotiaita nuoria. Kyproksella marraskuusta 2016 lähtien voimassa olleesta Job Placement of Young Unemployed Graduates -järjestelystä tuetaan nuorten työttömien valmistuneiden, joilla on vain vähän työkokemusta, 6 kuukauden työharjoittelua yrityksissä/organisaatioissa. Osallistujista joka kolmas sai töitä neljä kuukautta osallistumisensa jälkeen. Virossa muutettiin kesäkuussa 2017 My First Job - 76

78 järjestelyä laajentamalla tuki kattamaan vuotiaat nuoret, tekemällä ehdoista joustavampia ja lisäämällä koulutusmahdollisuuksia. Järjestelyssä työnantajat saavat enintään euron korvauksen työhön liittyvästä koulutuksesta. Italiassa vuoden 2017 budjettilailla otettiin käyttöön kolme uudentyyppistä sosiaaliturvavähennystä, jos nuoret palkataan vakituisella työsopimuksella tai oppisopimuksella. Portugalissa ollaan kehittämässä nuorten ja ikääntyneiden rekrytointiin tarkoitettua yhdistelmätukea (Contrato-Geracao). Siinä annetaan tukea yrityksille, jotka palkkaavat samaan aikaan nuoren työttömän (tai ensimmäistä työpaikkaansa hakevan nuoren) ja ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän. Jäsenvaltiot ovat edelleen mukauttamassa harjoittelijoita koskevaa lainsäädäntöään harjoittelun laatupuitteiden 64 mukaiseksi. Harjoittelu-uudistuksilla on autettu valmistamaan nuoria paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja hankkimaan merkityksellisiä taitoja. Samalla niillä on vahvistettu myös yritysyhteisön sitoutumista. Puolassa työmarkkinaosapuolet sopivat kesäkuussa 2017 kansallisista harjoittelun laatupuitteista. Romanian viranomaiset hyväksyivät heinäkuussa 2017 päivityksen oppisopimuskoulutus- ja harjoittelulakiin, jotta siitä tulisi houkuttelevampi työnantajien kannalta (niiden kannustinten lisääminen ja kansallisesta budjetista myönnettävien tukien tasojen linjaaminen ESR:n tukien tasoon). Tekstilaatikko 3. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteen täysimittainen hyödyntäminen Euroopan sosiaalirahaston ESR:n budjetti vuosiksi on 86,4 miljardia euroa, ja se on yksi keskeisistä EU:n välineistä, joilla voidaan puuttua maakohtaisissa suosituksissa yksilöityihin haasteisiin. Vuosina 2014 ja 2015 hyväksytyt toimintaohjelmat on suunniteltu niin, että varmistetaan niiden yhdenmukaisuus maakohtaisten suositusten kanssa. Lisäksi asetuksissa säädetään mahdollisuudesta kohdentaa varoja uudelleen esiin tulevien haasteiden mukaisesti. ESR:n keskeinen poliittinen prioriteetti vuosina on nuorisotyöllisyys, johon myönnetään rahoitusta sekä ESR:n omista varoista (6,3 miljardia euroa) että nuorisotyöllisyysaloitteesta (3,2 miljardia euroa yhdessä ESR:n vastaavan 3,2 miljardin euron määrärahan kanssa). Nuorisotyöllisyysaloite on kohdennettu nuoriin, jotka eivät ole työelämässä tai koulutuksessa (NEET) alueilla, joissa oli suurimmat nuorisotyöttömyysasteet vuonna Aloite edistyy hyvin. Vuoden 2016 loppuun mennessä noin 8 miljoonaa 64 Neuvoston suositus, annettu 10. maaliskuuta 2014, harjoittelun laatupuitteista (2014/C 88/01). 77

79 osallistujaa oli saanut etua eurooppalaisella rahoituksella tuetuista hankkeista, esimerkiksi työnvälityksestä, oppisopimusharjoittelusta, työharjoittelusta, itsenäiseen ammatinharjoittamiseen liittyvistä toimenpiteistä sekä täydennyskoulutuksesta. Tuensaajista 39 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Useimmissa jäsenvaltioissa nuorisotyöllisyysaloitetta pidetään keskeisenä välineenä työllisyyspolitiikan kattavuuden ja suunnittelun kannalta. Monissa jäsenvaltioissa nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitetaan valtaosa nuorisotakuutoimenpiteistä. Nuorisotyöllisyysaloitteen talousarvion 1,2 miljardin euron korotuksen, jonka neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät vuosiksi , ansiosta jäsenvaltioiden pitäisi pystyä edelleen tukemaan työttömiä ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia nuoria. ESR on jäsenvaltioiden väline myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanossa. Pilaria tukeviin toimiin on annettu ESR:sta 27,5 miljardia euroa työmarkkinoille pääsyn osalta ja 21,2 miljardia euroa sosiaalisen osallisuuuden osalta. Joka vuosi noin 15 miljoonaa Euroopan kansalaista saa suoraan etua ESR:n yhteisrahoittamiin hankkeisiin osallistumisesta. Naisten työllisyyden tukemiseksi jäsenvaltioissa on hyväksytty tasa-arvopolitiikkaa, jolla tuetaan työntekijöitä työ- ja hoivavelvoitteiden yhteensovittamisessa. Jos molemmilla vanhemmilla on asianmukaiset lomaoikeudet ja jos tuetaan hoivavelvoitteiden parempaa jakautumista naisten ja miesten välillä, naisilla on mahdollisuus palata nopeammin työelämään. Näin rajoitetaan hoivarasitteen negatiivisia vaikutuksia heidän urakehitykseensä. Vuonna 2017 Tšekissä ja Kyproksella otettiin käyttöön uusi isyyslomaoikeus (1 ja 2 viikkoa) ja Portugalissa pidennettiin loman kesto 20:stä 25 päivään, joista 15 on pakollisia (aiemmin 10). Luxemburgissa hyväksyttiin vuonna 2016 vanhempainvapaajärjestelmän uudistus, jolla siitä tehtiin joustavampi ja korvausta korotettiin. Saksassa ja Itävallassa otettiin hiljattain käyttöön taloudellinen bonus, jos molemmat vanhemmat pitävät osan vanhempainvapaasta. Tanskassa ja Italiassa otettiin vuonna 2017 käyttöön erityistoimenpiteitä itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien vanhempien kattamiseksi. Espanjassa laajennettiin tammikuussa 2017 työssäkäyvien isien oikeus isyysvapaaseen (lapsen syntymän, adoptoinnin tai sijaisvanhemmuuden vuoksi) kahdesta neljään viikkoon. Kroatiassa korotettiin hiljattain vuoden pituisen äitiysvapaan jälkipuoliskolta maksettavaa enimmäisavustusta sekä työssäkäyvien että työttömien vanhempien osalta. Slovakiassa korotettiin äitiysetuus 70:stä 75 prosenttiin päivittäisestä määräytymisperusteesta ja sisällytettiin sosiaalipalvelujen luetteloon 78

80 alle 3-vuotiaille tarjottava lastenhoito. Alankomaissa tuli vuonna 2016 voimaan joustavaa työaikaa koskeva laki, jolla annetaan työntekijöille oikeus pyytää pysyvää tai tilapäistä muutosta työtunteihin, työvuoroihin ja työskentelypaikkaan. Huollettavina olevista ja iäkkäistä sukulaisista pitävät useimmiten huolta naiset. Hoivavapaaoikeuksien käyttöönotolla tai vahvistamisella, kuten Tšekissä tehtiin heinäkuussa 2017, voidaan antaa naisille mahdollisuus sovittaa yhteen hoiva- ja työvelvollisuuksia. Perhevapaiden lisäksi joustavilla työjärjestelyillä on vahva positiivinen vaikutus naisten työllisyyteen. Belgiassa, Tšekissä ja Italiassa otettiin vuosina käyttöön toimenpiteitä työjärjestelyjen joustavuuden lisäämiseksi, ja Romaniassa käynnistettiin julkinen kuuleminen etätyötä koskevasta ehdotuksesta. Lisäksi useissa jäsenvaltioissa parannettiin taloudellista tukea hoivavelvollisuuksista vastaaville. Romaniassa hallitus hyväksyi vakavasti vammaisten henkilökohtaisten avustajien palkkakustannusten keskittämisen. Maltalla uudistettiin ja korotettiin hoivavelvollisuuksista vastaavien avustuksia. Summia korotettiin myös Unkarissa ja Tšekissä. Viro suunnittelee muutosta tasaarvolakiin siten, että työsuojeluviranomaisille annettaisiin tehtäväksi seurata tiiviimmin sukupuolten tasa-arvon toteutumista yksityisellä sektorilla, myös keräämällä sukupuolittain eriteltyjä palkkatietoja, tarjoamalla koulutusta palkkaeroihin puuttumisesta ja jakamalla palkkaeroihin liittyvää tietoa. Virallisten lastenhoitopalvelujen saatavuuden parantaminen on tehokas keino torjua naisten työllisyyttä estäviä tekijöitä. Tšekissä vahvistettiin kaikkien lasten oikeus osallistua esikoulua edeltävään opetukseen ja tehtiin esikouluopetus pakolliseksi. Siellä myös taattiin kaikille paikka päiväkodissa ja vahvistettiin tukea lapsille, joilla on koulutukseen liittyviä erityistarpeita. Lisäksi käynnissä on ESR:stä rahoitettu pilottihanke 6 kuukauden 4 vuoden ikäisten lasten päivähoidon osalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ollaan nyt panemassa täytäntöön vuonna 2016 hyväksyttyä lastenhoitolakia, joka tarjoaa 15 ilmaista lisätuntia lastenhoitoa työssäkäyvien vanhempien 3 4-vuotiaille lapsille Englannissa nykyisen samaa ikäryhmää koskevan yleisen 15 tunnin ilmaisen lastenhoidon lisäksi. Luxemburgissa käynnistettiin vuonna 2016 kunnianhimoinen uudistus varhaiskasvatuksen saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Slovakiassa on suunnitteilla investointeja infrastruktuuriin lastenhoitokapasiteetin kasvattamiseksi. Suomen hallitus esitti huhtikuussa 2017 ilmaisten/edullisten lastenhoitopalvelujen laajentamista suuremmalle joukolle pieni- ja 79

81 keskituloisia perheitä. Vuonna 2017 joissakin jäsenvaltioissa otettiin myös käyttöön toimenpiteitä, joilla kehitetään palveluja epäsuotuisissa olosuhteissa eläville lapsille (Unkari) ja työnhakijoiden lapsille (Ranska). Joissakin jäsenvaltioissa otettiin käyttöön myös kohdennettuja toimenpiteitä, joilla kannustetaan naisia palaamaan työmarkkinoille, kun lapsi on vielä erittäin pieni. Esimerkiksi Bulgariassa hyväksyttiin kesäkuussa 2017 toimenpide, josta myönnetään alle 1- vuotiaan lapsen äidille avustus tämän palatessa työelämään (50 % lapsenhoitoetuudesta palkan lisäksi). Samoin Romaniassa korotettiin huhtikuussa 2017 työhönpaluukannustinta vanhemmille, jotka hyödynsivät lastenhoitovapaata. Joissakin jäsenvaltioissa on kehitetty kohdennettuja järjestelmiä naisille, joiden uratauko on ollut pitkä. Tällainen on esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan Returnships-järjestelmä, johon kevään 2017 budjetissa myönnettiin 5 miljoonaa puntaa (noin 5,6 miljoonaa euroa). Luxemburgissa hyväksyttiin laki, jolla vahvistetaan naisten ja miesten samapalkkaisuuden periaatetta ja tuetaan valistuskampanjoita ja toimia, joilla poistetaan naisten työllisyyttä estäviä tekijöitä. Jotta voitaisiin torjua naisten aliedustuksesta työmarkkinoilla aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia, Ruotsissa ollaan tekemässä ehdotusta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi eläkkeissä. Viron hallitus on hyväksynyt lakiluonnoksen, jolla muutetaan vanhempainvapaa- ja vanhempainetuusjärjestelmää ottamalla käyttöön isille tarkoitettu lisäkuukausi, laajentamalla vanhempainetuuksien hakukautta ja nostamalla työntekoon liittyvää tulorajaa vanhempainvapaan ajalta. Maltalla tarjotaan ilmainen lastenhoito, jos molemmat vanhemmat ovat työssä tai opiskelevat. Useissa jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla edistetään ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinoille integroitumista. Saksassa hyväksyttiin laki, jolla helpotetaan ikääntyneiden työntekijöiden siirtymistä eläkkeelle (Flexi-Rente). Tarkoituksena on tehdä eläkkeelle siirtymisestä joustavampaa. Uudistuksella edistetään erityisesti varhaiseläkkeen ja osa-aikatyön yhdistelmää pienentämällä eläkevähennyksiä ylimääräisten tulojen osalta. Sillä myös kannustetaan työntekoa eläkeiän jälkeen antamalla työntekijöille mahdollisuus hankkia lisäeläkeoikeuksia ja vapauttamalla työnantajat velvollisuudesta maksaa työttömyysvakuutusmaksuja. Kreikassa käynnistettiin helmikuussa 2017 kaksi uutta ohjelmaa, joista myönnetään tukea yli 50-vuotiaiden palkkaamiseen. Kyproksella vahvistettiin järjestely, josta tarjotaan kannustimia yli 50-vuotiaiden työttömien työllistämiseen. 80

82 Tarkoituksena on kannustaa työnantajia palkkaamaan yli 50-vuotiaita työttömiä, jotka haluavat työskennellä kokoaikaisesti. Alankomaissa on esitetty Perspective for toimintasuunnitelman puitteissa lakiluonnos, jonka mukaan työnantajat saavat korvauksen (riskitön preemio), jos yli 56-vuotiaat työntekijät, jotka ovat olleet työttömänä yli vuoden ja saavat työttömyysetuutta, sairastuvat. Itävallassa työllisyyskampanjalla on tarkoitus helpottaa ikääntyneiden työllistymistä ja vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä. Hankkeen täysimittaisen täytäntöönpanon on tarkoitus alkaa tammikuussa 2018, ja sen pitäisi johtaa keskipitkällä aikavälillä uuteen voittoa tavoittelemattomaan työpaikkaan. Sosiaaliturvan muutoslailla annetaan lisäksi eläkeiän jälkeen työskenteleville mahdollisuus kerryttää suurempaa vanhuuseläkettä. Toimenpide on suunnattu erityisesti naisille, joilla on eläkeiässä suurempi köyhyysriski kuin miehillä. Sloveniassa Older and the Labour Market in Slovenia -toimintasuunnitelmaan sisältyy 49 toimenpidettä, jotka otetaan käyttöön vuosina Näihin sisältyy tuki työnantajille työterveys- ja työturvallisuusohjelmien täytäntöönpanoa varten, kannustimet työnantajille inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja ja työntekijöiden kouluttamista varten, kannustimet työntekijöille työelämässä pidempään pysymistä varten sekä ikääntyneiden työntekijöiden aktivointi aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimilla. Jäsenvaltioissa ollaan mukauttamassa kolmansien maiden kansalaisten integrointipolitiikkaa reaktiona turvapaikanhakijoiden lisääntyneeseen määrään. Toimenpiteissä keskitytään parantamaan kielitaitoa ja lisäämään työmarkkinoille osallistumista. Ranskassa ulkomaiden kansalaisten oikeuksia koskevalla lailla vahvistettiin räätälöity integroitumisväylä, joka perustuu räätälöityyn vastaanottoon, uudistettuun kansalaistaitojen opetukseen ja vahvistettuun kielenopetukseen. Suomessa kotouttamista koskevalla hallituksen toimintasuunnitelmalla ja valtion kotouttamisohjelmalla pyritään nopeuttamaan koulutukseen ja työelämään pääsyä. Lisäksi käynnistettiin maahanmuuttajien nopeaan työllistämiseen tähtäävä kokeilu, jossa sovellettiin tulosperusteista rahoitussopimusmallia. Hankkeen tavoitteena on kokeilla uusia työllisyys- ja koulutusmalleja, joilla voitaisiin nopeuttaa maahanmuuttajien työllistymistä ja yhdistää koulutus ja työnteko joustavasti. Itävallassa kesäkuussa 2017 hyväksytyllä integrointilailla tehdään kansainvälistä suojelua saavien osallistumisesta kieli- ja kulttuurikursseille pakollinen. Siihen sisältyy velvollisuus allekirjoittaa integroitumista koskeva sitoumus. Lisäksi aiotaan panna täytäntöön (julkisten työvoimapalvelujen hallinnoima) pakollinen työmarkkinoilleintegroitumisvuosi 81

83 kaikille tunnustetuille pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, joille todennäköisesti myönnetään turvapaikka ja jotka ovat työttömiä. Tammikuussa 2016 Tšekissä voimaan tulleen uuden valtion integrointiohjelman nojalla kansallista suojelua saaville myönnetään tukea asumisen, työllisyyden, terveydenhuollon ja koulutukseen, myös kielitaidon parantamisen, alalla. Saksassa uuden integrointilain tultua voimaan vuonna 2016 integrointikursseille osallistuminen voidaan tehdä pakolliseksi turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole työssä. Saksassa otettiin myös käyttöön uudentyyppinen työhön suuntautunut kielikurssi sen jälkeen, kun integrointikurssi on suoritettu. Se on suunnattu pakolaisille, jotka ovat jo työssä tai osallistuvat aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin tai ammatilliseen koulutukseen. Tanskassa kolmikantasopimuksessa keskityttiin varhaisvaiheen toimiin, yksilölliseen taitojen arviointiin ja työhön suuntautuneisiin toimenpiteisiin. Turvapaikanhakijat kartoitetaan hakuvaiheessa ja osoitetaan kuntaan, jossa voidaan parhaiten hyödyntää heidän työntekomahdollisuuksiaan. Lisäksi pakolaisten on hankittava työkokemusta kuukauden kuluessa saapumisesta. Monia jäsenvaltioiden hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan hiljattain saapuneiden pakolaisten lisäksi myös muihin maahanmuuttajiin tai maahanmuuttajataustaisiin henkilöihin. Esimerkiksi Suomessa valmistellaan toimia, joilla pystyttäisiin tehokkaammin yksilöimään maahanmuuttajien taidot ja ohjaamaan heidät asianmukaiselle koulutus- ja työllistymisväylälle. Itävallassa tuli voimaan 12. heinäkuuta 2016 tunnustamista ja arviointia koskeva laki, jolla edistetään sellaisten henkilöiden työmarkkinoille integroitumista, joilla on ulkomailla hankittu pätevyys. Siinä täsmennetään menettelyt, joita sovelletaan henkilöihin, joille on myönnetty turvapaikka tai toissijainen suojelu ja joilla ei ole asiakirjoja suoritetusta koulutuksesta. Ruotsissa toteutettiin hiljattain merkittäviä toimia, jotta voitaisiin vastata ulkomailla hankitun pätevyyden arviointia koskevaan kasvavaan kysyntään. Tämä tehtiin myös lisäämällä rahoitusta Ruotsin korkeakouluneuvostolle, jonka viranomaistehtäviin kuuluu ulkomaisten pätevyyksien tunnustaminen. Ruotsissa on myös tehty merkittäviä investointeja siltaohjelmiin, joiden avulla maahanmuuttajat, joilla on ulkomailla hankittu lakimiehen, lääkärin, sairaanhoitajan, hammaslääkärin, opettajan ja farmaseutin tutkinto, voivat suorittaa ammattinsa harjoittamista varten vaaditun koulutuksen. New Start Jobs - järjestelyn uudistuksen puitteissa korotettiin myös tukea hiljattain saapuneille maahanmuuttajille ja pakolaisille. Virossa on ryhdytty edistämään tietotekniikka-alan työntekijöiden, startup-yrittäjien ja suurten yrittäjien maahanmuuttoa muuttamalla vakituista asuinpaikkaa koskevia vaatimuksia. Maltalla tarjotaan kursseja muille kuin äidinkielen 82

84 puhujille, joilla on lukutaitotarpeita, ja tavoitteena on maahanmuuttajien työllistyvyyden lisääminen. Sloveniassa perustettiin valtiollinen maahanmuuttajien tuki- ja integrointivirasto, joka koordinoi kansallisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja muiden järjestöjen tehtäviä. Viraston päätehtäviä ovat eri maahanmuuttajaryhmien majoittaminen ja tukeminen. Enimmäkseen juuri saapuneiden integroimiseen tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi useissa jäsenvaltioissa on toteutettu toimia syrjinnän torjumiseksi. Ranskassa tammikuun 2017 lopulla ilmoitetulla yhdenvertaisuus- ja kansalaisuuslailla parannetaan yleistä suojelujärjestelmää syrjintää vastaan, ja siihen sisältyy oikeus ranskankielen opetukseen osana täydennyskoulutusta. Ruotsissa tammikuussa 2017 voimaan tulleeseen muutettuun syrjinnänvastaiseen lakiin sisältyy uusia syrjinnän vastaisia aktiivisia toimenpiteitä työllisyyden ja koulutuksen alalla, vaatimus vuotuisesta palkkaraportista ja työnantajien velvollisuus laatia ohjeita ja toimintatapoja häirinnän (mukaan luettuna seksuaalisen häirinnän) ja kostotoimien estämiseksi. Espanjassa perustettiin useita työryhmiä seuraamaan toimia, jotka liittyvät rasismia, muukalaisvihaa ja muunlaista suvaitsemattomuutta koskevan tietoisuuden lisäämiseen eri ammattiryhmissä, jotka ovat mukana syrjinnän torjunnassa (esim. poliisi, tuomarit, syyttäjät, muut hallintoviranomaiset). Virossa järjestettiin kokeiluluonteista syrjinnästä tietoisuutta koskevaa koulutusta lainvalvontaviranomaisille, tuomareille, syyttäjille ja uhreja tukeville asiantuntijoille. Suomessa käynnistettiin vuoden 2016 alussa kaksivuotinen ministeriöiden välinen hanke TRUST hyvät väestösuhteet Suomessa edistämään turvapaikanhakijoiden syrjimättömyyttä paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Koulutuksen alalla Portugalissa tarjottiin kouluille monikulttuurillinen paketti, joka sisältää kasvatuksellista verkkomateriaalia opettajille. Jäsenvaltioissa pyritään aktiivisesti tukemaan toimintarajoitteisten integroitumista työmarkkinoille. Belgiassa liittovaltion hallitus on ottanut käyttöön väyliä, joilla kannustetaan palaamaan työmarkkinoille soveltuviin työpaikkoihin sellaisia työntekijöitä, jotka eivät enää suoriudu aiemmista tehtävistään, ja aluetasolla ollaan ottamassa käyttöön sellaisten työnantajien sosiaaliturvamaksujen alennuksia, jotka työllistävät toimintarajoitteisia. Brysselin pääkaupunkialueella otettiin käyttöön velvollisuus palkata tietty kiintiö (2,5 %) toimintarajoitteisia paikallishallintoon. Saksassa on tarkistettu työkyvyttömyysetuuksien tarveharkintaisuuden arviointiperustaa ja korotettu toimintarajoitteisten työntekijöiden työtukea, josta hyötyy noin vakavasti toimintarajoitteista työntekijää suojatyöpaikoissa. Bulgariassa ollaan uudistamassa 83

85 järjestelmää, jolla arvioidaan toimintarajoitteisten työikäisten jäljellä olevaa työkykyä. Virossa hyväksyttiin vuosiksi työmarkkinaohjelma, jossa tarjotaan aktiivisia toimenpiteitä työttömyyden estämiseksi, etenkin terveysongelmista kärsivien ihmisten osalta. Kyproksella otettiin käyttöön työllisyystuki heikommassa asemassa olevien ryhmien osalta, mukaan luettuna toimintarajoitteiset ja kroonisista sairauksista kärsivät. Latviassa muutettiin sosiaalipalvelu- ja sosiaalihuoltolakia ja parannettiin kuntoutuksen tarjoamista toimintarajoitteisille. Unkarissa ollaan panemassa täytäntöön ESR:n hanketta, jolla lisätään toimintarajoitteisia työllistävien organisaatioiden kuntoutuspotentiaalia. Itävallassa on vähennetty työkyvyttömyyseläkkeitä ja lisätty ikääntyneiden työntekijöiden määrää nostamalla vähitellen työkyvyttömyyseläkeikä 60 vuoteen. Samalla toteutetaan tukitoimenpiteitä, kuten lakisääteinen oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Irlannissa ministeriöiden välinen työnteon kannattavaksi tekemistä käsittelevä ryhmä yksilö keskeisiä tekijöitä, jotka eivät kannusta toimintarajoitteisia työskentelemään, ja antoi suosituksia hallitukselle, jonka pitäisi ilmoittaa toimista ja mahdollisesta lainsäädännöstä vuoden 2017 loppuun mennessä. Portugalissa otettiin käyttöön toimintarajoitteisten osallistamista varten uusi sosiaalietuus, jolla kannustetaan jatkamaan työntekoa tai etsimään työtä (tällä hetkellä toimintarajoitteisilla ei ole oikeutta työkyvyttömyysetuuksiin, jos he saavan jotakin muuta korvausta). Lisäksi ESR:n rahoittamassa pilottihankkeessa keskitytään toimintarajoitteisten riippumattoman elämän tukemiseen. 84

86 3.3 Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen Tässä jaksossa tarkastellaan työllisyyden suuntaviivan 7 täytäntöönpanoa. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita parantamaan työmarkkinoiden toimintaa, esimerkiksi varmistamalla kestävä siirtyminen työttömyydestä työelämään ja työpaikasta toiseen ja estämällä työmarkkinoiden segmentoitumista. Ensin siinä esitellään lyhyesti keskeiset indikaattorit, jotka osoittavat alan haasteita, joita ovat etenkin pitkäaikaistyöttömyys ja segmentoituminen vakituisiin ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Sen jälkeen tarkastellaan asiaan liittyvää politiikkaa ja etenkin sitä, miten asianmukaisella työlainsäädännöllä, hyvin suunnitelluilla työttömyysetuuksilla ja tehokkailla aktivointistrategioilla voidaan parantaa työmarkkinoiden toimintaa. Tähän liittyen siinä esitetään tuloksia työttömyysetuuksia ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa koskevasta vertailuarvioinnista jäsenvaltioiden kanssa sovitun mukaisesti. Siinä myös kuvataan sellaisten julkisten työvoimapalvelujen ja aktivointitoimenpiteiden kattavuutta, jotka ovat keskeisen tärkeitä, jotta edistetään työttömien työmarkkinoille integroitumista ja parannetaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista työmarkkinoilla. Lopuksi jaksossa raportoidaan jäsenvaltioiden toimenpiteistä näillä aloilla Keskeiset indikaattorit Työmarkkinoiden elpyminen on edistänyt pitkäaikaistyöttömyyden vähenemistä kaikissa jäsenvaltiossa. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyötyneet parannuksesta yhtä paljon. Kuten kaaviosta 28 käy ilmi, pitkäaikaistyöttömyysaste oli vuonna 2016 korkeampi kuin ennen kriisiä (2008) lähes kaikissa jäsenvaltioissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (esim. Ruotsi, Tšekki, Saksa, Malta ja Unkari). Viimeisten kolmen vuoden aikana useimmissa jäsenvaltioissa tilanne on kohentunut merkittävästi, ja esimerkiksi Kroatiassa, Irlannissa, Portugalissa, Slovakiassa ja Espanjassa aste on pudonnut 3 prosenttiyksikköä. Joissakin maissa, joissa pitkäaikaistyöttömyysaste on suhteellisen korkea (eli EU:n keskiarvoa korkeampi), tilanne ei kuitenkaan kohentunut merkittävästi tai se jopa heikkeni tällä kaudella (Belgia, Ranska, Kypros ja Italia). Pitkäaikaistyöttömyyden haaste vaikutti edelleen akuutilta vuonna 2016 Kreikassa (17 %) ja Espanjassa (9,5 %), joiden jälkeen tulevat Italia, Kroatia, Portugali, Slovakia ja Kypros (noin 6 %). Asteet olivat alimpia Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Tanskassa (alle 1,5 % työvoimasta). Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista 85

87 työttömistä oli yli 50 prosenttia kymmenessä jäsenvaltiossa, ja suurimmat osuudet olivat Kreikassa (72 %) ja Slovakiassa (60 %). Kaavio 28: Pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta (%) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Työmarkkinoiden segmentoituminen on pysynyt vakaana ja se vaikuttaa edelleen useisiin jäsenvaltioihin. Jakautuminen vakituisiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin ja vähäiset mahdollisuudet siirtyä jälkimmäisistä ensin mainittuihin muodostaa uhkan hyvin toimiville ja oikeudenmukaisille työmarkkinoille. Tilanne tässä suhteessa on pysynyt lähes samana kuin vuoden 2017 yhteisessä työllisyysraportissa 65. Esimerkiksi Puolassa, Espanjassa, Kroatiassa ja Portugalissa määräaikaisten työsopimusten (20 64-vuotiaiden ryhmässä) osuus on noin 20 prosenttia ja yhdeksässä muussa maassa prosenttia (Alankomaat, Slovenia, Kypros, Ranska, Ruotsi, Suomi, Tanska, Italia ja Saksa). Puolassa ja Espanjassa tilannetta pahentaa erityisen vähäinen siirtyminen vakituisiin työsuhteisiin, samoin kuin Ranskassa, jossa kuitenkin määräaikaisten työsopimusten osuus on suhteessa alempi (mutta edelleen yli EU:n keskiarvon). Vaikuttaa siltä, että määräaikaiset työsuhteet ovat ennemminkin umpikujia kuin ponnahduslautoja kohti vakituisia työpaikkoja. Monivuotisesta näkökulmasta tarkasteltuna määräaikaisten työsopimusten osuus on muuttunut vain hieman kriisin alusta lähtien (EU:n keskiarvo on pysytellyt noin 14 prosentissa vuodesta 2008) ja se on pysynyt vakaana myös 65 Tarkempi analyysi työmarkkinoiden segmentoitumisesta ja siihen liittyvistä tekijöistä löytyy seuraavan julkaisun osasta 2: Euroopan komissio, Labour Market and Wage Developments in Europe. Annual Review Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto,

88 useimmissa jäsenvaltioissa. Osuus kuitenkin kasvoi merkittävästi Maltalla, Luxemburgissa, Slovakiassa, Kyproksella, Tanskassa, Alankomaissa ja Kroatiassa. Espanjassa osuus putosi merkittävästi kriisin alussa (määräaikaisten sopimusten päättymisen vuoksi) mutta kohosi myöhemmin elpymisen myötä. Kaavio 29: Määräaikaisten työntekijöiden osuus kaikista vuotiaista työntekijöistä (2016) ja siirtyminen määräaikaisesta vakituiseen työsuhteeseen (2015) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC). Maat, joissa itsenäisen ammatinharjoittamisen osuus on korkea, saattavat olla alttiimpia työmarkkinoiden segmentoitumiselle. Näin voi käydä, jos itsenäisen ammatinharjoittamisen taustalle kätkeytyy työsuhteita, joista yrittäjä on taloudellisesti riippuvainen (nk. näennäisyrittäjyys) ja/tai jos sosiaaliturvajärjestelmistä ei kyetä kattamaan asianmukaisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia. Itsenäisten ammatinharjoittajien itsenäisyyden astetta ei voida mitata käytettävissä olevilla tilastoilla, mutta osa itsenäisestä ammatinharjoittamisesta ilman työntekijöitä (osuutena kokonaistyöllisyydestä) saattaa liittyä potentiaalisesti epävakaisiin työpaikkoihin, ja tätä olisi arvioitava tarkemmin. Tähän indikaattoriin perustuvien sijoitusten mukaan suurimmat osuudet vuonna 2016 olivat Kreikassa (22,2 %) sekä Romaniassa ja Italiassa (15,4 %) ja pienimmät Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa (noin tai alle 5 %). Tarkasteltaessa kehitystä vuodesta 2008 lähtien omaan lukuun työskentelevien työntekijöiden osuus on kasvanut merkittävästi joissakin maissa, etenkin Alankomaissa (3,1 prosenttiyksikköä), Latviassa (2,2 prosenttiyksikköä) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (2,0 87

89 prosenttiyksikköä). Eniten laskua on ollut Portugalissa (-4 prosenttiyksikköä) ja Kroatiassa (- 5,1 prosenttiyksikköä). Kaavio 30: Itsenäiset ammatinharjoittajat ilman työntekijöitä (osuus kokonaistyöllisyydestä) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Hyvin suunnitellut työttömyysetuusjärjestelmät, joiden korvaustasot ovat riittävät ja kattavuus laaja ja joihin yhdistetään toimivia aktivointistrategioita, tukevat ja lisäävät siirtymistä työelämään. Työttömyysetuusjärjestelmiä ja niiden vuorovaikutusta aktivointi- ja tukitoimenpiteiden kanssa koskevasta vertailuanalyysista voidaan saada hyödyllistä tietoa niiden suorituskyvystä. Seuraavassa analyysissä käytetään perustana työllisyyskomitean vuosina tekemää vertailuarviointia luvussa 2 esitetyn lähestymistavan mukaisesti. Korkeaan työttömyyteen (ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyteen) liittyviä haasteita jäsenvaltioissa on yksilöity tämän raportin edeltävissä jaksoissa, mutta tässä jaksossa keskitytään erityisesti työttömyysetuusjärjestelmän suorituskykykyyn ja erityisiin toimintapoliittisiin välineisiin käyttäen sovittuja indikaattoreita. 88

90 Keskimäärin noin kolmannes lyhytaikaisista työttömistä 66 kuuluu työttömyysetuuksien piiriin EU:ssa. Osuus on pienentynyt hieman kriisin jälkimainingeissa (vuosien 2008 ja 2016 välillä 34,4 prosentista 32,4 prosenttiin), mutta maiden välillä on merkittäviä eroja. Erot riippuvat politiikan suunnittelusta (etenkin kelpoisuusehdoista, enimmäiskestosta ja päällekkäisyyksistä muiden sosiaalisen suojelun järjestelmien kanssa) sekä suhdannekehityksestä. Yhtäältä kattavuus on yli kaksinkertaistunut Italiassa (7,3 prosentista 15,1 prosenttiin) ja laajentunut merkittävästi (yli 10 prosenttiyksikköä) myös Latviassa, Virossa ja Tšekissä, ja toisaalta se on supistunut Unkarissa (-10 prosenttiyksikköä), Luxemburgissa (-10 prosenttiyksikköä), Kyproksella (-9 prosenttiyksikköä) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (-8 prosenttiyksikköä). Merkittävää supistumista havaittiin myös jäsenvaltioissa, joissa kattavuus on pienin, etenkin Romaniassa, Puolassa, Maltalla ja Kroatiassa. Neljässä viimeksi mainitussa maassa kattavuusaste oli alle 15 prosenttia vuonna Sitä vastoin Suomessa, Belgiassa, Itävallassa ja Saksassa yli 50 prosenttia lyhytaikaisesti työttömistä kuului etuuksien piiriin, viimeksi mainitussa 66 prosenttia. Kaavio 31: Lyhytaikaisten työttömien kuuluminen työttömyysetuuksien piiriin Lähde: Eurostat, työvoimatutkimuksen tiedot. Huom.: Irlantia ja Alankomaita koskevia tietoja ei saatavilla. 66 Alle vuoden työttöminä olleet. 89

91 Kaikissa jäsenvaltioissa oikeus työttömyysvakuutuksen etuuksiin riippuu aiemmasta työskentelystä ja/tai maksetuista maksuista. Tiukemmat kelpoisuusehdot tarkoittavat sitä, että harvemmat työttömät ovat oikeutettuja etuuksiin, ja näin ollen alempaa kattavuusastetta. Saadakseen oikeuden etuuksiin työttömiltä vaaditaan yleensä vähintään tietyn pituista työskentelyä, minkä vuoksi etuudet kattavat heikommin ihmiset, joilla on lyhyitä työllisyysjaksoja ja katkonainen työhistoria, tai eivät kata heitä lainkaan. Työttömyysetuuksien saamiseksi vaadittujen työskentelyviikkojen lukumäärä vaihtelee enintään 20 viikosta Maltalla (jossa on täytynyt suorittaa vähintään 50 viikoittaista maksua sen jälkeen, kun henkilö ensimmäisen kerran aloitti työnteon), Ranskassa ja Italiassa yli 100 viikkoon Slovakiassa. Yleisimmin vaadittu määrä on yksi vuosi (52 viikkoa) (ks. kaavio 32). Toinen keskeinen muuttuja on maksukauden ja pidemmän viitekauden välinen suhde. Useissa maissa viitekausi mahdollistaa muiden kuin työllisyyskausin huomioon ottamisen laskelmissa. Yleisin arvo jäsenvaltioissa on 0,5 (eli edunsaajien olisi pitänyt suorittaa maksuja vähintään puolet viitekaudesta). Lyhemmät etuuksiin oikeuttavat kaudet mahdollistavat sen, että työntekijät, joiden työura on katkonainen, saavat helpommin työttömyysetuuksia, joskin ne voivat myös edistää työntekijöiden nopeaa vaihtuvuutta. Kaavio 32: Etuuksiin oikeuttavan kauden pituus, 2016 Lähde: MISSOC-tietokanta ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö. Punaiset vinoneliöt osoittavat maksujen ja viitekauden välistä suhdetta. Maltalla on täytynyt suorittaa vähintään 50 viikoittaista maksua siitä lähtien, kun henkilö ensimmäistä kertaa aloitti työnteon. Irlannissa on täytynyt suorittaa vähintään 104 viikoittaista maksua siitä lähtien, kun henkilö ensimmäistä kertaa aloitti työnteon. 90

92 Työttömyysetuuksien kesto on yleensä lyhyempi kuin maksukausi, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Etuuksien kesto voi olla joko kiinteä tai se voi kasvaa maksuhistorian pituuden mukaan. Lisäksi monissa EU-maissa on vaihtoehtoinen alemman tason etuus sen jälkeen, kun oikeudet työttömyysetuuksiin on käytetty. Kaaviosta 33 näkyy etuuksien enimmäiskesto yhden vuoden maksujen jälkeen. Useimmissa maissa etuuksien kesto on lyhyempi kuin maksukausi (yleisimmin puolet maksukaudesta eli 26 viikkoa), mutta neljässä tapauksessa se on yhtä pitkä (Ranskassa, Alankomaissa, Kreikassa ja Luxemburgissa) ja kolmessa pidempi (71 viikkoa Suomessa, 104 Tanskassa, rajaton Belgiassa, joskin etuudet pienenevät ajan mittaan alimmalle tasolle). Asteikon toisessa päässä etuuksien kesto on enintään kolme kuukautta Sloveniassa, Kroatiassa, Maltalla ja Unkarissa. Kaavio 33: Etuuksien enimmäiskesto yhden vuoden työhistorialla, viikkoa HU MT HR SI NL ES BG SK AT PT CZ EE CY DE IT RO LT PL UK IE LV SE Etuuksien enimmäiskesto, vuoden työhistoria FI FR EL LU DK BE Lähde: MISSOC-tietokanta (tammikuu 2017) ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö. Huom.: Belgiassa etuuksien kestoa ei ole rajoitettu. Sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joissa kesto riippuu myös iästä, kaaviossa osoitetaan kesto nuorimman ikäryhmän osalta, mikä vastaa lyhintä mahdollista kestoa. Slovakiassa osoitettu kesto (4 kk) viittaa määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviin (muutoin se on 6 kk). Puolassa kesto vaihtelee sen mukaan, mikä alueen työttömyysaste on suhteessa kansalliseen keskiarvoon. Työttömyysetuuksien taso ja riittävyys vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä. Nettokorvausaste antaa suuntaa työttömyysetuuksien tulonkorvaustoiminnon riittävyydestä. Asteen taso riippuu useista tekijöistä, esimerkiksi ansiotulojen aiemmasta tasosta, virkaiästä, työttömyyskauden kestosta, iästä ja kotitalouden kokoonpanosta (etenkin kun huomioon 91

93 otetaan vuorovaikutus verojärjestelmän ja muiden etuuksien kanssa). Jos tarkastellaan matalapalkkaista työntekijää, jonka työhistoria on lyhyt (1 vuosi), nettokorvausasteen arvot kuukauden työttömyyden jälkeen vaihtelevat 20 prosentista (aiemmista nettoansiosta) 90 prosenttiin (kaavio 34). Alemmassa päässä ovat jäsenvaltiot, joissa etuuden maksaminen päättyy jo toisena työttömyyskuukautena (Unkari) tai joissa henkilö, jolla on yhden vuoden työhistoria, ei ole oikeutettu työttömyysvakuutukseen (Slovakia). Näitä seuraavat jäsenvaltiot, joissa maksetaan kiinteämääräinen etuus, joka ei liity (tai liittyy vain heikosti) aiempien ansioiden tasoon (Romania, Bulgaria, Kreikka, Yhdistynyt kuningaskunta ja Malta). Verrattaessa nettokorvausasteita työttömyyden 12. kuukauden kohdalla nähdään vaikutus, joka etuuden maksamisen päättymisellä (jolloin henkilöt siirtyvät toiseen järjestelmään, kuten työttömyys- tai sosiaaliavustuksen piiriin) tai etuuden vähenemisellä on. Kaavio 34: Työttömyysetuuksien nettokorvausaste (67 % keskipalkasta) 2. ja 12. työttömyyskuukauden kohdalla (tammikuu 2016) % HU SK LT RO BG EL UK MT AT PL DE EE FR LV NL FI DK IE HR SE IT PT CZ ES SI LU BE 2. kuukausi 12. kuukausi Lähde: Euroopan komissio, OECD:n vero-/etuusmallien perusteella. 92

94 Kaavio 35: Työnhakua ja työn vastaanottovalmiutta koskevien vaatimusten tiukkuutta koskeva indikaattori, 2014 Lähde: OECD. Jäsenvaltiot käyttävät erilaisia strategioita varmistaakseen työttömyysetuuksien saajien aktivoinnin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etuuksien jatkuva saaminen edellyttää tiettyjen työnhakuun ja työn vastaanottovalmiuteen liittyvien vaatimusten noudattamista. Näin varmistetaan, että työttömyysetuuksia saavat pysyvät aktiivisina eivätkä jää työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kaaviossa 35 esitetään tiivistettynä työttömyysetuuksien saajiin kohdistettavat työnhakua ja työn vastaanottovalmiutta koskevat indikaattorit OECD:n laskelmien 67 mukaan seuraavilla aloilla: 1) työn vastaanottovalmius myös aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistumisen aikana ja soveltuvaa työtä koskevat kriteerit (eli missä olosuhteissa työtarjous voidaan hylätä ilman seuraamuksia); ii) työnhakutoiminnan seuranta (työnhaun säännöllisyys, toimitettavat asiakirjatodisteet); iii) seuraamukset (jos henkilö on vapaaehtoisesti työtön, kieltäytyy työtarjouksista tai ei osallistu ohjaustapaamisiin tai aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin). 68 Arvioidut työnhakua ja työn vastaanottovalmiutta koskevat ehdot ja niihin liittyvät seuraamukset vaikuttavat olevan tiukimmat Maltalla, Kroatiassa, Virossa, Portugalissa, 67 Katso: Venn (2012), Eligibility Criteria for Unemployment Benefits: Quantitative Indicators for OECD and EU Countries, OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 131, OECD Publishing, Pariisi, ja Langenbucher, K. (2015), How demanding are eligibility criteria for unemployment benefits, quantitative indicators for OECD and EU countries, OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 166, OECD Publishing, Pariisi. 68 Indikaattorit perustuvat aggregoituihin tekijöihin, jotka on arvioitu asteikolla 1:stä (vähiten tiukka) 5:een (tiukin). 93

95 Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistuminen (100:aa työhalukasta kohti) - muutos Luxemburgissa ja Sloveniassa ja löyhimmät Kyproksella ja Unkarissa. Eri alatekijöiden suhteellinen merkitys vaihtelee huomattavasti maiden välillä. On syytä huomata, että indikaattori ei mittaa täytäntöönpanon valvonnan tasoa. Työttömyyden pitkä kesto lisää sen riskiä, että työttömät irtautuvat työmarkkinoilta ja menettävät vähitellen taitonsa ja työllistyvyytensä. Jotta tähän ei päädyttäisi, työttömien nopeaa integroitumista tai paluuta työmarkkinoille voidaan helpottaa heihin varhaisessa vaiheessa kohdennettavilla tehokkailla aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimilla. Kaavio 36: Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistujat (100:aa työhalukasta kohti) ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 10, y = 0,1184x - 1,2361 R² = 0,3842 DK 8,0 6,0 HU BE 4,0 CZ PL IE PT ES 2,0 HR LT SE EE NL CY FR 0,0 RO 0 5 BG SK DE -2,0 LV SI AT FI -4,0 Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistuminen (100:aa työhalukasta kohti) Lähde: Eurostat, työvoimapolitiikkatietokanta ja työvoimatutkimus. Kausi: vuoden 2015 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2014 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Kreikan, Italian, Maltan ja Yhdistyneen kuningaskunnan tietoja ei ole saatavilla. Luxemburgin tiedot jätetty pois tietojen todentamiseen liittyvistä syistä. 94

96 Aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin osallistuminen noudattelee hyvin erilaisia malleja jäsenvaltioissa. Useissa jäsenvaltioissa (Bulgaria, Romania, Latvia, Viro, Kroatia, Slovenia ja Kypros) osallistumisaste 100:aa työhalukasta kohti (eli työttömiä tai työkykyisiä, jotka eivät hae aktiivisesti työtä) oli alle 10 prosenttia vuonna 2015, mikä on vain vaatimaton parannus tai jopa heikennys edeltävään vuoteen nähden. Kyprosta lukuun ottamatta nämä jäsenvaltiot on arvioitu kriittisessä tilanteessa oleviksi. Toisaalta taas useissa jäsenvaltioissa (Ranska, Unkari, Ruotsi, Belgia ja Tanska) osallistumisaste oli selvästi yli keskiarvon ja kaikissa tapauksissa yli 40 prosenttia, ja nämä jäsenvaltiot olivat parhaiten suoriutuvia. Näissä maissa osallistumisaste on kohonnut (eri asteisesti) edeltävän vuoden aikana. Tämä kehitys täydentää kuvaa siitä, että tilanne on eriytymässä edelleen eri maissa. Tämä tulee esiin tasojen vuotuisiin muutoksiin liittyvän regressiosuoran positiivisessa kaltevuudessa. Tätä indikaattoria olisi kuitenkin tulkittava varovasti, koska se mittaa vain osallistumista työmarkkinapolitiikan toimiin (eikä niiden vaikuttavuutta), ja useissa maissa siihen liittyy tiedonkeruuprosessista johtuvia tilastojen luotettavuusongelmia. Monivuotisesta näkökulmasta tarkasteltuna useimpien jäsenvaltioiden tiedot osoittavat indikaattorin laskun kriisin aikana (etenkin työttömyyden suhdanneperäisen kasvun vuoksi vuoden 2008 jälkeen) ja kohenemista elpymisen myötä. Useimmissa tapauksissa aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin osallistumisen ennakkoedellytyksenä on julkiseen työvoimapalveluun rekisteröityminen. Rekisteröidyt työttömät saattavat saada profilointi- ja ohjauspalveluja ja räätälöityjä palveluja, esimerkiksi työnhakutukea ja suosituksia tiettyihin aktivointi- ja/tai koulutusjärjestelmiin. Kuten vuoden 2017 yhteisestä työllisyysraportista kävi ilmi, rekisteröitymisasteissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. Nämä erot riippuvat eri tekijöistä, kuten julkisten työvoimapalvelujen kapasiteetista, tarjottujen palvelujen laadusta sekä työttömyysetuuksiin ja muihin tulotukijärjestelmiin liittyvistä velvoitteista ja seuraamuksista. Julkiset työvoimapalvelut ovat keskeisessä asemassa työnhaun kannalta sen lisäksi, että niitä koskee virallinen rekisteröitymisvaatimus. Myös tältä osin tilanne vaihtelee suuresti. Esimerkiksi Tšekissä, Slovakiassa, Liettuassa, Itävallassa ja Saksassa niiden työttömien osuus, jotka ilmoittavat käyttävänsä julkisia työvoimapalveluja työhaussa, on lähes 80 prosenttia. Sen sijaan Romaniassa, Italiassa ja Espanjassa tämä osuus on 30 prosenttia tai vähemmän. Tämä saattaa myös osoittaa tarjottujen palvelujen erilaista laatua etenkin siltä osin 95

97 kuin on kyse työnhakijoiden ja työpaikkojen yhteensaattamisesta. Kriisin alusta lähtien keskimäärin harvemmat työttömät ovat käyttäneet julkisia työvoimapalveluja Euroopassa. Yksityisten työnvälitystoimistojen ja muiden työnhakumenetelmien, kuten suorien hakemusten lähettäminen työnantajille tai ilmoitusten julkaiseminen tai niihin vastaaminen (myös internetissä) on sitä vastoin ollut kasvussa (ei näy kaaviossa). Vastakkainen suuntaus on nähtävissä muutamassa jäsenvaltiossa, joissa julkisten työvoimapalvelujen käyttö on itse asiassa lisääntynyt viime vuosina (Latvia, Kypros, Viro, Kreikka, Slovenia ja Liettua). Kaavio 37: Niiden työttömien osuus, jotka käyttävät julkisia työvoimapalveluja työnhaussa Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus Poliittiset toimet Uudistukset jatkuvat työlainsäädännön alalla dynaamisten työmarkkinoiden tukemiseksi ja segmentoitumisen vähentämiseksi. Tällä alalla hiljattain hyväksytyillä tai suunnitelluilla toimenpiteillä pyritään usein vähentämään työmarkkinoiden segmentoitumista, edistämään vakituisiin työsuhteisiin palkkaamista, etenkin sääntelemällä tiukemmin määräaikaisia ja epätyypillisiä työsuhteita, ja lisäämään vakituisten työntekijöiden palkkaamiseen ja irtisanomiseen liittyvää joustavuutta. Esimerkiksi uusien työntekijöiden palkkaamisen kannustamiseksi Belgia ilmoitti irtisanomiskauden muuttamisesta työsuhteen ensimmäisten kuuden kuukauden aikana: se lyhenee yhteen viikkoon ensimmäisten kolmen kuukauden aikana ja viiteen viikkoon kuudennesta kuukaudesta lähtien (liittovaltion 96

98 toimenpide). Tšekissä tiukennettiin työvoiman vuokrausyritysten sääntelyä ottamalla käyttöön tiukemmat kriteerit yritysten perustamiselle ja ankarammat seuraamukset velvollisuuksien laiminlyönnistä. Kreikassa on korvattu järjestelmä, jossa joukkoirtisanomisten tapauksessa tarvittiin ennakolta hallinnollinen hyväksyntä (työministerillä oli veto-oikeus), ilmoitusmenettelyllä, jossa taataan työntekijöille ilmoittamista ja heidän kuulemistaan koskevien vaatimusten noudattaminen. Ranskassa 9. elokuuta 2016 hyväksytty laki 69, jossa täsmennetään olosuhteet, joilla voidaan perustella yksittäinen irtisanominen taloudellisista syistä, ja lisätään työoloihin liittyvää joustoa yrityksen tasolla, on tullut asteittain voimaan, ja useimmat toimenpiteet käynnistyivät tammikuussa Hallitus hyväksyi toisen laajamittaisen uudistuksen syyskuussa Sillä otetaan käyttöön pakolliset kynnysarvot ja enimmäismäärät laittomista irtisanomisista maksettavissa korvauksissa ja korotetaan erorahaa, kun kyseessä on taloudellisista syistä perusteltu irtisanominen. Lisäksi sillä otettiin käyttöön mahdollisuus soveltaa yhteisesti sovittuja kollektiivista irtisanoutumista koskevia menettelyjä (rupture conventionnelle collective) ja helpotettiin edelleen työoloja koskevien sopimusten tekemistä. Liettuassa tehtiin kesäkuussa 2017 työlakiin laaja uudistus, jossa puututtiin useisiin työsuojelulainsäädännön näkökohtiin: siinä selkeytettiin työsuhteen päättämisen syitä, lyhennettiin irtisanomisaikaa, annettiin uusia sääntöjä erorahasta (normi on nyt 2 kk), lyhennettiin määräaikaisten sopimusten enimmäiskestoa 5 vuodesta 2 vuoteen (tähän on poikkeuksia) ja otettiin käyttöön joustava työaika. Siinä myös esitettiin erilaisia epätyypillisen työsuhteen sopimuksia, esimerkiksi vuokratyöhön ja hanketyöhön liittyvät sopimukset, joiden vaikutusta työmarkkinoiden segmentoitumiseen olisi seurattava. Lainsäädännöstä keskusteltiin laajasti työmarkkinaosapuolten kanssa. Myös Puola suunnittelee korvaavansa nykyisen työlainsäädännön, joka on erittäin monimutkainen, jota on muutettu moneen kertaan ja joka ei kuvasta täysin nykyistä talousmallia (se on vuodelta 1974). Tavoitteena on edistää vakituisiin työsopimuksiin perustuvaa työllisyyttä. Työmarkkinaosapuolet ovat mukana lain laatimisessa. Itävallassa on kumottu poikkeussääntö, jonka mukaan yli 50-vuotiaita työntekijöitä ei voi irtisanoa sen jälkeen, kun he ovat työskennelleet kaksi vuotta samassa yrityksessä. Tavoitteena on lisätä ikääntyneiden työntekijöiden työllistymistä poistamalla tämä estävä tekijä. Vain muutamissa jäsenvaltioissa on toteutettu toimia työriitojen nopean ratkaisun edistämiseksi. Tavoitteena on parantaa tulosten ennustettavuutta ja vähentää sekä 69 Tunnetaan myös El Khomri -lakina. Tarkka kuvaus laista löytyy vuoden 2017 yhteisestä työllisyysraportista. 97

99 työnantajille että työntekijöille aiheutuvia kustannuksia. Virossa on annettu säädös, jolla säännellään yksittäisten työriitakomissioiden toimintaa (vuonna 1996). Uudella säädöksellä on tarkoitus vahvistaa näiden komissioiden asemaa tekemällä niiden työstä joustavampaa, mahdollistamalla kirjalliset menettelyt, mukaan luettuna kompromissiratkaisujen hyväksyminen työriitojen ratkaisemiseksi. Ranskassa on toteutettu asteittaisia toimenpiteitä, joilla uudistetaan yksittäisiä irtisanomisia koskeviin oikeudenkäynteihin (prud hommes) sovellettavia sääntöjä. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistoimintaa ja nopeuttaa menettelyjä, myös vähentämällä epävarmuutta työntekijöille maksettavasta korvauksesta laittoman irtisanomisen tapauksessa. Marraskuussa 2016 kahdella asetuksella otettiin käyttöön alustava virkaikään perustuva vertailuarvo ja syyskuussa 2017 uudet pakolliset ylärajat ja vertailuarvot. Näin helpotetaan riita-asioiden ratkaisua sovitteluvaiheessa ja nopeutetaan siten menettelyjä. Useiden jäsenvaltioiden suunnitelmissa korkealla sijalla on itsenäisten ammatinharjoittajien työolojen parantaminen ja näiden sosiaalisten oikeuksien riittävyyden varmistaminen sekä epätyypillisten työmuotojen väärinkäytön estäminen. Tanskassa muutettiin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien yritysten omistajien äitiysvapaata koskevia sääntöjä niin, että he voivat työskennellä yrityksessään enintään 25 prosenttia normaalista työajasta ja saada samalla äitiysetuuksia, jotka vastaavat 75:ää prosenttia. Näin he kykenevät pitämään yrityksensä toimintaa yllä. Italiassa hyväksyttiin toukokuussa 2017 työlaki, joka koskee muita itsenäisiä ammatinharjoittajia kuin yrittäjiä ja älykästä työskentelyä. Sillä laajennettiin itsenäisten ammatinharjoittajien suojaa etenkin äitiysvapaan, vanhempainvapaan sekä sairaus- ja työttömyysetuuksien osalta, ja vähennettiin verotettavasta työtulosta menot, jotka liittyvät ammatilliseen koulutukseen. Ranskassa 9. elokuuta 2016 annetulla lailla otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2018 lähtien sosiaalisen vastuun periaate, jota yhteistyöalustojen on sovellettava niitä välittäjinä käyttäviin itsenäisiin työntekijöihin nähden. Alustojen on osallistuttava työtapaturmavakuutuksen kattamiseen ja rahoitettava osallistumista ammatilliseen koulutukseen. Työntekijöillä on täydet oikeudet osoittaa mieltä ja perustaa ammattiyhdistyksiä ja osallistua niiden toimintaan. Latviassa taksinkuljettajia ja valtion tukea saavissa startup-yrityksissä työskenteleviä pidetään nyt palkansaajina ja heillä on näin ollen vahvemmat sosiaaliset oikeudet ja heihin sovelletaan sosiaaliturvamaksuja koskevia tiukempia vaatimuksia. Portugali on muuttanut alan prosessilainsäädäntöä ja ulottanut näennäisyrittäjyyden ( falsos recibos verdes ) tunnistamista 98

100 koskevat erityistoimet muillekin aloille kuten näennäisharjoitteluun ja -vapaaehtoistyöhön ja muun tyyppiseen pimeään työhön. Espanjassa hyväksyttiin kesällä 2017 itsenäisiä työntekijöitä koskevan lain uudistus, johon sisältyy uusia toimenpiteitä itsenäisten ammatinharjoittajien tilanteen parantamiseksi (esimerkiksi alentamalla heidän sosiaaliturvamaksujaan, tekemällä eläkemaksuista freelance-työhön soveltuvia ja parantamalla koulutusmahdollisuuksien saantia). Sloveniassa hyväksyttiin toimenpiteitä siviililain mukaisten sopimuksen perusteella tehtävän työn estämiseksi tapauksissa, joissa olisi tehtävä vakiomuotoinen työsopimus, etenkin työsuojeluviranomaisten toimivallan ja asiaan liittyvien seuraamusten vahvistamiseksi. Siinä myös ehdotetaan, että todistustaakka siirtyy työnantajalle lyhytaikaisiin sopimuksiin liittyvissä riita-asioissa, ja otetaan käyttöön suuremmat sakot rikkomustapauksissa (myös työntekijöille). Suomessa on tehty lakiesitys nollatuntisopimusten käytön rajoittamisesta tilanteisiin, joissa työnantaja voi perustella, että työvoiman kysyntä vaihtelee. Joissakin jäsenvaltioissa pienentämällä määräaikaisten työntekijöiden yleisyyttä julkisella sektorilla voidaan auttaa torjumaan yleisesti työmarkkinoiden segmentoitumista. Espanjassa ollaan toteuttamassa alan toimenpiteitä asiantuntijaryhmän suositusten perusteella. Huhtikuussa 2017 päästiin työmarkkinaosapuolten kanssa sopimukseen rekrytointivalintojen järjestämisestä vakituisesta julkisen sektorin virasta kolmen vuoden aikana. Myös Portugalissa on ilmoitettu samanlaisista toimenpiteistä. Kyproksella hyväksyttiin vuonna 2016 uusi laki julkisen palvelun määräaikaisista työsopimuksista. Siinä vahvistettiin sopimusten keston rajat (pääsääntöisesti enintään 12 kk, mutta kausi voidaan uusia) ja täsmennetään tapaukset, joissa julkishallinnossa voidaan käyttää määräaikaisia sopimuksia. Samaan aikaan useissa jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa toimenpiteitä sisäisen joustavuuden lisäämiseksi etenkin tekemällä työajoista ja työoloista mukautettavampia. Belgiassa hyväksyttiin maaliskuussa 2017 joustavaa työtä koskeva laki, jolla on tarkoitus parantaa joustavuutta sekä työnantajien että työntekijöiden kannalta ja yksinkertaistaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista. Työaika voidaan vahvistaa vuosipohjalta, ylityön käyttöä on helpotettu, osa-aikatyötä koskevia muodollisuuksia on yksinkertaistettu ja silloin tällöin tehtävää etätyötä koskevat oikeudelliset puitteet on laadittu. Lisäksi työmarkkinaosapuolilla on mahdollisuus mukauttaa työaikoja tätäkin enemmän alakohtaisella tasolla. Tšekissä on 99

101 tehty työlakiin muutoksia, joilla lisätään työjärjestelyjen joustavuutta, etenkin työtuntien ja vapaiden osalta, muutetaan etätyöhön liittyviä säännöksiä ja vahvistetaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyviä välineitä, kuten kotona työskentely. Liettuassa otettiin aiemmin mainitun työlain uudistuksen yhteydessä käyttöön mahdollisuus joustavaan työaikaan ja etätyöhön. Romaniassa työministeriö on julkaissut kuulemista varten etätyötä koskevan ehdotuksen, jolla pyritään lisäämään työjärjestelyjen joustavuutta ja sääntelemään työmuotoa, jota ei ole käytetty aiemmin. Kuuleminen on avoinna heinäkuun loppuun asti. Suomessa laadittiin lakiesitys työaikalainsäädännön täsmentämiseksi siltä osin kuin on kyse joustavasta työajasta ja työaikapankista ja sallitun ylityömäärän lisäämisestä. Italiassa edellä mainitulla työlailla, joka koskee muita itsenäisiä ammatinharjoittajia kuin yrittäjiä ja älykästä työskentelyä, on tarkoitus edistää työntekijöiden joustavampia työjärjestelyjä tuottavuuden lisäämiseksi ja työ ja yksityiselämän tasapainon helpottamiseksi (esim. säätämällä mahdollisuudesta työskennellä muualla kuin yrityksen tiloissa käyttämällä tietoteknisiä välineitä niin, että säilyy oikeus samaan palkkaan kuin työntekijöillä, jotka työskentelevät yrityksen tiloissa ja tekevät samaa työtä). Joissakin jäsenvaltioissa ollaan vahvistamassa työsuojeluviranomaisia ja toteuttamassa lisätoimenpiteitä pimeän työn torjumiseksi. Esimerkiksi Kreikassa ollaan panemassa täytäntöön kolmivuotista ( ) toimintasuunnitelmaa, johon sisältyy erilaisia toimenpiteitä, esimerkiksi sakkojen tarkistus, uudet riskianalyysisäännöt kohdennettuja tarkastuksia varten, päivitetty tarkastusten suunnittelu ja tarkastajien koulutus sekä tiedotuskampanjat. Kyproksella on toimitettu hiljattain parlamentin hyväksyttäväksi sosiaalivakuutuslakia koskevia muutoksia, joihin sisältyy sakkojen korottaminen ja työsuhteen aloittamista koskevan sähköisen ilmoituksen käyttöönotto. Lisäksi työsuojelujärjestelmän tarkistusta viedään eteenpäin. Työsuojeluviranomaisia vahvistetaan myös Portugalissa esimerkiksi palkkaamalla lisää henkilöstöä ja vahvistamalla menettelyjä, jotta voidaan parantaa koordinointia ja tietojen jakamista työsuojeluviranomaisten, veroviranomaisten ja sosiaaliturvapalvelujen välillä. Romaniassa on muutettu pimeää työtä koskevaa lainsäädäntöä, laajennettu pimeän työn määritelmää ja otettu käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla tuodaan kätketty työnteko päivänvaloon. Julkiset työvoimapalvelut ovat edelleen vahvistamassa pyrkimyksiään institutionaalisen uudistuksen ja tulosten parantamisen alalla. Näitä pyrkimyksiä tukee myös 100

102 vertailuoppimismenetelmä 70, joka otettiin käyttöön vuonna 2015 Euroopan julkisten työvoimapalvelujen verkostossa. Hiljattaiset uudistukset tulevat esiin työnhakijoiden alenevassa määrässä ja julkisille työvoimapalveluille ilmoitettujen avointen työpaikkojen lisääntyvässä määrässä (nämä tosin liittyvät jossakin määrin myös kohentuneeseen makrotaloudelliseen tilanteeseen). Työttömyysasteen pudotessa useimmissa julkisissa työvoimapalveluissa on rekisteröityneiden työnhakijoiden määrä vähentynyt (ks. jakso 3.3.1). Työmarkkinaolojen kohentuminen ei kuitenkaan ole johtanut julkisten työvoimapalvelujen menojen vastaavaan pienenemiseen eikä henkilöresurssien merkittävään vähenemiseen. Yhä useammat julkiset työvoimapalvelut vaikuttavat käyttävän erikoistuneita neuvojia tiettyjen työnhakijaryhmien kanssa (nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työntekijät). Kyproksella ollaan palkkaamassa lisää neuvojia julkisiin työvoimapalveluihin, jotta voitaisiin panna tehokkaammin ja vaikuttavammin täytäntöön nuorisotakuu ja pitkäaikaistyöttömiä koskeva suositus. Julkiset työvoimapalvelut ovat myös investoimassa parempaan palvelujen tarjoamiseen. Kreikassa on käynnissä julkisten työvoimapalvelujen uudistushanke, jonka puitteissa hyväksyttiin uusi työnhakijoiden profilointimenetelmä ja lähitulevaisuudessa on suunnitteilla tulosjohtamisjärjestelmän käyttöönotto. Julkiset työvoimapalvelut tiivistävät edelleen työnantajien kanssa tehtävää yhteistyötään, joka perustuu syvempään ymmärrykseen työmarkkinoista, työvoiman kysynnän perusteella laadittavasta palvelupaketista ja työnantajien antamasta laadukkaasta avusta. Vaikka kattavat työnantajien sitoutumisstrategiat ovat edelleen harvinaisia, työnantajien segmentoitumiseen ja työnantajapalvelujen organisointiin liittyviä erilaisia lähestymistapoja on laadittu. Useimmilla julkisilla työvoimapalveluilla on työnantajapalvelujen koordinointiin tarkoitettu keskustaso, minkä lisäksi työnantajille tarjotaan palveluja alue- ja paikallistasolla. Työnantajat voidaan segmentoida eri ryhmiin esimerkiksi sektorin, koon, alueellisen/valtakunnallisen tärkeyden perusteella tai sen perusteella, miten paljon ne tarvitsevat apua, esimerkiksi startup-yritykset tai vaikeuksissa olevat yritykset. Lisäksi julkiset työvoimapalvelut tekevät yhteistyösopimuksen tiettyjen 70 Vertailuoppimistoimeen sisältyy kunkin julkisen työvoimapalvelun itsearviointi sekä ulkoinen vertais- ja asiantuntija-arviointi, ja sen ensimmäinen kaksivuotiskausi päättyi vuonna Kukin julkinen työvoimapalvelu sai räätälöityjä suosituksia siitä, miten ne voivat parantaa organisaationsa kapasiteettia ja palvelujen tarjontaa. Näiden perusteella työvoimapalvelut käynnistivät muutosprosessin, josta ne raportoivat verkostolle vuoden kuluttua arvioinnin tekemisestä. Lisäksi arvioinnin tuloksia käytetään verkoston vastavuoroisen oppimisen ohjelman kehittämistä ja ohjaamista varten. Vertailuoppimisen toinen kierros käynnistettiin vuonna Siinä keskitytään siihen, miten työvoimapalvelut panevat täyteen ja hallinnoivat muutosprosessiaan. 101

103 työnantajien kanssa. Paremmat työnantajapalvelut edellyttävät myös ymmärtämystä erikoistuneista henkilöresurssitarpeista, sillä työnantajaneuvojien pätevyysvaatimukset eroavat perinteisten työvoimapalveluneuvojien pätevyysvaatimuksista. Tämä edellyttää uutta lähestymistapaa henkilöstön koulutukseen. Pitkäaikaistyöttömille tarjottu tukitaso vaihtelee edelleen suuresti jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa, esimerkiksi Suomessa, Tanskassa ja Itävallassa, pitkäaikaistyöttömille annettu apu perustuu monivuotiseen kokemukseen ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen on tiivistä. Useimmissa muissa jäsenvaltioissa ollaan kuitenkin vielä kaukana integroidummista palvelutyypeistä, kuten keskitetyistä asiointipisteistä, tai räätälöidymmistä palveluista ja myös työnantajien osallistuminen on vähäistä. Vuonna 2017 Italiassa ja Kyproksella käynnistettiin kuitenkin toimintalinjojen, käytäntöjen ja infrastruktuurin perusteellisia uudistuksia pitkäaikaistyöttömille annettavan tuen tason parantamiseksi. Pitkäaikaistyöttömien rekrytoinnin ja aktivoinnin edistämiseksi käytetään eri tyyppisiä kannustimia ja tukia. Belgiassa (Flanderi) ja Bulgariassa otettiin vuonna 2017 käyttöön kohdennettuja työhönottokannustimia. Ruotsissa on tarkasteltu työllisyystukitasoja järjestelmän tehostamiseksi. Pitkäaikaistyöttömien aktivoimiseksi Belgiassa (Brysselin alue) hyväksyttiin järjestelmä ( Activa générique ), jolla tarjotaan avustus pitkäaikaistyöttömille. Slovakiassa on käynnissä samanlaista järjestelmää koskeva pilottihanke. Tanskassa on otettu käyttöön pitkäaikaistyöttömille tarkoitettuja kannustimia tilapäistä työskentelyä varten verottoman työpaikka-avustuksen muodossa. Romaniassa työllisyystuet on laajennettu koskemaan pitkäaikaistyöttömiä. Muuntyyppisiä aktivointikannustimia ollaan ottamassa käyttöön toimenpiteillä, joilla tuetaan maan sisäistä maantieteellistä liikkuvuutta. Esimerkiksi Romaniassa tarjotaan uusia tukia niille, jotka ottavat uuden työpaikan vastaan 50 km:n päässä asuinpaikastaan. Bulgariassa annetaan tukea lastenhoito-, vuokra- ja internetkustannusten rahoittamiseen työttömille, jotka ottavat vastaan työpaikan yli 50 km:n päässä asuinpaikastaan (kohteena on enintään 400 työtöntä). Tšekissä työvoimaviranomaiset myöntävät tukea alueelliseen liikkuvuuteen työnhakijoille, jotka ovat olleet rekisteröityneinä yli 5 kuukautta. Tarkoituksena on kattaa työmatkakulut ja muuttokulut uuteen työpaikkaan, joka sijaitsee työnhakijan oman 102

104 alueen ulkopuolella. Myös Suomessa suunnitellaan alueiden ja viranomaisten välisen yhteistyön parantamista, jotta helpotettaisiin työvoiman liikkuvuutta suuren kasvun alueille. Yhä enemmän ollaan korostamassa räätälöidympien palvelujen tarjoamista. Espanjassa on otettu käyttöön mittava ohjelma (Programa de Acción Conjunta para la Mejora de la Atención de Personas Parados de Larga Duración), jolla on tarkoitus parantaa julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia tarjota räätälöityä tukea pitkäaikaistyöttömille. Portugalissa on muutettu lainsäädäntöä, jotta voidaan tarjota räätälöidympiä palveluja, ja siellä ollaan kehittämässä työllisyyskysymysten keskitettyjä asiointipisteitä (Balcão Único do Emprego), joissa yhdistetään julkisten työvoimapalvelujen ja sosiaalipalvelujen tarjoamat palvelut (odotetaan vuoden 2018 alussa). Alankomaissa on kasvatettu budjettia merkittävästi räätälöidymmän työnhaun mahdollistamiseksi, ja Suomessa on annettu lisärahoitusta tuen maksutiheyden lisäämiseksi. Belgiassa (Vallonia) tarjotaan nyt räätälöidympiä palveluja käyttöön otetun työhönsijoitussopimuksen kautta, ja Italiassa kokeillaan työttömille annettavia etusetelejä, joita voidaan käyttää räätälöidymmän ja intensiivisemmän työnhakutuen saamiseen. Bulgariaan on vuonna 2017 perustettu 8 uutta keskitettyä asiointipistettä tarjoamaan integroidumpia palveluja, ja niiden kokonaismäärä on nyt 73. Työttömiin kohdennetut koulutusohjelmat ovat nyt nosteessa. Kroatiassa ryhdyttiin antamaan vuonna 2017 koulutusta, joka kohdennettiin lähes työttömälle ja erityisesti pitkäaikaistyöttömille, ja Ranskassa ulotettiin vuoden 2016 mittava koulutussuunnitelma koskemaan työttömiä vuonna Suunnitelmaa myös laajennettiin lisäpaikalla vuonna 2016 lisättyjen paikan lisäksi. Uudella 14 miljardin euron investointisuunnitelmalla on lisäksi tarkoitus tarjota koulutusta 1 miljoonalle heikosti koulutetulle työnhakijalle ja 1 miljoonalle koulupudokkaalle vuosina Liettuassa ja Unkarissa suunniteltiin uudelleen aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimia vähentämällä julkisella sektorilla tehtävän työn käyttöä ja suosimalla työssä tapahtuvaa oppimista ja harjoittelua. Kreikassa käynnistettiin koulutus- ja sertifiointiohjelma työttömälle sektoreilla, joilla on kasvupotentiaalia, ja siihen sisältyy vapaaehtoinen koulutuskomponentti uuden sukupolven julkisten töiden järjestelmässä. Tuensaajien aktivoinnin vahvistaminen on prioriteettina useissa jäsenvaltioissa. Tämä koskee sekä työttömyys- että sosiaalietuuksia, kuten vähimmäistulojärjestelmiä. Suomessa uudistettiin työttömyysetuusjärjestelmää perusteellisesti, ja tavoitteena oli vauhdittaa 103

105 integroitumista työllisyyteen. Vuodesta 2017 lähtien osallistuminen aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimiin on edellytys työttömyysetuuksien saamiselle ja työnhakijoihin sovelletaan tiukempia ehtoja työtarjousten hylkäämisen osalta. Lisäksi (ei-ansiosidonnaista) peruspäivärahaa voidaan käyttää liikkuvuusavustuksena ja palkkatukena työnhakijoiden aktivointiin. Suunnitelmissa on myös ottaa vuonna 2018 käyttöön taloudellisia lisäseuraamuksia työnhakijoille, jotka eivät osoita työnhakuaan tai osallistumistaan aktivointitoimenpiteisiin. Belgiassa kaikkien uusien yhteiskuntaan integroitumisen tuen saajien on syyskuusta 2016 lähtien täytynyt allekirjoittaa räätälöity integroitumissopimus sosiaaliavustuskeskusten kanssa (esim. impulsion insertion -järjestelmä Valloniassa). Sopimuksessa määritetään molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet, ja sen tavoitteena on edistää kestävää työhön integroitumista. Kyproksella käynnistettiin vuonna 2016 vähimmäistulon saajille kohdennettujen aktivointitoimenpiteiden täytäntöönpano (esim. koulutus ja kehittäminen, osallistuminen yleishyödyllisiin ohjelmiin), ja sitä kehitetään edelleen vuonna Sloveniassa esitetään (parlamentin hyväksyttäväksi) lakiluonnos, jolla otetaan käyttöön irtisanotun työntekijän velvollisuus ilmoittautua työvoimapalveluun jo irtisanomisaikana (muutamin poikkeuksin), jotta vältetään työttömyysetuuksien leikkaaminen kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana. Työttömyysetuusjärjestelmien järkeistämiseen ja kestävyyteen tähtäävillä tuoreilla uudistuksilla otetaan usein käyttöön tiukempia tukikelpoisuusehtoja ja/tai alempia etuustasoja. Joissakin jäsenvaltioissa ollaan kuitenkin myös toteuttamassa (tai suunnittelemassa) toimia etuuksien määrän ja keston lisäämiseksi. Suomessa vähennettiin edellä mainitun uudistuksen yhteydessä ansiosidonnaisten työttömyysetuuden kestoa 500:sta 400 päivään (tai 400:sta 300 päivään alle 3 vuotta kestäneen työuran tapauksessa), lukuun ottamatta ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä. Ranskassa hyväksyttiin toukokuussa 2017 yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa uusi kolmivuotinen työttömyysetuuksia koskeva yleissopimus ( ), jolla pyritään torjumaan järjestelmän alijäämää ja vähentämään kannustimia erittäin lyhytaikaisten työsopimusten tekemiseen (etenkin uudella oikeuksien laskentamenetelmällä poistamalla lyhytaikaisten sopimusten suosiminen laskelmissa). Suunnitteilla on lisäuudistuksia, joiden tarkoituksena on ottaa itsenäiset työntekijät mukaan järjestelmään ja lisätä työnhakua koskevia tarkastuksia. Latviassa on pidennetty tukikelpoisuuden saavuttamiseksi edellytetty vähimmäismaksuaika 9 kuukaudesta (12 kuukauden aikana) 12 kuukauteen (16 kuukauden aikana). Liettuassa laajennettiin uudella 104

106 työttömyysvakuutuslailla (osa työlakipakettia) työttömyysetuuksien kattavuutta ja riittävyyttä etenkin pidentämällä maksukausi 6:sta 9 kuukauteen (työsuhteen kestosta riippumatta). Tanskassa vuonna 2015 hyväksytty kattava uudistus tuli voimaan vuonna Siinä muun muassa yksinkertaistettiin järjestelmää, vietiin digitalisointi pidemmälle ja korotettiin etuuksia sellaisten hiljattain valmistuneiden osalta, joilla on lapsia. Uudistuksen keskeisenä elementtinä on mahdollisuus pidentää työttömyysetuuskautta kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen, jos ottaa vastaan lyhytaikaista työtä. Hyvin toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää edistettäessä sosiaalista markkinataloutta, jossa tasapainotetaan taloudellinen tulos ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sillä on keskeinen asema sosiaalisten oikeuksien vahvistamisessa sekä kestävän ja osallistavan kasvun edistämisessä, kuten tuodaan esiin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa. Työmarkkinaosapuolten neuvojen kuunteleminen ja niiden ottaminen mukaan uudistuskeskusteluihin alusta lähtien voi helpottaa merkittävästi täytäntöönpanoa myöhemmin. Se, missä määrin työmarkkinaosapuolet osallistuvat uudistusten suunnitteluun ja toteutukseen, ja mikä vaikutus tällä on, vaihtelee huomattavasti EU-maiden välillä. Tämä johtuu suureksi osaksi eri jäsenvaltioiden käytäntöjen ja institutionaalisten asetelmien eroista sekä työmarkkinaosapuolten vaihtelevista valmiuksista ja panoksista. Ei ole olemassa yhtä ainoaa kansallista vuoropuhelujärjestelmää, joka toimisi vertailukohtana, mutta tehokasta ja toimivaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi edistettävä, jotta voitaisiin edistää hyvinvointia EU:ssa. Tähän päästään vain edistämällä työmarkkinaosapuolten valmiuksia, kunnioittamalla niiden itsenäisyyttä, vahvistamalla niiden roolia uudistusten ja politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja ottamalla ne aktiivisesti mukaan poliittiseen päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon kaikissa vaiheissa. Myönteisiä esimerkkejä työmarkkinaosapuolten osallistumisesta politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon löytyy tästä raportista, etenkin luvusta 3.1 (palkanmuodostusjärjestelmät), luvusta 3.2 (ammatillisen koulutuksen järjestelmät) ja luvusta 3.3 (työlain uudistukset). 105

107 3.4 Sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen Tässä jaksossa tarkastellaan työllisyyden suuntaviivan 8 täytäntöönpanoa. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita nykyaikaistamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Ensin siinä tehdään katsaus jäsenvaltioiden sosiaaliseen tilanteeseen keskeisten indikaattoreiden perusteella (esim. käytettävissä olevat tulot, köyhyys ja sosiaalinen osallisuus sekä terveydenhuollon saanti). Jaksossa raportoidaan jäsenvaltioiden poliittisista toimenpiteistä sosiaalisen suojelun järjestelmien alalla. Tähän sisältyvät työttömyysetuudet, asuntopolitiikka, lastenhoito, pitkäaikaishoito, terveydenhuolto, eläkkeet ja toimintarajoitteisten osallisuus Keskeiset indikaattorit Vuonna 2015 kotitalouksien käytettävissä olevat bruttotulot 71 kasvoivat suurimassa osassa jäsenvaltioita. Useissa jäsenvaltioissa sen taso ei kuitenkaan edelleenkään ole elpynyt kriisistä: tämä on ilmeistä erityisesti Kreikassa ja Kyproksella ( kriittisessä tilanteessa ), joissa käytettävissä olevat tulot henkeä kohti vuonna 2018 olivat 32 ja 23 prosenttia alemmat kuin vuonna Niiden jälkeen tulevat Italia, Espanja, Portugali, Slovenia ja vähemmässä määrin Itävalta. Kaikissa näissä maissa vuoden 2015 kasvuvauhti oli alle EU:n keskiarvon tai jopa negatiivinen. Useissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sen sijaan kotitalouksien käytettävissä olevat bruttotulot henkeä kohti olivat vuonna 2015 suuremmat kuin vuonna 2008 (Romaniassa 32,9 %, Puolassa 17,0 %, Bulgariassa 12,0 % ja Liettuassa 7,0 %). Kaikissa näissä maissa (sekä Virossa ja Latviassa) käytettävissä oleva tulot henkeä kohti kasvoivat edelleen EU:n keskiarvoa nopeammin, mikä osoittaa niiden lähentymistä muuhun EU:hun. Etenkin Romania ja Puola ovat parhaiten suoriutuvia. 71 Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalibruttotulot mitataan käyttämällä oikaisemattomia tuloja (eli ottamatta huomioon luontoismuotoisia sosiaalisia tulonsiirtoja). Unkaria, Luxemburgia ja Maltaa koskevia tietoja ei ole saatavilla vuotta 2016 koskevat tiedot saatavilla vain 18 jäsenvaltiosta. 106

108 Kotitalouksien käytettävissä oleva reaalibruttotulo henkeä kohti (2008=100) - muutos Kaavio 38: Kotitalouksien käytettävissä oleva reaalibruttotulo henkeä kohti, indeksi 2008=100, ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 8, y = 0,121x - 9,9258 R² = 0,4799 RO 6,0 LV 4,0 2,0 ES SI PT FI IT NL FR BE 0,0 CY AT IE CZ UK HU EE SK LT DE DK BG SE PL -2,0 EL -4,0 Kotitalouksien käytettävissä oleva reaalibruttotulo henkeä kohti (2008=100) Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito [nasq_10_nf_tr and namq_10_gdp], työllisyyden pääosaston laskelmat. Kausi: vuoden 2015 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2014 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Vuotta 2016 koskevat tiedot saatavilla vain 18 jäsenvaltiosta Tuloerot alkoivat keskimäärin kaventua, mutta useissa jäsenvaltioissa kriisin jälkeinen tuloerojen kasvu ei ole kääntynyt laskuun. Vuonna 2016 koko EU:ssa kotitalouksien rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista oli 5,1 kertaa niin suuri kuin köyhimmän 20 prosentin (kaavio 39). Keskiarvoihin kätkeytyy kuitenkin merkittävää vaihtelua maiden välillä: tämä suhde on 6,5 tai enemmän Bulgariassa, Liettuassa, Kreikassa ja Espanjassa ( kriittisessä tilanteessa ) ja Romaniassa ( heikko mutta paranemassa ) eli lähes kaksinkertainen Tšekin, Slovakian, Suomen ja Slovenian arvoihin nähden ( parhaiten suoriutuvat ). Tuloerot kasvoivat eniten Bulgariassa ja Luxemburgissa ja vähenivät eniten Romaniassa, Liettuassa ja Virossa. Vuonna 2016 jäsenvaltioissa ilmeni tuloerojen alalla lievää lähentymistä, ja nopeinta 107

109 Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde (S80/S20) - muutos tuloerojen kaventuminen oli todennäköisesti maissa, joissa tasot olivat suurimmat. Pidemmällä aikavälillä ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde oli yli kolmasosassa jäsenvaltioita edelleen merkittävästi suurempi kuin vuonna Tämä koskee etenkin Bulgariaa, Kreikkaa, Italiaa, Unkaria, Luxemburgia, Romaniaa, Espanjaa, Liettuaa ja Viroa. Lasku on ollut kuitenkin merkittävää Latviassa (jossa tuloerot ovat edelleen suuret) ja Tanskassa. Kaavio 39: Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 1, y = -0,0498x + 0,2025 R² = 0,0306 BG LU 0,5 IT SE SK NL AT EL HU 0,0 FI BE FR 3,0 3,5 SI 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 DK CZ MT PL UK DE HR PT CY LV ES LT -0,5 EE -1,0 RO -1,5 Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde (S80/S20) Lähde: Eurostat, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC) Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. 72 Tässä luvussa SILC-tietoihin perustuvien indikaattoreiden osalta käytetään vuotta 2009 kriisiä edeltävänä viitevuotena, koska se sisältää vuoden 2008 tulot. 108

110 Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 73 olevien ihmisten osuus supistui useimmissa jäsenvaltioissa vuonna Tässä osuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä (ks. kaavio 40). Riskin katsottiin kohdistuvan yli kolmasosaan väestöstä Bulgariassa, Romaniassa ja Kreikassa ( kriittisessä tilanteessa ), ja Romaniassa osuuden kasvu oli merkittävää vuonna Osuus oli merkittävästi EU:n keskiarvoa korkeampi myös Italiassa, Liettuassa, Latviassa, Espanjassa, Kroatiassa ja Kyproksella. Kahdessa ensin mainitussa osuus kasvoi edelleen vuonna 2016, kun taas Latviassa osuuden pieneneminen oli voimakkainta (noin 2,5 prosenttiyksikköä). Asteikon toisessa päässä Tšekissä, Suomessa, Tanskassa ja Alankomaissa ( parhaiten suoriutuvat ) köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevan väestön osuus oli pienin, alle 17 prosenttia. Alhaisen köyhyys- tai syrjäytymisriskin maista Luxemburgissa havaittiin merkittävää kasvua. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna vuoteen 2009 nähden merkittävää alenemista voidaan havaita Latviassa, Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa, kun taas Kreikassa, Italiassa, Kyproksella ja Espanjassa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on selvästi suurempi. 73 Ks. luvusta 1.2 köyhyysriskin tai sosiaalisen syrjäytymisen riskin ja sen alakomponenttien määritelmät. 109

111 Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevat (%) - muutos Kaavio 40: Köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaaliindikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 2, y = 0,0137x - 0,8337 R² = 0,0091 1,5 RO LU IT 1,0 LT 0,5 FR NL EE 0, FI AT SK EL DE SE BE -0,5-1,0 CZ DK SI UK ES HR CY BG -1,5 PL PT -2,0 HU -2,5 MT LV -3,0 Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevat (%) Lähde: Eurostat, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC) Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Kasvettuaan edeltävinä vuosina tuloköyhyysriskissä olevan EU:n väestön osuus vakiintui vuosina 2015 ja Jäsenvaltioiden tasolla osuus pieneni tai pysyi vakaana 17 jäsenvaltiossa (kaavio 41). Lopuissa jäsenvaltioissa suurinta osuuden kasvu (noin 1 prosenttiyksikkö tai enemmän) oli Luxemburgissa, Alankomaissa (joissa molemmissa on edelleen suhteellisen alhainen köyhyysriski), Italiassa ja Bulgariassa. Tasoja tarkasteltaessa jäsenvaltioita, joissa riskissä olevan väestön osuus on suurinta, ovat Romania, Bulgaria ja Espanja (22 % tai enemmän). Sitä vastoin Tšekissä, Suomessa ja Tanskassa asteet ovat 110

112 CZ FI DK NL AT SK FR SE SI DE LU MT BE PL UK EU28 EE PT HU CY ES HR LV IT LT EL RO BG IE CZ FI DK NL AT SK FR SE SI DE LU MT BE PL UK EU28 EE PT HU CY ES HR LV IT LT EL RO BG IE CZ FI DK NL AT SK FR SE SI DE LU MT BE PL UK EU28 EE PT HU CY ES HR LV IT LT EL RO BG IE alimmat (alle 12 %). Verrattuna vuoteen 2009 tuloköyhyyden riski vuonna 2016 oli edelleen suurempi 21 jäsenvaltiossa, ja tasot olivat alemmat ainoastaan Latviassa, Suomessa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Tanskassa ja Itävallassa. Myös Kroatiassa tuloköyhyyden riski oli vuonna 2016 alempi kuin vuonna Kaavio 41: Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien alaindikaattorit Köyhyysriskiaste Vakavan aineellisen puutteen aste Erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvat (% 0 59-vuotiaista) Huom.: Indikaattorit ovat vuotta 2016 koskevan köyhyys- ja syrjäytymisriskin mukaisessa järjestyksessä. Irlantia koskevia tietoja ei ole saatavilla vuodelta EU27:n arvoja käytetty vuonna 2009 (Kroatiaa koskevia tietoja ei saatavilla). Vuonna 2016 vakava aineellinen puute väheni neljättä perättäistä vuotta, mikä vaikuttaisi osoittavan elintason kohenemista useimmissa jäsenvaltioissa. Tilanne on kohentunut tai pysynyt vakaana kaikkien muiden kuin neljän jäsenvaltion (Romanian, Italian, Viron ja Kreikan) osalta. Bulgarian väestöstä noin kolmannes ja Romanian ja Kreikan väestöstä noin viidennes kärsi edelleen vakavasta aineellisesta puutteesta. Osuus oli alle 3 111

113 prosenttia kuudessa maassa (Ruotsissa, Luxemburgissa, Suomessa, Alankomaissa, Tanskassa ja Itävallassa). Kriisiä edeltävään tilanteeseen verrattuna vakavassa aineellisessa puutteessa tapahtuneet muutokset vuoden 2009 jälkeen osoittavat, että tilanne oli vuoteen 2016 mennessä kohentunut 17 jäsenvaltiossa. Kreikassa kuitenkin indikaattori on 11,4 prosenttiyksikköä korkeampi ja Kyproksella ja Italiassa yli 4 prosenttiyksikköä korkeampi. Työmarkkinoiden elpyminen on osaltaan myös vähentänyt tai tasoittanut vajaatyöllisissä kotitalouksissa asuvien ihmisten määrää useimmissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2016 alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvien ihmisten osuus aleni tai pysyi vakaana 19 jäsenvaltiossa. Suurinta (1 prosenttiyksikkö tai enemmän) aleneminen oli Maltalla, Portugalissa, Kroatiassa, Unkarissa ja Tanskassa. Vajaatyöllisten kotitalouksien osuus on erityisen suuri 74 Kreikassa (17,2 %), Espanjassa (14,9 %), Belgiassa (14,6 %) ja Kroatiassa (13,0 %). Belgiaa lukuun ottamatta näissä maissa myös työttömyysaste on keskimääräistä korkeampi. Sitä vastoin Viroa, Puolaa, Slovakiaa ja Luxemburgia koskevat tiedot osoittavat alimpia asteita EU:ssa. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna useimmissa jäsenvaltioissa osuudet ovat edelleen korkeammat kuin vuonna 2009, mikä osoittaa, että kriisin vaikutus ei ole täysin kääntynyt toiseen suuntaan. Huomionarvoisia poikkeuksia ovat Saksa, Puola, Malta, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen erityisen suuri lasten osalta. Vuonna 2016 lasten (0 17-vuotiaiden) riski oli 26,4 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli 27,1 prosenttia. Tämä on merkittävästi korkeampi kuin työikäisten (18 64-vuotiaiden) riski (24,2 % vuonna 2016 ja 24,7 % vuonna 2015). Lasten köyhyysriski on erityisen korkea Romaniassa (49,2 %), Bulgariassa (45,6 %) ja Kreikassa (37,5 %), ja alimmat tasot olivat Suomessa ja Tanskassa, alle 15 prosenttia. Kontrastina lasten tilanteeseen ikääntyneiden (yli 65- vuotiaiden) köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen alhainen, joskin se kohosi vuonna 2016 (18,3 % verrattuna 17,3 prosenttiin vuotta aiemmin). Yleisesti ottaen tämä ikäryhmä on ollut suhteellisen suojassa kriisin negatiivisilta vaikutuksilta (se on enimmäkseen alle vuoden 2009 tason 21,8 prosenttia). Jäsenvaltioiden välillä on jälleen havaittavissa merkittäviä eroja riskiasteen vaihdellessa 9,2 prosentista (Tanska) 45,9 prosenttiin (Bulgaria). 74 Lisäksi Irlannissa oli suuri osuus alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvia vuonna 2015 (19,2 %). 112

114 Koko EU:ssa toimintarajoitteisilla on merkittävästi suurempi köyhyys- tai syrjäytymisriski. Suhteellinen ero oli 10,1 prosenttiyksikköä vuonna 2016 (29,9 % verrattuna 19,8 %:iin), kun se vuonna 2015 oli 9,4 prosenttiyksikköä. Suurimmat erot olivat Liettuassa (20,9 prosenttiyksikköä), Latviassa (20,8 prosenttiyksikköä) ja Virossa (20,4 prosenttiyksikköä). Sitä vastoin Kreikassa ei ollut eroa juuri lainkaan ja neljässä maassa oli alle 6 prosenttiyksikön ero (Italiassa, Espanjassa, Romaniassa ja Slovakiassa). Toimintarajoitteen vakavuus lisää merkittävästi köyhyys- tai syrjäytymisriskiä. 75 Tekstilaatikko 4. Vähimmäistulojen vertailuanalyysi Sosiaalisen suojelun komitea on käynnistänyt komission aloitteesta vähimmäistulon vertailuanalyysitoimen. Siinä keskitytään työikäiseen ja -kykyiseen väestöön, joka ei ole työssä ja jolla ei ole oikeutta sosiaalietuuksiin tai joka on käyttänyt oikeudet etuuksiin loppuun. Siinä noudatetaan tekstilaatikossa 1 esitettyä kolmivaiheista lähestymistapaa. Ensin kartoitetaan keskeiset tulosindikaattorit, eli pienituloisuuden aste (mediaaniarvona), aineellisen ja sosiaalisen puutteen aste ja vajaatyöllisissä kotitalouksissa asuvan väestön köyhyysriskiaste. Suorituskyky liittyy sosiaalisten tulonsiirtojen (poisluettuna eläkkeet) vaikutukseen köyhyyteen, köyhyysriskiasteen sitkeään esiintymiseen ja sosiaalietuuksien (poisluettuna eläkkeet) kattavuusasteeseen vajaatyöllisissä kotitalouksissa asuvien ja köyhyysriskissä olevien osalta. Nämä tulos- ja suorituskykyindikaattorit on liitetty toimintapoliittisiin välineisiin (ja niihin liittyviin sovittuihin yleisiin periaatteisiin): 1) etuuksien riittävyys, 2) kelpoisuuskriteerit, jotka takaavat etuuksien kattavuuden, ja 3) aktivointitoimet, joilla kannustetaan työnteon aloittamista. Vähimmäistuloetuuksien riittävyyttä varten yksilöitiin kaksitahoinen toimintapoliittisia välineitä koskeva indikaattori: se liittyy vähimmäistuloetuuksien saajan tuloon sekä osuutena köyhyysrajasta (tasoitettuna kolmelle vuodelle) että osuutena matalapalkkaisen ansaitsijan tulosta (viimeksi mainittu osoittaa myös vähimmäistuloetuuksien aktivointivaikutusta). Nämä toimintapoliittisia välineitä koskevat indikaattorit korreloivat voimakkaasti tulos- ja suorituskykyindikaattoreiden kanssa, etenkin pienituloisuuden asteen (mediaaniarvo) ja aineellisen ja sosiaalisen puutteen kanssa. Köyhyysrajaan liittyvä riittävyyttä koskeva indikaattori on yleensä 50 ja 80 prosentin välillä ja matalapalkkaisten tuloihin liittyvä indikaattori 40 ja 70 prosentin välillä (kaavio 42). Tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet, mukaan luettuna eri politiikanalojen täydentävyys (esim. luontoisetuudet ja muut etuudet, verotus, julkiset palvelut 75 Vuoden 2015 EU-SILC-tietojen mukaan vakavasti toimintarajoitteisista (yli 16-vuotiaista) 36,1 prosenttia oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä (verrattuna lievästi toimintarajoitteisten 27,4 prosenttiin) EU:ssa. Tilanne ei ole muuttunut merkittävästi viime vuosien aikana. Vakavasti toimintarajoitteisten köyhyys- tai syrjäytymisriski on suurin Bulgariassa (59,9 %), ja sen jälkeen tulevat Latvia (53,3 %) ja Liettua (51,3 %). 113

115 ja julkishallinto, alueellinen ulottuvuus, voimassa olevien järjestelmien aktivointitekijät ja työmarkkinaosapuolten rooli). Tukikelpoisuuden ja aktivoinnin alalla tarvitaan lisätutkimusta, ja samoin on tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa paremmin huomioon luontoisetuuksien vaikutus, koska tältä osin ei vielä ole asianmukaisia indikaattoreita. Kaavio 42: Vähimmäistulon saajien nettotulot prosentteina köyhyysrajasta (tasoitettuna kolmelle vuodelle) ja prosentteina matalapalkkaisen ansaitsijan tuloista (2014) Huom.: tulot viittaavat yhden hengen kotitalouksiin; EU:n painottamaton keskiarvo katettujen maiden osalta (poisluettuna Kypros); köyhyysraja viittaa köyhyysriskin käsitteeseen ja on asetettu 60 prosenttiin kansallisesta käytettävissä olevasta ekvivalentista mediaanitulosta (viitevuosi on tuloviitevuosi eikä EU-SILC-kyselyn keruuvuosi 2015). Matalapalkkaiset on määritelty 50 prosenttia keskipalkasta ansaitseviksi. Lähde: OECD:n vero-/etuusidikaattorit ja Eurostatin EU-SILC-kyselyn tiedot. Asumiskuluiksi oletetaan 11,3 prosenttia keskipalkasta (arvioitu EU-SILC-tilastojen perusteella). Kotitalouksien tulotilanteen yleisestä kohenemisesta huolimatta työikäisen väestön köyhyys syveni edelleen useissa jäsenvaltioissa. Pienituloisuuden aste (mediaaniarvo) 76 kasvoi EU:n 28 jäsenvaltiossa viime vuosina: se oli 24,8 prosenttia vuonna 2016 ja vakiintui vuonna Se vaihtelee noin 15 prosentista (Malta, Ranska, Alankomaat ja Kypros) Pienituloisten mediaanitulotason etäisyys pienituloisuusrajasta eli pienituloisuusaste lasketaan köyhyysriskirajan alapuolella elävien henkilöiden ekvivalenttien kokonaisnettotulojen (mediaani) ja köyhyysriskirajan välisenä erona; se ilmaistaan prosentteina köyhyysriskirajasta (rajakohta: 60 % ekvivalentista mediaanitulosta). 114

116 prosenttiin tai enempään (Bulgaria, Kreikka, Espanja ja Romania). Köyhyysvaje on usein korkeampi jäsenvaltioissa, joissa on myös korkea köyhyys- ja syrjäytymisaste. Työssäkäyvien köyhyyden kasvusuunta ei kääntynyt laskuun, vaikkakin hiljattaiset muutokset olivat varsin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Työssäkäyvien köyhyysriskiaste vaihteli suuresti EU:ssa: alimmat tasot rekisteröitiin Suomessa (3,1 %) ja Tšekissä (3,8 %) ja korkeimmat taas Espanjassa (13,1 %), Kreikassa (14 %) ja Romaniassa (18,6 %). Vaihtelussa tulevat esiin erilaiset työmarkkinapiirteet, esimerkiksi osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden yleisyys, palkkataso ja kotitalouksien työssäkäyntiaste (jotka heijastavat yleisiä työmarkkinaoloja). Aste kohosi huomattavasti Bulgariassa (3,8 prosenttiyksikköä) sekä Ranskassa, Alankomaissa ja Itävallassa (0,5 prosenttiyksikköä). Toisaalta eniten vähennystä tapahtui Liettuassa (-1,5 prosenttiyksikköä), Latviassa (-0,9 prosenttiyksikköä) ja Kyproksella (-0,8 prosenttiyksikköä). Epätyypillisestä työstä tai itsenäisestä ammatinharjoittamisesta elantonsa saavien köyhyysriski on merkittävästi suurempi useimmissa EU-maissa. Vuonna 2015 itsenäisten ammatinharjoittajien köyhyysriski EU:ssa oli keskimäärin kolme kertaa niin suuri kuin palkattujen työntekijöiden ja jopa kuusi kertaa niin suuri Slovakiassa, Suomessa ja Romaniassa. Keskimäärin EU:ssa noin 16 prosenttia määrä- ja osa-aikaisista työntekijöistä oli pienituloisia, kun vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden osalta tämän osuus oli vain 6 prosenttia. Itsenäiset ammatinharjoittajat ja epätyypillisessä työsuhteessa olevat kokevat myös suurempaa taloudellista epävarmuutta ja heillä on vain rajatut mahdollisuudet sosiaaliseen suojeluun. 77 Itsenäisillä ammatinharjoittajilla ei ole työttömyysturvaa 10 maassa, pakollista sairausvakuutusturvaa 8 maassa eikä turvaa työtapaturmia ja ammattitauteja vastaan 13 maassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yli puolella itsenäisistä ammatinharjoittajista ei ole mahdollisuutta saada työttömyysetuuksia ja yli kolmanneksella sairausetuuksia. Epätyypillisissä työsuhteissa olevilla työntekijöillä on yleensä sama lakisääteinen oikeus useimpiin sosiaalietuusjärjestelmiin kuin vakituisissa työsuhteissa olevilla, joskaan tämä ei useinkaan koske tiettyjä työntekijäryhmiä (esim. tilapäiset ja kausityöntekijät, tarvittaessa työhön kutsuttavat, vuokratyöntekijät ja siviilioikeudellisten sopimusten tai nollatuntisopimusten nojalla työskentelevät). Pätkittäisten maksukausien tai 77 Aihetta käsitellään myös jaksossa

117 riittämättömien työtuntien vuoksi epätyypillisissä työsuhteissa olevilla on myös usein vaikeuksia täyttää kelpoisuusehdot etuuksien saamiseksi vakuutukseen perustuvista järjestelmistä. 78 Tämän tuloksena yli kolmannes määräaikaisista työntekijöistä on vailla mahdollisuuksia saada työttömyysetuuksia. Työmarkkinoilla tapahtuneista merkittävistä muutoksista huolimatta sosiaalisen suojelun järjestelmät perustuvat edelleen pääasiassa vakituisen työsuhteen käsitteeseen ja niissä oletetaan, että työntekijän ja yhden työnantajan välillä on pitkäaikainen, kokoaikaiseen työskentelyyn perustuva työsuhde. Uusien työmuotojen nousu voi aiheuttaa lisähaasteita sosiaalisen suojelun järjestelmille. Mahdollisuudet kohtuuhintaisiin ja korkealaatuisiin asuntoihin ovat parantuneet vuodesta 2008 lähtien suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Slovakiassa, Tšekissä, Suomessa tai Romaniassa alle 10 prosenttia väestöstä asui vuonna 2016 kotitalouksissa, joiden asuinolot olivat puutteelliset. Kymmenessä muussa jäsenvaltiossa osuus oli alle 15 prosenttia (EU:n keskiarvo oli 15,5 % vuonna 2016). Puutteelliset asuinolot ovat kuitenkin edelleen merkittävä haaste useissa jäsenvaltioissa. Vähintään 25 prosenttia väestöstä Portugalissa, Kyproksella ja Sloveniassa raportoi asumiseen liittyvistä ongelmista. Asumiseen liittyvät menot edustavat merkittävää osuutta kotitalouden käytettävissä olevista tuloista useissa jäsenvaltioissa. Kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien osuus 79 oli suurin Kreikassa, jossa 40,5 prosenttia väestöstä elää kotitalouksissa, joiden kokonaisasumismenot (ilman asumistukia) ovat yli 40 prosenttia kotitalouden käytettävissä olevista kokonaistuloista. Osuus oli merkittävästi suurempi kuin missään muussa EU:n jäsenvaltiossa, sillä seuraavaksi suurimmat osuudet olivat noin 20 prosenttia Bulgariassa ja noin 15 prosenttia Romaniassa, Saksassa ja Tanskassa. Sitä vastoin alle 5 prosenttia väestöstä Suomessa, Virossa, Irlannissa, Kyproksella ja Maltalla asui kotitaloudessa, jossa asumismenorasitus on kohtuuton. Useimmissa maissa kohtuuton asumismenorasitus oli merkittävästi suurempi vuokralaisille, jotka maksoivat markkinahintaista vuokraa (27,9 % EU:ssa keskimäärin) kuin asunnonomistajille, joilla on asuntolaina (5,4 % EU:ssa keskimäärin). 78 European Social Policy Network (2017), Access to social protection for people working on non-standard contracts and as self-employed in Europe a study of national policies, Euroopan komissiolle laadittu raportti. 79 Niiden henkilöiden osuus, jotka asuvat kotitaloudessa, jossa asumiskustannukset yhteensä (asumistuet pois luettuna) ovat yli 40 % kotitalouden käytettävissä olevasta kokonaistulosta (asumistuet pois luettuna) 116

118 Sosiaalisten tulonsiirtojen köyhyyttä vähentävä vaikutus on heikentynyt hieman. Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus tuloköyhyyteen vaihtelee alle 20 prosentin vähennyksestä Romaniassa, Bulgariassa ja Kreikassa ( kriittisessä tilanteessa Italian ja Liettuan kanssa) lähelle tai yli 50 prosentin vähennykseen Suomessa, Tanskassa, Itävallassa ja Ruotsissa ( parhaiten suoriutuvat ). Indikaattori on kaiken kaikkiaan heikentynyt hieman EU:ssa vuoden 2015 tasolta 33,7 prosentista 33 prosenttiin vuonna Tähän kuitenkin kätkeytyy merkittävää vaihtelua jäsenvaltioiden välillä. Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus heikentyi yli 4 prosenttiyksikköä joissakin jäsenvaltioissa, joiden suorituskyky on heikko tai keskimääräinen (Bulgaria, Kroatia, Slovakia ja Luxemburg) mutta myös Alankomaissa, jossa vaikutus on edelleen merkittävästi yli keskiarvon. Vaikutus sitä vastoin lisääntyi 2 prosenttiyksikköä tai enemmän Latviassa, Virossa ja Suomessa. Sosiaalisten tulonsiirtojen köyhyyttä vähentävien vaikutusten heikentyminen on osa pidemmän aikavälin suuntausta (vuodesta 2008 lähtien) Slovakiassa, Tšekissä, Unkarissa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Ranskassa. Tilanne on kuitenkin kohentunut näkyvästi viimeisten kymmenen vuoden aikana Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kyproksella. Näissä vaihteluissa saattaa tulla esiin erilaisia malleja maatasolla, erityisesti muutokset etuuksien riittävyydessä ja kattavuudessa, indeksoinnin puute (yleisesti kasvavien tulojen ja kohoavien köyhyysrajojen yhteydessä) sekä muutokset kotitalouksien kokoonpanossa (etenkin työssäkäyntiasteessa) ja köyhyysriskissä olevien tähän liittyvissä ominaisuuksissa. Todetuissa luvuissa (jotka viittaavat vuoden 2015 tuloihin) eivät tule esiin useissa jäsenvaltioissa tehtyjen sosiaalisia turvaverkkoja vahvistavien hiljattaisten muutosten vaikutukset. 117

119 Sosiaalisten tulonsiirtojen (muiden kuin eläkkeiden) vaikutus köyhyyden vähentämiseen - muutos Kaavio 43: Sosiaalisten tulonsiirtojen (muiden kuin eläkkeiden) vaikutukset köyhyyden vähentämiseen ja muutos edellisestä vuodesta (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 6, y = 0,0232x - 1,6189 R² = 0,0103 4,0 LV FI 2,0 PL DE RO AT SI SE 0,0 UK EL MT CY DK FR LT -2,0 IT EE PT ES CZ HU BE -4,0 BG SK LU NL -6,0 HR -8,0 Sosiaalisten tulonsiirtojen (muiden kuin eläkkeiden) vaikutus köyhyyden vähentämiseen Lähde: Eurostat, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC) Kausi: vuoden 2016 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2015 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. Sosiaalisen suojelun menot vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioissa. Vuonna 2014 sosiaalisen suojelun menot prosentteina BKT:stä olivat vähintään 30 prosenttia Ranskassa (32,2 %), Tanskassa (31,6 %) ja Suomessa (31,1 %) ja alle 20 % Virossa (14,9 %), Liettuassa, Romaniassa (molemmat 14,4 %) ja Latviassa (14,3 %). Tämä vaihtelu osoittaa eroja elintasossa mutta myös kansallisten sosiaalisten suojelun järjestelmien ja sosiaalisten, taloudellisten ja institutionaalisten järjestelyjen erilaisuutta kussakin jäsenvaltiossa. Sosiaalisen suojelun menot (prosenttiosuutena BKT:stä) vähenivät keskimäärin hieman vuonna 2014, ja menojen tason kasvun taustalla olivat enimmäkseen vanhuuseläkkeistä ja terveydenhuollosta aiheutuvat menot. 118

120 Eläkkeiden yhteenlaskettu korvaussuhde jatkoi kohentumistaan vuonna Koko EU:n korvaussuhde oli 0,58, mikä heijastelee nykyisten eläketulojen kestävyyttä useimmissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä eroja, koska suhde vaihtelee 80 prosentista Luxemburgissa ja yli 65 prosentista Ranskassa, italiassa, Espanjassa, Unkarissa ja Romaniassa 45 prosenttiin tai sen alle Kroatiassa, Irlannissa, Latviassa, Virossa, Liettuassa tai Kyproksella. Joissakin jäsenvaltioissa terveydenhuollon saamisen merkittävänä esteenä ovat edelleen kustannukset ja odotusajat. Se osuus EU:n väestöstä, joka oman ilmoituksensa mukaan on jäänyt vaille tarvittavaa sairaanhoitoa 81 liian korkeiden kustannusten, liian pitkän odotusajan tai liian pitkän matkan takia, kuitenkin väheni keskimäärin vuonna 2015 asiaa koskevaan kyselyyn perustuvan indikaattorin mukaan (kaavio 44). Vuonna 2014 se osuus väestöstä, johon vaikutukset kohdistuivat, oli edelleen yli 6 prosenttia Kreikassa, Romaniassa, Italiassa (lähinnä kustannusten takia), Virossa ja Puolassa (lähinnä odotusaikojen takia) sekä Latviassa. Indikaattori on Latviassa korkea mutta paranemassa, mutta muissa edellä mainituissa maissa tilanne on kriittinen, koska vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jäämisestä ilmoittavien ihmisten osuus ei ole vähenemässä. Osuus kasvoi huomattavasti Virossa (erityissairaanhoito), Kreikassa ja Italiassa. Tilannetta Suomessa on seurattava, koska osuus on kasvussa keskimääräistä enemmän. Jotkin maat katsotaan keskiarvoa paremmiksi, mutta tätä indikaattoria koskevassa menetelmässä ei yksilöidä parhaiten suoriutuvia maita. Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jäämisestä ilmoittavien osuudessa on joitakin merkkejä eriytymisestä, koska osuus on kasvussa joissakin maissa, joissa se oli jo valmiiksi korkea, ja laskussa joissakin maissa, joissa se oli suhteellisen matala (ks. kaavio 44, jossa regressiosuora osoittaa heikkoa positiivista korrelaatiota täyttymättömien tarpeiden tason ja muutosten välillä). Monissa maissa vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jäämistä koskevat keskimääräiset arvot ovat pysyneet vakaina. Jos verrataan tilannetta vuoden 2008 tilanteeseen, voidaan nähdä samanlaisia eriytyviä malleja. Merkittävää kohentumista on tapahtunut Bulgariassa ja Liettuassa ja positiivisia muutoksia Romaniassa, Latviassa, Kyproksella, Ruotsissa ja vuotiaiden yksittäisten mediaanibruttoeläkkeiden suhde vuotiaiden yksittäisiin mediaanibruttotuloihin. 81 Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen asianomaisen oman ilmoituksen mukaan tarkoittaa asianomaisen omaa arviota tutkimuksen tai tietyntyyppisen sairaanhoidon tarpeesta, jota asianomainen ei saanut tai hakenut seuraavista kolmesta syystä: taloudelliset syyt, liian pitkät jonotusajat tai liian pitkä matka. Hoidon saamiseen liittyvät ongelmat, joista ihmiset raportoivat sairastuttuaan, heijastelevat usein merkittäviä esteitä hoidossa. 119

121 Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen (oman ilmoituksen mukaan) - muutos Saksassa. Samaan aikaan osuus kasvoi pitkällä aikavälillä useissa jäsenvaltiossa, kuten Virossa, Kreikassa 82 (molemmissa melko korkealle tasolle), Suomessa, Portugalissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Belgiassa (vaikkakin melko alhaisille tasoille). Kaavio 44: Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen oman ilmoituksen mukaan (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pääindikaattori) 2, y = 0,068x - 0,6468 R² = 0,0442 EL EE 1,0 FI UK SI LU SK IT HU RO 0,0 ES -2 0 DK BE AT MT CZ NL SE PT PL -1,0 DE IE LT BG FR HR -2,0-3,0 CY -4,0 LV -5,0 Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen (oman ilmoituksen mukaan) Lähde: Eurostat, yhteisön tulo- ja elinolotilastot (SILC) Kausi: vuoden 2015 tasot ja vuotuiset muutokset vuoteen 2014 verrattuna. Huom.: Akselit on keskitetty EU:n painottamattoman keskiarvon mukaan. Symbolien selitykset esitetään liitteessä. 82 Erityisesti Kreikan osalta voimakas palkkojen lasku ja työttömyyden kasvu yhdistettynä hajanaiseen sairausvakuutusjärjestelmään ja heikkoon tulonjakoon aiheuttivat merkittävän pudotuksen julkisen terveydenhuollon kattavuudessa ja järjestelmään kuulumisen kelpoisuusehdoissa. On näyttöä siitä, että ennen kriisiä Kreikassa käytettiin terveydenhuoltopalveluja liikaa (mikä näkyy käyttäjien maksamien kulujen suurena tasona), mutta kriisin myötä tähän ei enää ollut varaa. Yleinen kattavuus otettiin käyttöön vuosina 2014 ja 2016 tehdyillä uudistuksilla. Näiden uudistusten vaikutukset eivät vielä näy käytettävissä olevissa tiedoissa täyttymättömien tarpeiden osalta. 120

122 Vaille tarvittavaa sairaanhoitoa jääminen vaikuttaa erityisesti pientuloisiin kotitalouksiin. Keskimäärin 5,5 prosenttia EU:n alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista ilmoitti vuonna 2015 jääneensä vaille tarvittavaa sairaanhoitoa, kun ylimmässä tuloviidenneksessä osuus oli 1,4 prosenttia. Osuus on erityisen korkea Kreikassa, Italiassa ja Latviassa (yli 15 prosenttia), vaikkakin Latviassa osuus pieneni kolmanneksella aiempaan vuoteen verrattuna. Tuloviidennesten välinen ero kutistui EU:ssa keskimäärin vuonna Terveydenhuoltoa rahoitetaan eri järjestelmistä ja kunkin järjestelmän suhteellinen merkitys vaihtelee jäsenvaltioissa. Käyttäjien maksamat maksut 83 (eli kotitalouksien menot terveydenhuoltoon, myös lääkkeisiin), joita ei korvattu mistään järjestelmästä tai joiden kustannukset jaettiin organisoidun järjestelmän kanssa, mitattuna osuutena terveydenhuoltomenoista, olivat yli 30 prosenttia Bulgariassa, Kyproksella, Latviassa, Kreikassa ja Liettuassa (kaavio 45). 83 Käyttäjien maksamilla maksuilla tarkoitetaan kotitalouksien tuloista tai säästöistä maksettuja suoria maksuja tavaroista ja palveluista, jos käyttäjä suorittaa maksun tavaran ostohetkellä tai palvelun käyttöhetkellä joko ilman korvausta tai siten, että kustannus jaetaan organisoidun järjestelmän kanssa. 121

123 Kaavio 45: Terveydenhuoltomenot rahoituslähteen perusteella, 2014 Lähde: Eurostat [hlth_sha11_hf] Huom.: Tiedot on kerätty komission asetuksen (EU) 2015/359 mukaisesti terveydenhuollon menoja ja rahoitusta koskevien tilastojen osalta (terveystilinpitojärjestelmää koskeva vuoden 2011 käsikirja). Vuotta 2015 koskevia tietoja ei saatavilla kaikista jäsenvaltiosta Poliittiset toimet Järjestelmien nykyaikaistamisessa on samalla parannettava etuuksien kattavuutta, suunnittelua ja riittävyyttä. Romaniassa hyväksyttiin vuonna 2016 uudistus, jolla tähdätään etuuksien riittävyyden ja kattavuuden merkittävään lisäämiseen sekä taatun vähimmäistulon saajien aktivointiin (tulee voimaan huhtikuussa 2018). Kreikassa käynnistettiin koko maan laajuinen taattua vähimmäistuloa koskeva järjestelmä, josta tarjotaan tukikelpoisille henkilöille/perheille taloudellista apua, parempi sosiaalipalvelujen saatavuus ja aktivointitoimenpiteitä. Järjestelmän odotetaan kattavan noin 7 prosenttia Kreikan väestöstä. 84 Sloveniassa laadittiin vuosiksi uusi hanke käyttäen perustana aiempaa uudistusta (jolla korotettiin vähimmäistuloa, otettiin käyttöön keskitetyt palvelupisteet, lisättiin yksinkertaistamista ja painotettiin aktivointia työllistymisessä). Sillä on tarkoitus tarjota räätälöityjä palveluja laajemmin ja luoda lisää yhteyksiä sosiaali- ja työllisyysohjelmien välille. Italiassa otettiin maaliskuussa 2017 hyväksytyllä lailla käyttöön ensimmäistä kertaa 84 Sosiaalipalvelujen ja aktivointitoimenpiteiden saatavuutta tuetaan Euroopan sosiaalirahastosta. 122