Itsemääräämisoikeus Sanna Ahola Erityisasiantuntija THL 3.9.2015 Sanna Ahola 1
Esityksen sisältö Mitä tarkoittaa itsemääräämisoikeus lainsäädännön ja Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden valossa käytännössä? Miten itsemääräämisoikeus ja turvallisuus ja terveellisyys suhtautuvat toisiinsa? Miksi itsemääräämisoikeus on niin tärkeä asia? 3.9.2015 Sanna Ahola 2
Mitä tarkoittaa itsemääräämisoikeus? 3.9.2015 Sanna Ahola 3
Jokainen tehköön omat valintansa Lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus päättää omista asioistaan kaikkia koskevien reunaehtojen (lait, oma taloudellinen tilanne ym.) rajoissa. Kukaan ei voi rajoittaa toisen oikeuksia ilman nimenomaista lain säännöstä tai lakiin perustuvaa asemaa. Laitosvaltaa tai muuta yleistä mandaattia rajoittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta ei ole. Myös laitoksessa, ja jopa tahdonvastaisessa hoidossa ja huollossa, itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava ja sitä voidaan rajoittaa vain laissa säädetyillä, tarkkarajaisilla tavoilla. Ihmisten oikeuksia saa rajoittaa rankaisemistarkoituksessa ainoastaan oikeuslaitos. 3.9.2015 Sanna Ahola 4
Itsemääräämisoikeus ihmis- ja perusoikeuskysymyksenä Itsemääräämisoikeus ei ole itsenäinen ihmis- tai perusoikeus, mutta se johdetaan usein oikeudesta henkilökohtaiseen vapauteen. Lähes kaikilla ihmis- ja perusoikeuksilla on itsemääräämisoikeuteen liittyviä ulottuvuuksia. Yhdenvertaisuudesta lain edessä seuraa, että jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä lain edessä ja tehdä oikeustoimia. Oikeus yksityisyyteen takaa jokaiselle oikeuden päättää itse yksityiselämästään. Liikkumisvapaus antaa jokaiselle oikeuden päättää itse siitä, missä asuu ja missä liikkuu. Oikeus osallisuuteen velvoittaa valtiot järjestämään yhteiskunnan toiminnot niin, että kaikki voivat yhdenvertaisesti osallistua yhteiskuntaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Kenenkään vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä vapaudenriiston perusteena saa olla vammaisuus tai sairaus. Kaikilla on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja omaisuuden suojaan. 3.9.2015 Sanna Ahola 5
YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen vuonna 2007. Sopimusta ei ole vielä saatettu virallisesti Suomessa voimaan. Ratifioinnin esteeksi on viime metreillä muodostunut puutteellinen lainsäädäntö itsemääräämisoikeuden edistämisestä ja rajoittamisesta. Ratifioitu vammaissopimus tulee asettamaan Suomelle varsin tiukan velvollisuuden kohdella vammaisia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Itsemääräämisoikeuden kannalta tämä merkitsee mm. sitä, että vammaisuus ei saa olla enää missään olosuhteissa vapaudenriiston syynä tai että vammaiset ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa kaikilla elämänaloilla. 3.9.2015 Sanna Ahola 6
Itsemääräämisoikeus YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksessa: Artikla 3: Yleiset periaatteet Artikla 5: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus Artikla 12: Yhdenvertaisuus lain edessä Artikla 14: Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen Artikla 15: Vapaus kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta Artikla 19: Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä 3.9.2015 Sanna Ahola 7
Itsemääräämisoikeutta edistävä kansallinen lainsäädäntö Tällä hetkellä Suomessa on voimassa kaksi lakia, joissa nimenomaisesti otetaan kantaa itsemääräämisoikeuden edistämiseen ja toteutumiseen. Sekä laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista että laissa potilaan asemassa ja oikeuksista on säännökset, joissa velvoitetaan sosiaalihuollon ja sairaanhoidon järjestäjät kunnioittamaan asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta. 3.9.2015 Sanna Ahola 8
Itsemääräämisoikeuden rajoituksista sosiaalija terveydenhuollon lainsäädännössä Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta säädetään vammaisten osalta vain hyvin epämääräisesti kehitysvammalaissa. Kehitysvammalain muutos on vireillä. Sen tarkoituksena on itsemääräämisoikeuden edistäminen ja sen rajoituksista säätäminen mahdollisimman tarkkarajaisesti. Mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja lastensuojelulaissa puolestaan on tarkempia säännöksiä oikeuksien rajoittamisesta kuin vammaislainsäädännössä. Itsemääräämisoikeuden vahvistamisen ja rajoitustoimiin johtavien tilanteiden ennaltaehkäisyn pitäisi olla kaiken itsemääräämisoikeutta koskevan lainsäädännön ja käytännön lähtökohta. 3.9.2015 Sanna Ahola 9
Itsemääräämisoikeus on osa jokapäiväistä elämää Itsemääräämisoikeus liittyy kaikkiin niihin valintoihin, joita ihminen elämässään tekee. Omaisuuden pois ottaminen, liikkumisen estäminen tai yhteydenpidon rajoittaminen rajoittavat kaikki itsemääräämisoikeutta. Vammaisten oikeus tehdä pieniä ja suuria valintoja elämässä yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa on yksi YK:n vammaissopimuksen kantavista periaatteista. Periaate haastaa paitsi rajoitustoimien käyttämisen, myös annettavat palvelut. Jotta vammainen voisi tehdä valintoja, hän saattaa tarvita apua joko itse päätöksenteossa tai valintojen toteuttamisessa. 3.9.2015 Sanna Ahola 10
Itsemääräämisoikeus ja palvelut: tuettu päätöksenteko ja henkilökohtainen apu Kaikki eivät pysty käyttämään itsemääräämisoikeuttaan ilman tukea ja/tai apua. Henkilö voi tarvita päätöksenteon tukea: mm. vaihtoehtojen esittelyä, syy-seuraussuhteiden selittämistä, auttamista lomakkeiden täyttämisessä tai virastossa ym. Tarve päätöksenteon tuelle ei oikeuta puolesta päättämiseen. Päätöksenteko, jossa tuetaan, voi liittyä pieniin arkipäivän asioihin tai esimerkiksi asuinpaikan valintaan, taloudellisiin kysymyksiin tai asiointiin viranomaisessa. Henkilö saattaa pystyä hyvin tekemään päätökset, mutta tarvitsee apua niiden toteuttamiseen: Henkilökohtainen apu tai muu sellainen palvelu, jossa asiakkaalla on valinnanvapaus ja riittävästi määräysvaltaa palvelun toteuttamisessa. 3.9.2015 Sanna Ahola 11
Itsemääräämisoikeus, turvallisuus ja terveellisyys 3.9.2015 Sanna Ahola 12
Milloin voidaan kieltää vaaralliset valinnat? Kukaan ei saa rajoittaa toisen oikeuksia ilman lakiin perustuvaa oikeutusta. Ihmisillä on lähtökohtaisesti oikeus elää vaarallisesti ja epäterveellisesti. Itsemääräämisoikeuden käyttämistä on tarvittaessa tuettava esimerkiksi selventämällä tekojen seurauksia, tekemällä yhteisiä suunnitelmia tms. Pelkkä vaaran teoreettinen mahdollisuus ei oikeuta toisen oikeuksien rajoittamista. Vasta, jos henkilö ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja aiheuttaa itselleen tai toisille konkreettisesti tai hyvin todennäköisesti vaaraa, asiaan voidaan puuttua vastoin henkilön tahtoa. Puuttumisen on aina oltava mahdollisimman lievää. Avuttomassa tilassa olevan henkilön jättäminen hädänalaiseen tilanteeseen (esimerkiksi vaikeasti autistisen ihmisen jättäminen yksin ajotielle) voi täyttää heitteillepanon tai pelastustoimen laiminlyönnin tunnusmerkit On aina mietittävä, onko esim. hoitohenkilökunnalla oikeus rajoittaa asiakkaan tekemisiä. Yksittäiset ihmiset eivät voi vapaasti omaksua poliisin tai tuomioistuimen valtuuksia.
Turvallisuudesta, esimerkki: Kehitysvammaisten asumisyksikön ovet pidettiin turvallisuussyistä lukittuina niin, että asukkaat eivät päässeet liikkumaan ulos yksin. Avaimet oli vain henkilökunnalla. Tilanteessa olisi voitu arvioida, oliko konkreettinen riski, että asukkaat poistuessaan yksiköstä joutuisivat vaaraan, selvittää, koskiko riski kaikkia asukkaita, antaa oma avain niille asukkaille, jotka pystyisivät ilman erityistä vaaraa liikkumaan yksinkin, miettiä, voisiko niiden asukkaiden, jotka eivät pystyneet yksin liikkumaan ulkopuolella, turvallisuuden taata jollakin vähemmän heidän oikeuksiinsa puuttuvalla tavalla kuin lukitsemalla sisään (avustajat, kulunvalvonta tms.), pohtia, mitä vaaraa mahdollisesti aiheutuisi siitä, jos asukkaat eivät pääse tarvittaessa itse ulos (tulipalo tms.).
Terveellisyydestä, esimerkki: Asumisyksikössä oli yksi sääntö ylitse muiden: Ruoka-ajoista oli pidettävä kiinni, eikä epäterveellisiä ruokia saanut syödä. Systemaattisen kieltämisen ja puolesta päättämisen sijasta olisi voitu: kysyä asukkailta, mitä he haluaisivat syödä, arvioida, ymmärtävätkö asukkaat terveellisen ja epäterveellisen ruuan syömisen seuraukset, elleivät asukkaat tai joku asukkaista tunne riittävästi syömisen seurauksia, ohjata näitä tarvittaessa pääosin terveelliseen ruokavalioon ilman pakkoa, antaa niiden asukkaiden, jotka ymmärtävät syömisensä seuraukset itselleen, tehdä itse omat päätöksensä ja ottaa omat riskinsä riittävän tiedon saatuaan. Vain niissä tilanteissa, joissa asukas ei ymmärrä tilannettaan ja akuutisti ja konkreettisesti vaarantaa vakavasti terveytensä tai henkensä syömisellään, syömistä voi rajoittaa vastoin asukkaan tahtoa.
Miksi itsemäärääminen on tärkeää? 3.9.2015 Sanna Ahola 16
Itsemääräämisoikeus ja normaalisaatioperiaate Normalisaation periaatteella tarkoitetaan (kehitysvammaisten) oikeutta samankaltaiseen elämään, velvollisuuksiin, mahdollisuuksiin ja osallistumiseen/osallisuuteen kuin muillakin. Normalisaation periaate korostuu erityisesti lapsuudessa (oikeus kehitykseen, koulunkäyntiin, perhe-elämään, osallistumiseen) ja elämän nivelvaiheissa (hakeutuminen opiskelemaan, perheelämä, työ ym.). Itsemääräämisoikeus on normalisaation toteutumisen edellytys. Ilman oikeutta ja mahdollisuutta tehdä omia valintoja myös vääriä ja huonoiksi osoittautuvia ei yhdenvertaisia mahdollisuuksia omannäköiseen elämään ole. 3.9.2015 Sanna Ahola 17
Itsemääräämisoikeus ja ihmisarvo Niin kauan kuin ajattelemme, että omien valintojen tekeminen on meille tärkeämpää kuin vammaisille, vanhuksille, pakolaisille tai jollekin muulle ryhmälle, johon emme katso kuuluvamme, ajattelemme myös, että me olemme ihmisinä arvokkaampia kuin nämä muut. KIITOS! 3.9.2015 Sanna Ahola 18