MOLEKYYLIBIOLOGIASTA JA GEENITUTKIMUKSESTA AVAIMIA PARKINSONIN TAUDIN SYNTYYN Kansainväliseen Parkinson-kongressiin Helsinkiin kokoontui viime kesänä 2500 Parkinsonin taudin asiantuntijaa ympäri maailmaa. Kongressin luennot käsittelivät monipuolisesti Parkinsonin taudin nykytutkimusta ja hoitokäytäntöjä. Tutkimusta Parkinsonin taudin syyn löytämiseksi tehdään paljon. Kongressi vahvisti käsityksiä siitä, että vasta sairastumiseen johtavien syiden selvittyä, pystytään kehittämään parantavia tai taudin etenemisen pysäyttäviä hoitoja. Sairastumisen syy ehkä perinnöllisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta Perinnöllisten tekijöiden merkitystä Parkinsonin taudin synnyssä on tutkittu paljon, ja maailmasta on löydetty sukuja, joissa Parkinsonin taudin syynä on geenivirhe. Tautiin sairastumista on tutkittu myös identtisillä kaksosilla. Samanlaisesta perimästään huolimatta molemmat kaksoset sairastuvat Parkinsonin tautiin hyvin harvoin. Vaikka joistakin suvuista löytyykin useampia tautiin sairastuneita, eivät tutkijat usko perinnöllisyyden yksin vaikuttavan taudin syntyyn. Sen sijaan sairastumisen syy saattaa löytyä perinnöllisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tähän mennessä on löydetty useitakin geenejä, jotka saattavat vaikuttaa Parkinsonin taudin syntymiseen. Yksi näistä geeneistä PARKIN-geeni. Japanilainen professori Yoshikuni Mizuno, joka toimi kongressissa epidemilogiaa ja genetiikkaa käsitelleen luento-osuuden puheenjohtajana, on tutkimuksissaan selvitellyt PARKIN-geenin vaikutusta Parkinsonin taudin synnyssä. Tutkimukset viittaavat siihen, että sekä PARKIN-geeni että myös muut vialliset geenit ovat alpha synuclein -proteiinin ohella osa solujen kuolemaan johtavaa mekanismia. Vastausta siihen, miksi geenivirhettä kantavan ihmisen soluympäristö muuttuu, ei kuitenkaan vielä tiedetä. Professori Vilho Myllylä, joka toimi Mizunon ohella puheenjohtajana kongressin perinnöllisyyttä käsitelleessä seminaarissa toteaa, että niiden geenien ja proteiinien (geenien tuotteiden) tunnistaminen, jotka vaikuttavat parkinsonismin periytyvyyteen, saattaa auttaa paljonkin sekä sairauden syyn selvittämisessä että sairastumisalttiuden varhaisessa tunnistamisessa. Sen jälkeen voivat ehkä avautua myös geeniterapian mahdollisuudet sairauden hoidossa. Uskon, että molekyylibiologia ja geenitekniikka tarjoavat tulevaisuudessa avaimia myös tutkimuksiin, joissa etsitään johtolankoja Parkinsonin taudin syntyyn ja uusiin hoitokeinoihin, Myllylä toteaa. Kannattaako varhaisvaiheen Parkinsonin tautia hoitaa lääkkeillä? Professori Donald Calne pohti lääkehoidon tarpeellisuutta varhaisvaiheen Parkinsonin taudin hoidossa. Vain työssäkäyvien ihmisten, joiden täytyy koko päivän olla toimintakykyisiä työstään selvitäkseen, kannattaa harkita levodopa-hoitoa heti alkuvaiheessa. Vanhempana Parkinsonin tautiin sairastuneiden hoidon myöhäistämistä en sijaan pidä perusteltuna, Calne totesi. Levodopa-hoidon myöhäistämistä Calne perusteli lääkkeen pitkäaikaiskäytöstä johtuvien sivuvaikutusten vuoksi. Levodopan sijaan hän suositteli alkuvaiheen hoidoksi dopamiiniagonisteja. Uudempia, ei-torajyväpohjaisia agonisteja hän piti parempina kuin vanhoja, joiden on torajyväpohjaisuudesta johtuen todettu aiheuttavan osalle käyttäjistä keuhkopussintulehduksia. Uutta toivoa tasapainottavista lääkkeistä
Viime vuonna lääketieteen Nobel-palkinnon dopamiinin vaikutuksia käsitelleistä perustutkimuksista saanut ruotsalainen professori Arvid Carlssonin mukaan ei uutta levodopan kaltaista ihmelääkettä lähivuosina keksitä. Lääkkeiden kehittelystä tutkimusta tehdään nyt dopamiinireseptorien yliaktiivisuuden estämisessä ja veren levodopa-pitoisuuden tasaamisessa. Carlsson uskoo, että solujen ylistimulaatiota estävä lääke kehitetään 5-10 vuoden kuluessa. Nämä uudet ns. tasapainottavat lääkkeet olisivat osittain agonisteja, jotka stimuloivat hermosoluissa olevia kiinnityskohtia, osittain taas antagonisteja, jotka puolestaan tasaisivat agonistien stimuloivaa vaikutusta. Carlsson uskoo uudentyyppisestä lääkkeestä löytyvän avun myös dystoniaan, Huntigtonin tautiin ja skitsofreniaan. Näiden ns. tasapainottavien lääkkeiden ominaisuuksia on myös nykyisin käytössä olevilla dopamiiniagonisteilla. Uusien, nyt kehitteillä olevien lääkkeiden etuna on kuitenkin vielä parempi siedettävyys käytön suhteen kuin dopamiiniagonisteilla. Lääkkeiden osalta kongressissa pohdittiin myös niiden mahdollisia soluja suojaavia vaikutuksia. Vapaiden radikaalien - myrkyllisten aineenvaihdunnan sivutuotteiden uskotaan Parkinsonin taudissa aiheuttavan dopamiinia sisältävien solujen kuolemaan johtavan hapettumisreaktion. Dopamiiniagonistien ja selegiliinin uskotaan suojaavan soluja hapettumisreaktiolta ja samalla mahdollisesti hidastavan myös taudin etenemistä. Soluviljelmissä suojavaikutukset onkin voitu osoittaa, ihmisten kohdalla varma näyttö asiasta kuitenkin vielä puuttuu. Stimulaatiohoidoista hyviä tuloksia Professori Andreas Lozano Toronton yliopistosta luennoi kongressissa leikkaushoitojen tämänhetkisestä tilanteesta. Vaikka leikkaushoidoista on uusien kuvantamismenetelmien ansiosta tullut entistä turvallisempia, ei odottamattomia sivuvaikutuksia kuitenkaan pystytä vieläkään täysin ennakoimaan. Tällä hetkellä käytössä olevia kirurgisia hoitomenetelmiä ovat: talamotomia, pallidotomia, aivojen stimulaatiohoito ja solusiirrehoito. Kirurgisia hoitoja tehdään edelleenkin vain potilaille, joiden oireita ei pystytä lääkehoidolla helpottamaan. Talamotomiassa ja pallidotomiassa aivojen liiketoimintoja säätelevään osaan tehdään lämpökäsittelyn avulla vaurio joko sietämättömän vapinan tai hankalien tahattomien liikkeiden estämiseksi. Viime vuosina potilaat ovat Suomessakin kyselleet erityisen paljon aivojen sisäisen stimulaatiohoidon mahdollisuutta. Stimulaatiohoidon yhteydessä aivoihin asennetaan liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle ohut elektrodi. Stimulaattoreita on asennettu tähän mennessä talamukseen ja pallidumiin sekä viimeisimpänä subtalamiseen tumakkeeseen. Stimulaattorihoitojen osalta odottamattomat sivuvaikutukset ovat harvinaisia, eikä stimulaattorin asentaminen vaurioita aivoja. Stimulaattori voidaan tarvittaessa myös poistaa. Stimulaatiohoidot ovatkin nykyään syrjäyttämässä talamotomian ja pallidotomian. Joissakin tapauksissa molemminpuolisesti asennettujen stimulaattorien odottomattomina sivuvaikutuksina on havaittu häiriöitä henkisten toimintojen ja puheen tuottamisen alueella. Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole pysyviä ja korjaantuvat, jos stimulaattori poistetaan. Viime aikoina stimulaattoreita on asennettu Suomessa molemminpuolisina subtalamiseen tumakkeeseen, sillä tällä menetelmällä päästään nyt parhaisiin hoitotuloksiin. Tällä tekniikalla
stimulaattoreita on Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa asennettu jo useita kymmeniä. Näiden leikkausten hoitotuloksia tutkitaan parhaillaan, ja leikkausten jälkeisten seurantatutkimusten tuloksista saadaan lisätietoa enemmän parin vuoden kuluessa. Leikkauksista vastaa OYS:n neurologian klinikalla neurokirurgi Esa Heikkinen. OYS:n lisäksi stimulaattoreita asennetaan Helsingissä ja nyt myös Kuopiossa. Suomessa lääkehoidon korkea taso on pitänyt leikkauksiin hakeutuvien määrän melko alhaisena, toisin kuin maissa, joissa lääkehoito ei ole yhtä kehittynyttä. Vilho Myllylän arvelee, että leikkaushoitojen suosia kasvaa kuitenkin meilläkin, kun leikkaustekniikka helpottuu ja vakiintuu. Myös voimavaroja kaikkien tarvittavien leikkausten tekemiseen hän uskoo Suomesta löytyvän. Solusiirrehoidoissa pettymyksiä, toivo kantasolututkimukseen Solusiirrehoidoista on jo pitkään odotettu tehokasta Parkinsonin taudin hoitokäytäntöä. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella solusiirrehoidot eivät kuitenkaan ole osoittautuneet niin onnistuneeksi hoitomuodoksi kuin vielä muutama vuosi sitten uskottiin. Vaikka uusien solujen kasvu siirron jälkeen käynnistyy hyvin, ei uusia hermoverkostoja, joiden välityksellä hermoärsyke kulkee solusta toiseen, ole syntynyt odotetulla tavalla. Myös hoitoihin liittyvät eettiset ongelmat puhuttavat, sillä yhteen solusiirrehoitoon tarvitaan 3-5 sikiön solut. Kongressissa solusiirrehoidoista luennoinut professori Olle Lindvall Lundin yliopistosta totesikin esityksessään, että myös solusiirrehoitojen kehittäminen toimivaksi hoitomuodoksi vaatisi tuekseen lisätietoja Parkinsonin tautiin sairastumisen syistä. Lindvallin mielestä solusiirrehoitojen kehittämisessä pitäisikin nyt edetä enemmän eläinmallien pohjalta ja tehdä vähemmän tutkimusta ihmisillä. Vilho Myllylä toivoo kantasolututkimuksen antavan lähitulevaisuudessa mahdollisuuksia myös Parkinsonin taudin hoitoon. Samalla vältettäisiin eettiset ongelmat, kun sikiön solujen sijasta voitaisiin käyttää viljeltyjä kantasolulinjoja. Löytyykö nikotiinista vaihtoehto Parkinsonin taudin hoitoon? Neurologi Kari Aho, joka itse sairastaa Parkinsonin tautia, seurasi kongressin luentoja ja vakuuttui kuulemansa perusteella siitä, että hoitokäytännöt noudattavat Suomessa samoja linjoja kuin muuallakin maailmassa. Kari Ahon mielestä tutkijoiden henkilökohtaiset tapaamiset ovat tutkimuksen kehittymisen ja hoitokäytäntöjen päivittämisen kannalta välttämättömiä. Eniten tämä kongressi hyödytti varmasti hoitavia neurologeja. Tavalliselle potilaalle luennot sen sijaan olivat mielestäni liiankin lääketieteellisiä eivätkä varmasti sellaisenaan auenneet ilman lääketiedettä paremmin tuntevan avustusta. Kari Aho piti ilahduttavana kongressin luennoista heijastunutta laajentunutta käsitystä Parkinsonin taudin luonteesta: Nyt ymmärretään paremmin myös tähän sairauteen liittyvät psykiatriset häiriöt, samoin tautiin liittyvät autonomisen hermoston toimintahäiriöt (esim. virtsaamisen häiriöt, ummetus ja pystyyn nousuun liittyvä huimaus). Taudin monet ulottuvuudet näkyivät myös kongressissa esitellyissä lukuisissa elämänlaatututkimuksissa. Erittäin mielenkiintoisena Kari Aho piti kongressissa esiin tullutta tutkimusta nikotiinin vaikutuksista Parkinsonin tautiin. Jo aikaisemmin on todettu, että Parkinsonin tauti on tupakoivien
keskuudessa paljon harvinaisempi kuin tupakoimattomien. Selitys tupakan suojavaikutukseen voi löytyä sen sisältämästä nikotiinista. Kongressissa esille tulleessa tapausselostuksessa Parkinsonin tautia sairastavaa miestä oli kahden vuodan ajan lääkitty nikotiinilaastarilla. Hoidon aikana hänen levodopa-lääkityksensä voitiin vähentää puoleen ja bromokriptiini-lääkitys lopettaa kokonaan. Nikotiinin suojavaikutuksiin ei vielä tähän mennessä ole uskottu niin paljon, että sen vaikutuksista olisi lukuisten pienten tutkimusten ohella tehty isoa seurantatutkimusta. Mielestäni pienissä tutkimuksissa esiin tulleet nikotiinin edut ovat kuitenkin niin vaikuttavia, että asiaa pitäisi tutkia enemmän. Kongressin luentojen osalta Kari Aho jäi kaipaamaan tutkimuksia fysikaalisten hoitojen ja liikunnan vaikutuksista Parkinsonin taudin hoidossa: Näiden molempien asioiden osuutta pitäisi painottaa paljon enemmän. Käsitykseni niiden vaikuttavuudesta perustuvat paljolti omakohtaisiin kokemuksiini. Minulle itselleni liikunta ja fysikaaliset hoidot ovat tärkeä osa hoitokokonaisuutta. Oikealla lääkehoidolla säästöjä Parkinsonin taudin hoitokustannuksiin Suomalainen Orion Pharma pääsi kongressissa esittelemään näyttävästi Parkinsonin taudin hoitoon suomalaisvoimin kehitettyä Comtess-lääkettään (COMT-entsyymin estäjä entakaponi). Entakaponi, jota käytetään aina yhdessä levodopan kanssa, pidentää levodopan vaikutusaikaa parantaen samalla sairastavien elämänlaatua. Lääkkeellä on hoidettu jo yli 100 000 potilasta ja se on hyväksytty 65 maassa. Suomessa Comtess on tällä hetkellä täysin korvattava lääke. Parkinsonin taudin hoitokustannuksista lääkkeet muodostavat noin viidenneksen, eniten rahaa kuluu potilaiden sairaalahoitoon. Kongressissa esiteltiin Parkinsonin taudin kustannus- ja elämänlaatututkimusta, jonka mukaan Parkinsonin taudin hoitokustannuksissa voidaan Suomessa säästää viidessä vuodessa potilasta kohden noin 74 000 markkaa. Tutkimuksen tulokset perustuvat monikansallisiin kliinisiin kokeisiin ja Suomessa tehtyyn Parkinsonin taudin kustannus- ja elämänlaatututkimukseen. Orion Pharma kehittää parhaillaan parkinsonpotilaille uutta yhdistelmätablettia, joka sisältää levodopan lisäksi karbidopaa ja entakaponia. Yhdistelmätabletti helpottaa ja yksinkertaistaa päivittäistä lääkitystä, ja siitä odotetaan toimivaa hoitovaihtoehtoa useimmille tilanvaihteluista kärsiville. Orion alkaa markkinoida valmistetta maailmanlaajuisesti yhdessä Novartiksen kanssa vuonna 2003. Kuntoutuksella säästöjä Suomen Parkinson-liitto esitteli kongressissa suomalaisen järjestötoiminnan mallia oman osastonsa ja jäsenistön Matkalla Suomen luonnossa valokuvanäyttelyn välityksellä. Pitämässään tiedotus- ja kutsuvierastilaisuudessa liitto esitti parkinsonpotilaiden kuntoutuksen riittämättömyyteen liittyvän huolensa. Parkinson-liitto kuntouttaa vuosittain noin 600 sairastunutta. Kuntoutukseen hakeutuvista jää kuitenkin edelleen yli 40 prosenttia ilman tarvitsemiaan palveluja, vaikka kuntoutuksella voitaisiin tehokkaasti säästää yhteiskunnalle taudista aiheutuvia kustannuksia. Parkinson-liiton lähivuosien suuria haasteita ovatkin sairastuneiden kuntoutuspalvelujen saannin turvaamisen ja lisääntyvään tiedontarpeeseen vastaaminen. Liitto pyrkii myös vaikuttamamaan
siihen, että sairastuneille tarkoitettuja palveluja kehitettäisiin tulevaisuudessa entistä paremmin sairastuneiden yksilölliset erityistarpeet huomioiden. Sairastuneet läsnä Matkalla Suomen luonnossa valokuvanäyttelyn välityksellä Vaikka pääosa kongressin osallistujista oli tutkijoita ja hoitohenkilökuntaa, olivat myös suomalaiset parkinsonpotilaat kongressissa läsnä Parkinson-liiton jäsenistön Matkalla Suomen luonnossa valokuvanäyttelyn välityksellä. Näyttely ei viestittänyt pelkästään kehittyneen lääkehoidon vaikutuksista sairastuneen elämään, vaan kertoi jotain myös yhdistys- ja kerhotoimintaan osallistumisen kuntouttavista vaikutuksista. Melkein kaikki näyttelyssä esittäytyneet kuvaajat osallistuvat aktiivisesti omien alueidensa yhdistys- ja kerhotoiminnan kehittämiseen. Vertaistukea toisilleen antamalla he uskovat voivansa auttaa muita sairastuneita löytämään uusia olemisen tapaoja ja selviytymiskeinoja. Valokuvanäyttelyyn osallistuivat: Seppo Anttila, Katja Granqvist, Aarno Heikurainen, Kalevi Karhu, Kaarina Korhonen, Sisko Kärki, Eino Kärkkäinen, Eila Laitinen, Tapani Leppänen, Heikki Loikala, Elma Pyykkö, Lasse Riikonen, Torsten Sannamo ja Hannele Sarlio. Kauneus, jonka nämä kuvaajat olivat näyttelykuviinsa tallentaneet, ei jäänyt kongressin osallistujilta huomaamatta, ja myös suomalaisen luonnon erityispiirteet saivat näyttelyn välityksellä ansaitsemansa huomion. Lämmin kiitos valokuvanäyttelyn osallistujille ja kaikille muille jäsenistön edustajille, erityisesti Ari Valpakselle ja Lasse Riikoselle, jotka suomalaista järjestötyötä potilasnäkökulmasta esittelemällä edustivat kongressissa parhaalla mahdollisella tavalla koko Parkinson-liiton jäsenistöä. ARJA PASILA PARKINSON-POSTIA 3/2001.