RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 212 Hanna Turkki 19.8.213 Nro 116-13-567

2 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212)

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 3 (54) Sisällys 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE. 5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 6 2.1. Tutkimusalue 6 2.2. Veden laadun tutkimus. 6 3. KUORMITUS 9 3.1. Jätevesikuormitus. 9 3.2. Kalankasvatus. 1 3.3. Hajakuormitus 1 4. SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KORKEUS 12 4.1. Sää 12 4.2. Meriveden korkeus. 13 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 15 5.1. Lopputalvi (19. 2.3.) 15 5.2. Alkukesä (11. 13.6.) 21 5.3. Keskikesä (16. 17.7.). 25 5.4. Loppukesä (13. 14.8.) 28 5.5. Alkusyksy (1. 11.9.) 33 5.6. Kesäkauden keskiarvot. 36 5.7. Loppusyksy (8. 9.1.) 44 6. KASVIPLANKTONIN BIOMASSA JA LAJISTO 47 7. TIIVISTELMÄ. 51 8. KIRJALLISUUS. 54

4 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) Liitteet Liite 1. UPM-Kymmene Oyj:n ja Metsä Fibre Oy:n jätevesikuormitus v. 212 Liite 2. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikat Liite 3. Vesinäytteiden analyysitulokset Liite 4. Helmikuun 212 jätevesipäästön vesistövaikutusarvio Jakelu Forchem Oy UPM-Kymmene Oyj/Seija Vatka UPM-Kymmene Oyj/Eerik Ojala Rauman kaupunki/tekninen virasto/rauman vesi Rauman kaupunki/tekninen virasto/ympäristönsuojelu Rauman kaupunki/ympäristölautakunta Rauman kansanterveystyön kuntayhtymä Raumanmeren kalastusalue/isänn. Juha Hyvärinen/Rauman kaupunki/tekninen virasto Ilmatieteen laitos/jäätutkimus ja -palvelu Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/harri Helminen Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/kirjastonhoitaja Tapio Saario Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/satakunnan toimipiste/perttula Sähköpostitse: Forchem Oy/minna.lahdekorpi@forchem.com Metsä Fibre Oy/erja.reivolahti@metsagroup.com Metsä Fibre Oy/johanna.harjula@metsagroup.com UPM-Kymmene Oyj/eerik.ojala@upm.com UPM-Kymmene Oyj/seija.vatka@upm.com Rauman kaupunki/juha.hyvarinen@rauma.fi Rauman kaupunki/juho-pekka.erama@rauma.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/harri.helminen@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/heli.perttula@ely-keskus.fi Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 236 TURKU puh. 2-274 2, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 5 (54) 1. VESISTÖTARKKAILUN PERUSTE Rauman edustan merialueella on tehty tarkkailututkimuksia Rauman kaupungin ja UPM-Kymmene Oyj:n (aikaisemmin Oy Rauma-Repola Ab, sitten Yhtyneet Paperitehtaat Oy Rauman Paperi) jätevesien vaikutuksista merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen jo vuodesta 1969 lähtien. Vuodesta 1996 tarkkailuun on kuulunut myös Oy Metsä- Botnia Ab (nyk. Metsä-Fibre Oy Rauman tehdas). Rauman metsäteollisuuden ja Rauman kaupungin jätevedet käsitellään yhteispuhdistamossa metsäteollisuuden puhdistamolla. Yhdyskuntajätevesien sisältämät ravinteet korvaavat yhteispuhdistuksessa metsäteollisuuden jätevesien puhdistukseen tarvittavia lannoiteravinteita ja kuluvat suureksi osaksi biologisen puhdistusprosessin ylläpitämiseen. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Yhteispuhdistus alkoi huhtikuussa 22. Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamo sai kesällä 21 uuden luvan (25.2.28, Dnro LSY-27-Y-199), joka koskee Rauman kaupungin (Kodisjoki mukaan lukien), Eurajoen ja Lapin kuntien alueilta viemäröitävien jätevesien sekä sakokaivolietteiden ja umpisäiliöjätevesien lupamääräysten mukaista käsittelyä ja johtamista Rauman metsäteollisuuden puhdistamolle tai poikkeustilanteissa Rauman kaupungin Maanpäänniemen puhdistamolta suoraan mereen. Lupamääräysten mukaan suoraan mereen johdettavan jäteveden käsittelyn tavoitteena on oltava mahdollisimman hyvä käsittelytulos ja luvassa mainittujen tavoitearvojen saavuttaminen. Mereen johdettava jätevesi ei saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Jätevesien vesistövaikutuksia on tarkkailtava Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskus) hyväksymällä tavalla metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolta johdettujen päästöjen vaikutustarkkailun yhteydessä. Rauman metsäteollisuuden teollisuusjätevedet sisältävät UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan ja Metsä-Fibre Oy Rauman tehtaan sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamon jätevedet. Kesäkuussa 21 tuli voimaan Länsi- Suomen ympäristölupaviraston antama lupapäätös Dnro LSY-24-Y-356. Luvan mukaan jätevedet on käsiteltävä hakemuksen mukaisesti laajennetussa ja tehostetussa puhdistamossa tai vähintään vastaavalla, lupamääräysten mukaisen käsittelytuloksen saavuttamiseksi tarvittavalla tavalla eikä mereen johdettava jätevesi saa sisältää haitallisessa määrin terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Tarkkailututkimuksen kustantavat Rauman kaupunki ja UPM-Kymmene Oyj Rauma. Haapasaarenveden veden laadun seurannan kustantaa Rauman kaupunki. Kylmäpihlajan havaintopaikalta tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (Abs 4 nm, Abs 75 nm ja Ka GF/F), joiden kustannuksista vastasi Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rauman edustan merialueen tarkkailun tavoitteena on fysikaalis-kemiallisin tutkimuksin tarkkailla jätevesien laimenemista ja leviämistä sekä vaikutuksia merialueen happija ravinnetalouteen. Jätevesien hygieenisiä vaikutuksia tarkkaillaan suolistoperäisten ja lämpökestoisten kolimuotoisten sekä enterokokkien kaltaisten bakteerien määrityksin. Jätevesien rehevöittäviä tai muita haitallisia vaikutuksia merialueen luonnontalouteen selvitetään jokavuotisin kasviplanktontutkimuksin sekä määrävuosin tehtävin pohjaeläintutkimuksin. Tarkkailun tarkoituksena on myös tuottaa tutkimustietoa merialueen ekologisen tilan ja sen muutosten arvioimiseksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti. Vuonna 212 käytössä ollut tarkkailuohjelma on laadittu 15.2.1996 (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry) ja Lounais-Suomen ympäristökeskus hyväksyi sen kirjeellään 15.5.1996 (296Y135-13). Tarkkailua on viimeksi muutettu kesällä 21 (VARSE- LY:n kirje Dnro Varely/37/7./21). Tuolloin luovuttiin kasviplanktonin perustuotantokykymäärityksistä ja kasviplanktonin

6 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) ns. kesäkauden yhdistelmänäytteistä. Niiden tilalle otettiin kasviplanktonin lajiston ja biomassan määrityksiä yhteensä 9 havaintopaikalta kahdesti kesän aikana. Vuoden 213 alusta noudatetaan 24.1.213 päivättyä tarkkailuohjelmaa. Jätevesien vaikutuksia Rauman edustan merialueen kalastoon ja kalatalouteen tarkkaillaan kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Rauman metsäteollisuuden ja kaupungin jätevesien yhteispuhdistuksen vesistövaikutusten selvittämiseksi merialueen tilaa tarkkailtiin velvoitetarkkailua intensiivisemmin vuosina 21 25. Tehostetun seurannan tulokset on raportoitu erikseen (Kirkkala 26). Tämä raportti käsittelee vuonna 212 tehtyjen tarkkailututkimusten tuloksia ja tulosten tulkinnalle tarpeellisia taustatietoja. Niiden perusteella esitetään arvio merialueen tilasta ja käyttökelpoisuudesta sekä näiden kehityksestä viime vuosina. Tietoja ja arvioita veden tilasta ja laadusta on esitetty tarkkailun väliraporteissa, joiden tieto on sisällytetty nyt laadittavaan vuosiyhteenvetoon. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Tutkimusalue Rauman edustan merialue on melko avointa sisäsaaristoa, jossa veden keskisyvyys on 5 7 metriä ja suurimmat syvyydet 15 metriä. Saaristovyöhyke on verraten kapea, ja avomeren vaikutus tuntuu sen vuoksi voimakkaana rannikon lähivesiin asti. Meriveden virtauksilla on huomattava merkitys jätevesien leviämiselle ja sekoittumiselle. Rauman edustalla kulkee hidas rannikon suuntainen päävirtaus pohjoiseen keskimäärin nopeudella 2 cm/s. Tämän ohella esiintyy saariston syvimpiä uomia pitkin suuntautuvia paikallisia virtauksia etelään ja pohjoiseen. Veden vaihtuvuus avovesikautena on merialueella verrattain hyvä. Idänpuoleiset tuulet aiheuttavat lisäksi pintakerroksen veden virtauksen avomerelle, jolloin koko merialueen vesimassa vaihtuu lyhyessä ajassa syvän veden kumpuamisen seurauksena. Merialueelle purkautuu makeita vesiä hyvin vähän, joten maa-alueilta luontaisesti tai hajakuormituksena huuhtoutuvat ainemäärät ovat pieniä. Sirppujoen ja Lapinjoen vesistöalueiden väliin jäävä valuma-alue on 577 km 2, sen järvisyys 2,5 % ja peltoprosentti 16. Kukolanlahteen ja Unajanlahteen purkautuu viljelyksiltä ja metsäalueilta vettä tuovia ojia. Ympäristöhallinnon laatiman pintavesien ekologisen tilan luokittelun perusteella Selkämeren rannikkovesistä ja mm. Rauman edustan merialueesta suurin osa on luokiteltu hyvään luokkaan. Rauman edustan sisimmät vesialueet ja myös Haapasaarenvesi ovat tyydyttävään tilaan kuuluvia vesimuodostumia. 2.2. Veden laadun tutkimus Merialueen tilaa ja veden laatua tutkittiin vuonna 212 Rauman edustan merialueen tarkkailuohjelman mukaisesti 15 havaintopaikassa (kuva 1, liite 2) kuusi kertaa vuoden aikana (maalis-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa). Lopputalven (maaliskuu) tarkkailuun kuuluu lisäksi myös eteläinen Kaijankarin havaintopaikka (322), josta ei haeta näytteitä muina vuodenaikoina. Tarkkailuun on lisätty kesäkuusta 26 lähtien Rauman kaupungin ympäristönsuojelutoimiston tilaamana Haapasaarenveden havaintopaikka (HAAP), jota tarkkaillaan Rauman merialueen tarkkailujen yhteydessä. Vertailualueina käytettiin havaintopaikkaa 435 (Kylmäpihl. lä) avomerellä ja havaintopaikkaa Pran 31 Truutinpauha Pyhärannan edustalla (676853-151573). Ympäristökeskuksen hoitama veden laadun intensiiviseuranta Truutinpauhan havaintopaikassa päättyi vuoden 1999 lopulla ja vuodesta 21 lähtien havaintopaikka liitettiin osaksi Pyhämaan kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailua. Tutkitut suureet ja niiden tulokset on esitetty liitteessä 3. Tuotantokerroksen patsasnäytteistä havaintopaikoissa 335, 35, 36, 365, 385, 395, 43, 435 ja 44 määritettiin kasviplanktonin biomassa ja lajisto havaintopaikoittain heinä- ja elokuussa. Yhteensä siis 18 näytettä.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 7 (54) Rauman talvitutkimuksen (19. 2.3.) näytteet otettiin hinaajalla ja jalan. Jään paksuus vaihteli välillä 35 45 cm. Jääolosuhteiden takia näytteitä ei saatu Kiuvaskarin (33) ja Rounakarin (395) havaintopaikoilta. Hanhisten (34), aallonmurtajan sisäpuolen (35), Pienen Hylkikarin (36), Hansklopin (365) ja Järviluodon luoteispuolen (385) näytteet otettiin ahtojään seasta. Hansklopin näyte otettiin noin 1 metriä varsinaiselta näytepaikalta luoteeseen ja Valkeakarin koillispuolinen (441) näyte otettiin noin 25 metriä varsinaiselta pisteeltä kaakkoon paksujen ahtojäävyöhykkeiden takia. Pienen Hylkikarin näytepaikalta kulki juuri ennen näytteenottoa laiva. Aallonmurtajan sisäpuolella vesi oli silmin nähden ruskeaa ja Kylmäpihlajan alueella oli suuria maininkeja edellisen yön kovan tuulen seurauksena. 211) mukaisesti. Tulokset talletettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Kesäkuun tarkkailukerralla (11. 13.6.) Santakarin havaintopaikalla Kortelanlahdella (335) oli kenttähavaintojen mukaan havaittavissa levää. Heinäkuussa (16. 17.7.) kenttähavaintojen mukaan vesi oli aallonmurtajan sisäpuolella veden pintakerroksessa (-1 metriä) selvästi ruskeaa. Syväraumanlahdella vesi oli sameaa koko vesimassassa ja Haapasaarenvedellä oli havaittavissa levää (1). Elokuussa (13. 14.8.) usealla paikalla (365, 385, 45, 421, 43, 435, 44, 441 ja HAAP) havaittiin levää (1) näytteenoton yhteydessä. Lokakuun alkupuolen tarkkailussa (8. 9.1.) Kylmäpihlajan havaintopaikalla oli kenttähavaintojen mukaan vedessä paljain silmin havaittavaa hitusta. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (SFS-standardit, Mäkelä ym. 1992). Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T11, joka täyttää standardin ISO/IEC 1725 vaatimukset. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonnäytteet analysoi alihankintana Tmi Sanna Kankainen käänteismikroskoopilla. Näytteistä määritettiin lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Järvinen ym.

8 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212)

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 9 (54) 3. KUORMITUS 3.1. Jätevesikuormitus Rauman kaupungin biologis-kemiallisesti käsitellyt jätevedet johdettiin maaliskuun 22 loppuun asti Maanpäänniemessä sijaitsevalta puhdistamolta mereen Maanpäänniemen ja Järviluodon välisen aallonmurtajan sisäpuoliselle alueelle. Samalle alueelle Sampaanlahden edustalle johdetaan myös metsäteollisuuden (Metsä-Fibre Oy:n selluloosatehdas, UPM-Kymmene Oyj:n paperitehdas sekä Forchem Oy:n mäntyöljytislaamo) biologisesti puhdistetut jätevedet (kuva 1). Huhtikuun alusta 22 jätevedet on johdettu yhteiskäsittelyyn metsäteollisuuden puhdistamoon. Yhteispuhdistuksen avulla pyritään pienentämään etenkin mereen tulevaa typpikuormitusta. Lupaehtojen mukaan Maanpäänniemen jätevedenpuhdistamolla voidaan edelleen käsitellä kemiallisesti tai vastaavalla tavalla sellaiset virtaamahuiput, joita ei voida saavutettava puhdistustulos huomioon ottaen, käsitellä tarkoituksenmukaisesti metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolla. Raumalla toimivan kemiallisen metsäteollisuuden kuitupitoiset jätevedet on käsitelty vuodesta 1975 alkaen mekaanisesti. Vuodesta 1986 lähtien on puolet jätevesistä ja syyskuusta 1991 lähtien kaikki jätevedet käsitelty myös biologisesti. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n selluloosatehtaan toiminta päättyi vuoden 1991 lopussa, mikä yhdessä puhdistamoinvestoinnin kanssa pienensi selvästi mereen johdettavaa jätekuormaa. Oy Metsä- Rauma Ab:n (vuodesta 21 Oy Metsä- Botnia Ab, nyk. Metsä-Fibre Oy) selluloosatehdas käynnistyi maaliskuussa 1996, mikä lisäsi mereen tulevaa kuormitusta. Mereen johdettava jätevesikuormitus pieneni kuitenkin uudelleen huhtikuussa 22, kun Rauman kaupungin asutusjätevesien puhdistus lisättiin osaksi metsäteollisuuden jätevesien puhdistusta. Yhteispuhdistusta kokeiltiin aluksi viiden vuoden koejakson aikana. Metsäteollisuuden jätevesien typestä on arvioitu olevan leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa alle 1 %, Maanpäänniemen puhdistamon jätevesissä on käyttökelpoista typpeä 95 % kokonaistypestä (Jumppanen 1998). Puhdistetussa jätevedessä epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat olleet jopa alle määritysrajan (Vatka 25). Keväällä 27 metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolla otettiin käyttöön laajennus, joka mahdollistaa jätevesien tehokkaamman puhdistuksen. Oy Metsä-Botnia Ab:n Rauman tehtaalla siirryttiin kesäkuussa 27 valmistamaan ECF-(elemental chlorine free) valkaistua sellua. Valkaisumuutos nostaa COD- ja AOX-päästöjä mutta on muuten ympäristövaikutuksiltaan vähemmän haitallinen kuin aiemmin käytetty TCF-valkaisu, jonka käytöstä aiheutuu ECF-valkaisuun verrattuna moninkertaisesti kloorautuneita orgaanisia yhdisteitä. Vuosi 25 oli yhteispuhdistuksen kannalta poikkeuksellinen. Paperiteollisuuden työnseisausten vuoksi metsäteollisuuden kuormitus ei ollut normaalilla tasolla ja työtaistelujen jälkeen metsäteollisuuden tuotannot käynnistyivät heinäkuun alussa vaiheittain. Kuormitus oli aiempaa suurempi, mikä näkyi myös merialueen typpipitoisuuksissa. Oy Metsä-Botnia Ab (nyk. Metsä-Fibre Oy) ja UPM-Kymmene Oyj sekä Rauman kaupunki tekivät 19.4.28 uuden jätevesien yhteiskäsittelysopimuksen Rauman ja Eurajoen yhdyskuntajätevesien käsittelystä Rauman metsäteollisuuden jätevesien biologisessa puhdistamossa. Sopimuksen tavoitteena on mahdollisimman hyvä kokonaispuhdistustulos ja ympäristösuojelun kannalta paras lopputulos. Vuonna 212 Rauman kaupungin jätevedet johdettiin pääosin (yli 98 %) metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle. Maanpäänniemen puhdistamolta johdettiin mereen kemiallisesti puhdistettua vettä yhteensä 59 878 m 3. Ohitukset johtuivat tammi- ja maaliskuun sateista ja sulamisvesistä sekä lokakuun runsaista sateista. Vesistökuormitus oli selvästi pienempi kuin vuotta aiemmin (taulukko 1). Fosforille ja kiintoaineelle on asetettu tavoitearvot ja ne saavutettiin.

1 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) Metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle johdettiin UPM-Kymmene Oyj:n paperitehtaan, Metsä-Fibre Oy:n Rauman tehtaan ja Forchem Oy:n jätevedet sekä pääosa Rauman kaupungin jätevesistä. Ne käsiteltiin biologisesti ja johdettiin Sampaanlahden edustalle (kuva 1). Tammikuun alussa yhteispuhdistamoa kuormitettiin erilaisten tuotannon prosessihäiriöiden seurauksena normaalia runsaammin. Tämä nosti kuormitusta, joka jäi kuitenkin luparajojen alapuolelle. Helmikuun alussa Metsä Fibre:n tehtaalla oli sähkökatkos, jonka seurauksena puhdistamo kuormittui normaalista poikkeavasti. BOD 7, COD Cr ja kiintoainepäästöt olivat tämän seurauksena normaalia korkeammalla tasolla. Luparajoja ei kuitenkaan ylitetty. Häiriön jälkeen merialueelta otettiin ylimääräisiä tarkkailunäytteitä, joiden tulokset on raportoitu erikseen. Lokakuussa kuormitus mereen oli ravinteiden osalta poikkeuksellinen. Lupa-arvot alitettiin mutta määrät olivat keskiarvotasoa ylempänä. Puhdistamon kuormitus vaihteli voimakkaasti johtuen Metsä Fibren huoltoseisokista sekä sateiden aiheuttamasta virtauksen kasvusta. Poikkeava tilanne kesti reilun viikon ajan. Myös joulukuussa ravinnekuormitus oli hieman koholla kuormitusvaihtelusta johtuen, joka johtui pääosin paperitehtaan jouluseisokista. Luparajat kuitenkin alitettiin. Yhteispuhdistamon koko vuoden kuormitus mereen oli ravinteiden ja kiintoaineen osalta noin 18 % pienempi kuin vuotta aiemmin. Sen sijaan BOD 7 -kuormitus oli hieman (6 %) edellistä vuotta suurempi. Merialueen ravinne- ja kiintoainekuormitus oli vuonna 212 edellisvuotta lähes 2 % pienempi (taulukko 2, kuva 2). BOD 7 - kuormitus oli samalla tasolla. Edeltävään viiteen vuoteen (27 211) verrattuna ravinnekuormitus oli 11 12 %, kiintoainekuormitus 25 % ja BOD 7 -kuormitus 36 % pienempi. 9- luvun loppupuoleen (1995 1999) verrattuna, jolloin yhteispuhdistus ei vielä ollut käytössä, vuoden 212 BOD 7 -kuormitus oli 39 %, kiintoainekuormitus 48 % ja typpikuormitus 3 % pienempi. Fosforikuormitus sen sijaan oli 43 % vuosien 1995 99 keskimääräistä suurempi. 3.2. Kalankasvatus Rauman edustan merialueella on toiminut kaksi kalankasvattamoa. Rauman Lohi Oy on tuottanut kirjolohta merialueen pohjoisosassa Nurmeksen ja Heinäsen saarten välisellä vesialueella sijaitsevassa kasvattamossa. Rauman Lohi Oy:n toiminta päättyi vuoteen 27. Virtasen merikasvattamo on sijainnut merialueen eteläosassa Kukolanlahdessa Pyhärannan kunnan alueella. Virtasen kasvattamo ei tiettävästi ole kasvattanut kalaa vuoden 2 jälkeen. Kalankasvattamoiden osalta tarkkailututkimukset loppuivat niiden viimeisenä toimintavuotena. 3.3. Hajakuormitus Rauman edustan merialueelle tulee verraten vähän valumavesiä mantereelta eikä hajakuormituksella ole merialueen veden laatuun yleisesti merkittävää vaikutusta. Unajan- ja Kortelanlahtiin laskevan Unajanjoen ravinnevirtaamia on arvioitu mm. merialueen tarkkailututkimuksen vuoden 1998 vuosiraportissa. Ravinnevirtaamat ja -valumat vaihtelevat suuresti vuosittain sademäärän ja sen ajallisen jakautuman sekä pintavalunnan mukaan. Vuonna 212 Eurajoen virtaama oli lokakuun poikkeuksellisen runsaiden sateiden seurauksena selvästi suurimmillaan lokamarraskuussa. Heinä-syyskuussa virtaamat olivat pieniä. Lokakuun virtaama oli poikkeuksellisen suuri myös aiempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 212 keskivirtaama (12,5 m 3 /s) oli selvästi suurempi kuin kolmena edellisenä vuonna ja aiemmin 2-luvulla keskimäärin (8,1 m 3 /s). Vuoden 212 keskivirtaama oli myös selvästi suurempi kuin vuosien 199 24 keskimääräinen virtaama (8,2 m 3 /s). Jokiveden kuljettama ravinnemäärä oli vuonna 212 fosforin osalta melko tavanomainen ja typen osalta lähes 3 % normaalia suurempi.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 11 (54) TAULUKKO 1. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuonna 212 (suluissa vuosi 211). BOD 7 Fosfori Typpi Kiintoaine AOX kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Rauman kaupunki* 3,(28),18(1,4) 3,1(13) 9(55) - (-) Oy Metsä-Botnia Ab ja UPM-Kymmene Oyj ja Rauman kaupunki 7(66) 34,2(41,1) 362(442) 174(214) 2(195) Yhteensä 73(688) 34,4(42,5) 365,1(455) 1749(2195) 2(195) * Kokonaismäärä 5,189 milj. m 3, josta 5,13 milj. m 3 (lähes 99 %) johdettiin yhteispuhdistukseen. TAULUKKO 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina 199 212 keskimäärin vuorokaudessa. Viisivuotiskausilta keskiarvo ja suluissa keskihajonta. 199 1994 1995 1999 2 24 25 26 27 28 29 21 211 212 BOD 7 t/d 5,5 (7,5) 1,14 (,52) 1,47 (,81) 1,4 1,7 1,2 1,8 1,1,7,7,7 Fosfori kg/d 37 (26) 24 (7) 36 (8) 52,8 51,9 35,6 41,2 38,5 36 42,5 34,4 Typpi kg/d 37 (1) 521 (15) 53 (2) 454 488 388 419 417 47 455 365 Kiintoaine t/d 2,5 (1,9) 3,5 (1,3) 3,8 (2,) 3,7 3,7 2,8 3, 2,2 1,7 2,2 1,8 BOD 7 kg/d 35. BOD7, kg/d typpi, kg/d typpi ja fosfori kg/d 9 3 25 2 fosfori, kg/d 8 7 6 5 15 4 1 5 3 2 1 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 25 27 29 211 KUVA 2. Rauman merialueen jätevesikuormitus vuosina 1975 212 keskimäärin vuorokaudessa.

12 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 4. SÄÄTIEDOT JA MERIVEDEN KOR- KEUS 4.1. Sää Talvi 211/212 alkoi Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 211 ja myös edeltävä syksy oli poikkeuksellisen lauha ja sateinen. Vuonna 212 tammikuussa pakkaset alkoivat hieman ennen kuun puoliväliä. Lumipeite tuli samoihin aikoihin, mutta lunta oli keskimääräistä vähemmän. Tammikuun loppupuoli oli tavanomaista kylmempi, ja kuun keskilämpötila oli lähellä pitkäaikaiskeskiarvoa (taulukko 3). Sademäärä oli hieman tavallista suurempi. Talvinen sää jatkui helmikuussa mutta kuun loppupuolella sää lauhtui. Öisin oli yleensä pakkasta, joten olosuhteet pysyivät talvisina. Tammi-helmikuussa sademäärät olivat hieman pitkäaikaiskeskiarvoja suurempia. Maaliskuun alussa sää jatkui varsin lauhana, ja kuun puolivälin aurinkoisten ja lämpimien päivien myötä lumipeite alkoi huveta. Huhtikuun puolivälissä sää muuttui keväiseksi mutta myös sateisemmaksi. Huhtikuun lämpötila oli lähellä keskimääräistä mutta sademäärä selvästi tavanomaista suurempi. Toukokuun alussa sää oli keväisen vaihtelevaa. Kuun puolivälin jälkeen alkoi varsin lämmin jakso, mutta viimeisinä päivinä sää viileni. Kevät eli maalis toukokuu oli keskiarvojen perusteella vertailujaksoa hieman lämpimämpi mutta sateisempi. Kesäkuun alussa lämpötilat olivat alkukesälle tyypillisiä. Juhannusta kohti sää lämpeni mutta muuttui sitten epävakaiseksi. Heinäkuussa sää pysyi epävakaisena. Lämpötilat vaihtelivat helteestä koleaan. Elokuussa sää oli pääosin epävakainen, mutta kuun puolivälin korkeapaineen aikaan sää lämpeni. Kesäkuu oli viileähkö mutta keskimäärin kesä (kesä-, heinä- ja elokuu) oli lämpötilaltaan tavanomainen. Elokuu oli Porin mittausaseman mukaan niukkasateinen, jonka johdosta koko kesän keskimääräinen sademäärä jäi tavallista pienemmäksi, vaikka suurimmassa osassa Varsinais-Suomea koko kesä ja varsinkin elokuu oli erittäin sateinen. Hellepäiviä oli tavallista vähemmän. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha ja sateinen. Syys- ja etenkin marraskuussa keskilämpötila oli selvästi vertailuarvoa korkeampi. Lokakuu oli lämpötilaltaan keskimääräinen mutta lokakuun sademäärä oli lähes kolminkertainen pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Marras-joulukuun vaihteessa sää kylmeni ja pakkaslumi peitti maan. Joulun jälkeen ilma lauhtui ja sateet muuttuivat vedeksi. Lumipeite painui kasaan ja osin suli. Joulukuu oli kuitenkin keskimääräistä kylmempi mutta sademäärältään tavanomainen. Koko vuoden keskilämpötila oli Porin mittausaseman mukaan lähellä keskimääräistä. Marraskuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi, kun taas joulukuu selvästi tavallista kylmempi. Vuoden 212 sademäärä (693 mm) oli lähes 2 % keskimääräistä (58 mm) suurempi. Selvästi eniten satoi lokakuussa, lähes kolminkertaisesti tavanomaiseen verrattuna. Pysyvä jääpeite muodostui Rauman edustan Valkeakarille 2.1.212 ja päättyi 4.4.212. Todellisten jääpäivien lukumäärä oli Valkeakarilla 87 (Rauman satamassa 96), joten jäätalvi oli selvästi keskimääräistä (15 päivää) lyhyempi. TAULUKKO 3. Porin rautatieaseman säätietoja tammi-joulukuulta 212 ja vertailusäätietoja orin lentoasemalta normaalijaksolta 1971 2. Lähde: Ilmatieteen laitos I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila 212-5,2-6,8,6 3,5 1 12,6 17,2 15,4 11,1 5,1 3,5-7,4 (ºC) 1971 2-5, -5,6-2, 3, 9,4 14,1 16,3 14,8 9,8 5,2,3-3,2 Sademäärä 212 46,8 38,4 22,7 57,4 43,9 65,8 61,1 35,7 79,2 159,8 39,5 42,2 (mm) 1971 2 37 27 32 34 33 54 7 72 61 58 57 45

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 13 (54) 4.2. Meriveden korkeus Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan korkeimmillaan alkuvuodesta tammikuun alussa ja puolivälissä, jolloin merivesi oli korkeimmillaan yli 6 cm keskivedenkorkeuden yläpuolella (kuva 3). Tammikuun loppupuolella meriveden korkeus laski jyrkästi ja oli alimmillaan helmikuun alkupuolella yli 6 cm keskivedenkorkeuden alapuolella. Helmikuun lopusta elokuun loppuun veden korkeus pysytteli pääosin keskivedenkorkeuden alapuolella. Syyskuun alusta vedenkorkeus nousi ja oli syys-marraskuussa pääosin noin 1-2 cm keskivedenkorkeuden yläpuolella. Marraskuun lopussa vedenkorkeus laski taas jyrkästi ja oli joulukuussa noin 2-6 cm keskivettä alempana. Tammi-, syys- ja lokakuuta lukuun ottamatta kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden alapuolella (taulukko 4). Syys-, loka- ja marraskuussa kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden tuntumassa. Vuoden 212 tarkkailukerroista maalis-, kesä-, heinä- ja elokuussa merivesi oli noin 1 2 cm keskivedenkorkeuden alapuolella (kuva 3). Syyskuussa merivesi oli keskivedenkorkeuden tuntumassa ja lokakuussa noin 2 cm keskiveden yläpuolella. Alimmillaan merivesi oli elokuun jälkimmäisen päivän tarkkailussa, lähes 3 cm -linjan alapuolella. TAULUKKO 4. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 212 (arvot on referoitu vuoden 212 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausikeskiarvo Kuukauden keskihajonta Suurin arvo Pienin arvo Tammikuu 18,5 2,3 69-3 Helmikuu -29,6 17,1 16-64 Maaliskuu -16,7 7,7 7-42 Huhtikuu -18,7 11,2 7-49 Toukokuu -3,6 8,3-9 -51 Kesäkuu -19,4 6,1-5 -33 Heinäkuu -13,9 9,9 14-34 Elokuu -18,1 6,6-2 -39 Syyskuu 5,7 1,2 35-19 Lokakuu 3,1 11,9 38-34 Marraskuu -1,9 11,9 3-37 Joulukuu -29,5 11,1-61

14 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 8 6 4 I III V VII IX XI päiväkeskiarvo min max näytepäivä meriveden korkeus, cm 2-2 -4-6 -8 KUVA 3. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 212 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 15 (54) 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Lopputalvi (19. 2.3.) 5.1.1. Lämpötila ja happitalous Loppuvuosi 211 ja tammikuun alku 212 oli lauha ja sateinen, joten virtaamat ja valumat merialueelle olivat tavallista suuremmalla tasolla. Tammikuun alun jälkeen sää kylmeni ja muuttui talviseksi. Helmikuun alku oli kylmä, mutta kuukausi oli keskilämpötilaltaan hieman pitkäaikaiskeskiarvoa lämpimämpi. Sateet tulivat lumena ja painottuivat kuun keski- ja loppupuolelle. Kuukauden sademäärä oli reilusti tavanomaista suurempi. Merialueen lämpötilat vaihtelivat välillä -,1 1,7 ºC. Lämpimintä vesi oli aallonmurtajan sisäpuolen pintakerroksessa ja Haapasaarenvedellä. Kaikkialla Rauman lähivesissä ja koko merialueella, mukaan lukien jätevesien purkupaikan lähistö, oli happea riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen (9,6 13,6 mg/l). Heikoin happitilanne oli Syväraumanlahdella pohjan läheisessä vesikerroksessa (9,6 mg/l, 71 %, kuva 4). Kaskisten (43), Järviluodon luoteispuolen (385), Satamalahden (38) ja aallonmurtajan sisäpuolen (35) pintakerroksissa sekä Hanskloppien (365) pohjan läheisessä vesikerroksessa oli lievää hapen vajausta (happikyllästys 72 78 %). Merialueen happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli samalla tasolla tai hieman (keskimäärin 8 %) heikompi kuin aiemmin 2-luvulla (2 211) vastaavana aikana keskimäärin (taulukko 5). Järviluodon luoteispuolella vesipatsaan happitilanne oli 15 % pitkäaikaiskeskiarvoa heikompi. 5.1.2. Näkösyvyys, suolaisuus ja sameus Näkösyvyysarvot vaihtelivat välillä,9 3,5 metriä. Näkösyvyyksien vertailu on kuitenkin tässä tutkimuksessa hankalaa, sillä osassa havaintopaikoissa oli jäätä, osassa ahtojäätä tai avovettä ja Kylmäpihlajalla isoja maininkeja. Haapasaarenveden näkösyvyys oli 2,4 metriä. Veden sähkönjohtavuusarvon perusteella lasketut suolapitoisuudet vaihtelivat välillä 3,6 5,8 ; vesi oli selvästi vähäsuolaisinta (3,6 4,6 ) Kortelanlahden (335), aallonmurtajan sisäpuolen ja satamalahden pintakerroksissa. Meriveden sameusarvot vaihtelivat välillä,9 7 FNU ja kiintoainepitoisuudet <2 8,3 mg/l. Selvästi suurimmat sameusarvot olivat Kompinlahdessa (45) mutta myös monin paikoin mm. Kylmäpihlajalla (435), satamalahdessa ja Kortelanlahden pintakerroksessa sameusarvot olivat suuria. Samoilla paikoilla myös kiintoainepitoisuudet olivat kohonneita. Pienen Hylkikarin kohonneisiin sameusarvoihin ja kiintoainepitoisuuksiin vaikutti todennäköisesti näytepaikan ylitse juuri ennen näytteenottoa kulkenut laiva. Koko vesipatsaan sameuden keskiarvona vesi oli kirkasta ainoastaan Valkeakarin alueella (44 ja 441), Kaijankareilla (322) ja Haapasaarenvedellä (kuva 4). Vesi oli melko sameaa Kompinlahdessa, satamalahdessa, Kylmäpihlajan länsipuolella (!) ja Hanhisten edustalla. Näytteenotto tapahtui aikoihin, jolloin jäät olivat lähtemässä ja suuria ahtojäälauttoja velloi alueella. Lisäksi edellisen yön kovan tuulen seurauksena ulompana merialueella isot mainingit sekoittivat vielä vesimassoja. Vesipatsaan keskiarvona sameusarvot olivat Hanhisten ja Pienen Hylkikarin alueella sekä Kompinlahdessa noin kaksinkertaisia ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon (2 211) verrattuna. Kylmäpihlajalta on vähän talvihavaintoja, mutta siihen aineistoon verrattuna sameus oli lähes nelinkertainen 2-luvun aiempaan keskimääräiseen verrattuna. Sen sijaan jätevesien purkualueen lähialueilla aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella ja Hansklopeilla sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin 18 % pienempiä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoihin verrattuna. 5.1.3. Kasviravinteet Tutkimusajankohtana Rauman merialueella veden fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä 19 38 µg/l (kuva 4). Haapasaarenvedellä keskimääräinen pitoisuus oli vain 18 µg/l. Suurin keskimääräinen pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella. Vesi oli suurimmalla osalla merialuetta, myös Kylmäpihlajan alueella, fosforin keskipitoisuuden perusteella luokiteltavaksi rehe-

16 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) väksi. Kaijankarien alueella, Pienen Ruohokarin, Valkeakarin, Kaskisten, Syväraumanlahden ja Järviluodon luoteispuolen alueilla sekä Haapasaarenvedellä vesi oli luokiteltavissa lievästi reheväksi. Tilanne oli poikkeuksellinen sekä jäänlähtötilanteen että edellisen yön myrskyn seurauksena. Pienen Hylkikarin ja Kylmäpihlajan alueilla fosforipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona olivat selvästi (23 3 %) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (22 211) suurempia. Myös Hanhisten edustalla ja Kompinlahdessa fosforipitoisuudet olivat hieman (14 %) tavallista suurempia. Sen sijaan pääosalla muusta merialueesta pitoisuudet olivat tavanomaisella tai tavanomaista hieman pienemmällä tasolla (taulukko 6). Jätevesien purkualueella aallonmurtajan sisäpuolella sekä Hansklopeilla keskimääräinen fosforipitoisuus vastasi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa. Satamalahdessa ja Järviluodon luoteispuolella fosforipitoisuus oli keskimäärin 15 % tavanomaista pienemmällä tasolla. Fosfaattifosforin pitoisuudet tutkituilla paikoilla vaihtelivat välillä <2 31 µg/l. Pitoisuus oli suurin aallonmurtajan sisäpuolen pintakerroksessa ja pienin Haapasaarenvedellä. Rauman merialueen pintakerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä 34 94 µg/l (kuva 4). Pitoisuudet olivat selvästi suurimmat (77 94 µg/l) aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa. Myös Kortelanlahden pintakerroksessa typpipitoisuus oli melko suuri (68 µg/l). Monin paikoin pintakerroksen typpipitoisuudet olivat alempia vesikerroksia suurempia, mutta ulommalla merialueella mm. Kylmäpihlajalla merkittäviä typpipitoisuuseroja vesikerrosten välillä ei ollut. Haapasaarenvedellä pohjan läheinen typpipitoisuus oli selvästi pintakerrosta suurempi. Merialueen typpipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä 33 68 µg/l (kuva 4). Pitoisuudet olivat suurimmat aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Kortelanlahdessa. Pienin pitoisuus oli Kylmäpihlajalla. Typpipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin 25 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (22 211) suurempia. Aallonmurtajan sisäpuolella keskimääräinen typpipitoisuus oli yli 5 % ajankohdan tavanomaista suurempi ja Kortelanlahdessa, satamalahdessa, Syväraumanlahdessa, Valkeakarin väylällä ja myös Kylmäpihlajalla typpipitoisuus oli yli 3 % tavallista suurempi. Kylmäpihlajalta on tosin vain vähän aiempia talviaikaisia havaintoja. Uudenkaupungin merialueella typpipitoisuudet vesipatsaan keskiarvona olivat helmikuun lopussa melko tavanomaisella tasolla Putsaarenaukon taustapitoisuutta lukuun ottamatta, joka oli noin 2 % ajankohdan tavanomaista suurempi. 5.1.4. Veden hygieeninen tila Meriveden hygieenistä tilaa on kartoitettu enterokokkien, fekaalisten kolimuotoisten bakteerien ja E. coli -bakteerien pesäkelukujen perusteella. E. coli -bakteerien määrän perusteella merivesi oli hygieeniseltä laadultaan koko merialueella erinomaista (taulukko 7, kuva 4). E. coli -bakteerien runsas määrä kuvaa ulosteperäistä saastutusta. Enterokokkien kaltaisten bakteerien määrät olivat melko pieniä ( 48 kpl/1 ml) ja vesi oli niiden perusteella hygieeniseltä laadultaan luokiteltavissa erinomaiseksi tai hyväksi. Kolimuotoisten bakteerien määrät vaihtelivat välillä 21 kpl/1 ml. Eniten niitä oli aallonmurtajan sisäpuolella sekä satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella ja Hansklopeilla. Näillä alueilla kolimuotoisten bakteerien suurehkot määrät johtuivat todennäköisesti metsäteollisuuden biologisesti puhdistetuissa jätevesissä runsaana esiintyvästä Klebsiellabakteerista, jota ei standardialustalla kasvatettuna voida erottaa kolibakteerien pesäkkeistä. Em. alueilla, joissa kolimuotoisten bakteerien määrät olivat kohonneita, alustoilla kasvoi runsaasti myös muuta bakteerikantaa, joka ei ollut tunnistettavissa mutta joka heikensi tulosten tarkkaa laskentaa.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 17 (54) 5.1.5. Jätevesien vaikutus Jätevesien vaikutukset näkyivät aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa, Järviluodon luoteispuolella ja Hansloppien alueella. Aallonmurtajan sisäpuolella vaikutukset olivat selkeimmät ja näkyivät selvästi kohonneina ravinnepitoisuuksina, erityisesti suurina typpipitoisuuksina, ja myös kolimuotoisten bakteerien määrän kasvuna. Myös satamalahden alueella typpipitoisuudet olivat selvästi kohonneita ja kolimuotoisia bakteereita esiintyi muita alueita enemmän. Järviluodon luoteispuolella ja Hanskloppien alueella vaikutukset olivat melko lieviä ja näkyivät lähinnä vain kolimuotoisten bakteerien määrässä. Koko merialueella typpipitoisuudet olivat selvästi tavallista suuremmalla tasolla. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ollut jätevesien vaikutusta, sillä näytteenottoaikana olosuhteet olivat poikkeukselliset. Näytteenotto osui jäiden lähdön aikoihin ja edellisenä yönä oli myös tuullut voimakkaasti. Alkuvuonna tuli vielä runsaita valumia loppuvuoden sateisuuden seurauksena. Myös mm. Uudenkaupungin edustalla taustapitoisuus oli helmikuun lopussa kohonnut ja Rauman edustalla taustapitoisuus Kylmäpihlajalla oli poikkeuksellisen korkea. Helmikuisen jätevesipäästön vaikutuksia ei voinut selvästi erottaa normaalista jätevesivaikutuksesta. Merialueen hygieeninen tila oli joka tapauksessa palautunut erinomaiseksi, kun se häiriötilan tutkimuksessa 13.2. oli E. coli -bakteerien määrän perusteella välttävä aallonmurtajan sisäpuolella. Myös fekaalisten kolimuotoisten bakteerien määrät olivat laskeneet melko alhaiselle tasolle, kun niitä helmikuun puolivälissä oli 2 4 5 3 kpl/1 ml aallonmurtajan läheisillä havaintopaikoilla. Myös veden sameusarvot olivat jätevesien purkualueen lähistöllä laskeneet normaalia alhaisemmalle tasolle. Veden väriluku oli edelleen noin kaksinkertainen ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna havaintopaikoilla 35, 38 ja 365 eli jätevesien purkualueen läheisyydessä, mikä saattoi johtua vielä helmikuun häiriötilan vaikutuksesta. Toisaalta suurempiakin värilukuja on aikaisempina vuosina todettu. Myös kokonais- ja nitraatti/nitriittityppipitoisuudet olivat normaalia suuremmalla tasolla, mutta tilanne oli sama koko merialueella.

18 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) TAULUKKO 5. Rauman merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) maaliskuussa vuosina 21 212. Havaintopaikka 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 322 95 94 79 91 12 93 98 89 76 74 96 33 98 96 93 13 89 96 94 84 86 335 86 92 78 84 83 67 81 16* 76 77 7 84 34 13 97 84 94 13 98 94 97 9 88 75 89 35 11* 96 94 99 91 98 93 81 85 7 91 36 13 14 81 96 97 98 92 98 91 84 85 365 99 13 91 96 91 96 94 96 84 88 76 76 38 11* 84 86 88 92 95 96 89 87 75 84 385 98 99 91 92 13 91 95 97 86 85 75 85 395 98 11* 85 11 94 89 98 9 84 61 45 69 85 8 8 93 9 89 95 81 72 87 421 77 48 78 86 1 85 84 96 71 64 64 71 43 98 94 92 91 13 95 96 96 91 87 83 93 435 111* 11 95 93 44 11 91 88 99 1 94 99 95 94 86 76 82 441 13 11 94 9 98 94 98 97 95 81 93 HAAP 94 66 57 46 83 * huhtikuu TAULUKKO 6. Rauman merialueen fosforipitoisuudet (µg/l) talvina 22 212 vesipatsaan keskiarvoina ja vuosien 22 211 fosforipitoisuuksien keskiarvo. Hav.paikka 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 22 211 322 27 17 17 21 2 25 25 22 22 19 22 33 24 19 16 22 17 19 26 23 24 21 335 25 27 2 23 25 27 29 26 25 24 25 34 27 2 2 2 16 19 26 28 21 23 25 22 35 32 46 33 31 35 34 47 58 25 38 37 36 27 18 21 19 19 19 28 27 21 27 22 365 26 24 27 22 26 21 27 25 23 22 25 24 38 4 38 31 3 27 32 38 3 32 27 33 385 27 2 28 23 26 27 28 26 22 25 22 25 395 24 17 18 2 19 26 24 21 22 21 45 31 22 45 22 29 23 26 29 28 33 29 421 3 21 48 2 19 25 25 29 26 27 23 27 43 23 2 23 2 21 23 26 24 22 22 23 22 435 22 17 21 26 2 44 25 18 15 19 2 18 26 22 19 2 21 2 441 27 16 16 19 2 17 26 21 19 19 2 HAAP 21 22 19 19 18 2

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 19 (54) Happikyllästys (%), pohja -1 m 83 Sameus (FNU), vesipatsaan ka 1,3 Nurmes 93 82 Nurmes 1,3 1,3 93 93 71 3,8 1,5 1,6 Kylmä-Pihlava 87 Kylmä-Pihlava 6, 84 3,2 85 89 85 Rauma 91 76 3,7 3,2 1,6 Rauma 2,7 1,6 Hanhinen 84 Hanhinen 1,7 Rihtniemi 96 2 km Hyvä (8-11) Tyydyttävä (7-79) Välttävä (4-69) Huono (-39) Rihtniemi 1,4 2 km Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (1-2) Erittäin samea (>2) Kok.P (µg/l), vesipatsaan ka 18 E.coli (kpl/1 ml) Nurmes 19 21 Nurmes 1 26 23 23 5 Kylmä-Pihlava 33 Kylmä-Pihlava 4 27 27 25 22 Rauma 38 25 2 Rauma Hanhinen 24 Hanhinen 2 Rihtniemi 19 2 km Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-8) Erittäin rehevä (>8) Rihtniemi 2 km Erinomainen (<1) Hyvä (1-49) Tyydyttävä (5-99) Välttävä (1-999) Huono (>1) KUVA 4. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 212.

2 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) Kok.N (µg/l), 1 m 37 Kok.N (µg/l), vesipatsaan ka 42 Nurmes 37 35 Nurmes 38 37 34 42 47 33 4 49 Kylmä-Pihlava 49 Kylmä-Pihlava 48 77 59 37 36 43 Rauma 94 52 37 36 39 Rauma 68 45 Hanhinen 68 Hanhinen 55 Rihtniemi 48 2 km <3 3-<5 5-<8 8-<1 >1 Rihtniemi 43 2 km <3 3-<5 5-<8 8-<1 >1 KUVA 4. jatkuu. TAULUKKO 7. Enterokokkien, kolimuotoisten bakteerien (44 ºC) ja E. colin pesäkeluvut (kpl/1 ml) yhden metrin syvyydessä Rauman merialueella talvella ja kesän keskiarvona vuonna 212. Havainto- talvi (maaliskuu) kesä (kesä-elokuu) paikka Enterokokit Kolimuotoiset E. coli Enterokokit Kolimuotoiset E. coli 322 33 1 1 1 335 4 5 2 2 3 1 34 2 2 35 48 ~21 ~ 2 58 37 36 1 365 25 ~1 ~ 1 38 27 ~12 ~ 6 24 9 385 ~11 ~ 13 6 395 1 1 45 5 8 4 1 5 2 421 12 1 3 3 43 11 26 4 1 2 1 44 2 441 3 1

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 21 (54) 5.2. Alkukesä (11. 13.6.) 5.2.1. Lämpötila ja happitalous Toukokuu oli lämmin, ajoittain helteinen ja tavallista hieman niukkasateisempi. Kesäkuu puolestaan oli viileähkö ja sateinen. Kesäkuun tarkkailukerralla pintaveden (1 metri) lämpötila oli noin 11 17 ºC ja pohjan läheisen veden lämpötila 9 15 ºC. Vesi ei ollut selkeästi lämpötilakerrostunut ja pintavesi oli yleisimmin 2-3 astetta pohjan läheistä vettä lämpimämpää. Kylmintä vesi oli Rounakarin, Hanhisten ja Pienen Hylkikarin alueella pohjan läheisissä vesikerroksissa. Pintavesi oli ulommalla merialueella noin asteen ajankohdan tavanomaista kylmempää mutta muualla lämpötilaltaan melko tavanomaisella tasolla. Meriveden happitilanne pohjan lähellä oli hyvä lähes koko merialueella ja vastasi taustaoloja (kuva 5). Kuten usein aiemminkin Kompinlahden havaintopaikalla (45) happitilanne pohjan lähellä oli välttävä. Happipitoisuudet riittivät kaikkialla, myös jätevesien purkupaikalla, lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli samaa luokkaa kuin kymmenenä edellisenä vuotena vastaavana aikana keskimäärin. 5.2.2. Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä 1,2 7,5 m (Haapasaarenvedellä 2, m). Näkösyvyys oli pienin aallonmurtajan sisäpuolella ja suurin Kylmäpihlajan luoteispuolella. Rauman merialueen sisimmillä alueilla näkösyvyydet olivat 1,2 3, metriä, Hanskloppien-Kaskisten länsipuolen tasalla 3,2 5,5 metriä ja Hanhisten ja Kuuskajaskarin tasalla 3,8 6,5 metriä. Pienen Ruohokarin ja Valkeakarin alueella näkösyvyydet (3,8 metriä) olivat selvästi pienemmät kuin samalla linjalla etelämpänä Rounakarin Tankkarien alueella (5,5 6,5 metriä). Suurimmalla osalla merialuetta sameusarvot olivat pieniä koko vesipatsaassa ja vesi oli kirkasta tai korkeintaan lievästi sameaa (kuva 5). Sameinta vesi oli Haapasaarenvedellä, Kompin- ja Syväraumanlahdessa, aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa. Suurin yksittäinen sameusarvo (9,3 FNU) oli Kompinlahden pohjan läheisessä vesikerroksessa. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat keskimäärin 2 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (22 211) pienempiä Kompinlahtea lukuun ottamatta, jossa sameus oli lähes 3 % tavallista suurempi. Aallonmurtajan sisäpuolella vesipatsaan keskimääräinen sameus oli noin 1 % ja satamalahdessa noin 6 % ajankohdan tavanomaista pienempi. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä <2 7 mg/l. Suurimmalla osalla merialuetta kiintoainepitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Suurimmat kiintoainepitoisuudet olivat Syvärauman- ja Kompinlahden pohjan läheisissä vesikerroksissa. 5.2.3. Kasviravinteet Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 1 36 µg/l (kuva 5). Selvästi suurimmat pitoisuudet olivat aallonmurtajan sisäpuolella ja Syväraumanlahdessa. Rehevyystasoluokituksen mukaan merivesi oli uloimmalla alueella Kylmäpihlajan, Rounakarin, Pienen Hylkikarin ja Hanhisten alueella karua, suurimmalla osalla muuta merialuetta lievästi rehevää ja Syväraumanlahdessa ja aallonmurtajan sisäpuolella rehevää. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat keskimäärin 24 % ajankohdan tavanomaista pienemmällä tasolla. Järviluodon luoteispuolella (385), Hansklopeilla (365), Kortelanlahdessa (335) ja satamalahdessa (38) tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat lähes 4 % ajankohdan tavallista pienempiä. Suurimmalla osalla havaintopaikoista fosforipitoisuudet kasvoivat pinnasta pohjaan päin mentäessä, mutta aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Kaskisten edustalla pintaveden fosforipitoisuudet olivat suurempia. Aallonmurtajan sisäpuolella pintakerroksen pitoisuus (47 µg/l) oli yli kaksinkertainen pohjan läheiseen pitoisuuteen (22 µg/l) verrattuna. Fosfaattifosforin pitoisuudet tutkituilla paikoilla vaihtelivat välillä <2 13 µg/l. Eniten fosfaattifosforia oli tuotantokerroksessa aallonmurtajan sisäpuolella. Tuotantokerroksen veden kokonaistyppipitoisuus oli välillä 26 6 µg/l (kuva 5). Selvästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan

22 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) sisäpuolella. Pienimmät pitoisuudet olivat Rounakarien ja Kylmäpihlajan alueella. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 11 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (22 211) suurempia. Aallonmurtajan sisäpuolella typpipitoisuus oli yli 3 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi ja satamalahdessa typpipitoisuus oli tavanomaisella tasolla. Suurimmalla osalla havaintopaikoista typpipitoisuudet olivat suurimmat veden pintakerroksissa. Kesäkuun sateisuus vaikutti todennäköisesti kohonneisiin typpipitoisuuksiin. Suurimmalla osalla tutkituista havaintopaikoista ammoniumtypen ja nitriitti/nitraattitypen pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Eniten epäorgaanisia typpiyhdisteitä (yhteensä 3 125 µg/l) oli aallonmurtajan sisäpuolen ja satamalahden havaintopaikoilla. 5.2.4. Klorofyllimäärät Kasviplanktonin kokonaismäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet vaihtelivat välillä <1 5,4 µg/l (kuva 5). Klorofyllipitoisuus oli suurin aallonmurtajan sisäpuolella ja satamalahdessa. Aallonmurtajan sisäpuolella vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella luokiteltavissa reheväksi. Satamalahdessa, Syvärauman- ja Kompinlahdessa, Kortelanlahdessa ja Haapasaarenvedellä vesi oli lievästi rehevää ja muualla merialueella karua. Kesäkuiset klorofyllipitoisuudet olivat keskimäärin yli 3 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (22 211) pienempiä. Aallonmurtajan sisäpuolella klorofyllipitoisuus oli noin 2 % tavallista pienempi. Kompinlahdessa, Pienen Ruohokarin ja Valkeakarin alueella klorofyllipitoisuudet olivat ajankohdan tavanomaisella tasolla. Tausta-alueella Kylmäpihlajalla kesäkuinen klorofyllipitoisuus oli yli 5 % ajankohdan tavallista pienempi. Kesäkuun viileys ja fosforin niukkuus ilmeisesti heikensivät kasviplanktontuotantoa. 5.2.5. Veden hygieeninen tila Kesäkuun tutkimuskerralla lähes kaikista havaintopaikoista tutkittiin enterokokkien, lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien (Fek.k. 44 ºC) ja Escherichia coli -bakteerien määrää. Ulosteperäinen E. coli - bakteeri kuuluu lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin, ja sen määritystä pidetään tällä hetkellä parhaana veden ulosteperäisen saastutuksen osoittajana. Lämpökestoisiin kolimuotoisiin bakteereihin kuuluu myös muita kuin ulosteperäisiä bakteereita; esimerkiksi Klebsiella-bakteeria saattaa esiintyä runsaasti metsäteollisuuden jätevesissä. Veden hygieeninen laatu oli aallonmurtajan sisäpuolta ja satamalahtea lukuun ottamatta koko merialueella E. coli -bakteerien määrän perusteella erinomainen (kuva 5). Aallonmurtajan sisäpuolella hygieeninen tila oli E. coli -bakteerien määrän perusteella tyydyttävä ja satamalahdessa hyvä. Satamalahdessa ja varsinkin aallonmurtajan sisäpuolella oli selvästi muuta merialuetta enemmän lämpökestoisia kolimuotoisia bakteereja, mikä oli todennäköisesti metsäteollisuuden jätevesien vaikutusta. 5.2.6. Jätevesien vaikutus Kesäkuun tutkimuskerralla jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi aallonmurtajan sisäpuolisella alueella, jossa veden ravinnepitoisuudet olivat selvästi muita havaintopaikkoja suurempia ja myös veden hygieeninen laatu oli sekä E. coli -bakteerien että lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien määrän perusteella muuta merialuetta heikompi. Myös veden väriluku oli moninkertainen muihin havaintopaikkoihin verrattuna. Jätevesien vaikutukset näkyivät lievänä myös satamalahden alueella, jossa bakteerien määrät olivat hieman kohonneita ja väriluku hieman suurempi muuhun merialueeseen verrattuna. Merialueen tila oli kesäkuussa pitkäaikaiskeskiarvoja parempi, sillä sekä fosfori- että klorofyllipitoisuudet sekä myös keskimääräiset sameusarvot olivat tavallista pienemmällä tasolla.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 23 (54) Happikyllästys (%) pohjan lähellä 93 Sameus (FNU), vesipatsaan ka 5,5 Nurmes 92 88 Nurmes 1,5 2, 96 97 93,6 1,6 4,6 Kylmä-Pihlava 69 Kylmä-Pihlava 4,9 88 87 1,7 3,3 94 91 89 Rauma 89 91,95 1,1 2,4 Rauma 3,1 2,1 Hanhinen 89 Hanhinen 2,5 93 Rihtniemi 2 km Hyvä (8-11) Tyydyttävä (7-79) Välttävä (4-69) Huono (-39) 1,1 Rihtniemi 2 km Kirkas (<1,5) Lievästi samea (1,5-2,9) Melko samea (3-9,9) Samea (1-2) Erittäin samea (>2) Kok.typpi (µg/l), koonta 36 Kok.fosfori (µg/l), koonta 17 Nurmes 31 29 Nurmes 13 13 27 31 36 1 14 28 Kylmä-Pihlava 33 Kylmä-Pihlava 18 26 39 11 22 35 33 31 Rauma 6 34 11 11 12 Rauma 36 11 Hanhinen 36 Hanhinen 16 31 Rihtniemi 2 km <3 3-<5 5-<8 8-<1 >1 12 Rihtniemi 2 km Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-8) Erittäin rehevä (>8) KUVA 5. Rauman merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia kesäkuussa 212.

24 (54) RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) Klorofylli (µg/l), koonta 3,2 Hyg.tila pinnassa (E.coli kpl/1 ml) Nurmes 1,5 1,6 Nurmes <1 1,4 2,1 1 Kylmä-Pihlava 3, Kylmä-Pihlava 1 <1 4, 17 <1 <1 1,2 Rauma 5,4 1,1 Rauma 68 Hanhinen 2,1 Hanhinen <1 Rihtniemi 2 km Karu (<2) Lievästi rehevä (2-5) Rehevä (5-25) Erittäin rehevä (>25) 1 Rihtniemi 2 km Erinomainen (<1) Hyvä (1-49) Tyydyttävä (5-99) Välttävä (1-999) Huono (>1) KUVA 5. jatkuu.

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS (212) 25 (54) 5.3. Keskikesä (16. 17.7.) 5.3.1. Lämpötila ja happitalous Kesäkuu oli sateinen ja viileähkö. Myös heinäkuu jatkui sateisena mutta kuukauden keskilämpötila oli kuitenkin melko lähellä pitkäaikaiskeskiarvoa. Meriveden ja Haapasaarenveden pintalämpötilat (1 metri) olivat heinäkuun puolivälissä noin 17 19 ºC. Vesi ei ollut selkeästi lämpötilakerrostunut yhdelläkään havaintopaikoista, sillä vesipatsaan lämpötilaerot olivat melko pieniä. Kylmintä (15,4 ºC) vesi oli Rounakarin (395) pohjan läheisessä vesikerroksessa. Pintavesi oli keskimäärin asteen ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (22 211) kylmempää. Happitilanne oli suurimmalla osalla merialueesta hyvä (kuva 6). Pienen Hylkikarin (36) ja Järviluodon luoteispuolen (385) alueilla happitilanne pohjan lähellä oli tyydyttävä ja Rounakareilla (395) ja Kompinlahdella (45) välttävä. Happipitoisuus (mg/l) oli Kompinlahden, Rounakarin ja Pienen Hylkikarin pohjan läheisiä vesikerroksia lukuun ottamatta kaikilla havaintopaikoilla, myös jätevesien purkualueella, pohjan lähelläkin optimaalinen lohensukuisten kalojen toimeentulolle. Merialueen happitilanne vesipatsaan keskiarvona vastasi melko hyvin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja. 5.3.2. Näkösyvyys ja sameus Veden kuultavuus näkösyvyytenä vaihteli välillä,8 5,6 metriä. Näkösyvyys oli suurimmillaan Kylmäpihlajan länsipuolella ja pienin aallonmurtajan sisäpuolella. Linjalla Tankkarit-Ruohokarit näkösyvyys oli 2,8 3,6 metriä ja Hansklopeilta Kaskisiin 1,9 2,3 metriä. Rauman lähivesissä näkösyvyydet olivat pienimmät,,8 2,2 metriä. Haapasaarenveden näkösyvyys oli 1,6 metriä. Näkösyvyydet olivat selvästi pienempiä kuin kuukautta aiemmin kesäkuussa (11.6. ja 13.6.12) ja Kylmäpihlajaa lukuun ottamatta myös selvästi pienempiä kuin heinäkuussa vuotta aiemmin. Meriveden kiintoainepitoisuuksia tutkittiin vain pienellä osalla havaintopaikoista. Kiintoainepitoisuudet olivat pääosin pieniä ja vaihtelivat välillä <2 4,2 mg/l (Haapasaarenvedellä 3,7 4,8 mg/l). Suurin merialueen kiintoainepitoisuus oli satamalahdessa pohjan läheisessä vesikerroksessa. 5.3.3. Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuus tuotantokerroksessa oli Kylmäpihlajan länsipuolella 13 µg/l ja Hanhisten-Valkeakarin tasalla 15 17 µg/l (kuva 6). Hansklopeilta Kaskisiin pitoisuus vaihteli välillä 18 19 µg/l ja Rauman lähivesissä 18 83 µg/l. Selkeästi suurin pitoisuus oli aallonmurtajan sisäpuolella. Haapasaarenvedellä tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli 22 µg/l. Pääosalla merialuetta fosforipitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla. Satamalahdessa ja Syväraumanlahdessa pitoisuudet olivat rehevällä ja aallonmurtajan sisäpuolella erittäin rehevällä tasolla. Koko merialueella pitoisuudet olivat selvästi nousseet kesäkuusta. Vesipatsaan fosforipitoisuuserot eivät olleet merkittävän suuria aallonmurtajan sisäpuolta lukuun ottamatta, jossa pinnan (1 metri) pitoisuus (11 µg/l) oli yli nelinkertainen pohjan läheisen vesikerroksen pitoisuuteen verrattuna. Alueilla, joissa pohja kärsi hapen vajauksesta, pohjan läheinen fosforipitoisuus oli noussut. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat keskimäärin melko tavanomaisella tasolla. Aallonmurtajan sisäpuolelta puuttuu tuotantokerroksen pitkäaikaistieto mutta vesipatsaan (pinta ja pohja) keskiarvona fosforipitoisuus oli noin kaksinkertainen ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon (22 211) verrattuna. Satamalahden pitoisuus oli puolestaan ajankohdan tavanomaista pienemmällä (26 %) tasolla. Kokonaistypen pitoisuus tuotantokerroksessa vaihteli merialueella välillä 3 59 µg/l ja oli Haapasaarenvedellä 44 µg/l. Typpipitoisuudet olivat selvästi taustasta kohonneita ainakin aallonmurtajan sisäpuolella, satamalahdessa ja Syväraumanlahdessa. Selvästi suurin merialueen pitoisuus (59 µg/l) tuotantokerroksessa oli aallonmurtajan sisäpuolella. Aallonmurtajan sisäpuolella typpipitoisuus oli 1 metrin syvyydessä tuotantokerrosta suurempi, 73 µg/l. Jätevesien vaikutusalueella aallonmurtajan sisäpuolella pintaker-