Kommunikoinnin tukeminen näkömonivammaisilla lapsilla Marja Liikanen, puheterapeutti FM www.puheenpesa.fi
Kommunikointiin tarvitaan 1) turvallinen olo (aikuinen ns. kannattelee lasta ja on saatavilla) 2) vuorovaikutuskumppanin tavoittaminen (kontakti) 3) syy kommunikoida (=tavoite, tarkoite, motivaato) 4) keino kommunikoida (puhekyky tai puhetta korvaava keino) sekä 5) onnistumisen kokemuksia kommunikaatioyrityksistä. Näön puute tai puutteellisuus vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen, kontaktin tavoittamiseen, syyn syntymiseen haluamisen kohteiden kautta sekä palautteen saamiseen onnistumisesta! Sen vuoksi: 1) tuetaan turvallisuuden kokemusta ja 2) tuetaan kontaktia: rakkauden katseen kompensointi kosketuksella ja muilla aisteilla 3) tuetaan tarvetta ilmaisuun: ympäröivän maailman jäsentyminen, haluamisen syntyminen 4) tuetaan itseilmaisun keinoja: puhe ja/tai AAC-menetelmät sekä 5) annetaan onnistumisen kokemuksia.
Tuetaan turvallisuudentunnetta - ollaan lapselle tavoitettavissa ja tunnetasolla läsnä, saatavilla (emotional availability) - kerrotaan omista ja toisten tekemisistä, menemisistä, paluusta, ympäristön tapahtumista ( pyyhin sinun nenäsi... ; Maija itkee, mutta hän on open sylissä ) HUOM. ennakointi! - lasta virittävä tai rauhoittava kosketus tilanteen mukaan, - tutut äänet, hyräily, viheltely... - turvatuoksut esim. isän/äidin haju vaatteessa - sosiaalishaptisella kommunikoinnilla voidaan edistää turvallisuuden tunnetta lisäämällä tietoa ympäristöstä
Tuetaan kontaktia - kontakti = yhteen virittyneet mielet, yhteinen tunne läsnäolosta - läsnäolon kontakti = jalkakontakti tai muu kiinteä kehollinen kontakti pidetään aina, kun mahdollista (huom. kosketus kehon ns. neutraalialueille) - vuorottelun kontakti = puheenvuoron tai muun vuoron antaminen koskettamalla - jaettu huomio osoitetaan kädellä katsomalla - käväistään katsomassa, ei jäädä häiritsemään käsillä tutkimista
Tuetaan ilmaisutarvetta - rohkaistaan tutkimaan, löytämään, tekemään ja haluamaan - kerrotaan maailmasta lapsen näkökulmasta = mielekäs kieli selittämään maailmaa ja kokemuksia - kieltä kuvittava kosketuksen käyttö avuksi - hyödynnetään arkitilanteet, joissa korkea motivaatio, ja sanotaan, kuten lapsi sanoisi, jos osaisi (Anna! Äiti! Pois! Lisää! Ei! Syliin!) - kerrotaan lasta kannatellen niistäkin asioista, jotka voivat aiheuttaa epäsuotuisia tunnereaktioita - ns. karkkihyllyraivarit ja niistä selviäminen aikuisen avulla
Tuetaan itseilmaisua ja yritetään ymmärtää, mitä lapsi kertoo ja miten - itkulla, naurulla - äänensävyillä, ääntelyllä - ilmeillä - toiminnalla (tarttumalla, ojentamalla, heittämällä pois) - kehollisesti (esim. pysähtymällä, valpastumalla, vetäytymällä) - tietoisin äännähdyksin ja sanatapailuin - puheella ja AAC-menetelmillä, jos niitä on käytössä - maneereilla
Annetaan onnistumisen kokemuksia! Vuorovaikutus ja kommunikointi ovat aina aikuisen vastuulla! Ei ole kommunikointiin motivoitumattomia lapsia, on vain meitä aikuisia, jotka emme löydä tapoja tavoittaa lasta. Havainnoi lasta ja havainnoi itseäsi: Mikä toimii? Onko yhteyttä? Onko tilanne turvallinen, jotta lapsi voi vapautua tutkimaan ja oppimaan?
Ilman... Ilman kannattelevaa tunnetta lapsi voi tuntea itsensä turvattomaksi. Ilman turvan kokemusta hän ei lähde tutkimaan. Ilman tutkimista hän ei opi maailmaa eikä kieltä. Ilman kuulluksi tulemisen tunnetta lapsi voi jäädä passiiviseksi ja sitä kautta alisuoriutujaksi. Mutta... Hyvä kontakti tuo turvallisuuden. Turvallisuus tuo tutkimisen. Tutkiminen mahdollistaa löytämisen ja oppimisen. Tarvitaan yhteen virittyneet mielet ja mielekäs maailma.
Konkretiaa, vinkkejä, videoita... Aikuinen voi selventää omaa puheilmaisuaan - kehollisin, sovelletuin viittomin; - kehollisella visualisoinnilla (paikantaminen, kehopiirtäminen, sosiaalishaptinen kuvailu ja pikaviestit) - esinekommunikaatiolla - selkeäkontrastisilla kuvilla Aikuisen on syytä selventää myös omaa puhettaan! Monet ilmauksemme ovat visuaalispohjaisia, eivätkä aukea näkövammaiselle. On tärkeää tuottaa puhetta tavalla, joka on sidoksissa lapsen omiin kokemuksiin. Kieliopilliset viittaussuhteet tulee tuottaa selvästi ja pronominien sijaan tuottaa täsmällisiä ilmauksia (esim. laita se sinne vs. laita kirja pöydälle). Opettele sanomaan sama asia toisin sanoin, kääntämään arkipuheen hankalat käsitteet ymmärrettäviksi. Useimmiten parhaiten toimivat lyhyet lauseet ja yksittäiset toistetut sanat tilannevihjeiden tukemana. Huom. ei aina - lapsen oma puheterapeutti tietää parhaiten.
Konkretiaa, vinkkejä, videoita... Puhelaitteista - Puhelaite häviää, jos siihen ei ole kehollista kosketusta. Apuna voi käyttää esim. tarranauhakiinnitteisiä hihnoja. Yleensä kuitenkin puhelaitetta käytettäessä aikuinen on läsnä, jolloin paras keino on tukea puhelaite esim. reiteen. - Kysymyskäsi voi toisinaan toimia puhelaitteen tehtävässä. Tässäkin on kehollinen tuntuma pidettävä vastauspaikassa. - Esim. puhelaitelaulamisessa on hyvä käyttää kehollista palautetta rytmistä ja vuoron vaihtumisesta
Konkretiaa, vinkkejä, videoita... Kehollinen visualisointi Emme voi välttämättä käyttää kuvia, mutta voimme antaa kehollisia MIELIKUVIA! Aikuinen voi käyttää omaa mielikuvitustaan, miten esim. kertoa mäenlaskusta, junamatkan etenemisestä, ajan kulumisesta... Koskettaminen neutraalialueille: yläselkään, olkavarteen tai reiden ulkosyrjään, käsivarrelle. Kosketus ei saa olla tunkeilevaa, kosketusta täytyy ennakoida kuulevalle näkömonivammaiselle lapselle puheella. Kuurosokealle lapselle voimme ennakoida kosketuksen aloittamista esim. ilmavirralla, lattian kautta vibraatiolla jne. Lapsen ikä ja ymmärrys huomioonottaen pyydetään lupa koskettamiseen. Kehollisen visualisoinnin keinoja ovat - paikantaminen: apuna vaihtoehtojen konkretisoimisessa tai esim. tarinankerronnan/kirjanlukemisen selventämisessä - kehopiirtäminen - sosiaaliset pikaviestit - kuvailu Keholliset viittomat ovat myös tietyin rajoituksin käyttökelpoisia mutta ne täytyy erottaa sosiaalishaptisista merkeistä. Hyviä, toimivia kehoviittomia ovat mm. LISÄÄ ja HALUAN -viittomat.
Konkretiaa, vinkkejä, videoita... Esinekommunikaatiosta - Esim. päiväjärjestyksen konkretisointi esinein: päiväkodin puuhat esinesymboleina narulle pyykkipojilla kiinnitettyinä ja viimeiseksi tietysti hakijaa symboloiva esine, että lapsi tietää onko tulee isä vai äiti hakemaan - Oma laatikko, johon symboliesineet tärkeille puuhille. Vrt. näkevien lasten mahdollisuus valita vapaan leikin hetkellä mitä tekisivät. Asiat pitää saada näkösälle ja symboliesineiden tutuksitulemisen myötä ne voivat auttaa lasta valitsemaan mieluisaa puuhaa.
Konkretiaa, vinkkejä, videoita... Osallistumisen kuittaus - helppo mutta TÄRKEÄ! Vaikeimminkin vammaisen ihmisen tulisi voida kokea tulevansa kuulluksi! Monet jatkuvat hoitotoimenpiteet ja avun tarve kaikessa voivat passivoida ja tuottaa kokemusta, etten itse voi vaikuttaa siihen, miten minua hoidetaan. Anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten hän tulee hoidetuksi, tue osallistumista, osallisuutta ja aktiivisuutta. Kysy pienissäkin auttamis- ja hoitotilanteissa lapsen osallistumista ja tahtia: Ootko valmis? > odotetaan kuittausta. Aina sitä ei tule, mutta aina sitä voi silti kysyä ja hetken odottaa. HUOM. kyse ei ole määräämisestä tai tahtojen taistelusta tai taistelun välttämisestä vaan siitä, että lapsi tulee kuulluksi.
Viisaita sanoja, joihin on hyvä lopettaa... Mahdollisimman varhainen perheen vuorovaikutustaitojen tukeminen on sekä kannattavaa että välttämätöntä! Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä NKL Lasten kuntoutuksen Kimppakyytiseminaarissa Helsingissä 29.2.2008: Varhainen vuorovaikutus on yhteys kahden yhteen sointuvan mielen välillä. Aivokeskukset järjestäytyvät asettuessaan resonoimaan järjestäytyneempien keskusten kanssa. Varhainen vuorovaikutus on vahvin aivoja ja mieltä muovaava tekijä. Kiitos!