HEINOLAN SEMINAARI. Rakennushistoriallinen selvitys 24.5.2013

HEINOLAN SEMINAARI Rakennushistoriallinen selvitys 24.5.2013 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 1

Tilaaja Senaatti-kiinteistöt Yhteyshenkilö asiakaspäällikkö Asko Taskila Konsultti Arkkitehtitoimisto ark-byroo Kustaankatu 3 00500 Helsinki p. 010 2350 566 www.arkbyroo.fi Työryhmä Marianna Heikinheimo, arkkitehti SAFA ARK 950, KuvM, projektista vastaava rakennustutkija Mia Puranen, arkkitehti, rakennustutkija Emilia Pohjanpalo, arkkitehti yo, rakennustutkija Eero Astala, graafikko Sami Heikinheimo, valokuvaaja Nykytilavalokuvat Sami Heikinheimo, ark-byroo ellei toisin mainita Mia Puranen, ark-byroo; merkintä MP ETUKANNEn kuva HKM KA. Suoritusajankohta Työ on suoritettu helmi toukokuussa 2013. Arkkitehtitoimisto ark-byroo Käytetyt lyhenteet HeiKM KA HeiKUR HeiRakVA HeiKTMK HeiKTKM KA LO Sk Helsinki Sk Kouvola Heinolan kaupunginmuseon kuva-arkisto Heinolan kurssikeskuksen arkisto Heinolan kaupungin teknisen toimen rakennusvalvonnan arkisto Heinolan kaupungin teknisen toimen maankäyttöosaston kaavoitusyksikkö Heinolan kaupungin teknisen toimen kiinteistö- ja mittausosasto Kansallisarkisto Heinolan kurssikeskuksen entisen rehtorin Lauri Ollilan arkisto Senaatti-kiinteistöjen arkisto Helsinki Senaatti-kiinteistöjen arkisto Kouvola 2 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Sisällysluettelo 1 Johdanto 5 1.1 Kohde 5 1.2 Tehtävä 8 1.3 Perustiedot 10 2 Sijainti kaupungissa ja alueen asemakaavahistoriaa 13 3 Heinolan seminaari 1899 1902 20 3.1 Suunnittelijat 20 3.2 Hankkeen historia ja rakennuttaja 25 3.3 Heinolan seminaarin kokonaisuus 27 4 Myöhempiä vaiheita 31 4.1 1902 1939 31 4.2 1940 1971 32 4.3 1972 2013 34 5 Rakennuskortit 36 6 Pihapiiri 88 7 Yhteenveto 96 lähteet 100 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 3

Uusi opettajanlaitos perustettiin hiljaiseen, syrjäiseen pikkukaupunkiin, missä ulkoa päin tulevien ärsykkeiden ei katsottu haittaavan opiskelijoita. Keväällä 1903 valmistuivat ensimmäiset 35 opettajaa. Vasemmalla on 1901 valmistunut vanha seminaarirakennus ja oikealla näkyy johtajan, johtajattaren ja vahtimestarin asunnot sisältävä rakennus, joka valmistui 1902. Taustalla mäen laella olevat rakennukset on purettu. Lähde: Rakkaudesta Heinolaan, postikorttien kertomaa, 140. 4 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

1 Johdanto 1.1 Kohde Rakennushistoriallisen selvityksen kohteena on Heinolaan 1899 1902 rakennetun seminaarin tontilla nykyisin sijaitsevat seitsemän rakennusta, joista vanhimmat ovat yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Jac. Ahrenbergin 1899 1901 suunnittelemia. Myöhempiä rakennuksia ovat 1939 valmistunut uusi päärakennus ja 1960 valmistunut oppilasruokala sekä 1970-luvun oppilasasuntola. Seminaari sijaitsee kaupunkirakenteessa tärkeällä paikalla 1700-luvun lopun kaupunkisommitelman eli Heinolan Perspektiivin päätepisteenä. Heinolan seminaarin perustaminen liittyy kansakoululaitoksen kehitykseen. Seminaareja eli opettajankoulutuslaitoksia perustettiin valtion toimesta kaikkiaan 13 eri puolelle Suomea. Vanhin niistä perustettiin Jyväskylään 1863 ja viimeisimmät sotien jälkeen.1 Rauman, Kajaanin ja Heinolan seminaarit ovat arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelemia. 1800 1900-lukujen taitteessa rakennetut seminaarit eivät enää olleet yhteisseminaareja, kuten edeltäjänsä, vaan joko naisille tai miehille tarkoitettuja. Myös niiden arkkitehtoniset 1 Itä-Häme 13.4.2013. ratkaisut poikkesi aikaisemmista. Jyväskylässä oli rakennettu suuria kivirakennuksia ja Sortavalassa pelkästään puusta. Heinolassa Jac. Ahrenbergin suunnittelemat seminaarirakennukset tehtiin osin tiilestä ja osin puusta. Uudenlaisen rakennustekniikan ja paloturvallisuuden lisäksi rakennuksissa kiinnitettiin huomiota hygieenisiin vaatimuksiin kuten ilmastointiin ja valon saantiin. Vuosisadan vaihteen seminaareihin kuului tyypillisesti opetustilat sisältävän seminaarirakennuksen lisäksi johtajan asuinrakennus, saunarakennus, ulkorakennuksia sekä kasvihuone. Seminaarilaiset eivät enää asuneet seminaarialueella, vaan kaupungilla, joten asuntoloita ei näissä seminaareissa tarvittu.2 Suomen kenraalikuvernööri vahvisti päätöksen Heinolaan rakennettavasta kansakoulunopettajia kouluttavasta seminaarilaitoksesta 15.4.1899.3 Cygnaeuksen ihanteiden mukaisesti paikkakunta oli sopivan rauhallinen opiskelua varten. Seminaarin toiminta käynnistyi elokuussa 1899 Mikael Soinisen johdolla alakansakoulun tilois- 2 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det. aspx?kohde_id=1897 3 Itä-Häme 13.4.2013. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 5

Kristillinen ylioppilaskokous vanhan seminaarirakennuksen edessä kesäkuun alussa vuonna 1921. HeiKM KA. Kokelaille ja hospitanteille järjestettiin jäähyväisjuhla vuonna 1924. HeiKM KA. sa ja siirtyi uuteen päärakennukseen sen valmistuttua kesällä 1901. Johtajan, johtajattaren ja vahtimestarin asuinrakennus; kasvihuone; sauna ja pesutupa sekä ulkohuonerakennukset otettiin käyttöön helmikuussa 1902. Seminaarin rakennuksissa käytettiin sekä tiiltä että puuta ja niiden arkkitehtuurissa on vaikutteita sveitsiläisestä huvila-arkkitehtuurista ja muinaisskandinaavisia koristeaiheita. Puutarhuri M. G. Stenius laati suunnitelmat vihannesja puutarhoille 1902.4 1916 seminaarin opetusohjelmaa pidennettiin nelivuotisesta viisivuotiseksi. Jatkuvan tilanahtauden vaivaamana semi- naari anoi 1930 kouluhallitukselta lisärakennusta Maaherrankadun varteen. Uusi päärakennus valmistui 1939. Sen ensimmäiset luonnokset ovat arkkitehti Toivo Salervon käsialaa ja toteutusvaiheen suunnitelman laativat Rakennushallituksen pääjohtaja, arkkitehti Väinö Vähäkallio, yliarkkitehti Martti Välikangas ja arkkitehti Selim Savonius. Tätä ennen opiskeluruokailua varten perustettu Osuuskunta Jyränkö oli rakennuttanut 1931 Savontien varteen seminaarista erillään olevan Toivo Salervon suunnitteleman ruokalarakennuksen.5 Sotien jälkeen tilantarve kasvoi edelleen kun seminaarin toimintaa laajen- 4 Bergman, Hokkanen, Seppälä, Siltanen, 11. 5 Endén 1989, 248 250. 6 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Seminaarilaiset piirileikissään harjoituskoulun pihassa taustalla näkyy vanha päärakennus. Lähde: Rakkaudesta Heinolaan, postikorttien kertomaa, 141. Puutarhanhoito oli tärkeä osa seminaarin koulutusohjelmaa. Kuvassa on meneillään seminaarilaisten puutarhatunti vuonna 1916. HeiKM KA. nettiin ja miesoppilaille perustettiin oma osasto. Vasta valmistunutta uutta päärakennusta laajennettiin 1952 ja Savontien varressa sijaitsevan oppilasruokalan laajennus valmistui 1960. Opettajankoulutus siirrettiin yliopistoon peruskoulu-uudistuksen yhteydessä ja seminaarit lakkautettiin.6 Heinolan seminaarin viimeinen kurssi valmistui kesäkuussa 1972, mihin mennessä sieltä oli ehtinyt valmistua 3554 kansakoulunopettajaa.7 Kouluhallituksen kurssikeskus opettajien jatkokoulutusta varten aloitti toimintansa kiinteistössä jo syksyllä 1972 ja jatkoi sitä aina vuoteen 1998.8 Kurssikeskusta varten valmistui punatiilinen asuntola 1979.9 Opetusalan koulutuskeskus Opeko toimi tiloissa 1998 2010 ja sen jälkeen tiloja käytti Educode Oy vuoden 2013 alkuun asti, jolloin toiminta Heinolassa päättyi.10 Rakennukset ovat tällä hetkellä tyhjinä lukuun ottamatta ruokalarakennuksen asuntoa. 6 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det. aspx?kohde_id=1897 7 http://artos.pp.fi/heinola-seura/tietovakka/ seminaarin_loppuminen.htm 8 Herranen 1998, 283. 9 Herranen 1998, 283. 10 Itä-Häme 13.4.2013. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 7

Heinolan seminaarialueen ilmakuva. Kuva: Pohjoismainen Ilmakuvakeskus Oy. HeiKUR. 1.2 Tehtävä Senaatti-kiinteistöt on myymässä omistamaansa Heinolan seminaarin kiinteistöä. Kohde on suojeltu osittain asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (VN 17.6.1993) ja osittain vuonna 1979 vahvistetussa asemakaavassa. Heinolan seminaari on RKY-alue. Omistajanvaihdoksen myötä kohteen suojelu joudutaan arvioimaan ja järjestämään uudelleen. Heinolan seminaarin alueellisessa rakennushistoriaselvityksessä on tarkasteltu kokonaisuuden rakentumista seminaarin syntyvaiheesta nykypäivään. Ensimmäinen luku toimii johdantona ja siinä on esitetty kohteen perustiedot lyhyenä yhteenvetona. Toinen luku käsittelee seminaarin sijaintia kaupunkirakenteessa suhteessa Heinolan asemakaavahistoriaan. 8 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Heinolan seminaarin sijaintipaikkaa on tarkasteltu kolmen asemakaavan avulla. 1785 laaditussa asemakaavassa seminaarin tontti sijoittuu Heinolan perspektiivin, merkittävän kaupunkitilan, keskeisakselin päätteeksi. Asemakaava vuodelta 1903 kuvastaa seminaarin syntyvaiheen tilannetta. Nykyinen asemakaava on vahvistettu 1979. Kolmannessa luvussa on käsitelty hankkeen rakennuttajaa eli Yleisten rakennusten ylihallitusta ja sen suunnittelijoita, hankeen historiaa ja seminaarin rakennusten muodostamaa kokonaisuutta. Neljäs luku kuvailee seminaarin rakentumisen myöhempiä vaiheita kaavioiden ja niitä selittävän tekstin avulla. Luku on jaettu ajanjaksoihin ennen talvisotaa 1902-1939, laajentumisen aikaan 1940 1971 ja 1972 2013 kurssikeskuksen aikaan. Viides luku koostuu seitsemän rakennuksen rakennuskohtaisesta tarkastelusta. Kutakin rakennusta koskevat historia- ja nykytilatiedot on koottu rakennuskorttiin. Sen kuvituksena on käytetty alkuperäispiirustuksia, valokuvarinnastuksia ennen/nyt ja dokumentointivalokuvia. Tässä työssä rakennuksia tarkasteltiin ulkopuolelta. Sisätilojen osalta tarkastelu rajattiin kannanottoon siitä, mitkä tilat kuuluvat suojeluintressin piiriin. Kortit sisältävät myös huhtikuussa 2013 tehdyn inventoinnin tulokset. Pihapiirin muutoksia on kuvattu luvussa 6. Viimeisessä luvussa on esitetty yhteenveto selvityksen tuloksista ja sen osana arvioitu tontin ja rakennusten kokonaisuuden muodostaman kokonaisuuden säilyneisyyttä. Arkistolähteistä tärkein oli Kansallisarkisto, missä säilytetään seminaarin rakennusten alkuperäispiirustuksia. Senaatti-kiinteistöjen Helsingin ja Kouvolan arkistoista on saatu piirustusluettelot sekä KOKI-järjestelmätietoja. Heinolan kaupungin rakennusvalvonnan arkistossa olemme tutustuneet rakennusten muutosvaiheisiin. Rakennusvalvonnan arkisto ei kuitenkaan ole kattava. Heinolan kaupungin tekninen toimi on luovuttanut käyttöömme asemakaavoja ja kaavoitus-, kiinteistö- ja mittausyksikkö tonttihistoriatietoja. Tutkimme Museoviraston kuva-kokoelman aineistoja, mutta niitä ei ole sisällytetty selvitykseen, sillä Heinolan kaupunginmuseo luovutti käyttöömme runsaasti historiallista kuva-aineistoa. Kurssikeskuksen entiseltä rehtorilta Lauri Ollilalta olemme saaneet suullisia ja kirjallisia tietoja sekä valokuvia. Heinolan seminaarin kiinteistöön liittyvät urakkasopimukset vuosilta 1903 1910 ja kirjeenvaihto sijaitsevat Mikkelin maakunta-arkistossa. Rakennusvaiheen urakkasopimuksia ei ole paikallistettu ja vuosien 1956 1995 sopimukset ovat Kansallisarkistossa kunnostusvaiheessa. Tässä työssä tyydyimme referoimaan Yleisten rakennusten ylihallituksen vuosikertomuksia, jotka muodostivat merkittävimmän kirjallisen lähteen. Sen ohella olemme käyttäneet lähteinä useita Heinolan kaupungin historiaa käsitteleviä teoksia, Lauri Ollilan kirjoittamia Heinolan kurssikeskuksen historiaa koskevia kirjoja ja Heinola-aiheisia selvityksiä. Nettilähteinä olemme käyttäneet mm. Museoviraston ja Kansallisbiografian tietoja. Kaikki käytetyt lähteet on esitelty lähdeluettelossa ja tekstissä olemme käyttäneet alaviitteitä. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 9

1.3 Perustiedot perustiedot Kohteen nimi Heinolan seminaari Osoite Lampikatu 5, 18100 Heinola Maakunta Päijät-Häme Hallinnollisen kiinteistön tunniste 100179 Virallinen kiinteistötunnus 111-002-0005-0010 Kaupunginosa 2. kaupunginosa Kortteli 5 Tontti 10, nykyinen tonttinumero. Tonttijako nro 548 hyväksyttiin 2.1.1980. Tontti 10 muodostettiin entisistä tonteista 1, 4, 5 ja 6 ja tontti 10 merkittiin rekisteriin 17.12.1985. 11 1, vanha tonttinumero, voimassa 1951 1980. Tonttijako nro 87 vahvistettiin 29.3. 1951.12 E, voimassa 1899 1951. Heinolan kaupunki luovutti 23.11.1899 Suomen valtiolle seminaarialueen tontin, joka oli muodostettu vanhasta hevostorista sekä neljästä sen koillispuolella sijainneesta tontista.13 Tonttia on kutsuttu nimellä E, mutta vuoden 1927 kartassa nimellä H.14 Selvitykseen kuuluvat rakennukset Seminaari Johtajan asuinrakennus Uusi päärakennus Sauna Ruokala Asuntola Vaja 11 Kiinteistösihteeri Tiina Lehtinen, HeiKTKM, sähköposti 22.4.2013. 12 Kiinteistörekisterin hoitaja Ritva Salo, HeiKTKM, sähköpostit 30.4.2013 ja 3.5.2013. 13 HeiRakVA ja Endén 1989. 14 Kiinteistösihteeri Tiina Lehtinen, HeiKTKM sähköposti 22.4.2013. Laajuustietoja 15 Rakennusten lukumäärä 7 Rakennusten bruttoala 9 936,2 m² Rakennusten kerrosala eli tontin kerrosala 9 583,0 m² Rakennusten huoneistoala 7 877,0 m² Rakennusten tilavuus 39 265,0 m² Tontin rakennusoikeus 13 400 m² Käytetty rakennusoikeus 7 495 m² Käyttämätön rakennusoikeus 5 905 m² Tontin 10 pinta-ala 27 126 m² Käyttö 1998 2012 Opetusalan koulutuskeskus 1972 1998 Heinolan kurssikeskus 1899 1972 Heinolan seminaari Omistaja Suomen valtio Haltija 2001 Senaatti-kiinteistöt 1995 2001 Valtion kiinteistölaitos 1936 1995 Rakennushallitus 1899 1936 Yleisten rakennusten ylihallitus TÄRKEIMMÄT VAIHEET Seminaari 1899 1901 Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg 1951, laajennus Rakennushallinnon neljäs rakennuspiiri Johtajan asuinrakennus 1899 1902 Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg Sauna 1899 1902 Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg Ruokala 1931, vanhin osa Arkkitehti Toivo Salervo 1957 1960, laajennus Arkkitehti Toivo Salervo 15 Sk Helsinki, KOKI-järjestelmä. 10 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Uusi päärakennus 1938 1939, vanhin osa 1951 1952, laajennus Lupapiirustukset ovat allekirjoittaneet Rakennushallituksen pääjohtajana toiminut arkkitehti Väinö Vähäkallio ja yliarkkitehti Martti Välikangas. Työryhmässä oli mukana Rakennushallituksen arkkitehti Selim Savonius. Arkkitehti Toivo Salervo oli tehnyt uuden päärakennuksen ensimmäiset luonnospiirustukset. Piirustukset ovat allekirjoittaneet Rakennushallituksen pääjohtaja arkkitehti Erkki Huttunen ja E. A. Nordström Asuntola 1977 1979 Arkkitehti Pentti Lehtiluoto, Arkkitehtitoimisto Mikkola-Lehtiluoto. Vaja 1932 Ei tietoa suunnittelijasta Asemakaava Voimassa oleva asemakaava Ak273, vahvistettu 13.7.1979 Tontilla merkintä YO7: Opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Tontille rakennettaviin rakennuksiin saa sijoittaa aikuisopetusta palvelevia tiloja. Tontille saa sijoittaa lisäksi enintään seitsemän asuinhuoneistoa kiinteistön hoidolle välttämätöntä henkilökuntaa varten. Autopaikkoja on rakennettava yksi kutakin kerrosalan 80 m² sekä asuinhuoneistoa kohti. Yhtenäistä leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa aluetta on varattava vähintään 20 % asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Seminaarin alue on opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Tontille rakennettaviin rakennuksiin saa sijoittaa aikuisopetusta palvelevia tiloja. Tontille saa sijoittaa lisäksi enintään seitsemän asuinhuoneistoa kiinteistön hoidolle välttämätöntä henkilökuntaa varten. Autopaikkoja on rakennettava yksi kutakin kerrosalan 80 m² sekä asuinhuoneistoa kohti. Yksinäistä leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa aluetta on varattava vähintään 20% asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Aiemmin voimassa olleet asemakaavat 1978-1979 Muutosasemakaava 16 1974-1978 Muutosasemakaava 17 1962 1974 Paul Rothin laatima keskustan saneerausasemakaava 18 1936 1962 Erkki Kaalamon laatima asemakaava 19 1909 1936 Alvar Enlundin vuonna 1903 laatima asemakaava, joka vahvistettiin vasta 1909 20 1896 1906 Johan Sarlinin laatima asemakaava 21 suojelutilanne Suojelu asemakaavassa 13.7.1979 vahvistetussa asemakaavassa seminaarin kolme vanhinta rakennusta, eli seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna, on merkitty suojeltaviksi sr-1-merkinnöillä: Sr-1: Rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus tai rakennelma. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti arvokas tai kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. 16 Asemakaava 273:n (1979) tekstissä. 17 Asemakaava 273:n (1979) tekstissä. 18 Endén 1989, 24-26. 19 Endén 1989, 24-26. 20 Endén 1989, 24-26. 21 Endén 1989, 24-26. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 11

Asetus 480/85 valtion omistamien rakennusten suojelusta 22 Päätösviranomainen: Valtioneuvosto Päätös: 1/561/93, 1471/561/88 Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S4. Rakennettu alue suojellaan. Alueella on suojeltavien rakennusten ohella muitakin rakennuksia ja sille voidaan uudisrakentaa museoviraston hyväksymällä tavalla. Alue rajataan suojelupäätöksessä. S2. Osittain suojellut rakennukset: seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna. Ulkoasu on suojeltu. V2. Osittain varjellut rakennukset: ruokala ja uusi päärakennus. 23 Varjeltavia rakennuksia ei saa purkaa tai oleellisesti muuttaa ilman Museovirastosta ja Senaatti-kiinteistöiltä pyydettävää lausuntoa. Rakennusten kunnossapidossa ja hoidossa on otettava huomioon niiden kulttuurihistoriallinen merkitys. Varjelusta vastaa haltija. Haltijan tai korjaushuollosta vastaavan on tarvittaessa neuvoteltava museoviraston kanssa. Kun hankkeen kaavasuunnittelu etenee, kaavan laatija pyytää maakuntamuseolta alueen mahdollista arkeologista kulttuuriperintöä tarkastelevan lausunnon. 22 Museoviraston rakennusperintörekisterin kohderaportti, Heinolan seminaari 23 Asetuksen 11 :ssä tarkoitettuja soveltamisohjeita ei velvoiteta noudatettavan. Tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa ympäristöministeriö. Museoviraston lausunto 028/601/2007 myyntiä varten (osa) 24 Museovirasto toteaa alustavasti seuraavat suojelutavoitteet valtioneuvoston päätöksellä suojelluille kolmelle rakennukselle (seminaari, johtajan asuinrakennus ja sauna) puistoineen: 1. Rakennuksia ja puistoaluetta tulee hoitaa ja käyttää niin, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo pysyvästi säilyy. 2. Rakennuksissa tehtävissä korjaus- ja muutostöissä on otettava huomioon rakennusten ominaispiirteet sekä arkkitehtoninen ja kulttuurihistoriallinen arvo. Sisätiloissa on pyrittävä säilyneiden rakenteiden esille ottamiseen ja ulkoasua korjattaessa on käytettävä alkuperäisiä värityksiä ja materiaaleja. 3. Mahdollinen uudisrakentaminen on sopeutettava ympäristön kaavalliseen rakenteeseen, rakennusten mittakaavaan sekä suojeltujen rakennusten arvoihin. Uudisrakentaminen ei saa sijoittua suojellun puiston alueelle. 4. Aluetta ja rakennuksia koskevista toimenpiteistä on kuultava museovirastoa ja olennaisiin muutoksiin on saatava museoviraston hyväksyminen. Suojelutavoitteet on määritelty yleispiirteisesti ja niitä saattaa olla aihetta täsmentää ympäristökeskuksen, museoviraston ja uuden omistajan kesken käytävin neuvotteluin. Suojelumääräysten tarkoituksena on osaltaan tukea alueen ja rakennusten tarkoituksenmukaista käyttöä. arvotus Kohde on valtakunnallisesti arvokas ja kuuluu RKYkohteisiin. 24 Museoviraston rakennusperintörekisterin kohderaportti, Heinolan seminaari 12 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

2 Sijainti kaupungissa ja alueen asemakaavahistoriaa Ehrnroothin ilmakuva Heinolasta 18.8.1931. Seminaarin alue on merkitty kuvaan punaisella. Kuva: Ehrnrooth. HeiKM KA. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 13

Heinolan residenssin ensimmäisen virallisen asemakaavan laati maanmittari J. J. Jandolin 1785. Se perustui maaherra Gustaf Riddercreutzin piirtämään hahmotelmaan vuodelta 1779. Kaavoitettu alue käsitti tuolloin Lampi- ja Siltakatujen rajaaman alueen. Heinolan seminaarin alue sijaitsee Perspektiivin viimeisten puurivien kohdalla. Lähde: Endén 1989, 25. 14 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Heinolan seminaarialue sijaitsee Heinolan kaupungin sydämessä Perspektiivin päätteenä ja se on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. Heinolan historian keskeiset vaiheet sijoittuvat vuoteen 1775, jolloin Kustaa III päätti jakaa Kymenkartanon läänin kahtia ja siirtää uuden Kymenkartanon läänin hallintokeskuksen ja maaherran asuinpaikan eli residenssin Loviisasta Jyrängönvirran rannalle Heinolaan. Maaherra Riddercreutz ehdotti 1779 perustettavaksi kaupunkia ja teki karttaluonnoksen korttelijakoineen. Riddercreutzin jälkeen maaherraksi tuli Robert Wilhelm de Geer, jonka aikana Heinolaan saatiin ensimmäinen virallinen asemakaava ja sen laati maanmittari Jandolin vuonna 1785. Residenssiin johti puistokäytävän tapainen lehtipuukuja, Perspektiivi, jota reunustivat puurivistöt ja kadut. Residenssitalo oli merkitty Perspektiivin lounaispäätynä olevalle tontille. De Geerin asemakaava noudatti 1700-luvun alkupuolen klassismin ruutukaavaa, joka maasto-olosuhteista piittaamatta rakentui kaavamaisen ja jäykän suorakulmaisen katuverkoston varaan. Monumentaalinen puistokatu maaherrantaloineen taas oli kustavilaisuuden vaikutusta.25 Seuraavan 25 Cederberg 1948, 58 60. virallisen kaavan laati Johan Lindberg 1842. Plaanin etelärinteelle oli 1890-luvulla alettu rakentaa työläiskaupunginosaa ilman kaavaa ja Sarlinin 1896-1899 laatima kaava sovitettiin rakentuneen tilanteen pohjalle. Kaava otti huomioon myös maastosuhteita.26 Vuonna 1899 seminaaria alettiin rakentamaan näkyvälle paikalle Perspektiivin päähän Makasiininmäen eteläreunaan pohjoisesta tulevan maantien itäreunaan. Tontti muodostettiin entisestä hevostorista sekä neljästä sen koillispuolella sijainneesta tontista. Hevostorin pohjoisreunassa oli viimeistään 1800-luvun alussa ollut kruununmakasiini. Seminaarin perustaminen aiheutti huomattavan muutoksen kaupunkirakenteessa ja asemakaavassa. Hevostori siirtyi, kaksi katua suljettiin ja kaupunkiin pohjoisesta tuleva maantie siirrettiin Makasiininmäelle. Senaatin vahvistuksen uusi kaava sai vasta vuonna 1909.27 Seminaarin symmetrinen sommitelma ja päärakennus sijaitsevat epäsymmetrisesti suhteessa heinolan Perspektiivin pääakseliin. 1930-luvulla Heinola laajeni teollistumisen myötä ja 1936 valmistui uusi asema- 26 Cederberg 1948, 139 ja 144 sekä Endén 1989, 19. 27 Cederberg 1948, 139 ja 144 sekä Endén 1989, 19. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 15

Johan Lydbeckin asemakaavassa vuodelta 1882 seminaarin alue on vielä Hevostorina. Seminaarialue on merkitty karttaan punaisella. Lähde: Endén 1989, 26. Maanmittari Johan Sarlinin asemakaavassa vuodelta 1896 on myöhemmin perustettavaa seminaaria varten jo tehty tonttivaraus, vaikka seminaarin perustamispäätös tehtiin vasta 1899. Seminaarin alue on merkitty punaisella. Lähde: Endén 1989, 26. 16 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Alvar Enlundin Heinolan asemakaava vuodelta 1903. Seminaarin alue on merkitty punaisella. Lähde: Endén 1989, 27. kaava. Seuraava kaava on vuodelta 1962, joka vahvistettiin 1966. Seminaarialueen nykyisin voimassa oleva kaava valmistui vuonna 1978, ja se vahvistettiin 1979. Keskustasuunnittelun tavoitteiksi esitettiin matala ja kohtuullinen rakentamisoikeus sekä luonnonvaraisen vihreyden säilyttämispyrkimykset. Säilytettävät rakennukset merkittiin suojelumerkinnällä ja niiden rakennusoikeus pidettiin ennallaan. Kohde suojeltiin osittain asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta (VN 17.6.1993). Heinolaan vahvistettiin kansallinen kaupunkipuisto 6.5.2002.28 Tällä hetkellä seminaarialueen kaavoitusta ollaan uudistamassa. 28 Bergman, Hokkanen, Seppälä, Siltanen, 9. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 17

Ote Heinolan seminaarin voimassa olevast asemakaavasta, joka vahvistettiin 13.7.1979. HeiKTMK. 18 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Perspektiivi eli nykyinen Maaherranpuisto kuvattuna vuonna 1914. HeiKM KA. Heinolan seminaari puiston päätteenä kuvattuna vuonna 1903. HeiKM KA. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 19

3 Heinolan seminaari 1899 1902 3.1 Suunnittelijat Heinolan seminaarin suunnitteluaikana hankkeen rakennuttajan eli yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä toimi arkkitehti Sebastian Gripenberg, joka allekirjoitti piirustukset yhdessä ylihallituksen ensimmäisen arkkitehdin Jac. Ahrenbergin kanssa. Suunnitelmat ovat Ahrenbergin käsialaa ja hän toimi myös rakennusprojektin työnvalvojana. Rakennusprojektin johtavana arkkitehtina toimi ylihallituksen ylimääräinen arkkitehti Nikolai Meder. Odert Sebastian Gripenberg (1850 1925) oli arkkitehti, poliitikko, senaattori ja pankinjohtaja. Gripenberg opiskeli Helsingin Polyteknillisessä koulussa arkkitehti Sjöströmin johdolla ja sen jälkeen Wienissä. Hän omaksui uusrenessanssityylin. Opintojensa jälkeen hän toimi arkkitehtina sekä omassa toimistossaan (1879 1908) että virkamiehenä. Kartanot, huvilat ja kaupunkien asuintalot muodostivat pääosan Gripenbergin uran alkuajan töistä. Gripenbergistä muodostui erittäin vaikutusvaltainen arkkitehti hänen toimiessaan yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä vuosina 1887 1904. Gripenbergin johtama ylihallitus rationalisoi rakentamista. Hänen suunnittelemat rakennukset kuvaavat osaltaan suomenmielisen poliittisen liikkeen kehittymistä. Esimerkiksi hänen suunnittelemansa Suomalaisen tyttökoulun rakennus Helsingissä vuodelta 1883 edisti osaltaan suomenkielisen opettajakoulutuksen alkamista. Arkkitehti Nikolai Meder oli syntynyt Varsovassa 1867, opiskellut arkkitehtuuria Moskovassa ja Vilnassa, ja valmistunut arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisestä opistosta 1899. Hän työskenteli yleisten rakennusten ylihallituksessa vuodesta 1900 alkaen ylimääräisenä arkkitehtina. Saatuaan nimityksen kolmanneksi arkkitehdiksi 1904 hän siirtyi Oulun lääninrakennuskonttoriin esimieheksi ja 1908 Mikkeliin lääninrakennuskonttorin esimieheksi. Ensimmäinen arkkitehti ja Uudenmaan lääninrakennuskonttorin esimies hänestä tuli 1910.29 29 Mannila 1993, 21. 20 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

Carl Larssonin maalaus Jacob Ahrenbergistä vuodelta 1898. Lähde: Wikimedia. 3.1.1 Arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg (1847 1914) Ahrenbergiä koskevan tiedon lähteinä on käytetty yleisten rakennusten ylihallituksen kertomuksia vuosilta 1893-1899 ja 1900-1903, Eeva Maija Viljon ja Markku Tyynilän kirjoittamaa Kansallisbiografian artikkelia Ahrenbergista sekä Ville Lukkarisen väitöskirjaa Classicism and History. Johan Jacob Ahrenberg syntyi Viipurissa 30.4.1847 ja kuoli 10.10.1914 Helsingissä. Ahrenberg valmistui ylioppilaaksi vuonna 1866. Arkkitehtuuriopintonsa hän suoritti Tukholman Kuninkaallisessa vapaiden taiteiden akatemiassa professori F.W. Scholanderin johdolla vuosina 1870-1875. Ahrenberg teki laajan opintomatkan Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan sekä Balkanille ja Pohjois-Afrikkaan. Hän avioitui taidemaalari Widolfa von Engenströmin kanssa vuonna 1876 ja heille syntyi viisi lasta. Heti ammattiuransa alussa Ahrenberg pääsi mukaan rakentamaan ulkomailla esiteltävää Suomi-kuvaa. Ahrenberg, insinööri Robert Runeberg ja kenraali Julius af Lindfors muodostivat kolmikon, joka suunnitteli ja organisoi Suomen näyttelytoiminnan Pariisin maailmannäyttelystä 1878 Kööpenhaminan teollisuus- ja taidenäyttelyyn 1888. Vuoden 1882 Moskovan näyttelyssä hän oli Suomen osaston pääarkkitehtina. Ahrenbergilla oli Viipurin kansainvälisessä ilmapiirissä kasvaneena laaja kielitaito, minkä lisäksi hän oli taitava neuvottelija. Hän soveltui tämän takia tehtäviin, jotka edellyttivät yhteydenpitoa keisarivallan venäläisiin edustajiin. Tätä kautta hän myös päätyi vastaamaan keisariperheelle myöhemmin lahjoitetun Langinkosken kalastusmajan sisustuksen suunnittelusta ja loi hallitsijoille suomalaisuutta korostavan miljöön. Arkkitehdin uraa määritti työ yleisten rakennusten ylihallituksessa, missä Ahrenberg aloitti ylimääräisenä arkkitehtina vuonna 1877. Vuosina 1886 1901 hän toimi Ylihallituksen ensimmäisenä arkkitehtina. Eläkkeelle Arhrenberg jäi yliarkkitehdin Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 21

Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Rauman seminaarin seminaari- ja mallikoulujohtajien asunnon julkisivu. Piirustukset tehtiin vuosina 1897 1900. Lähde: Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta 1893 1899. Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Heinolan seminaarin seminaarirakennuksen ensimmäisen kerroksen pohja. Piirustukset tehtiin vuosina 1899 1900. Lähde:Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta 1893 1899. Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman Kajaanin seminaarin asemapiirros, seminaarirakennuksen ensimmäisen kerroksen pohjapiirros sekä julkisivupiirustus vuodelta 1901. Seminaarirakennus on hyvin samankaltainen kuin aiemmin rakennettu Heinolan vastaava rakennus. Lähde: Yleisten rakennusten ylihallituksen kertomus vuosilta 1900 1903. 22 Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo

toimesta vuonna 1914, vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Samanaikaisesti hän toimi myös Oulun läänin lääninarkkitehtina 1884, Viipurin läänin lääninarkkitehtina 1885 sekä Viipurin vt. kaupunginarkkitehtina 1884 1886. Ahrenberg myös opetti sivutoimisesti, Suomen Polyteknillisen koulun piirustuksenopettajana hän toimi vuonna 1877 ja Suomen Polyteknillisen opiston taidehistorian opettaja 1879 1882. Yleisten rakennusten ylihallituksessa Ahrenberg työskenteli enimmäkseen suunnittelijakollektiivin jäsenenä, mutta hänen nimissään on myös lukuisia itsenäisiä projekteja. Ensimmäisen arkkitehdin toimen aikainen tuotanto painottuu koulurakennuksiin: lyseoihin, tyttökouluihin ja seminaareihin. Useissa näistä rakennuksista on samankaltainen, tunnistettava hahmo ja tyyli. Myös pohjaratkaisuista voi huomata, että Ahrenberg hyödynsi aiempia suunnitelmia niitä tarpeen mukaan muokaten. Vuosina 1897 1901 hän suunnitteli Rauman, Heinolan ja Kajaanin seminaarirakennukset ja näissä onkin paljon yhteneväisyyksiä niin tilaohjelmassa kuin arkkitehtuurissakin. Ahrenbergin yksityistöiden joukossa on useita kirkkoja ja yhteiskouluja. Arkkitehtina Ahrenberg oli johdonmukainen eklektikko, joka etsi suunnitelmiinsa vaikutteita länsimaisen kulttuurin suuresta muoto- ja tyylivarastosta. Periaatteessa hän oli jo koulutuksensakin vuoksi klassisisti, ja tämän kantansa hän ilmaisi myös kirjoituksissaan propagoiden muun muassa Carl Ludvig Engelin tyyliä ja rakennustapaa ajankohtana, jolloin vuosisadan vaihteen kansallisromantiikka teki tuloaan. Kannanotto ei estänyt häntä itseään välillä kokeilemasta gotiikan muotoja, kuten Kajaanin puurakenteisessa kirkossa tai joidenkin tyttökoulujen rakennuksissa. Ahrenbergin näkökulma aikakauden arkkitehtuuriin ja taide-elämään ei ole yksinkertaisesti määriteltävissä. Pääasiassa hän vaikuttaa konservatiivilta, joka vastusti vuosisadan vaihteen klassillisen perinteen rikkojia, mutta toisaalta hänessä on myös nähty uuden suunnan kannattaja. Kiinnostus kansankulttuuriin ja ornamentiikkaan oli vahvasti esillä etenkin hänen taideteollisessa tuotannossaan ja sisustussuunnitelmissaan. Ahrenbergiä voidaan myös pitää ensimmäisenä suomalaisena arkkitehtina, joka ymmärsi rakennusmuistomerkkien restauroinnin järjestelmällisenä, historiallisen merkityksen motivoimana korjaustyönä. Turun tuomiokirkossa on säilynyt hänen Torsten Stålhandsken, Åke Tottin ja Kankaisten hautakappelin restaurointinsa, joka palautti historiallisille interiööreille niiden Turun palossa menetetyn arvon. Ahrenberg ei hyljeksinyt historiallista asiatietoa, mutta noudatti tarpeen vaatiessa 1800-luvulla tavallista, myöhemmin voimakkaasti arvosteltua tyylirestauroinnin periaatetta. Ahrenberg oli aikansa taide- ja kulttuurielämän monipuolinen vaikuttaja. Paitsi arkkitehtina, hän toimi myös Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä ja oli perustamassa Suomen Käsityön Ystäviä, toimi Arabian taiteellisena neuvonantajana ja suunnitteli myös itse sisustuksia, huonekaluja ja esineitä taideteollisuutta varten. Kuvataiteilijana hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyyn ja hänen teoksiaan oli esillä myös Pariisin Salongissa. Ahrenbergin kirjallinen tuotanto käsitti laajasti kaunokirjallisia teoksia, mutta hänet tunnetaan myös rakennustaiteen historiasta ja teoriasta kirjoittaneena henkilönä. Tutkimustyöstä hänet palkittiin Pietarin taideakatemian hopeamitalilla vuonna 1885. Heinolan seminaari Rakennushistoriallinen selvitys 24.5. 2013 Arkkitehtitoimisto ark-byroo 23