EPV BIOTURVE OY HALKONEVAN (ILMAJOKI) LUONTOSELVITYSTEN TÄYDENNYKSET Ahma ympäristö Oy Ilmajoki 2014
1 1 JOHDANTO Ilmajoella sijaitsevan Halkonevan luontoselvitysten täydennykset liittyvät EPV Bioturve Oy:n turvetuotantohankkeeseen. Selvitysten tarkoituksena on täydentää hankealueella heinä- elokuussa 2012 tehtyä kasvillisuus- ja linnustoselvitystä (Erä- ja metsäpalveluyritys veljekset Kytöharju Ay 2012). Vuoden 2014 selvitykset on laatinut Ahma ympäristö Oy:n alihankintana Pohjanlumme Ky, ja niiden tekemiseen ovat osallistuneet aktiivilintuharrastaja Tapio Sadeharju (linnustoselvityksen maastotyöt) sekä vesibiologi/aktiivilintuharrastaja Harri Hutri (linnustoselvityksen tulosten raportointi ja suotyyppikartan laatiminen). 2 SELVITYSALUE EPV Bioturve Oy:n Halkonevan hankealue sijaitsee Ilmajoella Kuffeenkylän pohjoispuolella (kuva 1). Suo on pääosin ojitettu, mutta suon keskiosalla on 34 ha:n luonnontilainen alue. Ojitetut alueet ovat suotyypiltään varputurve- ja puolukkaturvekangasta, luonnontilaisilla alueilla vallitsevat rahkaneva ja lyhytkorsiräme (Erä- ja metsäpalveluyritys veljekset Kytöharju Ay 2012). Vuoden 2014 pesimälinnustoselvitys tehtiin 95 ha:n suuruisella alueella, johon sisältyi sekä luonnontilaista että ojitettua suota (kuva 1). Kuva 1. Halkonevan linnustoselvitysalueen sijainti (punainen rajaus).
2 3 LINNUSTOSELVITYS 3.1 Menetelmät Linnustoselvitys tehtiin koealalaskentana (95 ha) 7.6.2014 klo 4.40 10.20 (laskentareitin pituus 9 600 m). Laskennan aikana tuuli lounaasta 0 3 m/s. Sää oli pilvipoutainen ja lämpötila 15 16 C. Laskenta-alue kierrettiin GPS-paikantimen avulla siten, että mikään osa tutkittavasta alueesta ei jäänyt yli 100 m:n alueelle kulkureitistä (vrt. Koskimies & Väisänen 1988). Riekkojen osalta laskentaa tehostettiin käyttämällä ääniatrappia (kuusi kohdetta). Maastossa havaitut linnut merkittiin karttapohjalle, ja kahden laskentakerran merkintöjen perusteella laskettiin koealojen lajikohtaiset parimäärät. Suojelun kannalta merkittävistä lajeista laadittiin myös reviirien sijaintia kuvaava kartta. Pesimisen perusteena on ollut lintujen käyttäytyminen (tyypillisessä pesimäympäristössä laulava koiras, varoitteleva tai poikasilleen ruokaa kantava emolintu) tai pesälöytö. Laskennassa kirjattiin erikseen myös ylilentävät sekä alle 100 m:n etäisyydellä koealan ulkorajasta havaitut lintuyksilöt. Yhteen käyntikertaan perustuvan kartoituslaskennan tehokkuudeksi on arvioitu 50 60 % (Svensson 1980), mutta avoimilla mailla (kuten soilla) tehokkuus on suurempi. 3.2 Tulokset ja tarkastelu 3.2.1 Pesimälinnusto Laskenta-alueelta löytyi 20 pesimälajia, joiden kokonaisparimäärä oli 110 ja kokonaistiheys 115,8 paria km 2 :lla. Selvästi runsaslukuisimmat lajit olivat metsäkirvinen (42 paria) ja pajulintu (24 paria) (taulukko 1). Puustoiseksi muuttuneilla reunarämeillä metsien peruslajit olivat vallitsevina, mutta suon luonnontilaisella keskiosalla pesi myös suolajeja (kapustarinta, taivaanvuohi ja niittykirvinen). Metsälintujen runsaudesta johtuen alueen lintutiheys on huomattavasti suurempi kuin eteläpohjalaisilla soilla keskimäärin, mutta selvästi kangasmetsille tyypillistä tiheyttä (n. 200 paria/km 2 ) pienempi. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja olivat teeri, kapustarinta, niittykirvinen ja pohjansirkku (reviirit, ks. kuva 2). 3.2.2 Muu linnusto Laskenta-aineistoa täydennettiin koealojen ulkopuolisten alueiden osalta kirjaamalla alle 100 m:n etäisyydellä koealojen ulkoreunasta havaittujen lintulajien parimäärät. Näiden reuna-alueiden linnusto koostui pääasiassa kangasmetsien peruslajeista, joista runsaslukuisin oli pajulintu (taulukko 2). Lisäksi laskennassa nähtiin suon yllä kiertelevinä/ylilentävinä 12 lajilleen määrittämätöntä käpylintua, viisi laulujoutsenta, kaksi kurkea ja neljä räkättirastasta.
3 Taulukko 1. Halkonevan pesimälinnuston parimäärät ja tiheydet 11.6.2014. Laji Parimäärä Tiheys (paria/km 2 ) Teeri Tetrao tetrix 3 3,2 Kapustarinta Pluvialis apricaria 1 1,1 Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 1,1 Metsäviklo Tringa ochropus 2 2,1 Käki Cuculus canorus 2 2,1 Sepelkyyhky Columba palumbus 3 3,2 Metsäkirvinen Anthus trivialis 42 44,2 Niittykirvinen Anthus pratensis 5 5,3 Punarinta Erithacus rubecula 1 1,1 Räkättirastas Turdus pilaris 2 2,1 Punakylkirastas Turdus iliacus 3 3,2 Lehtokerttu Sylvia borin 1 1,1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 24 25,3 Harmaasieppo Muscicapa striata 1 1,1 Hömötiainen Parus montanus 4 4,2 Töyhtötiainen Parus cristatus 1 1,1 Peippo Fringilla coelebs 3 3,2 Vihervarpunen Carduelis spinus 7 7,4 Keltasirkku Emberiza citrinella 3 3,2 Pohjansirkku Emberiza rustica 1 1,1 Yhteensä: 110 115,8
4 Kuva 2. Eri suojeluluokituksissa mainittujen lintulajien reviirit Halkonevalla. Taulukko 2. Halkonevan koealan ulkopuolinen linnusto ( 100 m koealojen reunasta). Laji Parimäärä Metsäviklo Tringa ochropus 1 Käki Cuculus canorus 1 Sepelkyyhky Columba palumbus 2 Palokärki Dryocopus martius 1 Metsäkirvinen Anthus trivialis 3 Rautiainen Prunella modularis 1 Punarinta Erithacus rubecula 4 Mustarastas Turdus merula 1 Räkättirastas Turdus pilaris 1 Laulurastas Turdus philomelos 2 Punakylkirastas Turdus iliacus 4 Lehtokerttu Sylvia borin 1 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 6 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 1 Hömötiainen Parus montanus 3 Töyhtötiainen Parus cristatus 1 Talitiainen Parus major 3 Korppi Corvus corax 1 Peippo Fringilla coelebs 3 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 1 Keltasirkku Emberiza citrinella 1
5 3.2.3 Uhanalaisuustarkastelu Halkonevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Useimmat suolla pesivistä lintulajeista ovat kuitenkin luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Alueelta löytyi neljä suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittua lajia (taulukko 3). Taulukko 3. Halkonevan linnustoon kuuluvat, eri suojeluluokituksissa mainitut lajit. NT =silmällä pidettävä, VU = vaarantunut, Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, jonka elinympäristöjä jäsenvaltioiden on suojeltava erityistoimin, Vastuulaji = Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun vastuulaji, jonka Euroopan Unionin alueen kannasta vähintään 15 % pesii Suomessa. Laji Pari- Uhan- Direktiivi- Vastuumäärä alaisuus laji laji Teeri Tetrao tetrix 3 NT on on Kapustarinta Pluvialis apricaria 2 - on ei Niittykirvinen Anthus pratensis 5 NT ei ei Pohjansirkku Emberiza rustica 1 VU ei ei 3.2.4 Halkonevan merkitys lintualueena Suojelun kannalta Halkonevan merkittävimmät pesimälajit ovat uuden uhanalaisluokituksen (Mikkola-Roos ym. 2010) mukaisesti Suomessa vaarantuneeksi lajiksi (VU) luokiteltu pohjansirkku. Muut suojeluluokitukseen sisältyvät lajit ovat joko Suomessa silmälläpidettäviä (NT), EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuja tai Suomen erityisvastuulajeja. Halkonevan alueen linnustollista arvoa rajoittaa suolajien osalta luonnontilaisen alueen vähäisyys sekä pysyvävetisten allikoiden puuttuminen. Tästä syystä alueella ei myöskään ole erityistä merkitystä lintujen muutonaikaisena levähdys- tai ruokailukohteena. 4 SUOTYYPPIKARTTA Kesällä 2012 tehtyyn kasvillisuusselvitykseen (Erä- ja metsäpalveluyritys veljekset Kytöharju Ay 2012) ja ilmakuvatulkintoihin perustuva suotyyppikartta on esitetty kuvassa 3.
6 Kuva 3. Halkonevan suotyyppikartta. RaN = rahkaneva, LkR = oligotrofinen lyhytkorsiräme, Vatkg(II) = varputurvekangas (II-tyyppi) ja Ptkg(II) =puolukkaturvekangas (II-tyyppi). KIRJALLISUUS: Erä- ja metsäpalveluyritys veljekset Kytöharju Ay 2012. Halkonevan (Ilmajoki) kasvillisuus- ja linnustoselvitys. EPV Bioturve Oy. Seinäjoki. 5 s. Koskimies, P & Väisänen, R. A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. Helsinki. Mikkola-Roos, M., Tiainen, J., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Rajasärkkä, A., Valkama, J. & Väisänen, R. A. 2010. Linnut. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslèn, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 328 331. Svensson, S. 1980. Comparision of bird census methods. Proceedings VI Int. Con. Bird Census Work and IV Meeting European Atlas Committee. Göttingen 24 28 September 1979. s 13 22. Seinäjoella 1.7.2014 Pohjanlumme Ky Harri Hutri FM, vesibiologi